VERKON KÄYTTÖ KIRJANPAINAJAN (Ips typographus) TORJUNNASSA. Salla Rantanen

Luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta Faculty of Science and Forestry TRINET -FEROMONIPYYDYKSEN JA STORANET -PINOSUOJA- VERKON KÄYTTÖ KIRJANPAINAJAN (Ips typographus) TORJUNNASSA Salla Rantanen METSÄTIETEEN PRO GRADU, ERIKOISTUMISALA METSIEN HOITO JA METSÄEKOSYSTEEMIT JOENSUU 2018

2 Rantanen, Salla. 2018. Trinet -feromonipyydyksen ja Storanet -pinosuojaverkon käyttö kirjanpainajan (Ips typographus) torjunnassa. Itä-Suomen yliopisto, luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunta, metsätieteiden osasto. Metsätieteen pro gradu, erikoistumisala metsien hoito ja metsäekosysteemit. 45 s. TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen tavoitteena oli testata kahden saksalaisen kemianalayritys BASF Oy:n valmistaman tuotteen tehoa Suomessa. Tuotteet olivat suunniteltu metsätuhohyönteisten, lähinnä kirjanpainajan (Ips typographus), tuhojen torjuntaan sekä pinotussa puutavarassa että pystymetsässä. Puupinojen suojaukseen oli kehitetty Storanet -pinosuojaverkko ja metsänreunan suojaukseen Trinet -feromonipyydys. Tuotteiden teho perustui kasvinsuojeluaine alfasypermetriiniin, jota oli imeytettynä molempien tuotteiden verkkoon. Maastotutkimukset tehtiin 18.4. 28.8.2013, ja ne toteutettiin yhdessä BASF Oy:n ja Suomen metsäkeskuksen kanssa. Trinet-feromonipyydyksen testaamisessa käytettiin viittä koealaa, jotka paritettiin maantieteellisesti lähimpänä sijaitsevan kontrollialan kanssa. Kaikki koealat sijaitsivat Etelä- Suomessa Rannikon ja Häme-Uusimaan alueella. Jokaisella Trinet-koealalla oli hakkuuaukon puolella viisi kolmijalkaista Trinet-feromonipyydystä 20 25 metrin välein ja 8 12 metrin päässä vieressä sijaitsevasta uudistuskypsästä kuusikonreunasta. Jokaisessa Trinetferomonipyydyksessä oli Pheroprax -feromoniampulli, joka houkutteli kirjanpainajia alfasypermetriinillä käsitellylle verkolle. Reunametsän kuusista laskettiin kirjanpainajan iskeytymäreiät ennen tutkimusta ja sen jälkeen. Trinet-feromonipyydyksiin asennetuilta harsoilta kerättiin pyydysten pyytämät hyönteiset. Harsot eivät sisältyneet tuotteeseen. Saatuja hyönteissaaliita verrattiin Trinet-koealojen ja kontrollialojen välillä, ja kirjanpainajasaaliiden tilastollinen merkitsevyys testattiin Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testillä. Tulosten mukaan tutkimustulos ei ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,893), eli Trinet-feromonipyydyksen käyttö ei auttanut kirjanpainajatuhojen torjunnassa kyseisellä ohjeistuksella. Hyönteissaaliista lasketuista lajeista eniten pyydykseen tuli kirjanpainajia (52,0 % kaikista kovakuoriaisista) sekä kuusentähtikirjaajaa (Pityogenes chalcographus) (42,6 % kaikista kovakuoriaisista). Koska Trinet-pyydys ei ollut erityisesti suunniteltu hyönteisten keräämistä varten, voitiin siitä kerätyistä hyönteismääristä päätellä vain kirjanpainajan parveiluajankohdat. Storanet-pinosuojaverkon testaamisessa muodostettiin kolme eri käsittelytapaa, ja jokaisesta käsittelytavasta kaksi toistoa. Käsittelytavat olivat puupino suojattuna Storanetpinosuojaverkolla, puupino suojattuna kevytpeitteellä ja kontrollipino ilman peitettä. Jokaisessa pinossa oli 4 5 kuusirunkoa. Suojauksen tehoa tutkittiin kuorimalla jokaisesta rungosta 15 * 50 senttimetrin kokoinen kuorenpala ja laskemalla siitä muun muassa aikuisten kovakuoriaisten sekä toukkien määrät. Hyönteisten määriä verrattiin jokaisen käsittelytavan välillä Kruskal-Wallis H-testillä. Tulokset olivat Storanet-pinosuojaverkon kohdalla tilastollisesti merkittäviä (p = 0,000), eli pinosuojaverkon käyttö suojasi tuhohyönteisiltä. Kontrollipinojen sekä kevytpeitepinojen osalta tulokset eivät olleet tilastollisesti merkittäviä (p = 0,554), eli nämä käsittelytavat eivät suojanneet puupinoja metsätuhohyönteisiltä. Avainsanat Kirjanpainaja, Ips typographus, metsätuhot, tuhojen torjunta, feromoni, alfa-sypermetriini, puutavaran suojaus

3 Rantanen, Salla 2018. The use of Trinet pheromone traps and Storanet storage net against European spruce bark beetle (Ips typographus). University of Eastern Finland, Faculty of Science and Forestry, School of Forest Sciences Management and ecology. 45 p. ABSTRACT In this research two different forest protection products were tested in Finland. Products were made by German chemical company BASF. Products were designed to protect wood and forest edges against forest damage, especially against European spruce bark beetle (Ips typographus). Storanet storage net was designed to protect wood piles and Trinet pheromone trap was designed for forest edges. Pesticide called alpha-cypermethrin was an active substance in both of the produ e research was conducted during the 18 th of April till 28 th of August 2013 and it was carried out by BASF and The Finnish Forest Centre. The research about Trinet pheromone trap was carried out on five experimental plots and five control plots which were paired to experimental plots based on their nearest geographical location. All of the plots were in South-Finland at Coast and Häme-Uusimaa region. In every experimental plot there were five tripod pheromone traps in harvested area 8 12 meters away from spruce forest edge. Space between every trap was 20 25 meters. There were also one Pheroprax pheromone ampule in each trap. Pheromone ampule was attractive towards European Research material was spruces before and after the research. Also, data from Canvas were not included with the trap. Results were compared between experimental plots and control plots. Statistical significance was tested with Wilcoxon matched pair test. The results showed weak evidence against the null hypothesis (p = 0,463), which means that there was no effect by using Trinet pheromone trap against European spruce bark beetle with these instructions. Out of all beetles captured in the traps, European spruce bark beetle was the most common 52.0 %. Second most captured was Six-toothed spruce bark beetle (Pityogenes chalcographus) (with the percentage of 42.6). Because the trap was not designed for catching insects, only thing that could be concluded was the swarming dates of insects. In the Storanet storage net research two replicates were made for three different treatments: woodpiles with Storanet storage net, woodpiles with plastic canvas and control piles without any coverage. In every pile there were 4 5 spruce logs. Data was collected by peeling three bark pieces size of 15 * 50 cm from every log and counting adult insects and larvae amongst other things. Number of insects were then compared between every treatment with Kruskal- Wallis H-test. According to results about Storanet the statistical significance indicated strong evidence against the null hypothesis (p = 0,000), which means that Storanet storage net protected woodpiles against insects. Results about control piles and plastic canvas piles were the opposite: results showed weak evidence against the null hypothesis (p = 0,554), which means that these treatments did not protect woodpiles against insect damage. Keywords European spruce bark beetle, Ips typographus, forest damage, forest protection, pheromone, alpha-cypermethrin, log protection

4 ALKUSANAT Tutkimus toteutettiin Suomen metsäkeskuksen kautta BASF Oy:n tilauksesta. Tuotteita on tutkittu aiemmin BASF Oy:n tilauksesta myös Saksassa,, Itävallassa ja Puolassa. Tutkimus toteutettiin kevään ja kesän 2013 aikana, ja siinä olivat tiiviisti mukana BASF Oy, Suomen metsäkeskus, Metsäntutkimuslaitos Metla (nykyinen Luonnonvarakeskus Luke) ja Itä-Suomen yliopisto. Tuoteasiantuntijuutta ja kenttätyön ohjausta antoi BASF:n silloinen kasvinsuojeluaineiden asiantuntija ja myyntipäällikkö Kari Puukko. Työtä alusta alkaen ohjasi Luonnonvarakeskus Luken erikoisasiantuntija Heli Viiri, ja työn pääohjaajana Itä-Suomen yliopistolta toimi yliopistotutkija Olli-Pekka Tikkanen. Kenttätöiden suunnittelemisessa ja tilastollisissa laskentamenetelmissä avusti Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Seppo Neuvonen. Nöyrimmät kiitokseni näille kaikille prosessissa mukana olleille ohjaajille. Suuret kiitokset myös Itä-Suomen yliopiston tutkijoille Harri Lappalaiselle ja Osmo Heikkalalle, joka uhrasivat omaa aikaansa ja auttoivat hyönteisten tunnistuksessa. Kiitos myös Metsänhoitoyhdistys Kymenlaaksolle avusta koealojen etsinnässä. Suurimmat kiitokseni osoitan BASF Oy:n edesmenneelle kasvinsuojeluaineasiantuntijalle, joka päätti palkata minut vastaamaan tästä tutkimuksesta. Kari tunnisti yhteisen kiinnostuksemme metsätuhohyönteisiin ja luotti tämän prosessin käsiini. Siitä olen syvästi kiitollinen Hänelle. Karin innostus aiheeseen teki myös omasta työskentelystäni helppoa, ja innostus tarttui hymyn kautta myös tapaamiimme metsänomistajiin. Kari ehti suruksemme nukkua pois ennen tämän työn lopullista valmistumista. Tämä Pro gradu on omistettu Kari Puukon muistolle.

5 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 6 1.1 Kirjanpainajien perusekologia... 6 1.2 Kirjanpainaja tuhonaiheuttajana... 7 1.3 Kirjanpainajien feromonipyynti... 9 1.4 Tutkimustavoitteet... 11 1.4.1 Trinet-feromonipyydys... 11 1.4.2 Storanet-suojaverkko... 12 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 13 2.1 Ajankohta... 13 2.2 Koealojen valinta... 14 2.2.1 Trinet-feromonipyydysten pystytys... 16 2.3 Aineiston keruu... 17 2.3.1 Kirjanpainajien pyynti... 17 2.3.2 Pinojen suojaus... 18 2.4 Laskentamenetelmät... 19 3 TULOKSET... 20 3.1 Trinet-feromonipyydys... 20 3.2 Storanet... 27 4 TULOSTEN TARKASTELU... 30 4.1 Kirjanpainajapyynnin tulosten tarkastelu... 30 4.2 Kirjanpainajapyynnin johtopäätökset... 33 4.3 Pinosuojauksen tulosten tarkastelu... 37 4.4 Pinosuojauksen johtopäätökset... 39 5 KIRJALLISUUS... 42

6 1 JOHDANTO 1.1 Kirjanpainajien perusekologia Kirjanpainajien (Ips typographus (L.)) vuoden ensimmäinen parveilu tapahtuu toukokuun ja kesäkuun aikana, kun ilman lämpötila on noussut 18 20 C asteeseen. Pohjois-Suomessa parveilu on keskittynyt kesäkuulle (Annila 1969, Bakke ym. 1977). Optimaalinen parveilulämpötila on kuitenkin 22 26 C astetta (Wermelinger 2004). Kevätparveilu alkaa levittäytymisellä, jonka jälkeen parveilu keskittyy sopivien isäntäpuiden etsimiseen. Sopivan puun löydyttyä kirjanpainajakoiraat iskeytyvät kuoren läpi puun nilaan ja houkuttelevat sinne naaraita. Jokainen koiras houkuttelee 1 4 naarasta parittelukammioon. Naaraat kaivavat emokäytäviä ja urokset auttavat syntyvän purun poistamisessa. Samalla puuhun leviää kirjanpainajien mukana sinistäjäsienen itiöitä (Christiansen & Bakke 1988). Kirjanpainaja munii lämpötilan ollessa 12 33 C astetta. Munien määrä riippuu lämpötilasta: mitä lämpimämpää, sitä suurempi on munien määrä. Eniten munia syntyy 25 30 C asteessa, mutta lämpötilan noustessa yli 30 C asteeseen ei munien määrä enää nouse (Wermelinger & Seifert 1999). Ilman lämpötilan ollessa noin 20 30 C astetta ensimmäisessä sukupolvessa munien määrä on noin 14 24 kpl jokaista emokäytävää kohden. Mahdolliset toisen sukupolven, tai niin sanotun sisarussukupolven, munien määrät ovat hiukan pienempiä, ja vaihtelevat 10 18 munan välillä (Wermelinger & Seifert 1999). Kirjanpainajan kehitys munasta aikuiseksi kestää keskimäärin 29 päivää, mikäli lämpötila pysyy noin 20 C asteessa (Wermelinger & Seifert 1998). Kehitysvaiheiden kestot vaihtelevat lämpötilasta riippuen. 15 30 C asteessa munan kehitykseen menee noin 3 12 vuorokautta, toukan kehitykseen 11 30 vuorokautta ja kotelon kehitykseen 2 11 vuorokautta. Korkea lämpötila vaikuttaa kehityksen nopeuteen merkittävimmin vain toukka- ja kotelovaiheissa (Wermelinger & Seifert 1998). Sukukypsyyden kehittyminen riippuu lämpötilan lisäksi myös isäntäpuun kuivuudesta (Pouttu & Annila 2010). Ensimmäisen sukupolven yksilöiden aikuistuminen ajoittuu tavallisena kesänä Etelä- Suomessa heinäkuun lopulle tai elokuun alkuun (Saalas 1919, Saalas 1949).

7 Aikuiset talvehtivat puun kuoren alla tai karikkeessa. Ne voivat selvitä jopa 30 C asteen pakkasesta. Toukat ja kotelot selviävät vielä noin -12-17 C asteessa, mutta pakkasen kiristyessä yli -17 C ne yleensä kuolevat (Annila 1969). Kirjanpainajat viettävät vuodesta noin 10 kuukautta puun kuoren alla tai karikkeessa (Annila 1969, Bakke ym. 1977). Talvehtiminen alkaa syyskuun ja lokakuun aikana (Pouttu & Annila 2010). 1.2 Kirjanpainaja tuhonaiheuttajana Kirjanpainaja on Euroopan havumetsävyöhykkeen kaarnakuoriaisista pahin tuholainen. Se elää pääasiassa kuusella (Picea abies), mutta joskus myös männyllä (Pinus sylvestris) (Lekander et al. 1977). Se iskeytyy suuriin ja heikentyneisiin kuusiin, kuten tuulituhoista tai kuivuudesta kärsineisiin runkoihin, ja kaivautuu kuoren alle lisääntymään (Christiansen & Bakke 1988). Samalla se levittää mukanaan sinistäjäsienten itiöitä, jonka rihmastoa kirjanpainajan toukat käyttävät ravinnokseen (Viiri 1994). Populaatiokoon ollessa suuri, eli ylittäessä epidemiarajan, kirjanpainaja voi iskeytyä myös terveisiin puihin tappaen ne. Kirjanpainajakannan epidemiarajana on pidetty 15 000 kirjanpainajayksilöä kolmen feromonipyydyksen pyydysryhmää kohden (Weslien et al. 1989). Useimmiten isäntäpuiden puolustuskyky on kuitenkin ollut jo valmiiksi heikko. Mitä suurempi on heikentyneiden puiden määrä metsässä, sitä suuremmaksi voi kirjanpainajapopulaatio kasvaa. Kirjanpainajia syntyy Suomessa yleensä yksi sukupolvi vuodessa. Kesä 2010 oli kuitenkin poikkeuksellisen lämmin, jolloin Suomessa varmistettiin ensimmäisen kerran kaksi kirjanpainajasukupolvea yhden kesän aikana (Pouttu & Annila 2010). Ensimmäisen sukupolven toukat ja kotelot kehittyivät kesä- ja heinäkuun aikana. Silti lokakuussa löytyi puista vielä kirjanpainajien toukkia ja koteloita, joiden kehitys oli kesken. Tässä vaiheessa puita oli jo kuollut kirjanpainajien aiheuttamien tuhojen vuoksi. Kesän 2010 poikkeuksellisen pitkä hellekausi sai aikaan sen, että ensimmäiset parveilut tapahtuivat Etelä-Suomessa jo toukokuun alkupuolella. Myös kuivuus heikensi puiden vastustuskykyä, mikä osaltaan lisäsi kirjanpainajatuhoja. Vaikka toinen sukupolvi ei ehtinytkään kehittyä valmiiksi, ehti se silti tappaa puita (Pouttu & Annila 2010). Naaraat saattavat myös tuottaa samassa tai eri puussa sisarussukupolvia ensimmäisten jälkeläisten lisäksi, jos olosuhteet lisääntymiselle ovat suotuisat (Annila 1969, Bakke 1983).

8 Keski-Euroopan pahimmat kirjanpainajatuhot ovat ajoittuneet 2. maailmansodan jälkeen vuosille 1944 1951. Etenkin vuosina 1942 1949 kesät olivat kuumia ja kuivia. Yhteensä jopa 30 miljoonaa m 3 kuusta kuoli epidemian aikana (Christiansen & Bakke 1988). Pahimmat kirjanpainajatuhot Norjassa ja Ruotsissa ajoittuivat vuosille 1971 1982 (Bakke 1983, Risberg 1985, Weslien 1992). Tuhot olivat seurausta vuoden 1969 myrskystä Norjassa, minkä vuoksi metsiin jäi noin kaksi miljoonaa kuutiometriä kaatunutta kuusta. Myrskyn ja kuivuuden seurauksena kirjanpainajatuhot kasvoivat ja levisivät myös Ruotsiin. Vuosina 1978 1980 tuhot olivat korkeimmillaan ja kuusia kuoli noin miljoona kuutiometriä vuodessa (Christiansen & Bakke 1988). Ruotsissa kuusia kuoli 1,7 2,8 miljoonaa kuutiometriä (Ravn & Harding 1985). Vaikka kirjanpainaja onkin Suomen merkittävin kuusen runkotuholainen, ovat sen aiheuttamat tuhot jääneet meillä pieniksi verrattuna muihin pohjoismaihin (Löyttyniemi ym. 1979, Selander & Nuorteva 1980). Eräs syy tähän on ollut se, että kirjanpainaja ei todistettavasti ole tehnyt Suomessa kuin yhden sukupolven vuodessa ennen kesää 2010 (Pouttu & Annila 2010). Lisäksi Suomessa on kerätty tuulenkaadot ja kaadettu puutavara tehokkaasti pois metsästä ennen kirjanpainajien kuoriutumista. Ensimmäisen sukupolven yksilöiden aikuistuminen ajoittuu normaalisti Etelä-Suomessa heinäkuun lopulle tai elokuun alkuun (Saalas 1919, Saalas 1949). Ilmaston lämpeneminen on kuitenkin mahdollistanut kirjanpainajalle otollisemmat olot myös Suomessa, joten ensimmäisen kirjanpainajasukupolvi on toukka- ja kotelovaiheessa jo kesäkuun lopulla viimeistään heinäkuun alussa (Pouttu & Annila 2010). Jos toinen sukupolvi ehtii kuoriutua jo heinäkuun puolivälin jälkeen, voi siitä seurata tuhoja vielä heinä- ja elokuussa (Viiri & Neuvonen 2016).

9 1.3 Kirjanpainajien feromonipyynti Kirjanpainajat viestivät toisilleen erittämiensä feromonien avulla. Koiraat ovat pääasiallisia feromonien erittäjiä. Kirjanpainajat käyttävät feromoneja erilaisiin tarkoituksiin, kuten kokoontumista, hajaantumista tai houkuttelua varten. Yksilöiden väliset informaatiot voivat koskea muun muassa lentosuuntaa, uuden isäntäpuun sijaintia tai puuhun iskeytymisen ajankohtaa. Esimerkiksi kokoontumisferomoni on tärkeää joukkoiskeytymisen kannalta, koska silloin puun puolustuskyky on helpompi murtaa (Bakke ym. 1977, Selander & Nuorteva 1980). Kokoontuessaan kirjanpainajat erittävät pääasiassa cis-verbenoli- ja 2-metyyli-3-buten- 2-oli-feromoneja. Hajaantumisferomonia käytetään, kun puu alkaa täyttyä kirjanpainajista. Yleisimpiä hajaantumisferomoneja kirjanpainajilla ovat verbenoni ja ipsenoli. Myös metyylibutenoli ja ipsdienoli ovat kirjanpainajien erittämiä yleisiä feromoneja (Christiansen & Bakke 1988). Feromonit toimivat yhteisvaikutuksena ja eri määrinä eri tarkoituksia varten. Yksi feromoni itsessään ei vaikuta, vaan se tarvitsee aina sekoituksen muita feromoneja toimiakseen (Bakke 1976, Selander & Nuorteva 1980). Esimerkiksi cis-verbenoli on todettu tärkeäksi feromoniksi kirjanpainajien pyynnissä, koska sen avulla kirjanpainajia on saatu eniten. Ilman cis-verbenolia kirjanpainajia ei saatu houkuteltua feromonipyydyksiin lainkaan (Bakke & Kvamme 1981). Feromonipyynnin avulla voidaan sekä vähentää kirjanpainajien kantaa että arvioida kannan kokoa. Parhaimmassa tapauksessa feromonipyynti saattaa laskea kirjanpainajakannan niin alhaiseksi, että se ei enää aiheuta merkittäviä tuhoja (Bakke ym. 1983). Feromonipyydyksinä käytetään sekä puunrungosta tehtyjä pyyntipuita että feromonipyyntiä varten muovista valmistettuja pyydyksiä. Pyyntipuu on puusta sahattu runko, johon laitetaan feromonia ja asetetaan pyyntialalle. Rungon on oltava yli 40-vuotias, pituudeltaan noin 20 metriä ja rinnankorkeusläpimitaltaan 18 32 senttimetriä. Runko houkuttelee kirjanpainajia luokseen. Kun runko on täyttynyt kirjanpainajista, se viedään pois alalta ja yleensä tuhotaan. Kaksi käytetyintä muovista kirjanpainajan feromonipyydystä Pohjoismaissa ovat norjalaisen Borregaardin valmistamat vuosien 1979 ja 1980 mallit. Pyydykset on tehty 12 senttimetriä leveästä ja 135 senttimetriä pitkästä mustasta salaojamuoviputkesta, jossa on 900 reikää rungossa. Molemmissa pyydysmalleissa käytettävä feromoniseos on imeytetty joko teippiin tai pieneen muovipussiin, joka sijaitsee pyydyksen sisällä. Kirjanpainajat lentävät pyydystä päin ja putoavat säilytysastiaan tai tunkeutuvat pyydyksessä olevan reiän läpi ja putoavat sitä kautta säilytysastiaan. Tutkimuksien mukaan musta putki on tehokkain pyydystyksessä, sillä se on 4 5 kertaa parempi kuin muut värit ja väriyhdistelmät (Bakke ym. 1983).

10 Vuoden 1980 malli on paranneltu versio vuoden 1979 mallista, joten se on tehokkaampi kirjanpainajien pyydystyksessä. Myös feromonien houkuttelemien petohyönteisten ulos pääsemistä helpotettiin vuoden 1980 mallissa, jolloin ansa ei täyty ylimääräisistä hyönteisistä yhtä voimakkaasti (Bakke ym. 1983). Näitä malleja ei kuitenkaan enää valmisteta, mutta ne ovat toimivia ja edelleen käytössä Pohjoismaissa. Uudempia versioita pyydyksistä on valmistanut muun muassa Witasek (https://www.witasek.com/shop/en/pheromone-traps-attractants/barkbeetle-traps/88/multiwit-borkenkaeferschlitzfalle?c=58). Witasekin Multiwit-pyydys eroaa Borregaardin pyydyksestä muotonsa ja värinsä vuoksi. Multiwit on suuri ja litteä muovipyydys, joka on väriltään ruskea. Multiwitissä käytetään feromonityynyjä. Uusimmissa tutkimuksissa on saatu hyviä tuloksia muun muassa Ipsowit- ja Pheromax-feromoniseoksilla (Pfister 1998). Vaikka toiset pyyntimenetelmät ovat parempia kuin toiset, ovat kaikki edellä mainituista pyyntimenetelmistä riittävän hyviä, mikäli tavoitteena on pelkän kirjanpainajakannan koon kartoittaminen (Hübertz et al. 1991). Kirjanpainajien feromonipyynti aloitettiin 1970-luvulla Fennoskandian pahojen kirjanpainajatuhojen vuoksi. Varsinkin Norjassa oli tarve kirjanpainajapopulaatioiden pienentämiseen. Kirjanpainajien feromonipyyntiä kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1978 (Bakke 1982, Eidmann 1983, Weslien 1992). Vuosina 1978 1981 feromonipyydyksiä ja pyyntipuita levitettiin Ruotsin Värmlantiin, jossa kirjanpainajatuhot olivat saavuttaneet laajat mittasuhteet (Regnander 1978, Regnander & Solbreck 1981, Weslien 1992). Pitkäkestoisempi kirjanpainajaseuranta feromonipyydyksillä alkoi Ruotsissa kuitenkin vasta vuonna 1995 (Lindelöw & Shroeder 2008). Suomessa kirjanpainajaseuranta aloitettiin pysyvästi vuonna 2012 ja kirjanpainajien pyydystäminen seurannassa aloitetaan huhtikuun lopussa toukokuun alussa ensimmäisen parveilun aikana. Feromonipyydykset asetetaan noin 20 metrin päähän metsän reunasta aukolle päin, yleensä kuusivaltaiselle päätehakkuualueelle. Kirjanpainajayksilöitä saadaan eniten edellisenä talvena hakatulta kuusivaltaiselta alalta (Bakke & Strand 1981, Bakke 1985, Valkama ym. 1997, Schroeder 2012). Metsistä pyydystettyjen kirjanpainajien määrä voi olla kuitenkin myös suuri (Selander & Nuorteva 1980). Vuosittaisten arvioiden mukaan feromonipyydyksillä pyydettyjen kirjanpainajien määrät korreloivat metsikköalueen puiden kuolleisuuden kanssa (Bakke 1985, Weslien ym. 1989).

11 1.4 Tutkimustavoitteet Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kasvinsuojeluaineella käsitellyn Storanetpinosuojaverkon ja samasta verkosta tehdyn Trinet-feromonipyydyksen käytön tehokkuutta kirjanpainajien torjunnassa. Tarkoituksena oli myös todentaa tuotteiden teho Suomen oloissa ja verrata tutkimuksen tuloksia muissa Euroopan maissa saatuihin tuloksiin. Kuinka tehokas Trinet-feromonipyydys on kirjanpainajatuhojen torjunnassa? Kuinka tehokas Storanetsuojaverkko on pinopuiden hyönteistuhojen torjunnassa? Tuotteet olivat tutkimushetkellä uusia, eivätkä olleet vielä myynnissä, minkä vuoksi tuotteiden tehon ja tarpeellisuuden testaus Suomen oloissa oli erityisen tärkeää. Tuotteet on kehittänyt saksalainen kemianalanyritys BASF Oy. 1.4.1 Trinet-feromonipyydys Trinet-feromonipyydys on kolmelle metallijalalle pystytettävä noin kahden metrin korkuinen teline, johon on viritetty 2,2 m 2 suuruinen oliivinvihreä polyesteriverkko (kuva 1). Verkko on valmistettu polyetyleenitereftalaattimuovista (PET-muovi), joka on käsitelty alfasypermetriini-kasvinsuojeluaineella. Kasvinsuojeluine on sidottu verkkoon polyeteenikalvolla. Kasvinsuojeluainetta verkossa on noin 100 mg 1 m 2 suuruisella alueella. Verkko painaa 63 g/m 2 ja sen vetolujuus on noin 450 kpa. Reikiä verkossa on vähintään 45 kpl/cm 2. Trinetferomonipyydyksen sisäpuolelle kiinnitetään narulla feromoniampulli, joka sisältää Pheroprax -feromonia, joka houkuttelee kirjanpainajia. Alfa-sypermetriinin ja Pheropraxin yh- -idea (attract and kill), jossa feromoni houkuttelee kirjanpainajia pyydykselle, minkä jälkeen kirjanpainajat kuolevat kasvinsuojeluaineen vaikutuksesta. Trinet-pyydyksessä olevan kasvinsuojeluaineen vaikutusaika on 24 viikkoa. Tehokkuuden varmistamiseksi jokaisella koealalla oli oltava vähintään kolme Trinet-pyydystä. Parhaimman tehon takaamiseksi suositeltiin viittä pyydystä sadan metrin pituiselle metsänreunalle. Yksi sadalle metrille suunniteltu Trinet-pakkaus sisälsi viisi teleskooppijaloin varusteltua telinettä, viisi Trinet-verkkoa, narua, jalkojen kiinnityskoukut, varoituskyltit sekä kymmenen Pheroprax -feromoniampullia. (Trinet Pheroprax user guidelines 2012).

12 Kuva 1. Trinet-feromonipyydys koealalla. (Kuva: Salla Rantanen) 1.4.2 Storanet-suojaverkko Storanet-suojaverkko on oliivinvihreä polyesteriverkko, jonka tarkoituksena on suojata puutavarapinoja tuhohyönteisiltä (kuva 2). Verkko on 8 metriä leveä ja 12,5 metriä pitkä, ja se on valmistettu polyetyleenitereftalaattimuovista (PET-muovi), joka on pinnoitettu alfasypermetriini-kasvinsuojeluaineella. Kasvinsuojeluine on sidottu verkkoon polyeteenikalvolla. Kasvinsuojeluainetta on verkossa noin 100 mg 1 m 2 suuruisella alueella. Verkko painaa 63 g/m 2 ja sen vetolujuus on noin 450 kpa. Reikiä verkossa on vähintään 45 kpl/cm 2. Storanetpinosuojaverkossa olevan kasvinsuojeluaineen vaikutusaika on 24 viikkoa. Verkko estää jo ennestään pinopuihin iskeytyneiden hyönteisten pääsyn pinoa ympäröivään metsään, sekä tappaa muut puutavaraan pyrkivät hyönteiset. Verkko on laskostettu ja rullattu kantokahvoilla varustettuun muovipussiin. Verkon päähän on lisäksi pakattu käyttämätön muovipussi, johon verkon voi pakata käytön jälkeen. Tuotteen pystyy säilömään käyttökuukausien välissä pimeään, jolloin se säilyttää tehonsa (Storanet instruction 2012).

13 Kuva 2. Storanet-pinoverkko levitettynä puupinon päälle. (kuva: Salla Rantanen) 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Ajankohta Tutkimus toteutettiin kevään ja kesän 2013 aikana. Tutkimus aloitettiin ennen kirjanpainajien ensimmäistä parveilua huhtikuun puolivälissä. Koealat ja tutkittavat puut tarkastettiin ennen tutkimuksen alkua. Kirjanpainajapyynnin aineiston keruu reunametsistä toteutettiin loppukesästä, jolloin kirjanpainajien parveilut olivat selkeästi vähentyneet ja mahdollisesti loppuneet. Hyönteisiä kerättiin ansoista kevään ja kesän aikana. Trinet-feromonipyydysten tutkimus ajoittui ajalle 7.5. 28.8.2013. Puupinojen suojauksen aineiston keruu pyrittiin kohdistamaan heinäkuun puoliväliin ajanjaksolle ennen kirjanpainajien kuoriutumista. Aineisto kerättiin pinopuista kuorituista kuorenpalasista. Tutkimus ajoittui ajalle 18.4. 13.8.2013.

14 Tuotteiden sisältämien ympäristöön vaikuttavien kemikaalien vuoksi täytyi anoa koetoimintalupaa Turvallisuus- ja kemikaalivirastolta (TUKES) ennen tutkimuksen aloittamista. Hakemukseen kirjattiin koealojen määrä ja sijainti sekä kaikki tutkimuksessa käytetyt kemikaalit, niiden vaikutukset ympäristöön, tehoaineiden pitoisuudet, kemialliset kaavat, maahantuojan tiedot ja tehoaineiden kemialliset nimet CAS-koodeineen. 2.2 Koealojen valinta Koealat valittiin Etelä-Suomesta Rannikon ja Häme-Uusimaan alueelta paikoista, joissa oli havaittu kirjanpainajaesiintymiä. Koealojen oli oltava vähintään 0,7 hehtaarin suuruisia tuoreita päätehakkuuaukkoja, joissa vähintään 50 % hakatusta puustosta oli kuusta ja vieressä kuusivaltainen metsänreuna. Hakkuun tuli ajoittua 1.9.2012 30.3.2013 väliselle ajalle. Otannan perusjoukko kartoitettiin paikkatietoanalyysin avulla yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen kanssa. Metsänkäyttöilmoitusten perusteella metsätuhoaluekuvioiden ympäriltä etsittiin 500 metrin säteellä hakkuualoja, joiden hakkuu perustui normaaliin tai hyönteistuhohakkuuseen. Saatujen joukkojen perusteella etsittiin lisäksi kuusivaltaisia reunametsiä, jotka sijaitsivat hakkuuaukon vieressä ja joiden kehitysluokka oli välillä 3 5 (varttunut kasvatusmetsikkö, uudistuskypsä metsikkö tai suojuspuumetsikkö). Joukosta valittiin ne, joiden hakkuuaukon reuna avautui kohti etelää tai lounasta, jolloin koealat olivat mahdollisimman otollisia kirjanpainajatuhoille suoran auringonvalon vuoksi. Näin pystyttiin varmistamaan, että kirjanpainajia tulee koealalle, ja ansojen testaus onnistuu parhaissa mahdollisissa olosuhteissa. Koealajoukosta pyrittiin karsimaan lähellä teitä ja asutusta olleet alat tutkimuksen onnistumisen turvaamiseksi. Trinet-feromonipyydyksen tutkimusta varten perustettiin viisi koealaa ja viisi kontrollialaa (kuva 3 ja taulukko 1). Storanet-pinosuojaverkon tutkimusta varten tarvittiin vain yksi koeala. Metsänomistajia, joiden metsissä tutkimus toteutettiin, haastateltiin ja tiedotettiin koko tutkimuksen ajan.

15 Kuva 3. Trinet-feromonipyydys-tutkimuksessa käytettyjen koealojen sijoittuminen kartalla. Numeroimattomalla Orimattilan koealalla suoritettiin Storanet-pinoverkon tutkimus. (Kuva: Maanmittauslaitos) Taulukko 1. Koealatiedot tasokoordinaattijärjestelmä ETRS-TM35FIN mukaan. Kuvionumero Paikkakunta Sijainti Käsittelytapa Tilan koko Koordinaatit Reunan pituus (ha) (ETRS-TM35FIN) (m) 1 Alikylä (Karkkila) Uusimaa Trinet 4 6710006, 352972 100 2 Alikylä (Karkkila) Uusimaa Kontrolli 1,1 6710437, 353453 110 3 Sääksjärvi (Mäntsälä) Uusimaa Trinet 3,2 6719222, 413886 120 4 Varjola (Mäntsälä) Uusimaa Kontrolli 1,6 6719014, 406333 100 5 Artjärvi (Orimattila) Päijät-Häme Trinet 3,2 6732606, 453772 100 6 Rajala (Orimattila) Päijät-Häme Kontrolli 1,3 6745395, 430961 130 7 Kimonkylä (Lapinjärvi) Uusimaa Trinet 1,5 6733637, 459786 100 8 Kimnokylä (Lapinjärvi) Uusimaa Kontrolli 1,6 6734020, 459904 90 9 Kausala (Iitti) Kymenlaakso Trinet 7,5 6749254, 464214 120 10 Kimonkylä (Lapinjärvi) Uusimaa Kontrolli 4,4 6733688, 459275 100 Storanet Orimattila Päijät-Häme Storanet 6750466, 433462 200

16 2.2.1 Trinet-feromonipyydysten pystytys Trinet-koealojen ja kontrollialojen valinta toteutettiin satunnaistamalla potentiaaliset alueet ryppäittäin. Alueet jaettiin ensin pareittain ryhmiin, jotka olivat ympäristöltään mahdollisimman samanlaisia ja jotka sijaitsivat lähimpänä toisiaan. Ryhmän sisältä Trinet-koealaksi valikoitui maaperältään ja suojaisuudeltaan pyydyksien kannalta parempi koeala, jolloin toisesta alasta perustettiin kontrolliala. Näin kontrollialat olivat samantapaiselta paikalta kuin varsinaiset Trinet-koealatkin. Koe- ja kontrollialoilla oli vähintään 60 75 metriä etelään tai lounaaseen aukeavaa metsänreunaa. Kullekin koealalle pystytettiin viisi Trinet-pyydystä 8 12 metrin päähän metsänreunasta aukolle päin. Jokaisen pyydyksen väliin jäi 20 25 metrin välimatka (kuva 4) (Trinet Pheroprax user guidelines 2012). Yhden Trinet-pyydyksen vaikutus ulottui 25 metrin päähän (Puukko, K. 2013). Kaikilta aloilta laskettiin ja tarkastettiin rinnankorkeusläpimitaltaan vähintään 15 senttimetrin levyiset kuuset 15 metrin syvyydeltä metsänreunasta. Puut, joissa hyönteistuhoja jo oli, merkittiin kuitunauhalla myöhemmän tarkastuksen helpottamiseksi. Puista tarkastettiin tuhojen määrä sekä tutkimuksen alku- että loppuvaiheessa. Alueella jo ennestään olleet, ja tulleet, tuulenkaadot ja kuolleet puut otettiin huomioon laskentavaiheessa. Trinet-pyydysten alaosaan kiinnitettiin vettä läpäisevä harso, jotta mahdollisten pyydykselle kuolleiden hyönteisten määrää ja lajistoa voitiin tutkia. Harso ei kuulunut pyydyksen varusteluihin eikä sellaista normaalisti tulisi käyttää pyydyksen yhteydessä. Pyydyksiin kiinnitettiin lisäksi englannin- ja suomenkieliset varoituskyltit kasvinsuojeluaineen haitallisuuden vuoksi. Viiden pyydyksen pystyttämiseen, ylimääräisten harsojen kanssa, meni aikaa noin 40 minuuttia.

17 Kuva 4. Trinet-feromonipyydysten pystytysohjeistus (Trinet-P myyntipäällyksen teksti 2015). 2.3 Aineiston keruu 2.3.1 Kirjanpainajien pyynti Laskenta ja seuranta suoritettiin reunapuiden perusteella sekä laskemalla myös kuolleiden kirjanpainajien määrä pyydyksen luota. Käsittely- ja kontrollipuista laskettiin parveiluaikaa ennen ja jälkeen kirjanpainajien, ja myös muiden hyönteisten, ulostuloreikien määrä. Hyönteisten syömät mutta elossa pysyneet kuuset kirjattiin erikseen, ja täysin kuolleet kuuset erikseen. Puustotietojen perusteella arvioitiin tuotteiden toimivuutta. Lisätietona laskettiin myös pyydyksiin kiinnitetyille harsoille ja verkkoon kuolleiden kirjanpainajien määrä. Hyönteisiä kerättiin pyydyksiltä seitsemän kertaa kevään ja kesän aikana pyydyksien tarkastusten yhteydessä. Viiden pyydyksen purkamiseen koealalta meni aikaa 30 35 minuuttia.

18 2.3.2 Pinojen suojaus Tavallisten suomalaisten puupinojen sijasta suojaverkon tehokkuutta kokeiltiin noin 4 5 rungon kuusipinoilla. Rungot olivat läpimitaltaan noin 30 senttimetriä ja pituudeltaan 3 5 metriä. Käsittelytapoja oli kolme: Storanet-pinosuojaverkolliset pinot, pinot peitettynä kasvinsuojeluaineettomalla muovipeitteellä sekä kontrollipinot ilman suojausta. Kasvinsuojeluaineettomana peitteenä käytettiin ensin aaltopahvia, mutta se vaihdettiin myöhemmin muovisiin kevytpeitteisiin. Pinojen päädyt jätettiin tarkoituksella auki. Tarkoituksena oli jäljitellä voimapaperin käyttöä pinojen suojauksessa, sekä seurata kuinka paljon varjoisuus vaikuttaa kirjanpainajien iskeytymiseen. Kevytpeitteet kiinnitettiin pinoihin sinkiläpistoolin avulla. Storanet-puupinojen päälle levitettiin Storanet-verkko siten, että puupinon reunoille ja päätyihin ei jäänyt aukkoja (Storanet instruction 2012). Yhden Storanet-pinon peittämiseen meni aikaa noin 15 minuuttia. Jokaisesta käsittelystä tehtiin kaksi toistoa, jolloin pinoja tuli yhteensä kuusi. Puupinot asetettiin tien varrelle lähelle tuoretta hakkuuaukeaa. Jokaisen pinon väliin jätettiin tilaa noin 20 30 metriä. Pinot jaettiin kahteen ryppääseen, joista satunnaistamalla valittiin käsittelytapajärjestys (kuva 5). Puiden päihin merkittiin runkojen ja pinojen numerot. Alueelle kiinnitettiin englannin- ja suomenkieliset varoituskyltit kasvinsuojeluaineen haitallisuuden vuoksi. Puupinot poistettiin alueelta sääntömääräisten määräaikojen kuluessa (Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta (263/1991)). Ennen tutkimuksen aloittamista kaikista rungoista laskettiin mahdolliset hyönteisten ulostuloreiät. Tutkimuksen aikana pinosuojaverkolle kuolleet hyönteiset kerättiin talteen. Tutkimuksen lopussa pinosuojaverkon alla olleista käsittelypuista ja kontrollipuista laskettiin pituus- ja läpimittatiedot. Tämän jälkeen suoritettiin kaksi erillistä puiden kuorintaa, joista ensimmäisessä kuorittiin pinojen päällimmäiset puut ja toisessa pinojen alimmat puut. Kuorinta toteutettiin siten, että jokaisesta rungosta kuorittiin kolme 15 * 50 senttimetrin kokoista kuorenpalasta kolmesta eri kohdasta: keskeltä ja 30 50 senttimetrin päästä molempia rungon päitä. Kuoresta laskettiin kirjanpainajien emokäytävien määrä, emokäytävien pituus, aikuisten, toukkien ja koteloiden lukumäärä sekä ulostuloreikien määrä. Lisäksi mahdollisten muiden hyönteisten lukumäärät ja ulostuloreiät kirjattiin myös ylös. Yhden puun kuorintaan ja hyönteisten laskentaan meni aikaa noin 40 minuuttia. Kuorinäytteet otettiin talteen ja säilöttiin kylmään mahdollisten jälkitutkimuksien varalta.

19 Päällimmäisten runkojen kuorinta toteutettiin 24. 25.7.2013 välisenä aikana. Toinen kuorinta tehtiin 7. 13.8.2013 välisenä aikana. Yksikään peitetty pino ei kuitenkaan ollut ilman suojaansa muutamaa tuntia pidempää. Kuva 5. Storanet-tutkimuksessa käytettyjen puupinojen satunnaistettu käsittelytapajärjestys. 2.4 Laskentamenetelmät Trinet-pyydysten tehokkuutta laskettiin vertaamalla koe- ja kontrollialojen reunametsän kaikkia puita 100 * 15 metrin alueella ennen tutkimuksen aloittamista ja sen jälkeen. Tulokset saatiin vertaamalla koe- ja kontrollialoilla tulleiden uusien kuolleiden kuusten määriä. Uusista kuolleista kuusista laskettiin koealakohtaisesti keskiarvot sekä niiden keskihajonnat. Keskihajontojen avulla voitiin tarkastella, paljonko tulokset keskimäärin poikkesivat keskiarvosta. Tulosten tilastollinen merkitsevyys ja nollahypoteesin testaaminen laskettiin Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testin avulla käyttäen 5 %:n merkitsevyystasoa. Wilcoxonin testiin päädyttiin, koska tutkimuksen otoskoko oli hyvin pieni (alle 30), koealaparit olivat keskenään riippuvaisia, eikä ollut varmaa, olivatko tarkasteltavat muuttujat normaalijakautuneita perusjoukossa. Wilcoxonin testin avulla pystyttiin vertaamaan koealaparien välisiä tuloksia. Pyydyksiin saatujen hyönteismäärien laskuissa käytettiin keskiarvoja sekä kumulatiivisia summia. Kumulatiivisten summien avulla nähtiin hyönteismäärän kasvu tutkimuksen aikana kullakin koealalla. Laskutoimitukset tehtiin Excelillä ja SPSS-tilasto-ohjelmalla.

20 Storanet-pinosuojaverkkotutkimus aloitettiin jakamalla tutkittavat puupinot käsittelytapojen toistojen mukaan kahteen ryppääseen. Tämän jälkeen molemmista ryppäistä muodostettiin peräkkäin aseteltu satunnaistettu käsittelytapajärjestys. Kuorinnan yhteydessä laskettujen tekijöiden summilla ja keskiarvoilla saatiin jokaiselle käsittelytavalle, pinolle ja kuorintaajankohdalle arvio tuhon voimakkuudesta. Tuloksien tilastollinen merkitsevyys ja nollahypoteesin testaus toteutettiin Kruskal-Wallisin H-testillä, eli yksisuuntaisella varianssianalyysitestillä. Testiin päädyttiin, koska vertailuryhmiä (käsittelytapoja) oli enemmän kuin kaksi, aineisto oli epäparametrinen, aineistot olivat riippumattomia toisistaan, ja ryhmistä otettujen otosten otoskeskiarvojen normaalijakautuneisuutta ei voitu olettaa. Testissä käytettiin 95 %:n luottamusväliä. Laskutoimitukset tehtiin Excelillä ja SPSS-tilasto-ohjelmalla. 3 TULOKSET 3.1 Trinet-feromonipyydys Ennen tutkimuksen alkua koealapareittain tarkastettujen puiden perusteella molempien koealojen lähtökohdat kuolleiden kuusten sekä iskeytymärunkojen osalta olivat samanlaiset (taulukko 2). Tutkimuksen jälkeen lasketuissa tuloksissa neljällä Trinet-koealalla oli enemmän iskeytymärunkoja kuin niiden kontrollialapareilla (taulukko 3). Uusia iskeytymärunkoja oli enemmän kolmella Trinet-koealalla, mutta runkojen määrät olivat selkeästi suurempia. Ainoastaan Lapinjärven Kimonkylän kontrollialalla (kuvio numero 8) oli selkeästi enemmän tuhoja kuin sen Trinet-koealaparilla tutkimuksen lopussa. Kuolleiden sekä tutkimuksen loppuun mennessä ilmestyneiden uusien kuolleiden kuusien osalta tulokset olivat samankaltaiset: suurimmalla osalla Trinet-koealoista oli enemmän kuolleita kuusia, mutta Kimonkylän kontrollialalla niitä oli selkeästi koealapariaan enemmän.

21 Taulukko 2. Koealat ja niiden puustotiedot tutkimuksen alussa. Parittomat kuviot ovat Trinet-koealoja ja parilliset ovat kontrollialoja. Kuvio ha Reunan pituus m Keski-lpm kuusi cm Tarkastetut puut kpl Iskeytymärungot kpl Kuolleet kuuset kpl 1 4 100 22 46 0 3 2 2,1 110 22 104 6 3 3 3,2 120 21 46 1 0 4 1,6 100 27 83 1 1 5 3,2 100 26 69 4 3 6 1,3 130 32 42 0 4 7 1,5 100 19 83 1 1 8 4,4 100 21 88 1 7 9 7,5 120 30 51 1 10 10 1,6 90 16 67 0 1 Taulukko 3. Koealat tutkimuksen lopussa. Parittomat kuviot ovat Trinet-koealoja ja parilliset ovat kontrollialoja. Kuvio Ips, puu kpl muu, puu kpl Iskeytyneet puut yht. (elävät) Pystykuollut kpl Kuolleet maapuut, kpl Kuolleet puut yht. Uusia kuolleita kuusia yht. 1 0 1 1 3 5 8 5 2 2 9 11 2 3 5 2 3 12 5 17 3 5 8 8 4 1 1 2 3 2 5 4 5 23 3 26 14 11 25 22 6 5 0 5 4 2 6 2 7 5 1 6 1 10 11 10 8 4 28 32 28 20 48 41 9 3 3 6 5 8 13 3 10 0 0 0 3 7 10 9 Trinet-pyydysten toimivuutta tarkasteltiin koealoilla tutkimuksen aikana tulleiden uusien kuolleiden kuusien perusteella. Tutkimuksen aikana jokaisella viidellä Trinet-koealalla kuoli keskimäärin 9,6 kuusta, kun kontrollialoilla kuolleiden puiden keskiarvo oli 11,6. Trinetkoealojen keskiarvojen keskihajonta oli 7,44 ja kontrollialoilla sama luku oli 16,68. Kuolleet kuuset olivat pääosin aukon reunapuustossa.

22 Vertailun vuoksi testistä poistettiin koealat 7 ja 8 osoittamaan sitä, kuinka suuri ero Trinetkoe- ja kontrollialojen tuloksilla suurimmaksi osaksi oli. Ilman tätä koealaparia Trinetkoealojen uusien kuolleiden kuusten keskihajonta lähestyi keskiarvoa (keskiarvo 9,5 ja keskihajonta 8,58). Kontrollialojen keskiarvo ja -hajonta muuttuivat radikaalisti verrattuna alkuperäisiin tuloksiin, ja keskihajonta oli selkeästi lähempänä keskiarvoa (keskiarvo 4,24 ja keskihajonta 3,30). Kuva 6. Trinet-koealoilla ja kontrollialoilla kesän 2013 aikana kuolleiden kuusten määrät ruutu- ja janakaaviossa. Kontrollialoilla oli kesällä 2013 kuolleiden kuusten osalta suurempi vaihtelu, kuin Trinetkoealoilla (kuva 6). Kontrolliala 8 näkyy ruutu- ja janakaaviossa selkeänä poikkeuksena muiden kontrollialojen kuolleiden kuusten määristä. Kontrollialalla 8 kuoli kuusia 41 kappaletta, kun muilla kontrollialoilla määrä jäi alle kymmeneen. Poikkeava havainto näkyy myös Trinetkoealalla 5, jossa kuusia kuoli enemmän kuin muilla Trinet-koealoilla (22 kpl).

23 Tuloksia tarkasteltiin tilastollisesti Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testin avulla vertaamalla Trinet-koealojen ja kontrolliryhmän keskiarvojen merkitsevyyksiä. Testin mukaan tulos ei ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,893;; Z = 8,0), koska se oli suurempi kuin tutkimuksessa asetettu merkitsevyyden raja (5 %). Testi toteutettiin myös ilman koealoja 7 ja 8 osoittamaan kuinka suuri ero koe- ja kontrollialojen tuloksilla suurimmaksi osaksi oli. Vaikka tuloksen merkitsevyys puolittui alkuperäisestä (p = 0,465;; Z = 3,0), ei se silti riittänyt osoittamaan, että tulokset olisivat olleet tilastollisesti merkittäviä kirjanpainajan torjunnan kannalta. 50 45 40 Kuolleisuus % 35 30 25 20 15 10 5 Trinet-koeala Kontrolliala 0 1. & 2. 3. & 4. 5. & 6. 7. & 8. 9. & 10. Koealaparit Kuva 7. Uusien kuolleiden kuusten suhteellinen määrä kaikista koealan kuusista koealapareittain kesän 2013 ajalta. Vertaamalla uusien kuolleiden kuusien määrää koe- ja kontrollialapareittain, oli kolmella Trinet-koealalla enemmän uusia kuolleita kuusia kuin niiden kontrollialapareillaan. Tulokset seurasivat tätä samaa trendiä, kun vertailu tehtiin myös vertaamalla uusien kuolleiden kuusten määrää koko alueen puumäärään (kuva 7.). Lajien tarkkailun osalta keskityttiin lähinnä kovakuoriaisten ja kirjanpainajalajien (Ips sp.) määriin ansoissa. Muurahaiskuoriaisten (Thanasimus sp.) määrää tarkkailtiin niiden ekologisen torjuntahyödyn vuoksi. Tutkimuksen kannalta kiinnostavimmat lajit kirjattiin keräyspäivien ja tutkimusalojen mukaan taulukkoon (taulukko 4). Harsoilta ja ansan verkoilta kerättyjä kovakuoriaisia oli yhteensä 73 622 kappaletta. Näistä kirjanpainajalajeja oli 38 691 kappaletta, joista pelkkiä kirjanpainajia oli 38 265. Näin ollen kirjanpainajia oli kaikista kirjanpainajalajeista 98,9 % ja kaikista kovakuoriaislajeista 52,0 %.

24 Toiseksi eniten pyydykseen lensi myös kaarnakuoriaisiin kuuluvaa kuusentähtikirjaajaa (Pityogenes chalcographus) 31 392 kappalemäärällä. Kaikista kovakuoriaisista sitä saatiin saaliiksi 42,6 %. Ansat täyttyivät siis kovakuoriaisten osalta 94,6 % kirjanpainajasta sekä kuusentähtikirjaajasta. Kirjanpainajien luontaisten petojen osalta muurahaiskuoriaista (Thanasimus formicarius) oli ansoissa 325 kappaletta ja pikkumuurahaiskuoriaisia (Thanasimus femoralis) 92 kappaletta. Saaliin kokonaismäärästä näiden kahden lajin osuus oli vain noin 0,6 %. Muita hyönteisheimoja, kuten kaksisiipisiä tai pistiäisiä, oli hyvin vähän. Mehiläisiä (Anthophila) ei havaittu ansoista ollenkaan. Keräyspäivinä, jolloin ansat olivat kaatuneet, merkattiin taulukkoon lihavoituina päivämäärinä. Kaatuneella ansalla ei näyttänyt olevan suoraa vaikutusta saatuihin hyönteismääriin. Kirjanpainajalajien sekä kuusentähtikirjaajan määrää tarkasteltiin myös kumulatiivisten summien avulla (kuva 8). Kaikkein suurin hyönteismäärä kerättiin kesäkuun puolivälissä, jonka jälkeen hyönteisiä saatiin pyydyksistä vähemmän. Kirjanpainajan ja kuusentähtikirjaajan määrät ovat seuranneet samaa trendiä toisiinsa nähden, kirjanpainajamäärän ollessa hieman suurempi. Selkeä parveilun päättyminen on näiden kahden lajin osalta tapahtunut elokuun alussa. Kolmen muun ansaan lentäneen kirjanpainajalajin (okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus), pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus) ja kiiltokirjanpainaja (Ips amitinus)) määrät olivat erittäin pieniä.

25 Taulukko 4. Trinet-ansojen tyhjennyspäivät ja saatujen lajien määrät lajien taksonomisessa järjestyksessä. Lihavoidut keräyspäivät osoittavat yhden tai useamman kaatuneen Trinetansan koealalla. Trinet- Lajit Keräyspäivät Yht. koealat 16.5. 29.5. 11.6. 23.7. 2.8. 14.8. 28.8. 1. Karkkila Thanasimus formicarius 8 21 28 0 23 1 6 87 Thanasimus femoralis 0 6 4 0 0 0 0 10 Pityogenes chalcographus 94 2002 4596 50 144 17 0 6903 Ips acuminatus 0 0 0 0 0 0 0 0 Ips duplicatus 0 1 17 0 0 0 0 18 Ips typographus 832 1501 4516 66 844 125 400 8284 Ips amitinus 1 0 0 0 0 0 0 1 14.5. 31.5. 11.6. 23.7. 2.8. 14.8. 26.8. 3. Sääksjärvi Thanasimus formicarius 22 1 2 0 1 1 6 33 Thanasimus femoralis 2 0 0 0 0 0 0 2 Pityogenes chalcographus 432 130 473 207 43 15 75 1375 Ips acuminatus 0 0 0 0 0 0 0 0 Ips duplicatus 0 8 1 0 0 0 2 11 Ips typographus 332 563 501 254 433 75 836 2994 Ips amitinus 0 0 0 0 0 0 0 0 15.5. 28.5. 14.6. 22.7. 1.8. 15.8. 26.8. 5. Artjärvi Thanasimus formicarius 15 2 0 6 2 0 4 29 Thanasimus femoralis 4 3 1 1 0 0 0 9 Pityogenes chalcographus 428 917 262 74 170 3 34 1888 Ips acuminatus 0 0 0 0 0 0 0 0 Ips duplicatus 22 10 5 5 15 2 8 67 Ips typographus 2247 419 429 2851 903 128 489 7466 Ips amitinus 0 0 0 0 0 0 0 0 15.5 28.5. 14.6. 22.7. 1.8. 15.8. 27.8. 7. Kimonkylä Thanasimus formicarius 22 24 13 0 16 4 16 95 Thanasimus femoralis 2 14 3 0 1 0 3 23 Pityogenes chalcographus 434 1049 2494 353 1076 66 107 5579 Ips acuminatus 0 0 0 0 0 0 0 0 Ips duplicatus 10 0 12 0 72 5 12 111 Ips typographus 322 1242 2492 731 2377 482 1076 8722 Ips amitinus 0 0 0 0 0 0 0 0 15.5. 28.5. 14.6. 22.7. 1.8. 15.8. 27.8. 9. Kausala Thanasimus formicarius 17 19 5 4 2 12 22 81 Thanasimus femoralis 7 31 4 2 1 2 1 48 Pityogenes chalcographus 1032 2570 4883 2811 3316 638 397 15647 Ips acuminatus 0 1 0 0 0 0 0 1 Ips duplicatus 12 98 47 3 36 12 5 213 Ips typographus 1013 2973 2463 1552 1604 622 572 10799 Ips amitinus 0 0 4 0 0 0 0 4

26 kpl 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 kaikki kovakuoriaiset yhteensä Pityogenes chalcographus Ips acuminatus Ips duplicatus Ips typographus Ips amitinus keräyspäivät Kuva 8. Trinet-feromonipyydyksistä kerättyjen kovakuoriaisten summat keräyspäivittäin. Tutkimuksen kohteena olleet kaarnakuoriaislajit ovat kuvassa kumulatiivisina summina. Pyyntipaikkojen kirjanpainajamäärän vertailussa Sääksjärven (kuvio numero 3) pyydyksiin lensi vähiten kirjanpainajia (2 994 kpl) (kuva 9). Sääksjärven koealaparilla Varjolassa (kuvio numero 4) oli uusia kuolleita puita puolet vähemmän kuin Trinet-koealalla. Selkeästi suurin määrä kirjanpainajia tuli Kausalan (kuvio numero 9) feromonipyydyksiin (10 799 kpl). Kuitenkin Kausalan koealaparilla Kimonkylässä (kuvio numero 10) uusia kuolleita kuusia oli kolme kertaa enemmän kuin Trinet-koealalla. Kolmen muun pyyntipaikan lopulliset kirjanpainajamäärät olivat samaa luokkaa keskenään (Karkkila: 8 284 kpl, Artjärvi 7 466 kpl ja Kimonkylä 8 722 kpl).

27 12000 10000 kpl 8000 6000 4000 2000 1. Karkkila 3. Sääksjärvi 5. Artjärvi 7. Kimonkylä 9. Kausala 0 pvm Kuva 9. Keskimääräinen kirjanpainajamäärä kumulatiivisena summana jokaista pyyntipäivää kohden pyyntipaikoittain. 3.2 Storanet Storanet-pinosuojaverkon tehokkuutta mitattiin testirunkojen kuorinnassa laskettujen tuhohyönteisten perusteella. Kuorinnan yhteydessä lasketut lajit kirjattiin pivot-taulukkoon ja niistä kerättiin aikuisten kovakuoriaisten ja toukkien määrät (taulukko 5). Kirjanpainajan osalta tulokset olivat selkeät: Storanetilla peitettyihin pinoihin ei ollut iskeydytty lainkaan (kuva 10). Storanet-pinot olivat säästyneet täysin muilta tuholaisilta, lukuun ottamatta toisen kuorinnan aikana kuorittua runkoa, josta löytyi kaksi jäärälajin tekemää reikää, kolme kaarnakuoriaista sekä 13 eri lajien toukkaa.

Aikuiset, kpl Toukat, kpl Käsittely Kuorinta1 Kuorinta2 Yhteensä Kuorinta1 Kuorinta2 Yhteensä Kontrolli 201 447 648 151 68 219 Kevytpeite 137 254 391 113 78 191 Storanet 0 3 3 5 8 13 28 Taulukko 5. Storanet-tutkimuksessa toteutetun puiden kuorinnan tulokset. Taulukossa eroteltu laskettujen kovakuoriaisaikuisten ja -toukkien kappalemäärät 15 * 50 senttimetrin kokoisista kuorintakohdista. Ensimmäinen kuorinta toteutettiin 24. 25.7. ja toinen kuorinta 7. 13.8. välisenä aikana. Kuva 10. Kuorinäytteet Storanet-pinosuojaverkon suojaamasta rungosta (vasemmalla) sekä täysin suojaamattoman kontrollipinon rungosta. Storanet-pinon puut säästyivät hyönteistuhoilta. (Kuva: Salla Rantanen) Kirjanpainajien osalta kahdessa kontrollipinossa oli puolet enemmän aikuisia kovakuoriaisia (648 kpl) kuin kevytpeitteellä suojatuissa pinoissa (391 kpl). Toukkia oli molemmissa käsittelytavoissa yhtä paljon (noin 200 kpl). Näiden kahden käsittelytavan kaikista kuorinäytteistä laskettuja pelkkiä kirjanpainajia oli yhteensä 260 kappaletta ja toukkia 75 kappaletta. Näistä aikuisista suurin osa oli kontrollipinoissa (206 kpl). Kirjanpainajan toukkia oli kontrollipinoissa 26 kappaletta. Kevytpeitteellä suojatuissa pinoissa aikuisia kirjanpainajia oli 54 kappaletta ja niiden toukkia 49 kappaletta. Kuorinnan perusteella tehdyssä tarkastelussa kaikkien käsittelytapojen aikaisemmin kuorituissa päällimmäisissä rungoissa oli kaikkia aikuisia kovakuoriaisia sekä toukkia aina vähemmän kuin myöhemmin kuorituissa pinon alimmissa rungoissa.

29 Kun hyönteisistä katsotaan vain kirjanpainajan määriä, niin tulokset ovat päinvastaiset: päällimmäisissä rungoissa oli aina enemmän kirjanpainajia kuin alimmaisissa rungoissa. Kontrollipinojen päällimmäisissä rungoissa oli keskimäärin 32 kirjanpainajaa ja alimmissa 20. Muiden kuin kirjanpainajan osalta päällimmäisissä rungoissa oli keskimäärin 19 kovakuoriaista ja alimmissa rungoissa 92 kovakuoriaista. Kevytpeitteellisten pinojen osalta ero oli selkeämpi: aikuisia kirjanpainajia oli päällimmäisissä rungoissa keskimäärin 9 kappaletta ja muita kovakuoriaisia jopa 25 kappaletta. Alimmaisten runkojen osalta erot vain suurenivat: kirjanpainajaa oli vain keskimäärin 4 kappaletta runkoa kohden, kun taas muita kovakuoriaisia löytyi 59 kappaletta. Storanet-pinoista löytyi ainoastaan toisessa kuorinnassa muita kovakuoriaisia keskimäärin 0,6 kappaletta runkoa kohden. Taulukko 6. Storanet-tutkimuksessa toteutetun puiden kuorinnan tulokset eriteltynä toistoihin. Toistot 1 ja 2 ovat käsittelytapojen kaksi eri koepinoa. Taulukossa on eroteltu laskettujen kovakuoriaisaikuisten ja -toukkien kappalemäärät 15 * 50 senttimetrin kokoisista kuorintakohdista. Aikuiset, kpl Toukat, kpl Käsittely Toisto1 Toisto2 Yhteensä Toisto1 Toisto2 Yhteensä Kontrolli 450 198 648 136 83 219 Kevytpeite 322 69 391 97 94 191 Storanet 3 0 3 5 8 13 Tuloksia voidaan vertailla myös toistojen mukaan (taulukko 6). Taulukosta 6 nähdään, kuinka eri käsittelytapojen pinojen tulokset erosivat toisistaan. Puupinorivin ensimmäinen kontrollipino keräsi reilusti enemmän aikuisia kovakuoriaisia (450 kpl) kuin sen toinen toisto (198 kpl), joka sijaitsi ensimmäisestä toistosta 100 120 metrin päässä (kuva 5). Toukkia oli myös ensimmäisessä kontrollipinossa enemmän (136 kpl) kuin sen toistossa (83 kpl). Iskeytyneestä kirjanpainajasta noin 80 %, ja toukista 70 %, oli ensimmäisessä toistossa. Myös kevytpeitteellä suojattujen pinojen kovakuoriaismäärät erosivat toistojen välillä selkeästi toisistaan: molemmista kevytpeite-pinojen aikuisista kovakuoriaisista noin 80 % oli ensimmäisessä toistossa, mutta toukista noin 50 %. Kirjanpainajan määrät olivat tasaväkiset ensimmäisen ja 20 30 metrin päässä olevan toisen toiston välillä.

30 Tutkimuksen käsittelytapoja verrattiin toisiinsa, ja nollahypoteesia testattiin Kruskal-Wallis H-testin avulla. Storanet-pinojen vertaus sekä kontrollipinoihin että kevytpeitteellisiin pinoihin oli molemmissa tilastollisesti merkittävä (p = 0,000). Näin ollen tutkimukseen asetettu nollahypoteesi voitiin hylätä ja todeta, että Storanet-pinosuojaverkon käyttö vaikutti merkitsevästi kirjanpainajatuhojen torjunnassa. Ero kontrollipinojen sekä kevytpeitepinojen välillä ei ollut tilastollisesti merkittävä (p = 0,554). Tulosten perusteella nollahypoteesi pidettiin voimassa, eli pinojen peittämättä jättämisellä tai peittämisellä kevytpeitteen avulla ei ollut vaikutusta kirjanpainajatuhojen torunnassa. 4 TULOSTEN TARKASTELU 4.1 Kirjanpainajapyynnin tulosten tarkastelu Tilastollisen merkitsevyyden laskemiseksi tehdyn Wilcoxonin merkittyjen sijalukujen testin perusteella Trinet-pyydyksestä tehdyn tutkimuksen tulos ei ole tilastollisesti merkittävä (p = 0,893 > 0,050), minkä seurauksena tutkimukseen asetettu nollahypoteesi jää voimaan. Tutkimus siis osoittaa, että Trinet-pyydyksen käytöllä ei ole vaikutusta kirjanpainajatuhojen torjunnassa. Yksi suurimmista nollahypoteesin voimaan jäämiseen syistä oli tutkimuksen liian vähäiset toistot. Tutkimuskäyttöön saatiin vain viisi Trinet-pyydyspakkausta, joista pyydyksiä riitti ainoastaan viidelle koealalle. Ansoja ei jaettu pienempiin ryhmiin, jolloin olisi mahdollisesti saatu enemmän toistoja, jotta tutkimuksen tuloksia pystyttäisiin vertaamaan aiemmin tehtyihin tutkimuksiin. Viisi Trinet-koealaa sekä niihin mekaanisesti paritetut viisi kontrollialaa eivät ole riittävä määrä luotettavien tuloksien saamiseksi. Tämän saattoi myös johtaa siihen, että tutkimuksissa tehtyjen keskiarvojen hajonta oli niin suuri. Esimerkkinä suuresta poikkeavuudesta oli kontrolliala numero 8, josta saatiin merkittävästi muita kontrollialoja suuremmat uusien kuolleiden kuusten määrät. Tähän saattoi vaikuttaa kontrollialan erilainen maantieteellinen sijainti tai esimerkiksi alun perin vahvempi kirjanpainajakanta, mitä muilla kontrollialoilla oli. Kun keskiarvot ja -hajonnat laskettiin ilman tätä poikkeavaa koealaparia, seurasivat tulokset koealoilla enemmän toisiaan. Tuloksia ei kuitenkaan voida valikoida.

31 Trinet-feromonipyydyksiä oli kokeiltu aiemmin Saksassa,, Itävallassa ja Puolassa vuosina 2009 2011 (Zuehlke n.d. b). Tutkimusaloja oli maissa yhteensä kahdeksan ja erilaisia käsittelytapoja 14. Joillain koealoilla Trinet-pyydyksiä kokeiltiin yksinään, ja joillain koealoilla niitä verrattiin kilpaileviin feromonipyydyksiin. (Zuehlke n.d. b). Tutkimukset eivät kuitenkaan seuranneet samaa ohjeistusta, kuin Trinet-pyydysten käyttöohjeissa. Muun muassa välimatkat pyydyksien välillä sekä pyydyksien ja reunapuuston välillä vaihtelivat, kontrollialoja puuttui ja otoskoot olivat pieniä. Esimerkiksi Puolassa tehdyssä tutkimuksessa käytettiin vain yhtä Trinet-koealaa ja yhtä kontrollialaa. Tulokset olivat tilastollisesti merkittäviä, eli Trinet-pyydys toimi toivotulla tavalla (Forest Research Institute 2011a). Tutkimus oli kuitenkin puutteellinen. Näiden tekijöiden vuoksi tuloksia on mahdotonta verrata toisiinsa. Suomessa tutkimus toteutettiin täysin ansassa tulleiden ohjeiden mukaisesti. Ohjeiden mukaan ansat oli pystytettävä 25 metrin välein ja 8 12 metrin päähän reunapuustosta. BASF Oy:ltä saamien ohjeiden mukaan Pheroprax-feromonin vaikutusalue oli 25 metriä (Puukko, K. 2013). Näin ollen ansat olisi voitu pystyttää myös jopa 50 metrin päähän toisistaan ja 25 metrin päähän metsänreunasta, jolloin feromonin houkuttelevuus olisi yltänyt vain reunametsään eikä sen sisälle. Norjassa vuodesta 1979, Ruotsissa vuodesta 1995 ja Suomessa vuodesta 2012 käytössä olleen kirjanpainajaseurannan ohjeistuksen mukaan feromonipyydykset pystytetään aina vähintään 20 metrin päähän metsänreunasta (Neuvonen & Viiri 2012). Kuitenkin välimatkat ansojen ja reunapuuston välillä pidettiin Trinet-pyydysten mukana tulleiden ohjeiden mukaisina. Tämä saattoi olla yksi syy sille, että feromonit ovat voineet houkutella kirjanpainajia pyydysten sijasta reunametsän kuusiin ja näin ollen uusien kuolleiden puiden määrä oli suurempi kolmella Trinet-koealalla. Toistojen vähäisyyden vuoksi tätä ei saatu kuitenkaan tilastollisesti merkittävästi osoitettua. BASF Oy:n teettämän tutkimuksen mukaan kirjanpainaja saattaa lentää kasvinsuojeluaineella käsitellyltä torjuntaverkolta pois, mutta se on liian heikko iskeytymään enää puihin (Zuehlke n.d. b). Tämän vuoksi ansoista poimittujen hyönteisten lukumäärä ei ole tilastollisesti merkittävä, koska ei voida sanoa paljonko niitä on varmasti niihin kuollut ja kuinka moneen yksilöön pyydykset ovat vaikuttaneet. Hyönteismäärällä voidaan todentaa vain kirjanpainajien parveiluajankohdat sekä feromonin houkuttamat lajit. Kaikista Trinet-pyydyksistä saaduista lajeista suurin osa oli kirjanpainajia (52,0 %) ja kuusentähtikirjaajia (42,6 %). Aiemmin tehdyissä feromoniseurannoissa kirjanpainajan määrä on ollut saadusta hyönteismäärästä myös korkein, mutta kuusentähtikirjaajan määrä ei ole ollut yhtä korkea, kuin Trinetferomonipyydyksistä saaduissa hyönteismäärissä.

32 Esimerkiksi Valkaman, Rädyn ja Niemelän tekemässä tutkimuksessa Ipslure -feromoni houkutteli Borregaardin pyydyksiin yhteensä 40 884 kovakuoriaista, joista 82,5 % oli kirjanpainajaa ja vain 9,6 % oli kuusentähtikirjaajaa (Valkama et al. 1997). Pheroprax -feromonin tehokkuutta on kokeiltu myös Theysohnin pyydyksellä, joka muistuttaa läheisesti Multiwitin ikkunapyydystä. Tutkimuksessa viiteen Theysohnin pyydykseen saatiin kaikista kovakuoriaisista 92,8 % kirjanpainajaa ja vain 1,4 % kuusentähtikirjaajaa (Babuder et al. 1996). Tulokset viittaisivat siihen, että Trinet-pyydyksiin lisätyt harsot toimivat kuusentähtikirjaajalle eduksi sen pienen koon vuoksi, jolloin kuusentähtikirjaajia saattoi jäädä harsojen taitoksiin suhteessa enemmän kuin kirjanpainajia. Muurahaiskuoriaisten osuudet sekä Trinet-pyydyksissä että Borregaardin pyydyksissä olivat melkein samat. Trinet-pyydyksien hyönteismääristä muurahaiskuoriaisia oli 0,6 % ja Borregaardin pyydyksissä 1,3 % (Valkama et al. 1997). Valkaman ym. Tutkimuksessa pikkumuurahaiskuoriaisia oli pyydyksissä enemmän kuin muurahaiskuoriaisia (Valkama et al. 1997), kun taas Trinet-pyydyksissä pikkumuurahaiskuoriaisia oli muurahaiskuoriaisia vähemmän. Trinet-pyydysten osalta epidemiarajana pidettyä 15 000 kirjanpainajayksilöä kolme feromonipyydystä kohden (Weslien et al. 1989) ei ylittynyt yhdelläkään Trinet-koealalla viiden pyydyksenkään osalta. Samana vuonna Etelä-Suomen alueella tehdyssä kirjanpainajaseurannassa saatiin kuitenkin saaliiksi epidemiarajan ylittäviä kirjanpainajan saalismääriä (Neuvonen, Tikkanen & Viiri 2014) (kuva 11). Trinet-pyydystutkimus toteutettiin samoilla alueilla, missä myös Metlan (nykyinen Luke) ja Suomen metsäkeskuksen seurantapaikat olivat. Tämän perusteella voidaan olettaa, että Trinet-pyydyksistä kerätyt kirjanpainajamäärät eivät vastanneet vuoden 2013 kirjanpainajakantojen todellista tiheyttä. Kuva 11. Arvio kirjanpainajakantojen tiheydestä kesällä 2013 pyydysryhmien kirjanpainajasaaliiden perusteella (Neuvonen, Tikkanen & Viiri 2014).

33 4.2 Kirjanpainajapyynnin johtopäätökset Yksi vahvasti tutkimuksen tieteelliseen luotettavuuteen vaikuttavista syistä oli koealavalinnat ilman otantaa. Aikaisen kevään sekä kriteerit täyttävien koealavaihtoehtojen vähyyden vuoksi oli koealat valittava itse. Kontrollialat valikoitiin maantieteellisesti koealaa lähimpänä olevasta paikasta, jolloin saatiin tehtyä koealaparit. Trinet-koealat oli valittava ensin, jotta Trinetferomonipyydykset päästiin pystyttämään mahdollisimman nopeasti. Koealoiksi valikoituivat kuljetuksen kannalta helpoimmat kohteet sekä ne, jotka olivat mahdollisimman kaukana asutuksesta, jotta vältyttiin ansojen varastelulta sekä vahingoittamiselta. Myös ansojen sisältämän kasvinsuojeluaineen vuoksi ne haluttiin pitää kaukana asutusalueilta. Koealojen valintaa vaikeutti myös se, että osa metsänomistajilta saaduista paikkatiedoista ei myöskään pitänyt paikkaansa. Esimerkiksi tiedoista saattoi puuttua oikea puulaji tai alueella oli jo tehty avohakkuu, jolloin potentiaalinen koeala oli vaihdettava lennosta toiseen. Sää ja pyydystyyppi vaikuttivat olennaisesti saatuihin hyönteismääriin. Trinetferomonipyydys on suunniteltu ainoastaan kirjanpainajatuhojen torjuntaan eikä populaatiokoon tutkimiseen, minkä vuoksi pyydyksessä ei ollut hyönteisiä keräävää ja säilövää astiaa. Tämän vuoksi pyydyksiä oli muokattava niin, ettei se vaikuttanut merkittävästi pyydyksen toimintaan. Trinet-feromonipyydyksiin kiinnitetyt harsot eivät olleet välittömässä verkon läheisyydessä, vaan verkon ja harson väliin jäi aukko (kuva 12). Harson oli oltava kevyttä ja vettä läpäisevää materiaalia, jotta se vaikutti mahdollisimman vähän pyydyksen toimintaan. Tuuli heilutti niin harsoja kuin pyydyksiäkin ja pyydykset eivät aina pysyneet pystyssä. Tämän vuoksi kaikkia pyydyksiin kuolleita hyönteisiä ei saatu kerättyä talteen. Myös pyydysten pitkän tyhjennysvälin vuoksi harsossa olleet kuolleet hyönteiset haisivat ja saattoivat osaltaan karkottaa osan potentiaalisista kirjanpainajista pois. Myös joillain aloilla oli meneillään metsänhoitotöitä ja myös ne ovat voineet vaikuttaa hyönteismääriin.

34 Kuva 12. Trinet-feromonipyydykseen hyönteisten keräämiseksi kiinnitetty harso. (Kuva: Salla Rantanen) Kontrollialalla 8 kuoli selvästi enemmän kuusia kesän 2013 aikana kuin muilla kontrollialoilla. Siellä kuoli myös suhteellisesti eniten kuusia. Tämä kontrolliala oli muita selkeästi suurempi, joten hakkuusta jääneen hakkuutähteen määrä on ollut myös suurempi, mikä saattoi vaikuttaa kirjanpainajatuhojen suureen määrään. Kuuset eivät olleet keskiläpimitaltaan muiden kontrollialojen kuusia suurempia. Trinet-koealalla 5 kuoli eniten kuusia kesällä 2013. Trinet-koeala ei ollut suurin, mutta siellä oli aiemmin todettu vahva kirjanpainajakanta. Tämä saattoi vaikuttaa osaltaan suureen kuolleiden kuusten määrään. Trinet-koealalla 3 kuoli Trinet-koealoista toiseksi eniten kuusia, mutta kirjanpainajien määrä jäi kaikista Trinetkoealoista vähäisimmäksi. Pyydyksiä kaatui tällä koealalla vain kerran. Vahva kirjanpainajakanta tai suuri määrä valmiiksi kuolleita kuusia joillain aloilla saattoi johtaa siihen, että näillä aloilla oli myös isompi petohyönteisten kanta, jolloin ansoihin päätyneiden kirjanpainajien määrä jäi pienemmäksi.

35 Hyönteisten keräystilanteissa ei ollut mahdollisuutta saada riittävästi etanolia, vaan näytteet säilytettiin näyteputkissa kuivanäytteinä. Sateisina päivinä tämä tuotti ongelman, koska hyönteiset olivat märkiä ja ne alkoivat pilaantua nopeasti. Laskenta- ja tunnistustilanteessa kaikkia lajeja ei pystytty tunnistamaan lajilleen, vaan osa tunnistettiin suvulleen tai heimolleen. Kaikista hyönteisistä suurin osa oli kirjanpainajaa sekä kuusentähtikirjaajaa. Tästä voidaan päätellä, että nämä molemmat lajit seuraavat pitkälti samaa houkutusferomonia. Myös muurahaiskuoriaisen päätyminen ansaan saattaa osoittaa sen, että se seuraa myös samaa feromonia löytääkseen saaliita varmemmin. Tutkimuksen aikana pidetty neljän viikon loma vaikutti suoranaisesti neljänteen keräysajankohtaan, koska edellisestä pyydyksen tyhjennyksestä oli kulunut yli kuukausi. Tänä aikana hyönteisiä saattoi lentää ansalta enemmän pois ja feromoniampullit saattoivat olla kauemmin tyhjillään. Neljänneltä keräyspäivältä ei kuitenkaan tullut normaalia isompaa tai pienempää hyönteismäärää. Keskeisimpiä asioita, mitä tutkimus ei kerro, on feromonin sekä alfa-sypermetriinin vaikutukset ympäristöön ja muihin lajeihin. Ansoihin lensi myös hyönteisiä, joiden ei ole todettu seuraavan Pheroprax-feromonia. Lajit saattoivat lentää ansaan sattumalta tai kuolleiden hyönteisraatojen houkutteleman hajun perusteella. Kuolleet hyönteiset saattoivat myös osaltaan karkottaa kirjanpainajia pois ansoilta. Alfa-sypermetriinin ei ole todettu vaikuttavan kuolettavasti muihin, kuin hyönteisiin, ja sama aine on laajasti käytössä myös pelloilla kasvinsuojeluaineena, eikä se ole vaikuttanut maaperään tai sen kasveihin negatiivisesti. Trinet-pyydyksen rekisteröintiraportin mukaan tuote ei ole haitallinen mehiläisille tai hämähäkeille. Se ei myöskään aiheuta kohtuutonta riskiä linnuille tai nisäkkäille. (Registration report 2014). Kokeet kemikaalien tehokkuudesta on testattu lähinnä laboratorio-olosuhteissa, joten näiden aineiden käyttö erilaisissa ympäristöissä voi vaikuttaa niiden toimivuuteen. Tämä herättää kysymyksen, miksi tuote on toiminut hyvin muualla Euroopassa, mutta ei Suomessa. Voiko Suomen erilainen metsänhoitokulttuuri tai erilaiset bioottiset ja abioottiset tekijät olla mahdollisesti syynä tähän. Kenttätutkimuksen puutteellinen toteutus esimerkiksi Puolassa on tehnyt tutkimuksesta tieteellisesti merkityksettömän ja näin ollen myös sen tuloksiin ei voi verrata Suomessa saatuja tuloksia.

36 Voiko pyydyksen rakenteelliset vajaavaisuudet olla merkittävä syy tuotteen toimimattomuudelle Suomessa? Useissa pyydyksissä rikkoutuneet teleskooppijalkojen muoviset kärjet (kuva 13) eivät kestäneet Trinet-feromonipyydyksen verkkoon tarttunutta tuulta, ja mahdollisesti muita häiriötekijöitä, minkä seurauksena pyydykset kaatuivat. Tämä saattoi vaikuttaa siihen, että feromoni ei houkuttanut kirjanpainajia maan tasalta niin hyvin kuin pystyyn jääneiltä pyydyksiltä. Suurin osa kaatuneisiin pyydyksiin kerääntyneistä hyönteisistä menetettiin kaatumisen seurauksena. Kuva 13. Trinet-feromonipyydyksen teleskooppijalasta katkennut muovinen kärki. Tämän Suomessa tehdyn tutkimuksen jälkeen Trinet-pyydyksiä testattiin myös Ruotsissa, ja tulokset lähentelivät samoja kuin Suomessakin. Pyydys oli saatu toimimaan pienemmällä alalla paremmin kuin suurella, joten alkuperäinen valmistajan antama käyttöohjeistus ei toiminut ainakaan Pohjoismaisissa olosuhteissa. Tuote tarvitsisi uuden tutkimuksen, jossa tutkittaisiin, onko ansojen välimatka reunametsään oikea syy tuotteen toimimattomuudelle vai ei. Tutkimukseen tarvittaisiin useampi toistokerta sekä testaus eripituisilla välimatkoilla. Toisenlaisen käytössä olevan feromonipyydyksen testaaminen samaan aikaan voisi myös kertoa Trinetpyydyksen toimivuuden tehokkuudesta. BASF Oy muutti ohjeistustaan sekä ansojensa rakennetta tämän tutkimuksen jälkeen. Ohjeissa olleita välimatkoja pidennettiin sekä ansassa olleiden muovikappaleiden (teleskooppijalkojen muovipiikit sekä kiristysruuvien tapit) materiaalia vahvistettiin ja suurennettiin. Suomessa ei toteutettu uutta tutkimusta parannellulla pyydysmallilla tai uudella ohjeistuksella. Pyydykset rekisteröitiin Suomessa keväällä 2015 sekä Ruotsissa ja Virossa keväällä 2017.