Ensimmäisellä luennolla käsiteltiin investointilaskelman rakennetta ja vapaan rahavirran (FCF, Free Cash Flow) laskemista. Laskutehtävissä rahavirran laskemiseen tarvittavat numeroarvot on annettu muodossa tai toisessa. Todellisessa investointiprojektissa ensimmäinen vaihe on investoinnin vaikutusten laadullinen tunnistaminen: Miten investointiprojektin toteutus vaikuttaa yrityksen toimintaan? Mitä hyötyjä ja kustannuksia syntyy, jos projekti toteutetaan, ja mitkä hyödyt ja kustannukset syntyisivät joka tapauksessa? Tätä tarkoittaa päätöksen kannalta relevanttien erien tunnistaminen. Rahavirtojen diskonttaamiseen perustuva nettonykyarvo on yksi investointiprojektin kannattavuuden tunnusluku. Vapaiden rahavirtojen avulla voidaan määritellä myös muita tunnuslukuja, kuten sisäinen korkokanta ja takaisinmaksuaika. Nettonykyarvo (NPV, Net Present Value) on näistä tärkein ja yleiskäyttöisin, mutta eri tunnusluvut valottavat investoinnin kannattavuutta hieman eri näkökulmasta. Kaikki tunnusluvut voidaan laskea samasta investointilaskelmasta. Nykyisin yritykset käyttävät tyypillisesti muutaman tunnusluvun yhdistelmää arvioidessaan investointia. Tunnuslukujen avulla päätöksentekijä arvioi investoinnin kannattavuutta. Nettonykyarvoon ja sisäiseen korkokantaan voidaan liittää objektiivinen mutta toisaalta mekaaninen päätössääntö. Päätös investointiprojektin toteuttamisesta ei ole kuitenkaan automatisoitava päätös. Laskelman vapaat rahavirrat ovat arvioita, joten päätöksentekijän on syytä olla tietoinen arviointivirheiden merkityksestä. Tämän vuoksi investointiprojektista tehdään erilaisia jatkoanalyysejä. Yrityksellä voi olla useita hyviä investointiehdotuksia, mutta se toteuttaa niistä vain parhaimmat. Jokin tunnusluvun arvo ei johda suoraan ehdotuksen hyväksymiseen, vaan päätöksentekijät tarkastelevat asiaa osana yrityksen kokonaisuutta. 1
Paras tunnusluku investointiprojektin kannattavuuden arvioimiseen on nettonykyarvo (NPV). Positiivinen nettonykyarvo (NPV>0) tarkoittaa, että laaditun arvion perusteella investointi lisää yrityksen arvoa yrityksen rahoittajien näkökulmasta. Teoriassa eli jos investointilaskelma olisi täydellinen kuvaus projektin taloudellisista vaikutuksista kaikille yrityksen NPV-positiivisille hankkeille pitäisi löytyä rahoitus ja ne kannattaisi toteuttaa. Jos jotkin hankkeet ovat toisensa pois sulkevia, esimerkiksi kolmesta hankevaihtoehdosta vain yksi voidaan valita, niin suurimman nettonykyarvon tuottava projekti kannattaa toteuttaa, sillä se lisää eniten yrityksen arvoa. Rahavirtojen diskonttaamisen tekniikkaa (discounted cash flow) voi soveltaa erilaisissa käyttökohteissa. Diskonttauskorko kuvaa pääoman vaihtoehtoiskustannusta sijoittajien kannalta. Pääoman kustannus on edelleen sidoksissa sijoituksen riskiin. Reaali-investoinnit liittyvät jonkin liiketoiminnan kehittämiseen, joten investointiprojektin arvioinnissa käytettävä diskonttauskorko kuvaa kyseisen liiketoiminnan riskiä (r U). Yleisessä kaavassa diskonttauskorkokantaa voi merkitä yksinkertaisesti symbolilla r, mutta kussakin käyttökohteessa r:n merkitys on täsmennettävä. Tämän vuoksi yllä olevassa kaavassa käytetään symbolia r U. Alaindeksi U tulee sanasta unlevered, joka viittaa velattomaan yritykseen (unlevered company). Investointiprojektin rahoittamiseen ei siis ajatella käytettävän lainaa. Tämä on yhteensopiva oletus FCF-kaavan kanssa, koska siinäkään ei ole korkoja. Seuraavilla luennoilla täsmennetään, miten kaavan käyttö muuttuu, jos investointiprojektia rahoitetaan myös lainalla. NPV-kaavassa on summalausekkeesta erotettu alkuinvestointi (FCF 0). Matematiikka mahdollistaisi saman kaavan kirjoittamisen kompaktimmin niin, että alkuinvestointi sisältyisi summalausekkeeseen ja n alkaisi nollasta. Kurssilla valittuun esitystapaan on kuitenkin kolme syytä: 1. Alkuinvestointi (FCF0) on keskeinen elementti investointilaskelmassa. 2. Excelin NPV-funktio diskonttaa jo lukusarjan ensimmäisen luvun ja 3. Diskonttaamisen peruskaavasta johdetut kaavat sisältävät oletuksen n=1,..., N. 2
Sisäinen korkokanta (IRR, Internal Rate of Return) vastaa kysymykseen, millä pääoman kustannuksella (diskonttauskorkokannalla) investointiprojektin nettonykyarvo on nolla. Toisin sanottuna NPV-kaavasta on ratkaistava IRR. NPV-päätössäännöstä voidaan johtaa myös sisäiseen korkokantaan sovellettava päätössääntö: investointi on kannattava jos IRR > r U. Investointilaskelmassa liiketoiminnan riskiä kuvaava diskonttauskorkokanta (r U) on yksi arvioitava tekijä. Sen ja IRR:n ero kertoo, kuinka suuri virhearvio pääoman kustannuksessa muuttaa johtopäätöksen investoinnin kannattavuudesta (NPV-positiivisesta hankkeesta tulee hanke jonka NPV=0.) Tyypillinen harhakäsitys on, että IRR:n avulla olisi helppo verrata erikokoisia investointeja, koska tunnusluku antaa tuottoprosentin (NPV antaa absoluuttisen arvon, joka luonnollisesti suurissa hankkeissa on suurempi kuin pienissä.). Vertailun mielekkyyden kannalta on kuitenkin ratkaisevaa, että hankkeiden riski (ja sitä kautta r U) on sama. Riskiltään erilaisten projektien IRR:t eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Rahoituksen oppikirjoissa esitetään muitakin IRR:n käytön haasteita, jotka liittyvät diskonttaamisen matematiikkaan. On poikkeavia tilanteita, joissa on matemaattisesti useita ratkaisuja tai ei yhtään. Tämä on projektin arvioinnin kannalta vaikeasti tulkittava asia. Diskonttaamisen tekniikkaan sisältyy myös oletus, että syntyvät rahavirrat voidaan jatkuvasti sijoittaa uudelleen diskonttauskoron osoittamalla tuotto-odotuksella. Tämän vuoksi menetelmä antaa hyvin kannattavista hankkeista liian korkeita IRR-arvoja. Taulukkolaskennan standardifunktio on helpoin tapa IRR:n ratkaisemiseen (tässä funktiossa myös alkuinvestointi sisältyy lukusarjaan). Riittävän hyvän likiarvon saa tarvittaessa myös lineaarisella interpoloinnilla: lasketaan NPV kahdella eri diskonttauskorkokannalla ja arvioidaan 0-kohta näiden kahden pisteen määrittelemän suoran avulla. Koska yhteys ei ole lineaarinen, on diskonttauskorot parasta valita siten, että toinen antaa positiivisen ja toinen negatiivisen NPV:n. Jos ensimmäinen korko (arvaus sisäiseksi korkokannaksi) antaa positiivisen NPV:n, on toisessa arvauksessa käytettävä suurempaa diskonttauskorkoa. 3
Takaisinmaksuajalle (Payback Period) ei voi kirjoittaa yhtä kompaktia kaavaa kuin nettonykyarvolle ja sisäiselle korkokannalle. Takaisinmaksuaika tarkoittaa sitä investointilaskelman aikaa, jolloin kumulatiivinen vapaa rahavirta (FCF) on nolla. Yllä olevassa esimerkissä FCF:n jälkeen on laskettu kumulatiivinen FCF. Tuolta riviltä nähdään, että takaisinmaksuaika on yli kaksi vuotta mutta alle kolme vuotta. Koska vuoden 2 negatiivisen arvon itseisarvo on pienempi kuin vuoden 3 arvo, on takaisinmaksuaika hieman alle 2½ vuotta. Tarkempi arvio saadaan olettamalla, että vuoden kolme FCF on joka kuukausi yhtä suuri (3220/12 268 k /kk), ja arvioimalla kumulatiivisen FCF:n 0-kohta vuosien 2 ja 3 väliltä (1360 k / 268 k /kk 5 kk ½ vuotta). Toisin sanoen, jos yritys toteuttaa investoinnin, se saa rahansa takaisin 2 vuoden ja 5 kk:n kuluttua. Edellä tehdyissä laskutoimituksissa ei käytetty diskonttausta eikä vuosien 4 ja 5 vapailla rahavirroilla ei ole mitään vaikutusta laskettuun takaisinmaksuaikaan. Jos takaisinmaksuaikaa käytetään ainoana tunnuslukuna investoinneista päätettäessä, on vaara, että yrityksen tulevaisuuden kannalta tärkeitä pitkävaikutteisia projekteja ei toteuteta. Toisaalta voidaan sanoa, että samankaltaisia hankkeita verrattaessa lyhyempi takaisinmaksu on parempi. Koska lähivuosien rahavirtoihin liittyvät arviot ovat luotettavampia kuin myöhempien vuosien, nopea takaisinmaksu nostaa todennäköisyyttä sille, että hanke todella on kannattava (NPV-positiivinen). Takaisinmaksuajalle ei voida muotoilla päätössääntöä, joka olisi suoraan sidoksissa yrityksen kannattavuuteen tai yrityksen arvoon (kuten NPV:lle tai IRR:lle), koska takaisinmaksuaika ei ole sidoksissa pääoman vaihtoehtoiskustannukseen (eli sijoittajien tuotto-odotukseen). Tavoitteellinen takaisinmaksuaika on siten puhtaasti yritysjohdon tekemä valinta. Takaisinmaksuajan käytännössä harvinaisempi muunnelma on diskontattu takaisinmaksuaika (discounted payback period), joka luonnollisesti määritetään kumulatiivisten diskontattujen vapaiden rahavirtojen avulla. Se on tyypillisesti pitempi (esimerkin luvuilla melkein 3 vuotta) kuin suoraan FCF-arvoihin perustuva takaisinmaksuaika. Molemmat tunnusluvut kiinnittävät päähuomioon investointiprojektin alkuvuosiin. 4
Sisäisen korkokannan selvittäminen on esimerkki ns. break-even analyysista. Yleisesti break-even analyysi on laskennallinen menetelmä, jossa valitaan yksi investointilaskelman muuttuja (X) ja ratkaistaan sen kriittinen raja-arvo arvo eli arvo, joka johtaa siihen, että NPV=0. Esimerkiksi päätöksentekijä voisi hakea vastausta kysymykseen: Kuinka suuri arviointi- tai ennustevirhe vuoden 2 myyntimäärässä johtaa siihen, että koko projektin NPV=0. Mitä-jos-analyysi (what-if analysis) on samanlainen yksittäisiin kysymyksiin perustuva jatkoanalyysi kuin break-even analyysi. Mitä-jos-analyysin kysymys on tyypillisesti muotoa: mikä on projektin NPV, jos valittu investointilaskelman muuttuja saa arvon X. Molemmat analyysit auttavat päätöksentekijää hahmottamaan, millä reunaehdoilla suunniteltu investointiprojekti on kannattava. Myyntituottojen vaihtelulla on yleensä suurin merkitys projektin NPV:lle, joten tyypilliset mitä-joskysymykset liittyvät myyntihintaan tai määrään. Analyyseissa on luonnollisesti otettava huomioon myös myyntimäärän vaikutus muuttuviin kustannuksiin. Vastaavasti, jos investointimeno on varioitava muuttuja X, niin on otettava huomioon investointimenon muutoksen vaikutus myöhempien vuosien poistoihin. Diskonttaamisen (rahan aika-arvon) vuoksi positiivisten rahavirtojen ajoittumisella on merkitystä. Jos hanke ei valmistu suunnitellussa aikataulussa, myyntituottoja asiakkailta saadaan oletettua myöhemmin. Diskonttauksen vuoksi NPV laskee, vaikka elinkaaren yhteenlasketut myyntituotot pysyisivät ennallaan. Jos kilpailijat tuovat omat tuotteensa markkinoille aikaisemmin, myöhästymisen vaikutukset näkyvät myös pienempinä myyntimäärinä tai alhaisempina hintoina. Investoinnin taloudellisena vaikutusaikana markkinoille tulee joka tapauksessa kilpailevia tai korvaavia tuotteita, minkä vuoksi investoinnin myyntituotot saattavat kääntyä laskuun odotettua aikaisemmin ja investoinnin vuosittainen vapaa rahavirta muuttuu negatiiviseksi. Tällaisessa tilanteessa yritys lopettaa hankkeen (esim. tuotteen myynnin ja valmistuksen suunniteltua aikaisemmin. Diskontattu takaisinmaksuaika (myös tavallinen takaisinmaksuaika) kertoo oikeastaan elinkaaren minimipituuden: jos taloudellinen vaikutusaika on yli 2½ vuotta niin NPV>0. 5
Investoinnin taloudellisen vaikutusajan (=elinkaaren) pituus on yksi epävarmuustekijä. Koska nettonykyarvo (NPV) on absoluuttinen tunnusluku, niin elinkaaren pidentäminen kasvattaa NPV:n arvoa, kunhan lisätyn vuoden FCF on vain positiivinen. Tämän vuoksi on tarpeen arvioida laskelmassa käytetyn elinkaaren realistisuutta. Usein laskelmassa käytetään varovaista arviota vaikutusajasta, eli laskelman vaikutusaikaan vaikuttaa, miten pitkälle tulevaisuuteen varsinkin tuotoista voidaan laatia uskottava ennuste. Tämä aika vaihtelee investointikohteittain. Toiminnan lopettaminen voi aiheuttaa huomattavia erillisiä kustannuksia varsinkin, jos toiminnassa käytetään ihmiselle tai ympäristölle vaarallisia aineita. Tehtaan tai toimitilan purkaminen ei ole ainoa kustannus. Huoltoaseman tai sahan purkamiseen voi liittyä velvoite maaperän kunnostamisesta. Hiilivoimalaitoksen tai kaatopaikan lopettamiseen saattaa liittyä myös velvoite alueen maisemoinnista. Ydinvoimalan kannattavuuden arvioinnissa on otettava huomioon radioaktiivisen jätteen loppusijoitus. Tällaiset kustannukset ajoitetaan viimeistä toimintavuotta seuraavalle vuodelle - siis samalla tavalla kuin nettokäyttöpääoman vapautuminen elinkaaren lopussa. Investointimeno tarkoittaa tyypillisesti tuotantovälineiden hankintaa (koneet, laitteet, rakennukset). Investoinnin elinkaaren aikana tuotantovälineet kuluvat ja vanhenevat teknistaloudellisesta näkökulmasta. Niiden avulla ei ole yhtä helppoa ansaita rahaa kuin elinkaaren alussa, mutta ne eivät ole silti arvottomia tai loppuun käytettyjä laskelmaan oletetun elinkaaren lopussa. Vaikka yritys ei itse enää haluaisi käyttää tuotantovälineitä, ne voivat olla käyttökelpoisia muille yrityksille tai omaisuudella on romuarvo. Omaisuuden myynnistä syntyy (positiivista) rahavirtaa, jonka vaikutus voidaan ottaa huomioon investointilaskelmassa. Jos omaisuuden oletettu arvo on pieni tai epävarma, niin investoinnin kannattavuutta ei pidä kaunistella tällaisella erällä, vaan keskittyä taloudellisen vaikutusajan alkuun. Koska yrityksen käytössä olevien tuotantovälineiden myyminen ei ole yrityksen varsinaista liiketoimintaa, niin omaisuuden myynnin yhteydessä käytetään nimityksiä omaisuuden luovutus ja omaisuuden luovutushinta. Myyntituotot ja myyntihinta liittyvät taas yrityksen varsinaisen liiketoiminnan tuottoihin. 6
Omaisuuden luovutushinta (salvage or liquidation value) tarkoittaa hintaa, jolla omaisuus myydään. Luovutushinta lisää vapaata rahavirtaa, mutta siitä aiheutuu myös veroseurauksia, kuten jo 1. verkko-oppitunti havainnollisti. Lopullinen vaikutus vapaaseen rahavirtaan on varsinainen luovutusarvo, joka saadaan, kun luovutushinnasta vähennetään luovutuksesta syntyvät verot (aftertax liquidation value). Verojen laskemiseksi tarvitaan siis luovutuksen aiheuttama muutos liikevoittoon eli omaisuuden luovutusvoitto. Omaisuuden luovutusvoitto (Gain on Sale) lasketaan vähentämällä omaisuuden luovutushinnasta omaisuuden kirjanpidollinen tasearvo (Book Value) luovutushetkellä. Luovutusvoitto lisää verotettavaa liikevoittoa, joten yrityksen verokuorma kasvaa. Jos tasearvo on suurempi kuin luovutusarvo, syntyy luovutustappiota, joka vähentää verotettavaa tuloa. Omaisuuden tasearvo saadaan, kun omaisuuden alkuperäisestä hankintamenosta vähennetään kertyneet poistot (Accumulated Depreciation). Tasapoistoja käytettäessä tasearvo laskee joka vuosi poiston verran. Investoinnin elinkaaren lopussa tapahtuva omaisuuden luovutus liittyy investointimenon aiheuttaneen omaisuuden hankintaan (hankintameno = investointimeno). Kun investointimeno yleensä oletetaan poistettavaksi niinä vuosina, jolloin omaisuudesta saadaan tuottoja, niin käytettäessä yksinkertaista tasapoistoa (ks. luento 1) tasearvo on nolla investoinnin elinkaaren lopussa. (Kaikissa poistomenetelmissä tasearvo ei ole kuitenkaan lopussa nolla.) Omaisuuden luovutuksen kokonaisvaikutus eli luovutusarvo vähennettynä tuloveroilla on selkeintä käsitellä investointilaskelmassa omalla rivillään tai aputaulukossa. Rahavirtavaikutus ajoitetaan samalla periaatteella kuin nettokäyttöpääoman vapautuminen vaikutusajan lopussa. Jos hankkeen myyntituottoja syntyy vielä vuonna k, niin luovutuksen rahavirtavaikutus ajoitetaan vuodelle k+1. Toisin sanoen laskelmassa oletetaan, että omaisuus saadaan myytyä vasta seuraavana vuonna. Rahavirtojen ajoittumista voisi käytännön tilanteessa pohtia tarkemminkin, mutta sellainen ei ole peruskurssilla oleellista. Laskutehtävissä ajoitustapaa ei voi valita. 7
Aiemmin kuvattu break-even analyysi on oikeastaan pelkkä laskuharjoitus. Kriittisen arvon laskeminen on mekaaninen toimenpide, jossa voi käyttää esim. Excelin Solver-toimintoa. Mitä-joskysymyksen muotoilu edellyttää jo parempaa käsitystä investointiprojektin luonteesta ja mahdollisista vaikutuksista yrityksen kannattavuuteen. Investointilaskelmassa olevien lukuarvojen arviointivirheen lisäksi on vielä investointiehdotuksen arviointivaiheessa tarpeen pohtia, onko kaikki investoinnin vaikutukset tunnistettu oikein. Puuttuuko jokin asia laskelmasta, tai onko laskelmassa jotain, mikä ei sinne kuulu? Tämä päätöstilanteen kannalta relevanttien hyötyjen ja kustannusten tunnistaminen on edellytys jo ensimmäiselle versiolle investointilaskelmasta. Päätöstä tukevassa laskelmassa otetaan huomioon päätöksen aiheuttamat muutokset yrityksen tulevassa vapaassa rahavirrassa (relevantit tuotot ja kustannukset). Kalvossa ENNEN kuvaa yrityksen taloudellisia hyötyjä ja kustannuksia (positiivisia ja negatiivisia vapaita rahavirtoja), jos ehdotettua päätöstä ei toimeenpanna (kielteinen päätös). Tavallaan ajatellaan, että toiminta jatkuu kuten ennenkin. JÄLKEEN kuvaa yrityksen tilannetta, jos ehdotettu päätös pannaan toimeen (myönteinen päätös). Myönteisellä päätöksellä voi olla monenlaisia vaikutuksia. Tyypillisesti lisää hyötyjä tarkoittaa enemmän myyntituottoja, mutta niiden aikaansaamiseksi syntyy myös lisää kustannuksia. Erilaisilla päätöksillä on erilaisia vaikutuksia. Toiminnan tehostaminen ei välttämättä lisää myyntiä, mutta tuo kustannussäästöjä. Valintatilanteissa voi syntyä myös menetettyjä hyötyjä. Ajatellaan kahta toisensa pois sulkevaa päätösvaihtoehtoa A ja B. Jos A toteutetaan, niin B:n hyödyt jäävät saamatta. Vastaavasti, jos B toteutetaan, niin A:n hyödyt jäävät saamatta. Tällaiset vaihtoehtoiskustannukset voivat helposti unohtua laskelmasta. 8
Relevanttien erien määrittely on yhtä tärkeää lyhytvaikutteisissa päätöksissä kuin pitkävaikutteisissa investointipäätöksissäkin. Esimerkki käsittelee lyhytvaikutteista päätöstä, joten diskonttausta ei tehdä. Pääasian havainnollistamiseksi myöskään veroja ei oteta huomioon. Jos yritys toimii täydellä kapasiteetilla, niin liikevoitto eli EBIT = 10 000 kpl * (18 10) /kpl 50 000 = 30 000. Päätös koskee erillistilauksen toimittamista. Jos päätöstä tarkastellaan irrallaan muusta toiminnasta, niin tilauksen hyväksyminen näyttäisi lisäävän yrityksen katetuottoa 3400 3000 = 400 (lisääntynyt hyöty). Jos yritys odottaa jonakin kautena toimivansa täydellä kapasiteetilla, niin erikoistilauksen hyväksyminen tarkoittaa toisaalta, että yrityksen perustuotetta ei voida myydä 10 000 kpl/kausi. Erikoistilaus vaatii 100 kpl vastaavan määrän kapasiteettia, eli tästä johtuen yrityksen myyntituotot vähenevät 1800 ja muuttuvat kustannukset vähenevät 1000. Yritys siis menettää katetuottoa 800 (menetetty hyöty). Tässä tilanteessa päätöksen (erikoistilauksen toimittamisen) kokonaisvaikutus on +400-800 = -400. Tilausta ei siis kannata toimittaa. Päätöksen vaikutukset koko yrityksen kannalta on esitetty seuraavan sivun taulukossa. Tämän tyyppisissä laskutehtävissä vaikutukset rajataan vain tarkasteltavaan kauteen, jotta tehtävä olisi helposti ratkaistavissa. Yritys ei siis voi viivästyttää perustuotteiden toimitusta seuraavalle kaudelle hyvittämällä asiakasta myyntihinnassa. Jos tuotteita ei toimiteta tällä kaudella, niin tilaukset on menetetty. 9
Tässä tilanteessa menetettyä katetuottoa voidaan kutsua myös kapasiteetin käytön vaihtoehtoiskustannukseksi. Jos erikoistilauksen myyntituotot olisivat 3800 (ja muuttuvat kustannukset edelleen 3000 ), niin erikoistilaus ja yrityksen normaali tuote olisivat täyden kapasiteetin tilanteessa samanarvoisia. Jos erikoistilauksen myyntituotot ja muuttuvat kustannukset käyttäytyisivät suorassa suhteessa toisiinsa, pitäisi erikoistilauksen olla 100 % suurempi (6800 6000 = 800), jotta se olisi kilpailukykyinen perustuotteeseen verrattuna. (Tässä oletetaan, että erikoistilauksen kapasiteetin tarve ei muutu.) Päätös muuttuu, jos yritys olettaa, että perustuotteen menekki jää tavanomaista alhaisemmaksi eli kapasiteetista vain 80 % olisi käytössä. Käyttämättä jäävä kapasiteetti vastaa 2 000 kpl perustuotetta. Kauden liikevoitto olisi tässä tapauksessa vain 14 000. Yritys voisi toisaalta helposti toimittaa erikoistilauksen ilman, että se häiritsee muuta tuotantoa, koska erikoistilaus tarvitsee kapasiteettia vain 100 kpl:a vastaavan määrän. Tässä päätöstilanteessa kapasiteetin käytön vaihtoehtoiskustannus on nolla. Erikoistilaus lisää aidosti yrityksen liikevoittoa 400 eli se kannattaa toimittaa. Tuloverojen ottaminen huomioon muuttaisi jonkin verran laskettuja lukuarvoja mutta ei kuitenkaan johtopäätöstä, koska loppujen lopuksi verokerroin (1-τ) vaikuttaa jokaiseen liikevoiton erään. 10
Arvioitaessa investointiprojektin aiheuttamia hyötyjä ja kustannuksia on hyvä erotella suorat ja epäsuorat vaikutukset. Investointiprojektin suorat vaikutukset liittyvät vain kyseiseen projektiin eli niillä ei ole heijastusvaikutuksia yrityksen muuhun toimintaan eikä yrityksen muihin vapaisiin rahavirtoihin. Epäsuorat vaikutukset näkyvät taas yrityksen nykyisessä toiminnassa, ja niiden tunnistaminen on hankalampaa. Epäsuorat vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia: Uuden tuotteen tuominen markkinoille voi lisätä yrityksen muiden tuotteiden kysyntää, jos uusi tuote täydentää tuotevalikoimaa sopivalla tavalla (synergiahyödyt) Uuden tuotteen tuominen markkinoille voi vähentää yrityksen muiden tuotteiden kysyntää, jos uusi tuote on korvaava jollekin vanhalle tuotteelle. Jos asiakkaat esimerkiksi tietävät, että tuotteesta on tulossa uusi versio, he lykkäävät ostopäätöstään eivätkä osta yrityksen tällä hetkellä tarjoamaa versiota. (kannibalismi) Edellisessä esimerkissä päätöksen vaikutukset rajattiin yhden kauden sisälle. Investointipäätös vaikuttaa useana vuotena eikä ennakolta ole helppoa arvioida, milloin yrityksen nykyinen kapasiteetti on täydessä tai vajaassa käytössä. Tämän vuoksi, jos investointiprojektin oletetaan hyödyntävän jotain yrityksen käytössä olevaa resurssia, on tämän resurssin käytölle arvioitava vaihtoehtoiskustannus. Resurssin käyttö ei siis ole investointiprojektin näkökulmasta ilmaista. Edes siinä tapauksessa, että investointiprojekti käyttää yritykselle pysyvästi tarpeetonta resurssia, vaihtoehtoiskustannus ei ole nolla, koska yritys voi luopua tällaisesta resurssista. Se tarkoittaa omaisuuden luovutuksen lisäksi esimerkiksi henkilöstön vähentämistä irtisanomisten tai luonnollisen poistuman avulla. Mikäli resurssia vaihtoehtoisesti päätetään käyttää jossain investointiprojektissa, niin siitä ei voi luopua ja vastaavat hyödyt (tai kustannussäästöt) jäävät saamatta. Esimerkiksi jo aiemmin hankitun tarpeettoman koneen vaihtoehtoiskustannus on koneen arvioitu luovutusarvo (omaisuuden luovutuksen vaikutus vapaaseen rahavirtaan) nyt tarkasteltavan investointiprojektin vuonna 0. 11
Investointilaskelmaa laadittaessa on myös tarkistettava, ettei laskelmaan päädy ns. epärelevantteja eriä: hyötyjä tai kustannuksia, jotka syntyvät joka tapauksessa tehtiinpä hankkeesta myönteinen tai kielteinen päätös. Niitä ovat luonnollisesti tuotot ja kustannukset, joilla ei ole mitään asiayhteyttä päätökseen. Edellä tarkasteluilla epäsuorilla vaikutuksilla oli asiayhteys päätökseen. Uponneet kustannukset (sunk costs) ovat hankkeeseen loogisesti liittyviä kustannuksia, jotka yritys on jo maksanut tai sitoutunut maksamaan riippumatta siitä, tehdäänkö hankkeen toteuttamisesta myönteinen vai kielteinen päätös. Koska päätöstä tukevassa laskelmassa tarkastellaan päätöksen vaikutuksia tuleviin rahavirtoihin, ei uponneita kustannuksia oteta laskelmassa huomioon. Ne ovat aikaisempiin, jo tehtyihin päätöksiin liittyviä peruuttamattomia kustannuksia. Vaiheittaisissa päätöksissä, kuten tuotekehityspäätöksissä, päätöksentekohetken tunnistaminen on tärkeää. Siinä vaiheessa, kun tehdään päätöstä tuotteen myynnin ja valmistuksen aloittamisesta, tuotekehityskustannukset voivat olla suurelta osin uponneita kustannuksia. Tuotekehitystyö on jo tehty ja siitä aiheutuneet kustannukset ovat syntyneet, päätettiinpä valmistuksen aloittamisesta mitä tahansa. Jos kyse on taas tuotekehitysprojektin aloittamispäätöksestä, tuotekehityskustannukset eivät ole vielä uponneita kustannuksia. Termillä yhteiskustannukset (joint costs) viitataan toisenlaiseen epärelevanttiin erään. Yrityksellä voi olla tutkimusosasto, jonka tuloksia hyödynnetään tuotekehitysprojekteissa. Osaston kustannukset eivät ole yksittäisten tuotekehitysprojektien relevantteja kustannuksia, koska osaston olemassaolo ei ole kiinni yksittäisestä projektista. Vain jos osastolla tehdään työtä, joka suoraan liittyy yhteen projektiin, on osaston kustannus tältä osin projektin relevantti kustannus. Yritysten kustannuslaskentajärjestelmät yleensä kohdistavat yhteiskustannuksia tuotteille ja projekteille (allocation of overhead costs), mutta tämä summa ei automaattisesti vastaa relevanttia kustannusta päätöksentekoa tukevassa laskelmassa. 12
Vaihtoehtoiskustannus (opportunity cost) on menetys, joka aiheutuu, kun rajallista resurssia ei käytetä parhaaseen vaihtoehtoiseen käyttötarkoitukseen. Taloustieteessä vaihtoehtoiskustannusta käytetään monessa asiayhteydessä. Vaihtoehtoiskustannus on määritelmänsä vuoksi vaikeasti arvioitava tekijä. Mutta vaikka vaihtoehtoiskustannusta ei ole aina helppo havaita tai mitata, se vaikuttaa ihmisten päätöksiin. Kun ihminen esimerkiksi valitsee työn ja vapaa-ajan välillä, hän arvioi korvaako työstä saatava palkkio menetetyn vapaa-ajan tuoman nautinnon. Vaihtoehtoiskustannuksen käytössä on syytä olla varovainen, koska vaihtoehtoiskustannus muuttuu tilanteen ja tunnettujen vaihtoehtojen mukaan. Kuten aiempi esimerkki jo havainnollisti, menetetty kate vaihtelee kuormitustilanteen ja tilauskannan mukaan. Koska kahdesta hahmotetusta vaihtoehdosta vain toinen toteutetaan, ei vaihtoehtoiskustannusta voi jälkeenpäin myöskään todentaa kirjanpidossa. Ainoastaan toteutetun vaihtoehdon seuraukset havaitaan. Pääoman vaihtoehtoiskustannus (opportunity cost of capital) on tärkeä käsite. Yritykseen pääomaa sijoittaneet haluavat korvauksen sijoitukselleen. Se ilmaistaan tuottovaatimuksen avulla. Vaikka tuottovaatimus muistuttaa korkoprosenttia, pääoman vaihtoehtoiskustannusta ei saa sekoittaa lainan korkokustannukseen. Sijoittajalla on mahdollisuus sijoittaa yritykseen tai muihin sijoituskohteisiin.* Päättäessään sijoittaa yritykseen, hän menettää tuoton, jonka voisi saada vaihtoehtoisesta sijoituskohteesta. Tämän sijoittajan vaihtoehtoiskustannuksen kautta määritellään yritykseen sijoitetun pääoman tuottovaatimus. *) Tätä havainnollisti mm. 1. verkko-oppitunnilla esimerkki, jossa Matti ja Maija pohtivat, millä hinnalla he voisivat myydä 10 % yrityksestään Jonna Jokamiehelle. Toinen esimerkki oli 1. luennolla käsitelty velkakirjan arvostus. Sijoittaja voi ostaa velkakirjan tai vaihtoehtoisesti sijoittaa saman summan parhaaseen tuntemaansa riskittömään sijoituskohteeseen. 13
Nettonykyarvo on tärkein kurssin laskutehtävissä tarvittava asia. Sisäinen korkokanta ja takaisinmaksuaika ovat muita yrityksissä tyypillisesti käytettäviä tunnuslukuja. Kaikkien tunnuslukujen laskelmiseen tarvitaan investoinnin vapaat rahavirrat erittelevä investointilaskelma. Käytännössä laskelman laatiminen alkaa investoinnin taloudellisen vaikutusajan ja sen aikana syntyvien taloudellisten vaikutusten tunnistamisesta. Tuloksena on arvioita, jotka ovat investointilaskelman lähtötietoja. Tämä on vaihe, jota laskutehtävissä ei oikeastaan vaadita, koska lähtöarvot on annettu. Investoinnin suorat vaikutukset (myyntituotot, kustannukset) ovat helpommin tunnistettavia kuin epäsuorat vaikutukset. Epäsuoriin vaikutuksiin liittyvä vaihtoehtoiskustannuksen käsite on tärkeä. Käyttöomaisuuden myymiseen liittyvät käsitteet ja laskutekniikka ovat tarpeen päätökseen liittyvän kapasiteetin vaihtoehtoiskustannuksen arvioimiseksi. Koska investointilaskelma perustuu arvioihin, päätöksentekijän on otettava huomioon myös arviontivirheen vaikutus nettonykyarvoon (tai muihin tunnuslukuihin). Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaan break-even analyysin tai mitä-jos analyysin käyttöä. 14