NYT RAKENNETAAN viihtyisää ympäristöä! Laiturit ja muut rantarakennelmat: mitä pitää ottaa huomioon? Kainuun Opisto, Mieslahti 5.9.2018 Jari Pesonen/Kainuun ELY-keskus
Vesilaki 587/2011 Lain tavoite: edistää, järjestää ja sovittaa yhteen vesivarojen ja vesiympäristön käyttöä niin, että se on yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää ehkäistä ja vähentää vedestä ja vesiympäristön käytöstä aiheutuvia haittoja parantaa vesivarojen ja vesiympäristön tilaa Lain soveltamisala: Vesilakia sovellettaessa ja muutoin tämän lain mukaan toimittaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa (1096/1996), muinaismuistolaissa (295/1963) ja maankäyttö- ja rakennuslaissa (132/1999) sekä niiden nojalla säädetään tai määrätään Määritelmiä: Vesitaloushanke: vesi- tai maa-alueella toteutettava toimenpide tai rakennelman käyttäminen, joka voi vaikuttaa pinta- tai pohjaveteen, vesiympäristöön, vesitalouteen tai vesialueen käyttöön Ruoppausmassa: vesialueen pohjasta poistettua maa-ainesta ja lietettä 2
Laiturin rakentaminen Rannan omistaja tai haltija voi rakentaa yksityistä tarvettaan varten laiturin, joka tietyin edellytyksin voi ulottua toisenkin omistamalle vesialueelle. Laitureita tai laituripenkereitä ei kuitenkaan saa sijoittaa kiinteistörajojen välittömään läheisyyteen tai toisen kiinteistön edustalle niin, että ne sulkevat vesistöä tai niistä aiheutuu muuta haittaa. Laiturin rakentamisesta ei saa aiheutua vältettävissä olevaa ja hankkeen tarkoituksen kannalta tarpeetonta haittaa. Laituria ei saa rakentaa henkilö, joka esimerkiksi tieoikeuden tai venevalkamarasitteen (oikeus pitää veneitä toisen maalla ja kulkea sinne) perusteella saa käyttää rantaa, mutta ei ole rannan omistaja tai haltija. Laiturin lainmukaisuudesta tai luvantarpeesta voi pyytää lausunnon ELY-keskukselta. Jos laiturista tai laiturin käytöstä aiheutuu vesilaissa tarkoitettua haittaa, tulee sille hakea etukäteen aluehallintoviraston lupa. Haitta voi kohdistua esimerkiksi vesimaisemaan. Luvan saattaa vaatia ympäristöön nähden suurikokoinen laituri. Laiturin rakennustapa vaikuttaa myös luvan tarpeeseen: maapengerlaituri edellyttää lupaa huomattavasti useammin kuin puulaituri. Suurehkon laiturin rakentamisesta voi lisäksi olla säädöksiä kunnan rakennusjärjestyksessä. 3
Laiturin rakentaminen Laiturin rakentamista suunniteltaessa on syytä ottaa huomioon seuraavia seikkoja: Laiturin rakentamisella ei saa aiheuttaa haittaa esimerkiksi kalastukselle, vesiluonnolle tai luonnon kauneudelle. Muutoin hankkeelle on haettava lupa. Yleiseen käyttöön tehtävä venelaituri saattaa vaatia aluehallintoviraston luvan. Aluehallintoviraston lupa tarvitaan myös, jos laiturista aiheutuu haittoja, joita ei ole etukäteen pystytty sopimaan naapurien kanssa. Suurehkoihin laitureihin tarvitaan mahdollisesti kunnan rakennusvalvontaviranomaisen toimenpidelupa. Kelluva ponttonilaituri on suositeltava, sillä se ei oleellisesti heikennä veden vaihtumista. Kelluva laituri on käyttökelpoinen myös vesistöissä, joissa vedenpinnan korkeuden vaihtelut ovat suuret. Muutoinkin puulaitureita tai kelluvia laitureita tulisi suosia maapengerlaitureiden sijaan mm. maisemallisista syistä. Vältä riitatapauksia keskustelemalla laiturinrakennusaikeistasi etukäteen naapurien ja osakaskunnan kanssa. 4
Laiturin rakentaminen Esimerkiksi laiturin rakentaminen Paltamon kunnassa: Paltamon kunnan rakennusjärjestys: Pinta-alaltaan enintään 15 m 2 suuruisen ja rantaviivasta enintään 10 m pitkän laiturin rakentaminen ei vaadi toimenpidelupaa. Laiturin etäisyyden naapurin rajasta tulee olla vähintään 5 metriä. Laituriterassit ja rannan suuntaiset laiturit edellyttävät toimenpidelupaa. 5
Veneranta/uimaranta Pätee samat asiat kuin edellä laitureiden osalta. 6
Rannan ruoppaus Ruoppauksella tarkoitetaan maa-aineksen ja lietteen koneellista poistamista vesialueen pohjasta. Vedenalaisen kallion louhinta ei ole ruoppausta, ja louhinta saattaa vaatia aluehallintoviraston (AVI) luvan. Ruoppaustoimenpiteet tulee aina suunnitella ja toteuttaa huolellisesti, jotta mahdollisista ympäristöhaitoilta ja naapuririidoilta vältytään. Ruoppauksen toteuttaja on vastuussa hankkeen lainmukaisuudesta ja aiheuttamistaan haitallisista seurauksista. Ongelmien ja riitojen välttämiseksi on hyvä keskustella ja sopia hankkeesta lähinaapureiden ja vesialueen omistajan kanssa. Tilavuudeltaan yli 500 m 3 ruoppaukselle tulee aina hakea lupa aluehallintovirastolta (AVI). Pienimmästäkin, massamäärältään enintään 500 m 3 koneellisesta ruoppauksesta on tehtävä ilmoitus ELYkeskukselle ja vesialueen omistajalle vähintään 30 vuorokautta ennen töiden aloitusajankohtaa. ELY-keskus ilmoittaa vastaanottaneensa ruoppausta koskevan ilmoituksen tai antaa lausunnon. ELY-keskus ja kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa tarkempia ohjeita tai kehottaa ilmoittajaa hakemaan 30 vuorokauden kuluessa vesilain mukaista lupaa aluehallintovirastolta. Ilmoituksen perusteella luvan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti. 7
Rannan ruoppaus Ruoppausmassojen sijoittaminen Ruoppausmassoja ei saa läjittää toisen maa-alueelle tai vesijätölle ilman omistajan suostumusta, eikä vesialueelle ilman aluehallintoviraston lupaa. Ruoppausmassojen asianmukainen läjitys tulee varmistaa, jotta ne eivät pääse takaisin vesistöön tulvan, aallokon tai sateen aikana. Läjitysalue ja työstä aiheutuneet jäljet on siistittävä ympäristöön sopivaksi. Irronnut kasvillisuus tulee kerätä pois vesistöstä ja sijoittaa asianmukaisesti. Ruoppauksessa ja läjitysmassojen sijoituksessa tulee erityisesti ottaa huomioon luonto- ja vesiympäristö maisema-arvoineen. Työn ajankohta Samentumisen ja muiden ruoppauksesta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi ruoppaustyö tulisi ajoittaa virkistyskäyttökauden ulkopuolelle. Pieniin ruoppauksiin syksy tai varhainen kevät sopivat hyvin, koska silloin vedenpinnat ovat järvissä yleensä alhaalla ja työ on helpompaa. Isommat ruoppaukset on suositeltavaa tehdä jään päältä, jolloin jää ja maapohja kantavat kaivumassojen kuljetuskaluston. Jos työ tehdään vesialueen ollessa jäässä, on kohdat, joissa työn vuoksi jäätä on rikottu tai jään kantavuus on huonontunut, merkittävä asianmukaisesti. Ruoppauksen haitat ja niiden välttäminen Matalat rannat ja niihin usein liittyvät tulva-alueet ovat monimuotoisia elinympäristöjä, joiden lajisto voi kärsiä ruoppauksista tai kadota niiden takia kokonaan. Ruoppaustoimenpiteistä voi aiheutua myös veden samentumista, ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä veteen, kalojen kutualueiden tuhoutumista, ranta-alueiden syöpymistä ja sortumista sekä maiseman rumentumista. Vesistöihin vaikuttavien hankkeiden toteuttamista koskee periaate haittojen minimoinnista. Hankkeen toteuttaminen on tehtävä mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla tavalla, mikäli se ei lisää kustannuksia kohtuuttomasti. 8
Vesikasvien poisto ja niitto Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa sekä tärkeä vesieliöstön elinympäristö. Järven rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan kuitenkin usein niittämään tai muulla tavoin poistamaan virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisema-arvojen parantamiseksi. Tiheimpiä kasvustoja harventamalla voidaan myös parantaa veden virtausta sekä kohentaa kalaston ja linnuston elinolosuhteita. Pienimuotoisesta käsintehdystä niitosta omalla ranta-alueella ei tarvitse ilmoittaa. Koneellisesta vesikasvien niitosta tai poistosta tulee ilmoittaa 30 vrk:ta ennen ELYkeskukselle ja vesialueen omistajalle. Laajaan vesikasvien niittoon saatetaan tarvita aluehallintoviraston lupa. Laajoja niittoja suunniteltaessa tulee niittokohteelta tehdä perusteellinen kasvillisuuskartoitus. Jos niittoja aiotaan tehdä suojelualueilla, ne tulee suunnitella viranomaisten kanssa yhteistyössä. Niitettyä ainesta ei saa läjittää toisen maa-alueelle tai vesijätölle ilman omistajan suostumusta. Niitetyn aineksen asianmukainen läjitys tulee varmistaa, jotta ne eivät pääse takaisin vesistöön tulvan, aallokon tai sateen aikana. 9
Vesikasvien poisto ja niitto Vesikasvien niitto Vesikasvien niitto on tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä elokuun vaihteessa. Jos niittokertoja on useampia, ensimmäinen niitto kannattaa tehdä juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat niitot 3 4 viikon välein. Niitto kannattaa suunnitella niin, että kasvillisuussaarekkeet ja avovesi vuorottelevat. Etenkin ojien suissa vesikasvillisuus myös pidättää valuma-alueelta järveen tulevaa ravinnekuormitusta. Leikattu kasvimassa on aina kerättävä pois vedestä. Hajotessaan kasvinjätteet kuluttavat happea ja niistä vapautuu ravinteita veteen, mikä voi runsastuttaa levien määrää. Vesistössä ajelehtiva kasvimassa aiheuttaa lisäksi esteettistä haittaa ja vaikeuttaa virkistyskäyttöä ja ajautuu lopulta usein jonkun toisen rantaan. Leikatulle kasvinjätteille on varattava läjityspaikka, josta ne eivät pääse kulkeutumaan takaisin vesistöön. Kasvinjätteet voi hyvin myös kompostoida. Jos leikkuutyössä käytetään apuna urakoitsijaa, kannattaa urakoitsijan kanssa sopia jo etukäteen myös leikkuujätteen pois keräämisestä. Seuraavan kesän niittojen helpottamiseksi ruovikkoa on mahdollista niittää myös jään päältä. Niittojäte voidaan polttaa jäällä tai viedä maalle kompostoitavaksi. 10
Vesikasvien poisto ja niitto Mitä kannattaa niittää? Ilmaversoiset kasvit (esim. järviruoko, järvikaisla ja järvikorte) voidaan hävittää niittämällä kasvit leikataan niin läheltä pohjaa kuin mahdollista. Kelluslehtiset kasvit (esim. lumme, ulpukka ja uistinvita) voidaan niittää, mutta ne kasvavat usein takaisin vahvan, ravinnepitoisen juurakkonsa avulla. Uposkasvit (esim. ahvenvita, vesirutto ja karvalehti) ei yleensä kannata niittää lisääntyvät verson palasista ja niitto saattaa kiihdyttää kasvua. Ulpukka Uistinvita 11
Vesikasvien poisto ja niitto Kun suunnittelet vesikasvillisuuden poistoa Ota yhteyttä naapureihin, vesialueen omistajaan ja kunnan ympäristönsuojelusta vastaavaan virkamieheen. Käytä asiantuntijaa arvioidessasi sopivaa poistotapaa ja ajankohtaa. Selvitä sopiva käyttötapa tai läjityspaikka poistetulle kasvimateriaalille. Selvitä, onko kunnostettavaksi tarkoitetulla alueella tai sen läheisyydessä esimerkiksi erityisiä luontoarvoja tai vedenkäyttöä, joka tulisi ottaa huomioon ennen niittoa. Ilmoita asiasta kirjallisesti ELY-keskukselle ruoppaus- tai niittoilmoituslomakkeella 12
Linkki sähköiseen lomakkeeseen Hyödyllistä tietoa netistä osoitteesta: www.ymparisto.fi 13
Yhteystietoja Kainuun ELY-keskus Jari Pesonen p. 0295 023 861 jari.k.pesonen@ely-keskus.fi Risto Rojo p. 0295 023 888 risto.rojo@ely-keskus.fi 14
Kiitos mielenkiinnosta! 15