Merenlahti keskustan sydämessä Eläintarhanlahti ja Kaisaniemenlahti kulttuurihistoriallinen selvitys rantojen rakentumisesta ja kehityksestä HELSINGIN KAUPUNKISUUNNITTELUVIRASTO 18.5.2006 / Keskusta-projekti/ arkkitehti Kajsa Lybeck
Eläintarhanlahti ja Kaisaniemenlahti kulttuurihistoriallinen selvitys rantojen rakentumisesta ja kehityksestä Johdanto 3 Tilaaja, selvityksen laatijat, tehtävän tarkoitus, erityispiirteet ja rajoitukset, luonnehdinta Asemakaavasuunnitelmien tavoitteet ja historia 5 Ihanteet Alueen rakentumisen historia 13 Lyhyt yhteenveto alueen kehityksestä 1850-luvulta 1910-luvulle Alueen rantojen rakentumisen historia ja kehitys 1900-luvulla 18 Rakennedetaljeja ja lähiympäristön luonnehdintaa -Eläintarhanlahden pohjoisranta, pohjukka ja Säästöpankinranta 21 -Ratapenger -Pitkänsillanranta 37 -Kaisaniemenranta 41 Kuva-aineisto: Valokuvia, karttoja, piirroksia, maalauksia ja piirustuksia on useita jokaiselta osaalueelta 1800-luvulta alkaen aina nykypäivään saakka Kronologia 49 Lähdeluettelo 50 Kaisaniemenranta noin 1900, H:forsin roddklubbin venevaja, Hkm 2
Johdanto Selvitys on laadittu Helsingin kaupunginmuseon pyynnöstä kaupunkisuunnitteluvirastossa joulu-huhtikuun aikana 2005-2006. Selvitys on taustaaineistona Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden asemakaavan muutostyössä. Helsingin kaupunginmuseo katsoo, että Eläintarhanlahti ja Kaisaniemenlahti rantaalueineen muodostavat kulttuurihistoriallisesti niin merkittävän kokonaisuuden, että kaavatyön pohjaksi, muiden selvitysten lisäksi, tarvitaan myös kulttuurihistoriallinen selvitys erityisesti kaava-alueen rantojen rakentumisesta ja historiasta. Kaupunginmuseo painottaa kulttuurihistoriallisen selvityksen merkitystä myös mahdollisuutena löytää uusia elävöittämisen keinoja, jotka tukevat kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen ominaisluonteen säilymistä. Tehtävän erityispiirteet ja rajoitukset Kulttuurihistoriallisen selvityksen tavoitteena on kartoittaa alueen rantojen rakentuminen ja kehitys. Selvitys tutkii aihetta kolmesta eri näkökulmasta. Asemakaavalliseen historiaan ja eri aikojen ihanteisiin painottuva osuus kertoo alueeseen vaikuttaneista suunnittelullisista tavoitteista. Alueen rakentumisen historia on lyhyt yhteenveto alueen kehityksestä 1850-luvulta 1910-luvulle. Alueen rantojen rakentumisen historia ja kehitys 1900-luvulla näyttää yksityiskohtaisia rantojen rakentumisen rakennedetaljeja ja luonnehtii lähiympäristöä. Aiheita on rajattu rantojen rakentumisen kannalta oleellisten asioiden esittämiseen. Kaavoituksen vaiheet 1900-luvun kehityksestä 1976 asti on esitetty kuvina ja teksteinä, mistä yleispiirteisesti käy ilmi kaupungin tavoitekehityksen kulku. Esillä on myös ideatason suunnitelmia, jotka omalta osaltaan ovat taustalla myötävaikuttaneet nykypäivän hahmoon. Selvityksen yhtenä tavoitteena on tutkia kulttuurihistoriallisesti arvokkaan alueen ominaisluonnetta etenkin rantojen rakentumisen osalta. Alueen suunnittelun ja rakentumisen vaiheita kuvataan historiallisten valokuvien ja vanhojen piirustusten avulla. Selvityksessä on käytetty osasuurennoksia yksityiskohtien tulkitsemiseksi. Tekijä on editoinut joitakin kuvia ja havainnollisuuteen tähdäten tarvittaessa jopa värittänyt muutaman piirustuksen osittain. Kuvatekstin yhteydessä on maininta, mikäli kuvaa on väritetty tai rajattu. Mahdollisimman paljon lähdeaineiston avulla koottua tietoa on sisällytetty kuva-aineistoon. Lähdeluettelo ja lähdeaineiston perusteella laadittu kronologia edesauttavat mahdollisten myöhempien lisäselvitysten tekemistä. Työn on koonnut arkkitehti Kajsa Lybeck, asiantuntijaryhmänä Ilpo Forssén Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston Keskusta-projektista, Jan Grönwall ja Kirsti Mäntynen kantakaupunkitoimistosta, Leena Makkonen asemakaavaosastolta sekä Elina Viberg ja Leena Kärkkäinen kirjastosta kaupunkisuunnitteluviraston hallinto-osastolta. Selvityksen tekijä on lisäksi ollut yhteydessä Helsingin kaupunginmuseoon, Helsingin kaupunginarkistoon, Museovirastoon, Helsingin kaupungin siltatoimistoon, Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston arkistoon, Helsingin kaupungin rakennusviraston arkistoon, Helsingin satamalaitoksen arkistoon ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston toimiston arkistoon, Brages klipparkiviin, Ilmakuva-arkistoon ja Helsingin kaupunginarkistoon. Alueen luonnehdinta Eläintarhanlahti ja Kaisaniemenlahti on aina ollut merkittävä osa Helsingin keskustasuunnitelmia. Modernit, julkiset rakennukset puistossa kohtaavat Siltasaaren julkisen rakennetun rannan ja kaupunkijulkisivun. Veneet ja veneily kuuluvat alueen ominaispiirteisiin. Kaisaniemenranta on urbaani rantabulevardi. Pitkänsillanranta on kaupunkirantapromenadi oleskelulaitureineen. Vapaanpalokunnan venevaja Kaisaniemenrannassa, 1910-luku, Hkm 3
Selvityksen aluerajaus Historiallinen selvitys käsittää punaisella viivalla osoitetun aluerajauksen vaikutuspiiriin jäävien rantojen rakentumista. Ympärillä olevat rakennukset ja korttelikokonaisuudet mainitaan lyhyesti, koska ne kehystävät kyseistä vesitilaa. Alueella on eri historian vaiheitten kerrostumaa yli 150 vuoden ajalta. Alue sijaitsee keskeisesti kävelykeskustan vaikutusalueella. Kaksi merkittävää, kulttuurihistoriallisesti, rakennustaiteellisesti ja maisemakuvan kannalta tärkeää puistoaluetta 1800-luvun vaiheilta rajaa aluetta pohjoisessa ja etelässä. Idässä sijaitsevat Siltasaaren suojellut asuinkorttelit ja Pitkäsilta, jotka ovat 1900-luvun alun vaiheilta. Lännessä kulkee junarata, jonka pengerryksen maantäytöt erottivat Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden Töölönlahdesta 1862. Rataaluetta on levennetty vuosien varrella. Linnunlaulu Tokoinranta Siltasaari Rata Puisto Rata Siltasaari Pitkäsilta 1912 Kaisaniemen puisto Yliopiston kasvitieteellinen puutarha Suunnittelualueen rajaus 4
Asemakaavasuunnitelmien tavoitteet ja historia Kaavoituksen vaiheet on esitetty kuvina ja teksteinä, mistä yleispiirteisesti käy ilmi kaupungin tavoitekehityksen kulku. Esillä on myös ideatason suunnitelmia, jotka omalta osaltaan ovat taustalla myötävaikuttaneet nykypäivän hahmoon. Kaavoituksen varhaisvaiheita 1550-1838 Kocken kaavaan perustuva Ehrenströmin, Gyldénin sekä Engelin lisäyksin varustettu kaava vuodelta 1838, jonka pohjalta Keisarin Helsinki rakentuu. (Plan af Helsingfors, utgifven 1838 af C.W. Gyldén, Olof Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, N:o 104,MA Signum: 210/5454 ) Kuninkaan Helsinki 1550-1721 (Ruotsin vallan aikaa). Kustaa Vaasa perusti Helsingin Vantaanjoen suulle vuonna 1550. Helsinki siirtyi Vironniemelle vuonna 1640 Pietari Brahen ja kuningatar Kristiinan määräyksestä. Helsingin seudun kartassa n. 1646-58 on merkitty kaupungin vanha ja uusi sijainti. Helsingin asemakaavassa vuodelta 1696 näkyy jo Pitkäsilta ja Itäisen viertotien linjaus. Ensimmäinen silta on rakennettu paikalle vuonna 1651. Helsinki-Itämeren linnoitus 1721-1809 -kausi alkaa, kun väki palaa Helsinkiin Isonvihan päätteeksi ja rakentaa koko tuhoutuneen kaupungin uudelleen. Tähän aikaan suunnitellaan ja aletaan rakentaa erilaisia linnoituksia kaupunkiin mm. Siltavuoreen ja tietysti Suomenlinna (Viaporin linna). Tulipalo kiusasi kaupunkia useaan otteeseen. Kaupungin viimeinen tuhoisa palo sattui marraskuussa 1808, jolloin neljäsosa kaupungista paloi. Tämän jälkeen kaupunkia suunniteltiin uudelleen ruutukaavaperiaatteella. Keisarin Helsinki 1809-1917-kausi alkaa venäjän vallattua Suomen. (Helsinki, kuninkaankartanosta Suomen suurkaupungiksi, Bo Lönnqvist, Marja-Liisa Rönkkö). Helsingistä tuli pääkaupunki 1812. Pitkä Unioninkadun linjaus luodaan Pitkällesillalle asti. Suunnitelmat on esitetty kartassa vuodelta 1812, joka on A. Kocken piirtämä, Ehrenströmin oikaisema ja Aleksanteri I:n allekirjoittama (Nouveau Plan pour la reconstruction de la Ville de Helsingfors, rakennushallituksen arkisto, Olof Stenius n:o 72). Tähän on kuitenkin valittu vuoden 1838 kartta, joka havainnollistaa parhaiten sen kauden lopulliset vaiheet. Vuosien 1812-1850 välisenä aikana suunnittelua ja rakentamista ohjaavat Johan Albrecht Ehrenström ja Carl Ludvig Engel. Uusi, yhtenäinen uusklassinen Empirekeskusta syntyy tällä aikavälillä. Engel laatii puistosuunnitelman tulevasta Kaisaniemen puistosta 1827. Engel suunnitteli myös Kaisaniemen alueelle Yliopiston kasvitieteellisen puutarhan vanhan päärakennuksen vuonna 1830 ja ensimmäisen vaiheen Kaisaniemen ravintolarakennuksen vuonna 1837. 5
Radan rakentuminen 1859-1862 Kartta vuodelta 1859 (Olof Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, N:o 118, KM Signum XIV 33), jossa on viitteellisesti näytetty radan paikka. (Kuvaa on rajattu) Keisari Aleksanteri II esitti käydessään Suomessa 1856 talouselämän edistämisohjelman, jossa pidettiin tärkeänä sisämaan yhdistämistä merisatamiin kanavilla ja rautateillä. Tämän johdosta alettiin 1857 Kluuvin aluetta kaavoittaa uudelleen rautatietä varten. (Narinkka, Helsingin kaupunginmuseo 1986-87, s.25-26). Rautatien paikaksi esitettiin neljä vaihtoehtoa, joista kolme kulki Töölönlahden länsirannan viljelysten ja huvila-alueen kautta, mutta neljäs suoraan yli lahden Kaisaniemen puistoon syvässä kallioleikkauksessa, Eläintarhan kallioiden halki. Rautatieyhtiön johtokunta asettui neljännen vaihtoehdon kannalle huolimatta korkeammista kustannuksista. Asiaan lienee vaikuttanut sekin, että rautatieyhtiön teknisenä johtajana oli Knut Stjernvall, jonka isäpuoli Carl Johan Walleen tuolloin omisti Hakasalmen huvilan Töölönlahden länsirannalla. Stjernvall laati lopullisen ratasuunnitelman, joka valmistui 1859. (Byggaren dec. 1933, Brages klipparkiv, 469T). Rautatie Helsingistä Hämeenlinnaan valmistui 1862. Ratapiha ja arkkitehti C.A. Edelfeltin suunnittelema rautatieasema jättivät alleen Kluuvin patoaltaan ja Kaasulaitos Kluuvin puistokadun. Alueen täyttämistä jatkettiin rautateiden tarpeen mukaan pitkälle Töölönlahden suuntaan. Osa Hakasalmen huvilan puistosta ja rannasta jouduttiin luovuttamaan tavara-asemalle. Maisema muuttui 1800-luvun loppuun mennessä perusteellisen rajusti teollistuvan ja kasvavan Helsingin ehdoilla. Kun Töölön sokeritehtaan pistorata rakennettiin Aurora Karamzinin kodin, Hakasalmen huvilan ohi, oli uusi näköala huvilalta höyrysaha, sokeritehtaan pistorata, ruumisasema ja halkotarha. Rata vihittiin käyttöön vuonna 1862 Plan öfver Helsingfors 1874 (Olof Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, N:o 143, Signum: Helsinki 17/2D 8/12, Kmo Signum CA 120. Kaikkein armollisimmin vahvistettu 28. p:nä maaliskuuta/9 huhtikuuta 1875. Ruotsin- ja venäjänkielinen tekstitys. (Kuvaa on rajattu) Magnus von Wright, keskeneräiseksi jäänyt maalaus ratapenkereestä Helsingin suunnalta katsottuna. Taiteilija ei ole ehtinyt maalata kiskoja paikoilleen. (Helsinki Kehyksissä, Taidetta Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista, Kerttuli Wessman) 6
Tölöviken, kaupungin laita-aluetta, 1870-1880 Kuva 1 Kuva 2 1873 kartta Helsingistä, (1872 ja 1873 vuosien mittaus Kopio Aos), osasuurennos Töölönlahdesta. Kuvassa näkyy vuonna 1862 valmistunut raide, joka erottaa Töölönlahden ja Eläintarhanlahden vesitilan. Töölön sokeritehtaan laivoja kulki vesialueella 1823 alkaen aina 1870-luvulle saakka. (Kuvaa on rajattu). Kaupungin laita-aluetta (1878 Detalj-Plan af Helsingfors af Claes Kjerrström), osasuurennos, toinen alikulku Töölönlahdelle näkyy tässä kuvassa vasemmassa ylänurkassa. Alkuperäiskappale Hkm, (Olof Stenius, Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, N:o 147, KM Signum: XIV 46b ja 46c). Kaisaniemenranta on edelleen luonnonmukaisena. Kasvitieteellisen puutarhan tontin kautta ei vielä kuljevirallista tietä Kaisaniemenrannassa. Kaupungin raja kulkee Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan rannan kohdalla. Siltasaari ja lahdet olivat kaupungin laita-aluetta eikä niitä ole esitetty kartassa. (Kuvaa on rajattu). Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden alue sijaitsivat vielä tähän aikaan kaupungin laitamilla, eivätkä sisältyneet muilta osin paitsi Kaisaniemen puiston pohjoisen rantaviivan osalta asemakaavoitettuun kaupunkialueeseen. Yllä oleva kartta havainnollistaa alueen rakenteen hyvin. 7
Venäläinen sjjaintikartta( rekognoseringskartta) 15 syys-15 lokakuu 1901 ja 1 touko-1 heinäkuu 1902 laadittu. Tästä kartasta näkyy, että Kaisaniemenrannassa on vapaamuotoinen tie. Radanvarren kevyenliikenteen raitti näkyy myös. Kartasta näkyy sekä junarata että raitiovaunureitistö. ( A-os kopio). (Kuvaa on rajattu) Sijaintikartta 1901-1902 Palstoitussuunnitelma 1865 Suunnitelma huvila-asutukseksi Eläintarhan ja Pitkänsillan väliselle alueelle vuonna 1865, (Maisemapuistosta reformipuistoon, Maunu Häyrynen, s. 130). Linnunlaulun huvilat rakentuivat 1800-luvun loppupuolella, mutta kaupunki aloitti tässä vaiheessa alueitten kartoittamisen myöhempää kaavoittamiseen liittämistä varten. 8
Siltasaari 1890-luvulla. Herrasväen huviloita ja tehtaita kaksi toimintaa kohtaavat toisensa. 1893 asemakaava (G. Idström) 10. kaupunginosalle (Siltasaari) Ylärivin kuvat (Samhällsplanering och regionbildning i kejsartidens Helsingfors, Helsingfors stads publikationer N:o 6, Studier i stadens inre differentiering 1810-1910 av Sven-Erik Åström, H:fors 1957) Siltasaaren asemakaava vuodelta 1893 Lisää rantoja suunnitellaan otettavaksi käyttöön 1890-luvulla Siltasaaren suunnitelmat 1890-luvulla ja olemassa oleva tilanne on esitetty ylärivin kuvissa, niissä suunnitellaan rantojen täyttämistä ja pengertämistä. Vasemmasta ylärivin kuvasta näkyy sen hetken sosiaalinen struktuuri. Teollisuus ja huvila-asutus ovat vierekkäin. Kaisaniemenrantaan ehdotetaan kulkutietä Kasvitieteellisen puutarhan tontin poikki. Pitkällisten neuvottelujen tuloksena rajat on merkitty rahatoimiston (Dks) kirjelmän, päivätty 19 lokakuuta 1911, sekä kaupungin ja yliopiston välillä vuonna 1903 sovitun sovitusrajan (sämjogräns) mukaisesti oheisen, oikealla alarivissä olevan kuvan mukaan.(helsingin satama, arkisto, 231/759/VII/25). 9
Bertel Jung 1911. Osa puistokaavasta, (Olof Stenius, Ehdotus Keskuspuistoksi Helsinkiin 1911, n:o 211) Saarinen 1918. Osa Suur-Helsingin asemakaavaehdotuksesta (Olof Stenius, n:o 222) Berndt Aminoff 1932 kuva a kuva c (Olof Stenius n:o 228, osa Yleiskaavaehdotuksesta 1932) Kaavoitus 1900-luvun alussa, laajeneva kaupunki, teollistumisen ensimmäisen vaiheen loppu, puistoihanteet, suurkaupunki-ihanteet, itsenäistyminen, monumentaalisuus Osasuurennos Bertel Jungin laatimasta puistokaavasta 1911 Ehrenströmin ja Engelin johtama jälleenrakennuskomitea oli virallisesti lopettanut työskentelynsä jo vuonna 1825. Mutta vielä viisitoista vuotta myöhemmin kaupungin koko rakennetulla alueella oli heidän yhtenäisen suunnitelmansa leima. Engelhän ei ollut kaupunginarkkitehti vaan valtion virkamies: yleisten rakennusten intendentti. Ehrenström oli saanut linnoitusupseerin koulutuksen, mutta oli suurimman osan elämästään ollut siviiliviroissa. Kaupungininsinöörien tehtäviin kuului suunnitella niiden uusien kaupunginosien rakentaminen, jotka toinen toisensa jälkeen yhdistettiin asemakaavoitettuun alueeseen 1800-luvun lopulla. Heidän valtuutensa olivat paljon Engelin valtuuksia suppeammat. Vasta vuonna 1908 Helsinkiin perustettiin kaupunginarkkitehdin virka. Kokonainen asemakaavaosasto aloitti työskentelynsä vuonna 1911. Vuonna 1911 vastanimetty asemakaavapäällikkö Bertel Jung laati ehdotuksen Helsingin yleiskaavaksi, joka käsitti koko silloisen kaupunkialueen sekä siihen rajoittuvat huvilayhdyskunnat. (Helsingin Opas, s.150). Siihen liittyen hän laati myös ehdotuksen Keskuspuistoksi. Vuonna 1915 ja 1918 Eliel Saarinen suunnitteli ja julkaisi yksityishenkilönä Suur-Helsingin yleiskaavan Julius Tallbergin aloitteesta. Yllä olevat kartat vuodelta 1932 perustuvat Saarisen suunnitelmiin. Rautatieasema ajatellaan siirrettäväksi Pasilaan vaiheittain. Suomen itsenäistymisen aika ja maailmalla kehittyvät suurkaupunki-ihanteet sekä monumentaalisuus muovaavat tämän ajan kaupunkikäsitystä. Jungin laatima yleiskaava on ollut myöhempien kaavojen, esim. 10 asemakaavapäällikkö Birger Brunilan ja asemakaavaosastolla arkkitehti Berndt Aminoffin sekä J.S. Sirénin johdolla vuonna 1936 laadittujen kahden detaljisuunnitelman perustana eduskuntatalon ympäristön järjestämiseksi (katso seuraavan sivun kuvat) vesialueiden osalta. Periaatteellinen ajatus siitä, että Töölönlahti ja myös Eläintarhanlahti säilytetään lahtina, syntyy tällöin. Niiden täyttäminen oli nimittäin ajankohtaista monessa otteessa 1800- ja 1900-luvuilla, aina 1940-luvulle asti, koska vesi oli niin matalaa ja saastunutta koko alueella. Autoistuminen ja liikenneihanne sekä puistoihanne luovat pohjan seuraavien vuosikymmenien kaavoitukselle.
1936 Bernt Aminoff vasemmanpuoleinen ja J.S. Sirén oikeanpuoleinen (Olof Stenius n:o 229, kaksi ehdotusta eduskuntatalon ympäristön järjestämiseksi) 1954 Keskustasuunnitelma Lindegren- Kråkström, (Olof Stenius n:o 230, Keskusalueen asemakaavaehdotus 1954) 1964 Keskustasuunitelma Alvar Aalto, (ARK-lehti n:o 3/65, Olof Stenius n:o 233) Kaavoitus 1930-luvulta 1960-luvulle, itsenäisyysaika, autoistuminen, liikenneihanne ja puistoihanne Vuonna 1950 annettiin Helsingin keskustan asemakaavan laatiminen professori Yrjö Lindegrenin tehtäväksi. Lindegren kuoli vuonna 1952 ja työn suoritti loppuun arkkitehti Erik Kråkström. Tuolloin oli rautateiden osalta jo kiteytynyt näkemys siirtää tavaraliikenne Pasilaan. Suunnitelma käsitti rakennetun keskusta-alueen lisäksi laajan alueen sen pohjoispuolella. Mm. Kallion kaupunginosan länsireuna nähtiin osaksi keskustakokonaisuutta. Kampin ja Töölönlahden alueita käsiteltiin kiinteästi toisiinsa liittyvinä keskustan osina. Suunnitelmassa esitettiin koko Helsingin niemeä koskeva liikenneratkaisu, johon sisältyi jo Saarisen ajoista esillä ollut liikenneväylä keskustan ja Pasilan välillä sekä itälänsisuuntainen ratapihan ja Kaisaniemen puiston ylittävä keskustan ohikulkuväylä. Tässä suunnitelmassa vakiintui vihdoin Töölönlahden asema kaupungin keskeisenä viheralueena (Minna Aarnio, Hkm, Töölönlahden ympäristön historiaa, Töölönlahden puistoalueiden maisemakilpailu 31.1.1997) Vuonna 1959 annettiin keskustan asemakaavan edelleen kehittäminen akateemikko Alvar Aallon tehtäväksi. Ensimmäisen vaiheen valmistuttua vuonna 1961 toimeksianto ulotettiin koskemaan myös Pasilan aluetta. Vuonna 1964 valmistunut periaate-ehdotus on Töölönlahden alueen osalta monumentaalinen ja Helsingin pääkaupunkiasemaa korostava. Ratapihan alueelle on siinä muodostettu ns. Terassitori, jonka päätteeksi Lasipalatsin paikalle on Mannerheimintiehen nähden diagonaalinen voimakas rakennusryhmä luonnosteltu. Töölönlahden länsilaitaa reunustaa veden partaalle sijoitettu julkisten kulttuurirakennusten rivi. (Kamppi-Töölönlahti, osayleiskaavaehdotuksen selostus 26.6.1990, Päivi Herkola toim.) Liikenneratkaisuissa ovat keskeisinä ns. Vapaudenkatu keskustasta Pasilaan johtavana pääväylänä, joka 4- tai 5- kaistaisena on sijoitettu rautatien päälle akveduktina, jolloin se antaa kaupunkiin tulijalle yleisnäkymän kaupungista. Tekijä on pitänyt tärkeänä tämän pääväylän sijoittamista niin, että sekä läntiset että itäiset kaupunginosat yht aikaa ovat näkyvissä. Kallion aluetta ei siis ole arkkitehtonisesti erotettu kaupungin muista osista vaan se muodostaa Töölön kaupunginosan kanssa yhdessä ns. kaupungin sisäisen kraaterin. Sisääntuloväylä on korkeudeltaan näin ollen sellainen, että Kaisaniemen ja siitä pohjoiseen olevat puistoalueet korkeussuhteiltaan liittyvät oikealla tavalla näkymään. Julkiset rakennukset on sijoitettu niin, että ne sisääntuloväylältä katsoen muodostavat kaupungin kasvot ja uuden Helsingin pääluonteen. Helsingin rautatieasemalle tulevan rataverkoston tultua sähköistetyksi voidaan huomattava osa tästä rata-alueesta peittää puutarhamaiseksi kaupunginosaksi (ARK-lehti n:o 3/65). Keskustasuunnitelman myötä nousi 1960-luvun lopulla Eläintarhanlahden pohjoisrantaan rivi julkisia rakennuksia. 11
Yleiskaava 1976 liitekartta 4, virkistys Aalto jatkoi vielä vuosina 1971-73 Töölönlahden- Terassitorin suunnitelman kehittämistä. Aallon suunnitelmien mukaisesti rakennettiin Finlandiatalo Töölönlahden rannalle sekä toteutettiin ratapiha-alueen siirto Pasilan pohjoisosaan VR:n toimesta. Tutkittiin mm. sokeritehtaan tontti mahdollisena julkisen rakennuksen paikkana. Hesperian puisto jäi suunnitelmissa rakentamattomaksi viheralueeksi. Viaduktista Kaisaniemen yli luovuttiin. Vuoden 1966 kiinteistökartassa on Eläintarhanlahden pohjoisrannan puistossa osoitettu tievaraus puiston läpi, joka kulkee radan vartta keskustaan päin ja liittyy Kaisaniemen rantatiehen. Tämä tievaraus on mukana kiinteistökartoissa 1980- luvulle asti ja selittää rata-alueen mahdollisen levenemisen mahdollisuuden ohella, miksi ratapenger on jätetty aika viimeistelemättömään kuntoon odottamaan. (Minna Aarnio, Hkm, Töölönlahden ympäristön historiaa,tööl.lahd. puistoalueiden maisemakilp.31.1.1997): Aallon työtä kehitti edelleen H 67-työryhmä ja vuonna 1976 perustettiin Kamppi-Töölönlahti-keskustasuunnitteluprojekti täsmentämään keskustasuunnittelua. Kaupunginvaltuusto hyväksyi 23.6.1976 kantakaupungin yleiskaavan ja Töölönlahtea koskevia ponsia. Näissä esitettiin, että Töölönlahden pohjois- ja itärannat varattaisiin virkistykselle ja että rautatieaseman ja Pasilan välille suunnitellusta Vapaudenkadusta luovuttaisiin. Myös Kaisaniemen puiston ja Linnunlaulun alueen säästämistä pidettiin tärkeänä, samoin kuin rautatieliikenteen mahdollisimman laajaa keskittämistä Pasilaan. Jatkosuunnitelmat rakentuivatkin pääasiallisesti tuolloisen katuverkoston varaan. Yleiskaavan liitekartta 4:ssä vuodelta 1976 tievaraus on myös merkitty. Nykytilanteen mukainen luonnonranta Töölönlahden tulo-ojan suulla on siis jäänyt luonnontilaan tievarauksen takia. Pistolaitureita ehdotetaan sijoitettavan Kaisaniemenrannan puolelle radan varteen. Sillä saavutettaisiin liikenteellisesti parempi kulku radan ali Töölönlahdelle vesiteitse. Kaava on tarkka ja osoittaa olemassa olevat rantamuurit sekä erittelee puistoalueiden eri luonteet. 12
Alueen rakentumisen historia Lyhyt yhteenveto alueen kehityksestä 1850-luvulta 1910-luvulle Ratapenger Ensimmäisiä valokuvia Siltavuoren suositulta näköala- ja kuvauspaikalta länteen. Säästöpankki-ravintolan entinen rakennus on palanut, ratapenger on valmis, mutta junakiskot näyttävät vielä puuttuvan, joten kuva on otettu vuosien 1855 ja 1862 välisenä aikana. Valokuva C. A. Hårdh, HKM (Siltasaari ennen ja nyt) Rautatien taloudellinen merkitys (Tienraivaajan osa, Sata vuotta työväenyhdistyksen historiaa 1884-1984,Tero Tuomisto,1984, s.18) Rautatie yhteiskunnallisen murroksen tunnuksena) Jos haetaan jotain erityistä historiallista taitekohtaa maassamme siirryttäessä luontaistaloudesta rahatalouteen se voisi olla ensimmäisen rautatien rakentaminen Helsingin ja Hämeenlinnan välille. Työt käynnistyivät keväällä 1858, ja rata otettiin käyttöön 1862. Siitä tuli uuden, teknillisen, taloudellisesti laajenevan aikakauden tunnus. Rata merkitsi paitsi matkustajaliikenteen vahvistumista myös ratkaisevasti uusia näkymiä tavaraliikenteelle. Helsingin kaksi historiallista ulosmenotietä olivat huonossa kunnossa ja niiden uudelleen rakentaminen käynnistettiin 1863. Toinen, Itäinen viertotie alkoi pienen Siltasaaren pohjoispuolelta, missä Hämeen tulli oli. Taustalla häämöttää (Kiseleffin) Töölön sokeritehdas tehdaspiippuineen. Tehdas aloitti toimintansa vuonna 1819 Töölönlahdella, jonne se siirtyi Senaatintorin varrelta. s. 353 kuva 91. Rautatiepenger Töölönlahden yli, oik. taustalla rautateiden konepaja. G.A. Kajanuksen vesivärimaalaus v:lta 1863 (Helsingin kaupungin historia, IV osa,ensimmäinen nide, Helsingissä 1955) 13
Rautatien ratapenger 1903 ja siihen liittyvä kevyen liikenteen raitti, joka vie Eläintarhanlahden pohjoisrannan länsipäähän Linnunlaulun huvila-alueelle. (Narinkka 1986-87) Projekt till en Gångbana längs Jernvägsbanken öfver Tölöviken år 1889. (Helsingin satama arkisto, A, 261/783, VII, 49. On toteutunut) Ratapenkereen varteen rakennettiin kävelyraitti ja silta Linnunlaulun puistoon 1890-luvulla. Eläintarhanlahden pohjoisosan rannassa oli tähän aikaan viisi huvilaa. Ilmeisesti tämä raitin linjaus on säilynyt hyvin pitkään samalla paikalla. Itse rata-aluetta on levennetty moneen kertaan ja muutettu. Rataa on levennetty Töölönlahdelle päin. Vasta 70 vuotta myöhemmin, kun lähdettiin leventämään ratapengertä Eläintarhanlahden puolella roimasti, kevyen liikenteen raitti ja silta uusittiin. Yllä olevasta kuvasta ja aikaisemmista kartoista näkee, että on ollut olemassa toinen yhteys vesitse ratapenkereen ali Töölönlahdelle. Se on kuitenkin joskus 1890-luvulla rakennettu umpeen ratapenkereen leventämisen yhteydessä. Vuonna 1890 rautatiehallitus anoi jälleen (aikaisempi kerta 1880) lupaa Töölönlahden lisätäytölle ratapihan laajentamista varten, mille kaupunki asetti ehdoksi velvoitteen jalankulkuyhteyden rakentamiseen ratapenkereen itäsivua myöten Eläintarhaan. (Kaisaniemen puisto, Helsingin kaupungin puistohistoriallinen selvitys, Terhi Tikkanen) 1 14
(1893 Nyblinin valokuvan mukaan (Hkm). Ratapenger on vasta levennetty siten, että siihen on sovitettu kevyen liikenteen aidattu raitti ja silta Töölönlahden alitusojan yli Eläintarhanlahden pohjoisrannan puistoon. Etualalla näkyy pyykinpesulaituri. silloin oli vielä Pyykkärien ammattikunta. Veden saastuminen tekee kohta mahdottomaksi pyykin huuhtomisen merivedessä. Veneitä on kiinnitetty omatekoisten laitureiden varaan ratapenkereen varteen. Pengerrys näyttää olevan kivimuurausta, niin kuin aikaisemmasta suunnitelmakuvasta käy ilmi, kaltevuus on sen verran jyrkkä. (A-merkintä kuvassa kertoo, että suunnitelma on toteutunut).. 15
Eläintarhanlahti ja Kaisaniemenlahti, 1910-luku Näkymä Kansallismuseon tornista 1908. Kuva Signe Brander. Edustalla näkyy ratapiha. Ratapenkereen takana häämöttää Eläintarhanlahti rantoineen ja Siltasaari, jossa nousee Helsingin Työväenyhdistyksen talo. (Samhällsplanering och regionbildning i kejsartidens Helsingfors, Helsingfors stads publikationer N:o 6, Studier i stadens inre differentiering 1810-1910 av Sven-Erik Åström, H:fors 1957) Tämä ilmakuva vuodelta 1908, joka on Signe Branderin kuvaama Kansallismuseon tornista, näyttää miten Eläintarhanlahden ja Kaisaniemenlahden ympäristö jo vuonna 1908 on saanut nykyisen muotonsa. Tänäkin päivänä Eläintarhanlahden pohjoisranta on vehreää puistoa. Julkiset rakennukset peittyvät näkymästä puiston puurivien taakse. Siltasaari on vasta rakentumassa. Kuitenkin jykevät talomassat luovat jo varsin urbaanin vaikutelman. Tehtaanpiiput näkyvät taustalla kertoen teollisuuden vilkastumisesta. Kaisaniemen puisto on nykyäänkin puistona ja etualalla levittäytyvä ratapiha-alue on vuosikymmenet hallinnut näkymää tällä kohdalla kaupunkia. 1910-luvulla otettu kuva Helsingin työväen tornista, (Paasitornin tarina, s.98) 16
Siltasaarenkärjen kehitys 1800-luvulta nykypäivään Kuvasarja vuosilta 1890-1912 Rieksin huvilasta näyttää Siltasaaren maiseman nopean muuttumisen 20 vuodessa (Siltasaari ennen ja nyt) 17 1
Alueen rantojen rakentumisen historia ja kehitys 1900-luvulla, rakennedetaljeja ja lähiympäristön luonnehdintaa Kuva 2, 1925 Kuva 1, 1909 Rantojen kehitys 1900-1930-luvuilla Kuva 1: Eläintarhanlahti, Siltasaari ja Hakaniemi vuodelta1909. Plan öfver Helsingfors, Ingeniör W.O.Lille. Genomsedd och rättad av stadsgeodeten. (Paasitornin tarina, s.39) Kuva 3: Helsingin kaupungin kartta vuodelta 1929 osoittaa puisto- ja virkistysalueiden leviämisen 1920-luvulla. Tässä näytetään vain Eläintarhanlahden kehitystä (s.195 Maisemapuistosta reformipuistoon, Maunu Häyrinen, kuva) Kuva 2: Helsingin kaupungin kartta v. 1925 YL/102 Kaupunkisuunnitteluvirasto, asemakaavaosasto. Pohjana on Birger Brunilan laatima suunnitelma Kaisaniemen puistoon. (Siltasaari- ennen ja nyt) Kuva 3, 1929 18