Tutkimussuunnitelma MUSIIKIN LUOVA TUOTTAMINEN KOULUISSA. 1. Yleistietoa tutkimuksesta. 2. Tutkimuksen tausta

Transkriptio

1 Tutkimussuunnitelma MUSIIKIN LUOVA TUOTTAMINEN KOULUISSA 1. Yleistietoa tutkimuksesta Vastaava tutkija: Heidi Partti, MuT, MA Applied Music Psychology s-posti: puh Tutkimuksen nimi: Musiikin luova tuottaminen kouluissa/kreativ musikproduktion i skolorna Suorituspaikka: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto 2. Tutkimuksen tausta Musiikin luova tekeminen, säveltäminen, on jo pitkään ollut osa suomalaista koulujen opetussuunnitelmaa (ks. Opetushallitus 2004). Myös tutkijat ovat jo vuosikymmenten ajan korostaneet säveltämisen merkittävyyttä niin oppilaiden luovuuden (esim. Paynter & Aston 1970; MacDonald, Byrne & Carlton 2006) kuin toimijuuden (St. John 2006; Mantie 2008) kannalta. Vuonna 2011 julkaistu Perusopetuksen musiikin oppimistulosten arviointi kuitenkin paljastaa, että lähes puolet (47%) yhdeksännen luokan oppilaista ei ole koskaan saanut kokeilla koulussa oman musiikin tuottamista säveltäen, improvisoiden tai sovittaen (Juntunen 2011, 55). On arvioitu, että osasyynä musiikin luovan tekemisen vähäisyyteen kouluissa on muodollisen musiikkikasvatuksen kapea käsitys muusikkoudesta ja musiikillisen luovuuden ja asiantuntijuuden kehittymisestä. Tällainen musiikkikasvatus ylläpitää musiikkia, muusikkoutta ja musiikillista tietoa koskevia vanhoja hierarkioita marginalisoiden säveltämisen erityisasiantuntijuuden alaksi (esim. Hargreaves, Marshall & North 2003; Folkestad 2006; Partti 2012). Koska suomalaiset musiikinopettajat tulevat useimmiten alalle pitkän konservatoriokoulutuksen kautta, pedagogiset välineet ja omakohtaiset kokemukset erityisesti ryhmässä tapahtuvaan yhteissävellyttämiseen lienevät vähäiset tai olemattomat. Aikamme digitaali- ja virtuaaliteknologiat sekä räjähdysmäisesti lisääntyvät musiikin verkkoyhteisöt ovat haastamassa perinteisen ja elitistisen ymmärryksen säveltämisestä (ks. esim. Partti & Westerlund 2012). Uusien teknologioiden mahdollistamat kulttuuriset ilmiöt tarjoavat ympäristön ja välineet entistä useammille musiikintekijöille säveltämiseen ja sen oppimiseen, jopa ilman aiempaa kokemusta tai muodollista musiikkikasvatusta (Stålhammar 2006; Bolton 2008). Musiikin verkkoyhteisöissä säveltäminen ymmärretään enenevissä määrin avoimena yhteistyönä, julkisina saundikokeiluina sekä musiikillisen itseilmaisun ensisijaisena välineenä (Partti 2009; Partti & Karlsen 2010). Musiikin verkkoyhteisöt lukeutuvat osaksi laajempaa kulttuurista ilmiötä, johon usein viitataan käsitteellä osallistumisen kulttuuri (Jenkins et al. 2006). Ilmiöön liitetään kuuluviksi laajenevat mahdollisuudet yhä jäsenlähtöisempään ja yhteisöllisempään sisällön tuottamiseen ja jakeluun, avoimempaan kommunikaatioon, vapaampaan tiedon jakamiseen ja jalostamiseen sekä päätösvallan laajempaan hajautukseen. Tämän seurauksena tiukat työnjakoon perustuvat ammatilliset rajat musiikin 1

2 esittäjän, säveltäjän, kriitikon ja yleisön välillä ovat hälventymässä (esim. Cook 1998; Partti 2012) ja koko muusikkouden käsitettä ollaan määrittelemässä uudelleen. Digitaalinen muusikkous (Hugill 2008, 2012; Partti 2012, 2014), Music 3.0 -musiikkibisnesmalli (Owsinski 2009) sekä uudet haasteet monialaiselle osaamiselle ammattimuusikoiden keskuudessa (esim. Tolvanen & Pesonen 2010) haastavat perinteisen, muodollisen musiikkikasvatuksen kapean määritelmän muusikkoudesta. Erityisesti epämuodollisissa, koulujen ja muiden oppilaitosten ulkopuolisissa musiikin oppimisympäristöissä ihanteena on monialainen, samanaikaisesti luova ja esittävä muusikko, joka kykenee verkostoitumaan muiden muusikoiden kanssa, pitämään yhteyttä yleisönsä kanssa ja toimimaan joustavasti erilaisissa yhteisöissä (Partti 2012). Uudenlainen, laaja-alainen muusikkous asettaakin musiikkikasvatukselle koulutuksellisia haasteita mieltää musiikin asiantuntijuus ja tukea muusikon identiteetin rakentumista uusin tavoin. Koulutuksellisten käytäntöjen, arvojen ja tulevaisuuden painopisteiden tarkistaminen luovan musiikillisen toiminnan pedagogiikan alueella on erityisen tärkeää niin musiikin aineenopettajakoulutuksessa kuin luokanopettajakoulutuksessa sekä jo kentällä työskentelevien opettajien täydennyskoulutuksessa. Digitaalisten oppimisympäristöjen pedagoginen hyödyntäminen on niin ikään ajankohtaista. Yksittäiset opettajat ja oppilaitokset ovat viestittäneet, että musiikin luovan tekemisen mahdollistamia välineitä kuten tietokoneita, mobiililaitteita ja digitaalisia instrumentteja on tarjolla, mutta ongelmana on usein tieto-taidon puute siitä, kuinka käyttää olemassa olevia välineitä opetuksessa. Laaja-alaista ja systemaattista kartoitusta näistä aihealueista ei Suomessa ole valtakunnallisessa mittakaavassa kuitenkaan tehty. Onkin epäselvää, miltä tilanne näyttää kouluissa työskentelevien, musiikkia opettavien opettajien näkökulmasta. 3. Tutkimuksen tavoite ja merkitys Tämä tutkimus pyrkii i. selvittämään valtakunnallisesti kouluissa musiikkia opettavien luokanopettajien ja musiikin aineenopettajien näkemyksiä ja kokemuksia liittyen säveltämisen opettamiseen ja opiskeluun analogisissa ja digitaalisissa oppimisympäristöissä, ii. tutkimaan, arvioimaan ja kehittämään laaja-alaista, nykypäivän ja tulevaisuuden tarpeisiin soveltuvaa musiikin luovan tekemisen pedagogiikkaa, jossa muusikkous ymmärretään kokonaisvaltaisesti, kaikille mahdollisena tapana muokata, ymmärtää ja luoda kulttuuria. Tutkimuksessa paitsi tuotetaan uutta tietoa koulujen pedagogisista käytännöistä, myös pyritään kehittämään aikaamme soveltuvia pedagogisia menetelmiä, jotka valmistavat tulevia sekä varustavat jo kentällä työskenteleviä opettajia. Hanke voidaan nähdä yhtenä Valtioneuvoston (ks. Valtioneuvoston selonteko kulttuurien tulevaisuudesta 2011) esittämistä toimenpiteistä tuoda tutkimukseen pohjautuvaa tietoa sekä käsitteiden täsmennystä koskien kulttuurin ja taiteen nykytilaa ja mahdollisia tulevaisuuden suuntia globalisaation, teknologian ja yhteisöllisyyden makromuuttujien kontekstissa sekä rakentaa käytäntöjä, jotka osaltaan ovat vahvistamassa mm. kulttuurista moninaisuutta sekä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta. Hanke voidaan myös nähdä yhtenä merkittävänä osana suomalaisen musiikkialan eri toimijoiden ja vaikuttajien pyrkimyksessä edistää suomalaisen musiikin tekemisen laadullista ja 2

3 määrällistä kehittämistä (ks. Teoston Pumppu-hanke 2012). Kehitystyön edellytyksenä nähdään olevan tutkimustiedon pohjalta kehitetyt toimenpiteet, jotka laajentavat ja terävöittävät suomalaisen musiikinopetuksen käytäntöjä luovan muusikkouden alueella sekä koulutus, joka varustaa opettajia erityisesti digitaalisen teknologian soveltamiseen luovan musiikin tekemisen ja säveltämisen opettamisessa. 4. Toteuttamissuunnitelma Tutkimuksen kohteena oleva perusjoukko on musiikkia opettavat luokanopettajat ja musiikin aineenopettajat Suomen peruskouluissa ja lukioissa. Koska listaa havaintoyksiköistä ei ole ja halutaan varmistaa aineiston tilastollinen merkittävyys, suoritetaan kokonaisotos lähestymällä kaikkien suomen- ja ruotsinkielisten koulujen rehtoreita. Tutkimuksen aineisto kerätään määrällisin (sähköinen kyselylomake) ja laadullisin (puolistrukturoidut yksilöhaastattelut) menetelmin, kuten alla on esitetty. 4.1 Tutkimuksen ensimmäisen osuus (i) Tutkimushankkeen ensimmäisen osuuden aineisto kerätään sähköisellä kyselylomakkeella kevään ja syksyn 2014 aikana. Linkki kyselyyn: Linkki kyselylomakkeeseen tullaan lähettämään valtakunnallisesti peruskoulujen ja lukioiden rehtoreille, joita pyydetään välittämään viesti edelleen koulunsa musiikkia opettaville luokanopettajille ja musiikin aineenopettajille. Rehtoreiden sähköpostiosoitteet on haettu koulujen/kunnan internetsivuilta. Kyselylomakkeeseen vastataan anonyymisti. Kyselyn lopussa tiedustellaan vastaajan halukkuutta osallistua tutkimuksen seuraavaan vaiheeseen, eli vapaaehtoisiin tutkimushaastatteluihin. Vastaaja voi halutessaan jättää yhteystietonsa haastatteluja varten. Nimi- ja yhteystiedot eivät yhdisty kyselyssä annettuihin muihin vastauksiin, eikä niitä luovuteta kolmansille osapuolille. 4.2 Tutkimuksen toinen osuus (ii) Tutkimuksen toista osuutta koskeva tutkimusaineisto tullaan keräämään vapaaehtoisin haastatteluin syksyn 2014 aikana. Kyselylomakkeen perusteella haastateltaviksi tullaan valitsemaan noin kymmenen yksittäistä opettajaa eri puolilla Suomea. Aineiston analyysissa tullaan hyödyntämään sekä määrällisen aineiston tietokoneavusteisia käsittelytapoja että laadullisen aineiston analyysimenetelmiä. Aineiston analyysin kiinnostuksen kohteena on yhtäältä selvittää millä tavoin ja missä määrin musiikin säveltämistä kouluissa opetetaan ja millaisia välineitä opettajilla on käytössään musiikin luovan tekemisen opettamisen tueksi. Toisaalta pyritään kartoittamaan, millaisia välineitä ja työtapoja opettajat kokevat tarvitsevansa luotsatakseen tämän päivän lapsia ja nuoria erilaisiin tapoihin tehdä musiikkia analogisissa ja digitaalisissa ympäristöissä. 4.3 Tutkimuksesta tiedottaminen Tutkimushanke tulee tuottamaan vertaisarvioituja tutkimusjulkaisuja sekä konferenssiesitelmiä musiikkikasvatuksen alalle. Lisäksi tullaan kirjoittamaan ja tarjoamaan artikkeleita myös musiikkialan ei- 3

4 tieteellisiin julkaisuihin (esim. Unisono, Rondo). Tutkimushanke tulee myös tuottamaan yhden pro gradu tutkielman. Tutkielman tekijä on musiikkikasvatuksen opiskelija Anna Heinonen (työn ohjaaja: yliassistentti Marja-Leena Juntunen). 5. Tutkija ja tutkimusympäristö 5.1 Vastaavan tutkijan lyhyt cv MuT Heidi Partti väitteli Sibelius-Akatemiassa musiikin tohtoriksi elokuussa 2012, vastaväittäjänään professori Margaret Barrett (The University of Queensland, Australia). Partti valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian (ent.) musiikkikasvatuksen osastolta vuonna 2008 ja soveltavan musiikkipsykologian maisteriksi Lontoon Roehampton Universitysta vuonna Hän toimii tutkijana Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osastolla. Syksyllä 2012 hän lisäksi työskenteli viiden kansainvälisen konservatorion muodostaman Pentacon-yhteistyöverkoston vierailevana tutkijana Griffith University Queensland Conservatoriumissa, Australiassa. Partin vertaisarvioituja artikkeleita on julkaistu kansainvälisissä ja suomalaisissa tieteellisissä lehdissä ja kokoomateoksissa. Partti on myös esitellyt tutkimustaan lukuisissa musiikkikasvatuksen alan kansainvälisissä konferensseissa. 5.2 Tutkimuksen suorituspaikka Sibelius-Akatemian Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osasto on tullut kansainvälisesti tunnetuksi aktiivisesta tutkimustyöstään koskien erityisesti musiikkikasvatuksen demokratiaa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Osastolla työskentelee useita filosofisesta ja teoreettisesta työstään tunnettuja tutkijoita, kuten professori Heidi Westerlund, professori Lauri Väkevä ja post doc -tutkija Sidsel Karlsen. Osastolla on läheiset suhteet moniin alan johtaviin tutkijoihin ja tutkimuslaitoksiin. Nämä henkilöt ja tahot, kuten professori Randall Everett Allsup (Teachers College Columbia University, USA), professori Lucy Green (University of London, UK), professori Margaret Barrett (University of Queensland, Australia) ja professori Don Lebler (Griffith University Queensland Conservatorium, Australia) tuovat merkittävän panoksensa suomalaiseen ja kansainväliseen keskusteluun ja alan kehittymiseen. Tämän tutkimuksen tärkeät asiantuntija-yhteistyökumppanit tulevat erityisesti olemaan Sibelius- Akatemian Musiikkikasvatuksen, jazzin ja kansanmusiikin osaston professori Lauri Väkevä, lehtori Sakari Antila, jatko-opiskelija Aleksi Ojala, Jyväskylän yliopiston Musiikin laitoksen lehtori/jatkoopiskelija Mikko Myllykoski sekä Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry, Suomalaisten säveltäjien ja musiikintekijöiden edunvalvontajärjestö Teosto ry, Luovan säveltaiteen edistämissäätiö Luses ja Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus Esek. Teosto ry on osittain rahoittanut tutkimuksen suorittamista. Vahvan kotimaisen tutkija- ja toimijayhteisön sekä kansainvälisten verkostojen yhdistelmä tekee Sibelius-Akatemiasta tämän tutkimuksen kannalta ihanteellisen ympäristön luoden puitteet akateemisesti korkeatasoisen ja kansainvälisesti sekä kansallisesti yhteiskunnallisesti merkittävän tutkimustyön tekemiselle. 4

5 Lähteet Bolton, J. (2008). Technologically mediated composition learning: Josh s story. British Journal of Music Education 25(1), Cook, N. (1998). Music. A very short introduction. Oxford: Oxford University Press. Folkestad, G. (2006). Formal and informal learning situations or practices vs formal and informal ways of learning. British Journal of Music Education 23(2), Hargreaves, D., Marshall, N., & North, A. (2003). Music education in the twenty-first century: a psychological perspective. British Journal of Music Education 20(2), Hugill, A. (2008). The digital musician. New York, NY: Routledge Hugill, A. (2012). Musicianship in the digital age. In A.R. Brown (Ed.), Sound musicianship: Understanding the crafts of music (pp ). Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing. Jenkins, H., Clinton, K., Purushotma, R., Robinson, A.J., & Weigel, M. (2006). Confronting the challenges of participatory culture: media education for the 21st century. Haettu: E807E1B0AE4E%7D/JENKINS_WHITE_PAPER.PDF. Juntunen, M.-L. (2011). Musiikki. Teoksessa Laitinen, S., Hilmola, A. & Juntunen, M.-L. Perusopetuksen musiikin, kuvataiteen ja käsityön oppimistulosten arviointi 9. vuosiluokalla. Koulutuksen seurantaraportit 2011:1. Helsinki: Opetushallitus, MacDonald, R., Byrne, C. & Carlton, L. (2006) Creativity and flow in musical composition: an empirical investigation. Psychology of Music, 34, 3, Mantie, R. (2008) Getting unstuck: the One World Youth Arts Project, the music education paradigm, and youth without advantage. Music Education Research, 10, 4, Opetushallitus Taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Opetushallitus Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Opetushallitus. Owsinski, B. (2009). Music 3.0: A Survival Guide for Making Music in the Internet Age. Milwaukee: Hal Leonard Books. Partti, H. (2009). Musiikin verkkoyhteisöissä opitaan tekemällä. Kokemisen, jakamisen, yhteisön ja oman musiikinteon merkitykset osallistumisen kulttuurissa. Musiikkikasvatus The Finnish Journal of Music Education 12 (2), Partti, H. (2012). Learning from cosmopolitan digital musicians: Identity, musicianship, and changing values in (in)formal music communities. Helsinki: Sibelius Academy, Studia Musica 50. Partti, H. (2014). Cosmopolitan musicianship under construction. Digital musicians illuminating emerging values in music education. International Journal of Music Education 32 (1), Partti, H., & Karlsen, S. (2010). Reconceptualising musical learning: New media, identity and community in music education. Music Education Research 12(4), Partti, H. & Westerlund, H. (2012). Democratic musical learning: how the participatory revolution in new media challenges the culture of music education. In: A. Brown (Ed), Sound musicianship: Understanding the crafts of music (pp ). Newcastle upon Tyne: Cambridge Scholars Publishing. Paynter, J. & Aston, P. (1970) Sound and silence: classroom projects in creative music. London: Cambridge University Press. 5

6 St. John, P. (2006) Finding and making meaning: young children as musical collaborators. Psychology of Music, 34, 2, Stålhammar, B. (2006). Musical Identities and Music Education. Aachen: Shaker Verlag. Tolvanen, H., & Pesonen, M. (2010). Monipuolisuus on valttia : Rytmimusiikin kentän muutos ja osaamistarpeet. Haettu: Valtioneuvoston selonteko kulttuurien tulevaisuudesta Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2011:8. Haettu: 6