Kansliapäällikö Hannele Pokka. LuostobusinessForum Sodankylä. Kaivannaisteollisuus Natura 2000 alueella Suomessa, onko se mahdollista?

Transkriptio

1 Kansliapäällikö Hannele Pokka LuostobusinessForum Sodankylä Kaivannaisteollisuus Natura 2000 alueella Suomessa, onko se mahdollista? Juuri nyt kaivosalakin kärsii maailman taloustaantumasta. Metallien hinnat ovat laskeneet ja investointiraha on tiukassa. Kaivosyhtiöitä on joutunut velkasaneeraukseen. Irtisanomisiakin on väläytetty. Varmaa kuitenkin on, että maapallon ehtyvistä luonnonvaroista käydään kovaa kisaa ja metallimalmeja tulevat tarvitsemaan ennen muuta kehittyvät Aasian maat kuten Kiina ja intia. Suomenkaltaiset luonnonvaroiltaan rikkaat maa ovat tässä kilvassa voittajia. Suomen maaperässä olevat malmit kiinnostavat ostajia myös jatkossa. On oikeastaan hyvä, että kaivostoiminnan vauhti on hiukan hidastunut. Nyt meillä suomalaisilla on hyvä aika miettiä yhdessä, millaista kaivostoimintaa ja millaisilla ehdoilla me tänne haluamme. Maan hallitus sai keväällä aikaan kestävän kaivosteollisuuden ohjelman. Se laadittiin hyvässä yhteistyössä ympäristö- ja työ- ja elinkeinoministeriön voimin. Kaivosala, kaikki sidosryhmät ja muut keskeiset etutahot olivat mukana ohjelmaa laatimassa poromiehistä ja luonnonsuojelijoista kaivosteollisuusyhdistykseen. Nyt on aloitettu ohjelman toimeenpano ja sitäkin varten on laaja ryhmä seuraamassa, mitä saadaan aikaan. Tätä työtä vedän kollegani, kansliapäällikkö Erkki Virtasen kanssa. Minkälaista kaivosteollisuutta Suomi sitten haluaa? Mitkä ovat kaivostoiminnan kestävyyskriteerit, kun kestävän kaivosteollisuuden ohjelmasta puhutaan?

2 2 Kaivostoiminnan osalta nousee kaksi asiaa tärkeimmiksi: kaivostoiminnan on hoidettava ympäristöasiat esimerkillisesti ja toiminnanharjoittajalla pitää olla sosiaalinen lupa toiminnalleen. Kaivostoiminnan aloittaminen Suomessa vaatii useita viranomaislupia ja hyväksyntöjä. Sosiaalinen lupa on oikeastaan vielä tärkeämpi kuin toiminnan käynnistämiseen tarvittavat viranomaisluvat. Sosiaalinen lupa tarkoittaa, että ympäröivä yhteisö, asukkaat ja muut toimijat hyväksyvät kaivosyrityksen paikkakunnalle tulon ja toiminnan. Tämän hyväksynnän toiminnanharjoittaja tarvitsee niin kauan kun hän paikkakunnalla toimii ja myös toiminnan loputtua jälkitöiden osalta. Sosiaalinen lupa on Suomen kaltaisessa maassa erityisen tärkeä asia. Meillä kaivostoiminta ja malminetsintä on keskittynyt pääosin itä- ja pohjoisosiin maata. Vaikka Lappi ja Itä-Suomi ovat harvaanasuttuja alueita, ne eivät ole ihmisistä suinkaan tyhjiä: aina löytyy poromies, matkailuyrittäjä tai mökkeilijä, jonka elämiseen ja oloihin kaivos vaikuttaa. Meillä on myös niin, että kaivostoiminnan, matkailun ja luonnonsuojelun kannalta tärkeät kohteet usein ovat samoissa paikoissa. Syntyy aitoja intressiristiriitoja kuten esimerkiksi keskustelu Rukakeskuksen ja sen viereen toimintaa havittelevan kaivoksen ristiin menevistä eduista osoittaa. Pari vuotta sitten voimaan tulleen kaivoslain mukaan (48,2 ) kaivosviranomainen ei saa myöntää kaivoslupaa, jos hanke aiheuttaa huomattavia vahingollisia ympäristövaikutuksia tai heikentää merkittävästi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja eikä mainittua vaaraa tai vaikutuksia voida lupamääräyksin poistaa. Lain säännös näyttäisi edellyttävän, että kaivosviranomainen eli TUKES tekee intressivertailun, kenelle alueen toimijoista tulee antaa etusija, jos ristiriitoja ei voida yhteensovittaa. Silloin kun lupahakemukset kaivostoiminnan aloittamiseksi on jätetty, hankkeessa ollaan kuitenkin jo hyvin pitkällä. Sitä on ennen on laadittu kaava, maakunta- tai yleiskaava, tai jopa yksityiskohtainen kaava ja

3 3 ympäristövaikutusten arviointi. Johtopäätöksenä tästä on, että intressien vertailu pitäisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaavoitus on tarkoitettu eri maankäyttövaihtoehtojen ja intressien punnintaan, mutta sitä on tähän tarkoitukseen käytetty vähän. Olisiko maakuntaliitoilla kykyä ottaa vastuuta kaivostoiminnan ja muiden toimijoiden etujen yhteensovittamisesta maakuntakaavoituksessa? Lain mukaan niillä on siihen kaikki valta. Ja tulisiko kaavoissa olla suojavyöhykkeitä, joita lähemmäs kaivokset eivät saisi tulla muita elinkeinoja kuten poromiehet ja matkailuyrittäjät ovat vaatineet. Suojavyöhykkeistä keskusteltiin kovasti kestävän kaivosteollisuusohjelman valmisteluryhmissä, mutta mielipiteet menivät sen verran ristiin, että asia on jatkokeskusteluissa toimeenpanoryhmissä. Hyvä ympäristömaine on olennainen osa yritysten kilpailukykyä. Kun yrityksen ympäristöasiat eivät ole kunnossa, markkinat siihen ensimmäisenä reagoivat. Ympäristömaineen voi menettää kerran ja sen takaisin saaminen on työlästä. Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat ovat olleet kuukausia esillä. Kaivoksen aiheuttamat ympäristötuhot ympäröivällä alueelle ja lähivesistöissä ovet olleet vakavia. Täällä Suomessa kun olimme jo tottuneet siihen, että teollisuus hoitaa ympäristöasiansa hyvin. Talvivaaran aiheuttamia ongelmia ei pidä kuitenkaan yleistää koskemaan kaikkia metallikaivoksia Suomessa. Maailmassa ei ole yhtään täysin samanlaista kaivosta. Kaivosten ympäristövaikutuksetkin riippuvat pitkälle sen tuotantoteknologiasta, louhittavasta mineraalista, maaperästä ja monista muista tekijöistä. Onko toiminnassa olevissa kaivoksissa ympäristöasiat kunnossa? Eletäänkö niissä lain ja luvan mukaisesti? Miten ympäristöriskeihin on varauduttu? Näihin kysymyksiin saamme lähiaikoina vastauksia, kun ympäristöministeriön johdolla käynnistettyjen kaivosten stressitestien tulokset valmistuvat. Stressitestien piirissä ovat mm. kaikki metallimalmikaivokset. Stressitestit laadittiin yhdessä tutkimuslaitosten (GTK, SYKE, VTT) ja keskeisten ministeriöiden kanssa yhdessä.

4 4 Kaivosala on suhtautunut stressitestien toimeenpanemiseen erittäin myönteisesti. Sielläkin halutaan osoittaa, että asiat ovat kunnossa. Suomessa ja erityisesti Pohjois-Suomessa on useita kaivoshankkeita vireillä ja malminetsintätoimintaa vielä useammalla paikkakunnalla. Miten kaivosyhtiöiden pitäisi toimia, että ne saisivat sosiaalisen hyväksynnän ja lupaasiansa sujuvaan käsittelyyn? Tärkeintä on, että yhtiöt kertovat suunnitelmistaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vaikutusalueen asukkaille ja muille toimijoille. Kaivos- ja ympäristöviranomaisiin samoin kuin kuntaan kannattaa ottaa yhteys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, koska siellä osataan kertoa, mitä lupia ja muita hyväksyntöjä ja toisaalta millaisia selvityksiä toiminnanharjoittaja tarvitsee. Kaivoshankkeen valmistelussa kaivosyhtiöt käyttävät runsaasti konsultteja. Konsultit laativat ympäristövaikutusten arviointisuunnitelmia, lupahakemuksia ja valvontasuunnitelmiakin. Kaivosyhtiön on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että sillä itsellä on viime kädessä vastuu kaikesta; siitä, että selvitykset ovat riittäviä ja että lupaviranomaisilla oikeat tiedot hankkeen laajuudesta ja vaikutuksista. Minulle on annettu tähän puheenvuoroon otsikko Kaivannaisteollisuus Natura 2000 alueella Suomessa, onko se mahdollista? Kaivostoiminnassa noudatetaan luonnonsuojelulain määräyksiä. Ja luonnonsuojelulaissa puolestaan on Natura 2000-alueita koskevat säännökset. Luonnonsuojelulaissa määrätty Natura-kohteen vaikutusten arviointi koskee siten myös kaivoshankkeita. Natura 2000 verkosto on EU:n luonnonsuojelupolitiikan keskeinen kulmakivi. Se on maailman mitassa poikkeuksellinen yhtenäinen ekologinen verkosto, jonka perustaminen, hoito ja käyttö perustuu yhdenmukaiseen

5 5 lainsäädännössä määriteltyyn menettelyyn. Samat luonto- ja lintudirektiivit, jotka ovat Natura-suojelun perustana, on pantu voimaan jokaisessa EU:n jäsenmaassa. Natura 2000 verkostoa koskeva yhteisölainsäädäntö on ollut voimassa kohta 20 vuoden ajan. Lain soveltamiskäytännöstä on kansallista kokemusta ja Euroopanyhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuja. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos LuonnonsuojeluL 65 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura verkostoon. Luontoon kohdistuvien vaikutusten arviointi on vaativaa. ELY-keskusten ja valtionmailla lisäksi Metsähallituksen luontopalveluiden asiantuntijat ovat tärkeimmät yhteistyökumppanit. Ennen hankkeen aloittamista kannattaa tehdä huolellisesti selvitystarpeen rajaus ja arviointisuunnitelma yhteistyössä ELYkeskusten kanssa. Selvitysten riittävyys on yhteinen tavoite hallinnolle ja toiminnanharjoittajalle. Selvitysten riittämättömyys lienee tavallisin syy lupaprosessien kestolle. Hankkeesta vastaava on avainasemassa prosessin suunnittelijana ja konsulttien toimeksiantajana Valtioneuvostolla on mahdollisuus poiketa Natura-kiellosta. Päätöksen tekee valtioneuvosto yleisistunnossa, jos hanke tai suunnitelma on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavasta syystä eikä vaihtoehtoista ratkaisua ole. Jos alueella on luontodirektiivin liitteessä I tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi tai liitteessä II tarkoitettu ensisijaisesti suojeltava laji, on lisäksi edellytyksenä, että ihmisten terveyteen, yleiseen turvallisuuteen tai ympäristölle muualla koituviin erittäin merkittäviin suotuisiin vaikutuksiin liittyvä syy taikka muu erittäin tärkeän yleisen edun

6 6 kannalta pakottava syy vaatii luvan myöntämistä taikka suunnitelman hyväksymistä tai vahvistamista. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on hankittava EU:n komission lausunto. Poikkeamisperusteet viittaavat yleiseen etuun, eivät siihen, että hanke olisi esimerkiksi poikkeuksellisen kannattava yritystaloudellisesti. Yleisenä etuna voidaan nähdä sosiaaliset ja taloudelliset hyödylliset vaikutukset, esimerkiksi työpaikoista ja taloudellisesta toimeliaisuudesta syntyvät hyödyt. Kynnys on kuitenkin korkealla ja jäsenvaltion on varauduttava osoittamaan nämä hyödyt uskottavasti. Suomessa toimivat yritykset, kaivosyritykset siinä mukana, ovat halunneet löytää sellaisia toteuttamistapoja, että Natura-kohteet ovat jääneet rauhaan. Niinpä Suomen hallituksenkaan ei ole tähän mennessä tarvinnut selvittää poikkeamisen mahdollisuutta Natura-asiassa. On kuitenkin mahdollista, että Suomessa tulee esiin hanke, jolle ei voida myöntää lupaa luontodirektiivin vaatimusten mukaisesti. Jos kysymyksessä on erittäin merkittävä hanke, tulevat poikkeusmenettelyt selvitettäviksi. Mitään helppoa ratkaisua ei ole olemassa kysymys on lain noudattamisesta ei niinkään poliittisesta päätöksestä.