Nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2000-luvulla

Transkriptio

1 TIETEESSÄ ILONA AUTTI-RÄMÖ lastenneurologian dosentti, terveystutkimuksen päällikkö JOHANNA SEPPÄNEN FT, erikoistutkija RAIMO RAITASALO lääketieteellisen psykologian dosentti, tutkimusprofessori JAANA E. MARTIKAINEN farmasian lisensiaatti, erikoistutkija ANDRE SOURANDER lastenpsykiatrian dosentti, apulaisylilääkäri TYKS, Lastenpsykiatria, Turun yliopisto Nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt 2-luvulla Lähtökohdat Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun ja sairastumiseen on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomiota, ja oireiden epäillään sekä lisääntyneen että vaikeutuneen. Tässä tutkimuksessa kuvaamme lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttöä vuodesta 1997 vuoteen 27 Kelan reseptitiedoston avulla. Menetelmät Kelan reseptitietokannasta poimittiin ajanjaksolta seuraavat psyykenlääkeostot: ADHDlääkkeet, psykoosilääkkeet, rauhoittavat lääkkeet, unilääkkeet ja masennuslääkkeet. Tulosten analyysia varten lääkkeiden käyttäjät jaettiin viiteen ikäryhmään: 6-, 7 -, 11 -, ja vuotiaat. Tulokset Psyykenlääkkeitä käyttävien lasten ja nuorten määrä lisääntyi tarkastelujakson aikana kolminkertaiseksi. Masennuslääkkeiden käyttö lisääntyi eniten ja oli yleisintä vuotta täyttäneiden naisten keskuudessa. Myös psykoosilääkkeiden käyttäjämäärä on hitaasti kasvanut, ja käyttö näyttäisi olevan pitkäaikaista. ADHD-lääkkeitä käyttävät erityisesti kouluikäiset pojat. Uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi vasta nuorten aikuisten ryhmässä. Päätelmät Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on lisääntynyt kymmenen viime vuoden aikana. Kasvun syille ei rekisteritutkimus kuitenkaan anna selitystä. Taustalla voivat olla mm. oireiden lisääntyminen tai vaikeutuminen, hoitojärjestelmän tai hoitokäytäntöjen muutokset, muiden kuntouttavien hoitoresurssien puute tai lääkkeen aloittamiskynnyksen madaltuminen sekä käyttöaiheiden laajentuminen. Lasten ja nuorten psyykkiseen oireiluun ja sairastumiseen on kiinnitetty viime aikoina yhä enemmän huomioita, ja oireiden epäillään sekä lisääntyneen että vaikeutuneen. Suomalaisten tutkimusten mukaan 8-vuotiaiden lasten itse ilmoittamat masennusoireet ja psykosomaattiset oireet lisääntyivät huomattavasti vuodesta 1989 vuoteen 2 (1). Peruskouluikäisten tyttöjen keskivaikea ja vaikea masennusoireilu lisääntyi viime vuosituhannen lopulta nykyvuosiin siirryttäessä (2). Toisaalta on arvioitu, että suuri osa suomalaisista lapsista, joilla esiintyy merkittävästi psykiatrisia oireita, ei ole edelleenkään hoidon piirissä (1,3,4). Tuoreen katsauksen mukaan lasten psykiatristen oireiden kokonaisesiintyvyys ei kuitenkaan näyttäisi olevan lisääntynyt, mutta tulokset ovat osin ristiriitaisia (). Nuorten ja nuorten aikuisten, erityisesti naisten, psyykkinen oireilu lisääntyy iän myötä (6). Psyykkisesti oireilevat käyttävät terveyspalveluja enemmän kuin oireettomat, mutta apua haetaan useammin somaattisista syistä kuin mielenterveysongelmien vuoksi (6). Toisaalta nuorten psykiatrisen hoidon tarve on osoittautunut hoitoresursseja suuremmaksi (7). Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvoi vuosina 2 2 kaikkiaan 43 % (8) ja kasvaa edelleen (Pylkkänen K, suullinen tiedonanto Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk

2 Kirjallisuutta 1 Sourander A, Niemelä S, Santalahti P, Helenius H, Piha J. Changes in psychiatric problems and service use among 8-year-old children. A 16-year population-based timetrend study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 28;47: Luopa P, Pietikäinen M, Jokela J. Kouluterveyskysely : Nuorten hyvinvoinnin kehitys ja alueelliset erot. Stakesin Raportteja-sarja 23/28. 3 Salonen P, Aromaa M, Rautava P, Suominen S, Alin S, Liuksila PR. Miten suomalainen koululainen voi? Viidennen luokan laajennetun terveystarkastuksen keskeisiä löydöksiä. Duodecim 24;12: Sourander A, Multimäki P, Santalahti P ym. Mental health service use among 18-year-old adolescent boys: a prospective - year follow-up study. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 24;43:12 8. Santalahti P, Sourander A. Onko lasten psykiatrinen sairastavuus lisääntynyt? Duodecim 28;124: Kestilä LK, Koskinen S, Kestilä L, Suvisaari J, Aalto-Setälä T, Aro H. Nuorten aikuisten psyykkinen oireilu: riskitekijät ja terveyspalvelujen käyttö. Suom Lääkäril 27;62: Pylkkänen K. Nuorten psykiatristen hoitoketjujen ongelmat. Suom Lääkäril 24;9; Pylkkänen K. Mikä on psykoterapian tarve ja toteuttamismahdollisuus korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa? Julkaisussa: Psykoterapia. Konsensuskokous Vammala: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ja Suomen Akatemia 26: Klaukka T. Nuoret aikuiset käyttävät yhä enemmän masennuslääkkeitä. Suom Lääkäril 28;63:36 1. Autti-Rämö I, Maaniemi K, Raitasalo R, Martikainen J, Sourander A. Mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi lasten hoitotukia saaneet vuosina Suom Lääkäril 28;63: Raitasalo R, Maaniemi K. Mielenterveyden häiriöt syrjäyttävät nuoria työelämästä. Sosiaalivakuutus 28;6: Simon G. Antidepressants and suicide. BMJ 28;336; Käypä hoito -suositus: Depressio. Duodecim 24;12: Wessling A, Ramsberg J. Depression Genomgång av läkemedel mot depression. Tandvårds- och läkemedel förmånsverket. Joulukuu Olfson M, Blanco C, Liu L, Moreno C, Laje G. National trends in the outpatient treatment of children and adolescents with antispcyhotic drugs. Arch Gen Psychiatry 26;63: Lehto-Salo P, Marttunen M. Tyttöjen käytöshäiriöiden erityispiirteitä. Suom Lääkäril 28;63: Käypä hoito -suositus. Lasten ja nuorten aktiivisuuden ja tarkkaavuden häiriön (ADHD) hoito. Duodecim 27;123: ). Nuorten aikuisten, etenkin 21 2-vuotiaiden, masennuslääkitys on samoin lisääntynyt selvästi 2-luvulla (9). Palvelujen tarpeen kasvu ja hoidon aloituksen lisääntyminen voivat kertoa paitsi lisääntyneestä hoidon tarpeesta myös alentuneesta kynnyksestä sekä hakea että saada hoitoa mielenterveysongelmiin. Olemme pyrkineet kuvaamaan lasten ja nuorten mielenterveydessä ja psyykkisessä oireiluissa tapahtuneita muutoksia Kelan rekisteritietojen avulla. Aiemmin olemme raportoineet, että mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden vuoksi myönnettyjen hoitotukien määrä on lisääntynyt huomattavasti 2-luvulla. Tämä koskee erityisesti 7 -vuotiaita poikia, mutta myös tyttöjä (). 2-luvun aikana mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt ovat enenevästi heikentäneet nuorten ja nuorten aikuisten opiskelu-, työ- ja toimintakykyä. Tämä ilmenee sekä sairauspoissaolopäivien määrän että työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen kasvuna (11). Yksi tapa tarkastella psyykkisten oireiden aiheuttamaa hoidon tarvetta on seurata siihen usein sisältyvää psyykenlääkkeiden käyttöä. Tässä tutkimuksessa kuvaamme lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttöä vuodesta 1997 vuoteen 27 Kelan reseptitiedoston avulla. Tutkimuksen avulla pyrimme saamaan kuvan avohoidossa toteutetusta lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyteen ja käyttäytymiseen liittyvän oireilun lääkkeellisestä hoidosta sekä siinä tapahtuneista muutoksista. Aineisto ja menetelmät Kelan reseptitiedosto sisältää tiedot sairausvakuutuksen korvaamista lääkeostoista. Tutkimusta varten tiedostosta poimittiin vuosilta alle 27-vuotiaille korvatut lääkeostot, jotka sisälsivät seuraavia lääkeryhmiä: ADHD-lääkkeet (ATC-luokka N6BA), psykoosilääkkeet (NA), rauhoittavat lääkkeet (NB), unilääkkeet (NC) ja masennuslääkkeet (N6A ja N6C). Rauhoittavista lääkkeistä poistettiin hydroksitsiinihydrokloridi (Atarax), jota käytetään Suomessa pääasiassa allergisten oireiden hoitoon. Tulosten analyysia varten lääkkeiden käyttäjät jaettiin 6-, 7 -, 11 -, ja vuotiaiden ikäryhmiin. Kunakin vuonna lääkkeen käyttäjäksi mää- riteltiin henkilö, jolle oli korvattu ko. lääkkeen kustannuksia vähintään kerran vuoden aikana. Käyttäjien määrä suhteutettiin kyseisen ikäryhmän kokoon väestössä (vuosittainen prevalenssi). Uudeksi lääkkeen käyttäjäksi määriteltiin henkilö, jonka edellisestä samaan lääkeryhmään kuuluvan lääkkeen ostosta oli kulunut yli vuosi. Heidän määränsä suhteutettiin samoin ikäryhmän kokoon (vuosittainen ilmaantuvuus). Reseptitiedoston sisältöön vaikuttaa kulloinkin voimassa oleva lääkekorvausjärjestelmä. Tarkasteluajanjakson aikana merkittävin KUVIO 1. Alle 27-vuotiaiden psyykenlääkkeiden käytön prevalenssi vuosina Prevalenssi (1/1 ) KUVIO 2. Naiset Kaikki Miehet Alle 27-vuotiaiden psykoosi-, masennus- ja ADHD-lääkkeiden käytön prevalenssi vuosina Prevalenssi (1/1 ) 2 Masennus Psykoosi ADHD Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk 64

3 TIETEESSÄ 19 Kaltiala-Heino R, Ritakallio M, Lindberg N. Nuorten mielenterveyden häiriöt ja väkivaltainen käyttäytyminen. Suom Lääkäril 28;63: Lundström B, Voutilainen A, Sourander A. Keskushermostostimulanttien käyttö Suomessa. Suom Lääkäril 26;61: Sidonnaisuudet: Kirjoittajilla ei ole ilmoitettuja sidonnaisuuksia. KUVIO 3. Alle 27-vuotiaiden psykoosi-, masennus- ja ADHD-lääkkeiden käytön ilmaantuvuus vuosina Ilmaantuvuus (1/1 ) 2 Masennus Psykoosi ADHD KUVIO 4. Masennuslääkkeiden käytön ilmaantuvuus ikäluokittain vuosina Masennuslääkkeiden käytön ilmaantuvuus (1/1 ) v v. 11 -v. 7 -v. 6-v korvausjärjestelmän muutos tuli voimaan vuoden 26 alusta. Vuoden 2 loppuun asti korvattiin vain sellaisia lääkeostoja, joissa kerralla ostettujen lääkkeiden yhteenlaskettu kustannus ylitti ns. kiinteän omavastuuosuuden. Vuonna 1996 peruskorvausluokan kiinteä omavastuu oli markkaa ja vuonna 2 se oli euroa. Vuoden 26 alusta peruskorvausluokan kiinteä omavastuu poistettiin ja korvausta alettiin maksaa 42 % lääkkeen kustannuksesta. Muutoksen seurauksena edulliset lääkeostot ovat kirjautuneet aikaisempaa paremmin reseptitiedostoon. Tällä on vaikutusta erityisesti rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden kirjautumiseen. Myös osa halvemmista masennuslääkkeistä on saattanut jäädä kirjautumatta lääkerekisteriin ennen vuotta 26. Tarkasteltuihin lääkeryhmiin kuuluu myös lääkepakkauksia, jotka eivät ole korvattavia lainkaan, eivätkä niiden ostot näin ollen kirjaudu rekisteriin. Tällaisia ovat mm. osa pienistä rauhoittavien ja unilääkkeiden pakkauksista. ADHD-lääkkeistä atomoksetiinilla ei ole korvattavuutta ja pitkävaikutteinen metyylifenidaattivalmiste sai korvattavuuden vasta vuonna 24. Näistä tekijöistä johtuen rauhoittavien sekä unilääkkeiden käyttötietoja esitetään yksityiskohtaisesti vain vuodelta 27 ja ADHD-lääkkeiden käyttötietoja vuodesta 24 alkaen. Tulokset Aineistomme käsitti yhteensä 28 7 henkilöä, jotka olivat tehneet 1,9 miljoonaa psyykenlääkeostoa. Psyykenlääkkeitä käyttävien lasten ja nuorten määrä lisääntyi koko tarkastelujakson ajan. Vuonna 1997 ainakin yhtä psyykenlääkettä käytti 11,6 tuhannesta, kun vastaava luku vuonna 27 oli 33,8, joten käyttäjien määrä on lähes kolminkertaistunut (kuvio 1). Uusien käyttäjien vuotuinen määrä nousi tutkimusjakson aikana 2,3-kertaiseksi (6, henkilöstä,2 henkilöön tuhatta kohti). Vuonna 1997 käyttäjistä 63,2 %:lla oli useampia ostokertoja kuin yksi. Vuonna 27 vastaava osuus oli 74, %. Eri lääkeryhmistä yleisintä oli masennuslääkkeiden käyttö, joka kasvoi voimakkaasti ja tasaisesti koko tutkimusjakson ajan (kuvio 2). Vuonna 1997 masennuslääkkeitä käytti,4 tuhannesta, kun vuonna 27 osuus oli 18,8 tuhannesta. Myös uusien, masennuslääkettä ensi kertaa käyttävien määrä on kasvanut tasaisesti koko jakson ajan (kuvio 3). Tytöt ja nuoret naiset käyttävät masennuslääkkeitä noin kaksi kertaa niin usein kuin pojat tai nuoret miehet (taulukko 1), ja sukupuolten välinen ero kasvoi seuranta-aikana. Masennuslääkkeiden käyttö oli yleisintä vanhimmissa ikäryhmissä, mutta uusien käyttäjien määrässä tapahtui myös 11 -vuotiaiden ryhmässä pientä kasvua 2 27 (kuvio 4). Myös psykoosilääkkeitä käyttävien määrä kasvoi hieman (kuvio 2), vaikka uusien käyttä- Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk

4 Masennus - lääkkeitä käytetään liki viisinkertaisesti muihin psyyken - lääkkeisiin verrattuna. TAULUKKO 1, Lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käytön ilmaantuvuus ja prevalenssi (1/1 ) vuonna 27, Psyykenlääke Ilmaantuvuus Prevalenssi Ikäryhmä Miehet Naiset Miehet Naiset Masennuslääkkeet 6-vuotiaat,2,3,2,3 7 -vuotiaat,78,29 1,8, vuotiaat 2,47 4,13 4,61, vuotiaat 11, 24,3 19,1 44, vuotiaat 21,69 33,8 47,63 82,2 Psykoosilääkkeet 6-vuotiaat,14,3,18, 7 -vuotiaat 1,33,3 3,2, vuotiaat 1,1 1,19,3 2, vuotiaat 1,7 1,98,92 6, vuotiaat 1,77 1,9 9,9 7,88 ADHD-lääkkeet 6-vuotiaat,33,,44, 7 -vuotiaat,,9,7 1, vuotiaat 2,26,4 9,97 1, 16 2-vuotiaat,,21 2,3, vuotiaat,36,17 1,3,43 Rauhoittavat lääkkeet 6-vuotiaat 2,89 2,27 3,1 2,8 7 -vuotiaat 1,4 1,31 2,3 2,9 11 -vuotiaat 1,8 1,22 1,76 1, vuotiaat 1,9 2,44 2,89 4, vuotiaat 3,72 4,72,96,61 Unilääkkeet 6-vuotiaat,1,2,6,3 7 -vuotiaat,1,2,,4 11 -vuotiaat,11,21,, vuotiaat 1,91 3,73 2,1, vuotiaat 6,6 8,41 9,4 13,7 jien määrä pysyikin lähes ennallaan (kuvio 3). Pojat käyttävät psykoosilääkkeitä yleisemmin kuin tytöt, paitsi 16 2-vuotiaiden ikäluokassa, jossa tytöillä käytön prevalenssi on suurempi (taulukko 1). Pojat käyttivät ADHD-lääkkeitä useammin kuin tytöt (taulukko 1). ADHD-lääkitys aloitetaan yleisimmin 7 vuoden iässä, ja alle kouluikäiset sekä yli -vuotiaat käyttävät näitä lääkkeitä vain harvoin. Rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö lisääntyy merkittävästi 2 ikävuoden jälkeen. Nuoret naiset ja nuoret miehet käyttävät rauhoittavia lääkkeitä yhtä yleisesti, mutta unilääkkeitä naiset käyttävät useammin kuin miehet (taulukko 1). Pohdinta Rekisteritutkimuksiin liittyy joukko menetelmällisiä ongelmia, jotka vaihtelevat sen mukaan, mihin tarkoitukseen rekisteri on perustettu. Edellytys lääkeoston kirjautumiseen reseptitiedostoon on, että lääkkeelle on myönnetty korvattavuus. Tiedostoon kirjautuu vain avohuollossa toteutunut lääkitys, joten sieltä puuttuvat mm. lastenkoteihin sijoitettujen ja asepalvelusta suorittavien henkilöiden lääkeostot. Tiedoston sisältöön vaikuttavat myös korvausjärjestelmän muutokset, joista merkittävin on kiinteän omavastuun poistuminen vuonna 26. Tutkimuksessa käytetyn rekisterin avulla ei 48 Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk 64

5 TIETEESSÄ Tästä asiasta tiedettiin Lasten erityisesti tyttöjen masennus - oireilu on lisääntynyt. Nuorten aikuisten masennuslääkitys on lisääntynyt 2-luvulla. ADHD-lääkkeiden käyttö on Suomessa vähäistä verrattuna muihin maihin. Tämä tutkimus opetti Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psyykenlääkkeiden käyttö on kolmin - kertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. Masennuslääkkeet ovat selvästi yleisimmin käytetty lääkeryhmä. Pojille psykoosilääkitys aloitetaan usein jo esimurrosiässä ja sen käyttö on pitkäaikaista. ADHD-lääkitys aloitetaan yleisimmin 7 vuoden iässä. Yli -vuotiaat käyttävät sitä harvoin. pystytä selittämään sairausperusteisia syitä lääkeostoihin ja lääkkeiden käytön muutoksiin. Psyykenlääkkeiden käyttöaiheet ovat myös laajentuneet, eikä rekisteri sisällä tietoa lääkkeen todellisesta syystä ja taustalla olevasta mielenterveyden tai käytöksen häiriöstä. Tässä tutkimuksessa ei ollut myöskään mahdollista selvittää, kuinka moni psyykenlääkkeitä käyttäneistä henkilöistä oli käyttänyt muita mielenterveyspalveluja tai saanut psykiatrista kuntoutusta. Kymmenen vuoden seurannassa reseptitietokantaan oli kirjautunut liki kaksi miljoonaa alle 27-vuotiaiden tekemää psyykenlääkeostoa. Masennuslääkeostot muodostivat ostoista suurimman osan. Masennuslääkkeiden käyttäjien määrä on yli kolminkertaistunut vuoden seuranta-aikana. SSRI-tyyppisen masennuslääkityksen haitoista nuorille aikuisille on viime vuosina varoitettu, ja erityisesti alle 18- vuotiaille tulisi määrätä masennuslääkkeitä vain erityisin hoidollisin perustein, koska niiden käyttö saattaa lisätä itsetuhoisia ja itsemurha-ajatuksia (12).Toisaalta nuorten tekemien itsemurhien määrä ei ole 2-luvulla lisääntynyt, vaan pikemmin vähentynyt (13). Suomalaiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että erityisesti tyttöjen kokemat tunneelämän oireet, kuten masennus, ovat lisääntyneet (3) ja että tyttöjen masennusoireilu on kaksi kertaa niin yleistä kuin poikien. Masennuslääkkeiden käyttö on kuitenkin kouluikäisten ryhmässä vielä harvinaista; vuonna 27 noin yksi 2:sta 11 -vuotiaasta tytöstä ja yksi 2:sta pojasta käytti niitä. Peruskouluiässä lääkkeiden käytön yleisyys siis eroaa tytöillä ja pojilla vähemmän kuin masennusoireiden yleisyys. Sukupuolten välinen ero lääkkeiden käytössä lisääntyy ikävuoden jälkeen, ja vuotiaista naisista jo yksi 14:sta ja miehistä yksi 27:sta käytti masennuslääkkeitä. Verrattaessa diagnosoidun masennuksen prevalenssiin aikuisväestössä (noin %) (14), voitaneen masennuslääkkeiden käytön prevalenssia pitää nuorten aikuisten osalta melko suurena. On toisaalta muistettava, että nuorisopsykiatrisia avohoitopoliklinikoita on edelleen vähän (7), ja masennuksen diagnosointi sekä tarvittavan hoidon aloitus tapahtunee useimmiten perusterveydenhuollossa, opiskelijoiden terveydenhuollossa tai nuorilla aikuisilla työterveyshuollossa. Lääkehoidon hyödystä on näyttöä lähinnä aikuisiän masennusoireyhtymän, ei yksittäisen oireen hoidossa (14). Selvittämättä jääkin, aloitetaanko lääkitys masennuksen oireiden vai varsinaisen masennusoireyhtymän hoitoon. Masennuslääkkeiden käyttöindikaatioiden laajentuminen on myös otettava huomioon tuloksia tulkittaessa (). Psykoosilääkkeiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt, joskin hitaammin kuin masennuslääkkeiden. Ulkomaisten tutkimusten perusteella psykoosilääkkeitä käytetään yhä enemmän aggressiivisuuden ja käyttäytymisen häiriöiden hoitoon (16), ei pelkästään psykoottisiin oireisiin. Muutos johtunee uusien neuroleptien lievemmistä haittavaikutuksista vanhoihin lääkkeisiin verrattuna. Pojille psykoosilääkitys aloitetaan lähes yhtä usein 7 vuoden iässä kuin tätä vanhemmissa ikäluokissa. Psykoosilääkitystä käyttävien poikien ja nuorten miesten määrät yli kaksinkertaistuvat siirryttäessä ikäluokasta toiseen, joten lääkityksen tarve ja taustalla oleva psyykkinen oireisto näyttäisi edellyttävän pitkäaikaista hoitoa. Tytöille psykoosilääkitys aloitetaan myöhemmin kuin pojille, ja 16 2-vuotiaat tytöt käyttävät poikkeuksellisesti psykoosilääkkeitä jopa yleisemmin kuin pojat. Tämä saattaa kuvastaa tuoreessa kotimaisessa katsauksessa esitettyä näkemystä, että nuoruusiän fysiologiset ja psykososiaaliset muutokset altistavat tyttöjä psyykkisille häiriöille voimakkaammin kuin poikia (17). ADHD on epidemiologisten tutkimusten mukaan pojilla huomattavasti yleisempi kuin tytöillä (18), ja tulostemme mukaan myös ADHDlääkitys aloitetaan useammin pojille kuin tytöille. Lääkitys aloitetaan yleensä 7 -vuotiaana, ja prevalenssi pienenee molemmilla sukupuolilla 11 -vuotiaiden ikäryhmään siirryttäessä. Yli -vuotiaiden ADHD-lääkitys on harvinaista. Tuoreessa Käypä hoito -suosituksessa todetaan, että ADHD-lääkkeistä on hyötyä hoidettaessa tarkkaamattomuus-, impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita ja että oikea-aikaisella kokonaisvaltaisen hoidon aloituksella voidaan ennaltaehkäistä sekundaarisia ongelmia, kuten heikkoa koulusuoriutumista, käytöshäiriöitä ja sosiaalisia ongelmia (18). Hoitamaton ADHD voi myös johtaa väkivaltaiseen käyttäytymiseen myöhemmällä iällä (19). ADHD-lääkityksen keskittyminen ala-asteikäi- Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk

6 Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten psyyken lääkkeiden käyttö on kolmin - kertaistunut kymmenen viime vuoden aikana. siin lapsiin vastaa siten Käypä hoito -suosituksen ohjetta ja sitä voitaneen pitää suotuisana ilmiönä. Kansainvälisissä vertailuissa ADHDlääkkeiden käyttö on Suomessa edelleen vähäistä (2). Rauhoittavien lääkkeiden käyttö erityisesti alle 7-vuotiaiden ryhmässä selittynee suurelta osin kuumekouristuksiin ja epileptisiin kohtauksiin käytetyillä diatsepaamivalmisteilla. Rauhoittavien lääkkeiden käyttö lisääntyy oleellisesti vasta vuoden iässä ja naisilla, mikä voi johtua lisääntyneestä hoidon tarpeesta ahdistus- ja paniikkihäiriöiden vuoksi. Lopuksi Lasten, nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt voivat hoitamattomana johtaa itseen tai toisiin kohdistuviin väkivaltaisiin tekoihin, syrjäytymiseen, työttömyyteen ja pitkäaikaisiin psykiatrisiin häiriöihin. Kysymykseen, johtuuko psyykenlääkkeiden käytön lisääntyminen oireiden vaikeutumisesta, hoitoon hakeutumiskynnyksen madaltumisesta, hoidon saatavuuden parantumisesta, hoitokäytäntöjen muutoksista, muiden mielenterveyskuntoutusmahdollisuuksien puuttumisesta vai lääkityksen aloituskynnyksen madaltumisesta, emme pysty rekisteritietojen perusteella vastaamaan. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että nuoret ja nuoret aikuiset hakeutuvat yhä useammin saamaan hoitoa masennusoireisiinsa ja että lasten käytöshäiriöitä hoidetaan yhä useammin lääkkeillä. Tutkimuksemme tulos herättää kysymään, ovatko muut hoitomahdollisuudet lisääntyneet vastaavalla tavalla vai korvaako lääkehoito muita varhaisen puuttumisen vaihtoehtoja? Ovatko varhaisen psykososiaalisen tuen resurssit Suomessa riittävät? Myös tärkeä kysymys on, miten kouluikäisten itse ilmoitetun masennusoireilun lisääntymiseen tulisi reagoida, jotta lapsuuden masennusoireilun vaikeutuminen nuoruusiän masennusoireyhtymäksi voitaisiin estää. ILONA AUTTI-RÄMÖ Specialist in child neurology, chief of health research Social Insurance Institution of Finland ilona.autti-ramo@kela.fi JOHANNA SEPPÄNEN, RAIMO RAITASALO, JAANA E. MARTIKAINEN, ANDRE SOURANDER ENGLISH SUMMARY Increase in use of psychotropics among adolescents and young adults since the beginning of the 21st century Background Recently, increasing attention has been focused on psychiatric symptoms in children and adolescents. In this article we describe the use of psychotropics among children and adolescents during the years on the basis of the prescription register of the Social Insurance Institution. Method Purchases made for patients aged 26 years and including ADHD medicines, antipsychotics, anxiolytics, hypnotics and sedatives or antidepressants were extracted from the register. For the analysis, the patients were divided into following age groups 6, 7, and years old. Results The number of persons using psychotropics increased threefold during the study period. The use of antidepressants increased most rapidly and the prevalence of use was highest among women over years old. The use of antipsychotics has also slowly increased and the duration of use appears to be longer. ADHD medications are used mainly by school-aged boys. The use of anxiolytics and sedatives during adolescence has increased. Conclusions The use of medication for psychiatric and neuropscyhiatric disorders among children and adolescents has increased during the last years. The observed trends may be caused by an increase in symptoms or their severity, by new treatment indications, changes in treatment options and/or current care practices, or by lack of other rehabilitation resources. 482 Suomen Lääkärilehti 6/29 vsk 64