Valtiovarainministeriö PERUSMUISTIO VM Puumalainen Markku(VM), Weuro Jaakko(VM) Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu

Transkriptio

1 Valtiovarainministeriö PERUSMUISTIO VM RMO Puumalainen Markku(VM), Weuro Jaakko(VM) Asia Komission esitykset yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamisesta ja pankkiunionin loppuunsaattamisesta Kokous U/E/UTP-tunnus Käsittelyvaihe ja jatkokäsittelyn aikataulu Suomen kanta Komissio antoi asetusehdotuksen yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamisesta sekä pankkiunionin loppuunsaattamista koskevan tiedonannon. ECOFIN-neuvosto keskustelee esityksistä ensimmäisen kerran (näkemystenvaihto) ja asetusehdotuksen käsittely neuvoston työryhmässä käynnistynee vuoden 2016 alussa Alankomaiden puheenjohtajuuskaudella. Keväällä 2016 jatketaan keskusteluja myös muista pankkiunionin viimeistelyyn liittyvistä kysymyksistä sekä ECOFIN:n että euroryhmän puitteissa. Yksityiskohtainen arvio yhteistä talletusvakuutusvakuutusjärjestelmää koskevasta asetusehdotuksesta ja Suomen kanta siihen muodostetaan erillisessä valtioneuvoston kirjelmässä, jota valmistellaan annettavaksi eduskunnan käsiteltäväksi tammikuussa Pankkiunionin ja yhteisen talletussuojajärjestelmän kehittämisestä on linjattu osana EMU:n kehittämistä koskevan keskustelun kokonaisuutta yleisesti seuraavaa (E70/2015 vp): Suomi tukee vahvaa sijoittajavastuuseen perustuvaa pankkiunionia ja sen kehittämistä. Lyhyellä tähtäimellä tulisi varmistaa pankkiunionia koskevan lainsäädännön täytäntöönpano sekä luoda täydentävät rahoitusjärjestelyt joulukuussa 2013 sovitussa aikataulussa. Yhteisen talletussuojajärjestelmän luominen voi tulla kyseeseen vasta, kun siihen voidaan siirtyä tasavertaiselta pohjalta. Nykyisen kaltaiset erot pankkisektorien riskeissä johtaisivat hyötyjen ja kustannusten epätasaiseen jakautumiseen. Tasavertaisen perustan luominen yhteiselle talletussuojajärjestelmälle edellyttäisi vähintään, että pankkisääntely ja -valvonta yhtenäistetään aidosti, eri maiden pankkisektorien riskejä vähennetään nykyisestä tuntuvasti ja talletussuojan kansalliset rahastointiasteet kartutetaan yhdenmukaiselle tasolle.

2 Pääasiallinen sisältö 2(7) Komission tiedonanto pankkiunionin viimeistelystä Komission tiedonanto pankkiunionin viimeistelystä perustuu EMU:n kehittämistä käsittelevään ns. viiden puheenjohtajan raporttiin ja komission EMU:n kehittämisestä antamaan tiedonantoon. Uudessa tiedonannossa komissio pyrkii täsmentämään aiemmin ehdottamiaan toimia erityisesti liittyen pankkisektorin riskien vähentämiseen, jota useat jäsenvaltiot ovat pitäneet ennakkoedellytyksenä riskienjaon edelleen kasvattamiselle, ml. yhteiseen talletussuojaan siirtymiselle. Komissio patistaa jäsenvaltioita saattamaan voimaan kansalliseen lainsäädäntöön pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi, talletussuojadirektiivi sekä hyväksymään yhteistä kriisinratkaisurahastoa koskeva valtiosopimus. Tältä osin kyse ei ole uusista toimista, vaan aiemmin hyväksyttyjen toimien kansallisesta täytäntöönpanosta. Tiedonannossa kiirehditään jäsenvaltioita toimeenpanemaan siirtymäajan täydentävät rahoitusjärjestelyt yhteiselle kriisinratkaisurahastolle. ECOFIN-neuvosto saavutti marraskuussa yhteisymmärryksen näiden siirtymäajan järjestelyjen toteuttamisesta kansallisina lainalimiittijärjestelyinä. Komissio kuitenkin katsoo, että jäsenvaltioiden pitäisi pikaisesti korvata nämä lainalimiitit EVM:sta myönnettävällä lainalimiitillä ja lisäksi sopia pankkiunionin pysyvästä julkisesta varautumisjärjestelystä (backstop), jonka pitäisi olla keskipitkällä aikavälillä fiskaalisesti neutraali. Komissio korostaa yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän merkitystä pankkiunionin häiriönsietokyvyn kannalta. Komissio katsoo, että kansalliset erot talletussuojassa johtavat sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen ja rajoittavat pankkien mahdollisuuksia rajat ylittävään toimintaan. Tavoitteena on, että talletusten turvallisuus ei vaihtelisi eri pankeissa riippuen niiden maantieteellisestä sijainnista pankkiunionissa. Lisäksi komissio ilmoittaa olevansa sitoutunut harkitsemaan muita toimenpiteitä, joiden avulla yhteistä sääntökirjaa voitaisiin tarkastella uudelleen tavoitteena vähentää pankkijärjestelmän riskejä ja pankkien ja niiden kotivaltioiden välistä kohtalonyhteyttä: - Yhteisen pankkivalvontamekanismin toiminnan varmistaminen: komissio viittaa pankkien vakavaraisuutta koskevaan EU-sääntelyyn liittyviin kansallisiin poikkeuksiin ja valvojille osoitettuun harkinnanvaraan, johon EKP on ilmoittanut puuttuvansa yhteisen pankkivalvontamekanismin puitteissa. EKP on julkaissut lausuntokierrokselle asetusehdotuksen ja ohjeen, jolla rajattaisiin näiden kansallisten poikkeusten ja harkintavallan käyttöä. Komissio katsoo, että näiden kansallisten erojen poistaminen vaatii eräiltä osin myös muita lainsäädäntötoimia, mutta ei tarkemmin erittele näitä. Komissio toteaa, että se tulee arvioimaan makrovakausvälineiden käyttöön liittyviä kansallisia poikkeuksia ja eroavaisuuksia yhteistä pankkivalvontamekanismia koskevan asetuksen uudelleentarkastelun yhteydessä. - Kansallisten talletussuojajärjestelmien toiminnan harmonisointi: komissio toteaa, että vuonna 2014 hyväksytty talletussuojadirektiivi jättää edelleen poikkeavuuksia ja kansallista harkintavaltaa eri jäsenvaltioiden talletussuojajärjestelmien toimintaan. Komissio katsoo, että nämä eroavaisuudet ratkaistaan pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta luomalla yhteinen talletusvakuutusjärjestelmä, jossa yhteinen kriisinratkaisuneuvosto soveltaa talletussuojalainsäädäntöä yhtenäisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

3 - Yhteisen kriisinratkaisumekanismin toiminnan tehokkuuden varmistaminen: komissio ilmoittaa, että se tulee tekemään vuonna 2016 lainsäädäntöesityksen sijoittajavastuun piirissä olevien tase-eriä koskevan sääntelyn muuttamisesta. Nämä muutokset liittyvät globaalilla tasolla sovittuihin sääntelyuudistusten toteuttamiseen. Lainsäädäntöesityksessä olisi olettavasti kyse sekä kriisinratkaisudirektiivin että SRM-asetuksen muutoksesta siten, että pankeilta vaadittaisiin aina tietty määrä sellaisia tase-eriä, jotka ovat heikommassa asemassa pankin seniorivelkasitoumuksiin ja mm. johdannaisvastuisiin nähden. Tämän muutoksen arvioidaan tehostavan sijoittajavastuun toteuttamista. - Julkisten varojen käytön minimointi: komissio korostaa, että julkisten varojen käyttö tulisi minimoida ja olla aina viimesijaista pankkien kriisinratkaisussa. Komissio ei esitä tältä osin mitään uusia julkisten varojen käyttöä rajaavia toimia, vaan viittaa omaan rooliinsa valtiontukivalvonnassa, joka tulee jatkossa kattamaan myös yhteisen kriisinratkaisurahaston varojen käytön kriisinratkaisun rahoittamiseen. - Maksukyvyttömyyslainsäädännön lähentäminen: komissio korostaa tehokkaan maksukyvyttömyyslainsäädännön merkitystä pankkisektorin riskien vähentämisessä. Komissio katsoo, että kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön erot vaikeuttavat pankkien luottoriskien hallintaa ja hidastavat vaikeuksiin ajautuneiden velallisten saatavien uudelleenjärjestelyä. Komissio ei esitä tältä osin uusia toimia, vaan viittaa julkaisemaansa toimintasuunnitelmaan pääomamarkkinaunionin rakentamisesta. - Pankkien vakavaraisuussääntelyn heikkouksien poistaminen: komissio toteaa, että se tulemaan esittämään muutoksia pankkien vakavaraisuus- ja masuvalmiussääntelyn eräiden heikkouksien poistamiseksi. Muutokset koskisivat erityisesti maksuvalmiusriskien hallintaa (net stable funding ratio), omavaraisuusasteen sääntelyä (leverage ratio) ja vakavaraisuuslainsäädännössä käytettävien riskipainojen yhdenmukaistamista. Komissio ei täsmennä tarkemmin näiden esitysten sisältöä. - Valtioriskejä koskevan sääntelyn uudelleenarviointi: Komissio viittaa viiden puheenjohtajan raportissa todettuihin esityksiin valtioriskien rajaamisesta pankkien taseissa. Komissio toteaa arvioivansa kysymystä sen jälkeen, kun asiaa koskeva valmistelu on edennyt EU:n talous- ja rahoituskomitean ja Baselin pankkivalvontakomitean puitteissa. Komissio ei aseta selkeää aikataulua esittämiensä kysymysten jatkovalmistelulle. Komissio katsoo kuitenkin, että näiden kysymysten käsittelyn tulee edetä rinnakkain. Riskien vähentämisessä tulee edetä samanaikaisesti yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän toteuttamisen kanssa, mutta riskien vähentämistä koskeva valmistelu ulottuu ainakin vuoteen 2024, jolloin yhteinen talletusvakuutusjärjestelmä ottaa täyden vastuun talletussuojakorvausten rahoittamisesta. Komission esitys yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamisesta 3(7) Komissio ehdottaa yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamista. Järjestelmä perustettaisiin EU:n yhteisen kriisinratkaisumekanismin yhteyteen ja siitä säädettäisiin yhteisen kriisinratkaisumekanismin perustamista koskevan asetuksen muutoksella. Yhteisessä talletusvakuutusjärjestelmässä talletussuojan rahoitusta koskeva päätösvalta siirrettäisiin pankkiunioniin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta EU:n yhteiselle kriisinratkaisuneuvostolle. Kriisinratkaisuneuvoston yhteyteen perustetaan yhteinen

4 4(7) talletusvakuutusrahasto, joka osallistuisi sekä talletussuojakorvausten maksamiseen että tietyissä tapauksissa pankkien kriisinratkaisun rahoittamiseen. Kansalliset talletussuojajärjestelmät säilyisivät toiminnallisesti ennallaan, mutta vastuu talletussuojakorvausten maksamisesta siirtyisi vähitellen yhteiselle rahastolle vuoteen 2024 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että korvaustapauksessa tallettajat asioisivat aina kansallisen talletussuojajärjestelmän kanssa ja korvaukset yksittäisille tallettajille maksettaisiin kansallisten järjestelmien toimesta. Yhteinen talletussuojajärjestelmä toteutettaisiin kolmessa vaiheessa vaihe ( ): jälleenvakuutusvaihe - 2. vaihe ( ): rinnakkaisvakuutusvaihe - 3. vaihe (2024-): täyden vakuutuksen vaihe Vuonna 2024 yhteisessä rahastossa olisi noin 44 miljardia euroa (0,8 prosenttia suojatuista talletuksista), joten vuosittain rahastoon kerättäisiin noin 4,9 miljardia euroa vuodessa 9 vuoden aikana. Pankit maksavat riskiperusteiset talletussuojamaksut suoraan yhteiseen rahastoon. Ehdotuksen yhtenä tavoitteena on, että pankkien kustannukset eivät kohoa yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän seurauksena. Näin ollen jäsenvaltiot voivat päättää, että yhteiseen rahastoon kerättävät maksut vähennetään kansallisen rahaston kerryttämisestä. Jäsenvaltiot, joissa ennakkorahastointiaste ylittää direktiivin asettaman tavoitteen, pankeille voidaan myöntää helpotuksia maksuihin. Kansallisten rahastojen välisiä ennakkorahastointitasojen eroja otetaan huomioon myös yhteisestä rahastosta myönnettävän maksuvalmiustuen määrässä. Ajatuksena on, että siirtymävaiheessa yhteinen rahasto toimii kansallisten rahastojen maksuvalmiuden turvaajana lainaamalla niille tarvittaessa varoja talletusten maksamista tai kriisinratkaisua varten. Vuosina yhteinen järjestelmä osallistuisi talletussuojakorvausten maksamiseen toissijaisesti: - yhteisestä rahastosta maksettaisiin 20 prosenttia talletussuojakorvausten määrästä vähennettynä talletussuojadirektiivin mukaan määräytyvällä kansallisen talletussuojarahaston tavoitetasolla; kansallisten talletussuojarahastojen vastuulla olisi myös kerätä muilta pankeilta ylimääräiset maksut tilanteessa, jossa sekä kansallinen että yhteinen rahasto olisivat riittämättömiä - lisäksi yhteinen rahasto kattaisi 20 prosenttia talletussuojakorvausten maksamisesta kansalliselle rahastolle aiheutuvista tappioista eli siitä määrästä, jota kansallinen rahasto ei saa perittyä takaisin vaikeuksiin ajautuneelta pankilta tai sen konkurssipesältä - useissa jäsenvaltioissa talletussuojarahastoja ei ole kerätty etukäteen, mutta talletussuojadirektiivin mukaan kansalliset talletussuojarahastot on kartutettava vuoteen 2024 mennessä. Komissio katsoo ottavansa huomioon nämä ennakkorahastoinnin erot siksi, että yhteinen rahasto korvaa vain osan direktiivin mukaisen tavoitetason ylittävistä kustannuksista. Vuosina yhteinen järjestelmä osallistuisi talletussuojakorvausten maksamiseen kansallisen rahaston rinnalla:

5 5(7) - yhteisestä rahastosta katettaisiin tässä vaiheessa 20 prosenttia talletussuojakorvausten ja 20 prosenttia korvauksista aiheutuvien tappioiden määrästä - korvauksen määrä kasvaisi vuosittain 20 prosenttiyksikköä, joten vuonna 2023 yhteinen rahasto kattaisi 80 prosenttia talletussuojakorvausten ja korvauksista aiheutuvien tappioiden määrästä Vuodesta 2024 alkaen siirryttäisiin yhteisen rahaston täyteen vakuutukseen. EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 114 artikla (tavallinen lainsäätämisjärjestys). Käsittely Euroopan parlamentissa Kansallinen valmistelu Eduskuntakäsittely Asian käsittely Euroopan parlamentissa ei ole alkanut. Valtiovarainministeriö EU-ministerivaliokunta Suuri valiokunta Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema Talletussuojasta säädetään luottolaitoisten ja sijoituspalveluryritysten kriisinratkaisusta annetussa laissa sekä rahoitusvakausviranomaisesta annetussa laissa. Taloudelliset vaikutukset Asia kuuluu valtakunnan lainsäädäntövaltaan. Yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamista koskevat taloudellisesti vaikutukset tullaan arvioimaan yksityiskohtaisesti esitystä koskevan valtioneuvoston kirjelmän valmistelun yhteydessä. Muut asian käsittelyyn vaikuttavat tekijät - Asiakirjat Tiedonanto pankkiunionin viimeistelystä (engl.): Komission esitys yhteisen talletusvakuutusjärjestelmän perustamisesta (engl.):

6 Asiakirjojen kieliversioita ei ole vielä saatavilla suomeksi ja ruotsiksi. 6(7) Laatijan ja muiden käsittelijöiden yhteystiedot VM/RMO neuvotteleva virkamies Jaakko Weuro, puh VM/RMO finanssineuvos Markku Puumalainen, puh EUTORI-tunnus EU/2015/1625 Liitteet Viite

7 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi