VAPO OY AHOSUON TURVETUOTANTOALUEEN YVA-SELOSTUS

Transkriptio

1 Vastaanottaja Vapo Oy Asiakirjatyyppi Ympäristövaikutusten arviointiselostus Päivämäärä [Valinnainen 1 - poista tämä tekstikenttä, jos et tarvitse sitä.] [Text - poista tämä tekstikenttä, jos et tarvitse sitä.] [Valinnainen 2 - poista tämä tekstikenttä, jos et tarvitse sitä.] [Text - poista tämä tekstikenttä, jos et tarvitse sitä.] VAPO OY AHOSUON TURVETUOTANTOALUEEN YVA-SELOSTUS

2 VAPO OY AHOSUON Päivämäärä 29/04/2013 Laatija Häkkilä Matti, Jylhä-Ollila Maija, Karjalainen Jani, Korkiakoski Johanna, Marttila Tero, Ojala Tarja, Sassi- Päkkilä Piia Hyväksyjä Patrikainen Martti, Vapo Oy Kuvaus Ympäristövaikutusten arviointiselostus Viite Vapo_Ahosuo_YVA-selostus_ docx

3 TIIVISTELMÄ JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Pudasjärven kaupungissa sijaitsevalla Ahoja Koivusuolla. Vapo Oy:n hallussa olevan hankealueen kokonaispinta-ala on 257 hehtaaria, josta tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noin 220 hehtaaria. Hanke edellyttää YVAlain mukaista (468/1994, muutos 267/1999) ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hankkeen YVA-menettely käynnistyi vuonna Menettelyn tarkoituksena on arvioida hankkeesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, vertailla hankevaihtoehtoja, löytää keinoja hankkeen haitallisten vaikutusten lieventämiseksi sekä edistää vuorovaikutusta sidosryhmien välillä. Hankkeen yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, jolle voidaan osoittaa mielipiteet ja lausunnot hankkeesta. Hankevastaavana on Vapo Oy ja arviointiselostuksen hankevastaavan toimeksiannosta on laatinut Ramboll Finland Oy. HANKKEEN TARKOITUS JA KUVAUS Ahosuo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa, Pudasjärven kaupungissa, Livon kylän koillispuolella noin 20 km päässä Pudasjärven taajamasta pohjoiseen. Vapo Oy:n hallussa olevan hankealueen ala on 257 ha, josta varsinainen tuotantokelpoinen ala on noin 220 ha. Hankealueesta noin puolet on ojittamatonta ja noin puolet ojitettua suota. Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Ahosuon tuotantoalue korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois-Pohjanmaan energiahuollossa. Ahosuon hankealue on Vapo Oy:ssä valittu toteutettavaksi turvetuotantokohteeksi liiketaloudellisin ja ympäristönsuojelullisin perustein. Turvetuotantoalueita perustetaan pääsiassa ojitetuille soille, mutta käytännössä suoallaskokonaisuuksiin sisältyy myös ojittamattomia osaalueita, joista yhdessä ojitettujen kanssa muodostuu riittävän suuri ja yhtenäinen hankealue. HANKKEEN TEKNINEN TOTEUTUS Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kunnostus-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaihe aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Seuraavaksi tehdään vesiensuojelurakenteet ja suoalue esiojitetaan. Vesien käsittely pintavalutuksella, samoin kuin vesien kemiallinen puhdistus, ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa uusilla turvetuotantoalueilla, joita myös Ahosuolla on suunniteltu käytettävän. Kun alue on kuivunut riittävästi, tuotantoalueelle tehdään sarkaojitus, tuotantokenttien pinnan käsittely sekä kenttien muotoilu. Tyypillisesti uuden turvetuotantoalueen kunnostaminen kestää yleensä 2 5 vuotta. Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantovaiheen arvioidaan kestävän noin vuotta. Tuotannosta saatavat tuotteet olisivat pääsääntöisesti jyrsinturvetta ja palaturvetta. Alueella käytetään pääasiallisena tuotantomenetelmänä ns. haku-menetelmää, jonka rinnalla käytössä voi olla myös mekaaninen kokoojavaunumenetelmä. Suon elinkaaren loppuvaiheessa käytetään pääasiassa mekaanista kokoojavaunua tai imuvaunua. Palaturvetuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää. Jälkihoitovaiheessa alue siistitään, turvetuotantoon liittyvät tarpeettomat rakenteet poistetaan ja tehdään valmisteluja alueen jälkikäyttöä varten.

4 Jälkihoitovaiheen jälkeen maanomistaja tai uusi vuokralainen valitsee alueelle sopivimman jälkikäyttömuodon. Alueen jälkikäyttömuotoja voivat olla esimerkiksi metsitys, viljely tai muu bioenergian tuotanto. Yksi mahdollinen viljelykasvi on ruokohelpi. Muita jälkikäyttömuotoja ovat mm. riistapellot (poronhoitoalueiden kesälaitumet) ja vesilintukosteikot. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa sekä lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankkeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. Arviointimenettely jakautuu kahteen vaiheeseen, joista ensimmäisessä laaditaan ympäristövaikutusten arviointiohjelma (tehty ) ja toisessa ympäristövaikutusten arviointiselostus. YVA-selostuksen valmistuttua kansalaisilla ja yhdistyksillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä selostuksesta. Yhteysviranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin. YVA-menettelyn yhteydessä on pidetty ohjelmavaiheessa yleisötilaisuus Livon koululla Toinen selostusvaiheen yleisötilaisuus on tarkoitus järjestää keväällä Turvetuotantohankkeen ympäristövaikutusten arviointia varten perustettiin seurantaryhmä. YVA - seurantaryhmään kutsuttiin paikallisia ja alueellisia etupiirejä. Seurantaryhmän jäsenet tuntevat mm. paikalliset olot, alueen väestön elinkeinot ja vapaa-ajan toiminnot. ARVIOITAVAT VAIHTOEHDOT Tarkasteltavana on kaksi toteutusvaihtoehtoa sekä YVA-menettelyssä annetun lain edellyttämä ns. nollavaihtoehto: Vaihtoehto 0 (VE0); Hanketta ei toteuteta eli turvetuotantoa ei aloiteta Aho- ja Koivusuon alueella lainkaan. Alue tulee säilymään nykyisellään. Vaihtoehto 1 (VE1); Turvetuotantoalueen koko tuotettavine auma-alueineen on 208,5 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä on noin m 3. Vaihtoehto 2 (VE2); Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on 220,6 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä on noin m 3. Hankealueiden kuivatusvesien purkureitti kulkee Koivu- ja Peuraojan kautta Livojokeen. HANKKEEN VAIKUTUKSET JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS Ahosuon hankkeella ei ole merkittäviä vaikutuksia alueen muuhun maankäyttöön tai aluerakenteeseen. Alueelle ei ole maakuntakaavassa osoitettu aluemerkintöjä. Meneillään olevassa maakuntakaavan uudistuksessa Koivusuon alue on merkitty turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi ja Ahosuon alue pääosin turvetuotantoon soveltuvaksi alueeksi. Ahosuon hankkeen vesistövaikutukset kohdistuvat selvimmin Peura- ja Koivuojaan, joiden vedenlaadussa näkyy jo alueen suovaltaisuus ja metsäojitukset. Ojien kalasto on jo nyt yksipuolista, eikä ojilla ole suurta kalastus tai virkistyskäyttöarvoa.

5 Erinomaisessa tilassa olevaan Livojokeen hankkeen vaikutukset jäävät arvion perusteella vähäisiksi, eikä hanke vaaranna tai heikennä merkittävästi vesistön nykyistä tilaa. Hanke ei vaaranna lohikalojen palauttamista Iijokeen ja Livojokeen, eikä vaikuta kalastukseen joessa. Turvetuotannon kuormituksen ei voida osoittaa vaarantavan joen vaikutusalueella eläviä raakkuyksilöitä. Kuormitusarvioon perustuvan vesistövaikutusarvion perusteella vaihtoehdossa 1 alapuoliseen vesistöön kohdistuva kiintoainekuormitus olisi pienempi kuin vaihtoehdossa 2 ja siten myös vesistövaikutukset vähäisemmät. Hankkeen toteuttamisen perusedellytyksenä on, että hankkeen vesiensuojelutoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan riittävän tehokkaaksi, että vesistöön kohdistuva kuormitus ei kasva missään tilanteessa merkittävästi suuremmaksi kuin tässä arviointiselostuksessa esitetty laskennallinen kuormitus. Hankkeella ei ole vaikutuksia luokitelluille pohjavesialueille tai lähimmille kaivoille. Suon muuttaminen turvetuotantoon hävittää alueella olevat kaksi vesilain 11 :n tarkoittamaa luonnontilaista lähdettä. Lähteiden luonnontilan muuttaminen edellyttää Aluehallintoviraston vesilain nojalla poikkeuslupaa. Myöskään hankealueen itäpuolella 300 metrin etäisyydellä sijaitsevaan lähteeseen kohdistuvia vaikutuksia ei voida pois sulkea. Alueen muuttaminen turvetuotantoon, muuttaa alueen kokonaan avoimeksi kasvipeitteettömäksi alueeksi, jolloin muutos lähimaisemassa on tuotantoaikana merkittävä. Tuotantoalueen ympärillä on pääosin suo- ja metsävaltaista aluetta, eikä hankealue tulisi näkymään paikallistielle 8570 eikä myöskään Livojokivarren asutetulle alueelle. Turvekuljetukset tulevat lisäämään erityisesti kapean, mutkaisen ja mäkisen paikallistien 8570 (Sarakyläntie) raskaan liikenteen määrää, jolloin erityisesti talviaikana tapahtuvat kuljetukset heikentävät tien liikenneturvallisuutta. Muilla tieosuuksilla vaikutukset ovat vähäisemmät. Hankealuetta lähin asustus sijaitsee noin 800 m etäisyydellä. Tuotantoalueen ja asutuksen väliin jää puustoista aluetta. Etäisyyden ja väliin jäävän metsävyöhykkeen ansiosta haitallisia pöly- ja meluvaikutuksia lähimpiinkin asutuksiin ei arvion perusteella muodostu. Turvetuotannosta, kuljetuksista ja poltosta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat noin 0,3 % koko maakunnan tämän hetkisistä päästöistä. Turpeen noston ja kuljetuksen osuus on alle 10 % poltosta aiheutuvista päästöistä. Turvetuotantoon varatusta alueesta noin puolet on ojittamatonta ja puolet ojitettua. Tästä noin kolmasosa on valtakunnallisesti uhanalaisia suoluontotyyppejä, jotka häviävät, mikäli alue otetaan turvetuotantoon. Suoyhdistymien ja suokokonaisuuksien luonnontilaisuusasteikolla Ahosuo kuuluu luokkaan 2. Valtioneuvoston periaatepäätöksen soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta ( ) mukaan luokan 2 soilla luonnontilaa muuttava käyttö on mahdollista, jos suon yleinen luontoarvo on seudun ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eivätkä erityiset luontoarvot ole merkittäviä. Hanke hävittää valtakunnallisesti uhanalaisten suopunakämmekän ja kaitakämmekän kasvupaikkoja. Alue, jolla näitä lajeja tavataan, on noin 10 hehtaarin laajuinen ja kämmekkäyksilöitä kasvaa alueella muutamia kymmeniä. Lisäksi hanke hävittää alueellisesti uhanalaisen rimpivihvilän kasvupaikkoja sekä Suomen erityisvastuulajien vaaleasaran kasvupaikkoja. Hankkeen toteuttamisella ei ole vaikutusta luonnonsuojelualueiden tai suojeluun varattujen alueiden luonnontilaan. Tuotantovaiheessa nykyinen pesimälinnusto sekä pikkunisäkkäät ja sammakot häviävät tuotantoalueelta. Alueellisessa mittakaavassa Ahosuo ei ole erityisen merkittävä, sillä lähiseudulla on melko runsaasti arvokkaita lintusoita.

6 Hankkeen ihmisiin kohdistuvat sosiaaliset ja terveysvaikutukset johtuvat lähinnä liikenteestä, melusta, pölystä sekä alueen luonnontilaisuuden muuttumisesta turvetuotantokäyttöön. Asukaskyselyyn vastanneista selvä enemmistö (89 %) kokee turvetuotantohankkeista aiheutuvan enemmän kielteisiä kuin myönteisiä puolia. Hankealueen nykyinen virkistyskäyttö koostuu pääosin marjastuksesta tai muutoin luonnossa liikkumisesta. Turvetuotannon myötä marjanpoiminta hankealueelta loppuu kokonaan sekä metsästysmahdollisuus rajoittuu. Turvetuotannon lähiasukkaille aiheuttama terveysriski on marginaalisen pieni. Esimerkiksi pöly- ja meluhaitat ovat lyhytaikaisia, eivätkä ne ole merkittävyystasoiltaan sellaisia, että terveysvaikutuksia esiintyisi. Turvetuotanto tuo suoria työpaikkoja noin 13 ja välillisiä noin 15. Työpaikat syntyvät tuotannossa, kuljetuksessa sekä sähkön- ja lämmöntuotannossa. Kuntatasolla työpaikat lisäävät työllisyyttä ja samalla myös alueen ostovoima kasvaa. Hanke vähentää hieman porojen laidunalueita, mutta ala on kuitenkin vähäinen verrattuna koko Livon paliskunnan talvilaidunalueeseen. Tuotantoalueen syvät ja pehmeäpohjaiset ojat voivat olla uhka etenkin vasoille. Porojen poispääsyä ojista helpotetaan kuitenkin rakentamalla loivempia luiskia tietyin välein sarkaojiin. Turvekuljetukset lisäävät porokolaririskejä alueella. YVA ja sitä seuraava ympäristölupahakemus läpikäyvät kuulemis- ja lausuntomenettelyn, jolloin varmistetaan, että tahot, joihin hanke vaikuttaa, pystyvät vaikuttamaan osaltaan hankkeen toteutukseen. Hankevaihtoehdoista 1 ja 2 johtuvat vaikutukset eivät arvion perusteella eroa merkittävästi toisistaan. Laskennalliseen arvioon perustuen vaihtoehdon 1 alapuoliseen vesistöön kohdistuva kiintoainekuormitus olisi vaihtoehtoa 2 pienempi. Vaihtoehdon 2 kemiallisen puhdistuksen toimivuudesta talviaikana Pohjois-Suomessa ei ole käytännön kokemusta. Vaihtoehdon 1 pintavalutuskentät on suunniteltu ojittamattomille alueille, jotta kentät toimisivat suunnitellulla tavalla. Mikäli alue otetaan turvetuotantoon, olisi vaihtoehto 1 vesiensuojelun kannalta vaihtoehtoa 2 toteutuskelpoisempi ratkaisu. EPÄVARMUUSTEKIJÄT Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä niin käytettyihin lähtötietoihin kuin arvioinnissa käytettyihin menetelmiin. Lähtötietoihin liittyviä epävarmuustekijöitä ovat mm. asiantuntijatahojen näkemyserot Livojoen raakkukannan elinvoimaisuudesta ja tulevaisuudesta. Kuormituslaskenta ja vesistövaikutusarviot perustuvat keskimääräisiin arvoihin. Pintavalutuskentän osalta kuormitusarvioinnissa käytetyn lähtöaineiston laajuus on huomattavasti suurempi kuin kemiallisen käsittelyn arvioinnissa. Myös vesistörakenteiden toimivuudessa ja sitä kautta soiden vesistökuormituksissa on suuria tuotantoaluekohtaisia eroja. Kemiallisen käsittelyn toiminnasta talviaikaan ei ole käytännön kokemusta Pohjois-Suomessa, mikä aiheuttaa epävarmuutta arviointiin. Myös alueen eliöstön herkkyys muutokseen ei ole suoraan verrannollinen esim. kuormitusmäärään, mm. vesistövaikutukset riippuvat vesistön nykytilasta ja lajistosta. Mitä kirkkaampi ja karumpi vesistö, sitä herkemmin kuormituksen vaikutus näkyy karuun vesistöön sopeutuneissa lajeissa, kun taas valmiiksi tummemmissa ja ravinteikkaimmissa vesistöissä lisääntyvä kuormitus ei välttämättä aiheuta selviä vaikutuksia lajistoihin. Esimerkiksi raakun herkkyydestä veden laadun muutoksille on saatavilla hyvin vähän tutkittua tietoa ja varsinaisia, joki-

7 helmisimpukkaa koskevia päästörajoja tai virallisia suosituksia vedenlaadulle ei ole. Tämä vaikeuttaa turvetuotannon päästöistä johtuvaa vedenlaatumuutosten raakulle aiheuttaman haitan arviointia. HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN Huolellisella vesienkäsittelytoimintojen suunnittelulla, vesienkäsittelyrakenteiden kunnon seurannalla ja huollolla sekä alapuolisen vesistön ja tuotantoalueelta lähtevän vedenlaadun tarkkailulla voidaan vähentää ja havaita haitallisia vesistövaikutuksia. Myös säännöllisellä kiintoaineenpoistolla purkuojista voitaisiin vähentää kiintoainepäästöjä Livojokeen. Liikenteen turvallisuutta voidaan parantaa nopeusrajoituksin, kriittisten tiealueiden valaisulla, parantamalla näkemäalueita ja tiegeometriaa sekä riittävällä kunnossapidolla. Pölyvaikutuksia voidaan välttää jättämällä riittävä etäisyys tuotantoalueen ja asutuksen, vesistöjen tai muiden herkästi häiriintyvien kohteiden välille. Tärkeää on myös säilyttää suojaavaa kasvillisuutta herkkien kohteiden ja tuotantoalueen välissä sekä suosia tuotannossa vähemmän pölyäviä menetelmiä. Kuljetusten aiheuttamaa pölyämistä voidaan estää peittämällä kuormat ja tarvittaessa kastelemalla tienpintoja. Melu- ja pölyvaikutuksia voidaan seurata säännöllisesti tehtävillä kyselyillä lähialueen asukkaille sekä maastossa tehtävillä mittauksilla. Turpeen poltosta aiheutuu huomattavasti suuremmat päästöt kuin itse turvetuotannosta. Turpeenpolttolaitosten kehittämisellä, esimerkiksi hiilidioksidin talteenotolla, voidaan saavuttaa merkittäviä parannuksia nykytilanteeseen verrattuna. Tuotannossa tulisi suosia uusia tuotantomenetelmiä, joilla turvemaa pystytään hyödyntämään tarkasti ja tehokkaasti sekä jälkikäyttö voidaan aloittaa aikaisemmin. Turvetuotannossa jälkihoitomuodon valinnalla on jonkinasteista merkitystä kasvihuonekaasupäästöihin. Turvekuljetuksista aiheutuvia ilmastovaikutuksia voidaan vähentää jonkin verran käyttämällä tuotettu turve mahdollisimman lähellä tuotantoaluetta. Tuotantoalueen ojaluiskia voidaan loiventaa ojaan joutuneiden porojen poispääsyn helpottamiseksi sekä rakentaa keveitä siltoja porojen ja poronhoitajien turvallisuuden takaamiseksi. Tuotantoalueiden jälkihoito voidaan toteuttaa niin, että alueet palautuvat poronhoidon vasoma- ja kesälaidun alueiksi (uudelleen soistaminen tai metsittäminen). Turvetuotannosta vapautuneita alueita voidaan käyttää myös porojen ruokintaan ja heinän tuotantoon. Jälkihoitomuodosta päättää kuitenkin viimekädessä maanomistaja. RISKIT JA NIIDEN HALLINTA Turvetuotantoalueilla voi syntyä tulipaloja, joiden riskiä voidaan vähentää ottamalla paloturvallisuusasiat huomioon jo tuotantoalueen suunnittelussa. Tuotantoalueelle laaditaan jo kuntoonpanovaiheessa pelastussuunnitelma. Rankkasateiden aiheuttama vesiensuojelurakenteiden rikkoontuminen voi aiheuttaa poikkeuksellisen suuren kiintoaine- ja ravinnekuormituksen. Tällaisten onnettomuuksien estämiseksi penkereitä, ojia ja vesiensuojelurakenteita tarkkaillaan säännöllisesti. Mahdolliset polttoaine- tai öljyvuodot ovat melko helposti kerättävissä pois turvekentältä. Maaperän tai pohjaveden saastumisvaaraa Ahosuon alueella ei arvioida olevan. Ympäristöviranomaiset tarkastavat oman harkintansa mukaan työmaan ympäristönhoidon tasoa sekä vesiensuojelurakenteita ja antavat tarkastuksiin liittyen ohjeita ja velvoitteita. Mahdollisista häiriötilanteista sekä niiden korjaustoimista ilmoitetaan alueelliselle ELY-keskukselle.

8 Hätätilanteissa noudatetaan hakijan laatu- ja ympäristöjärjestelmän työohjeita ja ympäristöohjeita. Turvetuotantotoiminnalle otetaan ympäristövahinkovakuutus. TURVETUOTANNON TARKKAILU Hankkeesta aiheutuvien päästöjen ja niiden vaikutusten seurannasta tulee päättämään Pohjois-Suomen aluehallintovirasto ympäristölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä. Turvetuotannosta aiheutuu päästöjä lähinnä veteen ja jonkin verran myös ilmaan.

9 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO TIEDOT HANKKEESTA Hankevastaava Hankkeen tarkoitus ja perustelut Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Kaavoitus Maakuntakaava Maakuntakaavan uudistus Livojoen rantaosayleiskaava Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Hankkeen valtakunnallinen ja alueellinen merkitys Muut turvetuotantohankkeet Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin HANKKEEN TEKNINEN TOTEUTUS Hankeen päävaiheet ja elinkaari Kuntoonpanovaihe Tuotantovaihe Jälkihoito ja jälkikäyttövaihe Työmenetelmät Vesienkäsittelymenetelmät TuKos-hankkeen tulokset ympärivuotisen pintavalutuksen toimivuudesta Tuotannossa syntyvät jätteet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Arviointimenettelyn sisältö YVA-menettelyn osapuolet ja aikataulu... 31

10 4.3 YVA-ohjelma Vuorovaikutus Yleisötilaisuudet sekä muu tiedottaminen ja osallistuminen Seurantaryhmä YVA-selostus Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioiminen YVAselostuksessa HANKKEEN VAIHTOEHDOT Vaihtoehto Vaihtoehto Vaihtoehdon 1 (VE1) pintavalutuskentät Vaihtoehto Toteutumattomat vaihtoehdot YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN KUVAUS Arvioitavat vaikutukset Tarkastelualueen rajaus Arviointia varten laaditut selvitykset ALUEEN NYKYTILA JA VAIHTOEHTOJEN VAIKUTUKSET Pintavedet Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Yleistä (hankealueen sijoittuminen valuma-alueelle) Hydrologia ja tulvariskit Vedenlaatu ja vesistön tila (ekologinen tila) Vaikutusmekanismit Vesistövaikutusten arviointi Hydrologia ja tulvariskit Veden laatu (kuivatusvedet) Veden laatu (turvepölykuormitus eristysojiin) Vaikutukset ekologiseen tilaan Ahosuon merkitys ympäröivien metsäalueiden vesiensuojelun kannalta Kalasto ja kalastus Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Jokihelmisimpukka Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi... 79

11 7.4 Vaikutukset Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelmassa esitettyjen tavoitteiden toteutumiseen Maa- ja kallioperä Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Pohjavedet Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Pohjavesialueet Lähteet ja kaivot Vaikutusten arviointi Maankäyttö ja lähiasutus Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Maisema ja kulttuuriympäristö Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Liikenne Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Vaikutukset liikennemääriin Liikenneturvallisuusvaikutukset Vaikutukset koulumatkojen turvallisuuteen Vaikutukset tiestöön ja siltoihin Ilmanlaatu Lähtötiedot ja menetelmät Nykytilanne Vaikutusten arviointi Melu Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Ilmasto Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Suojelualueet Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Kasvillisuus ja luonnonsuojelulliset arvot Lähtötiedot ja menetelmät

12 Nykytila Vaikutusten arviointi Eläimistö Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Sosiaaliset vaikutukset (elinolot, viihtyvyys, virkistys) ja vaikutukset ihmisten terveyteen Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Elinkeinoelämä ja talous Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Porotalous Lähtötiedot ja menetelmät Nykytila Vaikutusten arviointi Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Jälkikäytön vaikutukset VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA VAIKUTUSTEN MERKITTÄVYYDEN ARVIOINTI Vaihtoehtojen vertailu Vaikutusten merkittävyys ja hankkeen toteutettavuus EPÄVARMUUSTEKIJÄT JA OLETUKSET Lähtötietoihin liittyvät epävarmuudet Kuormituslaskentaan liittyvät epävarmuudet Vesienkäsittelymenetelmiin liittyvät epävarmuudet Muita epävarmuustekijöitä HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISEMINEN JA LIEVENTÄMINEN RISKIT JA NIIDEN HALLINTA EHDOTUS SEURANTAOHJELMAKSI LÄHTEET

13 LIITTEET Liite 1. Tuotantosuunnitelmakartta (A3), Vaihtoehto 1 2. Pintavalutuskenttien alustava mitoitus 3. Veden laadun raja-arvot 4. Vesistön ennakkotarkkailutulokset 5. Kuormituslaskenta ja pitoisuuslisäykset alapuolisessa vesistössä 6. Peura-, Koivu- ja Ruosteojan sähkökoekalastus 7. Osakaskunnille lähetetty vesistön käyttökysely 8. Ahosuon kasvillisuusselvitys v Ahosuon kämmekkäselvitys v Ahosuon linnustoselvitys v Ahosuon linnustoselvitys v Asukaskysely 13. Porotalous ja laidunalueet

14 2 1. JOHDANTO Vapo Oy suunnittelee turvetuotannon aloittamista Pudasjärven kaupungissa sijaitsevalla Aho- ja Koivusuolla. Vapo Oy:n hallussa olevan hankealueen kokonaispinta-ala on 257 hehtaaria, josta tuotantoon soveltuvan alueen pinta-ala on noin 220 hehtaaria. Hankealueesta noin puolet (125 hehtaaria) on ojittamatonta suota. YVA -lain mukaan (468/1994, muutos 267/1999) hanke edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), koska suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 ha. Tämän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettelyn) tarkoituksena on selvittää Aho- ja Koivusuon alueelle suunnitellun turvetuotantohankkeen ympäristövaikutukset. Jatkossa hankkeesta käytetään lyhennettyä nimitystä Ahosuon turvetuotantohanke. Tässä ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa (YVA-selostus) esitetään Ahosuon suunniteltu turvetuotantohanke, hankealueen ja sen ympäristön nykytila, hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset, hankevaihtoehtojen vertailu sekä keinot lieventää hankkeen haitallisia vaikutuksia. Ramboll Finland Oy on vastannut hankevastaava Vapo Oy:n toimeksiannosta sekä YVA-ohjelman että YVA-selostuksen laadinnasta. Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus), jolle mielipiteet ja lausunnot hankkeesta voidaan osoittaa. Osapuolien yhteystiedot on esitetty alla. Hankkeesta vastaava Yhteysviranomainen YVA-konsultti Vapo Oy Käyntiosoite Yrjönkatu 42, JYVÄSKYLÄ Postiosoite PL 22, JYVÄSKYLÄ Puh Yhteyshenkilö Martti Patrikainen Puh Sähköposti Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Käyntiosoite Veteraanikatu 1, OULU Postiosoite PL 86, Oulu Puh Yhteyshenkilö Heli Törttö Puh Sähköposti Ramboll Finland Oy Käyntiosoite Kiviharjuntie 11, OULU Puhelin Yhteyshenkilö Piia Sassi-Päkkilä Puh Sähköposti

15 3 2. TIEDOT HANKKEESTA 2.1 Hankevastaava YVA-menettelyn hankevastaavana toimii Vapo Oy. Vapo on bioenergian johtava toimittaja ja kehittäjä Suomessa sekä Itämeren alueella, joka tuottaa energiaa turpeesta, puupolttoaineesta ja peltobiomassasta sekä toimittaa sahatavaraa ja ympäristöliiketoimintaratkaisuja. Markkinaalueellaan Vapo on tärkeä osa paikallista energiainfrastruktuuria ( Vapo-konserni koostuu emoyhtiö Vapo Oy:stä, johon kuuluu kolme liiketoiminta-aluetta: Vapo Turvetuotteet, Vapo Puupolttoaineet sekä Vapo Lämpö ja sähkö. Vapo Timber Oy vastaa Vapon sahoista. Emoyhtiö Vapo Oy:n osakkeista Suomen valtio omistaa 50,1 % ja Suomen Energiavarat Oy 49,9 %. Vapo-konsernin liikevaihto vuonna 2012 oli 652,9 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa on noin henkilöä ( 2.2 Hankkeen tarkoitus ja perustelut Turpeen loppuminen vanhoilla tuotantoalueilla edellyttää uusien turvesoiden kunnostamista ja ottamista tuotantoon alueellisen energiahuoltovarmuuden turvaamiseksi. Hiilidioksidipäästöistä huolimatta turvetta puoltavat polttoaineen paikallisuus, omavaraisuuden säilyminen sekä merkittävät työllisyys- ja aluetalousvaikutukset. Ahosuon tuotantoalue vastaa lisääntyneeseen turpeen kysyntään, korvaa lähivuosina tuotannosta poistettavia alueita ja turvaa osaltaan polttoturvetoimitusten riittävyyttä Pohjois-Pohjanmaan energiahuollossa. Ahosuon suunniteltu tuotantoalue ulottuu kahden eri suon alueelle, Ahosuon ja Koivusuon. Ahoja Koivusuon metsäojitetut alueet ovat kuivuneet, mikä nopeuttaa tuotannon aloittamista alueella. Lisäksi alueella on valmis tiestö. Turvetuotannon valtakunnallisessa ja alueellisessa ohjauksessa (Valtioneuvoston periaatepäätöksessä vesiensuojelun suuntaviivoissa vuoteen 2015 ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava) todetaan, että turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Alueella jo tehtyjen metsäojitusten vuoksi Aho- ja Koivusuon alue on osittain menettänyt luonnontilansa. Ympäröivästä ojituksesta johtuen ainoastaan Ahosuon keskiosat ovat säilyneet suhteellisen luonnontilaisina. Ahosuon hankealue on Vapo Oy:ssä valittu toteutettavaksi turvetuotantokohteeksi liiketaloudellisin ja ympäristönsuojelullisin perustein. Hankealue on Vapo Oy:n hallinnassa ja on laajuudeltaan sellainen, että tuotanto voidaan toteuttaa taloudellisesti kannattavasti huomioiden sekä tarvittavat ympäristöinvestoinnit sekä turpeen kuljetusmatkat loppukäyttökohteille. Hanke perustuu pitkän tähtäimen suunnitteluun energiahuollon turvaamiseksi. Tavanomaisesti voimalaitoksilla käytetään turpeen seassa myös puupolttoaineita. Useimmiten kuitenkaan turpeen käyttöä ei voi korvata puulla. Puupolttoaineiden nykyistä laajempaa käyttöä rajoittaa myös taloudellinen hankintaetäisyys, sahateollisuuden suhdannevaihtelut sekä huippukulutusjaksoina myös puupolttoaineiden alhainen energiasisältö. Turpeen lämpösisältö on korkeampi ja laatu (energiatiheys ja kosteus) tasaisempi kuin puulla. Pohjoisilla alueilla jatkuva toimitusvarmuus ja riittävä lämpöarvo kylminä huippukulutusjaksoina ovat tärkeitä energiantuotannon maksimitehojen saavuttamiseksi. Turvetuotantoalueita perustetaan pääsiassa ojitetuille soille, mutta käytännössä myös ojittamattomia suoalueita joudutaan hankkimaan, jotta saadaan muodostettua riittävän suuri ja yhtenäinen alue. Suomen energiastrategian tavoitteena on turvata energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan, lisätä energiaomavaraisuutta ja rajoittaa kasvihuonekaasu- sekä muut ympäristöpäästöt kansainvälisten sitoumusten edellyttämälle tasolle. Turve on kiinteiden polttoaineiden ohella Suomen merkittävin kotimainen polttoaine, jolla voidaan lisätä energiantuotannon omavaraisuutta ja huoltovarmuutta. Turpeen energiakäyttöä eri paikkakunnittain on esitetty kuvassa (Kuva 2-1).

16 4 Käyttö perustuu jo olemassa oleviin laitoksiin sekä turpeen käytöstä tehtyihin rakentamispäätöksiin. Kuva 2-1. Turpeen energiakäyttö Suomessa vuonna 2010 (MMM 2011). Taulukossa (Taulukko 2-1) on esitetty Pohjanmaan ja Kainuun soiden ja turvemaiden jakautuminen eri käyttötarkoituksiin. Vuonna 2008 turvetuotannossa, kuntoonpanovaiheessa tai tuotantokuntoisena on ollut ha suomaata, kun taas muussa käytössä on ollut lähes 2,5 milj.ha. Taulukko 2-1. Pohjanmaan ja Kainuun suot ja turvemaat lukuina (MMM 2011).

17 5 2.3 Hankkeen sijainti ja maankäyttötarve Ahosuo sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnassa Pudasjärven kaupungissa Livon kylän koillispuolella. Hankealue sijaitsee noin 20 km päässä Pudasjärven taajamasta pohjoiseen (Kuva 2-2). Ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan Ahosuon tuotantoaluetta lähiympäristöineen. Vapo Oy:n hallussa olevan hankealueen ala on 257 ha, josta varsinainen tuotantokelpoinen ala on noin 220 ha. Kuva 2-2. Hankealueen maantieteellinen sijoittuminen (Pohjakartta Karttakeskus Oy, Lupa L10055/13). 2.4 Kaavoitus Maakuntakaava Alueella on voimassa Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava. Maakuntavaltuusto hyväksyi kaavan monivaiheisen vuorovaikutteisen valmistelun jälkeen. Ympäristöministeriö vahvisti maakuntakaavan ja se on tullut lainvoimaiseksi Korkeimman hallinto-oikeuden tekemällä päätöksellä. Maakuntakaavaan ei ole esitetty erikseen turvetuotantoalueita, vaan turvesoiden käyttöä ohjataan yleisillä suunnittelumääräyksillä. Hankealueelle ei ole osoitettu aluemerkintöjä. Ahosuota lähimmät merkinnät koskevat Livojokea, joka on merkitty arvokkaaksi vesistöksi (av) Livon kylälle saakka. Merkinnällä osoitetaan lohikannan elvytysohjelmaan sisältyvien jokien pääuomat ja uhanalaisen eliölajiston kannalta erityisen arvokkaita virtavesistöjä. Livojoessa esiintyy erittäin uhanalaista jokihelmisimpukkaa sekä joki on mukana lohikannan elvytysohjelmassa. Ahosuon kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Livojokeen.

18 6 Hankealueesta lounaaseen noin 2 km etäisyydelle on osoitettu Penikkakankaan pohjavesialue. Pohjavesialuemerkinnällä osoitetaan yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeät (I-luokan) ja vedenhankintaan soveltuvat (II-luokan) pohjavesialueet. Suunnittelumääräyksenä on, että pohjavesien pilaantumis- ja muuttumisriskejä aiheuttavat laitokset ja toiminnot on sijoitetta riittävän etäälle tärkeistä ja vedenhankintaan soveltuvista pohjavesialueista tai riskien syntyminen on estettävä riittävin vesiensuojelutoimenpitein. Alueella tulee huolehtia pohjavesien suojelun ja maaaineisten ottotarpeiden yhteensovittamisesta. Ahosuon itäpuolella on maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue. Merkinnällä osoitetaan maakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet ja rakennetun kulttuuriympäristön alueet. Näiden alueiden suunnittelumääräyksissä todetaan seuraavasti: Alueiden suunnittelussa ja käytössä tulee edistää alueiden maisema-, kulttuuri- ja luonnonperintöarvojen säilymistä. Yksityiskohtaisemmassa kaavoituksessa on otettava huomioon maisema-alueiden ja rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet ja ominaislaatu. Alueiden erityispiirteitä, kuten avoimien peltoalueiden säilymistä arvokkailla maisema-alueilla, tulee vaalia. Luonnonsuojelualueeksi (SL) on merkitty Ahosuota lähinnä oleva Natura-alue Soininsuo Kapustasuo (Ahosuolta noin 5,5 km länteen) (FI ). Soininsuon Kapustasuo on rajattu maakuntakaavaan myös luonnon monikäyttöalueeksi. Merkinnällä osoitetaan virkistyskäytön kannalta kehitettäviä, arvokkaita luontokohteita sisältäviä aluekokonaisuuksia. Merkinnän suunnittelumääräys ohjaa seuraavasti: Alueen maankäyttöä suunniteltaessa tulee kiinnittää erityistä huomiota luontoalueiden virkistyskäyttömahdollisuuksien edistämiseen, niiden välisten reitistöjen muodostamiseen sekä maisema- ja ympäristöarvojen säilymiseen. Kuvassa (Kuva 2-3) on esitetty ote voimassa olevasta Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta. Seuraavat koko maakuntakaavan aluetta koskevat alueidenkäytön periaatteet ja yleismääräykset on huomioitava Ahosuon turvetuotantohankkeessa: Turvesoiden käyttö: Maakuntakaavan yleisten suunnittelumääräysten mukaan turvetuotantoon tulee ottaa ensisijaisesti entisiin tuotantoalueisiin liittyviä soita, ojitettuja soita tai sellaisia ojittamattomia soita, joiden luonnon- tai kulttuuriarvot eivät ole seudullisesti merkittäviä. Tuotantoa tulee harjoittaa niin, että sen valuma-aluekohtainen vesistön kuormitus vähenee valtakunnallisen vesiensuojelun tavoiteohjelman mukaisesti. Turvetuotannon jälkeisen jälkihoidon ympäristövaikutukset tulee käsitellä valvonta- ja lupaviranomaisten kanssa ennen tuotannon päättymistä. Suopohjien jälkikäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon alueelliset maankäyttötarpeet. Muita maakuntakaavamääräyksiä: Maakuntakaavan muiden av-merkinnällä osoitettujen vesistöjen tilaan vaikuttavat toimenpiteet on suunniteltava siten, että arvokkaan vesialueen soveltuvuutta varauksen perusteena oleville eliölajeille ei vaaranneta.

19 7 Kuva 2-3. Ote Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavasta (Kaavakarttapohja: Pohjois-Pohjanmaan liitto 2012) Maakuntakaavan uudistus Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan uudistaminen on aloitettu vuodelle 2010 hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti. Alustavan valmistelun ja käynnissä olevien selvitysten pohjalta maakuntakaavan uudistamisen pääteemana on energia, joka on ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta keskeinen alueidenkäytöllinen kysymys. Siihen sisältyy kattavasti sekä energian tuotantoon että kulutukseen liittyvä alueidenkäytön yleispiirteinen ohjaus: mm. energian tuotantoalueet (maa- ja merituulivoima, turve, bioenergian tuotanto), energiansiirtoyhteydet sekä energiateho-

20 8 kas alue- ja yhdyskuntarakenne. Alustavan aikataulun mukaan uusi maakuntakaava tulisi maakuntavaltuuston hyväksyttäväksi syksyllä Maakuntakaavaluonnoksessa (1.vaihekaavan luonnos ) Koivusuon alue on osoitettu merkinnällä tu1 eli turvetuotantoon soveltuva alue, Ahosuon alue on osoitettu merkinnällä tu2 eli turvetuotantoon pääosin soveltuva alue Livojoen rantaosayleiskaava Pudasjärven kaupunginhallitus on päättänyt käynnistää Livojokivarren rantaosayleiskaavoituksen kesäkuussa 2010 jokivarren kyläseurojen aloitteesta. Suunnittelutyö on aloitettu lokakuussa 2010 perusselvityksillä. Toisessa työvaiheessa on laadittu alueelle alustavat tavoitteet ja mitoitusperusteet. Osallisten mielipiteitä on selvitetty järjestetyssä yleisötilaisuudessa. Kaavoituksella pyritään tukemaan alueen elinvoimaa ja virkistysmahdollisuuksia, huomioiden kuitenkin perinteiset elinkeinot, kuten maa- ja metsätalouden. Tarkoituksena on myös mahdollistaa loma-asutuksen rinnalla pysyvää asutusta ja kaavaa tullaan käyttämään rakennusluvan perusteena ranta-alueilla. Lisäksi tavoitteena on ottaa huomioon luontoarvot ja suojeltavat kohteet. (FCG-Finnish Consulting Group Oy 2011b) Suunnittelualue muodostuu Livojokivarren ranta-alueesta noin 120 km matkalla. Kaavoitettava alue sijaitsee paikallistien 8570 pohjoispuolella (Kuva 2-4), joten suunniteltuun Ahosuon turvetuotantohankkeeseen rantayleiskaavan laadinta ei vaikuta. Tämän hetkisessä kaavaluonnoksessa Livojokivarsi on Ahosuon kohdalla merkitty loma-asuntovyöhykkeeksi. Yleiskaavaluonnos on ollut nähtävillä Kuva 2-4. Livojokivarren kaavoitettava alue ja Ahosuon tuotantoalueen sijoittuminen (Kaavakarttapohja: FCG-Finnish Consulting Group Oy 2011b).

21 9 2.5 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Tuotantoalueiden suunnittelua on toteutettu koko YVA-menettelyn ajan. YVA-ohjelma oli nähtävillä välisenä aikana ja ohjelmavaiheen yleisötilaisuus pidettiin Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa ohjelmasta Ympäristövaikutusten arviointi prosessi kestää vuoden 2013 kevääseen. YVA-menettely loppuu yhteysviranomaisen lausuntoon kesällä Ympäristölupahakemus voidaan toimittaa aluehallintovirastoon syksyllä 2013 ja päätös asiasta saataisiin mahdollisesti syksyllä Kuntoonpano voisi näin ollen alkaa aikaisintaan talvella Mikäli lupapäätöksestä valitetaan, siirtyy kuntoonpano vähintään vuodella. Kuntoonpanovaihe kestää noin 2 3 vuotta eli tuotanto suolla alkaisi aikaisintaan vuonna Hankkeen valtakunnallinen ja alueellinen merkitys Suomen kansallinen ilmastopolitiikka perustuu vuonna 1992 solmittuun YK:n ilmastosopimukseen, jonka tavoitteena on ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuksien vakauttaminen tasolle, josta ei ihmistoiminnan takia aiheudu haitallisia vaikutuksia ilmastolle. Vuoden 1992 sopimusta on tarkennettu teollisuusmaiden kasvihuonepäästöjen osalta vuonna 1997 laaditussa ns. Kioton pöytäkirjassa, jossa sopimusosapuolet velvoitettiin laatimaan kansallisia ohjelmia ilmastomuutoksen hillitsemiseksi. Suomen kansallinen suunnitelma on esitetty eduskunnalle huhtikuussa Suunnitelman tavoitteena oli energian hankinnan monipuolistaminen ja ohjaaminen suuntaan, jossa syntyy entistä vähemmän kasvihuonekaasuja. Kansallista suunnitelmaa on tarkastettu vuonna Suomen viimeisin ilmasto- ja energiastrategia on hyväksytty marraskuussa Strategia käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2050 saakka ja pohjautuu Euroopan unionissa sovittuihin ilmasto- ja energiapolitiikan tavoitteisiin ja toimenpiteisiin, joista komissio antoi vuoden 2008 tammikuussa säädösehdotukset. Strategian mukaan Valtioneuvoston on pyrittävä varmistamaan riittävä ja riittävän monipuolinen energian saatavuus. Keskeisen huomion kohteena ovat kotimainen energia eli uusiutuvat energialähteet, turve sekä tuontipolttoaineiden varastot. Turve on Suomen energiahuollon normaalija poikkeusaikojen toimintavarmuuden ja energialähteiden monipuolistamisen kannalta tärkeä polttoaine. Turve korvaa tuontipolttoaineista erityisesti kivihiiltä ja kaasua. Tavoitteeksi asetettiin, että turpeen tuotantoon ja käyttöön panostetut voimavarat voitaisiin jatkossakin hyödyntää työllisyyttä ja alueellista kehitystä edistäen. Ahosuon tuotantoalueen käyttöönotto turvaa osaltaan paikallisen polttoaineen riittävyyttä Oulun seudun voimalaitoksilla ja korvaa osaltaan muualta tuotavia kotimaisia tai ulkomaisia polttoaineita. Hankkeella on myös työllistävä vaikutus. 2.7 Muut turvetuotantohankkeet Ahosuon hankealue sijaitsee Iijoen vesistöalueella (61) Livojoen vesistöalueella (61.5) Livojoen alaosan alueella (61.51) osittain Ruosteojan (61.517), Koivuojan (61.516) ja Livon (61.513) osavaluma-alueilla. Turvetuotantoalueiden kokonaispinta oli vuonna 2010 Iijoen pääuoman vesistöalueella ha, josta 2371 ha oli tuotannossa, 72 ha tuotantokunnossa muttei tuotannossa, 284 ha kuntoonpanovaiheessa ja 444 ha poistunut tuotannosta. Yli-Iissä pääuomaan laskevan Siuruanjoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden kokonaispinta-ala oli ha, josta 3056 ha oli tuotannossa, 28 ha tuotantokunnossa muttei tuotannossa, 5 ha kuntoonpanovaiheessa ja 409 ha poistunut tuotannosta. Valtaosa pinta-alasta oli tuotannossa (Pöyry Finland Oy 2011). Vapo Oy:n kokonaistuotantoala Iijoen vesistöalueella on ollut 3020 ha, kokonaispoistuma 760 ha, tuotannossa 2257 ha vuonna Vuoteen 2015 mennessä poistuu lisää 430 ha ja vuoteen 2020 mennessä kokonaispoistuma on 1901 ha. Eritellen pääuomalle ja Siuruanjoen alueelle vastaavat luvut ovat: Siuruanjoki 1752 ha, 379 ha, 1272 ha, 258 ha, 449 ha ja 1086 ha; Iijoen pääuoma 1268 ha, 381 ha, 885 ha, 172 ha, 262 ha ja 815 ha. Muut turvetuotantoalueet ovat pääosin Turveruukki Oy:n hallinnassa.

22 10 Livojoen alueella ei ole turvetuotantoa. Vapo Oy:llä on meneillään Livojoen vesistöalueella (61.5) Ahosuon YVA-menettelyn lisäksi Ruostesuon (202,3 ha) ja Vastasuon (233,5 240 ha) YVAmenettelyt (Kuva 2-5). Ruostesuo sijaitsee Ruosteojan valuma-alueella (61.517) ja Vastasuo Kirsinojan alaosan alueella (61.551). Lisäksi lupahakemus on vireillä Kiiskisuon turvetuotantoalueelle (102,2 ha), joka sijaitsee Pärjänjoen alaosan valuma-alueella (61.591). Kiiskisuon kuivatusvedet on tarkoitus johtaa Kiiskiojan ja Pärjänjoen kautta Livojokeen. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on hylännyt Kiiskisuon turvetuotantoalueen ympäristölupa- ja toiminnanaloittamislupahakemuksen Päätös ei ole lainvoimainen, koska Vapo Oy on hakenut siihen valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta. Kuva 2-5. Livojokivarteen suunnitteilla olevat turvetuotantoalueet Vastasuo, Ruostesuo, Kiiskisuo ja Ahosuo sekä Kivarinjokivarteen suunniteltu Yläkoirasuo (Pohjakartta Maanmittauslaitos 2011). Muita Pudasjärven kunnassa meneillään olevia YVA-menettelyjä ovat em. Ruostesuon ja Vastasuon YVA-menettelyt ja lupa-asiana vireillä Lamminsuon (39,7 ha) sekä Kuokkasuon (167,5 ha) hakemukset aluehallintovirastossa. Konttisuon ja Kuokkasuon YVA-menettelyt ovat päättyneet. Lisäksi Vapo Oy:llä on Kivarinjoen valuma-alueella (61.14) lupahakemukset vireillä Ylä- Koirasuolla (205 ha), Pitämönsuolla (90 ha), Jousisuo II:lla (93 ha) ja Karhusuo II:lla (54,3 ha). Konttisuolle ympäristölupaa haetaan 2013 tai 2014 aikana. Nälkäsuon (54,9 ha) ns. vesitalousluvan epäävästä päätöksestä on Vapo Oy valittanut Vaasan hallinto-oikeuteen. Vapo Oy:ltä on poistumassa vuoteen 2013 mennessä Oulun ja Haapaveden energiaturveasiakkaiden turvehankinta-alueella noin ha tuotantoaluetta. Tämän jälkeen vuosittain poistuu lisää vanhoja alueita tuotannosta.

23 Hankkeen edellyttämät luvat, päätökset ja suunnitelmat Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia hankkeita, suunnitelmia ja ohjelmia: Kaavoitus YVA-menettely Ympäristölupa Rakennuslupa Poronhoitolaki Luonnonsuojelulaki Pelastussuunnitelma ja ilmoitus pelastusviranomaiselle Vesienjohtamissuunnitelma ja lupa käyttää jätevesien johtamiseen toisen maalla olevaa ojaa Mahdolliset muut luvat Kaavoitus Hankkeeseen liittyvä kaavoitus on esitetty kappaleessa 2.4. Ympäristövaikutusten arviointimenettely YVA-laki edellyttää arviointimenettelyä, jos suunniteltu turvetuotantopinta-ala on yli 150 ha. Tämän perusteella Ahosuon turvetuotantohankkeessa tulee kyseeseen lakisääteinen YVAmenettely. Ympäristölupa Turvetuotannon käynnistäminen edellyttää ympäristösuojelulain (YSL 86/2000) 28 :n mukaisen luvan, jos tuotantoalue on yli 10 ha. Ympäristöluvan myöntää hakemuksesta aluehallintovirasto (AVI). Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto liitetään myöhemmin tehtäviin lupahakemuksiin, jotka käsittelee Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue. Ahosuon turvetuotantoalue tarvitsee ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen ympäristöluvan. Lupahakemuksen sisältö on määritelty ympäristönsuojeluasetuksen (YSA 169/2000) 9-13 :ssä. Rakennuslupa Turvetuotannolle mahdollisesti rakennettavat rakennukset tarvitsevat kunnan myöntämän rakennusluvan. Mahdollinen rakennusluvan tarve selviää suunnittelun edetessä. Poronhoitolaki Poronhoitolaki (PHL) on (848/1990) on erityislaki, joka tulee ottaa huomioon poronhoitoalueella toimiessa. Poronhoitolaki turvaa elinkeinon aseman ja säätää poronhoidolle pysyvän, vapaan laidunnusoikeuden: "Poronhoitoa saadaan tässä laissa säädetyin rajoituksin harjoittaa poronhoitoalueella maan omistus- tai hallintaoikeudesta riippumatta" (PHL 3 ). Poronhoitolaissa (53 ) säädetään myös että "suunnitellessaan valtion maita koskevia, poronhoidon harjoittamiseen olennaisesti vaikuttavia toimenpiteitä, valtion viranomaisen on neuvoteltava asianomaisen paliskunnan edustajan kanssa". Poronhoitolaissa säädetään myös aitaamisvelvollisuudesta (PHL 32 ): "Paliskunta on velvollinen rakentamaan aidan, muun laitteen tai rakennelman (aitaaminen) viljelysten ja muualla kuin saamelaisten kotiseutualueella myös puutarhojen, vakinaisten asuntojen pihojen ja muiden erityiseen käyttöön otettujen alueiden suojaamiseksi poroilta. Aitaamisvelvollisuuden edellytyksenä on, että aitaaminen on tarpeen vahinkojen estämiseksi ja että rakentamiskustannukset ovat kohtuulliset aitaamisesta todennäköisesti saatavaan hyötyyn verrattuna." Aitaamisvelvollisuus voisi mahdollisesti tulla kysymykseen turvetuotannon jälkikäyttövaiheessa, jos alue otetaan turvetuotannon loputtua viljelyskäyttöön.

24 12 Luonnonsuojelulaki Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen, sekä luonnontutkimuksen edistäminen. Lakia sovelletaan luonnon ja maiseman suojeluun ja hoitoon. Lain mukaisessa luonnonsuojelusuunnittelussa ja maiseman suojelussa on otettava huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset näkökohdat sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Luonnonsuojelulain osalta tarkastellaan tarvetta Euroopan yhteisön lajisuojelua koskevien erityissäännösten huomioimista luonnonsuojelulain 49 :n mukaisesti; Luontodirektiivin liitteen IV (a) eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty ja liitteen IV (b) kasvilajien hallussapito, kuljetus ja myyminen on kielletty. Sama koskee lintudirektiivin artiklassa 1 tarkoitettuja lintuja sanotun direktiivin artiklasta 6 (2) ja (3) johtuvin poikkeuksin. Alueellinen ELY-keskus voi yksittäisissä tapauksissa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelulain 49 :n 3. ja 4. momentin poikkeuksin. Pelastussuunnitelma ja ilmoitus pelastusviranomaiselle Turvetuotantoalueen perustamisesta ilmoitetaan alueen pelastusviranomaiselle viimeistään siinä vaiheessa, kun alueelle haetaan ympäristölupaa. Ilmoituksessa esitetään mihin ja milloin turvetuotantoalue perustetaan, kuinka suuri tuotantoalue on tarkoitus perustaa, sekä tuotantoalueen omistajan ja toiminnanharjoittajan yhteystiedot. Ilmoitukseen on suositeltavaa liittää kartta tai paikkatieto, josta ilmenee karttalehtitieto sekä GPS -koordinaatit. Turvetuotantoalueista laaditaan pelastussuunnitelmat, jotka toimitetaan pelastusviranomaisille. Suunnitelmat tarkastetaan vuosittain. Pelastussuunnitelmassa selvitetään vaaratilanteet, toimenpiteet vaaratilanteiden ehkäisemiseksi, alkusammutukseen käytettävä henkilöstö ja sen koulutus, tuotantoalueella tarvittavan sammutuskaluston sijainti ja muut järjestelyt sekä toiminta erilaisissa onnettomuustilanteissa. Vesienjohtamissuunnitelma ja lupa käyttää jätevesien johtamiseen toisen maalla olevaa ojaa Vesienjohtamissuunnitelmassa esitetään toimet, joilla vähennetään tuotantoalueelta tulevaa vesistökuormitusta. Näitä voivat olla esim. lietteenpidättimet, laskeutusaltaat, virtaamansäätö, pintavalutuskentät ja kemiallinen puhdistus. Kunkin menetelmän soveltuvuudelle on omat reunaehtonsa, jotka on otettava huomioon menetelmän valinnassa. Ahosuon alueen vesien käsittelyn lähtökohtana on käyttää alueelle soveltuvaa, teknistaloudellisesti parasta mahdollista menetelmää. Jos kuivatusvesiä johdetaan toisen maalla olevaan ojaan, edellyttää se ympäristönsuojelulain 48 ja 103c :n mukaista lupaa, johon antaa päätöksen aluehallintovirasto tai ojan käyttöä koskevaa sopimusta maanomistajan kanssa. Muut luvat Mahdollisia luonnonsuojelulain mukaisia poikkeuslupia haetaan tarvittaessa, mikäli selvitysvaiheessa alueella havaitaan rauhoitettuja tai erityisesti suojeltavia lajeja. Selvitysvaiheessa tarkastellaan yksityistielakia ja arvioidaan mahdollisuuksia hankkeelle tarpeellisten kulkuyhteyksien järjestämiseksi lain vaatimukset täyttävällä tavalla. Hankkeen toteuttaminen siten, kun jäljempää ilmenee, voi edellyttää vesilain (587/2011) 2 luvun 11 :n tarkoittaman luvan poiketa ns. pienvesien luonnontilan muuttamisen kiellosta.

25 Liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia hankkeita, suunnitelmia ja ohjelmia: Hallitusohjelma 2011 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategia Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma ja siihen sisältyvä ympäristöselostus Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma (huom. laadintavaiheessa) Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja toimenpideohjelma Vesienhoidon toimenpiteiden toteuttaminen Pohjois-Pohjanmaalla; Alueellinen toteutusohjelma Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke Tukos-hanke (Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely) BioTar-hanke (Biologisten tarkkailumenetelmien kehittäminen turvemaiden käytön vaikutusten arviointiin) Hallitusohjelma 2011 Soidensuojelu ja ympäristö: Soidensuojelua edistetään laajentamalla suojelualueita ja lisäämällä aktiivisia ennallistamistoimia. Valtioneuvosto tekee periaatepäätöksen soiden suojelusta ja rahoituskehyksestä ottaen huomioon suostrategian linjauksia. Turvetuotanto ohjataan ojitetuille ja luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Ryhdytään toimenpiteisiin turvetuotannon vesistö- ja pölykuormituksen estämiseksi sekä jo aiheutettujen vesistövahinkojen korjaamiseksi. Suunnataan luonnonsuojelun määrärahoja METSO-ohjelman, biodiversiteettistrategian, uhanalaisten lajien ja luontotyyppien, soidensuojelun täydennysohjelman ja muiden suojeluohjelmien toteuttamiseksi (Virtanen 2011). Turpeen energiakäyttö: Turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli tukipolttoaineena sähkön ja lämmön tuotannossa. Turvetta käytetään erityisesti tukipolttoaineena kaukolämpöä ja kaukolämpövoimaa tuottavissa laitoksissa, joissa käytetään puupolttoaineita ja muuta biomassaa. Turpeen käyttöä vähennetään suunnitelmallisesti sen aiheuttamien päästöjen ja muiden ympäristöhaittojen vuoksi siten, ettei turve korvaudu hiilellä. Soita ja turvemaita on hyödynnettävä kestävästi ja vastuullisesti sovittaen yhteen ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset tavoitteet mahdollisimman hyvin. Suoluokitus tehdään riippumattoman tutkimuslaitoksen toimesta nopealla aikataululla. Turpeella on aluetaloudellista merkitystä ja tärkeä rooli tukipolttoaineena sähkön ja lämmön tuotannossa (Virtanen 2011). Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Niiden tehtävänä on tukea ja edistää maankäyttö- ja rakennuslain yleisten tavoitteiden ja laissa määriteltyjen alueiden käytön suunnittelun tavoitteiden saavuttamista. Valtioneuvosto päätti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistuksen pääteemana on ollut ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan

26 14 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet käsittelevät kuutta eri kokonaisuutta, joista yhtymäkohtia turvetuotantoon ja Ahosuon hankkeeseen löytyy seuraavista: Toimiva aluerakenne: Alueiden käytöllä tuetaan aluerakenteen tasapainoista kehittämistä sekä elinkeinoelämän kilpailukyvyn ja kansainvälisen aseman vahvistamista. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu: Alueidenkäytöllä edistetään yhdyskuntien ja elinympäristöjen ekologista, taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä. Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden ja kaukolämmön edellytyksiä. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat: Alueidenkäytöllä edistetään luonnonvarojen ja kulttuuriympäristöjen kestävää hyödyntämistä siten, että turvataan luonnonvarojen saatavuus myös tuleville sukupolville. Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Turpeenoton vaikutuksia on tarkasteltava valuma-alueittain ja otettava huomioon erityisesti suoluonnon monimuotoisuuden säilyttämisen ja muiden ympäristönäkökohtien sekä taloudellisuuden asettamat vaatimukset. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Pohjois-Pohjanmaan energiastrategia 2015 Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian tavoitteena on linjata maakunnan energiatalouden kehittäminen vuoteen 2015 ja visiotasolla vuoteen Strategiassa määritellään lähivuosien keskeiset toimenpiteet alueellisen energiantuotannon kehittämiseksi. Pohjois-Pohjanmaasta on muodostunut maan merkittävin energiaturpeen tuotanto- ja käyttömaakunta Toppilan turvevoimalan ja Haapaveden turvelauhdevoimalan valmistumisen seurauksena. Turpeen tuotanto on ollut normaalivuosina noin 7,0 7,5 milj.m 3 eli GWh. Koko maan turvetuotanto on GWh/v, joten Pohjois-Pohjanmaan osuus siitä on kolmannes. Tuotantomäärä edellyttää nykyisillä menetelmillä hehtaarin vuotuista tuotantoalaa. Vuosittain tuotannosta poistuu hehtaaria aluetta, mikä on korvattava uusilla soilla. Energiastrategiassa tavoitteeksi on asetettu tasainen turpeen käyttö. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan käsittelyssä tarkasteltiin turvetuotannon määrällistä kehittämistä pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tarpeet sekä ympäristövaikutukset. Kaavallisessa ratkaisussa Pohjois- Pohjanmaan turvetuotannon pitkän aikavälin tuotantotasoksi valittiin nykyinen tuotantotaso, noin 7 milj.m 3 vuodessa. Turvetaloudesta on kehittynyt Pohjois-Pohjanmaan maakunnalle merkittävä elinkeino. Vuotuinen työllistävä vaikutus on 950 henkilötyövuotta, josta runsaat 500 henkilötyövuotta on suoria työpaikkoja. (Pohjois-Pohjanmaan liitto 2007) Osana Ahosuon hankealueeseen kuuluva Koivusuo on Maakuntavaltuuston turvetuotantoon hyväksymä suo Iijoen vesistöalueella (Pohjois-Pohjanmaan energiastrategian liite 2). Alueesta ei ole varausta lainvoimaisessa maakuntakaavassa, koska vahvistuspäätös tältä osin kumottiin. Ahosuon osa-alue ei ole mukana Maakuntavaltuuston hyväksymissä soissa. Pohjois-Pohjanmaan liitto on käynnistänyt syksyllä 2011 maakunnallisen energiastrategian päivittämishankkeen, jotta vuonna 2007 valmistunut energiastrategia vastaisi paremmin muuttunutta toimintaympäristöä. Sähkön ja lämmön tuotantorakenne on säilynyt hyvin samanlaisena vuoden 2007 tilanteeseen nähden. Alueella on muutamia uusia puupolttoaineita hyödyntäviä lämpökeskuksia, mutta nykyisessä voimalaitoskapasiteetissa ei ole tapahtunut suuria muutoksia lukuun ottamatta investointeja puupolttoaineiden käyttömahdollisuuksiin. Lisäksi Oulun Energian jätteenpolttolaitos on aloittanut toimintansa vuonna Turpeen osuus yhdyskuntien lämmöntuotannossa on yli 60 %. Turpeen käyttöä on viime vuosina rajoittanut sen heikentynyt saatavuus, jolloin turvetta on korvattu mm. öljyllä. Maakunnan energiatalouden kannalta turvetalous halutaan kuitenkin säilyttää toimintakykyisenä myös tulevaisuudessa.

27 15 Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategia on vapaaehtoiseen yhteistyöhön pohjautuva toimintamalli kestävän kehityksen edistämiseksi ja ympäristöyhteistyön parantamiseksi Pohjois- Pohjanmaan maakunnan alueella. Strategiassa on sivuttu myös turvetuotantoon liittyviä teemoja. Ympäristöntilan parantamisessa kehittämistarpeisiin liittyy turvetuotannon vesistöhaittojen vähentäminen. Pohjois-Pohjanmaan ilmastostrategia Ilmastostrategia tuo kansalliset ja kansainväliset ilmastotavoitteet Pohjois-Pohjanmaalle soveltaen niitä maakunnan olosuhteisiin ja käytössä oleviin keinoihin. Euroopan unionin ja kansallisen tason tavoitteiden mukaisesti myös Pohjois-Pohjanmaa pyrkii leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä ja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Edellä mainittujen päästövähennystavoitteiden rinnalla yhtä keskeisiä tavoitteita ovat uusiutuvien energianlähteiden osuuden lisääminen energiantuotannossa sekä energiatehokkuuden parantaminen ja energiankulutuksen vähentäminen kansallisten tavoitteiden mukaisesti. Turve on Pohjois-Pohjanmaan alueella tärkeä energian lähde ja merkittävä elinkeino, mutta myös huomattava kasvihuonekaasujen aiheuttaja. Fossiilisten polttoaineiden ja turpeen asema polttoainekäytössä tulee muuttumaan. Turpeen osalta muutokset eivät voi olla nopeita johtuen olevasta laitoskannasta ja vaihtoehtoisten kotimaisten polttoaineiden määrän rajallisuudesta: päästökauppa, verotus ja uusiutuvien polttoaineiden tukeminen vaikuttavat markkinoiden kautta turpeen polttoon. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteon mukaan turpeen merkittävä polttoaineasema säilyy lähitulevaisuudessa, mutta ilmastotavoitteet edellyttävät, että vuoteen 2050 mennessä turpeen polttolaitoksissa on käytössä hiilidioksidin talteenottomenetelmä. Strategian tavoitteita ja toimenpiteitä, joissa käsitelty turvetuotantoa: 1. Otetaan huomioon maaseudun elinkeinojen, ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden näkökulmat turvemaiden erityiskysymyksissä: Ohjataan turpeenotto luonnontilaisuusasteikon mukaisesti ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Huolehditaan suopohjien jälkikäytöstä ilmasto- ja vesistövaikutukset huomioon ottaen. 2. Turvataan porotalouselinkeinon harjoittamisen edellytykset Pohjois-Pohjanmaalla: Otetaan huomioon porotalouden harjoittamisen edellytykset metsänhoidossa, turvetuotannossa ja muussa maankäytössä. Palautetaan käytöstä poistettuja turpeenottoalueita porotalouden käyttöön ja parannetaan siten porotalouden laidunvarmuutta ja mahdollisuuksia vastata ilmastomuutoksen haasteisiin 3. Luonnon monimuotoisuuteen liittyvä maakunnalliset päätavoitteet on kiteytetty ilmastostrategian painopisteeseen ekosysteemien toiminnan turvaaminen: Ohjataan turpeenotto luonnontilaisuusasteikon mukaisesti ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Huolehditaan suopohjien jälkikäytöstä ilmasto- ja vesistövaikutukset huomioon ottaen. 4. Vuoteen 2020 mennessä saavutetaan alueellinen energiaomavaraisuus lämmön, sähkön ja osittain liikennepolttoaineiden osalta. Energiantuotantolaitokset lisäävät uusiutuvien energialähteiden käyttöä: Osa turpeen ja fossiilisten tuontipolttoaineiden käytöstä korvataan biomassojen käytöllä. Turpeen energiakäytöllä edistetään energiaomavaraisuutta, puu- ja peltoenergian käyttöä sekä turvataan taajamien ja teollisuuden lämmön ja sähkön saanti. Uusissa turpeenpolttolaitoksissa siirrytään teknologian kehittyessä hiilen talteenottoon.

28 16 Pohjois-Pohjanmaan maakuntaohjelma ja siihen sisältyvä ympäristöselostus Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuusto hyväksyi maakuntasuunnitelman 2030 ja -ohjelman sekä siihen liittyvän ympäristöselostuksen kokouksessaan Maakuntaohjelman Vetovoima -toimintalinjan yhtenä painopisteenä ovat ympäristöystävälliset toimintatavat, jotka saattavat tulevaisuudessa muodostua aluekehittyneisyyden tärkeimmäksi ilmentäjäksi. Toimenpiteinä ovat mm. energiastrategian, ilmastostrategian ja ympäristöstrategian toimeenpanoyhteistyöt. Maakuntaohjelman poikkileikkaavana teemana on Ilmasto, energia ja maaseudun luonnonvaratuotanto. Painopisteitä energiatalouden osalta vuosille on mm. soiden energiakäytön ja ympäristöarvojen yhteen sovittaminen laadittavan maakunnallisen suo-ohjelman avulla. Maakuntaohjelmassa on huomioitu Pohjois-Pohjanmaan ympäristöstrategian keskeiset linjaukset. Ympäristöselostus tarkastelee maakuntaohjelman ympäristövaikutuksia. Kansallinen suo- ja turvemaiden strategia Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian valmistelu aloitettiin vuoden 2009 alussa maa- ja metsätalousministeriön koordinoimana. Tavoitteena on luoda yhteinen, ajantasainen näkemys soiden ja suoluonnon sekä turvemaiden monipuolisesta ja kestävästä käytöstä sekä sovittaa yhteen soiden ja turvemaiden eri käyttötarpeita. Strategiaehdotus on julkaistu ja siinä nostetaan esille turpeen merkitys Suomelle kotimaisena energialähteenä ja ympäristöturpeen monipuoliset hyödyt. Haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi turvetuotanto esitetään kohdennettavaksi helmikuun 2011 alusta alkaen strategiassa esitetyn luonnontilaisuusasteikon mukaisesti luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille. Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma (laadintavaiheessa) Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma laaditaan vuosina Tarkoituksena on laatia pitkän aikavälin yhteen sovittava ohjelma soiden käytöstä. Ohjelmalla on tarkoitus edistää soiden monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen turvaamista, soiden talouskäytön (turvetuotanto, metsätalous ym.) kehittymistä sekä soiden virkistyskäyttöä. Tavoitteena on maaseudun ja luonnonvara-alan kehittämisen tukeminen. Ohjelma jakautuu osatehtäviin: 1. Monimuotoisuus, ekosysteemipalvelut 2. Soiden metsätalouskäytön pitkän tähtäimen suuntaviivat 3. Soiden maatalouskäyttö 4. Turvetuotanto 5. Turvealueiden jälkikäyttö 6. Soiden virkistys- ja matkailukäytön kehittäminen 7. Soiden käytön maaseutuvaikutukset 8. Ohjelman ympäristövaikutukset Ekosysteemipalveluilla tarkoitetaan ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä, jotka ovat usein ilmaisia ja vapaasti käytettävissä. Usein niiden merkitys huomataan vasta, kun jotakin menee vikaan: esimerkiksi tulvat lisääntyvät, ilmaston ääri-ilmiöt yleistyvät, marjat ja sienet katoavat soilta. Suot ekosysteemipalveluiden tuottajana -tutkimuksen tavoitteena on selvittää Pohjois-Pohjanmaan soiden ekologista tilaa ja soiden merkitystä talouden ja ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Tietoa hyödynnetään alueen soiden käyttövaihtoehtojen puntarointiin ja valintaan muun muassa maakuntakaavoituksen yhteydessä. Tutkimuksessa selvitetään myös turvetuotantoalueiden jälkikäyttövaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Erilaisilla ratkaisuilla voidaan vaikuttaa esimerkiksi turvetuotannosta vapautuneen alueen kykyyn sitoa hiiltä, toimia energiapuun tuottajana ja virkistysalueena. Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavassa on suunnittelumääräys, jonka mukaan alueen jäljellä olevat turvevarat tulee pyrkiä hyödyntämään jälkikäytön kannalta tarkoituksenmukaisena kokonaisuutena. Jälkikäyttöä suunniteltaessa on otettava huomioon aluekokonaisuuden tarjoamat mahdollisuudet.

29 17 Alueidenkäytölliset ratkaisut hyödynnetään samaan aikaan käynnissä olevassa maakuntakaavaprosessissa. Myös toiminnanharjoittajat ovat tiiviisti ohjelman laatimisessa mukana ja he lähtevät toteuttamaan ohjelmaa tahoillaan. Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen "Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015". Ohjelmassa määritellään toimia, joiden tavoitteena on saavuttaa vesien hyvä tila ja estää tilan heikkeneminen. Ohjelma koskee sisävesiä, rannikkovesiä ja pohjavesiä. Suuntaviivat tukevat alueellisten vesienhoitosuunnitelmien laatimista. Turvetuotannon haittojen vähentämisessä painotetaan sijainninohjausta, valuma-alueittaista suunnittelua, elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöä sekä tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelua. Uusien turvetuotantoalueiden sijoittamista ohjataan jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille soille, tuotannossa olevien alueiden yhteyteen tai käytöstä poistuneille turvepelloille. Turvetuotantoalueita ei sijoiteta vesistön, vedenhankinnan kannalta merkittävän pohjavesialueen tai muun suojelualueen välittömään läheisyyteen. Uudet turvetuotantoalueet pyritään ohjaamaan alueille, joissa ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle. Muita keskeisiä ohjauskeinoja ovat muun muassa: Turvetuotannon vesistövaikutusten vähentäminen valuma-aluekohtaisella suunnittelulla Ympärivuotisesti toimivien vesiensuojelumenetelmien kehittäminen Kasvillisuuskenttien tehon selvittäminen ja parantaminen Uuden vesiensuojelullisesti tehokkaan tuotantomenetelmän kehittäminen käyttöön otettavaksi Tehtyjen toimenpiteiden kustannustehokkuuden selvittäminen Turvetuottajien vesiensuojelun oman valvonnan lisäämisen ohjaaminen Turvetuotannon loppuvaiheen nopeuttamisen teknisten mahdollisuuksien selvittäminen Tuotannosta vapautuvien alueiden jälkikäytön suunnittelun kehittäminen Turvetuotannosta vapautuvien alueiden soistamishankkeiden edistäminen Turvetuotantoon soveltuvien vesistövaikutusten seurantamenetelmien kehittäminen Vesiensuojelurakenteiden mittausohjeiden muutostarpeen selvittäminen tulevien ilmastomuutosten varalta Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuoteen 2015 ja toimenpideohjelma Valtioneuvosto hyväksyi Oulujoen - Iijoen vesienhoitosuunnitelman vuoteen Vesienhoitosuunnitelmassa ja -toimenpideohjelmassa on esitetty vesienhoidon yleislinjaukset ja määritelty tavoitteet sekä toimenpiteet vesienhoitoalueella vuosina tehtävälle vesienhoitotyölle. Livojoen ekologinen tila on luokiteltu kalaston, pohjaeläinten ja piilevien sekä niitä tukevien vedenlaatutekijöiden perusteella erinomaiseksi ja tavoite on vesistön tilan säilyminen erinomaisena. Livojoen tavoitetila turvataan nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Nykykäytännön mukaisesti uusien turvetuotantoalueiden vesienkäsittelyrakenteina käytetään pintavalutuskenttää tai muuta vähintään yhtä tehokasta ympärivuotisesti toimivaa vesiensuojelumenetelmää. Lisäksi alueelta turvetuotannosta poistuvien alueiden jälkihoidosta huolehditaan niin, että siitä aiheutuu mahdollisimman vähän vesistökuormitusta ennen alueiden siirtymistä muuhun maankäyttöön. (Pohjois- Pohjanmaan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus 2009). Vesienhoidon toimenpiteiden toteuttaminen Pohjois-Pohjanmaalla; Alueellinen toteutusohjelma Pohjois-Pohjanmaan toteutusohjelman teko aloitettiin ja viimeiset kommentit ohjelmasta saatiin yhteistyöryhmän kokouksessa

30 18 Alueellisessa toteutusohjelmassa on esitetty vesien tilan parantamiseksi tai ylläpitämiseksi esitettyjen toimenpiteiden nykytilanne, tavoitteellinen aikataulu sekä toimenpiteiden edistämisen vastuutahot ja rahoituslähteet. Siinä on myös pyritty priorisoimaan toimenpiteiden toteutuksen ja ohjauskeinojen kehittämisen kiireellisyysjärjestystä. Pohjavedet: Pohjavesien suojelun näkökulmasta merkittävimmät metsätalouteen ja turvetuotantoon liittyvät toimenpiteet koskevat ojituksista ja kuivatusvesien johtamisesta pohjaveden kemialliselle tai määrälliselle tilalle aiheutuvan riskin ehkäisemistä. Kuivatusten mahdolliset vaikutukset pohjaveteen otetaan huomioon myös turvetuotannossa. Vesienkäsittelyrakenteet suunnitellaan siten, ettei suovesiä suotaudu pohjaveteen. Turvetuotantoon voi tapauskohtaisesti liittyä myös pohjaveden tarkkailua. Uudet turvetuotantoalueet ohjataan pohjavesialueiden ulko-puolelle. Alueilla, joilla metsätalous tai turvetuotanto nykyisellään aikaansaa pohjavesiriskiä, voidaan pohjaveden suojaamiseksi esimerkiksi muuttaa kuivatusvesien johtamista tai estää niiden imeytyminen pohjaveteen ojia tiivistämällä tai putkittamalla. Toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat toiminnanharjoittajat eli turve-tuotannon osalta turvetuottajat. Keskeisenä yhteistyökumppanina ovat kunnat ja ELY-keskus. Pintavedet: Turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, mutta sillä on paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Tuotantoalueilta tuleva vesi on ravinteikkaampaa, tummempaa ja sisältää enemmän sekä humusta että kiintoainetta kuin luonnontilaisilta soilta tuleva vesi. Turvetuotantoalueiden pintavalutuskenttien ja muiden tehokkaiden vesienkäsittelymenetelmien käyttöönotto on vähentänyt vesistökuormitusta. Vesiensuojelun kannalta haastavimpia ajanjaksoja ovat talvi- ja ylivalumakaudet. Pohjois-Pohjanmaalla Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueelle sijoittuvia turvetuotantoalueita oli vuonna 2009 yhteensä 180 kpl, kokonaispinta-alaltaan ha, josta kolmannes sijoittuu Iijoen vesistöalueelle. Myös Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueille on keskittynyt paljon turvetuotantoalueita. Uusia turvetuotantohankkeita on vireillä runsaasti (tilanne ); ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on 15 hanketta ja ympäristölupamenettelyssä on 31 uutta turvetuotantohanketta. Konkreettiset toimenpiteet: Ympäristölupa o parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja parhaan käytännön periaatteen soveltaminen, määräykset vesiensuojelurakenteista ja niiden kunnossapidosta sekä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusta. Vesienhoitosuunnitelman lisätoimenpiteet o sijainnin ohjaus, valuma-alueittainen suunnittelu, elinkaaren vaikutukset huomioon ottavan parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttö, jälkikäytön suunnittelu, happamilla sulfaattimailla sijaitseville turvetuotantoalueille happamuushaittoja ehkäisevät toimenpiteet. Suo- ja turvemaiden strategia o happamilla sulfaattimailla vältetään ojien kaivuuta pohjamaahan asti ja varaudutaan jo ennakolta riittäviin vesiensuojelutoimiin sekä jätetään tuotannon loppuvaiheessa riittävä turvekerros eristeeksi. o suositaan happamien sulfaattimaiden riskialueilla jälkikäyttömuotona erilaisia kosteikkoja. Alueelliset ohjauskeinot: Ohjataan turvetuotanto jo ojitetuille ja muuten luonnoltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille ja luonnon monimuotoisuudelle. Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Otetaan huomioon kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset. Kehitetään uusia ja erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä.

31 19 Vastuu turvetuotannon vesiensuojelun toteutuksesta on toiminnanharjoittajalla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääasiassa ympäristöministeriöllä, turvetuottajilla ja ELYkeskuksilla. Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Valtioneuvosto on vuonna 2006 hyväksynyt Suomen luonnon monimuotoisuuden ja kestävän käytön strategian ja siihen liittyvän toimintaohjelman, joka on jatkoa Suomen biologista monimuotoisuutta koskevalle kansalliselle toimintaohjelmalle Strategian tavoitteena on: Pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä; vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien kuluessa; varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Strategisina päämäärinä on: edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua luonnonsuojelualueverkostoa kehittämällä, eliölajien suojelua tehostamalla ja osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; tuottaa ja välittää tutkimukseen perustuvaa tietoa luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kustannustehokkaalle ja sopeutuvalle toimintapolitiikalle; edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä osana eri toimialojen suunnittelua ja toimintaa; varmistaa laaja yhteistyö asianomaisten ministeriöiden ja eri toimijoiden kesken sekä edistää luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ja kestävää käyttöä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. Vaelluskalat palaavat Iijokeen ja Iijoen kalatie -hankkeet Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke on Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Suomen valtion, Pudasjärven kaupungin, Taivalkosken ja Iin kuntien, Kuusamon kaupungin, Yli-Iin kunnan sekä PVO-Vesivoima Oy:n rahoittama hanke, jonka päätoteuttaja on Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Hankkeen ensimmäisen vaiheen ( ) päätavoitteena on vaelluskalojen luonnonvaraisen lisääntymisen ja vesivoimatalouden harjoittamisen yhteensovittaminen Iijoen lohikannan ja Perämeren lohisaaliiden turvaamiseksi. Iijoen kalatiet -jatkohanke on tarkoitus toteuttaa aikana. (Ympäristöhallinnon verkkosivut) Tukos-hanke TuKos-hanke on vuonna 2009 alkanut kolmevuotinen Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama projekti Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely. Projektin tarkoituksena on tutkia erityisesti ojitetuille suoalueille rakennettuja kosteikkoja sekä ympärivuotisessa käytössä olevia kosteikkoja. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kosteikkojen toimivuutta ja toimintaedellytyksiä. Projektin toteuttajina toimivat Oulun yliopiston Vesi- ja ympäristötekniikan laboratorio ja Suomen ympäristökeskus. Muita rahoittaja- ja yhteistyötahoja ovat mm. Vapo Oy, Turveruukki Oy, Kuopion Energia Oy, Suomen turvetuottajat ry., Jyväskylän Energia Oy, Oulun kaupunki, Pohjois-Pohjanmaan liitto sekä Keski-Suomen liitto. Rahoittajaviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. BioTar-hanke Monet turvetuotanto- ja turvemetsäalueet sijaitsevat pienten jokien tai latvapurojen läheisyydessä, joissa virtaama ja vedenlaatu vaihtelevat luontaisesti lyhyelläkin aikavälillä. Tämän tyyppisissä olosuhteissa harvoin ja eri vuodenaikoina otetut vesinäytteet eivät yleensä kuvaa luotettavasti

32 20 vesistön tilaa eivätkä myöskään kuormitusvaikutuksia. Sen sijaan biologiset laatutekijät kuvastavat vesistön tilaa pidemmältä aikaväliltä ja uomien pohjasedimentin ominaisuudet kertovat yläpuolisesta maankäytöstä tulevasta kiintoainekuormituksesta. Hankkeen tavoitteena on tunnistaa ja kehittää turvetuotannon ja turvemetsätalouden biologiseen tarkkailuun kuormitusta herkimmin kuvaavat, kustannustehokkaat menetelmät. Lisäksi hankkeessa kerätään tietoa orgaanisen kiintoaineen ja sedimentin ominaisuuksista sekä lähteistä ja arvioidaan tämän tiedon mahdollisuuksia tukea biologista tarkkailua. Hankkeen vaikutukset näkyvät uusina menetelminä ja lisääntyvänä tietona turvemaiden käytön vesistövaikutuksista. Nelivuotisen hankkeen ( ) rahoittajina ja yhteistyötahoina toimivat Euroopan aluekehitysrahasto/pohjois-pohjanmaan ELY-keskus, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitto, Turveruukki Oy, Vapo Oy, Suomen ympäristökeskus ja Oulun yliopisto. Muita yhteistyötahoja ovat mm. Keski- Suomen ELY-keskus, Kymijoen vesi ja ympäristö ry, Lapin ELY-keskus, Pohjois-Karjalan ELYkeskus, Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskus, Metsähallitus ja Suomen turvetuottajat ry. Hankkeeseen liittyen on tehty kesällä 2012 mittauksia, joita tullaan vielä täydentämään kesällä Vasta kesän 2013 jälkeen on odotettavissa mittaustuloksia, joita voidaan hyödyntää.

33 21 3. HANKKEEN TEKNINEN TOTEUTUS 3.1 Hankeen päävaiheet ja elinkaari Turvetuotantohanke jakautuu kolmeen päävaiheeseen: suon kunnostus-, tuotanto- ja jälkihoitovaiheeseen. Seuraavassa on alustavasti kuvattu hankkeen teknistä toteutusta eri vaiheissa Kuntoonpanovaihe Turvetuotantoalueen kuntoonpanovaihe on maanrakennustyötä, joka aloitetaan tiestön rakentamisella ja puuston poistolla. Seuraavaksi tehdään vesiensuojelurakenteet ja suoalue esiojitetaan. Kun alue on kuivunut riittävästi, tuotantoalueelle tehdään sarkaojitus, tuotantokenttien pinnan käsittely (ruuvaus, kantojen murskaus ja poisto jne.) sekä kenttien muotoilu. Tyypillisesti uuden turvetuotantoalueen kunnostaminen kestää yleensä 2 5 vuotta (Väyrynen ym. 2008) Tuotantovaihe Tuotantovaihe alkaa sen jälkeen, kun alueen kunnostus turpeen tuotantoon on valmistunut. Tuotantovaiheen arvioidaan kestävän noin vuotta. Tuotannosta saatavat tuotteet olisivat pääsääntöisesti jyrsinturvetta ja palaturvetta. Ympäristöturvetta ei suunnitella tuotettavan alueelta ensisijaisesti, mutta suon heikosti maatuneesta pintakerroksesta sitä voidaan tarvittaessa tuottaa pieniä määriä Jälkihoito ja jälkikäyttövaihe Jälkihoitovaiheessa alue siistitään, turvetuotantoon liittyvät tarpeettomat rakenteet poistetaan ja tehdään valmisteluja alueen jälkikäyttöä varten. Alueelta poistetaan jätteet (esim. muovit) ja alueella mahdollisesti olevat kaivannot tasoitetaan. Toiminnanharjoittaja huolehtii myös siitä, että ojien penkkoihin jääneet maamassat eivät aiheuta vettymistä lähialueella. Alueelta poistetaan tuotantokalusto ja tehdään tarvittavat ojitusjärjestelyt. Jälkihoitoon voi kuulua myös alueen ympäristövaikutusten tarkkailua. Jälkihoitoon siirrytään yleensä vähitellen sopivien kokonaisuuksien (esim. lohko) poistuessa tuotannosta. Jälkihoitovaiheen jälkeen maanomistaja tai uusi vuokralainen valitsee alueelle sopivimman jälkikäyttömuodon. Alueen jälkikäyttömuotoja voivat olla esimerkiksi metsitys, viljely tai muu bioenergian tuotanto. Yksi mahdollinen viljelykasvi on ruokohelpi. Muita jälkikäyttömuotoja ovat mm. riistapellot (poronhoitoalueiden kesälaitumet) ja vesilintukosteikot. Edellä esitetty vaiheistus voi olla myös päällekkäistä. Alueella voi siis olla samaan aikaan alueen kunnostusta, tuotantoa ja osa alueista on saatettu poistaa tuotantokäytöstä. Tuotantoalueelta ensin käytöstä poistuu alueen matalimmat turvealueet, eli yleensä tuotantoalueen laitaosat. 3.2 Työmenetelmät Alueella käytetään pääasiallisena tuotantomenetelmänä ns. haku-menetelmää, jonka rinnalla käytössä voi olla myös mekaaninen kokoojavaunumenetelmä. Suon elinkaaren loppuvaiheessa käytetään pääasiassa mekaanista kokoojavaunua tai imuvaunua. Palaturvetuotannossa käytetään palaturpeen nostomenetelmää. Hakumenetelmän kuvaus Hakumenetelmää käytetään eniten jyrsinturpeen tuotannossa. Turvetta tuotetaan kesän poutasäällä. Kesässä on tuotantokelpoista vuorokautta. Hakumenetelmän työvaiheet ovat jyrsintä, kääntäminen, karheaminen, kokoaminen ja aumaus. Jyrsinnässä suon pinnasta irrotetaan noin 20 millimetrin kerros turvetta kuivatusta varten. Tätä kerrosta kutsutaan jyrsökseksi. Pinta jyrsitään 6,5 9,0 metriä leveillä jyrsimillä.

34 22 Jyrsintävaiheessa turpeen kosteus on prosenttia. Kosteutta pyritään vähentämään turpeen kääntämisellä eli kuivatuksella noin 40 prosenttiin. Turpeen kuivatukseen vaikuttaa lämpötila, ilman kosteus, tuuli ja turvelaatu. Turpeen kuivaus kestää pari vuorokautta ja sen aikana jyrsitty turve (jyrsös) käännetään 2 3 kertaa. Yhdellä jyrsinnällä irrotettua turvemäärää sanotaan sadoksi. Keskimäärin tuotetaan satoa tuotantokauden aikana toukokuun alusta elokuun loppuun. Kuivatuksen jälkeen traktorin viivotinkarheejalla turve työnnetään keskelle noin 20 metrin levyistä sarkaa. Muodostettava karhe on noin 40 cm korkea ja 80 cm leveä saran pituinen penkere. Karhe kuormataan viereisellä saralla kulkevaan turveperävaunuun. Tämän jälkeen sarka on valmis uudelleen jyrsittäväksi uutta satoa varten. Kuivanut turve kuljetetaan turveperävaunulla varastoitavaksi aumaan. Yhdessä aumassa voi olla jopa useita kymmeniä tuhansia kuutiometrejä turvetta ja aumoja on yhden tuotantoalueen yhteydessä useita. Kuva 3-1. Hakumenetelmän karheamisen (vasen kuva) ja kuormauksen työvaiheet (Vapo Oy 2012). Mekaaninen kokoojavaunumenetelmä Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Mekaanisessa kokoojavaunumenetelmässä turpeen karheaminen tapahtuu joko hakumenetelmän tapaan etukäteen viivotinkarheejalla tai kokoamisen yhteydessä keräily-yksikön keulassa olevalla kuusi metriä leveällä V-mallisella etukarheejalla, jonka avulla turve kootaan traktorin pyörien väliin. Karheelta turve kootaan mekaanisen kokoojavaunun säiliöön vaunun takaosassa olevalla kolakuljettimella. Aumaan turve siirretään samalla vaunulla. Kuva 3-2. Kokoojavaunumenetelmän karheamisen ja kokoamisen työvaihe (Vapo Oy 2012).

35 23 Palaturvetuotanto Palaturvetuotannossa turve irrotetaan suosta koneellisesti. Palaturve tuotetaan joko lieriöinä tai nauhana. Palaturve jyrsitään tuotantoalueen kentästä palannostokoneella senttimetrin syvyydeltä. Samalla nostokone muokkaa massan ruuvimuokkaimella sekä puristaa ja muotoilee sen suuttimien kautta paloiksi kentälle kuivaamaan. Palat ovat halkaisijaltaan millimetrin lieriöitä tai laineelle tuotettua nauhaa. Paloja kuivatetaan 1 2 viikkoa, jona aikana niitä käännetään 1 2 kertaa. Tavoitteena on vähentää palojen kosteus noin 35 prosenttiin. Turpeen kokoaminen ja kuljetus tapahtuu vastaavasti kuin jyrsinturvetuotannossa karheamalla palaturve tuotantosaran keskelle pitkittäiseksi karheeksi ja tämän jälkeen kuormaamalla ja kuljettamalla turve aumaan. Imuvaunumenetelmä Kuva 3-3. Palaturpeen nosto (Vapo Oy 2012). Imuvaunumenetelmässä kaksi ensimmäistä vaihetta eli jyrsiminen ja kääntäminen tapahtuvat samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Sen jälkeen turpeen kokoamiseen ja kuljettamiseen käytetään traktorin vetämää imukokoojavaunua. Imukokoojavaunu toimii kuten pölyimuri: puhaltimella tehdään alipaine 40 kuutiometrin kokoiseen säiliöön, jonne turve imetään suuttimien ja imuputkien kautta. Uusimmassa Vapon kehittämässä imuvaunussa puhaltimesta tuleva poistoilma myös puhdistetaan, eikä turvepöly pääse leviämään ympäristöön. Imuvaunumenetelmässä turve siirretään aumaan samalla vaunulla keruun jälkeen. Traktoriimuvaunu -yhdistelmä voidaan purkaa joko auman päällä tai vieressä samalla tavalla kuin hakumenetelmässä. Kuva 3-4. Kokoaminen imuvaunulla (Vapo Oy 2012). 3.3 Vesienkäsittelymenetelmät Vesiensuojelujärjestelyillä pyritään minimoimaan vesistöön kohdistuva kuormitusta (Kuva 3-5) Turvetuotantoalueilla käytettäviä, mahdollisia vesiensuojelumenetelmiä ovat: 1. Eristysojat 2. Eroosion esto 3. Sarkaojiin kaivettavat lietesyvennykset 4. Laskeutusaltaat 5. Sarkaojien päisteputket tai muut padotusjärjestelyt 6. Virtaaman säätö putkipadoilla ja sarkaojapidättimillä 7. Pintavalutus 8. Kemiallinen käsittely 9. Maaperäimeytys 10. Haihdutusaltaat Viisi ensimmäistä menetelmää ovat viranomaisten määrittelemiä ns. perustason menetelmiä, jotka on rakennettava jokaiselle tuotanto-alueelle. Loput menetelmät ovat vaihtoehtoisia tehosta-

36 24 mismenetelmiä, joista tapauskohtaisesti sovelletaan kullekin alueelle teknistaloudellisesti paras vaihtoehto (BAT-taso). Nykykäsityksen mukaan vesien käsittely pintavalutuksella samoin kuin vesien kemiallinen puhdistus ovat parasta käyttökelpoista tekniikkaa uusilla turvetuotantoalueilla (Ympäristöministeriö 2003). Kuva 3-5. Periaatekuva turvetuotantoalueiden mahdollisista kuivatus- ja vesiensuojelujärjestelyistä (Väyrynen ym. 2008). Eristys- ja sarkaojat Ulkopuoliset vedet pyritään eristämään tuotantoalueesta eristysojilla. Eristysojat kaivetaan ensimmäisenä ja ne sijoitetaan niin, ettei niihin pääse tuotannon tai turpeen kuormauksen yhteydessä irtonaista turvetta. Eristysojiin kaivetaan lietesyvennyksiä kaivuaikaisen kiintoainekuormituksen pysäyttämiseksi. Mahdollisuuksien mukaan eristysojiin jätetään ojakatko ennen purkuvesistöä, eli ojan kaivu lopetetaan ennen purkuvesistöä ja vesien annetaan valua pintavirtauksena.

37 25 Tuotantoalueen sarkaojat varustetaan lietteenpidättimillä ja lietesyvennyksillä. Lietesyvennyksen pituus on noin 10 m ja leveys hieman sarkaojaa leveämpi. Lietteen pidätin padottaa vettä sarkaojaan, jolloin kiintoainetta ehtii laskeutua ojan pohjalle. Laskeutusaltaat Laskeutusaltaat poistavat tuotantoalueen valumavesistä kiintoaineita ja myös jonkin verran kiintoaineeseen kiinnittyneitä ravinteita. Laskeutusaltaat ovat toiminnassa ympärivuotisesti. Altaille on seuraavia mitoitusarvoja: mitoitusvaluma 300 l/s/km 2 virtausnopeus enintään 1 cm/s viipymä mitoitusvaluman aikana vähintään 1 h pintakuorma enintään 1,0 m 3 /m 2 /h lietetila vähintään 4 m 3 /ha. (Väyrynen ym. 2008) Pintavalutuskenttä Pintavalutuksessa turvetuotantoalueen kuivatusvedet imeytetään luonnontilaisen suon tai turvemaan pintakerrokseen. Pintakerroksen kasvillisuus toimii mekaanisena suodattimena, johon kiintoaine tarttuu. Liukoiset ravinteet pidättyvät turvekerroksiin kemiallisten ja biologisten prosessien vaikutuksesta. Pintavalutuskentän toimintaa voidaan verrata suoluonnossa tapahtuvaan normaaliin vesien kulkuun ja maaperässä puhdistumiseen. Pintavalutuskenttä rakennetaan mielellään ojittamattomalle alueelle, mutta se voidaan rakentaa myös metsäojitetulle alueelle. Pintavalutustekniikassa vedet johdetaan pintavalutuskentälle laskeutus- tai pumppausaltaan kautta (Kuva 3-6). Toimivuuden kannalta oleellista on pintavalutuskentän koko suhteessa valuma-alueeseen ja veden tasainen leviäminen koko kentän alueelle. Pintavalutuksen jälkeen vedet johdetaan keräilyojaan, josta vedet johdetaan edelleen vesistöön. Vesimäärän ja veden laadun tarkkailua varten pintavalutuskentän alaosassa on yleensä mittapato. Pintavalutuskenttä voi olla käytössä ympärivuotisesti tai vain sulan maan aikaan. Kuva 3-6. Periaatekuva pintavalutuskentästä (Turveteollisuusliitto 2009).

38 26 Hyvin toimivan kentän mitoitusarvoja ovat: kentän koko vähintään 3,8 % valuma-alueesta minimiturvepaksuus 0,5 metriä hydraulinen kuormitus 340 m3/ha/d turvekerros rakenteeltaan tasaista, rahka- tai saraturvetta (maatuneisuus H1-H3) suosituskaltevuus 1 %, kaltevuus sama koko kentän alueella kentän korkeuskäyrät kohtisuorassa veden virtaussuuntaan nähden kentän pituuden suhde leveyteen 0,5:1. (Väyrynen ym. 2008) Kemiallinen puhdistus Turvetuotannossa kuivatusvesien kemiallista puhdistusta käytetään erityistapauksissa, joissa puhdistetun veden laadulle asetetaan erityisvaatimuksia. Menetelmää on käytetty suurimmilla tuotantoalueilla ja joissakin tapauksissa erityissuojeltujen vesistöjen yläpuolisilla alueilla. Menetelmää käytetään yleensä sulan maan aikana (touko lokakuu). Kemiallisessa puhdistuksessa turvetuotantoalueen kuivatusvesiin lisätään saostuskemikaalia, jonka vaikutuksesta kiintoaines ja liuenneet aineet saostuvat ja laskeutuvat selkeytysaltaan (Kuva 3-7) pohjalle. Samalla vesi kirkastuu. Saostunut liete tyhjennetään määräajoin altaan pohjalta. Puhdistunut vesi johdetaan vesistöön. Kuva 3-7. Periaatekuva kemikaloinnista (Turveteollisuusliitto 2009). Saostunut liete läjitetään pengerretylle läjitysalueelle. Läjitysaltaan pinnalle erottuu kirkasta vettä. Sen poisjohtamista varten rakennetaan putkiyhteys pumppualtaaseen tai selkeytysaltaan yläpäähän. Kemikaalisäiliöiden ja siilojen mitoitus perustuu asemakohtaisesti arvioituun kemikaalikulutukseen. Kemikaalikuljetukset vaativat säiliöauton kantavan tiestön. Kemiallinen puhdistus on turvetuotantoalueiden valumavesien käsittelyssä poikkeuksellinen menetelmä, koska siinä joudutaan tuomaan kemikaaleja ja varastoimaan niitä turvetuotantoalueelle. Hallitsemattomissa häiriötilanteissa tähän liittyy vesien pilaantumisriski. Menetelmä vaatii erityisosaamista ja on atk-ohjauksen vuoksi häiriöaltis. Kemiallinen puhdistus on huomattavasti kalliimpi perustus- ja käyttökustannuksiltaan kuin muut vesienpuhdistusmenetelmät. Virtaamansäätö Virtaamansäätö on vesienkäsittelymenetelmä, jolla pyritään rajoittamaan kuivatusvesien virtausta ja pienentämään veden virtausnopeutta. Virtaamansäätö vähentää valuntahuippujen aikana huuhtoutuvia kiintoainesten määriä. Tuotantoalueelta lähtevää vesimäärää säädellään patoraken-

39 27 teiden avulla. Virtaamansäätöpato voidaan rakentaa joko maa-aineksista ja putkista tai valmiista patomoduulista (Kuva 3-8). Virtaamansäätö pidättää kiintoainetta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Se pienentää virtaamahuippuja ja veden virtausnopeutta ojissa. Virtaaman säätö pienentää kentän pinnalta huuhtoutuvaa kiintoainekuormaa, koska viipymä ojissa moninkertaistuu. Virtaamansäätö toteutetaan rajoittamalla luontaista virtaamaa. Kuva 3-8. Periaatekuva virtaamansäädöstä putkipadolla (Turveteollisuusliitto 2009) TuKos-hankkeen tulokset ympärivuotisen pintavalutuksen toimivuudesta TuKos-hankkeessa on saatu erityisesti tietoa pintavalutuskenttien ja muiden kosteikkojen ympärivuotisesta toimivuudesta sekä talviaikaiseen käyttöön liittyvistä ongelmista. Tutkimuksessa on ollut mukana 21 ympärivuotisesti käytössä olevaa pintavalutuskenttää tai kosteikkoa, joista pohjoisin sijaitsi Iissä ja eteläisin, Hattulassa. Kosteikot on otettu käyttöön 1990-luvun alkupuolen ja vuoden 2009 välisenä aikana. (Postila ym. 2011) Pintavalutuskentän turpeen ollessa maatunutta, voi maatuneisuus heikentää saatavia puhdistustuloksia. Veden tasainen leviäminen kentälle on myös tärkeää, jottei oikovirtauksia pääse muodostumaan. Viipymällä, johon vaikuttaa kentän kaltevuus, on vaikutusta pidätyskykyyn. Viipymän täytyy olla riittävän pitkä, jotta haluttu puhdistustulos saavutetaan. Huomioitavaa on myös, että vasta rakennetut kentät eivät välttämättä toimi heti suunnitellusti, vaan rakentamisen jäljet voivat vaikuttaa vedenlaatuun. Pohjoisilla pintavalutuskentillä kevään bruttoominaiskuormitukset ovat selkeästi suurempia kuin muina vuodenaikoina. (Postila ym. 2011) Projektissa todettiin, että kosteikot poistivat valumavedestä epäorgaanista typpeä, mitä kemikaloinnilla ei juurikaan voida poistaa. Lisäksi tutkitut kosteikot poistivat hyvin kiintoainetta. Joiltain

40 28 kosteikoilta jopa huuhtoutui rautaa, fosfaattifosforia, humusta ja kiintoainetta. Projektin perusteella ympärivuotinen kosteikkokäsittely puhdistaa valumavesiä myös talvella, mutta kaikilla kosteikoilla ei puhdistumista tapahtunut kaikkien parametrien osalta. Tyypillisiä talviaikaisia ongelmia ovat mm. pumppausaltaan ja -kaivon jäätyminen, häiriöt antureissa, jakoaltaan, -ojan ja -putkien jäätyminen, paannejään muodostuminen kentälle, penkereiden rikkoutuminen ja tästä aiheutuvat yli- tai ohivirtaukset. (Postila ym. 2011) Määräävimpiä tekijöitä pintavalutuskentän toimivuuteen ovat hydraulinen kuormitus (viipymä, virtausnopeus ja vedenpinnan korkeus), kentän koko, käyttöaste, kaltevuus, turvepaksuus, turpeen laji ja maatuneisuus. Myös pohjamaalla voi olla vaikutusta puhdistustulokseen, mikäli jakoojat tai -altaat ulottuvat alapuoliseen mineraalimaahan. Olennainen osa pintavalutuskentän rakennetta on kentän yläpuolelle rakennettava laskeutusallas, joka pienentää kentälle tulevaa kiintoainekuormitusta. Veden tasainen jakautuminen kentälle hoidetaan jako-ojalla, -altaalla tai -putkistolla. Jako-ojaan voidaan kaivaa vielä kampaojia. Jakoputkistoina käytetään reikäputkia. Putkia ja ojastoa on puhdistettava ja huollettava säännöllisesti niiden toimivuuden varmistamiseksi. Muodoltaan pitkänmallinen kenttä on osoittautunut käytännössä tehokkaammaksi kuin leveä kenttä. Suurempi etäisyys veden sisään- ja ulosvirtauspisteiden välillä kasvattaa viipymää kentällä. (Kantonen 2011) Talviaikaisen pintavalutuksen toimivuuden kannalta olisi olennaista, että virtaama kentälle olisi mahdollisimman tasainen. Tämä voidaan hoitaa esimerkiksi kahdella pumpulla, joista pienempi pumppaa vettä kentälle yhtäjaksoisesti ja toinen pumppu käynnistyy vasta vesimäärien ollessa suuria. Yhtäjaksoisesti toimiva pumppaus aiheuttaa lisäkustannuksia. Toisaalta talviaikainen pumppaus aikaistaa tuotannon aloitusta keväällä, kun tuotantoalue on kuivempi. (Kantonen 2011) 3.4 Tuotannossa syntyvät jätteet Ahosuolle laaditaan toiminnan alkaessa jätehuoltosuunnitelma. Urakoitsijat toimittavat jäteöljyn, ongelmajätteet sekä sekajätteen tukikohdan jätekatokseen, jonne on järjestetty asianmukaiset säiliöt kaikille jätteille. Sekajäte noudetaan paikallisen jäteyrittäjän toimesta ja toimitetaan loppusijoitukseen. Vapo Oy toimittaa jäteöljyn ja ongelmajätteet edelleen ongelmajätteiden käsittelyluvan saaneeseen laitokseen. Aumojen peitteenä käytettävä muovi kerätään kasoihin ja varastoidaan tuotantoalueella sille osoitetulla paikalla. Muovi voidaan esim. paalata ja käyttää myöhemmin energiatuotannossa. Jätteistä pidetään kirjaa, josta ilmenee niiden määrä, laatu, alkuperä sekä toimitusaika ja -paikka. Taulukossa (Taulukko 3-1) on esitetty arvio tuotannossa syntyvistä jätemääristä. Taulukko 3-1. Tuotannossa syntyvät jätteet. Jätejae Jäteöljy Kiinteä öljyjäte Maalit ja liuottimet Talousjäte Romurauta Aumamuovi Määrä /vuosi 210 l/a 60 kg/a 10 kg/a 130 l/a 165 kg/a 2200 kg/a

41 29 4. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 4.1 Arviointimenettelyn sisältö Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994, muutos 267/1999) on kaksijakoinen. Sen tavoitteena on paitsi edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten huomioon ottamista jo suunnitteluvaiheessa, niin myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia hankkeen suunnitteluun. YVA-menettely itsessään ei ole lupahakemus, suunnitelma tai päätös jonkin hankeen toteuttamiseksi, vaan sen avulla tuotetaan tietoa päätöksentekoa varten. Arviointimenettely alkaa, kun hankkeesta vastaava toimittaa arviointiohjelman yhteysviranomaiselle (Kuva 4-1). Yhteysviranomaisena toimii alueellinen elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus (ELY-keskus). Arviointiohjelma on suunnitelma siitä, miten hankkeesta vastaava on aikonut toteuttaa varsinaisen ympäristövaikutusten arvioinnin. Ohjelmassa esitetään mm: tiedot hankkeesta ja sen vaihtoehdoista, tarkasteltavat ympäristövaikutukset, käytettävät menetelmät ja käytettävä aineisto, ehdotus vaikutusalueen rajaamiseksi, suunnitelma hankkeen tiedottamisesta ja osallistumisjärjestelmästä YVA:n aikana, liittyminen muihin hankkeisiin ja hankkeen vaatimat luvat sekä hankkeen ja YVA-menettelyn aikataulu. Ohjelman saatuaan yhteysviranomainen ilmoittaa julkisesti hankkeen vireillä olosta. Tällöin niillä, joihin hanke saattaa vaikuttaa, on mahdollisuus esittää mielipiteensä arviointiohjelmassa esitetyistä asioista. Mielipiteet esitetään yhteysviranomaisena toimivalle elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskukselle. Yhteysviranomainen pyytää arviointiohjelmasta lausunnot katsomiltaan keskeisimmiltä viranomaisilta ja muilta tahoilta. Lausuntojen ja muistutusten perusteella yhteysviranomainen antaa arviointiohjelmasta oman lausuntonsa. Lausunnossa kerrotaan, mihin selvityksiin hankkeesta vastaavan on erityisesti keskityttävä ympäristövaikutusten arviota tehdessään ja miltä osin YVA - ohjelmassa esitettyä suunnitelmaa on täydennettävä. Ohjelmasta saadun lausunnon perusteella, hankkeesta vastaava suorittaa ympäristövaikutuksen arvioinnin. Arvioinnista laaditaan ympäristövaikutusten arviointiselostukseksi kutsuttu raportti, joka luovutetaan yhteysviranomaiselle. Selostuksesta on käytävä ilmi samat seikat kuin ohjelmassa sekä lisäksi on esitettävä mm: arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista ohjelman ja siitä annetun lausunnon mukaisessa laajuudessa, toimet, joilla voidaan estää, vähentää tai lieventää haitallisia vaikutuksia, vaikutusten seurantaohjelma, arvioinnissa käytetty aineisto ja arvio sen puutteista, tietoa arvioinnin epävarmuustekijöistä ja riskeistä sekä helppotajuinen ja havainnollinen tiivistelmä. Yhteysviranomainen tiedottaa YVA-selostuksen valmistumisesta kuulutuksella noudattaen samaa periaatetta kuin YVA-ohjelmassa. Mielipiteen selostuksesta ja tehtyjen selvitysten riittävyydestä saavat antaa kaikki ne, joihin hanke saattaa vaikuttaa. Lausunnot pyydetään keskeisiltä viranomaistahoilta kuten ohjelmavaiheessa. Viranomainen kerää mielipiteet ja lausunnot yhteen, ja antaa niiden perusteella oman lausuntonsa selostuksesta ja sen riittävyydestä. Arviointimenettely päättyy, kun yhteysviranomainen toimittaa arvioinnin lausunnon hankkeesta vastaavalle ja hanketta käsitteleville viranomaisille. Arvioinnin tuloksia ovat arviointiselostus ja yhteysviranomaisen antama lausunto. Nämä asiakirjat liitetään mukaan hankkeen edellyttämiin lupahakemuksiin.

42 30 Kuva 4-1. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kulku kaaviona.

43 YVA-menettelyn osapuolet ja aikataulu Hankkeen YVA-menettelyyn osallistuvat tahot on esitetty kuvassa (Kuva 4-2). Kuva 4-2. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn osallistuvia tahoja Arviointimenettelyn aikatauluun vaikuttavat suunnitelmien ja selvitysten laatimisen sekä nähtävillä olojen ja lausuntojen laadinta-ajat. Ahosuon turvetuotantohankkeen YVA-menettelyn vaiheet ja aikataulu ovat esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 4-3). Kuva 4-3. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn aikataulu.

44 YVA-ohjelma YVA-ohjelma toimitettiin yhteysviranomaiselle ja ohjelma oli nähtävillä Yhteysviranomainen antoi ohjelmasta lausuntonsa Vuorovaikutus Yleisötilaisuudet sekä muu tiedottaminen ja osallistuminen YVA-ohjelmavaiheen yleisötilaisuus järjestettiin Livon koululla Arviointiohjelma oli nähtävillä Pudasjärven kaupungintalolla, Pudasjärven kaupunginkirjastossa sekä Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksessa. Lisäksi arviointiohjelma oli nähtävillä sähköisessä muodossa ELY-keskuksen www-sivuilla. Yhteysviranomainen pyysi arviointiohjelmasta lausunnot lähialueen kunnilta, Oulunkaaren ympäristöpalveluilta, Pohjois-Pohjanmaan liitolta, Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta, Metsähallitukselta, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiriltä, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistykseltä, Pohjois-Pohjanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä, Oulun läänin vesiensuojeluyhdistykseltä, Oulun riistanhoitopiiriltä, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta, Museovirastolta, Pohjois- Pohjanmaan museolta, Iijoen vesistön kalastusalueelta, Livojoen yhteisen alueen osakaskunnalta, Aitto-ojan kalaveden osakaskunnalta, Pudasjärven ja Livon paliskunnilta sekä Livon metsästysseuralta. Mielipiteitä arviointiohjelmasta voitiin esittää saakka. Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa, johon sisältyi yhteenveto arviointiohjelmaan esitetyistä kannanotoista, YVA-selostusvaiheen yleisötilaisuus on tarkoitus järjestää keväällä Seurantaryhmä Ahosuon turvetuotantohankeen ympäristövaikutusten arviointia varten perustettiin seurantaryhmä. YVA-seurantaryhmään kutsuttiin paikallisia ja alueellisia etupiirejä. Seurantaryhmän avulla varmistetaan osaltaan, että YVA-selvityksestä tulee monipuolinen. Esiin nousevien näkökohtien huomioon ottaminen vaikuttaa ympäristövaikutusten arvioinnin sisältöön ja siinä käsiteltäviin asioihin tai niiden painotuksiin. Ryhmän jäsenet tuntevat paikalliset olot, alueen väestön elinkeinot ja vapaa-ajan toiminnot. Seurantaryhmään ilmoittautuivat seuraavat tahot: Pudasjärven kaupunki Metsähallitus / Villi Pohjola Pudasjärven Livon paliskunta Pudasjärven paliskunta Livon yhteisen alueen osakaskunta Aitto-ojan kalaveden osakaskunta Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry Livokas ry Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus ja Kainuun ELY-keskus (kalatalousasiat) ilmoittivat osallistuvansa kokouksiin mahdollisuuksien mukaan, mutta ELY-keskukset eivät osallistu seurantaryhmän päätöksen tekoon tai seurantaryhmän toimintaan. Ensimmäinen seurantaryhmän palaveri pidettiin klo Livon koululla. YVAselostusluonnos on toimitettu seurantaryhmälle kommentoitavaksi maaliskuussa 2013.

45 YVA-selostus Yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta ja sen huomioiminen YVA-selostuksessa Hankkeen kuvaus Viranomaisen lausunto Lausunto huomioitu Hankekuvaus Hankkeen liittymistä muihin alueella oleviin ja suunniteltuihin turvetuotantohankkeisiin tarkennetaan. Tuotantoalueiden Kpl 2.7 Muut turvetuotantohankkeetetään sijainnit ja kuivatusvesien purkureitit esi- kartalla. Tiedot myös muiden toimijoiden turvetuotantohankkeista. Kpl 2.7 Esitettävä Livojoen vesistöalueella vireillä olevien turvetuotantohankkeiden ja erikseen Iijoen vesistöalueella sijaitsevien turvetuotantohankkeiden vesistökuormituksen yhteisvaikutukset, turvetuotantoalueiden pinta-alaja kuormitustiedot sekä Ahosuon hankkeen suhteellinen osuus kokonaiskuormituksesta. Kpl 2.7 ja kpl Veden laatu Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin Ahosuon merkitys ympäröivien metsäalueiden vesiensuojelun kannalta. Alueen käyttö tulvien pidättämiseen ja vesiensuojelun parantamiseen jälkihoitomuotona. Tuotantomäärien arvio ja turpeen toimitusajat on täsmennettävä. Huomioitava Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelman lisäksi toimenpideohjelma, jossa myös Oulujoen- Iijoen vesienhoidon toimenpiteet on esitetty tarkemmin. Kuvattava vesienhoitosuunnitelman kohdevesistön tila ja tilatavoitteet sekä toimenpideohjelmassa alueellisena toimenpiteenä kuvattu uhanalaisten lajien (jokihelmisimpukka) suojeluun liittyvät toimenpiteet. Lisäksi tulee mainita, miten Oulujoen Iijoen vesienhoitosuunnitelmassa mainitut toimenpiteet ja ohjauskeinot otetaan huomioon hankkeen elinkaaren aikana. Kpl Kpl ja kpl 7.20 Kpl Kpl 2.9 Kpl Muut luvat ja hankkeen aikataulu Vaihtoehtojen käsittely: Vaikutukset maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen Huomioitava vuonna 2010 valmistunut Pohjois- Pohjanmaan ilmastostrategia ja laadittavana oleva Pohjois-Pohjanmaan ja Länsi-Kainuun suo-ohjelma. Arviointiohjelmassa esitetty aikataulu ei ole realistinen. Arviointiohjelmassa esitetyt toteutusvaihtoehtojen rajauskriteerit eivät ole riittäviä, koska vaihtoehdot poikkeavat toisistaan ainoastaan vesienkäsittelymenetelmien osalta siten, että molemmissa toteutusvaihtoehdoissa turvetuotantoon otettaisiin koko tuotantokelpoinen ala. Vaihtoehtona tulisi olla ainakin parhaan luonnontilaisen osan ja sen hydrologialle keskeisten ojitettujen osien poisjättävä vaihtoehto samoin kuin potentiaalisesti arvokkaiden ja suon hydrologian kannalta keskeisten alueiden ennallistamisen vaihtoehto. Turve on Pohjois-Pohjanmaalle tärkeä ja omavarainen energialähde. Strategia on huomioitu mm. turvetuotannon sijoittamisella ojitetulle ja luonnontilaisuudeltaan muuttuneelle suolle sekä turvetuotantoalueen jälkikäytön suunnittelussa ilmastoystävälliseksi. Aikataulu on muuttunut lisäselvitysten johdosta. VE1 ja VE2 tuotantopintaalat eroavat jonkin verran toisistaan. Turvetuotanto on sijoitettava sinne missä turvetta on. Kpl 5.4

46 34 Esitettävä eri tuotantoalueille suunnitellut vesiensuojelurakenteet sijaintikarttoineen, suunnitelmapiirustuksineen ja mitoitustietoineen sekä arvio niiden toiminnasta sekä siitä, miten ne täyttävät BAT-vaatimukset. Pintavalutuskentän toimivuutta on etukäteen arvioitava turvetuotannon vesiensuojeluohjeiston ja "Turvetuotannon valumavesien ympärivuotinen käsittely" TuKoshankkeen loppuraportissa esitettyjen mitoitus- ja suunnitteluohjeiden perusteella. Arvioitava, olisiko vesien suojelun tehon parantamiseksi tarvetta käyttää hyväksi lisätoimenpiteitä. Selvitettävä tarkemmin kemikaloinnin soveltuvuutta ympärivuotiseen käyttöön. Yhteysviranomainen esittää selvitettäväksi yhdeksi vesienkäsittelyn toteutusvaihtoehdoksi kemikaloinnin käyttämisen sulan maan aikaan ja talvella pintavalutuksen käyttämisen. TuKos-hanke käsittelee pinta-valutuskenttien sijoittamista ojitetuille alueille, Ahosuon pintavalutuskentät ovat ojittamattomalla osalla. Tuotantosuunnitelmakartta on esitetty liitteessä 1. ja pintavalutuskentän mitoitus liitteessä 2. Kpl 5.4 ja kpl 10. Ympärivuotinen kemikalointi on koekäytössä muutamalla tuotantoalueilla. Vaikutukset ja niiden selvittäminen Vaihtoehto, jossa turvetta tuotettaisiin jollain vaihtoehtoisella, ei-luonnontilaisella turvetuotantoalueella, ottaen huomioon hankkeen tarkoituksen tuottaa energiaturvetta Pohjois-Pohjanmaan energiantuotantolaitoksille. Kaikkien arvioitavien vaihtoehtojen ympäristövaikutukset on arvioitava hankkeen koko elinkaaren aikana. Huomioitava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden turvetuotannon suunnittelulle asettamat vaatimukset sekä maakuntakaavan turvetuotantoa ja av-vesistöä koskevat yleiset suunnittelumääräykset. Selostuksessa on arvioitava valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden sekä maakuntakaavan tavoitteiden toteutumista ja perusteltava, mikäli valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden ja maakuntakaavan maankäytön suunnittelun yleisistä periaatteista ja määräyksistä poiketaan. Osa suunnitellusta tuotantoalueesta (112 ha) on jo kertaalleen vaihdettu Vapo Oy:llä tuotantosuunnittelun alla olleeseen luonnontilaiseen suohon ns. suojeluvaihtoa. Ympäristövaikutukset on pyritty huomioimaan myös jälkihoitovaiheessa. Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet ohjaavat ensisijaisesti kaavoitusta. Ahosuo on osaksi ojitettua ja alueen luonnontilaisuus on jo muuttunut (luonnontilaisuusluokka 2). Kpl 7.7 Voimassa olevan maakuntakaavan näkökulmasta arvioinnissa on kiinnitettävä erityistä huomiota suoalueen luonto- ja kulttuuriarvojen selvittämiseen, niiden seudullisen merkittävyyden arviointiin ja vesistövaikutusten hallintaan. Livojoen rantayleiskaavassa asetetut tavoitteet tulee ottaa huomioon hankkeen vaikutusten arvioinnissa. Asutukseen ja asukkaisiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset selvitetään riittävällä laajuudella myös purkuvesistön varrella Livolla, Ala-Livolla, Pärjänsuolla ja Yli-Livolla. Asutukseen kohdistuvaan vaikutustarkasteluun tulee sisältyä myös vaikutukset vapaa-ajan asutukseen. Arvioinnissa on otettava huomioon myös vireillä olevien turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutukset. Luonto ja kulttuuri arvot (kpl 7), vesistövaikutusten hallinta (kpl 5 ja 10) Kpl 2.4.3, kpl 7.7 Arviointivaiheessa lähialueen rakennuskanta tarkistetaan. Arviointi on tehty kartta- ja ilmakuvatarkastelun sekä Livojoen rantayleiskaavaluonnoksen avulla. Laajalle ulottuvat yhteisvaikutukset ovat liikennevaikutukset kpl 7.9 sekä vesistövaikutukset kpl 7.1. Asukaskyselyjä on lähetetty 94 kpl. Vaikutukset maaja kallioperään sekä pohjavesiin Vaikutukset vesistöön Arvioida läheisen lähteen luonnontilaisuus ja hankkeen vaikutus lähteen luonnonarvoihin sekä alueen luontotyyppeihin ja lajeihin. Suunnittelualueen ja ympäristön nykytilan kuvauksessa tulee pintavesien osalta painottaa enemmän ekologisen tilan kuvausta ja biologisten laatutekijöiden tilaa kuvaavienmuuttujien arvoja. Hankkeen vaikutuksia biologisiin laatutekijöihin tulee arvioida. Kpl 7.6 Pohjavedet, kpl 0 Kasvillisuus ja luonnonsuojelulliset arvot Kpl vesistön ekologinen nykytila ja kpl vaikutukset ekologiseen tilaan

47 35 Vedenlaadun lisäksi tulee arvioida vesistön ekologista tilaa sekä miten hanke vaikuttaa vesienhoitosuunnitelmassa ja toimenpideohjelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumiseen. Vesistövaikutusarviossa tulee erityisesti huomioida orgaanisen kiintoaineen ja humuksen merkitys. Lisäksi arvioon pitää sisältyä myös tarkastelu Ahosuolle suunnitellun vesienkäsittelyn toimivuudesta ylivirtaamatilanteissa. Vesistövaikutukset on arvioitava vuosikuormituksen lisäksi erikseen kesäaikaisten vaikutusten osalta. Suunniteltujen laskuojien Koivuojan ja Peuraojan nykyinen tila tulee selvittää ja hankkeen toteutuksen vaikutukset laskuojien tilaan. Kpl ja kpl7.4 Kpl ja liite 12 kuormitus ja vedenlaatuarviot on tehty myös orgaanisen aineen osalta koko vuoden ja kesäajan virtaamien suhteen. Ahosuon vesisenkäsittely on suunniteltu mitoitusarvojen mukaan toimimaan myös ylivirtaamatilanteissa. Laskuojista tehty veden laadun ennakkotarkkailua (7.1.2). Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vaikutukset tuotanto-, palvelu-, ja elinkeinotoiminta-alueisiin sekä virkistyskäyttöön ja luonnonvarojen hyödyntämiseen Esitettävä menetelmät, joilla arvioidaan hankkeen vaikutuksia alueen hydrologiaan. Alueen tulvaherkkyys on selvitettävä. Tietoja tarkennettava niin, että saadaan käsitys kalastosta, kalastuksesta, saaliista ja kalojen poikastuotantoalueista kuormituksen vaikutusalueella Koivuoja ja Peuraoja mukaan lukien. Erityisesti poikastuotannon selvittäminen edellyttää haastattelujen lisäksi koekalastuksia. Arvioinnissa huomioitava, että Livojoella on velvoitetarkkailua sekä voimayhtiöllä että Metsähallituksella. Arvioinnissa on otettava huomioon myös Vaelluskalat palaavat Iijokeen -hanke ja siinä kertynyt aineisto sekä Iijoen kalatiet hanke ja hankkeiden aikana tehdyt ja työn alla olevat selvitykset ja suunnitelmat. Hankkeen vaikutukset Iijoen vaelluskalojen palauttamismahdollisuuksiin, myös yhteisvaikutukset muiden turvetuotantohankkeiden kanssa, tulee arvioida. Vaikutukset eri elinkeinotoimintoihin, myös matkailuun, arvioidaan ottaen huomioon myös hankkeen vaikutukset maankäytön kannalta. Vaikutukset paikalliseen työllisyyteen on arvioitava kaikissa eri toteutusvaihtoehdoissa ja 0-vaihtoehdossa. Vaikutukset hankealueella ja sen ala- ja yläpuolisella vesistöalueella tapahtuvaan metsästykseen, kalastukseen ja marjastukseen sekä muuhun virkistyskäyttöön tulee selvittää asukkaille ja muille toimijoille tehtävillä kyselyillä ja haastatteluilla. Arvioinnissa on otettava huomioon myös vireillä olevien turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutukset. Kpl Sähkökoekalastuksia on tehty kesällä PVO Vesivoima Oy:n kalataloustarkkailu tiedot on hyödynnetty, samoin Metsähallituksen tekemä kalataloustarkkailu Kpl 7.2 Kpl elinkeinoelä- talouteen kpl Vaikutukset mään ja Vaikutukset maankäyttöön ja lähiasutukseen kpl Asukaskysely on lähetetty 94 talouteen Aho- ja Koivusuon lähialueiden ja Livojokivarren asukkaille. Turvetuotantoalueen sisäisten kulkuväylien ja ojien aiheuttamia vaikutuksia jokamiehen kulkuoikeuksien säilymiseen tulee arvioida. Porotaloudellisten vaikutusten osalta tulee tehdä laajempi selvitys, jossa arvioidaan Ahosuon turvetuotantohankkeen mahdolliset vaikutukset Pudasjärven Livon, Pudasjärven sekä Pintamon paliskuntien porotalouteen. Huomioitava myös Pudasjärven alueen eri turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutus alueen paliskuntien porotalouteen ja poronhoitoon. Ulkopuolisten pääsy tuotantoalueelle on pääosin kielletty tulipalovaaran takia. Poronhoitajat voivat liikkua alueella koneteitä ja siltoja pitkin. Kpl 7.18 Porotalous. Hankealueen poronhoidosta on esitetty kysymyksiä asukaskyselyn yhteydessä ja porotaloutta on käsitelty myös seurantaryhmässä. Lisäksi alueen poroisäntää on haastateltu.

48 36 Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Vaikutukset luonnon eläin- ja kasvilajistoon, luonnon monimuotoisuuteen sekä suojeluarvojen säilymiseen: kasvillisuus Linnusto Metsähallituksen luontopalveluiden rekisterin mukaan alueella tai sen vaikutuspiirissä ei tunneta muuttohaukan pesäpaikkoja. Kesän 2012 kartoituksessa täydennettiin vuoden 2011 lintuselvitystä siten, että erityistä huomiota kohdistettiin uhanalaisten ja lintudirektiivin lajien esiintymiseen. Jokihelmisimpukka Muu eläimistö Ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvat vaikutukset on arvioitava siten, että arvioinnissa huomioidaan hankkeen eri vaihtoehtojen aiheuttamat vakinaiseen ja vapaa-ajan asumiseen kohdistuvat välittömät ja välilliset vaikutukset. Vaikutusarviointi tulee ulottaa riittävässä määrin myös Livojoen varrelle Livolle, Ala-Livolle, Pärjänsuolle ja Yli-Livolle. Arvioinnissa on otettava huomioon myös eri turvetuotantohankkeiden aiheuttamat yhteisvaikutukset. Häiriintyvät kohteet tulee esittää myös riittävän tarkkamittakaavaisilla vaikutustarkastelukartoilla. Alueella tehdyt kasvillisuusselvitykset tulee esittää arviointiselostuksen liitteenä. Selvityksistä tulee ilmetä erityisesti alueella mahdollisesti esiintyvät alueellisesti ja valtakunnallisesti uhanalaiset ja silmälläpidettävät suotyypit. Arvioinnissa tulee selvittää alueen merkitys seudullisessa suoalueverkostossa. Kasvillisuuskartoituksen laajuus on rajattava todellisen vaikutusalueen mukaan. 2 3 päivän maastotyö kesällä ei välttämättä anna riittävää kuvaa lajien ja luontotyyppien, eikä etenkään uhanalaisten luontotyyppien ja lajien mahdollisesta esiintymisestä. Eri lajien osalta paras tunnistusajankohta vaihtelee, joten on kiinnitettävä huomiota siihen, että erityisesti uhanalaisten, harvinaisten ja vaativien lajien kannalta maastotyö tehdään oikeaan aikaan. Alueen linnustoarvioiden selvittämisessä on perusteltua tehdä joko maalinnustoa koskevat linjalaskennat riittävällä tarkkuudella tai standardimenetelmän mukaiset kartoituslaskennat koko alueella. Erityiskartoituksia tulee tehdä edellä mainitun yleisinventoinnin lisäksi etenkin rimmikkoalueilla ja niiden ympäristössä (kohteena kahlaajat, vähälukuiset ja uhanalaiset lajit ym.). Laskentojen tulee kattaa myös vesilinnusto selvittäen myös alueen merkitys metsähanhen pesimä-, poikue- ja sulkasatoalueena. Selvitettävä alueen merkitys muuttohaukalle. Alueen merkitystä sen ulkopuolella esiintyvien lintujen ruokailu- ja levähdysalueena ei ole arvioitu. Lintuselvityksissä tulee kiinnittää huomiota erityisesti uhanalaisiin ja lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Joen pohjan laatu ja raakut tulee kartoittaa joesta koko hankkeen vaikutusmatkalta, mistä jokihelmisimpukoita on aiemmin tavattu. Lisäksi tulee selvittää hankkeen aiheuttama muutos lohikalojen ja raakun elinolosuhteissa: rehevöityminen, muutokset pohjan laadussa, virtauksenmuutokset ja muutokset veden kemiallisessa tilassa. Arvioitava vaikutukset Livojoen jokihelmisimpukkapopulaatioon Arviointiselostuksessa on otettava huomioon Jokisimpukkakantojen elvyttäminen uusilla menetelmillä Interreg IVA Nord -hanke. Esitettävä arvio alueella mahdollisesti esiintyvistä luontodirektiivin liitteen IV tiukasti suojelluista lajeista. Potentiaalisten lajien, kuten viitasammakon, esiintymisen mahdollisuus tulee selvittää luotettavasti. Asukaskysely on ulotettu hankealueen läheisyyteen sekä Livojokivarren asukkaille Livon kylälle saakka. Turvekuljetusten liikenneturvallisuusvaikutukset on tarkasteltu koko kuljetusreitin osuudelle. Kasvillisuuskartoitukset ovat liitteinä 8 ja 9. Kasvillisuuskartoitukseen on käytetty yhteensä 4 työpäivää kesällä Lisäksi on hyödynnetty maakuntakaavan kasvillisuuskartoitusta. Lisäkartoituksia on tehty kesän 2012 aikana (kämmekät). Pesimälinnustoa on selvitetty kesinä 2011 ja Linnustoselvitykset ovat liitteinä 10 ja 11. Kpl Kpl Kpl 0 ja 7.15

49 37 Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Arviointiselostuksessa tulee arvioida suon merkitystä paikallisesti, alueellisesti ja valtakunnallisesti. Työssä on hyvä ottaa huomioon kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjaukset sekä maakunnallisen suo-ohjelman tulokset. Myös lähialueille suunniteltujen turvetuotantohankkeiden yhteisvaikutukset tulee huomioida. Yhteisvaikutukset kpl 7.19 Vaikutukset ilman laatuun, ilmastoon ja meluun Vaikutukset tiestöön ja liikenteeseen Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriperintöön Epävarmuustekijät Ympäristö- ja turvallisuusriskit ja haitallisten vaikutusten vähentäminen Melu- ja etenkin pölyvaikutusten tarkastelualueen rajaus välittömien vaikutusten arviointirajalle metriin ei ole tarkoituksenmukaista, koska ihmisiin kohdistuvia vaikutuksia tulee arvioida laajemmalla alueella. Pölyvaikutusten osalta on tarpeellista tarkastella erikseen pölyn terveys- ja viihtyvyyshaittaan vaikuttavia tekijöitä. Melulle ja pölylle altistuvat kohteet tulee esittää riittävän tarkkamittakaavaisella kartalla. Tarkastelussa tulee ottaa huomioon lähialueille suunniteltujen turvetuotanto-hankkeiden yhteisvaikutukset. Vaikutukset ilmastoon esitettävä käyttäen hyväksi uusinta tutkimustietoa. Hankkeen vaikutukset kasvihuonetaseeseen ja ilmastonmuutokseen on arvioitava riittävällä tasolla. Turpeen poltosta syntyvät ympäristövaikutukset ovat Ahosuon turvetuotantohankkeen YVA-lain 2 :n tarkoittamia välillisiä vaikutuksia. Kuvattava hankealueen nykyinen tiestö ja selvitys esitettyjen liikenneväylien soveltuvuudesta turvekuljetuksiin. Kuljetusreitit on kuvattava myös riittävän tarkkamittakaavaisella kartalla. Arvioitava kuljetuksista aiheutuvan liikenteen jakautuminen eri tieosuuksille ja raskaan liikenteen määrä suhteessa nykyiseen raskaan liikenteen määrään. Lisäksi on arvioitava kuljetuksista mahdollisesti aiheutuvia liikenneturvallisuus-vaikutuksia ja meluhaittaa. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota kuljetusten liikenneturvallisuusvaikutuksiin (kevytliikenne mukaan lukien) yhdystiellä Lisäksi tulee arvioida myös hankkeen vaikutukset tiestön kuntoon. Hankkeen ja muiden alueella valmistelussa olevien hankkeiden liikenteelliset yhteisvaikutukset, erityisesti liikenneturvallisuus, on arvioitava. Muinaisjäännösten osalta alueen nykytilan kuvauksessa on tarkoituksenmukaista käyttää Museoviraston ylläpitämää muinaisjäännösrekisteriä. Arvioitava epävarmuustekijöiden vaikutusta arvioinnin tuloksiin riittävän monipuolisesti, huomioon otettavia seikkoja ovat esimerkiksi päästöjen vaihtelut erityyppisillä tuotantoalueilla sekä vesiensuojelumenetelmien mahdolliset rajoitukset talvella ja rankkasateiden aikana. Selostuksessa tulee riittävässä määrin vaihtoehdoittain tarkastella toimenpiteitä, joilla voidaan lieventää hankkeen merkittävimpiä vaikutuksia. Lisäksi on tarkasteltava mahdollisia onnettomuuksien aiheuttamia riskejä ympäristölle ja ihmisille sekä onnettomuuksien torjuntaan liittyviä toimenpiteitä. Hankesuunnittelun lähtökohtana tullee olla parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) sekä ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) soveltaminen. Pölyvaikutukset kpl Meluvaikutukset kpl Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset (sosiaaliset vaikutukset) kpl Kpl 7.10 Ilmanlaatu ja 7.11 Melu. Aho- ja Ruostesuon hankealueiden etäisyys on yli 1 km ja muihin hankealueisiin on yli 2 km, joten pölyn ja melun yhteisvaikutuksia ei hankkeista esiinny. Ilmastovaikutukset kpl Kpl7.9.2 ja kpl Kpl7.9.2 ja kpl Liikennevaikutuksia ja liikenneturvallisuutta on arvioitu kappaleessa Kpl7.8.1 Kpl 9 Kpl 10

50 38 5. HANKKEEN VAIHTOEHDOT 5.1 Vaihtoehto 0 Hanketta ei toteuteta eli turvetuotantoa ei aloiteta Aho- ja Koivusuon alueella lainkaan. Alue tulee säilymään nykyisellään. Noin puolet alueesta on metsäojitettu ja puolet luonnontilaista suota. Mikäli hanketta ei toteuteta, jäävät myös turvetuotannosta aiheutuvat hyödyt toteutumatta. Alueellinen työllistyminen heikkenee, kun vanhoja tuotantoalueita jää pois käytöstä ja uusia ei tule tilalle. Maakunnan energiaomavaraisuus pienenee ja ympäristöturpeen saanti heikkenee. 5.2 Vaihtoehto 1 Turvetuotantoalueen koko tuotettavine auma-alueineen on 208,5 ha. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen pintavalutus. Kuivatusvedet laskevat Koivu- ja Peuraojan kautta Livojokeen. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä on noin m 3. Alueelle rakennetaan kaksi pintavalutuskenttää, toinen Koivuojan valuma-alueelle (6,8 ha) ja toinen Peuraojan valuma-alueelle (3,9 ha). Pintavalutuskentät suunnitellaan hallussa olevan alueen ojittamattomille ja luonnontilaisille suoalueille. Pintavalutuskenttien yhteenlaskettu pinta-ala on 10,7 ha. Pintavalutuskenttien koko on 4,2 % koko hankealueen valuma-alueesta (253,3 ha). Tuotantoalueen alustava suunnitelma, lohkojen sijoittuminen ja koot ilmenevät liitteestä (Liite 1). Tuotanto- ja auma-alueiden sekä pintavalutuskenttien sijoittuminen ilmakuvalle on esitetty kuvassa (Kuva 5-1). Vaihtoehdossa tuotantolohkoja on kuusi (L1-L6) ja pintavalutuskenttiä kaksi (PVK1-2) Vaihtoehdon 1 (VE1) pintavalutuskentät Ahosuolle on suunniteltu kaksi pintavalutuskenttää ojittamattomille suoalueille. Toinen pintavalutuskentistä on lähellä Peuraojaa (PVK1 3,9 ha) ja toinen lähellä Koivuojaa (PVK2 6,8 ha). Molempien pintavalutuskenttien pinta-alat ovat vähintään 3,8 prosenttia koko valuma-alueesta (PVK1 4,5 % ja PVK2 4,1 %). Koko valuma-alueella tarkoitetaan eritysojien rajaamaa aluetta, jolta vedet kulkeutuvat pintavalutuskentälle. Varsinaisesta auma-alueet sisältävästä tuotantoalasta PVK1 on 5,5 % ja PKV2 4,9 %. Turvepaksuus on molemmilla kentillä yli 2 metriä ja pintaosan turve on huonosti maatunutta (H1-H3) sararahkaturvetta. Kentät on suunniteltu hieman pitkänomaisiksi ja kenttien pintakaltevuudet ovat alle 1 % ja lisäksi korkeuskäyrät ovat kohtisuorassa veden virtaussuuntaan nähden. Molemmat kentät soveltuvat siis mitoituskriteerien perustella hyvin pintavalukseen. Vesi pumpataan molemmille kentille ja jaetaan tasaisesti kentälle joko putkiston tai ojaston avulla. Kenttien myöhemmän toimivuuden kannalta on tärkeää, ettei rakentamisen aikana kentän pinnalla liikuta raskailla työkoneilla ja rikota kentän luonnonmukaista pintaa. Pintavalutuskenttien tarkempi mitoitus on esitetty liitteessä (Liite 2).

51 39 Kuva 5-1. Vaihtoehto 1 (VE1). Tuotantolohkojen (L1-L6) ja pintavalutuskenttien (PVK1-2) sijoittuminen ilmakuvalla. 5.3 Vaihtoehto 2 Turvetuotantoalueen koko auma-alueineen on 220,6 ha. Vuosittain tuotettavan turpeen määrä on noin m 3. Vesienkäsittelymenetelmänä on ympärivuotinen kemiallinen käsittely. Kemikalointiasemat, tarvittavine selkeytysaltaineen, rakennetaan molemmille valuma-alueille, Koivu- ja Peuraojalle. Kuivatusvedet laskevat Koivu- ja Peuraojan kautta Livojokeen. Vaihtoehtoon 1 verrattuna pintavalutuskenttien kohdat otetaan mukaan turvetuotantoon ja tästä johtuen tuotantoala on suurempi. Selkeytysaltaat sijaitsevat samoilla alueilla kuin vaihtoehdossa Toteutumattomat vaihtoehdot Ahosuon keskiosan jättäminen pois tuotannosta Yhteysviranomainen on lausunnossaan esittänyt tarkasteltavaksi vaihtoehtoa, jossa Ahosuon luonnontilainen keskiosa ja sen hydrologialle keskeiset ojitetut alueen jätettäisiin pois turvetuotannosta. Tämä tarkoittaisi koko Ahosuon keskiosan jättämistä pois tuotantosuunnittelusta. Täl-

52 40 löin Koivusuolle jäisi tuotantoaluetta noin 70 ha ja Ahosuon itäosalle noin 20 ha. Purkuvedet olisi edelleen johdettava toiselta alueelta Koivuojaan ja toiselta Peuraojaan. Ahosuon itäosan 20 ha tuotantoalue jää erilliseksi ja sitä ei ole taloudellista ottaa mukaan turvetuotantoon. Jäljelle jäävällä Koivusuon (70 ha) alueella ei olisi enää tarpeellista laatia erillistä ympäristövaikutusten arviointia. Yhdistelmävaihtoehto vesienkäsittelyssä Yhteysviranomainen on lausunnossaan esittänyt vertailtavaksi vaihtoehtoa, jossa sulanmaan aikaan olisi käytössä kemiallinen käsittely ja talvella pintavalutuskenttä. Tuotantoalueen kuivatusvesien käsittely joko pintavalutuksella tai kemiallisella puhdistuksella on parasta käyttökelpoista tekniikkaa (Väyrynen ym. 2008). Mikäli tuotantoalueella ei ole mahdollisuutta riittävän kokoiseen pintavalutuskenttään, tehostetaan vesienkäsittelyä muilla menetelmillä, kuten kasvillisuuskentillä ja -altailla tai kemiallisella puhdistuksella. Aho- ja Koivusuon hankealueella riittävät pintavalutuskentät voidaan toteuttaa, joten hankkeesta vastaava katsoo, ettei pintavalutuksen ja kemiallisen käsittelyn yhdistelmä ole lähtökohtaisesti perusteltu vaihtoehto hankkeen tässä vaiheessa. Kemiallinen käsittely poistaa paremmin vedestä fosforia ja vedessä olevia kemiallisesti hapettuvia orgaanisia aineita, kuten humusta, mutta huonommin kiintoainetta ja typpeä kuin pintavalutuskenttä. Humus voi puolestaan esiintyä sekä kiinteänä että liukoisena, joten kemiallinen käsittely voi pidättää paremmin liukoista humusta, mutta päästää ohi kiintoainehumusta kuin pintavalutuskenttä. Puhdistusmenetelmän valinta riippuu siis vastaanottavasta vesistöstä, esimerkiksi siitä, onko vesistö esimerkiksi typpi- vai fosforirajoitteinen tai onko vesi poikkeuksellisen kirkasta. Yhdistelmällä ei tässä tapauksessa saavuteta sellaisia eroja purkuvesistön vedenlaadussa, että menetelmä olisi järkevä ottaa mukaan vertailuun.

53 41 6. YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINNIN KUVAUS 6.1 Arvioitavat vaikutukset Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioidaan hankkeen vaikutukset YVA-lain ja -asetuksen edellyttämässä laajuudessa. Ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun hankkeen aiheuttamia muutoksia fyysiseen, elolliseen, sosiaaliseen ja sosioekonomiseen ympäristöön. Arvioitaviksi tulevat seuraavassa esitetyt vaikutukset: Arvioitavat ympäristövaikutukset Ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys Maaperä, vesi, ilma, ilmasto, kasvillisuus, eliöt ja luonnon monimuotoisuus Yhdyskuntarakenne, rakennukset, maisema, kaupunkikuva ja kulttuuriperintö Luonnonvarojen hyödyntäminen Tarkastelussa olevia vaihtoehtoja tullaan vertailemaan niiden keskeisten ominaisuuksien ja merkittävien vaikutusten suhteen. Vertailussa on esitetty eri vaihtoehtoihin liittyvät positiiviset ja negatiiviset tekijät, mahdolliset riskit, epävarmuudet sekä merkittävät vaikutukset. Vaikutusten merkittävyyden pohjalta voidaan arvioida vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta. Vaikutusten merkittävyyden arviointia varten otetaan huomioon seuraavat tekijät: arviointimenetelmät vaikutusten alueellinen laajuus vaikutuksen kohde ja kohteen herkkyys muutoksille vaikutuksen palautuvuus tai pysyvyys vaikutuksen kesto ja aiheutuvan muutoksen suuruus pelot, asenteet ja epävarmuudet vaikutuksen merkittävyys eri näkökulmista (asukkaat, elinkeinoelämä, ympäristönsuojelu) vaikutusten todennäköisyys epävarmuustekijät Turvetuotantoalueen elinkaari käsittää suon tuotantoa valmistelevan kuivatusvaiheen, turpeen nostoajan sekä jälkihoitovaiheen. Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset muodostuvat suon luonnontilan muutoksesta, turvetuotantoalueen kuivatuksesta aiheutuvista vesistövaikutuksista sekä tuotantotoiminnasta ja turpeen kuljettamisesta aiheutuvista pöly- ja meluvaikutuksista. Turveteollisuusliitto ry. on laatinut ohjeen turvetuotannon luontovaikutusten sekä pöly- ja meluhaitan arvioinnista. Ohjetta on käytetty hyväksi laadittaessa tämän hankkeen ympäristövaikutusten arviointia. Turvetuotannon ympäristövaikutuksista selvitetään taulukossa (Taulukko 6-1) esitetyt, keskeisiksi arvioidut vaikutukset. Arvioinnissa rajoitutaan tuotantoon liittyvien vaikutusten arviointiin. Lopputuotteiden käytön vaikutukset rajataan selvityksen ulkopuolelle. Ilmastovaikutusten yhteydessä on kuitenkin huomioitu turpeen polton vaikutukset.

54 42 Taulukko 6-1. Turvetuotannon mahdolliset ympäristövaikutukset (Rinttilä ym. 1997). Tässä ympäristövaikutusten arvioinnissa pääpaino on seuraavilla tekijöillä: Pinta- ja pohjavedet Kalasto ja kalastus Maankäyttö ja asutus Maa- ja kallioperä Liikenne ja liikenneturvallisuus Ilmanlaatu ja ilmasto Melu ja pöly Maisema ja kulttuuriperintö Ihmisten elinolot, viihtyvyys ja terveys Elinkeinoelämä ja talous Luonnonvarojen hyödyntäminen Porotalous Suojelukohteet Kasvillisuus, linnusto ja muu eläimistö 6.2 Tarkastelualueen rajaus Arvioitavan vaikutuksen vaikutusalue riippuu tarkasteltavasta vaikutuksesta. Osa vaikutuksista kohdistuu suoalueen välittömään läheisyyteen. Välittömien vaikutusten tarkastelualueena käsitellään niitä alueita ja kohteita, joihin suoalueen turvetuotanto aiheuttaa välittömiä muutoksia. Tällaisia ovat esim. tuotantotoiminnan alle jäävät kohteet, pöly, melu ja maisemamuutokset. Välit-