Raportti tutkijoiden retkestä Kaarresaloon ja Kuostonsaareen

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Raportti tutkijoiden retkestä Kaarresaloon ja Kuostonsaareen"

Antti Simo Aro
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 Raportti tutkijoiden retkestä Kaarresaloon ja Kuostonsaareen Panu Halme, Tuomas Aakala, Anna Oldén, Sonja Saine ja Juha Kauppinen

Emme esimerkiksi voi ottaa kantaa erikseen jokaisen metsäkuvion tilanteeseen, vaan esitämme tilanteen yleisemmin.

2 Yleistä Esitämme seuraavilla sivuilla lyhyesti inventointimme tuloksia. Emme tee yksityiskohtaista raporttia, koska inventointi oli pintapuolinen. Emme esimerkiksi voi ottaa kantaa erikseen jokaisen metsäkuvion tilanteeseen, vaan esitämme tilanteen yleisemmin. Päävastuu raportin sisällöstä on väitelleillä tutkijoilla (Aakala, Halme, Oldén). Saine on äskettäin valmistunut biologi, joka avusti aineiston keruussa, mutta ei vastaa raportin linjauksista. Kauppinen vastasi ryhmän viestinnästä (mm. tämän raportin kuvat), mutta Kauppinen ei vastaa kerätystä aineistosta.

3 Käytetyt inventointimenetelmät Teimme saariin retkiä, joiden aikana kävelimme jokaisen leimikkoon kuuluvan metsäkuvion alueella. Käytimme enemmän aikaa kuvioilla, joiden luontoarvot vaikuttivat puuston pintapuolisen tarkastelun perusteella korkeammilta. Tarkastelimme puuston rakennetta yleisesti ja kiinnitimme huomiota esimerkiksi puulaji- ja ikärakennesuhteisiin, sekä lahopuun määrään ja laatuun. Yritimme saada käsityksen siitä, onko puusto syntynyt luonnollisten häiriöiden vai ihmistoiminnan seurauksena. Keräsimme lajiaineistoa siltä osin kuin se oli mahdollista. Retken aikana oli pakkasta ja maassa oli noin 3 sentin lumipeite, joten lajihavainnointi oli puutteellista erityisesti sammalten ja lahopuurunkojen yläpinnalla kasvavan lajiston osalta. Pystyimme irrottamaan jonkin verran lahopuuta maasta ja tarkastamaan jonkun verran runkojen alapintoja. Keräsimme näytteet lajeista, joiden määritys maastossa oli epävarmaa. Kairasimme vallitsevien latvuskerrosten elävistä puista lustonäytteitä, joista määritimme puiden iän ja kasvunvaihtelun. Ajoitimme kairanäytteistä myös metsäpalot, jotka puu on eläessään mahdollisesti kokenut. Emme kairanneet lahopuita. Niiden iän ja kuolinvuoden selvittäminen vaatisi perinpohjaisempaa tarkastelua.

Tulokset: Puiden ikärakenne ja metsäpalohistoria Kuostonsaari, puiden ikärakenne Näytepuut 0 5 10 15 Metsäpalo 1854 1939 1800 1850 1900 1950 2000 Vuosi Kuvaajassa jokainen vaakarivi vastaa yhden

4 Tulokset: Puiden ikärakenne ja metsäpalohistoria Kuostonsaari, puiden ikärakenne Näytepuut Metsäpalo Vuosi Kuvaajassa jokainen vaakarivi vastaa yhden näytepuun tähänastista elinkaarta. Vaaleammalla värillä on esitetty niiden puiden elinkaaresta se osa, jonka puu on ollut heikossa kilpailuasemassa, eli kasvanut hyvin hitaasti ennen vapautumista naapuripuiden kilpailusta. Tässä vapautuminen on tapahtunut tuon yhden puun kohdalla metsäpalon jälkeen, jolloin naapuripuita on todennäköisesti kuollut, ja kilpailun vähennyttyä ravinneolot ovat käyneet suotuisammiksi. Kaarresalossa sama ilmiö näkyy 1960-luvun hakkuiden jälkeen. Kuostonsaaren isoimpien puiden ikärakenteessa näkyy (hakkuuhistoriasta huolimatta) etenkin vuoden 1854 metsäpalon vaikutus. Sen lisäksi tätä paloa vanhemmat puut ovat myös hyvin samanikäisiä. Tämä viittaa siihen, että saaressa on ollut metsäpalo myös 1800-luvun alussa, jonka jälkeen puusto on uudistunut. Osittain ikärakenne selittyy sillä, että Kuostonsaaren nuoremmilta metsäkuvioilta ei kairattu. Vanhin leimikossa ollut puu oli kairauskorkeudelta 194-vuotias.

5 Palo 1939 Palo 1854 Leimikko näkyy kartassa vaalealla peitevärillä

6 Kuostonsaarta. Aakala ja Saine kairaavat lustonäytteitä.

Kaarresalo, puiden ikärakenne Näytepuut 0 5 10 15 Metsäpalo 1869 Hakkuut 1960 1800 1850 1900 1950 2000 Vuosi Kaarresalossa metsää paloi ainakin vuonna 1869.

7 Kaarresalo, puiden ikärakenne Näytepuut Metsäpalo 1869 Hakkuut Vuosi Kaarresalossa metsää paloi ainakin vuonna Vaikka palo havaittiin vain yhdestä puusta saaren eteläosasta, ikärakenne on hyvin samankaltainen eri osissa saarta, mikä viittaa laajaan paloon. Palon lisäksi kahdesta ison kannon vierestä kairatusta kuusesta (vihreällä) näkyy, että 1960-luvun alun hakkuut ovat yltäneet myös eri puolille nykyistä leimikkoa. Vaaleammalla värillä on esitetty se aika, jolloin puut ovat kasvaneet hitaasti, vallitussa latvuskerroksessa (isompien puiden varjostamana).

8 Poimintahakkuu 1960-luvulla Palo 1869 Leimikko näkyy kartassa vaalealla peitevärillä

9 Kaarresaloa.

10 Kahden Kaarresalosta kairatun kuusen vuosittainen kasvu. Molemmissa puissa näkyy nopea ja pysyvä kasvunmuutos luvun alussa, jonka voi melko hyvällä varmuudella tulkita niiden vieressä sijainneiden kantojen hakkuuajankohdaksi. Muiden 1800-luvulla syntyneiden, kairattujen puiden kasvunvaihtelu noudattaa avoimelle paikalle syntyneille puille tyypillistä kasvua. Vaikka metsäpalon jälkiä saatiin ajoitettua vain parista kohdasta, ikärakenne ja puiden kasvunvaihtelu tukevat ajatusta metsäpalon seurauksena syntyneestä puustosta.

Tulokset: Lajistohavainnot Kuostonsaari Kuostonsaaressa teimme lajistokartoitusta vaihtelevalla tarkkuudella koska suurehko osa leimikon metsäkuvioista oli melko voimakkaasti käsiteltyä, eikä

Havaitsimme siellä täällä vanhojen metsien indikaattorilajistoa, kuten korokääpä, ruskohaprakääpä, kultarypykkä, liiturypykkä ja kermakarakääpä Merkittävin löytö on merkitty nuolella karttaan.

11 Tulokset: Lajistohavainnot Kuostonsaari Kuostonsaaressa teimme lajistokartoitusta vaihtelevalla tarkkuudella koska suurehko osa leimikon metsäkuvioista oli melko voimakkaasti käsiteltyä, eikä merkittäviä lajilöytöjä ollut siksi kaikkialta odotettavissa. Havaitsimme siellä täällä vanhojen metsien indikaattorilajistoa, kuten korokääpä, ruskohaprakääpä, kultarypykkä, liiturypykkä ja kermakarakääpä Merkittävin löytö on merkitty nuolella karttaan. Saman juurakon alla havaittiin piilo-orakas (VU) ja hoikkaorakas (NT). On selvää, että laajempi selvitys tuottaisi lisää havaintoja Kuostonsaaresta. Suurimmasta osasta leimikkoa ei ole kuitenkaan todennäköisesti odotettavissa erityisen merkittävää lajistoa. Löytömme näyttäisivät olevan samansuuntaisia Greenpeacen löytöjen kanssa.

12 Lajistohavainnot: Kaarresalo Kaarresalossa inventoimme koko leimikon lajistoa, joskaan leimikon itäisimmässä osassa Kaarresalonsarven lähistöllä emme käyneet. Kaarresalossa monet luonnontilaisten mäntymetsien indikaattorilajit olivat varsin runsaita. Näitä olivat (runsaimmasta alkaen) männynkääpä, korokääpä, ruskohaprakääpä, kermakarakääpä ja aarnikääpä. Osa lajeista jäi todennäköisesti havaitsematta sääolojen takia. Silmälläpidettävä mäntyraspikka havaittiin lähellä länsirantaa (Tarkka havaintopiste laji.fi). Erittäin uhanalainen hiilikääpä havaittiin pohjoispäässä (Tarkka havaintopiste laji.fi). Löytömme näyttäisivät olevan samansuuntaisia Greenpeacen löytöjen kanssa myös Kaarresalon osalta.

13 Tulokset: Lahopuusto Emme tehneet lahopuustosta tarkempia mittauksia, mutta silmämääräisesti arvioituna molemmissa saarissa lahopuuta on vähän. Pitkälle lahonneen, järeän lahopuun puuttuminen on todennäköisesti yhteydessä saarten pidemmän ajan käyttöhistoriaan, etenkin tervanpolttoon. Tuoreemman lahopuun vähyyttä selittävät luontaista kuolleisuutta vähentäneet aiemmat hakkuut, sekä etenkin mäntylahopuun osalta saarten pitkäaikainen käyttö metsästykseen, kalastukseen ja retkeilyyn. Lahopuun osalta on huomattavaa, että Kaarresalossa on kuitenkin jäljellä hyvin vanhoja pinnaltaan hiiltyneitä tervaskantoja. Siellä täällä on myös muuta lahopuuta, erityisesti pystyyn kuolleita mäntyjä.

14 Yhteenveto Haluamme nostaa esiin kolme asiaa: 1) Saaret ovat erilaisia, joten niiden tilanne kannattaa ratkaista erikseen. Kaarresalon hakkuut ovat luonnonsuojelukysymys. Kaarresalon puusto on luultavasti suurelta osin metsäpalon jäljiltä syntynyttä. Ilmeisesti edellistä metsäpaloa edeltänyt tervanpoltto tms. on aiheuttanut lahopuun vähyyden, mutta elävä puusto on luontaista ja melko vanhaa. Lajisto on selvästi runsas ja joukossa on myös uhanalaislajistoa. 2) Kuostonsaaren hakkuut ovat lähinnä Natura-alueita ja retkeilyalueita koskeva periaatekysymys. Pienehkö osa Kuostonsaaren leimikoista on arvokasta metsää, jossa hakkuista on jo kymmeniä vuosia. Vaikka metsäpalon jäljet näkyvät valtapuiden ikärakenteessa, suuri osa on kuitenkin melko voimakkaasti käsiteltyä metsää. Näiden metsien osalta kyse on lähinnä siitä, pidetäänkö laajoja hakkuita Natura-alueilla ja retkeilyalueilla sopivana. Toivomme tämän osalta laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. 3) Saarissa elävän palonvaatijalajiston kannalta saarissa tai lähialueilla olisi kannatettavaa tehdä ennallistamispolttoja. Hiilikääpä puuttuu suurimmasta osasta Suomea. Laji on äärimmäisen harvinainen. Kaarresalosta tehtyjen havaintojen, ja aiemmin Manamansalosta tehdyn havainnon, perusteella voi väittää, että alue on lajille tärkeä, ehkä jopa tärkein esiintymisalue Suomessa. Lajia voisi parhaiten auttaa sellaisella ennallistamispoltolla, jossa osa puustosta jäisi eloon. Kannustamme Metsähallitusta toteuttamaan ennallistamispolttoja Oulujärven alueella. Esimerkiksi Kuostonsaaren leimikoista monet sopisivat ennallistamiskohteiksi joko suoraan tai harvennushakkuun jälkeen.

Samankaltaiset tiedostot

Aineisto ja inventoinnit

Aineisto ja inventoinnit Pienialaisen täsmäpolton pitkäaikaisvaikutukset kääpälajiston monimuotoisuuteen Reijo Penttilä¹, Juha Siitonen¹, Kaisa Junninen², Pekka Punttila³ ¹ Metsäntutkimuslaitos, ² Metsähallitus, ³ Suomen ympäristökeskus