Meillä jokaisella on oikeus fysioterapiaan

Transkriptio

1 Jenni Bjong Fysioterapeutti Meillä jokaisella on oikeus fysioterapiaan Fysioterapian rooli saattohoidossa on vielä melko uusi, eikä selkeää toimintamallia ole muotoutunut. Näkisin kuitenkin fysioterapeutin työlle tärkeän paikan saattohoitopotilaan laadukkaassa ja kokonaisvaltaisessa hoidossa. Kun hoidon tavoitteena on parantaa potilaan elämänlaatua ja helpottaa kärsimyksiä elämän viimeisinä hetkinä, tulee potilaan parhaaksi tehtävä työ suunnitella ja toteuttaa moniammatillisesti ja oireiden mukaisesti. Fysioterapian avulla voidaan mm. ylläpitää potilaan toimintakykyä ja omatoimisuutta, ennaltaehkäistä niveljäykkyyttä ja painehaavaumia, helpottaa ja ennaltaehkäistä kipuja, sekä parantaa saattohoitopotilaan elämänlaatua. Fysioterapeutilla on myös merkittävä rooli hoitohenkilökunnan ja omaisten ohjaamisessa ja neuvonnassa. Fysioterapia suunnitellaan ja toteutetaan aina potilaan toimintakyvyn ja tarpeiden mukaan ja tarve arvioidaan uudestaan potilaan toimintakyvyn muuttuessa. Hoito ja kuntoutus tulee aina suunnitella yhteistyössä potilaan sekä omaisten ja häntä hoitavien tahojen kanssa. Fysioterapian aloittamisesta tulee aina keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Apuvälineet omatoimisuuden ja liikkumisen tukena Toimintakyvyn rajoittuessa, tulee myös apuvälinetarpeen sekä asunnonmuutostyöntarpeen arviointi ajankohtaiseksi. Oikeanlaisilla ja oikea-aikaisilla apuvälineillä voidaan tukea toimintakykyä sekä lisätä omatoimisuutta. Apuvälineiden avulla voidaan myös taata turvallinen ja ergonominen hoitotyö sekä tukea kotona pärjäämistä potilaan ollessa kotihoidossa. Kotona asuvien saattohoitopotilaiden kohdalla tulee tarvittaessa tehdä myös kartoitus mahdollisista asunnonmuutostöistä, jotta liikkuminen asunnossa onnistuu myös toimintakyvyn rajoittumisen jälkeen.

2 Apuvälineet voidaan karkeasti jakaa liikkumisen apuvälineisiin sekä päivittäisien toimien apuvälineisiin. Liikkumisen apuvälineillä tuetaan henkilön liikkumista sisällä tai ulkona. Saattohoitopotilaiden kohdalla liikkumisen apuvälineet tulevat usein tarpeellisiksi fyysisen toimintakyvyn heikentyessä sairauden tai leikkausten seurauksena. Lievemmissä liikkumiskyvyn vajauksissa riittää usein rollaattori tai pikkukeppi turvaamaan kävelyä. Toisinaan tarpeen voi olla myös pyörätuoli erilaisine lisävarusteineen. Päivittäisten toimien apuvälineet tulevat kysymykseen silloin, kun potilaan päivittäisistä toimista suoriutuminen on vaikeutunut. Mm. suihkutuoli, wckorotus, tarttumapihdit ja sänkyyn kiinnitettävä nousutuki tukevat potilaan omatoimisuutta niin koti- kuin laitosolosuhteissa. Yleiskunnon ja fyysisen toimintakyvyn heikentyessä entisestään, tulevat myös sähkösänky ja siirtymisen apuvälineet tarpeellisiksi. Kaikissa apuvälineissä tulee huolehtia myös painehaavaumien ehkäisystä ja tarvittaessa hankkia esimerkiksi painehaavaumia ehkäisevä patja sähkösänkyyn. Kotona asuvien saattohoitopotilaiden kohdalla, on toisinaan tarpeen tehdä joitakin muutostöitä asunnossa, jotta liikkuminen ja hoito onnistuvat siellä turvallisesti. Tällaisia muutostöitä voivat olla mm. tukikahvojen asennus, ovien leventäminen tai kynnysten poisto. Fyysisen toimintakyvyn tukeminen parantaa potilaan elämänlaatua Fyysisen toimintakyvyn arviointi ja tukeminen on keskeinen osa fysioterapeutin työtä. Näin myös saattohoitopotilaiden kohdalla. Fyysisen toimintakyvyn arviointi toimii luonnollisesti fysioterapia- / kuntoutumissuunnitelman pohjana. Arviota voidaan hyödyntää soveltuvin osin myös hoito- ja palvelusuunnitelman laatimisessa osana moniammatillista työtä. Fyysisen toimintakyvyn arviointi pitää sisällään liikkumiskyvyn sekä päivittäisistä toimista suoriutumisen kartoittamisen haastattelun, havainnoinnin ja toimintatestien avulla. Saattohoitopotilaan fyysisen toimintakyvyn tukeminen voi pitää sisällään arkiliikkumista, yksilöllisesti suunniteltua ja ohjattua / omatoimista harjoittelua tai ryhmämuotoista harjoittelua. Harjoittelun tavoitteena on tukea liikkumiskykyä ja peruskuntoa ylläpitämällä lihasvoimaa, tasapainoa, hengityselinten toimintaa sekä nivelliikkuvuutta. Ohjatun harjoittelun lisäksi potilasta on hyvä kannustaa omatoimiseen liikkumiseen (mm. kävely, luonnossa liikkuminen, uinti) omien voimavarojen ja kunnon mukaan. Myös mahdollista omaishoitajaa on syytä muistuttaa oman

3 kuntonsa ylläpitämisestä liikunnan keinoin! Harjoittelun rasitus, määrä ja kesto tulee valita potilaan kunnon mukaan ja siinä tulee huomioida mahdollinen kunnon vaihtelu. Tarkoituksena ei ole, että potilas uuvuttaa itsensä liikunnalla, vaan liikunnan tarkoitus on ylläpitää potilaan hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua. Näin ollen harjoittelu ja liikkuminen tapahtuu potilaan voimavaroja kuunnellen. Fyysisen aktiivisuuden ja harjoittelun vaikutuksista saattohoitopotilaan elämänlaatuun ja hyvinvointiin löytyy myös tutkimuksia. Esimerkiksi Beatonin ym. (2009) systemaattisen kirjallisuuskatsauksen mukaan fyysisellä harjoittelulla voi olla myönteisiä vaikutuksia metastoitunutta syöpää sairastavien elämänlaatuun sekä fyysiseen toimintakykyyn. Lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät osana hyvää kivunhoitoa Kipu on yleinen saattohoitopotilaan oire. Kipua on erilaista. Se voi syntyä taudin vaurioittaessa kehoa (esim. syöpä kasvaessaan), olla hermokipua (esim. seurausta leikkauksesta tai sädehoidosta) tai syövän etäpesäkkeiden aiheuttamaa luustokipua. Tämän lisäksi tulee muistaa, että saattohoitopotilas, kuten kuka tahansa meistä, voi kärsiä myös sairauteen liittymättömistä kivuista. Selkäkivut, niskahartiaseudun jännitykset ja jäykkyydet tai päänsärky ovat luonnollinen seuraus kun ihminen jää sairauden ja fyysisen aktiivisuuden heikentymisen seurauksena vuoteeseen pitkiksi ajoiksi. Lisäksi potilas voi sairastaa myös muita kipuja aiheuttavia sairauksia, kuten nivelrikkoa tai nivelreumaa. Kipu voi myös esiintyä erilaisissa tilanteissa. Joskus kipu provosoituu liikkuessa, toisinaan taas potilaan on vaikea löytää levossa hyvää asentoa kivun vuoksi. Koska kipua on erilaista ja se on usein merkittävä oire saattohoitopotilaalla, tulee sen tutkimiseen ja hoitoon perehtyä moniammatillisesti ja miettiä vaihtoehtona myös lääkkeettömät kivunhoitomenetelmät. Lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä on tarkoituksenmukaista käyttää kipulääkityksen rinnalla ja niiden tukena. Hoitovaihtoehdoista on aina syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Lääkkeettömiä kivunhoitomenetelmiä on erilaisia. Tutkimusten mukaan mm. TNSsähkökipuhoito, akupunktio, hieronta sekä rentoutus voivat lievittää saattohoitopotilaiden kipua (Pan ym. 2000). Asentohoito. Hyvän asentohoidon avulla paitsi helpotetaan kipuja, myös ehkäistään niitä. Asennon muutos lieventää kipureseptoreihin kohdistuvaa ärsytystä, ehkäisee nivelten

4 jäykistymistä ja painehaavojen syntymistä, parantaa hengitystä ja verenkiertoa sekä rentouttaa. Asentohoidosta huolehtiminen on erityisen tärkeää niillä potilailla, jotka joutuvat olemaan pitkiä aikoja vuoteessa tai pyörätuolissa. Asentoa on vaihdettava riittävän usein ja apuna voi tarvittaessa käyttää tyynyjä ja painehaavaumia ehkäiseviä patjoja / istuintyynyjä. Tarvittaessa asentohoitoa tukemaan on hyvä hankkia myös sähkösäätöinen sänky ja riittävillä säädöillä varusteltu pyörätuoli. Liikehoito. Liikehoito voi olla passiivista tai aktiivista, riippuen potilaan kunnosta. Liikehoidon tavoitteena on ylläpitää nivelten liikkuvuutta, vilkastuttaa verenkiertoa, parantaa hengitystä, vähentää turvotuksia sekä ylläpitää fyysistä toimintakykyä. Liikehoito mahdollistaa asentohoidon ja päivittäiset toimet, tukee omatoimisuutta ja lieventää kipuja. TNS (transkutaaninen elektroninen hermostimulaatio). TNS-sähkökipuhoito soveltuu hyvin erilaisten kiputilojen hoitoon (lihas-, nivel- ja hermoperäinen kipu). Se on yleisesti käytetty, hyvin siedetty ja turvallinen kivunhoitomenetelmä, jolla on vain vähän vasta-aiheita. Laitteita on helppo käyttää ja niitä voidaan lainata myös kotiin. Laitetta voi käyttää ohjeiden mukaan fysioterapeutin lisäksi myös hoitaja / omainen tai jopa potilas itse. Tutkimustulokset TNS-sähkökipuhoidon käytöstä syöpäkivun ja palliatiivisen kivun hoidossa ovat ristiriitaisia. Tutkimusten laatu on heikkoa ja lisätutkimuksia tarvittaisiin. TNS saattaa auttaa syöpäkivun ja palliatiivisen kivun hoidossa. Näyttö ei kuitenkaan ole kovin vakuuttavaa. (Pan ym. 2000; Robb ym. 2009). TNS-sähkökipuhoitoa suositellaan käytettäväksi kipulääkityksen rinnalla Hieronta. Suurin osa ihmisistä pitää hieronnasta. Hieronta koetaan usein miellyttävänä ja rentouttavana ja sen koetaan lievittävän kipuja. Hieronnalla onkin rentouttava ja kipua lieventävä vaikutus, jonka uskotaan perustuvan porttikontrolliteoriaan / endorfiiniteoriaan sekä paikalliseen selkäydintasolla tapahtuvaan reflektoriseen reaktioon. Toki mielialatekijöilläkin lienee oma vaikutuksensa. Myös tutkimusten valossa hieronnan on todettu lievittävän saattohoitopotilaiden kipuja (Kutner ym. 2008). Lämpö- / kylmähoito. Lämpö- ja kylmähoito sopivat hyvin kivun itsehoidoksi ja niitä on helppo toteuttaa kotioloissakin. Lämmön vaikutuksia ovat mm. verenkierron vilkastuminen, kudosvenyvyyden lisääntyminen sekä lihasjännityksien laukeaminen. Näiden seurauksena potilas

5 rentoutuu ja kivut lieventyvät. Kylmä puolestaan poistaa turvotuksia ja kipua. Molemmat menetelmät ovat turvallisia ja hyvin siedettyjä ja vaikutuksen huomaa yleensä hyvin nopeasti. Rentoutus. Rentoutumisen avulla potilas oppii suuntaamaan ajatukset pois kivusta. Tämän lisäksi rentoutuminen vähentää ahdistuneisuutta ja lihasjännityksiä sekä parantaa unenlaatua. Rentoutus menetelmiä ovat mm. jännitys-reuntous menetelmä, hengitysharjoitukset, mielikuvaharjoitukset tai musiikki. Potilas voi tehdä rentoutusharjoituksia myös valmiiden CD-levyjen mukaan vaikkapa kotona. Muut menetelmät. Kokeilemisen arvoisia kivunhoito menetelmiä ovat myös turvotusta vähentävät tukisukat ja hihat, liikkumista ja päivittäisistä toimista suoriutumista helpottavat tuet (esim. selkätuki, polvituki), keskustelu, kosketus, huumori ja uni. Apuvälineiden avulla voidaan helpottaa kipuja kun ne aiheutuvat liikkumisesta. Myös akupunktio ja lymfaterapia helpottavat usein kipuja. Mikään tuskin estää kokeilemasta myöskään ns. vaihtoehtohoitoja (enkeliterapia, kristallikivihoito, reiki, aromaterapia tms.) mikäli potilas kokee hyötyvänsä niistä. Fysioterapeutti henkilökunnan ja omaisten ohjaajana Fysioterapeutin rooliin saattohoidossa kuuluu myös henkilökunnan ja omaisten ohjaus. Ohjaus voi olla esimerkiksi ergonomian ja potilassiirtojen ohjausta sekä ohjaamista kuntouttavaan työotteeseen. Lisäksi fysioterapeutti voi ohjeistaa henkilökuntaa tai omaisia fyysiseen harjoiteluun ja lääkkeettömään kivunhoitoon kyseisen potilaan kohdalla. Fysioterapeutilla on hyvä asiantuntemus apuvälineistä ja hän osaa opastaa niiden käytössä. On hyvä muistaa, että moniammatillisessa tiimissä tarvitaan myös fysioterapeutin asiantuntemusta kun tavoitteena on taata saattohoitopotilaalle mahdollisimman hyvä elämänlaatu.

6 Lähteet Beaton R, Pagdin-Friesen W, Robertson C, Vigar C, Watson H & Harris SR Effects of exercise intervention on persons with metastatic cancer: a systematic review. Physiotherapy Canada 2009 Summer 61 (3): Kutner JS ym. Massage therapy versus simple touch to improve pain and mood in patients with advanced cancer. A randomized controlled trial. Annals of international medicine, 2008 sep16, 149(6): Pan CX, Morrison RS, Ness J, Fugh-Berman A, Leipzig RM. Complementary and alternative medicine in the managment of pain, duspnoea and nausea and vomiting near the end of life: a systematic review: J Pain Symptom Manage 2000; 20: Robb K, Oxberry SG, Bennet MI, Johnson MI, Simpson KH, Searle RD. A cochrane systematic review of transcutaneous electrical nerve stimulation for cancer pain. Journal of pain and symptom management 37(4):746-53, 2009 April.