.- -- Fro gradu-tutkielra Maaserageolcgia Turun yliopisto. Feter ~ohansson L " -.- -*- ARKISI-C 1 ' r'c,'i,le 1500

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download ".- -- Fro gradu-tutkielra Maaserageolcgia Turun yliopisto. Feter ~ohansson L *" *-.- -*- ARKISI-C 1 ' r'c,'i,le 1500"

Helinä Leppänen
6 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 .- -- ARKISI-C 1 ' r'c,'i,le 1500 L *" *-.- -*- I ', 2 L Fro gradu-tutkielra Maaserageolcgia Turun yliopisto 25.j.1980 Feter ~ohansson

2 Tang tutkielna on tehty geologisen tutkimuslaitoksen naaseraosaston nzlninetsintza yalvelevan mazperatutkinustyön yhteydessä kesällä Zaluan osoittaz ~rityiset kiitokseni työryhmän ja vastuualueen johta- :alle FK Eeikki Eirvakselle slitz tuesta ja asiantuntevasta avusta, jota hzn oli aina vslnis cntanasn koko tutkimuksen teon aikana seka työryhrrani j asenille FK Keijo ~~enoselle, tutk. ass. Pertti Yakalalle 2a LuK Felcka iiuhciclle, jotka avustivat maastotut>:icuksissa ja jcllta sain rekentavaa kritil::kiz t;~öili e ~ i valheiscc. Eal~an zyös kiittaa Fri.Atto Laitckarla. ja hanen työr-~hnesnsä saamistani Ballioperz- js migeolo~isista eiedoista ja E-~rua ylio>istoz rica~era- ~eoloziar osastca saa~astani svustc, joka z&dollis%i tutkielmn tvkorxisen. Turussa k0... Teki22

17 nitutkimusta palvelevat näkökohdat. Farhairpia kuopan paikkoja ovat tasaiset pohjarnoreenialueet ja drumliinit. Zeinolan m1k:n alueella kuopat sijoitettiin sopiviin maastonkohtiin lähelle toisiaan. Kangasniemen tutkimusalueella, missä keskityttiin malmilohkareiden kulkeutumisen ja geofysikaalisten anomalioiden selvittamiseen, Buopat sijoitettiin 2-4 kuopan kohdealueiksi. Kohdealueiden välimatka vaihteli 1-6 km. Kohdealueilla kuopat sijoitettiin erilaisiin muodostumiin ja niiden eri osiin. Vertaamalla kohdealueen tuloksia keskenään tutkittavalta alueelta saatiin luotettavin tulos. Samoin vertaamalla eri kohdealueiden kesken samanlaisista muodostumista saatuja tuloksia saatiin paras kuva kullekin muodostumatyypille ominaisesta aineksesta. Kangasniemen Kokonkylassä tehtiin lisäksi pieneltä alueelta kulkeutumismatkatutkimus. Siellä tutkimuskuopat sijoitettiin km valimatkoin mannerjaän liikesuunnan suuntaiseksi jonoksi. Kaivinkoneella kaivetun kuopan reunat puhdistettiin lasiolla ja lastalla. Puhdistetusta kuopan seinämästa piirrettiin profiilipiirros. Samalla tehtiin stratigrafiset havainnot aineksen tiiveydestá, kivisyydesta, kivien koosta, kosteudesta ja erilaisista rakenteista. Niistä saatuja tietoja voidaan.käyttää myöhemmin hyväksi stratigrafisissa tulkinnoissa Suuntauslaskut Pohjamoreeniaineksen suuntaus on varmin tutkimusmenetelmä selvitettaessa moreenista mannerjäan liikesuuntia. Menetelmä perustuu moreenissa olevien pitkänomaisten kivien pituusakselin suunnan mittaamiseen. Pitkänomaisten kivien on havaittu suuntautuneen mannerjään liikesuunnan suuntaisesti ja osoittavan näin jään tulosuuntaa (Holmes 1941, Virkkala 1960b, 16). Tassa työssä on käytetty hyväksi makrosuuntauslaskuista saatuja tuloksia.

22 Pyöristyneisygs määritettiin kiven,kuluneimnalta sivulta. Silloin voitiin eliminoida moreenin kulkeutumisen ja kerrostumisen aikana tapahtuneen kiven sarkymisen aiheuttama virhe. ~ikali näin ei olisi tehty, kivet olisivat tulosten mukaan olleet sarmikkaampia ja aines paikallisempaa, kuin todellisuudessa oli Mineraalien separointi ja värjäys Tutkittavista fraktioista hienorakeisin oli mineraalifraktio. Se oli läpimitaltaan mm. Tana raekoko soveltui hyvin noreenin hienoaineksen mineralogisen koostumuksen selvittämiseen. Sekarakeiden osuus oli alle Toisaalta yksittäiset rakeet oli vielä helppo separoida magneettisesti ja tutkia stereomikroskoopilla. Kangasniemen Kokonlkylan näytteista erotettiin raskasmineraalit. Heinolan mlk:n naytteista tutkittiin lisäksi vaaleiden mineraalien keskinäiset suhteet mineraaleja varjaamalla. Tetrabrometaanilla suoritettu mineraaliseparointi ei tuottanut tarpeeksi puhdasta tulosta jatkotutkimuksia varten. Varsinkin kiilteet jaivat kellumaan keveiden mineraalien joukkoon epäpuhtaudeksi. Taman vuoksi paadyttiin mineraalien erilaiseen magneettiseen suskeptibiliteettiin perustuvaan separointimenetelmaan. Ensin tutkittavasta mineraaliaineksesta erotettiin k2simagneetilla magneettiset mineraalit. Jäljelle jaanyt aines separoitiin Franzin isodynaamisella separaattorilla. Sahkömagneetti erotti 1.2 A virran voimalla magnetoitumattomat ja magnetoituvit mineraalit massasuskeptibiliteetin perusteella. Edelliseen ryhmaan jaivat vaaleat mineraalit: maasalvat, kvartsi ja fluoriitti. Jälkimmäiseen ryhmaan erottuivat kiilteet, amfibolit, pyrokseenit ja muut tunmat mineraalit. Sekarakeet, joissa oli seka tummia että vaaleita mineraaleja erottuivat tummien mineraalien ryhmaan.

53 . Kuva 20. Ahveniston massiivista peräisin olevien kivien esiintymip nen seka kalimaasalpapitoisuudet 2 / tutkimuskuopista muodostetulla kivilaskulin jallo Heinolan maalaiskunnan tutkimusalueella. A I 24 tutkimuskuopan numero kivikoko mm $8 kpl $:na Q----G kivikoko 6-60 mm $ kpl $:na kivikoko 6-60 nn $ paino $:na kalimaasalpapitoisuus raekoossa mm $ kiviaineksen arvioitu kalimaa~alpa~itoisuus ~+--++~ 6-60 kiviaineksen arvioitu kalimaasalpapitoisuus D P I - e= IÖI kalliopera rapakiveä I<fj kalliopera gra.nodioriittiz tai anfiboliittia > rnznner jäan virtaussuuntza osoittava nuoli proksimaalikontakti D distaalikontakti 0!o 0 ' : ~ ;.{{.+.-.;:...;.+..-:..+-{ l+: T :.-; /.:l~..;j;.;;j I l KM 1

54 perässä esiintyvistä kiillegneissisulkeumista eikä tutkimusalueen ulkopuolella olevista migmatiittiutuneista kiillegneissijaksoista. Vulkaniittiluokan kiviä eli pääasiassa amfiboliitteja tavataan tutkimusalueen moreeneissa keskimäärin alle 3 %. Suurimmat pitoisuudet keskittyvät amfiboliittialueille ja niiden etela- ja kaakkoispuolelle viuhkamaiseksi alueeksi (kuvat 16, 17 ja 18). Amfiboliittikalliosta irronneet kivet pyrkivät kulkeutumaan mannerjään mukana etelään, mutta pinnanmuotojen voimakas vaihtelu sai aikaan jaavirtojen jakaantumista ja kiviaineksen leviamista. Lopputuloksena on amfiboliittialueiden etela- ja kaakkoispuolelle ulottuva kiviviuhka. Amfiboliittien ja muiden vulkaanisten kivien vähäinen maara on merkillepantavaa erityisesti alueilla, jossa alla oleva kallioperakin on amfiboliittia. Viipurin rapakivialueella tutkimuskuopissa tavatut granodioriittija amfiboliittikivet ovat pohjoisesta tulleita ja lähes paikallista ainesta. Sitavastoin Ahveniston massiivin moreenista tavatut muutamat granodioriittija vulkaniittiluokkaan kuuluvat kivet lienevät peräisin kauempaa pohjoisesta ja luoteesta Viilajärven ja Imjärven ympäristön kallioperasta (ks. kuva 5). Niiden kulkeutumismatkaksi tulee yli 10 km. Pitkämatkaisiksi kiviksi on laskettava myös muutamista kivilaskuista tavatut gabrot, anortosiitit ja peridotiitit, joita ei esiinny tutkimusalueen kallioperassa. Tuloksissa ne on yhdistetty yhdeksi kiviluokaksi. Kuvassa 21 on esitetty granodioriitti-, vuikaniitti- ja kiillegneissiluokan kivien maara kivilaskulinjalla. Niiden yhteenlaskettu maara nousee loivasti Ahveniston massiivin ja vanhempien kivilajien kontaktin eli jälkim- \ qmaisen proksimaalikontaktin jälkeen. Suurimmillaan niiden maara on lähellä distaalikontaktia, tutkimusalueen eteläosassa. Distaalikontaktin jälkeen, Viipurin rapakivialueen puolella niiden maara laskee taas jyrkästi.

60 40 % ril ' '-\, *b-'.pu Kuva 23. Vulkaanisten kivien esiintyminen Kokonkylän kivilaskkin jalla, Kangasniemen tutkimusalueella tutkimuskuopan numero (=99871/HH/79) * mm fl kpl-%:na kalliopera: e---o 6 60 kpl-$:na vulkaniitteja kiillegneissia 6-60 paino-%:na syvakivia I ' I distaalikontakti D Kuva 24. Tummien mineraalien ja magneettisten mineraalien maaran sekä hienoaineksen kuparipitoisuuden vaihtelu Kokonkylän kivilaskulinjalla, Kangasniemen tutkimusalueella. - tummien mineraalien määrä raekoossa mm vaalea pylväs = magneettisten mineraalien maara raekoossa mm tumma pylvas = moreenin hienoaineksen Cu-pitoisuus (ppm)

100

101

102

103

Samankaltaiset tiedostot

M 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30. Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974

M 19/1823/-75/1/10 Enontekiö, Kilpisjärvi Olavi Auranen 1975-10-30 Selostus malmitutkimuksista Enontekiön Kilpisjärvellä v. 1974 Syksyllä 1973 lähetti rajajääkäri Urho Kalevi Mäkinen geologisen tutkimuslaitoksen