Työryhmäkoordinaattorit: Satu-Mari Jansson, TheatreWorks Consulting Oy Pälvi Rantala, Lapin yliopisto

Transkriptio

1 Työryhmäkoordinaattorit: Satu-Mari Jansson, TheatreWorks Consulting Oy Pälvi Rantala, Lapin yliopisto Työmuotona ovat lyhyet (n. 10 min) puheenvuorot ja yhteiset keskustelut, pääpainon ollessa keskusteluissa Torstai , Päätalo, LS A Improvisaatio teatteritaiteesta business-uskottavaksi Jani Turku Työn kehittäminen tutkimusperustaisen teatterin toimintalogiikalla Anne Pässilä, Tuija Oikarinen, Vesa Harmaakorpi & Helinä Melkas Tauko Case TAI LIIKU: avoimen yhteissuunnittelun ja pilotoinnin kautta palvelukonsepteja Petri Jussila Muutosjohtajia valmentamassa teatterin keinoin: Oppimisen mahdollisuuksia, edellytyksiä ja vaikutuksia Satu-Mari Jansson Vaikutusten todentamisesta mitä taideperustaisessa toiminnassa tapahtuu? Pälvi Rantala > Kirjan julkaisu: Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia Perjantai , Päätalo, LS A Asiantuntijakeskusteluja osallistavan teatterin esteettis-eettisestä laadusta Marjo-Riitta Ventola Museopalvelut työhyvinvoinnin tukena Jenny Honka Taidetoiminta keskustelee yritysmaailmassa? Kirsi Heimonen ja Anu-Liisa Rönkä Pitäisi laajentaa työalaansa kuinka yhteiskuntapoliittinen ohjaus kantautuu taiteilijoiden ammatti-identiteettiin? Sari Karttunen Kulttuuriammattilaiset tulevaisuuden työn, tuotannon ja hyvinvoinnin muutosagentteina Kristiina Soini-Salomaa 1

2 Taiteesta toiseen. Taidelähtöisten menetelmien vaikutuksia TAIKA-hankkeen tutkijatiimin monivuotisen yhteistyön tuloksena on syntynyt artikkelikokoelma, joka julkaistaan Työelämän tutkimuspäivillä Taiteet ja työelämä -työryhmässä. Kirjan toimittavat Pälvi Rantala ja Satu-Mari Jansson. Julkaisun kirjoittajat ovat tanssija-tutkija Kirsi Heimonen, teatteria hyödyntävä työyhteisövalmentaja Satu-Mari Jansson, tohtoritutkija, kulttuurihistorioitsija-yhteiskuntatieteilijä Pälvi Rantala sekä kuvataidekasvatuksen professori Mirja Hiltunen. Julkaisussa tutkijat vastaavat kukin omasta näkökulmastaan siihen, millaista vaikutusta taidelähtöisellä toiminnalla voi olla työkontekstissa. Kirja sisältää neljä artikkelia. Mirja Hiltunen ja Pälvi Rantala tuovat näkyväksi sitä, miten taidetoiminta herättää, altistaa ja avaa kuuntelemaan ja keskustelemaan. Artikkeli perustuu koulutus- ja kehittämisorganisaatiossa järjestettyyn työpajasarjaan, jossa tutkijat ovat olleet mukana. Satu-Mari Jansson käsittelee artikkelissaan ammattikorkeakoulun hieman yli kymmenhenkisen johtoryhmän kanssa toteutettua kehittämisprojektia, jossa kehittämisen välineeksi luotiin teatterillinen interventio työyhteisöteatteri. Hän ensinnäkin avaa teatteri-intervention toteutusta, metodisia taustoja sekä konkreettista prosessia jolla kehittämistyötä tehtiin, toiseksi tarkastelee projektin tuottamia oppimisen mahdollisuuksia, edellytyksiä ja vaikutuksia. Kirsi Heimonen pohtii artikkelissaan taideperustaisten työpajojen merkitystä neljässä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysalan yksikössä. Hän nostaa esiin kolme keskeistä teemaa: joustavuuden, jatkuvuuden ja juurtumisen. Pälvi Rantalan pohtii artikkelissaan taidelähtöistä toimintaa näkyväksi tekijänä: sen kautta avautuu näkökulmia työyhteisöihin, työelämään, sen historiaan, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen, sekä työn tekemisen arkisiin käytäntöihin. Julkaisu sisältää myös kaksi yhteisartikkelia, joissa tutkijat pohtivat omia näkökulmiaan ja tutkimisen tapojaan sekä suhdetta taidelähtöiseen toimintaan. Tarkoituksena on tuoda näkyväksi se, että monialaisuus tutkimuksellisessa yhteistyössä on haasteellista, mutta myös hedelmällistä. Toinen yhteisartikkeli käsittelee kunkin tutkimuksen taustalla olevia metodisia valintoja ja metodologisia lähtökohtia. 2

3 Jani Turku IMPROVment Improvisaatio teatteritaiteesta business-uskottavaksi Improvisaatioteatteri on alkujaan näyttelijälle kehitetty työkalu, jonka avulla voidaan harjoitella teatterin tekemisen prosessia sekä synnyttää taidetta ja viihdettä ilman erillistä ennakkovalmistautumista tai käsikirjoitusta. Tyypillistä improvisoitua teatteria voivat olla esim. lyhyet sketsit, runot tai laulut ja improvisaation keinoin voidaan tehdä vaikka koko illan näytelmiä tai käsikirjoitusta tai se voi toimia luovan kirjoitusprosessin perustana, sillä kohtaukset ja juoni muotoutuvat tässä hetkessä ja niitä voidaan muokata loputtomasti. Soveltava improvisaatio vie teatterista tuttuja harjoitteita, simulaatioita ja pelejä työelämään ja soveltaa niitä joko henkilökohtaisiin elämäntaitoihin, ryhmätyökontekstiin tai yrityselämän erilaisiin tarpeisiin. Improharjoitteilla voidaan tutkia mm. hyvin moninaisia pehmeiden taitojen eri osa-alueita, sillä sen avulla voidaan pilkkoa vuorovaikutustaitoja harjoiteltaviin osiin. Lisäksi sama toiminnallinen valmennus tai koulutus voi toimia perustana innovaatioille, tuotekehitykselle tai strategiaprosessin toteutukselle. Monet muut valmennuksen ja yrityskoulutuksen osa-alueet, kuten Coaching, Mindfullness ja ketterät menetelmät (Agile), sisältävät samoja toiminnallisia menetelmiä, lainalaisuuksia ja näkökulmia kuin soveltava improvisaatio. Maailmanlaajuinen verkosto Applied Improvisation Network kerää vuosittain yhteen alan huippuosaajat yhteen, tänä vuonna konferenssi on Berliinissä Esitelmä summaa kokemuksia Suomen markkinoilta sekä maailmalla nähtyjä trendejä. 3

4 Pälvi Rantala Lapin yliopisto Vaikutusten todentamisesta mitä taideperustaisessa toiminnassa tapahtuu? Taidelähtöisen toiminnan vaikutusten todentaminen on ollut valtakunnallisen TAIKA-projektin tutkimusryhmän tavoitteena. Tietoa vaikutuksista tarvitaan moneen tarpeeseen: poliittiseen päätöksentekoon, hallinnollisten ratkaisujen tueksi, työelämän kehittämiseen ja tutkimukseen sekä käytäntöön, niin sanotun kentän tarpeisiin. Alustuksessani pohdin ensinnäkin sitä, millä ehdoin vaikutuksia voidaan todentaa. Vaikutusten todentamiseen liittyy myös taustaoletuksia ja normatiivis-ideologisia ajatuksia. Mitä esimerkiksi pidetään hyvinä vaikutuksina? Millainen on hyvä työyhteisö ja hyvä työntekijä? Onko aktiivisuus hyve? Millaisiin ajatuksiin ja ideologioihin itse sitoudumme? Toiseksi nostan esiin neljä erilaista teemaa tai asiakokonaisuutta, joiden suhteen olen havainnut muutosta työyhteisöissä tapahtuneen. Esimerkit perustuvat TAIKA-projektin aikana kerättyihin aineistoihin työyhteisöissä (mm. kysely, haastattelut, havainnointi, kirjoitukset, kuvallinen materiaali) sekä läsnäolooni taidetyöpajoissa. Käsittelen esimerkkien kautta seuraavia teemoja: työyhteisön keskustelukulttuuri, vuorovaikutus ja sitoutuminen, organisaation historia, menneisyys ja nykyisyys sekä työelämän asenteet ja toimintakulttuurit. Vapautunut ilmapiiri, avoimuus ja toisten tunteminen mahdollistavat monenlaiset tavat tehdä työtä ja luovat pohjaa uusille ajatuksille. Taidetoiminnan avulla voi tutustua toisiin, irtautua tutuista rooleista ja harjoitella erilaisia vuorovaikutustilanteita. Taidetoimintaan suhtautuminen voi myös tuoda näkyväksi tavan orientoitua työhön ja sen tavoitteisiin. Taideperustainen toiminta tuo näkyväksi erilaisia asenteita ja arvoja. Osa työntekijöistä on hyvin tavoiteorientoituneita, mikä näkyy myös taidetoiminnassa. Toiminnalta halutaan tuloksia sen sijaan että?vain tehtäisiin?. Sen hyväksyminen, että toiminta voi tuoda tullessaan jotain arvaamatonta, saattaa olla haasteellista tulosorientoituneelle mielelle. Taidetoiminta tuo näkyväksi myös sitä, miten työntekijät sitoutuvat työyhteisöönsä, ja miten paljon haluavat avata itseään muille. Työelämän, oman työyhteisön ja organisaation eri vaiheita voidaan tehdä näkyväksi taiteen keinoin. Ymmärrys oman organisaation historiasta, menneisyydestä ja nykytilanteesta auttaa ymmärtämään, miksi ollaan tässä ja toimitaan näin. Taideperustaisen toiminnan toteuttaminen tekee myös näkyväksi asenteita: mitä pidetään työnä? Miten työtä arvostetaan, paljonko siitä ollaan valmiita maksamaan? 4

5 Anne Pässilä Tuija Oikarinen Vesa Harmaakorpi Helinä Melkas Lahden teknillinen yliopisto, Lahti School of Innovation (LSI) Työn kehittäminen tutkimusperustaisen teatterin toimintalogiikalla Keskeisiä työelämää parantavia toimia voidaan löytää uusien epäortodoksisten menetelmien soveltamisesta. Pässilä (2012) jäsentää tutkimuksessaan soveltavan teatterin ja draaman roolia refleksiivisena oppimisprosessina. Käytäntölähtöiset innovaatiot ja toisin tekemisen toimintakulttuurit ovat tärkeitä yritysten ja julkisen sektorin organisaatioiden säilymisen kannalta (Harmaakorpi & Melkas, 2012). Innovaatio-sana on edelleen usein väärinymmärretty. Keskeistä on tunnistaa mitä toimintaan liittyvä tieto oikeastaan tarkoittaa työn ja innovaatiotoiminnan kontekstissa, eli kuinka käytänteisiin kietoutuva tieto rakentuu eri ammattiryhmien välillä jokapäiväistä työtä tehtäessä. Tiedon tunnistaminen edellyttää kokemusten kokemustiedon, kokemukseen, intuitioon ja hiljaiseen tietämiseen liittyvän tiedon ja perusoletusten avaamista (vrt. Pässilä, Melkas & Uotila, 2013). Pässilä (2012) kuvaa tutkimuksessaan, miten tutkimusperustaisesta teatterista kehitettiin oppimisprosessi neljässä organisaatiossa. Oppimisprosessin ytimessä on asioiden avaaminen yhdessä johdon ja henkilöstön kanssa (Pässilä, Oikarinen, Parjanen & Harmaakorpi, 2013). Käytäntölähtöisen innovaatiotoiminnan johtamiseen asia liittyy siten, että oivaltaminen on työyhteisössä kaikkien juttu ja meissä kaikissa työyhteisön ja verkostojen toimijoina on paljon hyvää ja kaunista potentiaalia (Pässilä, Oikarinen & Kallio, 2013; Pässilä, Oikarinen & Harmaakorpi, 2013). Pässilän (2012) tutkimus linkittyy visioon suomalaisen työelämän kehittämisestä Euroopan parhaimmaksi ja resonoituu myös opetus- ja kulttuuriministeriön Arvokas työelämä ja Työelämä hankkeen tavoitteisiin. Suomalaisen työn ja työelämän kehittämisessä taide-, kulttuuri- ja liikuntalähtöisellä (TAKULI) osaamisella on iso rooli rakennettaessa Suomea osaamisen kärkeen sekä luotaessa uusia tapoja innovaatioiden syntymiselle. TAKULI-toimintalogiikassa on kyse organisaatioon sovellettavista oivaltavan oppimisen ja kehittymisen tavoista. Oleellista on luoda tilaa yksilölliselle ja organisatoriselle oivaltamiselle; yhtenä oivallusta synnyttävänä tapana ovat taidelähtöiset menetelmät. Esityksessään Työelämän tutkimuspäivillä 2013 Pässilä, Oikarinen, Harmaakorpi ja Melkas esittelevät TAKULI-mallin vaikuttavuuden ja tietoisuuden syventämistä työn, työelämän ja organisaatioiden toiminnan kehittämiseen. TAKULI-toimintalogiikka tuo taiteen, kulttuurin ja liikunnan toimialoille ominaisen osaamisen organisaatioiden kehittämiseen. 5

6 Petri Jussila Jyväskylän ammattikorkeakoulu Case TAI LIIKU: avoimen yhteissuunnittelun ja pilotoinnin kautta palvelukonsepteja TAI LIIKU Taide- ja liikuntalähtöiset työelämän kehittämisinnovaatiot -projektin toiminta-alue on Keski-Suomi ja kesto Projektin kokonaisrahoitus on euroa, joka koostuu Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämästä ESR-rahoituksesta ja toteuttajien rahoituksesta. Projektin toteuttavat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Humap Oy ja Keski-Suomen Liikunta ry. Projektin päätavoitteena on rakentaa taide- ja liikuntalähtöisiä työelämää kehittäviä palveluja ja toimintamalleja, jotka vahvistavat kolmannen sektorin toimijoiden ja pk-yritysten osaamista sekä synnyttävät uusia työpaikkoja. Päätavoite jakautuu seuraaviin osatavoitteisiin: 1. Lisätä kolmannen sektorin toimijoiden ja pk-yritysten osaamista työelämän kehittäjänä koulutuksen, työpajojen ja konsultoinnin avulla. 2. Tuottaa uusia työelämää kehittäviä palvelukonsepteja, joissa käytetään taide- ja liikuntasisältöjä. 3. Vahvistaa taide- ja liikunta-alan erilaisten toimijoiden verkostoitumista ja yhteistyötä työelämän kehittämispalvelujen tuottamisessa muun muassa monialaisten työpajojen avulla. 4 Tuottaa ja levittää uutta tietoa liikunta- ja taidelähtöisestä työelämän kehittämisestä muun muassa seminaarien ja julkaisun kautta. 5. Vahvistaa Keski-Suomen osaamispohjaa ja tukea alueen työllisyyttä uusien palvelukonseptien ja liiketoimintamahdollisuuksien avulla. Projektin varsinaiseen kohderyhmään kuuluvat taiteen ja liikunnan kolmannen sektorin toimijat ja pkyritykset. Projektiin on osallistunut 11 toimijaa, joista mukana on ollut lähes 30 henkilöä. Projekti on järjestänyt kuusi lähipäivää, joissa periaatteina ovat olleet avoin dialogi ja yhteiskehittäminen. Sisältöinä on ollut mm. työhyvinvointi, palvelujen kehittäminen ja konseptointi sekä markkinointi, myynti ja hinnoittelu. Toteutustapoina on ollut mm. asiantuntija-alustukset, työpajatyöskentely, osallistavat menetelmät ja toimijoiden demot. Lähipäivien aikana on rakennettu palvelukonsepteja, joita on pilotoitu eri yhteyksissä, kuten Jyväskylän kaupungin sote-esimiesten ja Landis Gyr Oy:n tiimien kehittämisessä. Työelämän kehittämispäivien taiteet ja työelämä -työryhmässä alustan lähipäivien toimintamallista, tuloksista ja opetuksista. Lisäksi kuvaan pilotointien prosesseja, tuloksia ja opetuksia. Tästä syntyneet keskustelut hyödyttäisivät sekä TAI LIIKU-projektin toteuttajia että muita toimijoita. 6

7 Satu-Mari Jansson TheatreWorks Consulting Oy Muutosjohtajia valmentamassa teatterin keinoin: Oppimisen mahdollisuuksia, edellytyksiä ja vaikutuksia Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin avata teatteri-intervention toteutusta, metodisia taustoja sekä konkreettista prosessia, jolla kehittämistyötä tehtiin. Projektissa luotiin kehittämismetodi yhdistämällä työnohjausta, forum-teatteria ja tutkimusperustaista kehittämismetodia. Artikkelin toisena tehtävänä on tarkastella projektin tuottamia oppimisen mahdollisuuksia, edellytyksiä ja vaikutuksia. Tutkimus kuvaa ammattikorkeakoulun hieman yli kymmenhenkisen johtoryhmän kanssa toteutettua kehittämisprojektia, jossa kehittämisen välineeksi luotiin teatterillinen interventio työyhteisöteatteri. Alustuksessani vastataan kahteen tutkimuskysymykseen: 1) Miten teatteri-interventioita voi kehittää työnkehittämisen metodein? ja 2) Millaisia oppimisen mahdollisuuksia, edellytyksiä ja vaikutuksia teatteri-interventioon osallistuvat voivat kokea? Tutkimuksen toisessa vaiheessa kerättiin laadullista aineistoa siitä, millaisia muistikuvia osallistujilla oli projektista ja miten he olivat projektin kokeneet ja olivatko he projektin tuloksena muuttaneet työtapojaan. Tämän aineiston analyysin tuloksena syntyi kahden oppijan tyyppitarinaa: Pohtija Pinja ja Ratkaisija Ritva. Tyyppitarinat havainnollistavat yksittäisen osallistujan odotuksia, prosessia ja työtavan muutoksia. Tarinat kiteyttävät teatteri-intervention tuloksia ja vaikutuksia. Tarinat osoittavat myös kuinka eri tavoin osallistujat voivat kokea saman projektin ja miten erilaisia oppimispolkuja he voivat käydä läpi. Tutkimuksessa tuotetaan empiiristä näyttöä siitä, mitä organisaatiossa tapahtuu taiteellisten interventioiden aikana ja niiden jälkeen. 7

8 Marjo-Riitta Ventola Keski-Pohjanmaan Opisto/Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu Asiantuntijakeskusteluja osallistavan teatterin esteettis-eettisestä laadusta Monimutkaistuvassa ja tietoa tulvivassa yhteiskunnassa taiteen sosiaalisille muodoille näyttää olevan tilausta. Niissä luodaan erityisiä sosiaalisuuden tiloja, joissa mahdollistuu dialoginen kohtaaminen. Osallistava teatteri tarjoaa palvelumuotoja, kulttuurisia välineitä, joita kaivataan uutta yhteisöllisyyttä etsivässä ja aktiiviseen toimijuuteen kannustavassa kansalaisyhteiskunnassa. Sen muoto näyttää mukautuvan koulutus- ja hyvinvointiyhteiskunnan tarpeisiin. Sen ammatillisia käytäntöjä ja rajoja ohittava muoto on samanaikaisesti haastanut teatterialan ammatillista ajattelua uudistumaan. Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun tekemässäni lisensiaattitutkimuksessa tarkastelen osallistavaa teatteria sosiokulttuuriseen työhön liittyvänä vahvistamisen muotona. Soveltavan teatterin (applied theatre) sijasta käytän nimitystä osallistava teatteri (participatory theatre). Valinnallani painotan osallistumisen merkitystä esteettis-eettisenä elementtinä. Katsojaosallistuja on oppija, toimija, kansalainen ja kanssa-lainen. Tutkimuksessa lähestyin osallistavaa teatteria kriittisen pedagogiikan, vapaan sivistystyön ja sosiokulttuurisen työn teorioiden kautta. Kasvatusfilosofi Paulo Freiren ajattelu on luonteva heijastuspinta osallistavan teatterin käytäntöjen avaamisessa. Relaatioestetiikka (Relational Aesthetics) puolestaan tarkastelee taiteen nykymuotoja dialogisina tapahtumisina ja suhteina yhteiskunnan, yleisön ja taidekokemuksen välillä. Etsin tutkimuksessa vastausta kysymykseen, millaisena kulttuurisena ilmiönä suomalainen osallistava teatteri hahmottuu alan asiantuntijoiden ammatillisessa ajattelussa. Yksitoista kutsumaani ohjaaja-pedagogia keskustelee eläytymismenetelmään (empathy-based method) pohjautuvissa työpajoissa ammatillisista ideaaleista ja pyrkimyksistä. Osallistavan teatterin estetiikkaa on tapahtuminen ja prosessi. Samanaikaisesti osallistujien jäsentäessä suhdettaan käsiteltävään aiheeseen ja toisiin, ohjaaja valitsee muodon reittejä. Nimeän reittimerkeiksi opasteita, joiden avulla ohjaaja suuntaa ryhmän kulkua. Näitä on esimerkiksi konteksti, päämäärä ja yhdessä solmittu sopimus ja prosessin omistajuus. Uskallus kuunnella ja toimia läsnä olevana ryhmän prosessissa sekä tilannetajua edellyttävä harkinta nousivat ohjaajantyön ammatillisen estetiikan määrittäjiksi. Dialogiset luotaimet puolestaan ilmaisevat prosessissa tavoiteltavaa olemisen luonnetta; kuuleminen, läsnäolo, avoimuus, tasavertainen kohtaaminen, suvaitsevaisuus ja vastuu. Voimakkaasti nouse esiin kysymys ammatillisesta etiikasta. 8

9 Jenny Honka, suunnittelija Aboa Vetus & Ars Nova -museo Aboa Vetus & Ars Nova Museopalvelut työhyvinvoinnin tukena Työhyvinvointi koostuu niin henkilökohtaisesta kuin yhteisönkin hyvinvointitekijöistä, joita voidaan museokäynneillä kehittää. Historian ja nykytaiteen museo Aboa Vetus & Ars Novan ja Turun Sosiaali- ja terveystoimen kotihoito toteuttivat Työsuojelurahaston rahoittamana yhteishankkeen Taide jää mieleen. Hankkeessa Turun kotihoidon Pohjolan yksikön työntekijät (yhteensä työntekijää) kävivät säännöllisesti museossa, vuoden 2012 aikana yhteensä 9 kertaa. Heidän käyntinsä koostui museovierailusta ja työpajaosuudesta joko taideohjaajan tai taiteilijan johdolla. Museokäynnit kestivät korkeintaan kolme tuntia kerrallaan. Työyhteisö koki tiivistyneensä ja luovuuden käyttämisen työssä lisääntyneen tällaisten säännöllisten museokäyntien johdosta. Hankkeen vaikutuksia seurattiin soveltaen Kunta10-kyselyä sekä taideohjaajan havainnoinnilla ja haastatteluilla. Osallistujat vastasivat kyselyyn hankkeen alussa ja lopussa. Haasteena oli osallistujajoukon muuttuminen: alkukyselyyn ja loppukyselyyn vastasi eri määrä osallistujia ja vain tietty ydinjoukko pysyi samana läpi hankkeen. Lisäksi kysely ei ollut luotettava mittari vastaajajoukon pienuudesta johtuen. Havainnot ja haastattelut kuitenkin tukivat kyselyssä ilmennyttä ja positiiviset vaikutukset jo tällaisesta kokeilusta olivat huomattavat. Myös sidosryhmät kiittivät onnistunutta hanketta ja toivoivat sille jatkoa. Museoliitto palkitsi hankkeen Vuoden museopedagoginen teko - tunnustuksella ja Työsuojelurahastolta saatiin kannustavaa palautetta. Taiteen vaikutuksista hyvinvointiin on puhuttu jo vuosituhannen vaihteesta lähtien, mutta tutkimusta, joka toisi konkretiaa ja vakuuttavuutta taiteen hyvinvointivaikutuksille, on vähän. Taide on yhtä vaikeasti määriteltävä käsite kuin hyvinvointikin, joten jo tutkimuskäsitteistö on haastava. Taide jää mieleen oli yksi avaus rajatummalle käsittelylle museon ja työhyvinvoinnin yhteyksiä voitaisiin tutkia edelleen. Esimerkiksi Säännöllisten taidemuseokäyntien vaikutukset sairauspoissaoloihin sosiaali- ja terveysalalla on jo selkeämpi tutkimusaihe, joka taas voidaan nähdä osana suurempaa keskustelua työhyvinvointitutkimuksen ja taiteen hyvinvointiyhteyksien tutkimuksen näkökulmista. Museokentältä katsottuna museon hyvinvointivaikutukset ovat ilmeiset ja ulottuvat aina yksilöstä yhteiskuntaan. Ns. kovaa tutkimusta ja mitattavia tuloksia museon vaikutuksesta hyvinvointiin ja talouteen kaivattaisiin kuitenkin lisää. Lisätietoja tai muita kommentteja: Taide jää mieleen -loppuraportti: pdf Taideohjaajan blogi: 9

10 Kirsi Heimonen Lapin yliopisto Anu-Liisa Rönkä Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Taidetoiminta keskustelee yritysmaailmassa? Puheenvuorossa pohditaan työelämässä toteutettavaa, taiteeseen perustuvaa työskentelyä keskusteluyhteytenä taideperustaisten menetelmien ja yritysmaailman käytäntöjen välillä. Keskustelu kohdentuu TAIKA-hankkeen ( ) ja yhteistyökumppanin, yritysmaailman organisaation välille. Tulkinnan yhtenä lähtökohta on TAIKA-hankkeessa ( ) mallinnettu taidelähtöisten menetelmien käyttöönottoprosessi (Rantala 2011.) Puheenvuorossa tarkastelemme, miten dialogi eri osapuolten välillä rakentuu ja toteutuu toiminnan eri vaiheissa. Olemme aiemmin määritelleet hedelmällisen dialogin keskeisiksi elementeiksi tasa-arvoisuuden, luottamuksen ja yhteistyön, ja tarkastelleet taidelähtöisten menetelmien markkinointi- ja myyntityötä dialogin rakentumisen näkökulmasta (Heimonen ja Rönkä 2012). Ennakoimattomat taidekokemukset avautuvat toimintavaiheessa, niitä tulkitaan ja määritellään arviointivaiheessa. Prosessin onnistumista auttaa dialogi osapuolten välillä prosessin eri vaiheissa. Puheenvuorossa tarkennamme katseen koko taiteelliseen prosessiin teatteriperustainen toiminta sekä ruumiillisuutta korostava tutkijan paikka ja keskustelemme dialogin rakentumisen ehdoista koko hankkeen aikana. Miten saada tilaa taiteessa tapahtumiselle yritysmaailman tavoitteiden viidakossa? Mitä tapahtuu kun kontrolli kohtaa taiteen ennakoimattomuuden? Puheenvuoron pitävät tanssija-tutkija Kirsi Heimonen ja viestinnän alan YTM Anu-Liisa Rönkä, jotka molemmat työskentelevät valtakunnallisessa TAIKA-hankkeessa. TAIKA-hankkeen tavoitteena on edistää ja tutkia taidelähtöisten menetelmien käyttöä työelämässä, ja se kuuluu opetusministeriön ESR-kehittämisohjelmaan Innovaatio- ja osaamisjärjestelmien kehittäminen. Lisätietoja: 10

11 Sari Karttunen Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö (Cupore) Pitäisi laajentaa työalaansa kuinka yhteiskuntapoliittinen ohjaus kantautuu taiteilijoiden ammatti-identiteettiin? Alustukseni lähtökohtana ovat kuvataiteilijoiden vastaukset kysymykseen, kuinka heidän kompetenssiaan voitaisiin hyödyntää yhteiskunnassa entistä laajemmin. Kyse on ennen muuta suhtautumisesta taiteen soveltavaan käyttöön. Termi lanseerattiin kulttuuripoliittiseen diskurssiin 2000-luvun vaihteessa. Se kattaa laajan alueen työhyvinvointihankkeista innovaatioprosessien fasilitointiin ja syrjäytymisen ehkäisystä taideterapiaan. Soveltavaan kuvataiteeseen voidaan sisällyttää edellisten ohella mm. peliala, informaatiomuotoilu ja ympäristösuunnittelu. Soveltavat käytöt tarjoavat taiteilijoille paitsi työllistymismahdollisuuksia myös uudenlaisia kontaktipintoja yhteiskuntaan. Moni taiteilija kokee tällä hetkellä vahvaa painetta laajentaa työalaansa. Osa heistä katsoo, että taiteilijan kompetenssia voitaisiin hyödyntää miltei millä tahansa sektorilla. Keskeisinä voimavaroinaan he pitävät mm. standardista poikkeavaa tapaa ajatella ja toimia sekä erityistä ongelmanratkaisukykyä. Osa taiteilijoista suhtautuu kuitenkin nihkeästi puheeseen soveltavista käytöistä nähden uhkana, että taiteilijoita pakotetaan tällaiseen toimintaan halustaan tai soveltuvuudestaan riippumatta. He kokevat, että itseisarvoisen (taiteilijalähtöisen) taiteen tekemisen oikeutus on rapautumassa. Apurahoista riippuvainen kuvataiteilijakunta aavistelee kulttuuripolitiikan instrumentalisoitumista ja julkisen rahoituksen vastikkeellistumista. Pohdintani tavoitteena on hahmotella jatkoa Kuvataiteilijan ammattirooli ja osaamistarpeet tulevaisuuden työelämässä tutkimukselle, jonka Cupore toteutti yhteistyössä Työterveyslaitoksen (Pia Houni) kanssa Kuvataiteen koulutustoimikunnan toimeksiannosta. Opetushallitus rahoitti hanketta. Tutkimuksen keskeisenä aineistona oli kuvataiteilijaksi ammattikorkeakouluista vuosina valmistuneille syksyllä 2012 tehty kysely. Raportti Pitäisi laajentaa työalaansa ilmestyi elokuussa 2013 ( Katson tutkimusympäristössäni ajankohtaiseksi jatkotutkimuksen aiheeksi taiteilijoiden kokemukset koulutus- ja kulttuuripoliittisesta ohjauksesta sekä sääntelyn heijastumisen heidän ammatti identiteettiinsä. Pohdin alustuksessani, millaisen kehikon pohjalta ja millaisin aineistoin ja menetelmin voisin syventää aihepiirin tarkastelua. 11

12 Kristiina Soini-Salomaa Helsingin yliopisto, koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia Kulttuuriammattilaiset tulevaisuuden työn, tuotannon ja hyvinvoinnin muutosagentteina Yhteiskunnan, talouden ja yhteisöjen toimintalogiikka on muuttumassa. Globaalit ja lokaalit toimintaympäristömuutokset tuovat uudenlaisia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia työn tekemisen ja ammattien uudelleen määrittelyyn. Tässä artikkelissa kuvataan kulttuuriammateissa tapahtuvaa muutoskehitystä, jossa niiden rooli tulevaisuuden työn, tuotannon ja hyvinvoinnin näkökulmista on muotoutumassa uudelleen. Muutoskehitystä ohjaa vahvasti eettisten, ekologisten ja esteettisten arvojen voimistuminen. Taiteen ja muotoilun ammattilaisia tarvitaan mukaan työelämän hyvinvoinnin ja sosiaalisen kestävyyden uudelleen ajatteluun. Tutkimusaineisto kerättiin monivaiheisena tutkimusprosessina, jossa kulttuurialan (tarkemmin muotoilun ja käsi- ja taideteollisuuden) tulevaisuuden ammatti-identiteettiä kartoitettiin tulevaisuudentutkimuksen menetelmien avulla. Tutkimuksessa haastateltiin asiantuntijoita (N=3), järjestettiin tulevaisuustyöpaja (N=20), kirjoitettiin ammatillisia tulevaisuustarinoita (N=72) sekä toteutettiin delfoi-asiantuntijapaneeli (N=43). Tutkimustulosten perusteella uudenlaiset tuotantotavat ja organisoitumisen muodot ovat mahdollisuus nimenomaan joustaviin toimintamalleihin kykeneville kulttuurialan toimijoille. Kulttuurituottajien, muotoilijoiden, taiteilijoiden ja käsityöläisten osaamista tulisi hyödyntää entistä vahvemmin hyvinvointipalveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Artikkelissa luovaa hyvinvointia tarkastellaan kahdesta ammatillisesta näkökulmasta: 1) kulttuuriala ammatinvalintana ratkaista ammatillisiin tavoitteisiin ja henkilökohtaiseen (työ)hyvinvointiin liittyviä toiveita ja 2) toimintamallina tarjota (työ)hyvinvointia lisääviä tuotteita ja palveluita muille. Tutkimustulokset vahvistivat aiempia käsityksiä kulttuurin ja taiteen ammatillisista motivaatiotekijöistä. Uravalinnan keskeisiä motiiveja on mahdollisuus tehdä oman arvomaailman mukaista työtä työ on kutsumus ja elämäntapa, siitäkin huolimatta, että uravalinta sisältää taloudellisesti epävarman tulevaisuuden. Toisaalta kulttuurin ammattilaisille tarjoutuu uusia työmahdollisuuksia toimialat ylittäviltä rajapinnoilta, on uskaltauduttava ulos omalta osaamis- ja toimialalta. Tutkimuksen lähteitä: Soini-Salomaa, K. 2013a. Art & Science Lab - kulttuurisia innovaatioavauksia tieteen ja taiteen rajapinnoilla (s ). Teoksessa Väänänen, I., Harmaakorpi, V. & Raappana, A. (toim.). Teorioita ja käytäntöjä korkeakoulujen aluekehitystoiminnasta. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset julkaisut; 127. Lahden ammattikorkeakoulu. Soini-Salomaa, K. 2013b. Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. Akateeminen väitöskirja. Kotitalous- ja käsityötieteen julkaisuja. (esitarkastuksessa) Soini-Salomaa, K. & Seitamaa-Hakkarainen The Images of the Future of Craft and Design students professional narratives of working practices in Art, Design & Communication in Higher Education 11(1),