Västäräkinmäen niityt - punakeltaverkkoperhosen elinympäristön hoidon toimenpidesuunnitelma, Lappeenranta (YSA204895)

Transkriptio

1 Västäräkinmäen niityt - punakeltaverkkoperhosen elinympäristön hoidon toimenpidesuunnitelma, Lappeenranta (YSA204895) Metsähallitus, Etelä-Suomen luontopalvelut Tuuli Pakkanen ja Susanna Lahdensalo

2 Tämän suunnitelman tekeminen ja toteuttaminen ovat osa Luonnonhoito-Life hanketta, johon on saatu rahoitusta EU-komission Life+ -rahastosta. Kannen kuvat: Tuuli Pakkanen (Succisa pratensis) ja Gilles San Martin (Euphydryas aurinia), muut kuvat: Tuuli Pakkanen 2

3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Yleiskuvaus... 5 Taulukko 1. YSA-kohteet, alueen hoidon suunnitellussa huomioitavat kielletyt tai rajoitetut toiminnot sekä rasitteet... 6 Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti Alueen nykytila; yhteenveto A. Natura 2000 luontotyypit ja uhanalaiset luontotyypit B. Muut luontotyyppitiedot Kuva 2. Västäräkinmäen niityt nykyiset kasvillisuustyypit C. Lajisto Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet Kuva 3. Toimenpiteiden tavoite Kuva 4. Toimenpidekartta Toimenpiteet ja kustannukset A. Vaikutukset Natura alueeseen B. Muut vaikutukset luontoon, ympäristöön ja käyttöön Seuranta, selvitys- ja tutkimustarpeet sekä viestintä Liite 1. Yhteenveto lausunnoista ja YSA-alueiden maanomistajien muutosehdotuksista sekä Metsähallituksen vastineet niihin Liite 2. Västäräkinmäen niityt Senaatin kartassa Liite 3. Västäräkinmäen niityt ilmakuvassa (kuvausvuosi 2004) Liite 4. Valokuvia Västäräkinmäen niityiltä

4 4

5 1. Yleiskuvaus Johdanto Yleissijaintikartta: kuva 1 Pinta-ala (ha) 6,7 Suunnittelualueen nimi Västäräkinmäen niityt josta vettä (ha) 0 Maakunta Etelä-Karjala Kunta Lappeenranta Kunnan osa Joutseno, Korventaka Alueyksikkö Tekijä(t) Suunnitelman tavoite / tavoitteet Suojelualueet ja muut alueet ESLP Tuuli Pakkanen, Susanna Lahdensalo Punakeltaverkkoperhosen (Euphydryas aurinia) elinympäristön hoito Koodi Nimi Päämaankäyttölk Pinta-ala, (ha) 1) Perustettu 2) Lisätietoja YSA Västäräkinmäen luonnonsuojelualue 203 6, Erityisarvot Luokka / arvo Pinta-ala (ha) Uhanalaisen lajin (punakeltaverkkoperhonen) elinympäristö EN 6,7 Natura 2000 verkoston kohde Västäräkinmäen niityt FI SCI 6,7 Kaava Etelä-Karjalan maakuntakaava (YM ) Merkintä SL13 Natura- ja luonnonsuojelukohde 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä kuvat 2-4 sekä liitteet 2 ja 3 Lomakkeella annetaan hallinnolliset yleistiedot alueesta, kerrotaan suunnitelman tavoite ja sen mukaan tehtävien toimenpiteiden pinta-alat sekä kuvataan suunnitteluprosessi. YSA-alueiden rauhoitusmääräykset Lausuntoyhteenveto Liite 1 Taulukko 1 (s.6) Muu liitekartta Muut aluetta koskevat suunnitelmat ja selvitykset Vuosi Dnro Kattavuus Perhoskartoitus 2012 tulossa Kovakuoriaiskartoitus 2012 tulossa Kulttuuriperintöinventointi 2012 tulossa Toimenpiteiden kattama kokonaispinta-ala, ha 6,7 Suunnitelman dnro 857/42/2012 Julkinen Salatut liitteet Suunnitelman osallistaminen ja hyväksyminen Tapahtuma Päiväys Henkilö / organisaatio Metsähallituksen sisäinen kommentointi 02-03/2012 Tuula Kurikka, Katja Raatikainen, Kaija Eisto Ely-keskuksen lausunto ja suunnitelman vahvistaminen Asiantuntijalausunto Juha Jantunen / Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti Luonnonsuojelupiirin lausunto ei saapunut määräpäivään mennessä Juha Juuti, pj. / Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri ry. Maanomistajan lausunto ja hyväksyntä Maija Kalpio ja Paavo Lakanen / maanomistajat Suunnitelman toteuttamiseen tarvittavat luvat Luvan antaja Lisätietoja Lisätietoja Kulttuuriperintöinventointi sekä perhos- ja kovakuoriaiskartoitukset tulossa Luonnonhoito-Life hankkeen yhteydessä Perhosselvitys tulisi tehdä heti lumien sulamisen jälkeen huhti-toukokuussa. Valokuvia kohteelta liitteessä 4. 1) suunnittelualueella oleva pinta-ala. 2) YSA-alueella päätöspäivä. 5

6 Taulukko 1. YSA-kohteet, alueen hoidon suunnitellussa huomioitavat kielletyt tai rajoitetut toiminnot sekä rasitteet Tunnus Nimi Pintaala (ha) Ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen sekä kaikenlainen muu maa- ja kallioperän vahingoittaminen muuttaminen tai sen ainesten ottaminen. Kasvien tai kasvinosien (myös puiden tai puun osien) ottaminen ja vahingoittami nen marjoja ja ruokasieniä lukuun ottamatta. Puutavaran varastointi. Selkärankaist en eläinten tappaminen, häiritseminen ja pesien vahingoittami nen sekä selkärangatto mien eläinten pyydystämine n ja kerääminen. Rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen. Liikkuminen moottoriajone uvolla. Suunnistus ym. maastokilpailu t tai harjoitukset. Metsästys. Ennallistaminen ja luonnonhoito. YSA Västäräkinmäen luonnonsuojelualue 6,7 Kielletty Kielletty Kielletty Kielletty Kielletty Kielletty Sallittu Sallittu ympäristökeskuksen hyväksymän suunnitelman mukaisena Pinta-ala yhteensä (ha) 6,7 Lisätietoja Kiellettyä on myös kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti alueen luonnonolosuhteisiin sekä eliöstön säilymiseen. Edellä olevista määräyksistä voidaan Kakkois-Suomen ympäristökeskuksen (nyk. Kaakois-Suomen ELY-keskus) luvalla tai sen hyväksymän hoito ja käyttösuunnitelman mukaan poiketa, jos poikkeaminen on perusteltua luonnonsuojelualueen hoidon, tutkimuksen tai käytön kannalta, tai jos se on muutoin alueen suojelutavoitteet huomioon ottaen perusteltua. 6

7 Västäräkinmäen niityt Metsähallitus 2012 Suomen ympäristökeskus 2012 Karttakeskus, Lupa L5293 Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti 7

8 2. Alueen nykytila; yhteenveto Johdanto Lomakkeella kuvataan koko suunnittelualueen luonnon yleiskuvaus sekä ennallistamista tai luonnonhoitoa rajoittavat arvot tai piirteet. Tarkoituksena on osoittaa, mitkä alueet kaipaavat hoitoa tai ennallistamista ja miksi sekä toisaalta kuvata niitä asioita, jotka jollakin tavoin rajoittavat toimenpiteitä. 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Alueen lyhyt yleiskuvaus Natura 2000 verkoston kohde Västäräkinmäen niityt on vuonna 2009 rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Alue sijaitsee Lappeenrannassa (ent. Joutsenossa) Soijoen eteläpuolella lähellä Imatran keskustaa. Kohde käsittää kaksi viljelykäytöstä poistettua peltoa, jotka ovat metsätalousalueen keskellä rajautuen idässä avohakkuualueeseen. Myös osa-alueiden välinen metsä on nyttemmin avohakattu (liitteen 3 ilmakuvassa alue vielä puustoinen). Pohjoisempi osa-alue on pitkä ja kapea viettäen loivasti koilliseen Soijoen suuntaan. Sen pohjoisosa (kuvio 90.1) on avointa - puoliavointa korkeakasvuista heinäniittyä, jolla kasvaa kuusiryhmiä. Eteläosa (kuvio 90) on ojitettu pohjois-eteläsuunnassa ja ojien reunoilla 10 metriä korkeaa puustoa. Ojien väliset alueet ovat kasvillisuudeltaan vaihtelevia joko korkeita ruohoja tai heiniä kasvavia niittyjä. Myös eteläisemmän osa-alueen pohjoisosa on ojitettu ja puustoinen (kuvio 89). Ojareunat kasvavat noin 10 metriä korkeaa puustoa ja kuvion läntisin osa on kuusettumassa myös ojien väliltä. Muutoin ojien välisillä alueilla on korkeakasvuista ruohoista tai heinäistä niittyä. Koilliskulmassa on avoimempi ja matalakasvuisempi niitty. Eteläisen osa-alueen etelä-osa (kuvio 88) on puolestaan avointa heinäniittyä, jota on viime vuodet hoidettu viherkesantona niittäen. Alue liitettiin Naturaan täydennyskohteena, koska kohteella havaittiin uhanalaista (EN) punakeltaverkkoperhosta (Euphydryas aurinia)*. Perhonen kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Punakeltaverkkoperhosen toukkien ravintokasvia, purtojuurta, esiintyy koko alueella paikoittain melko tiheinä ja runsaina kasvustoina. Purtojuuri on kuitenkin taantumassa alueella sen umpeenkasvun myötä ja sitä esiintyy runsaimmin aluetta lännessä sivuavalla metsäautotiellä, jota niitetään muutaman kerran kesässä. Alue oli mukana myös kesän 2011 perinnebiotooppien hoitoseurannoissa, joissa sen tila luokiteltiin luokkaan kunnostuskelpoinen. Alue ei kuitenkaan ole ensisijainen perinnebiotooppikohde, vaan sen suojeluarvo perustuu uhanalaisen perhoslajin elinympäristön suojeluun. Pidemmällä aikavälillä voi niittykasvillisuus erityisesti kuviolla 90.1 kuitenkin kehittyä perinnebiotooppien kasvillisuustyyppien suuntaan. Tärkeimmät luontoarvot: vedetään tähän yhteenvetona Luontotyyppi- ja lajisto-lomakkeilta Luontotyypit Kohteella ei esiinny Natura 2000 luontotyyppejä eikä uhanalaisia luontotyyppejä. Lajisto Kohteella esiintyy EU:n luontodirektiivin liitteen II laji: punakeltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) Liitekartta tai -taulukko Liite 2: Västäräkinmäen niityt Senaatin kartassa vuodelta 1898; liite 3: Västäräkimäen niityt ilmakuvassa vuodelta 2010 Yhteenveto maankäytön historiasta tai alueen luonnosta aikaisemmin sekä Kohde muodostuu kahdesta viljelykäytöstä poistetusta pellosta. Pohjoisemman osa-alueen pohjoisosa (kuvio 90.1) on ollut peltoa jo 1800-luvun lopulla; sen eteläisempi puoli (kuvio 90) oli tuolloin metsätalouskäytössä olevaa hakattua metsää. Eteläpuoli on myöhemmin raivattu pelloksi ja sarkaojitettu. Poistuttuaan peltokäytöstä kuvio 90 on metsittynyt. Kuvio 90.1 on säilynyt vielä puoliavoimena. vertailu nykyiseen Eteläisempi osa-alue oli vielä 1800-luvun lopussa metsämaata. Se on raivattu myöhemmin pelloksi. Osa-alueen pohjoisosa (kuvio 89) on sarkaojitettu, mutta poistunut peltokäytöstä noin 30 vuotta sitten ja metsittynyt. Pisimpään peltokäytössä on säilynyt eteläisemmän kuvion eteläosa (kuvio 88), joka on edelleen avointa heinäniittyä. Erityisarvot (voivat rajoittaa hoitoa tai ennallistamista) Erityisarvo Kartta Lisätiedot Virkistyskäyttöä tai on ei -rakenteita Erityisiä maisema-arvoja on ei Muinaisjäännöksiä on ei Suojelualueen rajan läheisyys on ei Niinimäen YSA-alueeseen matkaa 800 metriä. Pohjavesialue on ei Muita erityispiirteitä on ei Uhanalaisia lajeja Direktiivilajeja Uhanalaisia luontotyyppejä Natura 2000 luontotyyppejä Lisätietoja * Klemetti & Wahlberg 1997; ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta (laji havaittu vuonna 2000) 8 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset

9 2 A. Natura 2000 luontotyypit ja uhanalaiset luontotyypit Johdanto Lomakkeella kuvataan koko suunnittelualueella sijaitsevat Natura 2000 luontotyypit sekä uhanalaiset luontotyypit. 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Natura 2000 luontotyyppikartta: pakollinen Kuva Natura 2000 luontotyyppi ja niiden edustavuus Luontotyyppien pinta-alat (ha) Luontotyyppien edustavuus (ha) Luontotyyppi I tyyppi II tyyppi III ä, ha -nen tävä mer- Luonto- Luonto- Yhteens Erinomai Hyvä Merkit- Ei N2000 Natura luontotyypin Luontotyyppi alueen koodi 1 ja 2) kittä koodi vä Natura alueen koodi Natura 2000-luontotyyppien peittämä alue, ha Inventoimaton alue, ha FI Pinta-ala yhteensä Selvitys luontotyyppitietojen eroavaisuuksista Natura tietokantalomakkeeseen nähden Uhanalaiset luontotyypit (LuTU) Luontotyyppi Pinta-ala, ha Uhanalaisuusluokka 3) Suomi Etelä-Suomi / Pohjois-Suomi Lisätietoja Alueella ei esiinny Natura 2000 luontotyyppejä eikä uhanalaisia luontotyyppejä. 1) * = Ensisijaisen tärkeänä pidetty Natura 2000 luontotyyppi, 2 ) Lihavoituna ne Natura 2000 luontotyypit, jotka olivat peruste valita ko. alue Natura alueverkostoon 3) Uhanalaisuusluokat: RE = Hävinneet, CR = Äärimmäisen uhanalaiset, EN = Erittäin uhanalaiset, VU = Vaarantuneet, NT = Silmälläpidettävät, LC = Säilyvät, DD = Puutteellisesti tunnetut 9

10 2 B. Muut luontotyyppitiedot Johdanto Lomakkeella kuvataan koko suunnittelualue luontotyypit. Lomakkeella tarkastellaan myös suunnittelualueen asemaa osana suojelualueverkostoa ja kytkeytyneisyyttä muihin verkoston sekä lähialueiden kohteisiin. 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealue 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Inventointiluokka Kasvillisuustyyppi Liite Kuva 2 Inventointiluokka Pinta-ala (ha) Osuus (%) Kasvillisuustyyppi Pinta-ala (ha) Osuus (%) 662 Kulttuurikuvio Luontaisesti metsittymässä olevat 6, hylätyt pellot 1,41 21, Luontaisesti metsittyneet pellot 4,37 65, Heinävaltaiset hylätyt pellot 0,88 13,21 Inventoimatta 0 0 Inventoimatta 0 Muita (vesikuvio) 0 0 Yhteensä (ha) 6, Yhteensä (ha) 6, Lisätietoja Inventointiluokka ja kasvillisuustyypit määritetty perinnebiotooppien hoitoseurannan yhteydessä Yhteenveto luontotyypeistä Koko alue koostuu viljely- ja metsätalouskäytöstä poistuneista alueista, joiden kasvillisuustyypeissä ko. maankäytön vaikutukset näkyvät vielä. 10

11 Metsähallitus 2012 Suomen ympäristökeskus 2012 Maanmittauslaitos 1/MML/12 Kuva 2. Västäräkinmäen niityt nykyiset kasvillisuustyypit 11

12 2 C. Lajisto Johdanto Lomakkeella kuvataan suunnittelualueen lajisto. Direktiivilajisto kuvataan koko suunnittelualueelta, mutta muu lajisto vain niiden lajien osalta, joihin suunnitelluilla toimenpiteillä arvioidaan mahdollisesti olevan vaikutusta. Lomakkeella tarkastellaan myös suunnittelualueen lajistoa osana suojelualueverkostoa ja kytkeytyneisyyttä muihin verkoston sekä lähialueiden kohteisiin. 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Liite Liite 2 Natura aluekoodi Laji 1) Suojelustatus D 2) e/u 3) R 4) U 5) Muu status 6) Elinympäristö Isäntä- / ravintokasvi Vieraslaji 7) FI Punakeltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) II e R EN Metsäniityt, runsaskukkaiset tuoreet ja kosteat niityt, suot. Purtojuuri (Succisa pratensis) Selvitys tietojen eroavaisuuksista Natura tietokantalomakkeeseen nähden Lisätiedot Ei eroja. Punakeltaverkkoperhosen vahvimmat esiintymisalueet Suomessa sijaitsevat Kymijoen varrella sekä Joutsenon seudulla. Perhosta on havaittu Västäräkinmäen niittyjen suunnittelualueella ainakin vuonna 1996 (Klemetti & Wahlberg 1997) sekä Natura-valmistelun yhteydessä vuonna 2000 (Hertta/Tuula Tanska). Joutsenon Korvenkylän populaatioon, joka on yksi maamme vahvimmista punakeltaverkkoperhosen esiintymistä, on Västäräkinmäen niityiltä matkaa noin 1,2 km. Punakeltaverkkoperhonen on pienimuotoisten avointen paikkojen laji. Se on etupäässä tuoreiden ja kosteiden niittyjen päiväperhonen. Yli puolet lajille sopivista elinympäristöistä on muutaman vuoden ikäisiä hakkuualueita. Muita elinympäristöjä ovat pakettipellot, rantaniityt, voimalinjojen aluset sekä kuivahkot niityt. Lajin säilymisen suurin uhka on sen elinympäristöjen, erityisesti sopivien metsäaukioiden ja niittyjen umpeenkasvu. Laji on todennäköisesti hyötynyt karjan metsälaidunnuksesta. Suomessa punakeltaverkkoperhosen on todettu elävän varmuudella vain purtojuurella (Succisa pratensis), minkä esiintyminen onkin edellytys, jotta perhonen voisi elää alueella. Punakeltaverkkoperhosen toukat talvehtivat ryhminä purtojuuren lehtien suojiin kehräämissään verkkopesyeissä kesä-heinäkuusta talven yli aina neljänteen toukka-asteeseen asti. Tämän jälkeen ne elävät yksittäin. Toukokuussa toukat koteloituvat kasvillisuuden ja karikkeen sekaan. Kotelovaihe kestää pari viikkoa ja aikuiset perhoset lentävät keskimäärin kesäkuun alkupuolelta kuun lopulle. Toukkia löytää helpommin aurinkoisella säällä heti lumen sulamisen jälkeen (noin huhtikuun lopulta toukokuun alkupuolelle), jolloin lakoontuneen kasvillisuuden päällä lämmittelevät noin sentin mittaiset mustat toukat erottuvat hyvin. Purtojuuri on monivuotinen ruoho, jonka kasvupaikkoja ovat tuoreet niityt, rannat, metsänreunat, rehevät korvet, suonlaitametsät, laidunmetsiköt, lehdot, pellon- ja tienpientareet. Se menestyy erityisesti savimailla. Västäräkinmäen niittyjen muuta niittykasvillisuutta: keltanokitkerö (Picris hieracioides), isolaukku (Rhinanthus serotinus), kurjen- ja peurankello (Campanula persicifolia, C. Glomerata), kärsämöt (Achillea ptarmica, A.millefolium), niittynätkelmä (Lathyrus pratensis), niittysuolaheinä (Rumex acetosa), huopaohdake (Cirsium helenioides) sekä aho- ja paimenmatara (Galium boreale, A. album), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis) ja nurmirölli (Agrostis capillaris). 1) Lihavoituna ne direktiivilajit, jotka olivat peruste valita ko. alue Natura 2000 alueverkostoon; 2) D = EU:n Lintudirektiivin liitteessä 1 tai Luontodirektiivin liitteessä II tai IV mainittu laji 3) e = erityistä suojelua tarvitseva laji, u = uhanalainen laji; 4) R = rauhoitettu laji; 5) U = Valtakunnallisesti tai alueellisesti uhanalainen tai silmällä pidettävä laji Uhanalaisuusluokitus: CR = Äärimmäisen uhanalainen, EN = Erittäin uhanalainen, VU = Vaarantunut, NT = Silmällä pidettävä, RT = Alueellisesti uhanalainen; 6) H = Harvinainen, V = Vaatelias, M = Muu; 7) Vain poistettavat vieraslajit merkitään 12

13 3. Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet Johdanto Lomakkeella kuvataan toimenpidealueet ja niillä tehtävät toimenpiteet riittävän yksityiskohtaisesti toiminnan suorittamista varten. Kartat Pakolliset : Toimenpiteiden tavoite (kuva 3) ja Liitekarttoja Toimenpide-kartta (kuva 4) Toimenpiteiden Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito, avoimen ja puustoisen perinnebiotoopin hoito tavoite Tavoite Pinta-ala, ha Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito (9) 6,67 Avoimen perinnebiotoopin hoito (4) 2,64 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Toimenpidealojen kokonaisala, ha 1) Toimenpiteetön vaikutusala, ha 2) Tavoite Kuvion tai osaalueen kuvaus Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito, avoimen perinnebiotoopin hoito Toimenpide Raivaus + niitto / laidunnus Osasto ja kuvio/kuviot 90.1 Pinta-ala, ha 1,41 Priorisointi Vanhaa peltoa joka on käytön jälkeen metsittymässä. Varsinkin kuusta on levinnyt kuvioille (keskipituus ~10 m). Kuviolla 90.1 puut ovat ryhmissä ja niitä on eniten kuvion pohjoisosassa. Latvuspeittävyys on noin 25 %. Kuvioilla kasvaa myös jonkin verran mäntyä, hieskoivua, harmaaleppää ja haapaa sekä ojissa pajukkoa. Suunnittelualueen edustavin kasvillisuus on kuvion 90.1 keskiosassa, jossa pohjakasvillisuus on lähellä tuoretta heinäniittyä. Kasvillisuudessa vallitsevat kuitenkin suurikokoiset heinät ja ruohot kuten nurmipuntarpää, koiranheinä, pelto- ja huopaohdake, koiran- ja karhunputki, ojakellukka ja kärsämöt. Parempaa niittykasvillisuutta edustavat edellisten joukossa sinnittelevät keltanokitkerö, isolaukku, kurjen- ja peurankello sekä purtojuuri. 1) 1 Toimenpiteen kuvaus Suurin osa (noin 70 %) kuusista poistetaan. Kuvion itäreunalle rajana avohakkuualueeseen jätetään 3-5 kuusiryhmää tiheikköjä harventaen (ryhmissä noin eri ikäistä puuyksilöä). Läntisen ojanreunan koivikkoa harvennetaan (50 70 %) jättäen isokokoisimpia puita kujannemaisesti tai ryhmiin. Kuvion itäosassa ojanpenkalla kasvavat koivut (rajana avohakkuuseen) sekä läntisen ojanreunan haavat jätetään. Kuvion eteläosassa olevat harmaalepät ja eteläisen ojanpenkan pajukko jätetään niin ikään raivauksen ulkopuolelle. Alue jatkohoidetaan niittämällä tai laiduntamalla. Mikäli alue niitetään koneellisesti tulee havaitut purtojuurikasvustot ja perhoskeskittymät kiertää jättäen ne niittämättä tai täydentäen niittoa käsin. Niittojäte korjataan pois alueelta niityn ravinteisuuden vähentämiseksi. Niiton tehokkuuden sekä ajankohdan vaikutusta purtojuuren sekä punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin tulisi seurata ja niittoa mukauttaa näiden mukaisesti. Myös laidunnus (vaihtoehtona niitolle) on alueella mahdollinen ja toivottava jatkohoitomuoto. Tällöin tulisi vastaavasti seurata laidunnuspainetta ja sen vaikutusta purtojuuren ja punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin. Alueen kuvaus toimenpiteen jälkeen, tavoite Avoin perinnebiotooppi, jolla kasvaa puuryhmiä. Puustoa esiintyy myös rajana itäiseen avohakkualueeseen sekä harvakseltaan (ryhminä tai kujannemaisesti) alueen länsireunassa. Puuston poisto mahdollistaa alueen jatkohoidon niittämällä tai laiduntamalla. Raivaus sekä niitto/laidunnus ehkäisevät alueen umpeenkasvua ja monipuolistavat niittykasvillisuutta parantaen huomionarvoisen perinnebiotooppikasvillisuuden kilpailukykyä. Purtojuuren ja sen myötä punakeltaverkkoperhosen elinolosuhteet paranevat ja lajien yksilömäärät lisääntyvät alueella. 13

14 Tavoite Kuvion tai osaalueen kuvaus Toimenpiteen kuvaus Alueen kuvaus toimenpiteen jälkeen, tavoite Tavoite Kuvion tai osaalueen kuvaus Toimenpiteen kuvaus Alueen kuvaus toimenpiteen jälkeen, tavoite Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito avoimen perinnebiotoopin hoito Toimenpide Raivaus + niitto / laidunnus Osasto ja kuvio/kuviot 89.1 Pinta-ala, ha 0,35 Priorisointi Vanhaa peltoa joka on käytön jälkeen metsittymässä. Pääpuulaji kuusi. Rajautuu idässä sarkaojitettuun ja metsittyneeseen vanhaan peltoon. Puusto poistetaan pääosin. Joitain yksittäisiä puita tai pensaita voi jättää alueen reunamille, niin etteivät ne häiritse niittoa. Alue jatkohoidetaan niittämällä tai laiduntamalla. Mikäli alue niitetään koneellisesti tulee havaitut purtojuurikasvustot ja perhoskeskittymät kiertää jättäen ne niittämättä tai täydentäen niittoa käsin. Niittojäte korjataan pois alueelta niityn ravinteisuuden vähentämiseksi. Niiton tehokkuuden sekä ajankohdan vaikutusta purtojuuren sekä punakeltaverkkoperhosen tulisi seurata ja niittoa mukauttaa näiden mukaisesti. Myös laidunnus (vaihtoehtona niitolle) on alueella mahdollinen ja toivottava jatkohoitomuoto. Tällöin tulisi vastaavasti seurata laidunnuspainetta ja sen vaikutusta purtojuuren ja punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin. Avoin perinnebiotooppi, jolla kasvaa puuryhmiä. Puustoa esiintyy myös rajana pohjoiseen avohakkualueeseen sekä harvakseltaan (ryhminä tai kujannemaisesti) alueen länsireunassa. Puuston poisto mahdollistaa alueen jatkohoidon niittämällä tai laiduntamalla. Raivaus sekä niitto/laidunnus ehkäisevät alueen umpeenkasvua ja monipuolistavat niittykasvillisuutta parantaen huomionarvoisen perinnebiotooppikasvillisuuden kilpailukykyä. Purtojuuren ja sen myötä punakeltaverkkoperhosen elinolosuhteet paranevat ja lajien yksilömäärät lisääntyvät alueella. Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito Toimenpide Niitto tai laidunnus Osasto ja kuvio/kuviot 88 Pinta-ala, ha 0,88 Priorisointi 1) 1 Kuvio on heinävaltaista vanhaa peltoa, jonka peltokäytöstä on kulunut vielä sen verran vähän aikaa, että kuvio on säilynyt pääosin avoimena. Matalissa sarkaojissa kasvaa muutamia männyn ja kuusen taimia sekä vähäisessä määrin pajukkoa. Purtojuurta esiintyy ryhmissä siellä täällä, parhaiten kuvion pohjoisosassa ja ojien läheisyydessä. Kuviota on viime vuodet hoidettu ympäristötuen ehtojen mukaisena hoidettuna viljelemättömänä peltona niittäen niittokoneella. Niittojäte on jätetty korjaamatta. Alue hoidetaan jatkossakin niittämällä tai laiduntamalla täydentäen hoitoa tarvittaessa raivauksin. Mikäli alue niitetään koneellisesti tulee havaitut purtojuurikasvustot ja perhoskeskittymät kiertää jättäen ne niittämättä tai täydentäen niittoa käsin. Niittojäte korjataan pois alueelta niityn ravinteisuuden vähentämiseksi. Niiton tehokkuuden sekä ajankohdan vaikutusta purtojuuren sekä punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin tulisi seurata ja niittoa mukauttaa näiden mukaisesti. Myös laidunnus (vaihtoehtona niitolle) on alueella mahdollinen ja toivottava jatkohoitomuoto. Tällöin tulisi vastaavasti seurata laidunnuspainetta ja sen vaikutusta purtojuuren ja punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin. Avoin heinä-/ruohoniitty. Niitto/laidunnus ehkäisevät alueen umpeenkasvua ja monipuolistavat niittykasvillisuutta parantaen huomionarvoisen perinnebiotooppikasvillisuuden kilpailukykyä. Purtojuuren ja sen myötä punakeltaverkkoperhosen elinolosuhteet paranevat ja lajien yksilömäärät lisääntyvät alueella. 1) 1 14

15 Tavoite Kuvion tai osaalueen kuvaus Toimenpiteen kuvaus Uhanalaisen lajin Toimenpide Raivaus (+ kantojen jyrsiminen) sekä Osasto ja 89 ja 90 Pinta-ala, 4,02 Priorisointi 1 elinympäristön hoito niitto / laidunnus kuvio/kuviot ha 1) Kuvio 90 on 1800-luvun lopun kartassa metsätalouskäytössä olevaa hakattua metsää ja kuvio 89 hakkaamatonta metsätalousmaata. Kuviot on myöhemmin otettu peltokäyttöön ja ne on sarkaojitettu pohjois-eteläsuunnassa. Ojareunat kasvavat nykyään noin 10 m korkeaa tiheää puustoa (latvuspeittävyys ~40 %), joka on kuviolla 89 pääosin kuusta ja kuviolla 90 rauduskoivua. Lisäksi alueella kasvaa mäntyä, pajukkoa ja harmaalepikkoa ja muutama haaparyhmä. Sarkojen välit ovat paikoin säilyneet melko avoimina, toisaalta kuvion 89 keskiosa alkaa olla jo melko umpeenkasvanut myös palstojen väliseltä alueelta (noin 3 metrin pituista kuusta). Pohjakasvillisuus vaihtelee sarkojen välisellä alueella puuston varjostuksesta riippuen: se on paikoin sammalvaltaista, paikoin esiintyy korkeakasvuisia heinä- ja ruohovaltaisia kohtia. Purtojuurta esiintyy näilläkin kuvioilla siellä täällä. Pohjakasvillisuudessa kuitenkin vallitsevat maitohorsma, pelto-, suo- ja huopaohdake, nurmirölli, nurmilauha, mesiangervo, rönsyleinikki, juolavehnä, särmäkuisma, koiran- ja karhunputki sekä ojakellukka. Puustosta poistetaan suurin osa kuusesta (~90 %) ja koivusta (~80 %). Pajukosta poistetaan noin puolet, haavoista ja harmaalepistä 0-20 %. Jäljelle jäävää puustoa jätetään ryhmiin, isot haavat ja koivut jätetään. Kannot sahataan mahdollisimman lyhyiksi, jotta alueen jatkohoito mahdollistuisi. Alueen jatkohoito järjestetään niitolla tai laidunnuksella. Mikäli alueen jatkohoidoksi tulee niitto, jyrsitään tarvittaessa kannot maan tasalle. Havaitut purtojuurikasvustot ja perhoskeskittymät tulee kiertää jättäen ne niittämättä tai täydentäen niittoa käsin. Niittojäte korjataan pois alueelta niityn ravinteisuuden vähentämiseksi. Niiton tehokkuuden sekä ajankohdan vaikutusta purtojuuren sekä punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin tulisi seurata ja mukauttaa niittoa näiden mukaisesti. Myös laidunnus (vaihtoehtona niitolle) on alueella mahdollinen ja toivottava jatkohoitomuoto. Tällöin tulisi vastaavasti seurata laidunnuspainetta ja sen vaikutusta purtojuuren ja punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin. Alueen jatkohoidon järjestämiseen niitto- tai laidunnuskohteena on tärkeää, koska alue kasvaa raivauksen jälkeen nopeasti uudestaan umpeen. Alueen kuvaus toimenpiteen jälkeen, tavoite Huomioita ja lisätietoja Puoliavoin niitty, jolla kasvaa puuryhmiä siellä täällä. Pohjakasvillisuus monipuolistuu vähitellen pitkäaikaisen hoidon seurauksena. Purtojuuren ja sen myötä punakeltaverkkoperhosen elinolosuhteet paranevat ja lajien yksilömäärät lisääntyvät alueella. Raivaus on tehtävä talvella. Tärkeimmät purtojuurikasvustot / perhosesiintymät merkitään maastoon, jotta niitä voidaan raivauksen ja niiton yhteydessä varoa. Puustoa poistetaan purtojuurikasvustojen eteläpuolelta valoisuuden lisäämiseksi. Niitetty kasvillisuus kerätään pois etenkin purtojuurikasvustojen päältä. Tarvittaessa kasvustoja rajataan laitumen ulkopuolelle. Toimenpiteet on merkitty samaan kiireellisyysluokkaan koska puuston poisto yhdellä kertaa on kustannussyistä perusteltua. Niitto- ja raivausjätteen voi polttaa kasvillisuudeltaan vaatimattomassa kohdassa esim. kuvion 88 eteläosassa. Kuvioiden 89 ja 90 jatkohoito voi olla syntyvien kantojen takia hankalaa. Pelkän puuston poiston positiivinen vaikutus alueeseen uhanalaisen lajin elinympäristönä on väliaikaista eikä eroa lähialueen muista vähitellen umpeenkasvavista avohakkuualueista, joten jatkohoidon järjestäminen tavalla tai toisella on perusteltua. Kantojen jyrsiminen on jatkohoidon kannalta perusteltua, mikäli se kystannussyistä on mahdollista. Kuvioilla 89 ja 90 ei ole arvoa perinnebiotooppina. Muilla kuvioilla hoitoseurannan yhteydessä kesällä 2011 ehdotettu perinnebiotooppiarvoluokka on kunnostuskelpoinen. Kohteen arvo perustuu kuitenkin ensisijaisesti uhanalaisen perhoslajin elinympäristön suojeluun. Pidemmällä aikavälillä voi niittykasvillisuus erityisesti kuviolla 90.1 kuitenkin kehittyä perinnebiotooppien kasvillisuustyyppien suuntaan. Niittämällä / laiduntamalla hoidettavat kuviot pyritään saamaan vuokralle ja erityisympäristötuen piiriin, jolloin niittoajankohtaa ja niittojätteen korjuuta voi säädellä toivotun lajiston elinolosuhteiden parantamiseksi paremmin kuin perusympäristötuessa. Alueelle ei ole nykyresursseilla suunniteltu varsinaista lajistoseurantaa, vaan hoidon toteuttamiseen voidaan paneutua mahdollisen erityisympäristötuen ehdoissa. Esim. laidunnuksen kyseessä ollen laidunnuspaineen voinee pitää suhteellisen pienenä (kts. kokemukset Korvenkylän laidunnuksesta s. 20). 1) Eri toimenpiteiden alojen (ha) summa: jos toimenpidealalla on tehty useampia toimenpiteitä, on myös toimenpideala laskettu useampaan kertaan. 2) Kertoo sen pinta-alan, jolla ei ole tehty toimenpiteitä, mutta jolle toimenpiteiden välittömät vaikutukset ulottuvat. 3) Kertoo toimenpiteiden kiireellisyyden: Joko aiottu toteuttamisvuosi tai luokiteltuna 1 = suuri toteutetaan 5 vuoden kuluessa, 2 = vähäisempi kiireellisyys 15

16 Metsähallitus 2012 Suomen ympäristökeskus 2012 Maanmittauslaitos 1/MML/12 Kuva 3. Toimenpiteiden tavoite 22A 21C 16 21B 27.1B

17 Metsähallitus 2012 Suomen ympäristökeskus 2012 Maanmittauslaitos 1/MML/12 Kuva 4. Toimenpidekartta 17

18 4. Toimenpiteet ja kustannukset Johdanto Toimenpide Kunnostusraivaus (958) Hakkutähteen kasaus (963) Kunnostusraivaus (958) Lomakkeella kuvataan toimenpiteet, arvioidaan vaadittavat resurssit töiden toteuttamiseksi ja hakattavat puutavaralajit. Näiden avulla pystytään arvioimaan toimenpiteiden kustannukset, jollei niitä ole arvioitu jo itse lomakkeelle. Toimenpiteen laatu Tar ke nn e Prior isoin ti Osas to Kuvio(t) Pintaala, ha Määrä ja yksikkö Tunnit Huom. 3 Karkea arvio. Jos voidaan tehdä kuvioiden 90 ja 89 kanssa yhdessä, niin , ,76 5 m yhdistetään samaan konetyöhön , ,76 5 m 3 2 metsuripäivää , 90 4,02 kuviolta 90 noin 180 m 3 kuviolta 89 suuruusluokkana sama määrä 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpid 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Kuviolla 90 energipuuksi poistettava puusto kasvaa vain ojissa (koivua h 10 m, d, 9 c,m, seassa hieman kuusta). Sarkojen välillä kasvaa pientä 0,5 m pituisia kuusia n. 200 kpl/ha ja haapoja tiheissä laikuissa n. 400 kpl/ha. Hakkutähteen Energiapuuksi raivattava puusto kasataan kaatovaiheessa ja kuljetetaan , 90 4,02 kasaus (963) pois. Niitto (934) tai laidunnus (936) niittokone , 89.1, ,65 Vuokralainen erityisympäristötuella Niitto (934) tai laidunnus (936) niittokone , 90 4,02 Vuokralainen erityisympäristötuella; kuvio 88 on tällä hetkellä vuokralla Infotaulu (999) Myytävä puutavara lajeittain eroteltuina Kustannuksia aiheuttavat työaika-arviot, yhteenveto Puutavaralaji Määrä m3 Puutavaralaji Määrä m3 kustannustekijä Työpäiviä Muu Lisätietoja Maanomistajalle ei synny kustannuksia toteutettavista toimenpiteistä. 1) Kertoo toimenpiteiden kiireellisyyden: 1 = suuri (toteutetaan 5 vuoden kuluessa), 2 = pieni, toteutetaan myöhemmin suunnittelukaudella 18

19 5A. Vaikutukset Natura alueeseen Johdanto Natura aluekoodi Lomakkeella arvioidaan toimenpiteiden vaikutukset Natura luontotyyppeihin ja direktiivilajeihin. Arvioidaan sekä positiiviset että mahdolliset negatiiviset vaikutukset. Direktiivilajeista arvioidaan vaikutukset vain luontodirektiivin liitteiden II ja IV sekä lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Natura 2000 luontotyyppi tai direktiivilaji 1) Direktiivin liite (lajien osalta) Toimenpide Arvioitu vaikutus 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila Perustelu positiivisille tai negatiivisille vaikutuksille 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealue 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä FI Punakeltaverkkoperhonen (Euphydryas aurinia) Natura 2000-luontotyypit tai direktiivilajit, joihin toimenpiteillä ei arvioida olevan vaikutuksia. 2) II Raivaus + niitto/laidunnus + Niityn umpeenkasvu loppuu, kasvilajisto monipuolistuu ja purtojuuri lisääntyy alueella ja perhosen elinmahdollisuudet paranevat Natura 2000-vaikutusten arvioinnin tarveharkinta perusteluineen Ei tarvita Tehtävät toimenpiteet eivät oleellisesti heikennä niitä arvoja, joiden perusteella alue/alueet on valittu Natura 2000 verkostoon. Tämän perusteella toimenpiteet eivät vaadi luonnonsuojelulain (1096/ ) mukaista Natura arviota. Tarvitaan Lisätiedot (kts. lähteet s. 21, Lisätiedot) Västäräkinmäen niittyjen hoito lisää punakeltaverkkoperhoselle sopivien alueiden verkostoa Kaakkois-Suomessa, joka on perhosen keskeisin esiintymisalue Suomessa. Punakeltaverkkoperhosen elinehto on, että samalla alueella on monia lajille sopivia elinympäristöjä (niityt, avohakkuut ym. avoimet alueet joilla esiintyy purtojuurta). Avohakkuuniityt ovat lyhytikäisiä ja punakeltaverkkoperhosen kannalta parhaimmillaan 2-6 vuotta hakkuun jälkeen. Noin 12 vuotta vanhoilta hakkuilta laji on jo hävinnyt umpeenkasvun takia. Paikallispopulaatioiden esiintymistodennäköisyyteen vaikuttavat sopivan elinympäristölaikun pinta-ala, purtojuuren määrä ja eristyneisyys muista laikuista. Mitä suurempi pinta-ala ja purtojuuren määrä, sitä varmemmin lajia esiintyy laikulla, kun taas pitkä välimatka muihin laikkuihin vähentää lajin esiintymistodennäköisyyttä. Pisin vuonna 1996 havaittu siirtymä laikkujen välillä oli m (Klemetti & Wahlberg 1997). Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti on seurannut hoitotoimien vaikutusta punakeltaverkkoperhosen elinympäristöön ja lajimääriin Joutsenon Korvenkylässä sijaitsevassa punakeltaverkkoperhosyhdyskunnassa kohta jo 20 vuoden ajan. Hoito on vaikuttanut kasvi- ja perhoslajistoon positiivisesti, joskaan ei aivan suoraviivaisesti. Alussa liian voimakas laidunnuspaine taannutti perhospopulaatiota, mutta kanta elpyi kun laidunnusta jaettiin lohkoihin (Saarinen ym. 2005). Perhoskantaan ovat myöhempinä vuosina vaikuttaneet myös muut tekijät kuten sää ja runsastunut kekomuurahaiskanta. Muurahaiskehojen hävittäminen runsastutti uudestaan taantunutta perhospopulaatiota. Korvenkylän populaatio sijaitsee noin m päässä Västäräkinmäen niityistä. Myös Västäräkinmäen niityillä hoitotoimien vaikutusta perhoskantaan tulisi seurata ja hoitoa mukauttaa seurannan tulosten perusteella. 1) *= priorisoitu Natura luontotyyppi, lihavoituina ne lajit tai luontotyypit, jotka olivat peruste valita ko. alue Natura alueverkostoon 19

20 Suun. alue Ulkopuol. alue 5B. Muut vaikutukset luontoon, ympäristöön ja käyttöön Johdanto Toimenpiteen tavoite Arviointi kohdistuu suunniteltujen toimenpiteiden suunnittelualueelle tai sen ulkopuolelle aiheutuviin vaikutuksiin, jotka eivät liity alueen Natura 2000-arvoihin. Lomakkeella arvioidaan toimenpiteiden negatiivisia ja positiivisia vaikutuksia luontoon (esim. kasvillisuustyypit ja lajit), ympäristöön ja alueen käyttöön. Toimenpide Vaikutuksen kohde Vaikutuksen tarkempi kuvaus (kuvio tai osa-alue merkitään tarvittaessa) 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenpidealueet 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Toimenpiteet negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja minimoimiseksi Kohdentuminen (kuvio/osaalue) Kuvaus Kuvaus Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito / avoimen perinnebiotoopin hoito Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito / avoimen perinnebiotoopin hoito Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito Uhanalaisen lajin elinympäristön hoito Lisätietoja Raivaus Laidunnus, niitto Raivaus Infotaulu Niityn avoimuus, niittylajisto Niittylajisto Puulajisuhteet, avoimuus, pohjakasvillisuu den elpyminen x x x x 89.1, 90.1 Puuston raivaus lisää niittyjen avoimuutta ja mahdollistaa jatkohoidon 88, 89.1, 90.1, 89, 90 Niitto/laidunnus parantaa vaateliaamman niittylajiston kilpailukykyä rehevöitymisestä hyötyvän tavanomaisen kasvillisuuden kustannuksella; purtojuuren kilpailukyky paranee 89, 90 Lehtipuiden kilpailukyky paranee, alueen avoimuus palautetaan, niukka sammalvaltainen pohjakasvillisuus monipuolistuu 88 Talviaikaisella korjuulla, ajourasuunnittelulla, kevyen kaluston käytöllä ja purtojuurikasvustojen / perhosesiintymien maastoon merkitsemisellä ohjataan korjuu kulkemaan niin, etteivät parhaat purtojuuriesiintymät ja mahdolliset toukkakoloniat vahingoitu; puustoa jätetään suojaksi alueen reunaosiin rajana avohakkuisiin, koska perhonen viihtyy suojaisilla alueilla. Niiton / laidunnuksen vaikutusta purtojuuren ja punakeltaverkkoperhosen yksilömääriin seurataan ja hoito mukautetaan seurannan tulosten mukaisesti niiton ajankohtaa ja laajuutta tai laidunpainetta säätelemällä. Tärkeimmät purtojuurikasvustot / punakeltaverkkoperhosen esiintymät merkitään maastoon, jotta ne voi kiertää jättäen ne niittämättä tai täydentäen niittoa käsin. Niittojäte korjataan pois alueelta niityn ravinteisuuden vähentämiseksi. Niittojäte korjataan pois etenkin purtojuurten päältä. Purtojuurikeskittymiä rajataan tarvittaessa laitumen ulkopuolelle. Talviaikaisella korjuulla, ajourasuunnittelulla, kevyen kaluston käytöllä ja purtojuurikasvustojen / perhosesiintymien maastoon merkitsemisellä ohjataan korjuu kulkemaan niin etteivät parhaat purtojuuriesiintymät ja mahdolliset toukkakoloniat vahingoitu; jatkohoidonmahdollistamiseksi kannot katkotaan mahdollisimman lyhyiksi tai jyrsitään; puustoa jätetään suojaksi alueen reunaosiin rajana avohakkuisiin, koska perhonen viihtyy suojaisilla alueilla. Puustoa poistetaan tärkeimpien purtojuurikasvustojen eteläpuolelta. Korvenkylän metsälaidun on ollut nyt muutaman vuoden ilman laiduntajaa. Västäräkinmäen jatkohoidon selvittelyssä voitaisiin pyrkiä edistämään samalla myös Korvenkylän saamista uudestaan laidunnuksen piiriin. 20

21 6. Seuranta, selvitys- ja tutkimustarpeet sekä viestintä Lomakkeella kuvataan toimenpidealueilla oleva tai niille suunniteltu seuranta, mahdolliset tulevaisuuden selvitys- ja tutkimustarpeet sekä viestintä. 1 Yleiskuvaus 2 Alueen nykytila 3 Tavoitteet, toimenpiteet ja toimenp 4 Toimenpiteet ja kustannukset 5 Vaikutukset 6 Seuranta, tutkimus ja viestintä Seuranta Kartta Kuvio / osa-alue Seurantatyyppi Seurantavuodet Seurantamenetelmä 88, 89.1, 90.1 Perinnebiotooppien hoitoseuranta 2011, 2016, 2021 Perinnebiotooppien seurantaohje (Katja Raatikainen 2009) Selvitys- ja tutkimustarpeet Kulttuuriperintöinventointi tulossa LH-Lifen yhteydessä 2012 Perhoskartoitus tulossa LH-Lifen yhteydessä 2012 Kovakuoriaiskartoitus tulossa LH-Lifen yhteydessä 2012 Perhosseurantaa tulisi jatkaa myös tulevina vuosina hoidon laadun seuraamiseksi. Suositus seurantataajuudeksi: hoidon aloittamisen jälkeen kolmena seuraavana vuotena, jonka jälkeen viiden vuoden välein. Viestintä Viestintää toteutetaan pääsääntöisesti Luonnonhoito-Life hankkeen yhteydessä. Maanomistajan toiveet hoidosta Maanomistaja toivoo saavansa osan raivatusta puusta polttopuuksi. Lisätiedot Lähteet: Klemetti, T. & Wahlberg, N. 1997: Punakeltaverkkoperhosen (Euphydryas aurinia) ekologia ja populaatiorakenne Suomessa. Babtria 22 (2): Marttila, O. 2005: Suomen päiväperhoset elinympäristössään. Auris, Joutseno. ISBN X Saarinen, K., Jantunen, J. & Valtonen, A. 2005: Resumed forest grazing restored a population of Euphydryas aurinia (Lepidoptera: Nymphalidae in SE Finland. Uur. J. Entomol. 102: Wahlberg, N., Klemetti, T. & Hanski, I. 2002: Dynamic populations in a dynamic landscape: the metapopulation structure of the marsh fritillary butterfly. Ecography 25:

22 Liite 1. Yhteenveto lausunnoista ja YSA-alueiden maanomistajien muutosehdotuksista sekä Metsähallituksen vastineet niihin Esitetty muutosehdotus Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti (lausunto liitteenä 5): Purtojuurikasvustot tulee huomioida jo puiden raivausvaiheessa - raivattaessa niitä ei saa vahingoittaa - puita poistettava kasvustojen eteläpuolelta Myös jatkohoidossa on estettävä purtojuurikasvustojen liiallinen vahingoittuminen - tärkeimmät purtojuurikasvustot / (puna)keltaverkkoperhosen lisääntymisalueet merkitään maastoon koneniittoa varten - purtojuurikasvustot niitetään käsin / jätetään niittämättä - niitetty kasvillisuus kerätään pois erityisesti purtojuurten päältä Metsähallituksen vastaus / muutokset suunnitelmaan Suunnitelmaa on täydennetty Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin lausunnon mukaan. Taulukkoon 3 kohtaan Huomioita ja lisätietoja on lisätty: Raivaus on tehtävä talvella. Tärkeimmät purtojuurikasvustot / perhosesiintymät merkitään maastoon, jotta niitä voidaan raivauksen ja niiton yhteydessä varoa. Puustoa poistetaan purtojuurikasvustojen eteläpuolelta valoisuuden lisäämiseksi. Niitetty kasvillisuus kerätään pois etenkin purtojuurikasvustojen päältä. Tarvittaessa kasvustoja rajataan laitumen ulkopuolelle. Myös taulukkoon 5B on tehty vastaavat lisäykset. Laidunnuksen vaikutuksen seuranta - laidunpainetta tulee seurata (loppukesällä purtojuuren mukana voivat myös perhosen toukat tulla syödyksi) - osan perhosen lisääntymispaikoista voi rajata laidunnuksen ulkopuolelle Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiiri Lausunto ei saapunut määräpäivään mennessä. Maaomistajat Maija Kalpio ja Paavo Lakanen: Ei muutosehdotuksia. 22

23 Liite 2. Västäräkinmäen niityt Senaatin kartassa

24 Liite 3. Västäräkinmäen niityt ilmakuvassa (kuvausvuosi 2004) 200 m Metsähallitus 2012 Maanmittauslaitos 1/MML/12 24

25 Liite 4. Valokuvia Västäräkinmäen niityiltä Kuva 1. Niittämällä hoidettu kuvio 88 on säilynyt avoimena Kuva 2. Kesän 2011 hoitoseurantainventointia kuviolla 90.1 Kuva 3. Sarkaojien penkoille kehittynyttä puustoa kuviolla 90. Kuva 4. Myös sarkaojien välit ovat puustottumassa kuviolla 89 25