Intercon Energy Oy. Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys 2015 AHLMAN GROUP OY

Transkriptio

1 Intercon Energy Oy Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys 215 AHLMAN GROUP OY RAPORTTEJA 115/215

2 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 3 Raportista... 4 Selvitysalueen yleiskuvaus... 4 Työstä vastaavat henkilöt... 5 Syysmuuton havainnointi... 5 Tutkimusmenetelmät... 5 Havaintopiste, lentokorkeudet ja lentosuunnat... 5 Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet... 6 Epävarmuustekijät... 7 Tulokset... 7 Päätelmät... 9 Lajikohtaista tarkastelua Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Lennot 6 minuuttia kohden havaintopäivittäin Liite 2. Havaintopaikan lennot tunnin jaksoissa päivittäin Tähän raporttiin suositetaan viittaamaan seuraavasti: Ahlman, S. 215: Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvitys 215. Ahlman Group Oy. 2

3 JOHDANTO Tämä raportti esittelee Intercon Energy Oy:n Ahlman Group Oy:ltä tilaaman Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston lintujen syysmuutonseurannan tulokset, joiden perusteella voidaan arvioida voimaloiden mahdollisia haittavaikutuksia linnustoon. Yhtiö suunnittelee tuulivoimaloiden rakentamista Isoneva II:n alueelle, joka sijaitsee Siikajoella (kuva 1). Tuulivoimapuisto koostuu tuulivoimaloista perustuksineen, niitä yhdistävistä maakaapeleista, kantaverkkoon liittymisasemasta sekä tuulivoimaloita yhdistävistä teistä. Hankkeeseen sovelletaan YVAlain (486/1994, muutettu 458/26) mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, sillä se on osa laajempaa Isoneva I tuulivoimapuiston laajennusta. Osana hanketta toteutettiin lintujen syysmuutontarkkailu, jonka tavoitteena oli selvittää niin muuttavien kuin kiertelevienkin lintujen lentoreittejä ja -korkeuksia. Syysmuuttoaineiston avulla hankkeen törmäämisvaikutukset ja mahdolliset populaatiotason riskit voidaan arvioida myöhemmässä vaiheessa. Kuva 1. Isoneva II tuulivoimapuiston tutkimusalue (violetti katkoviiva) sekä Isoneva I tuulivoimapuiston alue. 3

4 RAPORTISTA Tässä raportissa esitetään elokuun loppuvaiheen ja marraskuun lopun välisenä aikana 215 toteutetun lintujen syysmuutontarkkailun tulokset. Raportti käsittää yleis- ja pohjatietojen lisäksi kuvaukset tutkimusmenetelmistä sekä lajiluettelon, jossa esitetään suurikokoisten ja muuten huomionarvoisten lajien lentotiedot yksityiskohtaisemmin. SELVITYSALUEEN YLEISKUVAUS Isonevan II:n suunniteltu tuulivoimapuisto sijaitsee noin kahdeksan kilometriä Siikajoen keskustan eteläpuolella ja noin 12 kilometriä Raahen keskustan itäpuolella. Tutkimusalue on noin 33 hehtaaria laaja. Tutkimusalue on varsin voimakkaasti ojitettuja metsä- ja suokuvioita, kivennäismaasaarekkeita ja muita pienialaisia elinympäristöjä. Myös viljelysalueita on vähäisesti, mutta vesistöjä ei ole lainkaan. Kuva 2. Isoneva II:n tutkimusalue (sininen viiva) sekä Koivistonnevan (punainen pallo) havainnointipiste. 4

5 TYÖSTÄ VASTAAVAT HENKILÖT Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston lintujen syysmuuttoselvityksen maastohavainnoinnista vastasi luontokartoittaja Sami Luoma, jolla on merkittävästi kokemusta muutonseurannoista. Raportoinnista vastasi luontokartoittaja Santtu Ahlman m SYYSMUUTON HAVAINNOINTI TUTKIMUSMENETELMÄT Havaintopiste, lentokorkeudet ja lentosuunnat Syysmuuttoa havainnoitiin yhdessä pisteessä kymmenenä päivänä yhteensä 6 tuntia. Havaintopisteeksi valittiin tutkimusalueen metsäisyyden vuoksi Koivistonnevan peltoalue (kuva 2), josta oli riittävä näkyvyys koko hankealueen ilmatilaan. Havaintopisteestä arvioitiin lintujen lentokorkeudet neljän portaan asteikolla ja seurattiin hankealueen poikki lentäviä sekä sen ulkopuolelta kiertäviä lentoja. Kaikki havainnot liikehtivistä linnuista eli lennoista kirjattiin työtä varten räätälöidylle havaintolomakkeelle. Kerättäviä tietoja olivat laji, yksilömäärä, lentosuunta ja -korkeus sekä kellonaika tunnin jaksoissa siten, että esimerkiksi lomakkeella merkintä klo 7 tarkoittaa aikaväliä 7 8. Lentokorkeus merkittiin neljäasteisesti suunniteltujen voimalayksiköiden korkeuksien mukaan siten, että ensimmäinen aste oli 1 = 65 m (alle roottorien lapojen korkeuden), 2 = m (roottorien lapakorkeus), 3 = m (roottorien lapakorkeus) ja 4 = yli 21 m (yli roottorien lapakorkeuden). Lentokorkeudet luokiteltiin varovaisuusperiaatteen mukaisesti siten, että molemmat turbiinivaihtoehdot huomioitiin (kuva 3). Näistä toisen ja kolmannen asteen lennot olivat ns. riskilentoja. Seurantajaksolla havaittiin niukasti lentoja, jotka olivat yli 21 metrin korkeudella. Etäisyyksiä havaintopisteen ja linnun välillä ei kirjattu, sillä se koettiin sinänsä turhaksi tiedoksi, jota ei voida hankkeessa hyödyntää. Lomakkeille kirjattiin erillistä koodia käyttäen linnut, jotka liikehtivät ainoastaan tutkimusalueen ulkopuolella, eivätkä lainkaan tuulivoimapuistoalueella. Lintujen lentokorkeus arvioitiin puuston ja puhelinmastojen sekä kokemuksen avulla. Valtaosa linnuista lensi alle 1 metrin korkeudella, mikä helpotti korkeuksien arviointia. Lentosuunnat tarkastettiin kompassin ja GPS-paikantimen avulla m m 65 72,5 m Kuva 3. Seurannassa lentokorkeuden luokittelussa käytetyt voimaloiden korkeustiedot. 5

6 Havaintopäivät, kellonajat ja sääolosuhteet Lintujen havainnointi toteutettiin kymmenenä päivänä ( ). Muutonseuranta toteutettiin parhaan näkyvän muuton aikaan elo-lokakuussa sekä joutsenmuuton vuoksi myös marraskuussa. Havainnoinnin tasainen jakaminen kyseiselle ajanjaksolle loi aineistolle hyvät puitteet suurten lintujen muuton osalta. Havainnointi aloitettiin päivittäin korkeintaan kaksi tuntia ja kolme minuuttia auringonnousun jälkeen sekä vastaavasti kuusi minuuttia sitä ennen (taulukko 1), riippuen syysmuuton etenemisestä, sääolosuhteista ja pilvisyydestä. Havainnointia tehtiin neljästä seitsemään tuntia ilman taukoja. Ilta- tai yömuuttoa ei havainnoitu lainkaan, tosin marraskuun päivinä havainnointia tehtiin koko valoisa aika. Havainnointia pyrittiin tekemään vaihtelevissa olosuhteissa, mikä onnistui hyvin, sillä vallitsevat tuulet olivat pohjoisesta, koillisesta, kaakosta, etelästä, lounaasta, lännestä ja luoteesta (taulukko 2). Pilvisyys- ja lämpötilaolosuhteet olivat vaihtelevia. Havaintopäivät olivat lämpötilaltaan kolmesta pakkasasteesta 24 lämpöasteeseen. Päivämäärä Havainnointiaika Auringonnousu Taulukko 1. Havainnointipäivät ja -kellonajat sekä auringonnousun ajoittuminen. Taulukko 2. Sääolosuhteet seurannassa havaintopäivittäin. Päivämäärä Lämpötila alussa Lämpötila lopussa Pilvisyys alussa Pilvisyys lopussa Tuuli alussa Tuuli lopussa C 24 C /8 1/8 m/s 2 m/s SE C 15 C 3/8 2/8 1 m/s E 3 m/s E C 15 C 4/8 2/8 m/s 2 m/s N C 15 C 8/8 6/8 m/s 2 m/s SE C 12 C 6/8 8/8 (sadetta) 2 m/s S 3 m/s S C 13 C 8/8 8/8 m/s 1 m/s SW C 9 C 6/8 6/8 3 m/s NW 4 m/s W C 8 C 6/8 3/8 2 m/s N 5 m/s N C -2 C 8/8 (lumisadetta) 8/8 4 m/s NE 6 m/s NE C -2 C 8/8 7/8 1 m/s N 1 m/s S 6

7 EPÄVARMUUSTEKIJÄT Syysmuuttoselvitys käsitti kymmenenä päivänä yhteensä 6 tuntia havainnointia elokuun loppupuolen ja marraskuun välisenä aikana. Suurten lintujen muutto saatiin havainnoitua varsin tehokkaasti. Viimeiset kaksi havainnointipäivää ajoitettiin laulujoutsenten päämuuttoajalle, joka venyi poikkeuksellisen myöhäiseksi. Käytännössä marraskuun lopussa ei enää liikkunut muuta lajistoa, joten syysmuuton voidaan katsoa päättyneen. Havainnoimatta jäi lähinnä loppukesän ja alkusyksyn kahlaajamuutto, mutta se keskittyy enemmän rannikkolinjaan. Suositeltavampi menetelmä muuttoselvityksiin olisi käyttää erillistä kontrollipistettä, jossa tehdään samanaikaisesti havainnointia. Näin ollen muuttovoimakkuutta voidaan verrata oletettavasti paremman muuttoreitin varrelta kertyvään aineistoon. Siikajoen selvitystä voidaan kuitenkin pitää riittävän kattavana pienen tutkimusalueen vuoksi. TULOKSET Syysmuuton seurannan aikana kirjattiin yhteensä lentoa (taulukko 3 ja kuva 4). Lajien yhteislukemia tarkastellessa räkättirastaita (5 683 yksilöä) merkittiin eniten, mutta myös kurkia (1 761 yks.), niittykirvisiä (1 161 yks.), punakylkirastaita (1 18 yks.) ja peippoja (742 yks.) kirjattiin enemmän kuin muita lajeja. Nämä seitsemän lajia muodostivat peräti 72 prosenttia kokonaislentomäärästä. Lintujen liikehdintä suuntautui pääosin lounaaseen ja etelään. Aineiston perusteella noin 93 prosenttia ( yksilöä) kirjatuista lennoista ylittivät tutkimusalueen jossain pisteestä, mutta niistä valtaosa lensi riskikorkeuden alapuolella. Yhteensä vain yhdeksän prosenttia (1 324 yks.) lensi ns. riskikorkeudella. Vain viisi yksilöä lensi lapakorkeuden yläpuolella. Lentojen lukumäärä vaihteli varsin voimakkaasti, ja liikehdintä oli vilkkainta välisenä aikana. Koivistonnevan kolme viimeistä havainnointikertaa olivat hyvin hiljaisia. Tuntikohtaiset lentojen lukumäärät olivat melko korkeita sisämaassa (taulukko 4 ja kuva 5). Taulukko 3. Lentojen lukumäärät päivittäin. Päivämäärä Yksilömäärä Yhteensä Taulukko 4. Tuntikohtaiset keskiarvot lentomääristä päivittäin. Päivämäärä Yksilömäärä Yhteensä 239 7

8 Koivistonneva Kuva 4. Päivittäiset lentojen lukumäärät. Koivistonneva Kuva 5. Päivittäiset lentomäärät havainnoitua tuntia kohden. 8

9 PÄÄTELMÄT Havainnointia tehtiin noin kolmen kuukauden jaksolla ( ), jolloin saatiin varsin kattavaa aineistoa isojen lintujen muutosta. Marraskuun lopulla ja joulukuussa lennot olisivat olleet hyvin satunnaisia. Kookkaita lintuja kuten hanhia, vesilintuja ja kahlaajia havaittiin kymmenen päivän aikana erittäin vähän suhteessa havainnointiaikaan. Poikkeuksena on kuitenkin laulujoutsen ja kurki. Kaikkia kookkaita lintuja havaittiin yhteensä yksilöä, mutta niistä vain 29 lensi riskikorkeudella tuulivoimapuiston läpi. Lukema on hyvin pieni. Merkittävin määrä koskee kurkia, joita muutti 116 yksilöä lapakorkeudella. Isoista linnuista ainoastaan laulujoutsenten osalta nähtiin merkittävää muuttoa, mutta riskilentojen määrä oli nolla. Kurkien lentomäärä oli melko suuri, mutta valtaosa koski ruokailulentoja. Päiväpetolintujen muuttajamäärät olivat useiden lajien osalta erittäin pieniä tai hyvin pieniä, mutta kokonaisuutta ajatellen aineistoa kertyi riittävästi luotettavien johtopäätösten tekemisen kannalta. Kurkien lentomääristä valtaosa koskee ruokailulentoja, ja Koivistonnevaa voidaan pitää tärkeänä ruokailu- ja levähdyskohteena syksyllä. Seurannan perusteella kurjen käyttävät Koivistonnevan peltoa myös yöpymiseen. Linnut lähtivät paikalta yleensä luoteeseen tai koilliseen ja palasivat vastaavasti samoista ilmansuunnista. Kaakkoon suuntautuvia lentoja oli lisäksi hyvin vähän. Parvikoot olivat lukemien välillä. Havaintopaikan yhteislentomäärä oli 6 havaintotunnin aikana noin 14 3 yksilöä. Tuntia kohden lentoja kirjattiin näin ollen keskimäärin 239, mikä on varsin suuri lukema syksyllä rannikkolinjan ulkopuolella. Valtaosa lennoista koskee kuitenkin pikkulintuja. Seurannan perusteella Siikajoen Isoneva II tuulivoimapuiston voidaan katsoa olevan kohtalaisen tai hyvän syysmuuttoreitin varrella. Laulujoutsenten osalta kyseessä on merkittävä reitti. Taulukossa 5 olevat lajit ovat pääosin muuttavia, lukuun ottamatta seuraavia: teeri, valtaosa kurjista, pensastasku, punarinta, hömötiainen, harakka, korppi ja osa keltasirkuista. 9

10 Taulukko 5. Syyseurannan aikana Koivistonnevalla muutolla havaitut lajit. Alilentoja = törmäysriskikorkeuden alapuolella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Ylilentoja = törmäysriskikorkeuden yläpuolella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Riskilentoja = törmäysriskikorkeudella (65 21 m) havaittujen lentojen määrä, Riski % = törmäysriskikorkeudella havaittujen lentojen osuus kokonaislentomäärästä, Alueen kautta = hankealueen kautta kulkeneiden lentojen osuus kokonaislentomäärästä. Lisätietojen EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji. Laji Lennot yhteensä Alilentoja Ylilentoja Riskilentoja Riski % Alueen kautta Lisätiedot Laulujoutsen (Cygnus cygnus) L, V Metsähanhi (Anser fabalis) NT, V Merihanhi (Anser anser) Harmaahanhilaji (Anser sp.) Isokoskelo (Mergus merganser) NT, V Teeri (Lyrurus tetrix) NT, L, V Kuikka (Gavia arctica) L Mehiläishaukka (Pernis apivorus) VU, L Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) L Sinisuohaukka (Circus cyaneus) VU, L Arosuohaukka (Circus macrouros) Kanahaukka (Accipiter gentilis) Varpushaukka (Accipiter nisus) Hiirihaukka (Buteo buteo) VU Piekana (Buteo lagopus) Sääksi (Pandion haliaetus) NT, L Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Ampuhaukka (Falco columbarius) L Kurki (Grus grus) L Kapustarinta (Pluvialis apricaria) L Suokukko (Philomachus pugnax) EN, L Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Valkoviklo (Tringa nebularia) V Harmaalokki (Larus argentatus) Uuttukyyhky (Columba oenas) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Palokärki (Dryocopus martius) L Käpytikka (Dendrocopos major) Pohjantikka (Picoides tridactylus) L, V Kiuru (Alauda arvensis) Haarapääsky (Hirundo rustica) Räystäspääsky (Delichon urbicum) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Niittykirvinen (Anthus pratensis) NT Lapinkirvinen (Anthus cervinus) VU Keltavästäräkki (Motacilla flava) VU Västäräkki (Motacilla alba)

11 Laji Lennot yhteensä Alilentoja Ylilentoja Riskilentoja Riski % Alueen kautta Lisätiedot Tilhi (Bombycilla garrulus) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Pensastasku (Saxicola rubetra) Kivitasku (Oenanthe oenanthe) VU Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (Turdus pilaris) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Pieni rastas (Turdus phi/ili) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Uunilintulaji (Phylloscopus sp.) Hömötiainen (Parus montanus) Kuusitiainen (Parus ater) Sinitiainen (Parus caeruleus) Talitiainen (Parus major) Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Närhi (Garrulus glandarius) Harakka (Pica pica) Pähkinähakki (Nucifraga caryocatactes) Naakka (Corvus monedula) Mustavaris (Corvus frugilegus) Varis (Corvus corone cornix) Korppi (Corvus corax) Peippo (Fringilla coelebs) Järripeippo (Fringilla montifringilla) Peippolaji (Fringilla sp.) Viherpeippo (Carduelis chloris) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Urpiainen (Carduelis flammea) Kirjosiipikäpylintu (Loxia leucoptera) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Pikku-/isokäpylintu (Loxia cur/pyt) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Lapinsirkku (Calcarius lapponicus) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Pohjansirkku (Emberiza rustica) VU Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) Yhteensä

12 LAJIKOHTAISTA TARKASTELUA Tässä osiossa esitetään yksityiskohtaisemmin suurikokoisten ja muiden huomionarvoisten lajien lentotietoja. Eri lajeja havaittiin Koivistonnevalla yhteensä 77. Kustakin lajista esitetään suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen nimi. Palstan oikeassa reunassa on merkitty punaisella hakasulkuihin lajin mahdollinen uhanalaisuusluokitus (EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, L = lintudirektiivin laji ja V = Suomen erityisvastuulaji). Lajista kerrotaan hyvin yleispiirteisesti perustietoja lennoista. Havaintopaikan alla on päiväkohtainen lentomäärä. Tieteellisen nimen jälkeen on tuulivoimapuistoalueen ns. riskilentojen prosentti. Laulujoutsen (Cygnus cygnus) % [L] [V] Laulujoutsen on eräs maamme myöhäisimpiä muuttolintuja, jonka päämuutto ajoittuu Siikajoen seudulla yleensä loka-marraskuun vaihteeseen. Syksy 215 oli poikkeuksellisen lämmin, minkä vuoksi päämuutto venyi marraskuun lopulle, sillä muuton kulku riippuu yksinomaan sääolosuhteista; linnut lähtevät liikehtimään vasta vesistöjen jäädyttyä ja peltojen peityttyä lumeen. Suomen suurimmat muuttosummat havaitaan Keski- ja Pohjois- Pohjanmaalla, sillä ne muuttavat Merenkurkun yli Ruotsiin oli lajin päämuuttoaikaa, ja tulosten valossa Isoneva II sijaitsee varsin merkittävällä muuttoreitillä. Koivistonneva 469 yks : : : : : : : : : : - Metsähanhi (Anser fabalis) 1 % [NT] [V] Metsähanhien syysmuutto ajoittuu tyypillisesti syyskuun jälkipuoliskolle. Liikehdintä suuntautuu lähes yksinomaan lounaaseen. Seurannan kokonaisyksilömäärä jäi erittäin pieneksi, sillä ainoat havainnot koskevat yhteensä yhdeksään yksilöä kahden ensimmäisen havainnointipäivän aikana. Merihanhi (Anser anser) 1 % Merihanhien syysmuutto keskittyy pitkälti rannikolle, mutta parvia nähdään yleisesti myös mantereen puolella. Muutto ajoittuu metsähanheen verrattuna huomattavasti varhaisemmaksi, ja iso osa populaatiosta matkaa etelään jo elokuun puolella. Seurannassa havaittiin hyvin vähäistä muuttoa, sillä paikalla nähtiin vain kuusi muuttajaa Harmaahanhilaji (Anser sp.) % Muutonseurannan aikana Koivistonnevalla nähtiin 12 määrittämätöntä harmaahanhea Havainto koskee todennäköisesti metsähanhia. Isokoskelo (Mergus merganser) 1 % [NT] [V] Isokoskelomuutto on voimakkainta merellä, mutta se on varsin viuhkamaista sisämaassa. Päämuutto ajoittuu yleensä marraskuun puolelle, jolloin järvet alkavat jäätyä pohjoisempana. Seurannassa havaittiin hyvin vähäistä muuttoa, sillä Koivistonnevalla merkittiin vain yksi lintu Teeri (Lyrurus tetrix) 4 % [NT] [L] [V] Teeriä havaittiin hyvin satunnaisesti, kun linnut siirtyivät ruokailualueilta toisille ja vastaavasti syyssoidinalueille. Teeret lentävät lähes poikkeuksetta matalalla. 12

13 Koivistonneva 56 yks : : : : : : : : : : 55 Kuikka (Gavia arctica) 1 % [L] Kuikkia muuttaa selvästi enemmän merellä kuin mantereella. Seurannassa havaittiin hyvin vähäistä liikehdintää, sillä Koivistonnevalla nähtiin vain kaksi muuttavaa Mehiläishaukka (Pernis apivorus) 1 % [VU] [L] Mehiläishaukan päämuutto ajoittuu elokuulle, jolloin syysseurantaa tehtiin vain kuun lopulla. Seurannan kokonaislentomäärä oli hyvin pieni. Koivistonneva 5 yks : : : : : : : : : : - Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 71 % [L] Ruskosuohaukat ovat levittäytyneet pesimään lähes koko Suomeen viimeisen 15 vuoden aikana, mutta syksyiset muuttajamäärät ovat pieniä käytännössä kaikkialla. Seurannan kokonaismäärä oli vähäinen. Koivistonneva 8 yks : : : : : : : : : : - Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 25 % [VU] [L] Sinisuohaukat muuttavat usein peltoalueita myötäillen, mutta yksittäisiä lintuja voidaan nähdä käytännössä missä tahansa. Seurannassa havaittiin vähäistä muuttoa. Koivistonneva 5 yks : : : : : : : : : : - Arosuohaukka (Circus macrourus) 5 % Arosuohaukka on harvalukuinen syysmuuttaja Pohjois-Pohjanmaalla. Koivistonnevalla kirjattiin yksi lento ja 1.9. Kanahaukka (Accipiter gentilis) 67 % Kanahaukka on osittaismuuttaja, joten vain osa linnuista siirtyy etelämmäksi syksyllä. Seurannassa havaittiin vähäistä liikehdintää. 13

14 Koivistonneva 9 yks : : : : : : : : : : 1 Varpushaukka (Accipiter nisus) 79 % Varpushaukkojen muutto jakautuu syksyllä pitkälle ajanjaksolle elokuun puolivälistä marraskuulle saakka. Seurannassa nähtiin vähäisesti muuttavia yksilöitä. Koivistonneva 15 yks : : : : : : : : : : - Hiirihaukka (Buteo buteo) % [VU] Hiirihaukkojen muutto ajoittuu elokuun lopulta lokakuun lopulle, mutta syyskuu on päämuuttokuukausi. Seurannassa havaittiin vain yksi muuttaja 1.9. Piekana (Buteo lagopus) 67 % Piekanoiden suurimmat määrät havaitaan Suomessa syksyisin muun muassa Pohjois- Pohjanmaan luoteisosissa. Koivistonnevalla nähtiin vain yksi muuttaja 5.1. Sääksi (Pandion haliaetus) 67 % [NT] [L] Sääksi on tyypillisesti harvalukuinen muuttaja Pohjois-Pohjanmaalla. Seurannan havaittiin yksi lintu 3.8. ja kaksi yksilöä Tuulihaukka (Falco tinnunculus) 67 % Tuulihaukkojen päämuutto ajoittuu yleensä elokuun lopulle ja elo-syyskuun vaihteeseen. Seurannassa havaittiin hyvin vähäistä muuttoa. Koivistonneva 5 yks : : : : : : : : : : - Ampuhaukka (Falco columbarius) % [L] Ampuhaukkojen muutto on tyypillisesti vähälukuista; parhaillakin paikoilla havaitaan vain muutamia yksilöitä. Seurannassa havaittiin muuttajia tavanomaisen niukasti: kaksi yksilöä ja yksi yksilö Kurki (Grus grus) 1 % [L] Seurannassa havaittiin niukkaa kurkimuuttoa, sillä valtaosa havainnoista koskevat Koivistennevalle ja sieltä pois suuntautuneita ruokailulentoja. Aluetta voidaan pitää tärkeänä kurkien levähdys- ja ruokailukohteena. Kurjet muuttavat tyypillisesti erittäin korkealla, ja muuttoreitit ovat riippuvaisia tuulista; esimerkiksi länsituulet painavat parvia itään sisämaahan ja päinvastoin. Koivistonneva yks : : : : : : : : : : - 14

15 Kapustarinta (Pluvialis apricaria) % [L] Vanhojen kapustarintojen päämuutto ajoittuu elokuulle ja nuorten syyskuulle. Seurannan kokonaisyksilömäärä jäi erittäin vähäiseksi: vain viisi yksilöä Suokukko (Philomachus pugnax) % [EN] [L] Suokukkojen päämuutto ajoittuu vanhojen lintujen osalta heinä-elokuulle ja nuorten lintujen kohdalla syyskuun alkuun. Koivistonnevalla kirjattiin vain kaksi lentoa 1.9. Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 11 % Taivaanvuohien syksyiset muuttajamäärät vaihtelevat voimakkaasti, mutta seurannan kokonaislentomäärä oli hyvin vähäinen. Lajin muuttoaika on erittäin pitkä; heinäkuulta lokakuulle. Koivistonneva 1 yks : : : : : : : : : : - Valkoviklo (Tringa nebularia) 1 % [V] Valkoviklon päämuutto ajoittuu heinä-elokuulle, eikä seurannassa nähty kuin yksi lintu Koivistonneva 16 yks : : : : : : : : : : - Uuttukyyhky (Columba oenas) % Uuttukyyhky on harvalukuinen muuttaja syksyllä. Koivistonnevalla havaittiin yksi muuttaja 3.8. Sepelkyyhky (Columba palumbus) 26 % Sepelkyyhkyjen päämuutto ajoittuu syksyllä yleensä hyvin lyhyelle ajanjaksolle syyskuun viimeiselle kolmannekselle. Seurannan kokonaisyksilömäärä on hyvin pieni. Koivistonneva 133 yks : : : : : : : : : : - Harmaalokki (Larus argentatus) 1 % Harmaalokkien muuttoliikehdintä keskittyy hyvin pitkälle ajanjaksolle syksyllä, eikä sisämaassa nähdä yleensä mainittavia muuttajamääriä. Seurannan kokonaislukema on kohtalainen. 15

16 KIRJALLISUUS Jakobsson, N. (toim.) 28: Ympäristön- ja luonnonsuojelu 28. Lakikokoelmat. Edita Publishing Oy. Helsinki. Leivo, M., Asanti, T., Koskimies, P., Lammi, E., Lampolahti, J., Mikkola-Roos, M. & Virolainen, E. 22: Suomen tärkeät lintualueet FINIBA. BirdLife Suomen julkaisuja nro 4. Suomen graafiset palvelut, Kuopio. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 21: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Saurola, P., Valkama, J. & Velmala, W. 213: Suomen Rengastusatlas. Osa 1. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. Helsinki. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 24: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. Söderman, T. 23: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 19. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Väisänen, R. A., Lammi, E. & Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava, Helsinki. 16

17 LIITE 1. Lennot 6 minuuttia kohden havaintopäivittäin. Vajaat tunnit on suhteutettu siten, että esimerkiksi jakson lentomäärä on kerrottu kahdella KLO Koivistonneva KLO Koivistonneva

18 KLO Koivistonneva KLO Koivistonneva

19 KLO Koivistonneva KLO Koivistonneva

20 KLO Koivistonneva KLO Koivistonneva

21 KLO Koivistonneva KLO Koivistonneva

22 LIITE 2. Havaintopaikan lennot tunnin jaksoissa päivittäin. KOIVISTONNEVA Pvm

23 23