HAHMO 4. Lomakkeen syventävä tietopaketti. Anitta Hiekkataipale & Sanna Kervola-Janatuinen Kerttu 4v.

Transkriptio

1 HAHMO 4 Lomakkeen syventävä tietopaketti Anitta Hiekkataipale & Sanna Kervola-Janatuinen 2007 Kerttu 4v. Syventävän tietopaketin tarkoituksena on antaa lisätietoa 4-vuotiaan lapsen perustaidoista ja HAHMO 4-lomakkeen havainnoitavista tehtäväosa-alueista. Lisäksi tietopaketti sisältää toimintaehdotuksia, joilla voidaan tukea lapsen taitojen kehitystä eri osa-alueilla. HAHMO 4-lomakkeeseen valittujen toimintojen perustana on ollut se, mitä normaalin 4-vuotiaan lapsen tulisi osata ja hallita motoristen ja hahmotuksellisten taitojen osalta. Tehtävät on jaettu kolmeen eri osioon, hahmottamisen, hieno- ja karkeamotoriikan osioihin. Jaottelun lähtökohtana on ollut teoriasta saatu tieto siitä, että lapsen oppiminen tapahtuu pääasiassa aistitoimintojen ja motoristen toimintojen välityksellä. Motorisen toiminnan kautta voidaan havaita, missä kehityksen vaiheessa lapsi on. Seuraavassa on otteita syventävästä lomakkeesta. Kaikista ei tarvitse tulla huippu-urheilijoita tai taidemaalareita, mutta liikunnasta ja piirtämisestä voi jokainen nauttia samalla tavoin kuin soittotaidoton voi nauttia musiikista. Sanna ja Anitta

2 LOMAKKEESSA HAVAINNOITAVIA HAHMOTTAMISEN JA HIENOMOTORIIKAN TEHTÄVÄOSIOITA HAHMOTTAMINEN Kaikki alkaa kehonhahmotuksesta. Hahmottamisen kehittyminen alkaa jo kohdussa, kun sikiö saa kokemuksia äidin liikkeistä painovoima-aistimusten kautta. Syntymän jälkeen lapsi alkaa opetella tilan ulottuvuuksia, esineiden fyysistä luonnetta ja oman kehon suhdetta ympäristöön. Opettelu tapahtuu fyysisten toimintojen kautta saatujen kokemusten avulla. Hahmottaminen tapahtuu visuaalisesti (näköaisti), auditiivisesti (kuuloaisti) ja taktillisesti (tuntoaisti). Hahmottamisen kautta lapsi muodostaa mielikuvan tilan ulottuvuuksista, esineiden fyysisestä luonteesta ja oman kehon suhteesta ympäristöön. Lapsen eri aistikanavien (näkö- ja asento-liikeaistin) käytön mahdollisuus antaa valmiudet myöhemmin kirjoittamisen oppimiselle. Kehonhahmotus on motoristen taitojen oppimisen perusta. Kehon hahmottaminen tarkoittaa sitä, että ihminen tietää, kehonsa osat nimeltä, missä ne sijaitsevat, mitkä ovat kehonosien suhteet toisiinsa nähden ja kuinka kehoa ja sen osia liikutetaan sekä rentoutetaan. Kehon hahmottaminen etenee oman vartalon hahmottamisesta, eri vartalon osien hahmottamiseen ja lopulta vartalon eri puolten hahmottamisen kautta kehittyy sujuva motorinen ohjaaminen. Heikko kehonhahmotus voi näkyä myös kielellisen kehityksen, näönvaraisen hahmottamisen tai sosiaalisten vuorovaikutustaitojen vaikeuksina. Kehonsa huonosti tunteva lapsi saattaa tömistellä kirjaimellisesti keskelle muiden leikkejä. Ympäristöstä saadun muistitiedon avulla lapsi oppii säätelemään mm. lihasten voimaa ja nopeutta suhteessa suoritettavaan tehtävään. Lapsen kolme ensimmäistä vuotta ovat aistijärjestelmän kehittymisen kannalta hyvin merkittävää aikaa. Tuona aikana lapsi harjoittaa aistien yhdistymisen eri vaiheita edeten alkeellisista yhä monimutkaisempiin toimintoihin. Eri kehitysvaiheiden aikana lapsen hahmottamiseen liittyvät osa-alueet kehittyvät ja lopulta lapsen on mahdollista saavuttaa

3 mm. koulunkäyntiin liittyviä tärkeitä taitoja. Hahmotuskykyyn liittyviä valmiuksia ovat mm. stereognosia eli esineiden tunnistaminen, kinestesia eli liikeaisti, kehon hahmottaminen, vasen oikea erottelu, asema avaruudessa, kuviotausta erottelu, etäisyyksien hahmottaminen sekä karttaorientaatio. Ihmishahmon piirtäminen Ihmishahmon piirtäminen liittyy kehonhahmotuksen muodostumiseen ja tehtävä vaatii myös silmä- käsiyhteistyötä sekä tarkkaavuuden suuntaamista ja ylläpitoa. 4-vuotias piirtää ihmishahmon, johon kuuluu pää, jalat, silmät ja suu. Oman kuvan kautta lapsi ilmaisee minäkuvansa vahvistumisesta. Työntäminen, vetäminen, painavien tavaroiden kantaminen, käsillä roikkuminen ja leikit, joissa liikutaan eri tavoin antavat vahvoja tuntemuksia oman kehon liikkeistä ja auttavat muodostamaan kuvaa omasta kehosta. HIENOMOTORIIKKA Hienomotoriikassa havainnoidaan lähinnä käden toimintoja ja liikkeitä sekä silmän ja käden yhteistyötä. Eriytyneet hienomotoriset taidot ovat tarkkoja joustavia liikkeitä, joissa toiminnan suunnittelun lisäksi on tarkkaavaisuuden suuntaamista ja ylläpitoa sekä sujuvaa sarjallista tuottamista. Havainnoinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota lapsen kokonaiskuvaan. Lapsen vartalon liikkeet kertovat, ovatko liikkeet eriytyneet, kuten esim. millainen kynäote hänellä on tai myötäilevätkö lapsen suun- ja päänliikkeet toimintaa.

4 Napin aukaisu Napitus on perustaito, joka tukee lapsen omatoimista suoriutumista päivittäisistä toiminnoistaan, kuten vaatteiden pukemisessa. Napitus vaatii mm. silmä-käsi-yhteistyötä, hienomotoriikkaa ja tuntohahmottamista. 4-vuotias lapsi pystyy avaamaan itse napin, mutta napin kiinnittämisessä voi olla vielä haasteita. Kätisyys Neljävuotiaan kätisyys ei ole vielä vakiintunut, mutta on hyvä seurata, onko lapsella kätisyys eriytymässä. Kätisyys näkyy hienomotorisessa työskentelyssä kuten leikkaamissa, piirtämisessä ja päivittäisissä toiminnoissa. Kätisyyden vakiintuminen on tärkeää, koska siten hienomotoriset taidot eriytyvät ja automatisoituvat. Käden dominanssin (oikean- tai vasemman kädenkäyttö vakiintunut) kehittyminen edellyttää jonkinlaisen kehontuntemuksen omaksumista. Käden dominanssin vakiintuminen on edellytys kirjoitustaidon oppimiselle. Kätisyyden vakiintuminen, kynäotteen kehittyminen (dynaaminen kolmipisteote) sekä oikeanlainen voimankäyttö mahdollistavat lapsen jaksamisen kynätyöskentelyn aikana, tärkeä taito myöhemmin koulutyöskentelyssä. Kätisyyden vakiintumisen tukemiseksi on hyödyllistä tehdä esim. kehon keskilinjan ylitystä vaativia toimintoja, kuten isolle paperille maalaamista tai mailapelejä. Liikuntaleikit, joissa tehdään painonsiirtoja ja vartalon kiertoja, kieriminen sekä erilaiset kehonpuolien yhteistyötä vaativat toiminnot tukevat kätisyyden vakiintumista. Myös rakenteluleikit ja soittopelit 2-kätisillä soittimilla ovat hyödyllisiä. Mitä lähempänä kouluikää lapsi on, sitä enemmän voidaan ohjata sillä kädellä toimi-maan, jolla useimmin lapsi aloittaa työskentelyn.

5 LOMAKKEESSA HAVAINNOITAVIA KARKEAMOTORIIKAN TEHTÄVÄOSIOITA KARKEAMOTORIIKKA Karkeamotoriikalla tarkoitetaan vartalon ja raajojen keskeisten osien liikkeitä ja kontrollia. Ensin kehittyvät pään, niskan ja hartiaseudun lihakset sekä pitkän kehitysprosessin jälkeen varpaiden liikkeet. Tämä mahdollistaa koordinaation eli liikehallinnan: tasapainon ja suurten lihasten säätelyn kehittymisen. Myöhemmin kehittyy pienten lihasten säätely, eli lapsi oppii ohjaamaan sormiensa liikkeitä tarkasti ja tarkoituksenmukaisesti. Motorinen kehitys etenee siis kehon keskeltä kehon ääriosiin ja liikkeiden eriytyminen etenee karkeamotorisista kömpelöistä liikkeistä sujuviin motorisiin taitoihin. Motorisia perustaitoja tarvitaan jokapäiväisissä toiminnoissa antamaan perusturvallisuutta. Perus-motoriikan vaihe kestää kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Tänä aikana opitaan hallitsemaan perusliikkumista, hieman vaativampia asentoja ja perustavia käden käytön taitoja. Lapselle, joka jatkuvasti törmäilee ja putoilee, voi syntyä epäluottamus maailmaa kohtaan. Lapsi saattaa kokea ympäristön uhkaksi, jolloin hänen reagoimiseksi saattaa muodostua vetäytyminen tai aggressiivinen käyttäytyminen. Motoriset perustaidot luovat myös perustan lajitaitojen oppimiselle. Tämän johdosta on tärkeää, että jokainen lapsi voi oppia suorittamaan motoriset perustaidot mahdollisimman oikein ja taloudellisesti. Motoriset perustaidot voidaan jakaa tasapainotaitoihin, käsittelytaitoihin (veto, pyöritys, pomputus, kuljetus) ja liikkumistaitoihin (kävely, juoksu, hyppy, laukka).

6 Yhdellä jalalla seisominen Yhdellä jalalla seisominen osoittaa kykyä mukauttaa kehon painopiste paikallaan olevaan tukeen nähden siten, että keho pysyy tasapainossa. Huomioitavaa yhdellä jalalla seisomisessa on, että lapsen tasapaino säilyy vähintään n.10s. annettujen ohjeiden mukaisessa asennossa. Pallonheitto ja kiinniotto Pallo on väline, joka on aina kiehtonut lapsia. Se on haasteellinen väline niin pienille kuin aikuisillekin. Pallon perusliikkeitä ovat kiinniotto, potkaisu, heitto, vieritys ja lyönti. Pallon ottaminen lasten tuokioihin päiväkodissa olisi suositeltavaa, koska pallo motivoi lasta harjoittamaan motorisia perustaitoja: vierittämistä, työntämistä, heittoa ja kiinniottamista, potkaisemista pomputtelua ja kuljetusta. Pallon kanssa voi harjoitella myös taitotekijöitä: yhdistelykykyä, liikunnallista reaktiokykyä, erottelukykyä, rytmikykyä ja tasapainoa. Pallon kiinniottaminen kehittää mm. erottelukykyä, rytmikykyä ja tasapainoa. Erottelukyvyn kehittymiseen voidaan vaikuttaa muuntelemalla voimankäyttöä ja heittomatkan etäisyyttä. Palloilussa rytmikykyä voidaan kehittää, esim. lisäämällä suoritukseen musiikkia, ohjaajan rytmittämällä käsin ja suoritusnopeuden vaihtelulla. Tasapainoa voidaan kehittää rajaamalla suoritus tietylle alueelle, esim. käytetään apuna viivoja tai pieniä ympyröitä. Pallon kohteeseen heittäminen kehittää lapsen tilan hahmottamista, voiman käyttöä, tausta kuvioerottelua, kohdistamista, tasapainoa ja keskittymistä. Huomioitavaa pallon heittämisessä kohteeseen on vartalon asento, tasapaino ja kohteeseen osuminen.

7 LÄHTEET: Aro, T. (toim.) Sanat sekaisin. Kielelliset oppimisvaikeudet ja opetus kouluiässä. Juva: WS Bookwell Oy. Aro, T., Eronen, T., Erkkilä, K., Siiskonen,T. & Adenius-Jokivuori, M Epäilyn herääminen. Teoksessa Siiskonen, T., Aro, T., Ahonen,T. & Ketonen R. (toim.) Joko se puhuu? Kielenkehityksen vaikeudet varhaislapsuudessa. Juva: WS Bookwell Oy. Autio, T., Nenonen, P. & Louhiala, L Liiku ja leiki. Motorisia perusharjoitteita lapsille. Jyväskylä: J. K. Gummerus Kirjapaino Oy. Ayres, A. J Kun lapsi ei opi leikkimään. Aistitoimintojen yhdentymishäiriöt ja sensorisen integraation terapia. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Hiekkataipale, A. ja Kervola-Janatuinen, S HAHMO 4, 4-vuotiaan lapsen hahmotuksellisten ja motoristen taitojen arviointi. Jyväskylä: Kopijyvä Oy. Holle, B Lapsen motorinen kehitys. Jyväskylä: K. J. Gummerus Oy. Hyppönen, M. & Linnosuo, O. (toim.) Zip, Zap ja Boing. Leikkejä ja muita toiminnallisia menetelmiä. Karvonen, P Hyppää pois! Lapsen motoriikan arviointi ja kehittäminen. Tampere: Tammer-Paino Oy Lamponen, P & Pulli, E Vau, mitkä välineet. Uusia leikkejä tutuilla liikuntavälineillä. Tampere: Tammer Paino Oy. Latva, T.,Taipale, S. & Uosukainen, L-K. MOPA, motoriikka paremmaksi. Luokassa toteutettavia motorisia harjoituksia. Painos 5. Haukkarannan koulu: ER-paino Lievestuore. Maunumaa, A-M., Rauhala, O., Simojoki, A. & Lapintie Toinen painos. Pähkinänsydän. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi. Maunumaa, A-M., Rauhala, O. & Simojoki, A Pähkinänsydän. Lasten tehtäväkirja. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi. Maunumaa, A-M., Rauhala, O. & Simojoki, A Pähkinänsydän. Ohjaajan opas. Helsinki: Kustannusyhtiö Tammi. Numminen, P Kuperkeikka varhaiskasvatuksen liikunnan didaktiikkaan. Helsinki: Lasten Keskus. Pulli, E Opi liikkuen, liiku leikkien. Liikuntaa esiopetukseen. Tampere: Tammer-Paino Oy. Sääkslahti, A.& Cantell, M Liikuntakasvatuksen julkaisuja 4. Motoristen perustaitojen harjaannuttaminen koulun kerhossa. Jyväskylän yliopisto: Kopijyvä Oy. Sääkslahti, A. & Cantell, M MOTO KERHO, Motoristen perustaitojen harjaannuttaminen koulun kerhossa. Jyväskylä: Liikuntakasvatuksen tutkimus- ja kehittämiskeskus. Virkkala, T Pähkinänsydän. Tellu & Leipuriorkesteri. Kaustinen: Seita Music Ky. Vähäkuopus, J Tontun aarrearkku. Neuropsykologinen liikunta-, tanssi-, ja musiikkiohjelma. Kehitysvammaliitto. K-Print Oy (kirjaan liittyy samanniminen CD-levy). Zimmer, R Liikuntakasvatuksen käsikirja. Didaktis-metodisia perusteita ja käytännön ideoita.