MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS. TIEDOTE N:o 15 INTO SAARELA, HEIKKI HAKKOLA, HELMI LINNOMÄKI JA JAAKKO KÖYLIJÄRVI:

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVILJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 15 INTO SAARELA, HEIKKI HAKKOLA, HELMI LINNOMÄKI JA JAAKKO KÖYLIJÄRVI: NURMEN PINTAKALKITUS, SADETUS, TYPPI- JA KALIUMLANNOITUS MONITEKIJÄKOKEIDEN TULOKSIA JOKIOINEN 1981 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANVLLJELYSKEMIAN JA -FYSIIKAN LAITOS TIEDOTE N:o 15 1 INTO SAARELA, HEIKKI HAKKOLA, HELMI LINNOMÄKI JA JAAKKO KÖYLIJÄRVI NURMEN PINTAKALKITUS, SADETUS, TYPPI- JA KALIUMLANNOITUS MONITEKIJAKOKEIDEN TULOKSIA plz1=611xvem=:~."..a.,v.1511:3=,5535,13.=.5.=5,=====l3p JOKIOINEN PUH, ISSN

3 'a Sisältö Sivu Tiivistelmä Johdanto 3 Kenttäkoeaineisto 3 Tulokset ja tarkastelu 5 Kuiva-ainesadot 5 Raakavalkuaispitoisuus ja -sadot, N-lannoituksen hyväksikäyttö 8 Sadon ja maan ka.lium 11 Muut makroravinteet (P, Ca, Mg) 14 Maan happamuuden ja ravinnetilan kehitys 16 Päätelmät 17 Kirjallisuutta 19 Kuvat Taulukot 1-14 '4

4 NuAmen pintaka/kitulmen ja uwietuk'sen 'sekä typpi- ja kaeium/annoituk'sen vaikutu a 4äi/ökehua'stee/a niitetyn timotein ka4vuun ja kavinne4,c:.säet6ön 4ekä maan happamuudn ja sitavinnetilan kehitylueen tutkittiin monitekijäkenttäkoketua kolmele.a koepaikalla, Lounai)s-Suomen koectiseman aito)savimaal-ta, Hämeen koecuseman kaakeah-ietamaa,uaja Pohjoi,s-Pohjamaan koeaiseman hietamaalia. Vu(mittain keväällä nukmen pintaan levitetty ka/kki ei vaikuttanut Mekkittäväti utdon määkään, jokin lievää negatiivi4ta vaikutwsta ka'svuun owtodettavi44a lähinnä keväi4in. Pintaka/f neutka/oi maan happamuutta vain muutaman 'sentin 'syvyyteen tehokkaati. Se ei etänyt kun 'saan /annoitaben 'f.'sättämän ammoniumtypen aiheuttamaa maan happamuuden liääntymi)stä 3-10 cm vyyde)s4ä. Sadetws oli koetekijänä hietamaiden kokei4'sa. Hameeä niukempiutdetws atoa kekimääkin 19 % ja ilunais,detws 31 % vuotui)svaihie/un o!1e4a Pohjoi4-Pohjanmaalla 4adetws ei vaikuttanut timotein kavuun. Satoa kohti annetun typpi/annoituben notaminen 50 kg:4ta kg:aan kohotti kuiva-aineuctoa Lounai4-Suomea 33 %, Hämee'sä 13 % ja Pohjoi-Pohjanmaalla 5 %. Vcustaavat valkuaisadon i'säyket aivat 70, 51 ja. 54 %. Ko/mannens /annoitu4kekkan isiiiltym4ä viileinä keinä pitkälle aokuuhun jäi täilliin anne,ttujen mlukten typpimääkien hyväk'sikäytt5 vlittäin huonobi. Kaikilla koepaikoilla maan omat katiumvakat kiittivät utukimpiin 'satoihin vdhintään kd/me vuotta. Vii4ivuotie4a Pohjoi)s-Pohjanmaan koke4a ka- /ium/annoitws riuken'si 4atoa ne/jännutä koevuodeta a/kaen. Kali4uola vaikutti timotein kivennäi)skootumuk'sen kokeiden a/ua vähän vekkattuna koepaikkojen ja niittokektojen vä/ieen. vaihtetuun, mutta ka/ium/annoituk6en aiheuttamat kivennäi4pitoi,suukien ekot 4uunenivat kokeiden aikana maan kavinneti/an muuto)sten mukaie4ti.

5 Johdanto Heinäkasvinurmien suuret tuotantomahdollisuudet Suomen olosuhteissa osoitettiin varsinkin 1960-luvun kokeissa. Nurmiheinistä saadaan riittävän typpilannoituksen avulla arvokkaita, märehtijöiden ruokintaan hyvin soveltuvia valkuaispitoisia satoja suhteellisen varmasti. Sadon määrää ja valkuaispitoisuutta kohottavan typpilannoltuksen lisääntyessä eräät ongelmat ovat kuitenkin korostuneet. Liiallinen typpi haittaa.heinien talvehtimista (HUOKUNA ja HIIVOLA 1974). Sadon kivennäissuhteet saattavat kehittyä eläinten kannalta epäedullisiksi (RINNE ym. 1978). Maan happamuus pyrkii lisääntymään ja ravinnevarat vähenemään (SILLANPÄÄ ja RINNE 1975). Suurentunut muiden ravinteiden poistuma ja lannoitustarve pitää ottaa taloudellisesti edullisinta typpilannoitusta laskettaessa huomioon (SILLANPÄÄ 1978). Lannoitetypen mahdollisimman täydellinen hyväksikäyttö tulee sen hinnan jatkuvasti noustessa yhä tärkeämmäksi. Etelä-Suomessa ankara kuivuus keskeyttää nurmen kasvun keskikesällä useina vuosina. Korkeaan typpilannoitustasoon liittyviä nurmiviljelyn ongelmia - talvehtiminen, sadon kivennäissuhteiden kontrollointi ja maan viljavuuden ylläpito - on selvitetty useissa tutkimuksissa 1970-luvulla. Nurmien sadetusta on Suomessa tutkittu melko vähän. Tässä tiedotteessa käsiteltävät kolme koetta kuuluvat samaan koesarjaan kuin Maantutkimuslaitoksen tiedotteessa N:o 6 käsiteltävät kaksi koetta (PELTOMAA ym. 1979). Kokeiden tuloksista on osia julkaistu jo aikaisemmin (HAKKOLA 1978 ja 1980, K)HÄRI 1978, SAARELA 1980). Kenttäkoeaineisto Aitosavimaalla Lounais-Suomen koeasemalla Midtoisissa (LOU) suoritetussa kokeessa oli seuraavat koetekijät: I Kalkitus (pääruutu) Ca = kalkitsematon o Ca = 3 t/ha kalkkikivijauhetta keväisin nurmen pintaan 1 levitettynä II Kaliumlannoitus (osaruutu) K = ei K-lannoitusta o K = K-lannoitus 50 kg/ha/sato kalisuolana 1 K = K-lannoitus kg/ha/sato kalisuolana III Typpilannoitus (osa-osaruutu) N = N-lannoitus 50 kg/ha/sato oulunsalpietarina 1 N = N-lannoitus kg/ha/sato oulunsalpietarina N = N-lannoitus 150 kg/ha/sato oulunsalpietarina 3

6 4 Koejäseniä tässä kokeessa oli x 3 x 3 = 18 ja koeruutuja 36, kun kerranteita oli kaksi. Hietamailla Hämeen koeasemalla Pälkäneellä (HÄM) ja Pohjois-Pohjanmaan koeasemalla Ruukissa (PRO) suoritetut kokeet perustettiin kuvan 1 (s. 1) kartan mukaan. Pääruutujen tekijänä oli sadetus. :n kokeessa runsaamman sadetuksen (S) tilalla oli myöhäisempi sadetusaika Kalkitus siirtyi osaruutujen tekijäksi. Hämeessä käytettiin kalkkikivijauhetta. Pohjois-Pohjanmaalla käytettiin v kalkkikivijauhetta ja v dolomiittikalkkia. Kaliumlannoitusportaat (osa-osaruudut) olivat samat kuin Lounais-Suomessa, mutta typpilannoituksen (osa-osa-osaruudut) suurin määrä jäi pois. Näissä.neljän tekijän kokeissa koejäseniä oli 3 x x 3 x = 36 ja koeruutuja kolmen kerranteen mukaan 108. Koekasvina ollut timotei kylvettiin kaikilla koepaikoilla ensimmäistä satovuotta edeltävänä kasvukautena. Lounais-Suomen koe perustettiin ohra suojakasvina, muut kylvettiin kesantoon. Kasvustoniitettiinsäilörehuasteella suunnitelman mukaan kolme kertaa kasvukaudessa. Kolmea satoa ei aina kuitenkaan saatu. Koesatojen lukumäärät olivat vuosittain seuraavat: Yhteensä LOU HÄM PRO Lounais-Suomessa 1975 kasvua haittasi kuivuus ja Pohjanmaalla samana vuonna ankara jaapoltteen aiheuttama talvituho, jonka jälkeen suoritettiin paikkauskylvö. Ruutusatoja kokeissa oli yhteensä 304. Niitetyt sadot punnittiin tuoreena, ja ruuduittain otetuista näytteistä määritettiin kuiva-aine- ja makroravinnepitoisuudet (N, P, K,?a, Mg). Määrityksiä tehtiin yhteensä Kokeen alussa ja lopussa otetuista maanäytteistä analysoitiin happamuus ja ravinnepitoisuudet viljavuustutkimuksessa käytettävillä menetelmillä (taulukko 14, s. 37). Hämeen kokeesta maan ravinnetilaa tutkittiin vuonna 1977 tarkemmin kerroksittain (kuva, s. ). Maan kosteustilaa seurattiin maahan upotettujen kipsiblokkien sähkönjohtokykyyn perustuvalla menetelmällä kokeissa, joissa sadetus oli koetekijänä.

7 Tulokset esitetään graafisesti Hämeen kokeesta, jossa veden puute rajoitti kasvua voimakkasti (kuva 3 s.3). Ilman. lämpötilasta ja sademäärästä on.koejakson ajalta tilastoa taulukossa 1 (s.4) ja kuvassa 3. Tulokset ja tarkastelu Tulokset esitetään enimmäkseen koetekijöittäin ryhmiteltyinä. Käytetty koetekniikka antaisi hyvät mahdollisuudet tutkittavien tekijöiden vuorovaikutusten selvittämiseen, mutta yhdysvaikutukset olivat useimmiten päävaikutukseen verrattuna vähäisiä jatilastollisesti merkityksettömiä., Kuiva-ainesadot Satotuloksia esitetään taulukoissa (koejäsenittäin kg/ha/v, s5), 3.(koetekijöittäin eri niittokerroilla, 5.6) ja 13 (koetekijöittäin keskimäärin, s.36). Kuivana kasvukautena 1973 suojaviljan kanssa kylvetty timoteinurmi tuotti Lounais-Suomen aitosavella vähäsateisena kevätkesänä 1974 heikon ensimmäisen sadon, vain 1480 kg kuiva-ainetta hehtaarilta. Toinen ja kolmas sato olivat heinäkuun runsaiden sateiden ansiosta hyvät, 760 ja 3850 kg/ha. Kuivana vuonna 1975 Lounais-Suomessa saatiin vain yksi hyvä (3370 kg/ha) ja toinen huono (1480 kg/ha) sato. Hyvänä viljavuonna 1976 timotein säilörehusadoista ensimmäinen oli hyvä (340 kg/ha), muut pieniä (110 kg/ha kumpikin). Koetekijöistä vain typpilannoitus vaikutti Lounais-Suomen aitosavimaalla merkitsevästi timotein kasvun. Typpilannoituksella 50 kg N/ha/niittokerta kuiva-ainesato oli krskimäärin 500 kg/ha vuodessa, typpimäärällä N.6670 kg/ha (+ 33 %) ja suurimalla määrällä 150 N 7080 ko/ha (+ Hämeen hietamaalla kesantoon kylvetty timotei tuotti heti seuraavana vuonna 1975 runsaan kevätsadon (4990 kg/ha). Kuivuuden takia kesä- ja syyssato olivat ilman s,adetusta mitättömiä (610 ja 910 kg/ha). Niukempi Sadetus tudtti kohtalaiset (1610 ja 490 kg/ha) ja runsas sadetus hyvät (3360 ja 3610 kg/ha) kuivaainesadot. Runsas sadetus kaksinkertaisti vuoden kokonaissadon suuremmalla typpitasolla nostaen hehtaarin kuiva-ainesadon kg:aan. Vuonna 1976 ensimmäinen sato oli Hämeessä erittäin suuri (5350 kg/ha), toinen melko hyvä (840 kg/ha), mutta kolmas vaatimaton (1140 kg/ha). Heinäkuun 14 ja 4 päivänä suoritetut sadetukset lisäsivät suhteellisesti eniten kolmatta satoa, vaikka toinen sato niitettiin vasta elokuun kolmantena päivänä. Sadetuksella oli nega-

8 tiivinen jälkivaikutus vuoden 1977 kevätsatoon. Viimeisenä koevuonna kuivaainesadot olivat Hämeen hietamaalla 4160, 800 ja 1170 kg/ha. Typpimäärän vaikutus oli Hämeessä pienempi kuin Lounais-Suomessa. Vuoden keskisato oli typpilannoituksella 3 x 50 kg N 830 kg/ha ja. typpilannoituksella 3 x kg N 9440 kg/ha (+ 13 %). Kalkitus ja kaliumlannoitus vaikuttivat Hämeessäkin kasvuun vain vähän. Timoteinurmen perustaminen kesantoon.onnistui Pohjois-Pohjanmaallakin Ensimmäisen vuoden 1974 kuiva-ainesadot olivat niittokerroittain 390, 3180 ja 50 kg/ha. Seuraavana talvena ankara jääpolte aiheutti talvituhoa, jonka jälkeen ( ) suoritettiin paikkauskylvö ja kevyt (6 mm) sadetus, Koetekijöil - lä ei ollut selvää vaikutusta talvituhon ankaruuteen. Kaliumkloridin lievä vaiku- tus vuoden 1975 satoon oli negatiivinen. Vuonna 1976 sato oli kasvukauden viileydestä huolimatta suhteellisen hyvä kaikkina niittokertoina (570, 940 Ja 090 kg/ha). Lievähköt talvituhot vaikuttivat vuonna 1977 lähinnä kevätsatoon. Pohjois-Pohjanmaalla edellisen kesän sadetus paransi kevätsatoa, päin- - vastoin kuin Hämeessä samana vuonna. Ensimmäisen niiton kuiva-ainesato oli kummallakin typpitasolla yhtä suuri. Typen epäedullinen jälkivaikutus talvehtimi - seen ja keväällä annetun typen kasvua parantava vaikutus olivat siis samansuuruiset. Kuiva-ainesadot olivat niittokerroittain 1977 Pohjois-Pohjanmaalla 350, 780 ja 500 kg/ha.viileimmän kasvukauden alhainen tehoisan lämpötilan summa pohjoisimmalla. koepaikalla (801 yli 5 C) ei riittänyt kolmen kunnollisen sadon kasvattamiseen. Vuoden kokonaissatokin jäi tällöin alhaiseksi. Vuonna 1978 koe oli Pintakalkituksen suhteen jälkivaikutusvuosi ja siitä korjattiin kaksi satoa (3930 ja 1370 kg/ha). Pohjois-Pohjanmaan hietamaalla vuoden keskisato oli - pienemmällä typpilannoituksella (50 NO 5560 kg/ha ja suuremmalla typpilannoituksella ( N) 6970 kg/ha (+5 %). Pintakalkituksen negatiivinen vaikutus oli tässä kokeessa suurin (-00 kg/ha/v = -3 %). Kaliumlannoitus paransi kasvua neljännestä koevuodesta alkaen. Pienempi määrä suurensi vuotuista hehtaarisatoa koko koeaikana keskimäärin 400 kg (+ 7 %) ja suurempi määrä 80 kg (+ 5 %). Pintakalkitus on muissakin kokeissa pienentänyt hiukan satoa (PELTOMAA ym. 1979)., Hämeen kokeessa niukempi sadetus (taulukko s.5, kuva 3 s.3) suurensi kuiva-ainesatoa ensimmäisenä vuonna 90 kg (47 %), toisena vuonna 0 kg (1 %) ja kolmantena vuonna 480 kg (6 %). Runsas sadetus suurensi satoja vuosittain ' 5810 kg (9 %), 1130 kg (13 %) ja 90 kg. (1 %). Keskimääräinen sadonlisäys Hämeen karkeahietamaalla oli niukalla sadetuksella 1460 kg (19 %) ja runsaalla sadetuksella 340 kg (31 %). Kuiva-ainesato suureni yhden millimetrin sadetus-

9 7 ta kohti niukalla sadetuksella 8 kg ja runsaalla sadetuksella 1 kg. Kuivaainekilon tuottamiseen käytettiin vettä niukassa sadetuksessa 77 1 ja runsaassa sadetuksessa Lisättäessä.sadetusta niukasta runsaaseen saatiin millimetriä kohti 15 kg kuiva-ainetta ja vedenkulutus oli 677 l/satokilo. Kuivana kesänä 1975 niukka sadetus (3 +3 mm) kasvatti satoa 46 kg millimetriä kohti ja kulutti vain 17 litraa vettä kuiva-ainekilon muodostukseen. Maan kosteusmittausten mukaan (kuva 3s. 3) Hämeessä v kuutena sadetuksena annettu yhteensä 0 mm:n vesimäärä ei ollut tarpeettoman suuri. Vuonna 1976 heinäkuun sadetus näytti olleen myöhässä. Vuonna 1977 sadetustarvetta oli ffiaan kosteuden mukaan vain lyhyen ajan kesäkuun puolivälissä. Pohjois-Pohjanmaallakin maan kosteusmittaukset sopivat erinomaisesti yhteen kastelun tehokkuuden kanssa. Maan käyttökelpoisista vesivaroista oli siellä koko kasvukauden yli 50 % jäljellä muina vuosina paitsi 1975, jolloin käyttökelpoinen kosteus laski heinäkuun alussa 0 %:in hyötykapasiteetista. Etelä-Suomen hiesusavimaalla Espoon Pakankylässä (ELONEN 1974) kolme 33 mm:n sadetusta ovat lisänneet nurminadan satoa kuivana vuonna 1973 noin-3500 kg eli lähes 60 %. Yksi 30 mm:n sadetus on ollut tehokkain heti ensimmäisen niiton jälkeen suoritettuna. Etelärannikon hienohietamaalla Viikissä (RAININKO 1968) sadetus on lisännyt 00 kg:n typpilannoituksen saaneiden ja kahdesti kasvukaudessa niitettyjen heinäkasvinurmien kuiva-ainesatoa hehtaarilta viitenä vuonna ( ) keskimäärin 1640 kg.(17 %). Vuosittain sadonlisäys on vaihdellut 480,kg:sta 3580 kg:aan (5-44 %). Millimetrin sadetuksen vaikutus on ollut keskimäärin 16 kiloa kuiva-ainetta (vuosivaihtelu 11-3). Sadetus on Viikissäkin tasoittanut vuotuisvaihtelua, kun sadonlisäys on ollut suurin kuivina vuosina satojen ollessa ilman sadetusta pienimpiä. Lisättyä lannoitetyppikiloa kohti kuiva-ainesato suureni keskimäärin Lounais- Suomen aitosavella välillä 50- kg N/sato 1,4 kg ja välillä -150 kg N/sato 3,1 kg. Hämeen hietamaalla typpikilon tehokkuus oli välillä 50- kg N 7,5 kg ja Pohjois-Pohjanmaan hietamaalla samalla lannoitustasolla 10,8 kg. Hämeen kokeessa satotaso oli pienemmälläkin typpilannoituksella niin korkea, ettei se noussut enää jyrkästi typpilannoitusta lisättäessä. Kolmesti kesässä niitettävillä nurminata- ja koiranheinänurmilla lannoitetyppikilon keskimääräiseksi tehoksi välillä 50- kg N/sato on saatu 11,9 kg kuiva-ainetta (HIIVOLA ym. 1974). Timoteilla kahden niiton systeemissä on vastaava vaikutus ollut 13,5 kg

10 (TÄHTINEN 1979). Yhdenmukaisesti Lounais-Suomen aitosavimaalla saatujen tulosten kanssa kaliumlannoitus on ollut Suomen savimailla useimmissa kokeissa jokseenkin tehoton sadon määrän suhteen. Samankaltaisia tuloksia on saatu myös hiesumailla (KERÄ- NEN ja TAINIO 1968). Paikalliskokeissa on kaliumlannoituksella saatu huomattavia heinäsadon lisäyksiä niillä savimailla, joissa vaihtuvaa kaliumia on ollut kaikkein vähiten (SILA ja MARJANEN 1978). Karkeilla kivennäismailla kaliumlannoitus on yleensä parantanut heinän kasvua, mutta kaliummäärän merkitys on ollut tavallisesti vähäinen (SALONEN ja TAINIO 1961, TÄHTINEN 1979). Karkeiden kivennäismaiden ryhmässä maan luontainen kaliuminluovutuskyky on hyvin vaihteleva. Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan hietamaiden tulokset eivät ole yleistettäviä kaikkia yhtä karkeita maita koskeviksi. Raakavalkuaisitoisuus ja -sadot, N-lannoituksen hyväksikättö Sadon raakavalkuainen määritetään kertomalla kemiallisen analyysin mukainen kasvin kokonaistyppi luvulla 6,5. Raakavalkuaissadot osoittavat siten myös sadon typenottoa ja päinvastoin. Timotein säilörehusatojen raakavalkuaispitoisuudet esitetään niittokerroittain taulukossa 4 (s. 7). Pintakalkituksella ei ollut merkittävää vaikutusta raakavalkuaispitoisuuteen, mutta hietamailla oli negatiivista suuntaahavaittavissa. Pohjois-Pohjanmaalla vuoden 1977 kevätadossa vähennys oli 1,7 %-yksikköä. Sadetus alensi raakavalkuaispitoisuutta suurentaessaan satoa, kun käytettävissä oleva ' typpi laimeni. suurempaan kasvimassaan.. Liiallisen veden aiheuttamien typpitappioiden vaikutus oli vähäisempi. Kaliumlannoitus ei vaikuttanut raakavalkuais pitoisuuteen merkittävästi. Typpilannoituksen lisääminen nosti jokaisen sadon raakavalkuaispitoisuutta. Säilörehusadon raakavalkuaispitoisuuden pitäisi olla vähintään noin 16 %, jotta siihen perustuva normien mukainen valkuaisruokinta olisi mahdollista. Alhaisella typpilannoitustasolla (50 N/sato) raakavalkuaispitoisuus jäi hietamaiden syyssatoja lukuunottamatta yleensä liian alhaiseksi..lannoitustasolla kg N/sato 'raakavalkuaispitoisuus oli keskimäärin sopiva, mutta syksyllä joissakin tapauksissa arveluttavan korkea. Vuotuiset raakavalkuaissadot esitetään koejäsenittäin taulukossa 5 (s.8) ja koetekijöittäin taulukossa6 (s.9). RaakavalkUaissato riippuu toisaalta sadon

11 käytettävissä olevan typen määrästä ja toisaalta kasvin typenkäyttökyvystä, johon kaikki kasvutekijät saattavat vaikuttaa. Mikäli typpilannoitus on kohtuullinen, heinä ottaa juuristokerroksessa olevan liukoisen typen melko tarkkaan. Tällöin raakavalkuaissåto riippuu pääasiassa käyttökelpoisen typen määrästä. Pintakalkitus ei aitosavella vaikuttanut keskimääräiseen raakavalkuaissatoon, mutta hietamailla alensi sitä enemmän kuin kuiva-ainesatoa. Pintakalkituksen negatiivinen vaikutus voimistui käsittelyn vuosittain toistuessa erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla (1978 jälkivaikutusvuosi). Maan pinnan muuttuminen emäksiseksi on mahdollisesti aiheuttanut typen haihtumista ammoniakkina. Typen haihtumisen_ takia ammoniumtyppeä sisältäviä lannoitteita ei ulkomailla suositella kalkki-. pitoisten maiden pintalannoitukseen. Toinen mahdollinen kalkituksen aiheuttama typpitappioiden. syy on vilkkaampi nitrifioituminen ja siitä seurannut runsaampi huuhtoutuminen".. Maan typpi varojen nettomobilisoituminen ei todennäköisesti ole kalkituksen takia vähentynyt. Hämeessä niukka sadetus lisäsi raakavalkuaissatoa keskimäärin 143 kg vuodessa (1 %) ja runsas sadetus. 16 kg vuodessa (18 %). Kuivana vuonna 1975 positiivinen vaikutus oli suuri (43-77 %), mutta sateisena vuonna 1977 saatiin lievästi negatiivinen tulos. Pohjois-Pohjanmaalla myöhempi sadetus pienensi raakavalkuaissatoa (63 kg/ha, 6 %), aikaisempi sadetus ei vaikuttanutkeskimääräiseen raakavalkuaissatoon. Typpeä saattaa sadetuksen takia huuhtoutua, jos vettä tulee sadetuksessa ja/tai sitä seuraavissa luonnonsateissa niin paljon, ettei se kaikki, pidäty juuristokerrokseen. Märässä, lämpimässä maassa nitraattityppi saattaa denitrifioitua eli pelkjstyä haihtuvaan muotoon. Sadetuksen epäyhtenäinen jälkivaikutus vuoden 1977 kevätsatoon johtui ehkä typestä. Ilman sadetusta on maahan -ilmeisesti jäänyt syksyllä 1976 enemmän liukoista typpeä kuin sadetettaessa. Hämeessä se ei haitannut talvehtimista, vaan paransi keväällä kasvua, mutta Pohjois-Pohjanmaalla vaikutus oli päinvastainen huonon talvehtimisen ollessa minimitekijä. Kaliumlannoituksen vaikutus typpitalouteen oli vähäinen (taulukko 13 s.36). Pieni sadonlisäys ei aiheuttanut Pohjois-Pohjanmaalla merkittävää valkuaispitoisuuden alenemista, koska typpisato. suureni keskimäärin suhteellisesti yhtä paljon kuin. kuiva-ainesato. Lounais-SuoMen aitosavella kalisuola- suurensi hiukan sadon typpisisältöä. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kaliumionit ovat vähentäneet ammoniumionien liian voimakasta sitoutumista maan saveshiukkasiin.

12 10 Typpilannoitus suurensi raakavalkuaissatoja voimakkaasti kaikissa kokeissa, koska sekä sadon määrä että sen typpiyhdistepitoisuus lisääntyivät. Keskimääräinen raakavalkuaissato (kg/ha/v) kasvoi Lounais-Suomen aitosavimaalla typpilannoituksen lisääntyessä seuraavasti: 50 N/sato 664 kg, N/sato 1131 kg (+ 467 kg = 70 %) ja 150 N/sato 1314 kg (+ 183 kg = 16 %). Häffieen hietamaalla raakavalkuaissato oli pienemmällä typpilannoituksella (50 N/sato) 1070 kg ja,suuremmalla typpilannoituksella ( N/sato) 1617 kg (+547 kg = 51 %). Pohjois-Pohjanmaan hietamaalla raakavalkuaissato oli pienemmällä typpilannoituksella (50 N/sato) 817 kg ja suurefflmaila typpilannoituksella ( N/sato) 163 kg (+ 446 kg = 54 %). Nurminata-ja koiranheinänurmien raakavalkuaissadot ovat olleet keskimäärin eri typpilannoituksilla seuraavat (HIIVOLA ym 1974): Q N kg, 3 x 50 N 810 -kg, 3 x N 137 kg, 3 x 150 N 1691 kg ja 3 x 00 N 1801 kg. Lannoitetypen näennäinen hyväksi käyttöprosentti eli sadon typpisisällön suureneminen verrattuna lannöitteena annettuun typpeen oli keskimäärin Lounais-Suomessa välillä 50- N 56. % ja välillä -150 N %. Hämeessä välillä 50- N typen hyväksikäyttö oli ilman sadetusta 48 %, niukalla sadetuksella 61 % ja runsaalla, sadetuksella 66 %. Pohjois-Pohjanmaalla typen hyväksikäyttö välillä 50- N oli keskimäärin noin 54 % sadetuksesta riippumatta. Nurminata- ja koiranheinänurmilla sadon typpisisältö on suurentunut prosentteina lisätyppiannoksesta keskimäärin välillä 0-50 kg (N/ha/sato) 63 %, välillä 50- kg 59 %, välillä kg 34 % ja välillä kg 1 % (SILLANPÄÄ ja RINNE 1975). Typpitasolle 00 kg N/ ha/vuosi saakka heinälajien väliset typenkäyttökyvyn erot ovat olleet Viikissä vähäisiä (RAININKO 1968). Timotein typenkäyttö ja lannoituksen vaikutus siihen vaihteli suuresti niittokerroittain (taulukko 7 s.30). Kesantoon kylvetystä Pohjois-Pohjanmaan kokeesta s.aatiin ensimmäisenä satovuonna pienemmällä typpilannoituksella raakavalkuaissato, joka vastaa yli kaksinkertaisella lannoituksella keskimäärin saatua satoa. Typen hyväksikäyttö on jaanyt huonoksi niissä tapauksissa, jolloin kasvu on muiden syiden takia ollut typpilannoitukseen verrattuna huonoa. Suurin Lounais-Suomessa käytetty määrä on selvästi liikaa. Kasvuston ollessaheikkokuntoinen typen hyväksikäyttö jää huonoksi. Kasvuston heikkous voi johtua Mm. kuivuuden vaivaamasta, hitaasta alkukehityksesta (LOU 1974). tai talvituhoista ( 1977). Ankara kuivuus saattaa keskeyttää kasvun ja estää typenkäytön melkein kokonaan (HAM 1975). Viimeiselle sadolle annetun typpilannoituksen hyväksikäyttö on ollut sitä huonompi, mitä myöhemmin se on levitetty. Kuivuuden hidastaessa typenottoa saattaa esim. kesäsadolle tarkoitetusta typestä suuri osa tulla syyssadon hyväksi, mutta syksyllä käyttämättä jäävä liukoinen typpi (kuva s.) huuhtoutunee suureksi osaksi hukkaan (mm. TÄHTINEN ym. 1977).

13 11 Jo syyssateiden aikana maassa olevasta typestä huuhtoutuu ja/tai haihtuu denitrifikaatibn takia ilmeisesti suurempi osa kuin routaantuneelle maalle Tevitetystä typestä, Koska kasvukauden päättyminen on aika varmasti ennustettavissa;voidaan typpilannoittefden hyödytöntä tuhlausta välttää rajolttamalla'syyssadolle annettavat typpimäärät (kg N/ha) lannoitusajankåhdan mukaan eri osissa maata suunnilleen Seuraavasti: Etelä-Suomi Keski-Suomi Pohjois-Suomi Mikäli maassa on edellisiltä lafinoituskerroilta liukoista typpeä esim-, kuivuuden takia vielä käyttämättä määriä olisi pienennettävä vastaavasti. Mikäli kasvu lannoitettaessa on jo pitkällä eikä maassa ole sanottavasti käyttökelpoista typpeä, voidaan typpimääriä suurentaa riittävän valkuaispitoisuuden saavuttamiseksi ja lannoitetta kannattaa levittää vähän myöhemminkin kuin vasta niitetylle sängelle. Nurminata ja koiranheinä kasvavat syksyllä-pitempään kuin timotei ja käyttävät silloin typpeäkin tehokkaammin, mutta suurten typpimäärien talvehtimista huonontava vaikutus on niillä pahempi (KUOKUNA ja HIIVOLA 1974, ZITTING ja HEIKKILÄ.1980). Keväällä nopeasti kasvunsa aloittavalle tiffioteille on kevätpainotteinen lannoitus edullisin (HAKKOLA 1980). Paakavalkmaissatoa on voitu suurentaa'myös suorittamalla toinen ja kolmas typen levitys ennen ensimmäisen ja toisen sadon korjuuta. Sadon liiallisen nitraattityppi.pitoisuuden nousun välttämiseksi ensimmäiselle sadolle ei saisikuitenkaan antaa typpeä yhteensä enempää kuin kg/ha (HAK- KOLA 1978). Sadon ja maan kalium Timotein säilörehusatojen kuiva-aineen kaliumpitoisuus (taulukko 8 s.31) oli Lounais-Suomen aitosavella ja Hämeen hiedalla sangen tasainen koko kokeen ajan lukuunottamatta kuivaa kasvukautta Pohjois-Pohjanmaan hiedalla kaliumpitoisuus oli kokeen alussa korkeampi kuin muilla koepaikoil la, mutta laski parissa vuodessa kaikkein alhaisimmaksi. pintakalkitus ja sadetus eivät vaikuttaneet merkittävästi sadon keskimääräiseen. kaliumpitoisuuteen eivätkä maan kaliumtilaan. Sadetus tasoitti kuitenkin sadon kaliumpitoisuuden vaihteluita kuivina kausina.

14 1 Typpilannoituksen lisääminen kohotti voimakkaasti sadon kaliumpitoisuutta kaikilla koepaikoilla. Pohjois-Pohjanmaan hletamaalla typpimäärän vaikutus muuttui kuitenkin maan kaliumvarojen ehtymisen takia päinvastaiseksi, ilman kaliumlannoitusta kolmantena vuonna ja pienemmällä kaliumlannoituksella (50 K/Sato) neljäntenä vuonna. Runsas typpi muuttaa kasvin rakennetta suurentaen erityisesti ravinnerikkaan lahdistön osuutta ja lisää kasvin kaliumin tarvetta myös.kuivaaineyksikköä kohti. Nitraattityppi edistää kationien (mm. K+) ottoa nitraattianionien vastaioneina. Ammoniumionit ovat kaliumionien kanssa "kilpailijoita" kasvien ravinteidenotossa, mutta ammoniumtyppi muuttuu maassa yleensä melko nopeasti nitraatiksi ja siirtyy kasviin pääosin tässä muodossa. Kaliumlannoitus suurensi timotein kaliumpitoisuutta, mutta vaikutus oli suhteellisen pieni.verrattuna.koepaikkojen ja eri niittokertojen väliseen vaihteluun. Pohjois-Pohjanmaalla sadon kaliumpitoisuus laski nurmen vanhetessa suurimmallakin lannoltuksella, vaikka kaliumtase oli positiivinen ja maan vaihtuva kalium lisääntyi. Keskimäärin kalium- ja typpilannoitus vaikuttivat satoon ja sen kalium-. sisältöön eri koepaikoilla seuraavasti (luvut tarkoittavat prosentuaalista muutosta): K-lannoituksen lisäys (kg K/ha/Sato) 0:sta 50:een 50:sta :aan LOU HÄM LOU HÄM N-lanno'ituksen lisäys 50:sta :aan LOU HÄM Sato K:n otto K-pitoisuus N l N Typpilannoitus vaikutti siis sadon kaliumin kokonaismäärään moninkertaisesti enemmän kuin" yhtä suuret kaliumlannoituksen erot. Typpi lisäsi sadon kaliumpitoisuuttakin Lounais-Suomessa ja Hämeessä paljon tehokkaammin kuin kalium. Sadossa poistui kaliumia vuosittain keskimäärin (taulukko 13 s.36) Lounais-Suomessa 181 kg/ha, Hämeessä 70. kg/ha ja Pohjois-Pohjanmaalla 00 kg/ha. Lounais- Suomen aitosavella ja Hämeen karkeahietamaalla vuosittaiset sadon kaliummäärät (taulukko 9. s.3) eivät osoita mitään oireita maan kaliumvarojen ehtymisestä. Pohjois-Pohjanmaan hietamaaila vuosittainen kaliumin otto väheni nopeasti, ilman kaliumlannoitusta maan kaliumvarojen ehtyessä luonnollisesti jyrkimmin, mutta myös suurimmalla kaliumlannoituksella.

15 13 Pienemmällä kaliumlannoituksella.(50 K/sato) kaliumtase oli,. negatiivinen kaikissa kokeissa (taulukko 9 s.3). Suurimmalla lannoituksella ( K/sato). maahan lisättiin kaliumia alhaisella typpitasolla enemmän kuin sadoissa korjattiin, mutta korkeilla typpitasoilla yleensä hiukan vähemmän kuin sadoissa poistui. ViljavuustutkimukSen mukainen vaihtuvan kaliumin pitoisuus (mg K/1) oli. kokeen alussa eri kentillä kerroksittain seuraava: LOU HÄM Muokkauskerros Jankko (95) Lounais-Suomen aitosaven ja Pohjois-Pohjanmaan hiedan muokkauskerroksen kalium-. luvut ovat lähellä maalajien keskiarvoja, Mutta-Hämeen kentän muokkauskerroksen kaliumluku on yli puolitoistakertainen karkean hiedan keskiarvoon verrattuna (KURKI 197): Maan kaliumtila kokeen lopussa (taulukko 9 s.3). riippui lähinnä maan laadusta ja kaliumlannoituksesta, mutta karkeilla mailla näkyi myös typpilannoituksen kaliuminottoa kiihdyttävä vaikutus pienempinä kaliumpitbisuuksina. Päinvastoin kuin sadossa, maan kaliumpitoisuus suureni lannoitusta lisättäessä enemmän välillä 50- K/Sato kuin välillä 0-50 Kisat. Vaihtumattoman "reservikaliumin" vapautumisen ansiosta vaihtuvan kaliumin pitoisuus oli kokeen lopussa kaikilla kentillä suurempi kuin kaliumtase olisi edellyttänyt. Lineaarisen inter- ja ekstrapoloinnin mukaan satoa kohti annettujen kaliummäärien (kg/ha) olisi. pitänyt olla muokkauskerroksen kaliumluvun ennallaan pitämiseksi ja kaliumtaseen nolla saavuttamiseksi eri tapauksissa seuraavat: LOU MM N 1 N - N 3 N 1 N N 1 N Kaliumluku ennallaan Kaliumtase nolla Kokeen alussa timotein kaliumpitoisuus nousi korkeimmaksi Pohjois-Pohjanmaan hietamaalla, vaikka siinä oli vähiten vaihtuvaa kaliumia. Tässä maassa, jonka savespitoisuus on vain viisi prosenttia, ammoniumasetaatin uuttamasta kaliumista on ollut suurempi osa.vapaana maanesteessä kasvien saatavana. Suomen maaperässä

16 14 yleisimpien kiiltelstä muodostuneiden savimineraalien rakenne suosii kaliumja ammoniumionien sitoutumista.,savihiukkasten pinnoilla on koloja, joihin nämä ionit kokonsa perusteella hyvin sopivat: Kaliumlannoituksen vähäinen vaikutus kasvin kaliumpitoisuuteen johtuu kaliumin lujasta sitoutumisesta maahan. Tähän liittyy maan pinnalle levitetyn kaliumin hidas liikkuminen syvemmälle juuristokerrokseen. Hämeen kiillepitoinen karkea hieta muistutti kaliumtalbudeltaan enemmäniounais-suomen aitosavea kuin Pohjois-Pohjanmaan hietaa eikä ole tyypillinen maalajinsa edustaja. Muut makroravin teet Fosforia oli sadossa vuosittain keskimäärin Lounais-Suomessa 18 kg/ha, Hämeessä 8 kg/ha ja Pohjois-Pohjanmaalla 3 kg/ha, Kietamailla pintakalkitus ja sadetus alensivat ja:typpilannoitus nosti hiukan timotein keskimääräistä, fosforipitoisuutta (taulukko 10 s.33). Kaliumlannoitus ei vaikuttanut sadon fosforipitoisuuteen. Aitosavella kaikki koekäsittelyt olivat.fosforipitoisuuden suhteen tehottomia. Viljavuustutkimuksen fosforiluku oli kokeen alussa Lounais-Suomessa 4,7, Hämeessä 1,7 ja Pohjois-Pohjanmaalla 11,5. Koetekijöiden ei todettu vaikuttavan maan fosforitilaan. Kalsiumia oli sadossa keskimäärin Lounais-Suomessa 0 kg/ha, Hämeessä 38 kg/ha ja Pohjois-Pohjanmaalla kg/ha vuodessa. Pintakalkitus suurensi timotein kalsiumpitoisuutta (taulukko 11 s.34) Lounais-Suomessa. keskimäärin 18 % ja Hämeessä 8 %. Pohjois-Pohjahmaalla kalsiittinen kalkki (Lia.v.).ei muuttanut sadon magnesiumpitoisuutta, mutta dolomiittikalkki (3, ja 4.V.) alensi magnesiumin antagonistisen vaikutuksen takia sadon kalsiumpitoisaiutta käsittelyvuosina keskimäärin 5 %. Sadetus ei vaikuttanut merkittävästi kalsiumpitoisuuteen. Typpilannoitus kohotti sadon kalsiuåpitoisuutta kaikissa kokeissa. Kaliumlannoitus suurensi timotein kalsiumpitoisuutta Lounais-Suomessa. keskimäärin 3 % ja kokeen alussa hiukan myös Hämeessä, jossa vaikutus myöhemmin kääntyi selvästi negatiiviseksi etenkin suuremmalla määrällä. Pohjois-Pohjanmaalla kalisuola alensi sadon kalsiumpitoisuutta toisesta vuodesta alkaen selvästi, keskimäärin pienempi määrä 11 % ja suurempi määrä 15 %. Magnesiumia oli vuoden sadossa keskimäärin Lounais-Suomessa 11 kg/ha, Hämeessä 10 kg/ha ja Pohjois-Pohjanmaalla 9 kg/ha. Timotein kevätsatojen magnesiumpitoisuus oli Hämeen karkeahietamaalia paljon normaalia alhaisempi koekäsittelyistä riippumatta (taulukko 1 s.35). Lounais-Suomen aitosavella kalsiittikalkki alensi magnesiumpitoisuutta keskimäärin 8 %. Hämeen hietamaalla 0,5 % magnesiumia sisältävä kalkkikivijauhe kohotti sadon magnesiumpitoisuutta keskimäärin 7 %..

17 15 Pohjois-Pohjanmaalla kalkkikivijauhe kohotti sadon magnesiumpitoisuutta 9 % ja dolomiittikalkki 4 %. Sadetus ei vaikuttanut magnesiumpitoisuuteen merkittävästi.. Magnesiumia sisältävän (, %) oulunsalpietarimäärän suurentaminen lisäsi timotein magnesiumpitoisuutta kaikissa kokeissa, aitosavella kuitenkin vähemmän (N1 -N 8 %) kuin hietamailla (HÄM 16 %, 1 %)..Kaliumiannoituksen sadon magnesiumpitoisuutta alentava vaikutus on yleisesti tunnettu. Tarkasteltavissa kokeissa kaliumin Vaikutus oli kuitenkin epäyhtenäinen. Aitosavella kalisuola suurensi sadon magnesiumpitoisuutta ensimmäisenä vuonna ja keskimäärinkin tilastollisesti merkitsevästi (K1 7 % ja K 5 %). Hämeen hietamaalla kaliumlannoitus alensi keskimääräistä magnesiumpitoisuutta (K, % ja K 7 %). Kevätsadon magnesiumpitoisuutta kalisuola alensi Hämeessä vasta kolmantena vuonna. Pohjois-Pohjanmaan hietamaan pitkäaikaisessa kokeessa kalisuola alensi timotein magnesiuffipitoisuutta eniten (K1 16 % ja K 3 %). Kaliumin saannin vähentyessä kasvua hidastavaksi kasvin magnesiumpitoisuus nousi jyrkästi. Kasvinravinteet ovat toistensa kanssa vuorovaikutuksessa sekä kasvien aineenvaihdunnassa, että maan,ioninvaihtoreaktioissa. Maanesteessä olevat kationitvähentävät yleensä muiden kationien ottoa, mutta eivät tasapuolisesti. Kaliumilla on'taipumus syrjäyttää magnesiumia varsinkin heinäkasveilla. Tarvitsemansa vähimmäismäärän kasvi ottaa tarkemmin valikoiden kuin sen ylittävät määrät, kuten nähdään mm. kaliumlannoituksen vaikutuksesta sadon magnesiumpitoisuuteen eri niittokerroilla Hämeessä (taulukko 1 s.35). Kaliumlannoituksen positiivinen vaikutus timotein magnesiumpitoisuuteen aitosavella selittyy negatiivisten saveshiukkasten pinnollle pidättyneiden kationien vaihtumisella. Lounais-Suomen aitosavessa oli runsaasti vaihtuvaa magnesiumia (50 mg/1)..-koska Savi on kaliumia suosiva kationinvaihtaja, lannoitteen kaliumista sitoutui siihen suuri osa työntäen samalla magnesiumia maanesteeseen juurten saataville. Kotieläinten vaatimukset rehun kivennäisaineiden suhteen poikkeavat rehukasvien vaatimuksista. Nurmen sadossa on aina riittävästi kaliumia, jonka ylimäärä haittaa magnesiumin ja kalsiumin hyväksikäyttöä. Lypsylehmien ravinnontarpeen mukaisessa rehussa kaliumin suhde kalsiumin ja magnesiumin. summaan on kirjallisuuden mukaan korkeintaa, ekvivalentteina laskettuna. Kivennäissuhde ei ollut yhdessäkään kokeessa keskimäärin tätä vaatimusta vastaava. Xoetekijöistä siihen vaikutti oleellisesti'kaliumlannoitus, mutta vain Pohjois-Pohjanmaan hietamaalla-kokeen lopussa (taulukko 13 s.36). Niittokerroittain vaihtelu oli laaja mutta epäsäännöllinen. Suhdeluku K/(Ca+Mg) oli korkein Pohjois-Pohjanmaalla ensimmäisen vuoden syyssadossa (3,8) ja alhaisin Lounais-Suomessa toisen vuoden kuivuudesta kärsineessä kesä-

18 16 syyssadossa (1,6). Heinäkasvien normaali kivennäissisältö on säilörehuasteella eläimille puutteellinen ja edellyttää ruokinnan täydentämistä kivennäisrehuilla. Maan happamuuden ja ravinnetilån kehitys Kokeiden aikana ph-luvut laskivat ilman kalkitusta sitä enemmän mitä enemmän oulunsalpietaria käytettiin (taulukko 14 s.37). Pintakalkitus nosti maanäytteiden ph-lukuja, mutta sen vaikutus oli Hämeen kokeesta kerroksittain tehtyjen määritysten mukaan kovin pinnallinen (kuva s.). Happamuus pyrki lisääntymään voimakkaasti alle 10 cm:n syvyyteen, mutta pintakalkitus esti ph:n laskun 310 cm:n syvyydessä vain pienempiä typpimääriä käytettäessä. Typpilannoitus muuttaa maata happamammaksi lisäämällä Nemäksisten" metallikationien (K, Ca, Mg, Na) poistumista sadon mukana. Ammoniummuodossa olevan typen nitrifioituessa eli hapettuessa mikrobiologisesti muodostuu maassa happoa. Sen neutralointiin kuluu yhtä typpikiloa kohti 8, kg kalkkikivijauhe ykköstä, kun yhtä ammonitimionia kohti muodostuu kaksi vetyionia. Nitraatti-ionien pelkistyessä vetyioneja sitoutuu. Oulunsalpietarissa on ammonium-'ja nitraattityppeä yhtä paljonja runsas - viidennes siitä on dolomiittikalkkia. Y-lannoksissa maan happamuutta lisäävän ammoniumtypen osuus on suurempi eikä niissä ole kalkkia. Kaikkien kenttien ph-luvut olivat vähintään Suomen peltojen keskimääräisellä tasolla, Hämeessä huomattavasti ylikin. Happamuus ei näyttänyt muodostuvan sen suhteen vaatimattomalle koekasville haitalliseksi. Pelkästään ammoniumtyppeä sisältävä ammoniumsulfaatti on aiheuttanut pitkäaikaisissa kokeissa happamuuden lisääntymisen takia jopa sadonalennusta (SALONEN ja HONKAVAARA 1970). Voimaperäisessä nurmiviljelyssä ylläpitokalkituksen tarve on huomattavan suuri vaihdellen lähinnä lannoitteissa tulevan ammoniumtyppimäärän mukaan. Typpirikasta Y-lannosta (0-4-8) käytettäessä yhden lannoitekilon hapattavan vaikutuksen neutralointiin tarvitaan lähes yksi kilo kalkkikivijauhetta. Vaikka oulunsalpietarissa ja superfosfaatissa tuli maahan kalsiumia enemmän kuin sadoissa poistui, vaihtuva kalsium väheni kokeen aikana Pohjois-Pohjanmaalla (taulukko 14 s.37). Kalkin kalsiumista tuli analyysituloksissa näkyviin vain %, vaikka liukenemista on ilmeisesti tapahtunut vielä maanäytettä happamalla ammoniumasetaatilla uutettaessa. Hämeen hietamaan profiilissa vaihtuvan kalsiumin minimi oli ph-luvun tapaan lähellä maan pintaa (kuva s.). Dolomiittikalkki nösti maan vaihtuvan magnesiumin pitoisuuden Pohjois-Pohjanmaalla suunnilleen kaksinkertaiseksi, ilman kalkitusta magnesium väheni (taulukko 14 s.37). Hämeen hietamaan magnesiumpitoisuus oli kokeen alussa erittäin alhainen, muokkaus-

19 17 kerroksessa 36 mg/1 ja pohjamaassa vain 18 mg/1. Koekäsittelyistä vain dolomiittikalkki vaikutti maan magnesiumtilaan tilastollisesti merkitsevästi. Magnesiumlukujen nousu kokeen aikana Hämeessä ei johtunut koekäsittelyistä. Muokkauskerrosta syvempänä todettiin koekäsittelyillä merkittävää vaikutusta vain Pohjois-Pohjanmaan hiedan kaliumluvuissa, joissa erot olivatkin erittäin suuret (taulukko 9 s.3). Hämeen hiedalla kaliumlannoitus vaikutti maan kaliumtilaan 15 cm:n syvyyteen (kuva s.). Maan kaliumvarojen ryöstöllä saattaa olla pitkäaikainen negatiivinen vaikutus nurmen jälkeen viljeltäviin vaateliaampiin kasveihin. Suuretkaan lannoitemäärät eivät matalaan mullattuina tai harvoihin riveihin sijoitettuina aina takaa optimaalista kaliumin saantia (PENNY ja WIDDOWSON 1980). Vaik-.. ka lannoitus ei välittömästi vaikuttaisikaan sadon määrään tai laatuun, se saattaa silti olla välttämätöntä, maan kasvukunnon ylläpitämiseksi. Käytännössä nurmitilojen kotieläinten tuottama lanta vähentää erittäin merkittävästi lannoitekaliumin tarvetta, kun osa sadon ottamasta suuresta kaliummäärästä palautuu peltoon.- Kalisuolaa ja sitä runsaasti sisältäviä Y-lannoksia ei pidä levittää nurmen pintaan kerrallaan kovin suuria määriä, vaikka maan kallumtilan säilyttämiseksi tai parantamiseksi näyttäisi tarpeelliselta.. Maan pinnassa kohoava suolaväkevyys saattaa - kuivina kausina aiheuttaa sadonalennusta varsinkin heikosti vettä pidättävillä karkeillwkivennäismailla. Hämeen karkeahletamaalla - vuoden 1977 kesäsadon määrässä todettu tilastollisesti merkitsevä kalisuolan negatiivinen vaikutus johtui ilmeisesti juuri tästä. Tarkasteltaessa maan ominaisuuksien muutosten suhdetta esim. satotason vaihteluun on huomattava, ettei tilastollinen riippuvuus todista syy- ja seuraussuhteen olemassaoloa. Kasvuston kunto heikkenee tavallisesti nurmen vanhetessa luontaisen kehitysrytmin ja ympäristötekijöiden kuten talvituhojen ja koneellisen viljelyn aiheuttaman "kulumisen" mukaisesti. Esikasvien ja -käsittelyjen vaikutukset vähenevät ja peräkkäisten monokulttuurivuosien vaikutuksetkasvavat maassa nurmen vanhetessa. Tällöin muuttuvat myös maan fysikaaliset ja biologiset ominaisuudet ikemiallisen viljavuuden ohella. Päätelmät Vuosittain toistettava pintakalkitus ei ole suositeltava menetelmä maan lisääntyvän happamuuden neutraloimiseksi runsaalla typellä lannoitetuilla heinäkasvinurmilla. Pintakalkituksen vaikutus on hidas ja liian pinnallinen, vaikka happamuus voimistuu pääasiassa muokkailskerroksenyläosassa. Magnesiumlannoitteeksi dolomiittikalkki soveltuu pintalevityksessäkin. Pintakalkituksen aiheuttaman lievän sadonvähennyksen ja timotein typpi- ja fosforipitoisuuden alenemisen todennäköisiä syitä

20 18 ovat vaalentuneen maan hitaampi lämpeneminen keväällä, typen haihtuminen ja su, perfosfaatin fosforin sitoutuminen sekundaarisiksi kalsiumfosfaateiksi. Happamat maat pitäisi kalkita ennen nurmen perustamista. Mahdolliset vähäiset haittavaikutukset eivät estä levittämästä kalkkia myös nurmena oleville lohkoille, jos se kalkituksen suorituksen kannalta on edullista. Säilörehunurmilla on varottava säilöntähappoa neutraloivan kalkin joutumista kasvimassaan. Kuivuus on tärkein riskitekijä Etelä-Suomen voimaperäisillä heinäkasvinurmilla. Sen torjuminen sadetuksella varmistaa lannoituksen tehokkaan hyväksikäytön, tasoittaa sadon määrän ja laadun vaihtelua ja nostaa keskimääräistä satotasoa. Pohjois-Suomessa veden puute ei yleensä rajoita nurmen tuottoa. Typpilannoituksella on heinäkasvinurmilla keskeinen merkitys sekä sadon määrän että laadun" suhteen. Pyrittäessä nurmirehun avulla kotoiseen karjan valkuaisruokintaan on riittävän valkuaispitoisuuden saavuttaminen ehkä tärkein typpilannoituksen mitoituksen kriteeri. Typpilannoitusta lisättäessä kuiva-ainesadon lisäys pienenee aikaisemmin kuin valkuaispitoisuuden ja -sadon lisäys. Lannoite-, typen hyväksikäytön ja sadon laadun kannalta on tärkeää, että käytettävät typpimäärät ovat oikeassa suhteessa muiden kasvutekijöiden kanssa. Mitä edullisemmat kasvuolot ovat, sitä täydellisemmin lannoitetyppi tulee käytetyksi sadonmuodostukseen. Säilörehunurmilla hehtaarille niittokertaa kohti annettavien typpimäärien tulisi hyvissä olosuhteissa olla sadan kilon luokkaa. Typpi kannattaa jakaa vuoden sadoille kevätpainotteisesti varsinkin timoteilla. Syyssadolle levitettävän typpimäärän tulisi olla jäljellä olevan kasvukauden mukaisesti sitä pienempi, mitä myöhemmin lannoitus suoritetaan. Kaliumlannoitusta tarvitaan kaliumtilaltaan keskimääräisillä kivennäismaiden timoteinui-milla tulosten mukaan vain maan kaliumtilan ylläpitämiseksi, koska kalisuola ei lisännyt lainkaan satoa ensimmäisinä vuosina. Kaliummäärä vaikuttaa sadon kivennäiskoostumukseenkin kivennäismaiden pintalannoituksessa lyhyellä tähtäyksellä suhteellisen heikosti, mutta vaikutus kasvaa maan ravinnetilan kehityksen mukaisesti. Heinänurmien kaliumin tarve kasvaa typpilannoituksen.lisääntyessä. Väkilannoitekaliumin tarve pitkäaikaisessa nurmivaltaisessa viljelyssä riippuu paljolti sonnan ja virtsan sekä säilörehun puristenesteen talteenotosta ja käytöstä.

21 KIRJALLISUUTTA. 19 ELONEN, P Sadetus satovaihtelujen tasaajana. Käytännön Maamies 3/74: HAKKOLA, H Nurmikåsvikokeiden tuloksia. Pohjois-Pohjanmaan koeaseman Tie- dote 5: 8 s. HAKKOLA, H Timotei Pohjois-Suomen nurmikasvi. Hankkijan Siemenjulkaisu 1980: , HIIVOLA, S.-L., HUOKUNA, E. & RINNE, S.-L The effect of heavy nitrogen fertilization on the quantity and quality of yields of ffieadow fescue and cocksfoot. Ann. Agric. Fenn. 13: HUOKUNA, E. & HIIVOLA, S.-L The effect of heavy nitrogen fertilization on. sward density and winter survival of grasses. Ann. Agric. Fenn.'13: KERÄNEN, T. & TAINIO, A Hiesu- ja savimaiden kalilannoitustarpeesta. Kenttä- kokeiden tuloksia vuosilta Ann. Agric. Fenn. 7: KURKI, M Suomen peltojen viljavuudesta II. Viljavuuspalvelu Oy, Helsinki 197: 18 s. KÄHÄRI, J Nurmen pintakalkitus. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen Tiedote 8: PELTOMAA, R., POHJANHEIMO, 0. & HUOKUNA, E Pintakalkituksen ja K-lannoitukser vaikutus nurmen satoon ja sen N-, P K-, Ca- ja Mg-pitoisuuteen. Maantutkimuslaitoksen Tiedote 6: 4s. PENNY, A. & WIDDOWSON, F. V An experiment begun in 1958 measuring effects of N, P and K fertilizers on yield and N, P and K contents of grass.. Residual effects on arable crops, J. Agric. Sci. 95: RAININKO, K The effects of nitrogen fertilization, irrigation and number of harvestings upon leys established with various seed mixtures. Acta Agr. Fenn. 11: 137 s. RINNE, S.-L., SILLANPPÄ, M., HUOKUNA, E. & HIIVOLA, S.-L The effects of nitrogen fertilization on K/(Ca+Mg) ratio in grass. Ann. Agr. Fenn. 17: SAARELA, I Voimaperäisen nurmen vaikutus maahan. Koetoiminta ja Käytäntö SALONEN, M. & HONKAVAARA, T Karjanlannan ja väkilannoitteiden vaikutuksen vertailua II. Erilaiset lannoitukset ja kalkitus. Ann. Agr. Fenn. 9: SALONEN, M. & TAINIO, A Kalilannoitusta koskevia tutkimuksia. Selostus kiinteillä koekentillä vuosina suoritetuissa eri kalimäärien ko- keissa saaduista tuloksista. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 185: 60 s.. SILLANPÄÄ, M Lannoitus ja kalkitus "vihreänlinjån" viljelyssä. Maantutkimuslaitoksen Tiedote 4: 16 s.

22 0 SILLANPÄÄ, M. & RINNE, S.-L The effect of heavy nitrogen fertilization on the uptake of nutrients and on some properties of soils cropped with grasses. Ann. Agr. Fenn, 14: SILA, J. & MARJANEN, H Viljavuusluokittaiset sadonlisäykset paikallisissa nousevien fosfori- ja kaliummäärien kokeissa. Maantutkimuslaitoksen Tiedote 3: 16 s. TÄHTINEN, H Säilörehunurmen typpi- ja kaliumlannoitus. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen Tiedote 9: 4 s. TÄHTINEN, H., KÖYLIJÄRVI, J. & TEITTINEN, P Niittonurmen syyslannoitus. Maanviljelyskemian ja -fysiikan laitoksen Tiedote 3: 1 s. ZITTING, M. & HEIKKILÄ, R Timotein viljely Pohjois-Karjalassa. Karjalan koeaseman Tiedote 3: 30 s.

23 1.ei kalkitusta kalki- tus ei kalkitusta kalkitus ei kalkitusta kalki- tus,." K1 g - 1, /1 R) qi J b... Ir',f - 1 I ' IMI 5 / ' /I K 1 1, d 07 b - 0 T1 LO 4_. u, ~INDMIMMOF 1 / ,r 4z 1, i, - MINNI~I~ ei mm: ~~ /41110M. ~II MB 11~ ,11åk kalkitusta. MM«NE N!PM le =1 1 IE = ir~ ig. OM..., kalki- IIAV _ 1111M ~MM 0~4. tus NO *. Wrål;PAINNE.~~~~ I -mmememm- "1" Fid~ii1WEI; aiiew ei, 1. d. ~NO kalkitusta ~mm..,... NEL wåaåk0 89,11ffleas.~ MODIIMMI,i - 11~1 i kalkitus ei kalkitusta - kalki- tus Nurmen sadetus-i kalkitus- la lannoituskoe 1974 Koepaikat: Pohjois-Pohjanmaan koeasema Hämeen koeasema Koetekijät: I. Sadetus 0 = sadettamaton 1 = lievä sadetus = runsas sadetus II. Kalkitus ei kalkitusta kalkkikivijauhetta 3 t/ha/vuȯsi III. Kalilannoitus K = lannoittamaton 0 K = kg K/ha (= + + kg 1< o/ha) 1 K + + kg K/ha (= k K60/ha) = IV. Typpilannoitus N = kg N/ha (= kg oulunsalp./ha) Ni = + + kg N/Ka (= kg oulunsalp./ha) Fosforilannoitus: 500 kg superfof./ha/vuosi (= 43,5 kg Piha) Mittoja: koekenttä 69 x-7, bruttoruutu 1,50 x 4, sadetusympyrän säde m Kuva 1. Koekartta.

24 SYVYYS 5 cm ta 0 N c< ' 6 7pH Ca mg/1 Ca N Ca K mg/ NO 3 -N mg/ Kuva. Maan happamuus (a), kalsium (b), kalium (c) ja nitraattityppi (d) kerroksittain kokeen lopussa Hämeen hietamaalla: (Cao) = kalkitsematon, (Cal) = pintakalkittu vuosittain; typpilannoitus:.n1 50 kg N/ha/sato, N.= kg N/ha/sato; kaliumlannoitus:.k0 = ei kaliumlannoitusta, K = kg K/ha/sato)

25 3 mm S 5 S 1 S - 1% S/S. P \ I I 10. i S n \ i 1 \. \ \ \ \ \ \'ss\.).: ',. / 1 ti il li. I '0 VI VII VIII IX mm S S S 1 \ - \,.1 I.., S b 1 - Ssadetus 1S -m,\\, -,... il.? - \ \. ' / \\, --- S,.... il._.1 I I. I V VI VII VIII IX mm Si S / / 1 / S \ - \ S o,,,, \ `,, \\ ' \ i s ) S 1, 1, ' \ s.0. III.I,I 1 I. I,1 LI 1...,. J Ii 'liiti, i ii, VI VII VIII IX Kuva 3. Vuorokautiset sademäärät (mm) ja maan kosteus (% hyötykapasiteetista) Hämeen koeasemalla kasvukausina So = sadettamaton, S1.= niukka sadetus, S =runsas sadetus

26 4, Taulukko 1. Kasvukauden lämpötila ja sademäärä kuukausittain sekä tehoisan -lämpötilan summa. LOU touko kesä heinä elo syys.5_.- >5 oc x vrk o C mm o C mm o C mm o C mm o C mm Or,-, MM 8,9 5 8,3 1 10,9 8 10, , , ,3 41 1, , , ,4 0 15, 65 15, , , ,1 9 10,6 6 1, ,1 43 7, i HÄM touko kesä heinä elo syys >5 oc x vrk. 8, , 41 10,9 1 8, , ,1 38 1, ,4 36 c 17, ,1 7 15, , , , , , 45 10,4 54 1, 94 7,4 90 8, touko kesä heinä elo syys,c L >5 o C x vrk. 7,3 3 5,9 16 9,0 4 9, 15 6,1 4 8,4 3.1, , , 39 10,9 46 1,1 37 1, , 71 15, ,4 8 14, , 10 14, , ,6 71 1, , , ,7 70 8, , ,3 63 4,6 5 6,6 38 6,

27 5 CD C7 CD Nl UD cr ud 03 u3 v3 CD CD CD " CO ct Un c7 c) CD 0 CM 4.0 Un On Nl CV r-,. 0 C.1 r, CD rr, 4-0 cn cu 0n cu ' V3 C7 On N.00 C'4 CV cn un C" 4.0 CO CY'.JU r' 00 CD CD CO CO CO Cn CO Cn cr un cr OD c0 c0 r, (0 (0 ud - CD co cd up ud ud CD r, on es on '0- CD CD CO r ud ud cu 10 0', cr CD C) CD cr cn cn r- up 03 Cu 0.1 On 01 c, 0D c0 0, r, r, CD co cu on cn vd un 0n cu c, cr cu cn et-13n C: CUZ CO: :7 CO.D.I r - 00 c - menon cr.0- Le) s0-.c1. Pintakalkitus vuosittain-xx CD CD CD Ch ul cr cu 04 Cn ul u, CD 0 CD cr c- cr oj CD c cd CD 0,1 cu r- Os On on UD on c. CD cu vd m, r,,- 0, cn u, VD.c5CD 0 CO on un 10(v) lo c0 un un 0 CD CD CD CD 0 CD CD CD CD 0 CD CD 0 CD cd cdcd (0 10 Lfn CO CO un en un r O CNO, r-- un r.-,-., Lf),..,c,.7- r- Un cu OD Cn h CD VD cn 10 r- un en on cn on 0- c,,-ud,- cr CD On 0)0) 0 CO I`, 0) 0) cr un cr r, ) CD cp CD CD CD CD CD CD CD CD CD 0 0 CD CD CD 0 CD CD CD CDCD 0 CD CD 10 10,- un 0. 0) 10 en cr 0010 cr Lin cl- r- CO ) 10 0) 10 r 0- cr) 0 CM CO OU CU VD un.7 un un cm CD 0,1 On c, coca c, u, u, up CO CO c0 cn 0,10 c, OD CO CO on en on r, vd UD 0-,/.M- u,,r,r CD CD CD 0) 0) 0- (' UD CD CD CD CD CD CD 10) cd CD Cu un ud un en c0 CD OD Cn c0 r-- e - CD CD CDCDCD CD C3 rn 0, un cr cr ud 0D un cd.0. en CD on Cn Cn Ch cr Un cr 03 cn r, CD CD C:) CD CD CD, CO0 CD ) Un Un CD cn un Cn ud r- ud un,t CD CD C3 r- CV CD 14) 10 CD CD CD CD CD CD cu un.-cdcu r 1DC1S1- CO CD CD CD CD CD un cr OD un r- od CD Cn c0 Cu r- r, 7 CD c0 od CD ao c0 0, en cu rn Le) ud ud CD CD CD CD C4 0 CO ud un ) c, CD 0-0-(') '0- crcr CD OJ CD on Cn un c, CD cn CD UD CD un Cn UD Cl CD r, on 10 0', rs un cn r,1 CD CD CD CD C7 on cn r, CJ CD 7 ud rs r- CO CO on (0 (0.- r, 03 OD r- - en en en rn rn er, c% r7, '-' c c' on cu 7 C)1010 CU CD r, vd VD cn ct 4.0 UD on CO cr rs r- un u) un h cr cr cn cn cn cr cr ct CO 03 c0 ud c, up un up u, CD CD CD un CD ud un r, CD UD 10 '0 CD C3 CD un cm un CD un 03 CD CD CD CD CD CD CD 00 CO cr 00 r- on cn 0.1 r- on CO h Cn cn , CD CO C) On cr On CO CD CD CD CD CD CD CD CD CD CD cr Le) un 03 u) cn cn cr ud Cu ul On. CD 7 un ud r- r Cn r, r- on On On ud UD ud,r un Un ct cr Un CD un r- X en X On CD un 3< 7G 3< ID CD 3< 3< X CD I.In X CD CD CD ud 0. Ul 03 u3.c0 CO un u, CD CD C) CD 0 CD CD CD 0 CD CD CD CD 0 CD 0 0 CD CD 0 CD CD 0 CD CD CD CD r, op un UD CO un r, CO Un r.,.7- cm on r, C1 r-, UD 10 en CD CU up..r..0 cu Lo cn cr cu h 00 on r"- on ud CO UD Cn r, vd un un CD 0-.- un CO ed CD on cn,- 0 cr CO un UD ud Osi c0 cn cn 10 OD CO Cn Cn cn un un un CO Cn Cn ud r- UD UD u=0 (.0 r- CD CL 0_ CD CDCD CD 0 CD CD 0 0 CD CD cn --- CD 0 0 CD CD 0 CD CD CD 0 0 CD CD CD 0 c0.7- r, cn r, ou un cu 10 0) un CO 03 r, r- un ('40) te. UD 4.0 Un un un on r, ro 10'. c--. cr,, cn l.0 0 = ud 0% Cu CO cu r, r, On cn cr 04 0 Op 1.0 rn.0- (0 00 C3 00 Cn cn r, 0, c0,- c, c0 00 on cr CU UD r, ud un un un 10 (1) cr CL) I- UI 03 al,-, in. CD CD 0,. -X.7 (010 ).0 Un un on DC = CO un (0... <0 (0 «I E E0 c CD CD 0 CD CD CD CD CD CD 0 0 CD CD CD CD CD 0 a, CD CD 0 CD CD 0 CD CD 0 M r- OD CD CO CD eu un r- 0 0 r- r- cn 0 7 cn r- cs4 CU c0 r- en CO on CO r- CD u) cu 0010) Cr, 4.0 c0 0-7 ud 11.3 <'. 7 CO on cr on c0.7- r- en CM 0 rsud on Cs.1 UD 11 _C 0, r, Cn on CO CD CD c0 Cn 03 0 CD CD CD cr un,r CO 1-, 03 un un vd un Cr 0- CO un up r- r- o CL -Y I VI 0 00 C\JC0 ( ( c a, CD CD CD CD 0 CD (D C) 0 CD CD 0 CD CD 0 0 CD CD CD 0 CD un on CO r CU., 0 en D 00 CO r VD CO D O n OD D un u co c D - c- nvd zcdn onc -tn-.0r- L, (0 co C C C01,, r x 0_ 010Os n onon U 10( Un clnc 0 0, Cv- 01 X X Taulukko. I I I Cu c0 un rn- en ) en rn en on 0n on e I CV O.I CM I 0D01 I CU On On en GM CV CV +4. -I- Mr-. 0,4 <'D C'.) CJ (D C) en On M M ('D C'.) On M I 0 0 I I 0 CD I (D C) 10 <') <'.).,... X 7C x x-x.zr un v3 un u, 10 cr Lo UD I., CO r, N. N. r... N. es. h. h N. r... h 0) Cr. On

28 6 Taulukko 3. Vuosittain toistetun pintakalkituksen ja sadetuksen sekä typpi- ja kaliumlannoituksen vaikutus säilörehusatoihin niittokerroittain, kg k.a./ha. Koepaikka Käsittely Vuosi ja niittokerta LOU Cao 1490 Cal HÄM. Ca 0 Ca Cao 3360 Ca (400) (4010) S S la 340 Slb (4080) (490) (3950) HÄM S0N1 N SiNi N SN1 N LOU N 1360 N N ' N (3460) (4470) LOU Ko K HÄM K 0 K K 310 K o 330 K (4160) (400) (3960) Kalkitus: Cao = kalkitsematon, Cal = kalkittu Sadetus: So = sadettamaton, SI = niukka sadet (a = aikaisempi, b = myöhempi), S = runsas sadetus Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato Kaliumlannoitus: Ko = ei K-lann., K1 = 50 kg K/sato, K = kg K/sato

29 7 Taulukko 4. Pintakalkituksen, sadetuksen ja typpilannoituksen vaikutus säilörehusato- jen 'raakavalkuaispitoisuuteen, % k.a:ssa. Koepaikka Käsittely Vuosi ja niittokerta LOU Ca 0 Ca 1 16,8 17,6 18,1 18,3 14,4 14,9 14,4 14,5 15,6 16,7 16,8 17,0 17,1 16,7 18,3 18,7 HÄM Ca o Ca 1. 13,1 1,9 17,0 15,6 17,0 15,8 13,6 13,4 17,5 17,3,3 1,4 15,1 14,6 14, 13,7 0,1 19,9 Ca 0 Ca 1 0,1 19,4 16,0 15, 19,9 19;6 1,6 1,,7 1,9 15, 15,3 14,8 13,3 19,3 19,1 15,9 14, 14,1 14,1 3,1,0 1,6 1,8 15,6 15,7 HÄM S v 1 S 1,9 1,9 13, 0,5 17,5 15,5 4,1 17,1 13,9 14,6 13,4 1,5 19,3 16,7 16,6,9 1,8 0,8 15,3 14,5 14,8 16,7 13,1 13,6 0,3 0,0 0,1 s 0,la 'lb 0,4 19,6 19,3 16,1 15,4 15,4 19,9 19,5 19,8 1,8 1,1 1,1 3,6, 1,1 15,3 15,1 15,3 14,4 13,7 13,9 19, 19,0 19,4 15,7 14,7 14,7 13,9 14,8 13,7 3,1,1,4 1,8 1,8 1,5 16,0 15,4 15,5 LOU N N 1 N 3 15, 17,5 18,9 15,1 19,3 0,3 10,6 15, 18,1 11,6 14,8 16,9 14,6 17,0 16,6 13,9 17,5 19, 14,4 18,6 19, 14,4 19,6 1,5 HM N N 1 11,1 14,7 14,4 18,1 13,3 19,1 11,7 15,1 14, 0,4 19, 3,3 1,4 16,9 11,8 15,8 17,6,3 N 1 N 18,5 1,1 13,6 17,7 16,5 3,0 11,5 13;1 19,8 4,7 13,4 17,0 1,8 15,3 16,3,1 13,4 16,6 13,3 15,0 0,3 4,8 11,9 13,6 14,4 16,9 Kalkitus: Ca = kalkitsematon, Ca =lcalkittu 0 1 Sadetus: So = sadettamaton, Sl = niukka sadetus (a = aikaisempi, b = myöhempi), S runsas sadetus = Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

30 8 C) C) C) CD CD r-- X X CD CD C) 1/40 C) 0. kid 0) CV - ed CD CD c0 cr Cn cr rs Cn CD CD CD CD CD CD CD CD CD 0 CD CD CD ed CD CD C) C7 CD. CD CD 0) 10 C3 r, 04,- on rs. cr CD un CD v3 ('4 10 cn cn v) r, on 03 CD cr CD r- 0)10 un (0 0) CD rs en c7 CD 0.) cf cr on.-- CD cn,- r.- cu,-,-,-,-,- cu,-,-,-,-,--, ,-- C1 Cn CD CD rs cn cn (0 10 CD CD CD CD CD CD CD CD C3 C, CD CD c7 CD CD CD CD CD CD CDCD. 00 cn,- un cr cn cm md C7,- C3 un Nl v3 CD ch on unen 00 cu v3,-,-,- cn OD ON cu en cu (.0 10 un 0) 10 OD vd r, un Pintaka lk itus vuosittain ;( e I C1 Lin X On CD (7 x x CD LC) x x CD C7 C) rs,t cf Cn CV r CD CD C) r- on cr ct co,- r- r CD CD CD un cn un CO (0 10 CD CD C) (14 r-, CD CD r- CD CD CD on ci V) r- C) Cl) CD CD CD r- 03 C7 CD CD CJ r- ei, LI, Gt CD CD CD CD CD CD on ch cr 10 on Le) Cl) nn Cl) Cn 0) 0) CD CD CD CD C7 CD L n CD CD e7cd '.0 0) cd 00 en vn cd Cn un 03 Cr+ un en en ch CD CO.4- cf,t C) CO CD CD CD CD CD C) CD CD CD CD CD CD CD cu CD,- CO Cl) rn rl cn ud un un CD Cn r- ( Ce 10 CD CD CD 1.0 cr ) r-- e=i C) CD en en on (.010 CD CD C) C) ('410 N- C) Le) C5 r-- - CS.1 C7 CD CD CD CD CD CO CO c0 CD en vd c0 V3 (.0 10 on CD CD C7 C7 CD CD C) CD CD CD C3 (0c'N- 10 un on ND un OD c4 cn 00 r- cn CD c0 ud cr on CD Cn 03 CD CD CD r- r, un VD CD CD CD un CD cu r, cd,-,-,- CD CD CD CD CD CD CD en CD CD CD CD CD CD CD C3 CD CD on r- CD o3 '4.0) un,- 0,.. 0) 10 on un on,- c4 r, C4,- r- 04 cn cn en Cl) Cr, r- un cr ud Cn 00 Cn V) un un -.--, I,. CD CDCD CU Cn r, CD CD CD CD CD CD CD CD CD C) CD C7 CD CD CD CD CD CD CD CD CD C) C) C3 cr CO cf 0) 10 rs cr 11) 0) 03,- u, un,- cn, ) cu '.010 ud en u) CD 0) 0) C) cd 10 10un 11) CD ('4 CD vd rs,- CD ud Cl) ud V) ud cr cr on , r- e- w a- - `. CD CD CD CD CD CD CD CD c7 CD CD C) CD C) C) 8 C) C g CD D C) g un cr n cn cn C),- c- c0 LO rn eu en en,- u co..- u> r- cd Cl) r--r- CD On C) CD on on cu un un un CD c0 03 r, co r, Ka lk itsematon C) 3 x x 50 3%10 0 3%150 CD CDC) CD ud cncn CD.t CO ('4 s-- CD CD CD cu '.0(l) cf r- rel E a/ 0 CM C) <7 C) Le) a1 c7 Ln cr.-- (Li csl X 0 r r X.X V) (0 CD CD CD CDC) CD CD CD cd CO cn on vd,- on cr cn OD v) CD r- c0 r, v) (0 rr- CU r- CD CD CD r- (.0 10 ad CD,-,- CD CD CD C) CD CD on rd- ct r- 01 CD C E CD aicd CD CD 0.) CD CD C.D. CD CD CD C) CD CD CD E,- r, es.i r, cf Cl) vd cn c0,- 10 un vd 0 CO 0, C,I ro cv N. Cl) un r- CO (0u) (0 X 7 r- r- rzu r -- Nl,-,-,-,-,-,- x Li) 0 (.) I..X U), r- C C, (0 CD CD CD ca CD CDCD C, CD CD CD CD CD 11) c N. cl),t 04,- cueu.-- un,r cr en OD X 7 r-- cr 1.0 E 01 C, 04 r--- ('1 r- r 0) 01 X " 0 :Ml r-e- r- (,-.. r- (... C.)...1 S Pohjois-Pohjanmaan ko asema CD C) CD CD C) C) CD cp CD CD CDC) CSJ Gr II) lid r- CIN CO C) r- C).-r, CD C3 CO CD r- Cn un r, v),- cup ('404 CD CD C7 c7 CD CD CD CD CD CD C>CD ('1-10 on,- od c0 cr r- cr on CO ILO v3 r, un on Cn CD r- 0D 03 CD CD CD cd CD CD CD CD CD CD CD CD ct C3,- 03 c) nn ud cr cn rn cu Cn C) Cl CD Cl cn un cr un cn CD CD,- Cu,- r- r CD CD CD CD CD CD CD CD CD CD CD CD en en,- cd 11. rn c) 03 -"- 04 rn Cl) cu c4 r- ud un 0) 01 cn r, rs - CM 0 1 I 1,-...--, cm CO LC) cn on rn Cn en on on on 0) Mei C4 CU Cl) Cn en VO on rn 0") Nl C')- CJ CO 0') CV CD CD CD CD on rn e I + + CD CD m rn X ul rs cr Ln 10 N. Cr. 0) on C) CD C) CD 0) 0) 0) en e + + CD CD

31 9 Taulukko 6. Pintakalkituksen, sadetuksen ja typpilannoituksen vaikutus säilörehunurmen raakavalkuaissatoihin. Koepaikka Kåsit tely kg/ha sl 1975 kg/ha sl 1976 kg/ha sl 1977 kg/ha sl 1978 kg/ha sl Keskimäärin kg/ha sl LOU Ca 0 Ca HÄM Ca 0 Ca Ca 0 Ca HÄM S S0 1 S Sia LOU N-r N N HÄM N1 N N 1 N' Kalkitus:Cao - kalkitsematon, Ca = kalkittu 1 Sadetus: So = sadettamaton, Sl = niukka sadetus (a = aikaisempi, b = myöhempi), S = runsas sadetus Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

32 30 C C) 101C) 10 C> CO 00 C\J C\J ( ) r0 5- to CO C> CO to ce> co. ci co co CL). cu ce) c\> ja niittokerta C. 1 oo o to 1.0 ai cc c0 CO C \I 0 0 CO C\ 01 CO CO C'4 en en CO d- C\J (\I r Cr) r- N cir -. c=> c> c\> c) c> kr> 3D co te> CO CJ 10 csp (.0 C \J Le) CO 10 C> r-- C \ 19 Le) 4-) cu C\J 10 C\I 04 C\ C\J CO ON, LO 0 5- :o 4-) 4-) :r1:3 r- Li) -14 :rcs t.0 CO (.0 tr) C) d 00 C) C) Le) LO LO CO c 1.0 = cii r- --- C) 0 d- LO I L() 01 CO CO 1 c 'J :(0 cu ui : ccs (11 cii 0. 4-) cii 0 C\ CO C) LO C \ I c\> ce> 3D C \I C \ C \ C \ C\ C \ I (0-0 CD r-- V) VI Cr) C> (1) 0- r- cr) Lannoituspäivät (.0 CO LI). C \ els Taulukko 7. ' C) J 3zC C:) 0. 0 Ct- CL J =C1. Typpilannoitus: II C:) Li) </I 4-> a> ft; te>

33 31 Taulukko 8. Pintakalkituksen ja sadetuksen sekä kalium- ja typpilannoituksen vaiku- tus säilörehusatojen kaliumpitdisuuteen, % k.a:ssa. Koepaikka Käsittely Vuosi ja niittokerta : LOU Ca 0,85 3,40,99 Ca 1 3,05 3,36 3,13,73,73 1,87,,0 3,1 3,15,46,47,38,39 HÄM Ca 0 Ca 1,8,8 3,14 3,06 3,18 3,0,94,93 3,51 3,36 3,07 3,01,99,96 3,16 3,11 3,3 3,19 Ca 0 4,30 3,8 4,14 Ca 1 4,4 3,78 4,06 3,00,87 3,57 3,41,,63,56,95,74,86,77,77,61,78,70,87,69,47,50,41,44 HÄM S O Si,8,79,85,87 3,10 3,33 3,75,96,86 3,05,89,86 3,4 3,48 3,41,67 3,18 3,7 3,06,93,94 3,37,98 3,07 3,0 3,16 3,7 So 4,41 3,87 4,17 Si 4,0 3,75 4,0 S 4,1 3,79 4,1,96,98,86 3,53 3,50 3,4,67,6,49,88,79,86,88,79,78,84,65,50,8,77,64,88,74,71,55,44,46,5,4,34 LOU K,79 3,,8 K 0,95 3,39 3,16 K 1 3,11 3,53 3,19-,54,75,90 1,88,01 1,95,9 3,3 3,4,4,45,53,30,44,4 HÄM Ko K1 K,60,88,98,96 3,18 3,15 3,06 3,0 3,31,64 3,03,89 3,1 3,54 3,56,78 3,1 3,1,57 3,07 3,30,88 3,3 3,31,9 3,30 3,41 K N 1 3,99 3,5 3,60 N I ,75 4,03 K N 4,6 3,85 3,93,1 N ' "46 K N 4,33 3,87 3,90 1 N 4" ' 70,44,73 3,03,94,98 3,48 3,01 3,4 3,35 3, ,98,10,01,58,81,91 3,14,33,7,87 3,10 3,05 3,45,,37,83 3,08,91 3,49,0 1,8,90,84 3, 3,36,5 1,95 3,0,80 3,13 3,9,8,04,99,99 3,06 3,31 1,79 1,60,78,44 3,11 3,18 1,79 1,7,74,41,86 3,04 LOU N,55 3,9,63 N 3,06 3,39 3,3 N ,41,80,98 1,78,07 1,99,93 3,08 3,37,37,53,50,0,49,65 HÄM N, N 1,65,99,99 3,1,9 3,46 Kalkitus: Ca 0 = kalkitsematon, Ca1 = kalkittu,63 3,07 3,15 3,7,89 3,19,85 3,10,91 3,36 3,09 3,33 Sadetus: So = sadettamaton, S1 = niukka sadetus (a = aikaisempi, b = myöhempi), S = runsas sadetus Kaliumlannoitus: - Ko ei K-lann., K 1 = 50 kg K/sato, K = kg K/sato Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

34 3 Taulukko 9. Typpi- ja. kaliumlannoituksen vaikutus satojen kaliummäärään ja kalium- taseeseen sekä, maan kaliumtilaan kokeen lopussa ( syksyllä 1977). Koe- paikka läsittely Satojen kaliummäärä yht. K-lan- Kaliumnoitus tase Maan vaihtuva kalium Muokk.kerros Jankko kg K/ha r4 K/1 LOUv N -0 1 N N K / N 1 N N 3 K N 1 N N WAM. K 0 N 1 N K N 1 N 1 K N N 1 K N 0 N 1 K N 1 1 N K N N 1? Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato Kaliumlannoitus: Ko = ei K-lann., K1 = 50 kg K/sato, K = kg K/sato

35 33 Taulukko 10. Pintakalkitukseh, sadetuksen ja typpilannoituksen vaikutus säilörehu- satojen fosforipitoisuuteen, g/kg k.a. Koe- Käsitpaikka tely Vuosi ja niittokerta LOU Ca o Ca 1,6,57 3,48 3,45,85,91,84,75,6,36 3,15 3,10,55,75,59,87 HÄM Ca 0 Ca 1,80,76,80,71 3,63 3,60,91,68 3,96 3,98 3,56 3,61 3,34 3,00 3,30 3,18 3,99 3,87 Ca 0 Ca 1 5,17 5,04 3,90 3,73 4,33 4,5 3,38 3,11 4,54 4,15 3,65 3,43 3,63 3,14 3,31 3,06 3,56 3,1 3,1 3,1 4,33 4,5 3,35 3,36 3,14 3,14 HÄM S o s1,78,76,81,63,5 3,1 4,64 3,6,06,93,71,73 3,87 3,34 3,71 3,93 3,70 4,1 3,15 3,18 3,19 3,46 3,10 3,16 3,83 3,97 3,98 s0 S la lb 5,30 5,0 5,00 3,94 3,73 3,78 4,41 4, 4,3 3,39 3,17 3,19 4,51 4,7 4,5 3,53 3,5 3,58 3,49 3,1 3,40 3,07 3,51 3,1 3,6 3,0 3,1 3,3 3,0 3,0 4,8 4,6 4,33 3,34 3,36 3,35 3,16 3,10 3,16 LOU N N 1 N 3,61,64,54 3,5 3,53 3,36,75 3,03,87,79,80,80,36,37,0 3,18 3,10 3,0,67,61,57,88,46,95 HÄM N 1,67,90,78 ;73 3,36 3,87,69,89 3,48 3,6 4,04 3,98 3,05 3,30 3,00 3,48 3,88 4,04 N 1 N 4,97 5,4 3,71 3,9 3,98 4,59 3,15 3,34 4,07 4,61 3,37 3,71 3,39,93 3,54 3,7 3, 3,47 3,1 3, 4,0 4,38 3,9 3,41 3,14 3,14 Kalkitus: Ca = kalkitsematon Ca = kalkittu o ' 1 Sadetus: So = sadettamaton, S1 = niukka sadetus (a = aikaisempi, b = myöhempi), S = runsas sadetus Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

36 34 Taulukko 11. Pintakalkituksen sekä kalium- ja typpilannoituksen vaikutus säilörehu- satojen kalsiumpitoisuuteen, g/k.g k.a. Koe- Käsitpaikka tely Vuosi ja niittokerta LOU Cao,76 3,37,93,48 3,37,74 3,3 4,00 Cal 3,19 3,46 3,45,81 4,00 3,35 4,13 4,75 HÄM Cao 3,88 4,73 4,30 3,3 4,31 5,3 3,73 5,17 5,44 Cal 4,00 4,88 4,66 3,38 4,67 5,9 3,98 6-,07 6,30 Cao 3,9 3,03 3,08,84 3,78 3,48 3,43 4,05 3,51 3,37 4,83 3,14 4,48 Cal 3,98 3,09 3,06,85 3,69,97 3,14 3,98 3,07 3,51 4,77 3,07 4,60 LOU K,89 3,39 3,0,55 3,67 3,04 3,61 4,31 Ki 3,01 3,36 3,31,75 3,71 3,06 3,79 4,43 K 3,0 3,49 3,4,65-3,68 3,03 3,79 4,38 HÄM Ko 3,75 4,64 4,47 3,6 4,66.5,67 3,94 5,81 6,19 Kl 3,99 4,76 4,54 3,37 4,50 5,66 3,9 5,65 5,94 K 4,08 4,90 4,44 3,8 4,31 5,51 3,70 5,40 5,48 Ko 3,99 3,07 3,07,9 3,93 3,83 3,55 4,40 3,83 3,90 5,70 3,58 5,31 Kl 4,03 3,1 3,18,75 3,68,89 3,18 3,9 3,1 3,38 4,54,9 4,48 K 3,83 3,08,96,86 3,59,96 3,1 3,73,9 3,05 4,17,63 3,84 LOU Nl,8 3,30 3,00,39 3,9,69 3,64 3,8 N 3,03 3,43 3,7,71 3,71 -,95 3,76 3,6 N3 3,1 3,51 3,45,85 4,1 3,15 3,79 4,47 HÄM N 3,70 4,77 4,09 3,05 4,19 5,31 3,47 5,44 5,67 N 4,18 4,84 4,87 3,56 4,79 5,9 4,4 5,80 6,07 N1 3,8,96,96,84 3,71,77 3,07 3,93 3,03 3,46 4,48,87 4,37 N 4,08 3, 3,18,89,75 3,68 3,50 4,10 3,55 3,43 5,11 3,1 4,71 Kalkitus: Ca kalkitsematon, Ca = kalkittu o Kaliumlannoitus: Ko = ei K-lann., K1 = 50 kg Kisat, K =,kg K/sato Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

37 35 Taulukko 1. Pintakalkituksen sekä kalium- ja typpilannoituksen vaikutus säilörehu- satojen magnesiumpitoisuuteen, g/ka k.a. Koe- Käsitpaikka tely 1974 ' 3 Vuosi ja niittokerta LOU Ca 0 Ca l 1,49 1,53 1,87 1,88 1,65 1,69 1,8 1,3 1,66 1,61 1,47 1,37 1,68 1,75 1,63 1,69 HÄM Ca' 0 Ca l 0,94 0,95 1,3 1,33 1,19 1,6 0,88 0,99 1,19 1,38 1,36 1,56 1,01 1,07 1,6 1,35 1,37 1,4 Ca 0 Ca l 1,41 1,55 1,34 1,33 1,43 1,55 1,1 1,31 1,6 1,84 1,18 1,41 1,44 1,43 1,58 1,8 1,6 1,55 1,34 1,67 1,77,9 1,0 1,54 1,56,03 LOU 0 K 1 K 1,45 1,54 1,53 1,78 1,9 1,94 1,55 1,74 1,7 1,3 1,8 1,5 1,65 1,66 1,60 1,38 1,47 1,41 1,68 1,74 1,65 1,73 1,64 1,70 LOU N1 N 3 1,41 1,55 1,56 1,66 1,94,03 1,43 1,71 1,89 1,16 1,7 1,33 1,60 1,64 1,67 1,9 1,41 1,5 1,58 1,66 1,66 1,71 1,7 1,80 ' HÄM K 0 N 1 N 0,85-1,00 1,3 1,38 1,16 1,34 0,86 1,04 1,5 1,51 1,48-1,66 0,99 1,3 1,31 1,51 1,38 1,63 K 1 N 1 N 0,88 1,01 1,9 1,34 1,13 1,34 0,87 1,01 1,18 1,38 1,35 1,51 0,94 1,09 1,5 1,3 1,33 1,46 K N. 1 N 0,88 1,04 1,8 1,33 1,10 1,9 0,87 0,96 1,1 1,34 1,8 1,44 0,9 1,05 1,15 1,30 1,6 1,33 K N 0 1 N 1,40 1,58 1,0 1,45 1,36 1,68 1,0 1,36 1,66,07 1,3 1,74 1,58 1,70 1,97,19 1,50 1,98 1,67,06,3 3,04 1,56 1,95,1,63 K 1 N 1 N K N1 N 1,45 1,54 1,41 1,48 1,5 1,45 1,3 1,45 1,3 1,68 1,8 1,64 1,18 1,16 1,09 1,9 1,61 1,80 1,55 1,69 1,13 1,35 1,00 1,1 1,8 1,38 1,57 1,68 1,4 1,35 1,33 1,40 1,14 1,49 1,07 1,6 1,35 1,54 1,19 1,4 1,63,05 1,51 1,7 1,14 1,40 1,03 1,15 1,38,04 1,4 1,35 Kalkitus: Ca o kalkitsematon, Ca = kalkittu. Kaliumlannoitus: Ko = ei K-lann., K1 = 50 kg K/sato, K = kg K/sato Typpilannoitus: Nl = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

38 Taulukko 13 Pintakalkituksen ja sadetuksen sekä kalium- ja typpilannoituksen vaikutus säilörehusatojen kuiva-aine- ja ravinnemääriin koko koeaikana keskimäärin, kg/ha/v ja suhdeluku, K/(Ca+Mg)-suhde ekvivalenttinen. 36 Koepaikka Käsittely Kuiva-aine kg/ha sl Typpi kg/ha sl Fosfori kg/ha sl Kalium Kalsium Magnesium kg/ha sl kg/ha sl kg/ha sl K/(Ca+Mg) LOU Ca 630 Ca ,6,5 HÄM Ca Ca ,7,5 Ca Ca ,8,6 HÄM So S lla ,6,5,6 S 680 S S ,8,7,8 LOU K K 670 K ,4,5,5 HÄM K ,4,6,8- K 6040 K K, , , 1,9 3,5 LOU N 500 N N *,5,5,5 HM' N 830 N ,5,7 N 5560 N ' 151,8,7. Kalkitus: Ca 0 = kalkitsematon Ca1 = kalkittu Sadetus: So = sadettamaton, Sl = niukka sadetu (a = aikaisempi, b.= myöhempi), S = runsas sa0etus Kaliumlannoitus: Ko = ei K-lann., K1 = 50 kg K/sato, 1( = kg 1</sato Typpilannoitus: N1 = 50 kg N/sato, N = kg N/sato, N3 = 150 kg N/sato

39 37 Taulukko 14. Muokkauskerroksesta kokeiden alussa ja lopussa ( syks. 1977) otettu- jen maanäytteiden ph-luku sekä vaihtuva kalsium ja magnesium. Analyysimenetelmät viljavuustutkimuksen mukaiset. ph(h0 ) Ca mg/1 Mg mg/1 Lounais-Suomi, aitosavi Kokeen alussa keskimäärin 5, Kokeen lopussa Kalkitsematon Nl N N3 5,6 5,5 5, Pintakalkittu Nl N N3 6,0 5,8 5, Häme, karkea hieta Kokeen alussa keskimäärin 6, Kokeen lopussa. Kalkitsematon Nl 6, N 5, ', Pintakalkittu Nl 6, N 6, Pohjois-Pohjanmaa hieta Kokeen alussa keskimäärin 5, Kokeen lopussa Kalkitsematon Nl 5, N 5, Pintakalkittu 5, N 5, N = typpilannoitus 50 kg N/ha/Sato 1 N = """".II 1 50 " N3 = H II

40 Tiedote n:o 1 Jokinen, R Perunan magnesium- ja mangaanilannoitus. 11 p. Jokinen, R Kalkituksen ja runsaan kaliumlannoituksen vaikutus magnesiumlannoituksella saatavaan tulokseen. 9 p. 3 Tähtinen, H., Köylijärvi, J. ja Teittinen, P Niittonurmen syyslannoitus. 1 p. 4 Salonen, M. ja Kähäri, J Suoturvelisäyksen typpivaikutuksesta humusköyhässä savimaassa. 13 p. 5 Tähtinen, H Perunan typpi- ja kaliumlannoitus. 1 p. 6 Jokinen, R Magnesiumsulfaattilannoitus kevätviljoille. 18 p. 7 Kähäri, J. ja Paasikallio, A Timotein kivennäisainepitoisuudet Suomessa kunnittain. 19 p. 8 Yhteispohjoismainen kalkitusseminaari Savonlinnassa p. 9 Tähtinen, H Säilörehunurmen typpi- ja kaliumlannoitus. 4 p. 10 Jaakkola, A Kalkkikivijauheen, dolomiittikalkin ja terässulaton kuonan vertailu. 18 p. 11 Jokinen, R Talkkiteollisuuden sivutuotemaanparannusaineena ja magnesiumlannoitteena. 16 p. 1 Jaakkola, A Olkien, olkituhkan ja sokerijuurikkaan naattien arvo kaliumlannoitteina. 14 p. 13 Jaakkola, A Astiakoe ohran typpi-, fosfori- ja kaliumlannoitustarpeen osoittajana. Sippola, J. ja Jaakkola, A Maasta eri menetelmillä määritetyt typpi, fosfosri ja kalium lannoitustarpeen osoittajina astia- ja kenttäkokeissa. 4 p. 14 Kemppainen, E. ja Heimo, M Karjanlannan hyväksikäytön tehostaminen. Kirjallisuustutkimus. 89p. 15 Saarela, I., Hakkola, H., Linnomäki, H. ja Köylijärvi, J Nurmen pintakalkitus, sadetus, typpi- ja kaliumlannoitus. Monitekijäkokeiden tuloksia. 37 p.

41 :4-1 - ' A" - "V ,..+, x, ' 441k ri.71 Jr,. (44. :t \'7, -