TILAKOHTAINEN YMPÄRISTÖNEUVONTA TEHO- JA TEHO PLUS -HANKKEIDEN AIKANA JA SIITÄ SAATU PALAUTE. TEHO Plus -hankkeen raportti 2/2013.

Transkriptio

1 TEHO Plus -hankkeen raportti 2/2013 Piirros: Ville Heimala TILAKOHTAINEN YMPÄRISTÖNEUVONTA TEHO- JA TEHO PLUS -HANKKEIDEN AIKANA JA SIITÄ SAATU PALAUTE Eriika Lundström Satu Puustinen

2 SISÄLLYS 1. Johdanto 2. Tilakäynnit 2.1 TEHO-hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit 2.2 TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit 2.3 Syventävä neuvonta 2.4 Tilaneuvonta ilman TEHO Plus -tilakäyntiä 3. Tilojen antama palaute hankkeesta 3.1 TEHO-tilojen antama palaute hankkeesta 3.2 TEHO Plus -tilojen antama palaute hankkeesta 4. Yhteenveto LIITTEET JOHDANTO TEHO -hanke eli Tehoa maatalouden vesiensuojeluun -hanke käynnistyi vuonna Lounaissuomalaisten viljelijöiden kanssa yhteistyössä haettiin keinoja vesiensuojelun tehostamiseksi tiloilla. TEHO -hanketta jatkoi vuona 2011 TEHO Plus -hanke, joka laajensi näkökulmaa luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutosasioihin. Samaan aikaan TEHO -hankkeen viitoittamalla tiellä käynnistyi monia muitakin vastaavanlaisia hankkeita ympäri Suomea. TEHO- ja TEHO Plus -hankkeiden yksi tärkeimmistä tehtävistä oli toimia neuvovana ja ohjaavana kanavana viljelijöiden ja viranomaisten välillä. Tilaneuvontakäyntien aikana saatiin yhteys viljelijöihin, vietiin ympäristötietoa tiloille ja kerättiin tietoa viljelijöiden kokemuksista. Hankkeeseen kuuluvia tiloja myös haastateltiin erikseen. Tilaneuvontaa saivat hankkeen kaikki 175 tilaa. Tilakäyntien aikana käydyt keskustelut toivat monelle viljelijälle uutta tietoa. Useimmat kokivat keskustelut ylipäätään tärkeiksi ja omia käsityksiä vahvistaneiksi. Neuvonta on kiistatta yksi tehokkaimmista keinoista viedä tietoa ja käytännön kokemuksia eteenpäin. On tärkeää kerätä palautetta paitsi hankkeista ja myös ympäristönsuojelutoimenpiteistä, joita tiloja on neuvottu tekemään. Kun käytännön ongelmat tuodaan esille, niihin voidaan löytää ratkaisuja. Tähän raporttiin on koottu kokemuksia ja palautetta tilakäynneistä sekä haastattelujen tulokset. TEHO - hankkeen ja myöhemmin TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit poikkesivat sisällöltään hieman toisistaan. Sen vuoksi niistä on tässä raportissa omat lukunsa. Vuoropuhelua viljelijöiden ja viranomaisten sekä tutkijoiden välillä tulee jatkaa maatalouden ja ympäristönsuojelun kehittämisessä. Tietokoneen edessä istuessa käytäntö helposti unohtuu ja siksi jatkuva tietojen vaihto viljelijöiden, neuvojien ja viranomaisten välillä on tärkeää. 2

3 2. TILAKÄYNNIT 2.1 TEHO-hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit Neuvontakäynnillä käytiin läpi tilojen vesiensuojelun nykytilaa sekä tuotiin esille kehittämistarpeita ja keinoja hyvän tilanteen ylläpitämiseksi. Lisäksi arvioitiin maan fysikaalisia ja biologisia ominaisuuksia. Tilakäyntien perusteella tiloille laadittiin ympäristökäsikirja sekä ehdotettiin vesiensuojelua edistäviä toimenpiteitä. Aikaisemmin tilalla tehdyt toimet nostettiin esille, mutta ehdotettiin myös uusia toimenpiteitä toteutettavaksi. Toimenpide-ehdotukset, 1 6 kpl tilaa kohden, koskivat pääasiassa ravinteiden käyttöä, kasvipeitteisyyttä, maan rakennetta ja haitallisia aineita. Toimenpiteiksi ehdotettiin muun muassa viljelykasvivalikoiman monipuolistamista, öljysäiliöiden vuotojen estämistä, lannan syyslevityksen sekä syyskynnön välttämistä, ravinnetaseiden hyödyntämistä sekä suojavyöhykkeiden ja kosteikkojen perustamista. Tilat, joille ehdotettiin erityistukisopimuksia, saivat lisäksi hankkeelta erityistukineuvontaa ja -suunnitteluapua. Suurella osalla tiloista toimenpiteitä oli tehty jo ennen hanketta. TEHO-tilojen antama palaute neuvonnasta TEHO-hankkeessa mukana olevilta tiloilta (jäljempänä TEHO-tilat) pyydettiin palautetta neuvonnasta puhelimitse. Haastattelut tekivät hankkeen suunnittelija Eriika Lundström sekä ostopalveluna maatalousyrittäjä Ilona Kojo. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, miten TEHO-tilat ovat suhtautuneet hankkeen aikana ( ) annettuihin ympäristöneuvoihin, niiden toteutukseen ja toimivuuteen käytännössä. Haastateltaviksi valittiin ne tilat (73), joilta ei ollut saatu lohkokirjanpitotietoja, ja jonka vuoksi tiloille ei ollut tehty tilakäyntiä TEHO Plus -hankkeen aikana. Haastatelluille tiloille oli tehty 1 2 neuvontakäyntiä TEHOhankkeen aikana. Aikaa tilakäynnistä haastatteluun oli kulunut noin 2 3 vuotta. Tiloille tarjottiin hankkeen lopussa myös mahdollisuutta syventävään neuvontaan kuivatus-, energia-, maan rakenne- ja luonnon monimuotoisuus -asioihin ja porttitaseeseen liittyen. Myös TEHO Plus -hankkeeseen mukaan tulleille tiloille tarjottiin tätä syventävää neuvontaa. Syventävästä neuvonnasta on kerrottu luvussa 2.3. Haastattelussa tiloille esitettiin seitsemän kysymystä tilaneuvontaan liittyen. Vastanneiden määrä vaihteli 50:n ja 71:n välillä kysymystä kohti. Kysymys 1. Onko tilalla tehty hankkeen neuvojan ehdottamia toimenpiteitä? Monelle viljelijälle ehdotettiin useampia toimenpiteitä. (Tilakäynneillä ehdotettuja toimenpiteitä liitteenä 1.) Vastanneista 83 % ilmoitti toteuttaneensa ainakin yhden ehdotetun toimenpiteen. Monet tilat olivat kuitenkin jo ennen hanketta tehneet paljon ympäristötoimia kuten perustaneet suojavyöhykkeitä tai lisänneet muuten talviaikaista kasvipeitteisyyttä. Kysymys 2. Miksi toimenpiteitä on tehty tai jätetty tekemättä? Ympäristöasiat painoivat toimenpiteiden toteutuksessa, mutta käytännön mahdollisuudet ja taloudelliset seikat kuitenkin koettiin yleisesti tärkeämmiksi. Vastauksissa todettiin muun muassa: 3

4 Lannoituskulut pienentyneet kolmanneksella, kun on siirrytty lähitilan (hieman yli 10 km matkaa) lietteeseen. Kevennetty muokkaus on parantanut maan rakennetta ja vähentänyt työtä. Suojavyöhykkeiden ja muiden erityistukien kohdalla viljelijät kokivat TEHO-hankkeen neuvojan olleen ratkaisevassa asemassa sopimuksen käynnistämisessä. Ajanpuute koettiin haasteelliseksi. Viljelijöiltä itseltään ei tahtonut löytyä riittävästi aikaa erityistukiehtojen selvittämiseen. 35 Syitä toimenpiteiden tekemiselle =Käytäntö ja toimivuus tilalla 2=Taloudelliset syyt 3=Ympäristö 4=Hankkeen apu 5=Maan rakenne Kuva 1. Syyt (kpl) hankkeen neuvojan ehdottaman toimenpiteen toteuttamiselle. Vastaajista 12 eli 17 % ilmoitti, ettei ollut toteuttanut ollenkaan hankkeen suosittelemia toimenpiteitä. Useimmat vastanneista olivat tehneet kuitenkin toimenpiteitä jo aiemmin ja yhdelle tilalle ei ollut tästä syystä ehdotettukaan uusia toimenpiteitä tehtäväksi. Syyksi tekemättä jättämiselle mainittiin useimmiten käytäntö ja toimenpiteen sopimattomuus tilalle. Tämä nousi esiin varsinkin tekemättä jätettyjen suojavyöhykkeiden kohdalla: niittokaluston ja suojavyöhykeheinää rehunaan käyttävien kotieläintilojen puuttuminen tekivät suojavyöhykkeiden hoidon liian hankalaksi. Myös taloudelliset syyt ja ajanpuute vähensivät mielenkiintoa toimenpiteisiin. Esimerkiksi ravinnetaseet ja kerääjäkasvit olisivat vaatineet perehtymistä. Paperitöiden lisääntymisen uhka vähensi mielenkiintoa esimerkiksi juuri erityistukia kohtaan. Muina lähinnä yksittäisinä syinä mainittiin toimenpiteen tuntuminen turhalta, sanktioiden uhka ja viljelyn jatkumisen epävarmuus lähinnä eläkkeelle siirtymisen takia. Syiksi tekemättä jättämiselle mainittiin muun muassa: Kalkitus tuntuu liian kalliilta viljan hintaan nähden. 4

5 Syysviljat eivät ole tilan pelloilla menestyneet, ja nurmen lisääminen viljelykiertoon on hankalaa kasvinviljelytilalla. Lumo-alueen laiduntaminen ei lainalampailla nyt onnistu, kun ilveksiä on niin paljon. Kevätkyntöön ei ole käytännössä mahdollisuutta siirtyä. 30 Syitä toimenpiteiden tekemättä jättämiselle Kuva 2. Syyt (kpl) sille, miksi hankkeen neuvojan toimenpide-ehdotusta ei ollut toteutettu. Kysymys 3. Kokemuksia ehdotetuista toimenpiteistä Kokemuksia toimenpiteistä kerättiin vapaamuotoisilla vastauksilla, joita saatiin 22 kpl (vastaukset liitteenä 2). Viljelijöiden kokemukset toimenpiteistä vaihtelivat eri toimenpiteiden välillä. Pienestä vastausmäärästä johtuen kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei voida tehdä. Hyvinä toimina koettiin muun muassa maan rakenteen parantaminen karjanlannalla, typensitojakasveilla, kevennetyllä muokkauksella ja luonnonhoitopelloilla; viljelyn helpottuminen lohkon rajojen suoristamisella esimerkiksi suojavyöhykkeillä ja taloudelliset säästöt typpilannoitusta tarkentamalla ja typpilannoituksen jakamisella. Luonnonhoitopellot koettiin tiloilla helppoina käytännön toimina. Sopivien siemenseosten puute ja mahdollisten rikkakasvien leviäminen nähtiin luonnonhoitopeltojen heikkouksina. Yksi viljelijä mainitsi maan 5

6 rakenteen parantamisen olevan tärkeää myös sen vuoksi, että tila pyritään jättämään mahdollisimman hyvässä kunnossa jatkajalle. Jokirannoilla ja huonoilla pelloilla LHP on käytännössä helpompi kuin suojavyöhyke eikä tarvitse uusia lohkoja perustaa. Samalla poistuvat torjunta-ainerajoitusten aiheuttamat päänvaivat. Ongelmana luonnonhoitopelloilla on hyvien siemenseosten saaminen. Hyvät kokemukset typpilannoituksen tarkentamisesta ja jakamisesta. Hyvät sadot ja säästöä lannoitekustannuksissa. Perunapelloilla käytetty kerääjäkasvina sinappia, hyvä juttu. Toki paljon lisätyötä, mutta parantaa selvästi maan rakennetta ja tietysti kerää ravinteita. Suojavyöhykkeistä kokemukset olivat hyviä, mikäli tilalla tai sen läheisyydessä oli suojavyöhykeheinää hyödyntäviä kotieläimiä. Ne, jotka saivat suojavyöhykenurmen hyödynnettyä rehuna, varsinkin omille eläimille, kokivat suojavyöhykkeiden olevan taloudellisesti kannattavia ja helppoja tilalla toteuttaa. Yksi kotieläintila mainitsi sadon vähenemisen vanhemman suojavyöhykkeen huonona puolena. Tyytyväinen, toimii kotieläintilalla hyvin. Perustaminen suoraan ilman suojaviljaa onnistui hyvin ja satoakin tulee yllättävän paljon. Monilla kasvinviljelytiloilla kokemukset suojavyöhykkeistä olivat huonoja ja osa aikoi jättää sopimuksen uusimatta sopimuskauden päättyessä. Kasvinviljelytiloilla haasteeksi koettiin niittojätteen korjuu ja sen loppusijoitus. Niittojätettä oli jouduttu ajamaan myös metsään pois pellon laidalta. Luonnonhoitopellot koettiin usein kasvintuotantotiloilla mielekkäämpänä vaihtoehtona verrattuna suojavyöhykkeisiin. Yksi tila mainitsi kerääjäkasvikokeilunsa epäonnistuneen ja moni kaipasi aiheesta lisää käytännön esimerkkejä muilta viljelijöiltä. Suojavyöhykkeen korjuuvelvoite äärimmäisen hankala. Karjatilat eivät ole kiinnostuneita pienistä aloista. Sopimuskauden jälkeen muutetaan ehkä LHP:ksi. Kosteikkoa suunniteltiin ja sen perustaminen olisi kiinnostanut. Asia kaatui tiukkoihin vaatimuksiin kosteikon ja valuma-alueen koosta. Kohdekohtainen jousto voisi olla tarpeen. Tilalle on perustettu myös yksi uusi suojavyöhyke, viime syksyn märkyydessä osa heinästä jäi korjaamatta pois sotkemisvaurioiden välttämiseksi. Omaa korjuukalustoa ei ole. Kysymys 4. Palautetta tilakäynnistä Tilakäynnistä viljelijöillä oli pääosin myönteistä sanottavaa. Muutama viljelijä koki tilakäynnin ja neuvojan kanssa käydyn keskustelun turhaksi. Puolet vastanneista koki tilakäynnin hyödyllisenä tilan toiminnan kannalta. Tärkeänä koettiin myös keskustelumahdollisuus ympäristöasioista asiantuntijan kanssa. Kaikki käynnit ovat olleet hyviä ja kiva on ollut jutella. Ulkopuolinen avaa silmät oman tilan asioihin. Kiva keskustella asioista jonkun kanssa, ettei aina tarvitse yksin niitä pohdiskella. Toi uutta tietoa. Jonkin verran tilakäynteihin kaivattiin kokonaisvaltaisempaa otetta: 6

7 Ihan hyvä. Tuli uutta asiaa, mutta enemmän pitäisi lähteä kokonaistilanteesta eikä pelkästään ympäristöstä. kpl Tilakäynti Hyödyllinen tilan toiminnan kannalta Hyvä keskusteluhetki ympäristöasioista Turha Kuva 3. Millaisena viljelijät kokivat tilakäynnin? Kysymys 5. Olisitteko valmis maksamaan ympäristöneuvonnasta? Vastanneista 57 % ei olisi valmis maksamaan pelkästään ympäristöasioihin keskittyvästä neuvonnasta. Neuvontaan kaivattiin kokonaisvaltaisempaa otetta ja taloudellista näkökulmaa. Neuvonnasta pitää olla tilalle konkreettista hyötyä, jotta siitä kannattaa maksaa. Tuettu neuvonta voi sisältää rahastuksen riskin. Vastanneista 43 % olisi valmis maksamaan kohtuuhintaisesta ympäristöneuvonnasta. Hekin nostivat usein esille taloudellisten seikkojen huomioimisen. Kohtuuhintaisesta voisi maksaa, mutta etukäteen pitää kertoa, että maksaa. Ympäristöneuvonta tuo uutta näkökulmaa ja kirkastaa omia ajatuksia, mutta talous pitää olla mukana. Valmis maksamaan, jos neuvonta asiallista ja ammattimaista kattaen tuotannolliset asiat ja tukiasiat, silloin voi maksaa kohtuullisen osuuden. Neuvonnan maksullisuuteen muutama viljelijä kaipasi selkeyttä, ja kehitysehdotuskin asiaan tuli: Netissä voisi olla tarjolla palveluita, ostoskori, jolla selkeä hinnoittelu. Kysymys 6. Tulisiko ympäristöneuvonnan olla omana erillisenä neuvontanaan vai läpileikkaavana muun neuvonnan ohessa? Kysymyksellä haettiin mielipidettä siitä, tulisiko ympäristöneuvonnan olla oma erillinen neuvontakokonaisuutensa vai tulisiko ympäristöasiat hoitaa muun neuvonnan ohessa läpileikkaavana esimerkiksi viljelysuunnittelu- tai erityistukineuvonnan yhteydessä. Suurin osa, 70 % kysymykseen vastanneista, koki parempana mal- 7

8 lin, jossa ympäristöasiat otetaan läpileikkaavana huomioon muun neuvonnan yhteydessä. Tämä nähtiin tehokkaana ja aikaa säästävänä toimenpiteenä. Lisäksi tärkeänä nähtiin neuvonnan kokonaisvaltaisuus. Läpileikkaava neuvonta muun neuvonnan ohessa on helpompi tilata ja tehokkaampaa. Muutama nosti kuitenkin esille tilakäynnin rajallisuuden: Läpileikkaavana esimerkiksi Täydentävien ehtojen neuvonnan ohessa. Mutta viljelijän täytyy kohdentaa tärkeimmät asiat etukäteen, jotta tilakäynnillä löytyy nopeasti toimenpide johon kannattaa panostaa. Pitää pystyä nopeasti poimimaan olennainen, muuten menee aikaa ja energiaa. Vastaajista 30 % oli sitä mieltä, että ympäristöneuvonnan tulisi olla omana erillisenä neuvontanaan. Muun neuvonnan ohessa tapahtuvan ympäristöneuvonnan koettiin helposti jäävän liian pinnalliseksi. Erillisenä neuvontana. Muun neuvonnan ohessa liian laaja ja monipuolinen kokonaisuus, ympäristöasiat unohtuvat. Jos yhdistetään muuhun neuvontaan, taloudelliset asiat ajavat aina edelle. Erillisen neuvonnan vaarana nähtiin kuitenkin se, ettei se pysty tavoittamaan kaikkia viljelijöitä. Ehkä erillisenä neuvontana, silloin voi paremmin keskittyä asiaan, toisaalta silloin viljelijöitä tavoitetaan huonommin. kpl Ympäristöneuvonta omanaan vai läpileikkaavana Ympäristöneuvonta omana neuvontakokonaisuutena Ympäristöasiat muun neuvonnan ohessa Kuva 4. Pitäisikö ympäristöneuvonta olla omana vai läpileikkaavana? Kysymys 7. Kiinnostaisiko teitä osallistua pienryhmäneuvontaan? Suurin osa, 68 % kysymykseen vastanneista, piti pienryhmätoimintaa mielenkiintoisena, ja esille nousi myös tarve viritellä samassa yhteydessä naapuritoimintaa. Loput seitsemän vastaajaa, jotka eivät olleet pienryh- 8

9 mäneuvonnasta kiinnostuneita, vetosivat ajan puutteeseen. Pienryhmäneuvonnan hyvinä puolina mainittiin muun muassa kokemusten vaihto ja vuorovaikutteisuus. Aiheina nostettiin esille: - optimaalinen lannoitus (5) - kerääjä- ja aluskasvit (3) - maan rakenne ja kuoppatesti (3) - lannan käyttö (2) - uusi ympäristötuki -järjestelmä (2) - kosteikko (2) - luomun keinot tavanomaisessa esimerkiksi kasvinsuojelu ja vuoroviljely (2) Yksittäisinä ehdotuksina: - IPM - erikoiskasveista kokemuksia - hivenravinteet - viljelysuunnitelmien ja tukipapereiden tekoa yhdessä neuvojan kanssa - kasvinsuojelu - maan vesitalous - pientareiden ja kaistojen hoito Myös lähiviljelijöiden yhteisiin hankkeisiin, kuten kosteikkohankkeisiin, pienryhmätilaisuudet koettiin sopivaksi. Muutama viljelijä antoi tilaisuuksista yleisesti palautetta: Tilaisuuksien ohjelmat liian tiukkoja, enemmän aikaa vapaamuotoiselle keskustelulle ja pidemmät kahvitauot. Pitää myös viihtyä. Enemmän esimerkiksi kompostointi- tai kosteikkopäiviä, jaloittelutarha ym. ratkaisuja. 2.2 TEHO Plus -hankkeen aikana tehdyt tilakäynnit Tilakäynnin valmistelu TEHO Plus -hankkeen tilakäyntiä varten valmisteltiin etukäteen tilakohtainen materiaali, joka perustui tilojen lähettämiin vuosien lohkokirjanpitotietoihin. Materiaali sisälsi kartta-aineiston, viljelykasvikohtaiset ravinnetaselaskelmat, lohkokohtaiset muistiinpanot ja viljelykasvilajijakauman. Lohko- ja kasvikohtaisten taseiden lisäksi tilat saivat peltotaselaskelman ja ylijäämätaseiden rahallisen arvon, joka laskettiin vuoden 2012 lannoitehinnoilla. Tiedot oli koottu taulukkoihin ja kaavioihin, joista viljelijät pääsivät vertailemaan omia tietojaan TEHO-tilojen keskiarvoihin. Tilamateriaalin työstäminen TEHO Plus -hankkeen aikana oli työlästä ja hidasta. Lohkokirjanpitotiedot tallennettiin Excel-pohjalle yksitellen. Valmiin materiaalin kokoaminen oli puolestaan melko nopeaa. Materiaalin kokoamiseen kului aikaa 1 2 tuntia tilaa kohden. Karttamateriaaliin kuului kolme erilaista karttaa: vesientilan osoittavat kartat, viiden vuoden typpitaseiden keskiarvon eri värein esittävät kartat ja peltojen kaltevuustiedon kertovat kartat, joissa oli mukana myös peltojen fosforin viljavuustieto ja voimassa olevat ja suositellut erityisympäristötukikohteet, jos sellaiset oli alueella inventoitu. 9

10 Tilakäynnin valmisteluun kuului olennaisena osana tutustuminen tilan tietoihin etukäteen materiaalin avulla ja joissain tapauksissa puhelimitse. Tilasta oli saatava ennen tilakäyntiä lisäksi selville vähintään seuraavat tiedot: - Missä tila sijaitsee? - Mikä on tilan tuotantosuunta ja kuinka laajamittaista tuotanto on? - Onko tila luomu- vai tavanomaisessa viljelyssä? - Onko tilalla eläimiä? - Mitkä ovat pääviljelykasvit? - Onko viljelyssä erikoiskasveja? - Mikä on tilan pääsääntöinen viljelykierto? - Mitä vesistöjä tilan läheisyydessä on ja mikä on vesientila? - Onko tilan maille tehty yleissuunnitelmaa? Jos on, mitä ehdotuksia suunnitelma sisältää? - Jos yleissuunnitelmaa ei ole tehty, mitä monimuotoisuuden kannalta tärkeitä asioita kartoista on nähtävissä? - Millaisia taseita tilalla on ja miten ne ovat selitettävissä? - Mitkä ovat peltojen viljavuustiedot? Edellä lueteltujen ennakkotietojen kartoittamiseen kului aikaa 2 3 tuntia/tila. Tilakäynti TEHO Plus -hankkeen tilakäynnit tehtiin vuonna Tilakäynnin aikana käytiin läpi tilakohtainen materiaali, jonka pohjalta syntyi keskustelua tilan ympäristökysymyksistä. Materiaalista on kerrottu edellä luvussa Käynnin aikana tehtiin myös ympäristötesti ja tutustuttiin hankkeessa laadittuihin ravinnetase-, fosforija lantalaskureihin tarpeen mukaan. Usein tilakäynti TEHO Plus -hankkeessa mukana oleville tiloille (jäljempänä TEHO Plus-tilat) aloitettiin kartoista. Kaltevuuskartoista tarkasteltiin lohkojen eroosioherkkyyttä, mahdollisia ongelmapaikkoja, esimerkiksi paikkoja, joissa vesi seisoo. Kartoista nähtiin myös lohkojen sijainnit, etäisyydet tilakeskuksesta ja viljelyn kannalta haasteelliset, esimerkiksi hankalakuvioiset lohkot. Karttojen avulla voitiin miettiä kulkua lohkolle ja lohkolla ja esimerkiksi pohtia kyntösuuntia. Kartoista nähtiin myös suositellut ja voimassa olevat eritysympäristötukikohteet, jos alue oli inventoitu. Erityisympäristötukikohteita, kuten mahdollisia suojavyöhykkeiden paikkoja ja luonnon monimuotoisuuden kohteita, esimerkiksi saarekkeita tai peltojen ja metsien reunavyöhykkeitä voitiin löytää kartoista. Karttojen avulla voitiin löytää myös potentiaalisia luonnonhoitopeltojen paikkoja tai joissain tapauksissa miettiä lohkovaihtoja naapureiden kanssa. Typpitase-kartoista nähtiin viiden vuoden keskiarvoiset typpitaseet lohkoittain. Tase-kartan avulla pystyttiin näkemään sekä typpilannoituksen kokonaistilanne että typen käytön kannalta ongelmalliset lohkot. Vastaavia fosforitasekarttoja ei tehty, sillä tietojen esittäminen kartalla ei antanut ympäristön kannalta oikeaa kuvaa. Fosforitaseiden tulkinnassa on tärkeää suhteuttaa taseluku maan viljavuusluokkaan. Vesientila-karttojen avulla nähtiin lähivesien tila huonosta erinomaiseen. Usealla tilalla vesientila oli ennalta tiedossa. Karttoja voidaan pitää tilakäynnin kannalta välttämättöminä. Karttojen avulla päästään hyvin käsiksi tilan viljelytietoihin ja saadaan kokonaiskäsitys tilasta. Karttoja ei voida korvata esimerkiksi digikartoilla, sillä niissä eivät näy kaltevuudet. Joissain tapauksissa karttatiedot olivat vanhentuneita, sillä lohkon haltija oli vaihtunut tai tilalle oli tullut uusia lohkoja hallintaan. Ajantasainen portaali, josta kartat voi tulostaa, on neuvonnan kannalta suotavaa. 10

11 Tilakäynnillä tehtiin hankkeessa laadittu Maatilan ympäristötesti, jossa on kysymyksiä sekä kasvi- että kotieläintiloille. Testiä kehitettiin hankkeen aikana niin, että kysymyksiä karsittiin alkuperäisestä 69:stä 37:ään (enintään). Aluksi kotieläintiloille oli lisäksi oma erillinen testinsä. Pääosa tiloista täytti hankkeen aikana kehitteillä olevan version testistä. Vain yksi tila täytti lopullisen version, Maatilan ympäristötestin. Halutessaan tilat saivat ympäristötestin etukäteen tutustuttavaksi sähköpostilla. Ympäristötesti sisälsi kysymyksiä ravinteiden käyttöön, maan rakenteeseen, peltojen vesitalouteen, luonnon monimuotoisuuteen, kasvipeitteisyyteen, eläimiin, tuotantorakennuksiin, energiaan ja jätehuoltoon liittyen. Testiä tehtiin yleensä tilakäynnillä niin, että neuvoja tallensi vastaukset koneelle saman tien. Testi toimi siten, että se antoi toimenpide-ehdotukset heti jokaisen vastauksen jälkeen. Testin teon aikana tilan ympäristökysymyksistä ja toimenpide-ehdotusten sopivuudesta tilalle päästiin keskustelemaan monipuolisesti. Ympäristötesti antoi lopuksi koosteen toimenpide-ehdotuksista. Tämä tuloste lähetettiin vielä myöhemmin osalle tiloista postitse muun palautteen mukana. Tiloille laaditut ravinnetaseet aiheuttivat useimmiten eniten keskustelua tiloilla. Taseiden tulkinnassa käytettiin apuna Excel-pohjaista taulukkoa, jossa näkyivät kaikki taseisiin vaikuttavat asiat, kuten saavutettu satotaso ja odotettu satotaso. Viljelijä pääsi vertailemaan omia taseitaan muiden TEHO- ja TEHO Plus-tilojen keskiarvoihin. Taseissa talouspuolen tarkastelu herätti monet ajattelemaan konkreettisesti lannoitteiden käyttöä ja panosten ja sadon hyötysuhdetta. Lähes systemaattisesti kaikilla tiloilla suhtauduttiin taseisiin vakavasti ja luottavaisesti. Taseiden tulokset ja syyt suuntaan tai toiseen painottuvista tuloksista olivat yhdenmukaisia viljelijöiden käsityksien kanssa. Tilakäynnin aikana viljelijää opastettiin käyttämään hankkeessa laadittuja laskureita: ravinnetase-, fosfori- ja lantalaskuria. Osa oli tutustunut laskureihin jo ennalta. Laskurit löytyvät Internetistä hankkeen sivuilta osoitteesta: Tilaneuvontakäynnin tavoitteena oli löytää ne asiat, joihin tilalla voidaan ensisijaisesti kiinnittää huomiota. Nämä asiat havaittiin ensisijaisesti ympäristötestin tekemisen yhteydessä, mutta myös karttojen ja ravinnetaseiden tarkastelusta. Tilakäyntiin käytetty aika oli melko lyhyt, noin 3 4 tuntia tilaa kohden. Sen vuoksi useat toimenpidesuosituksista annettiin tiloille jälkikäteen postitetussa tilapalautteessa (malli tilapalautteesta liitteenä 3.) Tilapalautteen tarkoituksena oli antaa tiloille tiivistetysti neuvoja siitä, miten tilan ympäristöasioita voi parantaa. Palaute oli 4-sivuinen A4-kokoinen vihko. Palautteessa huomio voitiin kiinnittää maan rakenteeseen, vesitalouteen, kerääjäkasvien käyttöön, viljelykiertoon, muokkaukseen, kasvipeitteisyyteen, ojitukseen, luonnonmukaiseen peruskuivatukseen, luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen, ravinteiden käyttöön, lannankäyttöön, työteknisiin asioihin ja/tai energiaan. Annetut ohjeet vaihtelivat tilakohtaisesti. Neuvoissa pyrittiin tarkkuuteen ja kohdentamiseen. Neuvot kohdistettiin tietyn nimiselle pellolle tai ohjeissa viitattiin tiettyyn paikkaan esimerkiksi tietyn joen rantaan ja tietyn pellon reunaan. Ulkoasussa pyrittiin selkeyteen ja helppolukuisuuteen. Tilalle voitiin antaa myös ehdotuksia viljelykierron parantamisesta, typpilannoituksen jakamisesta, kasvipeitteisyyden lisäämisestä, alus- tai kerääjäkasvien viljelystä, joidenkin peltolohkojen luonnonhoitopelloksi muuttamisesta, monimuotoisuuskaistojen perustamisesta tai uusista ajoreiteistä lohkoille. Joillain tiloilla keskusteltiin lannan vastaanotosta ja käytöstä, mahdollisuudesta laiduntaa muiden eläimiä omilla luonnonhoitokohteilla ja luomu-tuotantoon siirtymisestä. Myös nämä keskustelut kirjattiin tilapalautteeseen. Palautteeseen koottiin myös muutama asia lyhyesti otsikoilla: Mitä hyvää? ja Mitä parannettavaa? Tilalle annettiin myös laajemmin ja tarkemmin tietoa jostain tietystä, yhdestä tai kahdesta asiasta, jonka ajateltiin 11

12 olevan juuri kyseiselle tilalle se tärkein kohennettava asia. Tietolähteenä tilapalautteissa käytettiin paljon hankkeessa laadittua Maatilan ympäristökäsikirjaa, joka oli tosin tuolloin vielä työstettävänä. TEHO Plus -hankkeen aikana tehtiin uusille tiloille vain yksi tilakäynti. Neuvojen ja toimenpide-ehdotusten toteuttamista ei päästy hankkeen aikana seuraamaan. Toimenpide-ehdotuksien toteuttamista kysyttiin tiloilta myöhemmin, mistä lisää jäljempänä. Tilojen antama palaute neuvonnasta TEHO Plus -tilat, vastasivat AMK-opiskelija Satu Paanasen opinnäytetyönä tekemään kyselyyn neuvonnasta. Kysymykset, joihin tilat vastasivat, tehtiin yhdessä hankkeen ja opiskelijan kanssa. Opinnäytetyön 14 kysymyksestä kahdeksan koski suoraan tilakäyntiä tai tilaneuvontaa (kysymykset 1 8 jäljempänä). Tämän luvun tiedot on koottu neuvojan hankkeenaikaisista kokemuksista ja Paanasen opinnäytetyöstä Tilakohtainen neuvonta ympäristönsuojelun edistäjänä (1). Suorat lainaukset opinnäytetyöstä on kursivoitu. Kysymykset 1 a c. Kuinka hyödyllisenä koit maatilan ympäristötestin, kartat, ravinnetaseet ja toimenpidesuositukset? Vastaukset jakautuivat asteikolla; ei yhtään hyödyllinen, jokseenkin hyödyllinen, ei hyödyllinen eikä hyödytön, hyödyllinen ja erittäin hyödyllinen; hieman eri materiaalin kesken. Suurin osa, % vastaajista piti testiä, karttoja, ravinnetaseita ja toimenpidesuosituksia hyödyllisinä, hyödyttömiksi materiaalit ja toimenpidesuositukset koki 0 3 % vastaajista. Erittäin hyödyllisiksi ne koki 0 % (ympäristötesti) 15 % (kartat) vastaajista. Kysymykset 2 a d tilakäynnin onnistumisesta ja tarpeellisuudesta Kysymykseen, oliko annettu tieto ymmärrettävässä ja hyödynnettävässä muodossa, 62 % vastasi että paljon ja 24 % että erittäin paljon. Tieto koettiin siis hyvin käyttökelpoiseksi ja ymmärrettäväksi. Osioon kuului myös kysymys tiedon hyödyllisyydestä. Asteikolla; ei yhtään hyödyllinen, jonkin verran hyödyllinen, ei osaa sanoa, paljon ja erittäin paljon; vastaajista 42 % koki tiedon hyödylliseksi ja erittäin paljon hyödylliseksi sen koki 3 %. Jokseenkin hyödylliseksi saamansa tiedon koki 23 % vastaajista. Kukaan vastaajista ei kokenut saamaansa tietoa hyödyttömäksi, mutta kolmannes vastaajista ei kallistunut kumpaankaan suuntaan. Neuvojan näkökulmasta katsottuna osa tilakohtaisesta materiaalista vaati perusteellisen läpikäymisen viljelijöiden kanssa, jotta asiat tulivat ymmärretyksi. Varsinkin poikkeavat ravinnetaseet vaativat perusteluja ja syiden löytymistä. Tilakäynnin perusteellinen valmistelu on tässä mielessä tärkeää. Kysymys 3. Oletko toteuttanut tai aiotko toteuttaa annettuja toimenpidesuosituksia? Vastaajista 70 % oli toteuttanut tai aikoi toteuttaa annettuja toimenpidesuosituksia. Toteutettavista toimenpidesuosituksista mainittiin erityisesti kerääjäkasvit, kevennetty muokkaus, talviaikainen kasvipeitteisyys, ravinnetaseiden tarkempi laskeminen sekä typpitaseiden huomiointi. Kysymys 4 koski syventäviä neuvontaosioita. Syventävästä neuvonnasta enemmän luvussa 2.3. Kysymykset 5 a c koskivat tilakäynnin sisältöä. Ajankäyttö sai lähes yksinomaan positiivista palautetta vastaajilta. Se oli vastaajien mielestä hyvin suunniteltua ja aikaa käytettiin tarpeeksi lähtötilanteen selvittämiseen sekä viljelijälle uusien asioiden kuten karttojen ja ravinnetaseiden selventämiseen. Maastokäyntien merkitys nostettiin esille monessa vastauksessa, sillä pöydän ääressä ja kartoilta katsoessa todellista tilannetta ei näe selvästi, lisäksi tilanne saattaa olla erilainen maastossa kuin kartalla. 12

13 Maastokäyntien haasteena voi olla ajankäyttö, koska kesäaikaan viljelijät ovat kiireisimpiä. Talvella taas on havaintojen tekeminen maastossa hankalaa. Vastauksissa todettiin muun muassa: Sai keskustella asiantuntijoiden kanssa monipuolisesti tilan asioista ja jakaa mielipiteitä. Toi esiin konkreettisia toimia. Neuvonta oli erilaista kuin muualta saatu ja kaikki aika käytettiin hyödyllisesti ja napakasti hyväksi. Neuvojan näkökulma asiaan on sama kuin tilojen. Maastossa tehty katselmus on tehokkaampi kuin tuvan pöydän ääressä tehty. Konkreettiset toimet löytyivät usein neuvojan kertoman esimerkin avulla esimerkiksi jonkun toisen tilan käytännöistä. Ratkaisut löytyivät keskustelemalla, eivät tuputtamalla. Parhaiten tehosi käytäntöön ja kokemukseen vetoava tieto, ei pelkästään teoria. Myönteinen keskusteluilmapiiri ja pysyminen asiassa vaikuttivat myös tilakäynnin tehokkuuteen. Tärkeää on myös esittää asiat varmasti ja luotettavasti. Jos itse ei usko siihen, mitä puhuu, ei voi neuvoa sitä uskottavasti toisille. Tilakäynnin aikana oli muistutettava itselleen, että kysymys on ympäristöneuvonnasta, vaikka asioita olisikin käsitelty kokonaisvaltaisesti. Neuvojan taitoa tuoda asia oikealla tavalla esille ei voi vähätellä. Tämä asia olisi otettava huomioon ympäristöneuvojien koulutuksessa. Kysymys 6. Tarvitaanko tilakäyntejä jatkossa? Tiloista 91 % vastasi, että kyllä tarvitaan. Paanasen opinnäytetyössä todetaan, että tilakäyntejä pidettiin hyvänä kanavana jakaa tietoa viljelijöille. Tilakäynneiltä saatavan tiedon toivottiin vaikuttavan myös toiseen suuntaan, kuten ympäristötukijärjestelmään. Kysymys 7. Olisitko halukas maksamaan ympäristöneuvonnasta? Vastaajista 71 % olisi valmis maksamaan ympäristöneuvonnasta. Suurin osa myönteisesti vastanneista kertoi haluavansa maksaa suunnitteluavusta, mikäli siitä on konkreettista taloudellista, tuotannollista tai toiminnallista hyötyä tilalle, ja jos apu tulee tarpeeseen. Vastauksissa siis korostui neuvonnan kokonaisvaltaisuus eli se, että ympäristöasiat kytketään tilan toimintaan luontevasti. Kysymys 8. Pitäisikö ympäristötukirahoja käyttää ympäristöneuvontaan? Vastaajista 56 % oli sitä mieltä, että ympäristötukirahoja voitaisiin käyttää ympäristötukineuvontaan. Kielteiset vastaukset perusteltiin sillä, että ympäristöneuvontaan varatut rahat ovat pois niiltä, jotka eivät tarvitse neuvontaa tai joiden tila tai pellot eivät sijaitse riskialueilla. 2.3 Syventävä neuvonta Tiloille tarjottiin neuvontakäynnin aikana mahdollisuutta saada syventävää neuvontaa ja laskelmia erillisistä aiheista, joita olivat: porttitaselaskenta (6 tilaa), maan rakenne -testi (24), luonnon monimuotoisuuskartoitus (10), kuivatustarvekartoitus (25) ja energiasuunnitelma (15). Ylivoimaisesti suosituimmaksi osoittautui kuivatustarvekartoitus. Porttitaselaskelman tilanneiden vähäisyys johtui kotieläintilojen pienestä määrästä. Syventävät neuvontaosiot ostettiin hankkeen ulkopuolelta lukuun ottamatta lumo-kartoitusta, jonka teki suunnittelija Eriika Lundström. 13

14 Sekä TEHO-hankkeen että TEHO Plus -hankkeen aikana tilat saivat myös erityistukineuvontaa ja - suunnitelmat. TEHO-hankkeen aikana erityistukineuvonta koski lähinnä vesiensuojeluun tähtääviä sopimustyyppejä kuten suojavyöhykkeiden perustamista, ravinnekuormituksen tehostettua vähentämistä ja kosteikkoja koskevia sopimustyyppejä. Palautetta syventävästä neuvonnasta kysyttiin tilaneuvontaa TEHO Plus -hankkeen aikana saaneilta tiloilta Satu Paanasen opinnäytetyössä. Tiloilta kysyttiin, aikovatko ne hyödyntää tai ovatko ne jo hyödyntäneet syventävässä neuvontaosiossa annettuja ohjeita. Vastaajista 68 % aikoi tai oli jo hyödyntänyt annettuja ohjeita. 2.4 Tilaneuvonta ilman TEHO Plus -tilakäyntiä Osalle tiloista lähetettiin tilakohtainen materiaali postitse. Tilakäynti oli näille tiloille tehty TEHO-hankkeen aikana. Materiaali ja toimenpide-ehdotukset olivat muuten samat kuin tiloille, joille tehtiin tilakäynti, mutta palaute kirjoitettiin lyhyempänä. Näille tiloille lähetettiin palautekysely materiaalista. Kyselyn laativat Satu Puustinen ja Janne Heikkinen. Niille tiloille (27 kpl), jotka olivat olleet mukana jo TEHO-hankkeen aikana, mutta eivät olleet toimittaneet uusia lohkokirjanpitotietoja, ei tehty uutta tilakäyntiä TEHO Plus -hankkeen aikana. Näille tiloille lähetettiin materiaali ja toimenpide-ehdotukset ainoastaan postitse. Materiaalista on kerrottu luvussa Materiaalin yhteydessä lähetettiin tiloille palautekysely, jossa kysyttiin materiaalin hyödyllisyydestä. Kyselyyn vastasi 63 % tiloista. Tiloilta kysyttiin millä tavalla hyödyllisiksi he kokivat saamansa materiaalin ja ohjeet: tilan talouden, ympäristönsuojelun, tilan toiminnan tai jonkun muun asian kannalta hyödyllisiksi vai kokivatko he materiaalin turhaksi? Viljelijät voivat valita vaihtoehdoista kaikki tai sitten ei mitään. Vastausten perusteella koko materiaali koettiin hyödyllisimmäksi tilan toiminnan kannalta. Ravinnetaseet koettiin hyödyllisiksi myös tilan ympäristönsuojelun ja talouden kannalta. Muiksi hyödyiksi mainittiin muun muassa laskennan helpottuminen, mielenkiinnon herääminen ja myös tulevaisuuden tukiehdot (ks. kuva 5). Materiaalia oli kommentoitu sanallisesti muun muassa seuraavasti: Antoi taas aiheen uudelleen miettiä asioita, vaikka ei mitään mullistavaa uutta tullutkaan. On hienoa saada ulkopuolisia kommentteja. Ravinnetase herätti huomaamaan ohran sopimattomuuden. Kauran, vehnän, rypsin ja nurmen kierrolla on päästy nyt parempiin satoihin ja lannoitteiden tehokkaampaan käyttöön. Rypsillä ja rapsilla vaikea saada typpitase lähelle nollaa. Kommentit tukivat olemassa olevaa tietämystäni ja olen niitä jo osin toteuttanutkin. Kaivataan ohjeita siihen, miten saada panokset paremmin hyödyksi ja vähemmän hukkaan meneviä ravinteita. 14

15 Materiaalin hyödyllisyys Ravinnetaseet Kartat Kommentit ja toimenpideehdotukset Kuva 5. Missä asioissa viljelijät kokivat saamansa materiaalin hyödylliseksi? Toiminnan, talouden, ympäristönsuojelun vai jonkun muun asian kannalta tai vai kokivatko he materiaalin turhaksi? 15

16 3. TILOJEN ANTAMA PALAUTE HANKKEESTA 3.1 TEHO-tilojen antama palaute hankkeesta TEHO-tiloilta pyydettiin palautetta hankkeesta puhelimitse samaan tapaan kuin neuvonnasta. (Liitteisiin 4 ja 5 on koottu vapaat sanat hankkeen tarpeellisuudesta ja ympäristöneuvonnasta.) Kysymys 8. Palautetta hankkeesta Pääosa vastaajista, 96 %, piti hanketta tarpeellisena. Hankkeen mainittiin olevan tarpeellinen myös jatkossa, varsinkin uuden ohjelmakauden alkaessa. Myös kehittämisehdotuksia tarjottiin. Tarpeellinen hanke, näin tietoa saadaan hyvin levitettyä. Viime aikoina hanke on mennyt liian kauas viljelijästä. Pitää olla käytännönläheisempää. Jatkossakin tarpeellinen, jos kohderyhmäksi saadaan niitä tiloja, joissa ympäristöasioihin on kiinnitetty vähemmän huomiota. Hanke on vahvistanut vanhoja käsityksiä. Keskusteluissa nousi esille myös tiedottaminen ja hankkeen imagoarvo. Maaseudun Tulevaisuus on hyvä kanava saada hyviä esimerkkejä esille. Hankkeen mallitiloista, jotka ovat hankkeen nettisivuilla, kuulin nyt ensimmäisen kerran. Jatkossakin olisi tarvetta. On avannut silmät ympäristöasioihin. Olen ollut tyytyväinen hankkeen esillä oloon: ympäristöhanke parantaa myös maaseudun imagoa. Muutama koki, että vaikka TEHO-hanke oli tarpeellinen, ympäristöhankkeita alkaa ylipäätään olla liikaa. Ajanpuute oli monelle käytännön esteenä osallistumiselle hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin. Ollut hyviä tapahtumia, mutta kiireiden takia ei harmi kyllä ole ehtinyt mukaan niihin juurikaan. Osa viljelijöistä ei ollut tyytyväisiä hankkeeseen. Talouspuolta ja kokonaisvaltaisempaa näkemystä kaivattiin hankkeeseen. Kaikki ei ole oikein kolahtanut omalle kohdalle. Enemmän tilalle sopivia järkeviä ratkaisuja. Ei mitään uutta tuonut tilalle. Enemmän pitäisi olla talouspuolta. Kysymys 9. Onko hanke tuonut uusia näkökulmia? Kysymykseen, onko hanke tuonut uusia näkökulmia, 61 % vastasi myöntävästi. Loput 39 % kokivat, ettei hanke ollut tuonut varsinaisesti mitään uutta asiaa tilalle. Useimmat näistä pitivät silti hanketta ja tilakäyntejä hyödyllisinä ja tarpeellisina. Keskustelun ulkopuolisen kanssa koettiin vahvistavan omia näkemyksiä ja olevan antoisa. Mielenkiintoa herättivät muun muassa ravinnetaseet ja maan rakenne -testi. Oma osallistuminen hankkeeseen jäänyt heikoksi. Ravinnetaselaskelmat ovat hyödyllisiä ja herättivät ajatuksia. Useimmat asiat turhia ja itsestään selviä. 16

17 Uusien näkökulmien saaminen Hanke on tuonut uusia näkökulmia Hanke ei ole tuonut uusia näkökulmia Kuva 6. Toiko hanke uusia näkökulmia? 3.2 TEHO Plus -tilojen antama palaute hankkeesta TEHO Plus -tilat vastasivat Satu Paanasen tekemään kyselyyn hankkeesta samaan tapaan kuin neuvonnasta (luvussa 2.2.3). Kysymykset, joihin tilat vastasivat, tehtiin yhdessä hankkeen ja opiskelijan kanssa. Opinnäytetyön 14 kysymyksestä kuusi koski suoraan hanketta (kysymykset jäljempänä). Kysymysten numerointi perustuu opinnäytetyössä olevaan numerointiin. Suorat lainaukset on kursivoitu. Kysymys 10. Oletko käynyt hankkeen tilaisuuksissa? Hankkeen tilaisuuksiin osallistuvien määrä oli 53 %, mitä voidaan pitää hyvänä tuloksena. Uuden tiedon lisäksi tilaisuudet koettiin myös hyvinä sosiaalisina tapahtumina, joiden aikana sai keskustella muiden viljelijöiden ja asiantuntijoiden kanssa. Jotkut vastaajat mainitsivat myös, että yleisesti tilaisuudet olisivat voineet olla käytännönläheisempiä eikä niin teoreettisia. Konkreettisten tulosten esittelyä erityisesti pellonpiennarpäivillä pidettiin hyvänä ja antoisana. Kysymys 11. Hankkeen tuottama materiaali Uutta tietoa materiaalista koki saaneensa 88 % vastaajista. Parhaina tietolähteinä mainittiin julkaisut, koulutukset ja retket. Tietokanavana korostui Internet. Ylivoimaisesti useimmin vastauksissa mainittiin Internet, mutta koulutuksia ja tapahtumia arvostettiin myös paljon. Kysymys 12. Oletko hankkeen vaikutuksesta muuttanut toimintaasi tilalla? 17

18 Vastaajista 60 % sanoi muuttaneensa toimintaansa. Hanke vaikutti suhtautumiseen omaan lähiympäristöön. Myös toiminnan pitkäjänteisyyttä oli ryhdytty ajattelemaan entistä enemmän. Osa vastaajista kertoi hankkeen vaikutuksesta ottaneensa käyttöön kerääjäkasvit, lisänneensä kasvipeitteisyyttä, vähentäneensä muokkausta ja typpilannoitusta, paneutuneensa ravinnetaseisiin ja viljelykasveihin, perustaneensa suojavyöhykkeitä ja nurmialueita sekä kokeilleensa syväjuuristen kasvien viljelyä. Kysymys 13. Oletko jakanut saamaasi tietoa? Vastaajista 63 % sanoi jakaneensa tietoa muiden kanssa. Haastatteluissa esille tulleista aiheista puhutuimmat olivat kerääjäkasvit sekä lannan käyttö ja separointi. Myös luomukäytännöt mainittiin. Kysymys 14. Mitä olisit kaivannut lisää? Ylivoimaisesti olisi kaivattu eniten tilakohtaista neuvontaa. Seuraavaksi eniten toivottiin pienryhmätoimintaa ja koulutusta. Mieluiten tehtäisiin vierailuja muille lähitiloille ja keskusteltaisiin asioista paikan päällä ja maastossa. Vastaus osoittaa, että sosiaaliset tavat tiedonvälityksessä ovat toivotuimpia. 18

19 4. YHTEENVETO Haastatteluista kävi ilmi, että lähes kaikki TEHO- ja TEHO Plus -hankkeissa mukana olevat tilat ovat olleet jo pidempään kiinnostuneita maatalouden vaikutuksista lähiympäristöön eivätkä pelkästään hankkeen ansiosta. Saatujen palautteiden perusteella suurin osa viljelijöistä oli kuitenkin tehnyt ainakin yhden hankkeen neuvojan suositteleman toimenpiteen. Ympäristöasiat painavat toimenpiteiden toteutuksessa, mutta niiden toteutettavuus ja taloudelliset seikat ratkaisevat. Monella tilalla on liian vähän aikaa toimenpiteisiin, perehtymiseen ja toteuttamiseen sekä hankkeen ja muiden järjestämiin koulutustilaisuuksiin osallistumiseen. Tämä kannattaa huomioida tilaisuuksia suunniteltaessa. Toimenpiteiden toteutettavuus näkyi myös kertyneistä kokemuksista. Hyviä kokemuksia oli saatu muun muassa typensitojakasveista, luonnonhoitopelloista, kevennetystä muokkauksesta, lannoituksen tarkentamisesta ja jakamisesta. Toimenpiteet tuntuivat järkeviltä, sillä niistä koitui tiloille sekä ympäristöllistä että taloudellista hyötyä. Kokemukset suojavyöhykkeistä olivat kotieläintiloilla hyviä. Sen sijaan kasvinviljelytiloilla niiden hoito koettiin haasteellisena. Varsinkin niittojätteen loppusijoitukseen kaivattiin käytännön ratkaisuja rehukäytön puuttuessa. Kotieläintilojen väheneminen ja keskittyminen vaikuttaa paitsi suojavyöhykkeiden myös muiden nurmien määrään. Suojavyöhykkeitä voidaan vesiensuojelun kannalta korvata myös muulla kasvipeitteisyydellä, esimerkiksi sängellä, syyskylvöisillä lajikkeilla tai suorakylvöllä. Sen sijaan peltojen ulkopuoliset alueet kuten perinnebiotooppien ja muiden luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden kohteiden ylläpitoon tarvitaan laiduntavia eläimiä. Niitolla on vaikea korvata usein epätasaisten ja hankalien alueiden laidunnusta. Lisäksi myös näillä kohteilla niittojätteen hyötykäyttö ilman eläimiä on hankalaa. TEHO-hanke ja TEHO Plus -hanke koettiin tarpeellisina ja tilakäynneistä tuli pääosin myönteistä palautetta, vaikka uutta tietoa ei aina saatukaan. Keskustelu ulkopuolisen asiantuntijan kanssa nähtiin hedelmällisenä, omia kokemuksia vahvistavana ja päätöksiä tukevana. Viljelijät arvostavat keskustelua ja mielipiteiden vaihtoa toistensa ja alan asiantuntijoiden kanssa. Teoreettisen tiedon ohella halutaan enemmän konkreettisia neuvoja siitä, miten jotain tiettyä ongelmaa voisi lähteä ratkaisemaan. Palautteen mukaan tilakäyntejä kaivattiin jopa enemmän. Viljelijät näkivät hankkeen ja tilakäynnit myös tärkeinä kanavina viemään käytännön kokemuksia viranomaisille sekä parantamaan maatalouden imagoa. Tiedottamisessa Maaseudun Tulevaisuus mainittiin tehokkaana välineenä. Tilaneuvontakäynti pohjautuu paljon tilakohtaisiin materiaaleihin, joita on pystyttävä hyödyntämään tarpeeksi tehokkaasti. Tilan tietoihin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää. Neuvojan pitkäkään työkokemus ei yksin riitä, vaan materiaalia on osattava tulkita ympäristösuojelun näkökulmasta ja tieto on osattava markkinoida tilalla hyvin. Neuvojalla on oltava tässä mielessä myös psykologista pelisilmää. Neuvojakoulutus on tässä avainasemassa. Maatalouden ympäristövaikutuksiin liittyvää materiaalin tulisi olla myös nykyistä helpommin saatavilla. Tämä kävi myös ilmi palautteista. Tärkeää on myös tilojen saama palaute. Lähetettyyn palautteeseen perehtyminen jää helposti pintapuoliseksi ja keskustellen annettu palaute voisi toimia paremmin. Palautteista kävi ilmi, että neuvonnan ja seurannan pitkäjänteisyys on erittäin tärkeää. Viljelijät motivoituvat ympäristötoimien toteuttamiseen paremmin, jos toimien vaikutusta pystytään seuraamaan pitkällä aikavälillä ja omien toimien tulokset näkyvät. Useimmat viljelijät eivät ole valmiita maksamaan pelkästään ympäristöneuvonnasta, jonka hyötyjä on vaikeampi perustella kuin vaikka tukineuvonnan. Haastatteluista tuli lisäksi ilmi, että vaikka yli 60 % vastanneista kertoi saaneensa jotain uutta näkökulmaa tai tietoa hankkeesta, vielä iso osa, melkein 40 % koki, että ei ollut saanut. Ympäristöön keskittyvän neuvonnan kustannustehokkuus ei tästä näkökulmasta katsottuna ollut 19

20 kovin hyvää. Tosin on huomioitava, että hankkeeseen kuuluvilla tiloilla ympäristöasioita oli mietitty jo ennen hanketta. Suurin osa kannatti ympäristöasioiden lisäämistä läpileikkaavaksi muuhun neuvontaan. Tässä tosin nähtiin vaarana ympäristöasioiden pinnallisuus, mutta hyvänä puolena toisaalta tavoitettavuus. Neuvojan ammattitaitoa vaaditaan siinä, että hän pystyy muiden asioiden lomasta poimimaan tilan oleelliset ympäristöasiat. Viljelijän etukäteen tekemä ympäristökartoitus olisi hyvä työkalu tilakäyntiä varten. Näin viljelijällä on jo etukäteen mielessään ne ympäristöasiat, joihin kannattaa keskusteluissa tarttua. Ilman etukäteen tehtävää kartoitusta tilalle muun, esimerkiksi erityistukineuvonnan ohessa tehtävä ympäristöneuvonta, voi olla liian iso paketti toteutettavaksi yhdellä käynnillä. Neuvojilta kaivattiin kokonaisvaltaista otetta tilan asioihin ja myös ratkaisuja käytännön haasteisiin: Neuvonta voisi olla enemmän avaimet käteen -paketteja. Esimerkiksi neuvoja hoitaa paitsi paperit myös esimerkiksi laiduntajan tai niittojäteratkaisun. Tämä vastaaja on eittämättä osunut asian ytimeen. Kokonaisvaltainen neuvontapaketti olisi varmasti tehokas. Alueen tunteva neuvoja tuntee muut tilat ja voi löytää ratkaisuja esimerkiksi lannan käytölle ja suojavyöhykkeiden hoidolle. Neuvoja on tärkeässä roolissa muissakin yhteisissä hankkeissa. Myös pienryhmäneuvonnalla, josta viljelijät olivat vastausten perusteella kiinnostuneita, voidaan helpottaa käytännön ratkaisujen löytymistä. Mielenkiintoisten ja konkreettisten aiheiden lisäksi alueellisissa pienryhmissä on mahdollisuus hoitaa yhteisiä ympäristöhankkeita, kuten laitumia ja kosteikkoja sekä pellon tai lannan vaihtoa. Toimenpiteistä kaivattuja käytännön kokemuksia on pienryhmissä helppo jakaa muille viljelijöille. Paitsi kokemusten vaihto, niin myös vuorovaikutteisuus, nähtiin pienryhmätoiminnan hyvinä puolina. Pienryhmäneuvonnan kuten koulutustenkin järjestämisen haasteena on saada tilaisuuksista niin houkuttelevia, että kiireiset viljelijät osallistuvat niihin riittävästi. Kaikille tiloille vietävä ympäristöneuvonta on tehokas keino edistää ympäristönhoitoa ja auttaa viljelijöitä tehokkaiden ratkaisujen toteuttamisessa. Sen lisäksi tulee tuotantorakenteen tukea ympäristötoimenpiteitä. Kotieläimiä tarvitaan sekä nurmenviljelyn että monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Kotieläintuotannon keskittymisen seurauksena menetetään nurmenviljelyn tuomat ympäristöhyödyt laajoilta alueilta. Sekä ympäristötuki että investointituet ohjaavat tuotantorakennetta. Merkittävässä asemassa ovat markkinat ja kuluttajat, joihin pystytään vaikuttamaan tuotteiden markkinoinnilla ja brändäämisellä. Aineistolähde: Paananen, Satu. Tilakohtainen neuvonta maatilojen ympäristönsuojelun edistäjänä. Opinnäytetyö, Turun Ammattikorkeakoulu. 2013, Turku. 20

21 LIITTEET: 1) TEHO -hankkeen neuvojan tilalle antamia toimenpidesuosituksia 2) Millaisia kokemuksia teillä on ehdotetuista ympäristötoimenpiteistä? Vapaamuotoiset vastaukset 3) Malli tilapalautteesta 4) Vapaat sanat hankkeen tarpeellisuudesta 5) Vapaita sanoja ympäristöneuvonnasta 21

22 LIITE 1. TEHO -hankkeen neuvojan tilalle antamia toimenpidesuosituksia (soveltaen) Ravinnetaseiden tarkkailu Öljysäiliöiden tarkastus Kerääjäkasviheinän (esim. italianraiheinä) käyttö vilja- ja öljykasveilla Öljysäiliöille valuma-altaiden teko Jaloittelutarhan valumavesien käsittely Jaloittelutarhan valumavesien laadun seuranta Lannan levitys alhaisen tai hyvän fosforiluokan lohkoille Lannan kompostointi tiiviillä alustalla Kalkitus Lannan vastaanottaminen Suojavyöhykkeen perustaminen Typensitoja- ja/tai palkokasvien viljely Syväjuuristen kasvien viljely Optimaalinen laidunpaine joenrantalohkoilla Kevätkyntöön siirtyminen Ravinnekuormituksen tehostettu vähentäminen erityistukisopimus Suojakaistan leventäminen Korkeiden fosforiluokkien lohkojen talviaikainen kasvipeitteisyys Lannan patterointi pysyvälle kiinteälle alustalle Viljelyn monipuolistaminen Jätevesien käsittely Lantalan kattaminen Lannan syyslevityksen välttäminen tai aikaistaminen Lannan luovutus Kosteikkojen perustaminen 22

23 LIITE 2. Millaisia kokemuksia teillä on ehdotetuista ympäristötoimenpiteistä? Vapaamuotoiset vastaukset: Kokemukset hyviä: Maa voi paremmin (mm. apila). Kokemukset hyviä, helpotti viljelyä, hyvänmallinen lohko (suojavyöhyke). Tyytyväinen, toimii (suojavyöhyke) kotieläintilalla hyvin. Perustaminen suoraan ilman suojaviljaa onnistui hyvin ja satoakin tulee yllättävän paljon. Puna-apilaa lisätty, ehdottomasti hyvä juttu maan hyvinvoinnille. Jokirannoilla ja huonoilla pelloilla LHP käytännössä helpompi kuin suojavyöhyke eikä tarvii uusia lohkoja perustaa. Samalla poistuu torjunta-aine -rajoitusten aiheuttamat päänvaivat. Ongelmana LH-pelloilla hyvien siemenseosten saaminen. Suojavyöhykkeiden hoito mahdollista, kun naapurille menee rehuksi. Kun naapuri lopettaa loppuvat todennäköisesti suojavyöhykkeetkin. Tosin helpottavat muun lohkon viljelyä. Hyvin toimii. Naapurissa karjatila. Ilman suunnitelma-apua ei olisi suojavyöhykkeitä perustettu. Ja jos karjatilallinen lopettaa, niin ei varmaan enää mahdollista. Suojavyöhykkeet vanhoja, ei montaa rehupaalia tule. Hoito helppoa, kun karjatilan kanssa yhteistyötä. Hyvät, kun kelit vaan hyvät lannan levitykselle. Karjan lanta parantaa selvästi maan rakennetta. Investoinnit olivat kalliita, mutta hyvin toimii. LHP on joustava, rikkaruohot pitäisi saada kuriin. Hyvät kokemukset. Hyvät kokemukset typpilannoituksen tarkentamisesta ja jakamisesta. Hyvät sadot ja säästöä lannoitekustannuksissa. Kevennetty muokkaus on parantanut maan rakennetta ja vähentänyt työtä. Toisaalta kyntö ollut välttämätön rapsilohkoilla etanatuhojen vuoksi. Typpilannoituksen jakamisesta hyviä kokemuksia kesältä -12. Tänä kesänä piti myös lisälannoittaa vielä oraille, mutta viljakasvusto kasvoi niin nopeasti, ettei haluttu enää sotkea. Silti tuli hyvä sato. Viljan kylvön yhteydessä aluskasviksi laitettu puna-apilaa. Auttaa rikkakasvien hallinnassa ja kaappaa ravinteita syksyllä. Öljysäiliöiden tarkastus ja osittainen uusiminen vaipallisiksi laskivat huomattavasti vakuutusmaksuja. Luonnonhoitopeltoa on ollut ja maan rakenne hyvä sen jäljiltä. Suojavyöhyke ollut hyvä toimenpide monella tapaa. On ollut vähän ongelmia kun isoja lohkoja. Osittain mennyt rehuksi, mutta osa jouduttu viemään metsään. Hankkeen tekemä lammen ruoppaussuunnitelma oli epärealistinen, konetyötä oli laskettu tarvittavan aivan liian vähän. Suunnitelmaa ei ole toteutettu, hoitovelvoitteeseen ei haluttu sitoutua. Päivätyöt hankaloittivat osallistumista ja paneutumista asioihin. Huono juttu, että suojavyöhykkeiltäkin tippuu tuet (LFA ja tilatuki) pois ikärajan tultua täyteen. SV:ssä korjuuvelvoite äärimmäisen hankala. Karjatilat eivät ole kiinnostuneita pienistä aloista. Sopimuskauden jälkeen muuttaa ehkä LHP:ksi. Hyvä juttu, mutta hankala toteuttaa ilman kotieläimiä. Viideksi vuodeksi sitoutuminen on aika kova vaatimus. Läheinen tila korjannut osan lohkoista rehuksi. Jyrkemmillä oli alkuvuosina laidunnusta, ei enää ja hankala saada toisia eläimiä. Kun sopimuskausi umpeutuu, laittaa todennäköisesti LHP:ksi. Kerääjäkasveja kokeiltu viljan jälkeen huonolla menestyksellä, tuli oraalle mutta kuoli sitten. Sokerijuurikaslohkon päisteeseen kylvettiin nurmi yhtenä kesänä taloudelliset syyt kannustimena, mutta se sotkeentui märkänä syksynä niin pahasti, että oli kynnettävä. Nyt juurikas eri lohkolla, jossa nurmikasvusto ei niin tarpeellinen. SV ja RTV: ensimmäisinä vuosina tuli mukavasti satoa, nyt heikentynyt. Perunapelloilla käytetty kerääjäkasvina sinappia, hyvä juttu. Toki paljon lisätyötä, mutta parantaa selvästi maan rakennetta ja tietysti kerää ravinteita. 23