oetoimintaa suometsätalouden hyväksi Seppo Kaunisto

Transkriptio

1 oetoimintaa suometsätalouden hyväksi Seppo Kaunisto 109

2 Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus Koetoimintaa ennen tutkimusaseman perustamista Tänä päivänä retkeilijän on helppo tutustua Alkkian koetoimintaan Kun Pohjois-Satakunnan metsäkoeasema perustettiin kesäkuussa 1961, siihen liitettiin 2400 ha Karvian varavankilan maita, joille ensimmäiset kokeet perustettiin heti seuraavana keväänä. Koetoiminta oli kuitenkin alkanut jo vuosikymmeniä aikaisemmin Pohjankankaan kokeilualueessa, jonka toimisto sijaitsi Niinisalossa. Kokeilualueeseen kuului mm. nykyinen Häädetkeitaan luonnonpuisto ja sittemmin luonnonpuiston eteläpuolella sijaitseva, normaalissa tutkimuskäytössä oleva alue. Luonnonpuistoon ja sen eteläpuoleiselle alueelle oli Metsäntutkimuslaitoksen suontutkimusosaston toimesta perustettu jo 1930-ja 1940-luvuilla toistakymmentä pysyvää kasvukoealaa, joilla vertailtiin puuston kasvua ojitetuilla ja luonnontilaisilla rämeillä. Myös useita lannoituskokeita oli perustettu jo 1950-luvun alkupuolella rämemänniköiden ravinnetalouskysymysten selvittämiseksi. Koetoiminta Alkkian soilla Karvian varavankilan maiden siirryttyä Metsäntutkimuslaitoksen hallintaan koetoiminnan painopiste suuntautui voimakkaasti Alkkian alueelle. Alkkiassa puustoiset suot olivat suurimmaksi osaksi karuja, lähinnä isovarpuisia ja lyhytkortisia rämeitä tai jopa rahkakarämeitä. Ne olivat myös paljolti varsin rikkonaisia ja usein laajojen avosoiden laiteita. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta myös avosuot olivat karuja, pääasiassa lyhytkortisia tai rahkanevoja, usein kuljujen ja kermien mosaiikkia. Vankien raivaamat suopellot olivat pääasasiassa paksuturpeisilla, karuilla soilla. Näillä kuitenkin runsas painomaan käyttö oli muuttanut olennaisesti ravinnetaloutta. Karujen avosoiden ja suopeltojen suuri määrä ohjasi koetoiminnan painopisteen metsitys- ja ravinnetalouskysymysten pariin. Soiden ravinnetalouskysymykset erityisesti metsittämisen yhteydessä niin avosoilla kuin suopelloillakin samoinkuin maan muokkaus olivat erittäin intensiivisen koetoiminnan kohteena 1960 ja 1970 luvuilla. Lannoitustutkimuksen kohteina olivat 110

3 typpi-, fosfori- ja kalilannoitelajit, niiden määrät, laikkulannoitus, hajalannoitus, hidasliukoisen hienofosfaatin sijoittaminen viljelyn yhteydessä jne. Muokkauskokeissa käytettiin erilaisia auroja; yksisiipisiä, kaksisiipisiä, erilaisia jyrsimiä ja myöhemmin myös mätästystä luvun alkupuoliskolla kehitettiin yhdessä Turengin sokeritehtaan kansssa jopa yhdistelmäkone, jolla voitiin tehdä yhtä aikaa sijoituslannoitus, jyrsintämuokkaus, vaotus ja siementen rivikylvö. Tämä pre-fer-seed machine osoittautui kuitenkin pian tarpeettomaksi, koska avosoiden metsityksestä pian koneen kehittämisen jälkeen luovuttiin avosoille perustetuissa taimikoisssa esiintyneiden monien ravinnetalousongelmien vuoksi. Tällä Alkkiassa työnjohtaja Esko Mansikkaviidan johdolla rakennetulla koneella ehdittiin kuitenkin tehdä useita kokeita erittäin hyvin metsitystuloksin. Vaikka kokeiden painopiste lukumääräisesti oli suuntautunut metsitys- ja lannoituskokeisiin, oli soiden vesitalous myös tärkeä aihekokonaisuus. Alkuvuosina perustettiinkin useita laajoja suometsien vesitalouskysymyksiä selvitteleviä kokeita, joista tärkein on edelleenkin tehokkaassa tutkimus- ja retkeilykäytössä oleva Alkkiannevan sarkaleveys- ja ojasyvyyskoekenttä erilaisi- Kokeen perustaminen oli joskus helppoa. Kuva vuodelta 1971 perustettaessa koetta 90 A. Alkuvaiheessa toiminnan painopiste oli kokeiden perustamisessa P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 111

4 30-vuotisjuhlaretkeilyn oppaana Pirkko Velling Kasvu kaksinkertaistui Alkkian koe no 3, 1986 ne jatkolannoituskäsittelyineen (Koe 3). Muita tutkittuja aiheita olivat mm. valtaojien välinen etäisyys ja vakotiheys valtaojien välillä (Koe 22). Suopelloille perustettiin 1960-luvulla myös runsaasti metsägeneettisiä kenttäkokeita. Suo- ja suopeltokokeiden kirjoon mahtuu myös useita rämeiden luontaisen ja keinollisen uudistamisen kokeita, viljelytiheyskokeita, puulajisuhdekokeita sekä puulajikokeita. Alkkian sekä maaperällisesti että ilmastollisesti karut olosuhteet huomioon ottaen monissa kokeissa on käytetty varsin eksooottisiakin puulajeja, kuten mustakuusta, hybridihaapaa, lehtikuusta, contortamäntyä sekä energiapuun viljelykokeissa eri pajulajeja luvulla ja 1980-luvun alkupuolella avosoiden ja erityisesti suopeltojen metsitysten booriongelmat nousivat voimakkaasti esiin. Myöhemminkin ravinnetalouskysymykset ovat olleet voimakkaaan kiinnostuksen kohteena lähinnä sen vuoksi, että varsinkin avosoille perustettujen kokeiden puustot ovat edellyttäneet jatkuvaa ravinnetalouden seurantaa ja puustojen ravinnetilasta huolehtimista. Vain muutamia kokeita soille on perustettu 1980-luvun puolivälin jälkeen. Koetoiminta onkin nykyisellään suuntatutunut lähes yksinomaan aikaisemmin perustettujen kokeiden jatkokäsittelyihin ja lähinnä karujen turvemaiden pitkän tähtäyksen ravinnetaloutta selvittävään koetoimintaan. Koetoiminnan tulevaisuus Avosoiden metsityskokeissa koealat olivat yleensä verraten pienialaisia 0,03 0,04 ha. Koealat edustivat yleensä erilaisia lan- 112

5 noituskäsittelyjä, joiden vaikutukset usein jo puuston riukumetsävaiheessa jossain määrin sekoittuvat. Tällaisissa kokeissa puustojen pitkäaikainen seuranta tuottaa vaikeuksia ja on monissa tapauksissa epätarkoituksenmukaista, koska kokeet on perustettu nimenomaan taimien kehityksen alkuvaiheen tutkimuksiin. Tästä syystä huomattava osa kokeista on järkevää lopettaa kokeina ja siirtää ne käytännön metsätaloustoiminnan piiriin. Näidenkin puustojen ravinnetilaa tulee seurata jatkolannoitustarpeen varmistamiseksi. Osa käytännön metsätalouden piiriin siirretyistä ja siirrettävistä kokeista olisi mahdollista käyttää karujen metsitettyjen avosoiden ja mahdollisesti myös suopeltojen ennallistamistutkimuksiin. Useat kokeet kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden tutkia puuston kehittymistä ja jatkolannoitusrytmiä luontaisesti niukkaravinteisissa olosuhteissa. Erityisen tärkeää on selvittää fosfori- ja kalijatkolannoituksen välisiä ajallisia kytkentöjä. Muutamilla avosuon metsityskokeilla on mahdollista tutkia turpeen ravinnetilan muutoksia pitkällä aikavälillä. Erityisen kiintoisaa on tarkastella turpeen typen määrässä ja mineralisoitumisessa tapahtuvia muutoksia ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Erityisesti kokeet, joissa on verraten laaja turpeen typpigradientti sekä sarkaleveyskokeet ovat tässä suhteessa mielenkiintoisia. Suometsien ravinnetalous on kautta aikojen ollut Parkanon tutkimusaseman painoaloja Suopeltojen metsityskokeet tarjoavat mahdollisuuden puustojen ravinnetilan seurantaan varsin mielenkiintoisissa olosuhteissa. Muokkauskerros sisältää peltoviljelyn aikana tapahtuneen maatumisprosessin seurauksena runsaasti typpeä sekä painomaan (kivennäismaan) lisäyksen vuoksi myös vaihtelevia määriä ki- P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 113

6 Toimitilojen suunnittelu Harjannostajaiset Tutkimustoiminta laajenee Toimitilojen laajennus Professori Seppo Kaunisto vennäisravinteita (painomaan määrä vaihtelee), mutta erittäin niukasti booria. Muokkauskerroksen alla on erittäin ravinneköyhä, raaka rahkaturve. Tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurata näiden puustojen kehitystä. Valtaosa pellon metsityskokeiden koealoista on niin suuria, että puuston kehitystä voidaan seurata aina päätehakkuuvaiheeseen saakka. Lopuksi on syytä korostaa, että suontutkimukseen liittyvässä koetoiminnassa yleensäkin, mutta erityisesti Häädetjärven ja varsinkin Alkkian kaltaisissa karuissa olosuhteissa kokeiden jatkuva tarkkailu ja ennenkaikkea vesitaloudesta ja puustojen ravinnetaloudesta huolehtiminen on ehdoton edellytys kokeiden pitkän tähtäyksen hyödyntämiselle. 114

7 P arkanon tutkimusasema metsäntutkimusta 40 vuotta 115