Siipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaava

Transkriptio

1 Kristiinankaupunki Siipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaava muutettu

2 Kristiinankaupunki Siipyyn tuulivoimapuiston osayleiskaava pvm , muutettu työnro: kirjoittanut Matti Kautto ja Dennis Söderholm 2015 Ramboll 1

3 Perus- ja tunnistetiedot Osayleiskaavan selostus, joka koskee 2. päivänä helmikuuta 2012 päivättyä osayleiskaavakarttaa, muutettu Osayleiskaavan on laatinut Ramboll, Niemenkatu 73, Lahti, puh Vireilletulo Kaavoitus on käynnistetty kaupunginhallituksen päätöksellä Valmisteluvaiheen kuuleminen Osayleiskaavaluonnos oli julkisesti nähtävillä MRL 62 :n ja MRA 30 :n mukaisesti. Kuulutus julkipantiin ilmoitustaululle Ehdotuksen nähtävilläolo Osayleiskaavaehdotus oli julkisesti nähtävillä MRL 65 :n ja MRA 19 :n mukaisesti Kuulutus julkipantiin ilmoitustaululle Kaupunginhallituksen hyväksyminen Kaupunginhallitus on esittänyt kaupunginvaltuustolle osayleiskaavan hyväksymistä _._.201_. Kaupunginvaltuuston hyväksyminen Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt osayleiskaavan _._.201_. Kaava-alueen sijainti Suunnittelualue sijaitsee Siipyyn edustan merialueella. Osayleiskaava-alueen pinta-ala on noin 185 km 2, josta merituulivoimapuiston rakentamisalueen osuus on noin 30,8 km 2. Tuulivoimapuiston hankealueelta on matkaa mantereelle noin 7 10 km Ramboll 1

4 Osayleiskaava-alue Delgeneralplaneområde Osayleiskaavan tuulivoimaloiden alue Område för vindkraftverk i delgeneralplanen Maakuntakaavan tuulivoima-alue Vindkraftsområde i landskapsplanen km Suunnittelualueen sijainti ja rajaus. Kaavan tarkoitus Tavoitteena on laatia osayleiskaava, joka mahdollistaa tuulivoimalaitosten ja niiden tarvitseman sähkönsiirtoverkon rakentamisen suunnittelualueelle. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat välillä 3 6 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi maksimissaan välillä MW. 2

5 Selostuksen sisällysluettelo 1. Tiivistelmä Kaavaprosessin vaiheet Osayleiskaava Toteuttaminen Lähtökohdat Luonnonympäristö Merialueen yleiskuvaus Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Nykytila Tuulisuus Meriveden korkeus, virtaukset ja aaltojen korkeus Jääolot Veden laatu Sedimentin laatu Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstö Pohjaeliöstö Linnusto Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytila Merinisäkkäät Suojelualueet Kristiinankaupungin saariston Natura-alue Kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) Kristiinankaupungin... eteläinen saaristo FI Rakennettu ympäristö Asuminen Virkistys Liikenne Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet Muinaismuistot Tekninen huolto Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, melu Vesialueen omistus Suunnittelutilanne Maakuntakaava Vaihekaava Vaihekaava Pohjanmaan maakuntakaava Yleiskaava Voimassa oleva asemakaava Pohjakartta Suojelupäätökset Alueelle laadintavaiheessa tehdyt tai aikaisemmat selvitykset Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat Tuulivoimapuiston suunnitelmat Muut Kristiinankaupungin tuulivoimahankkeet Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet Osayleiskaavan suunnittelun tarve Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset Osallistuminen ja yhteistyö Osayleiskaavan tavoitteet Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteet Suomen Merituuli Oy:n tavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Ramboll 3

6 3.4.4 Muut tavoitteet YK:n ilmastosopimus EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU:n energiastrategia Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Yhteysviranomaisen lausunto ja sen huomioon ottaminen Osayleiskaavan kuvaus Osayleiskaavan rakenne Mitoitus Aluevaraukset ja merkinnät Koko kaava-aluetta koskevat määräykset Kaavan vaikutukset Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöön Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisesti kalastukseen Vaikutukset kalastukseen Vaikutukset muihin elinkeinoihin Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset työllisyys- ja... elinkeinovaikutukset Verotulot Vaikutukset virkistykseen Vaikutukset tekniseen huoltoon Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin Rakentamisen aikainen melu Tuulivoimapuiston meluvaikutukset Vedenalainen melu Sähkönsiirron meluvaikutukset Varjostusvaikutus Vaikutukset taajamakuvaan Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöön Ruoppausten vaikutukset Perustusten vaatimat ruoppaukset Väylien ja kaapeliojien ruoppaukset Vaikutukset sähköverkkoon Vaikutukset maisemaan Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan Vaikutukset luonnonsuojeluun Rakentamisen aikaiset vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Sähkönsiirron vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Vaikutukset Kristiinankaupungin saariston Natura alueen... linnustoon Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin Vaikutukset linnustoon Vaikutukset kaloihin Vaikutukset pohjaeläimiin Vaikutukset nisäkkäisiin Vaikutukset lepakoihin Vaikutukset kasvillisuuteen Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun Rakentamisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston käytön aikaiset vaikutukset vesistöön

7 Sähkönsiirron käytön aikaiset vaikutukset vesistöön Sähkönsiirto maa-alueella Vaikutukset ilmastoon ja ilman laatuun Vaikutukset maa- ja kallioperään Vaikutukset kunnallistalouteen Vaikutukset energiatalouteen Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja terveyteen Osayleiskaavan toteutus Kaavaan ehdotusvaiheen kuulemisen jälkeen tehdyt muutokset Selostuksen liiteasiakirjat 1. Osallistumis- ja arviointisuunnitelma 2. Luonnonsuojelualueet 3. Asuinrakennusten sijainti 4. Virkistysreitit ja -kohteet 5. Vesialueiden omistus 6. Sähkönkytkentä kantaverkkoon 7. Sähkönsiirtoreitit 8. Havainnekuvat 9. Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiselostus (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll ) 10. Yhteysviranomaisen lausunto ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Vastineet kaavaehdotuksesta annettuihin lausuntoihin ja muistutuksiin. 12. Siipyyn merituulivoimapuiston linnustovaikutukset (Ramboll, ) 13. Siipyyn merituulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutukset Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen (Natura-arviointi , Ramboll) 14. Siipyyn merituulivoimahanke kalataloudelliset lisäselvitykset (Ramboll, 2013) 15. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2012 (Monivesi Oy, ) 16. Siipyyn tuulivoimalapuiston kasvillisuuskartoitus ja pohjaeläinnäytteenotto vuonna 2013 (Monivesi Oy, ) 17. Lausunto Siipyyn merituulipuiston liityntämerikaapelin Natura-arvioinnista (EPOELY/128/07.01/2014) 18. Meluselvitys (Ramboll 2015) 19. Luonnoksen vastineet Selostukseen kuuluu osayleiskaavakartta merkintöineen ja määräyksineen 2015 Ramboll 5

8 Luettelo muista suunnittelualuetta koskevista asiakirjoista, taustaselvityksistä ja lähdemateriaalista Kristiinankaupungin Siipyyn merituulivoimapuisto, ympäristövaikutusten arviointiohjelma (Suomen Merituuli Oy:lle laatinut Ramboll Finland Oy )Ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä tehdyt selvitykset: linnustoselvitys kalastoselvitys kalastustiedusteluna maisemaselvitys merenpohjan sedimenttien tutkimus merenpohjan videokuvaus pohjaeläintutkimus asukaskysely Syksyllä 2011 tehtiin monikeilaus, viistokaikuluotaus ja seisminen heijastusluotaus sekä porakonekairauksia, painokairauksia ja otettiin maanäytteitä (Meritaito 2011) Osayleiskaavaehdotuksen nähtävilläolon jälkeen tehdyt lisäselvitykset: Kalastoselvitys koekalastus (Ramboll 2012) Linnustoselvitys ruokailu, lepäilijälaskenta, muuttolinnut (Ramboll 2012) Merialueen kasvillisuus- ja pohjaeläintutkimukset (Monivesi Oy 2012 ja 2013) Tarkentavat viistokaikuluotaukset kaapelireiteiltä ja läjitysalueilta (Meritaito 2013) 6

9 1. Tiivistelmä 1.1 Kaavaprosessin vaiheet Kaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta Kaavoituksen aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu pidettiin Vaasassa Siipyyn edustan merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma laadittiin maaliskuussa Se oli nähtävillä Yhteysviranomainen, Länsi-Suomen Ympäristökeskus antoi lausuntonsa ohjelmasta YVAan liittyvät selvitykset ja tutkimukset tehtiin vuosien 2009 ja 2010 aikana. Tulokset koottiin arviointiselostukseen, joka oli nähtävillä Yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus antoi siitä lausuntonsa YVAssa arvioitiin kolme vaihtoehtoa: hankevaihtoehdot VE 1, VE 2 ja VE 3. Kuva 1-1. VE 1 Kuva 1-2. VE 2 Kuva 1-3 VE Ramboll 7

10 Osayleiskaavaluonnos valmistui Osayleiskaavaluonnos ja muu valmisteluvaiheen aineisto oli nähtävillä MRL 62 :n ja MRA 30 :n mukai-sesti Lausuntoja saatiin 9 ja mielipiteitä jätettiin kolme. Kuva 1-4. Nähtävillä ollut luonnos Kesällä 2011 on merialueella tehty tarkentavia luotauksia ja geoteknisiä tutkimuksia. Pääesikunta on lausunut , että se ei vastusta hankkeen toteuttamista. Osayleiskaavaehdotus oli yleisesti nähtävillä Lausuntoja saatiin 9 ja muistutuksia jätettiin kolme. 8

11 Kuva 1-5. Osayleiskaava ehdotus Osayleiskaavaehdotuksen lausuntojen ja muistutusten perusteella tehtiin kaavaan tarkistuksia ja tehtiin lisää merialueen tutkimuksia. Kesällä 2012 suunnittelualueella tehtiin kalastotutkimuksia, merialueen kasvillisuus- ja pohjaeläintutkimuksia sekä linnustoselvityksiä. Osayleiskaavan ehdotusvaiheen viranomaisneuvottelu pidettiin Lisäselvityksiä merialueelle tehtiin myös kesällä Merikaapelin rakentamisen vaikutuksista Kristiinankaupungin Natura-alueen luonnonarvoihin tehtiin Luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi. Siitä saatiin ELY-keskuksen lausunto lokakuussa Osayleiskaavan meluselvitys päivitettiin voimassaolevien ohjeiden mukaiseksi helmikuussa Tämän jälkeen viimeisteltiin kaava-asiakirjat. 1.2 Osayleiskaava Osayleiskaavassa osoitetaan kaksi tuulivoimarakentamiseen soveltuvaa aluetta, joihin voidaan rakentaa yhteensä 80 tuulivoimalaa. Tuulivoimaloiden paikat ja tarvittavat kaapelireitit on merkitty ohjeellisesti. Osayleiskaavassa on osoitettu myös luonnonarvoiltaan arvokkaat alueet ja suunnittelualueella kulkeva veneväylä. Tuulivoimala-alueet on osoitettu sitovalla merkinnällä ja tuulivoimalan tornin maksimikorkeudeksi on osoitettu 120 m. 1.3 Toteuttaminen Osayleiskaavan tuulivoimahankkeen toteuttaa Suomen Merituuli Oy, joka on vuokrannut alueen tuulivoimahanketta varten Metsähallitukselta Ramboll 9

12 2. Lähtökohdat 2.1 Luonnonympäristö Merialueen yleiskuvaus Maantieteellisesti tuulivoimapuiston suunnittelualue sijoittuu pohjoiselle Selkämerelle. Alueen saaristovyöhyke on kapea. Siipyyn edustalla ei ole varsinaista saaristovyöhykettä lainkaan, vaan meri alkaa avoimena heti mantereesta lähtien. Varsinaiselle hankealueelle eikä sen läheisyyteen laske suuria jokia. Suunnittelualueesta pohjoiseen Kristiinankaupungin läheisyyteen laskevat Isojoki Lapväärtinjoki ja Teuvanjoki ja etelässä Merikarvian eteläpuolella Kokemäenjoki. Suunnittelualueelle ei suoranaisesti kohdistu kuormituspainetta mainituista joista. Valuma-alueelle on tunnusomaista maaperän happamuus. Siipyyn edustalla veden vaihtuvuus on merialueen avonaisesta luonteesta, syvyyssuhteista, tuulista ja virtauksista johtuen hyvä. Tuulivoimaloiden alueella veden syvyys vaihtelee 10 metristä noin 40 metriin. Tuulivoimala-alueen eteläosassa on suhteellisen laaja matalan veden alue, mutta sillä ei ole saaria tai luotoja. Voimalaitosyksiköt sijoittuvat alustavan arvion mukaisesti m syvyiselle vesialueelle Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Suunnittelualueen pohjan laatua tutkittiin osana YVA -menettelyä syksyn 2009 aikana. Tutkimuskohteet olivat tuulivoimalaitosten alustavat perustamispaikat sekä niiden läheisyydessä olevat matalikot (yhteensä 96 pistettä). Kohteilla arvioitiin pohjan laatua. Pohjien tutkiminen tapahtui siten, että vesitiivis videokamera laskettiin merenpohjaan ja annettiin tuulen kuljettaa venettä. Kuvauksen kesto oli 60 sekuntia. Kaikki tutkimuskohteet paikannettiin GPS:n avulla. Lisäksi arvioinnissa on käytetty Geologian tutkimuskeskuksen luotausaineistoja, jotka kattavat osan suunnittelualueesta. GTK on tehnyt vuonna 2005 tutkimuksia jotka sijoittuivat Siipyyn hankealueen itäosaan. Tutkimukset tehtiin luotaamalla aluetta itä-länsisuuntaisin linjoin 500 metrin linjaväleillä. Tutkimuskalustona käytettiin sedimenttikaikuluotainta (28 khz), matalataajuista ( Hz) akustisseismistä luotainta ja viistokaikuluotainta (100 khz). Sedimenttikaikuluotaimella määritetään vesisyvyys ja pehmeiden maakerrosten paksuudet, akustis-seismisellä luotaimella nähdään kitkamaalajien (hiekka/sora ja moreeni) paksuuksia ja kallion pinnan syvyyttä ja viistokaikuluotaimella saadaan ilmakuvaa muistuttava kuva merenpohjasta josta voidaan määrittää esim. pohjan kivisyyttä ja mahdollisia olemassa olevia rakenteita, kuten hylkyjä. Kesällä 2011 tutkimuksia jatkettiin monikeilauksella, seismisellä heijastusluotauksella, viistokaikuluotauksella, porakone- ja painokairauksilla sekä maaperänäytteillä. Kesällä 2013 tutkimuksia tarkennettiin viistokaikuluotauksella kaapelireittilinjauksilta ja läjitysalueilta sekä läjitysalueiden maaperätutkimuksilla, joista on esitetty tarkempaa tietoa erillisessä Natura selvityksessä Nykytila Merenpohjan videokuvaukset Tutkitut kohteet ovat pääosin hyvin kovapohjaisia. Suunnittelualueella ja sen läheisyydessä 100 % hiekkapohjia esiintyi 8 kohteella, jotka sijaitsevat yli 20 metrin syvyydessä. Näistä yhdellä oli hiekkasärkkämuodostumaa (paikka 18). 16 % kohteista on luokiteltu hiekkapohjiksi ja 3 % sorapohjiksi. 9 % pohjista on kalliopohjia ja suurin osa kohteista 32 % ovat pienikivisiä pohjia. Loput 40 % pohjista jakautuu lohkare- ja iso kivisiin pohjiin. Hietapohjia tutkituilla alueilla ei ole lainkaan. Tutkittujen kohteiden syvyydet vaihtelevat 2 24,5 metrin välillä. Kohteista n. 10 % ovat 10 metrin ja n. 30 % 20 metrin syvyisiä. 10

13 Osayleiskaava-alue Delgeneralplaneområde Osayleiskaavan tuulivoimaloiden alue Område för vindkraftverk i delgeneralplanen Hiekka Sand Sora Grus K > 60 Kallio Berg km Kuva 2 1. Merenpohjan laatu. GTK:n luotausaineisto GTK:n luotaustulosten perusteella suunnittelualueen merenpohja on pääosin glasiaalista (jääkauden aikaista) moreenia, josta nousee muutamia kalliokohoumia. Muutamissa syvimmissä painanteissa esiintyy glasiaalista savea ja silttiä sekä sekasedimenttiä. Nuorempia saviesiintymiä tai nykyään kerrostuvaa resenttiä liejusavea ei hankealueelta havaittu, mutta hankealueen ulkopuolella, koillispuolella on muutama pieni litorinaliejusaviesiintymä. Aineiston perusteella alue on pääosin kovaa pohjaa ja eroosioaluetta, jossa aallokko ja pohjan virtaukset estävät jatkuvan sedimentaation. Maaperätutkimukset Suunnittelualueella ja kaapelireiteillä on tehty luotaustutkimuksia ja kymmeneltä pisteeltä tarkentavia kairaustutkimuksia. Alustavan arvion mukaan, kun veden syvyys vähemmän tai lähellä tasoa 15 metriä, on yleensä kallio melko lähellä pohjan pintaa. Kallio löytyi 0,15 3 metrin syvyydeltä usealla pisteellä, joten moni voimala voitaneen perustaa haluttaessa kallioon Ramboll 11

14 2.1.4 Tuulisuus Suomessa tuuliolosuhteiltaan parhaiten tuulivoiman tuotantoon soveltuvia alueita ovat rannikkoalueet, merialueet ja tunturit. Paikkakohtaista ja entistä tarkempaa tietoa Suomen tuuliolosuhteista on saatavissa Motivan ja Ilmatieteen laitoksen alihankkijoineen toteuttaman Tuuliatlas-projektin valmistumisen myötä. Marraskuussa 2009 julkistettu Suomen Tuuliatlas on tietokonemallinnukseen perustuva tuulisuuskartoitus ja sen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman tarkka kuvaus paikkakohtaisista tuuliolosuhteista, kuten tuulen voimakkuudesta, suunnasta ja turbulenttisuudesta alkaen 50 metrin korkeudesta aina 400 metriin saakka vuosi- ja kuukausikeskiarvoina. Tuloksia on mahdollista tarkastella tässä vaiheessa tarkkuudeltaan 2,5 x 2,5 kilometrin karttaruuduissa, sekä rannikolla ja muutamilla sisämaan paikkakunnilla 250 x 250 metrin karttaruuduissa. Tuuliatlaksen mallinnusten perusteella tuulen aritmeettinen keskinopeus (m/s) 100 metrin korkeudessa Siipyyn edustan merialueella alueella on vuositasolla tarkasteltuna 8,9 9,1 m/s luokkaa. Korkeuden kasvaessa tuulen nopeus kasvaa ja 200 metrin korkeudessa saavutetaan 9,5 9,8 m/s taso. Siipyyn edustan merialueella saavutetut tuulennopeudet ovat tyypillisiä rannikon tuntumassa sijaitseville merialueille. Korkeampia tuulennopeuksia saavutetaan rannikolla, Pohjan- ja Suomenlahden merialueilla, Ahvenanmaan saaristomerellä sekä joillakin tunturialueilla. Vallitsevat tuulet puhaltavat etelästä ja lounaasta Meriveden korkeus, virtaukset ja aaltojen korkeus Tärkeimmät Itämeren vedenkorkeuteen vaikuttavat tekijät ovat ilmanpaine, tuuli, virtaus Tanskan salmien läpi sekä talvella merijään kattavuus ja sen tuomat vaikutukset. Keskimääräinen vedenkorkeus vaihtelee siten, että se on korkeimmillaan myöhään syksyllä ja matalimmillaan keväällä. Lähin merentutkimuslaitoksen ylläpitämä havaintoasema (mareografi) sijaitsee Kaskisissa. Täällä vedenkorkeuden ääriarvot teoreettisen keskiveden suhteen ovat olleet +148 cm ( ) ja 91 cm ( ). Mittaukset on aloitettu vuonna Yhtenäinen jääpeite vaikuttaa vedenkorkeuden lyhytaikaisvaihteluihin estämällä tuulen vaikutuksen veden pintaan. Kun tuuli ei pääse kasaamaan vettä rannikkoa vasten, korkeimpia ääriarvotilanteita ei synny yhtä helposti kuin avovesitilanteessa. Merivesi virtaa Itämerellä vastapäivään, eli Tanskan salmista saapuva suolainen merivesi kulkeutuu rannikkoa pitkin Suomenlahden kautta Selkämerelle ja Perämerelle. Perämeren pohjukasta vesi jatkaa matkaansa Ruotsin rannikkoa pitkin etelään. Vaikka virtauksen pääsuunta rannikon edustalla on etelästä pohjoiseen, virtaussuunnat voivat ajoittain muuttua pohjan topografian, sääolojen ja jokivesien tuoman makeanveden johdosta. Pääsääntöisesti virtaukset Pohjanlahdella eivät ole voimakkaita. Merentutkimuslaitoksen Internetsivujen tietojen mukaan eteläisellä Selkämerellä suurin merkitsevä aallonkorkeus on 1970-luvulla mitattu lukema, 5,5 metriä. Korkein yksittäinen aalto oli tuolloin 10 metriä Jääolot Itämerellä jää esiintyy kiintojäänä ja ajojäänä. Kiintojää on nimensä mukaisesti paikallaan pysyvää jäätä, joka on kiinnittynyt saariin, kareihin tai matalikkoihin. Kiintojäätä esiintyy rannikoilla ja saaristossa, jossa veden syvyys on alle 15 m. Ulappa-alueilla merijää on ajojäätä, joka ajelehtii tuulten ja virtausten mukana. Ajojää voi olla tasaista, päällekkäin ajautunutta tai ahtautunutta, ja sen peittävyys voi olla prosenttia. Ajojää on liikkuvaista. Myrskyisenä päivänä ohut ajojääkenttä voi liikkua helposti km. Jään liike aiheuttaa tasaisen jään hajoamisen lautoiksi, joiden halkaisija voi olla useita kilometrejä. Lisäksi jäiden liike synnyttää railoja, halkeamia, sohjovöitä, jäiden ajautumista päällekkäin ja niiden ahtautumista (ahtojää). Ahtojää voi kertyä matalien alueiden ympärille paksuiksi röykkiöiksi. Pohjoisella Itämerellä jäätalvi kestää keskimäärin alle 20 päivää, laajimmillaan vuotuinen jääpeite on tavallisesti helmi-maaliskuun vaihteessa. Leutoina talvina 12

15 Selkämeri ei jäädy lainkaan. Esimerkiksi talvella 2007 Selkämeri ei peittynyt kokonaan jäähän ja avautui jo huhtikuun alkupuolella, noin kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Ilmastonmuutoksen myötä odotettavissa on yhä leudompia talvia. Yhtiö on ollut mukana Kemin Ajoksen ns. meriperustushankkeessa, jossa testattiin monopile-meriperustusta. Hankkeessa todettiin, että perustus on teknisesti kestävä perustusratkaisu ahtojäiltä vapaalla alueella. Siipyyn alueesta on teetetty myös erillinen ahtojääselvitys Veden laatu Siipyyn edustalla meriveden laatuun vaikuttavat valuma-alueelta aiheutuva piste- ja hajakuormitus. Hajakuormitusta tulee sekä lähivaluma-alueelta että jokien kuljettamana kauempaa sisämaasta. Pistekuormitusta aiheutuu kaupungin ja teollisuuden jätevesistä. Vaikka viime vuosina ravinnekuormitusta onkin saatu vähennettyä, myös alueen kalankasvatuslaitokset kuormittavat rannikon läheisiä vesialueita. Seurantatulosten mukaan viime vuosina Siipyyn rannikkoalueen vesien tila on pysynyt pääosin ennallaan. Ravinnepitoisuuksissa ei viimeisen kymmenen vuoden aikana ole havaittavissa muutosta. Siipyyn edustalla on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan mitattuja vedenlaatutietoja neljältä eri havaintopaikalta (LSU 25, LSU 26, LSU 27 ja Mkar Malskeri länt.) vuosilta Havaintopaikkojen syvyydet vaihtelevat 6 m:stä 25 m:in. Havaintopaikkojen kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 13 µg/l vaihdellen välillä 9 21 µg/l ja klorofyllia:n keskimääräinen pitoisuus 2,6 µg/l (0,6 6,6 µg/l) jotka kummatkin viittaavat ympäristöhallinnon vedenlaatuluokituksen mukaan hyvään merivedenlaatuun. Vuosina veden sameus on alueella ollut keskimäärin 1,7 FNU (0,6 4 FNU), kokonaistyppipitoisuus 285 µg/l ( µg/), väriluku 8,7 mg Pt/l (5 15 mg Pt/l )ja happipitoisuus 10,6 mg/l (5,9-14,8 mg/l). Kristiinankaupungin edusta, Siipyyn alue mukaan lukien, on pintavesien ekologisen luokituksen mukaan hyvässä tilassa. Sisemmät alueet, mm. lahtialueet ovat tyydyttävässä tai välttävässä tilassa. Ekologinen tila paranee ulkomerta kohti mentäessä Sedimentin laatu Sedimentin metallipitoisuudet olivat YVA:n aikana tutkituissa näytteissä erittäin pieniä. Normalisoidut metallipitoisuudet eivät ylittäneet sedimenttien ruoppausja läjitysohjeen mukaisia kriteeritasoja 1 ja 2, joita käytettiin vertailuna. Kaikissa näytteissä sedimentin PCB- pitoisuudet sekä orgaanisten tinayhdisteiden (TBT) pitoisuudet jäivät alle laboratorion määritysrajojen. Vaihtoehtoisilla läjitysalueilla tehtiin vuonna 2013 sedimentin laadun lisätutkimus. Tulokset esitetään vesilupamenettelyn yhteydessä Vedenalaiset luontotyypit, vesikasvillisuus ja pohjaeliöstö Vesikasvillisuus Itämeren rannikkovesissä kovilla pohjilla esiintyy makrolevien vyöhykkeisyyttä syvyyden suhteen: rannasta ulospäin voidaan erottaa rihmalevä-, rakkolevä- ja punalevävyöhyke. Yksivuotiset kasvustot hallitsevat ylintä eli rihmalevävyöhykettä ja monivuotiset rakkolevä- ja punalevävyöhykettä. Muutaman metrin syvyydessä esiintyvä rakkolevä tarjoaa tärkeän elinympäristön monille kalalajeille ja rantavyöhykkeen eliöstölle sekä suojaisan ympäristön kalanpoikasille. Tässä vyöhykkeessä ravinto-olosuhteet ovat hyvät, sillä eläimistö on hyvin monipuolinen. Selkärangattomista lajeista mainittakoon äyriäiset, kuten leväkatkarapu ja kotilot, joista runsain on leväkotilo. Esimerkiksi silakka kutee rakkolevävyöhykkeessä. Rakkolevävyöhykkeen alapuolella alkaa punalevien muodostama vyöhyke. Syvimmillään se voi ulottua aina 20 metrin syvyyteen. Myös tähän vyöhykkeeseen on sopeutunut monia vesiselkärangattomia lajeja (esim. sinisimpukka) sekä eri kalalajeja Ramboll 13

16 Hankealuetta on tutkittu YVA -menettelyn yhteydessä videokuvauksin vuonna pisteeltä. Tällöin hankealueelta löydettiin todennäköisesti rihmaleviin kuuluvia lajeja, joiden lajinmääritys myöhemmin tehtyihin sukelluksiin perustuen on epävarma. Rihmamaisia leviä tavattiin 60 kohteella ja 23 paikalla peittävyys oli 80 %. Rakkolevää (Fucus vesiculosus) tavattiin 15 eri kuvauspaikalla. Näistä 12 paikalla peittävyys oli 10 %. Kolmella kuvauspisteellä rakkolevän peittävyys oli korkea (yli 50 %). Rakkoleväkasvustojen kunto oli suurimmalla osalla kohteista hyvä tai kohtalainen. Suurin osa rakkoleväkasvustoista sijaitsi Rakaren-nimisellä matalikolla (hankealueen eteläosassa) tai sen välittömässä läheisyydessä. Rakkolevän kasvustot ovat sille tyypillisillä kovilla pohjilla. Punaleviä tavattiin 43 paikalla ja suurimmalla osalla kohteista (38 kpl) levien peittävyys oli 25 %. Putkilokasveja tutkimusalueilla ei havaittu. Havaitut rakkoleväyhteisöt olivat pääosin pienialaisia ja sijaitsivat hankealueen etelä- ja itäosan matalikoilla (Kuva 2 2). Vuonna 2012 ja 2013 tutkimuksissa selvitettiin tuulivoimapuistoalueen, Naturaalueen ja merikaapelien rantautumisvaihtoehtojen vesikasvillisuutta ja pohjaeläimistöä sukeltamalla. Tutkimukset toteutti Monivesi Oy. Tulokset on esitetty kokonaisuudessaan liitteissä 15 ja 16. Tuulivoimala-alueelle keskittyneissä tutkimuksissa vuosina 2012 ja 2013 sukellukset kohdistuivat sekä hankealueen syville alueille sekä matalikoille. Vuonna 2012 sukelluskohteiden syvyys vaihteli välillä 13,3 20,7 ja kohteet edustavat syviä alueita. Syvillä kohteilla valtalajina oli ruskokivitupsu (Sphacelaria arctica). Vuonna 2013 sukelletut linjat kattoivat syvyysvälin 6-12 metriä. Tutkimuksen mukaan syvyysvyöhykkeellä 6-10 metriä esiintyy yksivuotista, rihmamaista pilviruskolevää (Ectocarpus siliculosus). Monivuotisia levälajeja havaittiin neljä ja ne esiintyivät 6-10 m syvyydellä. Valtalajina oli punaleviin kuuluva mustaluulevä (Polysiphonia fucoides) noin 3 m syvyydellä ja syvemmällä esiintyvä ruskokivitupsua. Sukelletuilta linjoilta ei löytynyt rakkolevää. Rakaren -matalikolla sukelletuilta pisteiltä löytyi rakkolevää kallion muodostamista urista yksittäisiä yksilöitä, joten rakkolevän alakasvurajaa ei voitu määrittää. Alueella esiintyvät vedenalaiset luontotyypit on esitetty Taulukko 2 1. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt luontotyypin esiintyminen on tulkinnallista, koska tunnusomaisia lajeja esiintyi niin vähän. Taulukko 2 1. Tutkimusalueilta löytyneet vedenalaiset luontotyypit. x = kyseinen luontotyyppi havaittu. x esiintyminen tulkinnallista, johtuen luontotyypille ominaisten lajien vähyydestä. Tuulivoimalaalue (matalikot) Tuulivoimalaalue (syvät alueet) Naturaalue Väylä Merikaapelien rantautumiskohta 1. Hydrolitoraalin rihmaleväyhteisöt x x 2. Sublitoraalin rihmaleväyhteisöt x x x 3. Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt x x x 4. Palleroahdinpartayhteisöt 5. Punaleväyhteisöt x x x x 6. Meriajokasyhteisöt 7. Uposkasvivaltaiset yhteisöt x 8. Näkinpartaisniityt 9. Vesisammalyhteisöt x x 10. Sinisimpukkayhteisöt x x x x 11. Valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöt x x x x 12. Valoisan kerroksen alapuoliset pohjaeläinyhteisöt x x 14

17 Osayleiskaava-alue Delgeneralplaneområde Osayleiskaavan tuulivoimaloiden alue Område för vindkraftverk i delgeneralplanen Fucus % km Kuva 2 2. Havaitut rakkoleväyhteisöt ja niiden peittävyys (%). Natura-alueella tutkittiin merikaapelin reittivaihtoehtojen läheisiä matalikkoalueita, ensisijaisesti Båtskärin saaren ympäristö. Tutkimuksen mukaan alueen lajisto on tyypillistä. Rihmalevävyöhykkeessä valtalajina oli vuodenaikainen viherahdinparta. Rihmalevävyöhykkeen alapuolelle havaittiin runsas rakkolevävyöhyke, joka ulottui n. 4 metrin syvyydelle. Rakkolevävyöhykkeen alaraja oli luokkaa 3,7 metriä (mediaani) ja edustaa hyvää ekologista laatuluokkaa. Rakkolevävyöhykkeen alapuolinen punalevävyöhyke ulottui noin 6 metriin. Vyöhykkeen runsain laji oli mustaluulevä. Levien alakasvurajaa ei voitu Båtskärin tutkimuslinjoilla määrittää, koska pohja muuttuu leville kasvukelvottomaksi hiekka-/sorapohjaksi. Alueelta löytyi myös vesisammalta (Fontinalis sp.). Seurannassa havaittiin yhteensä 11 lajia. Natura-alueella havaitut luontotyypit on esitetty taulukossa Taulukko 2 1. Vähäisen esiintymisen vuoksi on tulkinnallista, määritetäänkö luontotyypit vesisammalyhteisöt ja sinisimpukkayhteisöt havaituksi. Merikaapelien rantautumisvaihtoehtojen vesikasvillisuutta tutkittiin sukeltaen (Monivesi Oy). Linjalla a rihmalevävyöhykkeen valtalajina oli viherahdinparta (Cladophora glomerata) ja 2-4 m syvyysvyöhykkeellä vallitsivat haarukkalevä (Furcellaria lumbricalis), punahelmilevä (Ceramium tenuicorne) sekä laikkupunalevä (Hildenbrandia rubra). Linjalla b esiintyi viherahdinpartaa ja syvemmällä pehmeälle pohjalle tyypillisiä putkilokasveja, mm. tähkä-ärviää (Myriophyllum spicatum), ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus) ja hapsivitaa (Stuckenia pectinata). Tutkimuksissa havaitut luontotyypit on esitetty taulukossa Taulukko 2 1. Luontotyypille ominaisten lajien vähyyden vuoksi on tulkinnallista esiintyykö rantautumiskohdissa kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöjä, punaleväyhteisöjä tai vesisammalyhteisöjä Ramboll 15

18 Suomen vedenalaisen meriluonnon kartoitusprojektiin VELMU:un liittyen on Suomen rannikkoalueilla tehty inventointeja myös kesällä Kartoitustilanne Siipyyn tuulivoimapuiston alueelta tarkistettiin Velmun karttapalvelusta ( Siipyyn merituulivoimapuiston tai kaapelireitin osalta ei ollut uusia tietoja Pohjaeliöstö YVA -menettelyn yhteydessä tutkitut pohjaeläinten näytteenottopaikat osoittivat lajiston olevan hyvin niukkaa. Näytteistä todettiin Amerikan monisukasmatoa, valkokatkaa sekä kilkkiä. Yksilömäärät vaihtelivat kpl/m 2 välillä. Äyriäisiä oli yksilömääräisesti vähemmän kuin monisukasmatoja. Äyriäiset olivat taas vastaavasti biomassaltaan suurempi ryhmä kuin monisukasmadot. Biomassat vaihtelivat 0,6 6,5 g/m 2 välillä. Myös ympäristöhallinnon lähimmät pohjaeläinten havaintopaikat sijaitsevat Siipyystä pohjoiseen n. 5 km Kilgrund-saaren ja mantereen välissä, jossa on vuonna 2001 havaittu olevan suhteellisen niukasti pohjaeläimiä (mm. itämerensimpukkaa ja surviaissääsken toukkia). Pohjaeläinnäytteissä yksilömäärä ja lajikoostumus jäivät alhaiseksi osittain kivisestä pohjan laadusta johtuen. Ekman -näytteenotolla ei saada selvitettyä mm. kiviin kiinnittyneiden simpukoiden esiintymistä. Simpukoiden esiintymistä tarkasteltiin YVA-menettelyn aikana videokuvausten avulla. Lähes kaikilta videopisteiltä havaittiin simpukoita. Ainoastaan kolmella pisteellä ei esiintynyt simpukoita lainkaan ja kahdella pisteellä niitä ei voitu havainnoida runsaasta kasvillisuudesta johtuen. Valtaosalla videoista (78 pistettä) arvioitiin esiintyvän sinisimpukkaa, lisäksi videoista havaittiin sinisimpukoiden lisäksi itämerensimpukkaa sekä paikoitellen merirokkoa. Simpukoiden esiintyminen oli runsainta alle 15 m syvyydessä, 20 m syvyydessä simpukoiden peittävyys oli jo selvästi alhaisempi. Vuosien 2012 ja 2013 sukellustutkimusten yhteydessä selvitettiin myös pohjaeläinten esiintymistä (Monivesi Oy). Vuonna 2012 havaittiin yhteensä 13 taksonia ja vuonna taksonia. Vuonna 2013 sukellettiin myös matalikoilla, mikä selittää korkeampaa lajimäärää. Ylivoimaisesti runsain laji oli sinisimpukka (Mytilus strossulus), muodostaen yli 90 % osuuden kaikista näytteistä löydetyistä yksilöistä. Luontotyypeistä hankealueella esiintyi sinisimpukkayhteisöjä, valoisan kerroksen pohjaeläinyhteisöjä sekä valoisan kerroksen alapuolisia pohjaeläinyhteisöjä (Taulukko 2 1). Natura-alueella tutkitut Båtskärin linjat olivat melko lajirikkaita, taksonimäärän ollessa 29. Yksilömäärältään runsaimpana esiintyivät sukkulakotilot (Hydrobia sp.). Muita melko runsaita ryhmiä olivat leväkotilot (Theodoxus fluviatilis), leväkatkat (Gammarus sp.) ja liejusimpukat (Macoma baltica). Merikaapelin rantautumisvaihtoehtoja tutkittiin kahdelta linjalta (linja a ja b) vuonna 2013 (Monivesi Oy). Taksonimäärä vaihteli välillä 5-9. Linjan a runsaimmat lajit olivat leväsiira (Idotea baltica) ja leväkatkat. Linjan b valtalajina oli liejusimpukka Linnusto Pesimälinnusto Siipyyn tuulivoimapuisto sijoittuu kokonaisuudessaan avomerelle etäälle lintujen pesimisen kannalta soveliaista saarista tai luodoista. Linnuston kannalta merkittävistä pesimäsaarista lähimpänä hankealuetta sijaitsevat Domarkobbanin, Storbådanin, Kilgrundin ja Trutklobbarnan saaret Siipyyn niemen edustalla, mutta nekin jäävät kaikissa hankevaihtoehdoissa yli 5 kilometrin päähän lähimmistä tuulivoimaloista. Monet Siipyyn niemen edustalla sijaitsevat saaret on sisällytetty Kristiinankaupungin saariston (FI ) Natura alueeseen ja niillä tavataan niin lajimäärällisesti kuin parimäärienkin suhteen hyvin runsas pesimälinnusto. Saarien pesimälinnustoa leimaavat erityisesti useat saaristolintulajit, joista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät mm. haahka sekä eri lokki- ja tiiralajit. Näiden lajien lisäksi Siipyyn niemen edustan pesimälinnusto kuuluu useita saaristoluonnolle ominaisia kahlaajalajeja, kuten mm. punajalkaviklo, karikukko, 16

19 rantasipi ja tylli, sekä kallioisempien luotojen tyyppilajeihin lukeutuvat merikihu ja luotokirvinen, joista viimeksi mainitut asuttavat ensisijaisesti saarien karumpien kallioalueita. EU:n lintudirektiivin liitteen I mukaisista lajeista hankealueen itäpuolen saarilla pesivät kala- ja lapintiira, pikkulokki ja räyskä, joista räyskä luetaan lisäksi Suomen lajien viimeisimmässä uhanalaisuustarkastelussa silmälläpidettävien (NT) lajien joukkoon. Alueen pesimälajeista uhanalaisia ovat selkälokki, ristisorsa, karikukko ja kivitasku, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi. Uhanalaisten lajien lisäksi Siipyyn edustan saarilla pesii räyskän lisäksi neljä muuta silmälläpidettävää lajia: pilkkasiipi, haahka, punajalkaviklo ja rantasipi. Silmälläpidettävien lajien kantoja pyritään nykyisin tarkkailemaan niiden havaitun taantumisen vuoksi. Luonnonsuojelulain 46 nojalla uhanalaisia ovat hankealueen ympäröivien saarien pesimälajeista kivitasku, karikukko, ristisorsa, selkälokki ja räyskä. Suojelullisesti merkittävistä lajeista runsaslukuisimpina alueella esiintyvät kala- ja lapintiira, jotka muodostavat suuria yhdyskuntia useimmille Kristiinankaupungin ja Siipyyn edustan saaristovyöhykkeen saarilla. Räyskän sekä nauru-, pikku- ja selkälokin pesivät parimäärät ovat alueella sen sijaan pienempiä niiden jäädessä pääosin 1 2 pariin per pesimäsaari. Poikkeuksen tähän tekee Storbådanin selkälokkiyhdyskunta, joka kokonsa puolesta (18 pesivää paria) tekee siitä linnustonsuojelullisesti merkittävän kohteen. Kevätmuutto Kristiinankaupungin edusta muodostaa tärkeän muuttoreitin monelle Perämeren ja Merenkurkun alueella pesivälle lintulajille, joiden lisäksi alueen kautta muuttaa myös useita Lapissa ja Jäämeren tundralla pesiviä lajeja. Lintujen päämuuttoreitit Suomessa (Toivanen ym. 2014) julkaisun mukaan Kristiinankaupunki sijaitsee seuraavien suurikokoisten lajien tai lajiryhmien kevätmuuton aikaisella päämuuttoreitillä: laulujoutsen, taigametsähanhi, arktiset vesilinnut, kuikkalinnut, haahka, merimetso, merikotka ja kurki. Edellä mainituista lajeista tai lajiryhmistä avomerellä muuttavat erityisesti arktiset vesilinnut, kuikkalinnut, haahka ja merimetso, muiden lajien muuton kulkiessa pääosin mantereen tai sisäsaariston kautta. Kevätmuutto käynnistyy alueella yleensä maaliskuun loppupuolella laulujoutsenen ja haahkan keväisellä massamuutolla. Muutenkin vesilinnut ovat suunnitellun tuulipuistoalueen kannalta keskeisessä asemassa niiden muuton kulkiessa pääsääntöisesti merellä. Runsaslukuisimpina alueen kautta muuttavat sorsalinnuista haahka, mustalintu ja pilkkasiipi, joiden muuttajamäärät nousevat vuosittain jopa useisiin kymmeniin tuhansiin. Suupohjan lintutieteellisen yhdistyksen havaintoaineistossa näiden lajien havaintomäärät ovat viime vuosien aikana vaihdelleet haahkalla , mustalinnulla ja pilkkasiivellä yksilön välillä (Nousiainen 2008). Näistä lajeista haahkat edustavat pääosin Pohjanlahden alueella pesivää kantaa, kun taas mustalintu kuuluu Kristiinankaupungissa puhtaasti läpimuuttaviin lajeihin. Pilkkasiipi kuuluu Kristiinankaupungin edustan saaristoalueen pesimälajeihin, mutta osa keväisin havaituista pilkkasiipiparvista suuntaa myös kauemmas pohjoiseen Jäämeren alueelle. Arktisten vesilintujen (mustalintu, pilkkasiipi, alli) muutto ajoittuu Pohjanlahdella yleensä toukokuun puolenväliin ja loppuun (nk. kevätarktika), jolloin näiden lajien päiväkohtaiset muuttomäärät voivat nousta jopa kymmeniin tuhansiin. Muista vesilintulajeista myös kuikkalintujen sekä mm. härkälinnun muutto painottuu keväisin tähän samaan ajankohtaan ja niiden vuoden kokonaismuuttomäärästä valtaosa havaitaankin juuri kevätarktikan aikaan. Puolisukeltavia sorsia suunnittelualueella muuttaa säännöllisesti, mutta näiden lajien yksilömäärät jäävät pääsääntöisesti korkeintaan reiluun tuhanteen yksilöön vuosittain. Lintujen muuttoreitit vaihtelevat Siipyyn edustalla huomattavasti lajikohtaisesti, minkä takia myös hankealueen kautta muuttavien lajien yksilömäärät vaihtelevat lajikohtaisesti. Runsaslukuisimpana Siipyyn niemen editse muuttavista lajeista haahkan muuttoreitti kulkee pääasiallisesti Kristiinankaupungin ulointa saaristolinjaa (Domarkobban Sandskäret Ljusgrund) seuraillen, minkä takia sen yksilömäärät kauempana avomerellä ovat pienempiä. Kevään 2009 kevätmuutonseurannassa ainoastaan noin 10 % muuttavista haahkoista arvioitiin muuttavan 2015 Ramboll 17

20 suunnitellun tuulivoimapuistoalueen kautta muiden ohittaessa alueen sen itäpuolelta. Alueen muista runsaslukuisista muuttajista mustalintujen ja pilkkasiipien muuttoreitti kulkee sen sijaan osin myös etäämmällä rantaviivasta, minkä takia niiden muuttajamäärät ovat hankealueella yleisesti suurempia. Vuoden 2009 aineistossa tuulivoimapuiston läpi muuttaneiden yksilöiden osuus näiden lajien kokonaishavaintomäärästä oli mustalinnulla noin 14 % ja pilkkasiivellä vastaavasti noin 18 %. Sekä haahkat että arktiset vesilinnut muuttavat pääsääntöisesti hyvin lähellä vedenpintaa tuulivoimaloiden lapojen toimintasäteen alapuolella. Kuikkalinnut eivät haahkan tai mustalinnun vesilintujen tapaan pääsääntöisesti seuraile rantaviivaa muuttomatkallaan, vaan pyrkivät pääsääntöisesti muuttamaan selkeämmin avomerellä, mikä näkyy myös tuulipuistoalueen kautta muuttaneiden yksilöiden osuudessa erityisesti kuikan osalta. Kevään 2009 havaintoaineiston perusteella kuikista kaikkiaan noin 38 % ja kaakkureista noin 20 % arvioitiin muuttavan suunnitellun tuulipuistoalueen kautta. Kuikkalinnut muuttavat usein suurina hajaparvina ja lentävät em. lajeista poiketen usein hyvin korkealla, joko tuulivoimaloiden lapojen korkeudella tai jopa niiden yläpuolella. Vallitsevat sääolosuhteet vaikuttavat huomattavasti lintujen muuttoreitteihin, minkä ne voivat vaihdella merkittävästi vuosien mutta myös päivien välillä. Muuton kannalta huonoissa sääolosuhteissa (mm. vastatuuli, sumu, vesisade) linnut muuttavat yleensä lähempänä rantaviivaa, jolloin suurempi osa muuttoparvista voi kulkea hyvin kapeaa käytävää pitkin mannerlinjan toimiessa muuttoa ohjaavana johtolinjana. Näissä olosuhteissa muutto kulkee pääsääntöisesti myös varsin matalalla lähempänä vedenpintaa, jossa lentäminen on helpompaa. Kirkkaalla ja selkeällä säällä, jolloin näkyvyys on hyvä, useat lajit (mm. kuikat) muuttavat sen sijaan kauempana rantaviivasta ja usein hyvinkin korkealla vedenpinnan yläpuolella. Hanhien ja joutsenten muutto noudattelee Kristiinankaupungin edustalla pääsääntöisesti alueen ulointa saaristolinjaa jakautuen tasaisesti saarilinjan kahdelle puolelle. Joutsenlajeista alueella havaitaan lähinnä laulu- ja kyhmyjoutsenia, kun taas hanhista valtalajeina ovat pääasiassa meri- ja metsähanhi. Joutsenista erityisesti laulujoutsenen muutto levittäytyy Siipyyssä hyvin leveälle sektorille mantereen ja avomeren väliin. Laulujoutsenista pieni osa (kevään 2009 havaintoaineistossa noin 6 %) muuttaa myös suunnitellun tuulipuistoalueen kautta, kun taas kyhmyjoutsenten muuttoreitti kulkee alueella pääsääntöisesti suunnittelualueen itäpuolitse. Kyhmyjoutsenen tapaan myös Pohjanlahden rannikkoa seurailevat hanhiparvet ohittavat suunnitellun tuulipuistoalueen pääsääntöisesti sen itäpuolelta. Metsähanhen muutto jakautuu Kristiinankaupungin edustalla kuitenkin kahteen erilliseen muuttoreittiin, joista suunniteltujen tuulivoimaloiden kannalta merkityksellisempi on Pohjanlahden ylitse kulkeva linja, joka tuo Kristiinankaupungin edustalle hanhiparvia myös Ruotsin puolelta suoraan avomereltä. Metsähanhien meren ylittävä muuttoreitti rantautuu vahvimpana Skaftungin ja Lapväärtinjoen suiston välisellä alueella, mutta muuttoväylällä on hanhiliikennettä myös etelämpänä Siipyyssä. Siipyyn ja Ljusgrundin alueelle rantautuvien metsähanhiparvien voidaan tässä yhteydessä arvioida kulkevan ainakin osittain hankealueen kautta. Keväällä 2009 havainnoinnissa havaituista metsähanhista kaikkiaan noin 4 % arvioitiin kulkevan hankealueen kautta. Joutsenet ja hanhet muuttavat pääsääntöisesti lähellä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksia, minkä takia mahdollisuudet niiden törmäämiselle voimaloiden lapojen kanssa ovat olemassa. Sääolosuhteet vaikuttavat kuitenkin huomattavasti myös joutsenten ja hanhien muuttoreitteihin, minkä takia niiden sijoittuminen voi vaihdella merkittävästikin vuosien tai jopa päivien välillä. Vesilinnuista poiketen petolintujen, kurkien ja varpuslintujen pääasialliset muuttoreitit kulkevat keväisin pääasiassa selkeämmin mantereen tai Kristiinankaupungin saaristolinjan päällä, minkä takia niiden määrät avomerelle suunnitellulla tuulipuistoalueella ovat yleensä suhteellisen pieniä. 18

21 Kuva 2 3. Kuikkalintujen muuttoreittien sijoittuminen Kristiinankaupungin edustalla. Kuvassa tummanharmaan alueen kautta muuttaa 50 % yksilöistä ja vaaleimman harmaan vastaavasti alle 10 %. Kuva 2 4. Haahkan muuttoreitin sijoittuminen Kristiinankaupungin edustalla. Kuvassa tummanharmaan alueen kautta muuttaa 50 % yksilöistä ja vaaleimman harmaan vastaavasti alle 10 %. Kuva 2 5. Arktisten vesilintujen, erityisesti mustalinnun, muuttoreittien sijoittuminen Kristiinankaupungin edustalla. Kuvassa tummanharmaan alueen kautta muuttaa 50 % yksilöistä ja vaaleimman harmaan vastaavasti alle 10 % Ramboll 19

22 Kuva 2 6. Haahkan (vasen kuva) ja telkän (oikea kuva) esiintyminen Siipyyn suunnitellun tuulivoima-alueen läheisyydessä vuoden 2013 lentolaskenta-aineiston perusteella (havainnot jaettuna 1 km pituisille linjaosuuksille (Ijäs ym. 2013). Tuulivoimaalue violetilla ja yhden sekä kahden km:n etäisyysvyöhykkeet keltaisella ja sinisellä. Voimaloiden paikat rasteina. Luvut lintuyksilöitä. Syysmuutto Siipyyn niemen edusta muodostaa syksyisin kevään tapaan lintujen kannalta huomattavan muuttoväylän, vaikka alueella havaittavat yksilömäärät eivät monien lajien osalta ylläkään syysmuuton aikaan kevään vastaaviin. Merkittävimmän lajiryhmän Siipyyn niemen syysmuutossa muodostavat kevään tapaan eri vesilintulajit, joista runsaslukuisimpana niemen editse muuttaa mm. telkkiä, haahkoja, koskeloita sekä merimetsoja. Lintujen päämuuttoreitit Suomessa (Toivanen ym. 2014) julkaisun mukaan Kristiinankaupunki sijaitsee seuraavien suurikokoisten lajien syysmuuton aikaisella päämuuttoreitillä: haahka, merimetso, merikotka ja kurki. Edellä mainituista lajeista avomerellä muuttavat erityisesti haahka ja merimetso, merikotkan ja kurjen muuttoreittien kulkiessa pääosin mantereen tai sisäsaariston kautta. Vesilintujen muutto kulkee suunnittelualueella havaintojen perusteella pääsääntöisesti Domarkobbanin Storbådanin muodostaman saaristolinjan kahta puolta, kun taas niiden muuttajamäärät avomerellä sijaitsevalla suunnittelualueella ovat pienempiä. Suunnittelualueen vesilintumääriä voivat kuitenkin ajoittain nostaa avomerellä ruokailevat ja lepäilevät parvet, joille Siipyyn niemen edustan matalat merialueet muodostavat potentiaalisen ruokailualueen. Vesilinnut muuttavat merialueella usein varsin lähellä veden pintaa nykyaikaisten tuulivoimaloiden toimintakorkeuksien alapuolella, mikä pienentää osaltaan niiden törmäysriskiä voimaloiden lapojen kanssa. Kuikka- ja uikkulintujen yksilömäärät ovat Siipyyn edustalla syksyllä pääsääntöisesti kevään muuttajamääriä pienempiä, mikä kuvastaa osaltaan niiden käyttämien muuttoreittien eroja vuodenaikojen välillä. Kuikka- ja uikkulintujen muutto kulkee Kristiinankaupungin rannikolla usein varsin leveänä rintamana pääosin saaristovyöhykkeen länsipuolella, minkä takia osa niistä voi muuttaa myös suunnitellun tuulipuistoalueen kautta. 20

23 Metsähanhien ja joutsenten päämuuttoreitti kulkee myös syksyisin pääasiassa mantereen ja alueen saaristoalueen läheisyydessä, jossa havaitaan yleensä suurimmat muuttajamäärät. Osa muuttavista joutsenista ja hanhista muuttaa Kristiinankaupungin edustalla kuitenkin myös selkeämmin lounaaseen, minkä takia niitä voi muuttaa myös suunnittelualueen kautta. Syksyn 2009 havainnoinnissa suunnittelualueen kautta arvioitiin muuttavan noin 230 metsähanhea tai määrittämätöntä Anser-suvun hanhea, joka vastaa noin 15 % lajin havaitusta kokonaismäärästä. Joutsenten osalta havaitut yksilömäärät jäivät kaikkiaan varsin pieniksi, mikä johtuu todennäköisesti pääasiassa muutontarkkailun loppumista ennen joutsenten päämuuttoaikaa, joka ajoittuu yleensä vesistöjen jäätymisen ajonkohtaan marraskuun puolelle. Todennäköisesti laulujoutsenten muuttoreitit seurailevat kuitenkin pääsääntöisesti metsähanhien vastaavia niistä valtaosan seuraillessa Kristiinankaupungin edustalla mantereen tai saaristolinjan muodostamaa johtoreittiä. Yksi harvoista lintulajeista, jonka määrät ovat Pohjanlahden alueella syksyisin selkeästi kevättä suurempia, on kurki, joita muuttaa Suomen länsirannikkoa ja Pohjanmaata pitkin yleensä huomattavia määriä muuton painottuessa yleensä syyskuulle. Kurkimuuttoon ja sen luonteeseen vaikuttavat merkittävällä tavalla Pohjois-Pohjanmaalla (mm. Muhoksen suot) ja Merenkurkussa (mm. Söderfjärden) sijaitsevat merkittävät kurkien kerääntymäalueet, joilla voi parhaimpina päivinä ruokailla jopa kymmeniä tuhansia kurkia. Kurjet hyödyntävät muuttomatkallaan merkittävällä tavalla maan pinnasta nousevia ilmavirtauksia, minkä takia ne muuttavatkin mielellään pääasiassa mantereen päällä. Myös Siipyyssä valtaosan syymuuton aikana havaituista kurjista (yhteissumma yksilöä) havaittiin muuttavan mantereen puolelta selkeästi suunnitellun tuulipuistoalueen itäpuolella. Pieni osa kurjista lähtee syysmuuton tarkkailun perusteella kuitenkin myös ylittämään Pohjanlahtea, jolloin niitä voi muuttaa myös suunnitellun tuulipuistoalueen kautta. Pohjanmaata seurailevan muuttoreitin ohella kurkia saapuu Suomen rannikolle kuitenkin myös Ruotsin puolelta. Siipyyssä todennäköisesti Ruotsista lähteneitä kurkia havaittiin syksyllä kaikkiaan 324 yksilöä, joiden lentosuunta suuntautui selkeästi eteläkaakkoon kohti Suomen rannikkoa, sekä yksilöä, jotka muuttivat meren päällä selkeästi etelään. Merellä kurjet muuttavat nosteiden puuttuessa usein selkeästi manneralueita matalammalla, minkä takia niiden lentokorkeus voi useinkin olla lähellä tuulivoimaloiden toimintakorkeuksia. YVA-menettelyä varten suoritetussa syysmuuton tarkkailussa suunnittelualueen kautta muutti arvioitujen lentoetäisyyksien perusteella kaikkiaan noin 23 % alueen kokonaismuuttomäärästä muun muuton tapahtuessa käytännössä mantereella. Kurkien syysmuutto on kuitenkin huomattavan riippuvainen vallitsevista tuulioloista, minkä takia niiden muuttoreitit voivat vaihdella merkittävästikin vuosien tai jopa päivien välillä. Petolintujen ja varpuslintujen muuttoreitit kulkevat Pohjanlahdella usein selkeämmin mantereen puolella tai rantaviivaa seuraillen, minkä takia niiden muuttajamäärät avomeren puolella ovat syksylläkin pääosin varsin pieniä. Tästä syystä myös niiden muuttajamäärät suunnittelualueella ovat pääsääntöisesti varsin pieniä. Tämä näyttäisi pätevän pääsääntöisesti myös merikotkan osalta, joita voidaan kuitenkin välillä havaita myös meren puolella. Suunnitellulla tuulipuistoalueella merikotkia muuttaa kuitenkin yleensä varsin vähän havaintojen painottuessa Siipyyn edustan saarien ja mantereen läheisyyteen. Merkittävät ruokailu- ja lepäilyalueet Tehtyjen selvitysten mukaan Siipyyn edustan merialue on merkittävä vesilintujen kerääntymisalue. Kerätyn aineiston perusteella vesilintuja ja tiiroja havaittiin suunnitellulla tuulivoima-alueella vähemmän Kristiinankaupungin laskenta-alueen yleisiin odotusarvoihin verrattuna, mikä viittaa lintujen kesäaikaan osin välttelevän suunniteltua tuulivoima-aluetta. Siirryttäessä tuulivoimaloiden suunnittelualueelta rannikon suuntaan useiden lajien havaintomäärät kasvavat. Kaikkiaan tuulivoimala-alueella havaittiin haahkoja lukuun ottamatta varsin vähän lintuja vuoden 2013 laskennoissa. Siipyyn merialueen ohittaa keväisin vesilintujen tärkeä muuttoväylä, joka tuo alueelle runsaasti vesilintuja. Myöhäiset jäät tai muutolle epäsuotuisat säät voivat pysäyttää alueelle runsaasti vesilintuja odottamaan olosuhteiden parantumista. Välittömästi kevään vilkkaan muuttokauden jälkeen alueelle kerääntyy runsaasti sulkivia lintuja. Ensimmäisinä lajeina alueelle kerääntyvät kesäkuun alussa haahkakoiraat Ramboll 21

24 Suuria vesilintumääriä on nähty Siipyyn edustan merialueella lähes läpi kesän, mikäli olosuhteet ovat otolliset. Kesän kerääntymisaika jatkuu saumattomasti syksyn muuttokauteen. Siipyyn edustalla nähdään merkittäviä kerääntymiä myöhäiseen syksyyn asti muuttokauden tuodessa alueelle jatkuvasti uusia lintuja. Vuoden 2012 pistelaskentojen mukaan runsainta laji alueella on haahka, laskettiin joita arvioitiin olevan selvitysalueella enimmillään 7000 yks. Muita runsaita lajeja olivat telkkä 3100 yks., mustalintu/pilkkasiipi 750, merimetso 1000 yks. ja koskelot 880 yks. (Nousiainen ja Korhonen 2012). Tarkennettua tietoa hankealueen merkityksestä lintujen kerääntymisalueena on saatu myös kesän 2013 lentokonelaskennoissa (Luontotietoa tuulivoimasuunnitteluun Satakunnassa hanke). Siipyyn edustan merialueen merkitystä lintujen kerääntymisalueena on kuvattu tarkemmin selostuksen liitteissä (Siipyyn merituulivoimapuiston linnustovaikutukset, Ramboll 2014) Kalaston, kalastuksen ja kalatalouden nykytila Siipyyn merialueen kalastoa ja kalastusta tutkittiin ympäristövaikutusten arvioinnin yhteydessä virkistyskalastuskyselyn avulla. Tiedustelu koski vuoden 2008 kalastusaktiivisuutta ja kalansaalista. Lisäksi kartoitettiin käytettyjä kalastusalueita. Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista 75 % harjoitti kalastusta Siipyyn edustan merialueella. Kalastusta harjoitettiin merialueella läpi vuoden. Aktiivisimmin kalastettiin kesäaikaan kesä heinäkuussa. Myös touko- ja elokuu olivat vilkasta kalastusaikaa. Kalastustiedustelun vastausten perusteella vuonna 2008 Siipyyn merialueen edustalla käytetyin pyyntiväline oli verkko. Vastaajista 67 % oli kalastanut verkolla ja/tai heittovavalla. Aineiston perusteella pääsaalislajit olivat ahven (35 %) ja hauki (29 %) Lahnaa saaliista oli 10 %. Seuraavaksi eniten saatiin silakkaa (7 %). Siikaa ja madetta saatiin lähes saman verran (5 %), taimenen osuus saaliista oli 4 % ja lohen 3 %. Pieniä määriä saatiin särkeä (1,3 %). Kalastustiedustelussa kartoitettiin tärkeiden kalastusalueiden sijoittumista Siipyyn meri- ja hankealueelle. Verkoilla kalastettiin lähes kaikilla tutkimusalueen ranta-alueilla, uloimpien verkkokalastuspaikkojen ollessa noin 4 kilometrin päässä rannasta. Eniten verkoilla kalastettiin Yttergrundin majakan ja Siipyynniemen välisellä alueella sekä Harrgrund Kallan välisellä alueella, jonne verkkokalastus paikan oli ilmoittanut 8 11 kalastajaa ruutua kohti. Myös Fladafjärden, Lötfjärden ja Skvalbergetin ympärystä olivat suosittuja verkkokalastusalueita. Heittovavalla kalastettiin kaikilla tutkimusalueen ranta-alueilla joista eniten Yttergrundin majakan ja Siipyynniemen välisellä alueella sekä Harrgrund Kallan välisellä alueella ja Fladafjärdenin sekä Lötfjärdenin alueilla, joissa heittovavalla kalasti 8 11 kalastajaa yhtä ruutua kohti. Myös vetouistelu keskittyi vastaavalle alueelle. Kaikki ilmoitetut kalastusmuodot keskittyivät lähinnä Yttergrundin majakan ja Siipyynniemen lähistölle. Varsinaisella hankealueella ei kalastettu virkistyskalastustiedustelun mukaan ollenkaan. Hankealuetta lähimpänä sijaitsevat kalastusalueet olivat noin 3 kilometrin päässä hankealueesta itään. Kyselyyn vastanneet eivät ilmoittaneet käyttäneensä kalastukseen rysiä. Ammattikalastus on vähentynyt huomattavasti koko rannikkoalueella. Ammattikalastus on jakautunut selvästi kahtia, ulkomerellä kalastaviin troolikalastajiin ja lähellä manteretta kalastaviin rannikkokalastajiin (kalastus mm. verkoilla, rysillä, lohiloukuilla jne.). Kristiinankaupungin ympäristössä toimii ammattikalastajarekisterin mukaan useita kymmeniä päätoimisesti tai sivutoimisesti ammattikalastusta harjoittavia henkilöitä. Siipyyn, Skaftungin tai Härkmeren alueella asui vuoden 2008 ammattikalastajarekisterin mukaan 7 ammattikalastajaa, joille lähetettiin vastaava kalastustiedustelu, kuin virkistyskalastajille. Tiedusteluun vastasi 4 ammattikalas- 22

25 tajaa. Vastanneista ainoastaan yksi ilmoitti kalastaneensa rannikkoalueella vuonna Kyseisen kalastajan mukaan rannikkoalueen ammattikalastus on nykyisin hyvin vähäistä. Lisäksi vastaaja totesi, että hankealue sijoittuu siten, että rannikkokalastajat kalastavat lähempänä rannikkoa ja troolikalastajat vastaavasti kauempana ulkomerellä. Vastaajan näkemyksen mukaan hankkeesta ei aiheudu merkittävää haittaa kalastukselle. Suunnittelualueen eteläosan matalikot ovat paikallisten kalastajien mukaan merkittäviä silakan lisääntymisalueita. Alueelta on kalastettu silakkaa aikaisemmin huomattavia määriä. Nykyisin ammattimainen kalastus on vähentynyt, mutta matalikot ovat todennäköisesti edelleen tärkeitä silakan kutualueita. Alueen matalikoilla on ollut merkitystä myös siian kalastuksen kannalta. Luvian Kristiinankaupungin välinen rannikkoseutu on tärkeätä silakan lisääntymisaluetta. Merialueella on paljon kovapohjaisia pohja-alueita, joita silakka suosii kutualueena. Silakalla on tärkeä merkitys myös muiden kalojen kantoihin. Erityisesti siika seuraa silakan kutuja. Myös silakan varhaiskasvun aikana sillä on suuri merkitys eri petokalojen ravinnossa. Paitsi lisääntymisaluetta, rannikkovedet ovat tärkeätä monien talouskalojen kalastusaluetta. Merialueen kalavesiä hallinnoi Kristiinankaupungin Isojoen kalastusalue. Silakanpyynti on keskittynyt nykyisin Selkämerelle. Viime vuosina ammattikalastajien lukumäärä on kuitenkin supistunut voimakkaasti. Ammattikalastajien tärkeimmät saalislajit ovat silakka, kilohaili, siika, ahven ja lohi. Viime vuosina saaliissa on ollut suurta vaihtelua, joka johtuu kalakantojen epäsäännöllisestä vaihtelusta. Tämän vuoksi kalastuksen kannattavuus on laskenut. Kannanvaihteluun ovat todennäköisesti vaikuttaneet ympäristömuutokset, kuten vesien happamoituminen lisääntymisalueilla ja rannikkovesien rehevöityminen. Kristiinankaupungin edustan merialueen kalalajisto koostuu Selkämerellä tavattavista lajeista (taulukko). Tiedot perustuvat Riista- ja kalatalouden (RKTL) tutkimuslaitoksen vuoden 2008 julkaisuun, Fish species in Finland, sekä RKTL:n verkkosivuilta löytyvään Kala-atlas -palveluun. Kaupallisesti hyödynnettäviin kaloihin kuuluvat kaikki lajit, joilla edes jossain määrin voidaan katsoa olevan kaupallista merkitystä. Selkämeren alueella kampelalla, kuoreella ja toutaimella ei juuri ole kaupallista merkitystä (RKTL, Kala-atlas). Harjuksen, ankeriaan, piikkikampelan ja turskan kaupallinen merkitys on myös pieni, mikä johtuu lähinnä niiden vähälukuisuudesta. Härkäsimpun, kiisken, suutarin, särjen, säyneen ja vimpan kaupallinen merkitys on aikaisemmin ollut suurempi, mutta nykyisin merkitys on hyvin pieni (RKTL, Kala-atlas). Lajeista turskan ei ole havaittu lisääntyvän Suomen vesillä. Miekkasärki, piikkikampela ja nokkakalan sen sijaan arvellaan lisääntyvän Suomen vesillä ainoastaan joinain vuosina (Urho & Lehtonen 2008). Kaupallisesti hyödynnetyt kalalajit nahkiainen silakka, kilohaili ankerias hauki lohi, taimen muikku, siika harjus kuore härkäsimppu ahven, kuha, kiiski särki, säyne, toutain, suutari lahna, vimpa turska made piikkikampela, kampela Muut kalalajit seipi, turpa, mutu, sorva, salakka, pasuri, miekkasärki, ruutana nokkakala siloneula, särmäneula kolmi- ja kymmenpiikki, vaskikala kivi-, piikki- ja isosimppu rasvakala, imukala elaska teisti iso- ja pikkutuulenkala musta-, lieju-, ja hietatokko kivinilkka 2015 Ramboll 23

26 Isojoki Lapväärtinjoessa lisääntyy yksi maamme viidestä jäljellä olevista alkuperäisistä meritaimenkannoista. Meritaimen kannan takia joki kuuluu UNESCO:n hyväksymiin kansainvälisiin Project Aqua -kohteisiin. Joessa esiintyy myös uhanalainen jokihelmisimpukka ja jokiuoma kuuluu Natura 2000-ohjelmaan. Lapväärtinjokeen kutemaan nousevia kalalajeja ovat meritaimen (Isojoen kanta), harjus ja vaellussiika, joista vaellussiika kutee joen alajuoksulla. Muita joen alajuoksulla ja sen suistoalueella kutevia lajeja ovat hauki, ahven, särki, lahna ja kuore. Joki ja sen suistoalue olivat ainakin vielä 1990-luvun lopussa säyneen, vimpan, mateen ja nahkiaisen kutualueita. Kristiinankaupungin itäpuolelle laskevan Tiukanjoen suistoalueella kutevat myös hauki, ahven, särki, lahna ja kuore. Joessa kutevat hauen, ahvenen, särjen, lahnan ja mateen lisäksi harvalukuisena säyne ja mahdollisesti nahkiainen. Ranta-alueilla on useita fladoja ja kluuvijärviä, joissa kutevia kaloja ovat muun muassa hauki, ahven, särki, kolmipiikki, lahna, säyne, made, kiiski. Kutukalalajeissa on eroa eri fladojen ja järvien välillä. Edellä kuvatut tiedot, lukuun ottamatta meritaimenen, harjuksen ja vaellussiian kutualueita, pohjautuvat vuosien tutkimustuloksiin. Tämän jälkeen kutualueissa on saattanut tapahtua joidenkin lajien kohdalla muutoksia. Suuri osa edellä mainituista kalalajeista, joiden ei tarvitse nousta jokeen kuteakseen, kutevat todennäköisesti myös ranta-alueilla, erityisesti lahdissa. Hankealuetta lähimmät kalankasvatuslaitokset toimivat Skaftungin alueella, lähimmillään yli viiden kilometrin päässä hankealueesta. Pitkien etäisyyksien vuoksi hankkeella ei katsota olevan vaikutusta kalankasvattamoiden toimintaan Merinisäkkäät Siipyyn edustalla osa merialueesta kuuluu Natura suojeluohjelmaan. Natura-kuvauksessa luontodirektiivin liitteen II lajeina alueella mainitaan esiintyvän harmaahylje (Halichoerus grypus) ja satunnaisesti myös itämerennorppa (Phoca hispida botnica). Natura-tietolomakkeen arvioinnissa merialueen katsotaan olevan merkittävä (asteikolla merkittävä hyvin tärkeä erittäin merkittävä) kyseisten lajien suojelun kannalta. Tehtyjen laskentojen perusteella Selkämeren alueen hyljehavainnot keskittyvät merialueen kaakkoiskulmaan, Sandbäckin (Kustavi) ja Yttersbergin (Brändö) alueille. Asiantuntijan näkemyksen mukaan (suullinen tiedonanto O. Stenman) Kristiinankaupungin edustan merialue on hylkeiden esiintymisen kannalta pääosin liian avonainen. Siipyyn merialueen edusta on hyvin samankaltainen avonaisuutensa vuoksi. Sieltä puuttuvat luodot ja karikot, jotka ovat tärkeitä hylkeiden oleskelualueita. Harmaahylje lisääntyy ajojäillä ahtojääkenttien ulkopuolella Suojelualueet Kristiinankaupungin saariston Natura-alue Tuulivoimapuistoalueen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse suojelualueita. Lähin suojelualue on noin 5 km päässä, rannikon tuntumassa sijaitseva Kristiinankaupungin saariston Natura alue (FI ). Tuulivoimapuiston merikaapeliyhteys kulkee Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen kautta. Merikaapelin vaikutukset Natura-alueen luonnonarvoihin on arvioitu erillisessä Natura-arvioinnissa (Siipyyn merituulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutukset Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen, Ramboll 2014), joka on esitetty selostuksen liitteenä ja kuvattu lyhyemmin myös kaavaselostuksessa kappaleessa Kaavaselostuksen liitteenä on myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen lausunto laaditusta Natura-arvioinnista. Siipyyn edustan merituulivoimapuiston vaikutuksia Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen luontoarvoihin on arvioitu osana YVA -menettelyä. Arviointia on täydennetty myöhemmin Natura-alueen linnustovaikutusten osalta (Siipyyn merituulivoimaloiden linnustovaikutukset, Ramboll 2014). Linnustovaikutusten arviointi on esitetty selostuksen liitteenä. 24

27 Kristiinankaupungin saariston Natura-alue (FI ) on sisällytetty Natura -verkostoon luontodirektiivin (SCI, Sites of Community Importance) ja lintudirektiivin (SPA, Specially Protected Areas) mukaisena alueena. Alue kuuluu kansainvälisesti (IBA) ja kansallisesti arvokkaisiin lintualueisiin (FINIBA). Natura-tietolomakkseessa mainitut vedenalaiset direktiiviluontotyypit ovat vedenalaiset hiekkasärkät sekä rakkolevän muodostamaa luontotyyppi rantavallien yksivuotinen kasvillisuus. Natura-tietolomakkeella mainittujen luontotyyppien lisäksi alueella esiintyy myös luontotyyppiä riutat. Merikaapelin sijainnista johtuen arvioinnin pääpaino on ollut hankkeen mahdollisten vedenalaisiin luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa. Naturaalueella tavattavat muut luontotyypit ovat rannikon luontotyyppejä; näihin hankkeella ei voi katsoa olevan vaikutusta, sillä Natura-alueen luodoille tai saarille ei osoiteta toimintoja hankkeen toteuttamisen yhteydessä Kristiinankaupungin saariston Natura-alue on pinta-alaltaan hehtaaria ja se koostuu useista erillisistä osa-alueista. Kristiinankaupungin saaristo on vahvasti rannikon mukaan suuntautunut. Avokalliot ovat yleisiä. Rannat vaihtelevat kallioja lohkarerannoista pienialaisiin sora- ja hiekkarantoihin. Saaristo koostuu lukuisista, enimmäkseen pienistä puuttomista luodoista ja saarista tai harvapuustoisista kallioisista saarista. Suuria metsäpeitteisiä saaria on vain muutama. Monella saarella on edustavia rantaniittyjä, joilla on rikas kasvillisuus ja runsas pesimälinnusto. Ulkomeren äärellä olevien saarten länsirannalla on paikoin suuria rakkolevävalleja. Myös saarten kasvilajisto on rikas ja siihen kuuluu useita uhanalaisia tai harvinaisia lajeja. Södra Yttergrundilla on majakka ja siihen liittyviä rakennuksia, samoin Gåsgrundilla on pieni majakka. Muutamaa vanhaa kalamajaa ja loma-asuntoa lukuunottamatta alue on rakentamaton Kansainvälisesti tärkeä lintualue (IBA-alue) Kristiinankaupungin eteläinen saaristo FI046 Kristiinankaupungin eteläisen saariston IBA-alueen pinta-ala on hehtaaria ja se rajautuu suurin piirtein Kristiinankaupungin saariston Natura-alueen rajauksen mukaisesti. Kansallisesti tärkeä lintualue (FINIBA-alue) Suupohjan saaristo Suupohjan saariston FINIBA-alue on laaja, yhtenäinen ja kapea satojen saarten ja luotojen ketju läpi Suupohjan rannikon. Alueen pinta-ala on hehtaaria ja se sisältää IBA-alueen 046 Kristiinankaupungin eteläinen saaristo. Rajaus on pääpiirteissään sama kuin Kristiinankaupungin saariston Natura-alueella Selkämeren kansallispuisto Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto sijaitsee Lounais-Suomen rannikolla, ja sijoittuu lähimmillään noin seitsemän (7) kilometrin etäisyydelle suunnittelualueesta. Selkämeren kansallispuisto ulottuu etelä-pohjoissuunnassa yhteensä noin 150 kilometrin matkalla kahdeksan kunnan alueelle Kustavista Merikarvialle. Kansallispuiston pinta-ala on 912 km², josta maata on 15 km². Yhteensä 98 % Selkämeren kansallispuistosta on veden alla. Selkämeren kansallispuisto muodostuu etupäässä uloimman saariston karujen luotojen ja saarien nauhasta, joka ulottuu kapeana ja pitkänä Merikarvialta Kustaviin. Rannikon saaristo on luonteeltaan rikkonaista ja karikkoista. Saaret ovat kooltaan yleensä melko pieniä ja saaristoa ympäröivät vedet matalia. Selkämerelle on tyypillistä suolapitoisuuden vaiheittainen muuttuminen. Selkämerellä kohtaavat eteläinen, mereinen lajisto ja pohjoisen vähäsuolaisuuteen sopeutunut lajisto Ramboll 25

28 26 Kuva 2 7. Hankealueen lähiympäristön Natura- sekä muut luonnonsuojeluohjelmiin ja -strategioihin kuuluvat alueet kartalla.

29 2.2 Rakennettu ympäristö Asuminen Lähimmät pysyvät ja loma-asunnot sijaitsevat Siipyyn ranta-alueella, noin 8 km etäisyydellä tuulivoimapuiston alueesta. Siipyy Skaftungin alueella on noin lomakiinteistöä. Lähimpien asuin- ja lomarakennusten sijainti on esitetty liitteessä Virkistys Suunnittelualuetta käytetään virkistykseen, mm kalastuksen. Rannikkoalueella on myös pienveneliikennettä. Saaristovyöhykkeellä harjoitetaan kalastusta, veneilyä, retkeilyä ja lintujen seurantaa. Siipyyn rannikolla oleva Kiili on matkailukohde, joka tarjoaa mm. majoitus- ja ruokapalveluita. Virkistysreitit ja -kohteet on esitetty liitteessä Liikenne Vesiliikenne Suunnittelualueen rannan puoleisella laidalla on veneväylä. Alueen pohjoispuolella on laivaväylä. Lentoliikenne Suunnittelualueilla ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Etäisyys lähimmille lentokentille Vaasaan ja Seinäjoelle on yli 100 km sekä Poriin noin 70 km Arvokkaat maisema- ja kulttuuriympäristöalueet Hankealueella ei sijaitse valtakunnallisesti merkittäviä maisema-alueita. Lähin valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Härkmeren maisema-alue (MAO100108), sijaitsee koillisessa noin 15 kilometrin päässä hankealueesta. Sen arvot perustuvat eheänä säilyneeseen kulttuurimaisemaan, jota avoin viljelymaisema, komeat talonpoikaisrakennukset nauhamaisina kylätievarsilla sekä rikas luonto rytmittävät. Suunnittelualueen lähellä mantereella on kaksi valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY): Siipyyn kylä ja Kiilin kalasatama sekä Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta. RKY on Museoviraston laatima inventointi, joka on valtioneuvoston päätöksellä otettu maankäyttö- ja rakennuslakiin perustuvien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkoittamaksi inventoinniksi rakennetun kulttuuriympäristön osalta alkaen. Siipyyn kylä ja Kiilin kalasatama Siipyyn kylä ja Kiilin kalasatama sijaitse noin 10 km eteläisimmistä tuulivoimaloista itään. Siipyyn kylä ja kalasatama ovat säilyneet Pohjanmaan rannikon talonpoikaispurjehdusta, laivanrakennusta, merenkulkua ja pyyntiä harjoittaneena yhteisönä ja sen elinkeinojen tuottamana rakennettuna ympäristönä. Siipyyn kirkonkylän rakenne on säilynyt perinteisenä, ja sen länsipuolella sijaitseva Kiili on yhä käytössä oleva kalaranta ja vierassatama. Sen lukuisat verkko- ja venevajat muodostavat pitkän, rantaviivaa seuraavan rivistön. Siipyyn asutus on sijoittunut maantien varsille ja erityisesti vanhan Kiilin kalasatamaan johtavan tien raitilla on vanhaa, hyvin säilynyttä rakennuskantaa 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvulle. Tien varrella seisoo merimerkkinäkin toiminut puinen empiretapuli, joka on vuodelta 1831 ja suunniteltu intendentinkonttorissa. Kiilin satamarannan metsikköön ja rantakedolle on koottu alueen talonpoikaista ja kalastukseen liittyvää rakennuskantaa. Kalarannan vajat ja ulkomuseon rakennukset sekä pienet kausiasumukset yhdistyvät luontevaksi kokonaisuudeksi. Kilens Hembygdsgård -museon keskeiset talot ovat pitkä paritupainen Fransgården ja Henriksdalshuset, joka on siirretty alueelle Andsfolkin tilalta. Fransgården on tyypillinen Lappfjärdin ja Siipyyn alueen 1800-luvun talonpoikaistalo. Rannalla on 1920-luvulla rakennetun signaalimaston kopio Ramboll 27

30 Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta Yttergrundin majakka- ja luotsiyhdyskunta sijaitsee noin 12 km tuulivoimalaalueen eteläkärjestä kaakkoon. Yttergrundin majakka on sekä ulkoasultaan, interiööreiltään että tekniikaltaan maamme parhaiten säilyneitä historiallisia majakkarakennuksia. Kohteen arvoa lisäävät siihen liittyvät majakan henkilökunnan rakennukset sekä vanha luotsiasema. Yttergrund on edelleen toimiva merimajakka. Majakkatorni kuuluu 1800-luvun lopulla rakennettujen rautamajakoiden joukkoon. Rakennuksena se on kuitenkin poikkeuksellinen, eikä sillä ole rakennushistoriallisia vastineita. Södra Yttergrund -nimisellä kalliosaarella graniittijalustalla seisova teräsrunkoinen, rautalevyillä päällystetty torni on 43,6 metriä korkea. Majakan valolaitteet koostuvat kahdesta päällekkäin asennetusta Fresnelllinssistöstä teknisine laitteineen. Majakan eteläpuolella on majakkayhteisön rakennuksia. Nuorin asuinrakennus on valmistunut 1931, muut pihapiirin rakennukset 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta on toteutettu tyyppipiirustusten mukaan. Rakennusryhmän ympärillä on merkkejä pienialaisista viljelyksistä ja niiden raivauksessa syntyneitä kiviaitoja. Majakan länsipuolella on luotsivartiotupa ulkorakennuksineen. Rakennus periytyy majakkaa edeltävältä ajalta ja on olemukseltaan tyypillinen 1800-luvun vartiotupa. Luotsiasemaan kuuluu historiallisessa asussa oleva purjevaja Muinaismuistot Tuulivoimapuiston hankealueella ei sijaitse kiinteitä muinaismuistoja. Lähin muinaismuisto, ajoittamaton jatulintarha, sijaitsee Domarkobbanilla Siipyyn edustalla noin viiden kilometrin päässä tuulivoimapuiston hankealueesta. Suunnittelualueella ei sijaitse tiedossa olevia hylkyjä. Tuulivoimapuiston hankealueen läheisyydessä sijaitsee muutama inventoitu hylkyrekisterin kohde: Rågårdsfjärden/Kilgrundin ajoittamaton hylky, etäisyys tuulivoimaalueesta noin 8,5 kilometriä Sandskäretin hylky 1800-luvulta, etäisyys tuulivoima-alueesta noin 9 kilometriä Storbådanin hylky, ajoittamaton, etäisyys tuulivoima-alueesta noin 9,5 kilometriä Fladafjärden/Furuskäretin hylky, ajoittamaton, etäisyys tuulivoimaalueesta noin 10,5 kilometriä Merenpohja kuvattiin videokameralla tuulivoimalaitosten paikoilta. Lisäksi tuulivoimalaitosten paikoilta ja kaapelireiteiltä on tehty viistokaikuluotaustutkimukset. Niissä yhteyksissä ei löydetty merkkejä arkeologisista kohteista. Alueella ei ole vielä tehty arkeologista vedenalaisinventointia. Näin ollen alueella saattaa olla vielä löytämättömiä vedenalaisia muinaisjäännöksiä. Mikäli tuulivoimalaitosten paikkoja muutetaan, tulee ennen tuulivoimalaitosten rakentamista tarkistaa mahdollisten hylkyjen tai muiden muinaismuistojen sijainti rakentamisalueella. Museovirastolle toimitetaan lopullinen viistokaikuluotausaineisto ennen lopullisia voimaloiden sijoituspäätöksiä Tekninen huolto Tuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on laskettava merikaapeleita, joilla voimalaitokset yhdistetään sähköasemaan ja -verkkoon. 28

31 2.2.7 Ympäristönsuojelu ja ympäristöhäiriöt, melu Koska hankealue sijaitsee avomerellä, vaikuttaa hankealueen ja sen ympäristön melutilanteeseen nykytilanteessa lähinnä laivaliikenne. Tämä pätee melutilanteeseen niin vedenpinnan ylä- kuin alapuolellakin. Veden alla laivaliikenteen aiheuttama melu on havaittavissa laajemmalla alueella kuin laivaliikenteen aiheuttama ilmaääni vedenpinnan yläpuolella Vesialueen omistus Tuulipuiston sijoitusalueen vesialueet ovat valtion omistuksessa ja niitä hallinnoi Metsähallitus. Lähempänä rannikkoa sijaitsee mm. osakaskuntien hallinnoimia vesialueita, sekä yksityisomistuksessa olevia rantatontteja. Suurin osa valtion vesialueen ja mantereen välisestä vesialueesta kuuluu Siipyyn ja Skaftungin osakaskunnille. Vesialueiden omistustilanne on esitetty liitteessä Suunnittelutilanne Maakuntakaava Ympäristöministeriö on vahvistanut Pohjanmaan maakuntakaavan Maakuntakaavassa on osoitettu seuraavaa kahtakymmentä vuotta silmällä pitäen maakunnan tärkeimmät alueidenkäyttötarpeet ja se ohjaa kuntien kaavoitusta. Maakuntakaavassa käsitellään kaikkia maankäyttömuotoja. Pohjanmaan maakuntakaavassa painottuu yhdyskuntarakenne, liikenne, energiahuolto ja rantojenkäyttö. Siinä on osoitettu merituulivoimala-alueet Korsnäsin ja Siipyyn edustoille ja maatuulivoimalan alue Bergöön. Kaava sisältää lisäksi runsaasti kaupunkiseutujen ja jokilaaksojen kehittämistä koskevia alueiden käytön kehittämisperiaatteita. Maakuntakaava korvaa aiemmin vahvistetut kolme seutukaavaa. Suunnittelualue sijoittuu suurimmaksi osaksi alueelle, joka on Pohjanmaan maakuntakaavassa varattu tuulivoimaloiden alueeksi (tv). Suunnittelualue on pohjois- länsi- ja eteläpuolelta laajempi kuin maakuntakaavassa osoitettu tuulivoimaloiden alue, mutta itäosalta rajaukset ovat yhteneväiset. Suunnittelualueen välittömässä läheisyydessä ei ole muita kaavamerkintöjä, mutta hankealueen ja mantereen välissä on luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo) ja se osoittaa suojelualueiden ulkopuolella olevia tärkeitä lintualueita. Siipyyn lähellä on myös merkintä rantojensuojeluohjelman mukaan perustettu tai perustettavaksi tarkoitettu alue (SL1), ja se kuuluu Natura verkostoon. Suunnittelualueen itäosassa on veneväylä. Matkailun kannalta tärkeä veneväylä (Aurinkoreitti) kulkee rannikon suuntaisena lähellä mannerta suunnittelualueen itäpuolella. Siipyyn kulttuurimaisema on maakuntakaavassa osoitettu kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Kiili (museoalue) on maakuntakaavassa osoitettu virkistys / matkailukohteeksi. Maakuntakaavassa Kiiliin on osoitettu perinnemaisemakohde ja vierassatama. Vanha rantamaantie on osoitettu maakuntakaavassa kulttuurihistoriallisesti merkittävänä tielinjauksena, ja sitä myötäillen ohjeellinen ulkoilureitti. Siipyyn kylän läpi kulkee rantaviivan suuntainen seudullinen tie, jolle on osoitettu pyöräilyreitti Ramboll 29

32 km Kuva 2 8. Ote Pohjanmaan maakuntakaavasta 2030, johon osayleiskaavaalue on lisätty sinisellä katkoviivalla Vaihekaava 1 Pohjanmaan liitto on laatinut vaihemaakuntakaavan 1 Kaupallisten palvelujen sijoittuminen Pohjanmaalla, joka on hyväksytty maakuntahallituksessa ja vahvistettu ympäristöministeriössä Ympäristöministeriö jätti vahvistamatta vähittäiskaupan suuryksiköiden merkinnät Pedersören Edsevössä ja Närpiön Högback-Nixbackanissa. Pohjanmaan liitto hakee päätökseen muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Vaihekaavassa 1 ei ole suunnittelualuetta koskevia merkintöjä Vaihekaava 2 Pohjanmaan liitto on laatinut vaihemaakuntakaavan 2, joka käsittelee uusiutuvia energiamuotoja ja niiden sijoittumista Pohjanmaalla. Kaavaa varten on syyskuussa 2010 valmistunut selvitys Uusiutuvat energiavarat ja niiden sijoittuminen Pohjanmaalla, ja se on muodostanut lähtökohdan vaihekaava 2:lle. Selvityksen tuloksena on osoitettu 28 parhaiten soveltuvaa aluetta maakuntakaavan tuulivoimaloiden alueiksi. Siipyyn alue on selvityksessä merkitty maakuntakaavan tuulivoima-alueeksi (tv). Maakuntavaltuusto hyväksyi vaihemaakuntakaavan 2 kokouksessaan Vaihekaava 2 on laadittu Pohjanmaan liiton maa-alueille. Siten se ei koske merialueen tuulivoima-alueita. 30

33 Pohjanmaan maakuntakaava 2040 Maakuntahallitus päätti kokouksessaan käynnistää Pohjanmaan maakuntakaavan 2040 laatimisen. Kaava laaditaan koko maakunnan ja sen eri yhteiskunnalliset toiminnot kattavana kokonaismaakuntakaavana. Tavoitteena on hyväksytty kaava vuonna Uusi maakuntakaava korvaa vahvistuttuaan Pohjanmaan maakuntakaavan 2030 ja sen vaihemaakuntakaavat Yleiskaava Suunnittelualueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Osayleiskaava rajoittuu itäreunaltaan Kristiinankaupungin rantaosayleiskaavaan. Område som delgeneralplaneras Osayleiskaavoitettava alue 0 5 km Kuva 2 9. Ote Kristiinankaupungin rantaosayleiskaavasta, johon hankealue on lisätty sinisellä katkoviivalla Voimassa oleva asemakaava Suunnittelualueella ei ole voimassa asemakaavoja Ramboll 31

34 Pohjakartta Pohjakarttana käytetään merikorttia mittakaavaan 1: Merikortti on vaihdettu viimeisimpään saatavilla olevaan tarkistettuun ehdotukseen Suojelupäätökset Suunnittelualuetta koskevia suojelupäätöksiä ei ole. Lähin suojelualue on noin 5 km päässä, rannikon tuntumassa sijaitseva Kristiinankaupungin saariston Natura alue (FI ). Luonnonsuojelualueet on esitetty liitteessä Alueelle laadintavaiheessa tehdyt tai aikaisemmat selvitykset Suomen Merituuli Oy on aloittanut tuulivoimapuiston alustavan suunnittelun vuonna Länsi-Suomen ympäristökeskus päätti , että hankkeeseen sovelletaan YVA-menettelyä. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelma on valmistunut Kaavoitus on edennyt rinnakkain ympäristövaikutusten arvioinnin kanssa. Siipyyn edustan merituulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus oli nähtävillä Yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus antoi siitä lausuntonsa YVA:n yhteydessä on tehty seuraavat selvitykset: linnustoselvitys kalastoselvitys kalastuskyselynä maisemaselvitys merenpohjan sedimenttien tutkimus merenpohjan videokuvaus pohjaeläintutkimus asukaskysely Näitä selvityksiä on käytetty hyväksi osayleiskaavaa laadittaessa. Lisäksi Pohjanmaan liitto luovutti kaavoittajan käyttöön merenpohjan viistokuvausaineiston. Merenpohjan geologiaa tutkitaan edelleen rakentamisen suunnittelun yhteydessä. Merenpohjan geotekniset tutkimukset viistokaikuluotaus, monikeilaus ja kairaustutkimukset laadittiin vuonna 2011 (Meritaito 2011). Osayleiskaavaehdotuksen nähtävillä olon jälkeen tehdyt lisäselvitykset: Kalataloudellinen lisäselvitys: lisääntymisalueselvitys ja vaelluskalaselvitys (Ramboll 2013) Linnustoselvitys ruokailu, lepäilijälaskenta, muuttolinnut (Ramboll 2012, 2013) Merialueen kasvillisuus- ja pohjaeläintutkimukset (Monivesi Oy 2012, 2013) Tarkentavat viistokaikuluotaukset kaapelireiteiltä ja läjitysalueilta (Meritaito 2013) Natura-arviointi merituulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaikutuksista Kristiinankaupungin Natura-alueeseen (Ramboll ) 32

35 Muut aluetta koskevat päätökset, suunnitelmat ja ohjelmat Tuulivoimalahankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia hankkeita, suunnitelmia ja ohjelmia: YK:n ilmastosopimus EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU:n energiastrategia Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Pohjanmaan maakuntaohjelma Pohjanmaan maakuntasuunnitelma 2040, uuden energian Pohjanmaa Energiapoliittiset ohjelmat Ilmansuojeluohjelma 2010 Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005 Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Luonnonsuojeluohjelmat (mm. rantojensuojeluohjelma) ja Natura verkosto Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Melun ohjearvot Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet Merialueen tutkimusohjelmat (mm. VELMU) Karhusaaren syväväylän syventäminen (Merenkulkulaitos) Osaa edellä mainituista ohjelmista on käsitelty tarkemmin selostuksen kohdassa 3.4 Osayleiskaavan tavoitteet Tuulivoimapuiston suunnitelmat Siipyyn tuulivoimapuisto käsittää suunnitelman mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat välillä 3 6 megawattia (MW). Näin tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi noin MW. Kukin tuulivoimalaitosyksikkö koostuu enintään 120 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin metriä. Lisäksi jokaiseen tuulivoimalaitosyksikköön on rakennettava perustukset merialueen pohjaan, luodolle tai saareen. Voimaloiden väliseksi etäisyydeksi on todettu riittävän 500 metriä, kun käytetään 3 MW yksikkökokoa, jossa tuulivoimalan lapojen halkaisija on yli 120 metriä. Isommalla roottorin halkaisijalla tuulivoimaloiden etäisyyden on oltava vähintään 600 metriä. Alustavat tuulisuuslaskelmat nykyisistä sijoitusvaihtoehdoista osoittavat, että puistohävikki jää varsin pieneksi. Tuulivoimaloiden alustavan sijoittelun periaatteena on ollut, että maksimi perustussyvyys on noin alle 20 metriä Muut Kristiinankaupungin tuulivoimahankkeet Kristiinankaupunkiin on samanaikaisesti suunnitteilla useita tuulivoimahankkeita. Esim. Kristiinankaupungin edustan merituulivoimapuisto merelle, sekä Metsälän, Västervikin ja Vanhan Närpiöntien tuulivoimapuistot, jotka sijoittuvat mantereelle. Metsälän ja Vanhan Närpiöntien alueille on laadittu osayleiskaavat samanaikaisesti Siipyyn kanssa. Ne on hyväksytty kaupunginvaltuustossa. Västervikin kaavaluonnos on ollut nähtävillä helmikuussa Ramboll 33

36 3. Osayleiskaavan suunnittelun vaiheet 3.1 Osayleiskaavan suunnittelun tarve Kaavan laatimiseen on ryhdytty Suomen Merituuli Oy:n aloitteesta. Tuulivoiman lisärakentamiseen Suomessa ja Siipyyn edustalla on lukuisia perusteita. Suomi on sitoutunut Kioton ilmastokokouksessa sovittuihin kasvihuonepäästöjen vähentämistavoitteisiin. Suomen tulee sopimuksen mukaan rajoittaa kasvihuonepäästöt keskimäärin vuoden 1990 tasolle noin vuoteen 2010 mennessä. Euroopan Unioni on sitoutunut nostamaan uusiutuvan energian osuuden noin 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä sekä vähentämään kasvihuonepäästöjä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Valtioneuvosto hyväksyi Suomelle uuden ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 ja viitteenomaisesti aina vuoteen 2050 asti. Hallituksen maaliskuussa 2013 hyväksymässä strategiapäivityksessä tuulivoiman tuotantotavoitteeksi asetetaan noin 9 TWh vuodelle Tuulivoima on ekologisesti erittäin kestävä energiantuotantomuoto, koska energian lähde on uusiutuva ja sen aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat vähäisiä verrattuna fossiilisia polttoaineita käyttäviin voimalaitoksiin. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttää voimakasta hiilidioksidipäästöjen vähentämistä. Tuulivoimaloiden käytöstä ei synny hiilidioksidia eikä muita ilmansaasteita eikä voimalan purkamisesta jää jäljelle vaarallisia jätteitä. Lisäksi tuulivoimalat lisäävät Suomen energiaomavaraisuutta. Suomen Merituuli Oy on keskittynyt teollisen mittakaavan tuulivoimatuotantoon ja kehittää yleisesti hyväksyttyjä, vahvistettujen maakuntakaavojen tuulivoimatuotannon kohteita. Lisäksi Siipyyn edustan merialue on tuulisuusominaisuuksiltaan ja rakennettavuudeltaan optimaalisia alueita. Tämä tarkoittaa myös tuulisähkön tuotannon kannalta edullisinta tuulisähköä. Yksi merituulivoimalaitos tuottaa sähköt 1800 kotitaloudelle. 3.2 Suunnittelun käynnistäminen ja sitä koskevat päätökset Kaupunginhallitus on päättänyt kaavan laatimisesta kokouksessaan Osallistuminen ja yhteistyö Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä sekä kaavoituksen vaiheista on kerrottu osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa, joka on selostuksen liitteenä Osayleiskaavan tavoitteet Suunnittelutilanteesta johdetut tavoitteet Maakuntakaavassa on osoitettu Siipyyn merialueelle tuulivoimaloiden alue. Maakuntakaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on suunnitellessaan alueiden käyttöä koskevia toimenpiteitä ja päättäessään niiden toteuttamisesta otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista Suomen Merituuli Oy:n tavoitteet Suomen Merituuli Oy:n tavoitteena on merkittävästi lisätä merituulivoiman käyttöä Suomessa. Suomen Merituuli Oy uskoo, että saavuttaakseen ilmastotavoitteensa Suomen on panostettava merelle sijoitettaviin tuulivoimapuistoihin. Merituulivoimalla tuotetun energian mahdollisuudet ovat edelleen pitkällä aikavälillä hyvät Suomessa Merituulivoiman toteutumisajankohta riippuu uusiutuvan edistämiskeinoista EU:ssa ja päästökauppa- sekä sertifikaattimarkkinoiden kehittymisestä. Samalla tuulivoimala- ja meriperustusteknologiat kehittyvät edelleen kustannustehokkaammiksi. Yhtiön tarkoituksena on merituulivoimapuiston 34

37 rakentaminen Siipyyn edustan merialueelle. Merituulivoimalaitokset on tarkoitus rakentaa ulkomerelle, metriä syville alueille. Tuulivoimala-alueelta on matkaa mantereelle vähintään 8 km. Tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat välillä 3 6 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi noin MW Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös ) ovat saaneet lainvoiman ja niiden muutokset ovat tulleet voimaan Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmitelty asiasisällön perusteella seuraaviin kokonaisuuksiin, jotka viidettä ja kuudetta lukuun ottamatta koskevat suunnittelualuetta: 1. Toimiva aluerakenne 2. Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4 Toimivat yhteysverkot ja energiahuolto yleistavoitteissa todetaan: Alueidenkäytössä turvataan energiahuollon valtakunnalliset tarpeet ja edistetään uusiutuvien energialähteiden hyödyntämismahdollisuuksia. Erityistavoitteiden mukaan: Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin Muut tavoitteet Hankkeen toteuttamiseen liittyy mm. seuraavia ympäristönsuojelua koskevia säädöksiä, suunnitelmia ja ohjelmia: YK:n ilmastosopimus EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU:n energiastrategia Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Energiapoliittiset ohjelmat Ilmansuojeluohjelma 2010 Kaukokulkeutumissopimusta koskeva pöytäkirja 1999 ja asetus nro 40/2005 Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Natura 2000-verkosto Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Rantojensuojeluohjelma Melun ohjearvot Valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet 2015 Ramboll 35

38 YK:n ilmastosopimus EU:n tavoitteeksi hyväksyttiin vähentää kasvihuonepäästöjen kokonaismäärää 8 % vuoden 1990 tasosta Kioton ilmastokokouksessa joulukuussa Velvoite tulee saavuttaa vuosina , joka on nk. ensimmäinen velvoitekausi. Suomen osalta kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi sovittiin 0 % vuoden 1990 tasosta eli päästöjen tulee olla aikana vuoden 1990 tasolla. EU-maat sopivat päästöjen vähentämistavoitteiden jakamisesta Kioton sopimuksella. Kööpenhaminassa pidettiin ilmastokokous Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputuloksena syntyi ns. Kööpenhaminan sitoumus (Copenhagen Accord), jonka pohjalta neuvotteluja jatketaan vuonna EU:n ilmasto- ja energiapaketti EU on sopinut yhteisestä, kaikkia jäsenmaita koskevasta tavoitteesta vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Tavoitteena on myös lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus keskimäärin 20 prosenttiin EU:n energian loppukulutuksesta. Tuulivoiman rakentamisella voidaan edesauttaa EU:n ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden toteutumista EU:n energiastrategia EU:n energiastrategia (An Energy Policy for Europe) julkaistiin EU:n energiastrategian tavoitteena on turvata kilpailukykyinen ja puhdas energian saanti vastaten ilmastonmuutoksen hillintään, kasvavaan globaaliin energiankysyntään ja tulevaisuuden energian toimituksen epävarmuuksiin. Tavoitteiden saavuttamiseksi on laadittu kymmenen kohdan toimintaohjelma. Ohjelmaan sisältyvät mm. EU:n sisäisen energiamarkkinan kehittäminen, energian huoltovarmuuden takaaminen ja sitoutuminen kasvihuonekaasujen vähentämiseen Kansallinen pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia Valtioneuvosto hyväksyi Suomelle uuden ilmasto- ja energiastrategian, joka käsittelee ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä vuoteen 2020 ja viitteenomaisesti aina vuoteen 2050 asti. Energia- ja ilmastostrategian päivitystyö aloitettiin hallitusohjelman mukaisesti vuonna Päivityksellä varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen sekä valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita. Hallituksen maaliskuussa 2013 hyväksymässä strategiapäivityksessä tuulivoiman tuotantotavoitteeksi asetetaan noin 9 TWh vuodelle 2025 aikaisemman vuodelle 2020 asetetun 6 TWh sijaan Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Tavoitteena on: Pysäyttää Suomen luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen vuoteen 2010 mennessä; vakiinnuttaa Suomen luonnon tilan suotuisa kehitys vuosien kuluessa; varautua vuoteen 2016 mennessä Suomen luontoa uhkaaviin maailmanlaajuisiin ympäristömuutoksiin, erityisesti ilmastonmuutokseen sekä vahvistaa Suomen vaikuttavuutta luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä maailmanlaajuisesti kansainvälisen yhteistyön keinoin. 36

39 3.4.5 Yhteysviranomaisen lausunto ja sen huomioon ottaminen YVA-yhteysviranomainen, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus antoi lausuntonsa Siipyyn merituulivoimapuiston ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Lausunnon yhteenvedossa ja ohjeissa jatkotyölle todetaan seuraavaa: Yhteenveto ja ohjeet jatkotyöhön Arviointiselostusvaiheen jälkeen YVA-prosessi loppuu. Hankevastaava tekee päätöksen jatkotyöstä. Edellä mainitut yhteysviranomaisen lausunnossa asiat ovatkin evästystä jos hankkeessa päätetään edetä rakennussuunnitteluun, kaavoittamiseen ja lupien hakemiseen sekä loppuvaiheessa rakentamiseen. Yhteysviranomainen katsoo, että arviointiselostuksessa on käsitelty ne asiat, jotka YVA-laki vaatii ja pitää arviointiselostusta riittävänä, edellyttäen, että tässä lausunnossa muutoinkin esitetyt seikat otetaan huomioon jos hanke etenee toteutukseen asti. Yhteysviranomainen lausunnossa esittämät asiat ovat suurelta osin myös tulleet esiin saapuneessa palautteessa. Muihinkin kuin erikseen yhteysviranomaisen lausunnossa esille nostettuihin erityisiin näkökohtiin toivotaan kiinnitettävän huomiota jatkotyössä. Päällimmäisiksi asioiksi saapuneissa lausunnoissa nousi huoli arvokkaan saaristomaiseman oleellisesta muuttumisesta, merenpohjan selvitysten riittävyydestä ja linnustoselvityksen riittävyydestä koska kysymyksessä on erittäin tärkeä lintujen muuttoreitti sekä myös luonnonolosuhteiltaan erikoinen saaristoalue. Näitä arvoja ja Kristiinankaupungin tulevaisuuden arvomaailmaa yhteen sovittamalla saadaan paras tulos aikaiseksi. Siihen tarvitaan vielä neuvottelemalla saavutettua yhteisvoimin rakennettua yhteishenkeä ennen kuin hanke on määränpäässään ja ennen kuin paikalliset ihmiset ovat sen mieltäneet omakseen. Yhteysviranomainen pitää tärkeänä, että seuraavien vaikutusten arvioinneissa on puutteita, joita pitää täydentää lisäselvityksillä ennen lupavaihetta: vaikutukset merenpohjaan; valittavan perustusrakenteen vaikutus, esim. kasuunin vaatimat murskemäärät ja niiden ottopaikat sekä merestä poistettavien kaivausmassojen sijoituspaikkojen sijainti. Mikäli massat sijoitetaan syvänteisiin matalikkojen väliin, on tulos ympäristön kannalta yhtä huono kuin tuulivoimarakennelmat sijoitettaisiin matalille vesille, vaikkakin ne fyysisesti sijoitettaisiin syvemmälle, kuten vaihtoehto 3:ssa. merikaapelin vaikutukset Natura-alueeseen on selvitettävä vielä paremmin, koska ympäristövaikutusten arvioinnin alussa todettiin sähkönsiirron kuuluvan myös YVA-prosessiin. maisema-analyysiin pitää vielä tehdä tarkennuksia ennen lupavaihetta. Pitää paremmin selvittää miten tuulivoimapuisto vaikuttaa alueen ihmisten viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. alueen kansainvälinen merkitys pohjoisen muuttavien lintujen tärkeänä muuttoreittinä; on syytä valtiotasolla selvittää tämän alueen merkitys yhdessä Euroopan Unionin ja lähialueen naapurimaitten kanssa. Lopuksi yhteysviranomainen korostaa jatkotyötä ajatellen vielä haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisyn huomioon ottamista. Yhteysviranomainen katsoo, että tässä vaiheessa ei ole tarvetta jatkoselvityksiin. Vaan vasta sen jälkeen kun jatkosta on tehty päätös Ramboll 37

40 Yhteysviranomaisen lausunnon jälkeen on hankkeen suunnittelua jatkettu ja tehty tarkentavia merenpohjan tutkimuksia. Hankkeen jatkosuunnittelu on tehty vaihtoehdon 3 perustalla. Tuulivoimaloiden aluetta on siirretty maakuntakaavaan merkittyä aluetta kauemmaksi rannikolta. Näin voimalat sijoittuvat yli 10 m syvälle merialueelle. Tämä pienentää merkittävästi hankkeen vaikutuksia merenpohjan luontoon ja kalastukseen. Maisema-analyysiä on tarkennettu uuden suunnitelman mukaiseksi. Tuulivoimalat on jaettu kahteen ryhmään ja siirretty kauemmaksi rannasta. Osayleiskaava on laadittu muutetun maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti, niin, että sen perusteella voidaan myöntää rakennusluvat voimaloille. Ennen rakennuslupien myöntämistä tulee voimaloille, sähköasemille, niiden välisille merikaapeleille sekä merikaapelille Karhusaaren rantaan hakea luvat vesilain mukaisesti. Nämä lupahakemukset tulevat perustumaan yksityiskohtaisiin suunnitelmiin voimaloiden perustustyypistä, voimaloiden ja merikaapelien sijoituksesta ja rakennustavasta. Tässä yhteydessä käsitellään myös luvat ruoppausmassojen sijoituksesta ja perustusten kiviainesten hankinnasta. Merikaapelin toteuttamista varten Karhusaareen tehtiin Natura-vaikutusten arviointi. Tuulivoimaloiden aluemerkinnällä on rajoitettu voimaloiden määrä ja enimmäiskorkeus: Tuulivoimalan tornin enimmäiskorkeus saa olla enintään 120 m merenpinnasta ja tuulivoimalan kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa +190 metriä. Kaavassa on määritelty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät alueet. Tällä merkinnällä osoitetaan kalaston ja muun vesieliöstön kannalta erityisen tärkeät alueet. Alueilla ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat luonnonarvojen säilymisen. Arkeologisten arvojen turvaamiseksi kaavassa annetaan yleismääräys, jonka mukaan tuulivoimaloiden, kaapeleiden, ruoppausten, läjitysten ja muiden vesirakennustöiden alueella on tehtävä arkeologinen vedenalais-inventointi ennen rakentamista. Lisäksi yleismääräyksessä todetaan: Alueen suunnittelussa on otettava huomioon erityisesti rakentamisen vaikutukset maisemaan, vedenalaiseen luontoon, linnustoon ja muuhun eläimistöön. Voimaloiden ja kaapeleiden sijoituksen suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia. 38

41 4. Osayleiskaavan kuvaus 4.1 Osayleiskaavan rakenne Mitoitus Osayleiskaava-alue on kooltaan noin 185 km 2. Se on osoitettu kokonaan vesialueeksi (W). Alueelle on osoitettu kaksi tuulivoimaloiden aluetta. Eteläisimpään voidaan rakentaa enintään 38 ja pohjoisimpaan 42 tuulivoimalaa. Pohjoisemman tuulivoimalaalueen pinta-ala on noin 17,2 km 2 ja eteläisemmän 13,6 km 2, yhteensä siis noin 30,8 km 2. Lisäksi kaavakarttaan on merkitty veneväylä ja ohjeellinen merikaapelin sijainti Aluevaraukset ja merkinnät Vesialue. Ohjeellinen tuulivoimalan sijainti. Tuulivoimaloiden alue. Alueelle saa sijoittaa tuulivoimaloita, sähköasemia sekä merikaapeleita. Tuulivoimalan tornin enimmäiskorkeus saa olla enintään 120 m merenpinnasta ja tuulivoimalan kokonaiskorkeus merenpinnasta ei saa ylittää tasoa +190 metriä. Tuulivoimaloiden tulee olla väritykseltään yhteneviä ja vaaleita. Ohjeellinen sähköasema. Luku osoittaa, kuinka monta tuulivoimalaa alueelle saa sijoittaa. Luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue. Merkinnällä osoitetaan kalaston ja muun vesieliöstön kannalta erityisen tärkeä alue. Alueella ei saa suorittaa sellaisia toimenpiteitä, jotka vaarantavat luonnon arvojen säilymisen. Ohjeellinen merikaapeli. Veneväylä. Yleiskaava-alueen raja Koko kaava-aluetta koskevat määräykset Tätä osayleiskaavaa saa käyttää tuulivoimaloiden rakennusluvan myöntämisen perusteena (MRL 77a ). Tuulivoimaloiden, kaapelien, ruoppausten, läjitysten ja muiden vesi- rakennustöiden alueella on tehtävä arkeologinen vedenalaisinventointi ennen rakentamista. Voimaloiden ja sähkönsiirtolinjojen yksityiskohtaisessa suunnittelussa on pyrittävä lieventämään haitallisia vaikutuksia maisemaan, vedenalaiseen luontoon, linnustoon ja muuhun eläimistöön. Tuulivoimaloiden rakenteissa tulee ottaa huomioon liikkuvat jäät Ramboll 39

42 Ennen rakennuslupien myöntämistä on tehtävä selvitys ja suunnitelma sähköverkkoon liittymisestä. Ennen tuulivoimaloiden rakentamisen aloittamista tulee tuulivoimaloilla olla myönnetty vesilain mukaiset luvat sekä sähkönsiirtoverkostolla vesilain ja sähkömarkkinalain mukaiset luvat. Hankkeelle on oltava Puolustusvoimien hyväksyntä ennen tuulivoimaloiden rakennuslupapäätöksen tekemistä. Ennen kunkin tuulivoimalayksikön rakentamista on haettava ilmailulain (1194/2009) 165 :n mukainen lentolestelupa. Tuulivoimalat on varustettava ilmailuviranomaisen lentoesteluvan ehtojen mukaisin merkinnöin. 4.2 Kaavan vaikutukset Osayleiskaavan vaikutusten arviointi perustuu ympäristövaikutusten arviointiselostukseen, tehtyihin merenpohjatutkimuksiin ja ympäristövaikutusten arvioinnin jälkeen tehtyihin lisäselvityksiin sekä merikaapelin Natura-arviointiin. Ympäristövaikutusten arvioinnissa hyödynnettiin olemassa oleviin selvityksiin ja suunnitelmiin kerättyä tietoa suunnittelualueesta, sen ympäristöstä sekä hankkeen teknisistä toteutusvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista. Aineiston hankinnan ja menetelmien osalta ympäristövaikutusten arviointi perustui: Arvioinnin aikana tarkennettuihin hankkeen suunnitelmiin Olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin Arviointimenettelyn aikana tehtyihin lisäselvityksiin kuten mallilaskelmiin, kartoituksiin, inventointeihin jne. Vaikutusarvioihin Kirjallisuuteen Ohjaus- ja seurantaryhmissä ja yleisötilaisuuksissa ilmenneisiin asioihin Lausunnoissa ja mielipiteissä esitettyihin seikkoihin Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Vesialueen käyttö virkistykseen ja kalastukseen voi jatkua. Lähin veneväylä sijaitsee hankealueen ja mantereen välissä vajaan 4 km etäisyydellä tuulivoima-alueesta. Veneväylä jää etäisyytensä perusteella vaikutusalueen ulkopuolelle, joten hankkeella ei ole vaikutusta väylän käyttöön. Tuulivoimayksiköt merkitään kansainvälisten ohjeiden mukaisesti ja niihin asennetaan merkkivalot. Tuulivoimayksiköiden välinen teknis-taloudellisesti järkevä etäisyys toisiinsa nähden on vähintään 500 m, mikä on niin suuri, ettei tuulivoimapuisto käytännössä rajoita veneilyä. Veneiden kiinnittyminen tuulivoimalaitoksen perustukseen on mahdollista. Lähimmät loma-asunnot, 3 kappaletta, sijaitsevat yli 6 km tuulivoima-alueesta Domarkobbanin saarella. Muu loma-asutus keskittyy mantereelle ja Skaftungin edustan saarille noin 7 km hankealueelta. Rannikko on koko pituudeltaan lomaasuntokäytössä suunnittelualueen kohdalla. Tuulivoimaloiden rakentaminen ei rajoita rannikon loma- tai muuta rakentamista. Asuinrakennukset keskittyvät Siipyyn ja Skaftungin kyliin. Siipyyssä lähimmillään vajaa 9 km päässä ja Skaftungissa yli 9 km päässä hankealueelta. Asuinrakennuksilta, muutamaa lukuun ottamatta, ei ole näkymää hankealueelle. Lähin lentoasema sijaitsee Porissa n. 70 km etäisyydellä suunnittelualueesta. Suunnittelualueella ei ole erityistä merkitystä lentoliikenteen kannalta. Ilmailulain 169 :n mukaan ilmailun turvaamiseksi tuulivoimaloiden rakentamiseen tulee olla Liikenteen turvallisuusviraston myöntämä lentoestelupa. Koska suunnittelualue sijaitsee merellä usean kilometrin etäisyydellä rannikosta, sillä ei ole vaikutusta yhdyskuntarakenteeseen. 40

43 4.2.2 Vaikutukset suunniteltuun maankäyttöön Osayleiskaava toteuttaa Pohjanmaan maakuntakaavaa. Osayleiskaavan tuulivoimaloiden alueet ovat kauempana rannikosta kuin maakuntakaavan varaus Vaikutukset yhdyskunta- ja energiatalouteen Siipyyn tuulivoimapuisto käsittää alustavien suunnitelmien mukaan enintään 80 tuulivoimalaitosyksikköä, joiden yksikkötehot ovat välillä 3 6 megawattia (MW). Tuulivoimalaitosten yhteenlaskettu teho olisi noin MW. Yksi tuulivoimalaitos tuottaa sähköä noin 1800 kotitalouden tarpeisiin. Yhdyskuntataloudellisia kustannuksia aiheutuu merikaapelin, ilmajohdon, kaapelipäätteen ja sähköaseman rakentamisesta Vaikutukset tie- ja vesiliikenteeseen ja liikenneväyliin Rakentamisen aikaiset vaikutukset Merituulivoimapuisto sijaitsee merialueella, joten hanke ei edellytä uutta tiestöä. Voimaloiden osat voidaan kuljettaa vesiteitse esim. Vaasan, Porin tai Kristiinankaupungin satamaan, josta järjestetään jatkokuljetus rakennuspaikalle. Tuulivoimalaitokset aiheuttavat työmatkaliikennettä rakentamisvaiheessa. Merituulivoimalaitoksen osat pyritään kuljettamaan meriteitse. Mikäli maanteitä käytetään, ovat kuljetukset erikoiskuljetuksia. Tuulivoimalaitoksen osat ovat metriä pitkiä. Painavimmat kuljetukset voivat olla yli 200 tonnia. Siten kuljetusreittien siltojen kantavuus tulee tarkistaa. Toiminnan aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset huoltokäynnit tehdään pääasiassa huoltoveneillä. Huoltokäyntejä odotetaan olevan noin kolme vuodessa jokaista tuulivoimalaitosta kohti. Tuulivoimala-alueen lähellä ei ole laiva- tai veneväyliä. Tuulivoima-alueen kulmissa sijaitsevat voimalat tarvittaessa maalataan alaosastaan merenkulkulaitoksen ohjeiden mukaisesti. Näin voimalat eivät häiritse merenkulkua Vaikutukset työpaikkoihin ja elinkeinotoimintaan, erityisesti kalastukseen Vaikutukset kalastukseen Kristiinankaupungin edustalla tehtyjen kalatalouskyselyjen perusteella tiedetään, että virkistyskalastus ja ammattimainen rannikkokalastus painottuvat suhteellisen lähelle mannerta, troolikalastus painottuu puolestaan hankealueen ulkopuolelle. Hankealueen eteläosan matalikkoa on käytetty aikaisemmin silakan ammattikalastuksessa, nykyään kaavoitettavalla alueella kalastus on lähinnä satunnaista. Tuulivoimalat on sijoitettu kalojen lisääntymisen kannalta tärkeiden alueiden ulkopuolelle. Hankkeen vaikutukset vedenlaatuun, merenpohjaan, kalastoon ja kalastukseen riippuvat osittain voimalaitosten lopullisesta sijainnista ja erityisesti perustamistavasta ja tekniikasta. Hankkeen suunnittelu jatkuu ja ennen vesilain mukaista lupahakemusta tehdään tarkempaa sijoitussuunnittelua ja geoteknisiä merenpohjan tutkimuksia. Myös ympäristötutkimuksia tarkennetaan lupavaiheessa. Vesilain mukaisessa lupahakemuksessa esitetään tarkemmin vaikutusarviot vedenlaatuun, merenpohjaan, kalastoon ja kalastukseen Ramboll 41

44 Vaikutukset muihin elinkeinoihin Rakentamisen aikana työllisyysvaikutuksia muodostuu maa- ja vesirakennustöistä, kuljetuksista, asennustyöstä ja palveluista. Työllisyysvaikutukset kohdistuvat etenkin projektikehitykseen ja asiantuntijapalveluihin infrastruktuurin rakentamiseen ja asentamiseen voimaloiden valmistukseen, materiaaleihin, komponentteihin ja järjestelmiin kuljetus ja logistiikkapalveluihin. Vaasan seutu on yksi Suomen yritysvaltaisimmista alueista. Kärkiyritysten menestymisen kautta alueelle on muodostunut koko seutua työllistävä yritysverkosto, joista valtaosa toimii energiateknologian alalla. Edellä mainituista tuulivoimateollisuuden yrityksistä alueella toimivat muun muassa ABB ja The Switch. Pohjoismaiden suurimpaan energiaklusteriin kuuluvat energiateknologian alalla toimivien yritysten lisäksi yrityksiä palvelevat tukiorganisaatiot sekä alalle osaajia kouluttavat korkeakoulut ja oppilaitokset. Alueen yhtenä menetystekijänä on ollut toimijoiden verkottuminen ja yhteistyö. Teknologiateollisuus ry:n mukaan tuulivoima-alan työpaikat syntyvät jatkossakin pääasiassa teknologiateollisuuden pariin. EWEA on laskenut, että Euroopassa tuulivoimapuiston rakentaminen työllistää keskimäärin 15 ihmistä rakennettua megawattia kohti. Tämä jakaantuu vielä siten, että voimaloiden ja niiden komponenttien valmistus työllistää noin 12,5 ihmistä ja rakentaminen työllistää 1,2 ihmistä megawattia kohti Tuulivoimapuiston toiminnan aikaiset työllisyys- ja elinkeinovaikutukset EWEA on laskenut, että eurooppalainen tuulivoimapuisto synnyttää keskimäärin 0,33 käyttöön ja huoltoon liittyvää työpaikkaa asennettua megawattia kohti. Lisäksi muuhun toimintaan syntyy vielä 0,07 työpaikkaa/mw. Yhteensä tuulivoimapuisto työllistää käytön aikana noin 0,4 ihmistä asennettua megawattia kohti Verotulot Tuulivoimala on kiinteistöverolain tarkoittama rakennelma (kiinteistöverolaki 2 2 mom.). Yleensä kunnanvaltuuston määräämä kiinteistöveroprosentti vaihtelee 0,5 1,0 %:n välillä, joka Kristiinankaupungissa on vuonna ,8%. Tuulivoimaloiden vuosittainen ikäalennus voimalan arvolle on 2,5 % ja käytössä olevan tuulivoimalan arvoksi katsotaan olevan aina vähintään 40 % rakennelman jälleenhankinta-arvosta. Lainsäädäntö mahdollistaa myös joissakin kunnissa käytettävää voimalaitoksiin sovellettavaa korkeampaa veroprosenttia, kuitenkin enintään 2,85 %. Valtiovarainministeriön asetuksen mukaan tuulivoimalan käyväksi arvoksi määrätään se arvo, joka on 70 % rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Merituulivoimala, joka sijaitsee Suomen valtion aluevesillä, katsotaan kuuluvan siihen kuntaan, jonka pääasiallista maa-aluetta lähimpänä alue sijaitsee Tuulivoiman kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien ikäalennusten perusteella. Roottorin lavat, generaattori ja vaihdelaatikko ovat irtainta, jota ei veroteta. Siipyy-hankkeen lopullinen voimaloiden määrä ja siten investoinnin suuruus vaikuttavat kuntien kiinteistöveron suuruuteen. Hankkeen kustannusarvio on riippuvainen lopullisesta meriperustamistavasta ja valitusta turbiinikoosta. Yhden voimalaitoksen investointikustannukset perustuksineen ovat 5 10 M, josta rakennuskustannusten osuus on %. Näin ollen kokonaisuutena hankkeen investointikustannukset olisivat satoja miljoonia euroja. Betonia/kivimursketta hankkeen kasuuniperustuksiin tarvittaisiin kivimursketta m3 ja betonia m3. Rakennus- ja asennusvaiheen työllistävä vaikutus oli htv eli noin 8 htv / voimala. Siipyyn hankkeen koko työllistävä vaikutus on rakentamisvaiheessa suurempi kuin 1000 henkilötyövuotta, josta paikallinen työllistävään vaikutukseen vaikuttaa eri toimittajien paikallisuus ja kilpailukyky. 42

45 Kaiken kaikkiaan merituulihanke on vaativampi kuin maalle rakennettava tuulivoimapuisto, joten myös työllistävä vaikutus on hieman suurempi. Näin ollen kiinteistövero on useita tuhansia euroja vuodessa voimalaa kohden. Siten hankkeen toteuttaminen toisi Kristiinankaupungille satojen tuhansien eurojen kiinteistöverotulot vuodessa. Käytönaikana hanke voisi tuoda laskelmien mukaan noin 8-10 uutta työpaikkaa, joista yli 5 huoltotöiden parissa. Hallinnon työpaikat sijoittuvat yhtiön paikallistoimistoon. Huoltotöiden osalta työpaikat voivat hyvin syntyä lähialueella. Miten huoltotyöt järjestyvät riippuvat yhtiöstä, mutta yleinen käytäntö on, että tuulivoimayhtiö solmii sopimuksen alan yrityksen kanssa. Koska kyseessä on iso tuulivoimapuisto, joka vaatii jatkuvaa ylläpitoa, on etäisyyksien ja kustannusten takia järkevä jos työntekijät tulisivat läheltä tuulivoimapuistoa läntisestä Suomesta Vaikutukset virkistykseen Suunnittelualue on kokonaan merialuetta, jota käytetään veneilyyn ja kalastukseen. Rannikko- ja saaristoalueilla ulkoillaan ja tarkkaillaan luontoa. Tuulivoimaloilla ei ole merkittäviä vaikutuksia kalastukseen, kun suunnitellut perustuspaikat on siirretty Rakaren-matalikolta vaihtoehtoisiin paikkoihin. Voimalat sijaitsevat yli 8 m syvyydessä. Alueen virkistyskäyttäjät voivat kokea tuulivoimaloiden ulkonäön ja melun viihtyisyyttä vähentävänä. Tuulivoimaloiden mahdollisesti aiheuttamia ympäristöhäiriöitä on käsitelty tämän selostuksen kohdassa Toimivat tuulivoimalat eivät estä suunnittelualueen virkistyskäyttöä, kuten veneilyä ja kalastusta, mutta voimaloiden ääni, varjostus tai näkyminen voidaan kokea virkistyskäyttöä häiritsevinä tekijöinä. Joidenkin ulkoilua ja luonnosta nauttimista tuulivoimalan näkyminen merimaisemassa voi häiritä laajemmallakin alueella. Osa taas saattaa retkeillä katsomaan tuulivoimaloita. Yli puolet (55 ja 58 %) asukaskyselyn vastaajista arveli, ettei hanke vaikuta retkeilyyn ja ulkoiluun tai pienveneilyyn. Vaikutuksia piti myönteisinä viidennes ja kielteisinä neljännes. Näkemäalueen asukkaista 46 % ennakoi kielteisiä vaikutuksia alueen retkeilyyn ja ulkoiluun Vaikutukset tekniseen huoltoon Siipyyn merialueelle on tarkoitus rakentaa noin 80 teholtaan enintään 3 6 MW:n tuulivoimalaa. Sähkönsiirtoa varten rakennetaan merikaapeli Kar-husaarelle, ja siltä sähkö siirretään nykyistä ilmajohtoa pitkin Kristiinankaupungin pohjoispuolelle rakennetulle uudelle sähköasemalle Vaikutukset ympäristönsuojeluun ja ympäristöhäiriöihin Rakentamisen aikainen melu Rakentamisen aikana melua syntyy lähinnä tuulivoimalaitosten vaatimien perustusten maarakennustöistä. Varsinainen voimalaitoksen pystytys ei ole erityisen meluavaa toimintaa ja vastaa normaalia rakentamis- tai asennustöistä aiheutuvaa melua. Rakentamisen aikana meluavimpia työvaiheita ovat mahdolliset louhinta- tai paalutustyöt. Muut maarakentamiseen liittyvät työvaiheet (maa-ainesten kuljetukset, täytöt, kaivut jne.) vastaavat normaalia maarakentamista. Vedenalaiset meluvaikutukset saattavat olla hetkellisesti merkittäviä, mikäli veden alla joudutaan räjäyttämään kalliota tai paaluttamaan. Tällöin saattaa esiintyä myös kaloihin ja merinisäkkäisiin vaikuttavia melutasoja. Mahdollisten paalutus- ja louhintatöiden arvioidaan kestävän varsin lyhyen ajan ja niiden päätyttyä melutilanne veden alla palaa lähelle normaalia. Täytöistä ja muista vesirakentamistöistä aiheutuvan melun vaikutukset ulottuvat arviolta muutamien kymmenien metrien etäisyydelle Ramboll 43

46 Tuulivoimapuiston meluvaikutukset Hanke vaikuttaa lähialueensa melutasoon ja äänimaisemaan myös hanke-alueen ulkopuolella. Vaikutussäde riippuu valittavasta voimalaitosyksikön tyypistä, voimalaitosyksikköjen koosta ja määrästä sekä sääolosuhteista ja se voi ulottua muutamaan kilometriin saakka. Tuulivoimalaitoksen toiminnasta syntyvän ääni on pääosin laajakaistaista jaksollisesti voimistuvaa ja heikentyvää kohinaa tai huminaa, joka aiheutuu roottorin lapojen liikkumisesta ilman läpi. Äänen havaitsemiseen ja häiritsevyyteen vaikuttavat merkittävästi alueen taustamelu ja luontaiset ääniolosuhteet (tuulen humina, aallokot, maaston muodot jne.). Melumallinnus tehtiin Ympäristöministeriön hallinnon ohjeita 2/2014 Tuuli-voimaloiden melun mallintaminen raportin mukaisilla kaavoitusvaiheen laskentaparametreilla. Mallinnusohjelmana oli SoundPlan 7.3 ja laskentamallina ohjeen mukainen ISO Pientaajuisen melun tarkastelu tehtiin soveltaen DSO 1284 mukaista menetelmää YM:n ohjeen 2/2014 mukaisesti. Esitetyt melutasot ovat suoraan mallinnuksen tuloksia, eikä niihin ole lisätty mitään mahdollisia häiritsevyyskorjauksia. Kuva 4-1. Meluvyöhykekartta, kaavaehdotus , HH 120 m ja äänitehotaso 110 db + epävarmuus 2 db 44

47 Kaavoitusvaiheessa ei ole vielä varmuutta siitä mikä voimalaitosmalli tulisi olemaan toteutusvaiheessa. Mallinnukseen valittiin esimerkkimalli äänitehotason vaihtelun yläpäästä.. Mallinnuksessa käytettiin Siemens SWT laitosmallia. Sen mitattuun äänitehotasoon (LWA) 110 db lisättiin epävarmuus 2 db. Napakorkeutena laitoksilla käytettiin 120 metriä. Melumallinnuksen mukaan kaikki loma- ja asuinrakennuksen jäävät 35 db:n meluvyöhykkeen ulkopuolelle. Täten melutasot alittavat suunnitteluohjearvot ja melutason yleiset ohjearvot lähimmissä kohteissa. Myös pienitaajuisen melun osalta laskettujen tasojen voidaan arvioida jäävän ohjearvojen alle Vedenalainen melu Tuulivoimaloilla saattaa olla perustamistavasta ja laitostyypistä riippuen myös vedenalaisia melu- ja tärinävaikutuksia. Käyntiääni leviää veden alle ilmaäänenä mm. roottorista ja koneikosta sekä suoraan voimalaitoksen rungon ja perustusten värähtelyn kautta, joka on merkittävämpi äänilähde veden alle leviävän melun kannalta. Mm. Itämerellä tehtyjen mittausten ja tutkimusten mukaan Monopile-tyyppisen perustamistavan yhteydessä on todettu tuulivoimalan käyntiäänen kuuluvuussäteen rajoittuvan muutaman kymmenen metrin etäisyydelle tuulivoimalaitoksesta. Vedenalainen ääni on kuitenkin luonteeltaan ja voimakkuudeltaan sellaista, että jotkin kalalajit saattavat havaita sitä jopa yli kilometrin päässä laitoksista. Tuulivoimalaitosten käyntiäänen ei kuitenkaan ole tutkimuksissa osoitettu aiheuttavan käyttäytymismuutoksia kaloissa kuin muutamien metrien tai muutamien kym-menien metrien etäisyydellä voimalaitoksen perustuksista. Kasuuni-tyyppisellä perustamistavalla vedenalaiset meluvaikutukset ovat vähäisempiä kuin Monopile-tyyppisellä perustamistavalla Sähkönsiirron meluvaikutukset Sähkönsiirrolla on käytännössä meluvaikutuksia ainoastaan rakentamisvaiheessa ja ne vastaavat tuulivoimalaitosten rakentamisaikaisia meluvaikutuksia ympäristössään. Toiminnan aikana sähkön ilmajohdoista saattaa tietyissä olosuhteissa aiheutua melua, mutta sen vaikutukset rajoittuvat muutaman kymmenen metrin etäisyydelle ilmajohtojen välittömään läheisyyteen Varjostusvaikutus Tuulivoimaloista aiheutuvan vilkkuvan varjon esiintymiselle ei ole Suomessa määritelty ohjearvoja. Saksassa on määritelty ohjeelliset maksimiarvot tuulivoimaloiden varjostusvaikutuksille. Saksalaisten ohjearvojen mukaan tuulivoimalan vaikutus viereiselle asutukselle saa olla vuodessa enintään 8 tuntia (todellinen varjostus, real case). Siipyyn tuulivoimapuiston varjostusalue on merialuetta. Varjostusalueelle, jossa varjostusvaikutusta ilmenee vähintään kahdeksan tuntia vuodessa ei sijoitu yhtään rakennusta. Liikkuva varjo ylettyy enimmilläänkin vain noin 2,5 kilometrin etäisyydelle tai usealla laitosmallilla myös tätä lyhyemmälle Vaikutukset taajamakuvaan Rannikkoa lähinnä olevat tuulivoimalat sijaitsevat noin 8 kilometrin päässä rantaviivasta, joten tuulivoimalaitoksilla ei ole merkittävää vaikutusta taajamakuvaan Vaikutukset vedenalaiseen kulttuuriperintöön Tuulivoimaloiden alueella ei ole tiedossa kiinteitä muinaisjäännöksiä. Tuulivoimaloiden alueella on tehtävä arkeologinen inventointi ennen rakentamista Ramboll 45

48 Ruoppausten vaikutukset Perustusten vaatimat ruoppaukset Tuulivoimaloiden perustusten louhintamassojen poistamiseen joudutaan mahdollisesti käyttämään ruoppausta. Ruoppaus voidaan tehdä joko hydraulisin tai mekaanisin menetelmin, minkä ruopattavan massan ominaisuudet pitkälti ratkaisevat. Pehmeitä sedimenttejä ruopatessa voidaan käyttää imuruoppausta. Tässä tapauksessa pohja-aines on kalliota ja todennäköisesti kiveä ja soraa tai hiekkaa, joten käytännöllisin ruoppausmenetelmä on mekaaninen kauharuoppaus. Kaikki rakennustyöt suoritetaan avovesiaikana ja pyritään ajoittamaan luonnonympäristön kannalta haitattomimpaan aikaan. Ruoppaustarve riippuu perustamistavasta. Perustamistapa valitaan pohjaolosuhteiden mukaan. Tuulivoimalan perustustapa merellä voi olla kasuuniperustus tai ns. monopile- eli paaluperustus. Kesällä 2011 tehtyjen koekairausten mukaan alueella on 15 metrin syvyydessä yleensä kallio melko lähellä pohjan pintaa. Kasuuniperustus Kasuuniperustuksella tarkoitetaan etukäteen telakalla tehtyä laatikkomaista perinteistä vesirakennuksen perustusta, joka pystyy massavoimillaan pitämään voimalan pystyssä ja samalla estämään sen vaakasuuntaisen liikkeen. Tällainen perustus vaatii etukäteen pohjatöitä, jotka käsittävät pehmeiden pintakerrosten poiston ruoppaamalla, pohjan tasauksen sekä suodatinkankaan ja murskekerroksen lisäyksen, minkä jälkeen kasuuni voidaan uittaa paikoilleen ja upottaa painottamalla sijoituskohdan noin 6 10 metrin syvyyteen. Kasuuni täytetään merenpohjasta ruopattavalla kiviaineksella. Lopuksi suoritetaan eroosiosuojaus louheella. Kasuuniperustuksen rakentamisen vaatimat pohjatyöt ovat melko laajoja. Yleensä sen halkaisija on noin metriä, joten se vaatii noin m² pinta-alan, mutta pohjaa on käsiteltävä laajemmalta alueelta, eroosiosuojauksineen n m²:ltä. Paaluperustus (monopile) Paaluperustuksella tarkoitetaan yksinkertaisimmillaan teräspaalun junttausta maahan. Sen päälle voidaan asentaa tuulivoimalan torni ja generaattori. Junttaus sopii kuitenkin vain maalajeille, joissa ei ole lainkaan tai vain muutamia lohkareita. Tiiviimpään ja kovempaan maaperään tai kallioon joudutaan tekemään kalliokaivo, joka edellyttää että peruskallion päällä on enintään 10 metriä pehmeitä maalajeja. Kalliokaivo saadaan aikaan vedenalaisilla räjäytyksillä ja louhintajäte on kaivettava pois. Kun paalu on saatu kuoppaan, kalliokaivo täytetään betonilla. Paalu voidaan uittaa tai tuoda paikalleen proomulla tms. Yleensä paalun halkaisija on 5 metriä ja se painaa tonnia turbiinin koosta ja suunnitteluperiaatteista riippuen. Paaluperustus vie huomattavasti pienemmän pinta-alan kuin kasuuniperustus. Monopile vaatii usein vähemmän pohjatöitä ja siksi on myös nopeampi sekä halvempi pystyttää. Paalu on suojattava asennuksen jälkeen kulutukselta Väylien ja kaapeliojien ruoppaukset Voimaloiden rakennusvaiheessa sijoituspaikoille tarvitaan pääsy vähintään 5 metriä syvää väylää pitkin. Voimalat ovat niin syvällä, että tällaista ruoppaustarvetta ei ole. Kaapelien asentamiseksi merenpohjaan saatetaan joutua kaivamaan kaapeliojia. Merialueen rakentamisen vaikutukset merenpohjaan ja vedenlaatuun arvioidaan tarkemmin vesilain mukaisessa lupamenettelyssä Vaikutukset sähköverkkoon Tuulivoimalaitosten sähkönsiirtoa varten on rakennettava sähköverkko. Tuulivoimalaitokset kytketään toisiinsa merikaapeleilla. Merikaapelit sijoitetaan merenpohjaan ja tuodaan mereltä kohti rannikkoa hyödyntäen syvännealueita. Niillä alueilla, missä merikaapelit kulkevat meriväylien suuntaisesti, jätetään riittävä 46

49 turvaväli meriväyliin. Meriväylien alitus toteutetaan siten, että kaapelit sijoitetaan väylän varaveden alapuolelle. Kaapeleiden sijoittamisesta merialueelle hankitaan Liikenneviraston lausunto. Tarvittaessa meriväylien kohdalla sekä matalilla rantaalueilla kaapelit voidaan kaivaa merenpohjaan. Kaivutyössä huomioidaan rantaalueiden sedimentin laatu. Tuulivoimalaitosten alue yhdistetään merikaapelilla rannikolle. YVA:ssa on tutkittu kahta vaihtoehtoa: VE1: Merikaapeli rantautuu Kristiinankaupungin Karhusaaren voimalaitokselle. Sieltä ilmajohdoilla yhteys uuteen Fingridin sähköasemaan olemassa olevaa johtokäytävää pitkin. VE2: Merikaapeli rantautuu Kristiinankaupungin pohjoispuolella, josta lyhyellä ilmajohdolla yhteys Fingridin uudelle sähköasemalle. Kytkentävaihtoehdot on esitetty liitteessä 6 ja jatkosuunnitteluun esitettävä VE1 on esitetty liitteessä 7. YVA:n alkuvaiheessa tarkasteltiin myös sähkönsiirtoa Kiilin sataman kautta suoraan kantaverkkoon, mutta tämä vaihtoehto hylättiin jo ohjelmavaiheessa suurempien ympäristövaikutusten vuoksi ja kantaverkon uuden 400/110 kv sähköaseman sijoittumisen takia Vaikutukset maisemaan Rakentamisen aikaiset vaikutukset maisemaan Koko tuulivoimahankkeen rakentaminen voi kestää noin 3 5 vuotta. Tuulivoimaloiden perustamisessa ja rakentamisessa käytettävä laitteisto ja kuljetuskalusto ovat kooltaan erittäin suuria. Rakentamisen aikana syntyvät vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja pienialaisia. Veneilyn ja kalastuksen näkökulmasta vaikutuksia syntyy enemmän. Rakentamisen visuaaliset vaikutukset ulottuvat pääasiassa lähimaisemaan ja rakenteiden kohotessa korkeammalle myös kauemmas meri- ja saaristomaisemaan. Rakentamisen aikaiset vaikutukset kohdistuvat merimaisemaan sekä kohdealueen lähellä olevaan asutukseen ja lomaasutukseen. Rakentamisessa käytettävä laitteisto ja keskeneräiset tuulivoimalat voivat synnyttää väliaikaisesti sekavan maisemakuvan. Kuva 4 2. Voimalaitostornia pystytetään merialueelle 2015 Ramboll 47

50 Tuulivoimaloiden vaikutus maisemaan Tuulivoimaloiden rakentaminen muuttaa aina ympäristönsä maisemakuvaa. Vaikutusten voimakkuuteen vaikuttavat tuulivoimaloiden lopullinen koko ja malli. Tuulivoimaloiden koko vaikuttaa paitsi vaikutusalueen laajuuteen, myös voimaloiden väritykseen ja valaistustarpeeseen. Tuulivoimaloiden valaisimet on suunnattu ylöspäin, joten ne valaisevat enemmän taivasta kuin ympäröivää maisemaa. Valaistus voi näkyä laajallekin kirkkaana yönä. Merituulivoimapuisto muodostuu tuulivoimaloista, niitä yhdistävistä merikaapeleista ja maakaapelista, joka kytketään toisiinsa ja edelleen maalla sijaitsevaan sähköasemaan. Suunnittelualueelle suunnitellut tuulivoimalayksiköt koostuvat enintään 120 metriä korkeasta tornista ja kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija on noin metriä. Tuulivoimalan koko ei ole samassa mittakaavas- Kuva 4-3. Havainnekuva Norrhamnsgrundetista. Yllä vaihtoehto 1 ja alla vaihtoehto 2. 48

51 sa luonnonmaiseman elementtien kanssa. Tästä syystä ne ikään kuin kutistavat ympärillä olevaa maisemaa. Luonteeltaan pienipiirteisen maiseman, esimerkiksi saaristomaiseman, voidaan katsoa soveltuvan huonommin tuulivoimalarakentamiseen kuin suuripiirteisen maiseman. Suurimittakaavainen ympäristö on esim. avoin vesiympäristö, jossa on vähän näkymiä katkaisevia elementtejä ja myös maiseman muut elementit ovat usein suurikokoisia ja selkeitä antaen mittakaavallista tukea tuulivoimalalle. Tuulivoimala-alueen on suunniteltu jakautuvan kahteen osaan. Maisemalliset vaikutukset lieventyvät merkittävästi, kun tuulivoimaloiden väliin muodostuu tuulivoimavapaa sektori. Ero on nähtävissä erityisesti Siipyyn edustan ranta-alueilta (mm. Kiilin alueelta). Tuulivoimaloiden sijoittuminen jäsennellymmin selkeisiin ryhmiin tekee lisäksi voimala-alueesta harmonisemman. Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia tutkittiin YVA selostuksessa, joka kaavaselostuksen liitteenä Vaikutukset luonnonsuojeluun Rakentamisen aikaiset vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Tuulivoimaloiden perustusten rakentamisella ei katsota olevan vaikutusta luonnonsuojelualueisiin, sillä ne sijaitsevat useiden kilometrien päässä hankealueelta (liite 2). Suunnitelmassa sähkönsiirtoon tarvittava kaapeliyhteys sijoittuu Natura-alueelle (liite 7). Kaapeliyhteyden rakentamisen vaikutuksia Natura-alueeseen on käsitelty seuraavassa kappaleessa.. Hankkeella ei arvioida olevan Natura-alueisiin käytön aikaisia vaikutuksia. Vaikutusten arviointi tarkentuu vesilainmukaisessa lupamenettelyssä Sähkönsiirron vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Kaavaehdotusvaiheen jälkeen tuulivoimapuiston liityntämerikaapelin vaiku-tuksista Kristiinankaupungin saariston Natura-alueeseen laaditun Natura-arvioinnin perusteella voidaan arvioida, ettei merikaapelin toteuttaminen suunniteltujen reittivaihtoehtojen mukaisesti heikennä merkittävästi niitä luonnonarvoja, joiden perusteella Kristiinankaupungin saaristo on sisällytetty osaksi Natura verkostoa. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus yhtyy Natura-arvioinnissa esitettyyn johtopäätelmään lausunnossaan merituulivoimapuiston liityntämerikaapelin Natura-arvioinnista ja pitää merikaapelin reittivaihtoehdoista parhaana vaihtoehtoa A (liite 17). Merikaapelin kaivutyöt voivat aiheuttaa linnustolle vähäistä ja väliaikaista työnaikaista häiriötä. Mahdolliset vaikutukset ovat kestoltaan lyhytaikaisia, sillä ne ajoittuvat vain merikaapelin rakentamisaikaan. Vaikutukset Natura-alueen suojeluperusteena mainituille lajeille ovat kokonaisuudessaan korkeintaan vähäisiä (liite 13). Natura-alueella merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaan kaapeliojat. Niillä ei katsota olevan käytönaikaisia vaikutuksia Natura-alueen luontotyypeille, sillä kaapelit eivät muodosta esim. öljyvuotoja, jotka voisivat saastuttaa merenpohjaa. Tehtyjen selvitysten perusteella on erittäin epätodennäköistä, että kaapelireiteillä Natura-alueella sijaitsisi luontodirektiivin luontotyyppiä hiekkasärkät tai laajoja rakkoleväkasvustoja tai riutat luontotyyppiä. Etäisyydestä johtuen kaapelin pohjaanlaskuun liittyvä samentumahaitta arvioidaan niin vähäiseksi, ettei sillä ole Natura-alueella esiintyviin riutat luontotyyppeihin kohdistuvia vaikutuksia. Natura-tietolomakkeella (1996) mainittujen luontotyyppien lisäksi alueella esiintyy myös luontotyyppejä riutat sekä rannikon laguunit. Näitä luonto-tyyppejä tullaan ehdottamaan lisättäväksi alueen suojeluperusteisiin parhaillaan käynnissä olevien Natura-tietolomakkeiden päivitysten yhteydessä (alustava tiedonanto, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus). Hankkeen mahdolliset vaikutukset riutat luontotyyppiin on arvioitu osana Natura-arviointia. Luontotyyppiin rannikon laguunit merikaapelilla ei sijaintinsa vuoksi arvioida olevan vaikutuksia. Merikaapelireittivaihtoehdot A, B ja C eivät Natura-alueelle sijoittuessaan sivua sellaisia matalia rannikkoalueita, joilla tätä luontotyyppiä voisi esiintyä Ramboll 49

52 Työnaikaista kaapeliojan kaivua rannikon läheisyydessä sekä kaapelin laskua pohjaan aiheuttamaa häirintävaikutusta lukuun ottamatta merikaapelilla ei ole lintudirektiivin liitteen I lajeihin kohdistuvia vaikutuksia. Häiriövaikutus arvioidaan merkitykseltään vähäiseksi, mikäli valittaessa linjausvaihtoehto C kaapelin laskuun ja pohjan kaivamiseen liittyvät rakennustyöt Båtskäret saaren läheisyydessä ajoitetaan linnuston pesimäkauden ulkopuolelle. Merikaapelilla ei ole käytön aikaisia linnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Muuton aikana levähtäville muuttolinnuille merikaapelin laskutöistä voi aiheutua vähäistä työnaikaista häiriötä. Häiriö arvioidaan kestoltaan lyhyeksi, eikä siitä aiheudu merkittäviä levähtävään muuttolinnustoon kohdistuvia vaikutuksia. Natura-tietolomakkeiden päivitysten yhteydessä myös alueen suojeluperusteena olevien lintulajien lajilista tullaan päivittämään. Alustavien tietojen mukaan lajilistalle lisätään noin 30 lintulajia. Tarkempien lajitietojen puuttuessa linnustovaikutusten arviointia ei tältä osin päivitetty. Luontodirektiivin II lajeista Natura-alueella tavataan harmaahyljettä ja itämerennorppaa, joihin kohdistuu rakentamisen aikaisista töistä aiheutuva vähäinen samentumishaitta ja kaapelin laskun aikainen häirintävaikutus (kestoltaan muutamia viikkoja). Hylkeiden häiriölle herkintä ovat karvanlähtö- ja lisääntymisaika. Natura -alueella esiintyvälle uhanalaiselle lintulajistolle merikaapelin laskutöistä voi aiheutua työnaikaista häiriötä. Merikaapelilla ei ole toimintansa aikana uhanalaiseen linnustoon kohdistuvia vaikutuksia Vaikutukset Kristiinankaupungin saariston Natura alueen linnustoon Selkämeren kautta muuttavien lajien kantojen koot ovat niin suuria, että törmäysten aiheuttama lisäkuolleisuus on hyvin pieni kaikilla tarkastelluilla lajeilla korkeintaan 0,2 %. Merkittävin törmäysriski kohdistuu mustalintuihin ja pilkkasiipeen. Vaikutukset Natura-alueen kautta muuttavien lajien lintukantoihin jäävät pieniksi. Näin ollen vaikutuksia Natura alueella esiintyviin muuttolintuihin ei arvioida kohdistuvan merkittäviä negatiivisia vaikutuksia. Siipyyn tuulivoima-alueen pohjois-eteläsuuntainen muoto on hyvä rannikon suuntaisesti muuttaville lajeille. Joidenkin lajien muuttoreitit todennäköisesti muuttuvat myös Siipyyn tuulivoimaloiden vuoksi, mutta tällä ei todennäköisesti ole vähentävää vaikutusta Natura-alueiden kautta muuttaviin lintumääriin. Häiriö- ja estevaikutus on todennäköisesti suurin ulapalla esiintyviin lajeihin, kuten pilkkasiipiin ja mustalintuihin. Voimaloiden suora häiriövaikutus ei kuitenkaan ulotu yli neljän kilometrin etäisyydellä sijaitseviin Natura-alueisiin. Natura alueella pesiviin lintudirektiivilajeihin voimalat voivat vaikuttaa etenkin ruokailevien lintujen törmäyskuolleisuuden kautta. Ruokailuun soveltuvat matalikot sijaitsevat pesimisalueiden ja voimala-alueiden välissä, joten lintujen ei tarvitse lentää voimala-alueen läpi päästäkseen matalikolle. Natura alueella pesiviä ja voimala-aluetta ruokailualueena hyödyntävät lintudirektiivin lajit ovat kala- ja lapintiira sekä räyskä. Törmäysvaikutuksen on arvioitu kuitenkin jäävän varsin pieneksi. Muihin Natura alueella pesiviin lintudirektiivin lajeihin voimaloiden vaikutus on vähäisempi, eikä niiden havaittu ruokailulentotarkkailussa suuntaavan ulapalle (liite 12) Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen Vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen muodostuvat eläimistöön (selostuksen kohta ) ja kasvillisuuteen (selostuksen kohta ) kohdistuvista vaikutuksista. Vaikutukset eläimiin ja kasvillisuuteen ovat pääasiassa rakentamisen aikaisia. 50

53 Vaikutukset eläimistöön, erityisesti linnustoon ja kaloihin Vaikutukset linnustoon Linnustovaikutustensa osalta tuulivoima poikkeaa merkittävästi monista muista energiantuotantomuodoista sen vaikutusten ollessa pääasiassa epäsuoria ja kohdistuessa suorien elinympäristömuutosten sijasta lähinnä lintujen käyttäytymiseen. Yleisesti tuulivoimaloiden vaikutukset lintuihin ja linnustoon voidaan jakaa kolmeen pääluokkaan, joiden vaikutusmekanismit ovat erilaiset. Nämä vaikutusluokat ovat: 1. Tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamien elinympäristömuutosten vaikutukset alueen linnustoon 2. Tuulivoimapuiston aiheuttamat häiriö- ja estevaikutukset lintujen pesimä- ja ruokailualueilla, niiden välisillä yhdyskäytävillä sekä muuttoreiteillä 3. Tuulivoimapuiston aiheuttama törmäyskuolleisuus ja sen vaikutukset alueen linnustoon ja lintupopulaatioihin Tuulivoimapuiston sijoitusalueen luonne määrittelee osaltaan sen, mitkä tekijät nousevat hankkeen linnustovaikutusten kannalta merkittävimpään asemaan. Maa-alueilla tuulivoimalat sekä niiden oheistoiminnot sijoittuvat usein suoraan lintulajien pesimäympäristöjen läheisyyteen, minkä takia linnustovaikutusten voidaan näiden hankkeiden osalta ennakoida aiheutuvan pääasiassa elinympäristöjen muuttumisesta sekä lisääntyvistä häiriötekijöistä lintujen pesimäalueilla. Vastaavasti merialueilla, joilla lisääntymisen kannalta soveliaiden ympäristöjen (luodot, saaret) osuus on usein suhteellisen pieni ja tuulivoimapuistoalueella pesivien lintujen määrä tästä syystä rajatumpi, vaikutukset kohdistuvat usein selkeämmin alueella ruokailevaan ja sen kautta muuttavaan linnustoon esimerkiksi häiriö- ja estevaikutuksien kautta. Aluekohtaiset erot ovat kuitenkin huomattavia, minkä takia merkittävien linnustovaikutusten määrittely tuleekin tehdä hankekohtaisesti suunnittelualueen ominaispiirteiden mukaan. Törmäysriskit Tuulivoimaloiden aiheuttamista linnustovaikutuksista eniten huomiota on julkisuudessa viime vuosina saanut voimaloiden linnuille synnyttämä törmäysriski sekä niistä johtuva lintukuolleisuus, jota aiheuttavat sekä lintujen yhteentörmäykset varsinaisten tuulivoimaloiden mutta myös tuulipuistoon liittyvien muiden rakenteiden, kuten sähkönsiirrossa käytettävien voimajohtojen, kanssa. Tehtyjen tutkimusten perusteella törmäyskuolleisuus on suurella osalla tuulipuistoalueista kuitenkin suhteellisen pieni sen käsittäessä korkeintaan yksittäisiä lintuja voimalaa kohti vuodessa. Tutkimusten perusteella suurin osa lintulajeista pystyy varsin tehokkaasti väistämään vastaantulevia tuulivoimaloita tai lentämään riittävän etäällä niistä välttääkseen mahdolliset törmäykset, mikä vähentää osaltaan voimaloiden aiheuttamaa lintukuolleisuutta. Esimerkiksi Flanderin tuulipuistoalueella Belgiassa tehdyssä tutkimuksessa törmäystodennäköisyyden on arvioitu olevan kaikilla lokki- ja tiiralajeilla alle 0,2 % voimaloiden maksimikorkeuden ja vedenpinnan välisellä alueella lentävien yksilöiden osalta. Vastaavasti Tanskassa alle 1 prosentin Nystedin alueen kautta muuttavista vesilinnuista on arvioitu lentävän riittävän lähellä alueelle rakennettuja tuulivoimaloita, jotta ne olisivat vaarassa törmätä niihin. Kirjallisuudessa on kuitenkin esitetty myös joitakin esimerkkejä korkeista törmäyskuolleisuuksista uhanalaisille tai herkille lajeille (mm. Norjan Smøla, Espanjan Navarra ja Yhdysvaltojen Altamont Pass), jotka korostavat osaltaan tuulivoimaloiden sijoituspaikan ja niiden teknisen suunnittelun tärkeyttä tuulipuiston aiheuttaman törmäyskuolleisuuden ehkäisemiseksi. Ihmisen toiminnasta linnuille aiheutuvan törmäysvaaran kannalta tuulivoimaloiden merkitys voidaan nähdä yleisesti varsin vähäisenä, mikä johtuu osaltaan tuulivoimaloiden pienestä määrästä suhteessa muihin ihmisen pystyttämiin rakennuksiin ja rakenteisiin. Tämä siitäkin huolimatta, että tuulivoiman rakentaminen 2015 Ramboll 51

54 on viime vuosina merkittävästi lisääntynyt uusiutuvan energian käytön edistämistoimien ja fossiilisten polttoainevarojen hupenemisen myötä. Maa-alueilla ihmisen rakenteista merkittävimmän uhan linnuille aiheuttavat erityisesti niiden törmäykset tieliikenteen sekä erilaisten rakennusten kanssa, joiden on yhteensä arvioitu aiheuttavan kaikkiaan liki 5 miljoonan linnun kuoleman vuosittain (Taulukko 4-1). Vastaavasti merialueilla lintukuolemia aiheuttavat erityisesti yöaikaan valaistut majakat, joiden luota on vilkkaan muuttoyön jälkeen löydetty pahimmillaan useita kymmeniä, jopa satoja, kuolleita lintuyksilöitä, joiden on arvioitu joko törmänneen majakkarakennukseen tai lentäneen itsensä väsyksiin majakan valon ympärillä ja nääntyneen kuoliaaksi. Majakoiden osalta törmäysriskiä kasvattaa erityisesti niissä käytetty valo, joka houkuttelee yömuutolla olevia lintuja puoleensa (nk. majakkaefekti). Tuulivoimaloissa käytetyt lentoestevalot ym. valaistus eivät yllä tehokkuudessaan majakoiden vastaaviin, minkä takia majakoiden tapaisia lintujen massakuolemia ei niiden osalta ole havaittu. Tuulivoimaloiden lentoestevalojen tehon suuruuden päättää ilmailuhallinto. Taulukko 4-1. Lintujen arvioidut törmäyskuolleisuusmäärät ihmisten pystyttämien rakenteiden ja tieliikenteen kanssa (Koistinen 2004) Törmäyskohde Lintukuolemat/vuosi Sähköverkko Puhelin- ja radiomastot Rakennukset yöllä Rakennukset päivällä (ml. ikkunat) Majakat ja valonheittimet Suomen nykyiset tuulivoimalat (n. 60 kpl) 100 Tieliikenne Siipyyn tuulivoimahankkeen törmäysriskiarviossa merkittävin törmäysriski muodostuu tiiroille ja lokeille. Törmäysriskiä arvioitiin kvantitiivisesti Bandin törmäysriskimallilla, minkä mukaan voimaloihin törmäisi noin 12 tiiraa (kala- ja lapintiira), kalalokkeja 9 ja harmaalokkeja 2 vuodessa. Kaikkien muiden lajiryhmien törmäykset olisivat huomattavasti harvinaisempia. Törmäysvaikutuksia tarkasteltiin Siipyyn-Skaftungin pesiviin kantoihin. Paikallispopulaatioihin kohdistuvat riskit ovat suurimmat kala- ja harmaalokilla sekä tiiroilla. Koko maan kantoihin hankkeiden aiheuttamalla kuolleisuuden lisäyksellä ei ole merkitystä, mutta lähiseudun paikallisiin kantoihin voi pitkällä aikavälillä kohdistua vaikutuksia (liite 12). Häiriö- ja estevaikutukset Törmäyskuolleisuuden ohella linnustovaikutuksia voi tuulivoimarakentamisesta aiheutua myös lintujen yleisen häiriintymisen ja estevaikutusten kautta, jotka voivat osaltaan muuttaa lintujen vakiintuneita käyttäytymismalleja suunnittelualueella ja sen lähiympäristössä. Häiriöllä (häiriintymisellä) tarkoitetaan tässä yhteydessä lintujen yleistä siirtymistä kauemmas rakennettavien tuulivoimaloiden läheisyydestä, mikä voi rajoittaa linnuille soveltuvien ruokailu- tai lisääntymisalueiden määrää sekä vaikeuttaa niiden ravinnonsaantia ja pesäpaikkojen löytämistä. Tuulivoimaloista linnuille aiheutuvia häiriötekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmistoiminnan lisääntyminen suunnittelualueella, tuulivoimaloiden synnyttämä melu sekä tuulivoimarakenteiden linnuille aiheuttamat visuaaliset vaikutukset, joista kahden viimeisen aiheuttamien vaikutusten voidaan ennakoida vakiintuvan tuulipuiston rakentamisen jälkeisten vuosien aikana (Exo ym. 2003). Lintujen häiriöherkkyydessä on tutkimuksissa havaittu voimakasta lajikohtaista vaihtelua sen vaihdellessa karkeasti alle kymmenistä metreistä (mm. meriharakka, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, sinisuohaukka, harmaalokki) 1 2 kilometriin (mm. kuikkalinnut, mustalintu). Suurimmaksi tuulivoimaloista aiheutuvan häiriintymisen ja häiriöetäisyyksien on arvioitu lepäilevillä ja ruokailevilla linnuilla, jotka eivät välttämättä ole tottuneet tuulivoimaloiden läsnäoloon alueella. Pesivän linnuston osalta vaikutukset ovat vastaavasti pääasiassa olleet pienempiä, mitä tukevat osaltaan mm. Kemin Ajoksella tehdyt havainnot, joissa harmaalokit pesivät jopa tuulivoimaloiden alapuolella niiden perustuksia varten rakennetuilla keinosaarilla. Yleisesti tuulivoimaloiden aiheuttamien häiriövaikutusten maksimietäisyydeksi on kirjallisuudessa esitetty metriä, jonka ulkopuolella merkittäviä häiriövaikutuksia ei pitäisi esiintyä kuin poikkeustapauksissa. 52

55 Pesimä- ja ruokailualueisiin kohdistuvien vaikutusten ohella tuulivoimapuistot voivat synnyttää myös nk. estevaikutuksia, joissa voimalat tai voimala-alueet estävät lintuja käyttämästä niille vakiintuneita muutto- tai ruokailulentoreittejä. Tällöin linnut voivat joutua kiertämään niiden reitille tulevan esteen, millä voi erityisesti suurien tuulipuistojen ja lintujen säännöllisten lentoreittien kohdalla olla merkitystä lintujen vuorokausittaisen energiantarpeen ja tätä kautta edelleen yleisen elinkyvyn ja selviytymisen kannalta. Siipyyn merituulivoimalat aiheuttavat estevaikutusta lähinnä muuttolinnustolle sekä ruokaileville ja lepäileville vesilinnuille. Yksittäisen tuulivoimapuistoalueen väistämisestä aiheutuvan matkan lisäyksen merkitys energiankulutukseen on kokonaisuudessaan arvioitu pieneksi. Merkittävämpi vaikutus aiheutuu kerääntyvien vesilintujen häiriintymisestä. Todennäköisesti häiriövaikutus on suurin kuikkalinnuille sekä mustalinnuille ja pilkkasiiville, jotka Siipyyssä havaituista lajeista kerääntyvät keskimäärin muita lajeja ulommalle vyöhykkeelle (liite12). Elinympäristömuutokset Elinympäristöjen muuttumisesta aiheutuvat linnustovaikutukset tulkitaan tuulipuistohankkeiden osalta usein suhteellisen pieniksi niiden rakentamisen vaatimien vähäisten maa-alatarpeiden vuoksi. Maa-alueilla tuulivoimapuiston rakentamisen aiheuttamat suorat ympäristömuutokset aiheutuvat pääasiassa tuulivoimaloiden perustuksien, sähköasemien sekä maatuulipuistojen osalta myös huoltoteiden ja voimajohtojen rakentamisesta, joiden käyttöön tulevan maa-alan tarpeen on kuitenkin arvioitu kattavan ainoastaan 2 5 prosenttia tuulipuiston koko alueesta. Merituulivoimapuistojen osalta tämä luku voidaan arvioida pienemmäksi merikaapelien ja vesiteitse suoritettavan huoltoliikenteen vuoksi. Suunnittelualueen läheisyydessä sijaitsevien saarien pesimälinnustosta alttiimmiksi tuulivoimaloiden aiheuttamille törmäyksille voidaan arvioida lokit ja tiirat, jotka tekevät erityisesti poikasaikaan pitkiäkin ruokailulentoja pesimäpaikkansa ympäristössä. Törmäysvaikutusten kannalta keskeinen tekijä on pesimälinnuston kannalta eri lintulajien hankealueelle tekemien ruokailulentojen määrä, joka vaikuttaa edelleen lintujen törmäysriskivyöhykkeellä kuluttamaan aikaan. Kala- ja lapintiiran sekä mm. naurulokin kannalta suunnittelualueen houkuttelevuus ruokailualueena on todennäköisesti varsin pieni, koska niille soveliaiden ravintokohteiden, mm. pikkukalat sekä jotkut selkärangatonryhmät, määrät Siipyyn matalilla merenlahdilla sekä saaristovyöhykkeen sisäpuolella ovat selkeästi avomerialueelle sijoittuvaa hankealuetta suurempia. Tästä syystä on epätodennäköistä, että pienemmät tiirat ja lokit ruokailisivat aktiivisesti hankealueella. Suojelullisesti merkittävistä lajeista selkälokki ja räyskä ruokailevat sen sijaan usein pieniä lokkeja ja tiiroja laajemmalla alueella ja lentävät radiolähetintutkimusten perusteella usein myös avomerellä hyvinkin etäällä ranta-alueista. Tästä syystä alueen läheisyydessä pesivien selkälokkien ja räyskien ruokailulennot voivat ajoittain ulottua myös suunnitellulle tuulivoimapuistoalueelle. Hankkeen aiheuttaman törmäyskuolleisuuden voidaan kuitenkin selkälokin ja räyskän osalta arvioida pieneksi johtuen näiden lajien pienemmästä ruokailulentojen määrästä (poikasaikaan karkeasti 2 3 ruokailulentoa vuorokaudessa), suunnittelualueen läheisyydessä pesivien parimäärien pienuudesta sekä suunnittelualueen etäisyydestä suhteessa näiden lajien merkittäviin pesimäsaariin (mm. Storbådan). Muuttolinnusto Kristiinankaupungin kautta kulkee erityisesti keväisin huomattava lintujen muuttoreitti, jossa keskeisessä asemassa ovat Pohjanlahdella pesivistä lajeista haahka sekä Jäämeren alueelle muuttavista lajeista mm. mustalintu, pilkkasiipi, härkälintu sekä kuikkalinnut. Suunniteltu tuulivoimapuisto vaikuttaa alueen kautta muuttavaan linnustoon pääsääntöisesti lintujen lisääntyneen törmäysriskin ja törmäyskuolleisuuden kautta. Suurimmiksi törmäysvaikutukset voidaan arvioida niiden lajien osalta, joiden muuttajamäärät Siipyyn niemen edustan merialueilla ovat suurimpia. Näitä lajeja ovat erityisesti em. vesilintulajit haahka, mustalintu ja pilkkasiipi, kuikkalinnut sekä joiltakin osin metsähanhi, jonka Pohjanlahden ylittävä muuttoreitti voi osaltaan ohjata niitä tuulivoimaloiden vaikutusalueelle. Näiden lajien törmäysriskiä arvioitiin kvantitatiivisesti käyttämällä Bandin törmäysriskimallia (Taulukko 4-2) Ramboll 53

56 Taulukko 4-2. Siipyyn merituulivoimapuiston edustan arvioidut muuttajamäärät sekä tuulipuiston eri lajeille aiheuttamat törmäysriskit Bandin mallin perusteella. Muuttajamäärä (yks./vuosi) Alueen kautta muuttavat yksilöt (yks./ vuosi) Törmäysriski (yks./ vuosi) Väistökerroin 95 % 98 % 99 % Haahka (n. 10 % alueen kautta) Mustalintu (14 % alueen kautta) Pilkkasiipi (18 % alueen kautta) Kuikka (38 % alueen kautta) Kaakkuri (20 % alueen kautta) Metsähanhi (4 % alueen kautta) Laulujoutsen (6 % alueen kautta) Merimetso (10 % alueen kautta) Kurki (23 % alueen kautta) ,8 2,3 1, ,4 3,8 1, ,9 1,6 0, ,8 1,9 1, ,1 0,4 0, ,3 0,1 0, ,3 0,1 0, ,2 1,7 0, ,3 3,3 1,7 Siipyyn edustan merialue on merkittävä vesilintujen kerääntymisalue, jonka merkityksestä saatiin tarkennettua tietoa vuoden 2013 lentolaskennoissa. Siipyyn niemen edustan merialueet muodostavat kerätyn aineiston perusteella Rauman ja Kristiinankaupungin välisen merialueen merkittävimmän haahkan sulkimisalueen. Kerätyn aineiston perusteella vesilintuja ja tiiroja havaittiin suunnitellulla tuulivoimala-alueella vähemmän verrattuna Kristiinankaupungin laskenta-alueen yleisiin odotusarvoihin verrattuna, mikä viitaa lintujen kesäaikaan osin välttelevän suunniteltua tuulivoimala-aluetta. Siirryttäessä tuulivoimala-alueelta rannikon suuntaan useiden lajien havaintomäärät kasvavat kuitenkin melko nopeasti (liite 12). Yhteisvaikutukset muiden tuulivoimahankkeiden kanssa Mereisestä sijainnista johtuen Siipyyn merituulivoimaloiden vaikutukset kohdistuvat valtaosin vesi- ja lokkilintuihin. Pohjanmaan tuulivoimahankkeista selkeimmin samoille vesilintujen päämuuttoreiteille sijoittuvat Kristiinankaupungin edustan ja Korsnäsein edustan hankealueet, joiden hankekehitys on ollut pysähdyksissä. Metsähanhen osalta yhteisvaikutuksia muodostuu myös mantereen tuulivoimahankkeiden kanssa, koska lajin päämuuttoväylä rantautuu Suomeen Porin-Kristiinankaupungin välillä ja suuntautuu Pohjanlahden rannikkoa seuraten pohjoiseen (liite12). Maakuntakaavaselvityksen mukaan suurin yhteisvaikutusriski kohdistuu merikotkakantaan. Kauas rannikosta sijoittuva Siipyyn merituulivoimala-alue ei sijoitu merkittävimmälle merikotkan muuttoväylälle. Vaikutukset pesiviin kotkiin jäänevät vähäisiksi johtuen yli 10 km:n etäisyydestä kotkan pesiin ja tärkeisiin ruokailualueisiin. Siipyyn tuulivoima-alueen osuus yhteisvaikutuksista jäänee vähäiseksi (liite 12). Vaikutukset Natura-alueiden linnustoon, Natura-alueilla pesiviin lintudirektiivilajeihin ja muuttolinnustoon ja lepäilijöihin sekä ruokailijoihin on arvioitu kohdassa Vaikutukset luonnonsuojeluun. 54

57 Vaikutukset kaloihin Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentamisen ja sähkökaapeleiden asentamisen aikaisia vaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen vaikutuksiin. Pohjan kaivaminen/peittyminen aiheuttaa kiintoaineen vapauttamisen vesifaasiin, joka näkyy veden samentumisena. Samalla pohjalta voi vapautua ravinteita ja mahdollisia eliöstölle haitallisia aineita. Ruoppauksesta aiheutuva sameus voi myös heikentää näön avulla saalistavien kalojen saalistustehokkuutta. Rakentamisvaihe saattaa haitata kalastusta väliaikaisesti ruoppaus- ja kaivutöistä johtuvasta veden samentumasta ja melusta johtuen. Karkottuminen ja vaelluskäyttäytyminen Lisääntynyt sameus ja sedimentaatio vaikuttavat kaloihin ja kalastukseen sekä suorasti että epäsuorasti. Konkreettinen vaikutus on kalojen karkottuminen alueelta, johon vaikuttaa myös räjäytystöistä sekä muista töistä aiheutuva melu. Esimerkiksi Ruotsissa, Lillgrundin merituulivoimapuiston rakennustöiden yhteydessä todettiin, että kaloja ei niinkään karkottanut ruoppausten aiheuttama samennus vaan rakennustöiden aiheuttama yleinen aktiviteetti ja melu rakennusalueella. Hankealueen sedimentissä on tehdyn selvityksen perusteella hyvin vähän pyydyksiin tarttuvaa orgaanista ainesta, joten samentumahaitta tulee arvion mukaan olemaan vähäistä. Kokkolan edustalla tehty koekalastustutkimus väyläruoppauksen aikana osoitti verkkosaaliiden olevan pienimpiä ruoppauskohdan välittömässä läheisyydessä. Tutkimuksen mukaan saaliit kasvoivat sitä suuremmiksi mitä kauemmaksi ruoppausalueelta siirryttiin. Muutokset lajistossa olivat vähäisiä, mutta eri kalalajien yksilökoossa havaittiin muutoksia. Ruoppausalueen välittömässä läheisyydessä saatiin saaliiksi silakoita ja nuoria siikoja, jotka eivät häiriintyneet ruoppauksesta. Kiiskien ja nuorten ahvenien määrä ei myöskään merkittävästi vähentynyt. Suurempia ahvenia saatiin saaliiksi 1,5 km etäisyydellä ja suurimpia siikoja tavattiin vasta 3 5 km etäisyydellä ruoppaajasta. Tutkimuksessa havaittiin, että karkotusetäisyys riippui saarten ja matalikkojen esiintymisestä tarkasteltavalla merialueella. Avomerellä karkotusvaikutus ylsi kauemmaksi kuin saaristoalueella, jossa äänen vaimeneminen oli selvästi nopeampaa (Pohjanmaan Tutkimuspalvelu Oy 1998). Siipyyn edustan suunnittelualue sijaitsee avomerialueella, joten on mahdollista, että melun aiheuttama karkotusvaikutus ulottuu laajemmalle alueelle kuin aivan rannikon läheisissä ruoppaustöissä. Kristiinankaupungin edustalla kulkee meritaimenen ja lohien vaellusreittejä, mutta pääosin ne vaeltavat rannikolla hankealueen ulkopuolella. Mikäli ankeriasta koskevia tutkimuksia voidaan pitää osoituksena kaapelien aiheuttamasta häiriöstä niiden vaelluskäyttäytymiseen, saattaisi tuulivoimaloiden kaapeleilla olla samanlainen vaikutus Kristiinankaupungin edustan nahkiaisen, vaellussiian ja meritaimenen kutuvaelluksiin. Kaapelit voisivat aiheuttaa poikkeamia ja viivästystä kalojen vaelluksissa, vaikka se ei estäisikään niitä löytämästä kutujokeensa. On huomioita, että vaikutukset saattavat vaihdella kaapelityypin, sähkönsiirtotehon, kalalajin ja ympäristön mukaan. Nahkiainen ei ole kutujokiuskollinen, joten se vaelluksen häiriintyessä todennäköisesti valitsisi kutujoekseen jonkun muun joen kuin, mihin se alun perin suuntasi. Nahkiaisen merivaiheen elinympäristöistä ei tiedetä juuri mitään, koska niitä ei kalasteta merellä ja niiden vaellusreitin selvittäminen Kristiinankaupungin edustalla on lähes mahdotonta. Merikaapelin ei arvioida haittaavan Lapväärtinjokeen kutuvaeltavia taimenia, joiden pääasiallinen vaellusreitti sijoittunee lähemmäs rannikkoa. Tuulivoimapuiston sähkönsiirtokaapeleiden aiheuttama haitta alueen kalastolle on todennäköisesti vähäinen, sillä edes huomattavasti tehokkaampien Uudenkaupungin edustalla sijaitsevien Suomen ja Ruotsin välisten Fenno Skan merikaapeleiden ei ole havaittu aiheuttaneen merkittäviä vaikutuksia sikäläisen ammattikalastuksen saaliissa (liite 14). Ravinnonhankinta ja lisääntyminen Rakennustöiden aikana perustusalueen pohjaeläimet häviävät, joka mahdollisesti vaikuttaa kalojen ruokailuun. Pohjaeläinten palautuminen alueelle voi tapahtua jo muutaman kuukauden kuluttua rakennustöiden loppumisesta. Rakennustyöt karkottavat kalat alueelta väliaikaisesti ja pohjaeläinten palautumisen alueelle arvioidaan olevan suhteellisen nopeaa, joten vaikutus ravinnonhankintaan on väliaikainen Ramboll 55

58 Vastakuoriutuneet kalanpoikaset ovat herkkiä kohonneelle kiintoainepitoisuudelle, joka tarttuu kalan kiduksiin ja hapen saanti vaikeutuu suurten kidusten ja hapenoton vuoksi. Lisääntynyt samentuma saattaa heikentää näön avulla saalistavien silakan poikasten saalistusta. Kun kiintoainepitoisuus on 20 mg/l, sen on havaittu vaikuttavan negatiivisesti silakanpoikasten ravinnonottoon. Heikentynyttä kasvua havaittiin pitoisuuden ollessa 540 mg/l (Keller ym & Messieh ym. 1981). Myös mäti saattaa jäädä kiintoaineksen alle tai sen kiinnittyminen kasvillisuuteen vaikeutuu. Töiden ajoittamisella tärkeimpien talouskalojen lisääntymiskauden ulkopuolelle haittoja voidaan estää tai minimoida. Mahdollisten ruoppausten ja kaivujen aiheuttama lisääntynyt sedimentaatio voi, riippuen ajankohdasta, häiritä myös kalojen lisääntymistä. Jos kaivualueella on kalojen kutupohjia, ne häviävät ainakin väliaikaisesti. Ulompana merialueella kutevista taloudellisesti arvokkaista kalalajeista silakka ja siika ovat tärkeimmät lajit. Mikäli kutualueilla ruopataan, saattaa kalojen lisääntyminen häiriintyä paikallisesti useamman vuoden ajan. Tämän vuoksi ruoppausta kutualueilla tulisi välttää. Suunnittelualueen eteläosassa sijaitseva Rakaren-matalikko on kalastajilta saadun arvion mukaan tunnettu silakan kutualue. Matalikko on pääosin kivipohjaista, joten se on pääosin siian kudulle sopimatonta aluetta. Paikoitellen alueella on kuitenkin myös pienialaisia hiekka-/sorapohjia, joissa siiankin kutua voi tapahtua. Siten haitallinen vaikutus myös siian lisääntymiseen olisi mahdollista, mikäli rakennettaisiin hankealueen eteläosan matalikolle. Tälle alueelle ei kuitenkaan osoiteta rakennettavaksi tuulivoimaloita, joten vaikutukset kalojen kudun onnistumiseen katsotaan vähäisiksi. Lisääntymisalueselvityksen poikastutkimuksen perusteella hankealueella tai sen lähistöllä kutevia kalalajeja ovat ainakin silakka, tokot, kiiski, piikkisimppu ja kolmipiikki. Silakan ja tokkojen kutualueita on laajalti suunnittelualueen ympäristön matalikoilla. Tärkeimmät kutualueet sijaitsevat kuitenkin rannikon tuntumassa ja saariston suojassa, eikä hankealueen läheisimpiä kutualueita voida pitää alueen tärkeimpinä kutualueina (liite 14). Siian pienpoikasia ei hankealueen läheisyydessä tehdyillä poikaspyynneillä tavattu. Siiat todennäköisesti kutevat matalammilla alueilla rannikon tuntumassa Vaikutukset pohjaeläimiin Rakentamisen aikaiset vaikutukset aiheutuvat pohjien tuhoutumisesta voimaloiden perustusten sekä merikaapelien kohdalta. Perustusten kohdalla vaikutus on pysyvä, mutta voimaloiden läheiset yhteisöt palautuvat vähitellen rakentamista edeltävään tilaan. Töiden aikainen kiintoaineen leviäminen saattaa aiheuttaa pohjien liettymistä lähialueilla. Liettymisvaikutukset kohdistuvat lähinnä sinisimpukkaan, mikä on alueen valtalaji. Sinisimpukat kestävät jonkin verran liettymistä, mutta pitkään jatkunut kiintoainekuormitus saattaa heikentää simpukoiden lisääntymistä, koska pohjalle kertyvä sedimentti heikentää simpukoiden toukkavaiheiden kiinnittymistä pohjalle. Voimala-alueen pohjat ovat pitkälti kivikko- ja soravaltaisia pohjia, joten rakentamisen aikainen liettyminen on vähäisempää verrattuna alueisiin, joilla pehmeää sedimenttiä on paljon. Sinisimpukoihin kohdistuvat vaikutukset ovat paikallisia ja rajoittuvat rakentamisaikaan. Rakentamisen jälkeen pohjat vähitellen palautuvat sedimentin kulkeutuessa syvemmille alueille. Voimaloiden perustukset saattavat vaikuttaa pohjan virtauksiin ja sitä kautta sedimentin kertymiseen pitkällä aikavälillä. Tämä saattaa paikoitellen vaikuttaa pohjaeläinyhteisön koostumukseen. Toisaalta voimaloiden perustukset voivat myös toimia kiinnittymisalustoina pohjaeläimille, esimerkiksi simpukoille Vaikutukset nisäkkäisiin Rakentamistöiden häiriövaikutus voi tilapäisesti karkottaa norppia ja halleja alueelta. Vaikutusten arvioidaan kuitenkin jäävän lyhytaikaisiksi, sillä hylkeiden on havaittu tottuneen tuulivoimapuistoihin. Rakennustyöt tullaan ajoittamaan lisääntymisen kannalta keskeisen talvikauden ulkopuolelle, joten hankkeella ei arvioida olevan sanottavia vaikutuksia alueen norppakantaan. 56

59 Vaikutukset lepakoihin Tuulivoimaloiden vaikutuksia lepakoihin on tähän mennessä tutkittu pääasiassa maa-alueille sijoitettujen tuulivoimapuistojen yhteydessä, minkä takia käsitys merituulivoimapuistojen mahdollisista vaikutuksista niihin on vielä huomattavan puutteellinen. Ruotsissa Kalmarin tuulipuistossa tehdyssä tutkimuksessa (Ahlén ym. 2008) sekä paikallisten että muuttavien lepakoiden havaittiin kuitenkin yleisesti saalistavan tuulivoimapuiston alueella tai jopa tuulivoimaloiden lapojen ympärillä, mihin voivat olla syynä voimaloissa käytettyjen valojen puoleensa vetämät hyönteiset, mm. yöperhoset, joita lepakot yleisesti käyttävät ravinnokseen. Tutkimuksessa saalistavia lepakoita havaittiin merkittäviä määriä vielä yli 10 kilometrin etäisyydellä rantaviivasta. Veden päällä lepakoiden lentokorkeus on usein maa-alueita alhaisempi suurimman osan lentotoiminnasta sijoittuessa maksimissaan 40 metrin korkeudelle veden pinnasta. Saalistuslentojen aikana lepakoiden lentoradoissa ja -korkeuksissa esiintyy lisäksi huomattavaa vaihtelua, jolloin ne voivat myös altistua törmäyksille tuulivoimaloiden kanssa. Tuulivoimaloiden lepakoille aiheuttamien vaikutusten minimoimiseksi niiden sijoittamisessa tulisikin ensisijaisesti pyrkiä välttämään lepakoiden tunnettuja muuttoreittejä tai niiden suosimia saalistus- ja ruokailualueita, joilla lepakkoaktiivisuuden tiedetään luontaisesti olevan suuri Vaikutukset kasvillisuuteen Tuulivoimayksiköiden perustusten rakentaminen tuhoaa kohdealueen nykyisen pohjakasvillisuuden. Vaikutuksen suuruus riippuu keskeisesti perustamistavasta. Kasuuniperustus vaatii noin 3000 m² ja monopile- perustus noin 1000 m² suuruisen pohjan alan muokkaamisen. Yleensä merenpohjaan kohdistuvat rakentamistyöt aiheuttavat pohjasedimentin vapautumista veteen ja veden samenemista. Samentuminen puolestaan heikentää valorajoitteisten vesikasvien yhteyttämistä. Meriveden samentumisella voi olla vesikasvien kannalta suurikin merkitys, mikäli kiintoainetta vapautuu veteen niin paljon, että se estää valon läpäisyn syvempiin vesikerroksiin. Suunnittelualueella pohjat ovat kuitenkin kovia kallio ja lohkarepohjia sekä hiekka/sorapohjia ja pehmeää sedimenttiä on melko vähän. Siten vesirakennustöistä pohjakasvillisuudelle mahdollisesti aiheutuva haitta jää paikalliseksi ja kokonaisuutena vähäiseksi. Rakennusaikainen samentuminen on lyhytaikaista ja paikallista. Haitta poistuu nopeasti rakennustöiden päätyttyä. Ajallinen kesto voi vaihdella muutamasta päivästä viikkoon, sää- ja virtausoloista sekä pohjamateriaalista riippuen. Sähkönsiirtoon tarvittavat merikaapelit joko lasketaan merenpohjaan tai niille kaivetaan kaapelioja, jotta kaapelit ovat merenkäynnin ja ahtojäiden ulottumattomissa. Kaapeliojat ovat 1 1,5 m leveitä. Häiriintyvän vyöhykkeen leveys pohjaa kaivettaessa voidaan arvioida olevan noin 10 m. Niiltä osin, kun kaapeli joudutaan upottamaan, kaivutyöt hävittävät pohjan kasvillisuuden ja pohjaeliöstön kaapeliojien alueella. Kaapeleiden päälle takaisin laitettava maa-aines kuitenkin luo kasvualustan alueelle leviäville pohjakasveille Vaikutukset vesistöön ja veden laatuun Rakentamisen aikaiset vaikutukset Tuulivoimapuiston rakentaminen edellyttää ruoppausta perustusten rakentamisalueella ja mahdollisesti kaapeliojien kaivamista. Tuulivoimapuiston rakentamisen vesistövaikutuksia voidaan verrata tyypillisen ruoppaushankkeen tai merihiekannoston vaikutuksiin. Rakentamisen vaikutukset vedenlaatuun ovat lyhytaikaisia sameuden sekä kiintoainepitoisuuden nousuja. Lisäksi muita rakentamisesta aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia voivat olla ravinteiden ja haitta-aineiden vapautuminen pohja-aineksen sekoittuessa kaivutöiden yhteydessä. Perustustöiden aiheuttamat haitta-ainekuormitukset ja ravinnepitoisuuksien nousu ovat todennäköisesti kuitenkin hyvin vähäiset, sillä rakennusalueet sijoittuvat pohjille, joissa sedimentoitunutta ainesta on hyvin vähän Ramboll 57

60 Tuulivoimalayksikön perustamistavoilla kasuuniperustuksella tai monopile- eli junttapaaluperustuksella on hieman erilaisia vaikutuksia vesistöön. Kuva 4 4. Kasuuniperustus Kuva 4 5. Paaluperustus Kasuuniperustus edellyttää perusteellisia pohjatöitä kasuunin kohdalla. Kasuunin alusta tasataan, jonka jälkeen paikalle tuotava kasuuni täytetään soveltuvalla kiviaineksella. Jokaisen kasuunin kohdalta joudutaan todennäköisesti tekemään pohjan tasauksia n m 2 laajuiselta alueelta. Jos jokaisen perustuksen kohdalta joudutaan muokkaamaan maata keskimäärin yksi metri, syntyy perustustöissä muokattavia massoja enimmillään m 3. Massoja voidaan mahdollisesti hyödyntää osittain esim. kaapeliojien täytössä, osa massoista jouduttaneen läjittämään erikseen määritettäville meriläjitysalueille. Kasuuniperustuksessa perustuspaikan tasaamisesta aiheutuu veden samentumista. Hankealueen merenpohjasta on suuri osa moreenia. Hankealueen ruoppaus- ja läjitysmassat ovat kiveä sekä moreenia, joten samentuman voidaan arvioida ulottuvan muutamien satojen metrien etäisyydelle rakennusalueesta. Olosuhteista ja moreenin hienoaineosuudesta riippuen vaikutuksia voidaan havaita kauempanakin työkohteesta. Ruopattavat ainekset ovat puhtaita, joten rakennustyö ei aiheuta veden haitta-ainepitoisuuksien nousua. Ravinnepitoisuudet voivat hetkellisesti nousta hieman normaalia tasoa korkeammiksi, mutta vaikutus on paikallinen. Moreenipitoisen pohjan ruoppaamisella on havaittu olevan hyvin vähäisiä vaikutuksia veden laatuun (Lounais-Suomen vesiensuojeluyhdistys 1988). Monopile-menetelmässä tuulivoimalayksikkö juntataan pohjaan ja tällöin samenemisvaikutukset jäävät vähäisiksi. Moreenipohjalle rakentaminen voi edellyttää myös kaivutyötä, jolloin samentumavaikutukset ovat suurempia. Mikäli rakentaminen suuntautuu kalliopohjille, rakentaminen vaatii räjäytystöitä. Tästä aiheutuvat vaikutukset ovat lyhytkestoisia melu- ja samentumisvaikutuksia. 58