MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti Muita kuin assistentille sähköisesti toimitettuja mallivastauksia ei ole julkaistu tässä. Niitä voi etsiä laitoksen aulasta tai ao. opettajalta.

2 2 Tehtävä 1 (Saarikoski) Tapaus oli mukailtu vakuutuslautakunnan lausunnosta VKL 453/03 ( ). Esimerkkejä vakuutuslautakunnan lausunnoista löytyy osoitteesta Tapauksen ratkaisussa haettiin seuraavia seikkoja: VSL 47.3 :n mukaan voimassa olevaan edunsaajamääräykseen perustuva kuolemanvarakorvaus ei kuulu kuolinpesän varoihin. Korvaus jaetaan siten VSL:ssä säädettyjen perusteiden eikä lähtökohtaisesti PK:n säännösten mukaisesti. VSL 50 :n mukainen presumptio edunsaajamääräyksen omaiset tulkinnasta, jos muuta ei näytetä, on puoliso ja PK:n mukaiset perilliset (laillisessa perimysjärjestyksessä). Testamentin kytkentä henkivakuutuksen edunsaajamääräykseen jää hämäräksi. Ei ole edes väitetty, että testamenttia olisi annettu jälkeen tiedoksi vakuutusyhtiölle eikä muutoinkaan, että edunsaajamääräystä olisi muutettu VSL 48 :ssä edellytetyin tavoin kirjallisesti. Kysymys siis siitä, mitä X on edunsaajamääräyksellä tarkoittanut, ratkeaa sen perusteella, mitä kyetään osoittamaan X:n tarkoituksena olleen. Jos tämä jää epäselväksi, ratkeaa määräyksen sisältö VSL 50 :n presumptiosäännöksen mukaisesti. Jo 15 vuotta aiemmin eli vuonna 1987 tehdyn testamentin olemassaolo tuskin on kovin vahva indisio siitä, että X olisi tahtonut antaa vielä vuonna 2002 tekemälleen edunsaajamääräykselle vuoden 1987 testamenttia vastaavan sisällön. Vakuutushakemuslomakkeeseen ei ole myöskään tehty mitään merkintöjä edunsaajamääräystä ajatellen, vaan määräys on jäänyt lomakkeella olevan vakiotekstin varaan. Vaikea päätellä ainakaan sitä, että X olisi hakemusta täyttäessään nimenomaan halunnut viitata edunsaajamääräyksen osalta aiemmin testamentilla toteutuvaksi haluamaansa muutokseen lakisääteisestä perimysjärjestyksestä. Lopputulos: edunsaajamääräys on voimassa VSL 50 :n mukaisesti PK:n mukaan määräytyvän lakisääteisen perimysjärjestyksen perusteella elossa olevien rintaperillisten hyväksi. Vakuutusyhtiö on siten toiminut edunsaajamääräyksen mukaisesti varat jakaessaan. Tehtävä 2

3 3 (arvosteli Saarikoski, kysymyksen laati Aurejärvi) B:n velkavastuun vanhentuminen muuttaa alunperin yhteisvastuussa olleiden C:n ja D:n vastuun A:lle pääluvun mukaiseksi (VanhL 19.2 ). Pääluvun mukaiset osuudet ovat alunperin olleet euroa. A ei siten voi vaatia enää C:ltä mitään ja D:ltä vain eli euroa. 1 VanhL 16.1 vakuusoikeuden vanhentumisesta koskee nimenomaisen sanamuotonsa mukaan vain velallisen itsensä antamaa vakuutta, ei vierasvelkavakuutta, josta säädetään takauslaissa. Jos päävelka vanhenee, myös siitä annettu takaus ja TakausL 41 :n viittaussäännöksen mukaan myös vierasvelkapanttaus raukeavat. Näin vierasvelkavakuutta ei voida käyttää vanhentuneen päävelan maksuksi. Päävelan vanhentuminen B:n osalta merkitsee siten sitä, että A:n oikeus vaatia suoritusta E:n asettamasta vierasvelkapantista vähenee B:n pääluvun mukaista osuutta vastaavasti. Pantti on siis vastuussa päävelasta enää euron määrään asti. Maksamattoman velan määrä on kuitenkin tätä alhaisempi eli euroa, joten E:n asettama pantti käytännössä vastaa maksamattomasta osuudesta kokonaisuudessaan. A voi siten vaatia pantista euroa. Panttieksekuution menestyminen ei edellytä selvitystä D:n maksukyvyttömyydestä (TakausL 40 ja 41 ). 2 Pantinantajalle, jonka asettamasta vakuudesta suoritus päävelkaan realisoidaan, syntyy takautumisoikeus päävelallisia kohtaan soveltuvin osin kuten takaajallekin syntyisi (TakausL 28 ). 3 Edellä B:n velkaosuuden vanhentumisesta esitetystä seurannee kuitenkin, että E:lle syntyisi takautumisoikeus vain D:tä kohtaan ja enintään euron määrään asti. Siis ei parempaa oikeutta, kuin mitä päävelkoja A:lla oli. C:n VKL 2.2 :n mukainen oikeus esittää regressivaatimus kanssavelallistaan D:tä kohtaan on vaikeammin hahmotettavissa. C on maksanut B:n velkaosuuden vanhentumisen vaikutus huomioon ottaen yli oman osuutensa eli euroa. VKL 2.2 :n mukainen regressivaatimus menestynee D:tä vastaan ilman erityisperusteluja euron määrään asti. Tämän määrän ylittävältä osalta lienee Aurejärvi Hemmo 2004 s. 85 kohdalla esitettyyn viitaten katsottava, että kanssavelallisten keskinäinen vastuu harmaasta summasta ( eli eurosta) tasataan C:n ja D:n kesken puoliksi, koska heidän pääluvun mukaiset vastuunsa ovat yhtä suuret. Siis C voi vaatia regressinä D:ltä ,50 eli ,50 euroa. 1 Pääluvun mukaiset osuudet lasketaan VanhL 19.2 :n mukaan siitä määrästä, jonka maksamiseen velalliset ovat alun perin sitoutuneet (tai jonka maksamiseen heidät on määrätty). Vrt. Aurejärvi Hemmo 2004 s , jossa kirjoittajat puhuvat VanhL 19.2 :n ohitse lähinnä yleisemmistä velkakirjaoikeudellisista periaatteista. 2 Tämä vastaa myös ennen takauslain voimaantuloa vallinnutta oikeustilaa, joskin takauslakia valmisteltaessa esitettiin, että vierasvelkapantti rinnastettaisiin lailliseen (TakausL:ssa terminä on toissijainen ) takaukseen eli vierasvelkapanttivastuun realisoituminen edellyttäisi selvitystä velallisen maksukyvyttömyydestä. Poikkeus koskee asuntoluotosta vierasvelkapantin antanutta yksityishenkilöä. Silloin, kun päävelkana on asuntoluotto ja velallisen asunto on päävelan vakuutena, se on myytävä ennen kuin velkoja voi vedota yksityishenkilön antamaan vierasvelkapanttaukseen. Ks. HE 189/ Näin ei ollut aikaisemmassa oikeustilassa, vaan vierasvelkapantin antajalle syntyi regressioikeus velallista kohtaan lähinnä vain, jos oli niin erikseen sovittu. Ks. Havansi 1984, esinevakuusoikeudet s

4 4 Tapauksessa ei (onneksi) kysytty C:n mahdollisesta VanhL 19.3 :n mukaisesta oikeudesta esittää päävelkoja A:lle palautusvaatimus siltä osin kuin C on mahdollisesti maksanut oman päälukunsa mukaisen osuuden ylittävän osan eli euroa tietämättömänä B:n velkavastuun vanhentumisesta. Hankala tehtävä. Pisteitä yritettiin antaa kaikesta, mistä vain voitiin. Tehtävä 3 (Halila) Vajaavaltaisella ei yleensä ole oikeutta mennä takausvastuuseen. Tässä tapauksessa takausta koskeva rahamääräkään ei ollut aivan pieni. Huoltajallakaan ei säännönmukaisesti ole oikeutta mennä vajaavaltaisen puolesta takausvastuuseen tai hyväksyä takausvastuuta. Alaikäinen voi sen sijaan itse täysivaltaiseksi tultuaan hyväksyä takauksen. Siihen viittaavaa ei tässä kuitenkaan ole. Velkojan vilpitöntä mieltä ei suojata. Jos takaajan nimi on väärennetty, takaus ei sido. Tässä ei ollut varmuutta siitä, oliko kyseessä väärennös. Siksi on syytä mainita, että todistustaakka nimikirjoituksen aitoudesta on velkojalla, kun asiasta on tehty väite. Edustusoikeuden puuttuminen tarkoittaa kelpoisuuden puuttumista. Kysymys ei näin ollut toimivallan ylityksestä, johon voi kohdistua vilpittömän mielen suoja. C ei näin ole sidottu takaukseen. Tehtävässä oli olennaista, mikä on takauskumppanuusedellytyksen vaikutus D:n takaukseen. Jos D on antanut takauksen ennen muita, hänellä ei olisi ollut regressioikeutta näihin ja hän olisi täysi eli E:n vastuu antamastaan takauksesta. Jos takaukset on annettu yhtä aikaa ja samassa asiakirjassa ja velkoja on tästä asetelmasta asiakirjan perusteella perillä, takausvastuu säännönmukaisesti alenee pätemättömyyden vaikutuksesta pääluvun mukaisesti. D:n vastuu olisi E. Kun kyseessä on omavelkainen takaus, vekoja voi kääntyä D:n puoleen heti velan eräännyttyä. Takauksen sovittelu ei näytä soveltuvan tähän tilanteeseen. Sen sijaan voidaan pohtia OikTL 33 :n soveltumista D:n takaukseen, mikäli velkojan voitaisiin näyttää tienneen pätemättömyysperusteista. Tehtävä 4 (Könkkölä) Mallivastauksen pääpiirteet Tapaukseen soveltuu kauppalaki. Kysymys oikeudellisesta virheestä ja ostajan mahdollisuuksista saada sen johdosta myyjältä vahingonkorvausta

5 Oikeudelliseen virheeseen perustuvat vaatimukset ovat mahdollisia jo sillä perusteella, että sivullisen väitteelle on todennäköisiä perusteita. Tapauksessa Mikko P:n oikeudesta purkaa kauppa ja vaatia vahingonkorvausta ei voida tehdä lopullisia päätelmiä annettujen tietojen perusteella. Lähtökohtana on kuitenkin pidettävä, että Mikko P:llä on oikeus vaatimuksiinsa, kun huomioon otetaan sivullisen oikeudesta esitettävälle selvitykselle asetettu melko alhainen vaatimustaso (ks. Wilhelmsson Sevón Koskelo s. 110) Ostajalla on kauppalain 41 :n mukaan aina oikeus korvaukseen myyjältä kaupantekohetkellä kaupan kohdetta rasittaneen oikeudellisen virheen johdosta. Kaupan kohteen ja kateoston välinen hinnanero korvauksen perusteena kuitenkin edellyttää, että kateosto on tehty huolella ja kohtuullisessa ajassa kaupan purkamisesta. Mikäli kateoston kohteena oleva esine ei vastaa alkuperäisen kaupan mukaista esinettä, ei faktisten hintojen eroon perustuva korvaus yleensä tule kyseeseen. Tapauksessa Mikko P on tehnyt kateostonsa välittömästi purun jälkeen, eikä ilmeisesti ole selvittänyt mahdollisuuksia saada vastaava vene halvemmalla muualta. Lisäksi Mikko P:n ostama vene on ominaisuuksiltaan erilainen kuin alkuperäisen kaupan kohteena ollut vene. Mikko P:n mahdollisuudet saada veneiden hinnaneroon perustuva korvaus ovat heikot. Todennäköisempää on, että mahdollisen vahingonkorvauksen taso määritetään abstraktin laskutavan mukaan vertaamalla alkuperäisen kaupan kohteen hintaa muiden markkinoilta saatavissa olevien samanlaisten veneiden käypiin hankintahintoihin. 5 Tyypillisimmistä virheistä Korvauskysymystä ei ole osattu yhdistää oikeudellista virhettä koskevaan kauppalain erityissääntelyyn, vaan on selostettu vain yleisiä sopimusperusteisen vahingonkorvauksen normeja Usea vastaaja pyrki ratkaisemaan seikkaperäisesti Antti H ja Harri K:n väliseen oikeussuhteeseen liittyviä omistusoikeus- ym. kysymyksiä, joilla oli Mikko P:n vahingonkorvausoikeuden kannalta vain välillisempi merkitys (ratkaisun kannalta olennaista Harri K:n väitteiden uskottavuus) ja joita ei tapausselostuksen perusteella pystykään ratkaisemaan (ks. tähän liittyen myös seuraava huomio). Usea vastaaja käyttää paljon tilaa erilaisten tapahtumainkulkua koskevien oletuksien esittämiseen ja tekee sitten vielä päätelmiä näistä oletuksista. Eri asia on, että normin lopullinen soveltaminen voi jäädä riippuvaiseksi tapauksen tarkemmista (julkilausumattomista yksityiskohdista), mikä on usein syytä todeta vastauksessa (esim. jos X niin Y, jos taas B niin A). Vastaaja ei kuitenkaan voi rakentaa tapausta uudelleen jatkamalla itse kertomusta ja perustamalla vastauksensa suurelta osin itse rakentamaansa tapahtumainkulkuun, jolloin myös ratkaisun normiperusta on usein virheellinen. Tehtävä 5 (Hemmo) Tapauksessa on tullut arvioida kunnan vastuuta ja virkamiehen henkilökohtaista vastuuta, joka toki on käytännössä vähemmän tärkeä.

6 Vastuuarviointi lähtee tietoja antaneen virkamies X:n menettelyn huolellisuusarvioinnissa. Kysymyksessä olevan kaltainen tietojen antaminen on oikeuskäytännössä tehtyjen linjausten mukaan julkisen vallan käyttöä, joten tilanteeseen soveltuu VahL 3:2.2 :n mukainen ns. standardisäännös. Vastuu syntyy siten vain, jos tehtävän suorittamiselle sen laatu ja tarkoitus huomioon ottaen kohtuudella asetettavia vaatimuksia ei ole noudatettu. Käytännössä standardisäännös ei kuitenkaan ole juuri supistanut vastuuta normaalin tuottamussäännön mukaisesta. Tapauksessa on voinut esittää erilaisia virkamiehen menettelyä koskevia argumentteja. Toisaalta viranomaistoimintaan liittyy lähtökohtaisesti korkeahko huolellisuusvaatimus ja X:n on pitänyt ymmärtää rakennusoikeustiedon mahdollinen merkitys A:n kannalta, toisaalta X on ilmaissut kannanottonsa epävarmuuden ja tarjoutunut tarkistamaan asian. Huomiota on tullut kiinnittää myös A:n itsensä myötävaikutukseen, kun hän on luottanut epävarmaksi todettuun tietoon eikä ole välittänyt X:n tarkistusehdotuksesta. Myötävaikutus vähintäänkin supistaisi kunnan vastuuta, ellei vastuu jää kokonaan syntymättä tuottamuksen puuttumisen ja/tai myötävaikutuksen vuoksi. Erilaiset lopputulokset ovat tältä osin olleet hyväksyttäviä. Virkamies X voi itse olla vastuussa vain VahL 4:1.1 :n mukaisesti. Lievän tuottamuksen tapauksissa vastuuta ei synny lainkaan. Tavallisen huolimattomuuden tapauksessa vastuu olisi kohtuullisen korvauksen käsittävää ja toissijaista kunnan vastuuseen nähden. Törkeästä huolimattomuudesta tai tahallisuudesta ei selvästikään ole kysymys. Aiheutunut vahinko on puhdas varallisuusvahinko, joka tulee tapauksessa korvattavaksi, koska VahL 5:1 :n julkisen vallan käyttöä koskeva edellytys täyttyy. 6 Tehtävä 6 (Sisula-Tulokas) Ei toimitettu.