MALLIVASTAUKSET. Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti, ON-täydennystentti

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti, ON-täydennystentti

2 2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Esisopimus ei merkitse samaa kuin Letter of intent. Ks. Hemmo I s Asiakirjan otsikko on ristiriitainen. Esisopimus velvoittaa joko pääsopimuksen tekemiseen tai sopimuksessa määritellyn suorituksen tekemiseen. Letter of intent ei perusta sopimussidonnaisuutta, vaan merkitsee lähinnä saavutettujen neuvottelutulosten kirjaamista. Sopimuksen tyyppi on tulkinnanvarainen. Esisopimuksen puolesta puhuu ensinnäkin se, että sana Esisopimus on suomea, jota C hallitsee paremmin kuin englantia. Lisäksi sopimuksen sisältö on jo niin valmis, että sopijapuolten pääsuoritusvelvollisuudet käyvät ilmi. Luovutusaika ei ole välttämätön. Ellei siitä päästä yksimielisyyteen, osakkeet on luovutettava B Oy:n niitä vaatiessa. - Mikäli sopimuksen otsikko on C:n laatima, hän on ilmaissut itsensä väärin. Hän on tarkoittanut aiesopimusta, mutta käyttänyt sanaa esisopimus. A Oy ei kuitenkaan voi vedota tähän erheeseen, ellei B Oy tiennyt, että C tarkoitti pelkkää aiesopimusta. Ks. OikTL Sama koskee väärän yhtiön mainitsemista. Tältä osin on hyvinkin mahdollista, että B Oy:n piti tietää, että tarkoitus oli kaupata Z Oy:n osakkeita. Z Oy:n nimi on mahdollisesti mainittu neuvotteluissa, ja B Oy on ehkä voinut tehdä päätelmiä myös kauppahinnasta. Jos näin on, A Oy ei ole velvollinen myymään X Oy:n osakkeita, mutta kyllä Z Oy:n. Vaikka OikTL 32.1 ei soveltuisi, A Oy voisi ehkä vedota OikTL 33 :ään. OikTL 36 :n mukainen sovittelu tuskin tulisi kyseeseen, kun vastapuolina on kaksi yhtiötä. Tehtävä 2 (Matikainen) Tapauksessa on kysymys sopimusperusteisesta vahingonkorvauksesta ja sopimussakosta. Sopimusperusteista vahingonkorvausvastuuta ei ole säännelty yleislailla ja osapuolet voivat määrätä vahingonkorvauksesta sopimusehdoin. Sopimussakko vapauttaa velkojan esittämästä näyttöä vahingostaan ja velallisen rikkomus sellaisenaan laukaisee sopimussakon. Koska B ei osallistunut A Oy:n järjestämään kilpailuun, A:lla on oikeus vaatia B:ltä ainakin euroa. Sopimussakossa velallisen vastuu on luonteeltaan objektiivista. Sakon tuomitseminen ei edellytä velallisen tuottamusta eikä velallinen voi vapautua suorituksesta syyttömyystodistelun nojalla. Vetoamalla velkojan menettelyyn tai ylivoimaiseen esteeseen velallinen voi kuitenkin vapautua sopimussakosta. Koska B ei voi vedota A:n menettelyyn eikä ylivoimaiseen esteeseen, jollainen hänen oman managerinsa toiminta ei ole, B ei voi vapautua suorituksesta. Loukatulla osapuolella ei yleensä ole oikeutta vaatia saman rikkomuksen perusteella sekä sopimussakkoa että varsinaista positiivisen sopimusedun korvausta. Sopimussakko ja vahingonkorvaus ovat kumulatiivisia vain, milloin siitä on erikseen sovittu. Koska A ja B eivät ole sopineet kumulatiivisesta korvauksesta, A:lla ei ole oikeutta vaatia B:ltä euron sopimussakon lisäksi koko euroa vahingonkorvausta. Siltä osin kuin tosiasiallinen vahinko ylittää sopimussakon, velkoja voi saada korvauksen,

3 3 jos sakkoehdon ei katsota määräävän vahingonkorvauksen ylärajaa. Jos A todistaa, että tosiasiallinen vahinko ylittää sopimussakon 500 eurolla, A voi saada korvauksen myös tästä summasta. A:lla on siis oikeus vaatia B:ltä yhteensä enintään euroa. Sakkoehdolla on tapauksessa tuskin ollut tarkoitus rajata vahingonkorvauksen ylärajaa ottaen huomioon sopimussakon pienuus sekä sopimussakon ja palkkion välinen suuruussuhde. Tältä osin voi perustellusti päätyä toiseenkin lopputulokseen. Ks. Aurejärvi - Hemmo: Velvoiteoikeuden oppikirja s ja Tehtävä 3 (Halila) 3. Ensimmäiseksi tehtävässä jouduttiin miettimään sitä, rasittiko velkakirjan siirtoa A:lta B:lle pätemättömyyspeuste. Se voisi olla lähinnä lievä pakko. Oppikirjassa (Luotto-oikeuden perusteet) on sivuilla tarkasteltu KKO:n ratkaisuja 1936 II 115 ja 1997:67. Näistä jälkimmäinen ja uudempi tukee sitä kantaa, ettei pelkästään liiketoimien luonteen kertominen viranomaiselle täytä pätemättömyysperusteen tunnusmerkistöä. Kukaan vastaajista ei ollut osannut kytkeä vastaustaan näihin oppikirjassa selostettuihin ratkaisuihin. Olennaista oli tunnusmerkistön arvioiminen. Vastausta ei leimattu vääräksi, vaikka päätyi siihen, että OikTL 29 :n tunnusmerkistö täyttyi. Jos siirtoa ei rasittanut pätemättömyysperuste, C:n ja D:n maksut olivat päteviä. Jos katsotaan, että pätemättömyysperuste rasitti siirtoa, joudutaan arvioimaan maksusuojaa. Kun pätemättömyysperuste on lievä pakko, maksaja saa maksusuojan, vaikka amksu menee väärälle velkojalle, mikäli hän oli vilpittömässä mielessä pätemättömyysperusteen osalta. Oppikirjan mukaan myös takaaja saa tällaisen suojan (ks. s. 146). A on kieltänyt maksamasta velkakirjaa B:lle. Tätä kieltoa on arvioitava maksusuojan syntymisenn kannalta. Jotta kielto poistaisi tehokkaasti vilpittömän mielen suojan, siitä olisi pitänyt ilmetä kiellon peruste. Pelkkä kielto antaa mahdollisuuden siihen päätelmään, että A on vain tullut katumapäälle ja yrittää peruuttaa siirtoaan. Vilpittömän mielen osalta on myös kiinnitettävä huomiota C:n ja D:n erilaiseen asemaan. A ei ollut tehnyt ilmoitusta D:lle, mutta tämä oli maksanut puoliksi velan B:lle. Jos C:llä oli tietoisuus pätemättömyysperustesta, oliko D tullut tämän tietämään, kun maksutapa antaa vaikutelman C:n ja D:n yhteisestä menettelystä? Tehtävän yksityiskohtien hallitseminen osoittautui vaikeaksi. Keskimääräiset pisteet eivät kuitenkaan jääneet alhaisiksi, kun arvostelussa annettiin melko hyvin pisteitä lainkohtien riittävästä osaamisesta.

4 4 4 Tehtävä 4 (Mononen) Kyse on irtaimen liikekaupasta, johon sovelletaan kauppalakia. Vastauksessa oli olennaista pohtia ostajan konkurssin vaikutusta kauppaan. Olennaista oli tuoda esille seuraavat seikat: - konkurssi ei sinänsä muodosta purkuperustetta - myyjällä on velvollisuus tiedustella konkurssipesältä haluaako se sitoutua kauppaan. Mikäli konkurssipesä vastaa myöntävästi, ei kauppaa saa purkaa. Tällöin kauppahinta on ns. massavelkaa. - pääsääntö on, että jos tavara on luovutettu ostajalle, ei myyjällä ole oikeutta purkaa kauppaa (kaksi ensimmäistä trukkia) - toisaalta jos ostaja on asetettu konkurssiin ennen kuin tavara on luovutettu myyjällä on sekä passiivinen että aktiivinen pysäytysoikeus (kolmas trukki). Tällöin myyjä voi vaatia tavaran takaisin, ellei sitä heti makseta (kauppahinta on erääntynyt) tai konkurssipesä aseta riittävää vakuutta (kauppahinta ei ole erääntynyt) Tehtävä 5 (Hemmo) Tapauksen pääongelmat liittyvät valtion vahingonkorvausvastuuseen, mutta asiassa on voinut pohtia myös sopimuksen tai yksipuolisen lupauksen tai takauksen tunnusmerkkien täyttymistä. Vahingonkorvausvastuun osalta on tullut ottaa kantaa siihen, onko kysymyksessä julkisen vallan käyttö. KKO on vastannut asiaan kielteisesti, mutta lopputulosta olennaisempaa on kysymyksen rationaalinen pohdinta ja se, että vastaus etenee tämän jälkeen oikein. Jos kysymyksessä on julkisen vallan käyttö, tulee sovellettavaksi ns. standardisäännös, mutta varallisuusvahingon korvaaminen ei aiheuta lisäongelmia. Jos taas ollaan julkisen vallan käytön ulkopuolella, standardisäännös ei sovellu, mutta varallisuusvahinkojen korvaaminen edellyttää VahL 5:1 :n mukaisia erittäin painavia syitä. Tuottamus on joka tapauksessa vastuun edellytys, jota on tullut tarkastella. Harkinta suuntautuu tältä osin tiedotuksen muotoiluun ja

5 5 5 yhtiön tosiasiallisen tilan vaikutukseen. Näiltä osin on voinut esittää erilaisia argumentteja ja päätyä hyväksyttävästi vastakkaisiinkin lopputuloksiin. Mahdollisen korvausvastuun määrän osalta on tullut kysyä, täyttyykö syy-yhteysvaatimus eli voidaanko katsoa, että ilmoitus on vaikuttanut tavarantoimittajien käyttäytymiseen. Näin lienee tapahtunut, mikä onkin vastannut tiedottamiselle asetettuja tavoitteita. Edelleen on voitu kysyä, käsittääkö vastuu vain tiedottamisen jälkeen tapahtuneesta luotottamisesta seuraavat tappiot vai myös ne luottoriskit, jotka ovat tällöin olleet olemassa. Pohtia on voinut myös tavarantoimittajien mahdollista omaa myötävaikutusta.