MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti

Transkriptio

1 MALLIVASTAUKSET Velvoiteoikeus pakollinen aineopintotentti Muita kuin assistentille sähköisesti toimitettuja mallivastauksia ei ole julkaistu tässä. Niitä voi etsiä laitoksen aulasta tai ao. opettajalta.

2 2 Tehtävä 1 (Aurejärvi) Ei toimitettu. Tehtävä 2 (Saarikoski) Tapauksessa on erhemaksun osalta kyse perusteettoman edun palautuksesta ja vahingonkorvauksesta. Maksu on tullut kiistatta erheellisesti C:lle. Se on käytetty (paremminkin: tullut käytetyksi) C:n hyväksi hänen Y:lle olevan velkansa vähennyksenä. Suorituskondiktion edellytykset täyttyvät, eikä B:n mahdollinen tuottamus estä edunpalautuksen toteuttamista C:ltä A Oy:lle. Y voi (teoriassa) joutua palautusvastuuseen, jos näytetään, että A Oy tuli maksaneeksi Y:lle C:n velan, eli että Y on hyötynyt A Oy:n kustannuksella. Esillä olevassa tapauksessa varallisuudensiirto ei kuitenkaan ole yhtenäinen. Erhemaksu vain kohensi C:n asemaa niin, että hän pystyi lyhentämään velkaansa Y:lle. Näin ollen Y ei ole palautusvastuussa A Oy:- lle. C:n vilpittömällä mielellä ei ole merkitystä palautusvelvollisuuden syntymisen kannalta sinänsä, mutta se voi olla yksi peruste palautusvelan kohtuullistamiseen. C:n vilpittömään mieleen viittaava väite rahojen alkuperästä ( jokin lukuisista yleensä ajallaan maksamatta jääneistä keikkapalkkioista ) ei liene uskottava, ottaen huomioon C:n pimeä työskentely A Oy:n festivaaleilla ja se, että hän on toiminut Z:n eikä A Oy:n lukuun. Olosuhdefaktat eivät puolla ajatusta C:n vilpittömästä mielestä sen suhteen, onko hänellä todellakin ollut A Oy:ltä euron keikkapalkkiosaatava. Rahat ovat myös olleet C:n tilillä lyhyen aikaa ennen kuin ne ovat siirtyneet Y:lle. Asiassa ei ole esillä sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa C:n, Y:stä puhumattakaan, menetelleen tuottamuksellisesti A Oy:tä kohtaan. Viivästyskorko, jonka perusteena on B:n erehdyksen vuoksi viivästynyt velan maksu A Oy:ltä X Oy:lle, ei siten ole C:n tai Y:n korvattavaa vahinkoa. Lopputulos: C joutuu maksamaan A Oy:lle edunpalautusta euroa. Muut A Oy:n vaatimukset hylätään. Tehtävä 3 (Halila) Tapauksessa oli aluksi kysymys siitä, onko takaajan maksettava epävarma saatava. Takauslain 29 :ssä on säännös siitä, että päävelallinen kiistää velan mutta ei esitä riittävää näyttöä kiistämisen tueksi. Tällaisessa tapauksessa takaaja, joka maksaa velan, saa regressioikeuden päävelallista vastaan, vaikka velallinen ei olisikaan ollut suoritusvelvollinen. Tätä lainkohtaa sovellettaessa C:llä on oikeus regressiin velallista kohtaan. Vaikka myöhemmin

3 on vahvistettu, että velallisella oli vastasaatava velkojaa kohtaan, takaaja ei näin ole menettänyt regressioikeuttaan velallista kohtaan. Takaajalla ei ole oikeutta muun kuin päävelallisen antamaan panttiin. Kun pantti on tässä tapauksessa ulkopuolisen X:n antama, takaaja C ei pääse panttiin käsiksi. Tässä asiassa ei merkitystä olisi sillä, onko pantti annettu ennen takaussitoumusta vai sen jälkeen. Takauslain 31.2 :n mukaan takaaja saa vaatia koko takauksen perusteella maksamansa määrän siltä takaajalta, joka on antanut takauksen aikaisemmin. Kun D on antanut takauksen enne C:tä, C:llä olisi oikeus saada D:ltä koko maksamansa määrä eikä vain puolta siitä. Enempää ei kuitenkaan voi saada kuin mitä vaatii. Finessinä voidaan pohtia tässä yhteydessä vielä sitä, koskeeko edellä tarkasteltu epävarman saatavan maksamista koskeva takauslain 29 :n sääntö myös regressin turvaamista suhteessa kanssatakaajaan. Lainkohdan ratio huomioon ottaen vastaus on myönteinen. 3 Tehtävä 4 (Nybergh) Tapauksessa on kysymys uuden irtaimen esineen kaupasta ja virheen ajankohtaolettaman soveltamisesta. Irtaimen kauppaa koskevan kuluttajasuojalain (KSL) 1:4 mukaan kuluttajana pidetään tässä laissa luonnollista henkilöä, joka hankkii kulutushyödykkeen pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin harjoittamaansa elinkeinotoimintaa varten. Saman lain 5:1:n mukaan kyseisen luvun säännökset koskevat tavaran kauppaa, jossa myyjänä on elinkeinonharjoittaja ja ostajana kuluttaja. Tässä tapauksessa Aallon Akvaario Ky (jäljempänä myyjä) on myynyt uuden akvaarion Kaleva K:n yksityiskäyttöön (mitään elinkeinotoimintaan viittaavaa ei ole tapauksessa mainittu), joten KSL:n 5 luvun säännökset tulevat sovellettaviksi. KSL 5:12.1:n mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovitun. Jos ei muuta voida katsoa sovitun, tavaran tulee saman pykälän 2 momentin 4 kohdan mukaan olla pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jos pakkaus on tarpeen tavaran säilyttämiseksi tai suojaamiseksi. KSL 5:15.1:n (1258/2001) mukaan tavaran virheellisyyttä on arvioitava sen perusteella, millainen tavara on ominaisuuksiltaan vaaranvastuun siirtyessä ostajalle. Myyjä vastaa virheestä, joka tavarassa on ollut tänä ajankohtana, vaikka virhe ilmenisi vasta myöhemmin. Saman pykälän 2 momentin mukaan virheen oletetaan olleen olemassa vaaranvastuun siirtyessä ostajalle, jos se ilmenee kuuden kuukauden kuluessa tästä ajankohdasta, jollei toisin osoiteta tai oletus ole virheen taikka tavaran luonteen vastainen. KSL 5:29:stä ilmenee, ettei kuluttaja ole velvollinen tarkastamaan tavara ennen kaupantekoa. KSL 5:18:ssa säädetään virheen oikaisusta. Ostajalla on oikeus vaatia, että myyjä korjaa virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. Tällainen oikaisu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja siten, ettei ostajalle aiheudu siitä kustannuksia tai olennaista haittaa. Oletus, että virhe on ollut tavarassa voi siis kumoutua, kun mm. oletus on virheen luonteen vastainen. Tästä on kyse esimerkiksi silloin, kun havaitaan, että vika on tavanomaisen

4 kulumisen seurausta tai syntynyt tapaturmaisesti taikka kun havaitaan, että tavara on vahingoittunut väärän käsittelyn takia. Nyt kyseessä oleva virhe on laadultaan sellainen, että se on syntynyt tapaturmaisesti, joko ennen luovutusta ostajalle tai sen jälkeen. Koska akvaario on ilmeisesti ollut jonkin verran likainen ei voida sulkea pois, että mahdollinen naarmu on ollut vaikeasti havaittavissa liikkeessä. K:lla ei kuitenkaan ole ollut velvollisuutta tarkastaa akvaariota ennen kaupantekoa. Sinänsä on yhtä todennäköistä, että naarmu on ollut olemassa jo ennen luovutusta kuin, että se on syntynyt kuljetuksen aikana. Kun K heti kotiin tultua havaitsi naarmun, on todennäköistä, että se ei kuitenkaan ole syntynyt akvaarion käytössä. Jos akvaario taas on vahingoittunut kuljetuksen aikana on todennäköistä, ettei se ollut pakattu tavanmukaisella tai muuten sopivalla tavalla, jotta pakkaus olisi voinut suojata akvaariota. Tapauksesta ei tosin ilmene mitään seikkoja pakkauksen laadusta. Kun myyjä ei ole voinut osoittaa, että virhe on syntynyt luovutuksen jälkeen eikä, että oletus on virheen luonteen vastainen, eli ei voida havaita, että vika olisi syntynyt tapaturmaisesti tai akvaariota olisi käsitelty väärin ostajan toimesta, voidaan päätyä siihen, että KSL 5:15:n mukainen olettama siitä, että tavarassa on ollut virhe jo kaupantekohetkellä, on sovellettavissa nyt esillä olevaan tapaukseen. Näillä perusteilla myyjä vastaa siitä, että akvaario ei ole sopimuksenmukainen. Myyjän tulee joko korjata virheen tai toimittaa virheettömän tavaran. 4 Huom! Tämä mallivastaus on informatiivisista syistä laadittu seikkaperäisemmäksi kuin mitä tenttivastauksilta on vaadittu. 0n huomattava, että teoksessa Kivivuori, Irtaimen kaupasta (1996, s. 73) oleva esitys on ajalta ennen 5:15:n lainkohdan nykyistä muotoa. Tenttiin valmistautumisen yhteydessä tulisi muistaa, että kaikkia relevantteja normeja ei käsitellä tutkintovaatimuskirjallisuudessa, varsinkaan jos julkaisuajasta on kulunut aikaa. Lainsäädäntö, siinä laajuudessa kuin se on listattuna opinto-oppaassa (s. 74), on siis luettava ja sitä on myös seurattava. Tämä huomautus johtuu siitä, että osoittautui, ettei kukaan tällä kierroksella vastauksessaan osoittanut tuntevansa KSL 5:15 (1258/2001) vaikka se tuli voimaan jo Tehtävä 5 (Hemmo) A:n mahdollinen korvausoikeus ei ole vanhentunut. Vanhentuminen tapahtuu VahL 7:2 :n mukaan kymmenessä vuodessa vahingon tapahtumisesta, joka tapahtuminen tällaisessa tilanteessa tarkoittaa vahinkoseuraamuksen ilmenemistä. Kun sairaus on havaittu vasta vuonna 2003, korvausoikeus on avoinna, eikä se, että vahinko on johtanut altistus on hyvin kauan sitten tapahtunutta, muuta tilannetta. X Oy voi ensinnäkin olla vastuussa tuottamusperusteella. Tältä osin tuottamus edellyttäisi, että yhtiössä olisi poikettu työsuojeluviranomaisten vahvistamista ohjearvoista tai että yhtiöllä olisi pitänyt olla tieto asbestin vaarallisuudesta myös ohjearvojen rajoissa pysyttäessä. Tapausselostuksen mukaan ensimmäinen edellytys ei täyty, eikä myöskään liene perusteita puoltaa käsitystä, jonka mukaan yksittäisellä yrityksellä olisi pitänyt olla alan viranomaista parempaa tietoa riskeistä.

5 Lisäksi on tullut pohtia X Oy:n mahdollista tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Oppikirjassa eritellään seikkoja, jotka ovat tulleet kysymykseen ankaran vastuun käyttö alaa arvioitaessa. Näitä ovat esimerkiksi toiminnan mahdollinen erityinen vaarallisuus, liityntä elinkeinotoimintaan, taloudellisen edun tavoittelu, osapuolten mahdollisuudet vaikuttaa vahinkoriskeihin ja mahdollinen samankaltaisuus säädetyn lain tuntemiin ankaran vastuun tilanteisiin nähden (s ). Asbestin osalta on kuitenkin olemassa KKO:n nimenomainen linjaus, jossa on katsottu, ettei ankaraa vastuuta ole syntynyt asbestialtistuksen aiheuttamista vahingoista, kun asbestin todellista vaarallisuutta ei altistusajankohtana ole tunnettu (KKO 1998:88, s. 80). A:lla ei siten näytä olevan oikeutta saada vahingonkorvausta X Oy:ltä. Kysymys meni yllättävän huonosti, vaikka sitä laadittaessa pidettiin helpohkona. Monet vastaajat keskittyivät joko pelkkään tuottamusvastuuseen tai ankaraan vastuuseen, vaikka molemmat ovat tapauksessa relevantteja. Eräillä menivät uudet ja vanhat vanhentumisnormit sekaisin. Vanhentumiskysymys sai myös joillakin tarpeettoman laajaa huomiota, kun se kuitenkin oli varsin yksinkertainen. 5