LAPIN ETELÄISTEN OSIEN TUULIVOIMASELVITYS 16WWE LAPIN LIITTO Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys Länsi-Lappi

Transkriptio

1 LAPIN ETELÄISTEN OSIEN TUULIVOIMASELVITYS 16WWE LAPIN LIITTO Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvitys Länsi-Lappi

2

3

4 2

5 SISÄLTÖ 3 1 JOHDANTO SELVITYKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT Työn tausta ja tavoitteet Selvityksen kulku ja aikataulu Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Pisteyttävät kriteerit Poissulkevat kriteerit Analyysin aineistot ja lähtötiedot Paikkatietoaineistot Suomen tuuliatlas TAUSTATIETOA TUULIVOIMAN RAKENTAMISESTA, MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSTA JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kaavoitus, luvitus, lainsäädäntö ja inventoinnit Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaavoitus Maakuntakaavat Lapin eteläosien alueella Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen Asemakaavoitus Suunnittelutarveratkaisu YVA-menettely Luvitus Valtakunnallisten inventointien, suojeluohjelmien ja suojelualueiden huomioon ottaminen Teknis-taloudelliset lähtökohdat Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima maailmalla Suomen näkymät Tuotanto Tilantarve Ympäristövaikutukset Vaikutukset ihmisiin Meluvaikutukset Valo- ja varjovaikutukset Vaikutukset virkistykseen Vaikutukset maisemaan Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky Vaikutukset linnustoon Törmäysriski Vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin Vaikutukset pesimälinnustoon ja rakentamisen häiriövaikutukset Lieventämiskeinot Yleistä Lapin eteläosien alueen linnustosta ja reiteistä Vaikutukset lepakoihin Vaikutukset maa- ja kallioperään Vaikutukset vesistöihin ja pohjavesiin Vaikutukset kasvillisuuteen Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen... 46

6 Vaikutukset kansantalouteen ja aluetalouteen Vaikutukset turvallisuuteen ja teleliikenteeseen Vaikutukset liikenteeseen Yhteisvaikutukset TUULIVOIMASELVITYS LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEELLA Tarkastelualue Merituulipuistot tarkastelualueella Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus Tornion Röyttän tuulivoimapuisto Kohdealueet jatkosuunnitteluun (maakuntakaavaan ehdotetut tuulivoima-alueet) Olosvaara, Pello (tarkastelualue 6) Palovaara Ylinen Pahtarova, Pello-Ylitornio (tarkastelualue 22) Paovaara Martinvaara Huhtavaara, Ylitornio-Pello (tarkastelualue 23) Reväsvaara, Ylitornio (tarkastelualue 24a) Holstinharju Maksniemi Syväojankangas, Kemi-Simo (tarkastelualue 55a) Ala-Raumo Laivakangas Rajakangas, Tornio (tarkastelualue 56a ja b) Putaankangas Leipiö Näätämaa, Simo (tarkastelualue 62) Onkalo-Posonpalo, Simo (tarkastelualue 63) Onkalo Korkiamaa Patokoski, Simo (tarkastelualue 65) Kohdealueet jatkosuunnitteluun (maakuntakaavaan ehdotetut tuulivoiman suunnitteluun soveltuvat alueet) Jouttivaara-Iso Kerovaara (tarkastelualue 10) Isovaara-Honkavaara, Ylitornio-Pello (tarkastelualue 11) Viisavaara, Ylitornio (tarkastelualue 24b) Palovaara-Kaakamavaara-Korttovaara, Tornio (tarkastelualue 50) Varevaara, Tervola (tarkastelualue 53) Palokivalo-Sarvijärvenaapa, Tervola-Simo (tarkastelualue 54) Tornivaara-Kivivaara-Puukkokumpu, Keminmaa (tarkastelualue nro 55b) Karsilonmaa-Honkamaanjänkkä, Tornio (tarkastelualue 56c) Viitakoski-Laajapalo, Keminmaa (tarkastelualue nro 57) Tainivaaranaapa, Simo (tarkastelualue 66) Valkiavaara, Tervola (tarkastelualue 67) Mäntyvaara, Tornio (tarkastelualue 68) Kohdealueet, ei jatkosuunnitteluun Laitavaara Iso-Apina Pihlajavaara, Pello (tarkastelualue 9) Kuusikkokivalo, Tervola (tarkastelualue nro 58) Yhteenveto Länsi-Lapin tuulivoiman tarkastelualueisiin tulleesta palautteesta Länsi-Lapin maakuntakaava-alue, yhteenveto ja kokonaispotentiaali TUULIPUISTOJEN SÄHKÖNSIIRTO Mahdolliset sähköverkkoliitynnät Yhteenveto tuulivoimaselvitykseen tulleesta palautteesta Sähköverkkoliitynnän teknis-taloudellinen tarkastelu LÄHTEET

7 5

8 6 LIITTEET 1 Koko selvitysalueen yleiskartta 1: (A1) 2 Länsi-Lappi, teemakartta: maisema, kulttuuriympäristö, luonto ja virkistys 1: (A4) 3 Länsi-Lappi, kohdekartat: alueet jatkosuunnitteluun 1: (A3) 4 Rovaniemi, teemakartta: maisema, kulttuuriympäristö, luonto ja virkistys 1: (A3) 5 Rovaniemi, kohdekartat: alueet jatkosuunnitteluun 1: (A3) 6 Rovaniemi, näkemäalueanalyysi, tarkastelualue 31 7 Itä-Lappi, teemakartta: maisema, kulttuuriympäristö, luonto ja virkistys 1: (A3) 8 Itä-Lappi, kohdekartat: alueet jatkosuunnitteluun 1: (A3) 9 Paikkatietoanalyysin kriteerit 10 Tuulimallinnukset, yhteenveto 11 Havainnekuvat ja kohdistuskartat, tarkastelualueet 23, 24, 56, 27 ja 13 Raportin valokuvat Jarkko Männistö, Pöyry Finland Oy, ellei toisin mainittu.

9 7

10 8

11 9 1 JOHDANTO Vuonna 2009 voimaan tulleissa tarkistetuissa valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on edellytetty, että maakuntakaavoituksessa osoitetaan tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet rannikko- ja merialueiden lisäksi myös sisämaa-alueilla. Vuoden 2009 lopulla käyttöön otettu valtakunnallinen Tuuliatlas on kartoittanut aiempaa tarkempaa tietoa tuulisuudesta koko maassa, ja tuulivoimaloiden nopeasti etenevä tekninen kehitys mahdollistaa jatkossa myös sisämaa-alueiden entistä kattavamman tarkastelun tuulivoimatuotantoon. Lapin liitto käynnisti kesällä 2010 tuulivoimaselvityksen, jossa kartoitetaan uutta tietoa maakunnan eteläisten osien rannikko- ja sisämaa-alueilta eli Länsi-Lapista, Rovaniemeltä sekä Itä-Lapista. Työn tavoitteena on ollut kartoittaa Lapin eteläisten osien parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvia alueita, selvittää alueiden teknisiä ja ympäristöön liittyviä edellytyksiä tuulivoimarakentamiseen sekä laatia alueista kohdekuvaukset ja suosituksia jatkosuunnitteluun. Maakunnallinen tuulivoimaselvitys kokoaa laajamittaista ja monipuolista tietoa tuulivoimarakentamisen tarkempaan suunnitteluun. Selvityksen perusteella Lapin eteläosien alueella on merkittävä tuulivoimarakentamisen potentiaali. Selvitystyötä on valvonut ympäristöministeriön asettama valtakunnallinen ohjausryhmä, ja käytännön työtä on ohjannut Lapin liiton asettama työryhmä. Työryhmän puheenjohtajana on toiminut suunnittelujohtaja Riitta Lönnström ja jäseninä Juha Piisilä ja Terhi Halonen Lapin liitosta sekä Pekka Herva, Timo Jokelainen, Päivi Lundvall ja Leena Ruokanen Lapin ELY-keskuksesta. Työryhmä on määritellyt selvityksen kriteerit ja etenemistavan vaiheesta toiseen sekä kommentoinut käynnissä olevaa selvitystyötä. Tämän lisäksi työ on edennyt yhtä matkaa Länsi-Lapin maakuntakaavan valmistelun kanssa, ja työtä on esitelty maakuntakaavan ohjausryhmälle useaan otteeseen. Selvityksen on laatinut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Projektipäällikkönä on toiminut Elina Kataja, teknisestä selvityksestä on vastannut Paula Kohvakka ja paikkatietoanalyysistä Pekka Hurskainen. Karttojen laadinnasta on vastannut Inka Kytö ja tuulimallinnuksista Mira Hulkkonen sekä Atte Lohman. Luontovaikutusten arvioinnista ovat vastanneet Juha Parviainen ja Harri Taavetti. Maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvista vaikutuksista ovat vastanneet Elina Kataja ja Inka Kytö. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnista on vastannut Timo Laakso; vaikutuksista ihmisten elinoloihin, elinkeinoihin ja matkailuun sekä yhdyskuntarakenteen vaikutusten arvioinnista Saija Miettinen-Tuoma ja Arto Ruotsalainen. Havainnollistukset on laatinut ja maastovalokuvat ottanut Jarkko Männistö. Näkemäalueanalyysin on laatinut Arto Vuorela. Vantaalla Pöyry Finland Oy

12 10

13 11 2 SELVITYKSEN TAVOITTEET JA MENETELMÄT 2.1 Työn tausta ja tavoitteet Tämä raportti on osa Lapin eteläosien tuulivoimaselvitystä. Selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava-alueilla. Selvitystä on ohjannut ympäristöministeriön asettama ohjausryhmä, ja käytännön työtä on ohjannut työryhmä, jossa on edustajia Lapin liitosta sekä Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Selvityksen on laatinut konsulttityönä Pöyry Finland Oy. Kuva 1 Selvitysalue: Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava-alueet Selvitys eteni erityisesti alkuvaiheessa yhtä aikaa Länsi-Lapin maakuntakaavan valmistelun kanssa. Tuulivoimaselvityksen työohjelma ja kriteerit esiteltiin Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmälle ja , ja alustavia tuloksia esiteltiin Selvitystä esiteltiin lisäksi Länsi-Lapin maakuntakaavan seminaarissa toukokuussa Länsi-Lapin osalta selvityksen luonnos valmistui syksyllä 2011 ja asetettiin nähtäville Länsi-Lapin maakuntakaavan luonnoksen yhteydessä. Liitto ja ohjausryhmä tekevät selvityksen ja palautteen pohjalta päätöksen maakuntakaavaan esitettävistä tuulivoimakohteista. Vuorovaikutusmenettelyt kaavoituksen yhteydessä vaikuttavat osaltaan kohteiden määrään ja sijaintiin sekä tarkempaan rajautumiseen.

14 12 Tuulivoimaselvitys koostuu kolmesta päävaiheesta: paikkatietoanalyysistä, teknistaloudellisesta tarkastelusta sekä vaikutusten arvioinnista. Vaiheet ovat kulkeneet osin samanaikaisesti. Selvitys sisältää eri työvaiheissa tunnistettujen tuulivoima-alueiden kohdekuvaukset, vaikutusten arvioinnin, havainnollistuksia luonteeltaan erityyppisistä kohteista sekä suosituksia jatkosuunnitteluun. Parhaiksi arvioiduista kohteista on lisäksi laskettu tuotantoarvio. 2.2 Selvityksen kulku ja aikataulu Aloitusvaihe Maakunnallinen tuulivoimaselvitys käynnistyi Lapin eteläosien alueella kesäkuussa 2010 lähtötietojen keruulla ja analysoinnilla sekä alustavien kriteerien määrittelyllä paikkatietoanalyysiä varten. Selvitys on kulkenut samanaikaisesti Länsi-Lapin maakuntakaavan laadinnan kanssa. Selvityksen tavoitteena on ollut kartoittaa tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita maakunnallinen mittakaava huomioon ottaen. Kriteerien perusteella on määritelty, mitä alueita alustavassa vaiheessa on rajattu pois tai otettu mukaan tarkasteluun tietyin varauksin, esimerkiksi asettamalla alueille suojaetäisyyksiä. Kriteerejä testattiin ja tarkistettiin työn edetessä liiton kanssa käytyjen keskustelujen sekä selvitykselle asetetun työryhmän ja Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmän päätösten perusteella. Alustavia kriteerejä ja työn tavoitteita esiteltiin työryhmän 1. kokouksessa Paikkatietoanalyysi Kriteerien määrittelyn jälkeen käynnistettiin paikkatietoanalyysi, jossa tarkasteltiin paikkatietomuodossa olevaa lähtötietoa yhteismitallisessa muodossa eri osa-alueilta, mm. tuulisuuteen, maankäyttöön, korkeussuhteisiin, verkkoliityntään sekä luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteisiin ja asutukseen liittyen. Eri kriteereihin liittyen laadittiin myös vaihtoehtotarkasteluja. Työryhmän esityksen perusteella kriteerit määriteltiin melko väljiksi, jotta alustavissa analyyseissä voitiin tunnistaa mahdollisimman laajoja alueita. Paikkatietoanalyysin perusteella määriteltiin aluksi ne alueet, joilla ei ollut suoraan poissulkevia tekijöitä, ja näiden pohjalta alueita tutkittiin tarkemmin mm. tuulisuutta ja ympäristön reunaehtoihin liittyvää toteutettavuutta painottaen. Paikkatietoanalyysissä käytetyt kriteerit on kuvattu tarkemmin luvussa 2.3. Paikkatietoanalyysin vaiheita on kuvattu tarkemmin raportin liitteessä 9. Paikkatietoanalyysistä esiteltiin alustavia tuloksia työryhmän 2. kokouksessa sekä Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmän kokouksessa Tämän jälkeen laadittiin paikkatietoanalyysissä vaihtoehtotarkasteluja, joissa testattiin mm. suhteellisen korkeusaseman jättämistä pois tarkastelusta. Tällöin tuloksena tunnistetut alueet olivat niin laajoja, ettei analyysin perusteella ollut vielä mahdollista siirtyä tarkempaan tarkasteluun. Paikkatietoanalyysivaiheessa pidettiin ylimääräinen työneuvottelu Metsähallituksen kanssa koskien suojeltujen petolintujen pesäreviirien huomioon ottamista. Täsmennettyjen lähtötietojen perusteella laadittiin tarkennettu paikkatietoanalyysi. Työvaiheen päätteeksi ohjelmoitiin alustavat teknis-taloudelliset analyysit ja vaikutusten arvioinnin työvaiheet.

15 13 Kuva 2 Paikkatietoanalyysissä määritellyt alueet, joilla ei ole suoraan poissulkevia tekijöitä Alustava teknis-taloudellinen tarkastelu ja vaikutusten arviointi Alustavassa teknis-taloudellisessa tarkastelussa karsittiin, rajattiin ja yhdisteltiin paikkatietoanalyysissä tunnistettuja alueita painotusten ja ympäristövaikutusten perusteella. Työvaiheen tavoitteena oli rajata jatkotarkastelukohteiden lukumäärää keskittyen parhaisiin alueisiin sekä käynnistää vaikutusten arvioinnit teknisen tarkastelun rinnalla. Laskennallisen paikkatietoanalyysin rinnalle tuotiin tässä työvaiheessa arvottava menetelmä, jossa yksittäisten alueiden edellytyksiä tarkasteltiin suunnittelun näkökulmasta sekä asiantuntija-arviona, maakuntakaavan tavoitteet ja erityyppiset vaikutukset huomioon ottaen. Alustavia alueita (noin 100 kpl) käytiin yksitellen läpi aluksi hyvin karkealla tasolla ja työvaiheen edetessä vähitellen tarkentaen. Karsintaa tehtiin käsityönä siten, että erityisesti tuulisuutta sekä suhteellista korkeusasemaa sisämaan kohteiden osalta painotettiin. Tietoja alustavista tarkastelualueista koottiin taulukkoon, jossa kuvattiin mm. alueiden pinta-ala, maaston korkeusvaihtelu, tuulen minimi- ja maksiminopeus eri korkeuksilla (100 ja 150 m), etäisyys sähköasemasta, alueen maankäyttö sekä havaintoja teknisestä ja ympäristöllisestä toteutettavuudesta. Alustavassa teknisessä tarkastelussa ei suoraan määritelty alueiden vähimmäispintaalaa, mutta työryhmässä sovittiin, että alle 1 km 2 suuruiset paikkatietoanalyysissä tunnistetut alueet jätetään pääsääntöisesti maakunnallisen tarkastelun ulkopuolelle.

16 14 Lisäksi esitettiin työryhmälle alustava arvio, jonka mukaan realistinen toteutuskelpoinen tuulipuisto olisi vähintään noin 5-7 voimalan kokonaisuus, arvioidun tuotannon suhde investointikustannuksiin huomioon ottaen. Alustavien teknis-taloudellisten tarkastelujen ja ympäristövaikutusten arviointien perusteella alue-ehdokkaat luokiteltiin kolmeen luokkaan: mukaan jatkotarkasteluun / tietyin reunaehdoin jatkotarkasteluun / ei jatkotarkasteluun. Kohdetaulukossa esitettiin 64 aluekokonaisuutta, joista 15 sijaitsi tarkastelussa määritellyllä rannikkovyöhykkeellä ja 49 sisämaassa. Alustavan teknis-taloudellisen tarkastelun ja ympäristövaikutusten arvioinnin tuloksia esiteltiin työryhmän 3. kokouksessa , jolloin käytiin aineistoa läpi kohteittain ja sovittiin alueiden edelleen rajaamisesta. Jatkotarkasteluun ja tarkennettuja teknistaloudellisia mallinnuksia sekä ympäristövaikutusten arviointeja varten esitettiin työryhmän kokouksen perusteella 36 potentiaalisinta kohdetta. Tilannekatsausta esiteltiin Länsi-Lapin osalta maakuntakaavan ohjausryhmälle Rovaniemen ja Itä-Lapin osalta tilannekatsausta esiteltiin Ympäristöministeriön ohjausryhmälle Kuva 3 Esimerkki selvityksen työkartasta: soveltuvat alueet ja alustavat jatkotarkastelualueet, selvitysalueen länsiosat

17 Tarkennettu vaikutusten arviointi ja kohdekuvaukset 15 Valittujen alueiden osalta teknis-taloudellista tarkastelua ja vaikutusten arviointia tarkennettiin. Kustakin alueesta laadittiin kohdekuvaus, jota selvityksen edetessä täydennettiin suosituksilla jatkosuunnitteluun. Kaikissa jatkotarkastelukohteissa tuulivoimarakentamisen ympäristövaikutukset arvioitiin maakuntakaavan edellyttämällä tarkkuustasolla, keskittyen erityisesti merkittäviin vaikutuksiin ja arvokohteisiin. Vaikutuksien kohdekohtaisissa arvioissa nostettiin esille erityisesti maisema ja kulttuuriympäristö, luonnonarvot (erityisesti linnusto) sekä ihmisten elinympäristö, paikalliset elinkeinot, virkistys ja matkailu. Muita vaikutuksia (mm. vaikutukset maaperään ja vesistöihin, alue- ja yhdyskuntarakenteeseen sekä aluetalouteen, vaikutukset turvallisuuteen ja liikenteeseen sekä yhteisvaikutukset) tarkasteltiin yleisellä tasolla. Jatkotarkastelukohteet esitettiin kartoilla, joilla kuvattiin myös luonnon, maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta arvokkaat alueet ja kohteet sekä asutus ja loma-asutus. Kohdekuvaukset sekä vaikutusten arvioinnit ovat tämän raportin luvuissa 4, 5 ja 6 erikseen Länsi-Lapin, Rovaniemen ja Itä-Lapin osalta. Kohdekartat ovat tämän raportin liitteinä. Valittujen kohteiden tarkennettu teknis-taloudellinen arviointi ja alustava tuulipuistosuunnittelu Parhaiksi arvioitujen kohteiden osalta laadittiin tarkennetut teknis-taloudelliset analyysit. Ennen varsinaisten mallinnusten laatimista kohdealueet rajattiin mm. maisemaan, luonnon ja ympäristön arvoihin sekä asutukseen liittyvien vaikutusten perusteella sekä keskittyen tuulisuudeltaan parhaisiin alueisiin. Alustava tuulipuistosuunnittelu oli perusteltu työvaihe riittävän luotettavan teknisen toteutuskelpoisuuden määrittelemisen lähtötiedoksi. Tarkasteltavien alueiden todellista teknistä toteutettavuutta ei voida määrittää luotettavasti, ellei tuulipuiston koosta, tuotannosta ja investointikustannuksista ole alustavaa käsitystä. Ainoastaan alueen pinta-alaan perustuvat arviot kullekin alueelle mahtuvasta kapasiteetista yleensä yliarvioivat todellisen kapasiteetin. Toisaalta tuulipuiston koolla on kokemusten perusteella erityisesti sisämaan kohteissa usein kriittinen vaikutus projektin kannattavuuteen. Lisäksi tuuliatlaksen tyypillinen resoluutio (2,5 km x 2,5 km) Lapin alueella ei ota huomioon ruudukon sisällä olevien maastonmuotojen vaikutusta tuotantoon. Tuulimallinnuksella, jossa on otettu huomioon myös maaston pinnanmuodot, on tuulivoimalat mahdollisia sijoittaa tuotannollisesti parhaisiin paikkoihin. Siten voidaan arvioida myös saatavaa tuotantoa luotettavammin kuin pelkän pinta-alan perusteella. Edellä kuvatun perusteella erikseen valituille rajatuille alueille tehtiin tuulimallinnus, jossa lähtötietona olivat Ilmatieteen laitoksen tuuliatlas sekä Maanmittauslaitoksen maastonkuvausaineisto (korkeuskäyrät 5 m välein). Mallinnus toteutettiin WAsPohjelmalla, joka on tuulivoimasovelluksiin yleisesti käytetty lineaarinen virtausmalli. Mallinnuksen tuloksena saatiin kunkin alueen tuuliresurssikartta, joka kuvaa tuulennopeutta rajatun alueen kussakin hilaruudussa. Resurssikartat laskettiin kussakin kohteessa alueen erityisominaisuuksiin parhaiten soveltuvalle tuulivoimalan napakorkeudelle (esimerkiksi 100 m tai 150 m).

18 16 Tämän työvaiheen perusteella jatkotarkastelukohteisiin tehtiin alustava tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelu, joka toteutettiin WindFarmer-ohjelmalla. Tuulivoimaloiden sijoittelussa otettiin huomioon mm. paikan soveltuvuus, mallinnettu tuulennopeus (ensisijainen kriteeri vähimmäisehtojen täyttyessä), etäisyys asuinrakennuksiin ja loma-asuntoihin, alueella kulkevat yleiset tiet, rautatiet ja voimajohdot erityyppiset suojelualueet, maastonmuodot ja maaperä hyvin karkealla tasolla sekä turbiinien vaikutukset toisiinsa, eli nk. varjostushäviöt. Varjostushäviöistä todettiin, että niiden tulisi jäädä enimmillään noin seitsemään prosenttiin koko tuulipuiston osalta. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että tuuliatlas odotetusti yliarvioi tuulisuuden verrattuna mallinnettuihin arvoihin erityisesti rannikolla. Sisämaa-alueilla arvojen ero on jonkin verran pienempi. Mallinnus myös tuo esille pienemmän mittakaavan vaihtelun tuulennopeudessa, mikä on välttämätön tieto teknisesti toteutuskelpoisen tuulipuiston sijoitussuunnitelman laatimiselle. Erityisesti sisämaan kohteissa potentiaaliset alueet saadaan esille vain erikseen laaditun tuulimallinnuksen avulla. Länsi-Lapin tarkastelualueiden teknis-taloudellisia analyysejä sekä vaikutusten arviointia esiteltiin maakuntakaavan ohjausryhmälle kokouksessa Länsi- Lapin maakuntakaavatyön seminaarissa esiteltiin selvitystä ja alustavia tuloksia. Länsi-Lapin maakuntakaavan luonnos valmisteluaineistoineen oli nähtävillä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaava-alueiden osalta esiteltiin tuulivoimaselvityksen alustavia tuloksia, teknis-taloudellisia analyysejä sekä vaikutusten arviointia Rovaniemellä ja Kemijärvellä Lisäksi Kemijärven kaupungin alueella sijaitsevia kohteita esiteltiin Kemijärven kaupunginvaltuustolle Selvitysaineisto lähetettiin vuodenvaihteessa Rovaniemen ja Itä-Lapin kunnille, verkkoyhtiöille sekä Metsähallitukselle lausuntoja varten. Saatua palautetta on kuvattu yhteenvedossa luvuissa Error! Reference source not found. ja Error! Reference source not found.. Yhteenveto ja johtopäätökset Työn loppuvaiheessa tarkastelualueita vertailtiin teknisen toteutettavuuden sekä ympäristön reunaehtojen perusteella. Kohdekuvaukset, suositukset ja karttaesitykset viimeisteltiin sekä laadittiin yhteenveto ja johtopäätökset selvityksen tuloksista. Yhteenvedot on esitetty maakuntakaava-alueittain kunkin pääluvun lopussa. Valmis työ esiteltiin Lapin liiton hallitukselle Rovaniemelle

19 17 Kuva 4 Kaavio selvityksen vaiheista 2.3 Analyysimenetelmät ja arviointikriteerit Työn tarkoituksena oli tunnistaa teknisesti toteutuskelpoisia, riittävän laajoja maaalueita, joilla ympäristön asettamat reunaehdot eivät merkittävästi rajoita alueiden tuulivoimarakentamista ja -tuotantoa, ja joilla yhteensovittamisen tarve muun maankäytön suhteen on vähäinen. Työn lähtökohdaksi määriteltiin paikkatietopohjaista analyysiä varten alustavat kriteerit, joita tarkistettiin työn edetessä mm. vaihtoehtotarkastelujen sekä työryhmän päätösten perusteella. Kriteerit olivat luonteeltaan joko pisteyttäviä (tarkasteltava tekijä edesauttaa tuulivoimarakentamista alueella) tai poissulkevia (tarkasteltavan tekijän perusteella alue ei sovellu tuulivoimatuotantoon, suljetaan tarkastelun ulkopuolelle). Tässä luvussa on kuvattu käytettyjä kriteerejä. Paikkatietoaineiston tekniset tiedot on kuvattu luvussa Pisteyttävät kriteerit Pisteyttävinä kriteereinä käytettiin analyysissä seuraavia tekijöitä: o o o o o tuulisuus maaston suhteellinen korkeusasema (ympäristöstään kohoavat kummut) soveltuva maankäyttö (maakuntakaavojen aluevaraukset) etäisyys verkkoon ja sähköasemiin etäisyys yleisiin ja yksityisiin teihin

20 18 Tuulisuus määriteltiin kriteereistä tärkeimmäksi. Analyysi laadittiin työryhmän esityksen perusteella kuitenkin siten, että alueita ei alhaisen tuulennopeuden perusteella suoraan suljettu pois tarkastelusta. Alueen edullisuutta alettiin painottaa, kun tuulennopeus 100 m korkeudella ylitti 6 m/s. Kuva 5 Tuulisuus selvitysalueella. Tuulisuudeltaan parhaimmat alueet ovat rannikolla sekä korkeiden vaarojen ja tunturien lakialueilla. Tuulisuuden ohella merkittävä kriteeri oli maaston suhteellinen korkeusasema. Analyysissä maaston korkeusmallin perusteella pyrittiin tunnistamaan muusta ympäristöstä selvästi kohoavat kummut. Tämän taustalla oli kokemusperäinen tieto: kun ympäristöstään kohoavien kumpujen korkeustieto yhdistetään karkeaan tuulisuustietoon, saadaan tuloksena huomattavasti tuuliatlasta tarkempaa tietoa alueiden tuulisuudesta ja tuulennopeuden pienipiirteisestä vaihtelusta. Maaston suhteellista korkeusasemaa korostettiin erityisesti sisämaan kohteissa; rannikkovyöhykkeellä suhteellisella korkeusasemalla ei ollut analyysissä suurta merkitystä loivan maastonprofiilin vuoksi. Muista ns. pisteyttävistä kriteereistä olennainen oli etäisyys verkkoon ja sähköasemiin, joille asetettiin analyysissä enimmäisetäisyydet. Etäisyyksien määrittelyn taustalla oli asiantuntija-arvioon perustuva käsitys teknis-taloudellisesta toteutettavuudesta (investointikustannusten suhde tuulipuiston kokoon). Analyysissä otettiin huomioon myös kaavoissa osoitetut voimajohdot (110 kv ja 400 kv). 110 kv voimajohdon ja sähköaseman läheisyyttä painotettiin käsityönä tehtävissä teknisissä tarkasteluissa, sillä 400 kv verkkoon liittyminen edellyttäisi hyvin suurta tuulipuistokokoa. Erityisesti on otettava huomioon, että verkkoon liittyminen edellyttää aina tarkempaa suunnittelua,

21 joka on yleensä mahdollista vasta hankesuunnitteluvaiheessa. Tietoja verkkoon liittymisen edellytyksistä selvitysalueella on kuvattu luvussa 5. Eräänä pisteyttävänä kriteerinä käytettiin alustavassa analyysissä myös etäisyyttä tiestöön. Analyysissä eroteltiin yleiset ja yksityiset tiet siten että yksityisten teiden painoarvo oli pienempi kuin yleisten teiden. Käytännössä selvitysalueen tieverkosto oli paikkatietoanalyysin perusteella niin kattava, että tiestö ei tuonut analyysissa kohdealueiden välille merkittäviä eroja Poissulkevat kriteerit Tuulivoimarakentamisen mahdollisuuksia oli tarkoituksenmukaista kartoittaa alueilla, joilla ympäristön asettamia reunaehtoja on mahdollisimman vähän. Siten alustavassa paikkatietoanalyysissä sovittiin poissulkevista kriteereistä sekä poissuljetuille alueille osoitetuista suojaetäisyyksistä. Tarkastelusta suljettiin pois seuraavat alueet: o o o o o o o o suojelualueet (luonnonsuojelualueet, suojeluohjelma-alueet, Natura verkoston alueet) kansainvälisesti ja kansallisesti tärkeät lintualueet (IBA- ja FINIBA-alueet) tiedossa olevat uhanalaisten lintulajien pesäreviirit valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt muinaismuistot asutus (pysyvä asutus ja loma-asutus / taajamat ja yksittäiset rakennukset) soveltumaton maankäyttö (mm. taajama-alueet, lentoliikenteen alueet) Suojelualueet, linnustoalueet ja maisemaltaan tai kulttuuriympäristöltään valtakunnallisesti arvokkaat alueet suljettiin tarkastelun ulkopuolelle, mutta näihin ei määritetty suojavyöhykkeitä paikkatietoanalyysissa. Perusteena tässä oli potentiaalisten tuulivoima-alueiden tunnistaminen mahdollisimman laajasti työn alkuvaiheissa. Työryhmän päätöksenä esitettiin, että työvaiheiden edetessä vaikutusten arviointien ja alueiden tarkemman suunnittelun kautta voidaan tarkasteltavien tuulivoima-alueiden suhde suojelualueisiin ottaa huomioon ja mm. suojeluperusteiden kautta esittää tarkempia rajauksia ja suojaetäisyyksiä alueille. Suojelualueiden erityistapauksena paikkatietoanalyysissä otettiin huomioon suojeltujen petolintujen pesäreviirit, joista saatiin analyysiä varten paikkatietoa Metsähallituksen tietokannasta. Tiedossa oleville pesäpaikoille osoitettiin BirdLife Finland ry:n ja WWF:n suositusten sekä työryhmän päätöksen perusteella kahden kilometrin laajuinen suojavyöhyke. Toisena suojelualueiden erityistapauksena otettiin analyysissä huomioon Tornionjoen- Muonionjoen Natura verkostoon osoitettu alue, joka sovittiin otettavaksi mukaan soveltuvana alueena, muista Natura-alueista poiketen. Jokialue on osoitettu Natura verkostoon vesialueen perusteella, mutta Natura-alueen rajaukseen on sisällytetty joen

22 20 koko laaja valuma-alue. Tässä todettiin, että poissulkevaksi tekijäksi joen vesialue oli riittävä ja suhteessa samanarvoinen muihin suojelu- ja Natura-alueisiin nähden. Analyysissä käytettiin asutusta kuvaavana aineistona Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmästä (YKR) saatuja paikkatietomuotoisia ruutuaineistoja. Asutukseen osoitettavasta suojavyöhykkeestä käytiin keskustelua työryhmässä, ja työryhmän päätösten perusteella paikkatietoanalyysissä päädyttiin käyttämään 2500 m suojaetäisyyttä taajamiin, kyliin ja pienkyliin, ja 1000 m etäisyyttä yksittäisiin asuinrakennuksiin (YKR-aineisto, alle 5 asukasta/ruutu). Laajan etäisyysvyöhykkeen perusteena oli keskittyminen parhaisiin alueisiin ja mahdollisimman laajoihin aluekokonaisuuksiin, joilla vaikutukset asutukseen mm. melun ja välkkeen osalta jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Myös maakuntakaavoissa osoitettuihin matkailupalvelujen alueisiin määriteltiin 2500 m suojaetäisyys. Vaihtoehtotarkastelujen perusteella muuhun selvitysalueeseen nähden huomattavasti tiheämmin asutulla rannikkovyöhykkeellä päädyttiin käyttämään sekä taajamiin että yksittäisiin asuinrakennuksiin 1000 m suojaetäisyyttä. Tämä johtui siitä, että 2500 m suojaetäisyydellä rannikkovyöhykkeeltä ei olisi tunnistettu alueita käytännössä lainkaan. Samalla oli tarpeen ottaa huomioon rannikkovyöhykkeen edullisuus merituulen mahdollistamien hyvien tuuliolosuhteiden kannalta. Alustavassa analyysissa yksittäisiä asuin- ja loma-asuinrakennuksia ei otettu huomioon, jotta alueiden koko ei pirstoutuisi liikaa. Teknisissä mallinnuksissa nämä on kuitenkin otettu huomioon, ja varsinaisessa tuulipuistosuunnittelussa tulee asettaa riittävät suojaetäisyydet kaikkiin yksittäisiin asuin- ja loma-asuinrakennuksiin. Eri maankäyttömuotoihin (maakuntakaavan aluevarauksiin) ei osoitettu suojavyöhykkeitä. Maakuntakaavan aluevarauksista suljettiin pois taajama- ja keskustaalueet, lentoliikenteen alueet, puolustusvoimien alueet sekä suojelualueet edellä kuvatulla tavalla. Osana vaikutusten arviointia tutkittiin kohdekohtaisesti tunnistettujen alueiden lähialueilla sijaitsevat ympäristöltään, maisemaltaan tai luonnonoloiltaan arvokkaat alueet ja tarkasteltiin niiden edellyttämiä suojavyöhykkeitä. Mikäli tunnistetut potentiaaliset tuulivoima-alueet etenevät hankkeiksi, on osana tarkempaa sijoitussuunnittelua selvitettävä tarkemmin vaikutuksia ja etäisyyksiä asutukseen tai arvokkaisiin kohteisiin. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen myötä Suomessa on laadittu useita maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä, joiden tulokset julkistettiin ympäristöministeriön tuulivoimarakentamisen neuvottelupäivillä marraskuussa Ympäristöministeriön ehdotus tuulivoimarakentamisen ohjeistukseksi valmistui Ohjeeseen pyydettiin lausuntoja, ja valmis ohje julkaistaan arviolta keväällä Ympäristöministeriö on antanut ohjeluonnoksessa joitakin suosituksia suojelu- tai maisema-alueiden tai muutoin herkkien alueiden suojavyöhykkeiden laajuudesta.

23 2.4 Analyysin aineistot ja lähtötiedot Paikkatietoaineistot Tuulivoimaselvityksen paikkatieto- eli GIS-analyysit pohjautuvat eri lähteistä hankittuihin aineistoihin. Aineistot sekä niiden lähteet on lueteltu seuraavassa: Maakuntakaavojen aluevaraukset, Lapin liitto (ESRI Shapefile) Hallinnolliset aluerajat, Lapin liitto (ESRI Shapefile) Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmä, Lapin liitto & SYKE (väestö 2009, loma-asunnot 2007, rakennukset 2007, kylät, pienkylät ja taajamat 2005) (MS Access, ESRI Shapefile). YKR-aineiston tiedot kuvaavat vuodenvaihteen tilannetta (esim ). Tuuliatlas, Ilmatieteen laitos (2500 m ruutudata, mittausdataa 50, 100 ja 150 m korkeuksilta. Tarkempi kuvaus tuuliatlaksen aineistosta on seuraavassa luvussa 2.4.2) (ESRI Shapefile ja GeoTIFF) 25 m:n korkeusmalli, Maanmittauslaitos (Erdas IMAGINE) Tieverkosto, Digiroad, Liikennevirasto / kansallinen tie- ja katutietojärjestelmä (ESRI Shapefile) Suurjännitelinjat, sähköasemat Fingrid ( 110 kv) (ESRI Shapefile, Mapinfo TAB) Suomen ympäristökeskuksen paikkatietoaineistot (mm. luonnonsuojelualueet, Natura alueet, suojeluohjelma-alueet) (Logica, Mapstream-suorakäyttö, ESRI Shapefile) Muinaisjäännökset ja kulttuuriympäristöt, Museovirasto ja Lapin liitto (ESRI Shapefile) Esterajoituspinnat, FINAVIA (ESRI Shapefile) IBA- ja FINIBA-alueet, Suomen ympäristökeskus ja Birdlife Finland (ESRI Shapefile, Mapinfo TAB) Tiedot suojeltujen lintulajien pesäreviireistä. Metsähallitus / Luontopalvelut; WWF Suomi. Maanmittauslaitoksen maastotietokanta, MapStream suorakäyttö. Selvitysalueen toiminnassa ja suunnitteilla olevat tuulivoima-alueet, Lapin liitto ja Lapin ELY-keskus (ESRi Shapefile) Muut käytetyt kirjalliset lähteet sekä sähköiset lähteet on kuvattu tämän raportin lähdeluettelossa (ks. luku 6). Selvitysalueen maakuntakaavoja on kuvattu tämän raportin luvussa

24 Suomen tuuliatlas Suomen tuuliatlas on tuulienergiakartasto, jonka avulla voidaan arvioida mahdollisuuksia tuottaa tuulen avulla sähköä. Tuuliatlas perustuu tietokonemallinnukseen. Sen tekemisessä on hyödynnetty sääennustusmalleja (HIRLAM ja AROME) sekä tuuliatlassovellutuksissa yleisesti käytettyä laskentaohjelmaa. Säämalleilla on laskettu yhteensä 72 toteutuneen kuukauden säätilanteet, jotka on valittu edustamaan tilastollisesti viimeisen 50 vuoden jaksoa. Näin simuloidun keskimääräistä tuulisuutta edustavan perusaineiston säätilanteista on laskettu tuulen keskinopeudet sekä muut tuulen ominaisuuksiin liittyvät arvot 2,5 x 2,5 km 2 hilaruutuihin. Nämä ruudut kattavat koko Suomen. Lisäksi etukäteen määritellyiltä alueilta on mallinnettu tuuliolosuhteet 250 x 250 m 2 hilakoolla. Tämä tarkempi aineisto kattaa mm. rannikko-, tunturi-, vaara- ja järvialueita, joilla voidaan olettaa vallitsevan tuulivoimatuotannon kannalta keskimääräistä paremmat olosuhteet. Tuuliatlaksesta löytyvät kuukausittaiset tuulitiedot ja kolmelle teholtaan eri voimalatyypille (1, 3 ja 5 MW) lasketut tuotantoarviot (MWh) korkeuksilla m. Huomioitavaa on, että Tuuliatlaksen tuulitiedot kuvaavat 50 viimeisimmän vuoden keskimääräisiä kuukausittaisia ja vuotuisia tuulioloja. Näin ollen yksittäisten vuosien tuuliolot voivat poiketa huomattavasti keskimääräisistä oloista. Myös rakennettavan tuulivoimalan käyttöiän aikana tuuliolot voivat poiketa tuuliatlaksella kuvatuista. Ilmastonmuutos vaikuttaa myös tuuliin. Sen mahdollista vaikutusta ei ole otettu huomioon tuuliatlaksen arvoissa. (Suomen tuuliatlas 2010) Kuva 6 Suomen tuuliatlas. Ilmatieteen laitos.

25 23 3 TAUSTATIETOA TUULIVOIMAN RAKENTAMISESTA, MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUSTA JA YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA 3.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, kaavoitus, luvitus, lainsäädäntö ja inventoinnit Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtion ja kuntien viranomaisten tulee toiminnassaan ottaa huomioon valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (Valtioneuvoston päätös ) ja edistää niiden toteuttamista. Viranomaisten on myös arvioitava toimenpiteidensä vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kannalta. Valtioneuvosto päätti valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta. Tarkistetut tavoitteet tulivat voimaan Valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista Lapin eteläosien selvitysaluetta koskevat erityisesti seuraavat asiakokonaisuudet: - Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat - Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto Tarkistettujen valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytöllä on nykyistä vahvemmin hillittävä ilmastonmuutosta. Valtioneuvosto on ottanut kantaa mm. tuulivoimarakentamisen edellytyksiin valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa. Tähän liittyen Lapin eteläosien osalta korostuvat seuraavat erityistavoitteet: - Alueidenkäytössä tulee edistää energian säästämistä sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöedellytyksiä. - Alueidenkäytössä tulee varautua uusiutuvia ja jäteperäisiä polttoaineita käyttävien energialaitosten ja niiden logististen ratkaisujen aluetarpeisiin osana alueen energiaja jätehuoltoa. - Maakuntakaavoituksessa on osoitettava tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet. Tuulivoimalat on sijoitettava ensisijaisesti keskitetysti useamman voimalan yksiköihin. Selvityksessä kartoitetaan tuulivoimatuotantoon parhaiten soveltuvia alueita sekä tarkastellaan niiden toteutumisen edellytyksiä ja reunaehtoja. Selvityksen perusteella osoitetaan maakuntakaavoitukseen tuulivoima-alueita, joihin vuorovaikutuksen kautta saadaan palautetta. Selvitys osaltaan edistää valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutumista Maakuntakaavoitus Maakuntakaava on osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön suunnittelujärjestelmää. Maakuntakaavan tehtävänä on ratkaista valtakunnalliset, maakunnalliset ja seudulliset alueidenkäytön kysymykset. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet välittyvät kunnan kaavoitukseen pääosin maakuntakaavoituksen kautta ja maakuntakaava toimii ohjeena muutettaessa tai laadittaessa yleis- ja asemakaavoja. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa on

26 24 osoitettu maakuntien liittojen tehtäväksi osallistuminen uusiutuvien energialähteiden lisäämiseen mm. kartoittamalla soveliaita alueita tuulivoiman tuotantoa varten. Mikäli tuulivoima-alueita ei ole osoitettu maakuntakaavoituksessa, tulee hankkeiden toteuttamisen edellytykset tutkia kuntakaavoituksen ja luparatkaisujen keinoin. Maakuntakaavan ohjausvaikutus tulee ottaa huomioon Maakuntakaavat Lapin eteläosien alueella Lapissa maakuntakaavat laaditaan seutukunnittain. Selvitysalueella voimassa olevia maakuntakaavoja ovat Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavat. Vanhan rakennuslain mukaisena seutukaavana on alueella voimassa Länsi-Lapin seutukaava, joka korvautuu tulevaisuudessa Länsi-Lapin maakuntakaavalla. Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Kaavaluonnos oli nähtävillä Kokonaismaakuntakaavojen lisäksi alueelle on laadittu vaihemaakuntakaavoina Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava, Soklin kaivoshankkeen maakuntakaava, Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava sekä Rovaniemen vaihemaakuntakaava. Rovaniemen maakuntakaava on vahvistettu ympäristöministeriössä ja se on saanut lainvoiman Kaava käsittää Rovaniemen kaupungin ja Ranuan alueet. Rovaniemen maakuntakaava-alueesta yli puolet on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi (53 %) ja yli kolmannes maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (36 %). Seuraavaksi suurimpia aluevarauksia ovat erityisalueet (5 %) ja suojelualueet (4 %). Muut maankäyttöluokat ovat kaavan pinta-alasta 2 %. Rovaniemen maakuntakaava on Suomen ensimmäinen uuden maankäyttö- ja rakennuslain mukainen maakuntakaava ja se korvaa alueen aiemmat seutukaavat. Itä-Lapin maakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama (ja se on tullut lainvoimaiseksi ). Kaava koskee Kemijärven kaupunkia sekä Pelkosenniemen, Posion, Sallan ja Savukosken kuntia. Kaava-alueesta suurin osa (80 %) on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi sekä maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta. Seuraavaksi suurimman ryhmän muodostavat erilaiset luonnonsuojelualueet (16 %). Itä-Lapin maakuntakaavassa käsiteltäviä keskeisiä asiakokonaisuuksia ovat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, metsien monikäyttö, maa- ja kallioperän ainesten hyödyntäminen, matkailu, liikennejärjestelmä, teollisuus, kylä- ja palveluverkko ja ranta-alueiden suunnitteluperiaatteet. Itä-Lapin maakuntakaava kumoaa alueen aikaisemmat seutukaavat. Länsi-Lapin seutukaava on vahvistettu ympäristöministeriössä (ja se on saanut lainvoiman ). Seutukaavalla on alkaen ollut maakuntakaavan oikeusvaikutukset maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaisesti. Länsi- Lapin seutukaava-alueeseen kuuluu seitsemän kuntaa: Kemi, Keminmaa, Pello, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio. Länsi-Lapin seutukaava-alueesta suuri osa on varattu maaja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (52 %) tai maa- ja metsätalousalueeksi (30 %). Kolmanneksi suurimman aluevarauksen muodostavat suojelualueet (8 %), ja lähes yhtä suuren aluevarauksen muodostaa merialue. Muut maankäyttöluokat ovat varanneet seutukaavan pinta-alasta 3 %. Seutukaava kumoaa alueen aikaisemman Lapin seutukaavan.

27 Länsi-Lapin seutukaava tulee kumoutumaan Länsi-Lapin maakuntakaavalla sen saatua lainvoiman. Länsi-Lapin maakuntakaava kuulutettiin vireille , ja kaavaluonnos oli nähtävillä Tavoiteaikatauluna on, että maakuntakaava olisi marraskuussa 2012 Lapin liiton valtuustossa hyväksyttävänä. (Lapin liitto 2011) Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama vaihemaakuntakaava (ja se on saanut lainvoiman ). Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavaan sisältyvät Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion meri- ja rannikkoalueet. Kaavassa on näiltä alueilta valtakunnallisten tavoitteiden mukaisesti osoitettu tuulivoiman hyödyntämiseen parhaiten soveltuvat alueet, joita on kaavaan merkitty yhteensä neljä: Torniossa Röyttä, Kemissä Ajos, Simossa Maakrunnin matalikko, joka jatkuu Kuivaniemelle sekä Kemissä ja Simossa Pitkämatala, joka jatkuu Iissä. Tuulivoimamaakuntakaava kumoaa aikaisemmin alueelle vahvistetun Länsi-Lapin seutukaavan osoittamat tuulivoimalaaluevaraukset. Soklin kaivoshankkeen vaihemaakuntakaavan ympäristöministeriö on vahvistanut ja se on kuulutettu voimaan tulevaksi Vaihemaakuntakaava käsittää Savukosken kunnan Soklin alueelle suunnitellun kaivosalueen ja siihen liittyvät rata-, tie- ja voimajohtolinjaukset Pelkosenniemen, Sallan ja Savukosken kuntien alueella. Alueella voimassa oleva Itä-Lapin maakuntakaava jää voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava on ympäristöministeriön vahvistama (ja se on kuulutettu voimaan tulevaksi ). Ydinvoimamaakuntakaava ulottuu Simon kunnan sekä osin Kemin kaupungin ja Keminmaan kunnan alueille. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavassa Simon Karsikkoniemen alueelle on osoitettu aluevaraus ydinvoimalaitokselle. Lisäksi ydinvoimamaakuntakaavassa on osoitettu laitoksen edellyttämät tieyhteydet, satama-alue, laivaväylä, suojavyöhyke ja voimajohtokäytävä. Kaavan alueella voimassa olevat Länsi-Lapin seutukaava ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaava jäävät voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Rovaniemen vaihemaakuntakaavan on ympäristöministeriö vahvistanut (ja se on kuulutettu voimaan tulevaksi ). Kaava sijoittuu Rovaniemen kaupungin ja Ranuan kunnan alueille. Kaava laadittiin Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä. Kaava on täydentävä vaihemaakuntakaava, joka kumoaa voimassa olevaa Rovaniemen maakuntakaavaa vain niiltä osin, kuin muutoksia on esitetty. Tämä vaihemaakuntakaava koskee maankäyttöluokista taajamatoimintojen, virkistysalueiden ja matkailupalveluiden alueita, tieverkkoa sekä keskustatoimintojen, energiahuollon ja kaivostoimintojen alueita. (Lapin liitto ) Maakunnalliset tuulivoimaselvitykset Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistuksen (2009) myötä on koko maassa laadittu maakunnallisia tuulivoimaselvityksiä parhaiten tuulivoimatuotantoon soveltuvien alueiden kartoittamiseksi. Osaa selvityksistä rahoittaa ympäristöministeriö, joka on asettanut selvityksiä varten valtakunnallisen ohjausryhmän. Valtaosa selvityksistä oli valmiina syksyyn 2011 mennessä. Ministeriön tavoitteena on koota selvitysten tiedot valtakunnalliseen paikkatietokantaan.

28 Yleiskaavoitus ja tuulivoimarakentaminen Yleiskaavan avulla ratkaistaan kunnan alueella maankäytön pääperiaatteet. Maakuntakaava toimii ohjeena yleiskaavalle. Yleiskaavan hyväksyy kunta. Yleiskaavoja voidaan myös laatia osa-alueille tai vaiheyleiskaavoina. Suomen tuulivoimarakentamista pyritään selkeyttämään maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksella. Esitys lain muuttamiseksi annettiin eduskunnalle käsiteltäväksi Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Tuulivoimaloiden koon ja tehokkuuden kasvu sekä laajat aluetarpeet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että maankäyttö- ja rakennuslain säännösten on katsottu olevan nykyisellään riittämättömiä tuulivoimarakentamisen ohjaamiseen. Lakimuutosesityksen tavoitteena on, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Tällöin yleiskaava toimii suoraan rakentamista ohjaavana kaavana samaan tapaan kuin rantaalueilla (MRL 72 ) sekä kyläalueilla (MRL 44 2 mom). Edellytyksenä on yleiskaavan riittävä ohjausvaikutus käytännössä kaavaa voitaisiin soveltaa esimerkiksi vesialueilla tai maa-alueilla, joilla ei ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta muun maankäytön kanssa. Lakimuutos ei vaikuta maankäytön suunnittelujärjestelmään ja maakuntakaavan ohjausvaikutukseen. Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen, ja lain voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on ollut sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta lähtien. (HE 141/2010 vp). Laki tuo erinomaisen uuden työvälineen tuulivoimarakentamisen toteuttamista varten. Tulee kuitenkin todeta, ettei laki välttämättä poista asemakaavan tai suunnittelutarveratkaisun tarvetta kokonaan. Joillakin alueilla on edelleen tarpeen käyttää näitä ratkaisuja rakennusluvan myöntämisen perusteena Asemakaavoitus Maankäyttö- ja rakennuslain 50 :n mukaan alueidenkäytön yksityiskohtaista järjestämistä, rakentamista ja kehittämistä varten tulee laatia asemakaava, jonka tarkoituksena on osoittaa tarpeelliset alueet eri tarkoituksia varten ja ohjata rakentamista ja muuta maankäyttöä paikallisten olosuhteiden, kaupunki- ja maisemakuvan, hyvän rakentamistavan, olemassa olevan rakennuskannan käytön edistämisen ja kaavan muun ohjaustavoitteen edellyttämällä tavalla. Asemakaavan hyväksyy kunta. Hyväksytyn ja lainvoimaisen asemakaavan perusteella kunta myöntää rakennusluvan kaavan aluevarausten, merkintöjen ja määräysten mukaisesti. Ennen kuin MRL:n muutos yleiskaavan käyttämisestä rakennusluvan myöntämiseen tuli voimaan, teollisen mittakaavan tuulipuiston rakentaminen edellytti pääsääntöisesti asemakaavan laatimista hankealueelle. Näitä asemakaavoja on edelleen käynnissä Suomessa useita. Useilla tuulivoimarakentamiseen tarkasteltavilla alueilla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, yleiskaava on vanhentunut tai se on luonteeltaan strateginen, jolloin kaavan ohjausvaikutus ei ole riittävää. Laadittaessa asemakaavaa alueelle, jolla ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa, on MRL 54 :n mukaan soveltuvin osin otettava huomioon myös mitä yleiskaavan sisältövaatimuksissa (MRL 39 ) säädetään. Tämä voi tarkoittaa laajempaa kaavallista tarkastelua alueen ja hankkeen luonne huomioon ottaen.

29 MRL:n oikeusvaikutteista yleiskaavaa koskevan muutoksen tultua voimaan saattaa joillakin alueilla edelleen olla tarpeen ohjata tuulivoimarakentamista vielä yleiskaavaa yksityiskohtaisemmin. Esimerkiksi olemassa olevilla satama-, kaivos- ja teollisuusalueilla sekä taajamien läheisyydessä saattaa olla tuulivoimarakentamisen ja muun maankäytön yhteensovittamisen tarvetta, jolloin on tarpeen laatia alueelle asemakaava tuulipuiston toteuttamiseksi Suunnittelutarveratkaisu Tuulivoimala voidaan toteuttaa suunnittelutarveratkaisulla, jos alueen ja sen ympäristön käyttö ja ympäristöarvot eivät aseta tuulivoimarakentamiselle rajoituksia, eikä tuulivoimarakentamisen ja muun alueiden käytön välillä ole merkittävää yhteensovittamisen tarvetta. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi satama-, teollisuus- ja varastoalueet lähiympäristöineen sekä kaukana rannasta sijaitsevat merialueet. Suunnittelutarveratkaisun ja asemakaavan välistä rajaa vedettäessä tuulivoimaloiden lukumäärää tärkeämpi arviointiperuste on tuulivoimalapuiston sijainti ja suhde ympäröiviin alueisiin. Kaavan laatimistarvetta harkittaessa on kuitenkin otettava huomioon myös kaavoitukseen liittyvät suunnittelutarveratkaisua laajemmat osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt sekä vaikutusarvioinnit. Ranta-alueille sijoittuvilla tuulivoimaloilla edellytetään poikkeamispäätöstä MRL 72 mukaisesta rannan suunnittelutarpeesta, mikäli tuulivoimarakentamista ei ole ratkaistu asemakaavalla tai rakentamista suoraan ohjaavalla yleiskaavalla. Poikkeamislupapäätöksen myöntää pääsääntöisesti alueellinen ELY-keskus. Suunnittelutarveratkaisua haetaan kunnalta joko rakennuslupamenettelyn yhteydessä tai erillisessä menettelyssä. Suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä kuullaan naapureita ja muita, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin hanke saattaa vaikuttaa sekä pyydetään tarvittaessa lausunnot (esim. ELYkeskukselta ja muilta valtion viranomaisilta (kuten Trafi) sekä maakunnan liitolta) (Ympäristöministeriö 2011) Mikäli suunniteltu tuulivoimahanke edellyttää YVA-menettelyä, suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa rakennusluvan perusteena. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää erityistä yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä laajempia vuorovaikutusmenettelyjä YVA-menettely YVA-menettelyn tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja ympäristövaikutusten yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa. Tavoitteena on myös lisätä kansalaisten tiedonsaantia sekä mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa hankkeiden suunnitteluun. YVA-menettelyn päävaiheita ovat YVA-ohjelman laatiminen ja YVA-selostuksen laatiminen. Yhteysviranomainen antaa lausunnon molemmista asiakirjoista. Euroopan yhteisöjen (EY) neuvoston antama, ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi (85/337/ETY) on Suomessa pantu täytäntöön lailla ympäristövaikutusten arvioinnista eli YVA-lailla (486/1994 muutoksineen) ja YVA-asetuksella (713/2006). Valtioneuvosto hyväksyi YVA-asetuksen (713/2006 6, hankeluettelo) muutoksen, jolla suuriin tuulivoimalahankkeisiin ryhdytään säännönmukaisesti

30 28 soveltamaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA). Suurten hankkeiden kokorajaksi on määritelty vähintään kymmenen yksittäistä tuulivoimalaitosta tai vähintään 30 megawatin kokonaisteho. Asetusmuutos on tullut voimaan ( YVA-menettely on aina kaksivaiheinen: Ensimmäisessä vaiheessa eli ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa esitetään hankkeen toteuttamisvaihtoehdot, ympäristön nykytila sekä suunnitelma siitä, mitä vaikutuksia arvioidaan ja miten arviointi tehdään. Toisessa vaiheessa eli YVA-selostusvaiheessa esitetään YVAohjelman tiedot tarkistettuina ja tarkennettuina, vertaillaan eri hankevaihtoehtoja sekä annetaan arviointimenettelyn tuloksena muodostunut yhtenäinen arvio hankkeen ympäristövaikutuksista ja toteutettavuudesta. Lisäksi kuvataan arviointimenettelyn vaiheet osallistumismenettelyineen sekä otetaan huomioon yhteysviranomaisen lausunto YVA-ohjelmasta. YVA-ohjelmassa kuvatut ympäristöselvitykset laaditaan YVA-selostuksen pohjaksi. Selvitykset ja YVA-menettelyssä laaditut arvioinnit toimivat myös hankkeisiin mahdollisesti edellytettyjen asema- ja yleiskaavojen lähtötietoina. Ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ole päätöksenteko- tai lupamenettely, joten YVA-menettelyn aikana ei tehdä päätöstä tuulipuistojen toteuttamisesta. Menettelyn aikana tuotetaan tietoa hankkeen ympäristövaikutuksista, ja tuotetun tiedon perusteella voidaan arvioida hankkeen eri vaihtoehtojen ympäristöllistä toteutettavuutta. Laki edellyttää, että hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä ennen kuin ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin. Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen arvioinnin päättymistä. YVA-menettely päättyy, kun yhteysviranomainen luovuttaa lausuntonsa YVA-selostuksesta hankkeesta vastaavalle Luvitus Tuulivoimala-alueiden suunnittelua ja tuulivoimaloiden rakentamista ohjaavat lähtökohtaisesti samat säännökset kuin muiden rakennushankkeiden suunnittelua ja toteuttamista. Kehitteillä olevien hankkeiden määrä Suomessa on kasvanut merkittävästi mm. valtioneuvoston asettamien ilmastopoliittisten tavoitteiden ja tukitoimien myötä. Tuulivoimaloiden tekninen kehitys on ollut hyvin nopeaa, joten myös voimaloiden koko ja tehokkuus ovat kasvaneet nopeasti viime vuosina. Pääsääntöisesti teollisen mittakaavan tuulivoimalan toteuttaminen edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa. Luvan myöntämisen perusteena voi olla joko asemakaava tai myönteinen suunnittelutarveratkaisu tai ranta-alueilla poikkeamispäätös, ja uutena menettelynä myös tuulivoimayleiskaava. Eduskunta on hyväksynyt maankäyttö- ja rakennuslain muutosesityksen (HE 141/2010 vp), ja lain voimaantulosäännöksen mukaan uusi säädös on ollut sovellettavissa huhtikuun 2011 alusta lähtien. Lakimuutoksen tavoitteena on ollut, että yleiskaavaa olisi mahdollista käyttää aikaisempaa useammin tuulivoimaloiden rakennuslupien myöntämisessä. Hankkeeseen soveltuvan kaavatason tarkasteluun vaikuttavat alueen koko, ympäristön olosuhteet, hankkeen aiheuttamat vaikutukset sekä yhteensovittaminen muun maankäytön kanssa. Lähtökohtaisesti suunnittelutarveratkaisua ei voida soveltaa, jos hanke edellyttää YVA-menettelyä. Tällöin katsotaan hankkeen aiheuttamien

31 ympäristövaikutusten olevan sellaisia, että tarkastelu edellyttää laajempaa yhteensovittamista sekä kaavoituksen edellyttämiä vuorovaikutusmenettelyjä. Tuulivoimaloiden toteuttaminen voi edellyttää myös ympäristönsuojelulain (86/2000, YSL) mukaista ympäristölupaa, mikäli katsotaan mm. melu- ja välkevaikutusten olevan haitallisia lähialueen asutukselle. Lisäksi rakennettaessa vesialueelle voi tuulivoimalan rakentaminen vaatia voimaan tulleen uuden vesilain (587/2011) mukaisen luvan (vesilupa). Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää yleensä ilmailulain (1194/2009) mukaista lentoestelupaa, joka haetaan ennen tuulivoimalan rakentamista. Käytännössä kaikki yli 30 metriä korkeat rakennelmat lähellä lentoasemia tai yli 60 metriä korkeat rakennelmat kaikkialla Suomessa vaativat lentoesteluvan hakemista Liikenteen turvallisuusvirastolta, sillä rakennelma ei ilmailulain mukaan saa häiritä ilmailua palvelevia laitteita tai lentoliikennettä tai aiheuttaa muutoin vaaraa lentoturvallisuudelle. Suomessa yli 30 metriä korkeat lentoesteet on merkittävä liikenteen turvallisuusvirasto Trafin lentoesteluvassa määräämällä tavalla (Ympäristöministeriö 2011). Käytännössä tämä tarkoittaa, että tuulivoimalat tulee varustaa lentoestevaloin. Lentoesterajoituksista ja lentoesteiden merkitsemisestä siviili-ilmailussa sekä Puolustusvoimien lentotoimintaan liittyen säädetään tarkemmin ilmailulain nojalla annetuilla ilmailumääräyksillä. Ilmaliikenteen tuulivoimarakentamiselle aiheuttamia korkeusrajoituksia kuitenkin lievennettiin hiljattain; Trafi hyväksyi lentoestelausuntojen korkeusrajoitusten lieventämistä koskevan muutoksen käyttöönotettavaksi (Finavia 2011). Lausuntoperiaatteiden lieventäminen koskee lentoasemista etäämmällä olevia alueita, lentoasemien lähellä lausuntoperiaatteisiin ei ole tullut muutoksia Valtakunnallisten inventointien, suojeluohjelmien ja suojelualueiden huomioon ottaminen Alueidenkäytön suunnittelussa tulee ottaa huomioon kaavoitettavan alueen ja lähiympäristön ympäristöarvot. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (1999/132) säädetään ympäristövaikutusten arvioinnista maankäytön suunnitelmien laatimisen yhteydessä. Muut ympäristöarvojen huomioon ottamista säätelevät keskeisimmät kansalliset lait ovat muinaismuistolaki, maa-aineslaki, ympäristölaki, luonnonsuojelulaki, metsälaki ja vesilaki. Euroopan Unionin lainsäädännössä keskeisimpiä ovat direktiivi luontotyyppien ja luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta eli luontodirektiivi, ja lintudirektiivi eli direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta. Maisema-arvojen ja rakennetun kulttuuriympäristön kannalta tärkeimmät alueet on esitetty julkaisussa valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista sekä Ympäristöministeriön ja Museoviraston yhteistyönä laatimassa julkaisussa valtakunnallisesti merkittävistä kulttuurihistoriallisista ympäristöistä. Museoviraston päivitetyt inventoinnit valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY) ovat tulleet voimaan Valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi on käynnissä ja valmistuu vuonna Edellä mainituilla inventoinneilla on varsin suuri merkitys, sillä ne on erikseen mainittu valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Valtakunnallisesti arvokkaista maisemakokonaisuuksista on olemassa valtioneuvoston päätös, joka ei kuitenkaan koskenut inventoinnissa myös mukana olleita perinnemaisemia.

32 30 Valtioneuvoston periaatepäätöksessä valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista (1995) on tunnistettu hyvin vähän kohteita selvitysalueen osalta erityisesti Itä-Lapin alueelta, sillä pääpaino inventoinneissa on ollut viljelymaisemissa. Alueen laajan maiseman arvot tulisi inventoida ja tunnistaa valtakunnallisella tasolla. Edellä mainittuihin valtakunnallisiin inventointeihin kuuluvien kohteiden lisäksi maakuntien liitot ovat seutu- ja maakuntakaavojen laatimisen yhteydessä selvittäneet maiseman ja kulttuuriympäristön kannalta maakunnallisesti merkittäviä alueita ja kohteita. Luonnonsuojelualueet ovat luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettuja alueita. Luonnonsuojelualueella tai sen osalla voidaan kieltää liikkuminen tai rajoittaa sitä edellyttäen, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sitä vaatii. Luonnonsuojeluohjelmien avulla voidaan alueita varata luonnonsuojelutarkoituksiin valtakunnallisesti merkittävien luonnonarvojen turvaamiseksi. Luonnonsuojeluohjelmien alueet eivät kuitenkaan ole varsinaisia luonnonsuojelualueita, ellei niitä ole rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla. Valtioneuvosto on hyväksynyt seitsemän luonnonsuojeluohjelmaa: kansallis- ja luonnonpuisto-ohjelman sekä soiden, lintuvesien, harjujen, lehtojen, rantojen ja vanhojen metsien suojeluohjelmat. Ohjelmissa valtioneuvosto on asettanut suojelutavoitteita, joiden perusteella uusia luonnonsuojelualueita perustetaan. Valtioneuvosto on lisäksi tehnyt periaatepäätöksen valtakunnallisesti arvokkaista maisema-alueista ja maisemanhoidon kehittämisestä. Kansallispuistoista on säädetty erikseen lailla. Suunnittelualueella sijaitsevat Perämeren kansallispuisto, Riisitunturin kansallispuisto sekä osittain Urho Kekkosen kansallispuisto ja Pyhä-Luoston sekä Oulangan kansallispuistot. Euroopan yhteisön suojelualueverkosto Natura 2000 käsittää alueita, joilla esiintyy EU:n direktiiveissä lueteltuja uhanalaisia ja arvokkaita luontotyyppejä ja lajeja. Natura verkostoon sisältyy lukuisia laajoja alueita Suomen rannikolla ja Ahvenanmaalla. Näillä alueilla sekä myös niiden ulkopuolella on kielletty toimenpiteet, jotka voivat heikentää niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alue on liitetty Naturaan. Jos Natura-alueelle tai sellaisen lähettyville aiotaan perustaa tuulivoimala tai tuulipuisto, ja jos voidaan olettaa, että tällä voi olla vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin, on tehtävä luonnonsuojelulain 65 :n mukainen luontotyyppi- ja lajitason vaikutusarviointi. Jos tämä arviointi osoittaa, että hankkeella ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia direktiiviluontotyyppeihin ja -lajeihin, ja jollei hankkeelle ole muita esteitä, on hankkeen toteuttaminen mahdollista Natura-alueella. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja BirdLife Suomen kartoituksissa on valittu yli 2000 alueen joukosta Suomen tärkeät lintualueet eli FINIBA -alueet (Finnish Important Bird Areas). Pesimisalueiden valinnassa käytettiin kriteerinä lintulajien uhanalaisuutta, mutta mukaan otettiin myös 12 EU:n määrittelemää ns. erityisvastuulajia. FINIBA-alueiden suojelutilanne vaihtelee. Osa alueista on kokonaan suojeltuja, mutta osa on kokonaan vailla suojelua. FINIBA-alueiden kokonaispinta-alasta 78 % on kuitenkin suojeltu. Suojeltuja FINIBA-alueita tai niiden osia koskevat luonnonsuojelualueita koskevat säännökset.

33 Important Bird Areas (IBA) on BirdLife Internationalin maailmanlaajuinen hanke kansainvälisesti tärkeiden lintukohteiden tunnistamiseksi ja suojelemiseksi. IBA-alueet edustavat tärkeitä kohteita linnuston suojelemiseksi, ja ne on valittu tietynlaisin kriteerein. Tärkeiden lintualueiden verkosto on merkittävä Suomen luonnonsuojelun kannalta. Verkoston ytimenä käytetään esimerkiksi mahdollisimman hyvin jo olemassa olevaa suojelualueverkostoa, jota täydennetään. Tavoitteena on, että kukin alue on riittävän laaja, jotta mahdollisimman monen lintulajin kannat kykenevät säilymään alueella riippumatta muista alueista. Hankkeen tarkoituksena on alueiden saaminen osaksi virallista suojeluverkostoa sekä linnustonsuojelun ja luonnonsuojelun edistäminen hankkeen avulla. Luonnonsuojelulaissa (29 ) luetellaan suojeltuja luontotyyppejä. Näihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Näitä luontotyyppejä ovat luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt; pähkinäpensaslehdot; tervaleppäkorvet; luonnontilaiset hiekkarannat; merenrantaniityt; puuttomat tai vähäpuustoiset hiekkadyynit; katajakedot; lehdesniityt sekä avointa maisemaa hallitsevat suuret yksittäiset puut tai puuryhmät. Muuttamiskielto tulee voimaan, kun alueellinen ympäristöviranomainen on rajannut alueen. Kieltoon voi saada poikkeuksia. Metsälain 10 :ssä käsitellään metsien monimuotoisuuden säilyttämistä ja erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Metsiä tulee hoitaa siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Metsälain 10 :n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt; ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet, sekä lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot; rehevät lehtolaikut; pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla; rotkot ja kurut; jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät sekä karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat. Metsälain kohteet rajataan talousmetsissä yleensä tiukasti käsittämään vain itse luontotyyppiä edustavan alueen. Kaavoituksessa metsälakikohteet voidaan huomioida myös talousmetsien ulkopuolella, mutta mitään pakkoa siihen ei ole. Virkistyskäyttöön osoitettavissa metsissä metsälain kohteiden huomioiminen on kuitenkin suositeltavaa, koska ne rikastuttavat virkistysalueita ja tarjoavat mm. sopivia opetuskohteita. Vesilain 15 a :ssä ja 17 a :ssä on määritelty luonnonympäristöä koskevia vesistöjen käytön yleisiä rajoituksia. Enintään 10 hehtaarin suuruisen fladan tai kluuvijärven tai Lapin läänin ulkopuolella enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilaisena säilymistä ei saa vaarantaa toimenpiteillä. Muualla kuin Lapin läänissä sijaitsevan luonnontilaisen uoman muuttaminen on kielletty, jos uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Kielto koskee myös luonnontilaisia lähteitä. Vesilain kohteet on huomioitava kaavoituksessa. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Luontotyypit on uhanalaisuusarvioinnissa jaettu seitsemään pääryhmään: Itämeri ja rannikko, sisävedet, suot, metsät, kalliot, perinnebiotoopit ja tunturit. Arvioinnissa tarkasteltiin noin 400 luontotyyppiä ja ihmisen aiheuttamia muutoksia niissä. Uhanalaisten luontotyyppien osuus on Etelä-Suomessa noin 66 % 31

34 32 ja Pohjois-Suomessa noin 29 %. Valmistunut arviointi on tutkimus, jonka tulosten soveltamisesta käytäntöön päätetään myöhemmin laajapohjaisen valmistelun jälkeen. Luonnonsuojelulailla on pantu toimeen lintu- ja luontodirektiivit. Lintudirektiivi koskee kaikkia luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelua jäsenvaltioissa. Direktiivin liitteessä I mainittujen lajien elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin, jotta varmistetaan lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Jäsenvaltioiden on osoitettava erityiseksi suojelualueiksi näiden lajien suojelemiseen lukumäärältään ja kooltaan sopivimmat alueet. Liitteen I lajien suojelu ei ole totaalisuojelua, jossa kaikki lajien esiintymisalueet olisi suojeltava. Kaavoituksessa tämä jättää harkintavallan pitkälti kaavoittajalle. Luontodirektiivin ensisijaisena tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Direktiivin liitteessä I on mainittu yhteisön tärkeinä pitämät luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Liitteessä II on yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitetta toteuttavat pääasiassa Natura alueet. Luontodirektiivin liitteen IV eläinlajien lisääntymis- ja levähtämispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty, ja kasvilajien tai niiden osan hallussapito, kuljetus, myyminen ja vaihtaminen on kielletty. Liitteessä mainittujen lajien osalta suojelu on automaattisesti voimassa. Luonnonsuojelulailla voidaan rauhoittaa luonnonvarainen eliölaji. Suomessa rauhoitetut eliölajit on lueteltu luonnonsuojeluasetuksessa. Rauhoitetun lajin kerääminen, tahallinen häiritseminen, vangitseminen, tappaminen ja siirtäminen on kielletty. Rauhoitussäännökset eivät kuitenkaan estä alueen käyttämistä maa- ja metsätalouteen tai rakentamistoimintaan. Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa (Rassi ym. 2010) on esitetty Suomen uhanalaiset lajit. Näistä osa on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityisesti suojelluiksi. Erityisesti suojellun lajin esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Kielto astuu voimaan alueellisen ympäristöviranomaisen tehtyä ns. rajauspäätöksen. Vuonna 2010 uusitussa luokituksessa Suomen lajiston uhanalaisuusarvioinnissa noudatetaan Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisuusluokittelua. Sen perusteella uhanalaiset lajit jaetaan seuraavasti: äärimmäisen uhanalaiset (CR), erittäin uhanalaiset (EN) sekä vaarantuneet (VU). Silmälläpidettävät lajit (NT) eivät ole varsinaisesti uhanalaisia, mutta niiden kannan kehitystä seurataan tarkasti. Näiden lisäksi Suomen punainen lista sisältää hävinneet (RE) ja puutteellisesti tunnetut (DD) lajit.

35 Teknis-taloudelliset lähtökohdat Perustietoa tuulivoimasta Tuulivoima on uusiutuvaa, päästötöntä energiaa. Auringon säteilyn aiheuttamat ilman lämpötila- ja ilmanpaine-erot synnyttävät tuulen ja tuulivoima on tuulen liike-energian muuntamista pyörimisliikkeeksi ja edelleen sähköksi tuulivoimalan generaattorissa (Motiva 2010). Sähkötehon perusyksikkö on watti. Tuulivoimalan tehontuotantokykyä kuvataan yleensä megawatteina (MW), joka on miljoona wattia. Tällä hetkellä rakennettavien voimaloiden keskimääräinen laitoskoko on 2 MW ja suurimpien markkinoilla olevien voimaloiden puolestaan 6 MW. Jopa 8-10 MW:n voimaloita on kehitteillä. Vertailukohtana voidaan mainita, että 1 MW:n voimalan vuoden sähköntuotto hyvissä olosuhteissa vastaa noin sähkölämmitteisen omakotitalon vuodessa käyttämää energiaa (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2009). Rakenteeltaan tuulivoimala koostuu perustuksista, tornista sekä roottorista, johon kuuluvat lavat ja konehuone. Teollisen tuotannon käyttöön on vakiintunut 3-lapainen, vaaka-akseloitu voimala, mutta useita erilaisiakin ratkaisuja on kehitetty. Maalle rakennettaessa tuulivoimala voidaan pystyttää joko maanvaraiselle laattaperustukselle (paalutettava pehmeässä maassa) tai kallioperustukselle, joka edellyttää lähellä pintaa olevaa ehjää peruskalliota. Jälkimmäinen on onnistuessaan edullisempi ratkaisu. Merelle tai järveen perustettaessa käytetään erilaisia perustusratkaisuja riippuen veden syvyydestä ja pohjaolosuhteista. Riippuen koosta ja sijainnista voi tuulivoimalan tornin korkeus vaihdella m välillä ja roottorin halkaisijat välillä m. Kokonaiskorkeudet voivat näin ollen olla jopa m (Holttinen & Peltola 2009; Motiva 2010; Boverket 2009; Tuulivoimatieto 2010a). Tuulivoimaloiden nimellistehojen ja tämän myötä myös dimensioiden kehitys on ollut voimakasta viimeisten vuosikymmenten aikana. Nykyiset voimalat ovat karkeasti arvioituna tuotantotehoiltaan noin 100-kertaisia ja samalla laitoskooltaan noin kymmenkertaisia verrattuna voimaloihin 80-luvulla. Teknisesti tuulivoimalan käyttöikä on noin vuotta, mutta useimmiten voimalat ovat käytössä vuoden ajan (Boverket 2009; Holttinen & Peltola 2009).

36 34 Kuva 7 Tuulivoimalan rakenne. Kuvasovite Pöyry, Jarkko Männistö Tuulivoima maailmalla Kesäkuussa 2011 tuulivoiman maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti ylitti MW rajan. Vuonna 2010 koko maailman voimaloiden vuosituotto vastasi noin 2,5 prosenttia maailman vuotuisesta sähkönkulutuksesta. Kyseisenä vuonna maakohtaisesti suurinta tuulivoiman tuotantokapasiteetti oli Kiinassa, USA:ssa ja Saksassa. Vuoden 2010 loppuun mennessä EU:n alueella asennettua tuulivoimakapasiteettia oli MW. Euroopassa eniten tuulivoimakapasiteettia oli Saksassa ja Espanjassa. Kehittyvistä maista Kiinan merkitys on tällä hetkellä suurin (mm. WWEA 2011). Ennusteiden mukaan tuulivoiman tuotantokapasiteetti vuonna 2020 tulee olemaan noin MW. Maailmalla esimerkiksi suurten merituulivoimapuistojen (offshoretuulipuistot) suosio kasvaa edelleen, erityisesti Euroopassa (WWEA 2011). Kansainvälisesti tuulivoimalat rakennetaan kuitenkin lähivuosina edelleen pääasiassa maalle, mm. merituulivoimaa pienempien riskien ja vähäisempien kustannusten takia.

37 3.2.3 Suomen näkymät Vuoden 2011 lopussa Suomessa oli yhteensä 130 tuulivoimalaa, joiden yhteenlaskettu tuotantokapasiteetti on 197 MW. Tuulivoimalla tuotetaan noin 0,6 % Suomen sähkönkulutuksesta, vuonna 2011 tuotanto oli noin 483 GWh. (VTT 2012). Suhteessa maailmalla tapahtuneeseen kehitykseen Suomen tuulivoimakapasiteetin kehitys on ollut vaatimatonta, mutta tulevina vuosina tuotannon ennustetaan lisääntyvän merkittävästi. Taustalla ovat EU:n ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset, joiden myötä Valtioneuvosto hyväksyi myös Suomen kansallisen pitkän aikavälin ilmastoja energiastrategian. Sen mukaan Suomen tulee lisätä uusiutuvan energian osuutta sähköntuotannossaan 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 vuotuisen sähköntuotannon tuulivoimalla tulisi olla noin 6 TWh, mikä merkitsee tuotantokapasiteetin nostamista noin 2500 MW:iin (HE 152/2010 vp). Edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tuulivoimatuotannon lisäämistä pyritään tukemaan erilaisin toimenpitein. Esimerkiksi uudet taloudelliset tukijärjestelmät sekä kaavoitus- ja lupamenettelyä koskevat uudistukset tähtäävät tuulivoimatuotannon voimakkaaseen kasvattamiseen. Tuotantotukea tuulivoimalle pyritään antamaan mm. syöttötariffin muodossa. Uusiutuvat energialähteet ovat saattaneet olla kilpailukyvyltään heikompia kuin fossiiliset polttoaineet, mutta uudella lailla tuetaan tuulivoimaan, biokaasuun ja puupolttoaineeseen perustuvaa sähköntuotantoa ja taataan tuottajille takuuhinta. Syöttötariffijärjestelmän avulla sähkön tuottajalle maksetaan 12 vuoden ajan tukea sähkön tuotantokustannusten ja kyseessä olevan energialähteen markkinahinnan tai vaihtoehtoisen polttoaineen kustannusten välisen eron kattamiseksi. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa 2010, ja uusiutuvan sähköntuotannon tukien notifikaatio komissiossa hyväksyttiin maaliskuussa Vanhat tuet ovat poistuneet käytöstä vuoden 2010 lopussa. (HE 152/2010 vp; Suomen tuulivoimayhdistys ry). Suomessa muutoksia on tulevaisuudessa odotettavissa myös esimerkiksi tuulivoimatuotannon sijainnin suhteen. Suomessa tuulivoima on perinteisesti mielletty lähinnä rannikkoalueiden energiantuotantomuodoksi, mutta jatkossa myös meri- ja erityisesti sisämaa-alueiden tuotantoa tullaan kasvattamaan. Sisämaa-alueiden käyttöönottoa tukee vuoden 2009 marraskuussa valmistunut Tuuliatlas, joka paljasti runsaasti hyviä tuuliolosuhteita sisämaa-alueilta (TEM 2009). Suomen nykyisiä tuulivoimarakentamisen rajoitteita pyritään myös ratkomaan mm. piakkoin valmistuvan selvityksen avulla. Elinkeinoministeri Jyri Häkämies kutsui joulukuussa 2011 ministeri Lauri Tarastin laatimaan selvityksen tuulivoiman rakentamisen hallinnollisista esteistä. Tarastin tulee tehdä ehdotuksia, joilla voidaan vähentää tuulivoiman rakentamiseen liittyviä esteitä ja rajoitteita sekä sovittaa yhteen eri ministeriöiden hallinnonalojen tavoitteita. Selvitystyön pääpaino on tuulivoimaloiden maankäyttöön ja rakentamiseen sekä ympäristöasioihin liittyvissä lupa-, korvaus- ja muissa kysymyksissä. Selvitysmiehen raportin tulee olla työ- ja elinkeinoministeriön käytettävissä mennessä (TEM 2011a). Tilastojen mukaan vuoden 2012 tammikuun puoliväliin mennessä Suomessa oli julkaistu tuulivoimahankkeita noin 7778 MW edestä ja näistä merelle suunniteltujen hankkeiden osuus oli yli 3000 MW (VTT 2012). 35

38 Tuotanto Tuulivoimalan tuotanto on voimakkaasti riippuvaista sijoituspaikan tuulioloista. Tuottoa arvioitaessa käytetään yleensä voimalan napakorkeudella vallitsevaa keskituulennopeutta haluttuna ajankohtana. Voimaloiden toiminta-alue ulottuu tuulennopeuksien suhteen välille 5-25 m/s. Sitä heikommilla tai voimakkaammilla tuulilla voimalat eivät tuota energiaa. Nimellistehonsa voimalat saavuttavat noin m/s tuulen nopeuksilla. 2 MW:n voimalan vuosituottoa eri tuulennopeuksilla tutkittaessa voidaan havaita, että voimalan tuotto nelinkertaistuu kun tuulen nopeus kasvaa tuulennopeudesta 5 m/s kaksinkertaiseksi eli 10 m/s. (Tuulivoimatieto 2010b & 2010c). Tuulisuus ja siten tuulivoimalan tuotanto vaihtelee alueittain mutta myös kausittain. Tuulisuudeltaan parhaita alueita ovat meri-, rannikko- ja tunturialueet. Suomessa tuulisuus on selvästi voimakkaampaa talvikuukausina kuin kesällä. Näin ollen tuulivoiman tuotantokin painottuu talveen, loka-maaliskuulle, jolloin tuotetaan keskimäärin 60 % vuosittaisesta tuulisähköstä. Myös vuosittaisella tasolla tapahtuu vaihtelua tuulen nopeuksissa (Tuulivoimatieto 2010d & 2010e). Tuulisähkötuotanto vaihtelee, ja sitä on vaikeampi ennustaa kuin sähkön kulutuksen vaihteluita. Suurien tuulisähkömäärien lisääminen sähköjärjestelmään on sen vuoksi haasteellista. VTT:n koordinoimassa kansainvälisessä yhteistyössä selvitettiin tuulivoiman sähköjärjestelmävaikutuksia. Sen mukaan paikkaansa ei pidä väite, että tuulivoima vaatisi tuekseen yhtä paljon varavoimaa. Sähköjärjestelmässämme on runsaasti jo sisäänrakennettua säätövaraa, ja tuulivoimavaihteluiden vaikutuksia voidaan erilaisin toimenpitein tasapainottaa lisää. (VTT 2007) Suomi kuuluu pohjoismaiseen sähkömarkkina-alueeseen (Nord Pool). VTT:n tutkimustulosten perusteella 10 % tuulivoimaosuus pohjoismaisessa sähköjärjestelmässä ei aiheuta lisäsäädön rakentamistarvetta säätösähkömarkkinoille. Tuulivoiman lisäys vaikuttaa Suomen sähköjärjestelmässä eniten ns. lyhytaikaiseen säätöön, jonka järjestelmävastaavat hankkivat pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. Tätä minuutissa käyttöönotettavaa säätöä kaikki tuottajat voivat tarjota säätösähkömarkkinoille joka tunti mahdollisuuksiensa mukaan, joko alas- tai ylössäätöä tai kumpaakin. Suurin osa säädöstä toteutetaan vesivoimaloissa, joissa se on edullisinta tehdä, mutta myös kaasu- ja kivihiilivoimalat tarjoavat ja tuottavat säätöä. VTT:n erikoistutkija Hannele Holttisen mukaan Suomessa suunnitellut vesivoiman tehonnostot riittävät kattamaan vuoteen 2020 mennessä kaavaillun tuulivoimarakentamisen tuoman säätövoiman tarpeen. (Tuulivoimatieto 2010g) Tilantarve Yksi tuulivoimala perustuksineen vie suhteellisen pienen alan maata. Nykyinen suuntaus on keskittää voimalat useiden voimaloiden tuulipuistoiksi, ja ne vaativat siten rakentuakseen laajojakin alueita. Voimaloiden väliin jäävää tilaa voidaan kuitenkin hyödyntää. Maalla tila voi toimia esimerkiksi maatalous- tai varastokäytössä, ja usein tuulipuistot rakennetaankin jo valmiiksi esimerkiksi satamien tai teollisuusalueiden yhteyteen. Merellä puolestaan esimerkiksi ammattikalastusta ja purjehdusta voidaan tuulipuiston alueella yleensä jatkaa ongelmitta myös rakentamisen jälkeen (mm. Tuulivoimatieto 2010f).

39 Tuulipuistojen tilantarve johtuu siitä, että voimaloita ei saa sijoittaa liian lähelle toisiaan. Tuulivoimala aiheuttaa ilman virtaukseen häiriön, joka ulottuu kauas roottorin alapuolelle. Jotta voimalat eivät vaikuttaisi toistensa tuotantoon, on niiden välille jäätävä tarpeeksi suuri etäisyys (Tuulivoimatieto 2010f). Maalla voimaloiden välillä tulee olla noin 4-6 roottorin halkaisijan mitta. Tuulipuiston vaatima pinta-ala voidaan karkeasti määritellä varaamalla 0,1 0,2 km 2 maata yhtä megawattia kohden, riippuen maaston luonteesta. Näin ollen 200 MW:n tuulipuisto vaatii noin km 2 maa-alaa. Merellä voimaloiden välille jätetään hieman suurempi välimatka johtuen suuremmasta tuulen turbulenssista (Boverket 2009: 28) Ympäristövaikutukset Vaikutukset ihmisiin Tuulivoimarakentaminen aiheuttaa vaikutuksia ihmisten elinympäristöön ja viihtyvyyteen mm. melun, maisemavaikutusten, vilkkumisen ja maa-alueiden käytön muutosten kautta. Arviointityön taustaksi tulee selvittää tarkasteltavien alueiden ympäristöä koskevia tietoja mm. asutuksen ja loma-asutuksen sijainnista suhteessa kaavailtuun tuulivoima-alueeseen, häiriintyvistä kohteista sekä alueiden virkistyskäytöstä ja elinkeinoista. Ihmisten suhtautumista tuulivoimaan ja arvioitaviin hankkeisiin voidaan tarkastella mm. asukaskyselyjen ja teemahaastatteluiden perusteella. Näitä on suositeltavaa tehdä hankkeiden tarkemman suunnittelun yhteydessä. Avoimella ja riittävällä tiedottamisella sekä vuoropuhelulla on merkittävä rooli tuulivoiman hyväksyttävyydessä Meluvaikutukset Ympäristöministeriö on julkaissut selvityksen Tuulivoimaloiden melun syntytavat ja leviäminen, jonka tarkoituksena on antaa yleisluonteista tietoa tuulivoimalaitosten käyntiäänen syntytavoista, vaimentamismahdollisuuksista sekä äänen (melun) leviämisestä ympäristöön. (Di Napoli 2007) Taustamelu vaikuttaa huomattavasti tuulivoimaloiden melun kuuluvuuteen. Tuulen nopeuden kasvaessa tuulen aiheuttama taustamelutaso kasvaa eikä tuulivoimalan aiheuttama melu erotu. Tuulivoimalan melu voi vaikuttaa etenkin lähiasukkaisiin, virkistyskäyttöön ja herkkien lintulajien pesintään. Melun häiritsevyys eli epämiellyttävän äänitapahtuman kokeminen on paljolti riippuvainen havaitsijan omasta melun havainnointikyvystä, melun tasosta ja ominaisuuksista sekä myös havaitsijan asenteesta tarkasteltavaa melulähdettä kohtaan (yleinen asennoituminen sekä huoli ympäristöstä). Ruotsissa tehdyn tutkimuksen tulokset viittaavat selkeästi siihen, että melun häiritsevyys hiljaisilla alueilla lisääntyy voimakkaasti melun äänenpaineen ylittäessä 35 db(a). Häiritsevyyttä lisäävät lisäksi melun ulkopuoliset tekijät, esimerkkinä maisemavaikutus sekä havaitsijan yleisasenne tuulivoimaloita kohtaan. Negatiiviset tuntemukset liittyivät erityisesti jatkuvaan aerodynaamiseen meluun (jaksollinen viuhuna) sekä tunteeseen kotirauhan ja yksityisyyden häirinnästä. Kaiken kaikkiaan tuulivoimalaitosten melun havaittavuus sekä häiritsevyys koettiin tutkimuksen mukaan suurempana kuin saman äänenpainetason muu teollinen melu. (Di Napoli 2007)

40 38 Meluvaikutuksia tulee tarkastella hankkeiden tarkemman suunnittelun yhteydessä mm. melumallinnusten avulla. Mallinnuksessa melun leviämistä maastoon havainnollistetaan tietokoneavusteisen laskentamallin avulla. Karkeasti arvioiden voidaan todeta meluvaikutusten ulottuvan 1-2 kilometrin etäisyydelle tuulivoimaloista, joskin normaalioloissa vaikutusalue on tavallisesti pienempi. Melumallinnuksesta saatuja laskentatuloksia tarkastellaan suhteessa valtioneuvoston päätöksen (993/1992) mukaisiin melun ohjearvoihin. Annetut ohjearvot eivät kuitenkaan sovellu hyvin tuulivoimaloiden melun arvioimiseen. Tuulivoimaloiden meluvaikutuksia tutkitaan lukuisien käynnissä olevien hankkeiden yhteydessä, joten uutta kokemus- ja tutkimustietoa tulee jatkuvasti. Vaikutuksia arvioitaessa otetaan huomioon kuinka tuulivoimaloiden melu vaikuttaa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen (loma-asunnot, pysyvä asutus, ns. herkät kohteet kuten hoito- ja oppilaitokset, virkistysalueet), luonnonsuojelualueisiin, linnustoon, kaloihin ja muuhun eläimistöön. Merituulivoiman meluvaikutuksia arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon vedenalaiset meluvaikutukset. Ympäristöministeriö (2011) on laatinut tuulivoimarakentamisen ohjeistuksesta ehdotuksen, jossa on otettu kantaa tuulivoimaloiden aiheuttamaan meluun. Valmis ohjeistus julkaistaan arviolta keväällä Ehdotuksessa mainitaan, että tuulivoimaloiden erillisiä meluohjearvoja tarkastellaan ympäristösuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Sitä ennen suositellaan suunnittelussa käytettäväksi Ympäristöministeriön ohjeistuksessa esitettyjä meluarvoja, jotka perustuvat muiden maiden kokemukseen tuulivoimaloiden tuottaman äänen häiriövaikutuksesta ja muissa maissa käytössä oleviin tuulivoimalamelulle annettuihin ohjearvoihin Valo- ja varjovaikutukset Tuulivoimalat voivat aiheuttaa lähiympäristöönsä häiritsevää varjon vilkuntaa, kun auringon säteet osuvat pyörivän roottorin lapoihin. Vilkunnan määrä ja etäisyys riippuu siitä, missä kulmassa aurinko osuu lapoihin, lapojen pituudesta, tornin korkeudesta, maaston muodoista ja peitteisyydestä sekä sään kirkkaudesta. Vaikutuksien lieventämiseksi tuulivoimaloiden lavat voidaan käsitellä himmeällä pinnoituksella, jolloin mm. valon heijastus lavan pinnasta vähenee. Auringon paistaessa tuulivoimalan takaa lapojen aiheuttama liikkuva varjo voi avoimessa maastossa ulottua 1-3 kilometrin päähän tuulivoimalasta. Mitä suuremmasta voimalasta on kyse, sitä kauemmaksi vilkkuva varjo voi ulottua. Myös voimalan sijoittuminen muuta ympäristöä korkeammalle suurentaa varjon ulottumisen etäisyyttä. Suomessa ei ole toistaiseksi määritelty ohje- tai suositusarvoja vilkkumiselle. Hankkeiden tarkemmassa suunnittelussa tulee ottaa huomioon, millä tavoin tuulivoimaloiden aiheuttama valo ja varjostus vaikuttaa ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen (loma-asunnot, pysyvä asutus, ns. herkät kohteet kuten hoito- ja oppilaitokset, virkistysalueet). Myös vilkkumisen vaikutuksia eläimistöön tulee tarkemmassa vaiheessa tarkastella Vaikutukset virkistykseen Virkistykseen kohdistuvia vaikutuksia tulee tarkastella mahdollisten melu- ja maisemahaittojen sekä maa-alueiden käytön muutosten kautta. Vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon kohteen lähiympäristön virkistyskäyttö (mm. metsästys, retkeily,

41 sienestys, marjastus, veneily ja virkistyskalastus). Tuulivoimarakentaminen ei suoraan estä virkistyskäyttöä alueellaan, mutta joissakin sääolosuhteissa jään kertyminen voimaloiden lapoihin tulee ottaa huomioon mm. reittien läheisyydessä Vaikutukset maisemaan Merkittävimmät tuulivoimaloiden ympäristövaikutukset kohdistuvat yleensä maisemaan. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutukset ovat sidoksissa voimaloiden ulkonäköön, kokoon ja näkyvyyteen liittyviin tekijöihin. Lisäksi ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun (Weckman 2006). Maisemavaikutukset tulee tuulivoimahankkeissa selvittää aina. Maisemavaikutus voi syntyä esim. vaikutuksesta maiseman luonteeseen tai laatuun. Visuaaliset vaikutukset, vaikutukset näkymiin, ovat yksi maisemavaikutusten osajoukko. Maisemaan liittyy myös ei-aineellisia tekijöitä arvostukset ja asenteet vaikuttavat maiseman kokemiseen, mistä johtuen arviot hankkeen maisemavaikutusten merkittävyydestä voivat olla toisistaan poikkeavia. Teollisen mittakaavan tuulivoimaloita ei voi maisemoida tai piilottaa. Visuaalisten vaikutusten arvioinnin kautta voidaan tuottaa arvokasta tietoa tarkempaa sijoitussuunnittelua varten. Tarkemman sijoitussuunnittelun ratkaisuilla saattaa olla vaikutusta voimaloiden näkymiseen esim. tietystä erityistä tarkasteltua vaativasta herkästä tai alueen identiteetin kannalta erityisen merkittävästä kohteesta. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia tulee arvioida sekä suhteessa maisemakokonaisuuden piirteisiin että sen arvoihin. Arvioinnissa tulee tuulivoimaloiden lisäksi ottaa huomioon sähkönsiirron edellyttämien rakenteiden, esimerkiksi voimajohtojen, kaapelien ja sähköasemien sekä mahdollisten uusien tieyhteyksien vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön. Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan maisemaan kohdistuvia muutoksia maiseman rakenteessa, luonteessa ja laadussa. Vaikutuksia voi aiheutua esimerkiksi maiseman mittakaavaan, ajalliseen luonteeseen, maisematilan eheyteen, erilaisiin suojeluarvoihin sekä tärkeisiin näkymäakseleihin. Tarkastelussa suhteutetaan vaikutukset esimerkiksi maisematilan suuntautuneisuuteen, maisematyypin edustavuuteen tai alkuperäisyyteen tai alueen identiteetin kannalta tärkeimpiin näkymäsuuntiin nähden Tuulivoimaloiden näkyvyyteen liittyviä tekijöitä Tuulivoimalan muotoilu Tuulivoimalan osiin kuuluvat torni, roottori (lapojen muodostama kokonaisuus), napa ja konehuone. Nykyiset teolliseen tuotantoon tarkoitetut tuulivoimalat ovat useimmiten kolmilapaisia. Ne on koettu visuaalisesti tasapainoisemmiksi kuin esimerkiksi 2-lapaiset voimalat. 3-lapaisiakin tuulivoimalamalleja on olemassa erilaisia, ja samankokoinen voimala voi luoda erilaisen visuaalisen vaikutelman erilaisen muotoilun tai teknisten ominaisuuksien takia. Tärkeitä tekijöitä ovat mm. lapojen pituuden suhde tornin korkeuteen ja lapojen pyörimisen aiheuttama vaikutelma. Esimerkiksi suuret, hitaasti pyörivät lavat näyttävät erilaisilta kuin pienet, nopeammin pyörivät lavat (Scottish Natural Heritage 2009).

42 40 Väri Kokemusten mukaan tuulivoimalan sulauttaminen värityksen avulla taustaansa on mahdotonta. Tuulivoimala voidaan nähdä eri katselukulmista hyvin erilaisia taustoja vasten. Värityksen tulisikin olla sellainen, että se sopii taustaan riippumatta katselukulmasta. Voimaloiden väriksi on vakiintunut harmahtavan valkoinen. Värin on koettu sopeutuvan hyvin vaaleaa taivasta vasten ja erilaisiin valaistus- ja sääolosuhteisiin. Esimerkiksi merellä sumuisella säällä ja tietyissä valaistusoloissa harmahtavansävyisten myllyjen näkyvyys on heikko, tosin vaikkapa metsäistä taustaa vasten vaaleat voimalat kuitenkin erottuvat selkeästi. Esimerkiksi Skotlannissa tuulivoimalan sijoittelua ja ulkonäköä koskevassa ohjeistuksessa suositellaan käytettäväksi yksivärisiä tuulivoimaloita ja erityisesti harmaan värin mainitaan usein olevan paras vaihtoehto erityisesti taivasta vasten nähtynä. Lisäksi esimerkiksi useiden voimaloiden tuulipuistoissa voimaloiden värityksen olisi suotavaa olla yhtenäinen. (Scottish Natural Heritage 2009; Weckman 2006). Koko Voimaloiden koot ovat kasvaneet tekniikan kehittyessä. Nykyiset voimalat koostuvat tyypillisesti metriä korkeasta tornista sekä vähintään 40 metriä pitkistä lavoista, jolloin kokonaiskorkeus voi olla noin metriä. Tätä korkeampiakin voimaloita on rakenteilla ja kehitteillä. Suuren kokonsa vuoksi (kokonaiskorkeus jopa m) tuulivoimalat näkyvät kauas ja niiden visuaaliset vaikutukset ulottuvat laajalle alueelle. Tuulivoimala on ikään kuin mittatikku, johon muut ympäristön rakenteet ja elementit vertautuvat. Sijoittelu Tuulivoimalat keskitetään nykyään useimmiten usean voimalan kokonaisuuksiksi ja tämä on myös maisemakuvan kannalta parempi keino kuin yksittäisten voimaloiden hajasijoitus. Tuulivoimaloiden ryhmittelyssä on suosittu erilaisia sijoittelukuvioita, kuten rivejä, neliöistä tai kolmioista koostuvia kuvioita ja ympyrämuodostelmia. Voimaloiden väliset sijoitusetäisyydet toisiinsa nähden vaikuttavat olennaisesti muodostelman hahmottamiseen. Lähinnä teknisten seikkojen (esim. tuulivarjo = toisen voimalan aiheuttaman katvealue tuulisuudessa) takia sijoitusetäisyys on pidettävä riittävänä (Weckman 2006). Muodostelman tulisi mahdollisuuksien mukaan sopia ympäröivään maisemaan, esimerkiksi sen suuntautuneisuuteen. Voimaloita voidaan asetella säännöllisiin tai epäsäännöllisiin muodostelmiin. Esimerkiksi laajoilla peltoaukeilla voidaan suositella säännöllistä muodostelmaa (esimerkiksi rivejä) erityisesti, jos pellot muodostavat säännöllisen kuvion maisemassa. Epäsäännöllistä sijoittelua voidaan suosia esimerkiksi maastonmuodoiltaan vaihtelevassa ympäristössä. Muodostelmaa tulee suunnitteluvaiheessa tarkastella eri kohdista ja korkeuksilta, jolloin myös kuvio nähdään erilaisena. Valaistus Tietyissä paikoissa tuulivoimalan valaiseminen on välttämätöntä turvallisuussyistä. Valaistus voi olla maisemaa hallitseva elementti yöaikaan, etenkin ennestään valaisemattomilla alueilla. Siellä, missä valaiseminen on välttämätöntä, tulisi se toteuttaa maisema- ja visuaaliset vaikutukset huomioon ottaen. Valot on mahdollista asentaa esimerkiksi siten, että ne nähdään vain ylhäältä käsin (esim. lentokoneet).

43 Voimaloiden näkyvyyteen vaikuttavat myös ilman selkeys ja valo-olosuhteet (mm. Weckman 2006). Infrastruktuuri Myös tuulivoimaloihin ja tuotantoon liittyvä muu infrastruktuuri tulee sovittaa ympäröivään maisemaan huolellisesti. Tiet, voimalinjat, sähköasemat, voimajohdot ja mittausmastot sekä muut tarvittavat rakenteet tulee suunnitella ympäröivän maiseman erityispiirteet huomioon ottaen Maiseman visuaalinen luonne ja sietokyky Tuulivoimaloita ympäröivän maiseman visuaalisella luonteella ja sietokyvyllä on merkitystä maisemavaikutusten laatuun. Tietyt maisematyypit sietävät voimaloiden sijoittamista paremmin kuin toiset. Maisemallisesti erityisen herkkiä paikkoja ovat esimerkiksi valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet, valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuurihistorialliset ympäristöt ja valtakunnallisesti merkittävät esihistorialliset suojelualuekokonaisuudet. Maakunnallisesti ja paikallisesti arvokkailla kohteilla tulee huolehtia siitä, ettei niiden arvo merkittävästi heikkene tuulivoimarakentamisen takia. Kokonsa puolesta tuulivoimalat eivät vertaudu muuhun ympäristöön. Voimalan ja olemassa olevien maisemaelementtien välille saattaa näin ollen syntyä kilpailutilanne mittakaavallisesti ja symbolisten merkitysten suhteen. Tämän vuoksi sijoituspaikkaa valittaessa maiseman mittasuhteet, olemassa olevat maamerkit (esimerkiksi kirkontornit) sekä muut maisemaelementit ja niiden asema sekä arvo maisemakuvassa nousevat keskeisiksi tekijöiksi. Maiseman sietokyvyn voidaan katsoa olevan ylittynyt jos tuulivoimala alkaa alistaa tai hallita maisemakuvaa tai sen merkittäviä yksittäisiä elementtejä. Tuulivoimaloiden maisemavaikutuksia ei kuitenkaan tule nähdä vain negatiivisena asiana. Harkitusti sijoitettuna ja ympäröivän maiseman huomioon ottaen voimalat voivat tuoda ympäristölleen myös lisäarvoa (Weckman 2006) Vaikutukset linnustoon Tuulivoimaloiden keskeisimmiksi ympäristövaikutuksiksi mainitaan usein niiden mahdolliset linnustovaikutukset. Linnustolle aiheutuvista vaikutuksista keskeisimpänä voidaan pitää voimaloista ja niiden yhteyteen rakennettavista johtoreiteistä aiheutuvaa törmäysriskiä. Muita mahdollisia tuulivoimaloiden linnustovaikutuksia ovat rakentamisen aikaiset tilapäiset häiriövaikutukset ja tuulivoimaloiden aiheuttaman melun ja valaistuksen lintujen pesintää häiritsevät vaikutukset. Tässä luvussa on tavoitteena tunnistaa niitä linnuston kannalta keskeisiä seikkoja, joilla arvellaan olevan vaikutusta tarkasteltavien alueiden soveltuvuuteen ja tuulipuistojen mahdollisiin linnustovaikutuksiin. Tuulivoimaloiden potentiaaliset linnustovaikutukset riippuvat muun muassa valittavasta paikasta, alueen pesimä- ja muuttolinnustosta sekä tuulivoimaloiden sijoittelusta. Näistä syistä johtuen linnustovaikutusten tarkka arviointi edellyttää kohdekohtaista tarkastelua sekä alueella tehtäviä maastoselvityksiä, joissa kartoitetaan muun muassa alueen pesimälinnustoa, linnuston lentosuuntia, lentoreittejä lepäily-, kerääntymis- ja pesimäalueiden välillä suhteessa suunniteltuihin tuulivoimaloihin sekä tavanomaisia lentokorkeuksia. Tämä hankekohtainen vaikutusten arviointi tullaan toteuttamaan YVA- ja/tai lupavaiheessa, mikäli mahdolliset hankkeet etenevät alueilla.

44 Törmäysriski Törmäysriskillä tarkoitetaan lintujen riskiä törmätä lentäessään tuulivoimalan lapaan. Linnut ovat periaatteessa varsin hyviä havaitsemaan ja väistämään mahdollisia esteitä lentäessään. Useita voimaloita käsittävien tuulivoimapuistojen osalta suurempia voimaloita pidetään törmäysriskin kannalta periaatteessa pieniä parempina, sillä niiden laskennallinen törmäysriski on pientä voimalaa pienempi. Näin ollen vähäisempi määrä suuria voimaloita on lintujen törmäysriskin kannalta parempi vaihtoehto kuin useampi pieni voimala. Vaikka törmäysriski on arvioitu yleisesti ottaen pieneksi, se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, että riski olisi merkityksetön arvioitaessa lajistoon kohdistuvia populaatiotason vaikutuksia. Pienikin törmäysriskin lisäys voi olla joissain tapauksissa merkittävää esimerkiksi suurille pitkäikäisille lajeille, joiden populaatiokoko on pieni, lisääntymistuotto pieni ja sukukypsyysikä on korkea (esimerkiksi petolinnuista merikotka, maakotka, sääksi ja huuhkaja sekä lisäksi kiljuhanhi). Tällaisten lintujen populaatiossa muutamankin yksilön kuolema voimistaa kumulatiivisia vaikutuksia eri tavalla kuin esimerkiksi runsaslukuisilla pikkulinnuilla. Näin ollen tällaisten lajien osalta pelkän törmäysriskin mittaaminen ei riitä, vaan on mitattava myös vaikutus populaatiotasolla, ns. populaation törmäysriski (Koistinen 2004, Chamberlain ym. 2006). Lintujen törmäysriskiin vaikuttaa keskeisesti voimaloiden sijoituspaikka. Alueilla, joille lintuja kertyy samanaikaisesti runsaasti esimerkiksi ruokailemaan tai lepäämään, on törmäysriski suurempi kuin alueilla, joille linnut eivät tyypillisesti keräänny suurina parvina. Suurempi törmäysriski näillä alueilla liittyy paitsi lintujen suurempaan lukumäärään myös niiden käyttäytymiseen parvessa - lintuparvi voi lehahtaa yhtäkkiä massana lentoon, jolloin yksittäisten lintujen havainnointikyky voi olla herpaantunut ja törmäysriski suurempi. Törmäysriski on suurempi myös sellaisilla alueilla, joilla kulkee merkittävä lintujen muuttoreitti. Muutonaikaisen törmäysriskin suuruuteen vaikuttavat muun muassa muuttavien lintujen lajikohtaiset ominaisuudet (koko, lentonopeus ja korkeus), paikasta aiheutuva ohjausvaikutus (esimerkiksi kasaantuuko muutto kyseisellä kohdalla tietylle kapealle alueelle, onko alueen maasto peitteistä) sekä sää- ym. olosuhteet. Paikallisesti on merkitystä erityisesti alueella pesivien lajien lentoreiteillä pesäpaikan ja ruokailualueiden välillä suhteessa tuulivoimaloiden sijoitteluun. Lisäksi suurikokoisten petolintujen reviirien läheisyydessä on huomioitava lintujen saalistusalueet ja lentoreitit niiden ja pesän välillä. Mikäli alueella sijaitsee lepäily- tai kerääntymisalueita tulee huomioida lintujen lentoreitit näille alueille suhteessa tuulivoimaloiden sijoittumiseen. Törmäysriski vaihtelee merkittävästi lintulajista riippuen. Yleistyksenä voitaneen sanoa, että suurikokoiset lajit ovat tyypillisesti törmäyksille alttiimpia kuin pienikokoiset ketterät lentäjät. Törmäyksille alttiina lajeina pidetään tyypillisesti muun muassa joutsenta ja suuria petolintuja. Tästä johtuen tuulivoimaloiden sijoittamista esimerkiksi maa- ja merikotkien pesimä- ja reviirialueiden läheisyyteen on syytä välttää. Lintujen riski törmätä voimalaitoksiin riippuu paitsi edellä esitetyistä tekijöistä myös kulloinkin vallitsevista olosuhteista. Vähiten lintujen törmäyksiä tapahtuu kirkkaalla säällä päiväsaikaan. Suurimmat törmäysriskit ajoittuvat ajankohtiin, jolloin näkyvyys on huono esimerkiksi sumun, sateen tai pimeyden vuoksi. Myös ilmavirtaukset vaikututtavat lintujen lentokorkeuksiin ja -reitteihin ja voivat poikkeuksellisesti ohjata esimerkiksi muutolla olevia lintuja tavanomaista lähemmäs tuulivoimaloita.

45 Pääasiallisesti linnut väistävät tuulivoimaloita. Joitakin havaintoja on myös siitä, että tuulivoimaloiden kanssa samalla alueella pidempään oleskelevat yksilöt mahdollisesti myös väistävät tuulivoimaloita paremmin kuin alueelle vasta tulleet yksilöt. Itse voimalarakenteiden lisäksi tuulivoimapuiston linnustolle aiheuttamaa törmäysriskiä arvioitaessa on otettava huomioon myös puiston yhteyteen rakennettavien johtolinjojen vaikutukset. Lintujen kannalta ongelmallisiin kohtiin (avosuot, tuntureiden lakialueet, peltoaukeat yms. avoimet alueet, etenkin jos ne sijaitsevat lintujen vakituisilla tai vilkkailla lentoreiteillä) rakennettava johtolinja voi aiheuttaa jopa itse puistoa suuremman törmäysriskin. Tuulivoiman aiheuttaman törmäysriskin vaikutukset ovat yleisesti arvioiden populaatiotasolla merkityksettömiä, mikäli voimaloiden ja johtoreittien sijoittelussa vältetään edellä mainittujen seikkojen perusteella lintujen kannalta ongelmallisimmat alueet Vaikutukset lintujen käyttämiin reitteihin Tuulivoimapuistoilla saattaa olla vaikutuksia lintujen käyttämiin lentoreitteihin, sillä linnut saattavat ensisijaisesti kiertää alueen ympäri sen sijaan että lentäisivät sen poikki. Tällä voi periaatteessa olla vaikutusta pesimälinnuston ruuanhakumatkan pituuteen, mikäli tuulipuisto sijoittuu pesimäalueen ja ruokailualueen väliin. Pidentynyt ruuanhakumatka saattaa esimerkiksi heikentää lintujen lisääntymismenestystä Vaikutukset pesimälinnustoon ja rakentamisen häiriövaikutukset Tuulivoimapuistojen rakentaminen kestää voimaloiden määrästä riippuen tyypillisesti muutamasta kuukaudesta useisiin vuosiin. Rakentamisvaiheen vaikutukset muistuttavat minkä tahansa rakennushankkeen vaikutuksia. Merkittävin vaikutus on rakennusvaiheessa aiheutuva melu ja alueella liikkumisesta aiheutuvat häiriövaikutukset. Näillä tekijöillä voi olla vaikutusta alueen pesimälinnuston pesinnän onnistumiseen rakennusvuosina. Toiminnassa olevien voimaloiden vaikutus on hyvin paikallinen. Lapojen pyörimisestä aiheutuva ääni voi olla lintujen kannalta merkityksellistä lähinnä välittömästi tuulivoimalan läheisyydessä pesivän linnuston kannalta, sillä linnut voivat periaatteessa välttää pesimistä alueella, johon tuulivoimalan melu kuuluu. On myös mahdollista, että linnut jossain määrin tottuvat tuulivoimaloiden käyntiääneen. Eri lajien välillä esiintyy myös eroja tuulivoiman häiritsevyyden suhteen. Itse voimalarakenteita suurempi ja laajempi vaikutus pesimälinnustoon on tuulivoimapuiston yhteyteen rakennettavilla voimajohdoilla. Puusto poistetaan laajemmalta alueelta ja voimajohtojen reitit voivat olla tuulipuiston sijainnista riippuen jopa kymmeniä kilometrejä pitkiä Lieventämiskeinot Tuulivoimaloiden linnustolle aiheuttamia vaikutuksia tulisi ensisijaisesti lieventää hyvän maankäytön ja hankesuunnittelun keinoin.

46 44 Tuulivoimaloita ei lähtökohtaisesti tulisi sijoittaa alueille (tai niiden välittömään läheisyyteen), jotka ovat erityisen merkittäviä linnuston kannalta. Merkittävimmät tällaiset alueet ovat: o kansainvälisesti tärkeät lintualueet (IBA-alueet), o kansallisesti tärkeät lintualueet (FINIBA-alueet), o lintudirektiivin perusteella suojellut Natura-alueet (SPA), o suurten petolintujen pesien lähiympäristö, o vilkkaat muuttoreitit Vaikutuksia voidaan lieventää sijoittamalla suunnitellut tuulipuistot näiden alueiden ulkopuolelle. BirdLife Suomi ry:n suosituksen mukaan niin sanottujen suojavyöhykkeiden tulisi olla näihin alueisiin metriä ja suurikokoisten petolintujen pesäpaikkoihin vähintään 2 kilometriä (Birdlife Suomi ry). Etäisyyksiä voidaan pitää suuntaa antavina, sillä ne riippuvat aina myös kyseessä olevan paikan ominaispiirteistä. Tuulivoimaloiden sijoittelussa valitulle alueelle voidaan huomioida tunnetut lintujen päälentosuunnat, ja sijoittaa voimalat siten, että riski törmäyksiin jää mahdollisimman pieneksi. Merkittävällä osalla muuttolinnuista pääasiallinen muutto tietyn alueen halki jakaantuu muutaman viikon ajalle. Mikäli tuulivoimaloista arvioidaan aiheutuvan törmäysriski erityisesti muuttolinnustolle, on ne törmäysten ehkäisemiseksi mahdollista pysäyttää päämuuton ajaksi. Tuulivoimapuistot tulisi pyrkiä rakentamaan alueille, joilla uusien voimajohtoreittien rakentamisen tarve olisi mahdollisimman vähäinen Yleistä Lapin eteläosien alueen linnustosta ja reiteistä Tuulivoimarakentamisessa erityisesti hankesuunnittelussa keskeisimpiä linnustoon liittyviä huomioon otettavia seikkoja ovat maakotkan (ja muiden uhanalaisten päiväpetolintujen, lähinnä kalasääsken ja merikotkan) pesien sijoittuminen hankealueen läheisyyteen. Myös lintudirektiivin (SPA) perusteella suojellut Natura-alueet, joiden suojeluperusteena on joutsenia, kurkia tai hanhia tai suuria määriä vesilintuja, voivat vaikuttaa tuulivoimahankkeiden suunnitteluun, mm. lisäämällä arvioinnin tarvetta tarkemmassa jatkosuunnittelussa. Mikäli voimala-alueita sijoittuisi varsinaisille Naturaalueille, olisi riski konfliktiin ilmeinen ja tällöin myös luontotyyppien (SCI) merkitys korostuisi. Jokiuomat ovat muuttavien lajien keskeisiä kulkureittejä erityisesti suurien lajien osalta. Näitä alueita on suositeltavaa välttää, ja tietoja lajiston kulkureiteistä tulee tarkentaa mahdollisen hankesuunnittelun yhteydessä. Myös Kivalojen alue Rovaniemen lounaispuolella on muuttavien lintujen käyttämä lentoreitti, ja alue saattaa olla merkittävä lintuja ohjaavana alueena. Tästä syystä laajojen tuulipuistojen sijoittaminen kyseiselle alueelle tulisi tutkia erityisen tarkoin, tarkempien tietojen perusteella.

47 Yhteisvaikutukset olisivat todennäköisesti merkittäviä, mikäli rakennettaisiin lukuisia alueita Länsi-Lapin alueella sekä maalla että laajoissa merituulipuistoissa. Yhteisvaikutusten tarkempi selvittäminen edellyttää tarkempia suunnitelmia ja tutkimuksia. Linnuston kannalta voidaan alustavasti arvioida, että pienien kohteiden toteuttaminen on helpompaa kuin alueellisesti laajojen kohteiden. Tuulipuiston pienehkö koko saattaisi myös mahdollistaa muuttohuipun huomioon ottamisen jopa voimaloiden pysäyttämisellä kriittisinä muuttopäivinä. Tarkempia vaikutuksia esimerkiksi Natura-alueisiin ei ole tarkoituksenmukaista arvioida ennen kuin hankesuunnitelmatasoisia tietoja voimaloiden määristä ja sijoittelusta on käytettävissä Vaikutukset lepakoihin Tuulivoimaloilla on todettu olevan vaikutuksia myös lepakoihin. Lepakot saattavat lintujen tavoin esimerkiksi törmätä voimaloihin. Lisäksi syynä lepakoiden kuolemiin voi olla myös tuulivoimaloiden siipien pyörimisliikkeen aiheuttama ilmanpaineen muutos roottorin läheisyydessä. Suomessa tuulivoimaloiden vaikutuksista lepakoihin tiedetään kuitenkin vielä melko vähän. Ongelmia on muissa maissa esiintynyt erityisesti silloin, kun tuulivoimalaitokset sijoittuvat lepakoiden muuttoreitille. Näin ollen lepakoihin kohdistuvia haitallisia vaikutuksia voidaan vähentää esimerkiksi välttämällä tuulivoimarakentamista lepakoiden muuttoreittien keskittymillä. Suomessa esimerkiksi Hankoniemen oletetaan olevan yksi lepakoiden tärkeimmistä muuttoreiteistä. Muuttoreittien lisäksi voimalan paikkaa valittaessa tulee välttää esimerkiksi lepakoiden tärkeitä ruokailualueita tai lepakkoyhdyskuntien päiväpiilojen lähialueita. Lepakoiden suosiossa ovat metsäalueet, kosteikot sekä maiseman linjamaiset rakenteet kuten puusto- ja pensasrivit ja maisemapuut, joita lepakot voivat käyttää kaikuluotauksen apuna. Laajat avoimet alueet eivät yleensä ole merkittäviä lepakoiden kannalta (Ympäristöministeriö 2011). Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan avoimilla alueilla minimietäisyyden tuulivoimaloiden ja metsänrajan välillä tulisi olla noin 200 metriä. Joidenkin eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten tutkimusten perusteella lepakoiden törmäyksiä tuulivoimaloihin saattaa tapahtua enemmän esimerkiksi alueilla, joilla vaihtelu maastonmuodoissa ja kasvillisuudessa on suurta sekä mahdollisesti rannikkoalueilla. Esimerkiksi Pohjois- Euroopassa ja Saksassa suoritettujen tutkimusten perusteella yhtä tuulivoimalaa kohden kuolee noin 18 lepakkoa vuodessa. Kovin tarkkoja lukumääriä tuulivoimaloiden aiheuttamien lepakkokuolemien suhteen on kuitenkin vaikea määritellä, sillä tähän mennessä suoritetuissa tutkimuksissa esiintyy suurta vaihtelua. (Rydell et al. 2011) Vaikutukset maa- ja kallioperään Tuulivoimarakentamisen vaikutukset maa- ja kallioperään ovat paikallisia ja vertautuvat mihin tahansa muuhun rakentamiseen, joka edellyttää raskaita mutta alueeltaan kohtalaisen pienialaisia perustustöitä. Vaikutukset aiheutuvat tuulivoimaloiden perustusten rakentamisesta ja teiden vahvistamisesta sekä mahdollisten uusien huoltotieyhteyksien rakentamisesta. Vaikutukset ovat vähäisiä maakunnan mittakaavassa. Paikallisesti teiden ja perustusten rakentamisella voi kuitenkin olla haittavaikutuksia. Tarkemman suunnittelun yhteydessä paikallisia haittavaikutuksia tulee pyrkiä lieventämään.

48 Vaikutukset vesistöihin ja pohjavesiin Yleisesti katsottuna tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia pintavesiin. Tuulivoimaloiden perustukset ovat pistemäisiä ja tuulivoimalat sijoitetaan etäälle toisistaan. Mikäli joudutaan rakentamaan uutta tieyhteyttä, tulee jatkosuunnittelussa selvittää tierakentamisen suhde pintavesien valumaan. Pienialaisten luontokohteiden, mm. puronotkojen ja muiden pienvesistöjen läheisyydessä tuulivoimarakentamisen sijoitusta on kuitenkin selvitettävä tarkoin, jotta ei aiheuteta haittaa laajemmille ekologisille kokonaisuuksille. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia pohjavesiin tai vedenhankintaan, koska kallio- ja maaperään kohdistuvat maanrakennustöiden vaikutukset kohdistuvat suppeille alueille tarkasteltualueiden kokonaispinta-aloista. Tuulivoimaloiden alueille ei ole tarpeen perustaa laajoja maanpintaa peittäviä rakenteita, ja sadevesiä ei tarvitse ohjata pois mahdollisilta pohjaveden muodostumisalueilta merkittävissä määrin. Pohjavesialueilla tulee kuitenkin huolehtia rakentamisen aikaisten riskien hallinnasta. Pohjaveden laadun turvaamiseksi tuulivoimalat tulee tarvittaessa varustaa suojarakentein, joilla estetään mahdollisten vaihteistoöljyjen sekä muiden pohjaveden laatua huonontavien aineiden joutuminen maaperään. Pohjavesialueille rakennettavien tuulivoimaloiden huoltoteiden kunnossapidossa tulee välttää tiesuolan käyttöä pölynsidonnassa ja liukkaudentorjunnassa. Mahdollisten vedenottamoiden läheisyydessä tulee jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää kaivutasoihin liittyvien suojakerrosten tarve ja laajuus Vaikutukset kasvillisuuteen Tuulivoimarakentamisella on jonkin verran paikallisia vaikutuksia mm. kasvillisuuteen. Kasvillisuus poistetaan rakentamisvaiheessa tuulivoimaloiden sekä voimajohtojen ja mahdollisen huoltotiestön vaatiman tilan kohdalta. Tämä voi aiheuttaa paikallisesti luontoalueiden pirstoutumista; hyvin laajojen tuulipuistojen kohdalla vaikutukset voivat alueen kasvillisuudesta riippuen olla merkittäviä. Lähtökohtaisesti tuulivoimarakentaminen tulee sijoittaa arvokkaiden luontoalueiden ulkopuolelle, ja tarkemmassa suunnittelussa luontoalueiden pirstoutumista voidaan vähentää. Tuulivoimaloiden rakentaminen edellyttää puuston raivaamista voimaloiden perustusten ympäriltä. Yksittäisen voimalan perustukset edellyttävät enintään noin 50 m x 50 m laajuista aluetta, ja puustoa raivataan käytännössä hieman laajemmalta alueelta huoltoja rakennustoimenpiteiden vuoksi Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen Yksittäisten tuulivoimaloiden vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen eivät ole merkittäviä. Sen sijaan tuulivoimapuistoilla saattaa niiden koosta ja kapasiteetista riippuen olla näihin merkittäviäkin vaikutuksia. Periaatteena on, että tuulivoimalaitosten ja asutuksen väliin jätetään suojavyöhyke ja voimalaitokset sijoitetaan sellaisille alueille, joille ei maakuntakaavoissa ole osoitettu asumista. Sijoittaminen teollisuus- tai varastoalueiden tai valtateiden yhteyteen ja lähelle päävoimajohtolinjauksia olisi suotavaa alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä yhdyskunta- ja energiatalouden kannalta.

49 Tuulivoimalalaitosten rakentaminen edellyttää erityyppisten rakenteiden kuten tie- ja voimansiirtoyhteyksien rakentamista. Mahdollisimman lyhyt matka päävoimajohtolinjaukseen (erityisesti 110 kv) ja tiestöön vähentää haitallisia vaikutuksia. Muiden hankkeiden mahdolliset uudet voimajohtolinjaukset tulee huomioida suunniteltaessa reittejä. Voimajohtolinjaukset rajoittavat maankäyttöä alueellaan. Tuulisuus on saaristo- ja rannikkoalueilla sisämaata parempi, ja energiataloudellisesta näkökulmasta voimaloiden sijoittaminen edullisille tuulisuusvyöhykkeille on suositeltavaa. Sisämaa-alueilla tulee huonomman tuulisuuden vuoksi tarkastella laajempia aluekokonaisuuksia ja korkeampia voimaloita, jotta päästään energiataloudellisesti järkevään tuotantoon. Tarkistetut valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet edellyttävät parhaiden tuulivoima-alueiden selvittämissä maakuntien alueella myös sisämaassa. Vaikutukset paikallisiin elinkeinoihin Tuulivoimalarakentaminen edellyttää yleensä puuston paikallista kaatamista huoltoteiden ja pystytysalueiden tieltä. Paikasta riippuen voi olla tarve suorittaa hakkuita laajemmaltakin alueelta tuulisuusolosuhteiden parantamiseksi. Vaikutukset maa- ja metsätalouden harjoittamiseen ovat yleensä paikallisia, ja mahdollisista taloudellisista korvauksista neuvotellaan tapauskohtaisesti elinkeinon harjoittajan kanssa. Hyvin laajojen tuulipuistojen ollessa kyseessä vaikutukset voivat olla merkittäviä erityisesti yksittäisten elinkeinonharjoittajien kannalta. Lapin eteläosien selvitysalue on poronhoitoaluetta, jonka alueella toimittaessa tulee ottaa huomioon poronhoitolaki (848/1990). Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia poronhoitoon on käsitelty lyhyesti Ympäristöministeriön ehdotuksessa tuulivoimarakentamisen ohjeistukseksi (2011). Tuulivoimarakentamisen vaikutukset poroelinkeinolle voivat ilmetä vaikutuksina porolaitumiin, porojen käyttäytymiseen, poronhoitotoimintaan esimerkiksi kuljetusreittien muuttumisen myötä sekä porovahinkojen määrään ja kaikkiaan elinkeinon kannattavuuteen. Erityisesti naarasporojen on todettu välttävän häiriöalueita. Varsinkin keväällä laidunalueiden rauhallisuus on tärkeää vasonnan onnistumiseksi (Ympäristöministeriö 2011). Tuulivoimarakentaminen ja -tuotanto voi aiheuttaa haittaa poronhoidolle, joten yleispiirteisessä suunnittelussa tulisi tunnistaa poronhoidolle erityisen tärkeät alueet sekä tarkastella mahdollisten muiden hankkeiden yhteisvaikutuksia poronhoidon kannalta tärkeisiin alueisiin. Tarkemmassa hankkeiden suunnittelussa tulee selvittää alueen paliskunnilta, onko tarkastelualueella poronhoidon kannalta merkittäviä laidunalueita, reittejä ja rakenteita ja muita tärkeitä toiminnallisia yksityiskohtia. Vaikutukset matkailuun Tuulivoimarakentamisen vaikutukset alueen matkailuelinkeinoihin riippuvat mm. harjoitettavan matkailuelinkeinon tyypistä ja tuulivoimatuotantoalueiden sijainnista sekä koosta. Tyypillisesti tuulivoimarakentaminen jakaa mielipiteitä, näin myös matkailijoiden osalta. Potentiaaliset haitalliset vaikutukset kohdistuvat yleisesti erämaamatkailuun tai kohteisiin, joiden matkailullinen arvo perustuu erityisesti koskemattomaan luontoon. Matkailualueilla maisema on usein tärkeä vetovoimatekijä. Sen sijaan rakennetussa ympäristössä tuulivoimarakentaminen voi myös olla paikallinen nähtävyys, joka lisää matkailukohteen vetovoimaa. 47

50 48 Esimerkiksi mielikuvaa Lapin alueesta ekologisesti kestävän matkailun kohteena voidaan tuulivoimarakentamisen avulla edistää. Toisaalta yleispiirteisessä maankäytön suunnittelussa tulee varmistaa, että Lapin alueella säilyy useita riittävän laajoja erämaamaisia kohteita, joille tuulivoimarakentamista ei näkyisi. Matkailu on Lapissa alueellisesti merkittävä elinkeino. Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksen Länsi-Lapin kohdealueiden osalta voidaan arvioida, että tuulivoimarakentamisella ei ole vaikutuksia kävijämääriltään suurimpiin Lapin matkailu- ja luontoretkeilykohteisiin (Metsähallitus 2011, Itä-Lapin ja Rovaniemen selvitysalueilla saattaa aiheutua vaikutuksia mm. Pyhä-Luoston sekä Sallatunturin alueisiin. Kuva 8 Tuulivoima-alueet ja matkailualueet selvitysalueella Vaikutukset kansantalouteen ja aluetalouteen Tuulivoiman kansantaloudelliset vaikutukset muodostuvat tuulivoimarakentamisen myötä syntyvistä työpaikoista, valmistavan teollisuuden uusista mahdollisuuksista kotimarkkinan kehittymisen myötä sekä pidemmällä tähtäimellä tuulivoimaloiden ja komponenttien vientimahdollisuuksista. Tuulivoima on investointivaltainen sähköntuotantomuoto, joka toistaiseksi tarvitsee yhteiskunnan tukea ollakseen kilpailukykyinen teknologisesti kypsempien sähköntuotantomuotojen kanssa. Tuulivoima on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista energiantuotantoa. Sähkön hinnan määräytyessä vapailla energiamarkkinoilla pyrkivät sähköntuottajat tuottamaan energiaa muuttuvilta kustannuksiltaan edullisilla sähköntuotantomuodoilla.

51 Tuulivoiman muuttuvat kustannukset ovat edulliset, joten yhteispohjoismaisten sähkömarkkinoiden alueella käytetään aina maksimaalinen määrä tuulivoimaa. Mikäli tuulivoima korvaa sähköjärjestelmässä muuttuvilta kustannuksiltaan kalliimpia tuotantomuotoja (esim. hiililauhde tai kaasuturbiinit), johtaa tämä sähköjärjestelmän kokonaispäästöjen pienenemiseen. Suomi on sitoutunut nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 38 %:in energiankulutuksesta. Tuulivoiman osalta kansalliseksi tavoitteeksi on asetettu 6 TWh:n vuotuinen tuotantotaso vuoteen 2020 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 2500 MW:n tuulivoimakapasiteetin rakentamista vuoteen 2020 mennessä. Suomen eduskunta hyväksyi 12/2010 esityksen syöttötariffilaista tuulivoimalle ja laki tuli voimaan vuoden 2011 alusta. Syöttötariffityöryhmän selvitysten (TEM 2009) mukaan esitetyn syöttötariffijärjestelmän kansantaloudellinen kustannus tuulivoiman osalta olisi noin 200 milj. vuodessa, kun tuulivoimalla tuotetun sähkönmäärä olisi 6 TWh vuodessa ja sähkön markkinahinta pohjoismaisessa sähköpörssissä noin 50 /MWh. Kaikelle kulutukselle jaettuna kustannus tulisi olemaan 2,2 /MWh eli kerrostalokäyttäjälle (vuotuinen käyttö 2000kWh) noin 4,40 vuodessa ja sähkölämmityskäyttäjälle (18000kWh) noin 39,60 vuodessa. VTT:llä on arvioitu, että tuulivoima vähentää hiilidioksidipäästöjä pohjoismaisessa järjestelmässä noin 0,62 tco 2 /MWh (Holttinen 2004). Asetettu 6 TWH:n tuulivoiman tuotantotavoite tarkoittaisi toteutuessaan noin 3,7 miljoonan CO 2 -tonnin vähennystä vuodessa. Arvioitu euromääräinen kokonaisinvestointi 2020 tuulivoimatavoitteen saavuttamiseksi tulisi olemaan noin 3,5 Mrd (TEM 2009), josta kotimaisen työn osuus olisi arvioilta 1,0 1,5 Mrd. Mahdollisuuksia suurempaankin kotimaisuusasteeseen on Suomen vahvan tuulivoimakomponenttiteollisuuden vuoksi. Teknologiateollisuus ry:n selvityksen (2009) mukaan tuulivoima-alan liikevaihto Suomessa vuonna 2008 oli noin miljardi euroa. Liikevaihdosta noin 90 % muodostui laitteiden ja palveluiden viennistä. Tuulivoima-ala työllisti vuonna 2008 suoraan noin 3000 teknologiateollisuuden työntekijää. Teknologiateollisuus ry arvioi, että Suomen tuulivoimateknologian valmistus ja vienti voi kasvaa tasolle 10 Mrd vuodessa vuoteen 2020 mennessä. Arvion mukaan tuulivoima-alan teollisuuden työllistävä vaikutus Suomessa olisi tällöin noin htv vuonna Tuulivoimahankkeet vaikuttavat muiden merkittävien rakennushankkeiden lailla monin tavoin paikalliseen yritystoimintaan. Työllisyysvaikutukset voidaan jakaa välittömiin ja välillisiin vaikutuksiin. Tuulivoimahankkeilla on myös talousvaikutuksia kunnan talouteen kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverovaikutuksien kautta. Tuulivoimalla voi myös joissain tapauksissa olla negatiivisia vaikutuksia aluetalouteen esimerkiksi matkailu- tai porotalouden näkökulmasta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutuksia aluetalouteen voidaan selvittää esimerkiksi hankkeiden kehittämisen yhteydessä tehtävien ympäristövaikutusten arviointimenettelyjen (YVA) yhteydessä. Suomessa tuulivoimarakentaminen on toistaiseksi ollut pienimuotoista, ja tuulivoiman aluetaloudellisia vaikutuksia ei ole selvitetty laajamittaisesti. Kansainvälisten selvitysten perusteella tuulivoiman suora työllistävä vaikutus kokonaisuudessaan on noin 15 htv asennettua MW:a kohden rakennusaikana, ja voimaloiden tyypillisesti noin 20 vuoden käyttöiän aikana 0,3-0,5 htv/mw vuodessa (EWEA 2009). Suurin työllistävä vaikutus, noin 70 %, on turbiinien ja komponenttien valmistuksella. Kansainvälisissä 49

52 50 selvityksissä on myös tutkittu useiden yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutusta paikalliseen aluetalouteen. Selvitysten perusteella tuulivoimahankkeet ovat työllistäneet suoraan ja paikallisesti rakentamisvaiheessa 2,2-2,7 htv/mw ja voimaloiden käytön aikana 0,2-0,5 htv/a/mw. Paikallinen työ koostuu tyypillisesti maanrakentamisesta, perustustöistä, sähköverkon ja muuntoasemien rakentamisesta sekä käyttö- ja kunnossapitopalveluista. Laajamittaisemmat paikalliset työllisyysvaikutukset edellyttävät komponentti- ja laitevalmistusta. Tuulivoimalla on myös vaikutuksia kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverotuloihin työllisyydessä ja yritystoiminnassa tapahtuvien muutosten kautta. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin muodostuu muutoksista paikallisessa työllisyydessä. Yksittäisten tuulivoimahankkeiden vaikutus kunnallisveroihin on selvityksissä ollut /MW rakennusvaiheessa ja /MW vuodessa voimalan käytön aikana. Luvut eivät sisällä mahdollisen paikallisen komponentti- ja laitevalmistuksen vaikutuksia työllisyyteen. Tuulivoimahankkeiden kiinteistövero määräytyy yleisen kiinteistöveroprosentin (kiinteistöverolaki 654/1992) ja tuulivoimaloiden rakenteiden jälleenhankinta-arvon ja siitä vuosittain tehtävien vähennysten perusteella. Valtiovarainministeriön asetuksen (1159/2011) mukaan tuulivoiman käypä arvo on se arvo, joka vastaa 70 %:a rungon ja konehuoneen rakentamiskustannuksista. Roottorin lavat, generaattori ja vaihdelaatikko ovat irtainta, jota ei veroteta. Vuosittainen ikäalennus on 4 %. Näin ollen tuulivoiman vaikutus kiinteistöveroihin on noin /MW vuodessa riippuen kiinteistöveroprosentista (0,6 1,35%) ja voimalan iästä. Hallitusohjelmassa on mainittu, että vaalikauden aikana selvitetään muutostarpeet tuulivoimaloiden verokohtelussa. On mahdollista, että tuulivoimaloiden kiinteistöverotus muuttuu tulevaisuudessa siten, että niihin sovelletaan yleisen kiinteistöveroprosentin sijaan voimalaitoksia koskevia kiinteistöveroprosentteja (enintään 2,85%). Tuulivoimahankkeiden aluetaloudellisia vaikutuksia Lapin eteläosissa on arvioitu tässä hankkeessa tuulivoimantuotantoon soveltuvien alueiden laajuuden perusteella. Paikkatietoanalyysin ja alustavien esiselvitysten perusteella tunnistettiin laajoja alueita, joilla ei ole poissulkevia reunaehtoja ja joilla tuulisuus sekä verkkoon liittämisen mahdollisuudet ovat alustavan analyysin perusteella suotuisat. Alustavan arvion mukaan alueelle rakennettavissa olevan kokonaiskapasiteetin perusteella tuulivoimahankkeilla olisi merkittävä paikallinen työllistävä vaikutus, joka ulottuisi arviolta noin 20 vuoden jaksolle. Työllisyysvaikutukset kohdistuisivat pääasiassa maanrakentamiseen, sähköurakointiin, metsätöihin ja majoitukseen, tuulivoimaloiden käyttö- ja kunnossapitopalveluihin, projektien kehittämiseen liittyviin palveluihin kuten maaperätutkimuksiin, tuulivoimahankkeiden infrastruktuurin suunnittelupalveluihin jne. Luvut eivät sisällä alueelle mahdollisesti syntyvää tai siellä jo sijaitsevaa komponentti- ja laitevalmistusta. Etelä-Lapin potentiaali on merkittävä. Alueen potentiaalin käyttöönottaminen edellyttää uusien yritysten perustamista. Alueelle syntyisi todennäköisesti joitakin tuulivoimaloiden huoltoon, käyttöön ja kunnossapitoon keskittyviä yrityksiä. Oletettavasti myös ulkomaalaiset turbiinitoimittajat perustaisivat huolto-organisaatioita Etelä-Lapin alueelle tai solmisivat sopimuksia yhteistyöjärjestelyistä paikallisten toimijoiden kanssa. Myös valtaosa Suomen merituulivoimapotentiaalista sijaitsee Perämeren alueella. Näin ollen alueelle syntyisi todennäköisesti myös raskaiden

53 tuulivoimakomponenttien kuljettamiseen tarvittavaa satamainfrastruktuuria jo entuudestaan hyvän satamainfrastruktuurin pohjalle. Rakentamisen volyymi loisi myös pohjaa uudelle yritystoiminnalle, mm. tuulivoimaloiden käytössä ja kunnossapidossa, projektikehityksessä ja mahdollisesti komponenttivalmistuksessa, erityisesti tornirakenteiden osalta Vaikutukset turvallisuuteen ja teleliikenteeseen Tutkat Tuulivoimalat voivat aiheuttaa vaikutuksia tutkille. Puolustusvoimat onkin edellyttänyt tuulivoimahankkeista antamissaan lausunnoissaan, että tuulivoiman rakentamisessa otetaan huomioon puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamisedellytykset normaalioloissa, niiden häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Marraskuussa 2011 valmistui VTT:n laatima selvitys tuulivoimarakentamisen vaikutuksista valvontasensoreihin. Selvityksen yhteydessä kehitettiin mm. tutkavaikutusten arviointiin tehokas laskentatyökalu, jolla voidaan arvioida tuulivoimaloiden vaikutukset puolustusvoimien lakisääteisessä aluevalvontatehtävässä käytettäviin valvontasensoreihin. Työkalun avulla varmistetaan, ettei tuulivoimarakentaminen heikennä puolustusvoimien valvontajärjestelmien suorituskykyä. Uuden tiedon avulla voidaan perustellusti pienentää tapauskohtaisesti alueita, joille puolustusvoimien toiminnan näkökulmasta ei voi rakentaa tuulivoimaloita. Laskentatyökalun odotetaan selventävän tilannetta tuulivoimahankkeiden tutkavaikutusten selvittämisen kannalta (Työ- ja elinkeinoministeriö 2011b). Tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella tutkien sijainnit eivät rajoita tuulivoimahankkeiden suunnittelua Lapin eteläosien alueella. Lentoturvallisuus Ilmailuviranomaisten vaatimukset lentoestemerkinnöistä kullakin suunniteltavalla alueella tulee ottaa huomioon. Vaatimukset voivat vaikuttaa suunniteltavien tuulivoimaloiden tornien korkeuteen. Liikenne- ja viestintäministeriö, Liikenteen turvallisuusviraston Trafi sekä Finavia ovat yhdessä hyväksyneet lentoestelausuntojen korkeusrajoitusten lieventämistä koskevan muutoksen käyttöönotettavaksi Tässä vaiheessa käytettävissä olevien tietojen perusteella lentoesterajoituspinnat eivät merkittävästi rajoita tuulivoimahankkeiden suunnittelua Lapin eteläosien alueella. Osalla alueita tavallista korkeampien voimaloiden rakentaminen saattaa kuitenkin vaatia erityistä tarkastelua. Jää Tuulivoimaloiden lapoihin kertyy jäätä talvikautena, ja lavoista irtoava jää saattaa aiheuttaa loukkaantumisriskin alueella liikkuville. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee arvioida jäänestojärjestelmien tarpeellisuus. Jään kertyminen riippuu myös voimaloiden tarkasta sijainnista ja vallitsevista sääolosuhteista. Tuulivoimalat pyritään lähtökohtaisesti sijoittamaan alueille, joilla ei ole merkittävästi muuta käyttöä. Paikoin tuulivoimarakentamista voidaan kuitenkin sijoittaa satama- ja teollisuusalueiden yhteyteen tai lähelle virkistysalueita. Tällöin tulee lapojen jäätymisen estämiseen tai mahdollisiin varoitusjärjestelmiin kiinnittää erityistä huomiota.

54 52 Radio- ja teleliikennemastot Radio- ja TV-mastoissa lähetinantennit sijoittuvat mastojen huipulle, joten suoraa haittavaikutusta ei tuulivoimaloista synny. Mikäli tuulivoimalan runko tai roottorin lavat sijoittuvat lähelle radiomastoa, jossa on teleoperaattoreiden antenneja, ne voivat häiritä signaalia. Suomessa ei ole toistaiseksi annettu ohjetta suojaetäisyyksistä. Pääsääntöisesti riittää kuitenkin, että tuulivoimalat sijoitetaan vähintään 500 m etäisyydelle radio- ja teleliikennemastoista Vaikutukset liikenteeseen Tuulivoimarakentamisen merkittävin liikennevaikutus on rakentamisen edellyttämän raskaan kaluston kuljetusliikenteen aiheuttama vaikutus tieverkolla. Vaikutukset ovat yleensä paikallisia ja kestoltaan lyhyitä ja tilapäisiä, mutta ne voivat pienillä teillä ja harvaan asutuilla alueilla olla haitallisia rakentamisen aikana. Rakentaminen yksittäisellä alueella kestää yleensä vuodesta kahteen, ja raskaat kuljetukset eivät toistu yhtä laajoina koko rakentamisen ajan. Hyvän tiedotuksen avulla voidaan lieventää asukkaiden kokemia haittoja. Mikäli kaukana asutuksesta sijaitsevalle alueelle joudutaan rakentamaan uutta tieyhteyttä ja ohjaamaan kuljetuksia, vaikutukset ovat suurempia kuin taajamarakenteen läheisyydessä tapahtuvan rakentamisen. Uudet yhteydet voivat valmistuttuaan palvella mm. maa- ja metsätalouden harjoittamista sekä virkistyskäyttöä Yhteisvaikutukset Lapin eteläosien tuulivoimaselvityksessä on tarkasteltu maantieteellisesti laajaa aluetta, joka sisältää useita erikokoisia ja eriluonteisia kohteita. Yhteisvaikutukset tunnistettujen muiden hankkeiden kanssa tulee arvioida sillä tasolla kuin se on mahdollista ja tarkoituksenmukaista, hankkeiden suunnittelutilanne ja saatavilla oleva tieto huomioon ottaen. Mikäli hankkeita käynnistyy useissa lähellä toisiaan sijaitsevissa kohteissa, on yhteisvaikutusten arviointiin kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteisvaikutuksissa korostuvat useimmiten vaikutukset maisemaan sekä ihmisten elinoloihin (melu ja vilkkuminen). Linnustoon kohdistuvat vaikutukset voivat olla merkittäviä tärkeiden muuttoreittien ja laajojen pesäreviirien läheisyydessä. Tuulipuistojen yhteisvaikutukset voivat koskea erityisesti myös maankäyttöä sekä luonnonolojen osalta vesistöön ja kalastoon kohdistuvia vaikutuksia. Lisäksi vaikutuksia paikallisiin elinkeinoihin, erityisesti porotalouteen, saattaa olla tarpeen tarkastella yhteisvaikutusten kautta. Usean tuulipuiston yhteisvaikutusten arvioinnin kautta tulee tarkastella, onko hankkeiden vaikutusalueella sellaisia arvokkaita alueita ja kohteita, joihin useiden tuulipuistojen toteutuminen vaikuttaisi arvoja merkittävästi heikentäen. Esimerkiksi yksittäisen tuulipuiston visuaaliset vaikutukset valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen tai merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön saattavat olla vielä hallittavissa, jos kyseisellä arvokkaalla alueella säilyy osa-alueita, joille tuulivoimarakentaminen ei merkittävästi näy. Jos taas arvokas alue jää eri tuulipuistojen ympäröimäksi useilta suunnilta, tulee tarkkaan selvittää alueen suhde ympäröivään maisemaan ja tuulivoimarakentamisen aiheuttamat muutokset maisema- ja kulttuuriympäristön laajassa kokonaisuudessa.

55 53 4 TUULIVOIMASELVITYS LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA-ALUEELLA 4.1 Tarkastelualue Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella sijaitsevat Kemin ja Tornion kaupungit sekä Pellon, Ylitornion, Tervolan, Keminmaan ja Simon kunnat. Maakuntakaava-alueen vaikutusaluetta ovat Länsi-Lapin lisäksi koko Lapin maakunta sekä Pohjois- Pohjanmaan ja Ruotsin lähialueet. Lapin eteläosien tuulivoimaselvityksessä tunnistettiin useita alustavia alue-ehdokkaita Länsi-Lapin maakuntakaava-alueelta. Jatkotarkasteluun näistä valittiin kahdeksan alueehdokasta. Tässä luvussa kuvataan jatkotarkasteluun valittuja kohteita sekä niiden osatekijöitä. Tekstiä täydentää kustakin kohteesta laadittu kartta. Selvitetyille kohteille on ehdotettu nimet karttatarkastelun perusteella. Alueiden tarkempaa rajausta on työn aikana tehty vaikutusten tarkastelun ja tuulimallinnusten yhteydessä. Siten kohdekuvaukset sisältävät tietoja paikkatietoanalyysin perusteella tunnistetuista laajoista alueista, joita on teknisessä ja ympäristöllisessä tarkastelussa rajattu edelleen. Kuva 9 Näkymä selvitysalueen rannikolta. Valokuva Mariikka Manninen.

56 54 Kuva 10 Näkymiä selvitysalueelta. Yläkuvassa Simon rannikkoa, alakuvassa kumpuilevaa vaaramaastoa ja Torniojokivartta Ylitorniolla. Lentokuva Vallas 2011.

57 55 Kuva 11 Kohdealueet Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella

58 Merituulipuistot tarkastelualueella Tarkastelualueella on suunnitteilla muutamia merkittäviä tuulipuistohankkeita; Kemissä Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus ja Torniossa Röyttän merituulivoimapuiston rakentaminen. Kumpaankin hankkeeseen on tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Näiden kohteiden lisäksi maakuntakaavassa on osoitettu tuulivoiman tuotantoalueeksi Maakrunnin-Pitkämatalan merituulipuistojen kokonaisuus. Kuva 12 Näkymä Röyttän kalasatamasta kohti Ajoksen nykyistä tuulipuistoa. Valokuva Elina Kataja Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus Kemin Ajokseen on suunnitteilla olemassa olevan 30 MW:n merituulivoimapuiston laajennus enintään 230 MW:n tehoiseksi tuulipuistoksi. Uudet tuulivoimalaitokset on suunniteltu sijoitettavaksi vaihtoehdoista riippuen Kemin kaupungin tai Kemin kaupungin ja Simon kunnan merialueille. Laajennus käsittää enintään 69 uutta tuulivoimalaa, jotka ovat tehokkuudeltaan 3-5 MW. Uudet voimalaitokset sijoittuvat pääosin Ajoksen lännen ja etelän puoleisille matalille merialueille, olemassa olevien tuulivoimaloiden läheisyyteen. Lisäksi suunnitteilla on kolmen maalla sijaitsevan 0,3 MW:n tuulivoimalaitoksen korvaaminen kahdella 3,6 MW:n tai kolmella 3 MW:n uudella tuulivoimalalla. Hankkeeseen kuuluvat uusien tuulivoimalaitosyksiköiden rakentamisen lisäksi niiden käyttämät liityntävoimajohdot valtakunnan verkkoon sekä tarvittaessa alueellisen sähköverkon vahvistamisen edellyttämät toimenpiteet. Kemin Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarve on perustunut Lapin ympäristökeskuksen tekemään päätökseen. YVA-selostuksessa hankkeesta vastaava on esittänyt tuulipuistolle kuusi eri vaihtoehtoa; 0-vaihtoehdon, jolloin hanketta ei toteuteta sekä 5 erilaista sijoitusvaihtoehtoa. Kaikissa vaihtoehdoissa nykyinen Ajoksen 30 MW:n tuulivoimapuisto jatkaa toimintaansa. Vaihtoehtoiset perustamistavat ovat

59 kasuuniperustus, monopile- eli paaluperustus, keinosaari ja tripodi. Sähkönsiirron osalta on esitetty kuusi vaihtoehtoa. Ajoksen merituulivoimapuiston YVA-selostuksesta annettiin Suomessa yhteensä 20 lausuntoa ja kolme mielipidettä sekä kuusi lausuntoa Ruotsista. YVA-menettely on päättynyt yhteysviranomaisen annettua lausuntonsa arviointiselostuksesta. Yhteysviranomainen on lausunnossaan todennut, että Ajoksen merituulivoimapuiston laajennuksen ympäristövaikutuksista esitetty YVA-selostus ei ole riittävä, koska hankkeesta aiheutuvien vaikutusten arviointi on suoritettu olennaisilta osin puutteellisesti. Yhteysviranomainen on esittänyt, että puutteita ilmenee mm. vesistöön, hylkeille, ilmavalvontatutkiin, maisemaan ja viestintäyhteyksiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin osalta. Lisäksi on havaittu useita muita merkitykseltään vähäisempiä puutteita. Yhteysviranomaisen mukaan Ajoksen merituulivoimapuiston YVA-selostuksen vaihtoehtojen 0, 0+ ja 1 nähdään olevan maakuntakaavan mukaisia ja vaihtoehdoista 1+ toteuttaa maakuntakaavan periaatetta, eikä edellytä sen muuttamista. Edellä mainituista vaihtoehdoista alueelle rakennetaan enimmillään 22 uutta tuulivoimalaa (VE1+). Sen sijaan tuulivoimapuiston vaihtoehdoista laajimmat (VE2, VE3 ja VE4) eivät ole yhteysviranomaisen mukaan toteuttamiskelpoisia, sillä maakuntakaavan tuulivoimavarausta ei voida YVA-menettelyn aikana esitettyjen tietojen perusteella laajentaa vastaamaan näitä vaihtoehtoja. Simon kunta ja Kemin kaupunki puolestaan eivät voi laatia maakuntakaavan vastaista yleiskaavaa. Laajimmat vaihtoehdot eivät yhteysviranomaisen mukaan riittävällä tavalla ota huomioon eivätkä edistä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. (Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2011) Tornion Röyttän tuulivoimapuisto Tornion kaupungin Röyttän teollisuus- ja satama-alueen edustan merialueelle on suunnitteilla merituulivoimapuisto. Etäisyyttä Tornion keskustaan on noin 10 km. Alueelle on suunniteltu vaihtoehdoista riippuen sijoitettavaksi voimalaitosta, joiden yksikkötehot ovat 3-5 MW. Näin ollen tuulipuiston kokonaiskapasiteetti on MW. Tuulivoimalat sijoittuvat 1-8 kilometrin etäisyydelle rantaviivasta ja metrin etäisyyksille toisistaan. Hankkeeseen kuuluvat Röyttän edustalle rakennettava tuulivoimapuisto sekä sen liitäntävoimajohdot valtakunnalliseen sähköverkkoon. Ruoppausta joudutaan käyttämään mahdollisesti perustuksen louhintamassojen poistamiseen sekä rakentamisaikaisen pääsyväylän ruoppauksiin. Röyttän tuulipuistolle on Lapin ympäristökeskuksen tekemän päätöksen mukaisesti tullut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa hankkeesta vastaava on esittänyt kuusi vaihtoehtoa tuulipuiston toteutukselle; ns. 0-vaihtoehdon ja viisi sijoitusvaihtoehtoa. Arviointiselostuksesta annettiin yhteensä 24 lausuntoa Suomesta ja kuusi Ruotsista. Mielipiteitä ei esitetty. Yhteysviranomainen eli Lapin ELY-keskus on todennut arviointiselostuksen olevan muutamista puutteista huolimatta olennaisilta osin riittävä ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyistä annetun lain vaatimukset täyttävä. Hankkeesta vastaavan edellytetään kuitenkin korjaavan ja täydentävän ympäristövaikutusten kokonaiskuvan kannalta merkittäviksi koettuja puutteita sekä epävarmuustekijöitä, ja toimittavan lisäselvitykset viranomaisille. Lisäselvityksiä vaativat mm. Natura-arviointi, ruoppaukseen liittyvät seikat, vedenalainen luonto,

60 58 vaikutukset kalastoon, kalastukseen ja merinisäkkäisiin, pesimälinnusto, virkistyskäyttö, valaistuksen mahdollisesti aiheuttamat maisemamuutokset ja Ruotsin edellyttämät selvitykset valtioiden rajat ylittävistä vaikutuksista. Röyttän tuulipuiston YVA-selostusta koskevassa yhteysviranomaisen lausunnossa todetaan vaihtoehtojen VE2 ja VE2+ olevan ympäristön kannalta vähemmän haitallisia kuin laajemmat vaihtoehdot VE1, VE3 ja VE3+. Laajimmat vaihtoehdot vaatisivat toteuttamiskelpoisuuden osalta lisäselvityksiä. Myös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden osalta yhteysviranomainen näkee parhaimpina vaihtoehdot 2 ja 2+, joissa uusia voimaloita rakennettaisiin 18 tai 27 kpl. (Lapin elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus 2011) Kuva 13 Maisemavyöhykekartta Länsi-Lapin rannikkovyöhykkeestä. Tornion Röyttän merituulivoimapuiston YVA, Rajakiiri Oy, Ramboll Finland Oy 2010.

61 Kohdealueet jatkosuunnitteluun (maakuntakaavaan ehdotetut tuulivoima-alueet) Olosvaara, Pello (tarkastelualue 6) Sijainti ja rajautuminen Olosvaaran Mustitunturin vaarajaksolle sijoittuva tarkastelualue sijaitsee Pellon kunnan alueella. Pellon keskustaan on matkaa noin 20 km. Paikkatietoanalyysissä tunnistetun alueen laajuus on noin 42 km 2, mutta jatkotarkastelussa tutkitaan alueen läntisen osan, Olosvaaran edellytyksiä, jossa tuulisuus on parhain. Tämän alueen laajuus on 28 km 2. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Tarkastelualueen vaarat ovat pääosin havupuuston peitossa. Vaarojen välissä on metsäisiä, soisia painanteita. Maaperä on pääosin moreenia, mutta alueella on myös pienialaisia savialueita ja kalliomaita sekä pintamaalajina ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat, mutta pääosin maaperän kantavuus lienee riittävä. Korkeusolosuhteet Kohdealueen korkeusolot vaihtelevat välillä m mpy. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 235 m ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 56 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,6-6,3 m/s. Tuulisuus 150 m korkeudella vaihtelee välillä 6,3-7,1 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,3 7,3 m/s ja 150 m korkeudella 7 7,9 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (100 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Pellon 110 kv sähköasema sijaitsee 17,6 km etäisyydellä. Pellon ja Kolarin välille sijoittuu 110 kv voimajohto. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Kohdealueen länsipuolitse kulkee valtatie 21, ja alueen pohjoispuolelle Vitikkovuoman kylään kulkee paikallistie. Alueen läpi kulkee yksityisteitä.

62 60 Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa alue on merkitty kaavamerkinnällä MT (maa- ja metsätalousalue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa kohde sijoittuu Peräpohjolan vaaraja jokiseutuun. Seudulla maasto on melko jyrkkäpiirteistä ja maisemakuva on yleisesti metsäinen, soita on kohtalaisen paljon (Lapin liitto 2011). Kohdealueen maisemaa hallitsevat ympäristön lukuisat vaarat, jotka jatkuvat erityisesti etelään ja itään päin mentäessä. Vaarat ovat pääosin havupuumetsän peitossa. Kohdealueen länsi- ja pohjoispuolella avautuu alavampaa metsäistä suoaluetta, joka on pääosin ojitettu. Vaikutukset: Kohdealueen lähistöllä ei ole merkittäviä maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Tämän perusteella voidaan arvioida, että merkittäviä maisemallisia tai kulttuuriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia ei esiintyisi. Kuitenkin voimalat tulisivat näkymään melko laajalle alueelle, johtuen kohdealueen sijainnista ympäristöstään nousevalla vaara- ja tunturikohoumalla. Ympäröivän alueen kumpuilevan metsäisen maisemakuvan luonne muuttuisi tuulivoimarakentamisen myötä selvästi rakennetummaksi ja teollisemmaksi. Maisemakuva erityisesti Vitikkovuoman kylästä tarkasteltuna muuttuisi, sillä näkymiä saattaa avautua avoimien peltoalueiden yli etelään Olosvaaran suuntaan tuulivoima-alueelle. Metsäinen maasto voi paikoin peittää jonkin verran näkymiä kylältä tuulivoima-alueelle. Luonnonympäristö Alueella tai sen lähistöllä ei ole Natura verkostoon kuuluvia alueita tai luonnonsuojelualueita. Alueen itäpuolella on muutamia uhanalaisen linnun pesäreviirejä. Vaikutukset: Tuulivoimarakentamisella saattaa olla vaikutuksia alueen laajemmassa ympäristössä sijaitseviin suojellun lintulajin pesäreviireihin. Jatkosuunnittelussa tulee selvittää tilannetta tarkemmin. Voimaloiden huolellisella sijoittelulla voidaan vähentää mahdollisia haittoja. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia alueen luonnon monimuotoisuuteen.

63 Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö 61 Asutusta on ympäristössä suhteellisen vähän. Olosvaaran pohjoispuolella Vittikkovuoman alueella sijaitsee muutamia yksittäisiä peltoaukeiden ympäröimiä pysyviä asumuksia, lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä paikkatietoanalyysissä tunnistetusta kohdealueesta. Eteläpuolella sijaitsee Riipisenvaaran asutusta noin 1,5 km:n päässä. Lähimmät kylät ovat Orajärven kylä noin 4 km:n etäisyydellä kohdealueen lounaispuolella ja Konttajärvi kaakossa noin 5 km:n etäisyydellä. Aitamännikön kylä sijaitsee reilun 6 km:n etäisyydellä pohjoiseen, Kolarin kunnan alueella. Yksittäisiä loma-asumuksia sijoittuu aivan kohdealueen tuntumaan itäpuolella. Alue kuuluu Orajärven paliskunnan alueeseen. Selvitysalue on kokonaisuudessaan paliskunnan aktiivista toiminta-aluetta sisältäen rykimäaluetta, vasoma-aluetta sekä kesälaidunta. Lisäksi alueen halki kulkevat kevät- ja syyslaidunkierrot. Alueen pohjoisja eteläpuolella sijaitsee talvilaidun. Paliskunnan tärkeät historialliset porojen erotuspaikat sijaitsevat kohteen eteläpuolella, lähimmillään noin 3 km:n päässä. Tarkennetun aluerajauksen kaakkoisrajalle sijoittuu yksi erotuspaikka. Alueella tai lähistöllä ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Kohteen kaakkoispuolella kulkee lainvoimaisessa maakuntakaavassa osoitettu ulkoilureitti. Maakuntakaavaluonnoksessa alueen kaakkois- ja eteläpuolelle on esitetty moottorikelkkareitit. Vaikutukset: Kohteen ympäristössä on lähinnä yksittäisiä asuin- ja loma-asuinrakennuksia; Orajärven alue jää yli 5 kilometrin etäisyydelle. Voimalat näkyisivät Orajärven suunnasta selkeästi, mutta väliin jää korkeita vaaroja, joten näkymävyöhyke ei ole yhtenäinen. Voidaan arvioida, että tuulivoimarakentamisen myötä asutukseen ei kohdistu merkittäviä haittavaikutuksia. Vitikkovuoman asutus sijaitsee kuitenkin melko lähellä, noin kilometrin etäisyydellä tarkastelualueesta. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa on varmistettava melun ja välkkeen osalta riittävä suojaetäisyys asutukseen. Selvitysalue on kokonaisuudessaan paliskunnan aktiivista toiminta-aluetta sisältäen rykimäaluetta, vasoma-aluetta sekä kesälaidunta. Lisäksi alueen halki kulkevat kevät- ja syyslaidunkierrot. Tuulivoimarakentamisella saattaa olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia poronhoitoon lähialueella. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, ovatko kyseiset alueet Orajärven paliskunnan toiminnan kannalta keskeisimpiä laidun- ja vasoma-alueita. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida jatkosuunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun tai virkistyskäytön kannalta. Alueella ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Kohteen kaakkoispuolella kulkee maakuntakaavan mukainen ulkoilureitti. Reitillä kulkijat voivat kokea maisemakuvan muutoksen negatiivisena. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tietyin varauksin tuulivoimarakentamiseen. Tuulimallinnuksen perusteella jo 100 metrin napakorkeus saattaa olla teknistaloudellisesti toteutuskelpoinen. Ympäristötekijöiden kannalta kohde soveltuu

64 62 tuulivoimarakentamiseen melko hyvin, ja kohdetta onkin rajattu suunnittelun yhteydessä pienemmäksi suojeltuihin lajeihin liittyvien reviiritietojen perusteella. Vaikutukset poronhoitoon voivat olla haitallisia ja niitä tulee selvittää hankesuunnittelun yhteydessä tarkemmin. Orajärven paliskunta on tuonut esille että Olosvaaran alueelle sijoittuva tuulipuisto aiheuttaisi merkittävää haittaa poroelinkeinon harjoittamiselle. Olosvaarassa laiduntavat lähes kaikki paliskunnan porot syksyllä. Paliskuntain yhdistyksen näkemys on, että tuulivoiman rakentaminen Länsi-Lapin maakuntakaavan alueella tulisi ensisijaisesti osoittaa keskitetysti rannikolle ja sen läheisyyteen.

65 Palovaara Ylinen Pahtarova, Pello-Ylitornio (tarkastelualue 22) Sijainti ja rajautuminen Tarkastelualue sijaitsee Pellon kunnassa, noin 7 kilometriä Ruotsin rajasta itään. Pellon keskusta sijaitsee kohdealueesta yli 20 km:n etäisyydellä pohjoisessa. Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin kaksi alue-ehdokasta, joista läntinen alue on kooltaan noin 11 km 2 ja itäinen noin 36 km 2. Selvityksessä itäisempää Kiimarovan Palovaaran Voikirppavaaran Ylisen Pahtarovan muodostamaa kokonaisuutta on tutkittu tarkemmin mm. tuulimallinnuksen avulla. Tämän alueen laajuus on 23 km 2. Pieni osa kohdealueen eteläosasta sijoittuu Ylitornion kunnan puolelle. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Tarkastelualueella on havupuumetsän peittämiä vaaroja, mutta vaarojen lailla runsaasti myös avointa metsämaata. Vaarojen väliin jää ojitettuja, soisia painanteita. Maaperä kohdealueella on vaihtelevaa; osin moreenia, osin savea tai karkeaa hietaa, hiekkaa tai soraa. Pintamaalajina esiintyy paikoin ohuita turvekerroksia. Alueen rakentamisolosuhteet lienevät kohtalaiset (maaperä ja tiestö). Korkeusolosuhteet Alueen korkeussuhteet vaihtelevat välillä m mpy. Korkeus merenpinnasta on keskimäärin noin 181 m mpy ja korkeus ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 50 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus alueella 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,4 6,6 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 6,1 7,2 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,4 5,9 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,3 6,8 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Turtolan sähköasema, joka sijaitsee noin 12 km etäisyydellä kohteesta. Myös Ylitorniolla on 110 kv sähköasema. Ylitornion ja Turtolan välille sijoittuu 110 kv voimajohto. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Kohdealueen länsipuolella valtatie 21 seurailee Tornionjokivartta. Kohdealueen halki kulkee siitä haarautuva yhdystie ja yksityisteitä. Läheisyydessä ei sijaitse suuria taajamia; Pello sijaitsee yli 20 km:n etäisyydellä, Ylitornio lähes 30 km:n päässä.

66 64 Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa kohteet ovat maa- ja metsätalousaluetta (MT). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Maakuntakaavaluonnoksessa alueen poikki on osoitettu moottorikelkkareitti. Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Tarkastelualue kuuluu valtakunnallisessa maisemamaakuntajaossa Peräpohjolan vaaraja jokiseutuun (Ympäristöministeriö 1992a). Länsi-Lapin alueesta on laadittu maakuntakaavan valmistelun tausta-aineistona tarkennettu maakunnallinen maisemaaluejako. Seudun maisemaa kuvastavat melko jyrkkäpiirteiset maastonmuodot ja vaarojen väliset joet ja pienet järvet. Maisemakuva on yleisesti metsäinen, soita on kohtalaisen paljon. Vähäinen vakituinen asutus on keskittynyt järvien ympäristöön järvikyliksi ja pääteiden varsille. Loma-asutusta on kohtalaisen runsaasti järvien rannoilla. (Lapin liitto 2011) Tarkasteltava kohde on kumpuilevaa vaaramaisemaa. Vaarojen väliin jää ojitettuja suoalueita. Alueen länsipuolelle sijoittuu Ratasjärvi ja siitä virtaava Vuomajoki, joiden rannat ovat avointa viljelymaisemaa. Tämä vaarojen välinen painanne on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisema-alueeksi, Ratasjärven kulttuurimaisemaksi. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Ratasjärven kylä, on osa tätä maisema-aluetta ja sijaitsee reilun 5 km:n etäisyydellä jatkotarkasteluun rajatusta kohdealueesta. Ratasjärven kylän sanotaan olevan Peräpohjolan vaara- ja jokiseudulle tyypillinen maatalouskylä ja kuuluvan Lapin eheimpinä säilyneisiin kokonaisuuksiin (RKY 2009). Kohdealueen lähistöllä sijaitsee myös yksittäinen muinaisjäännös (historiallinen potaskauuni). Kohdealueen lounaispuolelle sijoittuu laaja valtakunnallisesti arvokas Aavasaksan maisema-alue, jolla sijaitsee myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Aavasaksan Kruunupuiston matkailurakennukset. Lyhimmillään etäisyys tarkastelualueen reunalta Aavasaksalle on yli 18 km. Vaikutukset: Jos tuulivoimalat sijoittuisivat alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistetun laajemman kohteen länsireunalle, tulisi myös Ratasjärven ympäristön maisemakuva muuttumaan. Visuaalinen haittavaikutus voisi olla paikoin merkittävä. Voimaloiden aiheuttamaa visuaalista haittavaikutusta Ratasjärven maisema- ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin voidaan kuitenkin vähentää voimaloiden sopivalla sijoittelulla. Mm. maisemallisten arvojen vuoksi tarkempaa tarkastelua ja tuulimallinnusta on tehty vain itäisemmästä, tuuliolosuhteiltaan potentiaalisemmasta kohteesta. Tällöin tarkasteltavan tuulivoima-alueen etäisyys mm. Ratasjärven maisema- ja kulttuuriympäristöalueesta kasvaa reiluun 5 kilometriin. Ratasjärven aluetta ympäröivät läheisimmät vaarat jäävät tuulivoimarakentamisen ulkopuolelle, joten maisemallisesti arvokkaan alueen suhde lähimaisemaan sekä näkymät kylän halki järven koillispuolta kulkevalla tiellä säilyvät pääosin ennallaan. Ratasjärven ja Palovaaran väliin jäävät metsäiset vaarat ja kumpareet myös katkaisevat näkymiä monin paikoin.

67 Tuulivoimarakentamisella on jonkin verran visuaalisia alueen laajemmassa maisemakuvassa. Alueen kumpuilevassa vaaramaisemassa ei ole muita teollisia elementtejä, joten tuulivoimarakentaminen muuttaisi alueen maiseman luonnetta. Vaikutukset tarkastelualueen tuntumassa sijaitsevaan yksittäiseen muinaisjäännökseen eivät ole merkittäviä. Aavasaksan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue sijaitsee tarkastelualueesta yli 18 km etäisyydellä, minkä perusteella voidaan todeta, ettei merkittäviä visuaalisia haittavaikutuksia aiheudu. Luonnonympäristö Alueen läheisyydessä varsinaisen tarkastelualueen ulkopuolella on uhanalaisen lintulajin pesäreviirejä. Tarkennetun kohdealueen itäpuolella yli 4 km:n etäisyydellä on kooltaan pieni Natura-alue (suojelun perusteena SCI- eli luontodirektiivi). Paikkatietoanalyysissä tunnistettujen alueaihioiden väliin Kuusivaaran koilliskupeeseen (noin 500 m tarkennetusta kohdealueesta länteen) jää kooltaan pienehkö yksityisellä maalla oleva luonnonsuojelualue (Maansaaren luonnonsuojelualue). Vaikutukset: Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin kaksi osa-aluetta, mutta tarkempaa tarkastelua ja tuulimallinnusta on tehty vain itäisemmästä, tuuliolosuhteiltaan edullisemmasta kohteesta. Tämä on suositeltava ratkaisu myös luontovaikutusten suhteen. Alueen laajemmassa ympäristössä on suojellun petolinnun pesimäpaikkoja, ja tuulivoimarakentamisen rajaaminen yhteen aluekokonaisuuteen vähentää mahdollisia haittavaikutuksia. Tarkemmassa suunnittelussa tuulivoimaloiden huolellisella sijoittelulla tulee edelleen vähentää mahdollisia haittoja. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia alueen luonnon monimuotoisuuteen tai yksityisellä maalla sijaitsevaan pienialaiseen luonnonsuojelualueeseen. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Ympäristön asutus on alueelle ominaisesti keskittynyt vesistöjen ja pääteiden varsille. Lähin vakituinen asutus on keskittynyt länsipuolelle, Ratasjärven kylään, joka sijaitsee noin 5 km:n etäisyydellä tarkennetusta kohdealueesta. Tornionjoen varrella noin 7 km:n etäisyydellä lännessä sijaitsee myös asutusta. Eteläpuolella sijaitsee Kantomaanpään kylä noin 7 km:n etäisyydellä. Alue kuuluu Orajärven paliskunnan alueeseen, jonka tärkeät historialliset erotuspaikat sijaitsevat kohteen pohjoispuolella, lähimpänä vasanmerkityspaikka noin 19 km:n päässä. Alue on porojen rykimäaluetta. Alueen luoteispuoli on Tornionjokivarren talvilaidunaluetta. Alueen itäpuolella sijaitsee porojen vasoma-alue ja kesälaidun sekä poronerotuspaikka. Tarkastelualueella tai lähistöllä ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Alueen eteläpuolella kulkee lainvoimaisen maakuntakaavan mukainen lounais-koillissuuntainen ulkoilureitti. Alueella on autiotupa ja alueen halki kulkee moottorikelkkareitti, joka on myös osoitettu Länsi-Lapin maakuntakaavan luonnoksessa. Pohjoispuolella sijaitsee ampumarata. 65

68 66 Vaikutukset: Alue on harvaan asuttua, eivätkä vaikutukset asutukseen näin ollen ole merkittäviä. Jatkosuunnittelun yhteydessä tulee kuitenkin tarkemmin arvioida mm. melu- ja välkevaikutukset läheiselle loma-asutukselle. Kohteen itäpuolen järvien rannoilla on jonkin verran loma-asutusta, pääosin noin kilometrin etäisyydellä kohteesta. Näiltä idän puoleisilta rannoilta katsottuna näkymät ja maisemakuva muuttuisivat tuulivoimarakentamisen myötä, ja vaikutukset voidaan kokea paikoin merkittävinä. Tarkastelualue on porojen rykimäaluetta. Alueen luoteispuoli on Tornionjokivarren talvilaidunaluetta. Alueen itäpuolella sijaitsee porojen vasomaalue ja kesälaidun sekä poronerotuspaikka. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, ovatko kyseiset alueet Orajärven paliskunnan toiminnan kannalta keskeisiä laidun- ja vasoma-alueita. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida jatkosuunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Tarkastelualueella ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Virkistys- ja kelkkareiteillä liikkujat voivat kokea maisemakuvallisen muutoksen haitallisena. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Aavasaksalle on etäisyyttä noin 18 km, ja tällä etäisyydellä maisemakuvalliset vaikutukset eivät enää ole merkittäviä. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tietyin varauksin tuulivoimarakentamiseen. Tarkennettu tekninen selvitys on keskitetty tuuliolosuhteiltaan edullisempaan itäiseen alueeseen. Tuulisuus ei teknisen mallinnuksen perusteella ole parasta luokkaa, joten taloudellinen toteutuskelpoisuus edellyttänee tavallista korkeampia tuulivoimaloita. Tarkastelualueen lähistöllä sijaitsee uhanalaisen lajin pesäreviirejä, jotka on otettu huomioon suunnittelussa. Kohteen laajuutta on rajattu teknisen ja ympäristöllisen toteutettavuuden perusteella, ja alueen rajausta tulee tarkastella edelleen tarkemman suunnittelun yhteydessä. Alueen tuulivoimarakentamisen vaikutuksia poronhoitoon tulee jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää tarkemmin.

69 67 Kuva 14 Maisemakuvaa Pellon-Ylitornion välillä lähellä Ratasjärveä.

70 Paovaara Martinvaara Huhtavaara, Ylitornio-Pello (tarkastelualue 23) Sijainti ja rajautuminen Tarkastelualue sijaitsee pääosin Ylitornion kunnassa, noin 13 km Ylitornion keskustasta koilliseen. Alueen pohjoisosa sijaitsee pieneltä osin Pellon kunnan alueella. Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistetun kookkaan alueen laajuus oli 74 km 2, mutta tarkemmat selvitykset on kohdistettu pienemmälle alueelle tarkastelualueen luoteisosaan (Paovaara Martinvaara Iso Outilanvaara Huhtavaara), jossa tuuliolosuhteet ovat parhaimmat. Tarkennetun alueen laajuus on 20 km 2. Paikkatietoanalyysissä tunnistettu alue tarkastelualueen eteläpuolella, Juopavaara Palovaaran itä-länsisuuntainen kumpareiden alue, saattaisi olla myös potentiaalinen tuulivoima-alue, jota tulisi jatkossa tarkastella tarkemmin. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alueella sijaitsee vaaroja, joiden metsät ovat havupuuvaltaisia. Vaarojen laet ovat paikoin avokallioisia tai kivikkoisia. Vaarojen välissä on ojitettuja metsäisiä soita, etenkin niitä on keskittynyt kohteen itäpuolelle. Maaperä on suurelta osin moreenia, mutta joukossa on runsaasti myös kalliomaita sekä paikoin karkeaa hietaa, hiekkaa tai soraa ja savea. Ohuita turvekerrostumia esiintyy siellä täällä. Rakentamisolosuhteet ovat näin ollen vaihtelevat. Korkeusolosuhteet Maaston korkeus vaihtelee kohdealueella välillä 96 ja 258 m mpy. Keskimäärin korkeus merenpinnasta on 154 m mpy ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 30 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan alueen tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,4-6,3 m/s. Tuulisuus 150 m korkeudella vaihtelee välillä 6,1-7,0 m/s. Alueen länsiosassa tuuliolosuhteet ovat itäosaa suotuisammat. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 m korkeudella 6,2 6,8 m/s ja 150 m korkeudella 6,7 7,3 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (100 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Ylitorniolla ja Turtolassa on 110 kv sähköasema. Ylitornion ja Turtolan välille sijoittuu 110 kv voimajohto. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Alueen länsipuolitse kulkee valtatie 21, pohjoispuolitse yhdystie (Ratasjärventie) ja eteläpuolitse seututie 932 (Raanujärventie). Näiltä teiltä johtaa useita yksityisteitä kohdealueelle. Suurista keskuksista Ylitornio sijaitsee 13 km etäisyydellä.

71 Maankäyttö 69 Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset). Kaavassa kohdealueelle on osoitettu kaavamerkintä MT (maa- ja metsätalousalue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Tarkastelualue kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun, jolla maasto on melko jyrkkäpiirteistä ja maisemakuva on yleisesti metsäinen; soita on kohtalaisen paljon (Lapin liitto 2011). Kohdealue on kumpuilevaa vaaramaisemaa, kaakkoispuolella maisema on alavampaa ja soista. Kohteen länsireuna sijoittuu lähimmillään 1 km:n etäisyydelle Tornionjoesta, Tornionjokilaakson reunamille, lähelle perinteistä ihmistoiminnan vyöhykettä. Kohdealueen lounaispuolelle sijoittuu laaja valtakunnallisesti arvokas Aavasaksan maisema-alue, joka lähimmillään rajautuu kohteeseen. Aavasaksalla sijaitsee myös valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Kruununpuiston matkailurakennukset. Aavasaksa on luokiteltu kansallismaisemaksi, ja alueella on myös historiallista matkailullista arvoa. Myös kohdealueen pohjoispuolella on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Ratasjärven kulttuurimaisema, joka sijaitsee jylhien vaarojen välisessä painanteessa. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Ratasjärven kylä, on osa tätä maisema-aluetta. Kylä sijaitsee lähimmillään noin 1,5 kilometrin etäisyydellä kohdealueesta. Eteläpuolella kohteesta 8,5 km:n etäisyydellä Portimojärven suulla sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristökohde, Kristineström ja Ainola. Näistä Kristineström on sahan päärakennus 1700-luvun lopulta ja Ainola erämaahuvila 1900-luvun alusta ja ne ovat edustavia esimerkkejä Perä- Pohjolan sahaustoiminnan varhaisvaiheisiin ja puutavarayhtiöiden maanomistukseen liittyvästä rakennusperinnöstä Lapissa (RKY 2009). Vaikutukset: Valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille kohdistuisi paikoin haittavaikutuksia tuulivoimaloiden rakentumisen myötä. Erityisen merkittävänä tulee tarkastella vaikutuksia Aavasaksan kansallismaisemaan. Myös näkymät Tornionjoen varrella saattavat muuttua monin paikoin. Voimaloiden sopivalla sijoittelulla voidaan lieventää ja paikoin ehkäistä haitallisia vaikutuksia Ratasjärven ja Aavasaksan maisemallisille ja kulttuurihistoriallisille arvoille. Tuulivoimarakentamiseen tutkittava alue sijaitsee Aavasaksan näköalavaaran alueesta pohjois-koilliseen; päänäkymäsuunnat Aavasaksan huipulta avautuvat länteen ja lounaaseen. Alustavassa sijoitussuunnittelussa tarkennettu etäisyys tuulivoimaloiden alueesta Aavasaksan vaaraan on vähimmillään noin 10 km. Tämän perusteella voidaan todeta, että tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia Aavasaksan alueen maisemallisiin arvoihin, sillä alueelta säilyy eheitä näkymäsektoreita, ja yli 10 km etäisyydellä tuulivoimalat eivät ole maisemakuvassa hallitsevia.

72 70 Ratasjärven valtakunnallisesti arvokas maisema-alue ja kulttuuriympäristö on kooltaan kohtalaisen pienialainen, vaarojen väliin jäävä eheä kyläkokonaisuus lähimaisemineen. Alueen pienehkö koko ja sijoittuminen luonnonmaisemassa vaarojen väliseen laaksoon tekee alueesta maisemallisesti herkän haittavaikutuksille. Mikäli tuulivoimarakentamista sijoitetaan sekä alueelle 22 että alueelle 23, voivat maisemaan ja kulttuuriympäristöön kohdistuvat haittavaikutukset Ratasjärven kohdalla heikentää alueen maiseman ja kulttuuriympäristön eheyttä ja arvoa. Ratasvaaran huippu kuitenkin peittää jonkin verran näkymiä tuulivoima-alueen suuntaan. Yhteisvaikutuksia on erityisesti tutkittava tarkemman suunnittelun yhteydessä. Voimaloiden aiheuttamaa visuaalista haittavaikutusta Ratasjärven maisema- ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin tulee pyrkiä vähentämään tutkimalla voimaloiden yksityiskohtaista sijoittelua. Kuva 15 Näkymä Aavasaksalta pohjoiseen/koilliseen tarkastelualueen suuntaan. Luonnonympäristö ja luonnon monimuotoisuus Tarkastelualueen lähistöllä sijaitsee useita uhanalaisen petolinnun pesäreviirejä. Tarkennetun tarkastelukohteen itäpuolelle rajautuu pieni soiden suojeluohjelma-alue (Perävaaranvuoma). Vaikutukset: Tuulivoimarakentamisella ei alustavan arvion perusteella ole merkittäviä haittavaikutuksia alueen luonnonarvoihin. Rakentamisen suhde alueen laajemmassa ympäristössä sijaitseviin uhanalaisen lajin reviireihin tulee kuitenkin huolella selvittää tarkemman suunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei ole haittavaikutuksia Perävaaranvuoman suojelualueeseen. Tuulivoimaloiden perustusrakenteet ovat kooltaan kohtalaisen pienialaisia ja sijaitsevat etäällä toisistaan, jolloin ne eivät merkittävästi muuta

73 alueen pintavesien reittejä ja valumaa. Rakentamista ja huoltoa varten tarvittava tieyhteys voidaan sijoittaa maastoon siten, että vaikutukset pintavesiin jäävät vähäisiksi. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohdealueen ympärillä on runsaasti asutusta ja useita pieniä kyläalueita. Pääosin asutus ja kylät ovat keskittyneet alueelle ominaisesti jokien ja teiden varsille. Tiheimmin asutusta on sijoittunut länsipuolelle Tornionjoen varteen noin 1-3 km:n etäisyydellä kohdealueesta, jossa sijaitsee sekä vakituista että kesäasutusta. Eteläpuolella Tengeliönjoen varrella ja Portimojärven rannalla yli 8 km:n etäisyydellä kohdealueesta sijaitsee pääosin vakituista asutusta. Pohjoispuolella Vuomajoen varrella ja Ratasjärven kylässä asutusta on noin 2 km:n etäisyydellä kohteesta. Itäpuolella asutusta ei juuri ole lähietäisyydellä. Alue kuuluu Lohijärven paliskunnan alueeseen, jonka tärkeät erotuspaikat sijaitsevat lähimmillään noin 12 km:n etäisyydellä tarkennetusta kohderajauksesta itään. Tornionjokivarsi on porojen talvilaidunaluetta. Kohteesta ei ole ollut käytettävissä paliskunnan paikkatietoaineistoa. Lohijärven paliskunnan alueelle sijoittuva Iso- Himovaara tarkastelualueelta lounaaseen on paliskunnan syyslaidunaluetta, ja kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee erotusaita-alue. Tarkastelualueella tai lähistöllä ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Noin 5 km alueen itäpuolella kulkee lainvoimaisen maakuntakaavan mukainen ulkoilureitti. Maakuntakaavaluonnoksessa alueen läpi on osoitettu moottorikelkkareitti. Vaikutukset: Tuulivoimarakentamisen vaikutukset ilmenisivät muutoksena maisemakuvassa erityisesti Tornionjokivarren suunnasta, jossa asutusta ja loma-asutusta on kohtalaisen tiheästi. Alue sijoittuu melko lähelle asutusta, ja melu- ja välkevaikutusten vuoksi asutus otetaan sijoitussuunnittelussa huomioon. Alue kuuluu Lohijärven paliskunnan alueeseen. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, onko alueella tai sen välittömässä läheisyydessä Lohijärven paliskunnan toiminnan kannalta keskeisiä laidun- ja vasoma-alueita ym. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida jatkosuunnittelun yhteydessä. Kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitsee erotusaita-alue, jonka käyttöä ja porojen laidunnusta toiminta voi haitata. Aluerajausta on tarkennettu palautteen perusteella. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Ulkoilu- ja kelkkareiteillä liikkujat voivat kuitenkin paikoin kokea maisemakuvan muutoksen haitallisena. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia matkailun kannalta; Aavasaksan alueen tärkeimmät näkymäsektorit suuntautuvat eri puolelle tuulivoima-alueeseen nähden. Aavasaksalle on etäisyyttä noin 10 km. Useiden tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia Aavasaksan alueeseen tulee tutkia tarkemman suunnittelun yhteydessä. 71

74 72 Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen tietyin varauksin. Kohteen laajuutta on rajattu teknisen ja ympäristöllisen toteutettavuuden, maisemavaikutusten sekä poronhoitoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi. Tuulivoimarakentamisen alueella voidaan arvioida aiheuttavan jonkin verran visuaalisia haittavaikutuksia sekä Torniojoen alueeseen että valtakunnallisiin maisema-alueisiin alueen etelä- ja pohjoispuolella.

75 Reväsvaara, Ylitornio (tarkastelualue 24a) Sijainti ja rajautuminen Kahdesta osa-alueesta, Viisavaaran ja Reväsvaaran alueista muodostuva tarkasteltava kokonaisuus sijaitsee Ylitornion kunnassa, noin 3 km Ylitornion keskustasta kaakkoon. Osa-alueiden koko on yhteensä noin 24 km 2. Selvityksessä eteläisempää Reväsvaaran Jyppyrän aluekokonaisuutta on tutkittu tarkemmin tuulimallinnuksen ja sijoitussuunnittelun keinoin. Tämän alueen laajuus on 8 km 2. Viisavaaran alue (24b) on osoitettu tuulivoiman suunnitteluun soveltuvaksi alueeksi ja kuvattu luvussa Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Paikkatietoanalyysissä tunnistettu alustava tarkastelualue sijoittuu kahdelle vaaralle, Viisavaaralle ja Reväsvaaralle. Vaarat ovat havupuuvaltaisen metsän peitossa. Lakialueet ovat avokallioisia ja kivikkoisia. Maaperä on osin moreenia, paikoin kalliomaata tai karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa. Paikoin on pintamaalajina soistumia tai ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat, mutta todennäköisesti maaperän kantavuus on pääosin hyvä. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet sijoittuvat välille m mpy. Keskimäärin korkeus merenpinnasta on 150 m ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 27 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,5-6,1 m/s. Tuulisuus 150 m korkeudella vaihtelee välillä 6,3-6,9 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,8 6,3 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,6 7,1 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Lähimmät sähköasemat ovat Portimokoski noin 3 km:n etäisyydellä ja Ylitornio noin 4 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Valtatie 8 kulkee Ylitornion läpi ja siltä kulkee pienempiä teitä lähemmäs kohdealuetta. Ylitornion keskusta sijaitsee melko lähellä kohdealuetta. Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset). Kaavassa alueella on merkinnät MT (maa- ja metsätalousalue) sekä

76 74 M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Reväsvaaran, Viisavaaran ja läheisten vaarojen alueet kuuluvat Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun (Lapin liitto 2011). Vaarojen välissä on metsäistä, ojitettua suoaluetta. Laajassa maisemakuvassa kohdealue on osa Tornionlaakson kokonaisuutta. Tarkastelualueen luoteispuolella sijaitsee Aavasaksan valtakunnallisesti arvokas maisema-alue lähimmillään noin 4 km:n etäisyydellä. Aavasaksan alue on luokiteltu kansallismaisemaksi, ja alueella on historiallista arvoa myös matkailukohteena. Tarkastelualueen länsipuolella noin 2 km:n etäisyydellä sijaitsee Tornionjokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka on laaja kokonaisuus jokivarressa. Tornionjokivarren asutus on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Alueella talonpoikaisrakentamista sijoittuu harvakseltaan nauhamaisesti kylätien varteen laakeassa Tornionjokilaaksossa, joka on Pohjois-Suomen varhaisimmin pysyvästi ja tiheimmin asuttua aluetta (RKY 2009). Kohteen länsipuoliset alueet noin 2,5 km:n etäisyydellä Tornionjokivarren ympäristössä kuuluvat myös Lapin ja Etelä- Lapin kulttuuriympäristökohteisiin. Vaikutukset: Kohdealue kohoaa melko selvästi ympäristöstään, joten visuaaliset vaikutukset voivat ulottua laajalle alueelle. Tarkastelualueen sijainti kohtalaisen lähellä arvokkaita maisema- ja kulttuuriympäristöalueita edellyttää kohteen toteuttamista varten tarkempaa suunnittelua ja arviointia, sillä alueen tuulivoimarakentamisella on vaikutuksia maisemaan. Tuulivoimaloiden visuaalista haittavaikutusta ympäröivien alueiden maisema- ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin voidaan kuitenkin vähentää tai ehkäistä voimaloiden sopivalla sijoittelulla. Mm. maisemallisten arvojen vuoksi tarkempaa tarkastelua ja tuulimallinnusta on selvitystyössä tehty eteläisemmästä, tuuliolosuhteiltaan edullisemmasta kohteesta. Etäisyys kohteesta Aavasaksan maisema- ja kulttuuriympäristöalueelle on noin 4 km, etäisyys Aavasaksan vaaralta tuulivoima-alueelle on kuitenkin yli 8 km. Aavasaksan alueen ja tarkastelualueen väliin jää lukuisien vaarojen ja kumpareiden vyöhyke, joka säilyy tuulivoimarakentamisen ulkopuolella. Metsäinen maasto kumpareilla voi ainakin paikoin katkaista näkymiä tuulivoima-alueelle. Aavasaksan alueelle ei todennäköisesti aiheudu merkittävää visuaalista haittavaikutusta. Maisemallisesti arvokkaan alueen suhde lähimaisemaan säilyy pääosin ennallaan. Tornionjokilaakson arvokas maisema-alue on laaja kokonaisuus, joka ulottuu Tornion kaupungin pohjoispuolelta Ylitorniolle asti. Yksittäisen tuulivoimakohteen vaikutukset laajaan maisemakokonaisuuteen eivät merkittävästi heikennä alueen maisemallisia arvoja. Voidaan myös perustella tuulivoimarakentamisen sijoittumista Tornionlaaksossa perinteisen ihmistoiminnan vyöhykkeen tuntumaan, osittain jo muokattuun maisemaan. Mikäli tuulivoimakohteita on toteutumassa Tornionjokilaakson alueella useita, tulee tarkastella yhteisvaikutuksia arvokkaan maisema-alueen kokonaisuuteen.

77 Luonnonympäristö 75 Tornionjoki-Muonionjokivarsi on tärkeä lintujen muuttoreitti. Tuulivoimarakentamisen kannalta kriittisimpien lajien voidaan olettaa pysyvän pääasiassa jokiuomassa. Tietyillä kohdin muutto suuntautuu jokivarresta itään. Näitä alueita tulee selvittää jatkossa tarkemmin, mikäli tarkasteltava vaihtoehto etenee. Alueen lähiympäristössä ei ole suojeltujen lajien reviirejä tai laajoja linnuston kannalta tärkeitä suojelualueita. Kohdealueen pohjoispuolelle 2,5 km:n päähän, Ehovaaran koillispuolelle Ehojärven ympäristöön jää pienialainen luonnonsuojelualue. Noin 6 km:n etäisyydellä tarkemmin tutkittavasta Reväsvaaran alueesta itään sijaitsee Natura alue (SCI) Pietinvuoma-Heinivuoman alueella. Vaikutukset: Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin kaksi osa-aluetta, mutta tarkempaa tarkastelua ja tuulimallinnusta on laadittu tuulisuudeltaan paremmasta Reväsvaaran kohteesta. Tämä on hyvä ratkaisu myös luontovaikutusten suhteen, mm. etäisyys Natura-alueeseen on kohteesta noin 6 km. Tarkemmassa suunnittelussa voimaloiden huolellisella sijoittelulla voidaan edelleen vähentää mahdollisia haittoja. Ehojärven pienialaiseen luonnonsuojelualueeseen ei nähdä kohdistuvan merkittäviä haittavaikutuksia tuulivoimarakentamisen myötä. Kuva 16 Näkymä Aavasaksalta etelään/lounaaseen tarkastelualueen suuntaan.

78 76 Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Asutusta on ympäristössä runsaasti, mutta aivan kohdealueen tuntumassa ei juurikaan. Luoteispuolelle jää Ylitornion keskus noin 3 km:n etäisyydelle. Tornionjokivarren tiheä asutus jatkuu Ylitorniosta myös kohti etelää. Kohdealueen pohjoispuolella asutus on keskittynyt Tengeliönjoen ja Portimojärven rannoille. Ympäristön asutus koostuu pääosin vakituisesta asutuksesta. Alue kuuluu Lohijärven paliskunnan alueeseen, jonka tärkeät erotuspaikat sijaitsevat lähimmillään noin 19 km:n etäisyydellä tarkennetusta kohderajauksesta koilliseen. Tornionjokivarsi on porojen talvilaidunaluetta. Tarkastelualueen pohjoisosan tuntumassa sijaitsee ampumarata. Noin 2 km kohteesta luoteeseen sijaitsee lainvoimaisen maakuntakaavan mukainen virkistysalue, Ylitornion Ainiovaaran hiihtokeskus lomakylineen. Alueen itäpuolella kulkee maakuntakaavan mukainen ulkoilureitti. Maakuntakaavaluonnoksessa alueen itäosaa pitkin kulkee pohjois-eteläsuuntainen moottorikelkkareitti. Vaikutukset: Tornionjokivarren asutukseen saattaa kohdistua vaikutuksia erityisesti näkymien muuttuessa. Visuaaliset vaikutukset kohdistuisivat erityisesti Tornionjokivarren Ruotsin puoleisiin alueisiin, jotka sijaitsevat noin 4 km:n etäisyydellä ja joiden katselusuunta avautuu joen yli kohti tarkastelualuetta. Lähin asutus sijaitsee noin 2 km:n päässä, eikä siihen näin ollen arvioida kohdistuvan merkittäviä melu- ja välkevaikutuksia. Jatkosuunnittelun yhteydessä tulee vaikutuksia kuitenkin selvittää tarkemmin. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, onko alueella tai sen välittömässä läheisyydessä Lohijärven paliskunnan toiminnan kannalta keskeisiä laidun- ja vasoma-alueita ym. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida tarkemman suunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Hiihtokeskuksessa ja ulkoilu- sekä kelkkareiteillä liikkujat voivat kuitenkin paikoin kokea muutokset maisemakuvassa negatiivisena. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia matkailun kannalta. Aavasaksan vaaralle on etäisyyttä noin 8 km. Useiden tuulivoima-alueiden yhteisvaikutuksia Aavasaksan alueeseen tulee tutkia tarkemman suunnittelun yhteydessä. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tietyin varauksin tuulivoimarakentamiseen. Mallinnuksen perusteella tuotanto-odotukset ovat kohtuulliset, alueella saattaa kuitenkin olla tarpeen rakentaa tavallista korkeampia voimaloita. Ympäristötekijöiden kannalta kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen melko hyvin. Tuulivoimarakentaminen alueella voi aiheuttaa visuaalisia haittavaikutuksia sekä Torniojoen alueeseen että valtakunnallisiin maisema-alueisiin alueen länsi- ja pohjoispuolella.

79 77 Kuva 17 Valokuvasovite kohteesta 24, alue kuvattu lounaaseen katsottuna. Tuulivoimaloiden sijainti on viitteellinen. Mallinnuksessa käytetyn voimalaitoksen teho on 3MW, ja tornin napakorkeus on 150 m. Ilmakuva: Vallas Lentokuva 2011.

80 Holstinharju Maksniemi Syväojankangas, Kemi-Simo (tarkastelualue 55a) Sijainti ja rajautuminen Laaja tarkastelualue sijaitsee kolmen kunnan, Kemin, Keminmaan ja Simon alueella. Kemin keskusta sijaitsee lähimmillään noin 2 km:n etäisyydellä. Rannikolle on matkaa noin 3 km. Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin hyvin laaja alue, joka kurottui rannikon tuntumasta pitkälle sisämaahan. Tämän alueen laajuus oli 155 km 2. Paikkatietoanalyysin tuloksena useat rannikkovyöhykkeen kohteet jäivät hyvin laajoiksi kokonaisuuksiksi; käytännössä tunnistettiin suurikokoisia alueita, joilla ei ollut maankäytön ja ympäristön tai asutuksen kannalta poissulkevia tekijöitä. Tämä johtuu mm. alueen matalasta maaston profiilista ja suhteellisten korkeuserojen, ympäristöstään kohoavien kumpareiden puuttumisesta sekä tuuliatlaksen tietojen epätarkkuudesta. Tuuliatlaksen aineisto Lapin rannikkovyöhykkeellä on 2,5 km x 2,5 km ruutukoossa, joka ei ota huomioon maaston pienipiirteistä korkeusvaihtelua. Edellä kuvatun vuoksi kohdealueen ominaisuuksia käytiin läpi karttatarkasteluna, ja tuulisuuden sekä ympäristöön ja asutukseen liittyvien tekijöiden perusteella aluetta rajattiin pienemmäksi ennen tarkemman tuulimallinnuksen laatimista. Tarkemmin tarkasteltiin aluetta Maksniemen tuntumasta pohjoiseen, Musta-aavan suoalueen molemmin puolin. Tällä alueella tuulisuus oli myös edullisin rannikon läheisyyden vuoksi. Tarkemman mallinnuksen alueen laajuus on 38 km 2. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Rannikkovyöhykkeellä sijaitsevaa kohdetta luonnehtii loiva maaston profiili sekä tiheä asutus rannan, teiden ja jokivarsien tuntumassa. Kohdealueen eteläosissa maasto on monin paikoin metsäistä ja ojitettua suoaluetta. Maaperä alueella vaihtelee; alueella on moreeni- ja savimaita. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevia. Korkeusolosuhteet Tarkastelualueen maasto on pääosin alavaa, pohjoiseen päin suhteelliset korkeuserot kasvavat. Paikkatietoanalyysissä tunnistetun laajan alueen maasto kumpuilee välillä m mpy, alueen tarkemmin tutkitussa eteläosassa korkeusvaihtelut ovat selvästi vähäisempiä. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus alueella 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,9-6,7 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 6,7-7,5 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,6 5,8 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,5 6,8 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus).

81 Liittäminen sähköverkkoon 79 Kittilänjärven sähköasema sijaitsee aivan kohdealueen tuntumassa alueen länsiosassa. Kemin alueella on useita 110 kv sähköasemia. Alueen tuntumaan sijoittuu Fingridin 110 kv voimajohto. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Kohdealueen eteläpuolella kulkee valtatie 4, jolta johtaa kokoojakatuja sekä yksityisteitä kohdealueelle. Tarkastelualueen läheisyydessä noin 2 km etäisyydellä sijaitsevat mm. Kemin keskustaajama länsipuolella sekä Simon kunnan Simoniemen alue itäpuolella. Lähistölle sijoittuvat Maksniemen ja Hepolan asuinalueet. Maankäyttö Kohdealueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa alue on määritelty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Tarkastelualueen pohjoispuolelle sijoittuu laajahko maankamaran ainesten ottoalue (EO), tällä alueella sijaitsee Elijärven kaivos. Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava (YM vahvistanut ) ulottuu kohdealueelle osittain, kaavassa alueen läpi on merkitty kulkevaksi ohjeellinen päävoimalinja ja ohjeellinen/vaihtoehtoinen yhdystie. Lähialueille tarkastelualueesta itään on suunnitteilla tuulivoimapuistoja (Leipiö ja Putaankangas, TuuliWatti Oy). Hankekehittäjä on pyytänyt Lapin ELY-keskukselta päätöstä YVA-menettelyn soveltamisesta hankkeeseen. Ajoksen tuulipuisto ja suunniteltu laajennus sijoittuvat tarkastelualueesta reilut 5 km lounaaseen. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa kohde sijoittuu Perämeren rannikkoja merialueeseen. Tälle seudulle ominaista ovat mm. maankohoamisen merkit, jotka ovat havaittavissa esimerkiksi kasvillisuuden vyöhykkeisyytenä. (Lapin liitto 2011). Maisema on eteläosissa alavaa, metsäistä ja ojitettua suoaluetta, jota rytmittävät pienet järvet. Pohjoista kohden edettäessä maisema alkaa muuttua, kohoten lopulta Kivaloiden muodostamaksi vaaramaisemaksi. Alueella on useita yksittäisiä muinaismuistoja (mm. muinaisia asuinpaikkoja, työ- ja valmistuspaikkoja). Kooltaan laaja valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoensuun kulttuurimaisemat, ulottuu lähimmillään 2 km:n etäisyydelle alueen kaakkoispuolella. Simoniemessä on hyvin säilynyttä perinteistä kyläasutusta, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Vaikutukset: Tuulivoimarakentaminen sijoittuisi lähelle ihmistoiminnan vyöhykkeitä ja asutusta, rannikon tuntumaan. Tuulivoimalat tulisivat näkymään merialueelle, muuttaen rannikon maisemakuvaa jonkin verran. Nykyistä maisemakuvaa luonnehtivat jo tehtaat ja tuulivoimalat, joten muutos maisemakuvassa ei ole merkittävä. Voimalat saattaisivat paikoin näkyä myös Kemin ja Simon välisen tien tuntumassa sijaitseville asuinalueille. Eteläosissa laajat metsäalueet kuitenkin katkaisevat

82 80 näkymälinjoja tasaisessa maastossa ja lieventävät tuulivoimaloiden näkyvyyttä useilla alueilla. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia valtakunnallisesti arvokkaalle Simojoensuun maisema-alueelle. Tuulivoimalat sijoittuvat asutusvyöhykkeen taakse, ja todennäköisesti puusto ja ympäristön muut elementit katkaisevat monin paikoin näkymät valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle. Muinaisjäännökset tulee säilyttää ja ottaa huomioon tarkemmassa sijoitussuunnittelussa. Luonnonympäristö Alueen läheisyydessä ei sijaitse uhanalaisen lintulajin pesäreviirejä. Alueen pohjoispuolelle (varsinaisen tarkastelualueen ulkopuolelle) rajautuu Natura-alue (Musta-Aapa, SCI-direktiivi) ja pohjoispuolelle 3 km:n etäisyydelle jää toinen Naturaalue (Kirvesaapa, SPA- ja SCI-direktiivit). Molemmat alueet kuuluvat myös soidensuojeluohjelma-alueisiin. Alueen koillispuolelle 10 km:n päähän jää kooltaan hyvin laaja Natura-alue (Martimoaapa-Lumiaapa-Penikat, SPA-/SCI) sekä IBA-alue. Alue kuuluu linnustollisesti herkkään laajempaan aluekokonaisuuteen, jonka kautta kulkee valtaosa Perämeren pohjukan läpi muuttavista linnuista. Kevätmuuton yhteydessä rannikkoa pitkin etelästä saapuva muuttovirta kääntyy kohti sisämaata Iin- Simonniemen väliseltä alueelta. Erityisesti arktisten vesilintujen (mm. pilkkasiipi, mustalintu) sekä kuikkalintujen muuttovirta kulkee suunnittelualueen tuntumassa. Alueella sijaitsee useita linnustollisesti keskeisiä pesimä-, ruokailu- ja levähdysalueita, mm. Kirvesaapa. Vaikutukset: Vaikutukset alueen tuntumassa sijaitsevaan Natura-alueeseen tulee selvittää riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelun yhteydessä. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee pyrkiä vähentämään haitallisia vaikutuksia luontoarvoihin. Suositeltava suojaetäisyys lintudirektiivin perusteella suojellusta Natura-alueesta on esim. 0,5-1 km. Perämeren pohjukka on muuttavien lajien keskeinen kulkuväylä ja kerääntymisalue. Tästä syystä rannikon tuntumassa sijaitsevat tuulivoimalat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia linnustolle. Tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä linnuston reittejä tulee tutkia tarkemmin ja arvioida erityisesti muuttavaan lajistoon kohdistuvia vaikutuksia. Tarkasteltava alue on kooltaan suuri, mikä voi osaltaan lisätä haitallisia vaikutuksia muuttavan linnuston suhteen. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Tarkastelualueen etelä- ja lounaispuolella on runsaasti asutusta. Etenkin eteläosien rannikon edusta Kemistä Simoon on tiheästi asutettua ja ulottuu noin 1-2 kilometrin etäisyydelle kohdealueesta. Kemin keskustaan on noin 2 km etäisyyttä, hieman lähemmäs sijoittuu Maksniemen asuinalue Simossa ja Hepolan asuinalue Kemin kaupungin puolella. Pohjoista päin siirryttäessä kohdealueen itäpuolen Viantienjoen ja länsipuolen Akkunusjoen varsille on keskittynyt jonkin verran sekä vakituista että lomaasutusta. Kohdealueen sisäpuolelle jää joitakin yksittäisiä asumuksia.

83 Alue kuuluu Isosydänmaan paliskunnan alueeseen. Porojen kevät- ja syyskierto kulkee alueen pohjoispuolella. Elijärven kaivos sijaitsee noin 3 km tarkennetun selvitysalueen pohjoispuolella. Vaikutukset: Tuulivoimaloiden vaikutukset eteläpuolella kohdistuisivat huomattavasti suurempaan määrään asutusta kuin suhteellisen harvasti asutulla pohjoispuolella. Alue sijoittuu melko lähelle asutusta, ja melu- ja välkevaikutukset tulee ottaa tarkemmassa sijoitussuunnittelussa erityisesti huomioon. Elijärven kaivos sijaitsee noin 3 km etäisyydellä tarkastelualueesta. Yhteisvaikutuksia (negatiivinen/positiivinen) kaivoksen sekä mahdollisen ydinvoimalaitoksen kanssa (n. 6 km:n etäisyydellä etelään) tulee selvittää jatkossa tarkemmin. Porojen kevät- ja syyskierto kulkee alueen pohjoispuolella. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, mikä näiden merkitys on Isosydänmaan paliskunnan toiminnan kannalta. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida tarkemman suunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Alueella ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Noin 6 km alueen pohjoispuolella kulkee maakuntakaavan mukainen ulkoilureitti. Tarkastelualueen läheisyydessä sijaitsee kolme Natura-aluetta, joiden virkistyksellinenkin arvo tulee jatkotarkastelussa selvittää. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen tietyin reunaehdoin, Alue sijoittuu muuttavan linnuston kannalta herkälle alueelle, mikä saattaa rajoittaa kohteen toteutettavuutta Alue on todennäköisesti toteutuskelpoinen vain korkeilla voimalaitoksilla toteutettuna, ja lentoesterajoituspinnat saattavat rajoittaa tätä. Linnustoon ja suojelualueisiin kohdistuvia vaikutuksia sekä melun ja välkkeen aiheuttamia vaikutuksia asukkaisiin tulee selvittää tarkemman suunnittelun yhteydessä. 81

84 Ala-Raumo Laivakangas Rajakangas, Tornio (tarkastelualue 56a ja b) Sijainti ja rajautuminen Pienehkö kohdealue sijoittuu Tornion kaupungin alueelle. Tornion keskustaan on matkaa lyhimmillään noin 5 km. Kohteen eteläkärki ulottuu noin 2 km:n etäisyydelle rannikosta. Alustavassa paikkatietoanalyysissä tunnistettiin hyvin laaja alue, joka kurottui rannikon tuntumasta lähes 30 km sisämaahan. Tämän alueen laajuus oli 106 km 2. Paikkatietoanalyysin tuloksena useat rannikkovyöhykkeen kohteet jäivät hyvin laajoiksi kokonaisuuksiksi; käytännössä tunnistettiin suurikokoisia alueita, joilla ei ollut maankäytön ja ympäristön tai asutuksen kannalta poissulkevia tekijöitä. Tämä johtuu mm. alueen matalasta maaston profiilista ja suhteellisten korkeuserojen, ympäristöstään kohoavien kumpareiden puuttumisesta sekä tuuliatlaksen tietojen epätarkkuudesta. Tuuliatlaksen aineisto Lapin rannikkovyöhykkeellä on 2,5 km x 2,5 km ruutukoossa, joka ei ota huomioon maaston pienipiirteistä korkeusvaihtelua. Edellä kuvatun vuoksi kohdealueen ominaisuuksia käytiin läpi karttatarkasteluna, ja tuulisuuden sekä ympäristöön ja asutukseen liittyvien tekijöiden perusteella aluetta rajattiin pienemmäksi ennen tarkemman tuulimallinnuksen laatimista. Alue on runsaan asutuksen vuoksi pirstaleinen. Tarkemmin tarkasteltiin alueita Kaakamon ja Kyläjoen välillä sekä Ala- Raumon Laivajärven tuntumassa, valtatien molemmin puolin. Näillä alueilla tuulisuus oli myös edullisin rannikon läheisyyden vuoksi. Tarkemman mallinnuksen alueen laajuus on yhteensä 6,5 km 2. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Rannikkovyöhykkeellä sijaitsevaa kohdetta luonnehtii loiva maaston profiili sekä tiheä asutus rannan, teiden ja jokivarsien tuntumassa. Alue on pääosin metsäistä, ojitettua suoaluetta; alueen eteläosassa on myös viljeltyä peltomaata. Maaperä on hyvin vaihtelevaa. Paikoin alueella on moreenia, paikoin hiesua ja hienoa hietaa, paikoin karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa, osin savea. Siellä täällä on ohuita turvekerrostumia. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat. Korkeusolosuhteet Paikkatietoanalyysissä tunnistetun laajan alueen korkeusolosuhteet vaihtelevat välillä 4-59 m mpy, alueen tarkemmin tutkitussa eteläosassa korkeusvaihtelut ovat selvästi vähäisempiä. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,0-7,1 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 6,7-7,7 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,3 6,1 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,2 7,1 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus).

85 Liittäminen sähköverkkoon 83 Lähin sähköasema, Liakka, sijaitsee lähellä kohdealuetta. Alueen tuntumassa on useita 110 kv voimajohtoja. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Lähistöllä on useita suurempia keskuksia (Tornio, Keminmaa). Myös tieverkosto on melko kattava erityisesti alueen eteläosassa. Alueen halki kulkee mm. moottoritie etelässä, yhdysteitä ja lukuisia yksityisteitä. Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset). Kaavassa kohdealue on maa- ja metsätalousvaltaista aluetta (M). Kohdealueen sisäpuolelle jää muutama seutukaavan luonnonsuojelualue (SL). Länsi- Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Tornion yleiskaava 2021 (tullut voimaan ) on osittain kohdealueella. Yleiskaavassa alue on pääosin merkinnällä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue), mutta sisältää lukuisia pienempiä kohteita mm. merkinnöillä MA (maisemallisesti tärkeä peltoalue), SL (luonnonsuojelualue), sm (suojeltava muinaisjäännös), pv-1 (vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue) jne. Röyttän tuulipuisto ja suunniteltu laajennus sijoittuvat tarkastelualueesta reilut 5 km lounaaseen. Maisema ja kulttuuriympäristö Kohdealue kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Perämeren rannikko- ja merialueeseen, jolle ovat ominaisia mm. maankohoamisen merkit, kasvillisuuden vyöhykkeisyys sekä maaston tasainen profiili. (Lapin liitto 2011). Kokonaisuutena alue on maisemaltaan pääosin metsäistä ja soista aluetta, jolla ei ole merkittäviä korkeuseroja. Perinteinen asutus viljelyksineen on sijoittunut rannikkoa ja jokisuistoja seurailevien teiden varteen. Lähialueilla, varsinaisen tarkastelualueen ulkopuolella on useita muinaisjäännöksiä (mm. historiallinen tervahauta, pronssi- /rautakautinen asuinpaikka ym.). Tornion sisämaakylissä, mm. Ala-Raumossa on jossain määrin säilynyttä rakennuskantaa luvun vaihteesta ja 1900-luvun alkukymmeniltä. Kaakamoniemen kalasatama on perinteinen, useita vanhoja aittoja ja vajoja sekä uudemman aallonmurtajan sisältävä, edelleen käytössä oleva kokonaisuus. (Lapin ympäristökeskus 1996). Lähistölle ei sijoitu valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita. Kohdealueiden väliin jää pätkä Pohjanmaan rantatietä (Hietaharjuntie ja Laivajärventie), joka on osa valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Vaikutukset: Tuulivoimarakentaminen sijoittuisi lähelle ihmistoiminnan vyöhykkeitä ja asutusta, rannikon tuntumaan. Maisemakuvallisia vaikutuksia aiheutuisi jonkin verran

86 84 perinteiseen pienipiirteiseen asutukseen. Maisemakuvaa ovat kuitenkin jo muuttaneet mm. moottoritien rakentaminen ja voimajohdot. Tuulivoimalat saattaisivat näkyä myös merialueilta katsottuna, lähimmillään rannikolle on matkaa kohdealueelta 1,5 km. Nykyistä rannikon maisemakuvaa luonnehtivat jo mm. tehtaat ja tuulivoimalat, joten muutos maisemakuvassa ei ole merkittävä. Metsäalueet voivat katkaista näkymälinjoja tuulivoimaloiden suuntaan suhteellisen tasaisessa maastossa. Luonnonympäristö Kohdealueen 56a pohjoispuolelle 3 km:n päähän sijoittuu pienehkö Natura-alue (SCIeli luontodirektiivi) sekä suojeluohjelmakohde (mm. Rakanjänkän suoalueet). Suurten petolintujen reviirejä ei ole lähialueilla tiedossa. Hankealueesta yli 10 km:n etäisyydellä sijaitsevat Iso-Mustajärvi, Hurujärvi, Korttojärvi sekä Kaarnajärvi ovat linnustollisesti merkittäviä järviä. Vaikutukset: Alustavan arvion perusteella alueen tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia luonnonarvoihin tai luonnon monimuotoisuuteen. Tarkastelualueen läheisyydessä sijaitsevat lintujärvet tulee ottaa riittävällä tavalla huomioon hankesuunnittelun yhteydessä. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Alueen ympäristössä on runsaasti asutusta erityisesti eteläosissa ja länsipuolella. Länsipuolella Tornion kaupungin merkittävä asutuskeskittymä ulottuu lähimmillään noin 1 km:n etäisyydelle kohteesta. Itäpuolella Keminmaan asutus kurottuu 3 km:n etäisyydelle. Eteläpuolella rannikon edustalla Torniosta Kemiin on tiiviisti vakituista asutusta, taajamarakenne ulottuu noin 1 kilometrin etäisyydelle kohdealueesta. Rannikon lisäksi pienempikokoisia asutuskeskittymiä etäämpänä kohdealueesta on myös muilla suunnilla, mm. länsipuolella Liakanjoen varrella jossa sijaitsee jonkin verran myös loma-asutusta, ja itäpuolella Ruottalan, Laivajärven ja Kaakamon alueilla. Myös suunnittelualueen sisäpuolelle jää muutamia yksittäisiä asuinkohteita. Noin 6 km:n etäisyydellä tarkastelualueen itäpuolella sijaitsee virkistysalueeksi osoitettu Keminmaan Kallinkankaan hiihtokeskus. Länsi-itäsuunnassa osa-alueiden halki kulkee maakuntakaavassa osoitettu ulkoilureitti. Tornion yleiskaavassa alueen läpi on osoitettu ulkoilureittejä/luontopolkuja. Välittömästi kohteen 56b pohjoispuolella sijaitsee ravirata ja ajoharjoittelurata. Noin kilometrin kohteesta länteen sijaitsee lintutorni. Alue kuuluu Palojärven paliskunnan alueeseen, jonka keskeiset erotusaidat ja kämpät sijaitsevat etäällä kohteesta. Vaikutukset: Kohteen lähialueilla, erityisesti etelä- ja lounaispuolella sijaitsee paljon asutusta, joista osalla mm. näkymät saattaisivat voimaloiden rakentamisen myötä muuttua. Esimerkiksi länsipuolella Liakanjoen ja sen sivujokien varrella avautuu laajoja peltoaukeita, jotka kasvattavat tuulivoimaloiden näkyvyyttä. Kohteen sisäpuolelle jää muutamia yksittäisiä asumuksia, ja niihin kohdistuvia melu- ja välkevaikutuksia tulisi tutkia jatkossa tarkemmin.

87 Palojärven paliskunnan keskeiset erotusaidat ja kämpät sijaitsevat etäällä kohteesta. Tiedot tärkeistä rykimä- ja vasoma-alueista sekä laidunkierrosta tulee selvittää tarkemman suunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Tarkastelualueella tai lähistöllä ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen hyvin. Lentoestepinnat todennäköisesti rajoittavat jonkin verran tuulivoimaloiden korkeutta tarkastelualueella. Lähialueen asukkaisiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset melun ja välkkeen osalta tulee selvittää tarkemmassa suunnittelussa. 85 Kuva 18 Valokuvasovite kohteesta 56 (a), alue kuvattu luoteeseen katsottuna. Tuulivoimaloiden sijainti on viitteellinen. Mallinnuksessa käytetyn voimalaitoksen teho on 3MW, ja tornin napakorkeus on 150 m. Ilmakuva: Vallas Lentokuva 2011.

88 Putaankangas Leipiö Näätämaa, Simo (tarkastelualue 62) Sijainti ja rajautuminen Laaja tarkastelualue sijaitsee Simon kunnan alueella. Simon keskukseen on matkaa lyhimmillään noin 2 km. Alueen koko on noin 48 km 2, mutta tarkemmat selvitykset on kohdistettu pienemmälle alueelle tarkastelualueen eteläosaan, ulottuen valtatien molemmin puolin, pohjoispuolella Näätämaan-Sarvisuonmaan paikkeille. Rajatun tarkastelualueen laajuus on noin 10 km 2. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Kohdealue on pääosin maastonmuodoiltaan melko tasaista metsää, jossa on runsaasti ojitettuja, metsäisiä soistumia sekä puuttomiakin suoalueita. Maaperä on pääosin moreenia, osin alueella on myös savea, kalliomaita ja karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa. Paikoin esiintyy pienehköjä soistumia ja ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteiden voidaan arvioida olevan vaihtelevat, monin paikoin kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet kohdealueella vaihtelevat 7-64 m mpy välillä. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on 35 m ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 2 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tarkasteltavan alueen tuulisuus Tuuliatlaksen mukaan 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,0-6,5 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 6,8-7,3 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,3 5,6 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,3 6,7 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Simon 110 kv sähköasema noin 3 km:n etäisyydellä. Alueen läpi kulkee useita voimajohtoja. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Alueen eteläosan läpi kulkee valtatie 4 ja länsipuolitse yhdystie (mm. Viantienjoentie). Näiltä teiltä johtaa alueelle yksityisteitä. Läheisyydessä sijaitsee suuria taajamia (mm. Simo ja Kemi). Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset). Kaavassa alueella on merkinnät maa- ja metsätalousvaltainen alue

89 (M) sekä maa- ja metsätalousalue (MT). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Yleiskaavoista alueen eteläosissa on voimassa Simonkylän ja Simoniemen yleiskaava (hyväksytty ), jossa alue on pääosin merkinnällä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) sekä MT (maatalousalue). Alueelle on suunnitteilla tuulivoimapuistoja (Leipiö ja Putaankangas, TuuliWatti Oy). Hankekehittäjä on pyytänyt Lapin ELY-keskukselta päätöstä YVA-menettelyn soveltamisesta hankkeeseen. Maisema ja kulttuuriympäristö Tarkastelualue kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Perämeren rannikko- ja merialueeseen, jolla näkyy maankohoaminen kasvillisuusvyöhykkeineen. Maasto on alavaa. Tarkastelualueen pohjoispuolelta alkavat Simon metsä- ja suomaisemat, joille ovat nimensä mukaisesti tyypillisiä laajat suoalueet ja metsäinen yleiskuva. Korkeusvaihtelut ovat vähäisiä. (Lapin liitto 2011). Kohteen eteläosat sijoittuvat lähimmillään alle kolmen kilometrin etäisyydelle rannikosta, Simon ja Simoniemen väliin. Maisematila on kuitenkin melko sulkeutunut, sillä metsä ulottuu lähelle vesirajaa. Eteläosassa alueen läpi kulkeva valtatie on muokannut merkittävästi maisemaa. Noin 1,5 km:n päässä lounais- ja eteläpuolella sijaitsevat valtakunnallisesti merkittäväksi luokitellut rakennetut kulttuuriympäristöt, Simonkylä ja Simoniemen kyläasutus. Niissä on jäljellä vanhaa hyvin säilynyttä kulttuuriympäristöä, joka edustaa hyvin rannikkoalueen perinteistä kyläasutusta. Vanha rantatie on myötäillyt rantaviivaa jo 1700-luvulla ja tie on edelleen osittain käytössä (Lapin liitto 2011). Laajempana kokonaisuutena rannikkoalue kuuluu Lapin ja Etelä-Lapin kulttuuriympäristöohjelmaan. Rannikon edustalla ja eteläpuoleisella merialueella sijaitsee laaja valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisemat, joka avautuu merelle. Maisema-aluetta luonnehtivat pienet metsäalueet sekä tienvarren kylä- ja peltoaukeat. Tarkastelualue sijoittuu tämän maisema-alueen pohjoispuolelle. Pohjoiseen päin mentäessä tarkastelualue muuttuu soisemmaksi. Pohjoispuolella ei ole merkittäviä maisemallisia tai kulttuuriympäristöltään merkittäviä kohteita. Kohdealueella sijaitsee muutamia yksittäisiä muinaisjäännöksiä (esim. 2 rakkakuoppaa). Vaikutukset: Rannikon edustalla ja eteläpuoleisella merialueella sijaitsee laaja valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisemat, joka avautuu merelle. Tarkastelualue sijoittuu tämän maisema-alueen taakse mantereen puolelle, ja oletettavasti puusto muodostaa monin paikoin näköesteen maisema-aluekokonaisuuden ja tuulivoiman tarkastelualueen väliin. Voidaan arvioida, ettei merkittäviä haittavaikutuksia arvokkaaseen maisema-alueeseen kohdistu. Paikoin voi kuitenkin avautua näkymälinjoja kylien peltoaukeilta kohti tuulivoimaloita, joiden myötä maisemakuva muuttuu teollisemmaksi ja rakennetummaksi. Tarkemmassa sijoitussuunnittelussa tulee ottaa kylien sisäisiä 87

90 88 tärkeitä näkymälinjoja huomioon, jotta mahdollisia haittavaikutuksia voidaan lieventää. Muinaisjäännökset tulee säilyttää ja ottaa huomioon tarkemmassa sijoitussuunnittelussa. Luonnonympäristö Pohjoisessa noin 10 km:n etäisyydellä tarkastelualueesta sijaitsee Natura-alue (SPA/SCI-direktiivit) sekä soiden ja vanhojen metsien suojeluohjelma-alue. Alueen lähistöllä sijaitsee suojellun lintulajin pesäreviiri. Tarkastelualue sijoittuu osalle laajempaa linnustollisesti herkkää aluekokonaisuutta, jonka kautta kulkee valtaosa Perämeren pohjukan läpi muuttavista linnuista. Kevätmuuton yhteydessä rannikkoa pitkin etelästä saapuva muuttovirta kääntyy kohti sisämaata juuri Iin-Simonniemen väliseltä alueelta. Erityisesti arktisten vesilintujen (mm. pilkkasiipi, mustalintu) sekä kuikkalintujen muuttovirta kulkee suunnittelualueen läpi. Alueella sijaitsee useita linnustollisesti keskeisiä pesimä-, ruokailu- ja levähdysalueita. Vaikutukset: Alustavassa analyysissä on otettu huomioon suojavyöhyke suojellun petolinnun reviiriin. Alustavan arvion perusteella alueen tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia luonnonarvoihin tai luonnon monimuotoisuuteen muuttavaa linnustoa lukuun ottamatta. Alueen sijoittuminen keskeiselle muuttoreitille vähentää sen soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen. Perämeren pohjukka on muuttavien lajien keskeinen kulkuväylä ja kerääntymisalue. Tästä syystä rannikon tuntumassa sijaitsevat tuulivoimalat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia linnustolle. Tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä linnuston reittejä tulee tutkia tarkemmin ja arvioida erityisesti muuttavaan lajistoon kohdistuvia vaikutuksia. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohdealueen ympäristössä on melko runsaasti asutusta. Rannikon tiheä asutus Simon ja Simonniemen välillä sijoittuu noin kilometrin etäisyydelle kohdealueesta. Länsipuolella Viantienjoen varressa on jonkin verran asutusta noin 1 km:n etäisyydellä kohdealueesta, yksittäisiä asuinrakennuksia sijaitsee myös lähempänä, lähimmillään noin 200 metrin etäisyydellä tarkastelualueen rajalta. Itäpuolella Simojoen varren tiheä asutus sijoittuu 1-5 km:n etäisyydelle. Myös kohdealueelle sijoittuu muutamia yksittäisiä asumuksia. Vaikutukset: Kohteen eteläpuolella vaikutuksia kohdistuisi suurempaan asutusjoukkoon kuin harvemmin asutetulla pohjoispuolella. Viantienjoen varren asutukseen kohdistuisi jonkin verran visuaalisia vaikutuksia, vaikkakin metsäinen maasto katkoo näkymävyöhykkeitä monin paikoin. Haitallisia melu- ja välkevaikutuksia saattaa myös kohdistua läheiseen asutukseen, ja vaikutukset tuleekin jatkosuunnittelun yhteydessä arvioida tarkemmin.

91 Alue kuuluu Isosydänmaan paliskunnan alueeseen. Lähemmän tarkastelualueen kohdalla ei sijaitse paliskunnan kannalta merkittävää toimintaa. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Lähin maakuntakaavassa osoitettu virkistysalue sijaitsee noin 4 km kohteesta koilliseen. Kohteen lounaispuolella sijaitsee ampumarata. Tuulivoimarakentamisella alueelle ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen kohtalaisesti. Kohdetta voidaan laajentaa pohjoiseen edullisemman tuotannollisen kokonaisuuden saavuttamiseksi. Linnustoon kohdistuvia haittavaikutuksia tulee tutkia tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä ja pyrkiä lieventämään mahdollisimman paljon mm. voimaloiden suotuisalla ryhmittelyllä. Yksittäiset asuinrakennukset rajoittavat voimaloiden sijoittelua eteläosissa. Alueen toteuttaminen edellyttäisi korkeiden voimaloiden käyttöä (150 m napakorkeus). Melun ja välkkeen vaikutuksia asutukseen tulee arvioida tarkemmin jatkosuunnittelun yhteydessä. 89

92 Onkalo-Posonpalo, Simo (tarkastelualue 63) Sijainti ja rajautuminen Pienikokoinen kohdealue (noin 2 km 2 ) sijaitsee Simon kunnassa, noin 7 km Simon keskustasta kaakkoon, aivan rannikon tuntumassa. Teknis-taloudellisessa tarkastelussa ja tuulimallinnuksessa on ollut tarkoituksenmukaista yhdistää alueet 63 ja 65. Seuraavassa luvussa on kuvattu tuulisuuden ja tuotanto-olosuhteiden kohdalla tarkennetun mallinnuksen tulokset kyseisestä yhdistetystä aluekokonaisuudesta. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Kohdealue on havupuuvaltaista metsää, jossa on paikoin muutamia suoalueita. Korkeimmilla kohdilla on louhikkoa. Maaperä on pääosin moreenia tai kalliomaata, pienialaisesti turvekerroksen peittämää. Rakentamisolosuhteet ovat pääosin kohtalaiset. Kohdealueen pienen koon vuoksi alueen tarkemmassa suunnittelussa ei ole paljon liikkumavaraa. Korkeusolosuhteet Kohdealue sijoittuu hyvin alavaan maastoon, ja korkeusolosuhteet vaihtelevat välillä 2-16 m mpy. Keskimäärin korkeus merenpinnasta on 10 m ja korkeus ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä noin 2,5 m. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,7-6,9 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 7,5-7,6 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema (110 kv) on Simossa noin 6 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Alueen pohjoispuolella kulkee valtatie 4 noin 3 km:n etäisyydellä. Siltä johtaa alueelle yhdystien kautta yksityistie. Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa alueella on merkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) sekä MT (maa- ja metsätalousalue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella on pieneltä osin voimassa Simojoen ja merenrannikon yleiskaava, jossa on merkintä MU. Alueella ei ole voimassa asemakaavoja.

93 Maisema ja kulttuuriympäristö 91 Kohde kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa pääosin Perämeren rannikko- ja merialueeseen. Tämä maisema-alue on tasaista ja alavaa, maankohoamisen merkit näkyvät maisemassa. Tarkastelualueen lähistöllä mm. Simonkylässä on jäljellä vanhaa hyvin säilynyttä kulttuuriympäristöä, joka edustaa hyvin rannikkoalueen perinteistä kyläasutusta. Vanha rantatie on myötäillyt rantaviivaa jo 1700-luvulla ja tie on edelleen osittain käytössä. Nykymaisema on jo muuttunut paljolti mm. moottoritien, tehtaiden ja tuulivoimaloiden rakentamisen myötä. (Lapin liitto 2011). Kohdealue sijaitsee lähimmillään noin 500 metrin etäisyydellä merenrannasta. Rannikon edustalla, välittömästi kohdealueesta länteen sijaitsee kooltaan laaja, valtakunnallisesti arvokas Simojoen suun kulttuurimaisema. Merenrantamaisema on suojainen ja maisemakuvaltaan pääosin sulkeutunut, sillä havumetsä yltää lähelle rantaviivaa. Rannikon edustan saarilla on muutamia loma-asumuksia. Vaikutukset: Tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa jonkin verran haitallisia vaikutuksia Simojoen suun valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Tuulivoimarakentaminen muuttaa melko pienipiirteisen ympäristön maisemakuvaa teollisemmaksi ja rakennetummaksi. Arvokas maisema-alue on kuitenkin hyvin laaja ja monimuotoinen kokonaisuus, jossa on paljon rakennettua ympäristöä. Maisema-alueelta tärkeimmät näkymät avautuvat merelle ja kylien viljelysaukeita sekä teitä pitkin, ja alueella säilyy myös sektoreita, joille tuulivoimalat eivät näkyisi. Alavassa maastossa metsät voivat monin paikoin katkaista näkymiä tuulivoimaalueen suuntaan. Voimaloiden sopivalla sijoittelulla mahdollisia haittavaikutuksia voidaan paikoin lieventää. Jatkosuunnittelussa myös vanhan tieympäristön arvot tulee erityisesti ottaa huomioon. Luonnonympäristö Simojoki virtaa lähimmillään noin 2 kilometrin etäisyydellä; joki on osoitettu Naturaalueeksi (SCI) ja on samalla yksi harvoja rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Muutoin tarkastelualueen lähistöllä ei sijaitse Natura verkostoon osoitettuja alueita tai luonnonsuojelualueita. Lähistöllä ei ole tiedossa suojellun lintulajin pesäreviirejä. Pienialainen kohde on osa laajempaa kokonaisuutta, joka sijoittuu linnustollisesti herkälle alueelle. Aluekokonaisuuden kautta kulkee valtaosa Perämeren pohjukan läpi muuttavista linnuista. Kevätmuuton yhteydessä rannikkoa pitkin etelästä saapuva muuttovirta kääntyy kohti sisämaata juuri Iin-Simoniemen väliseltä alueelta. Erityisesti arktisten vesilintujen (mm. pilkkasiipi, mustalintu) sekä kuikkalintujen muuttovirta kulkee suunnittelualueen tuntumassa. Vaikutukset: Perämeren pohjukka on muuttavien lajien keskeinen kulkuväylä ja kerääntymisalue. Tästä syystä rannikon tuntumassa sijaitsevat tuulivoimalat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia linnustolle. Tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä

94 92 linnuston reittejä tulee tutkia tarkemmin ja arvioida erityisesti muuttavaan lajistoon kohdistuvia vaikutuksia. Simojoen vesistöön ei katsota aiheutuvan haittavaikutuksia. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Simojoen varteen on keskittynyt melko runsaasti vakituista asutusta, samoin rannikon tuntumaan. Rannikolla asutus on pääosin loma-asutusta. Etäisyyttä asutuksesta kohdealueelle on noin kilometri, muutamia yksittäisiä loma-asumuksia sijoittuu hieman lähemmäksi. Tarkastelualue kuuluu Isosydänmaan paliskunnan alueeseen. Selvitysalueella ei sijaitse paliskunnan kannalta merkittävää toimintaa. Vaikutukset: Rannikon edustalla sijaitsevien saarten loma-asukkaille voimaloilla voi olla jonkin verran vaikutusta. Melu- ja välkevaikutukset tulee ottaa huomioon tarkemmassa suunnittelussa myös Simojoen varren asutusta ajatellen. Maisemakuvaltaan pääosin sulkeutunut merenrannan vyöhyke osaltaan lieventää tuulivoimaloiden näkyvyyttä merialueelle. Rannikon edustan saarten loma-asutuksesta katsottuna näkymät rannikkoa kohden tulisivat tuulivoimaloiden myötä muuttumaan jossain määrin. Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia poronhoitoon, sillä tarkastelualueella ei sijaitse poronhoidon kannalta merkittävää toimintaa. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Tarkastelualueella ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Lähimpään venesatamaan on matkaa noin kilometri. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Merellä liikkuvat voivat kuitenkin kokea tuulivoimarakentamisen muutoksena maisemakuvassa. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen hyvin tai kohtalaisesti. Mallinnuksen perusteella tuotanto-odotukset ovat kohtuulliset, alueella saattaa kuitenkin olla tarpeen rakentaa tavallista korkeampia voimaloita. Kooltaan hyvin pieni tarkastelualue on selvityksessä yhdistetty pohjoispuolella sijaitsevaan laajempaan alueeseen 65, ja alueet yhdessä muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Jatkosuunnittelussa tulee tutkia linnuston reittejä ja arvioida erityisesti muuttavaan lajistoon kohdistuvia vaikutuksia. Tarkastelualueiden eteläpuolella on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan tuulivoimaselvityksessä osoitettu tuulivoima-alue, joka jatkuu yhtenäisenä Iin kunnan puolelle. Mikäli alueilla käynnistyy hankkeita, alueet on suositeltavaa suunnitella yhtenäisenä kokonaisuutena mm. vaikutusten lieventämisen ja tarkoituksenmukaisen sähköverkkoliitynnän vuoksi.

95 Onkalo Korkiamaa Patokoski, Simo (tarkastelualue 65) Sijainti ja rajautuminen Onkalon Korkiamaan Patokosken alueet sijaitsevat Simon kunnassa, Simojoen itäpuolella, lähimmillään noin 2 km:n etäisyydellä Simon keskustasta. Kohdealueen eteläkärki sijaitsee noin kilometrin etäisyydellä rannikosta, mutta pohjoiskärki ulottuu rannikosta noin 8 km sisämaahan päin. Alueen laajuus on noin 7,5 km 2. Tarkemmat selvitykset on kohdistettu pienemmälle alueelle tarkastelualueen eteläosaan, ja teknis-taloudellisessa tarkastelussa sekä tuulimallinnuksessa on ollut tarkoituksenmukaista yhdistää tarkastelualueet 63 ja 65. Tässä luvussa on kuvattu tuulisuuden ja tuotanto-olosuhteiden kohdalla tarkennetun mallinnuksen tulokset kyseisestä yhdistetystä aluekokonaisuudesta. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Kohdealue on pääosin havupuuston peittämää metsämaata. Ojitetut, metsäiset suot lisääntyvät kohti pohjoista. Maaperä on osin moreenia, osin karkeaa hietaa, hiekkaa tai soraa, paikoin kalliomaata. Alueella on joitakin ohuen turvekerroksen alueita. Rakentamisolosuhteet vaihtelevat, mutta niiden voidaan arvioida olevan pääosin kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Maaston korkeudet tarkastelualueella vaihtelevat välillä 8-45 m mpy. Keskimääräinen korkeus merenpinnasta on alueella 26 m ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä 1,2 m. Tuuliolosuhteet ja tuotantoarvio Tarkastelualueen tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,0-6,7 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella vaihtelee välillä 6,9-7,5 m/s. Tarkennetun tuulimallinnuksen mukaan turbiinikohtainen tuulennopeuden vaihteluväli on alueella 100 metrin korkeudella 5,6 6,25 m/s ja 150 metrin korkeudella 6,7 7,2 m/s. Mallinnuksen perusteella alueelle voidaan sijoittaa voimalaa. Kokonaiskapasiteetti on MW. Tuotantoarvio on h/a (150 m napakorkeus). Liittäminen sähköverkkoon Lähimmät sähköasemat ovat Simossa ja Kuivaniemessä (molemmat 110 kv). Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Alueen eteläpuolen halki kulkee Valtatie 4 sekä koko alueella joitakin yksityisteitä. Simon keskusta sijaitsee noin 2 km etäisyydellä tarkastelualueesta.

96 94 Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa alueella on kaavamerkinnät M (maa- ja metsätalousvaltainen alue) sekä MT (maa- ja metsätalousalue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Tarkastelualueelle ja sen tuntumaan on suunnitteilla tuulivoimapuistoja (Onkalo ja Halmekangas, TuuliWatti Oy). Hankekehittäjä on pyytänyt Lapin ELY-keskukselta päätöstä YVA-menettelyn soveltamisesta hankkeeseen. Maisema ja kulttuuriympäristö Tarkastelualue kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Perämeren rannikko- ja merialueeseen. Tämä maisema-alue on tasaista ja alavaa, maankohoamisen merkit näkyvät maisemassa. Tarkastelualueen lähistöllä mm. Simonkylässä on jäljellä vanhaa hyvin säilynyttä kulttuuriympäristöä, joka edustaa hyvin rannikkoalueen perinteistä kyläasutusta. Vanha rantatie on myötäillyt rantaviivaa jo 1700-luvulla ja tie on edelleen osittain käytössä. Nykymaisema on jo muuttunut paljolti mm. moottoritien, tehtaiden ja tuulivoimaloiden rakentamisen myötä. (Lapin liitto 2011) Kohdealue on metsäistä, paikoin hyvinkin soista aluetta. Maasto kohoaa loivasti kohti sisämaata. Valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, Simonkylän ja Simoniemen kyläasutus, sijaitsee noin 1 km:n etäisyydellä länsipuolella. Valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, Simojoen suun kulttuurimaisema, ulottuu lähimmillään noin 350 metrin etäisyydelle länsipuolella. Kohdealueella sijaitsee kaksi yksittäistä muinaisjäännöstä (mm. ajoittamaton painanne). Vaikutukset: Tuulivoimarakentaminen muuttaa melko pienipiirteisen ympäristön maisemakuvaa teollisemmaksi ja rakennetummaksi. On todennäköistä, että voimalat näkyisivät Simojoen suun valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle, ainakin sijoittuessaan kohteen eteläosiin. Rantaan asti ulottuva metsikkö kuitenkin katkaisee näkymälinjoja monin paikoin. Simojoen suun kulttuurimaisema on laaja kokonaisuus, jolla on metsäalueita sekä tienvarsien kylä- ja peltoaukeita. Jatkosuunnittelun yhteydessä on tarpeen selvittää, että alueella säilyy kylämiljöitä, joihin tuulivoimalat eivät merkittävästi näy. Alavassa maastossa metsät katkaisevat näkymiä tuulivoima-alueen suuntaan, ja voimaloiden sopivalla sijoittelulla mahdollisia haittavaikutuksia voidaan paikoin lieventää. Jatkosuunnittelussa myös vanhan tieympäristön arvot tulee erityisesti ottaa huomioon. Muinaisjäännökset tulee säilyttää ja ottaa huomioon tarkemmassa sijoitussuunnittelussa.

97 Luonnonympäristö 95 Simojoki virtaa lähimmillään noin kilometrin etäisyydellä tarkastelualueesta; joki on osoitettu Natura-alueeksi (SCI) ja on samalla yksi harvoja rakentamattomia keskisuuria jokivesistöjä Suomessa. Muutoin tarkastelualueen lähistöllä ei sijaitse Natura verkostoon osoitettuja alueita tai luonnonsuojelualueita. Lähistöllä ei ole tiedossa suojellun lintulajin pesäreviirejä. Pohjoispuolella noin 4 km:n etäisyydelle sijoittuu Natura-alue (Nikkilänaapa/SCIluontodirektiivi). Alueesta koilliseen noin 10 km:n etäisyydellä sijaitsee Iso Saarisuon Hoikkasuon Musta-Aavan Natura-alue ja luonnonsuojelualue. Tarkastelualue sijoittuu osalle laajempaa linnustollisesti herkkää aluekokonaisuutta, jonka kautta kulkee valtaosa Perämeren pohjukan läpi muuttavista linnuista. Kevätmuuton yhteydessä rannikkoa pitkin etelästä saapuva muuttovirta kääntyy kohti sisämaata juuri Iin-Simonniemen väliseltä alueelta. Erityisesti arktisten vesilintujen (mm. pilkkasiipi, mustalintu) sekä kuikkalintujen muuttovirta kulkee suunnittelualueen läpi. Vaikutukset: Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä haittavaikutuksia Simojoen vesistöön ja luontodirektiivin perusteella suojeltuun Nikkilänaavan Natura verkoston alueeseen. Iso Saarisuon Hoikkasuon - Musta-aavan Natura-alueeseen välimatka on 10 km, joten suojavyöhykkeen voidaan arvioida olevan riittävä haitallisten vaikutusten ehkäisemiseksi. Alueen sijoittuminen keskeisen linnuston muuttoreitin tuntumaan vähentää kuitenkin sen soveltuvuutta tuulivoimarakentamiseen. Perämeren pohjukka on muuttavien lajien keskeinen kulkuväylä ja kerääntymisalue. Tästä syystä rannikon tuntumassa sijaitsevat tuulivoimalat voivat aiheuttaa haittavaikutuksia linnustolle. Tarkemman hankesuunnittelun yhteydessä linnuston reittejä tulee tutkia tarkemmin, ja arvioida erityisesti muuttavaan lajistoon kohdistuvia vaikutuksia. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Asutusta on ympäristössä melko runsaasti. Lähin vakituinen asutus on keskittynyt Simojoen varteen kohdealueen länsipuolelle pääosin yli 1 km:n etäisyydelle. Itäpuolella asutusta on Iin kunnan puolella Kuivajoen varrella (Pohjoisrannan, Kaupin ja Kuivaniemen kylät sekä Asemakylä), ja lähimmillään kohdealue ulottuu noin 2 km:n etäisyydelle itäpuolen asutuksesta. Tarkastelualue kuuluu Isosydänmaan paliskunnan alueeseen. Selvitysalueella ei sijaitse paliskunnan kannalta merkittävää toimintaa. Vaikutukset: Voidaan arvioida, että mm. meluvaikutukset asutukselle eivät ole merkittäviä näillä etäisyyksillä. Jatkosuunnittelun yhteydessä tulee kuitenkin tarkemmin arvioida mm. melu- ja välkevaikutukset asutukselle.

98 96 Tuulivoimarakentamisella ei ole merkittäviä vaikutuksia poronhoitoon, sillä tarkastelualueella ei sijaitse poronhoidon kannalta merkittävää toimintaa. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Tarkastelualueella ei sijaitse maakuntakaavan virkistysalueita. Simojoelle ja lähimpään meren venesatamaan on matkaa noin kilometri. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia matkailun kannalta. Merellä liikkuvat voivat kuitenkin kokea tuulivoimarakentamisen muutoksena maisemakuvassa. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamiseen kohtalaisesti tai hyvin. Mallinnuksen perusteella tuotanto-odotukset ovat kohtuulliset, taloudellinen toteutuskelpoisuus edellyttäisi kuitenkin tavallista korkeampia voimaloita. Sähköaseman läheisyys lisää toteuttamisen mahdollisuuksia. Tarkastelualue on selvityksessä yhdistetty eteläpuolella sijaitsevaan pienempään alueeseen 63, ja alueet yhdessä muodostavat tarkoituksenmukaisen kokonaisuuden. Alueen mahdollista laajentamista sisämaahan on tarkoituksenmukaista tutkia hankesuunnittelun yhteydessä. Muuttavan linnuston reittien tarkempi huomioon ottaminen ja selvittäminen on tehtävä suunnittelun edetessä. Tarkastelualueiden eteläpuolella on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaavan tuulivoimaselvityksessä osoitettu tuulivoima-alue, joka jatkuu yhtenäisenä Iin kunnan puolelle. Mikäli alueilla käynnistyy hankkeita, alueet on suositeltavaa suunnitella yhtenäisenä kokonaisuutena mm. vaikutusten lieventämisen ja tarkoituksenmukaisen sähköverkkoliitynnän vuoksi.

99 Kohdealueet jatkosuunnitteluun (maakuntakaavaan ehdotetut tuulivoiman suunnitteluun soveltuvat alueet) Tässä luvussa on kuvattu lyhyesti paikkatietoanalyysissä tunnistettuja ja alustavan teknisen tarkastelun perusteella valikoituja alueita, jotka soveltuvat tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alueiden edellytyksiä ympäristöön ja tekniseen toteutettavuuteen liittyen tulee selvittää jatkossa tarkemmin Jouttivaara-Iso Kerovaara (tarkastelualue 10) Paikkatietoanalyysissä tunnistettu alue sijaitsee pääosin Rovaniemen kaupungin alueella, länsireunaltaan pieneltä osin myös Pellon ja Ylitornion kuntien puolella. Tarkastelualueen kuvaus on tässä raportissa Rovaniemen selvitysosuudessa luvussa Error! Reference source not found Isovaara-Honkavaara, Ylitornio-Pello (tarkastelualue 11) Sijainti ja rajautuminen Paikkatietoanalyysissä tunnistettu laaja aluekokonaisuus sijoittuu pääosin Ylitornion kunnan alueelle, pohjoisessa hyvin pieneltä osin Pellon kunnan alueelle. Rovaniemen keskustasta nähden kohde sijoittuu noin 45 km luoteeseen, Pellosta 40 km itään. Paikkatietoanalyysissä tunnistettua aluetta on rajattu pienemmäksi tarkemman tarkastelun perusteella. Alueella sijaitsevia vaaroja ovat mm. Isovaara, Honkavaara ja Kaupinvaara. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Maasto on voimakkaasti kumpuilevaa, ja vaarojen rinteet ovat pääosin havupuuston peitossa. Paikoin esiintyy puuttomia tai louhikkoisia alueita. Alueella pohjamaalajina on pääosin moreeni, mutta paikoin esiintyy myös pienialaisesti kalliomaata sekä paksuja turvekerroksia. Rakentamisolosuhteiden voidaan arvioida olevan pääosin kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Korkeussuhteet vaihtelevat suurin piirtein välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,6-6,4 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,4-7,1 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Meltaus 25 km:n etäisyydellä.

100 98 Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Pohjoispuolella noin 8 km:n etäisyydellä kulkee Meltauksentie (935). Etelässä Rovaniementie (kantatie 83) kulkee noin 13 km:n päässä. Alueelle johtaa yksityisteitä. Lähimpiin suurempiin keskuksiin on matkaa useita kymmeniä kilometrejä (Rovaniemi 45 km, Pello 40 km). Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) alue on merkitty pääosin maa- ja metsätalousalueeksi (MT), pohjoispuolelta pieneltä osin maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Tarkastelualue kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun, jossa maastonmuodot ovat suhteellisen jyrkkäpiirteisiä, maisemakuva pääosin metsäinen. Ylitornion-Pellon alueella on suuria järviä, mm. Raanujärvi, Iso-Vietonen ja Miekojärvi. Raanujärven ja Iso-Vietosen väliin jäävä kumpare sekä kylä muodostavat maisemallisen solmukohdan. (Lapin liitto 2011) Tarkastelualueen itäpuolella noin 2 km:n etäisyydellä sijaitsee valtakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristökohde Iso Kerovaara, joka on osa Kemin ja Tornion vanhan rajan rajapyykkejä. Kiviset rajapyykit ovat peräisin Ruotsin vallan ajalta. (RKY 2009). Voimalat sijoittuvat ympäristöstään kohoaville vaaroille, joten paikoin ne saattavat näkyä maisemassa kauas. Esimerkiksi ympäristön järvien rannoilta, erityisesti Nuasjärven pohjoisrannalta avautuu näkymiä kohti voimaloita. Myös Raanujärven länsipuolelta voi avautua näkymiä järven yli kohti voimaloita, mutta tällöin välimatkaa on jo yli 7 km ja väliin jää metsäisiä kumpareita. Siten voimalat eivät erotu maisemassa enää merkittävästi. Suurikokoisten tuulivoimaloiden voidaan arvioida soveltuvan mittasuhteiltaan kohtalaisesti suuripiirteiseen vaaramaisemaan. Luonteeltaan herkempiä pienipiirteisiä kulttuuriympäristöjä ei lähialueella ole. Luonnonympäristö Alueen lähistöllä ei sijaitse esim. Natura-alueita. Lähimmät suojeluohjelma-alueet (harjut ja vanhat metsät) sijoittuvat noin 8 km:n etäisyyksille. Suojellun petolinnun pesäreviirien sijainti lähistöllä saattaa kuitenkin rajoittaa kohteen toteutettavuutta. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Lähiympäristön asutus on harvahkoa. Asutus koostuu paljolti loma-asutuksesta, joka on sijoittunut vesistöjen rannoille; itäpuolen Nuasjärven rantojen asutus sijoittuu lähimmillään alle 1 km:n päähän kohteesta, lounaispuolen Raanujärven asutus lähimmillään noin 3 km:n etäisyydelle. Mahdollisessa jatkotarkastelussa mm. melu- ja välkevaikutuksia tulee tutkia erityisesti itäpuolen asutuksen kannalta, joka sijoittuu paikoin hyvin lähelle, vaikkakin on harvalukuista.

101 Yleisarvio soveltuvuudesta 99 Alustavan arvion perusteella kohde soveltuu kohtalaisesti tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Verkkoonliitynnän kustannus voi muodostua taloudellisesti esteeksi. Verkkoonliityntää ja alueen kokonaisuutta on syytä suunnitella ja yhteisvaikutuksia tarkastella samanaikaisesti kohdealueen 10 kanssa.

102 Viisavaara, Ylitornio (tarkastelualue 24b) Sijainti ja rajautuminen Kahdesta osa-alueesta, Viisavaaran ja Reväsvaaran alueista muodostuva tarkasteltava kokonaisuus sijaitsee Ylitornion kunnassa, noin 3 km Ylitornion keskustasta kaakkoon. Osa-alueiden koko on yhteensä noin 24 km 2. Selvityksessä pohjoisempaa Reväsvaaran Jyppyrän aluekokonaisuutta on tutkittu tarkemmin tuulimallinnuksen ja sijoitussuunnittelun keinoin; alue on kuvattu luvussa Tässä kuvattavan Viisavaaran alueen laajuus on noin 8 km 2. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Tarkastelualueen vaarat ovat havupuuvaltaisen metsän peitossa. Lakialueet ovat avokallioisia ja kivikkoisia. Maaperä on osin moreenia, paikoin kalliomaata tai karkeaa hietaa, hiekkaa ja soraa. Paikoin on pintamaalajina soistumia tai ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat, mutta todennäköisesti maaperän kantavuus on pääosin hyvä. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet sijoittuvat välille m mpy. Keskimäärin korkeus merenpinnasta on 150 m ja ympäröivästä alueesta 500 m vyöhykkeellä 27 m. Tuuliolosuhteet Tuuliatlaksen mukaan tuulisuus 100 m korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,5-6,1 m/s. Tuulisuus 150 m korkeudella vaihtelee välillä 6,3-6,9 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähimmät sähköasemat ovat Portimokoski noin 3 km:n etäisyydellä ja Ylitornio noin 4 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Valtatie 8 kulkee Ylitornion läpi ja siltä kulkee pienempiä teitä lähemmäs kohdealuetta. Ylitornion keskusta sijaitsee melko lähellä kohdealuetta. Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset). Kaavassa alueella on merkinnät MT (maa- ja metsätalousalue) sekä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleiskaavoja tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Viisavaaran ja läheisten vaarojen alueet kuuluvat Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun (Lapin liitto 2011). Vaarojen

103 välissä on metsäistä, ojitettua suoaluetta. Laajassa maisemakuvassa kohdealue on osa Tornionlaakson kokonaisuutta. Tarkastelualue rajoittuu luoteispuolelta suoraan Aavasaksan valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen. Länsipuolella reilun 5 km:n etäisyydellä sijaitsee Tornionjokilaakson valtakunnallisesti arvokas maisema-alue, joka on laaja kokonaisuus jokivarressa. Tornionjokivarren asutus on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuuriympäristö. Talonpoikaisrakentamista sijoittuu harvakseltaan nauhamaisesti kylätien varteen laakeassa Tornionjokilaaksossa, joka on Pohjois-Suomen varhaisimmin pysyvästi ja tiheimmin asuttua aluetta (RKY 2009). Kohteen länsipuoliset alueet noin 2,5 km:n etäisyydellä Tornionjokivarren ympäristössä kuuluvat myös Lapin ja Etelä- Lapin kulttuuriympäristökohteisiin. Vaikutukset: Kohdealue kohoaa melko selvästi ympäristöstään, joten visuaaliset vaikutukset voivat ulottua laajalle alueelle. Tarkastelualueen sijainti hyvin lähellä arvokkaita maisema- ja kulttuuriympäristöalueita edellyttää kohteen toteuttamista varten tarkempaa suunnittelua ja arviointia, sillä alueen tuulivoimarakentamisella on vaikutuksia maisemaan. Voimaloiden visuaalista haittavaikutusta ympäröivien alueiden maisema- ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin voidaan kuitenkin jonkin verran vähentää voimaloiden huolellisella sijoittelulla. Etäisyys Aavasaksan vaaralta tuulivoima-alueelle on alle 5 km. Aavasaksan alueen ja tarkastelualueen väliin jää muutamia vaaroja ja kumpareita, jotka säilyvät tuulivoimarakentamisen ulkopuolella. Metsäinen maasto kumpareilla voi ainakin paikoin katkaista näkymiä tuulivoima-alueelle. Aavasaksan alueelle voi kuitenkin aiheutua merkittäviä visuaalisia vaikutuksia. Tornionjokilaakson arvokas maisema-alue on laaja kokonaisuus, joka ulottuu Tornion kaupungin pohjoispuolelta Ylitorniolle asti. Yksittäisen tuulivoimakohteen vaikutukset laajaan maisemakokonaisuuteen eivät merkittävästi heikennä alueen maisemallisia arvoja. Mikäli tuulivoimakohteita on toteutumassa Tornionjokilaakson alueella useita, tulee tarkastella yhteisvaikutuksia arvokkaan maisema-alueen kokonaisuuteen. Luonnonympäristö Tornionjoki-Muonionjokivarsi on tärkeä lintujen muuttoreitti. Tuulivoimarakentamisen kannalta kriittisimpien lajien voidaan olettaa pysyvän pääasiassa jokiuomassa. Tietyillä kohdin muutto suuntautuu jokivarresta itään. Näitä alueita tulee selvittää jatkosuunnittelun yhteydessä tarkemmin. Alueen lähiympäristössä ei ole suojeltujen lajien reviirejä tai laajoja linnuston kannalta tärkeitä suojelualueita. Tarkastelualueen eteläpuolelle Ehojärven ympäristöön sijoittuu pienialainen luonnonsuojelualue. Noin 4 km:n etäisyydellä tarkastelualueesta itään sijaitsee Natura alue Pietinvuoma-Heinivuoman alueella. Vaikutukset: Tarkastelualue sijoittuu lähelle Natura-aluetta, mikä tulee ottaa jatkosuunnittelussa riittävällä tarkkuudella huomioon. Voidaan arvioida, että 101

104 102 vaikutukset luontodirektiivin perusteella suojeltuun Natura-alueeseen eivät kuitenkaan ole merkittäviä. Ehojärven pienialaiseen luonnonsuojelualueeseen ei nähdä kohdistuvan merkittäviä haittavaikutuksia tuulivoimarakentamisen myötä. Lähellä sijaitseva luonnonsuojelualue tulee ottaa teiden ja voimaloiden perustusten tarkemmassa suunnittelussa kuitenkin erityisesti huomioon. Asutus, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohdealueen lähistöllä on melko vähän asutusta, erityisesti eteläpuoli on asumatonta. Luoteispuolelle jää Ylitornion keskus noin 3 km:n etäisyydelle. Tornionjokivarren tiheä asutus sijoittuu tarkastelualueesta noin 5 km etäisyydelle ja jatkuu Ylitorniosta myös kohti etelää. Kohdealueen pohjoispuolella asutus on keskittynyt Tengeliönjoen ja Portimojärven rannoille. Ympäristön asutus koostuu pääosin vakituisesta asutuksesta. Alue kuuluu Lohijärven paliskunnan alueeseen, jonka tärkeät erotuspaikat sijaitsevat lähimmillään noin 19 km:n etäisyydellä tarkennetusta kohderajauksesta koilliseen. Tornionjokivarsi on porojen talvilaidunaluetta. Vaikutukset: Tornionjokivarren asutukseen saattaa kohdistua vaikutuksia erityisesti näkymien muuttuessa. On mahdollista, että vaikutukset kohdistuisivat myös Tornionjokivarren Ruotsin puoleisiin alueisiin, jotka sijaitsevat noin 6 km:n etäisyydellä. Lähin asutus sijaitsee noin 2 km:n päässä, eikä sille näin ollen arvioida olevan merkittäviä melu- ja välkevaikutuksia. Jatkosuunnittelun yhteydessä tulee vaikutuksia kuitenkin tarkemmin arvioida. Jatkoarvioinnissa on paliskunnalta selvitettävä, onko alueella tai sen välittömässä läheisyydessä Lohijärven paliskunnan toiminnan kannalta keskeisiä laidun- ja vasoma-alueita ym. Myös uusien teiden ja voimajohtojen vaikutukset tulee arvioida jatkosuunnittelun yhteydessä. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön kannalta. Alueen pohjoisosan tuntumassa sijaitsee ampumarata. Noin 3 km kohteesta lounaaseen sijaitsee maakuntakaavan mukainen virkistysalue, Ylitornion Ainiovaaran hiihtokeskus lomakylineen. Alueen länsipuolella kulkee maakuntakaavan mukainen ulkoilureitti. Tuulivoimarakentamisella ei arvioida olevan merkittäviä haittavaikutuksia matkailun kannalta. Reiteillä ja Aavasaksalla liikkujat voivat kuitenkin kokea maisemakuvan muutoksen negatiivisena. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella tarkastelualue soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Tuulivoimarakentaminen alueella voi kuitenkin aiheuttaa visuaalisia haittavaikutuksia sekä Torniojoen alueeseen että erityisesti Aavasaksan alueeseen tarkastelualueen luoteispuolella.

105 Palovaara-Kaakamavaara-Korttovaara, Tornio (tarkastelualue 50) Sijainti ja rajautuminen Paikkatietoanalyysissä tunnistettu alue sijaitsee Torniossa, yli 35 km pohjoiseen Tornion keskustasta. Alueella sijaitsevia vaaroja ovat mm. Palovaara, Kaakamavaarat ja Korttovaara. Alueen tuntumassa sijaitsee pieni Nahkiaisojan kylä. Kitkiäisvaara sijoittuu alueen länsipuolelle. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Pienehköt vaarat muodostavat maastokohoumat alueen etelä- ja pohjoispuolelle. Vaarojen väliin jää laaja tasainen ojitettu suoalue, jonka keskellä sijaitsee Korttojärvi. Vaarojen rinteillä kasvaa havupuustoa. Rinteillä on runsaasti avokalliota, jonkin verran myös louhikkoja tai kivikkoja. Pohjamaalajina on moreenia, vaarojen huiput ovat kalliomaita ja -paljastumia. Paikoin esiintyy karkean hiedan, hiekan tai soran alueita. Rakentamisolosuhteiden voidaan arvioida olevan kohtalaiset ja paikoin hyvät. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat alueella karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6-6,2 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,6-7 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Kuusimaa, joka sijaitsee 16 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Jokivarrentie (valtatie 21, E8) kulkee lähimmillään kohteen länsipuolella noin 8 km:n etäisyydellä. Eteläpuolella kulkee noin 6 km:n etäisyydellä Aapajärventie, alueen halki kulkee Palovaarantie. Suuremmista keskuksista Ylitornio sijaitsee yli 30 km:n päässä, Tornio yli 35 km:n etäisyydellä. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) kohde on osin kaavavarauksella maa- ja metsätalousalue (MT), osin maa- ja metsätalousvaltainen alue (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella on myös voimassa Tornion yleiskaava (tullut voimaan ). Yleiskaavassa Palovaaran kohdalle on merkitty vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (pv-1) sekä kaksi suojeltavaa muinaisjäännöstä (sm). Kohteen länsireunalle on merkitty luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeä alue (luo). Aivan alueen etelärajalla sijaitseva Nahkiasvaaran kylä on merkitty kyläalueena (AT-3) sekä paikallisesti arvokkaana kulttuuriympäristönä (sk/p). Korttovaaran rinteillä on kaksi suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäaluetta (sl).

106 104 Alueella ei ole voimassa asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Kohde kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Keminmaan metsämaisemiin ja jokivarteen. Alue on metsävaltaista, kumpuilevaa maastoa. (Lapin liitto 2011). Kohdealueella muutamat pienehköt vaarat erottuvat maisemassa, joka muutoin on melko tasaista metsien peittämää suoaluetta. Alueen halki kulkevan tien varteen sijoittuu muutamia peltojen ympäröimiä maatiloja. Kohteen eteläosaan sijoittuu muinaisjäännös (esihistoriallinen asuinpaikka). Palovaaran/Nahkiaisojan kylä on Tornion yleiskaavassa määritelty paikallisesti arvokkaaksi kyläalueeksi. Muita maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita ei lähistöllä esiinny. Tuulivoimarakentaminen saattaa heikentää pienen kyläalueen eheyttä ja hahmottumista maisemassa. Voimaloiden huolellisella sijoittelulla voidaan vähentää voimaloiden näkymistä ja haittavaikutuksia paikallisesti arvokkaalle kyläalueelle. Valtakunnallisesti arvokas Tornionjokilaakson maisema-alue seurailee jokivartta. Kohdealueelta on etäisyyttä maisema-alueelle yli 8 km ja väliin jää metsäistä maastoa, joten tuulivoimalat eivät luultavasti näy maisema-alueelle. Voidaan arvioida, että maisemavaikutukset eivät olisi merkittäviä. Luonnonympäristö Kohteen itäpuolelle rajautuu Korttojärvi, jonka ympäristöön sijoittuu suojeluohjelmaalue (lintuvedet), joka on myös yksityinen luonnonsuojelualue. Lintujen suosiossa oleva järvi saattaa rajoittaa kohteen toteuttamista. Kohdealuetta on rajattu selvityksen aikana siten, että etäisyys Korttojärven alueesta kasvaa. Nahkiaisojan alueella on näkyvissä laidunnuksen jälkiä metsissä ja pienillä niittykuvioilla, ja alueella tavataan huomionarvoisia perinnebiotooppilajeja (Lapin ELYkeskus 2010). Tuulivoimarakentamisella ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä suoria haittavaikutuksia paikallisesti arvokkaisiin kasvilajeihin. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Asutus ympäristössä on harvaa. Eteläpuolella Palovaarantien varrelle on keskittynyt muutamia vakituisia ja loma-asumuksia, joista yksittäisiä sijoittuu myös kohdealueelle. Mahdollisessa jatkotarkastelussa tuulivoimaloiden etäisyyttä eteläosan asutukseen tulisi tarkastella melu- ja välkevaikutukset huomioiden. Yleisarvio soveltuvuudesta Alue soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alueella on muutamia kohoumia, joille voisi toteuttaa pienen tuulipuiston. Alueen ympäristössä on runsaasti metsää ja asutusta lähialueilla on melko vähän, joten voimaloiden visuaaliset vaikutukset laajemmassa ympäristössä jäisivät melko vähäisiksi. Teknis-taloudellisesti alue ei ole kuitenkaan ensiluokkainen. Vaikutukset aivan kohteen tuntumassa sijaitsevaan paikallisesti arvokkaaseen kyläalueeseen voivat olla haitallisia.

107 Tornion kaupungin mukaan alueen länsipuolella Kitkiäisvaaran alueella on käynnistynyt tuulivoimapuiston osayleiskaavan laadinta. Alueita on suositeltavaa suunnitella laajempana kokonaisuutena mm. sähköverkkoon liittymisen ja maisemaan sekä linnustoon kohdistuvien vaikutusten vuoksi. 105

108 Varevaara, Tervola (tarkastelualue 53) Sijainti ja rajautuminen Paikkatietoanalyysissä tunnistettu kooltaan pieni tarkastelualue sijoittuu Tervolan kuntaan, Kemijokivarressa sijaitsevan Varevaaran laelle. Tervolan keskustaan on matkaa noin 7 km. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Varevaara on erittäin kivikkoinen, havupuumetsän peitossa oleva pienehkö kohouma. Pohjamaalajina on pääosin moreeni, vaaran huippu on kalliomaata. Rinteillä on paikoin myös paksun turvekerroksen alueita ja hiesua sekä hienoa hietaa. Rakentamisolosuhteet ovat hyvin vaihtelevat. Korkeusolosuhteet Korkeus merenpinnasta vaihtelee kohdealueella noin välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 5,8 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,5 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Ossauskosken sähköasema sijaitsee kohdetta lähinnä, noin 10 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Noin 1 km:n etäisyydellä eteläpuolella kulkee valtatie 4 (E75). Alueelle johtaa Varevaarantie. Kemiin ja Tornioon on matkaa noin 50 km. Maankäyttö Alueella on voimassa Länsi-Lapin seutukaava ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset), jossa alueella on kaavamerkintä M (maa- ja metsätalousvaltainen alue). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Itäpuolella kohde sijoittuu osin Kemijokivarren osayleiskaavan (hyväksytty kunnanvaltuustossa ) Loue-Mattinen -osuuden alueelle. Osayleiskaavassa on tällä alueella MU-varaus (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityistä ulkoilun ohjaamistarvetta). Vireillä on voimassa olevan osayleiskaavan muutos ja laajennus, jossa kyseinen Varevaaran alue kaavoitetaan kokonaan tuulivoimalaitosten sijoittamiseksi alueelle. Kaavaehdotus on ollut nähtävillä heinä-elokuussa Maisema ja kulttuuriympäristö Varevaara kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Keminmaan metsämaisemiin ja jokivarteen, joka on metsävaltaista, kumpuilevaa maastoa. Kemijoki muodostaa maiseman ydinalueen, muttei luo selvää laaksomaista vaikutelmaa (Lapin liitto 2011).

109 Kemijoen molemmin puolin, kohteesta noin 2 km etelään sijaitsee Kemijokivarren jokivarsiasutukseen ja kirkkomaisemiin kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristökohteet Kurvilansaari ja Liimatanperä. Alueiden ja Varevaaran väliin jää laajahko viljelyaukea, joka avaa näkymiä kohden Varevaaraa. Koko Kemijokivarsi on useiden kymmenien kilometrien etäisyydellä merkitty kuuluvaksi Etelä-Lapin kulttuuriympäristöohjelmaan. Varevaaran tuulivoimalahanketta koskevassa muinaisjäännösinventoinnissa alueella todettiin kuusi rakkakuoppakohdetta (Mikroliitti Oy 2010). 2 km:n etäisyydellä sijaitsevalta Kemijoen varrelta katsottuna avautuu paikoin näkymiä kohti voimaloita. Tältä etäisyydeltä tarkasteltuna voimalat hallitsevat maisemaa. On mahdollista, että voimalat näkyisivät esimerkiksi vanhaa rakennuskantaa käsittävien Kurvilansaaren tai Liimataperän kulttuuriympäristökohdealueille, joiden maisemaan voimalat toisivat uuden, eri aikakautta edustavan elementin. Voimaloiden sopivalla sijoittamisella voidaan pyrkiä vähentämään haitallisia vaikutuksia kulttuuriympäristöjen eheyteen. Kauempana kohdealueesta sijaitsevat mm. Törmävaaran ja Kätkävaaran kohoumat, jotka ovat sekä maisemallisesti että muinaishistoriallisilta arvoiltaan merkittäviä. Kyseisille alueille on kuitenkin etäisyyttä yli 8 km, joten voidaan arvioida, ettei tuulivoimarakentaminen Varevaaralla heikentäisi kyseisten kohteiden arvoa. Luonnonympäristö Lähistöllä ei sijaitse esimerkiksi Natura-alueita tai suurten petolintujen pesimäalueita. Merkittäviä haittavaikutuksia luontoarvoihin ei näin ollen todennäköisesti ilmenisi. Muuttavien lintujen kannalta Varevaaran alue on kuitenkin sijainniltaan epäedullinen tuulivoimarakentamiseen. Tilannetta tulisi jatkosuunnittelun yhteydessä selvittää tarkemmin esimerkiksi petolinturengastajien tietoja käyttäen. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Lähialueiden asutus on keskittynyt pääasiassa eteläpuolelle Kemijoen varteen. Asutus on suhteellisen tiheää, koostuen pääosin vakituisesta asutuksesta, joukossa on myös muutamia loma-asumuksia. Lähimmillään asutus ulottuu noin 1 km:n etäisyydelle kohteesta, länsi- ja eteläpuolelle. Erityisesti Kemijoen eteläpuolisilta rannoilta näkymät kohti Varevaaraa tulisivat muuttumaan tuulivoimarakentamisen myötä. Asutukseen kohdistuvat melu- ja välkevaikutukset tulisi tutkia tarkemmassa sijoitussuunnitellussa. Alue kuuluu Palojärven paliskunnan alueeseen, jonka keskeiset erotusaidat ja kämpät sijaitsevat etäällä kohteesta. Hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia virkistyskäytön tai matkailun kannalta. Kohdealueella ei ole maakuntakaavan virkistysalueita. Noin kilometri alueesta etelään sijaitsee pieni ampumarata sekä metsästysmaja. Yleisarvio soveltuvuudesta Selvityksen perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Kyseessä on kooltaan pieni alue, joka sijaitsee lähellä voimajohtoa. Tuuliatlaksen mukaan alueen tuuliolot eivät ole edullisinta luokkaa. Asutusta on jonkin verran alueen eteläpuolella. 107

110 108 Tuuliwatti Oy on tehnyt investointipäätöksen tuulipuiston rakentamisesta alueelle. 10 voimalaa käsittävän 30 MW:n tuulipuiston on tarkoitus valmistua vuoden 2012 aikana, jolloin siitä tulee Suomen ensimmäinen sisämaan tuulipuisto (HS 2012).

111 Palokivalo-Sarvijärvenaapa, Tervola-Simo (tarkastelualue 54) Sijainti ja rajautuminen Kohde sijaitsee osin Tervolan kunnassa, osin Simon kunnassa. Simon keskustasta matkaa kohteeseen on noin 34 km pohjoiseen. Paikkatietoanalyysissä tunnistettua alustavaa aluetta on rajattu merkittävästi jatkotarkastelun yhteydessä. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Kohde sijoittuu Kivaloiden vaarajonolle. Kohteen länsipuolelle sijoittuu Palokivalo ja kohteen keskiosiin Kirakkajuppuran ja Nimettömänmaan maastokohoumat. Muutoin alue on pääosin ojitettua suoaluetta. Alueella kasvaa havumetsää. Vaarojen rinteet ovat kivikkoisia tai louhikkoisia, paikoin esiintyy avokallioita. Alueella pohjamaalajina on vaihtelevasti moreeni, kalliomaa tai paksut turvekerrokset. Pintamaalajina esiintyy ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet ovat varsin vaihtelevat ja paikoin huonot. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet alueella vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6-6,4 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,8-7,1 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Ossauskoski noin 18 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Kohteen eteläpuolitse noin 1 km:n etäisyydellä kulkee Sompujärventie (923), joka yhdistyy Kemintielle (valtatie 4) johtavaan Ranuantiehen (924). Simon keskusta sijaitsee noin 34 km:n etäisyydellä, Kemiin on matkaa noin 36 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset) alueella on osin varaus maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M), osin maa- ja metsätalousalueelle (MT). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Kohde kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Kivaloiden vaaraseutuun. Alue on ympäröivää maastoa korkeammalla, seudulle on tyypillistä erämaanomainen vaikutelma ja laajat metsä- ja suoalueet. (Lapin liitto 2011). Kivaloiden lounaasta koilliseen suuntautuva vaarajono hallitsee kohdealueen maisemaa ja hahmottuu ympäristöstään selkeästi. Maisemakuva on pääosin metsäinen ja sulkeutunut. Alueen lähistöllä ei ole kulttuuriympäristön tai maiseman arvokohteita.

112 110 Asumuksia on itäpuolella hyvin vähän. Voidaan arvioida, että nämä tekijät huomioon ottaen voimaloiden aiheuttamat maisemavaikutukset eivät olisi merkittäviä. Luonnonympäristö Noin 2 km:n säteellä tarkastelualueesta sijaitsee kolme pienialaista Natura-aluetta (SPA/SCI-direktiivit), jotka ovat osin myös luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmaalueita. Tarkastelualueen lähistöllä on myös useita suojellun petolinnun pesäreviirejä, mikä voi rajoittaa alueen hyödyntämismahdollisuuksia. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Asutus on lähistöllä harvaa. Kohteen länsipuolelle sijoittuu muutamia loma- ja vakituisia asumuksia lähimmillään noin 1 km:n etäisyydelle. Lähimmät kylät ovat Pahtajan ja Sompujärven pienet kyläalueet. Asutuksen harvalukuisuudesta johtuen voidaan arvioida, etteivät asutukseen kohdistuvat vaikutukset ole erityisen merkittäviä. Narkauksen paliskunnan alueelle Palokivaloon on osoitettu tuulivoiman suunnitteluun soveltuva alue porojen tärkeille syys- ja talvilaitumille. Tuulivoimarakentaminen voi aiheuttaa haittavaikutuksia alueen poronhoitoon. Aluetta on palautteen perusteella rajattu pienemmäksi. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Tekniset edellytykset eivät ole edullisinta luokkaa. Kivalojen merkitys lintujen muuttoa ohjaavana reittinä tulee selvittää suhteessa tarkastelualueeseen, mikäli aluetta ryhdytään suunnittelemaan tarkemmin. Vaikutuksia poronhoitoon tulee tutkia jatkosuunnittelussa tarkemmin.

113 Tornivaara-Kivivaara-Puukkokumpu, Keminmaa (tarkastelualue nro 55b) Sijainti ja rajautuminen Kohde sijaitsee Keminmaalla noin 20 km:n etäisyydellä Kemin keskustasta koilliseen. Lähin kylä on Puukkokumpu pohjoisessa. Kohteen itäpuolella sijaitsee Ala-, Keski- ja Ylä-Penikkojen vaarajono. Kohde on osa paikkatietoanalyysissä tunnistettua laajaa aluetta, jonka edullisimmat osat sijaitsevat rannikolla (tarkastelualue 55a). Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Kohde sijoittuu Kivaloiden vaarajonolle, joka kohoaa selvästi ympäristöstään. Alueella sijaitsee mm. Kivivaara. Vaarat ovat itärinteiltään monin paikoin louhikkoisia ja huiput paikoin avokallioisia. Kohdealueen pohjamaalajeja ovat vaihtelevasti moreeni, kalliomaa tai karkea hieta, hiekka tai sora. Rakentamisolosuhteiden voidaan arvioida olevan kohtalaiset ja paikoin melko hyvät. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet alueella vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee noin välillä 5,9-6,3 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee noin välillä 6,7-7,3 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Taivalkoski noin 12 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Kohteen länsipuolella ja paikoin kohdealueella kulkee Kivalontie (9262), pohjoispuolella 7 km:n päässä kulkee Alaniementie (923). Suuremmat keskukset (Kemi, Simo) sijaitsevat vähintään 20 km:n etäisyydellä. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset) alueella on merkintä maa- ja metsätalousvaltaisesta alueesta (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Suomen maisemamaakuntajaossa kohde kuuluu Keminmaan seutuun. Alue on Kivaloiden vaaraseutua, joka on ympäröivää maastoa korkeammalla ja toimii päävedenjakajana Kemijoen ja Simon vesistöalueisiin. Seudulle on tyypillistä erämaavaikutelma. (Lapin liitto 2011). Kivaloiden vaarajono on selkeästi ympäristöstään kohoava alue. Paikoin tuulivoimalat voisivat näkyä hyvinkin kauas maisemassa. Toisaalta maisemakuvan suuripiirteisyys

114 112 voi tukea suurten voimalarakennelmien sijoittamista maisemaan. Alueen erämaan luonteiset osat muuttuisivat tuulivoimarakentamisen myötä eniten. Luonnonympäristö Kohteen itäpuolelle alle 1 km:n etäisyydelle sijoittuu hyvin laaja Martimoaapa- Lumiaapa-Penikat -Natura-alue (SPA/SCI-direktiivit), joka on samalla myös luonnonsuojelu- ja suojeluohjelma-alue (suot) sekä IBA/FINIBA-alue. Alueella on suurikokoisia kriteerilajeja, ja alue on erittäin merkittävä uhanalaisten lintujen kannalta (Metsähallitus 2011a). Vaikutukset Natura-alueeseen tulisi selvittää huolella tarkemman suunnittelun yhteydessä. Alueen läheisyydessä on myös lukuisia suojellun petolinnun pesäreviirejä, jotka tulee erityisesti ottaa huomioon jatkosuunnittelussa. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Länsipuolelle Akkunusjoen varteen noin 1,5 km:n etäisyydelle on keskittynyt nauhamaisesti jonkin verran lähinnä loma-asutusta. Myös koillispuolella on joitakin asumuksia, lähimmillään muutamien satojen metrien etäisyydellä. Mahdollisessa jatkotarkastelussa asutukseen kohdistuvia melu- ja välkevaikutuksia tulisi tarkastella lähimmän asutuksen kannalta tarkemmin. Kohteen itä- ja eteläpuolitse kulkee alle 2 km:n etäisyydellä Kallinkangas- Puukkokummun retkeilyreitti. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella tarkastelualue soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alueella on ympäristöön liittyviä merkittäviä reunaehtoja (erityisesti Natura-alueen läheisyys), joita tulee tarkemman suunnittelun yhteydessä selvittää huolella. Alueen tarkempaa suunnittelua tulee tarkastella yhdessä alueen 54 kanssa, joka sijoittuu myös Kivalojen vaarajaksolle. Erityisesti luontoarvojen vuoksi alueelle ei ole arvion perusteella mahdollista sijoittaa suurta tuulivoimapuistoa.

115 Karsilonmaa-Honkamaanjänkkä, Tornio (tarkastelualue 56c) Sijainti ja rajautuminen Kohde sijaitsee Tornion kaupungissa. Tornion keskustasta katsottuna kohde sijaitsee 9 km:n päässä koillisessa. Lähimmät kylät ovat Liakka lounaispuolella ja Kantojärvi pohjoispuolella tarkastelualuetta. Kohde on osa paikkatietoanalyysissä tunnistettua merkittävästi laajempaa aluekokonaisuutta, josta tarkemmin selvitettyä Laivajärvi- Lautamaa-Pöyrnynpään eteläistä osa-aluetta on kuvattu tämän raportin luvussa Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alueella on muutamia pienehköjä järviä (mm. Riukkajärvi, Nosajärvi, Hammasjärvi). Moreenikumpareiden rinteet ovat paikoin louhikkoisia, kumpareiden väliin jää ojitettuja suoalueita. Pohjamaalajina on pääosin moreeni, paikoin esiintyy paksuja turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet ovat melko vaihtelevat ja paikoin huonot. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,1 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella on noin 6,9 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Lähin sähköasema on Liakka, joka sijaitsee noin 2 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Noin 7 km:n etäisyydellä länsi- ja eteläpuolella kulkevat valtatiet 21 ja 29 (E8). Kohteen läpi kulkee Lautamaantie. Tornio on lähin suuri asutuskeskittymä, noin 9 km:n päässä. Maankäyttö Alue sijoittuu Länsi-Lapin seutukaavan ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset) mukaan maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Tornion yleiskaavassa (tullut voimaan ) alueelle on merkitty seuraavia varauksia: pohjoispuolelle sijoittuu Honkamaan drumliini, joka on luokiteltu arvokkaaksi harjualueeksi tai muuksi geologiseksi muodostumaksi (ge). Alueen läpi kulkee merkintä nykyisestä ja uudesta voimalinjasta sekä moottorikelkkareitin yhteystarpeesta. Itäpuolen Höynälänmaa on merkitty kyläalueeksi (AT-3), kaakkoispuolella on merkintä Meri-Lapin jätekeskuksesta (EJ). Eri puolilla aluetta sijaitsee muutamia yksittäisiä muinaisjäännöksiä (sm). Lounaisosassa on merkintä suojeltujen tai silmälläpidettävien kasvien tai eläinten esiintymäalueesta (sl). Koillisessa kulkee merkintä ulkoilureitistä tai luontopolusta. Alueella ei ole voimassa asemakaavoja.

116 114 Maisema ja kulttuuriympäristö Alue on luokiteltu kuuluvaksi Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Keminmaan metsämaisemiin ja jokivarteen, joka on metsävaltaista, kumpuilevaa maastoa. (Lapin liitto 2011). Alueen maisemassa hahmottuvat useat pohjois-eteläsuuntaiset drumliinit, ja kohde sijoittuukin Kemi-Tornion drumliinikentän alueelle. Drumliinien pohjois-eteläsuuntaus kuvastaa viimeistä edellisen jäätiköitymisvaiheen virtausta alueella (Ympäristöministeriö 2009). Kohdealueen pohjoispuolen drumliini on Tornion yleiskaavassa merkitty arvokkaaksi muodostelmaksi (ge). Tuulivoimarakentaminen saattaa heikentää alueen geologisia arvoja paikallisesti. Voimalat on kuitenkin mahdollista sijoittaa siten, ettei geologisesti arvokkaalle alueelle kohdistu suoria vaikutuksia. Alueella on muutamia muinaisjäännöksiä (mm. historiallisia tervahautoja). Muita maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita ei sijaitse lähistöllä. Kohdealue ei kohoa merkittävästi ympäristöstään ja voimaloiden ympäristö on pääosin metsän peitossa, joten voidaan arvioida, että voimalat eivät näkyisi kovin laajalle alueelle. Laajemmassa maisemassa tarkasteltuna voidaan todeta, että alue soveltuu kohtalaisesti tuulivoimarakentamiseen. Alue ei ole laajaa koskematonta erämaa-aluetta, jonne tuulivoimarakentaminen toisi uuden, teknisen, merkittävästi ympäristöstä eroavan elementin. Alueen lähiympäristössä ei ole runsaasti asutusta, ja profiililtaan melko tasaisessa maastossa metsät muodostavat näkymäesteitä. Luonnonympäristö Kohteen lounaispuolelle rajautuu pienialainen Natura-alue (SCI-direktiivi), joka on samalla myös suojeluohjelma-alue (suot). Lähiympäristöön ei sijoitu tunnettuja suojellun petolinnun reviirejä. Mahdollisessa jatkotarkastelussa suhdetta Naturaalueeseen tulee selvittää tarkemmin. Tuulivoimalat on mahdollista sijoittaa siten, ettei suoria haittavaikutuksia kohdistu arvokkaalle luonnonalueelle. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Länsipuolella noin 3,5 km:n päässä tarkastelualueesta sijaitseva Liakanjoen varsi on tiheään asutettu. Itse kohdealueella sekä sen itäpuolella sijaitsee lähistöllä muutamia asumuksia. Mahdollisessa jatkotarkastelussa itäosien käyttömahdollisuuksia tulisi tarkastella huomioiden mm. asutukseen kohdistuvat melu- ja välkevaikutukset. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella alue soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Suhde asutukseen, geologisiin arvoihin sekä Natura-alueeseen tulee selvittää tarkemman suunnittelun yhteydessä. Alueen teknis-taloudellinen kannattavuus edellyttäisi todennäköisesti korkeiden voimaloiden rakentamista.

117 Viitakoski-Laajapalo, Keminmaa (tarkastelualue nro 57) Sijainti ja rajautuminen Kohde sijaitsee Keminmaalla, noin 17 km Kemin keskustasta pohjoiseen. Lähimmät kylät ovat Viitakoski Kaakamajoen varressa sekä Länsikoski Kemijoen varressa. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alueen havumetsän peittämien, pääasiassa ojitettujen suoalueiden joukosta kohoilee moreenidrumliineja. Pohjamaalajeina on moreenia, paksuja turvekerroksia ja pintamaalajeina ohuita turvekerroksia. Rakentamisolosuhteet vaihtelevat, paikoin ne ovat heikot. Korkeusolosuhteet Karkeasti määritellen korkeusolosuhteet vaihtelevat alueella noin välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,1 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella on noin 6,8 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Alle 1 km:n etäisyydellä sijaitsee Kivikummun sähköasema, 2,5 km:n päässä Taivalkosken sähköasema. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Alueen halki kulkee Jäämerentie (vt 4, E75). Lähimmät laajemmat keskukset ovat Keminmaa noin 15 km:n ja Kemi noin 17 km:n etäisyydellä. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset) alue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa asema- tai yleiskaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa alue on luokiteltu kuuluvaksi Keminmaan metsämaisemiin ja jokivarteen, joka on metsävaltaista, kumpuilevaa maastoa. (Lapin liitto 2011). Kohde sijoittuu kahden joen, Kaakamajoen sekä huomattavasti suuremman Kemijoen väliin. Maiseman muodoissa on havaittavissa pohjois-eteläsuuntaiset drumliinit. Niiden väliin jää suoalueita. Valtatie halkoo muutoin pääosin metsäistä maisemaa. Noin 2 km:n etäisyydellä itäpuolella sijaitsevan Kemijoen varret ovat tiheään asutettuja; vanhat maatilat peltoineen sekä osin uudempi rakennuskanta reunustavat leveää Kemijoen uomaa. Kemijokivarressa on useita valtakunnallisesti arvokkaita rakennettuja

118 116 kulttuuriympäristöjä, kohdealuetta lähimpänä mm. Ala-Paakkolan alue. Kemijoen rannoilta sekä sitä reunustavilta teiltä saattaa paikoin avautua näkymiä kohti voimaloita. Muutaman kilometrin etäisyydellä voimalat hallitsevat maisemaa. Myös alueen läpi kulkevalta valtatieltä käsin voimalat näkyisivät paikoin. Tuulivoimarakentamisella voi paikoin olla haitallisia vaikutuksia alueen kulttuurimaisemakokonaisuuksiin. Alueen kulttuuriympäristössä on kuitenkin jo eri aikakausien energiantuotantoa näkyvissä, laajemmalle alueelle sijoittuu mm. useita voimajohtoja sekä Kemijoki Oy:n Taivalkosken vesivoimalaitos. Luonnonympäristö Kohteen pohjoispuolella on pieni luonnonsuojelualue. Lähin Natura-alue sijoittuu yli 5 km:n etäisyydelle. Suurten petolintujen pesimäalueita ei ole tiedossa lähialueilla. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Alueen eteläosassa sijaitsee yksittäinen loma-asumus. Kohteen länsipuolelle noin 1,5 km:n etäisyydelle sijoittuu Viitakosken kyläkeskittymä. Itäpuolella 2 km:n etäisyydellä Kemijoen varret ovat tiheään asutettuja. Tiheämpi asutus sijoittuu kohtalaisen välimatkan päähän. Tällä etäisyydellä esim. meluvaikutukset eivät ole merkittäviä. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella tarkastelualue soveltuu kohtalaisesti tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alueen tekniset edellytykset eivät ole koko selvitysalueen parhaasta päästä, ja mahdollisia haittavaikutuksia voi kohdistua mm. kulttuurimaisemaan.

119 Tainivaaranaapa, Simo (tarkastelualue 66) Sijainti ja rajautuminen Paikkatietoanalyysissä tunnistettu, kooltaan pienehkö tarkastelualue sijaitsee Simon kunnan koillisosassa, noin 40 km Simon keskustasta koilliseen. Alueen tuntumassa sijaitsevia vaaroja ja kohoumia ovat mm. Tainivaara, Korkiapalo ja Pitkäpalo. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Tainivaaranaavan alue on melko tasaista ja soista, vain muutamat loivat kumpareet kohoavat maastossa korkeammalle. Alueen pohjoispuolella on lähialueen korkein kohouma, Tainivaara. Rakennusolosuhteiden voidaan arvioida olevan kohtalaiset, paikoin huonot. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,3 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 7 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Simon sähköasema sijaitsee noin 40 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Tarkastelualueen eteläpuolella kulkee Simontie, alueen itäpuolella kulkee Tainijoentie Alueelle johtaa yksityisteitä. Ranualle on matkaa noin 45 km, Simon keskustaan reilut 40 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) alueella on pääosin varaus maa- ja metsätalousalueelle (MT), pieneltä osin maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueen läpi kulkee maakuntakaavassa osoitettu ulkoilureitti. Tainivaaran itäpuolella on Lumiaavan laaja turvetuotantoalue, joka sijoittuu pääosin Ranuan kunnan puolelle. Alueelle ei sijoitu yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa kohde sijoittuu Simon metsä- ja suomaisemiin, joille tyypillistä on metsäinen yleiskuva, laajat suoalueet ja vähäiset korkeusvaihtelut. Maaperä koostuu pääosin moreenista ja turvekerrostumista. (Lapin liitto 2011).

120 118 Alueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Alueen maastonmuodot ovat loivia, maasto on paikoin hyvin metsäistä, paikoin suot muodostavat maisematilaltaan avoimia alueita. Tuulivoimalat saattaisivat paikoin näkyä esimerkiksi laajoilta suoalueilta tarkasteltuna, muutoin metsäinen maasto peittää monin paikoin suoria näkymiä tuulivoima-alueen suuntaan. Alustavasti voidaan arvioida, ettei merkittäviä haitallisia maisema- tai kulttuuriympäristövaikutuksia ilmenisi. Luonnonympäristö Kohteen lähistöllä ei sijaitse Natura-, IBA- tai FINIBA-alueita tai muita luonnon arvokohteita. Joitakin suojellun petolinnun pesäreviirejä sijaitsee lähellä kohdealuetta. Nämä tulee ottaa riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelussa huomioon. Muutoin tuulivoimarakentamisen alueella ei arvioida aiheuttavan haitallisia vaikutuksia luontoarvoihin. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohteen ympäristössä on hyvin vähän asutusta, muutama yksittäinen asumus ja lomaasumus sijoittuu lähelle kohdealuetta. Lähimmät tilat ovat Simojoen varressa Tainiemessä ja Sankalassa yli 5 km etäisyydellä tarkastelualueesta. Alueen tuntumassa kulkee Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) ulkoilureitti (ur). Mahdolliset haittavaikutukset koskevat vain vähäistä määrää asukkaita ja lomaasukkaita. Etäisyyttä asutukseen on pääsääntöisesti yli 5 km, joten melu- ja välkevaikutuksia ei enää aiheudu. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee tarkastella melu- ja välkevaikutuksia mm. yksittäisiin, lähellä kohdealuetta sijaitseviin asumuksiin. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella kohde soveltuu hyvin tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alueen teknistaloudellisesti kannattava toteuttaminen saattaa edellyttää korkeiden tuulivoimaloiden rakentamista. Suojellun petolinnun pesäreviirit tulee ottaa riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelussa huomioon. Simon kunnan mukaan kunnan alueella kehitettävänä ja käynnissä olevien tuulivoimakohteiden alueet tulisi esittää maakuntakaavassa riittävän suurina osa-alueina. Tainivaaranaapa on eräs näistä kohteista.

121 Valkiavaara, Tervola (tarkastelualue 67) Sijainti ja rajautuminen Tarkastelualue sijaitsee Tervolan kunnan luoteisosassa Tornion rajalla, noin 19 km Tervolan keskustasta pohjoiseen. Alueen tuntumassa sijaitsevia vaaroja ja kohoumia ovat mm. Valkiavaara, Sorvasvaara ja Ruuhivaara. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alue on kumpuilevaa ja metsäistä maastoa, osin myös soistuneita painamia. Valkiavaaran huippu kohoaa noin 210 metrin korkeudelle merenpinnasta. Rakennusolosuhteiden voidaan arvioida olevan kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Tarkastelualueen korkeusolosuhteet vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,1 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,9 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Ossauskosken sähköasema sijaitsee noin 22 km:n etäisyydellä tarkastelualueesta. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Tarkastelualueen länsipuolella kulkee Varejoentie, alueelle johtaa Valkolantie. Tervolan keskustaan on matkaa noin 19 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) alueella on varaus maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueelle ei sijoitu yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa kohde sijoittuu Peräpohjolan vaaraja jokiseutuun, jota kuvastavat suhteellisen jyrkkäpiirteiset maastonmuodot sekä vaarojen väliin jäävät joet ja pienet järvet. Maisemakuva on metsäinen. Maaperä on pääosin moreenia, mutta kallioalueitakin sijaitsee paikoin. Soita on kohtalaisen paljon, mutta yhtenäiset suoalat eivät ole maaston kumpuilevuuden takia yleensä niin suuria kuin esimerkiksi Simossa. (Lapin liitto 2011). Tarkastelualue kohoaa selkeästi ympäristöstään, joten tuulivoimalat näkyvät ympäristöönsä. Maasto on paikoin hyvin metsäistä, katkaisten näkymiä tuulivoima-

122 120 alueen suuntaan. Alustavasti voidaan arvioida, ettei merkittäviä haitallisia maisema- tai kulttuuriympäristövaikutuksia ilmenisi. Luonnonympäristö Kohteen lähistöllä ei sijaitse Natura-, IBA- tai FINIBA-alueita tai muita luonnon arvokohteita. Joitakin suojellun petolinnun pesäreviirejä sijaitsee kohtalaisella etäisyydellä kohdealueesta. Nämä tulee ottaa riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelussa huomioon. Muutoin tuulivoimarakentamisen alueella ei arvioida aiheuttavan haitallisia vaikutuksia luontoarvoihin. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohteen ympäristössä on hyvin vähän asutusta. Lähin pysyvä asutus sijaitsee Varejärvellä noin 4 km etäisyydellä, loma-asutusta sijoittuu lähemmäs Sorvasjärven rantaan, alle 2 km etäisyydelle. Mahdolliset haittavaikutukset koskevat vain vähäistä määrää asukkaita ja lomaasukkaita. Etäisyyttä asutukseen on pääsääntöisesti yli 4 km, joten melu- ja välkevaikutuksia ei enää aiheudu. Sorvajärven pohjoisrannalta tarkasteltuna maisemakuvan muutos voi olla suuri. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Tuuliatlaksen tietojen perusteella alue ei ole tuulisuusoloiltaan ensiluokkainen. Alueen teknistaloudellisesti kannattava toteuttaminen saattaa edellyttää korkeiden tuulivoimaloiden rakentamista. Alue on kooltaan pieni, ja sähköverkkoon liittymisen kustannukset voivat heikentää alueen kannattavuutta. Tervolan kunta on esittänyt, että potentiaalinen tuulivoimatuotantoalue lisättäisiin maakuntakaavaan.

123 Mäntyvaara, Tornio (tarkastelualue 68) Sijainti ja rajautuminen Pienikokoinen tarkastelualue sijaitsee Tornion kaupungin luoteisosassa, noin 20 km Tornion keskustasta pohjoiskoilliseen. Lähimmät suuremmat kylät ovat Kantojärvi ja Arpela noin 6 km etäisyydellä tarkastelualueesta. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alue on kumpuilevaa ja metsäistä maastoa, osin myös soistuneita painamia. Alueen pohjois- ja itäpuolella kylissä ja teiden varsilla on viljelyalueita. Mäntyvaara kohoaa noin 78 metrin korkeuteen merenpinnasta. Rakennusolosuhteiden voidaan arvioida olevan kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,1 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,8 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Kuusimaan sähköasema sijaitsee noin 5,5 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Tarkastelualueen itäpuolella kulkee Arpelantie, alueen eteläpuolella kulkevat Aapajoentie ja Paakkolantie. Tornion keskustaan on matkaa noin 30 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) alueella on varaus maa- ja metsätalousvaltaiselle alueelle (M). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella on voimassa Tornion yleiskaava. Kohdealueella ei ole voimassa kaavavarauksia, alueen itäpuolta sivuaa yleiskaavan merkintä, jossa alue on varattu selvitysalueeksi maa-ainesten otolle. Kohdealueella ei ole voimassa asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa kohde sijoittuu Tornionjoen laakson ja Keminmaan metsämaisemien ja jokivarren rajakohdan tuntumaan. Alue on metsävaltaista kumpuilevaa maastoa, jossa muutamat vaarat erottuvat korkeussuhteiltaan. Maaperä on pääosin moreenia tai turvekerrostumaa. Kulttuurimaisemat ovat keskittyneet Torniojoen ja Kemijoen varteen. (Lapin liitto 2011).

124 122 Tarkastelualue kohoaa jonkin verran ympäristöstään, joten tuulivoimalat näkyvät ympäristöönsä erityisesti viljelysalueiden ja avointen soiden yli. Maasto on paikoin metsäistä, katkaisten näkymiä tuulivoima-alueen suuntaan. Alustavasti voidaan arvioida, ettei merkittäviä haitallisia maisema- tai kulttuuriympäristövaikutuksia ilmenisi. Lähialueen kylien maisemakuva kuitenkin muuttuu rakennetummaksi ja teollisemmaksi. Luonnonympäristö Tarkastelualueen eteläpuolella on Natura-alue Vaarajänkkä-Rovajänkkä (SCI), joka on kasvillisuudeltaan Lapin kolmion tärkeitä suokohteita. Alueen lähistöllä ei sijaitse suojellun petolinnun pesäreviirejä. Natura-alue tulee ottaa riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelussa huomioon. Muutoin tuulivoimarakentamisen alueella ei arvioida aiheuttavan haitallisia vaikutuksia luontoarvoihin. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohteen ympäristössä on jonkin verran asutusta. Lähin pysyvä asutus sijaitsee Korkeamaan ja Palorovan alueilla reilun 2 km:n etäisyydellä. Suuremmat kylät sijoittuvat noin 6 km etäisyydelle, jolloin meluvaikutuksia ei enää aiheudu. Mahdollisia melu- ja välkevaikutuksia tulee tarkastella jatkosuunnittelun yhteydessä. ei enää aiheudu. Sorvajärven pohjoisrannalta tarkasteltuna maisemakuvan muutos voi olla suuri. Yleisarvio soveltuvuudesta Alustavan arvion perusteella kohde soveltuu tuulivoimarakentamisen suunnitteluun. Alue on kuitenkin kooltaan pieni, teknistaloudellisesti kannattava toteuttaminen saattaa edellyttää korkeiden tuulivoimaloiden rakentamista ja sähköverkkoon liittymisen kustannukset voivat heikentää alueen kannattavuutta. Natura-alue tulee ottaa riittävällä tarkkuudella jatkosuunnittelussa huomioon.

125 Kohdealueet, ei jatkosuunnitteluun Selvityksen yhteydessä saadun palautteen ja maakuntakaavan osallistumismenettelyssä saatujen lausuntojen perusteella muutamia selvityksessä tunnistettuja alueita ei esitetä jatkosuunnitteluun niiden aiheuttamien haitallisten vaikutusten tai muun maankäytön asettamien reunaehtojen ja yhteensovittamisen vuoksi. Tarkastelualueet on kuvattu lyhyesti tässä luvussa. Selvityksen kartoilla tarkastelualueet on esitetty omalla merkinnällään Laitavaara Iso-Apina Pihlajavaara, Pello (tarkastelualue 9) Sijainti ja rajautuminen Paikkatietoanalyysissä tunnistettu tarkastelualue sijaitsee Pellon kunnassa, noin 9 km kaakkoon Pellon keskustasta. Alueella sijaitsevia vaaroja ovat mm. Iso-Apinan ja Vähä- Apinan vaarat, Karjalainen, Laitavaara ja Pihlajavaara. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alue on havupuuvaltaista. Vaarojen väliin sijoittuu painanne, jonka suot ovat paikoin metsäisiä ja ojitettuja, paikoin puuttomia. Pohjamaalajina on pääasiallisesti moreeni, alueella esiintyy myös pienialaisemmin paksuja turvekerroksia ja kalliomaita. Rakennusolosuhteiden voidaan arvioida olevan pääosin kohtalaiset. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat karkeasti määritellen välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 5,9-6,5 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella maanpinnasta vaihtelee välillä 6,6-7,2 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Pellon sähköasema sijaitsee noin 7 km:n etäisyydellä. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Tarkastelualueen länsipuolella kulkee Torniontie (valtatie 21, E8) noin 9 km:n etäisyydellä, pohjoispuolella Rovaniementie (kantatie 83) yli 6 km:n etäisyydellä. Eteläpuolitse kulkee Koutuksentie. Alueelle johtaa yksityisteitä. Pellon keskustaan on matkaa noin 9 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) alueella on varaus maa- ja metsätalousalueelle (MT). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueelle ei sijoitu yleis- tai asemakaavoja.

126 124 Maisema ja kulttuuriympäristö Kohde kuuluu Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa Peräpohjolan vaaraja jokiseutuun. Alueella maastonmuodot ovat suhteellisen jyrkkäpiirteisiä, maisemakuva on pääosin metsäinen. (Lapin liitto 2011). Maisemassa voi kohdealueella havaita selvän luoteis-kaakko-suuntautuneisuuden. Vaarat hallitsevat maisemaa. Alueen läpi vaarojen välistä kulkee luoteesta kaakkoon ulottuva painanne, jossa sijaitsee suoalueita sekä kohti Koutuslompolon järveä virtaavia puroja tai ojia. Alueella tai sen läheisyydessä ei sijaitse maiseman tai kulttuuriympäristön arvokohteita. Tuulivoimalat saattaisivat paikoin näkyä esimerkiksi ympäristön vesistöjen rannoilta katsottuna, muutoin metsäinen ja kumpuileva maasto peittää paikoin suoria näkymiä tuulivoima-alueen suuntaan. Alustavasti voidaan arvioida, ettei merkittäviä haitallisia maisema- tai kulttuuriympäristövaikutuksia ilmenisi. Luonnonympäristö Kohteen lähistölle sijoittuu useita Natura-alueita. Kohteen kaakkoispuoli rajautuu Natura-alueeseen (FI , SCI-direktiivi), ja 1-2,5 km etäisyydelle sijoittuu neljä muuta Natura-aluetta. Kaikki niistä ovat samalla myös suojeluohjelma-alueita (mm. suot, vanhat metsät, lintuvedet jne.). Alue sijoittuu myös osittain Tornionjoen ja Muonionjoen vesistön laajalle Natura-alueelle, joka kattaa useita satoja kilometrejä näiden jokien jokirantaa. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Kohteen ympäristössä on melko vähän asutusta. Asutus on sijoittunut lähinnä ympäristön vesistöjen rannoille ja koostuu paljolti loma-asutuksesta. Itä- ja pohjoispuolen vesistöjen (mm. Lahnajärvi, Lahnalompolo, Kuusijärvi, Salmijärvi) rannoilla asutusta on alle 2 km:n etäisyydellä kohteesta. Länsi- ja lounaispuolilla Kukasjärven ja Ylisen Alposjärven rannoilla asutus sijoittuu lähimmillään noin 2,5 km:n päähän. Alueen tuntumassa kulkee Länsi-Lapin seutukaavassa (maakuntakaavan oikeusvaikutukset alkaen) ulkoilureitti (ur). Asutusta ei tarkastelualueen lähistöllä ole runsaasti, joten mahdolliset haittavaikutukset koskevat vain vähäistä määrää asukkaita ja loma-asukkaita. Etäisyyttä asutukseen on pääsääntöisesti yli 2 km, joten melu- ja välkevaikutukset jäävät arviolta vähäisiksi. Tarkemman suunnittelun yhteydessä tulee tarkastella melu- ja välkevaikutuksia mm. yksittäisiin, lähellä kohdealuetta sijaitseviin asumuksiin. Yleisarvio soveltuvuudesta Alueen teknistaloudellisesti kannattava toteuttaminen edellyttäisi korkeiden tuulivoimaloiden rakentamista. Kohteen edellytyksiä erityisesti ympäristön kannalta (mm. Natura-alueiden läheisyys) tulisi tarkastella tarkemman suunnittelun yhteydessä. Orajärven paliskunta on tuonut esille että Laitavaara-Iso-Apina-Pihlajavaaran alueelle sijoittuva tuulipuisto aiheuttaisi merkittävää haittaa poroelinkeinon harjoittamiselle. Paliskunnalle tärkeä Apinan kesämerkitysaita (ja porojen kesälaidunalue) sijaitsee tarkastelualueen keskellä.. Paliskuntain yhdistyksen näkemys on, että tuulivoiman rakentaminen Länsi-Lapin maakuntakaavan alueella tulisi ensisijaisesti osoittaa keskitetysti rannikolle ja sen läheisyyteen.

127 Kuusikkokivalo, Tervola (tarkastelualue nro 58) Sijainti ja rajautuminen Tarkastelualue sijaitsee Tervolan kunnan itäosassa. Rovaniemen keskustasta katsottuna alue sijaitsee noin 40 km etelään. Kohde on osa paikkatietoanalyysissä tunnistettua merkittävästi laajempaa aluekokonaisuutta. Maasto, kasvillisuus ja rakentamisolosuhteet Alue sijoittuu Kivaloiden vaarajonolle, kohdealueella sijaitsee mm. Kuusikkokivalon vaara. Alueella kasvaa pääasiassa havupuustoa. Vaarojen rinteet ovat paikoin louhikkoisia ja avokallioalueita esiintyy siellä täällä. Paikoin on soisia painanteita. Pohjamaalajina on pääosin moreenia, paikoin kalliomaata ja paksuja turvekerroksia. Pintamaalajina esiintyy soistumia. Rakentamisolosuhteet ovat vaihtelevat ja voivat paikoin olla huonot mm. suoalueilla. Korkeusolosuhteet Korkeusolosuhteet vaihtelevat suurin piirtein välillä m mpy. Tuuliolosuhteet Tuulisuus 100 metrin korkeudella maanpinnasta on noin 6,5 m/s. Tuulisuus 150 metrin korkeudella on noin 7,2 m/s. Liittäminen sähköverkkoon Petäjäskosken ja Ossauskosken sähköasemat sijaitsevat noin 20 km:n etäisyydellä kohteesta. Huoltoon ja ylläpitoon liittyviä näkökohtia Noin 15 km:n etäisyydellä länsipuolella kulkee Nelostie (E75). Kohdealueelle johtaa yksityisteitä. Suuremmista keskuksista Rovaniemelle on matkaa 40 km, Kemiin ja Simoon yli 60 km. Maankäyttö Länsi-Lapin seutukaavassa ( alkaen maakuntakaavan oikeusvaikutukset) alue on varattu maa- ja metsätalousalueeksi (MT). Länsi-Lapin maakuntakaavoitus on tullut vireille Alueella ei ole voimassa yleis- tai asemakaavoja. Maisema ja kulttuuriympäristö Länsi-Lapin maakunnallisessa maisema-aluejaossa alue on luokiteltu kuuluvaksi Kivaloiden vaaraseutuun. Alue on ympäröivää maastoa korkeammalla, seudulle on tyypillistä erämaanomainen vaikutelma ja laajat metsä- ja suoalueet. (Lapin liitto 2011) Pohjoispuolella virtaa Vähäjoki, jonka varrelle on Reutuaapa-nimiseen kylään keskittynyt joitakin asumuksia sekä peltoaukeita 1-2 km:n etäisyydelle kohteesta. Selvästi ympäristöstään kohoaville Kivaloille sijoittuvat voimalat näkyisivät selvästi esimerkiksi näille asumuksille.

128 126 Kivalot ovat merkittävä maisemallinen kokonaisuus laajemmalla alueella, ja tuulivoimarakentamista niille tulee harkita tarkoin. Mikäli hankkeet etenevät, on syytä tarkastella yhteisvaikutuksia mm. kohteissa 54, 55b ja 58. Luonnonympäristö Kohde rajautuu itäpuolella Runkauksen luonnonpuistoon. Kyseinen luonnonpuisto on myös IBA-alue (Runkaus-Saariaapa-Tainijärvet), Natura-alue (SCI-direktiivi) ja luonnonsuojelualue. Kohteen ympäristössä on joitakin suojellun petolinnun pesäreviirejä. Mm. IBA-alueen sijainti vieressä voi rajoittaa kohteen rakentamisen mahdollisuuksia. Asuminen, elinympäristö ja virkistyskäyttö Lähistön asutus on keskittynyt lähinnä pohjoispuolen Reutuaavan kylän läpi johtavan tien varteen, lähimmillään noin kilometrin etäisyydelle kohteesta. Eteläpuolella muutamia loma-asumuksia sijaitsee myös noin kilometrin päässä kohteesta. Asutus on melko harvaa, joten merkittäviä asutukseen kohdistuvia haittavaikutuksia ei todennäköisesti ilmenisi. Yleisarvio soveltuvuudesta Asutusta ympäristössä on vain vähän, mutta lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin kilometrin etäisyydellä, jolloin melu- ja välkevaikutukset tulisi jatkossa tutkia tarkemmin. IBA-alueen linnustoarvot tulisi tarkemman suunnittelun yhteydessä erityisesti selvittää suhteessa kohdealueeseen. Kivalot ovat laajemmalla alueella merkittävä luonnonmaisemakokonaisuus, jossa tuulivoimarakentamisen vaikutuksia tulee tarkastella erityisen huolellisesti. Mahdollisia yhteisvaikutuksia tulisi tarkastella mm. kohteissa 54, 55b ja 58. Metsähallituksen mukaan tarkastelualue sijaitsee linnustollisesti arkojen alueiden lähellä, Runkauksen luonnonpuiston koillispuolella. On todennäköistä, että myöhemmässä tarkastelussa todetaan, etteivät alueet sovellu tuulivoimalapuistojen rakentamiseen linnustonsuojelusyistä ainakaan esitetyssä laajuudessa. Tästä syystä aluetta ei suositella jatkosuunnitteluun. Narkauksen paliskunnan alueelle Kuusikkokivaloon on osoitettu tuulivoiman suunnitteluun soveltuva alue porojen tärkeille syys- ja talvilaitumille. Kuusikkokivalon alue on myös lähellä Narkauksen ja Isosydänmaan yhteistä erotusaitaa Antinvaarassa. Tämän vuoksi aluetta ei suositella jatkosuunnitteluun. Paliskuntain yhdistyksen näkemys on, että tuulivoiman rakentaminen Länsi-Lapin maakuntakaavan alueella tulisi ensisijaisesti osoittaa keskitetysti rannikolle ja sen läheisyyteen.

129 Yhteenveto Länsi-Lapin tuulivoiman tarkastelualueisiin tulleesta palautteesta Länsi-Lapin osalta tuulivoimaselvitys on kytkeytynyt maakuntakaavan valmisteluun, ja työtä on esitelty maakuntakaavan ohjausryhmälle useita kertoja. Maakuntakaavan valmisteluaineisto oli nähtävillä , ja aineisto on katsottavissa Lapin liiton internet-sivuilla ( Maakuntakaavan valmisteluaineistoon tulleissa mielipiteissä ja lausunnoissa oli palautetta tuulivoimaselvitykseen alueen kunnilta, viranomaisilta (mm. Finavia, Fingrid Oyj, ELY-keskus, Metsähallitus, Paliskuntain yhdistys ja Pohjois-Pohjanmaan liitto), Metsänomistajien liitolta (Pohjois- Suomi) ja Suomen tuulivoimayhdistys ry:ltä sekä Rajakiiri Oy:lta. Eri tahoilta saatu palaute on otettu huomioon Länsi-Lapin selvitysalueiden jatkotarkastelussa, ja alueiden rajaukseen, suosituksiin tai luokitteluun (jatkosuunnitteluun / ei jatkosuunnitteluun) on palautteen perusteella tehty muutoksia ja täsmennyksiä. Palaute käy ilmi kunkin kohdekuvauksen kohdalla osiossa Yleisarvio soveltuvuudesta. Sähköverkkoliityntään liittyvä palaute on koottu tuulipuistojen sähkönsiirtoa käsittelevässä osiossa lukuun 7.2.

130 Länsi-Lapin maakuntakaava-alue, yhteenveto ja kokonaispotentiaali Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella on ollut jatkotarkastelussa yhteensä 21 aluetta, joista yhdeksään on laadittu tuulimallinnus ja tuotantolaskelma. Laskelmien perusteella voidaan todeta, että tuulimallinnus tuo esiin Tuuliatlakseen nähden yksityiskohtaisempaa tietoa maaston karheus- ja korkeusmuutosten vaikutuksista tuulennopeuteen. Erityisesti sisämaan kohteissa potentiaaliset alueet voidaan parhaiten tunnistaa tarkennetun tuulimallinnuksen avulla. Selvityksen perusteella useissa kohteissa edellytetään 100 metriä korkeampaa napakorkeutta, jotta hankkeet olisivat teknistaloudellisesti kannattavia. Jatkosuunnittelun yhteydessä (kuntakaava/hanke/luvitus) tulee tarkemmin arvioida mm. melu- ja välkevaikutuksia kohdealueiden läheiselle vakituiselle ja vapaa-ajan asutukselle. Joillakin tarkastelualueilla lentoesterajoituspinnat saattavat rajoittaa korkeimpien voimaloiden rakentamista. Myös vaikutukset poronhoitoon voivat joissakin kohteissa olla paikoin haitallisia. Rannikkovyöhykkeen osalta paras tuotanto saavutettaisiin mahdollisimman lähellä rannikkoa, mutta vakituinen asutus ja vapaa-ajan asutus sekä linnusto rajoittavat merkittävästi tuulivoimaloiden sijoittelua. Rannikkokohteiden pohjoisosat ovat tuotantopotentiaaliltaan heikompia kuin eteläosat, mutta vähäinen asutus mahdollistaisi yhtenäisempien tuulipuistoalueiden suunnittelun. Tästä syystä myös rannikolta kauemmas sisämaahan ulottuvia alueita on tarkasteltu mahdollisena tulevaisuuden varantona. Selvityksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että Länsi-Lapin rannikkoalueet sekä sisämaan tarkastelualueilla vaarat ja laet tarjoavat potentiaalisia paikkoja tuulivoimatuotannolle. Länsi-Lapin tuulimallinnuksissa selvitettyjen kohteiden kokonaiskapasiteetti on MW, ja kohteiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 140 km 2. Muiden Länsi-Lapin potentiaalisten kohteiden, tuulivoiman suunnitteluun soveltuvien alueiden yhteenlaskettu kapasiteetti on mallinnuksista saadun kokemuksen ja pinta-alojen perusteella arviolta miltei samaa kokoluokkaa. Kun otetaan huomioon vielä merituulivoiman toteuttamiskelpoinen potentiaali Ajoksen ja Röyttän alueilla, perustuen mm. yhteysviranomaisen lausuntoihin YVA-menettelyistä ja suositeltavista hankevaihtoehdoista, voidaan arvioida että Länsi-Lappiin on mahdollista sijoittaa noin 1000 MW tuulivoimaa.

131 129 5 TUULIPUISTOJEN SÄHKÖNSIIRTO 5.1 Mahdolliset sähköverkkoliitynnät Suuren mittakaavan tuulivoimarakentaminen on Suomessa vielä uutta. Tuulivoiman rakentamisen tavoitteet ovat mittavat, ja suunnitelmia on julkaistu ympäri maata. Tuulivoimalla tuleekin olemaan merkittävä rooli koko Suomen sähköntuotannossa vuoteen 2020 mennessä. Kantaverkkoyhtiö Fingrid on varautunut suunnitelmissaan liittämään 2500 MW tuulivoimaa kantaverkkoon. Fingrid tekee laajaa yhteistyötä tuulivoimatoimijoiden, maakuntien ja kuntien kanssa. (Fingrid 2011) Lapin eteläisten osien tuulivoimaselvityksessä on alustavasti tarkasteltu verkkoon liittymisen mahdollisuuksia, ja työn aikana on saatu kommentteja sekä kantaverkkoyhtiöltä että paikallisilta toimijoilta. Lapin sähköverkko on poikkeuksellinen suunnittelun kannalta mm. pitkien siirtoetäisyyksien ja sähkön suurten ali- ja ylijäämien ajallisen vaihtelun vuoksi. Esimerkiksi Kemijärven alueelle on selvityksessä tunnistettu useita kohteita, ja alueella on jo käynnissä useita hankkeita. Kemijärven osalta läheisten voimajohtojen tai sähköasemien vikatilanteissa siirtoetäisyys kasvaisi jopa 400 kilometriin, mikä tekee tilanteesta hyvin epästabiilin. Lukuisat alueella suunnitteilla olevat hankkeet (mm. kaivokset) edellyttävät jatkuvaa verkon suunnittelua. Toisaalta esimerkiksi käynnissä oleva laaja-alainen maakunnallinen tuulivoimaselvitys tuo omalta osaltaan tietoa myös verkon suunnitteluun. Selvitysalueen voimansiirtoverkossa hyviä liityntäpisteitä tuulipuistoille ovat kantaverkkoon kuuluvat suuret sähköasemat sekä rengaskäytössä olevat suurjännitejohdot. Esimerkiksi seuraavien Fingridin sähköasemien sähköverkkoa voidaan pitää vahvana ja suositeltavana tuulipuistojen liittymiselle: - Sellee 400/110 kv - Keminmaa 400/110 kv - Taivalkoski 220/110 kv - (Ossauskoski 220 kv) - Petäjäskoski 400/220 kv - Valajaskoski 220/110 kv - Meltaus 220/110 kv - Kokkosniva 220/110 kv - Pirttikoski 400/220/110 kv (suositeltava erityisesti suurille tehoille) - Asmunti 400 kv

132 130 Jakeluverkonhaltijoiden 110 kv rengasverkot ja solmupisteet tarjoavat myös hyviä ja melko vahvoja tuulipuistojen liityntäpisteitä. Seuraavat alueverkkojen sähköasemat ovat alustavan arvion perusteella suositeltavia verkkoonliityntäpisteitä tuulipuistoille: - Kemin sähköasemat (Kemin Energia Oy) 110 kv - Rovaniemen sähköasemat (Rovakaira Oy) 110 kv - Torniosta Kolariin johtavan 110 kv johdon sähköasemat (Tornionlaakson Sähkö Oy ja Pellon Sähkö Oy) 110 kv - Posion sähköasemat (Fortum Sähkönsiirto Oy) Rovaniemen Verkko Oy:n 110 kv verkko on säteittäinen siirtoverkko, johon tuulipuiston liittäminen voi olla rajoitettua. Alueverkot sisältävät usein myös säteittäiskäytössä olevia johtoja, joihin tuulipuiston liittäminen voi olla vaikeampaa ja rajoitettua. Säteittäiskäyttö tarkoittaa sitä, että johtoa syötetään vain yhdestä suunnasta. Esimerkkejä säteittäiskäytössä olevista johdoista Lapin eteläosissa ovat seuraavat: - Rovaniemi - Salla 110 kv - Pirttikoski - Jumisko 110 kv - Kokkosniva - Pelkosenniemi 110 kv - Pirttikoski - Ranua 110 kv - Pelkosenniemi Savukoski 45 kv Sekä suunnitteilla olevat johdot: - Pelkosenniemi Sokli 220 kv Koillis-Lapin Sähkö Oy on rakentanut hiljattain Isokeron ja Pelkosenniemen asemien välisen 110 kv johdon, joka valmistui vuonna Tämä uusi johto parantaa Kemijärven ja Pelkosenniemen sähköverkkojen varmuutta eri vika- ja huoltotilanteissa. Kemijärvellä Isokeron ja Kursun sähköasemien välinen 110 kv johto ei ole kovin vahva, ja siten Kursun ja Sallan asemille ei voida liittää kooltaan kovin suuria tuulipuistoja. Pelkosenniemelle on suunnitteilla uusi 220 kv yhteys, josta otettaisiin myös syöttöjohto Soklin kaivokselle Savukoskelle, mikäli kaivoshanke toteutuu. Uusi voimajohto Kokkosnivan ja Pelkosenniemen välillä vahvistaisi Pelkosenniemen sähkönsiirtoa. Fingrid on käynnistämässä aluesuunnittelua Lapissa (muualla paitsi Länsi-Lapissa) vuoden 2012 aikana. Aluesuunnitelmien avulla varmistetaan alueellisen siirtokyvyn riittävyys. Suunnitelmissa otetaan huomioon myös suurjännitteiset jakeluverkot sekä niiden kehittämistarpeet. Fingrid on tehnyt Lapin alueella verkon vahvistamistöitä vuosina Petäjäskoski-Isoniemi voimajohto ja Valajaskosken laajennus valmistuivat joulukuussa

133 2009. Isoniemen muuntoasema valmistui tammikuussa 2010 ja Isoniemi-Vajukoski voimajohto sekä Vajukosken 220/110 kv sähköaseman laajennus valmistuivat marraskuussa 2010 (Fingrid 2011). 131 Kuva 19 Lapin verkkosuunnittelu. Fingrid Yhteenveto tuulivoimaselvitykseen tulleesta palautteesta Tuulivoimaselvityksen alustavia tuloksia on esitelty Länsi-Lapin maakuntakaavan ohjausryhmälle useaan otteeseen vuoden 2011 aikana, ja Itä-Lapin sekä Rovaniemen maakuntakaava-alueiden kunnille ja Kunnille ja verkkoyhtiöille lähetettiin selvitysaineisto lausuntoja varten. Tähän lukuun on koottu yhteenveto selvitykseen sähkönsiirtoon liittyvästä palautteesta. Fingrid Oyj toteaa lausunnossaan, että Lapin maakunnan tuulivoimapotentiaali ja sen hyödyntäminen vaikuttaa merkittävästi myös sähkönsiirtoverkon kehittämiseen alueella. Fingrid on arvioinut alustavasti ja karkealla tasolla selvityksessä esitettävien tuulivoimarakentamiseen soveltuvien alueiden liittämistä sähköverkkoon. Eri alueiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Fingridin mukaan tuulivoima-alueiden suuren määrän ja suunnittelutilanteen epämääräisyyksien vuoksi tässä vaiheessa maakuntakaavoituksessa tulisi esittää vain olemassa olevat ja suunnitellut johtoreitit ja sähköasemat. Joka tapauksessa