LANNAN JA MUIDEN SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖ LANNOITTEENA - SEMINAARIMATKA RUOTSIIN

Transkriptio

1 LANNAN JA MUIDEN SIVUTUOTTEIDEN KÄYTTÖ LANNOITTEENA - SEMINAARIMATKA RUOTSIIN Matkaraportti Satafood Kehittämisyhdistys ry Hanna Kuusela Jaana Laurila

2 2 Matkaohjelma: klo 7.40 Lento Helsinki - Göteborg Junalla Göteborg - Falköping Seminaaripäivä Seminaaripäivä Junalla Falköping - Göteborg Lento klo Göteborg - Helsinki Tiivistelmä: Nordic Association of Agricultural Scientists (NJF) järjesti lannan ja muiden sivutuotteiden käyttö lannoitteena -seminaarin (NJF Seminar 443; Utilisation of manure and other residues as fertilizers) Ruotsin Falköpingissä. NJF on pohjoismaisen maataloustieteen yhdistys. Sen tärkein tavoite on edistää maatalouden tutkimusta Pohjoismaissa ja Baltian maissa. Verkostoituminen on avainasemassa. NJF järjestää seminaareja, jotka edistävät tutkijoiden, neuvojien ja loppukäyttäjien tiedonsaantia ja yhteistyötä. Toiminta-ajatuksena on tehokas ja kestävä maa- ja puutarhatalouden resurssien käyttö. NJF:n toimintaa rahoitetaan avustuksilla, jäsenmaksuilla ja seminaarituotoilla. Seminaari järjestettiin Falköpingissä, mikä sijaitsee Göteborgista noin 120 km koilliseen. Falköpingissä on noin asukasta. Ruotsin maatalousyliopiston yksikkö sijaitsee Skarassa, mikä on 30 km päässä Falköpingistä. Skaraan ei ole junayhteyttä, joten seminaariin osallistujia ajatellen helpompi paikka oli järjestää seminaari Falköpingissä. Seminaarin tarkoituksena oli tarkastella erilaisten kierrätystuotteiden lannoitekäyttöä ja toimenpiteitä, joilla vähennetään ammoniakkipäästöjä ja typen huuhtoutumista. Myös fosfori oli seminaarissa keskeisessä asemassa. Samoin ravinteiden analyysimenetelmien vertailu oli tapetilla useissa esityksissä. Seminaaripäivät olivat hyvin antoisat, mutta hyvin nopeatempoiset. Onneksi esityksistä ja postereista oli tehty abstraktikirja, jonka avulla esityksiin saattoi tutustua rauhassa. Ainoa puute päivien monipuolisessa ohjelmassa oli, että biokaasulaitoksesta syntyvää rejektiveden käyttöä tai tuotteistusta ei käsitelty ollenkaan. Seminaariin osallistui 63 henkilöä Ruotsista, Virosta, Tanskasta, Kanadasta, Norjasta, Islannista, Saksasta ja Suomesta. Suurin osa osallistujista oli tutkijoita. Seminaarissa oli 20 esitystä sekä 19 erilaista posteria. Tässä matkaraportissa kerrotaan muutamista mielenkiintoisista esityksistä ja postereista.

3 3 SUULLISET ESITYKSET: Fosforin ja typen lannoitusarvojen analysointi erilaisista jäännöksistä Analyzing phosphorus and nitrogen fertilizer values of different residues Sofia Delin ym., Ruotsi Jätteisiin perustuvat lannoitetuotteet ovat jatkuvasti lisääntyneet maataloudessa. Näiden tuotteiden lannoitearvot typen ja fosforin osalta suhteessa niiden kokonaistyppi- ja fosforipitoisuuksiin vaihtelevat paljon ja eivätkä yleensä ole tiedossa. Tämän vuoksi on tarve standardisoida laboratoriomenetelmä lannoitearvon määrittämiseksi. Lannoitusarvoa testattiin rairuohon kasvatuskokeilla. Fosforiarvoja testattiin seuraavista jäännöksistä: tuhkasta, mädätysjäännöksestä, lannoista, liha- ja luujauhosta, tislausjätteestä ja jätevesilietteistä. Typpiarvoja testattiin lannasta, kasvimateriaaleista, liha- ja luujauhosta, rankkihiilestä, jätevesilietteestä ja mädätysjäännöksestä. Kokeissa käytettiin jätetuotteita vastaamaan se määrä ravinteita kuin peltomittakaavassa olisi 70 kg N/ha ja 12 kg P/ha. Kontrolleina käytettiin mineraalilannoitteita. Rairuohon lehtimateriaalit punnittiin ja typpi- ja fosforipitoisuudet analysoitiin. Kompostin typen lannoitusarvo oli 5-10 %, kasvimateriaalin %, lantojen ja jätevesilietteen 50 %, liha- ja luujauhon ja rankkihiilen %. Erilaisen jätetuotteiden välillä ei ollut selvää eroa fosforilannoitearvoissa. Se oli suurimmalle osalle tuotteista % kokonaisfosforista. ph vaikutti fosforin reaktioihin enemmän kuin fosforin muoto. Siipikarjan lannan typpivaikutus syysvehnään ja kevätohraan Nitrogen effects of poultry manure to winter wheat and spring barley Torkild Birkmose, Tanska Tanska on merkittävä siipikarjanlihan tuottaja. Siipikarjan lantaa käytetään vuosittain kasvien lannoitteena n tonnia. Tanskassa siipikarjan lantaa käytetään pääasiassa kevätohralle ja syysvehnälle, mitkä ovat Tanskan maatalouden eniten viljellyt viljakasvit. Vuosien aikana Tanskan Maatalouden tutkimuskeskus on tutkinut siipikarjan lannan typpivaikutusta 21 koekentällä. Kenttäkokeilla verrattiin lannan ja mineraalilannoitteiden typpivaikutusta. Koeruudut olivat 30 m 2 kokoisia ja kokeissa käytettiin kolmea erilaista siipikarjan lantaa. Syysvehnälle kokeiltiin myös käsittelyä Didinillä (dicyandiamide), mikä on nitrifikaation estoaine. Aine levitettiin pellolle lannan päälle ennen kyntöä. MFE (Mineral Fertilizer Equivalent) ilmoittaa orgaanisen lannoitteen typen arvon verrattuna mineraalilannoitteen arvoon. Typen MFE mineraalilannoitteella on määritetty 100:ksi. Esimerkiksi lannan MFE 75 kertoo, että 75 kg typpeä mineraalilannoitteessa antaisi saman satotason kuin 100 kg kokonaistyppeä lannassa. Tulokset osoittivat, että typen käyttö parani, sato ja jyvän proteiinipitoisuudet olivat korkeammat, kun lanta levitettiin keväällä. Syysvehnän MFE oli selvästi alhaisempi kuin kevätohralla. Alhaisempi syysvehnän MFE johtuu todennäköisesti

4 4 nitraattihuuhtoumista tai korkeista ammoniakkipäästöistä. Broilerin lantaa suositellaan käytettävän kevätohralle. Nitrifikaation estoainetta Didin vähensi nitraattihuuhtouman riskiä ja nosti syysvehnän satoa 0,24 t/ha. Tämä satotason lisäys ei ole tarpeeksi suuri kattamaan Didin-käsittelyn kuluja. Kierrätetyt orgaaniset lannoitteet mahdollisuuksia ja esteitä tehokkaalle P-kierrolle Recycled organic fertilizers potential and obstructions for efficient P cycles Anne Bøen ja Trond Haraldsen, Norja Fosforin käytön tehostaminen tarve on merkittävästi korostunut ruoantuotannossa. Fosfori on uusiutumaton luonnonvara, mikä aiheuttaa tarpeen fosforin kierrolle. Ruoantuotanto on maailmanlaajuisesti suurin louhitun fosforin kuluttaja. Ruoantuotannon, prosessoinnin, kaupan ja valmistuksen aikana fosforia päätyy orgaanisiin jätteisiin ja sivutuotteisiin. Norjassa lannan sisältämän fosforin määrä on t/v, mikä on eritäin merkittävä fosforilähde. Vertailulukuna Norjassa käytettävä fosforin määrä mineraalilannoitteena on t/v. Ruoantuotannon fosforista päätyy orgaanisiin jätteisiin ja jäteveteen vuosittain t. Orgaaniset jätteet, sivutuotteet ja jätevedet soveltuvat heikosti vähennetyn fosforilannoituksen strategiaan. Norjassa maatalouden vuotuinen fosforiylijäämä on 8 kg/ha. Vuonna 2008 fosforiylijäämä oli 13 kg/ha, joten fosforiylijäämä on vähentynyt. Ongelmana on alueellinen epätasapaino maan fosforipitoisuuksissa. Alueilla, joihin on keskittynyt paljon karjataloutta, houkutteleva vaihtoehto on lannan biokaasutus ja mädätysjäännöksen separointi fosforipitoiseen kiintoainekseen ja typpipitoiseen nestejakeeseen. Tutkimukset Norjassa ovat osoittaneet, että nestemäisen mädätysjäännöksen sekoitus lannan, kalasäilörehun ja ruokajätteen kanssa antaa yhtä hyvän lannoitusvaikutuksen kuin NPKmineraalilannoitteet. Haasteena on nestemäisen mädätysjäännöksen suuret kuljetuskustannukset. Kierrätetyissä orgaanisissa lannoitteissa on yleensä epäoptimaalinen pääravinteiden suhde. Haasteena on lisäksi alempi kasvien ravinteiden saatavuus ja orgaanisten lannoitteiden suuri tilavuus verrattuna mineraalilannoitteisiin. Haasteita tehokkaalle fosforin kierrätykselle ovat siis: - teknologia - taloudellisuus - lainsäädännön puute - asenteet ja mieltymykset - NK-lannoitteiden hinta sama kuin NPK-lannoitteiden

5 5 Mädätetyn lannan ja kasvimateriaalin mädätysjäännöksen typpilannoitusarvo Nitrogen fertilizer value of digestates from anaerobic digestion of animal manures and crops Peter Sørensen, Peter Mejnertsen, Henrik B. Møller, Tanska Tanskassa on asetettu tavoitteeksi, että luomutuotannossa v ei olisi enää sallittua käyttää lannoitteena tavanomaisesti tuotettua lantaa. Jatkossa suosittaisiin yhä enenemässä määrin biokaasutettua lantaa ja kasvimateriaalia. Lannan ammoniumtyppipitoisuus kasvaa mädätysprosessissa. Myös ph nousee, minkä seurauksena ammoniakkipäästöjen riski kasvaa. Tutkimuksessa verrattiin typpilannoitustasoja sian- ja nautakarjanlietteistä ennen ja jälkeen biokaasutuksen sekä mädätettyä kasvipohjaista materiaalia, jonka seassa oli hieman lantaa. Mädätysprosessi tehtiin 130 l astiassa. Mädätys oli termofiilinen ja viipymäaika 20 päivää. Mineraalilannoitteiden korvausarvo (MFRV) karjanlannalla käsitellylle ohralle kokonaistypen osalta kasvoi mädätysprosessin vaikutuksesta %:sta %:iin. Syysvehnän vastaavat arvot käsittelemättömällä lannalla olivat % ja mädätetylle lannalle %. Kasvimateriaalilla, mikä sisälsi pienen osan lantaa, oli korkea ammoniumtyppipitoisuus, noin % kokonaistypestä. Lannoitusarvo mädätetyllä kasvimateriaalilla oli huomattavasti korkeampi kuin käsittelemättömällä kasvimateriaalilla. Kasvien ravinteiden saatavuus sian- ja karjanlannasta kasvoi siis % mädätyksen jälkeen. Mädätetystä kasvimateriaalin kokonaistypestä 75 % oli kasveille saatavassa muodossa. Kotitalousjätteistä biokaasutettujen nestemäisten jätteiden lannoitusarvo Fertilizer value of liquid residues from household waste biogas production Anne Falk Øgaard, Annbørg Øverli Kristoffersen jatrond Knapp Haraldsen, Norja Kestävä ravinteiden käyttö sisältää niiden hyväksikäyttöä myös yhdyskuntajätteistä. Mädätetyn kotitalousjätteen NPK-ravinteiden suhde vaihtelee ja välillä. Fosforipitoisuus on alhainen muihin ravinteisiin nähden, joten se on erinomainen lannoite fosforirikkaille maille. Norjassa mädätetyn kotitalousjätteen lannoitusarvoa tutkittiin peltokokeilla. Vertailulannoitteina käytettiin mineraalilannoitteita ja karjanlantaa. Kasvatuskokeet tehtiin kolmella erilaisella maalajilla: moreeni-, hiekka- ja savimaalla. Moreenimaalla kasvatettiin kahtena vuonna kevätvehnää. Mädätysjäännöstä levitettiin niin, että kokonaistypen pitoisuus oli 80 kg/ha. Vertailuna käytettiin samaa mineraalilannoitteen typpimäärä (NPK ) sekä karjanlantaa ja kasvatusta ilman lannoitusta. Alhainen typpipitoisuus johtui luomuviljelyn säännöksistä. Hiekkamaalla kasvatettiin kahtena eri vuonna ohraa ja yhtenä vuonna kevätvehnää. Mädätysjäännöstä testattiin kahdella eri levitysmäärällä niin, että arvioidut kasvien saatavissa olevat typen määrä olivat 60 ja 120 kg/ha. Mädätetyn kotitalousjätteen kasveille käyttökelpoisen typen määrän arvioinnissa sovellettiin Norjassa lietelannalle yleisesti käytettyä menetelmää (85 % NH 4 -N

6 % orgaaninen N). Vertailuna käytettiin mineraalilannoitusta ja ilman lannoitusta olevaa kasvustoa. Savimaalla oli kasvatuskoe yhtenä vuonna ohralle. Kasvatuskokeessa testattiin kolmea eri kokonaistyppitasoa: 80, 120 ja 160 kg/ha. Vertailuna käytettiin mineraalilannoituksen typpitasoja 80 ja 120 kg/ha. Moreenimaan kasvatustuloksissa tuli esille, että satotulokset mädätetyllä kotitalousjätteellä eivät olleet yhtä hyvät kuin mineraalilannoitteella. Mädätettyä kotitalousjätettä vertaamalla karjanlantaan satotaso oli samalla tasolla tai hieman alhaisempi. Hiekkamaan satotulokset olivat hyvin alhaiset. Mineraalilannoituksella 120 kg N/ha satotulos oli vain 2,9-3,5 t/ha. Kahtena viimeisenä vuonna mädätetyn kotitalousjätteen arvioitu kasveille käytettävissä olevan typen määrä oli % kokonaistypen määrästä. Ensimmäisenä vuonna vastaava luku oli vain %. Ensimmäisenä koevuotena mädätetyn kotitalousjätteen satotulos oli kuitenkin kaikista suurin mineraalilannoitteisiin verrattuna. Tänä vuonna mädätetyn kotitalousjätteen ammoniumtyppi/kokonaistyppi -suhde oli alhaisin ja laskennallinen kasvien typen saatavuus oli myös alhainen. Kahtena seuraavana koevuotena mädätetyn kotitalousjätteen satotulokset olivat huomattavasti alhaisemmat kuin mineraalilannoituksen. Kasveille saatavissa olevan typen laskentakaava (85 % NH 4 -N + 10 % orgaaninen N) yliarvio todellista kasvien typen saatavuutta. Ammoniumtypen haihtuvuus on varmasti todellisuudessa ollut suurempi kuin arvioitu. Savimaan kasvatustuloksissa mädätetyn kotitalousjätteen lannoitustasolla 160 kg N/ha satotulos oli alempi kuin annattaessa mineraalilannoitusta 120 kg N/ha. Mädätetyn kotitalousjätteen kokonaistypen tehokkuus oli samaa tasoa kuin karjanlannalla, mutta alhaisempi kuin mineraalilannoitteella. Lisäksi kotitalousjätteen lannoitustehokkuus vaihteli paljon. Jäte hyödyksi sianlannan ravinteiden kustannustehokas kierrätys kasvien käyttöön Turning Waste to Asset Cost efficient recirculation of nutrients in pig manure to crop production Thorkild Q. Frandsen, Tanka Keskittyneiden karjantuotantoalueiden ravinnehuuhtoumat Itämereen on suuri huolenaihe. Siantuotanto on merkittävä typpi- ja fosforiravinteiden lähde. Vuonna 2009 käynnistettiin 10- vuotinen ohjelma vähentämään siantuotannosta aiheutuvia ravinnehuuhtoumia Itämereen. Ohjelmassa etsitään tehokkaita lannankäsittelymenetelmiä. Sianlannan mädätys yhdessä separoinnin kanssa vähentää ravinnekuormaa. Mädätyksen avulla lannan typpi muuttuu kasveille käyttökelpoisempaan muotoon. Kun taas separoinnin avulla fosforijae saadaan eroteltua omaksi jakeeksi ja voidaan käyttää fosforiköyhille alueille. Tuloksien mukaan kannattavuus biokaasun tuotantoon sianlannasta, mikä samanaikaisesti vähentää ravinnehuuhtoumia, on alhainen. Kannattavuutta voidaan parantaa lisäämällä biokaasulaitoksen syötteeksi muiden eläinten lantoja sekä muita maatalouden sivutuotteita.

7 7 Eläinten lietteen happamoittaminen ja vaikutukset ammoniakkipäästöihin Acidification of animal slurry and succeeding effect on ammonia emission following land spreading Tavs Nyord, Tanska Lietteen happamoittamista on käytetty ammoniakkipäästöjen vähentämiseen navetoissa ja lannan varastoinnissa. Tanskalainen Biocover A/S on kehittänyt vuonna 2010 uuden happamoittamissysteemin (SyreN). Menetelmä perustuu rikkihapon lisäämiseen lietteen sekaan juuri ennen sen levittämistä maaperään. Rikkihapon lisäys alentaa ph:ta ja vähentää ammoniakkipäästöjä. Happamoitetun lietteen ja käsittelemättömän lietteen ammoniakkipäästöjä tutkittiin. Kolme koetta tehtiin syysvehnälle, joissa käytettiin sianlietettä ja kaksi koetta laidunheinälle, jossa levitettiin karjanlantaa. Ammoniakkipäästöt mitattiin neljästä eri käsittelystä: 1) letkumenetelmä (vertailumenetelmä), 2) kiekkoruiskutus maaperään, 3) navetan happamoitettu liete (Infarmin menetelmä) ja 4) pellolla happamoitettu liete (SyreN menetelmä). Ammoniakkipäästöt mitattiin mikrometeorologisella -mittausmenetelmällä. Koeruudut olivat 36 m x 36 m kokoisia ja sijaitsivat vähintään 100 m etäisyydellä toisistaan. Päästöjen mittausaika oli vähintään 5 päivää. Letkumenetelmän (vertailumenetelmä) ammoniakkipäästöt olivat huomattavasti suuremmat kuin muiden menetelmien. Ammoniakkihäviöt olivat pellolla happamoitetulle lietteelle huomattavasti suuremmat kuin navetassa happamoitetulla lietteellä. Tämä todennäköisesti johtuu pellolla happamoitetun lietteen korkeammasta ph:sta joidenkin mittausten osalta. Tanskan ympäristökeskus on hyväksynyt molemmat happamoittamistekniikat yhdessä lietteen ruiskuttamisen kanssa maaperään ammoniakkipäästöjen vähentämismenetelmiksi karjanhoidossa. Lietteen ruiskutus maaperään on ollut Tanskassa lakisääteinen vaatimus joillekin viljelykasveille vuoden 2011 alusta alkaen. POSTERIT: Kasvihuonekaasupäästöjen vähennys jätevesilietteestä Ruotsissa Reduction of greenhouse gas emissions from sewage sludge management in Sweden Agnes Willén, Håkan Jönsson, Lena Rodhe ja Mikael Pell, Ruotsi Ruotsin ympäristön laatutavoite on, että vuoteen 2015 mennessä ainakin 60 % jäteveden fosforista saadaan takaisin maaperään. Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto ehdotti lakia, että takaisin maaperään sijoitettava jätevesiliete pitää puhdistaa. Paras tapa jätevesilietteen käytölle sisältää energian, ravinteiden ja orgaanisen materiaalin hyötykäytön. Jätevesilietteen varastoinnilla on suuri vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin. Jos Ruotsin kaikki jätevesiliete varastoidaan yhden vuoden ajan, ihmisen toiminnasta aiheutuvat dityppioksidipäästöt kasvavat tonnia, mikä vastaa 5 %:a. Metaanipäästöt kasvavat 690 tonnilla, mikä vastaa 0,2 %:a. Suurimmat tekijät, mitkä vaikuttavat varastoinnin aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen määrään, ovat lämpötila, varastointiaika ja materiaalin hajoavuus. Lannan ja lietteen sijoittaminen suoraan maaperän sisälle vähentää ammoniakkipäästöjä. Kuitenkin tällöin edistetään denitrifikaatiota ja siksi dityppioksidipäästöt lisääntyvät.

8 8 Jätevesilietteen fosforin lyhyen aikavälin vaikutukset Kasvihuonekaasupäästöjen tutkimus käyttäen raudalla, alumiinilla ja kalkilla käsiteltyä lietettä Short-Term Effects of Phosphorus in Sewage Sludge A Greenhouse Study Using Sludge Treated with Iron, Aluminum and lime Sofia Sundin, Ruotsi Raudalla, alumiinilla ja kalkilla käsitellyn jätevesilietteen fosforin saantia kasveille testattiin hiekkaisella maalla kahdella eri ph-tasolla. Jätevesilietettä levitettiin niin, että fosforin määrä vastasi 12 kg/ha. Jätevesiliete levitettiin maahan 10 viikkoa ennen rairuohon kylvöä. Vertailuna käytettiin mineraalilannoitteita 0, 6 ja 12 kg P/ha. Kalkitun jätevesilietteen ph oli 7,2 ja kalkitsemattoman 6,2. Rairuoho leikattiin kahdesti ja lehtimateriaalista analysoitiin kuiva-aineen paino sekä typpi- ja fosforipitoisuudet. Maasta analysoitiin ph. Sato kuiva-aineena ja fosforin ottokyky olivat korkeammat niillä kasveilla, joille ei annettu kalkkikäsittelyä. Syynä tähän voi olla fosforin tehokkaampi sitoutuminen kalsiumiin korkeamman ph:n takia. Alumiinilla ja raudalla käsitellyn lietteen satotulokset olivat korkeammat kuin kalkitun lietteen. Jätevesilietteen fosforin lyhyenaikavälin tehokkuus on % mineraalilannoitteen tehokkuudesta. Typen ja fosforin tuottostandardit karjan eritteille Output standards for N and P in livestock excreta Lars Nesheim, Norja Maatalouden lanta on suurin typpi- ja fosforipäästöjen lähde. Karjan eritteet ovat merkittävä ilmakehän ammoniakkipäästöjen lähde. Maatalouden ravinnepäästöjen vähentämiseksi pitäisi olla luotettavat typen ja fosforin tuottostandardit. Norjassa karjan eritteiden tuottovaatimusta ei ole päivitetty 15 vuoteen. Tänä aikana on tapahtunut paljon muutoksia maataloudessa. Esimerkiksi lehmän maidontuottokyky on kasvanut huomattavasti. Typen ja fosforin tuottostandardeja on määritetty mm. Norjassa, Tanskassa, Iso-Britanniassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Keskimääräisellä lehmän maidon vuosituotannolla kg typpeä muodostuu 103 kg. Norjassa tämä typen muodostuminen on matalampi kuin muissa maissa on laskettu. Norjassa arvioitu fosforin muodostuminen lypsykarjalla on 14,8 kg/v, kun lehmä tuottaa maitoa kg. Ruotsissa on arvioitu samansuuntainen taso fosforin muodostumiselle. Tanskassa ja Sveitsissä arviot fosforin osalta ovat suuremmat. Typen ja fosforin tuottostandardit erityyppisten karjaeläinten osalta pitäisi päivittää kaikissa Skandinavian maissa. Kasviravinteiden online-mittaus lietelannasta ja mädätysjäännöksestä Online measurement of plant nutrients in liquid manure and digestate Kjell Gustafsson ja Bo Stenberg, Ruotsi Eläinten lannan ja biokaasulaitoksen mädätysjäännöksen kuiva-ainepitoisuudet sekä kasviravinteiden pitoisuudet vaihtelevat paljon. Vaihtelu johtuu monista eri tekijöistä, kuten

9 9 eläimestä, eläimelle syötettävästä rehusta ja biokaasulaitoksen syötteestä. Kasviravinteiden vaihtelu typen, fosforin ja kaliumin osalta voi olla 75 % keskiarvosta. Kun tarkka kasviravinteiden määrän tiedetään, vältytään liialliselta lannoittamiselta ja ravinnehäviöltä. NIR (Near Infrared Reflection) -mittausta käytetään yleisesti laboratorioissa viljan ja rehun laadun määrittämisessä. NIR-menetelmää käytetään myös arvioimaan kasviravinteita lietelannasta. Nyt NIR-menetelmää kehitetään kasviravinteiden online-mittaukseen lietelannan levityksen yhteydessä. Saksalaisen yrityksen Tec5 NIR-menetelmällä analysoitiin 23 karjan- ja sianlannan 100 litran erää. NIR-mittauksen jälkeen eristä otettiin 1 litran näytteet ja ne lähetettiin analysoitavaksi. Näytteistä analysoitiin kuiva-ainepitoisuus, kokonaistyppi, ammoniumtyppi, fosfori, kalium, magnesium, tuhkapitoisuus ja C/N-suhde. Tulokset osoittivat, että kuiva-ainepitoisuus ja kokonaistypen tulokset pitivät hyvin paikkaansa. Ammoniumtypen tuloksin luotettavuus ei ollut hyvä ja fosforin tuloksien luotettavuus oli keskinkertainen. Online-mittauksen kehittäminen jatkuu ja mittausmenetelmää testataan biokaasulaitoksen mädätysjäännökselle.