KANNANOTTO VÄHEMMISTÖJEN KIELIKOULUTUKSESTA. Kieliverkosto

Transkriptio

1 KIELIPARLAMENTTI 2013 KANNANOTTO VÄHEMMISTÖJEN KIELIKOULUTUKSESTA Kieliverkosto

2 KANNANOTTO VÄHEMMISTÖJEN KIELIKOULUTUKSESTA Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Tämä koskee niin kansallisia kieliä kuin myös muita Suomessa käytettyjä kieliä. Miten kielelliset oikeudet toteutuvat? Miten kielivähemmistöön kuuluva henkilö saa koulutusta omasta kielestään tai omalla kielellään? Miten monikielisyys huomioidaan opettajankoulutuksessa? Entä miten yhteiskunnassa suhtaudutaan monikielisyyteen? Näitä kysymyksiä pohdittiin valtakunnallisessa Kieliparlamentissa, jossa oli koolla valtion ja kuntien viranomaisia, yhdistysten ja järjestöjen edustajia, koulutuksen tarjoajia, opettajia sekä tutkijoita. Kieliparlamentin järjestivät Kielikoulutuspolitiikan verkosto ja Kotimaisten kielten keskus. Tämä kannanotto pohjautuu Kieliparlamentin työskentelyyn, ja siinä tarkastellaan vähemmistöjen kielikoulutusta yksilön, koulutuksen ja yhteiskunnan näkökulmasta.

3 Kielivähemmistöön kuuluvan yksilön näkökulma Suomi on viime vuosikymmenien aikana muuttunut yhä monikielisemmäksi ja monikulttuurisemmaksi. Myös tietoisuus monikielisyydestä on kasvanut niin perheissä, koulutuksessa kuin yhteiskunnassakin. Yksilön monikielisyys ei enää herätä kummeksuntaa, ja asenteet monikielisyyttä kohtaan ovat tulleet myönteisemmiksi. Monikielisyyden merkitys yksilölle tiedostetaan, mikä ilmenee lainsäädännössä ja ohjaavissa asiakirjoissa, kuten esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa. Myös koulutuksen järjestäjillä on enemmän asiantuntemusta ja resursseja vähemmistöjen kielikoulutukselle. Yksilöllä on oikeus olla monikielinen, ja hänen tarpeensa tunnistetaan ainakin periaatteessa ja paperilla. Yksilöä ei kuitenkaan kuulla riittävästi häntä koskevissa kielikoulutuksen päätöksissä. Tämä ilmenee esimerkiksi oman äidinkielen opetuksen järjestelyissä, jotka vaihtelevat alueellisesti, kieliryhmittäin ja koulutusasteittain. Lisäksi vähemmistöjen kielikoulutuksen jatkumoon tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota. Monikielisyyden on läpäistävä koko opinpolku, ja äidinkielen tarpeiden ja toteutuksen on kohdattava jo varhaiskasvatuksessa. Myös yksilöä on edelleen kannustettava arvostamaan omaa kieltään. KEHITETTÄVÄÄ Kehitetään monikielistä opinpolkua lainsäädännöstä ja ohjaavista dokumenteista käytäntöihin. Vastuutahot: opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, kunnat, oppilaitokset Velvoitetaan varhaiskasvatus kiinnittämään huomiota lapsen monikielisyyteen. Vastuutahot: opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, kunnat, varhaiskasvatuksen toimijat Mahdollistetaan kahden tai useamman äidinkielen rekisteröinti. Vastuutahot: oikeusministeriö, maistraatit Lisätään perheiden tietoisuutta monikielisyydestä ja yksilön oikeudesta omaan kieleen. Vastuutahot: neuvolat, päiväkodit, koulut, järjestöt

4 KEHITETTÄVÄÄ Määritellään kelpoisuusehdot oman äidinkielen opettajille. Kielivähemmistöjen koulutuksen näkökulma Kielivähemmistöjen näkökulmasta on myönteistä, että esi- ja perusopetuksessa järjestetään oman äidinkielen opetusta ja koulun opetuskielen opetusta, ja koulussa pyritään tukemaan monikieliseksi kasvamista. Huolestuttavaa kuitenkin on, että opettajakelpoisuuksia ei ole määritelty esimerkiksi oman äidinkielen opettajille. Lisäksi oman äidinkielen opetusta järjestetään ns. täydentävänä opetuksena, mikä hankaloittaa sen käytännön toteuttamista. Kielivähemmistöjen kouluttajat saattavat jäädä marginaaliin, mikä ei edistä yksilöiden tai yhteiskunnan monikielisyyttä. Usein kielivähemmistöjä kuullaan koulutuksen suurista linjoista päätettäessä. Monesti heidän roolinsa on kuitenkin jäänyt kommentoijan rooliksi, eikä heitä ole otettu varsinaiseen kehittämiseen täysipainoisesti mukaan. Oman äidinkielen opettaja voi toimia monialaisesti oppilaiden omakielisenä opettajana, oman äidinkielen opettajana tai kielenopettajana muillekin oppilaille. Vastuutaho: opetus- ja kulttuuriministeriö Järjestetään oman äidinkielen opettajankoulutusta mahdollisimman pikaisesti. Tämä mahdollistuu kelpoisuusehtojen määrittelyn myötä. Vastuutahot: opetus- ja kulttuuriministeriö, opettajankoulutuslaitokset Sisällytetään oma äidinkieli oppimääräksi perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Lisätään resursseja oman äidinkielen opetuksen järjestämiseksi myös varhaiskasvatuksessa, esi- ja alkuopetuksessa sekä toisen asteen koulutuksessa. Vastuutahot: Opetushallitus, päiväkodit, oppilaitokset Kehitetään vähemmistökielten opetusmuotoja, kuten esimerkiksi verkko-, etä- ja monimuoto-opetusta. Vastuutahot: Opetushallitus, oppilaitokset, kustantamot, järjestöt, opettajankoulutuslaitokset Lisätään suomenkieliseen opettajankoulutukseen enemmän monikielisyyttä tiedostavia ja tukevia valmiuksia. Lisäksi nostetaan esille ajatusta, että kaikki opettajat ovat kielikasvattajia ja kieltenopettajia. Vastuutahot: opettajankoulutuslaitokset, oppilaitokset, opettajajärjestöt Koulutetaan lisää vähemmistökielisiä erityisopettajia. Vastuutahot: opettajankoulutuslaitokset Otetaan kielivähemmistöt mukaan kasvatuksen, opetuksen ja koulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Vastuutahot: opetus- ja kulttuuriministeriö, Opetushallitus, kunnat, oppilaitokset

5 Yhteiskunnan ja työelämän näkökulma Yhteiskunnan näkökulmasta on myönteistä, että erityisesti päättäjien kielitietoisuus on lisääntynyt. Vähemmistökielille on laadittu elvytysohjelmia, luotu seurantajärjestelmiä ja vahvistettu kansainvälisiä sitoumuksia. Myönteistä on myös se, että julkisten palvelujen tarjoajat ovat alkaneet ottaa huomioon kielellisiä kysymyksiä palvelujen kehittämisessä. Monet julkiset ja yksityiset organisaatiot, esimerkiksi yritykset ja sairaalat, ovat laatineet hyviä käytäntöjä monikielisyyden tueksi. Kolmas sektori (esim. järjestöt, yhdistykset) ja verkostot (esim. ajatushautomot) tarjoavat mahdollisuuksia järjestää toimintaa vähemmistökielisille. Niiden voimavaroja tulisi hyödyntää nykyistä enemmän. Myös median rooli vähemmistökielten tarpeiden tunnistamisessa ja vahvistamisessa on merkittävä. Vaikka yhteiskunnan ja työelämän kieliasenteissa on tapahtunut muutosta parempaan suuntaan, monikielisyyteen saatetaan edelleen suhtautua kielteisesti. Vähemmistökielten asetelma voi tällöin polarisoitua: kielet asetetaan toisiaan vastaan sen sijaan, että ymmärrettäisiin niiden tukevan toisiaan. Siksi asennetyötä ja yhteistoimintaa tarvitaan vielä enemmän, jotta yhteiskunta ja työelämä osaisivat tunnistaa ja hyödyntää monikielisyyden tarjoamia resursseja niin päätöksenteossa, palvelujen tarjonnassa kuin erilaisissa työyhteisöissäkin. Kehitettävää Luodaan kielitietoisuuden lisäämiseksi kielistrategiapaketti yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioille, järjestöille ja yhdistyksille. Paketin avulla ohjeistetaan, miten työpaikan kieli-ilmastoon ja asenteisiin vaikutetaan niin, että monikielisyys muuttuu työyhteisön voimavaraksi. Vastuutahot: oikeusministeriö, vähemmistövaltuutettu, Kotimaisten kielten keskus, kielipolitiikan asiantuntijat yliopistoissa, kielivähemmistöjen edustajat Luodaan kolmannelle sektorille ja verkostoille paremmat taloudelliset mahdollisuudet järjestää toimintaa kielivähemmistöille yhteistyössä julkisen sektorin kanssa. Vastuutahot: ministeriöt, raha-automaattiyhdistys, kunnat

6 Kieliverkosto tuo yhteen kielikoulutuksen toimijoita, lisää tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta ja vaikuttaa kielikoulutusta koskeviin päätöksiin Suomessa. Verkoston toimintaa rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö, ja sitä koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Kotimaisten kielten keskus eli Kotus on valtakunnallinen kielen asiantuntijalaitos, joka huoltaa ja tutkii suomea ja ruotsia sekä koordinoi saamen kielten, romanikielen ja viittomakielten lautakuntien työtä.

7 Kieliverkosto