Tuman lamiinit ja niihin liittyvät taudit
|
|
- Tarja Nieminen
- 7 vuotta sitten
- Katselukertoja:
Transkriptio
1 Katsaus Pekka Taimen, Hannu Kalimo ja Markku Kallajoki Tumallisten solujen tumalevyn eli laminan luultiin pitkään olevan vain tuman muotoa tukeva rakenne. Viime vuosien tutkimukset ovat kuitenkin paljastaneet, että levy ja siihen sitoutuvat proteiinit ovat mukana myös monissa tumansisäisissä tapahtumissa. Samaan aikaan näitä proteiineja koodittavista geeneistä on löydetty virheitä, jotka aiheuttavat ensisijaisesti lihas-, rasva- ja luukudokseen kohdistuvia perinnöllisiä sairauksia. Käsittelemme tuman lamiineja ja niihin liittyviä sairauksia sekä pohdimme nykytiedon perusteella kliinisiin oireisiin johtavia tautimekanismeja. S olulimaa ja tumansisäisiä rakenteita erottaa toisistaan kahden lipidikalvon muodostama tumakalvo. Eläinsoluissa tumakalvon sisäpintaa verhoaa lisäksi tumalevy (nuclear lamina). Tumakalvo, tumalevy ja tumahuokoset muodostavat yhdessä tumakotelon (nuclear envelope) (kuva 1). Tumalevy rakentuu lähes täysin säikeitä muodostavista tuman proteiineista lamiineista. Tähän mennessä lamiinigeeni tai -geenejä on löydetty kaikista tutkituista eläimistä, ja niiden lukumäärä on suhteessa eliön kehitysasteeseen: laakamadolla on yksi, banaanikärpäsellä kaksi ja ihmisellä kolme lamiinigeeniä (LMNA, LMNB1 ja LMNB2), jotka paikantuvat lokuksiin 1q11-21, 5q23-31 ja 19p13. Ihmisen lamiinit jaetaan rakenteensa perusteella A- ja B-tyyppiin. Kaikki A-tyypin lamiinit (A, C, A 10 ja C2) ovat LMNA-geenin vaihtoehtoisia silmukointituotteita, kun taas B-tyypin lamiinia B1 koodittaa LMNB1-geeni ja lamiineja B2 Kuva 1. Kaavio solun tumakotelon rakenteesta. Duodecim 2004;120:
2 ja B3 LMNB2-geeni. B-tyypin lamiineja on kaikissa elimistön soluissa, mutta A-tyypin lamiinien ilmentyminen liittyy tiettyihin yksilönkehityksen tai erilaistumisen vaiheisiin (Burke ja Stewart 2002). Lamiinien rakenteessa voidaan erottaa non-helikaaliset amino- ja karboksiterminaaliset päät, joiden väliin jää pitkä α -helikaalinen osa (kuva 2). Lamiinit kuuluvat solun välikokoisia säikeitä muodostaviin proteiineihin, jotka voivat muodostaa homodimeerirakenteita sekä aminoja karboksiterminaalisten päiden yhdistyessä pitkiä säierakenteita (kuva 2) (Aebi ym. 1986). Lopullinen tumalevy muodostuu lamiinisäikeiden sitoutuessa toisiinsa kolmiulotteisiksi rakenteiksi. Useat tuman sisäkalvon proteiinit sitoutuvat edelleen lamiineihin tai kromatiiniin tai molempiin. Näistä kliinisesti tärkein on A-tyypin lamiineihin sitoutuva emeriini. Eri kehitysasteisten eläinlajien geenien vertailu on osoittanut, että lamiinit ovat toimineet evoluution aikana pohjana kaikille välikokoisille säikeille. Lamiinien tehtävät Interfaasisolussa tumalevyn on ajateltu tukevan tuman muotoa. Mitoosin alussa sykliinistä riippuvainen kinaasi (p34 cdc2 ) fosforyloi lamiinit, mikä johtaa säierakenteiden depolymerisaatioon ja lamiinien vapautumiseen liukoisessa muodossa sytoplasmaan. Vastaavasti mitoosin loppuvaiheen defosforylaatio saa aikaan tumalevyn uudelleen järjestymisen. Apoptoosin aikana kaspaasiproteaasit pilkkovat lamiineja, mikä johtaa tumalevyn rypistymiseen ja hajoamiseen (kuva 3) (Taimen ja Kallajoki 2003). Lamiinien pilkkoutuminen onkin edellytys tuman hajoamiselle apoptoosin aikana (Ruchaud ym. 2002). Lamiinit ovat mukana myös monissa muissa tuman välttämättömissä toiminnoissa, kuten kromatiinin järjestymisessä, DNA:n replikaatiossa, lähetti-rna:n muokkauksessa ja geenien ilmentymisen säätelyssä (Burke ja Stewart 2002). Tätä tukevat tutkimustulokset, joiden mukaan lamiineja on myös tuman keskiosassa. A- ja B- tyypin lamiinien tehtävissä näyttää lisäksi olevan eroja: LMNB1- ja LMNB2-geenien ilmentymisen esto RNA-interferenssi-menetelmällä (RNAi) laukaisee soluissa apoptoosin, mutta LMNA-geenin esto ei sen sijaan vaikuta solun elinkykyyn (Harborth ym. 2001). Ilmeisesti B- tyypin lamiinit ovat solun rakenteelle välttämättömiä, kun taas A-tyypin lamiinit ovat mukana geenien ilmentymisen säätelyssä ja muissa tuman monimutkaisemmissa toiminnoissa. Kuva 2. Kaavio LMNA-geenin rakenteesta ja todennäköinen malli lamiinimolekyylien kiinnittymisestä toisiinsa. Geenin siniset eksonialueet kuvaavat proteiinin amino- tai karboksiterminaalista osaa koodittavia alueita ja punaiset α -helikaalista osaa koodittavia. Purppura kuvaa lamiini A:lle spesifistä ja vihreä lamiini C:lle spesifistä eksonialuetta ja harmaa kuvaa transloitumatonta eksonialuetta. 800 P. Taimen ym.
3 Laminopatiat ja emerinopatia Lihaskudoksen taudit luvulla löydettiin useita perinnöllisiä sairauksia, joiden taustalla on virhe lamiineja tai lamiineihin sitoutuvaa proteiinia koodittavassa geenissä (taulukko). Näistä taudeista ensimmäinen, X-kromosomissa periytyvä Emery Dreifussin lihasdystrofia (XL-EDMD), kuvattiin jo vuonna EDMD osoittautui kuitenkin heterogeeniseksi taudiksi, koska samanlainen taudinkuva saattoi periytyä myös autosomissa sekä vallitsevasti (AD- EDMD) että peittyvästi (AR-EDMD). EDMD:n kokonaiskuva selvisi vasta 1990-luvulla, kun yhteys emeriiniä koodittavaan STA-geeniin (Bione ym. 1994) ja edelleen LMNA-geeniin (Bonne ym. 1999) osoitettiin. Yleisimmässä EDMD:ssä emerinopatiassa (XL-EDMD) mutaatiot paikantuvat STA-geenin lokukseen Xq28. STA:n mutaatioita tunnetaan nykyään yli 70. Autosomaalinen vallitseva (AD-EDMD) ja erittäin harvinainen autosomaalinen peittyvä muoto (AR- EDMD) puolestaan aiheutuvat mutaatioista LMNA-geenissä eli ne kuuluvat laminopatioihin (Raffaele Di Barletta ym. 2000). Emery Dreyfussin lihasdystrofioiden oireet voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen. Alussa kehittyy lihaskontraktuuria, useimmiten pohjelihaksiin, minkä vuoksi potilas kävelee varpaillaan. Toisessa vaiheessa ilmenee pohkeitten ohella hartiaseudun ja olkavarsien etenevää lihasheikkoutta ja lihasten surkastumista. Kolmannessa vaiheessa osa potilaista saa kardiomyopatian, joka johtaa sydämen vajaatoimintaan ja johtumishäiriöihin, jopa äkkikuolemaan jo nuorella iällä. Usein joudutaan asentamaan tahdistin. Oireiden keskimääräinen ilmaantumisikä on neljä vuotta, ja oireiden vaikeusaste vaihtelee runsaasti jopa saman mutaation omaavien yksilöiden välillä. LMNA-geenin virhe voi aiheuttaa kaksi muutakin lihaskudosta vaurioittavaa laminopatiaa: tyypin 1B lantio-hartialihasdystrofian (limb girdle muscular dystrophy associated with atrioventricular conduction disturbances, LGMD1B) (Muchir ym. 2000) ja laajentavan kardiomyopatian, johon liittyy johtumishäiriöitä (dilated cardiomyopathy with conduction system Kuva 3. Tumalevyn hajoaminen mitoosin aikana ja rypistyminen apoptoosissa. A ja B) Immunofluoresenssikuvat mitoottisesta ja kahdesta välivaiheen MCF-7-rintasyöpäsolusta. Lamiini B -värjäys (A) osoittaa, että tumalevy on hajonnut solulimaan nuolen osoittamassa mitoottisessa solussa. DNA-värjäyksessä (B) nähdään jakautuvan solun tiivistyneet kromosomit. C ja D) Konfokaalimikroskooppikuva kohdunkaulan apoptoottisesta ja välivaiheen HeLa-syöpäsolusta. Lamiinien A ja C värjäys (C) osoittaa, että tumalevy on rypistynyt nuolen osoittamassa apoptoottisessa solussa. Valomikroskooppikuvassa (D) näkyy apoptoosille tyypillistä solukalvon»kuplimista» (membrane blebbing). Kuva 4. Lihasbiopsianäyte XL-EDMD-potilaasta ja terveestä verrokista. Verrokin lihassyiden tumat värjäytyvät positiivisesti emeriinivasta-aineella (A, ruskeat). Potilaan lihassyiden tumat eivät värjäydy vasta-aineella vaan ainoastaan vastavärillä siniseksi (B). Immunoperoksidaasivärjäys, hematoksyliinivastaväri. 801
4 Taulukko. Tumalevytaudit ja niihin liittyvät mutaatiot. Tauti Mutatoitunut geeni Tunnetut mutaatiot (aminohappo + kodonin nro) Emery Dreifussin lihasdystrofia, auto- LMNA Q6X, R25P, A43T, Y45C, R50P, R50S, I63S, R89C, somaalinen vallitseva (AD-EDMD) E112, R133P, T150P, R196S + LQT , H222P, tai peittyvä (AR-EDMD) H222Y (AR-EDMD), G232E, R249Q, K261, Q294P, R336Q, E358K, M371K, G381A, R386K +/- FS, R453W, N456I, N456K, I469T, W520S, R527P, T528K, L530P, R624H (peittyvä) Emery Dreifussin lihasdystrofia, X-kromo- STA yli 70 erityyppistä mutaatiota (ks. Bonne 2002) somaalinen muoto (XL-EDMD) Lantio-hartialihasdystrofia, tyyppi 1B (LGMD1B), LMNA K208, R377H, Y481H, 536 FS autosomaalinen vallitseva Laajentava kardiomyopatia (DCM), auto- LMNA R60G, L85R, R89L, N195K, E203G, E203K, R225X, somaalinen vallitseva 320 FS, 321 FS, 466 FS, R571S, S573L, R644C Familiaalinen osittainen lipodystrofia (FPLD), LMNA V440M (peittyvä), G465D, R482W, R482L, R482Q, autosomaalinen vallitseva K486N, R582H, R584H Charcot Marie Toothin oireyhtymä tyyppi 2B1 LMNA R298C (CMT2B1), autosomaalinen peittyvä Mandibuloakraalinen dysplasia, autosomaalinen LMNA R527H peittyvä Hutchinson Gilfordin progeriaoireyhtymä, LMNA E145K, G608G (GGC>GGT), G608S autosomaalinen vallitseva (de novo -mutaatioita) Pelger Huëtin anomalia, autosomaalinen vallitseva LBR 167 FS, IVS13-2A>G, R377X, 392 FS, IVS11+1G>A, W436X, IVS del, IVS2-2A>G Greenbergin skeletaalinen dysplasia, auto- LBR emäkset (TCTTCTA>CTAGAAG) somaalinen peittyvä Geenit: LMNA = lamiinit A ja C, STA = emeriini, LBR = lamiini B -reseptori. Peittyvällä mutaatiolla tarkoitetaan tässä taulukossa mutaatioita, jotka aiheuttavat vakavan kliinisen kuvan esiintyessään samanaikaisesti jonkin toisen mutaation kanssa (yhdistelmäheterotsygootti). Pelkkä kyseinen mutaatio ei aiheuta kantajalle oireita. = deleetio, FS = lukukehyksen muutos (frame shift), X = nonsense-mutaatio, IVS = silmukointikehyksen rikkova mutaatio (intervening sequence). disease, DCM) (Fatkin ym. 1999). LGMD1B:n ja DCM:n taudinkuvat eroavat siinä määrin AD- EDMD- ja AR-EDMD-laminopatioista, että niitä pidetään erillisinä sairauksina, vaikka näiden kaikkien kliiniset oireet ovatkin samankaltaisia. LGMD1B:n pääasiallinen oire on raajojen etenevä lihasheikkous ja yleensä potilaille kehittyy sydämen rytmi- ja johtumishäiriöitä. Emery Dreyfussin lihasdystrofioista poiketen potilailla ei kuitenkaan esiinny lihaskontraktuuria. DCM:n hallitsevat oireet ovat nuorella iällä alkava sydämen kammioiden laajeneminen ja epätäydellinen supistuminen. EDMD:n tavoin LGMD1B- ja DCM-potilailla on selvästi lisääntynyt sydänperäisen äkkikuoleman riski. Muita kudoksia vaurioittavat laminopatiat. Rasvakudos on toinen LMNA-geenin mutaatioiden kohdekudos. Dunniganin tyypin familiaalinen osittainen lipodystrofia (FPLD) aiheutuu pistemutaatioista eksoneissa 1, 8 ja 11 (Shackleton ym. 2000). Tyypillisesti sairaus havaitaan murrosiässä raajojen ja pakaroiden alueen ihonalaisen rasvakerroksen häviämisenä sekä rasvan kertymisenä niskan, selän ja kasvojen alueelle, 802 P. Taimen ym.
5 mikä saa aikaan cushingtyyppisen ilmiasun. Potilailla on hypertriglyseridemia ja hyperinsulinemia, mikä johtaa edelleen insuliiniresistenssiin ja tyypin 2 diabetekseen. Vain harvoilla potilailla esiintyy kliinisesti todettavia lihasoireita. Lihas- ja rasvakudoksen lisäksi LMNA-geenin mutaatio voi vaurioittaa hermostoa. Charcot Marie Toothin oireyhtymä tyyppi 2B1 (CMT2B1) on neuropatia, jossa todetaan isojen aksonien demyelinisaatiota ja degeneraatiota sekä motorisissa että sensorisissa hermoissa (De Sandre-Giovannoli ym. 2002). Pääasiallinen oire on etenevä, raajoihin painottuva lihasheikkous ja lihasten surkastuminen. Jänneheijasteet ovat selvästi vaimentuneet tai ne eivät tule esiin ollenkaan. Edellisten lisäksi on kuvattu kaksi muuta sairautta, joiden taustalla on aiemmin kuvaamaton LMNA-geenin mutaatio. Mandibuloakraalinen dysplasia on sairaus, johon liittyvät syntymänjälkeinen kasvun hidastuminen, niskan ja kasvojen alueen kehityshäiriöt, luuston epämuodostumat (mandibulaarinen ja klavikulaarinen hypoplasia, akro-osteolyysi) sekä ihon läiskämäinen pigmentaatio. Kaikilla tutkituilla potilailla on todettu sama pistemutaatio lamiinien A ja C karboksiterminaalisessa päässä (Novelli ym. 2002). Hutchinson Gilfordin progeriaoireyhtymän (HGPS) yhteys LMNA-geenin mutaatioon selvisi vasta tätä katsausta kirjoitettaessa (De Sandre-Giovannoli ym. 2003, Eriksson ym. 2003). Tauti johtaa varhaisessa lapsuudessa kasvuhäiriöihin, alopesiaan ja sklerodermaa muistuttaviin ihomuutoksiin. Potilaille kehittyy vaikea valtimokovettumistauti etenkin sepelvaltimoihin ja aivojen alueen valtimoihin, mikä johtaa kuolemaan keskimäärin 13 vuoden iässä. Muut tumalevyyn liittyvät taudit Lamiinien A ja C ja emeriinin lisäksi tumalevyn alueelta on löydetty kolmas proteiini, jota koodittavan geenin mutaatio aiheuttaa kliinisen sairauden. Lamiini B -reseptoriin (proteiini, joka sitoutuu B-tyypin lamiineihin ja kromatiiniin) liittyvä mutaatio saa aikaan Pelger Huëtin anomalian (Hoffmann ym. 2002) ja Greenbergin skeletaalisen dysplasian (Waterham ym. 2003). Pelger Huëtin anomalian tyyppilöydös on tuman ja kromatiinin epänormaali järjestyminen veren lohkotumaisissa leukosyyteissä. Heterotsygooteilla tauti ilmenee ainoastaan verenkuvan muutoksina, kun taas homotsygooteilla esiintyy lisäksi älyllistä kehitysvammaisuutta, luuston kehityshäiriöitä (mm. mikrokefalia ja lyhyet kämmenluut) ja epilepsiaa. Greenbergin skeletaalinen dysplasia on kondrodystrofia, joka johtaa homotsygooteilla ruston ja luuston vaikeaan kalsifikaatiohäiriöön ja sikiön kuolemaan jo raskauden aikana. Sairausmekanismit Vaikutukset tuman rakenteeseen. Vaikka tietämys tumalevyn rakenteesta ja eri proteiinien tehtävistä on viime vuosina lisääntynyt runsaasti, lamino- ja emerinopatioiden molekyylitason patogeneesi on edelleen epäselvä. Suurin hämmästyksen aihe on, miksi mutaatio tumalevyn proteiinia koodittavassa geenissä saa aikaan oireisia muutoksia pääasiallisesti vain lihas-, luu- ja rasvakudoksessa, vaikka näitä proteiineja on lähes kaikissa elimistön soluissa. Yhtenä vaihtoehtona pidetään sitä, että mutatoituneiden proteiinien kyky tukea tuman rakennetta on heikentynyt. Tämä voi johtaa soluvaurioihin ja kliinisiin oireisiin niissä kudoksissa, joissa solut joutuvat erityisen kovalle rasitukselle (esim. lihaskudoksessa). Toisaalta tämä ei selitä sitä, miksi potilailla esiintyy muutoksia rasvakudoksessa mutta ei esimerkiksi sileälihaskudoksessa. Apoptoosin aikana kaspaasiproteaasit pilkkovat lamiineja. On mahdollista, että tietyt mutaatiot lamiinimolekyyleissä herkistävät soluja apoptoosille ja saavat aikaan lisääntynyttä solutuhoa. Mikroskooppitutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä teoriaa, sillä esimerkiksi EDMDpotilailta otetuissa lihasbiopsianäytteissä ei todeta lisääntynyttä apoptoosia. Vaikutukset geenien ilmentymiseen. Lamiini A sitoutuu mm. geenien ilmentymistä sääteleviin retinoblastoomaproteiiniin ja»sterol response element binding protein 1:een». Jälkimmäinen on rasvasoluille spesifinen transkriptiotekijä, joten muutokset rasvakudoksessa saattavat välittyä tätä kautta. Lamiinien tiedetään myös sitou- 803
6 tuvan heterokromatiiniin eli DNA-jaksoihin, jotka kiinnittyvät tuman reunaosiin ja joihin ei yleensä kohdistu luentaa. Näin ollen mutantin lamiinin sitoutuminen heterokromatiiniin saattaa aiheuttaa tiettyjen geenien ilmentymistä tai sen estymistä. Muiksi mahdollisiksi syiksi on ajateltu mm. häiriöitä solulimakalvoston toiminnassa. Tumakalvon sisempi ja ulompi lehti sekä solulimakalvosto muodostavat yhtenäisen kalvoverkoston ja tiedetään, että esimerkiksi lamiinien A ja C puutos aiheuttaa emeriinin vapautumisen solulimakalvostoon. Täten häiriöt kalvoverkoston toiminnassa saattavat johtaa kolesteroli- ja rasvahapposynteesin muutoksiin, rasvasolujen epätyypilliseen erilaistumiseen ja edelleen lipodystrofiaan. Vastaavasti sarkoplasmakalvoston muutokset voisivat aiheuttaa häiriöitä kalsiumin vapautumisessa ja edelleen lihassolujen toiminnassa. Lamiini B -reseptorin tiedetään osallistuvan suoraan kolesterolisynteesiin. Pelger Huëtin anomaliaa ja Greenbergin skeletaalista dysplasiaa sairastavilla mutaatio saa aikaan erään kolesterolisynteesin välituotteen kerääntymistä elimistöön. Vaikka tämän ei uskota olevan suoraan yhteydessä taudin kliinisiin oireisiin, on se jälleen osoitus siitä, että tumalevyn proteiineilla voi olla useita solun ja koko elimistön toimintaan liittyviä välttämättömiä tehtäviä. LMNAmutaation yhdistäminen Hutchinson Gilfordin progeriaoireyhtymään on entisestään monimutkaistanut tulkintaa tautien syntymekanismeista, sillä lamiinit A ja C näyttävät vaikuttavan myös valtimokovettumistaudin syntyyn ja ihmisen vanhenemiseen. Tumalevytautien diagnostiikka Tumalevytautien lopullinen diagnoosi perustuu molekyyligeneettisiin menetelmiin. Kudosnäytteiden mikroskooppitutkimuksista voi olla lisäapua. EDMD- ja LGMD1B-potilaiden lihasbiopsioissa on todettu lihassyiden koon vaihtelua ja syidensisäisten tumien lisääntymistä. Lihassyiden nekroosi ja rasva- ja sidekudoksen kerääntyminen ovat selvästi harvinaisempia löydöksiä kuin muissa lihasdystrofioissa. LMNAgeenin mutaatioissa lihasbiopsianäytteestä tehty lamiinien A ja C immunohistokemiallinen värjäys antaa usein normaalilöydöksen, sillä lähes kaikki taudit periytyvät autosomissa vallitsevasti ja terve alleeli tuottaa normaalia proteiinia. Osalla EDMD-potilaista voidaan nähdä elektronimikroskopiassa aiemmin kuvattua tumakalvon, tumalevyn ja kromatiinin hernioitumista sytoplasmaan sekä heterokromatiinin kerääntymistä tuman keskiosiin. Mm. mandibuloakraalista dysplasiaa ja Hutchinson Gilfordin progeriaoireyhtymää sairastavilla on havaittu ihon fibroblastien lamiinivärjäyksessä A-tyypin lamiinien epänormaalia pullistumista sytoplasmaan. Valitettavasti mitkään edellä mainituista löydöksistä eivät ole täysin spesifisiä ja vaihtelua voi esiintyä samankin mutaation omaavien yksilöiden välillä. XL-EDMD:n osalta immunohistokemia voi antaa käytännössä varman diagnoosin. Lähes kaikki STA-geenin mutaatiot johtavat emeriinin karboksipään puutokseen. Puuttuva alue sisältää mm. jakson, jolla emeriini kiinnittyy tumakalvoon sisempään lehteen. XL-EDMD-taudin naispuolisella kantajalla tyypillinen löydös on mosaiikkimainen emeriinivärjäytyminen, jossa osa solujen tumista värjäytyy ja osa jää värjäytymättä. Miespotilaan näytteessä ei nähdä värjäytymistä lainkaan (kuva 4). Todennäköisesti mutatoitunut emeriini ei pysty sitoutumaan tumakoteloon, vaan se vapautuu solulimaan ja hajoaa. Tulkintaa helpottaa se, että toisin kuin useimmissa perinnöllisissä lihastaudeissa immunohistokemialliset värjäykset voidaan tehdä mistä tahansa kudoksesta, joka ilmentää emeriiniä. Tähän tarkoitukseen soveltuvat esimerkiksi ihon fibroblastit ja suun limakalvon irtosolut. Värjäysmenetelmien tukena voidaan käyttää immunoblot-menetelmää, jolla saatetaan havaita emeriinin määrän vähenemä taudin kantajan soluissa ja emeriinin täydellinen puutos potilaalla. Lopuksi Tumalevytauteja sairastavien määrä on maailmanlaajuisestikin pieni ja Suomesta on toistaiseksi löydetty vain emerinopatiaa sairastavia po- 804 P. Taimen ym.
7 tilaita. Näillä sairauksilla on kuitenkin merkitystä tietyissä potilasryhmissä. Esimerkiksi emerinopatia (XL-EDMD) on toiseksi yleisin X-kromosomissa periytyvä lihasdystrofia dystrofinopatioiden (Duchennen ja Beckerin lihasdystrofia) jälkeen. Hiljattain tehty yhdysvaltalainen tutkimus osoitti, että 8%:lla laajentavaa kardiomyopatiaa sairastavista on mutaatio LMNAgeenissä (Taylor ym. 2003). Täten on todennäköistä, että myös Suomessa joillakin nuorena idiopaattiseen kardiomyopatiaan ja sydämen vajaatoimintaan sairastuneilla on LMNA- tai STAgeenin mutaatio. Näiden potilaiden DNA-tutkimukset tai immunohistokemiallinen tutkimus emerinopatian osoittamiseksi ovat paikallaan, etenkin jos löydöksiä esiintyy myös lähisukulaisilla tai potilaalla on muita lihasoireita. Tumalevyn proteiinien geenivirheitä ja niistä aiheutuvia sairauksia löydetään koko ajan lisää. Lamiineihin ja niihin liittyviin proteiineihin kohdistuva perustutkimus sekä löydetyt kliiniset oireyhtymät tuovat uutta tietoa kyseisten molekyylien tehtävistä soluissa ja eri kudoksissa. Tämä tieto on välttämätöntä kehitettäessä hoitomuotoja näihin sairauksiin. * * * Kiitämme dosentti Kirsi Huoposta (Turun yliopisto, lääketieteellinen genetiikka) asiantuntija-avusta geneettisissä kysymyksissä. Kirjallisuutta Aebi U, Cohn J, Buhle L, Gerace L. The nuclear lamina is a meshwork of intermediate-type filaments. Nature 1986;323: Bione S, Maestrini E, Rivella S, ym. Identification of a novel X-linked gene responsible for Emery-Dreifuss muscular dystrophy. Nat Genet 1994;8: Bonne G. Defects of nuclear membrane related proteins (emerin, lamins A/C). Kirjassa: Karpati G, toim. Structural and molecular basis of skeletal muscle diseases. Basel: ISN Neuropath Press 2002, s Bonne G, Di Barletta MR, Varnous S, ym. Mutations in the gene encoding lamin A/C cause autosomal dominant Emery-Dreifuss muscular dystrophy. Nat Genet 1999;21: Burke B, Stewart CL. Life at the edge: the nuclear envelope and human disease. Nat Rev Mol Cell Biol 2002;3: De Sandre-Giovannoli A, Bernard R, Cau P, ym. Lamin A truncation in Hutchinson-Gilford progeria. Science 2003;17:17. De Sandre-Giovannoli A, Chaouch M, Kozlov S, ym. Homozygous defects in LMNA, encoding lamin A/C nuclear-envelope proteins, cause autosomal recessive axonal neuropathy in human (Charcot-Marie-Tooth disorder type 2) and mouse. Am J Hum Genet 2002;70: Eriksson M, Brown WT, Gordon LB, ym. Recurrent de novo point mutations in lamin A cause Hutchinson-Gilford progeria syndrome. Nature 2003;25:25. Fatkin D, MacRae C, Sasaki T, ym. Missense mutations in the rod domain of the lamin A/C gene as causes of dilated cardiomyopathy and conduction-system disease. N Engl J Med 1999;341: Harborth J, Elbashir SM, Bechert K, Tuschl T, Weber K. Identification of essential genes in cultured mammalian cells using small interfering RNAs. J Cell Sci 2001;114: Hoffmann K, Dreger CK, Olins AL, ym. Mutations in the gene encoding the lamin B receptor produce an altered nuclear morphology in granulocytes (Pelger-Huet anomaly). Nat Genet 2002;31: Muchir A, Bonne G, van der Kooi AJ, ym. Identification of mutations in the gene encoding lamins A/C in autosomal dominant limb girdle muscular dystrophy with atrioventricular conduction disturbances (LGMD1B). Hum Mol Genet 2000;9: Novelli G, Muchir A, Sangiuolo F, ym. Mandibuloacral dysplasia is caused by a mutation in LMNA-encoding lamin A/C. Am J Hum Genet 2002;71: Raffaele Di Barletta M, Ricci E, Galluzzi G, ym. Different mutations in the LMNA gene cause autosomal dominant and autosomal recessive Emery-Dreifuss muscular dystrophy. Am J Hum Genet 2000;66: Ruchaud S, Korfali N, Villa P, ym. Caspase-6 gene disruption reveals a requirement for lamin A cleavage in apoptotic chromatin condensation. EMBO J 2002;21: Shackleton S, Lloyd DJ, Jackson SN, ym. LMNA, encoding lamin A/C, is mutated in partial lipodystrophy. Nat Genet 2000;24: Taimen P, Kallajoki M. NuMA and nuclear lamins behave differently in Fas-mediated apoptosis. J Cell Sci 2003;116: Taylor MR, Fain PR, Sinagra G, ym. Natural history of dilated cardiomyopathy due to lamin A/C gene mutations. J Am Coll Cardiol 2003; 41: Waterham HR, Koster J, Mooyer P, ym. Autosomal recessive HEM/Greenberg skeletal dysplasia is caused by 3beta-hydroxysterol delta14- reductase deficiency due to mutations in the lamin B receptor gene. Am J Hum Genet 2003;72: PEKKA TAIMEN, LL pekka.taimen@utu.fi Turun yliopisto, kliinis-teoreettinen laitos, patologia MediCity-tutkimuslaboratorio Tykistökatu 6 A, 4. kerros Turku ja Turun biolääketieteellinen tutkijakoulu HANNU KALIMO, professori, erikoislääkäri hannu.kalimo@utu.fi Helsingin yliopisto ja HYKS:n patologian osasto Haartman-instituutti PL 21, Helsingin yliopisto ja Uppsala universitet, Institutionen för genetik och patologi, Rudbeck laboratoriet SE Uppsala, Sverige MARKKU KALLAJOKI, dosentti, erikoislääkäri markku.kallajoki@utu.fi TYKS:n patologian yksikkö Kiinamyllynkatu Turku 805
Laminopatiat harvinaisten sairauksien kasvava joukko
KATSAUS Laura Virtanen, Josef Gullmets, Tiina Heliö ja Pekka Taimen Laminopatiat harvinaisten sairauksien kasvava joukko Laminopatiat ovat heterogeeninen ryhmä harvinaistauteja, joiden kliininen fenotyyppi
LisätiedotEpigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen BLL Biokemia ja kehitysbiologia
Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen Tiina Immonen BLL Biokemia ja kehitysbiologia 21.1.2014 Epigeneettinen säätely Epigenetic: may be used for anything to do with development, but nowadays
LisätiedotPerinnöllisyyden perusteita
Perinnöllisyyden perusteita Eero Lukkari Tämä artikkeli kertoo perinnöllisyyden perusmekanismeista johdantona muille jalostus- ja terveysaiheisille artikkeleille. Koirien, kuten muidenkin eliöiden, perimä
LisätiedotEpigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen. Tiina Immonen Medicum, Biokemia ja kehitysbiologia
Epigeneettinen säätely ja genomin leimautuminen Tiina Immonen Medicum, Biokemia ja kehitysbiologia 12.12.2017 Epigenetic inheritance: A heritable alteration in a cell s or organism s phenotype that does
LisätiedotHartia-lantiodystrofioiden molekyyligenetiikka Suomessa
Katsaus Olayinka Raheem, Tiina Suominen, Peter Hackman, Anna Vihola, Mari Auranen, Hannu Kalimo, Ibrahim Mahjneh, Mikko Kärppä, Hannu Haapasalo ja Bjarne Udd Hartia-lantiodystrofioiden molekyyligenetiikka
LisätiedotX-kromosominen periytyminen. Potilasopas. TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395
12 X-kromosominen periytyminen TYKS Perinnöllisyyspoliklinikka PL 52, 20521 Turku puh (02) 3131 390 faksi (02) 3131 395 FOLKHÄLSANS GENETISKA KLINIK PB 211, (Topeliusgatan 20) 00251 Helsingfors tel (09)
LisätiedotSidekudosoireyhtymät. Perinnölliset sidekudosoireyhtymät. Marfanin oireyhtymä (s. 284) Luusto. Silmät. Perinnölliset sidekudoksen sairaudet 24.8.
Sidekudosoireyhtymät Perinnölliset sidekudosoireyhtymät Sirpa Kivirikko Perinnöllisyyslääkäri, dos 24.08.2012 Marfanin oireyhtymä Ehlers-Danlos oireyhtymä Osteogenesis imperfekta Perinnölliset sidekudoksen
LisätiedotVallitseva periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com
12 Vallitseva periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic
LisätiedotKreatransporttihäiriö
Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsauksiksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen, ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota. Kreatransporttihäiriö Erikoislääkäri
LisätiedotPerinnöllisyys harvinaisten lihastautien aiheuttajana. Helena Kääriäinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tampere
Perinnöllisyys harvinaisten lihastautien aiheuttajana Helena Kääriäinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Tampere 17.11.2011 Mistä lihastauti aiheutuu? Suurin osa on perinnöllisiä Osassa perimä altistaa
LisätiedotGenomin ilmentyminen Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma
Genomin ilmentyminen 17.1.2013 Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma liisa.kauppi@helsinki.fi Genomin ilmentyminen transkription aloitus RNA:n synteesi ja muokkaus DNA:n ja RNA:n välisiä eroja
LisätiedotPeittyvä periytyminen. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com
12 Peittyvä periytyminen Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; and the London IDEAS Genetic
LisätiedotCANDLE on harvinainen tauti. Todettuja tapauksia on kuvattu lähes 60, mutta todennäköisesti kaikkia tapauksia ei ole diagnosoitu.
CANDLE-oireyhtymä Mikä on CANDLE-oireyhtymä? CANDLE-oireyhtymä on krooninen, epätyypillinen ihosairaus, johon liittyy valkosolujen (neutrofiilien) suuri määrä iholla sekä rasvakudoksen surkastumista ja
LisätiedotParkinsonin tauti on monitekijäinen tauti, jonka synnyssä erilaisilla elämän aikana vaikuttavilla tekijöillä ja perimällä on oma osuutensa.
1 1/2011 Parkinsonin taudin perinnöllisyys Geenien ja ympäristötekijöiden vuorovaikutus sairastumisen taustalla Parkinsonin tauti on monitekijäinen tauti, jonka synnyssä erilaisilla elämän aikana vaikuttavilla
LisätiedotDira Eli Interleukiini-1-Reseptorin Salpaajan Puute
www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro Dira Eli Interleukiini-1-Reseptorin Salpaajan Puute Versio 2016 1. MIKÄ ON DIRA? 1.1 Mikä se on? DIRA on lyhenne sanoista "Deficiency of IL-1-Receptor Antagonist"
LisätiedotGenomin ilmentyminen
Kauppi 17/01/2014 Genomin ilmentyminen LH1, Molekyylibiologia 17.1.2014 Liisa Kauppi, Genomibiologian tutkimusohjelma liisa.kauppi@helsinki.fi Huone C501b, Biomedicum 1 Transkriptiofaktorin mutaatio voi
LisätiedotLääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Sukunimi Bioteknologia tutkinto-ohjelma Etunimet valintakoe pe Tehtävä 1 Pisteet / 15
Tampereen yliopisto Henkilötunnus - Lääketieteen ja biotieteiden tiedekunta Sukunimi Bioteknologia tutkinto-ohjelma Etunimet valintakoe pe 18.5.2018 Tehtävä 1 Pisteet / 15 1. Alla on esitetty urheilijan
LisätiedotSolun tuman rakenne ja toiminta. Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012
Solun tuman rakenne ja toiminta Pertti Panula Biolääketieteen laitos 2012 Hermosolun rakkulamainen tuma Monenlaisia tumia Valkosolujen tumien monimuotoisuutta Lähde: J.F.Kerr, Atlas of Functional Histology
LisätiedotAutoimmuunitaudit: osa 1
Autoimmuunitaudit: osa 1 Autoimmuunitaute tunnetaan yli 80. Ne ovat kroonisia sairauksia, joiden syntymekanismia eli patogeneesiä ei useimmissa tapauksissa ymmärretä. Tautien esiintyvyys vaihtelee maanosien,
LisätiedotMonogeeniset sairaudet. Monogeeninen periytyminen. Perinnöllisten tautien prevalenssi. Monitekijäiset sairaudet. Dominantti vs.
Monogeeniset sairaudet Monogeeninen Pirkka-Pekka Laurila, LL Lääketieteellisen genetiikan osasto, HY Finnish Institute for Molecular Medicine, FIMM Mutaatio yhdessä geenissä riittävä aiheuttamaan sairauden
LisätiedotGeneettisen tutkimustiedon
Geneettisen tutkimustiedon omistaminen Tutkijan näkökulma Katriina Aalto-Setälä Professori, sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri Tampereen Yliopisto ja TAYS Sydänsairaala Etiikan päivät 9.3.2016
LisätiedotEuromit2014-konferenssin tausta-aineistoa Tuottaja Tampereen yliopiston viestintä
Mitkä mitokondriot? Lyhyt johdatus geenitutkijoiden maailmaan Ihmisen kasvua ja kehitystä ohjaava informaatio on solun tumassa, DNA:ssa, josta se erilaisten prosessien kautta päätyy ohjaamaan elimistön,
LisätiedotKymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet?
Kymmenen kärjessä mitkä ovat suomalaisten yleisimmät perinnölliset sairaudet? Harvinaiset-seminaari TYKS 29.9.2011 Jaakko Ignatius TYKS, Perinnöllisyyspoliklinikka Miksi Harvinaiset-seminaarissa puhutaan
LisätiedotBioteknologian tutkinto-ohjelma Valintakoe Tehtävä 3 Pisteet / 30
Tampereen yliopisto Bioteknologian tutkinto-ohjelma Valintakoe 21.5.2015 Henkilötunnus - Sukunimi Etunimet Tehtävä 3 Pisteet / 30 3. a) Alla on lyhyt jakso dsdna:ta, joka koodaa muutaman aminohappotähteen
LisätiedotKehitysvamma autismin liitännäisenä vai päinvastoin? Maria Arvio
Kehitysvamma autismin liitännäisenä vai päinvastoin? Maria Arvio Mitä yhteistä autismilla (A) ja kehitysvammalla (KV)? Elinikäiset tilat Oireita, ei sairauksia Diagnoosi tehdään sovittujen kriteereiden
LisätiedotNeuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö
Neuromuskulaaripotilaan 2PV - hoito 29.11.2018 Waltteri Siirala Anestesiologian ja tehohoidon el, LT Hengitystukiyksikkö Neuromuskulaarisairaus Sateenvarjodiagnoosi hermo-lihassairauksille - Duchennen
LisätiedotSuomen Lihastautirekisteri osana kansainvälistä yhteistyötä. Jaana Lähdetie Erikoislääkäri, Suomen Lihastautirekisterin vastuuhenkilö TYKS
Suomen Lihastautirekisteri osana kansainvälistä yhteistyötä Jaana Lähdetie Erikoislääkäri, Suomen Lihastautirekisterin vastuuhenkilö TYKS Taustaa Miksi uudet tutkimustulokset lihastautien perimmäisistä
Lisätiedotvauriotyypit Figure 5-17.mhc.restriktio 9/24/14 Autoimmuniteetti Kudosvaurion mekanismit Petteri Arstila Haartman-instituutti Patogeeniset mekanismit
vauriotyypit Kudosvaurion mekanismit Autoimmuniteetti Petteri Arstila Haartman-instituutti Antigeenin tunnistus HLA:ssa pitää sisällään autoimmuniteetin riskin: jokaisella on autoreaktiivisia lymfosyyttejä
LisätiedotLipin-2 osallistuu mahdollisesti myös tulehdusten säätelyyn ja solunjakautumiseen.
Majeedin oireyhtymä Mikä on Majeedin oireyhtymä? Majeedin oireyhtymä on harvinainen perinnöllinen sairaus. Oireyhtymää sairastavilla lapsilla esiintyy toistuvaa pitkäaikaista monipesäkkeistä osteomyeliittiä
LisätiedotKohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit. Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB
Kohdun sileälihaskasvaimet. Molekylaariset mekanismit ja histologiset kriteerit Tom Böhling Haartman-instituutti, HY HUSLAB Lääketieteellinen tiedekunta / Tom Böhling 20.9.2013 1 Sileälihaskasvaimet Leiomyooma
LisätiedotLuutuumorit IAP Turku Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY
Luutuumorit IAP Turku 7.5.2010 Tom Böhling HUSLAB/Peijas-Hyvinkää ja HY Luutuumori tiimi älä tee diagnoosia yksin Ortopedi Radiologi Onkologi Geneetikko ja Patologi -kliiniset tiedot/löydökset -natiivi-rtg,
LisätiedotPotilasopas. 12 Mitä Genetiikan Laboratoriossa Tapahtuu?
12 Mitä Genetiikan Laboratoriossa Tapahtuu? ei halua, että hänen näytettään käytetään näihin tarkoituksiin. Kuten muutkin lääketieteelliset näytteet, DNA katsotaan osaksi potilaan potilasasiakirjoja, joten
LisätiedotGeenitutkimuksista. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com
12 Geenitutkimuksista Muokattu allamainittujen instanssien julkaisemista vihkosista, heidän laatustandardiensa mukaan: Guy's and St Thomas' Hospital, London, United Kingdom; Huhtikuussa 2008 Tätä työtä
LisätiedotHammaslääketiede Perinnöllisten tautien diagnostiikka ja perinnöllisyysneuvonta
Hammaslääketiede Perinnöllisten tautien diagnostiikka ja perinnöllisyysneuvonta Ryhmäopetus 22.11.2012 Irma Järvelä Ihmisen kromosomisto: 46 kromosomiparia, joista kaksi sukupuolen määräävää: Naiset 46,
LisätiedotNarkolepsian immunologiaa ja Pandemrixiin liittyvät tutkimkset
Narkolepsian immunologiaa ja Pandemrixiin liittyvät tutkimkset Outi Vaarala, Immuunivasteyksikön päällikkö, THL Narkolepsian kulku - autoimmuunihypoteesiin perustuva malli Hypokretiinia Tuottavat neuronit
LisätiedotHistopatologian. Pirkko Hirsimäki. patologian palvelualue
Histopatologian värjäystekniikka: äjä tk kierrospalaute Pirkko Hirsimäki TYKS-SAPA SAPA liikelaitos l i patologian palvelualue 5.2.2010 2010 1 Ulkoinen laadunarviointikierros: Histopatologia 4/2008 Osallistujat
LisätiedotAvainsanat: BI5 III Biotekniikan sovelluksia 9. Perimä ja terveys.
Avainsanat: mutaatio Monitekijäinen sairaus Kromosomisairaus Sukupuu Suomalainen tautiperintö Geeniterapia Suora geeninsiirto Epäsuora geeninsiirto Kantasolut Totipotentti Pluripotentti Multipotentti Kudospankki
LisätiedotJonne Seppälä. Lectio praecursoria
Jonne Seppälä Lectio praecursoria 22.5.2015 Structural Studies on Filamin Domain Interactions Rakennetutkimuksia filamiini-proteiinin domeenivuorovaikutuksilla Mitä solu- ja molekyylibioginen tutkimus
LisätiedotDNA:n informaation kulku, koostumus
DNA:n informaation kulku, koostumus KOOSTUMUS Elävien bio-organismien koostumus. Vety, hiili, happi ja typpi muodostavat yli 99% orgaanisten molekyylien rakenneosista. Biomolekyylit voidaan pääosin jakaa
LisätiedotImmunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa. Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto
Immunohistokemia HPV-muutosten ja tavallisten gynekologisten adenokarsinoomien diagnostiikassa Elisa Lappi-Blanco OYS, patologian osasto Gynekopatologian tavallisia ongelmia HPV-muutosten vaikeusasteen
LisätiedotImmuunipuutokset. Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008
Immuunipuutokset Olli Vainio OY Diagnostiikan laitos OYS Kliinisen mikrobiologian laboratorio 17.10.2008 Immuunijärjestelm rjestelmän n toiminta Synnynnäinen immuniteetti (innate) Välitön n vaste (tunneissa)
LisätiedotGenomi-ilmentyminen Genom expression (uttryckning) Nina Peitsaro, yliopistonlehtori, Medicum, Biokemia ja Kehitysbiologia
Genomi-ilmentyminen Genom expression (uttryckning) DNA RNA 7.12.2017 Nina Peitsaro, yliopistonlehtori, Medicum, Biokemia ja Kehitysbiologia Osaamistavoitteet Lärandemål Luennon jälkeen ymmärrät pääperiaatteet
LisätiedotD ADEK-vitamiini Vitamiini- tai hivenainevalmiste Ei Ei korvattava. Kliininen ravintovalmiste
Liitetaulukko 3. Vastauksissa esiintyneet sairaudet ja sairausryhmät 1, joiden hoidossa käytettiin ravintoita. Veren ja verta muodostavien elinten sairaudet sekä eräät immuunimekanismin häiriöt Eräät vaikeat
LisätiedotHoitotehoa ennustavat RAS-merkkiaineet Tärkeä apuväline kolorektaalisyövän lääkehoidon valinnassa Tämän esitteen tarkoitus Tämä esite auttaa ymmärtämään paremmin kolorektaalisyövän erilaisia lääkehoitovaihtoehtoja.
LisätiedotLihassolun tarttumiskompleksin ja tukirangan proteiinit periytyvissä lihassairauksissa. Olli Carpén
Katsaus Lihassolun tarttumiskompleksin ja tukirangan proteiinit periytyvissä lihassairauksissa Olli Carpén Periytyvät lihastaudit koostuvat useista tautimuodoista, joiden ilmenemisikä ja ilmiasu vaihtelevat
LisätiedotHarvinaissairauksien yksikkö. Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta. Taustaa. Alfa-tryptasemia. 21/03/16 /ms
Lausunto Ehlers-Danlos tyyppi III:n taudinkuvasta Taustaa EDS potilasyhdistys ja yksittäinen potilas ovat lähestyneet HYKS harvinaissairauksien yksikköä ja pyytäneet lausuntoa, minkälainen sairaus Ehlers-Danlos
LisätiedotYhtäläisyydet selkärankaisten aivoissa, osa II. Niko Lankinen
Yhtäläisyydet selkärankaisten aivoissa, osa II Niko Lankinen Sisältö Neuroneille tyypilliset molekyylit Suoraa jatkoa Niinan esitykseen Alkion aivojen vertailua Neuromeerinen malli Neuromeerisen mallin
LisätiedotNCL australiankarjakoirilla
NCL australiankarjakoirilla Yleistä NCL-ryhmään kuuluvat sairaudet ovat kuolemaan johtavia, yleensä resessiivisesti periytyviä sairauksia. Niissä mutaatiosta johtuva geenivirhe aiheuttaa sen, että hermosoluihin
LisätiedotSidonnaisuudet. 1. Sidekudossairaudet - limittymien. Tumavasta-aineet apoptoosissa. Tuma ja tumavasta-aineet 18/04/15
18/04/15 l Sidonnaisuudet Vuosina 2009-2012 olen Vasta-ainemääritykset reumasairauksien diagnostiikassa l l osallistunut ulkomaisiin tieteellisiin kongresseihin 2008-2012 seuraavien lääketehtaiden kustantamana:
Lisätiedotwww.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro PAPA-oireyhtymä Versio 2016 1. MIKÄ ON PAPA-OIREYHTYMÄ? 1.1 Mikä se on? PAPA on lyhenne englannin sanoista "Pyogenic Arthritis, Pyoderma gangrenosum and Acne",
LisätiedotHarvinaissairauksien diagnostiikan ja hoidon tulevaisuuden näkymiä
Harvinaissairauksien diagnostiikan ja hoidon tulevaisuuden näkymiä Helena Kääriäinen Perinnöllisyyslääkäri Tutkimusprofessori 19.10.2018 Geenitiedosta genomitietoon / Helena Kääriäinen 1 Sidonnaisuudet
Lisätiedot6 GEENIT OHJAAVAT SOLUN TOIMINTAA nukleiinihapot DNA ja RNA Geenin rakenne Geneettinen informaatio Proteiinisynteesi
6 GEENIT OHJAAVAT SOLUN TOIMINTAA nukleiinihapot DNA ja RNA Geenin rakenne Geneettinen informaatio Proteiinisynteesi GENEETTINEN INFORMAATIO Geeneihin pakattu informaatio ohjaa solun toimintaa ja siirtyy
LisätiedotFabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset. Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki
Fabryn taudin neurologiset oireet ja löydökset Aki Hietaharju Neurologipäivät Helsinki 31.10.2018 Fabryn tauti Lysosomaalinen kertymäsairaus Glykosfingolipidisubstraattien kertyminen plasmaan, virtsaan
LisätiedotPerinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita. BI2 III Perinnöllisyystieteen perusteita 9. Solut lisääntyvät jakautumalla
Perinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita 9. Solut lisääntyvät jakautumalla 1. Avainsanat 2. Solut lisääntyvät jakautumalla 3. Dna eli deoksiribonukleiinihappo sisältää perimän
Lisätiedota. Mustan ja lyhytkarvaisen yksilön? b. Valkean ja pitkäkarvaisen yksilön? Perustele risteytyskaavion avulla.
1. Banaanikärpänen dihybridiristeytys. Banaanikärpäsillä silmät voivat olla valkoiset (resessiivinen ominaisuus, alleeli v) tai punaiset (alleeli V). Toisessa kromosomissa oleva geeni määrittää siipien
LisätiedotPOTILAAN OPAS MAVENCLAD. Potilaan opas. Kladribiini (MAVENCLAD) RMP, versio 1.0 Fimean hyväksymä
MAVENCLAD Potilaan opas POTILAAN OPAS RISKIENHALLINNAN KOULUTUSMATERIAALI FI/CLA/1117/0050 Tärkeää tietoa MAVENCLAD-hoidon aloittaville potilaille Sisällys MAVENCLAD-valmisteen esittely Kuinka MAVENCLAD-hoito
LisätiedotMuuttumaton genomi? Genomin ylläpito. Jakson luennot. Luennon sisältö DNA:N KAHDENTUMINEN ELI REPLIKAATIO
Muuttumaton genomi? Genomin ylläpito SNP 14.1.2013 Tiina Immonen Biolääketieteen laitos Biokemia ja kehitysbiologia Jakson luennot Mitä on genomilääketiede? Dan Lindholm Genomin ylläpito Tiina Immonen
LisätiedotVASTAUS 1: Yhdistä oikein
KPL3 VASTAUS 1: Yhdistä oikein a) haploidi - V) ihmisen sukusolu b) diploidi - IV) ihmisen somaattinen solu c) polyploidi - VI) 5n d) iturata - III) sukusolujen muodostama solulinja sukupolvesta toiseen
LisätiedotEssential Cell Biology
Alberts Bray Hopkin Johnson Lewis Raff Roberts Walter Essential Cell Biology FOURTH EDITION Chapter 18 The Cell-Division Cycle Copyright Garland Science 2014 CHAPTER CONTENTS OVERVIEW OF THE CELL CYCLE
LisätiedotHEMOKROMATOOSI JA MUUT KERTYMÄSAIRAUDET
HEMOKROMATOOSI JA MUUT KERTYMÄSAIRAUDET Maksan ja sappiteiden patologia Murikka-opisto, 19-20.05.2011 Martine Vornanen PSHP Tamperen Yliopistollinen sairaala AINEENVAIHDUNTASAIRAUDET Valtaosa maksan periytyvistä
LisätiedotVERIRYHMÄT JA VERIRYHMÄVASTA-AINEET
VERIRYHMÄT JA VERIRYHMÄVASTA-AINEET Raskaudenaikaiset veriryhmäimmunisaatiot 2018 Kati Sulin Biokemisti 12.4.2018 Sisältö Veriryhmät ABO Rh-veriryhmäjärjestelmä Sikiön veriryhmämääritykset äidin verinäytteestä
LisätiedotNLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume
www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro NLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume 1. MIKÄ ON NLRP12-GEENIIN LIITTYVÄ TOISTUVA KUUME? 1.1 Mikä se on? NLRP12-geeniin liittyvä toistuva kuume on perinnöllinen
Lisätiedotmåndag 10 februari 14 Jaana Ohtonen Kielikoulu/Språkskolan Haparanda
GENETIIKKA: KROMOSOMI DNA & GEENI Yksilön ominaisuudet 2 Yksilön ominaisuudet Perintötekijät 2 Yksilön ominaisuudet Perintötekijät Ympäristötekijät 2 Perittyjä ominaisuuksia 3 Leukakuoppa Perittyjä ominaisuuksia
LisätiedotAnemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB
Anemian diagnostiikka mitä saan selville mikroskoopilla? Pirkko Lammi Kl. kem. erikoislääkäri ISLAB ANEMIA Anemia = Hb laskee alle iän ja sukupuolen mukaisen viitearvon Anemian syntymekanismit Punasolujen
LisätiedotPerinnöllisyys. Enni Kaltiainen
Perinnöllisyys Enni Kaltiainen Tällä tunnilla: - Lyhyt kertaus genetiikasta - Meioosi - Perinnöllisyyden perusteet - Risteytystehtävät h"p://files.ko-sivukone.com/refluksi.ko-sivukone.com/j0284919.jpg Kertausta
LisätiedotSylvant (siltuksimabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
EMA/198014/2014 Sylvant (siltuksimabi) RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO Tämä on Sylvant-valmistetta koskevan riskienhallintasuunnitelman yhteenveto, jossa esitetään toimenpiteet, joiden
LisätiedotPERINNÖLLISET TEKIJÄT JA NIIDEN MERKITYS RINTASYÖPÄSAIRASTUMISESSA. Robert Winqvist. SyöpägeneCikan ja tuumoribiologian professori Oulun yliopisto
PERINNÖLLISET TEKIJÄT JA NIIDEN MERKITYS RINTASYÖPÄSAIRASTUMISESSA Robert Winqvist SyöpägeneCikan ja tuumoribiologian professori Oulun yliopisto PROFESSORILIITON SYYSSEMINAARI TUTKIMUSTA KAIKKIEN HYÖDYKSI
LisätiedotALS amyotrofinen lateraaliskleroosi
ALS amyotrofinen lateraaliskleroosi Juha Puustinen osastonylilääkäri LT, neurologian erikoislääkäri, kliinisen lääkehoidon dosentti ALS on yleisin motoneuronitauti Motoneuronitaudit ALS ALS plus oireyhtymät
LisätiedotPfapa Eli Jaksoittainen Kuume, Johon Liittyy Aftainen Nielu- Ja Imusolmuketulehdus
https://www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro Pfapa Eli Jaksoittainen Kuume, Johon Liittyy Aftainen Nielu- Ja Imusolmuketulehdus Versio 2016 1. MIKÄ ON PFAPA? 1.1 Mikä se on? PFAPA on lyhenne englannin
LisätiedotKromosomimuutokset. Potilasopas. Kuvat: Rebecca J Kent www.rebeccajkent.com rebecca@rebeccajkent.com. Huhtikuussa 2008
16 Kromosomimuutokset Huhtikuussa 2008 Tätä työtä tuki EuroGentest, joka on Euroopan yhteisön tutkimuksen kuudennen puiteohjelman rahoittama verkosto. Kääntänyt Tiina Lund-Aho yhteistyössä Väestöliiton
LisätiedotAleksi Jokinen, Timo Viljanen & Lassi 81: 1 &82: 4 Ti 3.3.
Biologian kurssi 4: Ihmisen biologia Laadi monisteen tehtäviä apuna käyttäen selkeä suullinen esitelmä ihmisen elimistä, niiden rakenteista, toiminnan säätelystä ja yleisimmistä toimintahäiriöistä. Aihe:
LisätiedotEssential Cell Biology
Alberts Bray Hopkin Johnson Lewis Raff Roberts Walter Essential Cell Biology FOURTH EDITION Chapter 16 Cell Signaling Copyright Garland Science 2014 1 GENERAL PRINCIPLES OF CELL SIGNALING Signals Can Act
LisätiedotDNA Tiina Immonen, FT, yo-lehtori HY Biolääketieteen laitos, Biokemia ja kehitysbiologia
DNA 3.3.2015 Tiina Immonen, FT, yo-lehtori HY Biolääketieteen laitos, Biokemia ja kehitysbiologia Koordinaattori, Master s Degree Programme in Translational Medicine (TRANSMED) 1 Sisältö DNA:n rakenne
LisätiedotLeena Savela-Syv RETTIN OIREYHTYMÄ
Leena Savela-Syv Syväjärvi RETTIN OIREYHTYMÄ Lähinnä tytöill illä ilmenevä harvinainen neurologinen oireyhtymä N. yhdellä/10 000-15 000:sta Suomessa n.100 Rett-henkil henkilöä Yli 80%:lla mutaatio X-kromosomin
LisätiedotBiopankit miksi ja millä ehdoilla?
Suomalaisen Tiedeakatemian 100 v-symposium, Helsinki 4.9.2008 Biopankit miksi ja millä ehdoilla? Juha Kere Karolinska Institutet, Stockholm, Sverige ja Helsingin yliopisto Tautien tutkimus Geeni/ valkuaisaine
LisätiedotHPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku
HPV-infektion ja kohdunkaulan syövän esiasteiden luonnollinen kulku Olli Carpén VARSINAIS-SUOMEN SAIRAANHOITOPIIRI HOSPITAL DISTRICT OF VARSINAIS-SUOMI Kohdunkaulan syöpä ja esiasteet HPV ja kohdunkaulan
LisätiedotSymbioosi 2 VASTAUKSET
Luku 13 Symbioosi 2 VASTAUKSET 1. Termit Vastaus: a= sukusolut b= genotyyppi c= F2-polvi d= F1-polvi e= P-polvi 2. Termien erot a. Fenotyyppi ja genotyyppi Vastaus: fenotyyppi on yksilön ilmiasu, genotyyppi
LisätiedotKEESHONDIEN MONIMUOTOISUUSKARTOITUS
KEESHONDIEN MONIMUOTOISUUSKARTOITUS 2 3. 0 1. 2 0 1 1 K A A R I N A Marjut Ritala DNA-diagnostiikkapalveluja kotieläimille ja lemmikeille Polveutumismääritykset Geenitestit Serologiset testit Kissat, koirat,
LisätiedotEtunimi: Henkilötunnus:
Kokonaispisteet: Lue oheinen artikkeli ja vastaa kysymyksiin 1-25. Huomaa, että artikkelista ei löydy suoraan vastausta kaikkiin kysymyksiin, vaan sinun tulee myös tuntea ja selittää tarkemmin artikkelissa
LisätiedotThis document has been downloaded from Tampub The Institutional Repository of University of Tampere. Publisher's version
This document has been downloaded from Tampub The Institutional Repository of University of Tampere Publisher's version Authors: Heliö Tiina, Aalto-Setälä Katriina Name of article: Geenitestit kardiologisessa
LisätiedotKuka on näkövammainen?
Näkövammat 1 Sisältö Kuka on näkövammainen? 3 Millaisia näkövammat ovat? 4 Näöntarkkuus 4 Näkökenttä 4 Kontrastien erotuskyky 6 Värinäkö 6 Silmien mukautuminen eri etäisyyksille 6 Silmien sopeutuminen
LisätiedotDrosophila on kehitysgenetiikan mallilaji nro 1
Drosophila on kehitysgenetiikan mallilaji nro 1 replikaatio repair mitoosi meioosi fertilisaatio rekombinaatio repair mendelistinen genetiikka DNA-huusholli Geenien toiminta molekyyligenetiikka DNA RNA
LisätiedotSÄTEILYN GENEETTISET VAIKUTUKSET
8 SÄTEILYN GENEETTISET VAIKUTUKSET Sisko Salomaa SISÄLLYSLUETTELO 8.1 Ihmisen perinnölliset sairaudet... 122 8.2 Perinnöllisten sairauksien taustailmaantuvuus... 125 8.3 Perinnöllisen riskin arviointi...
LisätiedotIMMUUNIPUUTOKSET. Olli Vainio Turun yliopisto
IMMUUNIPUUTOKSET Olli Vainio Turun yliopisto 130204 IMMUNOLOGIA Oppi kehon puolustusmekanismeista infektiota vastaan Immuunijärjestelmä = kudokset, solut ja molekyylit, jotka muodostavat vastustuskyvyn
LisätiedotPerinnöllisyys 2. Enni Kaltiainen
Perinnöllisyys 2 Enni Kaltiainen Tunnin sisältö: Kytkeytyneiden geenien periytyminen Ihmisen perinnöllisyys Sukupuu Mutaatiot Kytkeytyneet geenit Jokainen kromosomi sisältää kymmeniä geenejä (= kytkeytyneet)
LisätiedotPerinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita
Perinnöllisyystieteen perusteita III Perinnöllisyystieteen perusteita 10. Valkuaisaineiden valmistaminen solussa 1. Avainsanat 2. Perinnöllinen tieto on dna:n emäsjärjestyksessä 3. Proteiinit koostuvat
LisätiedotMiten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä
Miten genomitieto on muuttanut ja tulee muuttamaan erikoissairaanhoidon käytäntöjä Genomitiedon vaikutus terveydenhuoltoon työpaja 7.11.2014 Sitra, Helsinki Jaakko Ignatius, TYKS Kliininen genetiikka Perimän
Lisätiedot*2,3,4,5 *1,2,3,4,5. Helsingin yliopisto. hakukohde. Sukunimi. Tampereen yliopisto. Etunimet. Valintakoe 21.05.2012 Tehtävä 1 Pisteet / 30. Tehtävä 1.
Helsingin yliopisto Molekyylibiotieteiden hakukohde Tampereen yliopisto Bioteknologian hakukohde Henkilötunnus - Sukunimi (myös entinen) Etunimet Valintakoe 21.05.2012 Tehtävä 1 Pisteet / 30 Tehtävä 1.
Lisätiedotikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset
POTILASOHJE 1 (8) S ikiön seulonta- ja kromosomitutkimukset POTILASOHJE 2 (8) SISÄLLYSLUETTELO Mitä kehityshäiriöiden seulonta tarkoittaa? 3 Ultraääniseulontatutkimukset 4 Varhainen ultraääniseulonta Toisen
LisätiedotMihin alatyyppeihin kardiomypatiat jaetaan? I vilka undertyper kan man indela kardiomyopatierna?
Mihin alatyyppeihin kardiomypatiat jaetaan? I vilka undertyper kan man indela kardiomyopatierna? Kardiomyopatioiden luokittelu WHO:n luokittelu Kardiomyopatioiden luokittelu Elliott P et al. Eur Heart
LisätiedotCORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
CORTIMENT (budesonidi) 26.11.2013, versio 1.0 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot VI.2.1 Tietoa sairauden esiintyvyydestä Haavainen paksusuolentulehdus (UC)
LisätiedotVASTAUS 2a: Ruusukaijasten väri
VASTAUS 2a: Ruusukaijasten väri Merkitään: ZK= Vihreän värin aiheuttava dominoiva alleeli Zk= keltaisen värin aiheuttava resessiivinen alleeli W= W-kromosomi Keltaisen koiraan perimä ZkZk, vihreän naaraan
LisätiedotGeenitekniikan perusmenetelmät
Loppukurssikoe To klo 14-16 2 osiota: monivalintatehtäväosio ja kirjallinen osio, jossa vastataan kahteen kysymykseen viidestä. Koe on auki klo 14.05-16. Voit tehdä sen oppitunnilla, jolloin saat tarvittaessa
LisätiedotTuma. Tuma 2. Tuma 3. Tuma 1. Hemopoiesis. solun kasvaessa tuma kasvaa DNA:n moninkertaistuminen jättisolut
Hemopoiesis Tuma Mitochondrion Tuma 2 Flagellum Peroxisome Centrioles Microfilaments Microtubules Nuclear envelope Rough endoplasmic reticulum Ribosomes NUCLEUS muoto: pallomainen liuskoittunut (esim.
LisätiedotA - soveltaminen B - ymmärtäminen C - tietäminen 1 - ehdottomasti osattava 2 - osattava hyvin 3 - erityisosaaminen
A - soveltaminen B - ymmärtäminen C - tietäminen 1 - ehdottomasti osattava 2 - osattava hyvin 3 - erityisosaaminen Asiasisältö Keskeisyys Taso 1 2 3 A B C 1 Yleiskäsitteitä periytymiseen liittyen 1.1 Penetranssi
LisätiedotValtimotaudin ABC 2016
Valtimotaudin ABC 2016 Sisältö Mikä on valtimotauti? Valtimotaudin taustatekijät Valtimon ahtautuminen Valtimotauti kehittyy vähitellen Missä ahtaumia esiintyy? Valtimotauti voi yllättää äkillisesti Diabeteksen
LisätiedotKryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät
www.printo.it/pediatric-rheumatology/fi/intro Kryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät Versio 2016 1. MITÄ OVAT CAPS-OIREYHTYMÄT? 1.1 Mikä se on? Kryopyriiniin liittyvät jaksoittaiset oireyhtymät
LisätiedotThis document has been downloaded from TamPub The Institutional Repository of University of Tampere
This document has been downloaded from TamPub The Institutional Repository of University of Tampere Publisher's version The permanent address of the publication is http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta- 201501051010
LisätiedotTärkeimpien solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisilla värjäyksillä
Tärkeimpien solutyyppien tunnistaminen kudosleikkeissä immunohistokemiallisilla värjäyksillä Mikael Niku 28.2.2006 Kuvissa on naudan kudoksia, joita on värjätty immunohistokemialla erilaisia vasta aineita
LisätiedotPramipexol Stada. 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO
Pramipexol Stada 18.10.2013, Versio V01 RISKIENHALLINTASUUNNITELMAN JULKINEN YHTEENVETO VI.2 Julkisen yhteenvedon osiot Pramipexol STADA 0,088 mg tabletti Pramipexol STADA 0,18 mg tabletti Pramipexol STADA
Lisätiedot