Romanien asumisen yhdenvertaisuus Seminaariraportti ja toimenpide-ehdotuksia

Transkriptio

1 Romanien asumisen yhdenvertaisuus Seminaariraportti ja toimenpide-ehdotuksia YES Yhdenvertaisuus Etusijalle -hanke Syyskuu 2012 Liisa Männistö

2 Sisältö 1. Oma koti kullan kallis tavoitteena avoin keskustelu Koti luo turvallisuutta Romanit Suomessa Romanien asumisen yhdenvertaisuus selvityksen valossa Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen Asumisen hyvät käytännöt Yhteenveto seminaarikeskusteluista Pääteemat Learning café -keskustelut Pohdintaa ja jatkotoimenpiteet Tämä raportti on tuotettu osana YES - Yhdenvertaisuus Etusijalle -hanketta, joka on saanut rahoitusta Euroopan yhteisöjen työllisyyttä ja sosiaalista yhteisvastuuta koskevasta PROGRESS-ohjelmasta ( ). Raportissa ilmaistut mielipiteet ovat toteuttajan omia, eikä Euroopan komissio vastaa raportin sisällön käytöstä. Tämän raportin sisältö ei välttämättä edusta Euroopan komission kantoja tai näkemyksiä. YES - Yhdenvertaisuus Etusijalle on hallinnon, viranomaisten sekä syrjintävaarassa olevia ryhmiä edustavien elinten ja järjestöjen välinen yhteistyöprojekti, jonka tavoitteena on edistää syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia. Projektia toteuttavat eri ministeriöt, puolustusvoimien Pääesikunta sekä Saamelaiskäräjät ja syrjinnän vaarassa olevia tahoja edustavat järjestöt ja neuvottelukunnat. Lisätietoa osoitteesta 2

3 Miten yhdenvertaisuus toteutuu romanien asumisessa? Millaisia ongelmia romanit kohtaavat asunnon saannissa, asunnon vaihdon yhteydessä ja muissa asumiseen liittyvissä tilanteissa? Miten asumisen haasteisiin voidaan vastata ja millaisia ratkaisuja on olemassa asumisen yhdenvertaisuuden parantamiseksi? 1. Oma koti kullan kallis tavoitteena avoin keskustelu Etelä-, Itä-, Pohjois- ja Varsinais-Suomen aluehallintovirastot, alueelliset romaniasiain neuvottelukunnat ja YES Yhdenvertaisuus Etusijalle -hanke järjestivät touko-kesäkuussa 2012 neljä alueellista Oma koti kullan kallis -seminaaria romanien asumisen yhdenvertaisuudesta. Seminaareissa tavoitteena oli keskustella romanien asunnon saantiin ja asumiseen liittyvistä haasteista sekä etsiä niihin ratkaisuja yhdenvertaisuuden toteutumisen ja hyvien toimintatapojen kautta. Seminaarit perustuivat Suomen romanipoliittisen ohjelman toimenpide-ehdotuksiin. Seminaareissa esiteltiin ympäristöministeriön rahoittaman selvityksen 1 tuloksia ja keskusteltiin romanien asumisen yhdenvertaisuudesta, asumiseen liittyvistä haasteista, hyvistä käytännöistä ja ratkaisuista. Seminaarit oli suunnattu kuntien asunto- ja muille viranomaisille, kuntapäättäjille, paikallisten romanityöryhmien jäsenille, kansalaisjärjestöille, romaniyhteisöille, kiinteistöyhtiöiden ja isojen vuokraasuntovälittäjien edustajille, isännöitsijöille ja muille asuntoasioissa toimiville tahoille. Neljässä seminaarissa oli yhteensä 112 osallistujaa ja ne järjestettiin seuraavilla paikkakunnilla: Helsinki (30.5.), Turku (6.6.), Mikkeli (12.6.) ja Oulu (13.6.). Tähän raporttiin on koottu seminaareissa esiin nousseita huomioita asumisen yhdenvertaisuudesta sekä ehdotuksia romanien asumisen yhdenvertaisuuden parantamiseksi. Seminaarien ohjelmat, tausta-aineistot ja puhujien esitykset on julkaistu osoitteessa Raportin loppuun (s. 16) on koottu YES-hankkeen romanien asumisohjelman ohjausryhmän ehdottamia jatkotoimenpiteitä romanien asumisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. 1.1 Koti luo turvallisuutta Jokaisen neljän seminaarin avauspuheenvuoron pitäjä korosti kodin ja hyvän asumisen merkitystä ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Johtaja Esa Ellala Etelä-Suomen aluehallintovirastosta piti tärkeänä avointa vuoropuhelua asuntotoimijoiden ja romaniyhteisön kesken. Ellala peräänkuulutti hyvän asiakkuuden ja hyvän hallinnon periaatteiden noudattamista. Asumisasioissa keskeisenä lähtökohtana tulee Ellalan mukaan olla yhdenvertaisuuden toteutuminen arjessa paikallisella tasolla. Kirkkoherra Jouni Lehikoinen ja kansanedustaja Pauliina Viitamies pitivät yhteiskunnan ilmapiiriä tärkeänä asumisen yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Jokaisella tulisi olla oikeus omaan kotiin, eikä mikään yksittäinen väestöryhmä saisi olla lähtökohtaisesti muita heikommassa asemassa. Toiminnanjohtaja Allan Armas Lindberg painotti, että koti luo turvallisuutta, joka antaa valmiudet kohdata elämän haasteet. 1 YMra 8/2012 Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus 3

4 1.2 Romanit Suomessa Romanien asumistilanne eri puolella Suomea vaihtelee alueittain ja kunnittain jonkin verran. Aluehallintovirastojen (AVI) tehtävänä on seurata romaniväestön yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien ja elinolosuhteiden kehitystä tasa-arvon edistämiseksi sekä antaa viranomaisille lausuntoja näissä asioissa. AVI myös edistää romaniväestöön kohdistuvan syrjinnän poistamista sekä romanien kielen ja kulttuurin vahvistumista. AVI:en asettamien alueellisten romaniasiain neuvottelukuntien tehtävänä on lisäksi toimia romanien ja viranomaisten välisenä yhteistyöelimenä sekä edistää uusien yhteistyömuotojen kehitystä. Erikoissuunnittelija Malla Laiti Etelä-Suomen AVI:sta ja alueellisesta romaniasiain neuvottelukunnasta totesi, että Suomen noin romanista arviolta 4500 asuu Etelä-Suomessa (Helsingissä noin 2000). Etelä-Suomen 67 kunnasta 48:ssa asuu romaneja, mikä asettaa alueen kunnille erityisiä velvoitteita yhdenvertaisuuden edistämisen suhteen. Romaniväestön tarpeita kartoitettaessa viime aikoina on korostunut nuorten romaniperheiden tuen tarve erityisen tärkeää on vanhemmuuden, lasten ja nuorten koulutukseen osallistumisen sekä nuorten identiteetin tukeminen. Sosiaalineuvos Väinö Lindberg Lounais-Suomen alueellisesta romaniasiain neuvottelukunnasta muistutti, että Turun seudulla on asunut romaniväestöä jo kolmessa tai neljässä sukupolvessa. Tästä johtuen alueella ei ole samanlaisia asumisen ongelmia kuin seuduilla, joille muuttaa paljon uusia romaniasukkaita. Romanien asumisen yhdenvertaisuuteen on Lindbergin mukaan kuitenkin haasteellista päästä. Erityisenä haasteena Lindberg piti kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimista, toteutusta ja valvontaa. Suunnittelija Helena Valentin Itä-Suomen AVI:sta ja alueellisesta romaniasiain neuvottelukunnasta arvioi, että Itä-Suomen 52 kunnasta 31:ssä asuu romaneja yhteensä noin Yleisiä haasteita palvelujen järjestämiselle Itä-Suomessa ovat mm. väestörakenne ja huoltosuhde, poismuutto, työttömyys, syrjäytyminen, harva asutus, pitkät etäisyydet, osaavan henkilöstön saatavuus ja pirstaleinen palvelurakenne. Valentinin mukaan alueelliset erot asumispalveluissa ovat huomattavia. Olennaista on se, mikä taho kunnassa tarjoaa asumisalveluja sekä miten palvelut on järjestetty. Valentin painotti, että romaniväki on pääsääntöisesti riippuvainen kunnan tarjoamasta asuntopalvelusta. Myös suunnittelija Henna Huttu Pohjois-Suomen AVI:sta ja alueellisesta romaniasiain neuvottelukunnasta muistutti, että romanit kohtaavat ennakkoluuloja ja syrjintää avoimilla asuntomarkkinoilla, ja ovat tästä johtuen yleishyödyllisen asuntotarjonnan varassa. Huttu piti valitettavana, että romaniasiakas nähdään usein vain romanina esimerkiksi vammaisuus ja päihde- tai mielenterveysongelmat saattavat jäädä täysin huomiotta. Toisinaan romaninuorille ei tarjota olemassa olevia palveluita, tai niitä tarjotaan liian myöhään. Asumisen ongelmia ilmenee Hutun mukaan sekä viranomaisten että romanien taholta: romaneja saatetaan asuttaa tilapäiskohteisiin tai heidät lähetetään kokonaan toiselle paikkakunnalle. Romanit puolestaan saattavat ratkaista muita ongelmiaan muuttamalla muualle, asunto saatetaan vuokrata edelleen tai vuokrarahat käyttää muihin menoihin. Myös väistämis- ja muuttolupakäytänteet voivat tuottaa ongelmia. 1.3 Romanien asumisen yhdenvertaisuus selvityksen valossa Tutkijat Sinikka Törmä ja Kati Tuokkola esittelivät seminaareissa Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus - selvityksen 2 tuloksia. Referenssi Oy:n toteuttama selvitys perustuu Romanipoliittisen ohjelman toimenpideehdotuksiin ja sen on rahoittanut ympäristöministeriö. 2 YMra 8/2012 Romanien asuminen ja yhdenvertaisuus (Törmä, Huotari, Tuokkola; huhtikuu 2012) 4

5 Selvityksessä kartoitettiin romaniväestön asumiseen liittyviä ongelmia ja niiden erilaisia ratkaisuja. Erityisesti tarkasteltiin romanien yhdenvertaisuuden toteutumista sekä suhteessa valtaväestöön että romaniyhteisön sisällä. Selvitys perustuu romaniväestön asumistilannetta koskevaan kanteluaineistoon, asuntotoimijoille tehtyyn kyselyyn sekä viranomaisten, järjestöjen ja romanien haastatteluihin. Törmä ja Tuokkola korostivat, ettei selvityksen tuloksia voi yleistää koskemaan koko romaniväestöä tai kaikkia asukastoimijoita. Romanit ovat heterogeeninen ryhmä, kuten valtaväestökin: kokemukset heidän asumisestaan voivat olla erilaisia samankin kunnan sisällä. Yleisenä huomiona voidaan kuitenkin todeta, että romanien asumisen ongelmissa on taustalla paljon rakenteellisia tekijöitä ja romanien heikko sosioekonominen asema. Osittain on kysymys myös siitä, että valtaväestö ei tunne eikä ymmärrä romanien kulttuurin piirteitä. Usein ennakkoluulot romaneja kohtaan estävät asunnon saannin vapailta markkinoilta, siksi romanit ovatkin riippuvaisia julkisesti rahoitetusta asuntotuotannosta. Toisaalta romanit eivät ole aina tietoisia vuokra-asuntojen asukasvalintaan ja asumiseen liittyvistä menettelytavoista ja säännöistä. Yleisesti ottaen asumisen ongelmat ovat selvityksen mukaan hyvin samanlaisia valtaväestöllä ja romaneilla. Esimerkiksi vuokrarästejä ja aiempia maksuhäiriöitä on molemmilla väestöryhmillä. Yhteisten ongelmien lisäksi romanien asumisen yhdenvertaisuuteen liittyy tiettyjä erityishaasteita, jotka johtuvat yhtäältä syrjinnästä ja ennakkoluuloista valtaväestön taholta, toisaalta kulttuurin sisäisistä käytänteistä ja tavoista. Asumisen ongelmien lisäksi selvityksessä kartoitettiin olemassa olevia hyviä käytäntöjä asumisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Selvityksen lopussa esitetään useita toimenpide-ehdotuksia romanien asumisen yhdenvertaisuuden parantamiseksi. 1.4 Jokaisella on oikeus hyvään asumiseen Erityisasiantuntija Tuula Tiainen ympäristöministeriöstä ja kehittämispäällikkö Marianne Matinlassi Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:sta esittelivät asumisen yhdenvertaisuutta turvaavaa lainsäädäntöä sekä asukasvalintaa koskevia säädöksiä ja ohjeita. Tiainen ja Matinlassi kertasivat asukasvalintojen periaatteita: Asunnon haussa ei ole käytössä jonotusjärjestelmää, vaan valinta perustuu asunnon tarpeen kokonaisarviointiin. Asukasvalinnoista ei tehdä kielteisiä päätöksiä; asunnon saa aina se hakija, joka sitä eniten tarvitsee, muut jäävät odottamaan sopivia vapautuvia asuntoja. Valtion tukemissa vuokra-asunnoissa asukasvalintakriteerit ovat aina samat riippumatta siitä kuka tekee valinnat; kunnan tehtävänä on valvoa että säädöksiä noudatetaan. Ongelmatilanteissa tulisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä kyseiseen kuntaan. Jos on syntynyt epäily syrjinnästä, tulee ottaa yhteyttä Vähemmistövaltuutetun toimistoon. Luottotiedoissa olevat maksuhäiriöt eivät ole pätevä este asunnon myöntämiselle, kun asukasvalinnan perusteet muuten täyttyvät. Vuokrarästien osalta on tehtävä maksusuunnitelma, lisäksi sosiaalitoimen kanssa voidaan neuvotella jälleenvuokraussopimuksesta, vuokrarästien maksamiseen voidaan hakea ennaltaehkäisevää toimeentulotukea, tai asukkaan kanssa voidaan tehdä määräaikainen vuokrasopimus, jonka aikana vuokranmaksukykyä seurataan. Asuntohakemukset sisältävät salassa pidettävää tietoa; yksittäisistä hakemuksista tai hakijoiden tilanteesta ei saa olla yhteydessä ulkopuoliseen tahoon (romaniyhdyshenkilöön tms.) esimerkiksi muuttoluvan kysymiseksi; sen sijaan muun muassa kulttuuriin liittyvistä asioista voidaan ja on jopa suositeltavaa keskustella yleisellä tasolla. Asuntoasioiden sujumiseksi on tärkeää saada menettelytavat molemmin puolin yhdenmukaisiksi: asukasvalitsijoille on annettava työrauha ja vuorovaikutus asiakkaan ja asukasvalitsijan välillä on saatava toimivaksi. 5

6 2. Asumisen hyvät käytännöt Seminaarien yhtenä tavoitteena oli etsiä hyviä käytäntöjä romanien asunnon saantiin ja asumisen yhdenvertaisuuteen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi. Seuraavassa on lyhyt tiivistelmä seminaareissa esitellyistä hyvistä käytännöistä. Naapuruussovittelu ja Asumispakki (Kotilo-projekti, Pakolaisapu) Naapuruussovittelun tavoitteena on asumisviihtyvyyden parantaminen monimuotoisissa lähiöissä. Naapuruussovittelussa asukkaiden välinen riita tai konflikti pyritään ratkaisemaan ilman että se kärjistyy. Sovittelu on avointa keskustelua asukkaiden välisen konfliktin osapuolten kesken koulutettujen ja puolueettomien sovittelijoiden johdolla. Naapuruussovittelussa osapuolet ottavat vastuun omasta toiminnastaan ja vahinkoa kärsinyt osapuoli saa tyydyttävän selityksen tai korvauksen tapahtuneesta. Perusperiaatteena on, että riitojen osapuolilla itsellään on välineet päästä ulos riidoista. Asumispakki on räätälöitävissä oleva malli konkreettiseen asumisopastukseen. Tällä hetkellä koulutetaan kouluttajia käyttämään mallia, ja tavoitteena on edistää hyvää asumista sekä välittää oikeaa tietoa asumisesta, oikeuksista ja velvollisuuksista. Lisätietoa: Sosiaalinen isännöinti ja asumisneuvonta (Jyväskylän kaupunki) Asumisneuvonta on järjestetty hieman eri tavoin eri puolilla Suomea; Jyväskylässä sosiaalisen isännöinnin toimintamalli on ollut menestys. Tavoitteena on pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen. Jyväskylässä toimii yksi asumisneuvoja ja taloyhtiöt ovat mukana toiminnassa. Toimintatapoina ovat asiakastapaamiset, puhelinneuvonta, palveluohjaus, yhteistyö sosiaalitoimen ja vuokrayhtiöiden kanssa sekä muu verkostoyhteistyö. SAS-ryhmä (Selvitä Arvioi Sijoita) tekee yhdessä asiakkaan kanssa palvelusuunnitelman, jossa asetetaan henkilökohtaiset tavoitteet asumisen suhteen ja keinot niihin pääsemiseksi. Yhdenvertaiset asukasvalinnat (Mikalo Oy, Mikkeli) Romanikulttuuriin liittyvät erityistoiveet pyritään ottamaan huomioon asuntojen jaossa (ARA:n ohjeistuksen mukaisesti). Asukasvalitsijat ovat tutustuneet romanikulttuuriin, mutta eivät voi tuntea yksityiskohtia; hakija itse onkin velvollinen selvittämään, voiko hän muuttaa tiettyyn taloon tai alueelle. Romaneilla ja valtaväestöllä on usein hyvin samanlaisia ongelmia. Kun asukas ottaa ajoissa yhteyttä asuntotoimistoon, ongelmista voidaan keskustella ja ne voidaan ratkaista yhdessä. 6

7 Asumisneuvonta (Akseli Kiinteistöpalvelut Oy, Turku) Asumisneuvontatoiminta vakinaistettiin Turussa 11/2006. Neuvonnan kohderyhmänä ovat asumisen ohjausta ja neuvontaa tarvitsevat asukkaat. Tarkoituksena on ohjata asiakas oikeisiin palveluihin tai palvelu kotiin jos asukas näin haluaa. Ennaltaehkäisevyys ja varhainen puuttuminen ovat tärkeitä periaatteita. Toiminnan tavoitteena on alue- ja verkostotyö sekä asukkaiden neuvominen ja opastaminen, jotta he saavat tarvitsemansa palvelut. Yhteistyötä tehdään esim. etsivän nuorisotyön kanssa. Usein pelkkä asioista keskustelu riittää ongelman ratkaisemiseksi Vuokranmaksuongelmatilanteissa selvitetään onko mahdolliset tuet haettu sekä avustetaan lomakkeiden täytössä. Asumisongelmien taustalla on usein elämänhallintaongelmia, perheväkivaltaa tms. tilanne pyritään ratkaisemaan kokonaisvaltaisesti. Yhteistyö sosiaalitoimiston työntekijän kanssa: näin päästään pureutumaan ongelmiin perusteellisesti paikan päällä. Oulun kaupungin asumisneuvontahanke ( ) Tavoitteena oli vaikeasti asutettavien asiakkaiden asuttaminen, erityisryhmiin kuuluvien asiakkaiden pitempiaikaisen asumisen tukeminen sekä häätöjen vähentäminen ja ennaltaehkäisy. Asumisneuvonta oli asiakkaan tilanteeseen paneutuvaa sekä rinnalla kulkevaa ohjaus- ja neuvontatyötä yhteistyössä verkostotoimijoiden kanssa (ks. kuvio 1). Palvelun tarpeeseen johtaneita syitä voivat olla esim. ylivelkaantuminen, vuokravelka, häätöuhka, häätö, asunnottomuus, asunnon vaihto tai häiritsevä asuminen. Yleensä kaikesta pystyy neuvottelemaan ja usein löytyy kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu, jolla asuminen pystytään turvaamaan. Työmenetelmät ja hyvät käytännöt: keskustelutilaisuudet, kulttuuri- ja asumisinfot yhteistyössä verkostotoimijoiden kanssa Turom-koulutukset, joissa romanit ja pääväestön edustajat voivat tutustua toisiinsa ryhmissä ja ylittää kulttuurien välisen sillan suunnitelmallinen sopimus asumisen turvaamiseksi VastVastensa-opas romanien kanssa työskenteleville sosiaalialan ammattilaisille Talous tasapainoon -koulutusmateriaali sovittelutoiminta yhteisöllisyyden tukeminen asuinalueilla Tällä hetkellä Oulun kaupunki ei tarjoa varsinaista asumisneuvontapalvelua, mutta ohjaustyötä asumis- ja sosiaalipalveluissa on tehostettu. Osa vuokranantajista on kehittänyt sosiaalista isännöintiä ja asuinalueilla toimivat asukastuvat pyrkivät tukemaan alueellista yhteisöllisyyttä. Lisäksi kaupungilla on vastuu erityisryhmien asumisen verkoston koordinoinnista. 7

8 Kuvio 1. Oulun kaupungin asumisneuvontahanke Lähde: Jaana Pasma 3. Yhteenveto seminaarikeskusteluista Oma koti kullan kallis -seminaarien tarkoitus oli edistää tiedonkulkua ja vuorovaikutusta paikallisten ja alueellisten romaniyhteisöjen sekä kuntien asuntoviranomaisten, kuntapäättäjien, kansalaisjärjestöjen, kiinteistöyhtiöiden ja isojen vuokra-asuntovälittäjien, isännöitsijöiden ja muiden asuntotoimijoiden kesken. Tähän osioon on koottu tiivistelmä niistä teemoista, jotka nousivat esiin seminaarien keskusteluissa. Ennalta oli odotettavissa, että romanikulttuurin sisäiset käytännöt, kuten muuttolupa ja väistämisvelvollisuus herättäisivät keskustelua. Seminaareissa pyrittiin kuitenkin pääasiassa keskittymään asuntotoimijoiden ja romaniyhteisön keskinäiseen yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Romanikulttuurin sisäisiä käytänteitä käsiteltiin vain niiltä osin, kun niillä on suoria yhtymäkohtia asukasvalintoihin, asumisneuvontaan, asuntotoimijoiden ja romanien väliseen yhteistyöhön, tai asumisen yhdenvertaisuuteen valtaväestön ja romanien kesken. Suomen romanipoliittisessa ohjelmassa yhtenä toimenpide-ehdotuksena asumisen yhdenvertaisuuden kehittämisen osalta on tukea toimia, joilla edistetään romaniväestön sisäistä syrjimättömyyttä ja yhdenvertaisuutta asumispaikan valinnassa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi YES5-hankkeessa onkin syksyllä 2012 tarkoitus järjestää keskustelutilaisuuksia alueellisten tai paikallisten romaniyhteisöjen kanssa romanikulttuurin sisäisistä, asumisen yhdenvertaisuutta heikentävistä käytännöistä. Luvussa 3.1 esitetään yhteenveto seminaarikeskusteluiden pääteemoista ja kysymyksistä, jotka nousivat esiin seminaaripuheenvuorojen perusteella. Luvussa 3.2 on tiivistelmä seminaarien Learning café - keskusteluiden kysymyksistä ja niihin esitetyistä ratkaisuvaihtoehdoista. 8

9 3.1 Pääteemat Seminaarien keskusteluosiot osoittivat, että asumisen yhdenvertaisuus on hyvin moniulotteinen aihepiiri. Kuviossa 2 esitetään kooste seminaarikeskustelujen pääteemoista. Keskustelujen sisältöä on avattu tarkemmin sivuilla Kuvio 2. Kooste seminaarikeskustelujen pääteemoista Asunnon koko ja vuokranmaksukyky Asukasvalintojen läpinäkyvyys Monipuolinen asukasrakenne Vuorovaikutus asiakaspalvelutilanteissa Asumisen yhdenvertaisuus Väistämisvelvollisuus ja muuttolupa Syrjintäepäilyt ja kantelumenettely Romanikulttuurin huomioiminen Romaniyhdyshenkilön käyttö Asukasvalintojen läpinäkyvyys Keskusteltiin siitä, miten paljon valintaprosesseista ja -kriteereistä kerrotaan asunnonhakijoille Todettiin, että asukasvalintojen läpinäkyvyyttä on vaikea lisätä salassapitovelvollisuuden vuoksi Pohdittiin, käydäänkö hakijoiden kanssa riittävästi keskustelua asuntoon kohdistuvista vaatimuksista ja niiden vaikutuksesta asunnon saantiin Paljon on kiinni asiakkaan toiveista; jos haettavalle asunnolle asetetaan tiukkoja kriteerejä, voi olla vaikea saada asuntoa Viranomaisella on velvollisuus neuvoa ja ohjeistaa asuntohakemuksen teossa Asukasvalitsijan on pyydettävä tarvittaessa lisäselvityksiä hakemukseen ja kiireellisissä tapauksissa keskusteltava hakijan kanssa asunnolle asetettavista vaatimuksista On tärkeää että asukasyhteisö tuntee asukasvalintakriteeristön ja asukkaille sekä asunnonhakijoille tiedotetaan yleisistä asukasvalintoihin liittyvistä asioista Hakijoilla on myös monesti väärä käsitys todellisesta asuntotilanteesta 9

10 Monipuolinen asukasrakenne Todettiin, että monipuolisen asukasrakenteen käsitettä käytetään toisinaan väärin Saatetaan esim. vedota siihen, että jos johonkin vuokrataloon otetaan romaneja asumaan, valtaväestö muuttaa sieltä pois tämä ei kuitenkaan ole peruste olla myöntämättä asuntoa romanille Monipuolisella asukasrakenteella tarkoitetaan myös sitä, että samaan taloon ei pidä sijoittaa pelkästään tai pääosin huono-osaisia asukkaita Väistämisvelvollisuus ja muuttolupakäytäntö Asuntotoimijat toivat esiin huolen siitä, että jos lähes jokaisessa asuntokohteessa asuu jo romaneja, ei uusille romaneille voida antaa asuntoa tähän toivottiin uusia käytäntöjä Osa romaneista pitää käytäntöä ennaltaehkäisynä, jolla vältetään suurempia ongelmia; väistämisvelvollisuuden taustalla on joidenkin romanien mukaan kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan joita on loukattu. Asuntotoimijoiden näkökulmasta kyse on romanikulttuurin sisäisestä dynamiikasta; käytännössä on sama miten viranomaiset toimivat, jos yhdenvertaisuus ei toteudu romanien keskuudessa. Kyse on kuitenkin lainvastaisesta toimintatavasta, joka on ristiriidassa perustuslain ja asukasvalintaa koskevan lainsäädännön kanssa. Suomen perustuslaki takaa kaikille vapaan liikkumisen maassa; lisäksi asukasvalinnoista ei saa olla yhteydessä ulkopuolisiin. Tuotiin myös esiin, että perustuslaissa on turvattu romanien oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin. Romaniyhdyshenkilön käyttö asukasvalinnoissa Osa romaneista kokee, että käyttämällä romaniyhdyshenkilöitä helpotetaan viranomaisten työtä ja ennaltaehkäistään häiriköiden pääsy paikkakunnalle; suojellaan omaa paikkakuntaa ja mainetta Yhdyshenkilötoiminta voi olla myös hyödyllistä: joskus hakija ei osaa hoitaa omaa asiaansa tai virkailija ei ymmärrä mistä romanikulttuurissa on kyse. Käytäntö on kuitenkin lainvastainen, jos yksittäisen henkilön asioista keskustellaan hänen tahtomattaan ulkopuolisen tahon kanssa. Käytäntö voi toimia vain, jos yhdyshenkilö on täysin puolueeton taho ja mikäli asiakas itse voi valita puolestapuhujansa. 10

11 Romanikulttuurin huomioiminen asukasvalinnoissa Toisinaan kulttuurisia seikkoja ei huomioida lainkaan ja asunnon saaminen tai vaihto voi olla hyvin vaikeaa. Asuntotoimijat on kuitenkin ohjeistettu ottamaan romanikulttuuri mahdollisuuksien mukaan huomioon asukasvalinnoissa. Syrjintäepäilyt ja kantelumenettely asukasvalintoihin liittyen Todettiin, että asukkaiden ja asunnonhakijoiden oikeussuojakeinot ovat heikot, koska asuntohakemuksiin ei anneta kielteisiä päätöksiä, joista voisi valittaa Kun käytössä ei ole jonotusjärjestelmää, saattaa syntyä epäily syrjinnästä Jos hakijasta tuntuu, että häntä on perusteettomasti kohdeltu väärin, asiasta voi olla yhteydessä kunnan asuntotoimeen, ARAan, Vähemmistövaltuutettuun tai eduskunnan oikeusasiamieheen. Yhteydenotto ei kuitenkaan välttämättä johda asunnon saamiseen; viranomainen voi antaa kunnalle/asuntotoimijalle suosituksia ARA ohjaa ainoastaan kunnan ja yleishyödyllisiä asuntotoimijoita, ei yksityisiä Vuorovaikutus asiakaspalvelutilanteissa Viranomaisen ja romaniasiakkaan välinen kohtaaminen voi asuntoasioissa olla vaikeaa, jos asuntovirkailija ei tunne romanikulttuuria tai hänellä on kielteisiä ennakkoasenteita romaneja kohtaan. Ongelmia voi syntyä myös silloin, kun asiakas ei tunne asunnonhakuprosessiin liittyviä seikkoja tai hän esiintyy hyökkäävästi tai uhkaavasti. Olennaista on asukasvalitsijan tahtotila: tahto kohdata ihminen ja nähdä hänen tarpeensa, kuunnella ja auttaa Asunnonhakijan kannalta tärkeää on kuunnelluksi tulemisen kokemus; kun vuorovaikutus onnistuu, ei synny riitaa vaikka asuntohakemus etenisi hitaasti Asunnon koko ja vuokranmaksukyky Monilla romaniperheillä on paljon lapsia ja myös sellaiset romanit joiden lapset ovat jo aikuisia haluavat isompia asuntoja sukulaisten vierailujen varalta tämä voi aiheuttaa kitkaa valtaväestön suhteen Pohdittiin, miten pitäisi toimia silloin, kun yksittäinen henkilö (tai perhe) asuu isossa asunnossa, jota hänellä ei ole varaa maksaa, mutta hän ei suostu muuttamaan pienempään asuntoon. Todettiin, että sosiaalitoimi voi ottaa yhteyttä asuntotoimijaan ja kysyä onko asukkaalta tullut hakemus pienempään asuntoon; toisinaan sosiaalitoimi edellyttää, että asukas ottaa vastaan asunnon mistä tahansa tai toimeentulotuen maksu loppuu; sosiaalitoimi ei myönnä maksusitoumusvakuuksia ylisuuren asunnon maksamiseksi, jos siihen ei ole selkeitä perusteita. 11

12 3.2 Learning café -keskustelut Teema 1. Romanikulttuuri ja asuminen Esimerkkitapaus (kuvitteellinen): Romanivähemmistöön kuuluva Tanja on joutunut irtisanomaan perheensä vuokra-asunnon ja muuttamaan pois paikkakunnalta. Muuton syynä on suvun piirissä syntynyt väistämisvelvollisuus. Tällä hetkellä Tanja asuu miehensä ja 13-vuotiaan tyttärensä kanssa tilapäisesti Tanjan äidin luona. Tilanne on vaikea, sillä pienessä vuokrakaksiossa on vain yksi WC/kylpyhuone. Tanjan äiti pelkää vaikeuksia vuokranantajan taholta, sillä isännöitsijä on jo suullisesti huomauttanut häiriöstä porraskäytävässä. Tanja on tehnyt useita vuokra-asuntohakemuksia äitinsä asuinpaikkakunnalla, mutta kahteen kuukauteen yhtään asuntotarjousta ei ole tullut. Tanja on perustellut asunnon- ja paikkakunnan vaihtamista romanikulttuurilla. Asuntotoimistoissa on puolestaan vedottu luottotietomerkintöihin ja siihen, että melkein kaikissa vuokrataloyhtiöissä asuu jo romaneja, joten Tanjan perheelle ei voida tarjota asuntoa niistä yhtiöistä. Tanja itse kertoo, että ei ole asettanut tällaisia ehtoja asuntohakemuksessa. Pohdittavia kysymyksiä: - Millaisia vaihtoehtoja esimerkkitapauksen ratkaisemiseksi voisi olla? - Millaisia muita ongelmia (esimerkissä esitellyn tapauksen lisäksi) romanit kohtaavat asumisessa etnisen alkuperänsä vuoksi? - Mitkä ongelmat ovat yhteisiä romaneille ja valtaväestölle? Entisestä asunnosta lähdön syy? Vapaaehtoisesti vai pakotettuna? Luottotietomerkintöjen syyt? Selvitetään ja tehdään maksusuunnitelma Asuntohakemus Käydään yhdessä läpi asunnolle asetettavat kriteerit Miten saadaan hakemus sellaiseksi että asunnonhaku edistyy? Jos lähtöön liittyy pakottamista, uhkailua tms., kyseessä poliisiasia Sosiaalinen isännöinti Viranomaisten välinen yhteistyö Perheen tilanteen kokonaisvaltainen selvittäminen Yhteistyö: koulutoimi, sosiaali- ja asuntotoimi Yhteinen neuvonpito Muita ongelmia ennakkoluulot muiden asukkaiden taholta romaneilta ei usein siedetä normaalejakaan asumisen ääniä pelottelua, ulkopuolelle jättämistä (etenkin pihan lasten joukossa) Ratkaisuvaihtoehtoja määräaikainen sopimus isompi vuokravakuus tukihenkilö perheelle HUOMIOITAVA: Se, että jossain taloyhtiössä asuu jo romaneja, ei saa olla automaattisesti syy jättää tarjoamatta toiselle romanille asuntoa samasta talosta 12

13 Teema 2. Asukasvalinnat ARA:n asukasvalintaa koskevassa ohjeistuksessa sanotaan, että romanikulttuuriin liittyviä tapoja tulisi ottaa mahdollisuuksien mukaan huomioon asunnonjaossa. Ohjeessa painotetaan, että romanikulttuurin tavat eivät kuitenkaan syrjäytä asumiseen liittyviä perusoikeuksia. Esimerkkinä mainitaan se, että asukasvalinnan tekeminen muuttoluvan ja väistämisvelvollisuuden perusteella on ristiriidassa perustuslain ja asukasvalintaa koskevan lainsäädännön kanssa. Pohdittavia kysymyksiä: - Miten ARA:n ohjeistusta voidaan soveltaa romanikulttuurin huomioimiseksi? - Miten tietoisuutta asukasvalinnoista ja niiden perusteista voidaan lisätä o asuntotoimijoille? o romaneille? - Miten virkailijan ja asunnonhakijan oma asennoituminen ja käyttäytyminen vaikuttavat asuntoasioihin liittyvissä kohtaamisissa? Asuntohakemuksen huolellinen täyttäminen on keskeisin asia hakijan perusteltava, miksi haluaa tai ei halua jonnekin alueelle; merkitään lisätietoihin jotta tulevat huomioon otettaviksi tärkeää, että virkailija avustaa tarvittaessa hakemuksen teossa Asenteet ja vuorovaikutus virkailijan ja asunnonhakijan on hyvä tiedostaa omat asenteensa ja käyttäytymisensä virkavastuu: omat asenteet eivät saa näkyä asiakaspalvelussa asukasvalitsijan ei tarvitse sietää uhkailua tai painostusta: jos asiakas käyttäytyy uhkaavasti, mukaan voi kutsua toisen virkailijan; tarvittaessa keinoksi jopa lähestymiskielto Hakijan oikeudet periaatteena oltava asiakkaan inhimillinen kohtelu kapulakielestä pyrittävä eroon hakijan ei tarvitse sietää huonoa kohtelua: oikeuksistaan voi ja tulee pitää kiinni Ehdotus hyväksi käytännöksi: ANONYYMIT ASUNTOHAKEMUKSET 13

14 Teema 3. Asumisen hyvät käytännöt Seminaareissa esiteltiin muutamia hyviä käytäntöjä asumisviihtyvyyden lisäämiseksi ja hyvän asumisen edistämiseksi. Pohdittavia kysymyksiä: - Mitä muita hyviä käytäntöjä on olemassa romanien asumisen ongelmien ratkaisemiseksi tai ennaltaehkäisemiseksi? - Miten näitä (tai muita) hyviä käytäntöjä voitaisiin juurruttaa meidän alueemme/kuntamme toimintaan? - Ketkä ovat meidän alueellamme/kunnassamme keskeisiä toimijoita tällaisten käytäntöjen eteenpäin viemiseksi? - Hyvät käytännöt avoin keskustelu, yhteistyö ja vuorovaikutus eri väestöryhmien välillä romanikulttuuritietouden lisääminen asennekasvatus päiväkodista ja peruskoulusta lähtien alueellisista olosuhteista ja valtaväestön tapakulttuurista tiedottaminen romaneille Käytäntöjen juurrutus edellyttää molemmilta osapuolilta tahtotilaa ja pitkäjänteisyyttä eri väestöryhmien väliset yhteisfoorumit (asukasyhteisöt, koulut) romanityöryhmien vuosittaiset asumisseminaarit luottamuksen rakentaminen ja henkilökohtaisten kontaktien luominen (romaniyhteisöt-asuntoviranomaiset) yhteiset pelisäännöt selviksi tieto-taidon siirto ja rakenteisiin juurruttaminen Keskeiset toimijat kiinteistöyhtiöt/vuokratalot sosiaalitoimi, terveydenhuolto, perhepalvelut osallistuva romaniväestö 14

15 Tilanteen selvittäminen Käytännön apu Teema 4. Yhteistyö ja vuorovaikutus Esimerkkitapaus (kuvitteellinen): Romanivähemmistöön kuuluva Seija on joutunut erotilanteessa kahden lapsen kanssa naapurikaupungin turvakotiin. Mies asuu perheen asunnossa eikä Seijalla ole paluuta sinne. Seija on hakenut uutta vuokra-asuntoa, mutta hänelle on kerrottu, että vanhojen vuokrarästien ja jatkuvan häiriön aiheuttamisen takia asuntoa ei tulla tarjoamaan. Seijan mukaan jatkossa vuokrat maksettaisiin eikä häiriötä tulisi, sillä Seija hakee asuntoa vain itselleen ja lapsilleen. Turvakodin ohjaaja kertoo, että Seija huolehtii lapsista hyvin ja ihmettelee, miksi Seija ei saa vuokra-asuntoa. Yleensä vastaavassa tilanteessa oleville äideille järjestyy asunto nopeastikin, mutta Seija on ollut turvakodissa jo kolme kuukautta. Paikka pitäisi saada vapautumaan muille avun tarvitsijoille. Seijan vanhin lapsi on toisella luokalla, mutta koulunkäynti on katkennut asumistilanteen vuoksi. Entisen kotipaikkakunnan kouluun on 35 km:n matka ja turvakodin lähellä olevasta koulusta sanottiin, että lapsen koulu määräytyisi sen mukaan, mihin perhe asettuu asumaan. Pohdittavia kysymyksiä: - Millaisia ratkaisukeinoja esimerkkitapauksen selvittämiseksi on olemassa? - Millaista yhteistyötä eri hallinnonalojen viranomaiset voivat tehdä keskenään esimerkkitapauksen kaltaisissa tilanteissa? - Ehdotuksia viranomaisten keskinäisen yhteistyön parantamiseksi? - Millaista yhteistyötä viranomaiset, romanijärjestöt ja paikallinen romaniyhteisö voisivat tehdä romanien asumisasioiden edistämiseksi? - Yhteispalaveri sosiaalitoimen, koulun, asuntotoimijan ja asukkaan kesken - Tukiverkosto löydyttävä asumisasian jäsentymiseksi ja vuokranantajan kanssa neuvottelemiseksi - Vuokravelka ei ole välttämättä este asunnon saannille; voidaan tehdä esim. väliaikainen vuokrasopimus - Pyrittävä dialogiin myös miehen kanssa Yhteistyö viranomaisten ja romanien kesken - romanityöryhmän perustaminen jos sellaista ei ole - tarvittaessa konsultoidaan lähikunnista - romanijärjestöjen hyödyntäminen sovittelijoina - romanikulttuuriohjaajat - Tukihenkilö, kodinhoitaja tms. elämäntilanteesta riippuen - Oikeusaputoimiston palvelut Keinoja viranomaisten välisen yhteistyön parantamiseksi - yhteiset foorumit eri toimijoille - hälytysjärjestelmät heikkoihin signaaleihin puuttumiseksi ennen ongelmien syntymistä - tiedon lisääminen ja koulutus romanikulttuurin eri piirteistä 15