Kasvatus- ja sivistysteoria

Transkriptio

1 I Kasvatus- ja sivistysteoria KT Ari Kivelä 1. Johdanto: Mitä on kasvatus- ja sivistysteoria? 1.1. Yleinen/systemaattinen kasvatustiede; yleinen/systemaattinen pedagogiikka 1.2. Kasvatusfilosofia 1.3. Pedagoginen etiikka 1.4. Pedagoginen toiminnanteoria 2. Modernisaatio ja pedagoginen toiminta Pedagogisen alueen kehittyminen modernissa elämänmuodossa Imago Dei ja barokkididaktiikka: Johann Amos Comenius ja modernin pedagogisen ajattelun peruspilarit 2.3. Jean-Jaques Rousseau: luonto, kasvatus ja ihminen 3. Valistuspedagogiikka 3.1. Valistuksen määrittelyä 3.2. Saksalainen valistus Esimerkkinä Gotthold Ephraim Lessing ja Ihmiskunnan kasvatus 3.3. Valistuspedagogiikka Immanuel Kantin näkemys historiasta, valistuksesta ja kasvatuksesta Valistusprosessi sivistyksenä 3.5. Kasvatus valistuksen mahdollistajana 3.6. Pedagoginen paradoksi modernin pedagogisen ajattelun ongelmana PP kasvattajan ja kasvatettavan välisessä suhteessa PP:n yhteiskunnallis-kulttuurinen ulottuvuus 4. Kasvatusken käsite saksalaisessa klassisessa idealismissa 4.1. Mitä on idealismi? 4.2. Johann Gottlieb Fichte Aktiivinen subjekti lähtökohtana Kasvatus subjektin kehittymisen edellytyksenä 4.3. Varhaisfichteläiset ja kasvatuksen teoria 5. Kritiikkiä ja yhteenvetoa 5 6

2 3. Pedagoginen paradoksi kasvatuksen ja sivistyksen paradoksina Pedagogisen ajattelun ja toiminnan perusperiaatteet johdatus D. Bennerin ja K. Mollenhauerin prinsiippiteoriaan 4. Kohti pedagogisen toiminnan teoriaa 4.1. Ekskurssi modernin pedagogisen ajattelun subjektiteoreettisiin premisseihin: subjekti, persoona ja individi 4.2. Teko- ja prosessikategorioiden erottelun välttämättömyys kasvatustieteellisessä teorianmuodostuksessa (J. Oelkers) - Esimerkkinä a) kasvatus ja sosialisaatio ja b) opetus ja oppiminen Kasvatusteoria, sivistysteoria ja yleinen pedagogiikka kasvatusteoria ja sivistysteoria systemaattinen kasvatustiede, yleinen kasvatustiede teoreettinen kasvatustiede yleinen pedagogiikka. Yleinen pedagogiikka kasvatustieteen osa-alue Se keskittyy yleisiin teoreettisiin ongelmiin. Yhtä hyvin voisimme puhua myös teoreettisesta kasvatustieteestä Se, käytämmekö käsitettä teoreettinen kasvatustiede tai yleinen pedagogiikka perustuu toisaalta puhtaisiin konventioihin mutta käsitteen käytöllä on myös historialliset syynsä. Yleisen pedagogiikan käsitettä käytetään lähinnä saksalaisella kielialueella Allgemeine Pädagogik. Monet kasvatustieteen klassikoista ovat kirjoittaneet teoreettisia esityksiä nimikkeen yleinen pedagogiikka alla. Johann Friedrich Herbart Allgemeine Pädagogik aus dem Zweck der Erziehung abgeleitet

3 Kasvatustieteellä on oltava omat peruskäsitteet ja oma teoriansa, jotta se voisi olla perustellusti oma tieteenalansa. Herbart pyrki kehittämään kasvatustieteelle ominaista käsitteistöä ja teoriaa, joka erottaa sen muista tieteistä omaksi tieteenalakseen. Herbart käytti tässä yhteydessä käsitettä "einheimische Begriffe". - kotoperäiset käsitteet. Kotoperäiset käsitteet ovat juuri kasvatustieteelle ominaisia käsitteitä, jotka eivät ole palautettavissa mihinkään muuhun tieteeseen ! Herbartin edustama vaatimus on vieläkin ajankohtainen, ja juuri siinä kiteytyy pohjimmiltaan se, mitä yleinen kasvatustiede/yleinen pedagogiikka on Yleinen pedagogiikka on nimitys sellaiselle kasvatustieteelliselle tietomuodolle, joka pyrkii rakentamaan kasvatustieteelle omaa itsenäistä käsitteistöä. Wilhelm Flitner: Allgemeine Pädagogik (1950) Ilmestyi alunperin nimellä Systematische Pädagogik (1933) Taustalla hermeneuttinen filosofia ja vahva historiallinen orientaatio Hermeneuttis-henkitieteellisen pedagogiikan keskeisiä edustajia Keskeistä oletus pedagogisten perusajatusten olemassaolosta ja pedagogisen ajattelun suhteellisesta itsenäisyydestä. Pedagogiset näkemykset ovat varsin usein sidoksissa muihin sisällöllisiin ajattelutapohin: Uskonto Etiikka Politiikka ihmiskäsitykset Huolimatta tästä kietoutumisesta muihin ajattelumuotoihin Flitner väittää: On olemassa pedagoginen perusajattelutapa (huomio: Flitner puhuu tässä tapauksessa yksikössä ei monikossa) pitää sisällään uskonnollisia ehtoja on riippuvainen filosofisista virtauksista määrittyy yhteiskunnallispoliittisten odotusten kautta 17 18

4 Flitnerille pegagoginen ajattelu on aina osa kulttuuria ja yhteiskuntaa Sitä ei voi erottaa muista käytännöllisen elämän ja ajattelun piireistä. Tästä huolimatta Flitner korostaa väsymättä sitä, kuinka pedagogisella ajattelulla on oma itsenäinen roolinsa suhteessa niihin Yleiselle pedagogiikalle ominaiset pohdinnat lähestyvät Flitnerin mukaan teologiaa ja filosofiaa Se, joka on tietoinen pedagogisesta perusajatuksesta, sisäistää myös yhteenkietoutumisensa teologian ja filosofian kanssa. (Flitner 1950) Tärkeää on pyrkiä systemaattisesti ja johdonmukaisesti hahmottamaan sitä, mitä pedagoginen ajattelu itsessään on. Olennaista Flitnerille on pedagoginen ajattelu itsessään. Sen sisällöllinen esiintuominen kaikkein tärkeintä. Flitner korostaa, ettei pelkkä empiirinen kasvatustieteellinen tutkimus väistämättä auta hahmottamaan pedagogisia ilmiöitä kaikessa laajuudessaan ja monimuotoisuudessaan empiirinen tutkimus on vaaraksi eksyä yksittäisiin ilmiöihin, joiden väliset keskinäiset suhteet jäävät epäselviksi Miten Flitner ymmärtää yleisen pedagogiikan suhteen empiiriseen kasvatustieteelliseen tutkimukseen? Yleisen pedagogiikan tehtävä A) paljastaa kasvatuksen ilmiö JA B) Selvittää ne peruskäsitteet, joilla puhumme kasvatuksesta Kasvatuksen ilmiö pedagoginen perusajattelutapa pedagogiset peruskäsitteet pedagoginen perusajattelutapa kasvatuksen ilmiö

5 Flitnerin mukaan yleisen pedagogiikan tulee pyrkiä dialogiin muun kasvatustieteellisen tutkimuksen kanssa Yleisellä pedagogiikalla tärkeä rooli suhteessa muihin tieteisiin Flitner huomauttaa siitä, että myös monet muut ihmistä tutkivat tieteet tuottavat kasvatuksen kannalta relevanttia tietoa Biologia Lääketiede Psykologia Psykiatria Sosiologia Nämä kaikki antavat omista näkökulmistaan tietoa kasvatuksen ehdoista ja jopa siitä mitä oikea javäärä kasvatus ovat Yleisen pedagogiikan tehtävänä arvioida kriittisesti ja kasvatuksen ilmiötä koskevaa empiiristä tiedonmuodostusta. Yksittäistieteen edustajien käsitys kasvatuksesta usein naiivi, riippuvainen yleisestä mielipiteestä ja historiallisesta annetusta kasvatusnäkemyksestä Flitnerin luonnehdinta yleisestä pedagogiikasta systemaattinen luonne kehittää kategorioita, joiden avulla kasvatuskellinen tilanne on käsitteellistettävissä ja tehtävissä tietoiseksi ja ymmärrettäväksi inhimillisestä kokonaistilasta (Gesamtlage) käsin Mitä tuon inhimillinen kokonaistila tarkoittaa ja mikä rooli sillä on yleisen pedagogiikan tehtävän kannalta? Ilmeisesti Flitner ajattelee, että kasvatus itsessään on hyvin perustava ja inhimilliselle eksistenssille ominainen ja siihen läheisesti liittyvä ilmiö pedagogisia ilmiöitä koskevaa teoretisointia ei voi välttämättä irroittaa ihmisyyttä laajemmin koskevista kysymyksistä. Yleisen pedagogiikan päätehtävä on analysoida peruskäsitteistä koostuvaa kokonaisuutta Historiallinen lähestymistapa lähtökohtana Yleinen pedagogiikka tarkastelee miten pedagogisista asiasisällöistä on puhuttu ja miten niistä puhutaan

6 Tavoitteena on työstää pedagogista asiasisältöä koskevasta historiallisesti kehittyneestä kielenkäytöstä sille ominainen yleinen, mahdollisesti jopa universaali ja järkevä rakenne. Paljastaa sen, mitä pedagoginen tai kasvatuksellinen varsinaisesti on. Täytyy pukea johdonmukaisiksi käsitteiksi ja kategorioiksi se, miten erilaisissa konteksteissa puhutaan pedagogisesta ilmiöstä pohjimmiltaan yhteneväisellä ja systemaattisella tavalla. Meillä on erilaisia pedagogista toimintaa koskevia näkemyksiä ja puhetapoja Tästä huolimatta meidän on mahdollista muodostaa tai ainakin pyrkiä muodostamaan jonkinlainen yleinen kokonaisuus ( ) kaikkien käsitteiden käsitettävä kokonaisuus ja järjestys. (Flitner 1950, 22) Johdonmukaiseen käsitteelliseen muotoon puettu näkemys siitä, miten voimme puhua pedagogisista ilmöistä yleisellä, historialliset ja tilannekohtaiset rajat ylittävällä tasolla Herbatin ja Flitnerin ajatusten pohjalta voidaan esitää seuraava yhteenveto: Yleinen pedagogiikka on ymmärrettävissä kasvatustieteen osa-alueeksi jonka puitteissa tarkastellaan pohjimmiltaan sitä, mikä kasvatustieteen varsinainen ydin on tai voisi olla. Yleisen pedagogiikan tehtävänä on määritellä se, mitä kasvatustiede tutkii ja millaisia peruskäsitteitä ja teorioita kasvatustieteessä on perusteltua käyttää. kasvatustieteen kielen rekonstruktio Kasvatustieteen kielen rakentaminen (konstruointi) 35 36

7 Myös suomalaisen kasvatustieteen historiasta löytyy esimerkkejä Urpo Harva Systemaattinen kasvatustiede (1960) Kasvatustieteellä täytyy olla oma käsitteistönsä ja teoreettinen perusta, jonka varassa kasvatustiede kykenee erottautumaan muista tieteistä. Juho Aukusti Hollo hahmotteli 1920-luvulla ajatusta siitä, että kasvatustieteessä tulisi pohtia kaiken muun ohella, mikä on kasvatustieteen ydin. Kasvatuksen teoria (1927) Yleisen pedagogiikan tarpeellisuutta välttämättömyyttä ja mahdollisuutta on myös aina epäilty Voiko olla yhtä ja ainoaa yleistä pedagogiikkaa? Onko olemassa erilaisia pedagogisia teorioita erilaisia ja siten siis yleisiä pedagogioita Voimme puhua monilla eri tavoin siitä, mitä kasvatustiede tutkii Eri teoriat määrittelevät eri tavoin sen mikä kasvatustieteen tutkimuskohde kulloinkin on Tämä merkitsisi viime kädessä myös sitä että koko näin yleinen pedagogiikka olisi jo itsessään mieletön. teoriapluralismi Kasvatustiede on yhä enemmän jakautunut erilaisiksi osa-alueeksi, kuten kasvatussosiologia, kasvatuspsykologia nojautuvat kasvatustieteen lähitieteisiin hyödyntäen näiden teoreettista ja käsitteellistä välineistöä kasvatustieteellisessä tutkimuksessa

8 Onko ylipäätään mielekästä ajatella niin, että olisi olemassa oma erityinen kasvatustieteellinen perspektiivi ja lähtökohta, jota juuri yleinen pedagogiikka vaalii ja kehittää Kasvatustieteen pluralisoitumiseen liittyy myös läheisesti kasvatuskäytäntöjen jatkuva monimuotoistuminen. Koulu- ja kotikasvatus, joista varsinkin ensiksi mainittua institutionaalisen kasvatuksen muotoa on pidetty usein kasvatustieteen omimpana alueena, eivät ole enää ainoita pedagogisten käytänteiden muotoja Voiko olla yhtä pedagogista teoriaa, joka pätee mitä erilaisimpiin käytännöllisen kasvatustoiminnan alueisiin? Kasvatustieteen pluralisoituminen jo itsessään edellyttää yleistä pedagogiikka kasvatustieteen yhtenä osa-alueena muiden joukossa. Olennaista on se, miten tai mistä tunnistamme ilmiön nimeltä kasvatus Juuri tässä piilee eräs yleisen pedagogiikan merkityksestä koko kasvatustieteellisen tutkimuksen kannalta. Yleisen pedagogiikan tehtäväksi voitaisiin ymmärtää sen selventäminen, mikä on ylipäätään se kasvatustieteellinen tutkimuskohde, jota voidaan tarkastella esim. psykologisesta tai sosiologisesta näkökulmasta. Näin yleinen pedagogiikka auttaa jäsentämään oman käsitteellisen ja teoreettisen välineistönsä avulla kasvatustieteen tutkimuskohdetta koskevaa kokonaiskuvaa, joka ehkä muuten on vaarassa jäädä varsin pirstaleiseksi ja irralliseksi eri tieteenalojen omista perspektiiveistä ja intresseistä koostuvaksi epäsystemaattiseksi rakennelmaksi

9 Yleisellä pedagogiikalla, voidaan katsoa olevan eräänlainen tieteenalaa integroiva funktio. Auttaa systematisoimaan kasvatustieteellistä tietoa ja siten tähtää kasvatustieteelliseen systemaattiseen teorianmuodostuksen, joka ei kuitenkaan ole irrallaan kasvatustieteen muista osa-alueista. Yleinen pedagoginen teoria ei ole suljettu järjestelmä, vaan sen teorioita ja käsitteellisiä konstruktioita voidaan kritisoida ja kehitellä kriittisesti muiden kasvatustieteen osaalueiden puitteissa saatujen tutkimustulosten avulla. Vuoropuhelu toisten kasvatustieteen osaalueiden kanssa Dietrich Benner: Yleisen pedagogiikan kaksi ongelmaa Yleinen pedagogiikka vaarassa ajautua tilanteeseen, jossa se muiden kannalta merkityksetön. Pohtii kasvatuksen kysymyksiä puhtaasti omista intresseistään käsin Yleinen pedagogiikka oppimestarina, jonka yleisiksi ja abstrakteiksi ja osin normatiivisiksi jääviin esityksiin siitä mitä kasvatus on, mitä kasvatuksen tehtävät ovat, mitä kasvatuksen mahdollisuusehdot ovat, eivät muut kasvatustieteen osa-alueet tai kasvatuskäytäntöjen edustaja eivät ylipäätään halua kuunnella Tuoreemmassa yleisen kasvatustieteen luonnetta ja mahdollisuuksia koskevassa keskustelussa on nostettu esille nähdäkseni kaksi varteenotettavaa yleisen pedagogiikan perustelemisen tapaa, jotka ovat esittäneet Dietrich Benner ja Lothar Wigger Dietrich Benner (s. 1941) Lähtökohtana on kysymys siitä, mitä yleinen kasvatustieteessä, ja mikä on se teoreettisen diskurssin muoto, jossa tuota yleistä käsitellään 53 54

10 Yleiselle kasvatustieteelle voidaan varovaisesti hahmotella integroivaa roolia kasvatustieteen alueena pyrkii työstämään kaikille osa-alueille yhteisiä ja niille tavalla tai toisella perustavia ajattelumalleja (Grundgedanken). Tavoitteena on hahmottaa pedagogisen ajattelun ja toiminnan ominaispiirteitä, jotka erottavat sen muista inhimillisen toiminnan muodoista ja niitä koskevista refleksiomuodoista Tällä tavoin ymmärrettynä yleinen kasvatustiede tai yleinen pedagogiikka on kasvatustieteen osa-alue, joka tarkastelee pedagogisen ajattelun ja toiminnan peruskysymyksiä Sen tehtävä on tematisoida pedagogisen ajattelun ja toiminnan ominaislogiikka, so. periaatteet, joita pedagoginen toiminta noudattaa se ei voi kuitenkaan korvata muita osa-alueita eikä esimerkiksi ammatillisesti suuntautuneiden tiedonalojen lähestymistapoja pedagogista toimintaa ja ajattelua koskevilla yleisillä malleilla Pyrkimys integroida kasvatustiedettä Käy keskustelua yksittäisten ja erillisten osaalueiden kanssa siitä, miten pedagogisen ajattelun ja toiminnan perustavat ajattelumallit kulloisillakin kasvatustieteellisen tutkimuksen ja pedagogisen toiminnan osaalueilla ilmenevät. Lothar Wigger Die aktuelle Kontroverse um die allgemeine Pädagogik (1996). Yleinen pedagogiikka tarkastelee sitä, mikä erilaisissa heterogeenisissä pedagogioissa on yleistä ja yhteistä. Yleisen pedagogiikan tehtävänä on analysoida siis sitä, mitä yhteistä löytyy kasvatustieteen eri osa-alueissa ja niihin liittyvissä erilaisissa kasvatustieteen tutkimuskohdetta tarkastelevissa teorioissa ja tutkimustuloksissa (emt. 928)

11 Yleisen pedagogiikan tehtävänä on analysoida siis sitä, mitä yhteistä löytyy kasvatustieteen eri osa-alueissa ja niihin liittyvissä erilaisissa kasvatustieteen tutkimuskohdetta tarkastelevissa teorioissa ja tutkimustuloksissa Yleinen on ymmärrettävissä A)kriittisenä analyysinä B) konstruktiivisena teoriana rekonstruoi erilaisten pedagogioiden argumentatiivisia rakenteita, perustavia käsitteitä ja koettelee niiden pätevyyttä analyyttinen ja refleksiivinen kasvatustiede konstruktiivisena teoriana yleinen pedagogiikka pyrkii myös kehittämään ja rakentamaan pedagogista teoriaa. kasvatustieteen (tutkimus-) kohdetta koskevan kielen analyysiksi ja kasvatustieteellisen kielenkäytön konstruktioiksi kysymys on sen kielen rakentamisesta, jonka mediumissa puhumme tieteellisesti pedagogisista asiasisällöistä Sekä Bennerin että Wiggerin yleisen pedagogiikan hahmotelmat voidaan nähdä kasvatustieteellisen tutkimuksen integraatioohjelmana haetaan eriytyvinä ja erillisinä näyttäytyvien ajattelutapojen ja tiedonmuotojen leikkauskohtia ja yhdentyviä perspektiivejä

12 Wigger perustelee yleisen pedagogiikan asemaa varsin pitkälti käsitenalyytisen metodologian kautta. Yleisen pedagogiikan tehtävänä on kasvatustieteellisen käsitteistön analyysi ja kehittäminen. Teoriat kielellisinä konstruktioina Wiggerin tavoin yleisen pedagogiikan asema kasvatustieteiden kentässä voidaan ymmärtää työnjaollisena kysymyksenä Yleinen pedagogiikka on se kasvatustieteen osa-alue, joka palvelee kasvatustieteellistä teorian- ja käsitteenmuodostusta Toisin sanoen kysymys on sen kielen rakentamisesta, jonka mediumissa puhumme tieteellisesti pedagogisista asiasisällöistä. Dietrich Benner on teoksessaan Allgemeine Pädagogik esittänyt huomattavasti perustavamman tasoisemman lähtökohdan yleisen pedagogiikan pätevyydelle ja merkitykselle. Lähtökohtana pedagoginen käytäntö (praksis) Yleisen pedagogiikan (ja samalla itse asiassa koko kasvatustieteen) mahdollisuus perustuu siihen, että on olemassa oma erityinen kulttuurin ja inhimillisen yhteiskunnan osaalue, pedagoginen praksis(pedagoginen käytäntö) eroaa muista käytäntömuodoista selkeästi omaksi alueekseen. Yleinen pedagogiikka tarkastelee tuon pedagogisen käytännön yleisiä piirteitä pyrkii rakentamaan tuota erityistä käytännön muotoa koskevaa teoriaa

13 Fundamentaaliantropologinen lähtökohta Nousee eurooppalaisesta filosofisen antropologian perinteestä. Benner lähtee siitä, että pedagoginen käytäntö ja pedagoginen toiminta ja ajattelu eri dimensioineen ovat ihmislajille välttämättömiä. Viime kädessä ihmislajin säilyminen jo edellyttää pedagogisen käytännön olemassaoloa mikä merkitsee sitä, että pedagoginen toiminta on ihmisen eksistentiaalinen, yhteiskunnallinen ja historiallinen välttämättömyys (Benner 1998, 123) Ihminen on aidosti homo educandus Pedagogisella toiminnalla voi sinänsä olla erilaisia historiallisesti määräytyneitä muotoja ja ilmenemistapoja, riippuen esimerkiksi siitä, millaisissa instituutiossa ja yhteiskunnallisissa konteksteissa pedagogista toimintaa harjoitetaan Tästä huolimatta voidaan Bennerin mukaan olettaa, että pedagogisella toiminnalla on tietty rakenne tai että se noudattaa tiettyjä toimintaperiaatteita, jotka tekevät toiminnasta ylipäätään pedagogista toiminta Universalismi vs. historismi Yleinen pedagogiikka viimekädessä on tuon pedagogisen toiminnan rakenteen tai sitä konstituoivien periaatteiden tai sääntöjen käsitteellistä eksplikointia

14 Kasvatus ja modernisaatio Pedagoginen toiminta Kasvatusteoria Sivistysteoria