Opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymisen tukeminen suomalaisessa tekniikan korkeakoulutuksessa. Marko Oksanen

Transkriptio

1 Opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymisen tukeminen suomalaisessa tekniikan korkeakoulutuksessa Marko Oksanen

2

3 Ensimmäinen painos 2012 Marko Oksanen, Tekniikan akateemiset TEK ISBN: Tekniikan akateemiset TEK, Helsinki 2012

4

5 Esipuhe Kun marraskuussa 2011 sain tietää, että minut oli valittu tekemään TEKille diplomityötä, uskoin diplomityöaiheeni olevan helppo. Kaikkihan me tiedämme mitä yrittäjyys on. Neljä kuukautta myöhemmin olin eri mieltä. Käsitykseni yrittäjyydestä oli laajentunut huomattavasti ja ymmärsin aiheen haastavuuden. Tämän tutkimuksen tekeminen on ollut mielenkiintoinen, mutta haastava oppimisprosessi. Yrittäjyyskoulutus koskettaa muun muassa yrittäjyyden, psykologian, kasvatustieteen, taloustieteen sekä liiketaloustieteen tutkimusta. Poikkitieteellinen informaatioverkostojen koulutusohjelma valmisti minut erittäin hyvin tämän tutkimuksen tekoon, kiitokset siitä. Haluan kiittää diplomityön ohjausryhmää tuesta, kannustuksesta ja säännöllisestä ohjauksesta. Erityiskiitokset Katille syvällisestä paneutumisesta diplomityöhöni. Kiitokset myös TEKin toimiston Kirstille, Pirrelle ja Tiinalle kommenteista, joiden ansiosta työni luettavuus parani huomattavasti. Kiitokset Atelle diplomityöpaikkavinkistä ja ystävilleni TEKin toimistolla. Kiitokset myös rakkaille ystävilleni, jotka ovat tukeneet minua tämän erittäin rankan projektin saamiseksi kunnialla loppuun. Erityisesti tyttöystävälleni Sinille, kaikesta. Työn ulkoasusta en ota kunniaa. Se kuuluu työni taittajalle Lauri Lankiselle, joka työn loistavan ulkoasun lisäksi joustavuudellaan mahdollisti myös lukuisat korjauskierrokset. Helsingissä syyskuun 10 päivänä 2012 Marko Oksanen 5

6 Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tavoitteena on arvioida yrittäjyyskoulutuksen nykytilaa suomalaisessa tekniikan korkeakoulutuksessa ja tarjota työkaluja sen kehittämiseksi. Tutkimuksessa selvitetään, miten opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien oppimista voidaan tukea tekniikan korkeakoulutuksessa. Tutkimuksessa perehdytään siihen, mistä keskeiset yrittäjyysvalmiudet koostuvat ja miten opiskelijat oppivat niitä. Yrittäjyyskoulutuksen nykytilaa ja kehittämiskohteita tutkittiin tapaustutkimuksena, jossa tapauksiksi valittiin yrittäjyyskoulutus Aalto-yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) ja Tampereen teknillisessä yliopistossa (TTY). Tuloksena todetaan, että yrittäjyys ymmärretään tekniikan korkeakoulujen kehittäjien toimesta toimintana, jota voi tapahtua monenlaisissa konteksteissa. TTY:ssa ymmärrys ei kuitenkaan heijastu selkeästi yrittäjyyskoulutuksen tavoitteisiin ja opetustoimintaan. Aallossa yrittäjyyskoulutuksen tavoitteet ovat selkeät, mutta tarjottu opetus ei vielä tavoita kaikkia opiskelijoita. LUT:ssa yrittäjyyskoulutus on vahvasti sidoksissa teknologiayrittäjyysohjelmaan ja ohjelman ulkopuolelle ulottuvassa yhteistyössä on parannettavaa.. Tutkimuksen tärkein johtopäätös on, että yrittäjyyden määritteleminen yrityksen perustamiseksi rajoittaa opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia yrittäjyyttä. Harvalla opiskelijalla on halu tai mahdollisuus harjoitella yrittäjämäistä toimintaa, jos toiminta määritellään pienyrityksen perustamiseksi ja johtamiseksi. Siten yrittäjyys tulisi ymmärtää toimintana, jota voi harjoittaa monenlaisissa konteksteissa. Yliopistojen tulee tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia oppia yrittäjämäistä toimintaa. Mahdollisuuksien tarjoaminen edellyttää yhteistyötä yrittäjyyskoulutuksen sidosryhmien välillä. Yliopistojen on osallistettava yritykset, opiskelijat, opettajat ja yliopiston johto yhteistyöhön oppimisympäristön suunnittelemiseksi. Yhteistyö edellyttää, että yliopistojen on suunniteltava ja kommunikoitava selkeät tavoitteet yrittäjyyskoulutukselle. 6

7 Abstract The objective of this study is to evaluate the current state of entrepreneurship education in Finnish technical universities and to offer tools to develop it. This study outlines how students learning of the necessary abilities for entrepreneurship can be supported. The study defines what are the abilities required for entrepreneurship and how these abilities can be learned. The current state of entrepreneurship education was researched by using case study methodology, where cases were represented by Aalto University, Tampere University of Technology (TUT) and Lappeenranta University of Technology (LUT). The results of the study conclude that entrepreneurship is understood as action, which can take place in several kinds of contexts. In TUT the understanding is not properly reflected to the objects of entrepreneurship education and teaching activities. In Aalto the objectives are clear, but the offered teaching does not yet reach the majority of students. In LUT entrepreneurship education is tightly knit to a specific technology entrepreneurship programme and co-operation in entrepreneurship education between the stakeholders is poor. The most important conclusion is that defining entrepreneurship in the context of starting a business limits students possibilities to learn entrepreneurial action. Few students have the will or possibility to practice entrepreneurial action, if it is defined in the context of starting a business. Thus for the purpose of entrepreneurship education, entrepreneurship should be defined as entrepreneurial action that can be practiced in several contects. Universities should support students opportunities to practice entrepreneurial action. Offering possibilities requires co-operation between entrepreneurship education stakeholders. Universities must empower companies, teachers, students and the university management in planning the learning environment for learning entrepreneurship. Co-operation requires the planning and communication of clear objectives for entrepreneurship education. 7

8 Sisällysluettelo Yrittäjyysvalmiudet ja niihin vaikuttaminen 37 Yrittäjyysvalmiudet 38 Oppimiskanavat 42 Yrittäjämäistä toimintaa tukeva teoria 43 Kokemuksista oppiminen 46 Mitä yrittäjyys on? 17 Yrittäjyys on toimintaa 18 Miksi yrittäjyys määritellään toiminnaksi? 19 Yrittäjyys ja yritys 20 Yrittäjyys ja arvo 21 Yrittäjyyden ydin 22 Yrittäjyysprosessi 27 Yrittäjyyden eri muodot 30 Johdanto 11 Motivaatio tutkia ja kehittää yrittäjyyskoulutusta 12 Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset 13 Tutkimuksen rakenne 14 8

9 Yrittäjyysvalmiuksien oppimisen tukeminen 53 Oppimisympäristön suunnittelu 54 Mahdollistava oppimisympäristö 55 Inspiroiva ja reflektointia tukeva oppimisympäristö 57 Opetuksen suunnittelu 59 Yrittäjyyskoulutuksen suunnittelun viitekehys 67 Tutkimusmenetelmä 69 Tutkimusmenetelmän valinta 70 Tutkimuksen aineiston valinta 71 Opetuksen kohdistaminen tekniikan korkeakoulutuksessa 73 Tapaustutkimuksen kulku 74 Tulokset 77 Mahdollistavan oppimisympäristön suunnittelu 78 Inspirointi ja reflektion tukeminen 82 Opetuksen suunnittelu 84 Tapaustutkimuksen tulosten tarkastelu 87 Keskustelua tapaustutkimuksen tuloksista 89 Tampereen teknillinen yliopisto tulosten tarkastelu ja ehdotuksia toimenpiteiksi 90 Lappeenrannan teknillinen yliopisto - tulosten tarkastelu ja ehdotuksia toimenpiteiksi 92 Aalto-yliopisto tulosten tarkastelu ja ehdotuksia toimenpiteiksi 94 Johtopäätöksiä tapaustutkimuksesta 96 Tutkimuksen yhteenveto ja keskustelua 99 Johtopäätökset 100 Keskustelu tutkimuksen merkityksestä 102 Lähteet ja liitteet 105 9

10

11 Johdanto 11

12 motivaatio tutkia ja kehittää yrittäjyyskoulutusta johdanto Motivaatio tutkia ja kehittää yrittäjyyskoulutusta Yrittäjyyskoulutus on ajankohtainen osa Suomen yliopistojen tehtäviä tieteellisen ja taiteellisen sivistyksen, opetuksen, kasvatuksen ja yhteiskunnallisen vaikutuksen saralla (Ammattikorkeakoululaki 358/2003). Suomeen tarvitaan uutta työpaikkaa eikä se toteudu ilman nykyisten yritysten kasvua tai uusien yritysten syntyä (Kapiainen-Heiskanen 2012). Yrittäjillä on merkittävä vaikutus talouteemme uusien työpaikkojen ja korkealaatuisten innovaatioiden luojina ja kaupallistajina (Praag & Versloot 2007; Hessels, Gelderen & Thurik 2008). Yrittäjyyskoulutus on nostettu Suomen koulutuksen painopisteeksi kaikilla aloilla ja yrittäjyystaidot mainitaan lähes jokaisen tekniikan yliopiston strategiassa (Harmaala 2012). Korkeakoulupohjaisen yrittäjyyden edistämistä varten perustettiin vuonna 2009 yhteistyöryhmä, jonka linjaaman tahtotilan mukaan: jokaisessa korkeakoulussa on hyväksytty toimintatapa, jossa kannustetaan ja tarjotaan valmiuksia yrittäjän uralle, synnytetään innovaatioita ja luodaan edellytyksiä yritysten kasvulle. Kuitenkin esimerkiksi Aalto-yliopistossa vain 22 % opiskelijoista kokee saavansa riittävästi yrittäjyyskursseja opiskelujensa aikana (Piha et al. 2012) ja ainoastaan 24 % diplomi-insinööreistä on sitä mieltä, että tutkinto antaa hyvät valmiudet yrittämiseen (Kutinlahti 2012). Suomalaisten yliopisto-opiskelijoiden halukkuus perustaa oma yritys on ollut vuosia kansainvälisen keskiarvon alapuolella ja merkittävää parannusta ei ole näköpiirissä (Miettinen & Kokkonen 2012; Autio & Ulfstedt 1997). Teknillinen korkeakoulutus tarjoaa vastavalmistuneiden mielestä heikosti valmiuksia yrittäjyyteen ja niitä pidetään tarpeettomana (Harmaala 2012). Harmaala esittääkin perustellun kysymyksen tästä ristiriidasta: ymmärretäänkö mitä yrittäjyystaitojen opettaminen käytännössä tarkoittaa?. 12

13 tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset johdanto Tutkimuksen tarkoitus ja tutkimuskysymykset Suomessa yrittäjyys on perinteisesti nähty ammatinvalintana ja yrittäjyyskoulutuksen kehittäminen ja tutkiminen on siten keskittynyt vahvasti ammattikorkeakoulujen kontekstiin (Humala 2010, Kontio 2010, Myllylä & Peuna 2010, Taatila 2011, Tuomisalo 2011). Toisaalta kasvatustieteilijät ovat tutkineet yrittäjyyskasvatusta ammatillisessa koulutuksessa (Jokela 2010) ja perus- ja toisen asteen koulutuksessa (Ruskovaara et al. 2010, Seikkula-Leino 2011). Kulttuurilla ja alueellisella ympäristöllä on merkitystä yrittäjyyskoulutuksen suunnitteluun ja toteutukseen (Packham et al. 2010). Yrittäjyyskoulutusta ei ole kattavasti tutkittu tekniikan korkeakoulutuksessa ja yliopistojen yrittäjyyskoulutusta sivuavissa tutkimuksissa todetaan kehittämiskohteita (Kettunen et al. 2003, Wallander 2010). Tämän tutkimuksen tarkoituksena on valottaa tätä aukkoa tutkimuksessa. Tämän diplomityön tutkimusongelma on: Kuinka suomalaista tekniikan korkeakoulutusta voidaan kehittää tukemaan opiskelijoiden tehokasta yrittäjyysvalmiuksien oppimista? Tutkimusongelma on jaettu tutkimuskysymyksiin seuraavasti: 1 2 Mistä yrittäjyyden kannalta keskeiset yrittäjyysvalmiudet koostuvat ja kuinka niitä voidaan oppia? Kuinka tekniikan korkeakoulutuksessa voidaan parhaiten tukea opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehitystä? 3 4 Miten nykyinen tekniikan korkeakoulutus Suomessa tukee opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymistä? Kuinka nykyistä suomalaista tekniikan korkeakoulutusta voidaan kehittää tukemaan opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymistä? 13

14 tutkimuksen rakenne johdanto Tutkimuksen rakenne Ensimmäinen tutkimuskysymys on: Mistä yrittäjyyden kannalta keskeiset yrittäjyysvalmiudet koostuvat ja kuinka niitä voidaan oppia? Kysymykseen vastaaminen edellyttää, että ymmärretään, mitä yrittäjyysvalmiuksilla tarkoitetaan. Ovatko ne valmiuksia yrityksen perustamiseen vai jotakin muuta? Yrittäjyysvalmiudet on järkevintä määritellä valmiuksiksi yrittäjyyteen, mutta mitä yrittäjyys on? Yrittäjyystutkimuksessa käytetään useita yrittäjyyden määritelmiä. Yliopiston näkökulmasta yrittäjyydestä tulisi olla selkeä määritelmä, mihin yrittäjyysvalmiuksien opettamisella pyritään. Kappaleessa 2. Mitä yrittäjyys on? perehdytään siihen, mitä yrittäjyys tekniikan korkeakoulutuksen näkökulmasta on ja kappaleessa 3. Yrittäjyysvalmiudet ja niihin vaikuttaminen siihen, miten opiskelijat oppivat valmiuksia yrittäjyyteen. Kun on selvitetty, kuinka opiskelijat oppivat yrittäjyysvalmiuksia pohditaan, kappaleessa 4 Yrittäjyysvalmiuksien oppimisen tukeminen, kuinka tekniikan korkeakoulutuksessa voidaan suunnitella näiden valmiuksien oppimista tukeva oppimisympäristö. Kappaleessa pohditaan, minkälaiset tekijät heijastavat, kuinka oppimisympäristö on suunniteltu ja vastataan toiseen tutkimuskysymykseen: Kuinka tekniikan korkeakoulutuksessa voidaan parhaiten tukea opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehitystä? Tämän mallin avulla tutkitaan kolmannen tutkimuskysymyksen mukaisesti yrittäjyyskoulutuksen toteutumista eri yliopistoissa. Tekniikan korkeakoulutusta tarjoavien yliopistojen nykyistä yrittäjyyskoulutusta päätettiin tutkia tapaustutkimusmenetelmällä. Tapaustutkimuksessa haastateltiin yrittäjyyskoulutuksen kehittämisessä keskeisesti mukana olevia henkilöitä kolmesta tekniikan korkeakoulutusta tarjoavasta yliopistosta. Tapaustutkimuksessa käytetyt menetelmät ja aineisto esitellään kappaleessa 5. Tutkimusmenetelmä ja kappaleessa 6. Tulokset esitellään tapaustutkimuksen tulokset. Kappaleessa 7. Tapaustutkimuksen tulosten tarkastelu vastataan neljänteen tutkimuskysymykseen ja pohditaan yrittäjyyskoulutuksen kehittämistä. Siinä keskustellaan tuloksista ja esitetään ehdotuksia toimenpiteiksi yliopistoille. Kappaleessa 8. Tutkimuksen yhteenveto ja keskustelua esitetään johtopäätökset ja pohditaan tutkimuksen merkitystä ja mahdollisia jatkotutkimuskohteita. Tutkimuksen rakenne on kuvattu oheisessa kuvassa Mistä yrittäjyyden kannalta keskeiset yrittäjyysvalmiudet koostuvat ja kuinka niitä voidaan oppia? Johdanto Mitä yrittäjyys on? Yrittäjyysvalmiudet ja niihin vaikuttaminen

15 tutkimuksen rakenne johdanto Kuinka tekniikan korkeakoulutuksessa voidaan parhaiten tukea opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehitystä? Miten nykyinen tekniikan korkeakoulutus Suomessa tukee opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymistä? Kuinka nykyistä suomalaista tekniikan korkeakoulutusta voidaan kehittää tukemaan opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittymistä? Yrittäjyysvalmiuksien oppimisen tukeminen Tutkimusmenetelmä Tulokset Tapaustutkimuksen tulosten tarkastelu Tutkimuksen yhteenveto ja keskustelua Kuva 1 Tutkimuksen rakenne 15

16

17 Mitä yrittäjyys on? Yrittäjyysvalmiudet ovat valmiuksia yrittäjyyteen. Mutta mitä yrittäjyys on? Yrittäjyys tulee määritellä, jotta tiedetään, mihin yrittäjyyden opettamisella pyritään ja minkälaiset valmiudet tukevat yrittäjyyttä. Tässä kappaleessa perehdytään yrittäjyyden määrittelemiseen ja esitetään, miten yrittäjyys kannattaa määritellä tekniikan korkeakoulutuksen näkökulmasta. Yrittäjyys on yli 300 vuotta vanha käsite (Kyrö 1997), jota voidaan lähestyä monesta erilaisesta näkökulmasta (Huovinen 2007; Ristimäki 2004). Koska määritelmästä ei olla päästy yksimielisyyteen (Brixy, Sternberg & Stüber 2012; Shane 2012), on myös syytä, käydä läpi, miten määritelmään on päädytty, kuinka se eroaa muista määritelmistä ja mitä sillä tarkoitetaan. 17

18 yrittäjyys on toimintaa mitä yrittäjyys on? Yrittäjyys on toimintaa Yrittäjyys määritellään tässä työssä seuraavasti: Yrittäjyys on toimintaa, jossa virheiden ja onnistumisten kautta pyritään luomaan uutta arvoa muuttamalla ongelmia tilaisuuksiksi. Nähtäessä yrittäjyys toimintana puretaan yrittäjyyteen yleensä liitetty yrittäjä-palkansaaja dikotomia. Tämä näkökanta myös irrottaa yrittäjyyden määritelmästä monet yrittäjyyden piirteet, joita aikaisemmat määrittelyt ovat korostaneet, kuten riskinoton (Knight 1921), innovatiivisuuden (Schumpeter 1947), mahdollisuuksien havaitsemisen (Kirzner 1999; Shane 2003), innovatiivisuuden systemaattisen harjoittamisen (Drucker 1998) ja omistamisen (Yrittäjäneläkelaki 1272/2006). Edellä mainitut piirteet liittyvät kuitenkin vahvasti yrittäjyyteen. Kuten esimerkiksi Gibb (2007) on osoittanut, ovat nämä piirteet yksittäisinä kuitenkin yksinkertaistuksia eivätkä riitä kuvaamaan yrittäjyyden koko ilmiötä. Ne kuvailevat toimintaa, mutta eivät määrittele yrittäjämäistä toimintaa. Piirteet, kuten riski ja innovatiivisuus, muodostuvat toiminnan kautta eikä toiminta riskin kautta. Lisäksi, kuten Gibb (2007) huomauttaa, voi esimerkiksi johtajuus tai suunnittelu tarkoittaa hyvin erilaisia asioita eri konteksteissa. Piirteet, joita Shinar (1995, viitattu Fitzgibbons, Davis & Schutte 2004) kuvaa armeijan hävittäjälentäjille tyypillisisinä, kuten itsetietoisuutta, korkeaa suorituksen tarvetta, halukkuutta pinnistellä ja kohdata vastoinkäymisiä on tyypillisesti liitetty myös yrittäjiin (Mcclelland 1961; Kyrö et al.2011). 18

19 miksi yrittäjyyys määritellään toiminnaksi? mitä yrittäjyys on? Miksi yrittäjyys määritellään toiminnaksi? Yrittäjyys on niin sanottu postuloitu käsite, jonka merkitys ei ole välittömästi ilmeinen itse käsitteestä (Northrop 1947). Yrittäjyyden määritteleminen on ollut tutkijoille haasteellista (Kyrö, Mylläri & Seikkula-Leino 2008). Yrittäjyys voidaan määritellä sen perusteella, mitä yrittäjä tekee (funktionaalinen määritelmä) tai lain perusteella (indikatiivinen määritelmä) (Koskinen & Ristimäki 2010). Yrittäjyys voi myös olla sidottu yksilöön tai sitä voidaan tarkastella prosessina (Shane & Baron 2007; Brixy, Sternberg & Stüber 2012; Kyrö 1997). Määritelmä voi perustua rakentaviin tai heijastaviin indikaattoreihin. Rakentavia indikaattoreita tulisi käyttää, kun käsitteen nähdään koostuvan (form) tietyistä komponenteista (Diamantopoulos & Siguaw 2006). Heijastavia käsitteitä tulisi käyttää, jos käsite heijastuu (reflect) erilaisiin mitattaviin komponentteihin (Diamantopoulos & Siguaw 2006). Organisaatiotutkimus on perustunut laajalti heijastavien indikaattoreiden käyttöön, ja rakentuvat indikaattorit ovat jääneet huomiotta (Diamantopoulos & Siguaw 2006). Yrittäjyyden määritteleminen joko rakentuvaksi tai heijastavaksi käsitteeksi on tärkeää tutkimuksen validiteetille (Chandler et al. 2011). Yrittäjyyden käsitteen monimuotoisuus on johtanut siihen, että useat tutkijat ovat tuoneet esiin myös yrittäjyyteen liittyvien käsitteiden epäselvyyden, sekoittumisen keskenään ja väärinkäytön (Hamidi, Wennberg & H. Berglund 2008; Gibb 2007; Garavan & O Cinneide 1994; Sewell & Pool 2010; Elfving 2008; Drucker 1998). Termejä käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet pääasiassa määrittelemään ja tekemään eron englanninkielisten termien entrepreneur, self employment, entrepreneurship, small business owner ja enterprise välillä. Suomen kielessä tilanne ei ole selkeämpi, sillä kaikkia edellä mainittuja, osittain päällekkäisiä käsitteitä kuvataan sanalla yrittäjyys. Tutkijat eivät vieläkään ole yhteisymmärryksessä yrittäjyyden määritelmästä (Shane & Baron 2007; Brixy, Sternberg & Stüber 2012; Shane 2012; Fayolle & Gailly 2008). Määriteltäessä yrittäjyys indikatiivisen määritelmän mukaisesti parannetaan opiskelijoiden mahdollisuuksia ryhtyä yrittäjiksi opettamalla heille yrittäjän ammatissa tärkeitä asioita. Yrittäjät ovat kuitenkin varsin erilaisia. Suuri enemmistö ei hae aktiivisesti kasvua (Taponen 2011). Ammattiyrittäjien yhteinen osaaminen koostuu lähinnä ammatia määrittelevistä asioista. Niistä kriittisimpänä ovat lakisääteisten vakuutusten ottaminen, kirjanpito ja omistaminen (Yrittäjän eläkelaki 1272/2006). Indikatiivisen määritelmän mukaiset yrittäjille yhteiset taidot ovat varsin kaukana kompetenssista, jota vaaditaan kasvuun ja joka yhdistetään yrittäjämäiseen toimintaan. Pesäeroa ammatinharjoittajien ja kasvuun tähtäävien korkeakoulutettujen yrittäjien välillä on pyritty tekemään puhumalla akateemisesta yrittäjyydestä (Humppi 2011), teknologiayrittäjyydestä (Autio & Kähkonen 1994; Autio 2007) tai kasvuyrittäjyydestä (Autio, Miikkulainen & Sihvola 2007; Taponen 2011; Immonen et al. 2011; Ahonen 2009). Yrittäjien profilointi on silloin perustunut yrityksen piirteisiin. Tässä diplomityössä otetaan funktionaalinen näkökulma yrittäjyyteen ja tarkastellaan yrittäjyyttä toimintana. 19

20 yrittäjyys ja yritys mitä yrittäjyys on? Yrittäjyys ja yritys Toimintaan liittyy aina sosiaalinen, kulttuurinen ja fyysinen ympäristö, niin sanottu konteksti. Toiminnan ydin muodostuu asioista, jotka eivät ole kontekstisidonnaisia. Esimerkiksi uinnissa on monia eri uintitekniikoita ja kilpailulajeja. Lajeilla on kuitenkin yhdistäviä tekijöitä, jotka muodostavan uinnin ydinosaamisen. Esimerkiksi perhosuintia on mahdoton oppia ennen kuin oppii pysymään veden pinnalla. Aivan kuten aloittava uimari harjoittaa alussa perustaitoja, joista on hyötyä kaikissa uintilajeissa, tulisi yrittäjyyskoulutus porrastaa tukemaan opiskelijan kehittymistä. Tämä edellyttää, että ymmärretään, mikä on yrittäjämäisen toiminnan ydin. Yrittäjyyden ytimen löytämiseksi on eroteltava tekemisen konteksti itse toiminnasta. Yrittäjyyden kontekstin ja ytimen erottaminen toisistaan ei ole kuitenkaan helppo tehtävä. Eri aloilla on ollut eriäviä näkökulmia yrittäjyyteen, ja ajan kuluessa yrittäjyyden ytimen ja kontekstin rajat ovat hämärtyneet ja muuttuneet. Yhteiskunnan ja talouden muuttuminen ajan murroksissa on johtanut siihen, että yrittäjyyden muodot ja tehtävät ovat muuttuneet. Perinteisesti yrittäjyyden konteksti on liitetty yritystoimintaan (Ristimäki 2004). Tässä diplomityössä otetaan kuitenkin näkökulma, jossa yrittäjämäinen toiminta ei ole sidottu yrityksen perustamisen tai johtamisen kontekstiin. Monet tutkijat ovat kuitenkin vielä sitä mieltä, että yrittäjyys tulisi määritellä ja sitoa uuden yrityksen muodostumista tutkivaksi alaksi (Shane 2012). Shane (2012) esittää kuitenkin uskottavan argumentin tarkastelukontekstin laajentamisen puolesta. Useimmat uuden yrityksen perustajista ovat jonkun yrityksen palkkalistoilla tunnistaessaan yrittämisen tilaisuuden, jota he hyödyntävät yrityksen perustamisen kautta (Shane 2012). Yrityksen perustaminen on yksilön valinta hyödyntää esiin noussutta tilaisuutta. Yrityksen luonti on pelkästään instituutiomuotoinen järjestely tilaisuuden tunnistamiselle, arvioinnille ja hyödyntämiselle (Shane 2012). Harvalla opiskelijalla on halua perustaa omaa yritystä (Autio & Ulfstedt 1997; Miettinen & Kokkonen 2012), yrittäjyyskoulutuksen näkökulmasta ei siten ole järkeä sitoa yrittäjyyttä yrityksen perustamisen ja johtamisen kontekstiin. Yrittäjyyden tutkijat ovat jo pitkään sitoneet yrittäjyyden tilaisuuksien havaitsemiseen, joita voi ilmetä missä tahansa kontekstissa (Shane 2012; Sarasvathy et al.2012; Stevenson & Jarillo 1990). Yliopistojen yrittäjyyskoulutuksessa on kuitenkin perinteisesti opetettu yrityksen perustamisen taitoja (Mwasalwiba 2010). Yrittäjyyskoulutuksen asiantuntija Peter Kellyn mielestä tämän ei tulisi olla yrittäjyyskoulutuksen tavoite: Some people think that the aim should be to get people to start a business. And I think actually think that is narrow, misguided and entirely misses the point. 20

21 yrittäjyys ja arvo mitä yrittäjyys on? "I can tell you straight up that it is more difficult to raise money from the Bill and Melinda Gates foundation than it is from any venture capitalist in the world par none. And you better have a darn good case for them to back you." Peter Kelly Yrittäjyys ja arvo Tilaisuudet ovat keskeinen osa lähes kaikissa moderneissa yrittäjyyden määritelmissä, joten on syytä täsmentää, miten tässä diplomityössä esitetty määritelmä suhtautuu tilaisuuksiin. Shane (2012) näkee tilaisuudet tilanteina, missä uusia tuotteita, palveluita, raaka-aineita tai organisointitapoja voidaan esitellä ja myydä kalliimmalla kuin niiden tuottamiskustannukset. Tässä diplomityössä käytetty määritelmä ei kuitenkaan erottele voittoa tavoittelemattomia ja voittoa tavoittelevia yrityksiä toisistaan. Yrittäjien jakaminen motiivien perusteella kahteen ryhmään lähtisi siitä, että toiminta on erilaista eri motiivien perusteella. Kuitenkin voittoa tavoittelevissa yrityksissä pohditaan yhteiskunnallista vastuuta ja voittoa tavoittelemattomissa yrityksissä pohditaan, kuinka toiminta rahoitetaan. Eroaako näiden yritysten hallitusten toiminta toisistaan? Onko yrittäjän tehokas toiminta erilaista, jos häntä ajaa yhteiskunnallisen ongelman ratkaiseminen eikä taloudellinen hyöty? Tässä tutkimuksessa todetaan, että ei. Myös asiantuntijahaastattelut tukivat tätä näkökulmaa. Diplomityön näkökulma on yhdenmukainen muun muassa Sarasvathyn (2008) vahvan näkemyksen kanssa, jonka mukaan ei ole olemassa taloudellista järkeä erottaa yritysten voittoa tavoittelemattomat ja voittoa tavoittelevat motiivit. Näkökulma on myös yhdenmukainen sen kanssa, miten maailman johtavat huippuyliopistot opettavat yrittäjyyttä (Martin Trust Center for MIT Entrepreneurship 2012; Stanford Technology Ventures Program 2012; Fredholm et al. 2002). Jotta toimintaa voitaisiin tarkastella molempien motiivien näkökulmasta, tulee tarkastelun kohteeksi ottaa yrityksen tuottama arvo eikä pelkästään raha-arvo. Uudella arvolla tarkoitetaan jonkin uuden arvokkaan keinotekoisen luomuksen, artefaktin, luomista tai olemassa olevan artefaktin arvon kasvattamista. Artefaktina voi toimia uusi aineellinen tai aineeton tuote, palvelu, konsepti tai idea. Arvo on subjektiivinen käsite, joka muodostuu, kun yksilön saamista hyödyistä vähennetään hänen uhrauksensa (Zeitham 1988; Ravald & Grönroos 1996; Chernatony, Harris & Riley 2000). Hyötyjä voivat olla esimerkiksi tuotteen tai palvelun käyttö tietyn päämäärän saavuttamiseksi tietyssä käyttökontekstissa (Flint, Woodruff & Gardial 1997) tai rahallinen hyöty. Uhrauksia ovat esimerkiksi käytetty aika ja vaiva tai tuotteesta maksettu hinta (Ramsay 2005). Arvo ei ole artefaktiin objektiivisesti sidottua, vaan eri ihmiset arvostavat erilaisia asioita eri tilanteissa (ibid.). Mikäli yrittäjyydestä riisutaan yrittäjyystilaisuudet, taloudellinen hyöty ja yritys, niin mitä jää jäljelle? Mistä yrittäjämäisen toiminnan ydin muodostuu? 21

22 yrittäjyyden ydin mitä yrittäjyys on? Yrittäjyyden ydin Yrittäjyystutkimuksessa ei olla yksimielisiä siitä, mitä tilaisuuksilla tarkoitetaan (Shane 2012; Sarasvathy et al. 2012). Yrittäjyyden tutkijat tulkitsevat tilaisuuksia neljällä eri tasolla (Sarasvathy et al. 2012; Shane 2012; Mcmullen & Shepherd 2006). Ne voidaan nähdä toiminnallisella, intersubjektiivisella, objektiivisella tai subjektiivisella tasolla. Subjektiivinen taso on yksilön oma käsitys tilaisuudesta. Tällä tasolla tilaisuuden sisältöä rajoittaa ainoastaan yksilön mielikuvitus, joten tilaisuus voi olla myös epärealistinen. Objektiivinen taso asettaa realismin rajat tilaisuuksille. Mikäli tilaisuus on hyödynnettävissä, tavalla millä hyvänsä on mahdollisuus objektiivisen tason sisällä. Yrittäjyyttä ei kuitenkaan kannata sitoa ainoastaan mahdollisiin tilaisuuksiin. Mikäli yrittäjä esimerkiksi julistaa poistavansa köyhyyden maailmasta vuoden sisällä, voidaan olettaa, että tavoite on objektiivisen tason ulkopuolella. Kuitenkin, vaikka yrittäjän subjektiivinen tavoite olisikin jotakin objektiivisesti mahdotonta, saattaa yrittäjämäinen toiminta lopulta saada jotakin muuta arvokasta aikaiseksi. Tilaisuuksiin liittyy aina aika-ulottuvuus. Se, mikä ei ole mahdollista viidessä vuodessa, voi olla mahdollista 50 vuodessa. Kukaan ei myöskään voi tietää, missä objektiivisen tason rajat menevät. Voidaan ainoastaan arvioida, mikä olisi mahdollista. Usein radikaalit muutokset nähdään mahdottomina, mutta kuten Margaret Mead muistuttaa, ihmisten kykyä muuttaa ympärillä olevaa maailmaa ei kannata aliarvioida. Koska objektiivisen tason rajoja ei voida tietää, on oleellisempaa tarkastella miten muut ymmärtävät objektiivisuuden. Tarkastelussa on hyödyllistä käyttää filosofi Donald Davidsonin (2001, viitattu McDowell 2003) keksimää intersubjektiivisuuden käsitettä. Intersubjektiivisuus merkitsee jaettua ymmärrystä, siitä mikä on mahdollista (Sarasvat- Never underestimate the power of a small, dedicated group of people to change the world; indeed, that is the only thing that ever has Margaret Mead 22

23 yrittäjyyden ydin mitä yrittäjyys on? hy et al. 2012; Martikainen 2004). Intersubjektiivisuus perustuu siihen, että objektiivisuutta ei voida erottaa subjektiivisuudesta. Jotta yksilöllä voisi ylipäätänsä olla käsitys objektiivisuudesta, tulee hänen pystyä erottamaan oma subjektiivinen käsityksensä ja objektiivisuus toisistaan. Intersubjektiivisella tasolla olevat tilaisuudet ovat niitä tilaisuuksia, joita muut uskovat mahdollisiksi. Tilaisuudet, joita vain harva uskoo mahdollisiksi, ovat objektiivisen ja intersubjektiivisen tason välimaastossa. Viimeisenä on olemassa toiminnallisen tason tilaisuuksia. Toiminnallinen taso käsittää yrittäjän näkemyksen tilaisuudesta, jonka hyödyntämiseksi hän voi suunnitella toimintaansa onnistuneesti. Mikäli yksilö esimerkiksi havaitsee, että hänen keksimälleen hilavitkuttimelle on kysyntää, voi hän suunnitella sen massatuotantoa ja myyntikanavia. Yrittäjyydessä tarvitaan erilaisia kompetensseja eri vaiheissa ja eri tilanteissa. Eri ihmiset havaitsevat ongelmia eri tavalla. Kaikkein radikaaleimmat innovaatiot syntyvät intersubjektiivisen ja objektiivisen tason välimaastossa. Todellista radikaalia luovuutta on vaikea ymmärtää, tällaiset ideat herättävät vastustusta ja pelkoa (Rehn 2010). Resurssien kerääminen tilanteessa, jossa tilaisuutta on hankala uskoa mahdolliseksi vaatii suostuttelutaitoja ja kykyä kuvata ongelma ja sen ratkaisu ymmärrettävästi. Yksilöllä on oltava selvä näkemys kyseisestä ongelmasta ja sen ratkaisusta. Jos taas tarkastellaan toiminnallisen tason tilaisuutta, niin ongelma ja sen ratkaisu ovat helposti ymmärrettävissä. Silloin yrittäjän tulee esittää, että hänellä on kyky toteuttaa ratkaisu ja että hänen suunnittelemansa tuote tai palvelu ratkaisee ongelman. Perinteinen liiketoimintasuunnittelu on perustunut tälle logiikalle. Tilaisuuksia on kuitenkin eri tasoilla. Teknologian kehittyessä useampi tilaisuus tulee saavutettavaksi objektiiviselle tasolle, mutta ongelmien saattaminen intersubjektiiviselle tasolle vaatii usein toimintaa. Emme usko asioita mahdollisiksi ennen kuin joku perustelee ne meille. Kaikki tilaisuudet ovat joskus olleet mahdottomia. Tilaisuudet käyvät läpi kolme vaihetta, objektiivisesta, inter-subjektiiviseksi ja lopulta toiminnalliseksi tilaisuudeksi. Tai kuten Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer kuvaa tätä prosessia hyvin: All truth passes through three stages. First, it is ridiculed. Second, it is violently opposed. Third, it is accepted as being self-evident. Sarasvathy et al. (2009) esittävät, erilaiset näkökulmat tilaisuuksiin saattavat olla oleellisia eri konteksteissa tai eri vaiheissa yrittäjyysprosessia. Mielenkiintoista on, kuinka yrittäjän mielessä oleva mahdollisuus muodostuu yleisesti ymmärretyksi intersubjektiivisen tason tilaisuudeksi. Yrittäjyyskoulutuksen näkökulmasta ei ole tärkeää ovatko, tilaisuudet olemassa objektiivisesti maailmassa vai subjektiivisesti yrittäjän mielessä. Tärkeää yrittäjyyskoulutuksen kannalta on, tekeekö tilaisuus yrittäjän vai yrittäjä tilaisuuden (Sarasvathy 2008). Morris, Kuratko, Schindehutte & Spivack (2012) esittävät, että yrittäjä ja tilaisuus muokkaavat toinen toistaan jatkuvassa oppimisprosessissa. Yrittäjä voi havaita tilaisuuden millä tahansa tasolla ja työskennellä tilaisuuden saattamiseksi lähemmäksi toiminnallista tasoa. Alussa mahdottomalta kuulostava tilaisuus voi selkeyttämällä ja kommunikoimalla siirtyä intersubjektiiviselle tasolle, 23

24 yrittäjyyden ydin mitä yrittäjyys on? All truth passes through three stages. First, it is ridiculed. Second, it is violently opposed. Third, it is accepted as being self-evident. Arthur Schopenhauer jolloin yrittäjä voi myös saada sijoittajat kiinnostumaan siitä. Eri tasoille sijoittuvat tilaisuudet vaativat erilaista yrittäjyyttä. Jotta yrittäjyyskoulutus antaisi opiskelijoille valmiuksia toimia yrittäjämäisesti erilaisissa tilanteissa, heille tulisi opettaa, minkälaista toimintaa eri tasoilla tarvitaan. Opiskelija asettaa itse oman subjektiivisen tasonsa rajat. Mikäli opiskelija on kunnianhimoinen ja ymmärtää, missä objektiivisen tilaisuuden rajat menevät, näkee hän enemmän tilaisuuksia toimia. Yrittäjyyskoulutuksen tarkoituksena on auttaa opiskelijaa muodostamaan omien kykyjensä ja kunnianhimonsa mukainen tilaisuuskäsitys sekä antaa valmiuksia toimia erilaisten tilaisuuksien realisoimiseksi arvoksi. Yrittäjyyskoulutuksen tulee antaa opiskelijoille valmiuksia havaita olemassa olevia ongelmia, kääntää ongelmat tilaisuudeksi ja toimia tilaisuuden saattamiseksi lähemmäksi toiminnallista tasoa. Tilaisuuksia on erilaisia, yrittäjyys on siis järkevä sitoa ongelmiin. Ongelmat ymmärretään tässä määritelmässä kattavan laajasti myös täyttämättömät asiakastarpeet ja halut, vaikka niiden täyttämisestä ei kaikkien mielestä seuraisi hyvää. Sekä Europaan unionin (2011) että opetus- ja kulttuuriministeriön (Ministry of Education 2009) määritelmissä yrittäjyys on sidottu ongelmiin. Myös maailman johtavat yrittäjyyskouluttajat korostavat ongelman ymmärtämisen ja tutkimisen tärkeyttä (Stanford Technology Ventures Program 2012; Martin Trust Center for MIT Entrepreneurship 2012; Blank & Dorf 2012; Global Venture Labs 2011; Sarasvathy 2008). Muun muassa Stanfordin yliopistossa yrittäjyystaitoja kuvataan avaimena maailman mahdottomilta tuntuvien ongelmien ratkaisuun (Stanford Technology Ventures Program 2012), ja yrittäjyyskoulutusohjelman johtaja Tina Seelig opettaa luovuuskurssillaan opiskelijoillensa: Mitä isompi ongelma, sitä isompi tilaisuus (Seelig 2009). Samoin Global Venture Labs (2011) tutkimusryhmä korostaa, että maailmassa tulisi hyödyntää yrittäjyyttä nimenomaan maailman isojen ja tärkeiden ongelmien ratkaisuun. Yrittäjyyskoulutuksen näkökulmasta yrittäjyyden sitominen ongelmiin korostaa eettistä yrittäjyyttä ja kannustaa opiskelijoita yrittämään sellaisten asioiden ympärillä, joita he itse pitävät ongelmallisena. Täysin vailla ongelmia näkökulma ei ole. Yrittäjyys on oppimisprosessi, ja kannustamalla opiskelijoita ottamaan isoja haasteita, voidaan heidät asettaa liiankin suuren haasteen eteen. Yrittäjyyden määrittelyssä tulisikin korostaa yrittäjyyttä juuri oppimisprosessina, jossa harjoittelu pienempien ongelmien kanssa on myös sallittua. Vähintään yhtä tärkeätä kuin ongelman ratkaisun miettiminen on ongelman määrittely. Opiskelijan tulee tunnistaa erilaiset tasot, jolla ongelma voi sijaita, määritellä ongelma ja käyttää sopivia menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi. Kuvassa 2 vieressä on kuvattu yrittäjyystutkimuksessa vallitsevat käsitykset tilaisuuksista. Pallot kuvastavat ongelmia, jotka voivat olla subjektiivisesti, objektiivisesti tai intersubjektiivisesti havaittavissa. Ongelmat voivat myös olla kaikkien tasojen ulkopuolella. Teknologian ja tieteen kehittyessä ongelmia havaitaan 24

25 yrittäjyyden ydin mitä yrittäjyys on? Subjektiivinen tilaisuuskäsitys Objektiivinen tilaisuuskäsitys Intersubjektiivinen tilaisuuskäsitys Ongelmia Toiminnallinen tilaisuuskäsitys Kuva 2 Yrittäjyystilaisuudet ja ongelmat (Perustuen: Sarasvathy et al. 2012; Shane 2012; Mcmullen & D. A. Shepherd 2006) yhä enemmän, mutta samalla niiden ratkaiseminen on entistä mahdollisempaa. Ongelma voi sijaita neljällä eri tasolla riippuen siitä, miten ongelma ymmärretään ja tiedetäänkö siihen ratkaisua. Esimerkiksi sairaudet, kuten syöpä tai aids, ovat isoja ongelmia. Ratkaisun kehittäminen tällaisiin ongelmiin on selvästi arvokasta. Toisaalta abstraktimmat asiat, kuten esimerkiksi Twitter ja Facebook, eivät syntyessään ratkaisseet yhtä selvää ongelmaa. Mikäli nykynuorelta estettäisiin pääsy sosiaaliseen mediaan, hän kokisi sen varmasti ongelmana. Voidaan siis nähdä, että täyttämätön tarve eli ongelma oli koko ajan olemassa, mutta sitä ei havaittu ennen kuin siihen tuotettiin ratkaisu. Seuraavalla sivulla kuvassa 3 on kuvattu neljä erilaista tilannetta, joihin yrittäjä voi joutua. Erilaiset tilanteet vaativat erilaista toimintaa ja päättelyä. Sarasvathy (2001, 2008, 2009) on soveltanut kognitiivisen psykologian ääneen-ajattelemis-protokolla 25

26 yrittäjyyden ydin mitä yrittäjyys on? Tiedossa Tilanne 2 Tilanne 1 Ratkaisu Ei tiedossa Tiedossa ongelma tai tarve Tilanne 3 Tilanne 4 Ei tiedossa Kuva 3 Yrittäjyystilanteet. Muokattu perustuen: Knight (1921), Sarasvathy (2009) ja Blank (2011) -tutkimusmenetelmää yrittäjien päätöksenteon eri vaiheiden tutkimiseen. Tutkimuksissa on selvinnyt, että kokeneet yrittäjät erottuvat selkeästi aloittelijoista tavassaan ratkaista yrittäjyyteen liittyviä ongelmia. Kokeneet yrittäjät lähestyvät ongelmia ja määrittelivät ne dramaattisesti eri tavalla kuin vähemmän kokeneet MBA opiskelijat (Dew et al. 2009). Kokeneet yrittäjät osaavat käyttää induktiivisen ja deduktiivisen päättelyn lisäksi myös alunperin Charles Sanders Peircen (1931) esittämää kolmatta päättelymuotoa, nimeltään retroduction. Retroduction-päättelyssä omaksutaan testattava hypoteesi ja testataan sitä kunnes se osoittautuu vääräksi mikäli se on väärä. Tällainen päättely on läsnä muun muassa taiteessa, jossa taiteilija omaksuu oman subjektiivisen näkemyksensä siitä, mikä on kaunista ja toteuttaa sitä taideteoksen muodossa. Sarasvathyn (2001, 2008) mukaan yrittäjyydessä voidaan hyödyntää induktiiviseen ja deduktiiviseen päättelyyn perustuvaa kausaalista ajattelua tai retroduction-päättelyyn perustuvaa toteuttavaa (effectuation) ajattelua. Toteuttava ja kausaalinen ajattelu ovat hyödyllisiä eri vaiheissa yrittäjyysprosessia erilaisten ongelmien ratkaisemiseksi. Kun ongelma on epäselvä, täytyy ratkaisuja etsiä kokeilemalla hyödyntämällä toteuttavaa ajattelua. Seuraavaksi tutkitaan minkälainen yrittäjyysprosessi on. I begin with an idea and then it becomes something else Pablo Picasso 26

27 yrittäjyysprosessi mitä yrittäjyys on? Yrittäjyysprosessi Yrittäjyysprosessissa toimijana voi olla yksilö tai organisaatio. Kuvattuna yksilön näkökulmasta prosessi alkaa toimijan tunnistaessa jotakin, jota hän haluaa saavuttaa yrittäjyysprosessin avulla. Kutsutaan tätä motivaatiovaiheeksi. Tämän jälkeen on pohdittava, onko ongelman ratkaisemisessa tarpeeksi potentiaalia täydentämään yksilön motivaatio. Jos ongelma on ratkaisemisen arvoinen, siirrytään analysoimaan, mitä toimija tietää kyseisestä ongelmasta ja sen ratkaisusta. Toimijan on myös analysoitava käytettävissä olevat resurssit ja tämän jälkeen päätettävä, minkälainen toiminta sopii kyseiseen tilanteeseen. Mikäli yksilön resurssit tai tieto lisääntyvät toiminnassa, tulee uudestaan analysoida tilanne. Siten yrittäjyyttä voidaan kuvata iteratiivisen prosessin avulla. Ratkaistavan arvoinen ongelma LÖYDÄ ONGELMA ONGELMA- ANALYYSI TILANNE- ANALYYSI RESURSSI- ANALYYSI Ongelma ei vaivan arvoinen Kuva 4 Yrittäjyysprosessi Uudelleenanalyysi Muuttuneen tiedon tai resurssien valossa TOIMINTA 27

28 yrittäjyysprosessi mitä yrittäjyys on? Motivaatiovaihe Motivaatiovaiheessa yrittäjä voi huomata tarpeen tai ongelman tai hän voi toimia aktiivisesti tilaisuuden luomiseksi. Toimija voi myös kokea omakohtaista tarvetta jollekin tuotteelle tai ratkaisulle. Tätä kutsutaan käyttäjäyrittäjyydeksi. Joillain aloilla esimerkiksi vauvatuotteissa se muodostaa merkittävän osuuden yrittäjyydestä (Priem, Li & Carr 2011). Ongelma-analyysi Ongelma-analyysi vaiheessa toimija voi päättää, että ongelma kannattaa ratkaista siitä saatavan sisäisen arvon, välillisen arvon tai näiden yhdistelmän vuoksi. Voittoa tavoittelematon yrittäjyys on ääriesimerkki sisäiseen arvoon perustuvasta yrittäjyydestä. Yksinomaan henkilökohtaista vaurastumista tavoitteleva yrittäjä on esimerkki toisesta ääripäästä. Ongelman ratkaisemisesta saatava sisäinen arvo on kuitenkin oleellista, oli yrittäjän motivaatio mikä tahansa. Ongelman sisäinen arvo heijastaa ongelman ratkaisemisen kaupallista potentiaalia. Tämän lisäksi yrittäjän on pohdittava, tarjoaako ongelman ratkaisuprosessi hänelle positiivisia asioita. Toimijan päätökseen saattaa vaikuttaa ongelman ratkaisemiseen liittyvä vaurastumispotentiaali, riskit ja toimijan taloudellinen tilanne. Tuleva yrittäjä miettii luultavasti sekä sitä, mitä hän voi menettää että, mitä hän voi tienata. Tilanne-analyysi Erilaisiin tilaisuuksiin tarvitaan erilaisia kykyjä. Yrittäjyysvalmiuksia omaavan opiskelijan tulee olla kyvykäs toimimaan jokaisessa tilanteessa tai ainakin tiedostaa, minkälainen ongelma on kyseessä ja minkälaiset ratkaisumenetelmät sopivat ongelman ratkaisemiseen. Ongelmat voivat olla monimutkaisia ja usein niitä kuvaillaan vain pinnallisella tasolla. Silloin ei kuvailla todellista ongelmaa, vaan henkilön subjektiivista käsitystä ongelmasta. Koettu ongelma on usein ainoastaan heijastus todellisesta ongelmasta. Eikö töihin lähtö tunnu mukavalta? Tämä voi johtua esimerkiksi pitkästä työmatkasta. Todellinen ongelma ei silti välttämättä ole pitkä työmatka vaan esimerkiksi se, että työmatkaan kuluu aikaa. Tämäkään ei välttämättä ole ongelma, mikäli matka-aikaa voisi käyttää tehokkaasti hyödyksi. Eli todellinen ongelma on se, että koen työmatkan rasittavana ja epämiellyttävänä ajanhaaskauksena. Tämä taas saattaa johtua esimerkiksi siitä, ettei julkista liikennettä ole suunniteltu oikein. Mitä syvemmälle ongelmaketjussa mennään, sitä enemmän mahdollisia ratkaisuvaihtoehtoja on tarjolla (Seelig 2012). Ensimmäisellä tasolla ratkaisuvaihtoehto esimerkkiongelmaan olisi voinut korostaa työn mielekkyyttä ja kannustanut sen avulla lähtemään töihin. Tämä olisi kuitenkin ratkonut väärää ongelmaa. Hukatun ajan tasolla ratkaisuvaihtoehto olisi voinut olla työmatkan nopeuttaminen hankkimalla auto. Vaikka auto olisi ehkä nopeuttanut matkaa, se olisi myös lisännyt matka-ajan virikkeettömyyttä. Liikenteen suunnittelun tasolla voidaan mahdollisesti todeta, että on olemassa todellinen ongelma. Mikäli useampi yleisen liikenteen asiakas kokee samankaltaisia ongelmia, voidaan tuottaa merkittävää arvoa panostamalla nykyistä enemmän yleisen liikenteen suunnitteluun. Innovatiivinen ratkaisu tähän ongelmaan voisi olla vaikkapa nykyään yleisessä liikenteessä yleistyneet uutistaulut. Eri tilanteisiin sopivia yrittäjyysmuotoja voidaan kutsua suorittavaksi, suunnittelevaksi, yhdistäväksi ja innovoivaksi yrittäjyydeksi. Erilainen yrittäjyys soveltuu eri tilanteisiin, kuten on kuvattu kuvassa 5. 28

29 yrittäjyysprosessi mitä yrittäjyys on? Tiedossa Joustava yrittäjyys Suorittava yrittäjyys Ratkaisu Kuva 5 Yrittäjyyden eri muodot Muokattu perustuen: Knight (1921), Sarasvathy (2009) ja Blank (2011) Ei tiedossa Innovoiva yrittäjyys ongelma tai tarve Ei tiedossa Yhdistävä yrittäjyys Tiedossa Resurssianalyysi Resurssianalyysissä toimija pohtii kykyään ratkaista kyseessä oleva ongelma käytössään olevilla resursseilla. Tämän jälkeen toimija saattaa ryhtyä toteuttamaan tuotetta tai hankkimaan enemmän resursseja. Yrityksen ollessa ideavaiheessa on todennäköistä, että toimijalla ei ole yksin tarvittavia resursseja toteuttaa uuden arvon luontia ja realisointiprosessia. Siten toimija luultavasti käyttää toteuttavaa lähestymistapaa. Yrityksen idean selkiytyessä ja resurssien ilmaantuessa toimija luultavasti siirtyy käyttämään enemmän kausaalista ja suunnitelmallista prosessia arvon realisointiin. Vaikka yrityksen nykyinen toiminta ei vaatisi kykyä käsitellä epävarmuutta, eli ongelma ja ratkaisu ovat selvillä. Niin maailman muuttuessa myös jokainen yritys on alituisesti vaarassa joutua muutokseen. Yritysten onkin varjeltava yrittäjyyden siementä, jotta he osaavat toimia myös epävarmuudessa. Tämä voi olla suurille yrityksille hankalaa. Kuten Peter Kelly hyvin kuvasi: "There are companies that desperately need to plant disruptive entrepreneurial bugs in their organizations and they don't have a clue of how to do it". Resurssianalyysiin vaikuttaa paitsi usko omien resurssien riittävyyteen, myös toimijan työskentelypreferenssit. Jotkut toimijat työskentelevät mieluusti yksin, kun taas toiset haluavat jakaa kokemuksensa tiimin kanssa. Toimijat eivät myöskään välttämättä ajattele ainoastaan voiton maksimointia, vaan heillä voi olla monenlaisia motiiveja. Toiminta Yrittäjyysprosessin viimeinen askel on toiminta. Yrittäjä voi toiminnallaan pyrkiä lisäämään ymmärrystään, resurssejaan tai toteuttaa artefaktin suunnittelua. Usein tämä vaatii kommunikointia muiden kanssa. Mikäli yrittäjä saa näin lisää tietoa, hänen tulee analysoida tilanne uudestaan. Tällaisessa iteratiivisessa prosessissa ongelma pikkuhiljaa täsmentyy ja yritys kasvaa. Seuraavaksi käydään läpi se, minkälaista toimintaa yrittäjyyden eri muodot tarvitsevat. 29

30 yrittäjyyden eri muodot mitä yrittäjyys on? Yrittäjyyden eri muodot Riippuen siitä kuinka ongelma ja ratkaisu tiedostetaan, yrittäjyyttä voi olla neljää erilaista muotoa. Yrittäjyys voi koostua suorittavasta yrittäjyydestä, joustavasta yrittäjyydestä, yhdistävästä yrittäjyydestä ja innovoivasta yrittäjyydestä. Suorittava yrittäjyys Ongelman ja ratkaisun ollessa tiedossa tilaisuus on toiminnallisella tasolla eli sitä voidaan suunnitella. Siten yrittäjyys voidaan nähdä rationaalisesti suunniteltuna, riskiä ottavana, lineaarisena tilaisuuksien havaitsemis- ja hyödyntämisprosessina (Kraaijenbrink 2012). Tässä hyödynnetään kausaalista ajattelua ja nähdään tilaisuus objektiivisesti olemassa olevana. Prosessi lähtee liikkeelle tilaisuuden havaitsemisesta, tämän jälkeen tilaisuutta hyödynnetään ja lopulta tilaisuuden pohjalta toimitaan. Esimerkki tästä näkökulmasta yrittäjyyttä tarkastelevasta yrittäjyysprosessista on Shanen (2003) yrittäjyysprosessi viereisellä sivulla. Tilanteessa, missä suurin osa tiedosta on saatavilla, korostuu tuotekehityksen tehokkuus (MacCormack et al. 2012). Silloin tarvitaan toteutusprosessia. Toteutusprosessissa luodaan arvokas artefakti, joka voi olla tuote, palvelu tai organisointitapa, ja realisoidaan sen arvo. Esimerkiksi jäätelökioskissa toteuttava prosessi koostuu kaikesta operaatiivisesta toiminnasta, markkinoinnista, myynnistä, kysyntä- ja tarjontaketjun hallinnasta ynnä muuta. Toteutusprosessilla voidaan luoda uutta arvoa niin kauan kuin markkinoilla on kysyntää. Kilpailuetu tällaisessa tilanteessa on nopeus ja tehokkuus (MacCormack et al.2012). Innovointi rajoittuu pääosin prosessiinnovointiin, jossa tuotetta ei paranneta, mutta siitä tehdään kustannustehokkaampi (Adner & Levinthal 2001). Saksalainen yrityshautomo Rocket Internet on loistava esimerkki toteuttamisprosessin ympärille rakennetusta yrittäjyydestä. Vuonna 2007 perustettu Rocket Internet on erikoistunut toteuttamisprosessin hallintaan (Rocket Internet 2012). Rocket Internet kopioi säälimättä innovatiivisempien kilpailijoiden liiketoimintamalleja ja toteuttaa näitä globaalisti. Rocket Internet operoi yli 40 maassa ja se on luonut yli työpaikkaa. Keskittymällä ainoastaan toteutusprosessiin, Rocket Internet pienentää uusien kasvuyritysten perustamiseen liittyviä riskejä. Pääomasijoituspiireissä on yleisesti todettu, että noin joka kymmenes yritys onnistuu. Yhteen prosessiin keskittymällä Rocket Internet on onnistunut kääntämään käsityksen lähes ympäri yli 80 prosentin onnistumisprosentillaan (Chong 2012). Toteuttavan prosessin arvon realisointi edellyttää, että valitaan oikea realisointitapa. Yrittäjyydessä voidaan pyrkiä markkinan tyydyttämiseen, uuden tuotteen tai teknologian tuomiseen markkinalle, itse markkinan parantamiseen tai kokonaisen uuden markkinan luomiseen (Osterwalder & Pigneur 2010). Erilaiset tavoitteet vaativat erilaista suunnittelua. Toimintatapojen ja ansaintamallien suunnittelu vaatii rationaalista kausaalista päättelykykyä ja liiketoimintaosaamista. On suunniteltava yrityksen liiketoimintamalli. Liiketoimintamalli on liiketoiminnan sydän (Osterwalder & Pigneur 2010). Se määrittelee, miten yritys luo ja realisoi arvoansa. Suositussa Business Model Canvas (BMC) mallissa vasen puoli on omistettu arvoa luoville funktioille ja oikea puoli arvoa realisoiville funktioille. Arvon realisoinnin tulee olla saumattomasti kytköksissä arvoa luoviin tekijöihin. Arvoa, jota ei ole luotu, ei voida realisoida. 30

31 yrittäjyyden eri muodot mitä yrittäjyys on? YKSILÖLLISET ATTRIBUUTIT - Psykologiset tekijät - Demografiset tekijät YRITTÄJYYSTILAISUUDET LÖYTÄMINEN TILAISUUDEN HYÖDYNTÄMINEN TOTEUTUS - Resurssien kokoaminen - Organisaation suunnittelu - Strategia YMPÄRISTÖ - Teollisuudenala - Makroympäristö Kuva 6 Kausaalinen yrittäjyysprosessi (Shane 2003) Liiketoimintamallin suunnittelun lisäksi arvon realisoinnin suunnittelussa on tärkeää pohtia strategiaa, organisaation struktuuria, prosesseja, palkintomenetelmiä ja henkilöstöä (Osterwalder & Pigneur 2010). Joustava yrittäjyys Joustavassa yrittäjyydessä kyseessä on intersubjektiivisella tasolla havaittu tilaisuus. Ongelma ymmärretään ja tiedostetaan, mutta oikeasta ratkaisusta ei olla varmoja. Suunniteltaessa uusia tuotteita, organisointitapoja tai palveluita tunnistettuun tarpeeseen kyse on useimmiten joustavasta yrittäjyydestä. Joustavaan yrittäjyyteen tarvitaan tuotekehitysprosessia. Tuotekehitysprosessit ovat muuttuneet huomattavasti teknologian kehittymisen ja halventumisen myötä. Aikasemmin tehtiin tuotekehitystä lineaarisen niin sanotun vesiputousmallin avulla. Tuotekehityksen ollessa kallista ja hidasta lähdettiin toteuttamaan ainoastaan projekteja, joille oli todellinen, varmistettu tarve. Muutamassa kymmenessä vuodessa teknologia on harpannut eteenpäin vauhdilla. Internet on luonut kanavan, jonka kautta loppukäyttäjän tavoittaminen on halpaa. Nykyään tuotekehitys ei vaadi suuria resursseja juuri lainkaan. Riippumatta siitä, onko liikeideasi ohjelmistointensiivinen tai vaikkapa kirjakauppa, voit suunnitella yksinkertaisia prototyyppejä kokeillaksesi liikeideaasi markkinoilla. Teknologia ei enää samalla tavalla suojaa tuotettasi ja kilpailijoita ilmestyy markkinoille nopeasti. Mikäli tuotteesi ei ole asiakkaan mielestä yhtä hyvä kuin kilpailijan tuote, sitä ei osteta. Noin puolet kaikista projekteista epäonnistuu (Emam & Koru 2008). Ainoastaan viitisen prosenttia projekteista epäonnistuu teknologiaongelmien takia, 95 prosenttia epäonnistuu markkinariskin, epäpätevän johtamisen, resurssoinnin tai budjetoinnin takia (Emam & Koru 2008). Kasvava kilpailu ei enää anna yritysten keskittyä ainoastaan teknologian kehittämiseen lineaaristen mallien avulla. Asiakastarpeiden ymmärtämisen 31

32 yrittäjyyden eri muodot mitä yrittäjyys on? tärkeys on korostunut (Brown & Eisenhardt 1995). Tuotekehitykseen tarvitaan liiketoimintatilanteeseen sidottuja, joustavampia prosesseja (MacCormack et al. 2012). Nykyään suositaankin joustavampia iteratiivisia tuotantomenetelmiä, joissa rakennetaan prototyyppejä. Prototyypit on yritysmaailmassa perinteisesti nähty jonakin sellaisena, jota tulee kehittää paremmaksi (Osterwalder & Pigneur 2010). Suunnittelijat näkevät prototyypit myös välineinä, jotka ohjaavat ajattelua uudenlaisien mahdollisuuksien tutkimiseen (Osterwalder & Pigneur 2010). Kokeneet sarjayrittäjät ja kouluttajat suosittelevat suunnittelemaan prototyyppejä, jotta saadaan hankittua ymmärrystä asiakastarpeista (Osterwalder & Pigneur 2010; Blank & Dorf 2012; Ries 2009). Prototyypit auttavat kehittämään paremman ymmärryksen siitä, mitä voisi olla (Osterwalder & Pigneur 2010). Ratkaisuvaihtoehtoja etsitään iteratiivisen mallin avulla, jossa käytetään säännöllisiä suunnittelu-, rakennus- ja testausiteraatioita. Lineaarisissa malleissa suunnittelu- ja toteutustiimi oli erotettu toisistaan. Suunnittelutiimin tehtävänä oli luoda uusia artefakteja, ja toteutustiimin toteuttaa ne. Kun ratkaisun löytämiseen liittyy epävarmuutta, tiimejä ei voida erottaa toisistaan, vaan suunnittelu ja realisointi täytyy yhdistää iteratiiviseksi prosessiksi. Tämä edellyttää, että tuotesuunnittelutiimissä ymmärretään sekä asiakastarpeet että realisoinnin ongelmat, minkä seurauksena vaaditaan tuotteen rakentamista pienissä osissa. Tähän päästään hyvin käyttämällä niin sanottuja joustavia tuotantotapoja. Joustavien tuotantomenetelmien suosio räjähti 2000-luvulla (Abrahamsson et al. 2003). Joustavat toimintatavat sopivat hyvin tilanteisiin, joissa markkina kasvaa, asiakastarpeet ovat tiedossa, mutta muuttuvat nopeasti (MacCormack et al. 2012). testaa rakenna Suunnittele Kuva 7 Suunnittelu-, rakennus- ja testausiteraatiot tuotekehityksessä Innovoiva yrittäjyys Innovoivassa yrittäjyydessä tulee samanaikaisesti selvittää sekä ongelma että ratkaisu. Innovoiva yrittäjyys ei ole lineaarinen prosessi, vaan ymmärrys ongelmasta täsmentyy samaan aikaan, kun tuote ja prototyypit valmistuvat. Tässä on olemassa kaksi rinnakkaista prosessia: tuotekehitys ja asiakaskehitys (Blank & Dorf 2012). Tuotekehityksen tulee olla järjestetty kuten joustavassa yrittäjyydessä, mutta prototyyppien tavoitteet ovat erilaiset. Joustavassa yrittäjyydessä prototyypit testaavat oletuksia ratkaisusta, mutta innovoivassa yrittäjyydessä tulee keskittyä testaamaan oletuksia ongelmasta. Kokenut sarjayrittäjä Eric Ries (2009) ehdottaa, että nimitetään ongelmatiimi ja ratkaisutiimi. Ongelmatiimin lähtökohta on toimia asiakasrajapinnassa, muodostaa arvauksia ongelmasta ja dokumen- 32