Kari Tolvanen. Seksuaalirikoksen uhrit tulee kohdata kokonaisvaltaisesti. LAPSI - koston välineenä avioerossa. Rikosylikomisario.

Transkriptio

1 Asiakaslehti 2011 Minullako Myötätuntouupumus Miksi siitä pitää puhua? Rikosylikomisario Kari Tolvanen Avioliiton päättyessä eroon, miten käy lapsen? LAPSI - koston välineenä avioerossa Seksuaalirikoksen uhrit tulee kohdata kokonaisvaltaisesti

2 Sisältö Pääkirjoitus: Luottamuksen merkitys 4 Awen purjehtii uusissa tuulissa 6 Kari Tolvanen: Seksuaalirikoksen uhrit tulee kohdata kokonaisvaltaisesti 10 Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittäminen Luottamus on perusta, jonka varassa asiat tapahtuvat. Tiedekirjakauppa TAJU Kalevantie 5 PL Tampereen yliopisto puh. (03) fax (03) taju@uta.fi Se mahdollistaa ihmisten sosiaalisen elämän tuttujen ja tuntemattomien keskellä. Kun ihmiset luottavat lakeihin, he toimivat niiden mukaan ja arvostavat lainsäätäjiään. Tampereen yliopiston Pääkirjasto Tunnus: VASTAUSLÄHETYS VASTAANOTTAJA MAKSAA POSTIMAKSUN 12 Koulutuskalenteri Myötätuntouupumus Miksi siitä pitää puhua? 16 Väkivallan ylisukupolvinen kierre ja traumamalli 18 Hyvyys ja pahuus Seminaarin satoa Lapsi koston välineenä avioerossa Organisaatioissa luottamus tuo ihmiset yhteen, pitää heidät yhdessä ja saa heidät ponnistelemaan yhdessä. Luottamus on vallan valtaa, koska se minimoi pelkoja, vilppiä ja pakkoa. Kirja osoittaa, että luottamus mahdollistaa innovaatiot, vuorovaikutuksen, rajoja ylittävät verkostot ja moraalitalouden. Harisalo Risto & Ensio Miettinen LUOTTAMUS Pääomien pääoma Tilaukset: Tiedekirjakauppa Taju puh fax (03) taju@uta.fi /taju Kalevantie 5, Tampereen yliopisto Koulutuskalenteri 2011 Sivulla Vuoden 2011 luentomme ovat valmistuneet. Tutustu monipuoliseen luentotarjontaamme. Luentojen ohjelmatiedot myös kotisivuillamme osoitteessa Awen Oy Asiakaslehti Julkaisija Awen Oy PL 316, Vaasa info@awen.fi Päätoimittaja Taina Riipinen taina.riipinen@awen.fi Graafinen suunnittelu/taitto Anita Kataja Paino Fram, Vaasa Painosmäärä 3000 Jakelu/osoitetiedot Awen Oy:n asiakastiedot Ilmoitusmyynti info@awen.fi tai puhelimitse Kannen kuva Katja Lösönen 2

3 Pääkirjoitus: LUOTTAMUKSEN MERKITYS Viimeisen vuoden aikana Awen Oy:n toiminnassa luottamuksen merkitys on ollut korostuneesti esillä. Luottamus tai sen puute näkyy ihmisten välisissä suhteissa, kuten se näkyy myös asiakkuudessa ja suhteissa yhteistyökumppaneihimme. Edellisessä asiakaslehdessämme professori Risto Harisalon artikkeli käsitteli luottamusta pääomien pääomana. Kirjoituksen keskeinen ajatus oli, että luottamuksen yhdistämä työyhteisö on myös henkisesti terve, innostava ja palkitseva. Luottamuksen yhdistämät ihmiset muistavat, että velvollisuudet ovat jopa oikeuksiakin tärkeämmät. Järvi-hankkeen arviointifoorumissa marraskuussa 2010 dosentti Jouko Kajanoja luennossaan liitti luottamuksen sosiaalisen pääoman kasvattamiseen. Hän mainitsi sosiaalisen ja inhimillisen pääoman kasvun muodostavan Maailmanpankin mukaan jopa kaksi kolmasosaa maailman nykyisestä talouskasvusta. Samassa arviointifoorumissa esiteltiin World Value Survey tutkimusta, jossa luottamusta ja tuloeroja oli vertailtu 14 eri valtion kesken. Niissä valtioissa, joissa tuloerot olivat pienempiä, olivat mitatut luottamusluvut vastaavasti korkeampia. Tällaisia maita olivat mm Tanska ja Suomi, jossa mitattiin 60 % ihmisistä luottavan toisiinsa. Heikoin luottamuksen taso vertailluista valtioista oli Portugalissa ja Italiassa. Näissä maissa myös taloudellisen kasvun ja hyvinvoinnin mitatut luvut olivat alhaisempia. Tutkimuksen mukaan tuloerot Suomessa ovat nopeimmin kasvavia OECD maista, jolloin siis ihmisten välinen luottamus on uhkana vähentyä. Professori Leo Nyqvist on esittänyt, että lastensuojeluperheiden luottamuksen voittaminen on lähtökohta yhteistyölle. Lastensuojelussa toimiville ammattilaisille, perhetyöntekijöille, on suurimpia haasteita luoda sellainen ilmapiiri, jossa toimittaisiin perheiden tukena eikä perheitä vastaan. Heikon luottamuksen ilmapiirissä lastensuojelun toimenpiteet ja ratkaisut jäävät tehottomiksi; hyödyt jäävät taloudellisista panostuksista huolimatta tällöin saavuttamatta. Meillä Awen Oy:ssä on monipuolinen ja laaja kokemus lastensuojelutyön eri työmuodoista, joten luennoitsijamme Leo Nyqvistin ajatukset tulevat näkymään jatkossakin palvelutarjonnassamme. Olemme rakentaneet luottamusta yhdessä asiakkaittemme ja yhteistyökumppaneittemme kanssa jo kolmen vuoden ajan. Luottamuksen toteutumisesta kertoo, että tapaamme luentotilaisuuksissamme toistuvasti tuttuja kasvoja eri puolilta Suomea. Olemme osaltamme panostaneet ja panostamme jatkossakin hyvän luottamuksen vahvistumiseen niin asiakkaidemme, luennoitsijoidemme sekä muiden yhteistyökumppaneidemme kesken. Sanana luottamus, on helppo ymmärtää. Siksi sen toteutumista saatetaan pitää itsestään selvänä. Luottamus on helppo menettää, mutta menetetyn luottamuksen lunastaminen takaisin on vaikeaa. Awen Oy:ssä ajattelemme, että sanoista, sopimuksista ja lupauksista pidetään kiinni kaikissa tilanteissa. Asiakkaiden tyytyväisyys kulkee kaiken edellä ja silloin myös pienet yksityiskohdat tulee ottaa huomioon. Luottamusta herättävää on se, että pystymme seisomaan omien sanojemme ja mielipiteidemme takana myös niissä tilanteissa kun se ei ole meidän omien henkilökohtaisten etujemme mukaista. Luottamusta ei rakennetta siten, että oma aate, ideologia tai missio vaihtelee sen mukaan, mikä on kuulijakunta, kuten näin vaalien lähestyessä tulee tapahtumaan. Kiitos luottamuksesta, kuuluu kaikille asiakkaillemme sekä yhteistyökumppaneillemme. Taina Riipinen, päätoimittaja 3

4 Teksti Outi Rantala Kuvat Katja Lösönen Awen Oy sai uudet toimitilat ja on uudistanut myös toimintaansa. Koulutuspalvelujen lisäksi Awen tarjoaa työnohjausta, kriisikonsultaatiota ja räätälöityjä toimintamalleja eri organisaatioille. Kolmen vuoden ajan toiminut Awen Oy kehittää jatkuvasti toimintaansa. Yrittäjät Taina Riipinen ja Anu Rajala ovat vuoden 2011 alussa avanneet uudet toimitilat Vaasan keskustassa historiallisessa ympäristössä, vuonna 1913 rakennetussa arkkitehti K.S. Kallion suunnittelemassa Hartmanin talossa. Vaasa tunnettiin tuohon aikaan Nikolainkaupunkina. Anu Rajala ja Taina Riipinen ovat yhteiskunnallisella näköalapaikalla. - Herkällä korvalla ja askeleen edellä! - Mitähän toimistomme seinät meille kertoisivat, jos osaisivat puhua, Anu Rajala miettii. Arvokas ja historiallinen ympäristö on läsnä, ja suorastaan velvoittaa meitä tekemään työtä yhtä arvokkaasti kuin mitä talon henki vaatii. Laatu on toimintamme kivijalka ihan kuin jykevän Hartmanin talon perustuskivet. Aluksi Awenin toiminta oli Taina Riipiselle ja Anu Rajalalle sivutoimista työtä muun työn ohessa. - Olemme heittäytyneet yrittäjän epävarmaan, mutta vapaaseen ja luovaan maailmaan. Työtä on paljon, mutta tunne siitä, että voimme vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnassamme myllertäviin ongelmiin, on palkitseva. Räätälöityä palvelua Koulutuspalvelujen lisäksi yritys tarjoaa työnohjausta ja työyhteisöjen kriisikonsultaatiota. Eri organisaatioiden tarpeisiin on suunniteltu toimintamalli toiminnan kehittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi. - Toimintamalli räätälöidään tilaajan toiveiden mukaan, kertoo Anu Rajala. Kyse voi olla esimerkiksi järjestöprofiilin nostamisesta tai tunnetuksi tekemisestä, yhteistyöverkostojen luomisesta järjestön toiminnan tueksi, markkinoinnista tai ulkopuolisen rahoituksen hankkimisesta. - Kysyntää ja tarvetta tuntuu olevan, sillä niin monet järjestöt ja yhdistykset toimivat osaksi vapaaehtoisvoimin. Autamme toteuttamaan aikaa vieviä prosesseja suunnitelmallisesti. Näemme kokonaiskuvan ja voimme auttaa saamaan pallon maaliin. Kokemuksessa voima Taina Riipisen ja Anu Rajalan monipuolinen työhistoria sosiaalialalta, erilaisista projekteista ja järjestötoiminnasta auttaa rakentamaan toimintamalleja yhteisymmärryksessä asiakkaan kanssa. - Puhumme asiakkaan kanssa samaa kieltä ja olemme kokeneet samoja asioita, joten ymmärrämme toisiamme. Awen järjestää koulutustilaisuuksia eri puolella Suomea. Tapaamiset kollegoiden kanssa vahvistavat ajatuksia siitä, missä aihepiireissä ammattilaiset eniten koulutusta tarvitsevat. Koulutusten on käsiteltävä juuri niitä ajankohtaisia asioita, joille on aidosti tarvetta, kertoo Anu Rajala. Laaja verkosto Awenilla on laaja verkosto ja vankka yhteistyö eri asiantuntijoiden kanssa. Taina Riipinen arvostaa pitkäjänteistä yhteistyötä huippuasiantuntijoiden kanssa. - Yrityksemme alkutaipaleelta saakka yhteistyökumppanuus psykiatrian erikoislääkäri Gus- 4

5 Työtä on paljon, mutta tunne siitä, että voimme vaikuttaa myönteisesti yhteiskunnassamme myllertäviin ongelmiin, on palkitseva. tav Schulmanin kanssa on tuonut mukanaan myös lämminhenkisen ja hyvän ystävyyden. Ammattitaitoon kuuluu löytää verkostoista se henkilö tai taho, jonka ammattitaitoa tai erityisosaamista voi hyödyntää silloin, kun tilanne sitä vaatii. - Silloin, kun huomaa, että omat taidot ovat rajalliset tai puutteelliset, niin yhteistyöverkoston merkitys erityisesti korostuu. Parsintaa ja uuden luomista Taina Riipinen ja Anu Rajala tuntevat oman roolinsa kouluttajina ja konsultteina. He löytävät oikeat asiantuntijat koulutuksiin ja keinot käsitellä vaikeitakin yhteiskunnallisia ongelmia niin, että oman alansa ammattilainen saa parhaat eväät tärkeään työhönsä. - Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea. Tarvitaan myös puikonheiluttajia, jotka osaavat poimia karanneet silmukat ja luoda uutta. Vaikka välillä parsitaan, niin enimmäkseen luomme uutta. 5

6 Teksti Maaret Kallio Rikosylikomisario Kari Tolvanen Seksuaalirikoksen uhrit tulee kohdata kokonaisvaltaisesti Seksuaalirikokset nousevat suuriin lööppeihin ja pikku-uutisiin päivittäin. Silti edelleen suurin osa seksuaalirikoksista jää piiloon. Siinä missä 1980-luvulla seksuaalirikosten selvittelyä ammattilaistenkin osalta leimasi tirkistely ja kauhistelu, on viranomaisten suhtautuminen nykyisin huomattavasti asiallisempaa, aloittaa rikosylikomisario Kari Tolvanen. Tolvanen toimii Pasilan väkivaltarikosjaoksessa johtajana ja kohtaa työssään seksuaalirikoksia toistuvasti. Seksuaalirikokset nousevat suuriin lööppeihin ja pikku-uutisiin päivittäin. Silti edelleen suurin osa seksuaalirikoksista jää piiloon. Tästäkään huolimatta Tolvanen ei näe aihetta enää niin tabuna. Vaikeasta asiasta uskalletaan puhua ja kirjoittaa, mutta uhri jää edelleen usein yksin. Seksuaalirikoksiin on lähivuosina syntynyt merkittävä uusi ulottuvuus, internet. Internetistä on nopeasti tullut luonteva osa lasten ja nuorten arkipäivää. Netissä tavataan tuttuja, viihdytään pelien parissa ja hoidetaan asioita. Netin rajattomat mahdollisuudet päästävät lasten ja nuorten apajille myös niitä, joita lasten lähelle ei toivota. - Netti on tuonut lapsiin ja nuoriin kohdistuviin seksuaalirikoksiin uuden ulottuvuuden, Tolvanen toteaa. Siinä missä hyväksikäyttäjä toimi ennen pienissä ympyröissä paikallisesti, tarjoaa netti nyt kansalliset ja kansainväliset mahdollisuudet luoda verkostoja niin lapsiin kuin muihin hyväksikäyttäjiin. Tekijät hyötyvät internetistä sekä seksuaalisen hyväksikäytön kohteiden löytämisessä että vertaistensa löytymisessä. Osa tekijöistä toimii yksin, mutta osa on linkittynyt muihin tekijöihin muun muassa verkon kautta jaellen kokemuksiaan, tietojaan ja lapsipornografisia kuvia. - Aikuisiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat samankaltaisempia kuin ennen. Aikuisten väliset seksuaali- ja väkivaltarikokset ovat jo tulleet enemmän neljän seinän sisältä ulos, Tolvanen jatkaa. Alaikäinen seksuaalirikoksen uhrina Seksuaalirikoksen uhriksi joutuva nuori on haasteellinen kohdattava. Moni seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut nuori ei uskalla tuoda kokemustaan aikuisten tietoon, mutta osa heistä ei myöskään osaa tunnistaa sitä. Nuori saattaa luulla seksuaalisesti hyväksikäyttävää suhdetta rakkaudeksi tai seurustelusuhteeksi, vaikka laki tulee selkeästi vastaan. Suomen laissa on määritelty suojaikäraja, jonka tarkoituksena on suojella lapsia ja nuoria joutumasta kehitykselleen sopimattomien seksuaalisen tekojen kohteeksi. - Nuoruusikäisellä on usein voimakas oma tahto, mikä on hyväkin asia, sillä he vaativat asioiden käsittelemistä ja eteenpäin viemistä. Toisinaan osa nuorista uhreista ei millään halua tai kykene tajuamaan tapahtunutta seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen vakavuutta, jolloin ollaan hankalassa tilanteessa. Seksuaaliseen hyväksikäyttöön on saattanut sisältyä myös kuvaamista, jolloin todisteena on myös kuvamateriaalia kuvien ja videoiden muodossa. Poliisin esitutkinnassa ilmenevät kuvat tuovat viimeistään väistämättä julki tapahtuneet seksuaaliset teot, vaikka nuori tahtoisi ne kieltää tai niitä vähätellä. Seksuaalirikoksiin liittyy edelleen paljon väärinluuloja, mikä osaltaan vaikeuttaa niiden tunnistamista ja siten esiintuloa. Poikia ei osata nähdä samoin tavoin uhrina kuin tyttöjä, vaikka poliisissakin kohdataan poikauhreja tasaisesti. Poikien odotetaan tyttöjä herkemmin osaavan estää ja vastustaa seksuaalista hyväksikäyttöä, vaikka teon loukkaavuus tai sen monimutkaisuus ei katso sukupuolta. - Poikien on usein myös itse vaikeampi myöntää olevansa uhreja. Läheisillekin pojan näkeminen rikoksen kohteena on vaikeampaa. Lisäksi poikia pelottaa miespuolisten hyväksikäyttäjien tekemien tekojen ilmitulon julistavan kaikille heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan. Homouden tai homottelun pelko estää monia poikia kertomasta kokemastaan hyväksikäytöstä, Tolvanen kuvaa. Kodin muillakin jännitteillä on vaikutuksensa siihen, ettei vaikeasta asiasta kerrota kenellekään. Uskonnollinen tai kulttuurinen tausta saattavat entisestään vaikeuttaa seksuaalisuuteen liittyvistä loukkauksista kertomista. - Nainen tekijänä on poliisin työssä hyvin harvinainen. Toisaalta naistekijät tunnistetaan ja tunnustetaan huonommin. Pääkaupunkiseudun kodeissa tapahtuvista törkeistä pahoinpitelyistä ja tapon yrityksistäkin on lähes puolet naisten tekemiä, mikä on monelle lähes mahdoton ajatus, Tolvanen avaa. Seksuaalirikosten tuomioita on hämmästelty lehtien palstoilla jo pidempään. Esimerkiksi suhteessa omaisuusrikoksiin väkivalta- ja seksuaalirikostuomiot ovat pieniä. Ehdolliset tuomiot ja vähältä vaikuttavat korvaussummat ovat tuntuneet monesta 6

7 Seksuaalinen hyväksikäyttö vetää usein ammattilaisetkin hiljaiseksi, avuttomaksi ja hämmentyneeksi. Ahdistava aihe houkuttelee kieltämään ja torjumaan siihen liittyvän todellisuuden. kohtuuttoman pieniltä uhrin kärsimyksen näkökulmasta. Tolvanen on samaa mieltä: Vakavista väkivaltarikoksista tuomiot ovat Suomessa liian lieviä. Tuomioilla ei välttämättä ole tekijän kannalta parantavaa vaikutusta, mutta ainakin pysäyttävä vaikutus joka tapauksessa. Kari Tolvasen mukaan lainsäädäntö ei kaipaa muutoksia, sillä maksimirangaistuksissa riittää pituutta, mutta niiden käyttö on vähäistä. - Laki antaisi periksi, mutta sitä ei käytetä. Ainakin minimirangaistukset tulisi asettaa väkivaltarikoksiin. Tuomioiden lisäksi tekijöiden tulisi saada kuntoutusta ja hoitoa sekä valvontaa tuomion jälkeen. Piilorikokset saatava näkyviksi Seksuaalirikoksista valtaosa pysyttelee edelleen piilossa. Internetissä seksuaalisen hyväksikäytön valmistelua sekä sen toteutumista olisi mahdollista kaivaa esiin, jos resursseja riittäisi. - Poliisilla paljastava tutkinta tulee kuitenkin aina kakkosasiana. Tehdyt rikosilmoitukset tai tutkintapyynnöt on käsiteltävä ensimmäisinä, sillä niissä painavat määräajat päälle, Tolvanen 7

8 Koulu tavoittaa kaikki lapset ja heidän vanhempansa, minkä vuoksi erityisesti opettajien kouluttaminen sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, turvataidoista ja internetin ulottuvuuksista ja seksuaalisuudesta kaivataan kipeästi. kuvaa. Osa piilossa pysyvistä seksuaalirikoksista on vain osittain piilossa: Piilossa poliisilta, mutta muiden viranomaisten tiedossa. Alaikäisiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa ei voida ohittaa lastensuojelunlain vaatimusta tehdä lastensuojeluilmoitus, jonka tulee johtaa rikosepäilyssä myös yhteydenottoon poliisille. - Edelleen lastensuojeluilmoituksia jää tekemättä tai epäiltyä rikosta ei ilmoiteta poliisille. Tämä osa piilorikollisuudesta on mahdollista saada muiden viranomaisten käsistä poliisille helpommin, kuin kokonaan piiloon jäävät rikokset. Piilossa pysyvät rikokset on saatava näkyviin ja viranomaisten tietoon, jotta niihin voidaan puuttua ja niitä koskeneita pystytään auttamaan. Lastensuojeluilmoituksen tekemiseen liittyy usein pelkoja perheen reaktiosta, työntekijän syyttämisestä tai turhasta huolesta. Kari Tolvanen suosittelee muodostamaan lastensuojeluilmoituksesta talon tapaa, joka on tuttu ja tunnettu jo ennen ilmoittamisen tarvetta. - Lastensuojeluilmoituksesta kannattaa muodostaa jokaisessa lapsia ja nuoria hoitavassa tai kasvattavassa paikassa oma mallinsa, yhteisesti sovittu sapluuna. Tällöin sen tekeminen ei jää yksittäisen työntekijän tai paikan johtajan vastuulle. Joskus lastensuojeluilmoitusten pelätään aiheuttavan hankaluuksia lapsen Vanhempia voisivat luonnollisesti kouluttaa opettajat ja lastentarhanopettajat sekä neuvola, mutta ensin kaivataan heidän koulutustaan. Koulu tavoittaa kaikki lapset ja heidän vanhempansa, minkä vuoksi erityisesti opettajien kouluttaminen sekä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, turvataidoista ja internetin ulottuvuuksista ja seksuaalisuudesta kaivataan kipeästi. Koulutusta seksuaalirikoksista sekä sektai nuoren vanhempien kanssa. Selkeä malli sen tekemisestä erilaisissa tilanteissa kannattaa esitellä vanhemmille etukäteen, jotta kynnys siihen madaltuu puolin ja toisin. Lastensuojeluilmoituksen tarkoitus on käynnistää moniammatillinen yhteistyö, joka tarkistaa ja turvaa lapselle suojaisat kasvuolosuhteet. Lastensuojeluilmoitusta pohdittaessa voi aina konsultoida sekä poliisia että lastensuojeluviranomaisia, vaikka nimettömänä. Puutu varhain, valista ajoissa! Seksuaalinen hyväksikäyttö vetää usein ammattilaisetkin hiljaiseksi, avuttomaksi ja hämmentyneeksi. Ahdistava aihe houkuttelee kieltämään ja torjumaan siihen liittyvän todellisuuden. Vastenmielinen asia vaatii vastaansa vakaat ja vankat ennaltaehkäisyn keinot sekä vahvat ja selkeät toiminta- ja tukiverkot hyväksikäytön ilmetessä. Kari Tolvasen tulevaisuuden visioissa painottuvat sekä valistus ennaltaehkäisevänä tekijänä sekä varhainen puuttuminen. - Valistaminen tai varhainen puuttuminen eivät ole ensisijaisesti poliisin tehtäviä. Kun lapsen tai nuoren oireilusta on huolta, siihen tulee puuttua nopeasti ja ottaa se vakavasti, Tolvanen painottaa. Tolvasen mielestä varhainen puuttuminen lapsen ja nuoren pahoinvointiin sekä oireiluun on nykyhetkellä jäänyt pelkäksi sanahelinäksi. - Ei vasta poliisi voi olla takaseinä kaikelle, huoleen tarttumista tarvitaan huomattavasti aiemmin. Lapseen tai nuoreen kohdistuneen seksuaalirikoksen tulee räjäyttää välittömästi moniammatillisen viranomaisyhteistyön, jotta asia saadaan nopeasti eteenpäin. Rikosprosessien tulisi edetä ripeästi, mihin ei poliisien resurssien vähentäminen ainakaan tuo apua. Myös nettirikostutkintaan tarvitaan oma joukko tutkijoita, kuten muuallakin maailmassa on, Tolvanen luettelee. Tolvanen näkee ennaltaehkäisylle löytyvän suuri tilaus, mutta jota ei vielä ole otettu riittävän tosissaan, ainakaan konkreettisina toimintoina. - Ennaltaehkäisy seksuaalirikosten vähentämiseksi on jäänyt liian vähälle. Erityisesti kaivataan valistusta ja tiedotusta vanhempien suuntaan, Tolvanen painottaa. Vanhemmat tarvitsevat Tolvasen mukaan erityisesti tietoa netin vaaroista seksuaalisen hyväksikäytön välineenä, seksuaalisen hyväksikäytön etenemisestä ja erityispiirteistä sekä pojista uhreina. Internetin maailmassa lapsen tunne on valheellisesti turvallinen ja usein positiivisesti jännittynyt. Kun lapsi jää näine tunteineen netin kanssa yksin, hän on helpommin hyväksikäyttäjän tavoitettavissa. suaalisen hyväksikäytön erityispiirteistä ja sitä kautta sen ennaltaehkäisemisen mahdollisuuksista kaivataan opettajia ja vanhempia laajemmin. - Ehdottomasti jo peruskoulutukseen poliisille tarvitaan lisää koulutusta seksuaalirikoksiin liittyen. Erityisesti tarvetta olisi kohtaamiskoulutukselle, joka tarkoittaisi ihan konkreettista kouluttamista jo kysymisestäkin, ettei tulisi johdateltua millään tavoin. Tämän päivän poliisikoulun opiskelijat ovat tiedonhaluisia ja haastetta heitetään jatkuvasti. Mitä paremmin koulutettu, sitä paremmin pystyisi haasteeseen vastaamaan, Tolvanen pohtii. - Koko asia kaipaa entistä enemmän kokonaisvaltaista kohtaamista, kuten myös nuori uhri seksuaalirikoksen tullessa ilmi. Kokonaisvaltainen kohtaaminen sisältää ennaltaehkäisyn, varhaisen puuttumisen sekä uhrin ja hänen läheistensä kohtaamisen rikosprosessin portaissa. Kirjoittaja Maaret Kallio on erityistason seksuaaliterapeutti (NACS) ja työnohjaaja. Hän työskentelee Väestöliiton Nuorten seksuaalisen kaltoinkohtelun (NUSKA) kohtaamisprojektissa. L U E N T O Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Helsinki Luento-ohjelmat s

9 Ensimmäinen suomenkielinen perusteos psykopatiasta Helinä Häkkänen-Nyholm (toim.): Psykopatia Psykopatiaa voi kohdata missä vain: niin työssä kuin yksityiselämässäkin. Psykopatia-teos tarjoaa tietoa ja neuvoja kertomalla, mitä psykopatia pohjimmiltaan on, mistä se mahdollisesti johtuu, miten sitä arvioidaan, mikä yhteys sillä on muihin psyykkisiin häiriöihin ja miten se ilmenee esimerkiksi eri ikäryhmissä. Psykopatiaa käsitellään suhteessa työ- ja perhe-elämään, rikostutkintaan ja oikeusprosessiin sekä vankeinhoitoon ja psykiatriseen hoitoon. Tilaa verkkokirjakaupasta: Asiantuntevaa tietoa! Jaana Haapasalo Kriminaalipsykologia PS-kustannus, sid. 287 s. Hinta 65,- Tilausnro Tilaa kirja osoitteessa Awen Oy järjestää Opinto- ja tutustumismatkan SALO & KIVIKOSKI ASIANAJOTOIMISTO Lastensuojelualan ammattilaisille. Matka sisältää: - Tutustumisen paikalliseen lastensuojeluun - Koulutusta - Elämyksiä Tuureporinkatu Turku puh fax Kysy lisää! Anu Rajala, puh anu.rajala@awen.fi Leena Nissinen Auttamisen rajoilla Myötätuntouupumisen synty ja ehkäisy Ammattiauttajista tehdyissä työuupumustutkimuksissa perusviesti on yksiselitteinen: auttamistyö vaikuttaa auttajiin syvästi ja kokonaisvaltaisesti. EDITA Kaikki auttajat ovat jossain määrin myötätuntouupumisen riskissä, oli kyse sitten pelastustyöntekijästä Myyrmannin pommiräjähdyksessä tai sosiaalityöntekijän arkisesta työstä. Auttajien työ ei kuitenkaan ole pelkästään uuvuttavaa, vaan usein tekijälleen myös tyydyttävää. Kiire ja paine leimaavat kuitenkin liian usein auttajan työtä. Ja kun auttaja on toistuvasti yhteydessä kärsimykseen, kiire, ylikuormittuminen ja työn sisältö yhdessä muokkaavat maaperää myötätuntouupumisen kehittymiselle. Kirja on hyödyllistä luettavaa ammattiauttajille, kaikille auttamisorganisaatioissa toimiville, työnohjaajille sekä alalle opiskeleville ja kouluttajille. web + print + design professionals ISBN graafiset palvelut Se näkyy jo pienistä yksityiskohdista, kun asiat tehdään suurella sydämellä. Markkinointisi visuaalinen toteuttaja Anita Kataja graafinen suunnittelija Henkilöstö, - tiedotus, - jäsenlehtien suunnittelu ja taittotyöt, esitteet, käyntikortit, kansiot, lehti-ilmoitukset, kalenterit, logot, toimintakertomukset 9

10 Katarina Finnilä-Tuohimaa psykologian tohtori Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö on herättänyt huomiota mediassa, yleisessä keskustelussa ja tieteellisessä yhteisössä seurauksena voimakkaasti lisääntyneistä ilmoituksista epäillyistä lapsiin kohdistuvista seksirikoksista. Myös hyväksikäyttöepäilyjen selvityksiin kohdistunut vahva kritiikki on herättänyt keskustelua. Lapsen seksuaalisen HYVÄKSIKÄYTÖN SELVITTÄMINEN Uudistuneen lainsäädännön ja uusien toimintaohjeiden kautta on pyritty parantamaan sekä lasten että epäiltyjen henkilöiden oikeusturvaa puuttumalla mm. epäselvyyksiin viranomaisyhteistyössä, suuresti vaihteleviin tutkimuskäytäntöihin sekä epäasiallisiin ja subjektiivisiin lausuntoihin. Lain mukaan vain poliisi voi suorittaa esitutkintaa, joten näin ollen ajankohtaisissa ohjeissakin säädetään, että terveydenhuollossa selvitetään hyväksikäyttöepäilyjä vain poliisin tai syyttäjän virka-apupyynnöstä ja kaikki selvitykset tehdään tiiviissä viranomaisyhteistyössä. Rikostutkinnallisen tutkimuksen lähtökohdat eroavat olennaisesti kliinisestä työskentelystä, vaikka hyväksikäyttöselvitykset vaativatkin osaamista psykologian ja psykiatrian alalta. Rikostutkinnan ja siihen liittyvän oikeuspsykologisen tutkimuksen fokus on mahdollisen tapahtuman, eli objektiivisen totuuden, selvittäminen, sen sijaan, että kartoitettaisiin yksilön psyykkisiä ominaisuuksia, kuten vointia, oireilua, persoonallisuutta tai kykyjä. Hoitoon liittyvä informaatio on toissijainen ja selvitetään vain siinä määrin, että voitaisiin vastata juridisiin kysymyksiin. Kliinisessä työskentelyssä taas selvitetään ihmisen subjektiivista kokemusmaailmaa, kliinikko osallistuu yhteisen totuuden, ns. narratiivisen totuuden konstruointiin. Lasten kertomuksiin ja haastatteluihin liittyy kuitenkin myös pulmia. Lapset saattavat vastustaa rikoksesta kertomista lojaliteettiristiriitojen, pelon, häpeän tai syyllisyyden tunteiden vuoksi. Toisaalta taas varsinkin alle kouluikäiset ovat hyvin herkkiä johdattelulle, ja vaikka myös pienet lapset voivat luotettavasti muistaa ja kertoa kokemuksistaan, on kiistatonta, että lasten kertomuksiin voidaan herkästi vaikuttaa epäasianmukaisilla haastattelumenetelmillä, mani- Hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen on vaativa tehtävä, jonka laadukkaaseen hoitamiseen tulee olla laaja asiantuntijuus. Tiedon keräys tapahtumasta Varsinaista tietoa mahdollisesta tapahtumasta voidaan saada lapsen somaattisesta tutkimuksesta (vammat, sukupuolitaudit, raskaus, DNA) ja muusta aineellisesta näytöstä (lähinnä valokuvat ja muut tallenteet), silminnäkijöiden kertomuksista sekä tekijän tunnustuksesta ja lapsen omasta kertomuksesta. Asianosaisten käyttäytyminen, oireilu, tausta tai elämäntilanne puolestaan ovat toissijaisia, koska niistä voidaan vain saada viitteellistä tietoa. Vain murto-osa (joidenkin tutkimusten mukaan korkeintaan 30%) hyväksikäyttöepäilyistä voidaan varmentaa yksiselitteisen aineellisen näytön, kuten somaattisten löydösten tai kuvatallenteiden perusteella. Monesti hyväksikäyttöepäilyjen selvittämisessä ainoa tietolähde on lapsen kertomus. Hyväksikäyttötilanteille löytyy harvoin silminnäkijöitä ja rikoksesta epäiltynä tekijällä ei kuulustelussa ole velvollisuutta pysyä totuudessa. Tämän takia yksityiskohtaisen kertomuksen saaminen lapselta asianmukaisen haastattelun kautta on olennaisin osa tutkimusta. 10

11 pulaatiolla tai yksinkertaisesti väärinkäsitysten myötä. Tämän lisäksi lasten rajalliset kielelliset taidot ja muistitoiminnot voivat vähentää mahdollisuuksia saada rikosoikeudellisesti relevanttia kertomusta lapselta, varsinkin jos on kyse hyvin pienestä lapsesta, tai jos epäillystä tapahtumasta on kulunut huomattavasti aikaa kun lasta haastatellaan. Lapsen haastattelun lisäksi useita muita menetelmiä on käytetty hyväksikäyttötutkimuksissa, varsinkin jos lapsen haastatteleminen on jotenkin ongelmallista. Näihin kuuluvat leikkitarkkailu, psykologiset testit, anatomisesti yksityiskohtaiset nuket, piirustukset, käsinuket, pehmolelut, nukkekodit tai spesifisten vihjeiden antaminen lapselle. Nykynäkemyksen mukaan tällaisten menetelmien kautta saatuun itse rikosepäilyyn liittyvään tietoon pitäisi kuitenkin yleisesti ottaen suhtautua varovasti. Miten viitteellisiä tietoja käsitellään Koska varmemmista ja selkeämmistä lähteistä saatu informaatio saattaa joko puuttua kokonaan tai antaa epäselvää tietoa epäilystä, selvittelijät joutuvat usein ottamaan huomioon myös tietoja epävarmemmista lähteistä. Pätevän selvittelijän tulisikin ymmärtää miten viitteellisiä tietoja käsitellään ja minkälaisia rajoituksia toissijaisiin tietolähteisiin liittyy sekä tulisi osata arvioida taustatietojen merkitystä johtopäätösten kannalta tapauskohtaisesti. Viitteellistä tietoa antavat lähteet voidaan käyttää vaihtoehtoisten selitysmallien luomiseksi, ja niiden todennäköisyyden arvioimiseksi, mutta varmoja johtopäätöksiä mahdollisesta rikoksesta ei voida niiden perusteella tehdä. Jos näyttö ei ole kiistatonta (kuten esim. ku- Huoltoriidassa tai muissa konfliktitilanteissa esiin nousseet epäilyt herättävät herkästi ajatuksen siitä, että kyseessä on vilpillisesti tehty väärä ilmoitus. vatallenteet), tiedoille löytyy poikkeuksetta useita vaihtoehtoisia selityksiä, jotka kaikki tulisi ottaa huomioon. On myös muistettava, että monet epäilyn heräämiseen liittyvät seikat eivät sinänsä anna käyttökelpoista tietoa asian selvittämiseksi. Esimerkiksi asianosaisten tunnereaktiot ovat liian moniselitteiset, jotta niistä voisi tehdä johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen epäilyn paikkansapitävyydestä. Toiset seikat taas voivat herättää hypoteeseja tilanteesta, mutta eivät riitä johtopäätösten tekemiseen. Esimerkiksi huoltoriidassa tai muissa konfliktitilanteissa esiin nousseet epäilyt herättävät herkästi ajatuksen siitä, että kyseessä on vilpillisesti tehty väärä ilmoitus. Väärien ilmoitusten riski on toki suurempi huoltoriitatilanteissa, mutta huoltoriidat, avioero tai asianosaisten muut konfliktit eivät silti automaattisesti sulje hyväksikäyttöhypoteesia pois. Lapsen psyykkistä oireilua suositellaan kartoitettavan hyvin tarkkaan Mikään spesifi käyttäytymiseen liittyvä oire tai yhdistelmä oireita ei kuitenkaan yksin voida pitää riittävän luotettavana merkkinä hyväksikäytetyn yksilön tunnistamiseen, vaikka tietyt oireet ovat yhdistetty hyväksikäytettyjen lasten tunnistamiseen ryhmänä. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi aiheuttaa laaja kirjo oireita, jotka ovat samanlaisia kuin muista traumaattisista kokemuksista tai vaikeista olosuhteista aiheutuneet oireet (esim. ahdistus tai masennus). Kuitenkin hyväksikäytöstä aiheutuneet oireet vaihtelevat spesifisyydeltään. Spesifimmät seksuaaliseen hyväksikäyttöön yhdistetyt psyykkiset oireet ovat traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) sekä yliseksualisoitunut käyttäytyminen, kun taas ahdistus-, pelko- ja masennusoireet ovat niin yleisiä, ettei niitä voi yhdistää mihinkään tiettyyn aiheuttavaan tekijään. Käyttäytymiseen liittyvät indikaattorit voivat siis antaa hyödyllistä lisätietoa, jos ne arvioidaan niiden yleisyyden valossa, mutta eivät yksin anna kiistatonta näyttöä mahdollisesta tapahtumasta. Hyväksikäyttötutkimuksessa päätöksenteon perustana on hypoteesien laatiminen ja niiden testaaminen. Hypoteesilla tässä yhteydessä tarkoitetaan vaihtoehtoista selitystä epäilylle ja ajankohtaiselle tilanteelle. Käyttökelpoinen hypoteesi on konkreettinen, selkeä ja realistinen. Hypoteesit kirjoitetaan auki ja niistä tulisi selkeästi käydä ilmi, mitä ajatellaan tapahtuneen, jos hyväksikäyttöhypoteesi ei pidä paikkansa. Tutkinnan tavoitteena on sitten laadittujen ja mahdollisesti myöhemmässä vaiheessa esiin nousseiden hypoteesien aktiivinen testaaminen, eli tiedon kerääminen siten, että vaihtoehtoisia selityksiä voitaisiin systemaattisesti joko varmentaa tai sulkea pois. Katarina Finnilä-Tuohimaa. psykologian tohtori (väitöskirja koski lasten seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksia), laillistettu psykologi. Yli kymmenen vuoden käytännön kokemus lasten oikeuspsykologisista haastatteluista (hyväksikäyttö- ja pahoinpitelytutkimukset) ja muista oikeuspsykologiaan liittyvistä asiantuntijatehtävistä. Kouluttaa, konsultoi ja työnohjaa runsaasti. Kohderyhmät pääasiassa poliisit, juristit ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaiset sekä samojen alojen opiskelijat. Vuodesta 2006 virka HUS/lasten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa. Tieteellistä julkaisutoimintaa; tällä hetkellä tutkimusvapaalla ja toimii postdok-tutkijana Åbo Akademin psykologian laitoksessa. Hyväksikäyttöepäilyn selvittäminen on vaativa tehtävä, jonka laadukkaaseen hoitamiseen tulee olla laaja asiantuntijuus oikeuspsykologian sekä kehityspsykologian ja monesti psykiatriankin alueella. Koulutusta pyritäänkin tällä hetkellä lisäämään runsaasti Suomessa ja yliopistosairaaloissa perustetut erikoistuneet yksiköt on positiivinen askel kohti riittävää osaamista ja laadukkaita tutkimuksia. L U E N T O Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Helsinki Luento-ohjelmat s

12 KOULUTUS kalenteri 2011 NUORI - Seksuaalisen kaltoinkohtelun uhrina Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö Pahuutta ja väkivaltaa Lapsi koston välineenä avioerossa Kouluttajat: Maaret Kallio, Erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), työnohjaaja. Maija Aunio, Vanhempi rikoskonstaapeli, Helsingin poliisi, väkivaltarikosyksikkö. Luento sisältää aiheet: Maaret Kallio: Seksuaalisen kaltoinkohtelun ammatillinen kohtaaminen. - Mitä seksuaalinen kaltoinkohtelu on, kuka joutuu uhriksi, kuinka paljon sitä esiintyy Suomessa? - Miten tekijä pääsee tavoitteeseensa ja miksi uhri on usein vaiti? - Miten työntekijän tulee toimia kohdatessaan työssään seksuaalista kaltoinkohtelua? Maija Aunio: Nuoren seksuaalirikoksen uhrin kohtaaminen poliisin näkökulmasta. Kohderyhmä: Kaikki lasten- ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset, terveydenhuollon henkilöstö erityisesti psykiatrisessa hoitotyössä työskentelevät, seksuaaliterapeutit, sosiaalitoimen ammattilaiset, lastensuojelun työntekijät, poliisi, koulujen oppilashuoltotyöryhmät, kasvatus- ja perheneuvolahenkilökunta, mielenterveystoimistot, järjestöt. PIEKSAMÄKI Poleeni Kulttuurikeskus, Savontie 13. Hinta: Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, lounaan, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Kouluttajat: Katarina Finnilä - Tuohimaa, psykologian tohtori. Kari Tolvanen, väkivaltarikosyksikön johtaja / rikosylikomisario Helsingin poliisilaitos. Maaret Kallio, erityistason seksuaaliterapeutti (NACS), työnohjaaja. Luento sisältää aiheet: Katarina Finnilä-Tuohimaa: Lapsen kohtaaminen hyväksikäyttöepäilyn tutkimuksessa. Kari Tolvanen: Seksuaali- ja väkivaltarikokset poliisin näkökulmasta. Maaret Kallio: Seksuaalisen väkivallan uhrin kohtaaminen. - Seksuaalisen väkivallan ennaltaehkäisyn keinot. Kohderyhmä: Lastensuojelun työntekijät, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstö, sosiaalityöntekijät, terveydenhuolto henkilöstö, psykiatrisen hoitotyön henkilöstö, seksuaaliterapeutit, poliisit, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijät, opettajat, juristit, tuomarit ja syyttäjät, maahanmuuttajatyötä tekevä henkilöstö, seurakuntien työntekijät ja kriisityöntekijät. HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: Alv 23 % Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Koulutuksiin ilmoittautumiset ja tiedustelut: Osoitteessa info@awen.fi tai Anu Rajala Mahdollisista muutoksista ilmoitamme nettisivuillamme sekä luennoille ilmoittautuneille henkilökohtaisesti. Kouluttajat: Hannu Lauerma, Lääketieteen tohtori, psykiatrian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys, psykoterapeutti. Jaana Haapasalo, psykologian tohtori, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti, psykoterapeutti. Luento sisältää aiheet: Hannu Lauerma: Aggression psykobiologia. - Esiintyvyyden vaihtelut ja kohtaaminen. - Agressio myyteissä, viihteessä ja arjessa. - Väkivaltaisen henkilön vaarallisuuden arviointi. Jaana Haapasalo: Väkivallan ylisukupolvinen kierre ja naisten väkivaltatekojen tausta. - Perheen sisäiset henkirikokset. Kohderyhmä: Terveydenhuollon henkilöstö, erityisesti psykiatrisessa hoitotyössä työskentelevät, sosiaalitoimen ammattilaiset, lastensuojelun työntekijät, kasvatus- ja perheneuvolahenkilökunta, A-klinikat ja muut päihdetyöntekijät, lapsiperheiden kanssa työskentelevät järjestöt, turvakotien henkilökunta, päivähoidon henkilöstö, vankeinhoitolaitosten henkilökunta ja yhdyskuntaseuraamustoimistot. HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 170 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. TURKU Finnkino elokuvateatteri. Sali 9, Kauppiaskatu 11. Hinta: Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Kouluttajat: Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija, kriminaalipsykologian dosentti. Jan-Olof Nyholm, varatuomari, rikosylitarkastaja. Luento sisältää aiheet: Helinä Häkkänen-Nyholm: Koston psykologia. - Miksi kostetaan, kuka kostaa? - Onko kosto suloista? - Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen. Jan-Olof Nyholm: Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi. Kohderyhmä: Lastensuojelun työntekijät, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstö, sosiaalityöntekijät, terveydenhuolto henkilöstö, psykiatrisen hoitotyön henkilöstö, poliisit, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijät, opettajat, juristit, tuomarit ja syyttäjät, maahanmuuttajatyötä tekevä henkilöstö, seurakuntien työntekijät ja kriisityöntekijät. HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 170 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. TURKU Finnkino elokuvateatteri. Sali 9, Kauppiaskatu 11. Hinta: Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Peruutusehdot: Mikäli osallistuminen perutaan viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen, veloitamme 50% osallistumismaksusta. Perimme koko osallistumismaksun jos peruutus tapahtuu koulutuspäivänä tai ilmoittautunut ei saavu koulutukseen. Esteen sattuessa osallistujan voi vaihtaa. 12

13 Luento-ohjelmat kotisivullamme Asiantuntijana oikeudessa todistaminen Kouluttajat: Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija, kriminaalipsykologian dosentti. Jan-Olof Nyholm, varatuomari, rikosylitarkastaja. Luento sisältää aiheet: Helinä Häkkänen-Nyholm: Todistamiseen liittyvät stressitekijät ja asiantuntijuuden kriteerit ja rajat. Jan-Olof Nyholm: Mitä oikeusprosessissa asiantuntijalta odotetaan? - Asiantuntijuus esitutkinnassa. - Puolustuksen/syyttäjän / vastaajan / kantajan / puheenjohtajan odotusarvot. - Valmistautuminen istuntoon. - Olennaiset pykälät. - Asiantuntijalausuntojen oikeudellinen arviointi ja merkitys. Kohderyhmä: Lastensuojelun työntekijät, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstö, sosiaalityöntekijät, terveydenhuolto henkilöstö, psykiatrisen hoitotyön henkilöstö, psykologit, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijät, ja kriisityöntekijät. HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 170 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Narsistinen persoonallisuushäiriö ja persoonallisuushäiriöisen kohtaaminen Kouluttaja: Gustav Schulman, LL, psykiatrian erikoislääkäri, koulutusanalyytikko psykoterapian ja psykoterapian kouluttajan erityispätevyydet SLL. Luento sisältää aiheet: - Narsistinen luonnehäiriö suhteessa muihin luonnehäiriöihin - Narsismin yhteys rikollisuuteen ja väkivaltaan - Narsistisen henkilön kohtaaminen Kohderyhmä: Terveydenhuollon henkilöstö, erityisesti psykiatrisessa hoitotyössä työskentelevät, sosiaalitoimen ammattilaiset, lastensuojelun työntekijät, kasvatus- ja perheneuvolahenkilökunta, A-klinikat ja muut päihdetyöntekijät, vankila- ja vankeinhuoltotyöntekijät, kliiniset teologit ja papit, erityisopettajat ja opettajat HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 160 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Tervetuloa luennoillemme Myötätuntouupumisen riskeistä ammatilliseen kasvuun Kouluttaja: Leena Nissinen, psykoterapeutti, työnohjaaja, kouluttaja Luento sisältää aiheet: - Ihmissuhdetyön henkinen kuormittavuus - mistä on kyse? - Onko myötätuntostressissä ja uupumisessa kyse häiriöstä vai normaalista reaktioista? Käsitteiden määrittelyä. - Mikä erottaa myötätuntouupumisen loppuunpalamisesta; myötätuntouupumisen prosessin kuvausta. - Mistä myötätuntouupumisen tunnistaa? - Myötätuntostressin ja - uupumisen merkkejä. - Välineitä myötätuntouupumisen kuvaamiseen. - Miten myötätuntouupumiseen vaikutetaan? - Yksilöllisiä ja yhteisöllisiä keinoja hallita myötätuntostressiä ja muuttaa se ammatilliseksi kasvuksi. Kohderyhmä: Terveydenhuollon henkilöstö, erityisesti psykiatrisessa hoitotyössä työskentelevät, sosiaalitoimen ammattilaiset, lastensuojelun työntekijät, kasvatus- ja perheneuvolahenkilökunta, A-klinikat ja muut päihdetyöntekijät, vankila- ja vankeinhuoltotyöntekijät, kliiniset teologit ja papit, erityisopettajat ja opettajat HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 155 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. TAMPERE Hotelli Victoria, Itsenäisyydenkatu 1. Hinta: 155 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamu- ja päiväkahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. Lapsena, perheessä jossa vanhemmalla on vakava mielenterveysongelma Kouluttaja: Taina Riipinen. Sosiaalikasvattaja ja sosionomi (Amk), työnohjajaaja, Awen Oy:n koulutuspäällikkö Luento sisältää aiheet: - Lapsuuden varhaiset traumat ja niiden seuraukset. - Kaltoinkohtelun uudet muodot:- vanhempien riippuvuudet facebook/ nettiriippuvuus - Lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta avioerossa. - Mielenterveysongelmainen vanhempi perheessä (aikuisen lapsen puheenvuoro) Koulutuksen tarkoitus on tunnistaa lapsen/nuoren hätä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vaikka hänen käytöksensä tai koulumenestyksensä ei olisi millään tavalla poikkeavaa. Tavoitteena on tunnistaa myös sellaisten lasten (tytöt) ongelmat, jotka ovat ns. kilttejä, hiljaisia, vetäytyviä, eivät aiheuta häiriötä koulussa, mutta heillä esimerkiksi taipumus masennukseen. Kohderyhmä: Lastensuojelun työntekijät, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstö, terveydenhuollon henkilöstö, psykiatrisen hoitotyön henkilöstö, kasvatus -ja perheneuvolan työntekijät, kasvatusja opetusalan henkilöstö. HELSINKI VR Kokouskeskus. Rautatientori 1C. Hinta: 120 +Alv 23% Hinta sisältää luentomateriaalin, aamukahvin. Ilmoittautuminen: mennessä. 13

14 Leena Nissinen psykoterapeutti, työnohjaaja Työskenneltyäni useamman vuoden hädässä olevien ihmisten kanssa ja kuultuani tarinoita väkivallasta, nöyryytyksestä ja kivusta huomasin muutoksia itsessäni. Myötätuntouupumus Miksi siitä pitää puhua? Olin yhä useammin väsynyt, minulla oli lihasjäykkyyttä ja kipuja, vilustuin herkemmin. Usein aamuisin ennen ylösnousua tunsin surun ja toivottomuuden valtaavan mieleni. Jotkut edellisinä päivinä kuulemani autettavien tarinat tunkeutuivat mieleeni. Katselin televisiosta ohjelmia ja elokuvia, jotka liittyivät asiakkaitteni maailmaan, ammattikontaktini ja opiskeluni liittyivät vain väkivaltaan ja sosiaaliset suhteeni rajoittuivat kollegasuhteisiin. Pelkäsin lasteni turvallisuuden puolesta ja kuormitin heitä ylihuolehtimisella ja ylihoivaamisella. Vaadin kohtuuttomasti puolisoltani lohdutusta ja huolehtimista. Asiakkaitteni ongelmat alkoivat vähitellen peitota ajatuksiani, tunteitani ja toimintaani. Kaikki muutokset ilmenivät vähitellen, lähes huomaamatta kunnes eräänä päivänä huomasin asiakkaitteni ja omien reaktioitteni samankaltaisuuden. Olin keskittynyt heidän kipuunsa ja uhriutumiseensa enemmän kuin heidän mahdollisuuksiinsa ja selviytymiseensä. Tilanne tuli minulle näkyväksi, kun koulutuksessa kuulin, että trauma on tarttuvaa. (Claramunt Maria Cecilia, Helping Ourselves to Help Others. Self-care Guide to Those Who Work in The Field of Family Violence, Ihmissuhdetyön sisältämä riski myötätuntouupumiseen on ollut viime vuosina entistä useammin puheenaiheena. Edellä on yksi kertomus monista. Ihmissuhdetyön henkisestä kuormituksesta, myötätuntostressistä ja siitä kehittyvästä uupumuksesta on yhtä monta tarinaa kuin on työntekijöitäkin. Ne ilmenevät aina eri tavoin työntekijästä ja työyhteisöstä riippuen. Yhteistä on työn sisällön vaikuttavuus itseen ja yhteisöön. Myötätuntoisuus vaikuttaa Myötätunto toista ihmistä kohtaan on hyvän palvelun edellytys. Myötätunnon vaikutus ihmissuhteissa on kuitenkin kaksijakoinen. Ihmissuhdetyössä sen seuraus on inhimillinen, laadukas palvelu ja tyytyväinen asiakas. Tällöin myös työntekijä kokee työnsä mielekkääksi, hän tuntee osaavansa ja jaksavansa paremmin. Jos lisäksi työyhteisössä kollega- ja esimiessuhteissa on myötätuntoa, vastavuoroista kunnioitusta ja arvostusta, työnilolla on vahva pohja. Myötätuntoisuuteen liittyy kuitenkin myös työhyvinvoinnin riskitekijä: tarinat jäävät ihon alle. Päivittäiset kertomukset elämästä ja pahoinvoinnista jäävät työntekijän tietoiseen mieleen ja alitajuntaan. Niitä tulee jatkuvasti uusia eikä aina ole mahdollista antaa mielen levätä. Tällöin syntyy ylivoimaisen henkisen kuormittumisen eli myötätuntouupumisen riski. Henkisen uupumisen myötä työntekijän ajatus ja kokemus elämästä alkavat muuttua pessimistiseen suuntaan. Työnilo ja kokemukset saavutuksista heikkenevät ja väistyvät kuormittavien asioiden tieltä vähitellen kokonaan. Ihmissuhteet sekä työssä että vapaa-aikana kärsivät, yhteistyön tekeminen vähenee, on vaikea kohdata muita. Ihmiskuva muuttuu, kun näkee kovin paljon elämän synkkää 14

15 Myötätuntouupumiseen liittyvä koulutus ja tutkimustieto antavat tiedollisia apuvälineitä oman työyhteisön tilanteen kartoittamiselle. puolta, ehkä myös ihmisen pahuutta. Luottamuksen ja turvallisuuden tunne suhteessa elämään ja ihmisiin heikkenee. Myötätuntouupumisen vaikutukset eivät rajoitu ainoastaan työpaikalle. Työssä henkinen kuormitus siirtyy koko työyhteisölle, joka alkaa stressin sietämiseksi kehittää epäedullisia ajatus- ja toimintatapoja. Esimerkiksi tietyn asteisen etäisyyden pitäminen asiakkaisiin on tarpeellista, mutta kuormitustilanteessa se voi kehittyä liialliseksi ja ilmetä kylmänä byrokraattisuutena tai koko yhteisön kyynisyytenä. Työntekijän ja yhteisön vallitseviksi olotiloiksi saattaa kehittyä pessimismi ja ilottomuus. Työnilo, luovuus ja uusien näkökulmien etsiminen vähenevät. Elämän yleissävy alkaa olla harmaa ja toivoton. Luottamus omaan ja toisten ammatillisuuteen horjuu, kuten myös usko työn mahdollisuuksiin kaiken kaikkiaan. Mitä minäkö? Myötätuntouupumisen riskissä ovat kaikki ihmissuhdetyötä tekevät ihmiset ja ne ammattilaiset, jotka päivästä toiseen todistavat työssään inhimillisen elämän karuutta. Kyse on siis työperäisestä riskitekijästä. Työperäisyyttä korostaa myötätuntouupumisen yhtenä synonyymina käytetty ilmaus työperäiset raskaat reaktiot. Ilmiö ei liity henkilökohtaiseen puutteellisuuteen ammattilaisena eikä myötätuntouupuminen ole myöskään sairausdiagnoosi, vaikka se vaiettuna voikin johtaa stressisairauksiin ja työkyvyttömyyteen. Työ- ja elämänkokemus ja koulutus antavat välineitä kuormittumiseen vaikuttamiseen, mutta ne eivät poista riskin olemassaoloa. Mitä voi tehdä? Koska myötätuntouupumisen riski on työperäinen, siihen voi vaikuttaa ammatillisin keinoin. Ennaltaehkäisy ja hoitaminen ovat mahdollisia, jos asiasta puhutaan ammattilaisten keskuudessa työhön kuuluvana asiana. Tuki toteutuu, kun ammattipiireissä tunnustetaan henkisen kuormittumisen laaja-alaisuus ja vaikutukset yksilö- ja yhteisötasoilla. Myötätuntouupuminen ei ole ensisijaisesti yksilön ongelma, vaan yhteisön yhteinen asia. Jos ilmiötä pohditaan ainoastaan yksilötasolla, jätetään työntekijä omia reaktioitaan häpeävänä yksin. Yksin jätetty työntekijä on kaikkein suurimassa uupumisriskissä. Työyhteisössä on oleellista varmistaa mahdollisuudet kuormituksesta puhumiseen. Ennaltaehkäisyssä keskeistä on tunnistaa myötätuntouupumisen riski ihmissuhdetyöhön kuuluvana normaalina ilmiönä. Siitä voidaan keskustella kuten muistakin työn ilmiöistä. Jokaisessa työyhteisössä voidaan luoda omaa kieltä ja yhteistä ymmärrystä siitä, mitä henkinen kuormittuminen on juuri siinä työssä. Myötätuntouupumisen riskiä voidaan kartoittaa esimerkiksi tutkimalla työyhteisön keskustelukulttuuria ja yhteistyön tekemistä. On tärkeää tunnistaa, miten esimerkiksi asiakkaiden hätä ja siihen liittyvät toimintatavat siirtyvät työyhteisön vuorovaikutukseen. Myötätuntouupumiseen liittyvä koulutus ja tutkimustieto antavat tiedollisia apuvälineitä oman työyhteisön tilanteen kartoittamiselle. Kirjallisesta materiaalista saadaan käsitteitä ja hahmotustapoja, joiden avulla keskustelu on helppo aloittaa. Työterveyshuollon ja työsuojelun välineitä kannattaa käyttää. Monipuolinen itsen huoltaminen työn ulkopuolella on merkittävää: niin mielen, kehon kuin ihmissuhteiden hoito. Pitkäaikainen psyykkinen kuormittuminen muuttaa ihmiskuvaa ja maailmankuvaa. Toivon menettäminen uuvuttaa. Voi olla tarpeen vahvistaa omasta arvomaailmasta, uskonnosta tai muusta omaa elämää kannattelevasta ideologiasta saatavaa tukea. Jokaiselle on tärkeää toimia aktiivisesti omien tärkeiden arvojen hyväksi. Työntekijöiden on hyvä harjoitella näkemään, että myös elämän hyvät asiat ovat totta. Toiveikkuuden ylläpitäminen vahvistaa. Myötätuntoisuudesta voi kehittyä myös työn voimavara ja vahvempi ammatillisuus. Näin tapahtuu, jos otetaan huomioon sekä myötätuntouupumisen riski että myötätuntoisuudesta seuraava työnilo. Henkinen kuormitus sisältää vahvaa positiivista potentiaalia. Kuormittuminen ja työnilo voivat olla samanaikaisia ja keskenään tasapainossa. Jos työyhteisö ja työntekijä saavuttavat tietoisuuden siitä, että asiakastyössä koetut tilanteet ovat samalla kertaa kasvualusta sekä ammatilliselle kehittymiselle että myötätuntouupumiselle, uupumisen ehkäisyllä on hyvät lähtöasetelmat. Molempia käsiteltäessä työntekijän raskaatkin kokemukset saavat merkityksen ja mielen ja ennen kaikkea luvan. Tällaisessa työilmapiirissä Leena Nissinen psykoterapeutti, työnohjaaja Työskennellyt erikoissairaanhoitajana sairaalassa, sen jälkeen 10 vuotta ohjaajana sosiaalialalla syrjäytyneiden ihmisten (prostituoidut, huumeidenkäytäjät, asunnottomat, mielenterveysongelmaiset) parissa. Psykoterapeuttina 15 vuotta erityisryhminä kuntoutuvat päihteiden käyttäjät, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ja heidän läheisensä, lapsettomat, opiskelijat ja muut henkilöt, joilla akuutteja tai kehityskriisejä. Työnohjaajana sosiaali- ja terveysalan sekä kirkon työntekijöiden parissa. Viimeisen viiden vuoden ajan lukuisia koulutuksia henkisestä kuormittumisesta eli myötätuntouupumisesta ihmissuhdetyön ammattilaisille, vapaaehtoisille, opiskelijoille, kouluttajille sekä työnohjaajille henkisen väsymisen ja työn ymmärrys lisääntyvät, ammatillisuus voi vahvistua ja raskastakin työtä on mahdollista jatkaa pitkään palamatta loppuun. L U E N T O Myötätuntouupumisen riskeistä ammatilliseen kasvuun Helsinki Tampere Luento-ohjelmat s

16 Jaana Haapasalo psykologian tohtori, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti Mikä voisi selittää sen, että lapsuuden kaltoinkohtelu ja traumakokemukset siirtyvät sukupolvesta toiseen? Väkivallan ylisukupolvinen kierre ja traumamalli Rikoksentekijöillä on lapsuudessaan huomattavasti muita enemmän vakavia traumakokemuksia. Myös psyykkisistä häiriöistä kärsivillä nuorilla ja aikuisilla on tutkimusten mukaan paljon lapsuuden traumakokemuksia. Traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä kertoo niin ikään se, että osa lapsena kaltoinkohdelluista jatkaa väkivallan kierrettä ja kaltoinkohtelee myöhemmin omia lapsiaan. Väkivallan ylis u k u p o l v i s e n v ä l i t t y m i s e n mekanismia on etsitty traumamallin avulla. Siinä esitetään, että lapsuuden traumaattinen kokemus tuottaa traumaperäistä stressiä, joka hoitamattomana ja kroonistuessaan johtaa nuoruus- ja aikuisiän psyykkisiin oireisiin ja lopulta pysyvämpiin psyykkisiin häiriöihin tai rikolliseen käyttäytymiseen. Traumaperäinen stressi tuottaa samalla elimistössä ja aivoissa neurobiologisia muutoksia, jotka nekin heijastuvat yksilön vointiin ja käyttäytymiseen. Traumatisoituminen on kokonaisvaltainen ilmiö, joka näkyy sekä neurobiologisella että psykologisella tasolla. Traumaattisella kokemuksella on kaksi tunnusmerkkiä: (1) se sisältää omaan tai läheisen henkilön terveyteen tai henkeen kohdistuvaa uhkaa ja (2) siihen kuuluu voimakkaita pelon, kauhun tai avuttomuuden tunteita. Näillä kriteereillä esimerkiksi lapsen pahoinpitely perheessä tai se, että lapsi joutuu todistamaan perheenjäseneensä kohdistuvaa väkivaltaa, todennäköisesti täyttävät traumakokemuksen tunnusmerkit. Traumakokemukselle on ominaista myös sen kielteinen sävy, äkillisyys ja kokemus kontrollin menetyksestä. Esimerkiksi pieni lapsi, jonka äiti tai isä pahoinpitelee remmillä, ei voi mitenkään hallita sitä, mitä hänelle tapahtuu. Hallinnan tunteen menetys johtaa siihen, että ihminen pyrkii tavalla tai toisella palauttamaan hallinnan tunteensa. Tavallisia tapoja yrittää palauttaa hallinnan tunne ovat pakeneminen ja taisteleminen (flight-fight). 16

17 Ellei kumpikaan keino ole mahdollinen, seurauksena voi olla täydellinen lamaantuminen ja avuttomuuden tunne (freezing). Traumamallissa ajatellaan, että hallitsematonta traumaattista kokemusta seuraa traumaperäinen stressi, johon voi liittyä kolmentyyppisiä stressioireita. Stressioireet voivat ilmetä alkuperäiseen traumaan liittyvien ajatusten ja tunteiden uudelleenkokemisena, traumasta muistuttavien ärsykkeiden välttämisenä ja aktivaation kohoamisena. Kaikki nämä oireistot voivat tulla esiin ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tasoilla. Trauman uudelleenkokemisoireet, joissa traumakokemus ikään kuin toistuu yhä uudestaan, muistuttavat taistelustrategiaa, jossa traumakokemus kohdataan ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tasolla. Välttämisoireisto puolestaan on lähellä pakenemisstrategiaa, jossa traumakokemusta pikemminkin paetaan kuin kohdataan. Aktivaatio-oireisto, johon kuuluu fysiologisen aktivaation kohoaminen, levottomuus ja keskittymisvaikeuksia, voi liittyä sekä uudelleenkokemis että välttämisoireisiin. Uudelleen kokeminen Välttäminen Aktivaatio Traumaperäisten stressioireiden kroonistuminen johtaa traumamallin mukaan muutoksiin ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tasoilla. Uudelleenkokemisoireet voivat ajatusten tasolla olla esimerkiksi mieleen tunkeutuvia muistikuvia ja häiritseviä ajatuksia, tunteiden tasolla ahdistuneisuutta, pelkoa tai vihaa ja käyttäytymisen tasolla aggressiivisuutta, väkivaltaisuutta tai itsetuhoisuutta. Traumamallissa ajatellaan, että nämä ajatusten, tunteiden ja käyttäytymisen tason muutokset voivat pitemmän ajanjakson kuluessa aiheuttaa diagnosoitavia psyykkisiä häiriöitä. Uudelleenkokemisoireita vastaavia häiriöitä voisivat olla esimerkiksi käytöshäiriö, epäsosiaalinen persoonallisuus, väkivaltainen rikollinen käyttäytyminen, ahdistuneisuushäiriöt ja psykoosit. Välttämisoireet voivat ajatus- Taulukossa on havainnollistettu traumamalliin sisältyviä oletuksia traumaperäisen stressin ja psyykkisten häiriöiden välisistä yhteyksistä. Ajatukset Tunteet Käyttäytyminen Diagnoosit Mieleen tunkeutuvat Ahdistus, viha, pelko ajatukset, painajaiset Väkivaltaisuus, itseuhoisuus, pakkotoiminnot, psykosomaattiset oireet Dissosiaatio, amnesia Tunteettomuus Aineidenkäyttö, ihmisten ja tilanteiden välttäminen Keskittymisvaikeudet, univaikeudet Väkivaltainen käyttäytyminen muita kohtaan voi palauttaa hetkeksi hallinnan tunteen ja vähentää itseen kohdistuvan uhan tunnetta. ten tasolla olla dissosiatiivisia prosesseja, tunteiden tasolla tunteiden turtumista ja tunteettomuutta ja käyttäytymisen tasolla esimerkiksi päihteidenkäyttöä tai estyneisyyttä. Päihteillä voidaan tehokkaasti työntää ahdistavat traumaan liittyvät ajatukset ja tunteet pois tietoisuudesta ja välttää traumamuistojen käsittelyä. Dissosiatiivinen oireilu, jossa itseä ja ympäristöä koskevat havainnot vääristyvät ja jossa voi ilmetä tiettyjen tapahtumien osittaista tai täydellistä muistamattomuutta, auttaa niin ikään välttämään trauman käsittelyä. Välttämisoireiston pitkäkestoisia muutoksia voisivat olla psyykkiset häiriöt, jotka ovat seurausta pitkään jatkuneesta välttämisoireilusta. Esimerkiksi pitkään jatkunutta päihteidenkäyttöä voi seurata päihderiippuvuus ja pitkään jatkunutta dissosiatiivista oireilua identiteettihäiriö. Rikollinen ja väkivaltainen käyttäytyminen tulkitaan traumamallissa lapsuuden traumakokemusten uudelleenkokemisena, joka näkyy käyttäytymisen tasolla. Esimerkiksi lapsena pahoinpidelty ihminen voi aikuisiässä itse pahoinpidellä omia lapsiaan tai käyttäytyä muulla tavoin väkivaltaisesti, jolloin hän ikään kuin Käytöshäiriö, epäsosiaalinen, epävakaa ja epäluuloinen persoonallisuus, ahdistuneisuushäiriöt, pakko-oireinen häiriö, psykoottiset häiriöt? Aineriippuvuudet, identiteettihäiriöt, fobiat, estynyt persoonallisuus, somatisaatiohäiriö? Ärtymys Ylivalppaus, levottomuus Häiriöt, joihin liittyy kohonnut aktivaatio, ADHD? Jaana Haapasalo. Psykologian tohtori, oikeus- ja kriminaalipsykologian dosentti, laillistettu psykologi ja psykoterapeutti. Haapasalolla on yli 27 vuoden kokemus mm. vankila-, sairaala-, lastensuojelu- ja koulupsykologina ja tutkijana. Haapasalo on tutkinut rikoksentekijöiden ja lastensuojelun asiakasperheiden lapsuuden traumakokemuksia. Hän on toiminut asiantuntijatodistajana lukuisissa oikeudenkäynneissä, pitänyt alaltaan lukuisia esitelmiä ja opettanut oikeus- ja kriminaalipsykologiaa psykologeille, lääkäreille, sosiaalityöntekijöille, poliiseille, asianajajille, syyttäjille ja tuomareille. toistaa lapsuuden traumakokemustaan ja kääntää roolinsa uhrista tekijäksi. Jos oma vanhempi on lasta kaltoinkohteleva, lapsi voi sisäistää käsityksen muista ihmisistä uhkaavina ja vaarallisina. Tämä johtaa epäluottamukseen ja epäluuloisuuteen ympäristöä kohtaan. Lapsuuden kaltoinkohtelu voi traumatisoida ihmistä niin, että hän ylireagoi pieniinkin uhasta kertoviin vihjeisiin ympäristössään. Hän voi pyrkiä hyökkäämään, ennen kuin hänen kimppuunsa hyökätään. Väkivaltainen käyttäytyminen muita kohtaan voi palauttaa hetkeksi hallinnan tunteen ja vähentää itseen kohdistuvan uhan tunnetta. Samoin itseä vahingoittavalla käyttäytymisellä, esimerkiksi viiltelylllä, voi jonkin aikaa 17

18 Teksti Pirkko Brusila Kuva Jenni-Justiina Niemi Lapsena väkivaltaa kokeneet ihmiset solmivat myös muita useammin aikuisena väkivaltaisia parisuhteita ja kohdistavat väkivaltaa omiin lapsiinsa. hallita ahdistusta, joka traumatisoituneella ihmisellä herkästi herää pienenkin traumakokemuksesta muistuttavan ärsykkeen seurauksena. Sekä väkivaltatekoja tehneiden naisten että miesten taustalla on samantyyppisiä lapsuuden väkivaltaisia traumakokemuksia. Väkivaltarikoksista tuomitut naiset ja miehet ovat joutuneet lapsena monenlaisen psykologisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Aikuisiän väkivaltainen käyttäytyminen voi olla jopa muodoiltaan samankaltaista kuin lapsuuden kaltoinkohtelu. Esimerkiksi lapsena puukolla uhkailtu voi myöhemmin aikuisena uhata muita samalla välineellä tai lapsena seksuaalisen koskettelun uhriksi joutunut voi aikuisena kosketella uhrejaan seksuaalisesti. Lapsena väkivaltaa kokeneet ihmiset solmivat myös muita useammin aikuisena väkivaltaisia parisuhteita ja kohdistavat väkivaltaa omiin lapsiinsa. Tässäkin ilmiössä voidaan nähdä oman lapsuuden trauman toistuminen omissa aikuisiän ihmissuhteissa. Esimerkiksi lapsena perheessään pahoinpidelty nainen, joka yhä uudestaan ajautuu väkivaltaisiin miessuhteisiin, on voinut sisäistää kuvan itsestään arvottomana ja väkivaltaista kohtelua ansaitsevana ja toistaa näin pakonomaisesti lapsuutensa uhrikokemusta. Vastaavasti lapsena väkivaltaa kokenut mies, joka 18 aikuisena pahoinpitelee naiskumppaneitaan, luo aina uudestaan parisuhteissaan lapsuutensa väkivaltaisen näyttämön. Lapsuuden kaltoinkohtelu aiheuttaa usein lapsessa traumatisoitumiseen liittyviä syviä arvottomuuden ja häpeän kokemuksia ja siten itsetunnon vaurioitumisen, jolloin persoonallisuuden myönteinen kehitys voi vaarantua. Kaltoinkohdeltu lapsi menettää luottamuksensa muihin ihmisiin, joten hänen on vaikea solmia luottamukseen perustuvia ihmissuhteita aikuisiässä. Esimerkiksi lääkärin diagnosoima epävakaa tai epäluuloinen persoonallisuus voi itse asiassa olla pitkän lapsuudessa alkaneen traumatisoitumisen seurausta. On kuitenkin hyvä huomata, että kaikki lapsena kaltoinkohdellut eivät jatka väkivallan kierrettä. Traumakokemuksista voi myös selvitä, jos lapsi saa ajoissa riittävää ja tarkoituksenmukaista terapeuttista apua. On myös todettu, että lukuisat ihmisen kehitykseen vaikuttavat suojaavat prosessit voivat ehkäistä traumaperäisen stressin kroonistumista ja muuttumista psyykkisiksi häiriöiksi. L U E N T O Pahuutta ja väkivaltaa Helsinki Turku Luento-ohjelmat s Lisätietoa traumamallista: Haapasalo, J. (2008). Kriminaalipsykologia. Jyväskylä: PS-kustannus. HYVYYS JA PAHUUS - seminaarin satoa Pahuuden ja hyvyyden teemoja pohtimassa olivat tutkimusprofessori ja psykiatrisen vankisairaalan vastaava lääkäri Hannu Lauerma, joka puhui aggression psykobiologiasta, esiintyvyydestä ja kohtaamisesta sekä lopuksi vankien vaarallisuuden arvioinnista. Psykiatri, psykoanalyytikko Gustav Schulman keskittyi pohtimaan, mitä hyvyys on ja mihin se perustuu. Pahuudesta Aivojen kehitys primitiivisistä ravinnon saantiin ja suvunjatkamiseen keskittyneistä liskoaivoista kuorikerroksen ja otsalohkon käsittäviksi aivoiksi on kestänyt satoja miljoonia vuosia. Kehityksen seurauksena aggression hallinta on tullut mahdolliseksi sillä hallitsematon aggressio heikentää lauman selviytymismahdollisuuksia. Aggressiota on tarvittu henkiinjäämistaistelussa ja se on meissä myötäsyntyisenä, yleismaailmallisena ominaisuutena. Itsessään se ei ole hyvä eikä paha mutta on reagointitapa mm. reviirien puolustamisessa ja laumahierarkiassa ns. nokkimisjärjestyksen synnyssä. Aggressio yhdistetään enemmän miehiin kuin naisiin sillä kautta maailmanhistorian miehet ovat sotineet ja taistelleet. Uskontokulttuurit säätelevät aggressiota kieltämällä tappamisen mutta toden tullen uskonnon suoja väkivaltaa vastaan on varsin hauras. Patologista aggressiota ovat esim. paranoidinen tai muu psykoottinen aggressio, raivoreaktiot ja häpeäraivo päässä naksahtaminen, jossa liian tuskallinen nöyryytyksen kokemus johtaa yllätykselliseen veritekoon. Mielisairauskäsite on tunnettu jo ennen v Nykyisin n. 10 % henkirikoksiin syyllistyneistä on mielisairaita. Asosiaalisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivistä on 90 % miehiä. Psykopatiaa, persoonallisuushäiriöiden vakavinta muotoa esiintyy parilla prosentilla väestöstä. Näillä henkilöillä ei ole lainkaan empatiaa sillä rajutkaan tilanteet eivät heitä tunnetasolla kosketa. Heillä on todettu poikkeavuutta kortisoliaineenvaihdunnassa ja aivojen prefrontaalilohkon anatomisissa rakenteissa. Heille psykoterapia toimii haitallisesti antamalla vain uusia välineitä muiden manipuloimiseen ja kontrolloimiseen, lievemmissä asosiaalisissa tapauksissa psykoterapia on usein täysin hyödytöntä. Uskomus väkivallan lisääntymisestä tai pahenemisesta on myytti sillä viime vuosisadan

19 Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on yksi väkivaltaisimpia maita sillä henkirikoksia tehdään noin kolminkertainen määrä muihin Euroopan maihin verrattuna. L U E N T O Pahuutta ja väkivaltaa alkupuolella henkirikollisuutta oli kolminkertaisesti nykytilanteeseen verraten. Kansainvälisissä vertailuissa Suomi on yksi väkivaltaisimpia maita sillä henkirikoksia tehdään noin kolminkertainen määrä muihin Euroopan maihin verrattuna. Meillä 80 % henkirikoksista tehdään alkoholin vaikutuksen alaisena. Holtittomassa humalassa tehdylle väkivallalle on löydetty paitsi geneettisiä taustatekijöitä myös lapsuuden vaikeaa kaltoin kohtelua. Hypoglykemia (verensokerin lasku) serotoniini - aineenvaihdunnan häiriöiden yhteydessä voi laukaista aggressioiden purkautumisen väkivaltana. I-tyypin alkoholismissa alkoholi toimii ahdistuksen hoitona, II-alkoholismissa juominen on elämyshaluista ja aggressiivista. Alkoholi alentaa riskinottokynnystä ja aiheuttaa nousuhumalassa hyökkäävää maanisuutta, laskuhumalassa ärtyisyyttä ja hypoglykemiaa. Epäsosiaalisesta persoonallisuudesta kärsivät ovat tavallista taipuvaisempia humala-aggressioon. Testosteronin tai anabolisten steroidien yliannostelu voi johtaa sadistisiin tai seksuaalisiin väkivallantekoihin. Päihteiden sekakäyttö on väkivaltarikollisilla yleistä, mutta myös tiettyjen lääkkeiden epävakaaseen käyttöön voi liittyä sekavuustiloja ja alttiutta väkivaltakäyttäytymiselle. Sairaalloista aggressiivisuutta voi ja pitääkin hoitaa, jolloin kohteina ovat aggressioon johtava harhaisuus ja tuskaisuus. Lääkehoito edellyttää hyvää perehtyneisyyttä lääkeryhmien ja yksittäisten lääkkeiden vaikutusja haittavaikutusmekanismeihin. Terveydenhuollossakin työntekijät altistuvat väkivallalle, erityisesti mielenterveystyön parissa. Syinä voivat olla psyykkisesti huonokuntoistenkin hoidon keskittyminen avohoitoon, lisääntynyt päihteiden käyttö ja terveydenhuollon auktoriteetin katoaminen. Erityisesti suurtaajamissa niin hoidettavien kuin hoitotahonkin kasvottomuus alentaa väkivallan kynnystä. Vasta ulkoisesta turvallisuudesta huolehtiminen kuten pakoteiden ja hälytysjärjestelmien suunnittelu mahdollistaa työntekijän aidosti rauhallisen ja provosoitumattoman käytöksen. Neutraali mutta kunnioittava ja kiinnostunut viestintä on aggressiivistenkin kanssa toimivinta. Pakkotilanteissa esim. aseella uhattaessa on suotavampaa myöntyä vaatimuksiin kuin altistaa oma henkensä ja terveytensä. Sairaskertomukseen kaikki tapahtumat tulee luonnollisesti kirjata huolella. Helsinki Turku Luento-ohjelmat s Vaarallisuuden arvioiminen Useampaan raskaaseen rikokseen syyllistyneille tehdään vaarallisuusarvio oikeuden määräyksestä ja arvio uusitaan, kun tuomiosta on suoritettu 5/6-osaa. Arvio tehdään erityisosaamista omaavassa psykiatrisessa sairaalassa, jolta Valvira pyytää sen ja vielä arvioi tutkimuksen laadun. Arvioon tarvitaan kattavat asiakirjatiedot mielentilatutkimuksesta alkaen perusteellisten haastattelujen ohella. Tutkimustyöryhmässä on erikoislääkärin ohella psykologi, mahdollisesti sosiaalityöntekijä ja tarkkailua koordinoiva hoitaja. Lääkäri tekee tutkimustulosten pohjalta lausunnon. Luennoitsija esitti kysymyksen, olisiko sittenkin mielekkäämpää antaa väkivaltariskin arvio kuin nykyinen vaarallisuusarvio, jonka tekeminen on erittäin haasteellista ja käytetyissä menetelmissä monia rajoituksia. Vasta 80-luvulla on alettu kehittää validoituja arviointimenetelmiä, joita on käytössä lukuisia erilaisia. Psychopathy Check List Revised eli PCL-R - listalla etsitään ennustekijöinä tietyntyyppisiä asosiaalisen per- 19

20 Psykiatri, psykoanalyytikko Gustav Schulman keskittyi pohtimaan, mitä hyvyys on ja mihin se perustuu. soonallisuushäiriön kärjistymiä, narsismin kärjistymät mukaan lukien. Kolmiosaisessa HCR- 20-arviomenetelmässä historiaosiossa huomioidaan aiempi väkivaltakäytös ja muu henkilöhistoria, kliinisessä osuudessa arvioidaan tutkittavan asenteita, sairaudentuntoa, hoitomyöntyvyyttä, impulsiivisuutta ja mahdollinen oireileva mielisairaus. Tulevaisuuden riskin hallinnan osiossa kartoitetaan tutkittavan tulevaisuudensuunnitelmat, vaaratekijöille ja stressille altistuminen, sosiaaliset tukiverkostot sekä avohoidon mahdollisuudet. Seksuaalirikollisille käytetään SVR-20-arviota koska seksuaalirikosten logiikka on henkirikoksiin verraten erilainen. Vahva parafilia tai fetissi lisää pakonomaisuutensa vuoksi uusimisriskiä. Kromosomitutkimuksiakin tarvitaan sillä esim. Klinefelter (XXY) miehet ovat yliedustettuina seksuaalirikoksissa. Uskoon tulo ei muuta persoonallisuutta eikä mikään muukaan äkillinen muutos ole todellista. Vakavaa väkivaltaista käytöstä on hyvin vaikeaa tarkasti ennustaa. Uusimpien tutkimusten mukaan asumisolosuhteilla on suuri selittävä merkitys kuten myös asosiaalisella persoonallisuudella, alkoholismilla ja luonnehäiriöillä yhdessä ja erikseen, skitsofrenialla ja vakavalla depressiolla tai älyllisellä kehitysvammaisuudella. Väkivaltaisten hoidossa voidaan käyttää moniakin lääkeaineita mutta myös paradoksaalisia, aggressioita laukaisevia vaikutuksia saattaa ilmetä. Tulevaisuuden hoitomuotoihin on kehitteillä mm. huumeiden inaktivoimiseen pyrkiviä rokotteita. 20 Mitä on hyvyys ja mihin se perustuu? Luennoitsija totesi, että hyvyys on tavallaan meille itsestäänselvyys mutta hahmotamme sitä pahuuden ilmenemismuotojen vastakohtana. Yhteiskunnassa oikeuslaitos ottaa kantaa siihen, mikä on oikein, mikä väärin. Hyvyyden ulottuvuuksina puhutaan moraalista, oikean ja väärän käsityksistä sekä hyveistä mutta hyvyys sinänsä on sosiaalinen ja vuorovaikutuksellinen käsite. Se sisältää tekijän, kohteen ja tilanteen, jossa tunnetodellisuus (kateus, mustasukkaisuus, häpeä jne.) on sosiaalisen todellisuuden ryhmäilmiöiden (pienryhmät, seurat, yhdistykset, organisaatiot, globaali kokonaisuus jne.) ohella mukana. Hyvyys toiselle hyvää tarkoittavana edellyttää kykyä arvioida, mikä on toiselle hänen kannaltaan hyvää, mikä edellyttää myötäelämisen kykyä ja tilannetajua. Käsite hyvä on eettinen tai laadullinen adjektiivi, jolla voi olla monia synonyymejä. Darwinin mukaan paras voitti olemassaolon taistelun, jolloin paras saattoi tarkoittaa joko vahvinta tai muutoin fyysisiltä ominaisuuksiltaan parhaiten olosuhteisiin sopeutuneinta tai parhaiten yhteistyöhön kykenevää kuten esim. mehiläinen omassa yhteisössään on. Altruismi, kyky ottaa muut huomioon oman edun kustannuksella, on siis osoittautunut menestykselliseksi ominaisuudeksi. Ihminen on myötäsyntyisesti enemmän itsekäs ja itsekeskeinen mutta joutuu sosiaalistumisen myötä oppimaan keinoja muiden huomioimiseen. Ajatusmalli paras voittakoon ei loppujen lopuksi Runo merkityksen muodostusprosessista ja narsismin läpityöstämisen askelista Vanha sää edustaa dissosiaatiota ja ymmärryksen sekä vastuun oton vastustamista. Uusi sää edustaa kasvua kehitystä todellisuudentajua vastuun ottamista ja siten hyvyyttä. Vanha sää On mahdollista Olla olemassa kokematta * Kokea olematta hereillä * Olla hereillä katsomatta * Katsoa näkemättä Nähdä tunnistamatta Tunnistaa käsittämättä Käsittää hyväksymättä Hyväksyä toimimatta * Toimia korjaamatta * toimi sillä itsekkyys heikentää yhteisöä. Ns. sosiaalisena pääomana pidetään luottamusta ja luotettavuutta ja yritysmaailmassakin sosiaalinen pääoma on vahva menestyksen tukijalka. Uusi sää On mahdollista Olla olemassa ja kokea * Kokea ja olla hereillä * Olla hereillä ja katsoa * Katsoa ja nähdä Nähdä ja tunnistaa Tunnistaa ja tuntea Tuntea ja hyväksyä Hyväksyä ja toimia * Toimia ja korjata * Jüri Okas, *) lisäys G. Schulman Kuva Antti Luukkonen Hyvyys perustuu avoimeen kiinnostukseen muista sekä todellisuudentajuun, jossa ei ole yli-ihannointia muttei kyynisyyttäkään. Tarvitaan myös kykyä kestää omia tunnekoke-