LAPSEN/NUOREN SOPEUTUMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ. sopeutumisongelmainen.

Transkriptio

1 Palotarus suurleiri/padasjoki Taru Laurén LAPSEN/NUOREN SOPEUTUMISEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ. sopeutumisongelmainen. YLEISTÄ: Perhe: Koulu: Hankalat suhteet perheeseen voivat heijastua mm. kapinallisuutena vanhempia kohtaan, suhteettoman suurena sisarkateutena tai hän on täysin välinpitämätön perheen sosiaalisista tarpeista. Myöhäiset kotiintuloajat tai olemalla öitä poissa kotoa. Vaikeudet suhteissa opettajiin ja koulukavereihin, jatkuvat sääntöjen huomiotta jättämiset - vaikka käyttäytymistä toistuvasti ohjataan toiseen suuntaan hänen ollessa väkivaltainen tai häiritsevä. Sääntöjen rikkomisen yhteydessä hän voi yrittää vaikutusvallallaan pyrkiä saamaan muut mukaan toimintaansa - kiristää entisestään tilannetta ja johtaa uusiin yhteenottoihin. Perheellä ja nuorella ei ole positiivisia odotuksia koulun suhteen. Oppiminen: Joskus sopeutumisongelmaisen nuoren koulumenestys on alentunut. Vajaa tietotaidon oppimisen puute ja oikullinen käyttäytyminen estävät tiedon saamisen - Pitkään jatkuva epäonnistumisen kierre - johtaa motivaation, itseluottamuksen ja kiinnostuksen puutteeseen. Vapaa-aikana ilmeneviä kykyjä ja saavutuksia ei arvosteta koulussa millään tavalla miten vpk-toiminta voi auttaa nuorta?

2 Yhteisöllisyys: Sosiaalisissa tilanteissa lapsi/nuori ilmaisee itseään sopimattomalla käytöksellä, jotka haittaavat sosiaalista elämää ja viihtymistä. Heikko itsehallinta aiheuttaa impulsiivista - hallitsematonta käyttäytymistä: raivokohtaukset, alatyylin kielenkäyttö, näpistelyä ja vandalismia -rikkomisena tai sotkemisena. Ei toivottu- seurapiiri usein ystäväpiirinä, seurauksena lintsaamista ja epäsosiaalista käyttäytymistä. Heikko tietous yhteiskunnan normeista ja rituaaleista saattaa tuottaa myös muita arvaamattomia käyttäytymisen muotoja yhteisön eri tilanteissa. Minkälaisia tilanteita olet joutunut vapaapalokuntatoiminnassa kohtaamaan? Saman ulottuvuuden toinen ääripää vetäytyy, on välinpitämätön tai eristäytyy kontakteista muihin ihmisiin. Pähkinänkuoressa: Sosiaalisen sopeutumattomuuden ja käyttäytymisen ongelmien takana ovat usein täyttymättömät perusturvallisuuden tarpeet. Fysiologiset tarpeet: ravinto, lämpö, suoja, uni sekä psykologiset tarpeet: huolenpito ja rakkaus. Suurin osa ryhmään kuuluvista lapsista ja nuorista tulee TOIMIMATTOMISTA perheistä.

3 Koulujärjestelmä ja opetussuunnitelma eivät ole myöskään sopivia kaikille opiskelijoille. Turvallisuuden ja menestymisen tarpeiden puute johtaa ei toivottuun käyttäytymiseen. SOPEUTUMISONGELMAISEN LAPSEN/NUOREN KÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVIÄ YLEISIÄ OMINAISUUKSIA (Lindh & Sinkkonen 2009, mukaillen Laurén 2010): 1. OPPIMISEN JÄRKEILY JA PÄÄTÖKSENTEKO 2. FYYSINEN 3. SOSIAALINEN 4. PERSOONALLIS- PSYKOLOGINEN HYPERAKTIIVISUUS SOSIAALINEN KEHITYS MINÄKÄSITYS OPPIMISEN TAIDOT ADHD TOVERISUHTEET KEHONKAAVIO TEHTÄVIEN VÄLTTELY HÄIRIÖHERKKYYS TILANTEEN HALLINTA MUISTI IMPULSIIVISUUS MOTIVAATIO YLEISTÄMINEN JA KÄSITTEELLISTÄMINEN MOTORINEN KOORDINAATIO OPITTU AVUTTOMUUS KIELELLISET KYVYT PERSEVERAATIO EMOTIONAALINEN LABIILISUUS YLISENSITIIVISYYS PALKITSEVUUSTASOT ALHAINEN EPÄONNISTUMISEN SIETO 1. OPPIMISEN OMINAISUUDET. JÄRKEILY JA PÄÄTÖKSENTEKO: Puutteita järkeilyä vaativissa tehtävissä (esim. ajan, rahan, mittojen soveltamisessa vaikeuksia). Voivat oppia tyydyttävästi itse konkreettisesti tekemällä. OPPIMISEN TAIDOT: Oppimisen työn perustaidot (esim. muistiinpanojen, alleviivausten, kuvien ja karttojen käyttö). TEHTÄVIEN VÄLTTELY: Epäonnistumiset ja negatiivinen palaute johtaneet välttämis- tai häiriökäyttäytymisen eri muotoihin.

4 MUISTI: Ongelmat ominaisia joskus, niillä joilla on sopeutumisen ongelmia. He eivät ole oppineet ryhmittelemään pieniä muistin yksiköiden sarjoja, kuten puhelinnumeroita. Moni ei automaattisesti yhdistä opetus- tai ohjauskeskustelun sisältöä aikaisemmin opetettuun tietoon. Yleinen ongelma on yritys muistella faktoja ymmärtämättä itse asiaa. YLEISTÄMINEN JA KÄSITTEELLISTÄMINEN: Lapsi/nuori osaa ratkaista sivukaupalla tehtäviä, mutta ei kykene siirtämään ongelmanratkaisuntaitoja asiayhteyksiin eli yleistämään. KIELELLISET KYVYT: Kielellisen kehityksen erilaiset puutteet voivat vakavasti heikentää oppimista ja johtaa lukemisen ja kirjoittamisen hallinnassa alisuoriutumiseen, joka puolestaan voi kärjistyä käyttäytymisen ongelmina. 2. FYYSISIÄ OMINAISUUKSIA: HYPERAKTIIVISUUS: Kehon tarkoitukselliset tai tarkoituksettomat liialliset liikkeet. Hyperaktiivisuus on syiltään monitekijäinen ja vaikea diagnosoida. Joskus opittu ympäristöstä, voi olla myös yli-innokkaan lapsen/nuoren liikehdintää. ADHD: Liittyy edellisestä poiketen tarkkaavaisuuden häiriöön, joka voi ilmetä eri aistien alueella. Eri tasoiset, pienetkin ärsykkeet saattavat laukaista tarkkaavaisuuden äärireaktioita, jolloin keskittyminen katoaa. Saattaa tuottaa vaikeuksia lukemisen ja kirjoittamisen tehtävissä sekä vaikeuksia käyttäytymisen kontrolloinnissa. HÄIRIÖHERKKYYS: Lapsen/nuoren huomio kiinnittyy sangen usein eri kohteisiin. Tällaisesta lapsesta/nuoresta sanotaan, että hän on lyhytjännitteinen. On havaittu, että lähipiirissä oleva ärsyke häiritsee heitä enemmän kuin kauempana oleva häiriötekijä. IMPULSIIVISUUS: Kuvaa lasta/nuorta, joka reagoi välittömästi. Viittaa jo ennen kuin ohjaaja ehtinyt kysyä kysymystä loppuun. On yleensä se, joka palauttaa tehtävämonisteen joukon ensimmäisenä. Reagointi yleensä myönteistä, vaikka käyttäytymisen seuraamuksia ei harkita.

5 MOTORINEN KOORDINAATIO: Ikätasoon nähden kehityksellinen viive aiheuttaa joskus vaikeuksia hienomotoriikassa (esim. saksien käyttö ja kirjaimien sekä numeroiden muodostamisessa). Myös isojen liikkeiden koordinaatio voi poiketa keskimääräisestä ja aiheuttaa kömpelyyttä. PERSEVERAATIO: Ilmenee usein alueella, jonka lapsi/nuori osaa ja kokee turvalliseksi, kuitenkin pelkää vaihtaa uuteen aktiviteettiin epäonnistumisen pelossa. Lapsi/nuori saattaa myös jatkaa liikettä tai ääntä tarpeettomasti. 3. SOSIAALISIA OMINAISUUKSIA: SOSIAALINEN KEHITYS: Erilaiset oppijat ovat usein yksin olevia. Lapsi/nuori ei pysty ylläpitämään vuorovaikutuksessaan ystävyyden tarvitsemaa emotionaalista (tunneperäistä) sitoutumista. Tunneperäisten kokemusten puutteet aiheuttavat sosiaalisissa tilanteissa jäykkyyttä sekä kasvojen- ja kehon ilmaisun lukutaidottomuutta, jolloin yksilö ei osaa suhteuttaa käyttäytymistään vaadittavaan tilanteeseen (esim. kaveriryhmässä johtajuuden kuvittelemisiin väärin perustein ja siksi epäonnistumisiin). Sosiaalisten tilanteiden havainnointi voi olla myös taitavaa; Esim. loistava mutta itsekäs tilanteiden manipulointikyky, joka voi viedä mukanaan sekä kaverit että ohjaajan. TOVERISUHTEET: Erilaisten oppijoiden sosiaaliseen kehitykseen vaikuttava tekijä on huonot toverisuhteet. Lapsi/nuori on usein pilkan ja syrjinnän kohteena, joten esim. luokassa heillä on taipumus eristäytyä. Kouluttaja voi omalla ohjauksellaan ja ryhmätyötaidoillaan lieventää ongelmaa (esim. erilaiset pelit ja oppimisprojektit).

6 4. PERSOONALLIS-PSYKOLOGISIA OMINAISUUKSIA: MINÄKÄSITYS: Tutkimuksella on ollut vaikea osoittaa yhtenäistä linjaa erilaisten oppijoiden minäkäsityksestä, joka esim. sosiaalisesti sopeutumattomilla lapsilla/nuorilla on osoittautunut mittauksissa yhtä hyväksi kuin muilla ns. normaaliluokassa olevilla lapsilla/nuorilla. Joissakin tapauksissa (pidemmän ajan kuluessa) jos lapsi/nuori on kokenut epäonnistumista tai väheksyntää, hän oppii asennoitumaan itseensä sellaisena, joka ei osaa. Tällaisissa tapauksissa ohjaajalla on tärkeä rooli kannustamisen osalta sekä minäkäsityksen vahvistajana. KEHONKAAVIO: Lapsi/nuori, jolla on havaintomotoriikan kehittymisessä viiveitä tai puutteita, voivat olla kömpelöitä liikkeissään, eivätkä he hahmota omaa kehoaan suhteessa liikkeeseen. TILANTEEN HALLINTA: Itsensä ja tavaroidensa hallinta voi joillakin erilaisilla oppijoilla olla vaikeata. Hallinnan puutteet voivat johtua opituista tavoista reagoida asioihin sen sijaan, että lapsi/nuori toimisi itseohjaavasti, suunnitellusti ja tavoitteisesti. MOTIVAATIO: Motivaatio on monitasoinen tahdon ja ympäristön odotusten välinen vuorovaikutussuhde. Motivaatio suhteutuu herkästi useampaan asiaan, kuten persoonallisuuteen, oppimistyyliin, terveyteen, älyyn jne. Motivaatio voi vahvistua tai heiketä lapsen/nuoren menestyksen ja epäonnistumisen kokemuksista. OPITTU AVUTTOMUUS: Opittu avuttomuus on opittua käyttäytymistä, josta heikon minäkäsityksen omaava lapsi/nuori voi tulla riippuvaiseksi. Lapsi/nuori oppii manipuloimaan muita tilanteissa, joista hän kykenisi selviytymään itse. Seurauksena koulusaavutusten ja sosiaalisen kasvun estyminen ja riippuvuuden vahvistuminen. Tehtyjen virheiden syy nähdään toisissa tai tilanteessa ja edessä onvetäytyvää tai aggressiivista käyttäytymistä. EMOTIONAALINEN LABIILISUUS: Lapsi/nuori reagoi tilanteeseen suhteettomilla ilmauksilla (sanallinen/sanaton ilmaisu). He voivat hämmentyä voimakkaasti, jos asiat eivät mene heti odotetulla tavalla. He voivat myös reagoida ohjaajan tiukkaan kielenkäyttöön tai rangaistustoimiin, näiden kuitenkaan vaikuttamatta hänen käytökseensä.

7 YLISENSITIIVISYYS: Lapsella/nuorella, joilla on kehittymätön käsitys itsestään, voivat olla yliherkkiä toisten negatiivisille reaktioille ja joskus tulkitsevat toisten tahattomat huomautukset loukkauksiksi itseään kohtaan. He myös loukkaantuvat herkästi ja ovat epäluuloisia toisia kohtaan. PALKITSEVUUSTASOT: Lapsi/nuori kokee edistystä palkitsevaksi ainoastaan lahjan saamisesta (raha, tavara). Sosiaalinen lahja kuten hymy tai nyökkäys ei tunnu missään. Tämän asian ymmärtämiseksi tarvitaan usein lapsen/nuoren käyttäytymisen muokkaavia menetelmiä. ALHAINEN EPÄONNISTUMISTEN SIETO: Lapsen/nuoren aikaisemmat kokemukset ja luonteen ominaisuuksien yhteisvaikutuksesta kehittynyt alhainen epäonnistumisen sieto koulusaavutuksissa ja sosiaalisissa toiminnoissa. Vihan purkaukset ja jopa raivokohtaukset nousevat pintaan epäonnistumisissa, vaikka asia olisi hoidettavissa rauhallisesti. Sopeutumisongelmaisen lapsen/nuoren ohjaus tulisi perustua toimintaan, jossa ihminen hyväksytään ehdoitta, mutta toiminnasta, käyttäytymisestä ja tilannetajusta annetaan palautetta. Ohjaajaa, joka hyväksyy itsensä ja kykenee arvioimaan itseään ja toimintaansa realistisesti sekä vastaanottamaan muiden palautetta työskentelystään, arvostetaan helpommin kuin palautteen torjuvaa, täydellisyysharhan vallassa olevaa epäihmistä tai itselleen vierasta roolia esittävää opetusrobottia. Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi sekä yksilönä että yhteisön jäsenenä.