Asuntorakentamisen pysäköintinormit TEKNINEN KESKUS

Transkriptio

1 Asuntorakentamisen pysäköintinormit 2006 TEKNINEN KESKUS

2

3 TEKNINEN KESKUS Oulun kaupunki Tekninen keskus Asuntorakentamisen pysäköintinormit Lokakuu 2006 Tekninen keskus Postiosoite: PL 32, OULUN KAUPUNKI Käyntiosoite: Uusikatu 26 Puhelin: (08) Telefax: (08)

4

5 Tiivistelmä Oulun kaupungin pysäköintinormit on määritelty viimeksi vuonna Ne on katsottu aiheelliseksi päivittää tulevaa asuntorakentamista varten. Tutkimuksessa on käytetty kahta eri tilastomateriaalia, tehty asiantuntijahaastatteluja ja pysäköintilaskentoja sekä järjestetty Oulun kaupungin sisäinen asiantuntijaseminaari. Asiantuntijahaastattelujen perusteella kaavoihin toivottiin väljyyttä autopaikkojen suhteen siten, että niitä on mahdollista toteuttaa enemmän kuin on vaatimuksena. Tulevaisuudessa toivottiin kohtuuhintaisia ja luontevia pysäköintiratkaisuja erääksi kaavoituksen lähtökohdaksi. Tilastollisen tarkastelun ja ennustelaskelmien perusteella autoistumisaste ei merkittävästi muutu tulevaisuudessa kerrosalaa tai asuntoa kohti mitattuna. Näyttäisi siltä, että yleisen autoistumisen kasvamisen vaikutus pysäköintipaikkatarpeeseen kompensoituu asuntokuntien keskimääräisen koon pienentymisellä vuoteen 2020 asti. Kerrostalot (AK) Uusi normi Huom. alle 1 km 1ap/100 as-m2 ks. poikkeukset 1-4 km 1ap/80 as-m2 (suositus kuitenkin väh. 1 ap/as) ja lisäksi 1 vieraspaikka/1000 kem2 1) ks. poikkeukset Rivitalot (AR, AP) Erillispientalot (AP, AO) yli 4 km 1ap/75 as-m2 (suositus kuitenkin väh. 1 ap/as) ja lisäksi 1 vieraspaikka/1000 kem2 1) 1,3 ap/as ja lisäksi 1 vieraspaikka/1000 kem2 1) 2 ap/as ks. poikkeukset Erityisasuminen (opiskelijat, hoitolaitokset, ryhmäkodit yms.) tapauskohtaisesti 1) Vieraspaikoitusmahdollisuus tarkistetaan siten, että korttelia kohden on oltava yksi vieraspaikka alkavaa 1000 kerrosalaneliömetriä kohti. Laskelmassa voidaan hyödyntää myös katualueilla olevat autopaikat.

6 Poikkeukset: Normia voidaan muuttaa seuraavissa tapauksissa: - Jos tontilla on ara-rahoitteisia yleishyödyllisiä vuokra-asuntoja, voidaan autopaikkojen määrää vähentää niiden osalta 15 %:lla - Jos tontilla on erityisasumismuotoja, voidaan autopaikkojen määrää vähentää asuntojen määrän, sijainnin ja/tai laadun suhteessa - Aluekeskuksessa tai sen lähistössä autopaikkavaatimus voi olla vähäisempi kuin muualla ko. alueella Pysäköintipaikkojen tilavaatimukset Avopaikan ja rakenteellisen pysäköintipaikan nettoruutukoko on 2,5x5,0 metriä (rakenteet eivät saa pienentää vapaata pysäköintiruudun alaa). Tämän lisäksi vapaata tilaa ajoväylällä tarvitaan 7,0 metriä. Talleissa ja halleissa suositus vapaaksi korkeudeksi on vähintään 2,4 metriä. Inva-paikat Invapaikkojen määrä tulee olla kaksi invapaikkaa 50 autopaikkaa kohti, ja sen jälkeen yksi invapaikka kutakin alkavaa 50 autopaikkaa kohti. Invapaikan leveys tulee olla vähintään 3,6 m tai vähintään 2,4 m, jos vieressä on vapaa kulkuväylä ja vapaa tila on yhteensä 3,6 m. Tällöin pysäköintipaikan ja kulkuväylän välinen reunakivikorkeus saa olla korkeintaan 4 cm. Invapaikat merkitään kansainvälisellä liikkumisesteisen ISA-tunnuskuvalla kiinteällä pystyopasteella sekä maalauksella. Liikkumisesteisten autopaikat sijoitetaan sisäänkäyntien ja asiointikohteiden lähelle siten, että etäisyys autopaikalta kohteeseen on lyhyt ja helppokulkuinen. Jos liikkumisesteisen autopaikka suunnitellaan katoksen alle, on katetun tilan vapaan korkeuden oltava vähintään pikkubussin ja invataksin tarvitsema 2,8 m. II

7 Alkusanat Tutkimuksen tavoitteena on autopaikkatarpeen määrittäminen erityyppisille asuinalueille Oulun kaupungin tulevaa asuinrakentamista varten. Vastaava tutkimus on viimeksi tehty Työryhmään kuuluivat Oulun kaupungilta kaupungininsinööri Matti Räinä liikenneinsinööri Jorma Heikkinen asuntotoimen päällikkö Kaija Puhakka kaavoitusarkkitehti Mikko Törmänen tarkastusarkkitehti Aila Asikainen Oulun kaupungin Teknisen keskuksen toimintayksiköille ja rakennusvalvontavirastolle suunnattu asiantuntijaseminaari järjestettiin Seminaarissa saatu palaute on otettu huomioon normien määrityksessä. Uudet pysäköintinormiluonnokset on esitelty Teknisen keskuksen suunnitteluryhmälle Oulun kaupunki on tilannut työn Ramboll Finland Oy:ltä, josta työhön ovat osallistuneet FM Teemu Kinnunen ja DI Jani Karjalainen. Lokakuussa 2006

8

9 Sisällys Tiivistelmä Alkusanat 1. Lähtökohta ja tavoitteet 1 2. Lähtötiedot ja tutkimusmenetelmät Paikkatietoaineisto Maastokäynnit Haastattelut Tutkimusmenetelmät ja -alueet 4 3. Pysäköintipaikkatarpeeseen vaikuttavia tekijöitä Autoistumisasteeseen vaikuttavien tekijöiden tilastollinen tarkastelu Autopaikkatarpeeseen vaikuttavia muuttujia 9 4. Autoistumisaste tutkimusalueilla Kenttätutkimuksen tuloksia Moottoripyörät, peräkärryt ja matkailuperävaunut Tilastoaineiston vertailu vuoden 1997 tutkimukseen Pysäköintinormit vertailukaupungeissa Yleiset määräykset Pysäköintikysely Vuokranantajat Rakentajat ja rakennuttajat Autopaikkojen järjestelyt ja käytännön ongelmia Erityisasuminen Autopaikkatarpeen määrittely Autokannan kasvuennuste Asuntokuntien määrän ja kokoluokkien kehitys Autopaikkatarpeen ennuste vuoden 1997 selvityksessä Autopaikkaennusteen laskentaperusteet Ennustelaskelmat vuodelle Asuntorakentamisen pysäköintinormit 27 LIITTEET 29

10

11 1. LÄHTÖKOHTA JA TAVOITTEET Oulun kaupunkiin on laadittu vuonna 1997 vastaava tutkimus, joka on nähty tarpeelliseksi päivittää. Tehtävänä oli tarkastella eri asuinalueiden pysäköintinormien sopivuutta ja pysäköintipaikkojen nykyistä käyttöä sekä arvioida alueen pysäköintipaikkatarpeeseen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena on autopaikkatarpeen määrittäminen erityyppisille ja kaupungin keskustasta eri etäisyyksillä oleville asuntoalueille Oulun kaupungin tulevaa asuntorakentamista varten. Autopaikkatarpeen ennustelaskelma tehtiin vuodelle Käytetyt lyhenteet ja määritelmät (pinta-aloja koskevat määritelmät ja alojen laskentatavat ovat yhdenmukaiset RT-kortin kanssa): kem 2 as-m 2 ap/as ap/kem 2 ap/as-m 2 AK kerrosala (neliömetriä) Kerrosalaan luetaan rakennuksen kerrosten pinta-alat ja se ullakon tai kellarikerrosten ala, jossa on asuin- tai työhuoneita tai muita rakennuksen pääasiallisen käyttötarkoituksen mukaisia tiloja. Kerrosala on vaakasuora pinta-ala, jota rajoittavat kerrosten seinien ulkopinnat tai niiden ajateltu jatke ulkoseinien pinnassa olevien aukkojen ja koristeosien osalta. asuntoala (neliömetriä) Kerrostaloasunnon asuntoalaan kuuluvat asuinhuoneiston kaikki tilat. Pientaloissa asuntoalaan ei lasketa mukaan esimerkiksi autotallia, kellaria, kylmää varastotilaa, teknisiä tiloja, parveketta, kuistia, vilpolaa eikä ullakon muita kuin asuintiloja. Asunnon sisäiset eteis-, liikenne- ja säilytystilat kuuluvat aina asuntoalaan. Asuntoala on vaakasuora pinta-ala, jota rajoittavat huoneistoa ympäröivien seinien ja huoneiston sisällä olevien kantavien ja muiden koko rakennukselle välttämättömien rakennusosien huoneiston puoleiset seinien pinnat. Ei-kantavien seinien rakennusosa-alojen summa kuuluu asuntoalaan. autopaikka asuntoa kohti autopaikka kerrosalaa kohti autopaikka asuntoalaa kohti Asuinkerrostalojen alue Merkinnällä osoitetaan asumisen käyttöön varattavat alueet, joiden kerrosalasta pääosa sijoittuu kerrostaloihin. 1

12 AP AR AO Pientalovaltainen asuntoalue Merkinnällä osoitetaan asumisen käyttöön varattavat alueet, joiden kerrosalasta pääosa sijoittuu pientaloihin. Asuinrivitalojen alue Merkinnällä osoitetaan asumisen käyttöön varattavat alueet, joiden kerrosalasta pääosa sijoittuu rivitaloihin. Erillispientalojen alue Merkinnällä osoitetaan asumisen käyttöön varattavat alueet, joiden kerrosalasta pääosa sijoittuu omakotitaloihin. 2

13 2. LÄHTÖTIEDOT JA TUTKIMUSMENETELMÄT 2.1 Paikkatietoaineisto Tutkimuksessa on käytetty Oulun kaupungin ja Experian Oy:n toimittamia paikkatietoaineistoja. Experian Oy:n aineisto on ruututietokantapohjainen aineisto 250 metrin tilastoruuduittain. Aineistossa on kuvattu varsin laajasti asumiseen, autoistumiseen ja väestön sosioekonomiseen asemaan liittyviä muuttujia. Oulun kaupungilta saatiin tutkimukseen käyttöön väestö- ja huoneistorekisteriaineisto. Paikkatietoaineistoa käytettiin tutkimusalueiden tyypittämiseen, vertailuaineistona vuoden 1997 tutkimukseen sekä ennustelaskelmien tekemiseen. 2.2 Maastokäynnit Maastossa laskettiin nykyiset pysäköintipaikat, vieraspaikat ja tyhjät pysäköintipaikat. Näiden lisäksi huomioitiin pysäköintialueilla olevien moottoripyörien, peräkärryjen sekä asuntovaunujen ja -autojen määrät. Maastokäynnit tehtiin keväällä 2006 viikkojen 8 ja 19 aikana (mato) klo , jolloin pysäköintipaikkojen käyttöaste on oletettavasti suuri. Maastokäynnit suoritettiin niillä alueilla, joissa pysäköintipaikat eivät ole pysäköintilaitoksissa. Maastokäynnit suoritettiin Kuivasrannan, Talvikankaan, Hönttämäen, Peltolan, Hiirosen, Mäntylän ja Kaakkurin tutkimuksessa mukana olleissa kortteleissa. 2.3 Haastattelut Pysäköintikysely tehtiin 11 suurimmalle toimijalle asuntotuotanto- ja vuokraustoiminnassa helmikuussa Toimijoille lähetettiin etukäteen kysymykset, joiden pohjalta yhteyshenkilöt haastateltiin kasvotusten. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää alalla toimivien ammattilaisten näkemykset kaavan nykyiselle ja tulevalle pysäköintipaikkamäärityksille sekä tavasta määritellä se tulevaisuudessa. Kysymysten asettelussa tehtiin maantieteellinen ja asuntotyyppinen jako. Kysymyksiä tuli pohtia keskustan (alle 1 km), keskustan lähialueen (1-4 km) ja lähiövyöhykkeen (yli 4 km) sekä kerrostalojen ja pientalojen näkökulmasta. Lisäksi rakentajien tuli miettiä omistusasuntojen, vuokraasuntojen sekä toimisto- ja liiketilojen keskinäisiä eroja. Kysymyslomakkeet on esitetty liitteessä 1. 3

14 Taulukko 1. Tahot ja henkilöt, joita haastateltiin suunnittelun aikana. Viranomainen Yhteyshenkilö Vuokranantajat Oulun Sivakka Risto Korpi PSOAS Juha Aitamurto TA-Yhtymä Jouko Knuutinen VVO Ari Leskinen YH Kaija Lepola Rakentajat ja rakennuttajat NCC Rakennus Oy Oulun Rakennusteho Oy Rakennus-Forum Oy Sato-Rakennuttajat Oy Skanska Talonrakennus YIT Markku Taskinen Antti Moilanen Kari Kaarlela Risto Lohi Mikko Herva Tauno Kestilä 2.4 Tutkimusmenetelmät ja -alueet Tutkimuksessa on käytetty laajasti hyväksi paikkatietoaineistoja sekä haastattelu- ja maastokäyntikokemuksia. Tutkimuksen aikana järjestettiin myös yksi asiantuntijaseminaari, jossa mm. testattiin työryhmän mietintöjä. Tutkimusalueet valittiin siten, että ne mahdollisimman hyvin edustavat tulevaisuudessa samalle etäisyydelle keskustasta kaavoitettavia alueita (ks. kuva 1). Taulukko 2. n Tutkimusalueet. alle 1 km 1 4 km yli 4 km kerrostalo pientalo kerrostalo pientalo kerrostalo pientalo Myllytulli Intiön kasarmi Meri- Toppila Iinatti Peltola Hiironen Mäntylä Kaakkurin keskus e Paasikortteli Hönttämäki Kaijonharju Talvikangas Kuivasranta 4

15 Kuivasranta Kaijonharju Hönttämäki Meri-Toppila Talvikangas 1 Intiön kasarmi Myllytulli Peltola alle 1 km 1-4 km Paasi -kortteli yli 4 km Mäntylä Hiironen Iinatti Kaakkurin keskus Kuva 1. Tutkimusalueet ja etäisyysvyöhykkeet. 5

16 3. PYSÄKÖINTIPAIKKATARPEESEEN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ 3.1 Autoistumisasteeseen vaikuttavien tekijöiden tilastollinen tarkastelu Kaupunginosien ominaisuustietoja vertailtiin Experian Oy:ltä hankitun ruututietoaineiston perusteella. Aineistoa käsiteltiin tilastomuotoisena aineistona sekä keskeisimpien muuttujien osalta myös paikkatietoaineistona. Aineistossa olivat mukana kaikki tutkimukseen valitut asuinalueet. Tutkimusalueilla asuvilla on keskimäärin 1 auto 87 kerrosalaneliötä kohden. Autojen määrä suhteessa kerrosalaan ja kotitalouksien määrään vaihtelee alueittain. Liitteessä 2 on esitetty karttakuvin tutkimuskohteiden autoistumisasteet kotitalouksittain ja asukasta kohti. Taulukko 3. Autojen määrä asuntoa kohti ja kerrosala autoa kohti kaupunginosittain. Autoja / asunto kem2 / auto Hiironen 0,68 80 Hönttämäki 0,90 87 Iinatti 1,15 78 Intiön kasarmi 0,97 57 Kaakkurin keskus 0,82 67 Kaijonharju 0, Meri-Toppila 0, Myllytulli 0, Mäntylä 0,63 93 Paasi-kortteli 0,48 82 Peltola 0,58 87 Talvikangas 1 1,09 78 Taulukoissa 4-10 esitetyissä ristiintaulukoinneissa on kuvattu tutkimuksessa mukana olleiden kahdentoista alueen (ks. taulukko 3) sijoittumista matriisin eri muuttujilla tarkasteltuna. Etäisyyden keskustaan kasvaessa myös auton käyttötarve kasvaa. Myös tilastollinen aineisto tukee tätä näkökulmaa. Kauimpana keskustasta sijaitsevilla alueilla on tutkimusalueista korkein autoistumisaste. Korkein autoistumisaste on Kaakkurin keskuksessa. Seuraavaksi korkeimmat autoistumisasteet ovat pientalovaltaisilla alueilla Iinattissa ja Talvikankaalla. Kaijonharjun alue poikkeuksellinen, sillä runsas opiskelijoiden määrä näkyy myös autojen vähyytenä. 6

17 Taulukko 4. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen eri etäisyysvyöhykkeille autotiheyden mukaan. Autoja / asuntokunta Keskustan Keskusta lähialue Lähiövyöhyke yli 0, ,65-0, ,53-0, alle 0, Myös asumistapa vaikuttaa autopaikkojen tarpeeseen. Omistusasuntovaltaisilla alueilla autojen määrä on korkeampi. Pientalovaltaisilla alueilla autojen määrä asuntoa kohti on hieman korkeampi kuin kerrostalovaltaisilla alueilla. Kaakkuri muodostaa molemmissa tapauksissa poikkeuksen. Taulukko 5. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja asuntotyypin mukaan. Autoja / asuntokunta yli 0, ,65-0, ,53-0,65 3 alle 0,53 3 Taulukko 6. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja asunnon omistussuhteen mukaan. Autoja / asuntokunta Omistusasunt oja yli 50 Molempia alle 50 Kerrostalovaltainen Pientalovaltainen vuokraasuntoja yli 50 yli 0, ,65-0, ,53-0, alle 0, Asuntokuntien tulotaso selittää osaltaan autojen määrää. Alueilla, joilla on korkein tulotaso, on myös eniten autoja. Poikkeuksen muodostaa Kaakkurin alue, jonka keskimääräinen tulotaso on alhaisin mutta autoistumisaste varsin korkea. 7

18 Taulukko 7. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja asuntokuntien tulotason mukaan. Autoja / asuntokunta 1-3. korkein tulotaso 4-6. korkein tulotaso 7-9. korkein tlotaso Matalin tulotaso yli 0, ,65-0, ,53-0, alle 0, Eläkeläisten määrällä on vaikutusta autopaikkojen tarpeeseen. Sen sijaan opiskelijoiden määrällä näyttää olevan vähäisempi vaikutus autopaikkojen määrään. Opiskelijoiden ja eläkeläisten määrä vähentävät jonkin verran autopaikkojen tarvetta. Lasten määrä ja kotitalouksien koon kasvu puolestaan lisäävät autopaikkojen tarvetta. Taulukko 8. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja opiskelijoiden määrän mukaan. Autoja / asuntokunta Yli 15 % 10-15% 7-10% alle 7% yli 0, ,65-0, ,53-0, alle 0, Taulukko 9. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja eläkeläisten määrän mukaan. Autoja / asuntokunta Yli 10% 7-10% Alle 7% yli 0,95 3 0,65-0,95 3 0,53-0, alle 0, Taulukko 10. Tutkimusalueiden (kpl) sijoittuminen autotiheyden ja lasten (alle 14 v) määrän mukaan. Autoja / asuntokunta Yli 24 % 20-23% 16-20% alle 16% yli 0, ,65-0, ,53-0, alle 0,

19 3.2 Autopaikkatarpeeseen vaikuttavia muuttujia Vuoden 1997 tutkimuksessa selvitettiin tilastollisesti laajemmasta aineistosta autopaikkatarpeeseen vaikuttavia muuttujia. Tässä selvityksessä oli käytössä pienempi tilastollinen aineisto, joten tutkimuksessa tarkasteltiin ristiintaulukointeina pitävätkö muuttujat edelleen paikkaansa. Osa muuttujista vaikuttaa autopaikkatarvetta lisäävästi ja osa puolestaan vähentää autopaikkojen tarvetta. Autopaikkojen tarvetta lisäävä vaikutus: omistusasunnot etäisyys keskustasta asuntojen suuri koko korkea tulotaso lapsien määrä tulonsaajataloudet Autopaikkojen tarvetta vähentävä vaikutus: opiskelijataloudet eläkeläistaloudet kerrostalovaltaisuus pienet asunnot työttömyys alhainen tulotaso 4. AUTOISTUMISASTE TUTKIMUSALUEILLA 4.1 Kenttätutkimuksen tuloksia Kerrostalokohteissa kiinnitti huomiota pysäköintipaikkojen kohtuullisen alhainen käyttöase huolimatta siitä, että tarkastelujaksolla paikkojen käyttöasteen pitäisi korkeimmillaan (talvinen arki-ilta ja yöaika). Vastaavasti pientalovaltaisilla alueilla Hönttämäellä ja Talvikankaalla käyttöasteet ovat korkeat. Kuivasranta poikkeaa tästä uudentyyppisen rivitalorakentamisen vuoksi, jossa kotitalouksissa on keskimäärin lähes kaksi autopaikkaa asuntoa kohti. Pysäköintipaikoilla on säilytyksessä muutamia ajoneuvoja, jotka eivät selvästi ole enää käytössä (lunta kasautunut autojen päälle ja ympärille). Tällaisia autoja on säilytyksessä myös tutkimusalueiden läheisillä teillä. Myös laitonta tai sopimatonta vieraspysäköintiä havaittiin erityisesti alueilla, joilla pysäköintipaikkojen käyttöasteet ovat korkeat. 9

20 Taulukko 11. Maastolaskentojen tuloksia helmi- ja toukokuulta Korttelit Käyttöaste % Käyttöaste % Vierasp./ Autoja / Autoja / 2/2006 5/ ap 1000 as asuntokunta Hiironen 71,9 67, ,67 Mäntylä 61,0 68, ,63 Kaakkuri 62,1 68, ,82 Hönttämäki 79,1 79, ,90 Talvikangas 81,0 85, ,09 Peltola 72,4 64, ,58 Kuivasranta 49,5 55,6 17 Kuva 2. Uudentyyppisissä rivitaloissa autopaikat ovat ovien edessä omakotimaisesti, jolloin autopaikkoja voidaan helposti toteuttaa kaksi asuntoa kohti. Kuva Kuivasrannalta. 4.2 Moottoripyörät, peräkärryt ja matkailuperävaunut Maastolaskennoissa laskettiin myös kaikki tonteilla näkyvillä olleet moottoripyörät, mopot, peräkärryt sekä asuntovaunut ja asuntoautot. Viikolla 8 havaittiin tutkimuskohteissa yhteensä 12 peräkärryä tai matkailuperävaunua sekä yksi asuntoauto. Viikolla 19 havaittiin vastaavasti 16 peräkärryä tai matkailuperävaunua ja yksi asuntoauto sekä 6 moottoripyörää tai mopoa. Valtaosa peräkärryistä ja asuntovaunuista sijaitsivat pientalovaltaisilla alueilla, joilla vetovaunujen sijoittaminen ei yleensä aiheuta ongelmia. 10

21 4.3 Tilastoaineiston vertailu vuoden 1997 tutkimukseen Kaupunginosien tietoja verrattiin vuoden 1997 selvityksessä kerättyihin tietoihin. Tiedot perustuvat hieman eri tietolähteisiin ja eri toimittajilta saatuihin aineistoihin. Tämän takia vertailussa ilmeni pieniä ristiriitaisuuksia. Vertailussa on käytetty Oulun kaupungilta saatua huoneisto- ja väestörekisteriä. Keskeisimmät vertailtavat tiedot ovat pysäköintipaikkatarpeeseen vaikuttavat tiedot autopaikkojen tarpeesta asuntoa ja kerrosalaa kohden. Tämä vertailu suoritettiin niiltä tutkimusalueilta, jotka ovat olleet mukana molemmissa tutkimuksissa. Taulukossa 12 on kuvattu nämä erot sekä yleistä tilastotietoa alueista. Tutkimusalueet vastaavat vuoden 1997 tutkimuksen aluerajauksia. Kerrosalaneliöiden määrä on lähes sama muilla alueilla paitsi Meri- Toppilassa, jossa on tutkimusalueelle valmistunut uusia asuntoja vuoden 1997 jälkeen. Myös Iinatin ja Myllytullin alueiden kerrosalaneliömäärän kasvu (n. 2000) viittaa pieneen täydennysrakentamiseen edellisen tutkimuksen jälkeen. Taulukko 12. Eri kaupunginosien tilastollinen vertailu vuosilta 1997 ja Autot/ asunnot Autot/ 1000as kem2/autot Asukkaita/ asuntok. Asuntojen keskikoko (kem2) Autot Asukkaat Asunnot kem2 Rivitalot Hönttämäki , , , , Iinatti , , , , Kerrostalolähiöt Kaijonharju , , , , Meri-Toppila , , , , Kerrostalot, 1-4 km Mäntylä , , , , Kerrostalot, alle 1 km Etulyötty , , , , Myllytulli , , , , Autojen määrä / asunto Autojen määrä asuntoa kohti on kasvanut erityisesti Paasi-korttelissa. Kortteli oli varsin uusi vuoden 1997 tutkimuksen aikaan. Pientä kasvua on tapahtunut myös lähiövyöhykkeen pientalovaltaisilla alueilla Iinatis- 11

22 sa ja Hönttämäessä. Kaijonharjun ja Meri-Toppilan alueilla autojen määrä asuntoa kohden on pienentynyt. Vuoden 1997 tutkimus perustuu osin vuodelta 1994 olevaan tilastoaineistoon, joten vuonna 1994 voimaan tullut kotipaikkalain muutos lienee lisännyt Oulussa kirjoilla olevien opiskelijoiden määrää ja tämä muutos näkyy opiskelijavaltaisilla alueilla. Autoistumisaste on kasvanut Kaijonharjua lukuun ottamatta ja tämä trendi kasvattaa osaltaan autopaikkojen tarvetta asuntoa kohti tulevaisuudessakin. Autojen määrä / kem2 Autojen määrä kerrosalaa (kem2) kohti on pysynyt lähes ennallaan Mäntylän, Iinatin ja Hönttämäen alueilla. Pientalovaltaisilla alueilla autoistumisasteen kasvu on korvannut asuntokuntien koon pienenemisen. Meri-Toppilan alueella uudisrakentaminen lienee muuttanut hieman alueen luonnetta ja autojen määrä kerrosalaa kohti on hieman vähentynyt. Autojen määrä on vähentynyt niin ikään Kaijonharjun ja Myllytullissa tutkimusalueilla. Myllytullin alueen autojen määrän väheneminen suhteessa kerrosalaan johtunee asuntokuntien koon selkeästä pienenemisestä 1,83 -> 1,38. Ainoa alue, jolla autojen määrä suhteessa kerrosalaan on selkeästi kasvanut, on Etu-Lyötyn alue (Paasi-kortteli). 4.4 Pysäköintinormit vertailukaupungeissa Tutkimuksessa selvitettiin käytetyt normit muutamassa vertailukaupungissa. Selvitys tehtiin puhelinhaastatteluna ko. kaupungin kaavoituksesta ja liikennesuunnittelusta vastaaville tahoille. Haastattelut suoritettiin helmikuun 2006 aikana. Suurissa kaupungeissa (Tampere ja Turku) ydinkeskustan alueella asuntojen kaavoituksessa käytetyt autopaikkanormit ovat selvästi pienemmät kuin pienemmissä kaupungeissa. Jyväskylässä on oma norminsa ydinkeskustan alueelle, jossa pysäköintilaitokset palvelevat pysäköintipaikkojen kysynnästä. Toimistojen ja liikerakennusten kaavoituksen yhteydessä käytettävät autopaikkanormit vaihtelevat eri kaupungeissa samoin kuin asuntojen kaavoituksen yhteydessä. Suurissa kaupungeissa (Tampere ja Turku) normit ovat jälleen pienemmät kuin pienemmissä kaupungeissa. Vuonna 2000 tehtyyn pysäköintinormivertailuun verrattuna ovat Kuopio ja Lahti tiukentaneet normejaan siten, että pysäköintipaikkoja tulee olla enemmän uudisrakennuksissa. Jyväskylässä puolestaan on alettu enemmän vaatimaan paikkojen sijoittamista pysäköintilaitoksiin. 12

23 Taulukko 13. Pysäköintinormit vertailukaupungeissa. Kaupunki Asukasluku (v. 2005) / autoistumisaste (autoja/1000 as) Tampere / 414 Lahti / 438 Kuopio / 411 Jyväskylä / 435 Turku / 423 Oulu / 420 Asunnot [autopaikkaa / kem 2 ] ydinkeskusta 1/125 keskusta 1/110 muut 1/85, 1/asunto 1/80 kuitenkin vähintään 1/asunto 2/3 asuntoa tarkoitus nostaa 1/asunto 1/85 vähintään 1/asunto. Joissain tapauksissa ilman asuntovaatimusta. Keskusta 1km säteellä 1/100 Asuinkerrostalot 1/75 90, poikkeuksellisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella 1/100, lisäksi 1 vieras-paikka/7 asuntoa. AP korttelit 1,5/asunto ja 1 vieraspaikka/7 asuntoa. AO korttelit 2/asunto ja 1 vieraspaikka/7 asuntoa. Asuinkerrostalot keskusta 1/ ja 1-4 km 1/ Rivitalot 1/80, pientalot 1/as Liikerakennukset [autopaikkaa / kem 2 ] ydinkeskusta 1/100 keskusta 1/80 muut 1/50 Keskusta 1/80 keskustan ulkopuolella 1/50, marketit 1/20 tai tiukempi teollisuusrakennukset ½ työntekijää 1/40 1/40 1/50-60 Keskustassa 1/70 vaatimus p-laitokseen sijoittamisesta. 1/30 50, vähittäiskauppa 1/15 20 Toimistot [autopaikkaa / kem 2 ] ydinkeskusta 1/100 keskusta 1/80 muut 1/50 Keskusta 1/80 keskustan ulkopuolella 1/50 marketit 1/20 tai tiukempi teollisuusrakennukset ½ työntekijää 1/60-70 Keskustassa 1/70 vaatimus p-laitokseen sijoittamisesta. Toimistot 1/50, teollisuustoiminta 1/80 ja varastotoiminta 1/150 1/50, 1/85, 1/100 1/50, 1/85, 1/ Yleiset määräykset Autopaikkojen järjestämistä koskevia säännöksiä on annettu rakennuslaissa ja asetuksessa. Uusin maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä maankäyttö- ja rakennusasetus (895/1999), jotka korvaavat jo nelisenkymmentä vuotta voimassa olleet rakennuslain (370/1958) ja rakennusasetuksen (266/1959) niihin eri aikoina tehtyine osauudistuksineen, eivät anna erityisiä pysäköintinormeja, joita tulisi tarkoin noudattaa. [Maankäyttö- ja rakennuslaki perusteluineen 1999] Maankäyttö- ja rakennuslain 156 sanoo autopaikkojen järjestämisestä: Kiinteistöä varten asemakaavassa ja rakennusluvassa määrätyt autopaikat tulee järjestää rakentamisen yhteydessä. Lisäksi samaisessa pykälässä todetaan: Jos asemakaavassa niin määrätään, kunta voi osoittaa ja luovuttaa kiinteistön käyttöön tarvittavat autopaikat kohtuulliselta etäisyydeltä. Tässä tapauksessa kiinteistön omistajalta pe- 13

24 ritään autopaikkojen järjestämisestä vapautumista vastaava korvaus kunnan hyväksymien maksuperusteiden mukaan. Edelleen Hallituksen esityksessä Eduskunnalle rakennuslainsäädännön uudistamiseksi todetaan autopaikkojen järjestämisestä seuraavaa: Autopaikkojen laskennallista tarvetta ei ole tarkoitus ohjata sitovin normein. Kunnan asiana olisi eri alueiden tarpeet huomioon ottaen päättää asemakaavoituksessa tältä osin noudatettavista periaatteista. [Maankäyttö- ja rakennuslaki perusteluineen 1999] Autopaikkojen järjestämisestä annettavien yleisten säännösten lisäksi kaavoituksessa on käytetty Rakennushallituksen suosituksia vuodelta 1963, autopaikkatoimikunnan mietintöä vuodelta 1966 ja sen perusteella laadittua ehdotusta vuodelta Myös sisäasiainministeriön vuonna 1976 ja ympäristöministeriön vuonna 1984 antamia ohjeita on käytetty autopaikkojen järjestämisessä. 5. PYSÄKÖINTIKYSELY 5.1 Vuokranantajat Asumisväljyys Vuokranantajien mukaan kerrostalojen asukastiheys korttelitasolla on hivenen kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana niin keskustassa, lähialueella kuin lähiöissäkin. Tämä johtuu pääasiassa asuntojen keskipinta-alan pienentymisestä (noin 5-15 %). Yksiöiden koko on toisaalta kasvanut, mutta niiden määrä on laskussa. Nykyään kysytyimpiä ovat pienet kaksiot, joissa on ns. tupakeittiö pohjaratkaisuna. Tulevaisuudessa ei nähty tulevan oleellisia muutoksia asukastiheyksiin tai asuntojen kokoon. Rivitaloissa ei asukastiheyksissä ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, vaikka asuntojen keskipinta-alat ovat jonkin verran olleet pienenemään päin. Opiskelija-asuntoloissa tilanne on kehittynyt viimeisen 10 vuoden aikana asukastiheyden suhteen päinvastaiseen suuntaan. Suuria soluyksikköjä on muutettu pieniksi 2-3 hengen soluiksi tai yksiöiksi ja kaksioiksi. Näin ollen asuminen on väljentynyt. Tulevaisuudessa muutos ei ole enää kovin merkittävä. Autopaikan määrittäminen kaavassa Paras tapa määritellä autopaikkatarve kaavassa on asuntokohtainen niin kerros- kuin rivitalojenkin osalta. Keskustassa voitaisiin käyttää myös kerrosalaan sidottua vaatimusta. 14

25 Taulukko 14. Vuokranantajien näkemykset kerrostaloalueiden autopaikkatarpeista. KESKUSTA LÄHIALUE LÄHIÖ 1 ap / as 1 ap / as 1,5 ap / as 0,8 ap / as 1,2 ap / as 1,5 ap / as <1 ap / as 1 ap / as 1,2 ap / as 1 ap / as (tai 1 ap/85 kem2) 1,2 ap / as 1,4 ap / as Taulukko 15. Vuokranantajien näkemykset rivitaloalueiden autopaikkatarpeista. LÄHIALUE LÄHIÖ 1 ap / as 2 ap / as 1,2 ap / as 1,5 ap / as 1 ap / as 1,2 ap / as 1,2 ap / as 1,5 ap / as Opiskelija-asuntoloissa ei ole maantieteellisiä eroja autopaikkatarpeen suhteen. Yleisesti tarve on noin 0,5 ap/as ja perheasuntovaltaisilla alueilla 0,7 ap/as. Huomionarvoinen seikka on, että etenkin ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa autonomistus on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosina, ja nimenomaan miespuolisilla opiskelijoilla. Autojen koon kasvulla ei varsinaisesti ole ollut merkitystä autopaikkojen mitoituksen määrittävänä tekijänä. Yleisesti ottaen 2,4 m levyistä paikkaa pidettiin ahtaana. Rakenteellisissa maanpäällisissä paikoitusjärjestelyissä toivottiin vähintään 2,6 m leveysvarausta. Keskustassa ja keskustan lähialueilla pidettiin hyväksyttävänä keskitettyä paikoitusratkaisua niin kerros- kuin rivitalojenkin osalta. Lähiövyöhykkeellä pidettiin oven eteen pääsyä tärkeänä. Autopaikan tyyppinä halutuimmat ovat kerrostaloalueilla autokatos ja kattamaton lämpöpaikka riippumatta etäisyydestä keskustaan. Rivitaloalueilla keskustan lähialueilla pidettiin parhaimpana ratkaisuna asukkaille tarkoitettua autotallia maanpäällä, ja lähiövyöhykkeellä autokatosta. 5.2 Rakentajat ja rakennuttajat Asumisväljyys Rakentajien ja rakennuttajien mukaan omistuskerrostaloasuntojen keskipinta-alat ovat keskustassa keskimäärin pienentyneet, ja kauempana keskustasta pienentyneet vähän tai jopa kasvaneet. Keskustassa kysytyimpiä ovat yksiöt ja pienet kaksiot, joiden määrä on suurempi kuin muualla. Keskustassa yksiöiden koko on kasvanut, ja muiden asuntojen 15

26 neliömäärä vastaavasti pienentynyt. Asuntojen koon ja kokoluokkien määrän muutoksilla ei nähty suurta vaikutusta autopaikkatarpeeseen. Keskustassa autopaikkatarve on vähentynyt lapsiperheiden määrän oleellisen vähenemisen myötä. Muualla autopaikkatarpeeseen vaikuttaa lähinnä yleinen autoistumisen kasvaminen. Tulevaisuudessa ei nähty tapahtuvan oleellisia muutoksia asuntojen kokoon (kerros- ja rivitalot). Kerrostalojen autopaikkatarve ei keskustassa muuttune, mutta muualla se kasvaa. Omistusrivitaloissa keskustan lähialueilla asuntojen keskipinta-alat ovat pysytelleet keskimäärin samana viimeisten 10 vuoden aikana. Lähiövyöhykkeellä asuntojen koko on sen sijaan hieman kasvanut. Autopaikkatarve on lisääntynyt kauttaaltaan. Tulevaisuudessa rivitaloasuntojen kokoihin ei ole tulossa merkittäviä muutoksia, mutta autopaikkatarpeen ennustetaan lisääntyvän keskustan ulkopuolella (lähialue väh. 1 ap/as ja lähiövyöhyke 1,5-2,0ap/as). Autopaikan määrittäminen kaavassa Paras tapa määritellä autopaikkatarve kaavassa on pääasiassa kerrosala- tai asuntoalakohtainen kerrostalojen osalta. Lähiöissä voisi tulla kysymykseen myös asuntokohtainen vaatimus. Rivitalojen osalta puolet vastaajista oli sitä mieltä, että autopaikkavaatimus voisi olla asuntokohtainen (ks. taulukot 16 ja 17). Autojen koon kasvu ja yleinen suhtautuminen pysäköintiin ovat aiheuttaneet paineita rakentaa leveämpiä, pitempiä sekä halleissa ja talleissa korkeampia autopaikkoja. Yleisesti ottaen 2,5 m levyistä paikkaa pidettiin sopivana. Rakenteellisissa maanpäällisissä paikoitusjärjestelyissä toivottiin kuitenkin 2,6 3,0 m leveysvarausta. Maanalaisissa paikoissa hyväksytään tiukempikin mitoitus. Keskustassa ja keskustan lähialueilla pidettiin hyväksyttävänä oven eteen keskitettyä paikoitusratkaisua omistuskerrostalojen osalta. Lähiövyöhykkeellä pidettiin oven eteen pääsyä tärkeänä. Vuokrakerrostalojen osalta pidettiin laajemmin hyväksyttävänä keskitettyjä paikoitusratkaisuja. Omistusrivitalojen osalta oven eteen pääsy on tärkeää. Vuokra-asuntojen kohdalla myös keskitetyt ratkaisut nähtiin vaihtoehtona. 16

27 Kuva 3. Vastaajien mielestä rakenteellisessa pysäköinnissä on syytä varautua väljempään mitoitukseen kuin avopaikoissa. Kuva Intiöstä. Taulukko 16. Rakentajien ja rakennuttajien näkemyksiä kerrostaloalueiden autopaikkatarpeista ja määritystavoista. KESKUSTA LÄHIALUE LÄHIÖ omistus vuokra omistus vuokra omistus vuokra 1ap/85 kem2 1ap/85 kem2 1ap/70 kem2 1ap/75 kem2 1ap/70 kem2 1ap/75 kem2 1ap/100kem2 1ap/100kem2 1ap/80kem2 1ap/80kem2 1ap/80kem2 1ap/80kem2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/100as-m2 1ap/100as-m2 1ap/80-85as-m2 1ap/80-85as-m2 1ap/as 1ap/as Taulukko 17. Rakentajien ja rakennuttajien näkemykset rivitaloalueiden autopaikkatarpeista ja määritystavoista. LÄHIALUE LÄHIÖ omistus vuokra omistus vuokra 1ap/70 kem2 1ap/75 kem2 1ap/70 kem2 1ap/75 kem2 1ap/80 kem2 1ap/80 kem2 1ap/80 kem2 1ap/80 kem2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/70as-m2 1ap/as 1ap/as 1,5ap/as 1,5ap/as 1-2ap/as 1-2ap/as 1-2ap/as 1-2ap/as 1ap/as 1ap/as 1-2ap/as 1-2ap/as 17

28 Autopaikan tyyppinä halutuimmat ovat vuokrakerrostaloalueilla autokatos ja kattamaton lämpöpaikka riippumatta etäisyydestä keskustaan. Vuokrarivitaloalueilla pidettiin parhaimpana ratkaisuna autokatosta. Omistuskerrostaloissa toimivin autopaikkaratkaisu keskustassa on autotalli joko maan alla tai päällä. Keskustan ulkopuolella parhaaksi vaihtoehdoksi nähtiin autokatos, ja toiseksi parhaaksi autotalli maanpäällä. Rivitaloissa keskustan lähialueella nähtiin parhaaksi vaihtoehdoksi autotalli maan päällä ja lähiövyöhykkeellä autokatos. 5.3 Autopaikkojen järjestelyt ja käytännön ongelmia Vanhoilla asuinalueilla on yleisesti todettu olevan ongelmia vieraspaikkojen suhteen. Uusimmissa kaavoissa (Toppilansaari, Kaakkuri, Meri- Toppila) nähtiin niin ikään ongelmia autopaikkojen määrissä. Keskustan ulkopuolella autopaikan merkitys on hyvin suuri, ja yleensä 1ap/as ei tahdo riittää. Autopaikat tulisi kaavoittaa ensisijaisesti tonteille siten, että vieraspaikat tulisi osoittaa erikseen. LPA-alueet ongelmallisia paikkojen jakamisen suhteen, kuten myös valvonnan suhteen. Maan tai rakennuksen alle tai erilliseen asukkaille tarkoitettuun pysäköintilaitokseen sijoitettavat autopaikat eivät kalleutensa vuoksi sovellu vuokra-asuntorakentamiseen. Autopaikan hinta nousee yleensä korkeaksi, jolloin ihmiset eivät lunasta niitä. Tämä aiheuttaa laitonta pysäköintiä kadunvarteen ja jopa viheralueille. Vastaajat esittivät vieraspaikkojen osoittamista kadunvarteen joko vuoropysäköintiperiaatteella tai rakenteellisesti liikenneympäristöä muuttamalla. Myös piha- ja leikkialueiden sekä kaavojen puistoalueiden uudelleen järjestelyllä voisi saada enemmän paikoitustilaa. Keskustassa yleiset pysäköintilaitokset voisivat joissakin tapauksissa toimia asukkaiden paikoituskäytössä esim. vuoropysäköintinä työntekijöiden kanssa. Tiiviissä ja matalassa rakentamisessa moitittiin yleensä liian tiukkoja mitoituksia autopaikkojen määrän suhteen (esim. Toppilansaari, Kaakkuri ja Hiironen). Tiivis ja matala rakentaminen, joissa usein asunnot ovat isoja, vaatii yleensä useamman autopaikan asuntoa kohti, esim. 1,2-2,0 ap/as. Tiiviiseen ja matalaan rakentamiseen soveltuu hyvin ns. oven eteen pysäköinti, jolloin on mahdollisuus toteuttaa enemmän paikkoja kuin kaavassa on vaadittu. Opiskelija-asuntoloissa nykyinen mitoitus on ollut riittävää. Opiskelijat eivät useinkaan tee asunnon hankintapäätöstä autopaikan saannin perusteella, sillä opiskeluaika on suhteellisen lyhyt. Autopaikaksi opiskelijoille riittää varsin hyvin kattamaton lämpöpaikka tai kylmäpaikka. 18

29 Keskustassa ei ole mahdollista aloittaa uusien kohteiden rakentamista kalliiden autopaikkavaatimusten vuoksi. Vanhusten palvelutaloihin välttäisi huomattavasti nykyistä vähäisempi autopaikkatarve esim. Caritaksessa nykyisin 1ap/200 kem2, mikä on aivan liian paljon. Yleisesti kaavoihin toivottiin väljyyttä autopaikkojen suhteen siten, että niitä on mahdollista toteuttaa enemmän kuin on vaatimuksena. Tulevaisuudessa kohtuuhintaiset ja luontevat pysäköintiratkaisut on otettava erääksi kaavoituksen lähtökohdaksi. Kuva 4. Kadunvarren vieraspysäköintimahdollisuuksia tulee lisätä myös sellaisilla alueilla, joissa ei ole välittömässä läheisyydessä liiketilaa. Kuva Intiöstä. 5.4 Erityisasuminen Erityisasumisen autopaikkatarve on erittäin hankalasti määriteltävissä. Yhtä mieltä vastaajat olivat siinä, että se vaatii erilaisen tarvemäärittelyn kuin normaali kerrostaloasuminen. Erityisesti vanhusten palvelutalojen autopaikkatarvevaatimusta voidaan nykyisestä pudottaa merkittävästi. Autopaikkatarpeeseen vaikuttavat mm. hoitopalvelujen taso sekä kulkuyhteydet ja sijainti. Usein nähtiin, että jos hoitopalvelut ovat olemassa, niin asukkaille ei tarvitse autopaikkoja juuri lainkaan. 19

30 Taulukko 18. Vastaajien näkemyksiä erityisasumisen autopaikkatarpeista. Vuokranantajat Rakentajat HOITOKODIT RYHMÄKODIT VANHUSTENTALOT OPISKELIJA-AS. ap/ty ap/ty 1ap/200 kem2 ap/as ap/tontti ap/tontti ap/tontti ap/as - - ap/kem2 ap/as ap/ty + vierasp ap/ty + vierasp ap/ty + vierasp ap/as ap/kem2 ap/kem2 ap/kem2 ap/tontti vain vieraspaikat, jos hoitopalvelut vain vieraspaikat, jos hoitopalvelut vain vieraspaikat, jos hoitopalvelut ap/as 1 ap/200 kem2 1 ap/200 kem2 1 ap/400 kem2 ap/as ap/as-m2 ap/as-m2 ap/as-m2 ap/as-m2 ap/kem2 ap/kem2 ap/kem2 ap/kem2 ap/tontti ap/tontti ap/tontti ap/as-m2 Kuva 5. Keskitetty pysäköinti on toimiva ratkaisu tiiviissä keskustamaisessa asuinympäristössä. Kuva Myllytullista. 6. AUTOPAIKKATARPEEN MÄÄRITTELY Autopaikkatarvelaskennat perustuvat autokannan kasvuennusteisiin, asuntokuntien kokojen kehitysennusteisiin, tutkimuskortteleista kerättyihin ominaisuustietoihin sekä vuokranantajille ja rakentajille tehtyihin kyselyhaastatteluihin. Myös kesäkuussa 2006 järjestetty Teknisen keskuksen toimintayksiköille ja rakennusvalvontavirastolle suunnattu asiantuntijaseminaari antoi arvokasta tietoa pysäköintinormien määrittämiseksi. 20

31 6.1 Autokannan kasvuennuste Henkilöautotiheysennuste perustuu tiehallinnon keskushallinnon julkaisun Liikenne- ja autokantaennuste toteutumatarkasteluun, joka on tehty vuonna Vuoden 2004 lopussa Oulun henkilöautotiheys oli 420 ha/1000 as. Vuoden 2020 henkilöautotiheyden oletetaan olevan likimain samassa suhteessa koko maan ennusteeseen eli 460 ha/1000 as. Asuntokuntaa kohden vuonna 2004 Oulussa oli keskimäärin 0,86 henkilöautoa, jonka ei ennusteta kasvavan vuoteen 2020 mennessä. Kuva 6. Autokannan kehitys Suomessa vuosina ja vuoden 1995 ennusteen mukainen kehitys vuosille (lähde: Liikenne- ja autokantaennuste ; ennusteen toteutumatarkastelu 2005). 6.2 Asuntokuntien määrän ja kokoluokkien kehitys Yleiskaavassa on varauduttu noin uudenasunnon rakentamiseen vuosina Asuntokanta kasvaa asunnosta noin asuntoon eli keskimäärin 1400 asuntoa vuosittain. Asuntotuotantotarvetta lisää asuntokuntien määrän lisäys ja asumisväljyyden kasvu. Asuntokuntien määrä taas kasvaa sekä väestönkasvun seurauksena että asuntokuntien koon pienentyessä mm. yksinäistymiskehityksen seurauksena. Lähivuosikymmenenä suurten ikäluokkien yksinäistymisen 21

32 vaikutus tulee korostumaan rakennemuutoksena. Yhden ja kahden hengen asuntokuntien määrä ja osuus kasvaa edelleen. Asuntokuntien määrän ennustetaan kasvavan nykyisestä noin :sta noin :aan. Asuntokunnan keskikoon ennustetaan pienenevän nykyisestä 2,08 as./asuntokunnasta 1,86 as./asuntokuntaan. Oulun kaupungin väestömäärä on ennustettu olevan vuoden 2020 alussa henkeä. Asuntotuotanto on painottunut viime vuosina kerrostaloasuntojen tuottamiseen, mutta jatkossa painopistettä siirretään omakotitaloihin sekä pienkerrostalo-, rivitalo- ja muihin pientaloasuntoihin. asuntokuntia henkeä 1 henkeä 2 henkeä 3 henkeä 4 henkeä 5 henkeä 6 henkeä yli Kuva 7. Asuntokuntien määrä henkilömäärän mukaan Oulussa (lähde: Oulun kaupungin tilastollinen vuosikirja 2005). 22

33 Kuva 8. Keskimääräisen asuntokuntakoon kehitys ja ennuste Oulussa (lähde: Oulun maankäytön toteuttamisohjelma ja asunto-ohjelma ). 6.3 Autopaikkatarpeen ennuste vuoden 1997 selvityksessä Autopaikkanormi eri etäisyyksille ja erityyppisille asuinalueille määriteltiin vuoden 1997 selvityksessä. Autopaikkanormin määrittely perustui autokannan kasvuennustuksiin, asuntokuntien kokoluokkien kehitysennustuksiin sekä tutkimuskortteleista kerättyihin ominaisuustietoihin. Autopaikkatarpeen kasvun ennustamiseksi oli tutkimuksessa mukana 5 erilaista ennustelaskelmaa autopaikkatarpeesta. Kerrostalot AK, ydinkeskustan lähialueet, alle 1 km: 1 ap / kem2 Autopaikkatarve on suurempi silloin, kun kyseessä ovat omistusasunnot ja pienempi silloin, kun kyseessä ovat pienet vuokraasunnot. 23