Sitowise Oy / Lauri Erävuori. KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys. Kalliojärven asemakaava-alue, Salla

Transkriptio

1 Sitowise Oy / Lauri Erävuori KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys Kalliojärven asemakaava-alue, Salla

2 1/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys Sisällys 1 Johdanto Aineistot ja menetelmät Epävarmuustekijät Alueen yleiskuvaus Metsät Suot Vesistöt Muut ympäristöt Suojelualueet, valtakunnallisesti arvokkaat kohteet ja uhanalaiset lajit Alueen linnusto Muu eläimistö Uhanalaiset ja suojellut luontotyypit Luonnonarvot selvitysalueella Lähteet... 10

3 KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys /11 1 Johdanto Tämä luontoselvitys on tehty asemakaavoitusta varten asemakaavan vaatimalla tarkkuudella. Luontoselvitys kattaa alueen yleiskuvauksen sekä maastoinventointiin perustuvat tulokset kasvillisuuden ja luontotyyppien osalta. Raportissa on esitetty arvio alueen linnusto- ja lepakkopotentiaalista perustuen alueen ympäristörakenteeseen. Pesimälinnustoselvitystä tai kattavaa pohjanlepakon esiintymisselvitystä ei tämän työn yhteydessä tehty. 2 Aineistot ja menetelmät Lähtöaineistoina on käytetty maanmittauslaitoksen kartta-aineistoja, Metsäkeskuksen aineistoja sekä ympäristöhallinnon ylläpitämän uhanalaisrekisterin tietoja. Luontoselvitykseen liittyvät maastoinventoinnit toteutettiin Inventoinnin suoritti FM biologi Lauri Erävuori. Maastoinventoinnissa asemakaava-alue (Kuva 2) kuljettiin kattavasti kokonaisuudessaan läpi lukuun ottamatta avohakkuualuetta. Pohjanlepakon esiintymistä alueella selvitettiin välisenä yönä käyttäen apuna lepakkodetektoria. Selvitys tehtiin klo välisenä aikana. Selvitys keskittyi Rytilammen ja Kalliojärven sekä näiden välisen kannaksen alueelle. Selvitys on laadittu asemakaavoitusta varten. Keskeisenä asiana oli selvittää, esiintyykö selvitysalueella suojeltuja tai uhanalaisia lajeja tai luontotyyppejä. Selvitysajankohdasta johtuen pesimälinnustoa ei ollut mahdollisuutta selvittää. 3 Epävarmuustekijät Kasvillisuuden ja luontotyyppien selvittämiseen ei liity epävarmuustekijöitä; selvitysajankohta oli sopiva kasvillisuuden selvittämiseen. Yksittäisiä kasvilajeja jää havaitsematta, mutta kasvillisuuden ja luontotyyppien kannalta tällä ei ole oleellista merkitystä. Linnuston osalta tässä esitetyt tiedot perustuvat maastohavaintoihin sekä ympäristötyyppien linnustopotentiaaliin. Pesimälinnustoselvitys tulisi tehdä touko-kesäkuussa, mikäli halutaan luotettava kuva pesimälajistosta. Myös lepakkoselvitys on indikatiivinen. Ohjeiden mukaisesti lepakkoselvitys tulisi toistaa 2-3 kertaa kesä-elokuun välisenä aikana. Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus on vuodelta Uusi luokitus julkistetaan joulukuussa Tiedossa on, että luontotyyppien uhanalaisuusluokkiin tulee muutoksia ja uusi julkaisu sisältää myös luontotyyppejä, joita ei vuoden 2008 julkaisussa ole ollut. 4 Alueen yleiskuvaus Selvitysalue sijaitsee Sallan kunnassa kirkonkylän lounaispuolella Kalliojärven ja Rytijärven alueella. Alue on kallioperältään graniittia. Kalliojärven pohjoisrannalla esiintyy jyrkkäseinäisiä kalliopaljastumia ja nämä paljastumat on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kallioalueeksi. Maaperä on lajittunutta hiekkamoreenia ja lajittunutta reunamuodostumaa. Suoalueet koostuvat pintaturpeesta. Rytijärven ja Kalliojärven välinen reunamuodostumakannas on pohjavesialuetta ( V Ruuhenlatvakangas, muu pohjavesialue). Kalliojärven etelärantaa myötäilee retkeilyreitti ja suunnittelualueen eteläpuolella on Kalliojärven päivätupa. Selvitysalue rajautuu lännessä Ruuhenlatvakankaan luonnonsuojelualueeseen (YSA206535). Muutoin suunnittelualueen tuntumassa ei ole suojelukohteita tai suojeluohjelmien kohteita. Alue on topografialtaan vaihteleva. Pohjoisosa alueesta viettää loivasti kohti Kalliojärveä, koillisosa viettää loivasti koilliseen. Eteläosa koostuu järvistä sekä niiden välisestä kivennäismaakannaksesta, joka viettää jyrkähkösti vesistöjen rantaan. Selvitysalue

4 3/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys 4.1 Metsät kuuluu kokonaisuudessaan Ruuhijoen valuma-alueeseen (65.376). Selvitysalueen vedet purkautuvat itään Ruuhijokea (Kalliojärven lasku-uoma) myöten. Selvitysalueen vedenjakaja sijaitsee Kalliojärven ja Marjalammen välisellä harjanteella, joka on vanhaa hakkuualuetta. Vallitsevat kangasmetsätyypit ovat variksenmarja-mustikkatyypin kuivahkot kankaat sekä suopursu-juolukkatyypin ja kerrossammal-mustikkatyypin tuoreet kankaat. Kuivahkot kankaat ovat yleisempiä. Kuivahkot kankaat ovat mäntyvaltaisia, kun taas tuoreilla kankailla pääpuulaji vaihtelee kuvioittain ollen joko mänty tai kuusi. Alueen metsille on luonteenomaista talousmetsien rakenne; puusto on tasarakenteista, monin paikoin istutettua ja maaperässä erottuvat maaperän muokkaustoimet. Talousmetsät vaihtelevat iältään, mutta luontaisten metsien tai niiden kaltaisten metsien monikerroksellisuus ja lahopuusto puuttuvat (Kuva 1). Tuoreiden kankaiden puusto vaihtelee kuvioittain; osa kuvioista on puhtaita männiköitä, kun taas osa on havusekametsää, jossa esiintyy etenkin kosteammissa painanteissa paikoin hieskoivua. Kenttäkerros on täysin varpuvaltainen (mustikka, puolukka, paikoin suopursu ja juolukka), ruohovartisista tavataan yksittäin metsätähteä, kultapiiskua ja metsälauhaa. Kuivahkot kankaat ovat niin ikään varpujen (puolukka, kanerva, variksenmarja, mustikka) vallitsemia, joiden ohella esiintyy laikkuina poronjäkäliä. Kuva 1. Alueen metsät ovat talousmetsiä. Laajin metsäalue on vanhaa hakkuuta. Vallitsevat metsätyypit ovat tuore kangas ja kuivahko kangas. Metsät ovat nuoria ja tasarakenteisia. Yli 80-vuotiaita metsiä esiintyy pieninä kuvioina.

5 KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys / Suot Kuva 2. Metsätyypit ja puuston ikä metsäkuvioissa. Suoalueiden puuston ikää ei ole esitetty kartassa. Alueella on kaksi laajaa ja pääosin luonnontilaista suokokonaisuutta sekä lisäksi pieniä painanteiden rämeitä ja rantojen luhtanevoja (Kuva 3). Alueen koillisosa käsittää yhtenäisen Marjalampea ympäröivän suokokonaisuuden, joka käsittää reunarämeitä, rämeitä, saranevoja, metsäsaarekkeita sekä selvitysalueen kulmassa sijaitsevan marjalammen (Kuva 4). Nevaosille on luonteenomaista mosaiikkimaisuus sekä trofiatason vaihtelut. Nevaosat käsittävät ruohoista suursaranevaa, rimpinevaa ja ruoppanevaa (mesotrofinen varsinainen suursaraneva MeVN, mesotrofinen rahkasammalrimpineva MeRs- RiN, oligotrofinen lyhytkorsineva OlLkN). Ravinteisuudeltaan ruohoiset suursaraosat ovat keskiravinteisia, mikä ilmenee siniheinän, järvikorteen ja mähkän esiintymisenä. Rimmet ovat vähälajisia raatteen esiintyessä yleisesti. Warnstorfia-suvun aitosammalia esiintyy rehevimmillä osilla, muutoin rahkasammalet vallitsevat pohjakerroksessa. Suoalueen luoteisosa on tupasvillarämettä (TR) ja keskisiltä osilta sararämeyhdistymää. Selvitysalueella suoalue on luonnontilainen. Suoalueen itäreunassa on suhteellisen uusia kuivatusojia, jotka rajaavat suoalueen kivennäismaasta kauttaaltaan. Selvitysalueen keskiosan laaja suoalue viettää loivasti kohti Kalliojärveä (Kuva 5). Yläosat ovat tupasvilla- ja pallosararämettä (TR, PsR), osittain sararämeyhdistymää vähäpuustoisilla osilla. Itäosan suoalueelle on kehittynyt selkeä jänteisyys ja suo on laajalti rimpipintaista mesotrofista rahkasammalrimpinevaa (MeRsRiN). Luonteenomaisia ovat laajat rimmet. Suoalueen eteläosa on mesotrofista suursaranevaa (MeVN) sekä reunojen isovarpu- ja tupasvillarämeitä, sararämeitä (VIR, TR, SR) sekä mineraalimaan reunassa pienialainen metsäkortekorpi (MkK). Suoalueella on pienialainen mesotrofinen lähteikkö ja sitä ympäröivä lähdekorpi sekä alempana järveen laskeva purojuotti (Kuva 6). Lähteikön lajistoon kuuluvat suohorsma, vaivaiskoivu, kultapiisku, suokorte, pallosara, pohjanpaju, siniheinä ja varvut. Lähteikkösammalista lähteikössä kasvavat muun muassa kalvaskuirisammal, hetesirppisammal ja heterahkasammal. Pohjoisosa suoalueesta on oligotrofista sararämettä (OlSR) ja keskisiltä, märimmiltä osilta oligotrofista ruopparimpinevaa (OlRuRiN) sekä oligotrofista saranevaa (OlSN).

6 5/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys Kuva 3. Selvitysalueen suotyypit. Kuva 4. Marjalammen laaja suoalue käsittää sara- ja rimpinevaa sekä sararämeitä ja reunarämeitä. Suoalueella on muutamia metsäsaarekkeita.

7 KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys /11 Pyöriälampea ympäröivät isovarpurämeet (VIR) ja oligotrofiset sararämeet (OlSR), ranta-alueita ilmentää suursaraisuus ja luhtaisuus (pullosara, jouhisara, kurjenjalka, raate). Rytilammen länsipäässä on laajalti ruoko- ja kaislaluhtaa (RuKsLu), jossa ehdoton valtalaji on järviruoko. Pohjakerros on heikosti kehittynyt. Luhtaa reunustavat isovarpurämeet. itäosa suoalueesta on isovarpurämevaltaista. Suoalueen keskellä on kaksi pientä suolampea. Järvien välisellä kannaksella on muutamia suppamaisia painanteita, jotka ovat soistuneita. Lisäksi rannat ovat osittain soisia. Rantasuot ovat tyypiltään luhtanevaa (LuN) tai oligotrofista lyhytkorsinevaa (OlLkN). Kuva 5. Selvitysalueen laaja keskiosan suoalue viettää etelään. Vallitsevia suotyyppejä ovat sara- ja rimpinevat, laiteilla rämeet. 4.3 Vesistöt Kuva 6. Lähteikön ympäristössä on korpilajistoa. Kalliojärveen laskee pieni reheväreunainen purojuotti, jonka reunoilla kasvaa mm. suohorsmaa ja kurjenpolvea. Alueen järvet (Rytijärvi, Kalliojärvi ja Kalliojärven perukka eli Pyöriälampi) kuulunevat pääasiassa mataliin humusjärviin (LC) (veden värilukua ja vesisyvyyttä ei ole käytettävissä). Kalliojärvi on kalliomurrokseen syntynyt järvi ja maisemallisesti omalaatuinen (Kuva 7). Järvestä on havaittu kiehkuraärviää, joka on alueellisesti uhanalainen. Selvitysalueen koilliskulmassa sijaitseva Marjalampi kuuluu luontotyyppiin suolammet (LC), kuten myös Rytilammen

8 7/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys länsipuoleiset kaksi pientä suolampea. Selvitysalueella ei ole varsinaisia virtavesiä. Kalliojärvi laskee itään Ruuhijokea myöten. Suoalueilla on useita pieniä suopuroja. Kuva 7. Suolammet ja soiden rimmet ovat luonteenomaisia. Kalliojärven lasku-uoma sijaitsee järven itäpäässä. Kalliojärvi on itäosastaan kapea murrosjärvi, jossa on jyrkät kallioseinämät pohjoisrannalla. 4.4 Muut ympäristöt Kalliojärven pohjoiset kalliojyrkänteet ovat valtakunnallisesti arvokas kallioalue (KAO Kalliojärven kalliot, Salla). Kallioalueen arvoluokka on 4 neliasteikkoisessa luokituksessa, jossa luokka 1 on arvokkain. Kallioalueella on melko monipuolinen ja edustava kasvillisuus, joskin lajisto on karulle kallioalustalle ominaista. Kallioalue käsittää kalliojyrkänteet ja niiden alustan lohkareikot (Kuva 8). Lohkareet ovat teräväsärmäisiä graniittilohkareita. Seinämät ovat 5-9 metriä korkeita pystyseinämiä, joissa esiintyy kasvillisuusvaltaisia hyllyjä. Osa kallioseinämistä on ylikaltevia. Kasvillisuus keskittyy pääasiassa hyllyille ja jyrkänteen alustaan. Jyrkänteiden yläosa on kuivahkoa ja tuoretta kangasta, jossa puusto on säilytetty hakkuiden yhteydessä kapeana vyöhykkeenä.

9 KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys /11 Kuva 8. Kalliojärven kalliot ovat osittain ylikaltevaa seinää, alustassa on laaja louhikko. Kallioperältään jyrkänteet ovat graniittia. 4.5 Suojelualueet, valtakunnallisesti arvokkaat kohteet ja uhanalaiset lajit Selvitysalue rajautuu Ruuhenlatvakankaan yksityismaiden luonnonsuojelualueeseen (YSA206535, Kuva 9). Selvitysalueen luonnonsuojelualueeseen rajautuva suoalue on jatkumoa suojelualueen luontotyyppeihin ja siten selvitysalueen suoalueella on oma arvonsa. Kalliojärven kalliot ovat valtakunnallisesti arvokas kallioalue. Kalliojärven kallioilla kasvaa pahtanurmikkaa, joka on alueellisesti uhanalainen laji. Kuva 9. Selvitysalueella ja sen lähiympäristössä sijaitsevat luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmakohteet, arvokkaat geologiset kohteet ja pohjavesialueet.

10 9/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys 5 Alueen linnusto Maastoinventoinnit toteutettiin elokuussa, joten alueen pesimälinnustoa ei tämän työn yhteydessä selvitetty ajankohdan sopimattomuudesta johtuen. Metsähallitukselta tilattiin tiedot tiedoiltaan suojattujen, suojeltujen petolintujen tiedoista. Suunnittelualueella ei ole viranomaislähteiden mukaan kyseisten lajien pesiä. Metsäalueilla ei ole erityistä potentiaalia huomionarvoiselle metsälinnustolle, koska metsät ovat pääasiassa talousmetsää tai hakkuuta. Toisin sanoen alueen metsälinnusto vastaa ympäröiviä, samankaltaisia alueita. Kuusikoiden lajistoa esiintyy todennäköisimmin Kalliojärven ja Rytijärven välisellä kannaksella, joskin kannaksestakin osa on hakattu. Metsäalueilta havaittiin selvityksen yhteydessä lapintiainen, talitiainen, käpytikka, punatulkku, metso ja pyy. Lisäksi selvitysalueen länsipuolella havaittiin liitelevä piekana. Suoympäristöt ja lammet tarjoavat hyvälaatuisia ympäristöjä kahlaajille ja vesilinnuille. Alueen linnustolliset arvot keskittyvätkin ympäristötarkastelun pohjalta erityisesti suoalueille. Marjalampi ja sitä ympäröivä suoalue on elinympäristöllisesti huomionarvoisin. Marjalammella tavattiin laulujoutsenpari selvityksen yhteydessä. Tarkemman kuvan saamiseksi tulisi toteuttaa pesimälinnustoselvitys touko-kesäkuussa. 6 Muu eläimistö Uhanalaisista tai suojelluista lajeista alueella voi esiintyä pohjanlepakkoa tai viitasammakkoa. Viitasammakko on sidoksissa avovesiin, mutta se kelpuuttaa yhtä lailla pienet lammet, järvien lahdelmat kuin suolampareet tai ojatkin kutuympäristöiksi. Selvitysalueella potentiaalisia ympäristöjä ovat ruoppaiset suoalueet, suolammet sekä Rytijärven soiset rannat ja Rytijärven ja Kalliojärven välisellä kannaksella oleva pieni lahdelma. Lepakoista Sallan korkeudella esiintyy yksistään pohjanlepakkoa. Lepakoille soveltuvia päiväpiiloja tai pesäpaikkoja on selvitysalueella Kalliojärven kalliojyrkänteellä ja sen alustassa. Pohjanlepakko suosii saalistusympäristöinä avoimen ja sulkeutuneen ympäristön reunoja, tiheissä metsissä lajia ei juurikaan tavata. Pohjanlepakko on yleinen ja sitä tavataan saalistamassa usein mm. rantakiinteistöjen luona, maanteiden sekä katujen varsilla. Päiväpiiloina pohjanlepakko suosii rakennuksia. Lajin esiintyminen selvitysalueella on mahdollista. Laji ei ole erityisen herkkä ympäristön muutoksille, mikäli ympäristössä säilyy pesimä- ja päiväpiilot. Pohjanlepakon esiintymistä selvitettiin yhtenä yönä käyttäen lepakkodetektoria. Havainnoinnissa keskityttiin järvien ympäristöön. Pohjanlepakosta ei tehty havaintoja. Selvitys käsitti kuitenkin vain yhden kerran havainnoinnin, joten lajin esiintymistä alueella ei voida aukottomasti poissulkea. 7 Uhanalaiset ja suojellut luontotyypit Selvitysalueella ei esiinny suojeltuja luontotyyppejä (vesilaki/luonnonsuojelulaki). Alueen metsät eivät täytä uhanalaisten kangasmetsien kriteerejä pääasiassa siksi, että iältään vanhoissa metsäkuvioissa ei esiinny lahopuuta kuin yksittäin. Nuoremmat metsät ovat rakenteellisesti metsätalousmetsiä. Selvitysalueen suot muodostavat ehyitä kokonaisuuksia. Suot edustavat ala- tai keskiravinteisia nevoja, nevarämeitä sekä rämeitä. Kyseiset suotyypit eivät ole uhanalaisia valtakunnallisesti tai Pohjois-Suomessa alueellisesti. Kalliojärveen pohjoisesta rajautuvalla suoalueella on pieni lähteikköalue, joka on tyypiltään lähinnä lähdekorpea. Lähdekorvet ovat valtakunnallisesti vaarantunut luontotyyppi (Pohjois- Suomessa silmälläpidettävä). Lähteiköt ovat uhanalaisuudeltaan vaarantuneita.

11 KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys /11 Kalliojärven rantakalliojyrkänteet kuuluvat luontotyyppiluokkiin valoisat kalliojyrkänteet, ylikaltevat seinämät sekä jyrkänteiden aluslohkareikot. Muutama jyrkänteen halkeama lienee luokiteltavissa luontotyyppiin luolat ja halkeamat. Itse Kalliojärvi on rotkomuodostuma, joskaan sitä ei luokitella luontotyyppiin rotkot ja kurut. Edellä mainituista luontotyypeistä ylikaltevat seinät ovat silmälläpidettävä luontotyyppi, muut luontotyypit ovat elinvoimaisia (LC). 8 Luonnonarvot selvitysalueella Alue on luonnonympäristöltään kaksijakoinen; metsät ovat voimakkaasti käsiteltyjä lähes kauttaaltaan, kun taas suot ja vesistöt ovat luonnontilaisia. Alueella on maisemallisia arvoja, mutta tämä selvitys ei käsitä maisemallista tarkastelua. Selvitysalueen luonnonarvot keskittyvät yhtenäisiin suoalueisiin sekä Kalliojärven kallioalueeseen (Kuva 10). Alueen suunnittelussa tulisi pyrkiä säilyttämään suoalueiden ekologinen kokonaisuus huomioiden myös soiden yhteys mineraalimaihin. Erityisenä arvokohteena alueella on Kalliojärven kalliot, jotka tulisi säilytettäväksi luonnontilaisina. Metsäalueilla ei ole erityisiä biologisia arvoja. Selvitysalueen länsiosassa suot ovat jatkumoa selvitysalueen ulkopuolella sijaitsevan luonnonsuojelualueen soille. Soiden luonnontilaisena säilyttäminen eheänä kokonaisuutena on suositeltavaa. Paikallisesti arvokkaat kokonaisuudet on rajattu alla olevaan karttaan. 9 Lähteet Kuva 10. Luonnon monimuotoisuuden kannalta paikallisesti arvokkaat kokonaisuudet. Lapin Ely-keskus 2018: Ote uhanalaisten lajien rekisteristä Husa, J. ja Teeriaho, J. 2015: Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaat kallioalueet Lapissa. Suomen ympäristö 6/2015. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus.

12 11/ KAU44310 Kalliojärven luontoselvitys Raunio, A., Schulman, A. ja Kontula, T. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/2008. Suomen ympäristökeskus.