Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusmenettelystä ilmastopäästöjen

Transkriptio

1 Paavilainen Emilia Esiselvitys kuntien ja valtion kumppanuusmenettelystä ilmastopäästöjen vähentämiseksi Loppuraportti vähentämiseksi 1

2 Sisältö 1 Johdanto 3 2 Esiselvityksen tavoitteet 4 3 Esiselvityksen toteutus 5 4 Kuntien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimenpiteet ja kustannukset 6 5 Kuntien vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat toimet ilmastopäästöjen vähentämiseksi 8 6 Pohjoismainen yhteistyö Selvitys pohjoismaisista kumppanuusmalleista Pohjoismaiset työpajat Selvitys olemassa olevista rahoitusmahdollisuuksista kuntien ilmastotyössä 13 8 Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus- malli Ilmastokumppanuuden tavoitteet Pilottijärjestelmän kuvaus Pilotin rajaukset Päästövähennysten laskentamenetelmät Hankkeiden valintakriteeristö Hyvityksen suuruus Pilotin hallinnointi ja kustannukset Menettelyn riskit ja haasteet Jatkokehittäminen

3 1 Johdanto Ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen varautumisessa kunnilla on tärkeä vastuu, sillä paikallisesti tehtävät ratkaisut vaikuttavat merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin. Ilmastonmuutos tulisi huomioida kokonaisvaltaisesti kaikilla kunnan toimialoilla, näin kunta voi menestyä ja säilyttää toimintakykynsä myös tulevaisuudessa. Monesti ilmastotavoitteisiin pyrittäessä saavutetaan myös muita kunnan elinvoimaisuuteen ja asukkaiden hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavia tavoitteita. Vaikka monet toimenpiteet ovat pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti kannattavia, asettaa ilmastonmuutokseen reagoiminen kunnat taloudellisen haasteen eteen. Kunnilta edellytetään investointeja ja toimintatapojen muutoksia. Haasteita vähäisimpiä ei ole investointien rahoitus. Kuntaliitossa vuonna 2012 toteutettu esiselvitys Kuntien ja valtion ilmastokumppanuudesta ilmastopäästöjen vähentämiseksi kartoitti kuntien päästövähennystoimenpiteitä sekä päästövähennyskustannuksia. Esiselvityksen johtopäätöksenä ehdotetaan mallia, jossa valtio tukisi paikallisia päästöjä vähentäviä toimenpiteitä taloudellisesti ostaen kunnilta toimenpiteiden toteutuksesta syntyneet päästövähennykset. Menettelyllä tuettaisiin kansallisia ilmastotavoitteita sekä kuntien ilmastotyötä ja saavutettaisiin samanaikaisesti monia muita merkittäviä hyötyjä. Tämä loppuraportti kuvaa esiselvitykselle asetetut tavoitteet ja hankkeessa aikaansaadut tuotokset. Esiselvitys toteutettiin yhdessä 14 kunnan tai kuntaryhmän kanssa. Kuntien lisäksi rahoittajina toimivat Kuntaliitto, ympäristöministeriö sekä liikenne- ja viestintäministeriö. Esiselvityksen ohjauksesta vastasi hankekuntien ja rahoittajien edustajien muodostama ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimi Kuntaliiton ympäristöpäällikkö Maija Hakanen. Kiitokset Paimiolle, Helsingille, Vantaalle, Espoolle, Tampereelle, Turulle, Jyväskylälle, Lahdelle, Kuopiolle, Salolle, Hyvinkäälle, Tuusulalle, Seinäjoenseudun ilmastostrategiahankkeelle, Keski- Uudenmaan ympäristökeskukselle, ympäristöministeriölle, liikenne- ja viestintäministeriölle sekä työ- ja elinkeinoministeriölle tuesta ja osallistumisesta esiselvitykseen. vähentämiseksi 3

4 2 Esiselvityksen tavoitteet Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus -esiselvityksen tarkoituksena oli parantaa kuntien mahdollisuuksia toteuttaa ilmastostrategioitaan ja -ohjelmiaan ja vähentää kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Samanaikaisesti tavoitteena oli parantaa edellytyksiä toteuttaa Eurooppa strategiaa sekä kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa. Esiselvitys käynnistyi 11/2011 ja loppui Esiselvitykselle asetettiin hankesuunnitelmassa seuraavat tavoitteet ja tehtävät: 1. Koota yhteen aikaisemmin laadittuja selvityksiä kunnan toimien päästövähennyspotentiaaleista; 2. selvittää kunnan päästökaupan ulkopuolisten ilmastopäästöjen vähentämistoimien kustannuksia; 3. tunnistaa vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat kunnan toimet ilmastopäästöjen vähentämiseksi; 4. selvittää ja arvioida kuntien päästövähennystoimenpiteiden rahoituksen erilaisia vaihtoehtoja sekä 5. tehdä esitys kuntien ja valtion välisestä kumppanuusmenettelystä ilmastopäästöjen vähentämiseksi. Lisäksi esiselvityksellä on yleisempiä, pitkän aikavälin tavoitteita, kuten tukea kuntien ja valtion toimien samansuuntaisuutta ilmastopolitiikassa, löytää suunta valtion ja kuntien yhteistyölle ilmastonmuutosta koskevissa kysymyksissä sekä luoda tietopohjaa, jonka nojalla eri toimijoiden kuntien ilmastotyön tukemiseen tarkoitettuja hankkeita pystytään suuntaamaan kuntien kannalta käyttökelpoiseen muotoon. Tärkeä tavoite on myös vahvistaa kuntien tietoisuutta tarjolla olevista tuki- ja rahoitusmahdollisuuksista ilmastonmuutoksen hillintään ja kannustaa kuntia hyödyntämään näitä mahdollisuuksia entistä monipuolisemmin. Keskeistä tällöin on, että tuki- ja rahoitusmahdollisuuksien kriteerit ovat selvät ja kustannuksiltaan tehokkaimmista päästövähennystoimista on saatavilla puolueetonta tietoa. Tässä esiselvityksen loppuraportissa kerrotaan esiselvityksen tärkeimmät tuotokset. Esiselvityksen tavoitteita 1 ja 2 käsitellään päästövähennystoimenpiteistä, potentiaaleista ja kustannuksista kertovassa luvussa 4, kuntien vaikuttavimmista ja kustannustehokkaimmista päästövähennystavoitteista (tavoite 3) kerrotaan kappaleessa 5. Luku 6 käsittelee esiselvityksen aihepiiriin kuuluvia hyvitysmalleja muissa pohjoismaissa ja pohjoismaista yhteistyötä esiselvityksen aikana. Päästövähennystoimenpiteiden rahoitusvaihtoehdoista (tavoite 4) tehdystä koosteesta kerrotaan kappaleessa 7 ja kappaleessa 8 esitellään esitys kuntien ja valtion välisestä kumppanuusmenettelystä ilmastopäästöjen vähentämiseksi (tavoite 5). 4

5 3 Esiselvityksen toteutus Kuntaliiton kehittämishanke Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen vähentämiseksi -esiselvitys toteutettiin vuonna Esiselvityksen projektiasiantuntijana toimii Emilia Paavilainen Kuntaliitosta. Esiselvityksessä olivat mukana myös Kuntaliiton yhdyskunta, tekniikka ja ympäristö -yksiköstä ympäristöpäällikkö Maija Hakanen, yliarkkitehti Ritva Laine, liikenneinsinööri Silja Siltala, energiainsinööri Kalevi Luoma ja asiantuntija Lotta Mattsson sekä kuntatalousyksiköstä erityisasiantuntija Jari Vaine. Kuntaliitto rahoitti 40 % esiselvityksen kustannuksista. Esiselvityksessä oli hankekuntina mukana 12 kuntaa ja kaksi seutukuntaa. Hankekuntina esiselvitykseen osallistuvat Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Jyväskylä, Lahti, Kuopio, Salo, Hyvinkää, Tuusula, Paimio sekä Seinäjoen seudun ilmastostrategiahanke ja Keski-Uudenmaan ympäristökeskus. Kunnat rahoittivat 20 % esiselvityksen kustannuksista ja kuntien edustajat osallistuivat esiselvityksen ohjausryhmään. Ympäristöministeriö rahoitti esiselvitystä 30 % osuudella ja liikenne- ja viestintäministeriö 10 % osuudella. YM:n, LVM:n ja TEM:n edustajat osallistuivat esiselvityksen ohjausryhmään. Esiselvityksen ohjausryhmä kokoontui vuoden aikana kolme kertaa. Ohjausryhmätyöskentelyyn osallistuivat seuraavat henkilöt: Päivi Kippo-Edlund, Helsinki Sari Soini, Espoo Tina Kristiansson, Vantaa Leena Maidell, Vantaa Pauli Välimäki, Tampere Minna Tjäderhane-Ojala, Tampere Risto Veivo, Turku Stella Aaltonen, Turku Miika Meretoja, Turku Päivi Pietarinen, Jyväskylä Saara Vauramo, Lahti Erkki Pärjälä, Kuopio Lea Pöyhönen, Kuopio Tapio Kettunen, Kuopio Mikko Savastola, Kuopio Hillevi Lehto, Salo Markku Nieminen, Hyvinkää Suutari-Jääskö Maria, Tuusula Sinikka Koponen-Laiho, Paimio Mika Yli-Petäys, Seinäjoen seutu Niina Huovari, Seinäjoen seutu Tapio Reijonen, Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Harri Laurikka, YM Pirkko Heikinheimo, YM Saara Jääskeläinen, LVM Sami Rinne, TEM Maija Hakanen, Kuntaliitto Kalevi Luoma, Kuntaliitto Lotta Mattsson, Kuntaliitto Ritva Laine, Kuntaliitto Silja Siltala, Kuntaliitto Jari Vaine, Kuntaliitto vähentämiseksi 5

6 4 Kuntien kasvihuonekaasupäästöjen vähennystoimenpiteet ja kustannukset Esiselvityksen ensimmäisen osahankkeen tavoitteena oli kartoittaa kuntien päästövähennystoimenpiteiden päästövähennyspotentiaaleja ja toteutuskustannuksia. Osahankkeen toteutti Emilia Paavilainen Tampereen kaupungin Kestävä yhdyskunta yksikössä tammi-huhtikuussa Tiedonhaussa keskityttiin päästövähennystoimenpiteiden kartoittamiseen erityisesti eipäästökauppasektorilla, mutta energiankulutusta vähentävät toimenpiteet kuitenkin sisällytettiin kartoitukseen, koska niiden merkitys nähtiin suurena kuntien kokonaispäästöjen vähentämisen näkökulmasta. Kerätyt tiedot koottiin olemassa olevan kirjallisuuden, aiheesta laadittujen erillisselvitysten sekä kuntakohtaisten tiedonantojen pohjalta. Osahankkeen tarkoituksena ei ole ollut tuottaa uutta tietoa, vaan koota yhteen olemassa olevia tuloksia kuntien toimenpiteistä, joille on määritelty sekä päästövähenemä että kustannukset. Toimenpiteisiin kohdistuvien tarkempien vaikuttavuus- ja taloustarkasteluiden laadinta sekä toimenpiteiden toteutettavuuden arviointi rajattiin kartoituksen ulkopuolelle. Osahanke kokosi yhteen yli 200 esimerkkiä siitä, millaisia kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä toimenpiteitä kunnat ovat suunnitelleet tai toteuttaneet, minkä suuruisia päästövähennyksiä kullakin toimenpiteellä voidaan saavuttaa ja minkälaisin kustannuksin päästövähennykset voivat olla saavutettavissa. Keskeisimpiä toimenpidesektoreita olivat maankäyttö ja yhdyskuntarakenne, liikenne, rakennusten energiankulutus, jätehuolto sekä koulutus, neuvonta ja ohjaus. Selvityksessä kootut päästövähennystoimenpiteet osoittautuivat keskenään monin tavoin hyvin erilaisiksi. Osa toimenpiteistä vähentää päästöjä suoraan teknisillä ratkaisuilla, osa pienentää päästöjen kasvua ja osa vain tukee päästöjä vähentävien toimenpiteiden toteuttamista. Kaikissa tapauksissa ei siis ole täysin selvää, voidaanko päästövähennys saavuttaa juuri kyseisellä toimenpiteellä ja esitettyjen kustannuksen johdosta. On myös tärkeää huomioida, että toimenpiteet eroavat toisistaan aika-mittakaavassa. Lisäksi päästövähenemä kullekin toimenpiteelle on riippuvainen siitä, millaiset ovat olleet toimenpiteelle asetetut taustaolettamukset tai mahdolliset mittaustulokset ja millaisia päästökertoimia laskennassa on käytetty. Myös kustannuksista saatavilla oleva tieto vaihteli merkittävästi. Aineiston valossa eri toimenpiteiden tuomien päästövähennysten vertailu on ongelmallista, koska tulokset ovat herkkiä lähtöolettamuksille ja voimakkaasti mittakaava-sidonnaisia. Jokainen laskelma ja päästövähennysarvio kustannustietoineen sisältää paljon taustaolettamuksia ja muuttujia. Kartoituksen perusteella näyttää siltä, että kaikki löydetyt toimenpiteet eivät ole vertailukelpoisia. Siksi päätelmiä vaikuttavimmista ja kustannustehokkaimmista kuntien päästövähennyskeinoista on selvityksen perusteella tehtävä varovaisesti. Alkuperäisen aineiston puutteista huolimatta kerätyt esimerkit kuntien päästövähennystoimenpiteistä ja niiden kustannuksista luovat hyvän ja kattavan katsauksen kuntien päästövähennyskeinoihin ja -kustannuksiin. Voidaan sanoa, että löydetyt toimenpiteet ovat joko kunnan sisäisten asiantuntijoiden tai konsulttien näkemyksille tai tieteellisille tutkimustuloksille perustuvia arvioita tai laskelmia siitä, mitkä ovat erilaisten toimenpiteiden taloudelliset ja ilmastolliset 6

7 vaikutukset. Kartoituksen perusteella voidaan todeta, että olemassa oleva tieto kuntien päästövähennystoimenpiteistä ja kustannuksista ei ole riittävää ja dokumentointia toteutettujen ja suunniteltujen toimenpiteiden osalta tulisi lisätä ja sen tulisi olla entistä tarkempaa ja kattavampaa. Osahankkeen raportti, jossa esitetään osahankkeessa löydetyt päästövähennystoimenpiteet ja arvioidaan koottua tietoa, löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: Esiselvityksessä tuotetusta ensimmäisestä osahankkeesta Kuntien päästövähennystoimenpiteet ja kustannukset julkaistiin artikkeli Päästöjen vähentäminen onnistuu pienelläkin budjetilla Kuntatekniikka -lehden numerossa 5/2012. vähentämiseksi 7

8 5 Kuntien vaikuttavimmat ja kustannustehokkaimmat toimet ilmastopäästöjen vähentämiseksi Yhtenä esiselvitykselle asetetuista tavoitteista oli selvittää, mitkä päästövähennystoimenpiteet ovat kuntien näkökulmasta kaikkein vaikuttavimpia ja kustannustehokkaimpia toteuttaa. Koska ensimmäisessä osahankkeessa löydetyt päästövähennystoimenpiteet ja kustannukset osoittautuivat vertailtavuudeltaan varsin haasteellisiksi, tuli päästövähennystoimenpiteiden analysoinnin tueksi saada lisää perusteita. Esiselvityshankkeessa järjestettiinkin työpaja Kuntien parhaat päästövähennyskeinot. Työpajaan kutsuttiin asiantuntijoita hankkeeseen osallistuvista kunnista viideltä eri sektorilta; liikenne ja logistiikka, maankäyttö ja yhdyskuntarakenne, jäte- ja vesihuolto, rakennusten energiankulutus sekä koulutus ja neuvonta. Työpajaan osallistui kaiken kaikkiaan yli 40 henkilöä. Mukana oli muun muassa kaavoittajia, arkkitehtejä, LVI-asiantuntijoita, liikennesuunnittelijoita ja ympäristökasvattajia. Ryhmätyöskentelyä varten osallistujat jaettiin oman asiantuntijaalansa perusteella sektorikohtaisiin pienryhmiin, joissa käsiteltiin ja arvioitiin kyseisen sektorin päästövähennystoimenpiteitä. Työpajan tavoitteena oli tuottaa tietoa kuntien ilmastotyön sekä Ilmastokumppanuus-esiselvityksen tueksi. Työpajassa toteutettujen ryhmätöiden avulla pyrittiin tunnistamaan päästövähennyspotentiaaliltaan tehokkaat toimenpiteet sekä jakamaan ne toteutuskustannusten perusteella edullisiin ja kalliisiin toimenpiteisiin. Tuloksena jokaiselta toimenpidesektorilta tunnistettiin toimenpiteitä, jotka ovat kohtalaisen edullisia toteuttaa, mutta jotka tuottavat merkittäviä päästövähennyksiä. Näitä toimenpiteitä voidaan, paikalliset erityispiirteen huomioon ottaen, suositella toteutettavaksi kaikissa kunnissa. Lisäksi kategorisoinnin perusteella löydettiin toimenpiteitä, jotka tuottaisivat merkittäviä päästövähenemiä, mutta ovat toteutuskustannuksiltaan niin merkittäviä, että niiden toteuttaminen ei ole kaikkialla taloudellisesti mahdollista. Tämän kategorian sisältämät toimenpiteet ovat tärkeitä, sillä niiden toteuttamisessa voitaisiin hyödyntää esiselvityksessä ehdotettavaa tuki- ja rahoitusmenettelyä sekä muita rahoitusmahdollisuuksia. Yhtenä työpajalle asetetuista tavoitteista oli arvioida eri toimenpiteiden toteutuksen positiivisia ja negatiivisia sivuvaikutuksia. Sivuvaikutuksia arvioitiin analysoimalla toimenpiteiden toteutuksen vaikutusta noin 20. indikaattorilla. Indikaattoreita olivat muun muassa syntyvien jätteiden määrä, melun määrä, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, innovatiivisuus- ja työllisyyspotentiaali sekä esimerkiksi kunnan vuotuiset menot. Tulosten avulla saatiin arvokasta tietoa eri toimenpiteiden toteutuksen vaikutuksista laajemmin kuntaan ja yhteiskuntaan. Erilaisten sivuvaikutusten tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden ilmenemiseen osataan joko varautua tai niiden vaikutusta voidaan pyrkiä tehostamaan. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että monilla toimenpiteillä voi ilmetä useita positiivisia sivuvaikutuksia, kun taas negatiiviset vaikutukset näyttäytyivät varsin vähäisinä tai olemattomina. 8

9 Työpajan tuloksia tulisi pitää asiantuntijoiden arvioina erilaisten toimenpiteiden potentiaalista, niin taloudellisessa mielessä, kuin päästövähenemien ja sivuvaikutustenkin kannalta. Näiden arviointien pohjalta kunnissa voidaan tehdä tarkempia paikallisia analyysejä eri toimenpiteiden toteutusmahdollisuuksista ja potentiaaleista. Keskustelua eri toimenpiteiden vaikutuksista ja merkityksestä on hyvä käydä myös jatkossa erityisesti paikallisella tasolla, jotta kukin kunta voi tunnistaa ne toimenpiteet, joita kunta voi ja joita sen kannattaa toteuttaa. Työpajassa käytetyt työskentelymenetelmät toimivat yhtälailla paikallisten toimenpiteiden arviointien pohjana. Työpajan avulla tuotettiin uutta tietopohjaa sekä esiselvityksen että kuntien ilmastotyön tueksi. Työpajan tuloksia tullaan hyödyntämään jatkossa Kuntaliiton ilmastotyössä. Työpajaan osallistuneilta pyydettiin työpajan jälkeen palautetta työpajan onnistumisesta ja arviot on tiivistetty alla olevaan kaavioon. Työpajan loppuraportti, jossa esitetään työpajan tulokset, on luettavissa Ilmastokumppanuusesiselvityksen Internet-sivuilta osoitteesta: Kuntatalolla pidetystä esiselvityksen työpajan Kuntien parhaat päästövähennystoimenpiteet tuloksista julkaistiin uutinen Kunnat.net-sivustolla Uutinen on luettavissa osoitteessa: paastot-vahentaminen.aspx Energiansäästöä ja ilmastokumppanuus-esiselvityksen työpajaa käsittelevä blogi-kirjoitus julkaistiin ERA17 Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika blogissa. Julkaisu löytyy osoitteesta: Kuntien parhaista päästövähennystoimenpiteistä viestittiin YTY-uutisissa 8/2012. YTY-uutiset on Kuntaliiton yhdyskunta-, tekniikka- ja ympäristöasioiden sähköinen uutiskirje, jolla on yli 2000 suomenkielistä tilaajaa. vähentämiseksi 9

10 6 Pohjoismainen yhteistyö 6.1 Selvitys pohjoismaisista kumppanuusmalleista Osana kuntien ja valtion ilmastokumppanuus -esiselvitystä kerättiin tietoa ja kokemuksia Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa suunnitelluista ja toteutetuista kansallisista hyvitysjärjestelmämalleista. Hyvitysjärjestelmissä päästövähennyksen toteuttajalle myönnetään rahallinen korvaus syntyneestä ja todennetusta päästövähennyksestä. Pohjoismaisissa hyvitysjärjestelmissä on kyse kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten rahoitusjärjestelmistä tai markkinoista, jotka on luotu pääasiassa auttamaan valtiota saavuttamaan kansalliset päästövähennystavoitteensa päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla. Vaikka pohjoismaiset hyvitysjärjestelmämallit eroavat toisistaan, voidaan yhdistävinä piirteinä tunnistaa muun muassa kuntien tärkeä rooli päästöjen vähentämisessä sekä valtion kanssa laaditut sopimukset päästövähennysten ostosta. Ruotsin KLIMP-järjestelmä on valtion investointiohjelma, joka on keskittynyt liikenne-, energia- ja jätesektoreihin ja ollut käytössä vuosina Mallin tavoitteena on ollut motivoida kuntia, yrityksiä ja muita toimijoita tekemään pitkän aikavälin investointeja, jotka vähentävät kielteisiä ympäristövaikutuksia ja kannustavat paikalliseen osallistumiseen ja aloitteeseen. KLIMP-mallissa valtio ostaa päästövähennyksiä kotimaisilta toimijoilta. KLIMP- järjestelmässä tuen hakijat laativat ilmastostrategiat tai nelivuotiset ilmastoinvestointiohjelmat, jotka koostuivat erilaisista päästöjä vähentävistä toimenpiteistä. Investointiohjelmat ja niiden sisältävät toimenpiteet kävivät läpi monivaiheisen asiantuntija-arvioinnin, jonka perusteella parhaat investointiohjelmat valittiin toteutettaviksi. Rahoitusta maksettiin kolmivaiheisesti, mutta lopullinen päätös investoinnin suorittajille annettavasta tuesta päätettiin vasta loppuraporttien jälkeen sen perusteella, kuinka hyvin ohjelmat olivat saavuttaneet niille asetetut tavoitteet. Järjestelmä ei sisällä päästövähenemien todennusta ja näin ollen valtio maksoi arvioiduista päästövähennyksistä. Ruotsin järjestelmä käynnistyi ennen EU:n päästökauppajärjestelmää, joten mallilla on tuettu myös päästökauppasektorin päästöihin suoraan tai epäsuoraan vaikuttavia toimenpiteitä. KLIMP-järjestelmässä ei käytetty yhtenäistä lisäisyyden arvioinnin metodologiaa ja päästövähennykset ovat perustuneet tuen saajien omiin arvioihin, joiden uskottavuudesta ja vertailukelpoisuudesta ei ole varmuutta. Vuosina KLIMP-järjestelmän kautta on jaettu rahoitusta yhteensä 1,8 miljardia ruotsin kruunua (noin 200 M ). Kokonaisuudessaan tukea kyseisinä vuosina sai 126 ilmastoinvestointiohjelmaa ja 23 erityishanketta, jotka nähtiin erityisen tehokkaiksi toimenpiteiksi. Investointien on arvioitu vähentävän vuosittain 1,1 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. KLIMP-ohjelmassa toteutettujen päästövähennysten keskihinta noin 100 SEK/t (noin 11 /t). Kokemusten perusteella KLIMPjärjestelmä nähtiin kunnille raskaana ja hitaana prosessina. Tanskan kansallisen päästövähennysmekanismin tavoitteena on saavuttaa kotimaisia päästövähenemiä, selvittää ei-päästökauppasektorin päästövähennyspotentiaalia sekä löytää uusia päästövähennyspotentiaaleja mahdollistamalla osallistuminen myös yksityiselle sektorille. Tanskan mekanismin pilotointivaihe hyväksyttiin toteutettavaksi vuonna Mallin hyödyntämä mekanismi on hyvin samankaltainen kuin Kioton Protokollan JI joustava mekanismi kansainvälisille ilmastohankkeille. Mallissa valtio pyytää julkisesti ja avoimesti tarjouksia ei- 10

11 päästökauppasektorin päästöjä vähentävistä toimenpiteistä ja valitsee ehdotusten perusteella ne toimenpiteet, jotka se katsoo päästövähennyspotentiaalin, kustannustehokkuuden ja lisäisyys-periaatteen näkökulmasta soveltuvimmiksi. Valtio sitoutuu maksamaan kiinteän hinnan valituilla toimenpiteillä aikaansaaduista päästövähenemistä ja maksu suoritetaan jälkikäteen. Mallissa valtio maksaa ainoastaan sovituilla toimenpiteillä saavutetuista päästövähennyksistä. Malli ei sisällä yhtenäistä laskentamenetelmää saavutettaville päästövähennyksille. Tärkeänä kriteerinä toimenpiteiden valinnassa on, että saavutettavien päästövähenemien tulee näkyä kansallisessa päästöinventaariossa eipäästökauppasektorilla. Päästövähennysten verifioinnista ja monitoroinnista vastaa sama taho, joka toteuttaa Tanskan kasvihuonekaasupäästöinventaarion. Pilottivaiheessa Tanskan hallitus lupautui tukemaan kahta maksimissaan viisi vuotta kestävää projektia ostamalla niistä syntyvät päästövähennykset. Pilottihankkeet valittiin Tanskan energiaviraston järjestämien tarjouskilpailujen kautta. Tanskan valtion budjetti päästövähennysjärjestelmän pilotoinnille oli kohtalaisen pieni ja sillä voitiin ostaa kiinteään 16 /tonni -hintaan maksimissaan noin tonnia päästövähennyksiä vuosina Tanskan mallissa hyvitysmaksu hankkeille suoritetaan jälkikäteen toteutuneita päästövähennyksiä vastaan. Järjestelmän hallintokuluiksi on arvioitu noin 3,5 % koko ohjelman kustannuksista. Järjestelmän haasteiksi Tanskassa on todettu paikallisen tason resurssit liittyen muun muassa osaamiseen, tietoon kasvihuonekaasupäästöistä, laskennasta ja jaosta ei-päästökauppasektorin ja päästökauppasektorin välillä sekä toimenpiteiden taloudelliseen toteutettavuuteen ja siihen liittyviin budjetti- ja riskikysymyksiin. Norjan KLOKT-hyvitysjärjestelmämallin keskeisiä osia ovat standardoidut päästövähennysten laskentamenetelmät ja kuntien ilmastotavoitteiden, toimenpiteiden ja tulosten todentaminen. Mallissa valtio ostaa kunnilta päästövähennyksiä, mutta niistä saatava hinta on aina valtion ja kuntien edustajan välisten sopimusneuvottelujen tulos. Ajatuksen on, että sopimusneuvotteluiden avulla määräytyvä päästövähennysten hinta mahdollistaa kustannustehokkuuden ja markkinoiden syntymisen. Päästöjen laskennassa ja toimenpiteiden dokumentoinnissa kunnilla on apunaan internet-perustainen laskentatyökalu, jota täyttämällä kunta pystyy määrittelemään jokaiselle järjestelmässä hyväksytylle päästövähennystoimenpiteelle saavutettavat päästövähenemät maksimissaan seuraaville 24 vuodelle. Jokainen järjestelmällä laskettu päästövähennystoimenpide, joka halutaan tarjota sopimusneuvotteluihin, tulee lisäksi todentaa ulkopuolisen akkreditoidun osapuolen toimesta. Riippumattoman tahon todentaminen tapahtuu verkkoperusteisen laskentatyökalun kautta ja koskee kyseisellä toimenpiteellä aikaansaatavia päästövähenemiä ja niihin liittyvän dokumentoinnin luotettavuutta. Norjan malli on tarkoitettu periaatteessa kaikille päästökauppasektorin ulkopuolisille toimenpiteille, mutta käytännössä kunnat voivat ilmoittaa sopimusmenettelyyn ainoastaan sellaisia toimenpiteitä, joille on mallin kehittäjien toimesta luotu laskentatyökaluun oma tarkastuslista. Tällaisia toimenpiteitä on tähän mennessä laadittu yhteensä 20. Norjan Kuntaliitto KS on sijoittanut malliin ja laskentatyökaluun liittyvään tutkimukseen ja kehitykseen jo yhteensä noin ja lisäksi laskentatyökalun testaamiseen on saatu ulkopuolista rahoitusta yhteensä KLOKT-mallin kehittäminen aloitettiin vuonna 2008 ja laskentatyökalun (KVIKKT) kehittäminen on vienyt lähes kaksi vuotta. Toistaiseksi malli ei ole ollut käytössä, mutta laskentatyökalua on testattu 35 Norjan kunnassa. KVIKKTlaskentatyökalun kehittämiseen tarvitaan edelleen lisärahoitusta, sillä yhden tar- vähentämiseksi 11

12 kastuslistan kustannus on keskimäärin 6500 ja niitä tarvitaan toimivaan työkaluun noin 200 kappaletta. Selvitys pohjoismaisista ilmastokumppanuusmalleista on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa: Pohjoismaiset työpajat Ilmastokumppanuus-esiselvityksen aikana järjestettiin kaksi pohjoismaista työpajaa (Gentofte, Tanska, ja Helsinki ), joihin osallistui sekä kuntaliittojen että valtionhallinnon edustajia Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Suomesta. Työpajojen tarkoituksena oli jakaa tietoa pohjoismaissa toteutetuista ja suunnitelluista ilmastohankkeista, sekä kehittää mahdollista yhteistyötä paikallisten päästövähennystoimenpiteiden laskentaan ja rahoitusjärjestelmien testaamiseen. Marraskuisessa työpajassa Helsingissä päätettiin jatkaa pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä. Ideana on hakea rahoitusta pilottihankkeelle, jossa jokaisesta maasta valittaisiin kolme kuntaa, joissa testattaisiin erilaisia hyvitysjärjestelmämalleja ja laskentajärjestelmiä. Arvokkaita kokemusperäisiä tuloksia voitaisiin hyödyntää sekä maiden välillä että kansallisesti suunniteltaessa laajempia paikallisten ilmastotoimenpiteiden rahoitusmenettelyjä. Yhteisen projektin suunnittelu, aikataulu ja tarkemmat yksityiskohdat ovat vielä kesken. 12

13 7 Selvitys olemassa olevista rahoitusmahdollisuuksista kuntien ilmastotyössä Osana Ilmastokumppanuus-esiselvitystä tehtiin kartoitus olemassa olevista rahoitusmahdollisuuksista kuntien ilmastotyön tueksi. Kuntien ilmasto- ja energiahankkeisiin onkin haettavissa rahoitusta monesta eri lähteestä. Rahoitusta tarjoavat niin kotimaiset rahoittajat kuin EU-rahastotkin. Eri rahoituslähteet myöntävät rahoitusta eri tarkoituksiin ja näin ollen rahoituskriteerit vaihtelevat ohjelmittain. Kotimaisen rahoituksen osalta kunnilla on käytössä useita eri rahoitusvaihtoehtoja. Rahoituksen haku on helppoa, sillä lisätietoja on saatavilla helposti suomenkielellä niin Internetistä kuin yhteyshenkilöiltäkin. Kunnat voivat esimerkiksi hakea joukkoliikenteen valtionavustusta tai liikkumisen ohjauksen tutkimus- ja kehitystukea joukkoliikenteen ja liikkumisen kehittämishankkeisiin. Alueellisesti merkittävien maakuntastrategiaa tukevien hankkeiden rahoitukseen on mahdollista hakea tukea maakunnan kehittämisrahoituksen kautta. Muun muassa energiakatselmuksiin, energiatehokkuusinvestointeihin ja energiantuotannon ympäristöhaittoja vähentäviin hankkeisiin kunnat voivat hakea tukea työ- ja elinkeinoministeriöltä ja asuntotuotannon investointeihin ja tutkimukseen rahoitusta on haettavissa ARA:lta. Lisäksi Tekes ja Sitra myöntävät hankerahoitusta ilmastohankkeille. EU-rahoitusta haettaessa on hyvä olla tarkasti selvillä rahoitusohjelmassa rahoitettaville hankkeille asetetuista kriteereistä ja vaatimuksista. Hakuprosessi voi olla aikaa vievä ja monimutkainen ja eduksi on, jos hakijoilla on aikaisempaa kokemusta EU-rahoitushausta. Kunnat voivat hakea tukea ilmasto- ja energiahankkeille rahoitusta kansallisesti koordinoitavista EU:n rakennerahastoista sekä Life+-rahastosta. Lisäksi esimerkiksi IEE-ohjelmasta ja EEEF-ohjelmasta voi hakea tukea kestäviin energiahankkeisiin. Teknistä valmistelurahoitusta energia- ja ilmastohankkeille tarjoavat Elena- ohjelmat sekä MLEI. Kunnat voivat rahoittaa energiansäästöhankkeita myös esimerkiksi ESCOpalvelumallin avulla tai leasing-rahoituksella. Lisäksi monet pankit myöntävät kunnille lainaa kilpailukykyisin ehdoin. Erilaisia rahoitusvaihtoehtoja kuntien ilmastotyön tueksi näyttäisi olevan varsin monta. On kuitenkin muistettava, että jokaiseen rahoitusohjelmaan hyväksyttävien hankkeiden kriteeristö ja tavoitteet on tarkkaan määritelty ja rahoitusta ei kaikille hankkeille ole tarjolla. Lisäksi tietoa erilaisista rahoitusohjelmista, hakuajoista ja kriteereistä on varsin niukasti saatavilla tai vaikeasti löydettävissä. Ilmastokumppanuus-esiselvityksessä koottiin yhteen materiaalia liittyen erilaisiin rahoitusvaihtoehtoihin, hakukriteereihin ja aikatauluihin, jota apuna käyttäen kuntien on helpompi löytää heidän tarpeitansa vastaavat rahoituskanavat. Tietopaketti erilaisista rahoitusvaihtoehdoista kuntien ilmasto- ja energiahankkeiden rahoitukseen löytyy esiselvityksen Internet-sivuilta osoitteesta: Selvityksestä kuntien erilaisista rahoitusvaihtoehdoista julkaistiin artikkeli Kuntatekniikka -lehden numerossa 8/2012 otsikolla: Ulkopuolinen rahoitus vauhdittaa kuntien ilmastohankkeita. vähentämiseksi 13

14 8 Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus- malli 8.1 Ilmastokumppanuuden tavoitteet Kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi vähentävien toimenpiteiden toteuttaminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi edellyttää paikallisen tason aktiivista osallistumista ja kunnille suunnattuja taloudellisia kannusteita. Vaikka monet kunnat ovat tunnistaneet vaikutusmahdollisuutensa ilmastonmuutokseen, sitoutuneet ilmastotyöhön ja asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi alueellaan, voidaan kustannustehokkaita päästövähennystoimenpiteitä toteuttaa vain rajallisesti ilman valtion tukea. Vuonna 2011 toteutetussa Kuntaliiton selvityksessä kunnat arvioivat että valtion taloudellinen tuki ilmastotoimenpiteiden toteuttamiseksi on tärkein kannustin edistämään kunnissa tehtävää ilmastotyötä (Mattsson 2012). Suomi on EU:n taakanjakopäätöksen mukaisesti sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään ei-päästökauppasektorilla -16 % vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. VTT:n arvioiden mukaan (Ekholm et al, 2011) tavoitetta ei saavuteta nykytoimenpiteillä. Ei-päästökauppasektorin päästöillä tarkoitetaan liikenteestä, maankäytöstä ja yhdyskuntarakenteesta, f-kaasuista, jätehuollosta, rakennusten erillislämmityksestä ja maataloudesta syntyviä kasvihuonekaasupäästöjä. Suomessa kunnat voivat vaikuttaa merkittävästi monilla näillä toimialoilla tehtäviin päätöksiin ja toimenpiteisiin. Jotta päästövähennystoimenpiteitä toteutettaisiin laaja-alaisesti, tarvitaan kustannustehokas rahoitusmalli tuomaan vauhtia päästövähennysten toimeenpanoon ja innovointiin sekä yhteneväisiä ja läpinäkyviä käytäntöjä ja menetelmiä kuntien päästövähennystoimenpiteiden laskentaan, raportointiin ja tulosten seurantaan. Ilmastokumppanuusmenettelyssä on kyse tuki- ja rahoitusjärjestelmästä, jossa kunnat voivat tarjota valtiolle kasvihuonekaasupäästövähennyksiä ja saada toteuttamistaan vähennyksistä rahallisen hyvityksen. Kumppanuusmenettely on hyvitysjärjestelmä, joka ei ole sidoksissa EU:n päästökauppajärjestelmään. Parhaimmillaan ilmastokumppanuusmenettely mahdollistaa taloudellisesti kannattavien, paikallisesti toimeenpantujen päästövähennysten ja niiden positiivisten sivuvaikutusten, kuten työllisyyden ja hyvinvoinnin syntymisen Suomessa. Ilmastokumppanuusmenettely vähentäisi valtion tarvetta hankkia päästövähennyksiä ulkomailta, mutta varmistaisi samalla että valtio pystyisi täyttämään kansainvälisiä sitoumuksiaan päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähentämisessä. Ilmastokumppanuusmenettely tiivistäisi valtion ja kuntien välistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen hillinnässä ja toisi tarvittavaa tukea kuntien ilmastotyölle. Kuntaliitto ehdottaa Suomeen vaiheittain kehitettävää ilmastokumppanuusmenettelyä ei-päästökauppasektorille. Järjestelmän kehittäminen tulisi aloittaa pilottivaiheella. Pilottivaiheessa valintamenettelyn kautta valittaisiin muutamia kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä paikallisia projekti-ideoita toteutettavaksi ja näiden tuottamista päästövähennyksistä valtio maksaisi projektien toteuttajille rahallisen hyvityksen. Pilottikohteet toimisivat oppimismahdollisuuksina kumppanuus-menettelyn käytännön toteutuksen ja kuntien parhaiden päästövähennyskäytäntöjen näkökulmasta, mutta tuottaisivat samalla myös todellisia päästövähennyksiä. Pilottivaihetta tarvitaan menettelyn ja järjestelmän toimivuuden testaamiseen ja kehittämisen tueksi mutta erityisesti myös näyttämään 14

15 suuntaa, rohkaisemaan ja kannustamaan kuntia paikallisten päästövähennystoimenpiteiden toteuttamiseen. Pilottivaiheen avulla saataisiin myös esille kunnissa olevaa ilmastopäästöjen vähennyspotentiaalia. Kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen vähentämiseksi - esiselvityksessä on tunnistettu merkittäviä haasteita kuntien päästövähennystoimenpiteiden kustannusten ja potentiaalisten päästövähennysten arvioinnissa ja laskennassa. Pilottiprojektin kautta kehitettäisiin yhteneväisiä ja läpinäkyviä käytäntöjä ja menetelmiä kuntien päästövähennystoimenpiteiden laskentaan, raportointiin ja tulosten seurantaan. Yhtenäiset menetelmät tukevat ja helpottavat kuntien ilmastotyötä ja mahdollistavat vertailtavuuden ja hyvien käytäntöjen leviämisen sekä parhaimmillaan omalta osaltaan innostavat kuntia kehittämään uusia ja innovatiivisia toimenpiteitä päästöjen ja kustannusten minimoimiseksi ja positiivisten sivuvaikutusten maksimoimiseksi. Pilottivaihe tulee nähdä ensimmäisenä vaiheena kansallisen kuntien ja valtion välisen kumppanuusmallin kehittämisessä paikallisen ilmastotyön tueksi. Pitkällä aikavälillä tavoitteena on rakentaa Suomeen pysyvä kuntien ja valtion välinen ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävä tukijärjestelmä, joka on kuntien ja valtion edunmukainen, hyödyllinen ja kustannustehokas menettely edistää kotimaisten päästövähennysten syntyä. 8.2 Pilottijärjestelmän kuvaus Alla oleva kuva havainnollistaa ehdotettavan ilmastokumppanuuden pilottijärjestelmän vaiheita. Pilottivaiheen projektihaku olisi kunnille, kuntaryhmille sekä kuntien ja yritysten yhteishankkeille avoin hakumenettely, johon toimijat tuottaisivat hanke- vähentämiseksi 15

16 ideoita. Hankeideoiden tuottamiseen ja hakumenettelyyn luotujen ohjeistusten ja lomakkeiden avulla hankehaku voitaisiin toteuttaa verkkopohjaisilla lomakkeilla. Hakulomakkeet tulee suunnitella niin, että niissä kuvataan riittävällä tarkkuudella hankkeen tavoitteet ja tehtävät, osallistujatahot, hankkeella saavutettavat muut yhteiskunnalliset hyödyt ja mahdolliset riskit sekä alustava arvio hankkeella saavutettavista päästövähenemistä. Lisäksi on tärkeää, että hankeideat sisältävät tarvittavat laskelmat hankkeen kustannuksista ja perustelut hankkeen lisäisyydelle sekä varmistuksen kunnan ja muiden toimijoiden sitoutumisesta hankkeeseen. Hankeideoiden pohjalta kumppanuus-toimielin tekee ennalta määritellyn valintakriteeristön, alustavien päästövähennyslaskelmien sekä käytettävissä olevien varojen perusteella päätökset pilottiohjelmaan hyväksyttävistä hankkeista. Kun valinta on tehty, toteuttaa ulkopuolinen asiantuntijataho tarkemmat laskelmat hankkeiden päästövähennyspotentiaalista määritetylle aikajaksolle. Laskelmien perusteella valtio ja hankkeen toteuttajat tekevät sopimuksen toimenpiteen toteutuksesta, aikataulusta ja päästövähennysten ostosta, jonka jälkeen valmistelut toimenpiteen toteuttamiseksi aloitetaan. Kunta ja mahdolliset muut toimijat toteuttavat hankkeen omalla kustannuksellaan ja mahdollisen muun tuen avulla. Kun toimenpide on toteutettu, ulkopuolinen taho todentaa toteutuksen ja suunnitelman yhdenpitävyyden sekä varmentaa hankkeella saavutettavissa olevat päästövähenemät. Todennuksen jälkeen valtio suorittaa maksun syntyvistä päästövähennyksistä sovitulta hyvitysajanjaksolta. Sekä järjestelmää, että toteutettuja projekteja ja syntyviä päästövähennyksiä tulee seurata määräajan. Ennen järjestelmän testausta tulee huolehtia siitä, että järjestelmän edellyttävä metodologiat ovat yhteisesti sovittuja ja hyväksyttyjä. Näin ollen ennen kumppanuusmenettelyn pilotoimista tulee kumppanuus-toimielimen järjestäytyä. Toimielin vastaa ja ohjaa pilottivaihetta ja määrittelee muun muassa pilottihankkeiden valintakriteeristön, käytettävän lisäisyysperiaateen ja päästölaskentamenettelyt sekä luo hakulomakkeet ja muut edellytykset järjestelmän toiminnalle. Toimielimen vastuulla on myös valmistella pilottihankkeiden valinta sekä tarvittavat sopimukset. Elimessä tulee olla asiantuntijoita valtionhallinnosta sekä Kuntaliitosta sekä päästövähennysten laskentaan erikoistuneilta tahoilta. Seuraavien otsikoiden alla on käyty läpi kuntien ja valtion ilmastokumppanuus ilmastopäästöjen vähentämiseksi -esiselvityksessä tunnistettuja rajauksia ja metodologioita, joista asiantuntevien ja päätösvaltaisten tahojen on käytävä keskustelua ja tehtävä päätöksiä ennen järjestelmän testausta Pilotin rajaukset Esitettävä pilotti-malli on suunnattu kuntasektorille ja kunnalla tuleekin olla merkittävä rooli järjestelmän piiriin hyväksyttävän päästövähennystoimenpiteen toteuttamisessa. Kuntien yhteisten projektien sekä kunnan ja yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoiden välisten yhteishankkeiden osallistuminen ilmastokumppanuusmenettelyyn tulee myös mahdollistaa, jotta innovatiivisuutta ja verkostoitumista ei rajoiteta. Parhaimmillaan malli voisi kannustaa paikallisia ja alueellisia toimijoita yhteistyöhön päästöjen vähentämiseksi. Tärkeää on myös, että malli perustuu vapaaehtoisuuteen ja kunnilla ei ole velvoitetta tuottaa projekti-ideoita ilmastokumppanuusmenettelyyn. Ilmastokumppanuusmenettely tulisi rajata koskemaan eipäästökauppasektoria, jotta varmistetaan että kaikki järjestelmällä aikaansaatavat päästövähennykset tulevat hyväksytyiksi kansallisessa päästölaskennassa ja Suomen taakanjakovelvoitteen täyttämisessä. Näin ollen pilotti tulisi rajata kos- 16

17 kemaan liikennettä, maankäyttöä, rakennusten erillislämmitystä, maataloutta, jätehuoltoa ja f-kaasuja. Kaikki suoraan ja välillisesti päästökauppasektorin päästöjä vähentävät toimenpiteet tulisi rajata järjestelmän ulkopuolelle kaksoislaskennan ja kaksinkertaisen hyödyn välttämiseksi. Ajallisesti, mikäli ilmastokumppanuuspilotilla on käytettävissä riittävät resurssit, voitaisiin tarvittavat toimintaedellytykset päätöksineen ja ohjeistuksineen sekä hakumenettely ja hankkeiden valinta toteuttaa yhden vuoden aikana. Aikataulu ei kuitenkaan saa olla esteenä sille, että hakukriteerit ja ohjeistukset luodaan ja arvioidaan perusteellisesti ennen hankehakua ja että kunnille ja muille toimijoille jää riittävästi aikaa ideoida hankkeita. Hankkeiden toteutus ja sitä seuraava päästövähennysten hyvitys ajoittuisivat näin ollen mahdollisuuksien ja valittavien hankkeiden mukaan hakumenettelyyn nähden seuraavalle vuodelle. Järjestelmän seurantaa ja toimivuuden arviointia tulee toteuttaa sekä ensimmäisenä ja toisena vuonna, että koko hyvitysjakson ajan Päästövähennysten laskentamenetelmät Jotta kumppanuusmenettelyn avulla aikaansaadut päästövähennykset voidaan laskea osaksi Suomen taakanjakovelvoitetta, tulee laskennassa käyttää kansallisesti ja kansainvälisesti hyväksyttyjä periaatteita ja menetelmiä. Pilottivaiheessa on tärkeää, että toimenpiteiden päästölaskenta on luotettavaa, mutta kunnille myös kohtalaisen helppoa toteuttaa käytännössä. Kun päästöjen laskentaan on olemassa selkeät ohjeet ja asiantuntevaa apua saatavilla, kannustaa se kuntia tuottamaan hanke-ideoita. Päästövähennysten laskennan tulisi pilottivaiheessa olla kaksivaiheinen. Hankehaussa kunnilta tulisi edellyttää ohjeiden mukaan toteutettava kevyt päästölaskenta. Kevyt päästölaskenta tulisi olla helppo toteuttaa ja voisi perustua esimerkiksi ennalta määriteltyjen ja yhteisten päästökertoimien käyttöön, joiden avulla kunnassa laskettaisiin hankkeella aikaansaatavat alustavat päästövähennykset esimerkiksi vuositasolla. Päätös pilottiin hyväksyttävistä hankkeista tehtäisiin alustavan laskennan ja muiden kriteereiden perusteella. Päästölaskentaan perehtyneet asiantuntijat toteuttaisivat siinä vaiheessa, kun toimenpide on hyväksytty toteutettavaksi, tarkemman päästölaskennan, joka olisi toteutettu IPCC:n kriteerien mukaan kansallisen päästöinventaarion kanssa yhtenevin menetelmin. Hankkeen saama hyvitys perustuisi tähän tarkempaan laskentaan. Mikäli jo hakuvaiheessa kunnilta edellytetään tarkkoja tietoa päästövähenemistä, joutuisivat monet kunnat turvautumaan ulkopuolisiin asiantuntijapalveluihin, mikä asettaisi kunnat eriarvoiseen asemaan käytössä olevien taloudellisten resurssien näkökulmasta. Asiantuntijapalveluiden käyttö viivästyttäisi ja monimutkaistaisi järjestelmää, eikä kannustaisi kuntia osallistumaan aiheutuvien kustannusten vuoksi, sillä hakuvaiheessa kumppanuusmenettelyn piiriin pääsystä ja saatavista päästöhyvityksistä ei kunnilla ole varmuutta. Tarkemmassa laskennassa laskentamenettelyn on oltava yhdenmukainen Tilastokeskuksen vastuulla olevan vuosittaisen kansallisen päästöinventaarion ja IPCC:n ohjeiden kanssa, jotta tulosten vaikuttavuutta voidaan arvioida osana kansallista päästöinventaariota. Tästä syystä on tärkeää, että kumppanuustoimielimessä ja pilottijärjestelmän tarkemmassa suunnittelussa on mukana päästölaskennan asiantuntijoita. Toteutetuista pilottihankkeista syntyvien päästövähennysten ulkopuolinen todennus on myös tärkeää, jotta varmistetaan pilotoitavilla hankkeilla saavutettavissa olevat päästövähennykset. Myöhäisemmässä vaiheessa olisi perusteltua kehittää kuntien käyttöön verkkopohjainen sovellus toimenpiteillä saavutettavien päästövähennysten lasken- vähentämiseksi 17

18 taan. Yhtenä mallina tähän voidaan pitää Norjassa kehitettyä KVIKKT-mallia. Tällainen Internetpohjainen sovellus, joka laskee kansallisten tai paikallisten taustamuuttujien sekä käyttäjän syöttämien hankekohtaisten avaintietojen arvojen perusteella hankkeella saavutettavat päästövähenemät, helpottaisi merkittävästi kunnissa tehtävää työtä ja ilmastokumppanuusmenettelyn vaiheita sekä pitkällä aikavälillä myös hallinnointikustannuksia. Laskentasovellus auttaisi kuntia myös muiden kuin ilmastokumppanuusmenettelyyn soveltuvien päästövähennyshankkeiden päästövähennysten laskennassa ja toisi läpinäkyvyyttä paikallisten ilmastotavoitteiden toteutumisen arviointiin. Verkkopohjaisen laskentatyökalun kehittäminen edellyttää aikaa ja resursseja. Tästä syystä onkin tärkeää pohtia, olisiko sitä mahdollista yhdistää joihinkin jo olemassa oleviin kansallisiin päästölaskentatyökaluihin tai voitaisiinko Norjassa kehitettyä mallia sen valmistuttua hyödyntää tulevaisuudessa myös Suomessa. Norjassa on tehty merkittävää työtä päästövähennysten laskentamenetelmien eteen, mutta malli ei kuitenkaan ole vielä valmis käyttöönotettavaksi. Samanaikaisesti kuin Suomessa kehitetään kevyt järjestelmä ja varmistetaan että päästövähennyksiä syntyy jo vuoteen 2020 mennessä, tulisi Suomen osallistua tiiviisti pohjoismaiseen yhteistyöhön laskentamenetelmien yhdenmukaistamiseksi ja verkkopohjaisen laskentasovelluksen kehittämiseksi. Yhteisten menetelmien käyttöönotto kaikissa pohjoismaissa olisi kustannustehokasta ja lisäisi laskentojen uskottavuutta kansainvälisessä näkökulmassa. Pohjoismaisen hyvitysjärjestelmän luominen edellyttää kuitenkin merkittävää taloudellista panostusta ja yhteistyön tiivistämistä ja kehitystyö voi näin ollen viedä vielä vuosia Hankkeiden valintakriteeristö Jotta todellisia päästövähennyksiä saavutetaan kansallisella tasolla, on varmistuttava siitä, että menettelyyn hyväksytyt päästövähennystoimenpiteet tuovat niin sanotusti lisäisiä eli ylimääräisiä päästövähennyksiä, jotka eivät kuulu joka tapauksessa tehtäviin päästövähennyksiin ja jotka eivät näin ollen syntyisi ilman valtion maksamaa hyvitystä. Esimerkiksi Tanskassa toteutetussa hyvitysjärjestelmäpilotissa hankkeen lisäisyys määriteltiin vähintään viiden vuoden takaisinmaksuaikana 8 %:n vuotuisella korkokannalla laskettuna sekä käyttämällä erityisiä muun muassa riskeihin ja lainsäädäntöön perustuvia perusteluja sille, ettei hanke toteutuisi ilman hyvitystä. Määriteltyä takaisinmaksun minimiaikaa ja taloudellista kannattamattomuutta voitaisiin ilmastokumppanuus-pilotissa pitää hyvänä perusteena hankkeen lisäisyyden arvioinnissa ja näin ollen toimenpiteen toteuttajan tulisi jo hakuvaiheessa annettujen ohjeiden mukaisesti laskelmin osoittaa, että hanke täyttää lisäisyyskriteerit, eikä toteutuisi ilman ilmastokumppanuusmenettelyä. Hankkeiden valinta kumppanuusmenettelyyn tulee perustua valintakriteeristölle, joka on avoin eikä aseta osallistuvia kuntia keskenään eriarvoiseen asemaan. Valintakriteereinä voidaan saavutettavien päästövähennysten lisäksi painottaa erilaisten toimijoiden välisiä kumppanuuksia, innovatiivisuutta tai esimerkiksi hankkeen monistuskelpoisuutta muissa kunnissa. Tärkeiksi kriteereiksi voidaan asettaa myös muiden oheishyötyjen, kuten luonnon monimuotoisuuden parantumisen, kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen, syntyvien jätteiden vähentymisen tai esimerkiksi työllisyyden kasvun saavuttamista hankkeen avulla. Valintakriteeristön ei tulisi rajoittaa toimenpiteitä määrättyihin toimenpiteisiin, vaan sallia erilaiset päästövähennystoimenpiteet, kunhan päästövähenemät syntyvät ei-päästökauppasektorilla. Vaihtoehtoisesti pilottivaihe voidaan kohdentaa esimerkiksi johonkin sektoriin, mutta todennäköisesti tämä vaihtoehto ei toteuttaisi yhtä hyvin pilottivaiheen tavoitteita. 18

19 Pilottivaiheessa on tärkeää, että menettelyllä saavutetaan todellisia päästövähenemiä ja tästä syystä hankkeilta tulisi edellyttää varmoja päästövähennyksiä. Myöhäisemmässä vaiheessa myös vaikutuksiltaan epävarmempien toimenpiteiden, kuten erilaisten ohjaustoimenpiteiden salliminen voisi jossain määrin tulla kysymykseen. Myös paikallinen tuki ja poliittinen sitoutuminen hankkeiden toteuttamiseen tulee varmistaa, jotta piloteiksi valitut hankkeet tulevat varmasti toteutetuiksi määrätyssä ajassa. Hankeideoiden kirjaaminen kuntien strategioihin tai toimintasuunnitelmiin heikentää järjestelmän joustavuutta ja pidentää aikajännettä merkittävästi, mutta jollakin tasolla määritellyn, hankkeen toteuttajan poliittisen sitoumuksen tulisi olla edellytys sopimuksen synnylle ja hankkeen hyväksymiselle pilotti-ohjelmaan. Hankeidean sisältyminen kunnan ilmastostrategiaan ja esimerkiksi kunnanvaltuuston päätös, jossa hankkeen todetaan toteuttavan ko. strategiaa, voisi olla tällainen sitoumus. Hankkeiden valintakriteeristö määrittelee suurelta osin hakuasiakirjojen sisältöä. On siis tärkeää, että hankkeilta vaadittavat edellytykset sekä hankkeiden arvottamisessa käytettävät kriteerit ovat selvillä ennen hankehaun julkistamista. Tärkeää on myös, että kriteeristö on avoin, jotta projekti-ideoita tuottaessaan kunnilla ja muilla toimijoilla on käytettävissään tieto siitä, millä perustein hankkeet valitaan kumppanuusmenettelyn pilottivaiheeseen Hyvityksen suuruus Ilmastokumppaanuus-esityksessä lähtökohtana on, että valtio maksaa rahallisen hyvityksen päästövähennyksen toteuttajalle (kunta + mahd. muut toimijat). Koska valtio voi vaihtoehtoisesti ostaa päästövähennyksiä ulkomailta saavuttaakseen ei-päästökauppasektorin päästövähennystavoitteensa, olisi valtion kannalta kustannustehokasta, mikäli kotimaisista päästövähennyksistä maksettaisiin kansainvälisiä päästökauppamarkkinoita vastaava hinta. Norjassa kehitetyssä mallissa hyvityksen suuruus on sopimusneuvottelujen tulos. Näin järjestelmässä syntyvät markkinat, joissa valtio on valmis maksamaan vain sen minkä katsoo kannattavaksi, ja kunnat suostuvat sopimukseen vain mikäli hinta on riittävä. Sopimukseen toimenpiteen toteuttamisesta siis päästään, mikäli hinta miellyttää molempia tahoja. Markkinahinta ei kuitenkaan välttämättä tällä hetkellä näyttäydy riittävän houkuttelevana kannustamaan kuntia lähtemään kehittelemään ideoita ja sopimusperusteinen hinta sen sijaan toisi järjestelmään raskautta. Vaihtoehtoisesti päästöhyvitykselle voitaisiin määritellä kiinteää markkinahintaa korkeampi (kansallinen) hinta, johon valtio olisi sitoutunut. Kiinteä hinta olisi merkittävä kannustin hanke-ideoiden tuottamiseen ja paikallisten päästövähennystoimenpiteiden toteuttamiseen. Erityisesti pilottivaiheessa kiinteä hinta päästöhyvityksille olisi todennäköisesti hyvä ratkaisu. Kuntien ilmastotyön tukemiseksi, ja koska päästövähennyshankkeilla voidaan saavuttaa myös muita merkittäviä oheishyötyjä kotimaassa, voitaisiin pilottivaiheessa kansallinen hinta asettaa markkinahintaa korkeammaksi. Hyvitysjakson pituus, eli se aika, jolta päästövähennyksen toteuttaja voisi päästöhyvitystä saada, on yksi merkittävä hyvityksen suuruuteen ja järjestelmän kustannuksiin vaikuttava tekijä. Norjassa kehitetyssä mallissa hyvitysjakson pituutena on käytetty 24 vuotta, mikä merkitsee että järjestelmän piirissä toteutetuille hankkeille maksetaan päästöhyvitystä kerralla maksimissaan 24 vuoden ajalta, riippuen hankkeen eliniästä. Tällainen ajanjakso on varsin pitkä, varsinkin kun maksu on suunniteltu suoritettavaksi kerralla heti hankkeen valmistumisen jälkeen. Suomessa pilottivaiheen hyvitysjakson pituutena voisi olla perusteltua käyttää esimerkiksi ajanjaksoa vuoteen 2020 saakka, jolloin Suo- vähentämiseksi 19

20 men tulee täyttää taakanjakovelvoitteensa. Tämä tarkoittaisi että esimerkiksi vuonna 2014 kumppanuusmenettelyn piirissä valmistuneet hankkeet voisivat saada hyvitystä, hankkeiden eliniästä riippuen, maksimissaan kuusi vuotta Pilotin hallinnointi ja kustannukset Pilottijärjestelmän hallinnon tulee olla keskitettynä kumppanuustoimielimelle, joka koostuu rahoittajien (valtion hallinto), kuntien ja päästölaskentaan perehtyneiden asiantuntijoiden edustajista. Kumppanuus-toimielimellä tulee olla riittävä asiantuntemus ja päätösvalta, niin että hankkeiden valinnassa käytettävät kriteerit, laskentaan liittyvät menettelyt, tarvittavat sopimukset ja muut järjestelmän toimintaedellytykset voidaan määritellä. Toimielimellä olisi myös vastuu pilotoitavien hankkeiden valinnasta sekä järjestelmän seurannasta. Esitetyn pilottijärjestelmän toteuttaminen on mahdollista kohtalaisen kevyellä hallinnolla. Hankkeiden valinnassa, päästölaskelmien teossa sekä päästövähennysten todentamisessa voitaisiin mahdollisuuksien mukaan hyödyntää valtionhallinnon asiantuntijoita ja kansallista päästölaskentaa toteuttavia tahoja. Pilottihanketta varten on suunniteltu palkattavaksi Kuntaliittoon päätoiminen projektiasiantuntija vastaamaan projektin hallinnosta ja tuottamaan järjestelmän edellyttäviä lomakkeita ja ohjeistuksia. Tämän lisäksi pilottijärjestelmän toteuttaminen edellyttää työpanosta useilta valtionhallinnon ja muiden keskeisten organisaatioiden asiantuntijoilta. Pilottijärjestelmän hallinnolliset kustannukset muodostuvat suureksi osaksi projektihenkilön palkkakuluista sekä järjestelmän piiriin hyväksyttyjen pilottihankkeiden päästövähennysten todentamisesta aiheutuvista kustannuksista. Mikäli päästölaskennan toteuttavat tahot osallistuvat kumppanuustoimielimen toimintaan, voidaan olettaa, ettei päästövähennysten laskennasta synny merkittäviä kustannuksia. Se, kuinka paljon rahaa päästövähennysten hankintaan tarvitaan, riippuu siitä, kuinka paljon päästövähennyksiä halutaan ostaa ja millä hinnalla. Pilotoitavien hankkeiden määrä riippuu rahoituksesta ja hankkeilla saavutettavista päästövähennyksistä sekä päästövähennyksen hinnasta. Kuntaliitto on esittänyt että valtion tulisi varata pilottivaiheessa toteutuvien päästövähennysten ostoon kaksi miljoonaa euroa Menettelyn riskit ja haasteet Tavoitteena kevyen, mutta luotettavan järjestelmän luominen on haasteellinen, sillä on selvää että päästövähennykset tulee laskea ja todentaa läpinäkyvästi ja luotettavalla tavalla. Järjestelmän hallinnolliset kustannukset voivat muodostua merkittäviksi muun muassa ulkoisen tahon suorittamien todentamisten vuoksi. On selvää, että jotta järjestelmä olisi kustannustehokas ja toimiva tapa edesauttaa kansallisten päästövähennysten syntymistä, tulee hallinnollisten kustannusten pysyä varsin pieninä suhteessa järjestelmällä aikaansaataviin hyötyihin. Merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia suhteessa mahdollisesti järjestelmän kautta saataviin hyvityksiin ei saisi syntyä myöskään kunnille. Pilottiprojektin yhtenä haasteena voidaan tunnistaa se, kuinka merkittäviä päästövähennyksiä valituilla projekteilla todellisuudessa saavutetaan ja minkä suuruista taloudellista tukea kuntien ilmastotyölle voidaan näin ollen osoittaa. Saavutettujen päästövähennysten määrä on riippuvainen valtion pilottihankkeille kohdistamista resursseista. Mahdollista on myös, etteivät kunnat tunnista päästövähennystoimenpiteitä tai näe pilottiprojektin tuomia mahdollisuuksia ja näistä 20