Kirjoverkkoperhosselvitys Pornaisten maankaatopaikka-alueella 2018

Transkriptio

1 Kirjoverkkoperhosselvitys Pornaisten maankaatopaikka-alueella 2018 Jyrki Leskinen & Timo Metsänen Adelenpolku 2 B, Helsinki

2 2 1 JOHDANTO ALUEEN YLEISKUVAUS KIRJOVERKKOPERHOSEN UHANALAISUUS, SUOJELUSTATUS, LAJIN EKOLOGIA JA FENOLOGIA AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT TULOKSET JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET...15 LIITTEET...17 Kannen kuva: Kirjoverkkoperhonen Jyrki Leskinen, Muut kuvat: Jyrki Leskinen, 2013 ja Karttojen pohjakartat Maanmittauslaitos, 2018.

3 3 1 JOHDANTO Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Pornaisissa sijaitsevan, NCC Industry Oy:n nykyisen kivilouhinta-aseman ja murskaamon alueen sekä suunnitellun laajennusalueen mahdolliset kirjoverkkoperhosen esiintymät sekä lajin pääravintokasvin kangasmaitikan esiintymät. Selvitys liittyy alueen nykyisen toiminnan laajentamissuunnitelman johdosta tehtävään ympäristövaikutusten arviointiin. Tutkimuksen tilaaja on Ramboll Oy, joka kokoaa eri luontoselvityksestä kokonaismateriaalin ympäristövaikutusten arviointia varten. Tämän selvityksen tekijä on luontokartoittaja, perhosasiantuntija Jyrki Leskinen. Ympäristösuunnittelija (AMK) ja luontokartoittaja (eat) Timo Metsänen avusti paikkatietoaineiston ja karttojen tuottamisessa sekä kommentoi raporttia ja osallistui lajin toukkainventointeihin. Selvityksessä on käytetty perhosten ja kasvien vakiintuneita suomenkielisiä nimiä. Tieteellinen nimistö noudattaa perhosten osalta Suomen päivä- ja yöperhoset -maastokäsikirjan (Silvonen, K., Top-Jensen, M. & Fibiger, M. 2014) mukaista nimistöä, ja kasvillisuuden osalta Suuri Pohjolan kasvio -kirjan (Mossberg, B. & Stenberg, L. 2012) mukaista nimistöä. Alueelta ei löytynyt aiempia tietoja kirjoverkkoperhoshavainnoista (Hyönteistietokanta, 2018), mutta perhosta on havaittu Sipoon kunnan puolelta läheltä selvitysaluetta, esimerkiksi Paippisista ja PohjoisPaippisista (Yrjölä, R. 2016). 2 ALUEEN YLEISKUVAUS Selvitysalue, joka pinta-alaltaan on noin 80 hehtaaria, sijoittuu Pornaisten Lahan kylän alueelle, kunnan länsiosaan Sipoon ja Pornaisten kuntien välisen rajan läheisyyteen. NCC Industry Oy:llä on alueella toimiva kalliolouhos, jossa harjoitetaan kiviainesten louhintaa, murskausta ja varastointia. Nykyisen kalliolouhoksen koko on noin kolmannes selvitysalueen pinta-alasta. Selvitysalueen luontoarvot ovat tavanomaiset. Alue on osin puustoista, lähinnä kuivaa ja tuoretta kangasmetsää, jota halkovat metsäauto- ja

4 4 huoltotiet sekä -urat. Nykyisen louhinta-alueen läheisyydessä on vanhoja, ruohottuneita tai osittain metsittyneitä hakkuuja maanmuokkausaukioita. Selvitysalueen pohjoisosassa Hongankallion ympäristössä on tehty mittavia avohakkuita neljä vuotta aiemmin. Alueen metsät ovat intensiivisessä talouskäytössä. Selvitysalueen lähiympäristö on luonteeltaan maa- ja metsätalouspainotteista. Kuva 1. Näkymä alueen nykyiseltä louhinta- ja soranmurskausalueelta 3 KIRJOVERKKOPERHOSEN UHANALAISUUS, SUOJELUSTATUS, LAJIN EKOLOGIA JA FENOLOGIA Kirjoverkkoperhonen (Euphydryas maturna) on keskikokoinen, täpläperhosten heimoon ja verkkoperhosten sukuun kuuluva päiväperhoslaji. Se kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin II liitteessä mainittuihin lajeihin, joiden suojelemiseksi on perustettava erityisten suojelutoimien alueita sekä liitteessä IV a) mainittuihin lajeihin, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua. Laji on Suomessa rauhoitettu luonnonsuojelulain asetuksella. Lajin Euroopan yhteisön alueella

5 5 sijaitsevista kannoista noin 75 prosenttia on arvioitu olevan Suomessa. Perhonen onkin muualla EU:n alueella harvinainen ja monet sen vanhoista esiintymistä ovat kadonneet. Kotimaisessa uhanalaisuusarvioinnissa laji on arvioitu olevan elinvoimainen eli LC (least consern). Kirjoverkkoperhosen levinneisyysalue maassamme on itäpainotteinen. Lajin vahvimmat kannat ovat eteläisessä Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Myös Itä-Uudellamaalla lajia esiintyy yleisesti sopivissa elinympäristöissä. Lajin esiintyminen on kuitenkin laikuttaista, eikä se missään ole erityisen runsaslukuinen. Lajin kannanvaihtelut voivat olla verkkoperhosille tyypillisesti voimakkaat ja erityisen suotuisina vuosina niitä voi esiintyä runsaamminkin sekä alueellisesti, että määrällisesti (Ehrlich, P. & Murphy, D. 1987). Kirjoverkkoperhosen elinympäristöjä ovat tyypillisesti avoimen ja sulkeutuneemman kasvillisuuden vaihettumis- ja reunavyöhykkeet, esimerkiksi hakkuualueiden reunat, valoisat metsänlaidat, avokallioiden metsään rajoittuvat rinteet, sähkölinjojen alustat sekä metsäteiden reunat. Elinympäristöihin lukeutuvat, mikäli niillä esiintyy kasvilajeja, joille perhonen munii, myös valoisat metsät jopa kymmenien metrien etäisyydelle niiden reunoista sekä vastaavasti avoimemmat alueet laajemmalti. Kun nämä paikat sulkeutuvat, laji katoaa paikalta. Pienimuotoiset hakkuualat ja aukot metsäisessä maastossa luovat lajille soveliaita elinympäristöjä. Laji suosii lämpimiä ja aurinkoisia tai puoliavoimia maastonkohtia, joilla kasvaa runsaasti maitikoita. Lajin talvehtiminen tapahtuu toukka-asteena, keskenkasvuisena. Pienilmastoltaan lämpimillä paikoilla lajin toukat kehittyvät keväällä riittävän nopeasti (Nieminen, M. & Ahola, A. 2017). Kirjoverkkoperhonen ei ole esiintymiseltään vuorovuotinen, joten aikuisia voidaan tavata esiintymisalueillansa joka kesä. Aikuisia perhosia havaitaan yleensä kesäkuun alusta heinäkuun puoliväliin. Vuosittainen lentoaika on noin kuukauden mittainen ja lennon huippu ajoittuu yleensä kesäkuun jälkipuoliskolle. Paritteluaikana perhoset pysyttelevät pienellä alueella ja liikkuvat vähän. Koiraat tähystävät naaraita istuen näkyvillä paikoilla ja tarkastavat kaikki ohi lentävät naaraan kokoiset ja väriset hyönteiset. Naaras saattaa liikkua joitakin kilometrejä etsiessään sopivaa munintapaikkaa, mutta lajin on kuitenkin kokonaisuudessaan arvioitu liikkuvan melko vähän elinympäristöistään (Nieminen, M. ym. 2017).

6 6 Kirjoverkkoperhosnaaras munii elinaikanaan muutaman munaryhmän toukan ravintokasville, jossa on useita kymmeniä munia kussakin. Toukat kuoriutuvat keskikesällä ja elävät ryhmissä seittikyhäelmän sisällä (Nieminen, M. ym. 2017). Toukka on ravintovaatimukseltaan oliofagi eli se voi käyttää ravinnokseen joitakin kasvilajeja. Pääravintokasvi itäisellä Uudellamaalla on kangasmaitikka (Melampyrum pratense) (Marttila, O. 2005), joskin toukat kelpuuttavat ravintokasveiksi toisinaan myös muita maitikkalajeja (Melampyrum sp.), rantatädykkeen (Veronica longifolia), koiranheiden (Viburnum opulus), saarnen (Fraxinus excelsior) ja mahdollisesti myös lehtokuusaman (Lonicera xylosteum) (Somerma, P. 1997, Nieminen, M. ym. 2017). Kirjoverkkoperhosen toukan ekologiasta ja fenologiasta on esitetty toisistaan poikkeavia tietoja. Niklas Wahlberg (1999) mainitsee, että toukat talvehtisivat keskenkasvuisina lehtikarikkeessa, kun taas Kari Nupponen (2018), viitaten omiin havaintoihinsa useampien vuosien ajalta, kertoo toukkien talvehtivan keskenkasvuisina toukkapussissa, joka on kesäpussia tiiviimpi. Nupponen mainitsee myös lajin kelpuuttavan ravintokasviksi metsämaitikan yhtä hyvin kuin kangasmaitikan. Keväällä toukat voivat ennen koteloitumistaan syödä muitakin kuin munintakasveja, esimerkiksi koivuja (Betula sp.), ratamoita (Plantago sp.) ja mustikkaa (Vaccinium myrtillus) (Somerma, P. 1997, Nieminen, M. ym. 2017). Vaikka kirjoverkkoperhonen on maassamme esiintymisalueellaan paikoitellen melko yleinenkin ja siten helpohko tutkimuskohde, tuntuu moni lajin toukan ravintokasveihin ja elinkiertoon liittyvistä seikoista olevan vielä epäselvä ja tiedot osittain ristiriitaisia. Joidenkin lähteiden mukaan toukat hajaantuvat talvehtimaan karikkeen sekaan, poistuen siis toukkapesästään kukin taholleen. Marko Niemisen ja Kari Nupposen mukaan (Somerma, P. 1997, Nieminen, M. ym. 2017) toukat talvehtivat tiiviistä seitistä valmistamassaan toukkapesässä. Lisäksi lajin talvehtimisasteesta mainitaan kirjallisuudessa yleisesti (mm. Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H. & Ojalainen, P. 1990, Marttila, O. 2005

7 7 ja Haahtela, T., Saarinen, K., Ojalainen, P., & Aarnio, H. 2012), että laji talvehtii keskenkasvuisena toukkana. Tällä viitataan yksivuotiseen kehitykseen tarkoittaen, että perhonen parittelee ja naaras munii kesällä ravintokasville, munista kehittyy toukkia loppukesällä jotka sitten talvehtivat keskenkasvuisena. Keväällä toukat jatkavat syömistä ja kasvua, koteloituvat ja uusi aikuissukupolvi kuoriutuu kesäkuussa heinäkuun alussa. Kuitenkin teoksessa Suomen päivä- ja yöperhoset (Silvonen, K., TopJensen, M. & Fibiger, M. 2014) mainitaan, että laji talvehtii toukkana kaksi kertaa ja luo toisena kesänä vain kerran nahkansa. Kysyttäessä asiaa Kimmo Silvoselta, hän vahvisti tiedon, jonka hän myös omien kasvatuskokeiden perusteella oli todennut (Silvonen, K. 2018). Ristiriitaisuus eri lähteiden mainitsemissa talvehtimistavoissa selittyisi Silvosen esittämällä ja kasvatuskokeissa varmistetulla tiedolla toukan talvehtimisesta kahteen kertaan. Silloin ensimmäinen talvehtiminen olisi toukkapesässä, toinen karikkeen seassa. Vesa Selonen (1997) toteaakin artikkelissaan Kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) ja ratamoverkkoperhosen (Mellicta athalia) populaatiorakenne ja habitaatinvalinta, että kirjoverkkoperhosen toukan kehitys on yksi- tai kaksivuotinen. Myös Marko Niemisen ja Kari Nupposen mukaan (Somerma 1997, Nieminen, M. ym. 2017) lajin kehitys on Ruotsissa vaihteleva, yksi- tai kaksivuotinen elinkierto. Toisistaan poikkeavia näkemyksiä on esitetty myös lajin ravintokasveista, jotka nekin selittyisivät toukan kahteen kertaan talvehtimisella. Yleisesti hyväksytyn teoreeman mukaan kirjoverkkoperhosen toukan pääravintokasvit ovat itäisellä Uudellamaalla kangas- ja metsämaitikka, vaikka kirjallisuudessa mainitaan muninta- ja ravintokasveiksi myös koiranheisi, rantatädyke, lehtokuusama sekä saarni. Toukka voi talvehtimisen jälkeen syödä myös muita kasveja, joista mainintoja on ainakin koivusta ja mustikasta. Etenkin Ruotsissa lajin ravintokasveiksi on mainittu koiranheisi ja saarni, jotka Itä-Uudellamaalla (Porvoon seutu pois lukien koiranheiden osalta) ovat harvinaisia. Monenkirjava joukko eri tyyppisiä siemenkasveja ravintokasveina selittyy osittain alueellisilla eroilla tutkimuksissa, osittain sillä, että toukka vaihtaa ravintokasviaan elinkiertonsa aikana talvehtimisen jälkeen.

8 8 4 AINEISTO, MENETELMÄT JA EPÄVARMUUSTEKIJÄT Kirjoverkkoperhosen aikuisyksilöiden osalta maastoinventointi tehtiin kahtena, noin neljän tunnin maastokäyntinä riittävän aurinkoisina ja tuulettomina päivinä aamupäivästä alkuiltapäivään, painopisteen ollessa perhosen havaitsemisen kannalta potentiaalisimmissa elinympäristöissä. Inventointi suoritettiin kävelemällä alueella ja havainnoimalla visuaalisesti. Perhosia ei otettu kiinni ja määritys varmistettiin tarvittaessa joko valokuvaamalla tai käyttämällä kiikareita. Havaittujen kirjoverkkoperhosten sijaintikoordinaatit tallennettiin. Samalla etsittiin merkittävämpiä kangasmaitikkakasvustoja, joiden sijaintikoordinaatit tallennettiin. Maastokäynneillä havainnointiin myös muita perhoslajeja, joiden esiintymisellä voitiin varmistua kirjoverkkoperhosselvityksen oikeaaikaisuus. Kesä 2018, alkaen jo toukokuun puolivälistä, oli poikkeuksellisen lämmin ja esimerkiksi Hauholla kasvukauden tehollinen lämpösumma ylitti koetilan kasvuasteseurannassa 1000 asteen jo ollen edelliseen vuoteen verrattuna 32 päivää edellä ja pitkän ajan keskiarvoakin 15 päivää edellä (Lantmännen Agro, 2018). Maastokäynti 1: Selvitys tehtiin klo 10:00 14:30 välisenä aikana. Päivä oli täysin aurinkoinen ja lämmin, 20,5 C 23 C, tuuli etelästä 3,6 m/s. Maastokäynti 2: Selvitys tehtiin klo 9:40 14:00 välisenä aikana. Päivä oli täysin aurinkoinen ja lämmin, 19 C 24 C, tuuli lännestä-etelästä 3 4 m/s. Epävarmuustekijäksi muodostui pitkän ajan keskiarvoa selvästi lämpimämpi, mutta myös harvinaisen kuiva loppukevät ja kesäkuu, jonka johdosta kirjoverkkoperhonen kehittyi tavallista nopeammin aikuiseksi ja lentoaika aikaistui. Lento oli jo ohi kesäkuun lopulla. Myös sateiden niukkuus vaikutti, mikä ilmeni monien lajien lyhyenä lentokautena ja perhosten kuluneisuutena, kun uusia aikuisyksilöitä kuoriutui niukasti tilalle. Koko heinäkuun jatkunut pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpi säätila tulee myöskin aikaistamaan kirjoverkkoperhosten elinkiertoa siten, että toukkapesueiden paras havainnointiaika aikaistuu keskivertoajankohdasta.

9 9 Kuva 2. Kirjoverkkoperhonen ruokailemassa niittyleinikillä. Koska maastoinventoinnissa löytyi kirjoverkkoperhosen aikuisyksilöitä, laajennettiin selvitys koskemaan myös perhosen mahdollisia lisääntymispaikkoja. Paikat voidaan todentaa etsimällä lajin toukkien kehräämiä toukkapesiä sekä niiltä toukkia. Toukkien tekemät seittipesät säilyvät maastossa koko syksyn ja ovat melko helposti havaittavia. Maastoinventoinnit suoritettiin elokuun lopulla ja syyskuun alussa. Havainnointi suoritettiin päiväaikaan kävelemällä rauhallisesti läpi perhosen lisääntymiselle soveltuvia maastonkohtia, joilla oli toukkien ravintokasveja ja etsimällä visuaalisesti lajin toukkapesiä. Etsintä painottui sulkeutuneiden, metsäisten alueiden ja avoimempien kasvillisuusalueiden reunoille ja vaihettumisvyöhykkeille, mutta myös avoimempien maastojen maitikkakasvustoihin. Erityisen huolellisesti tarkastettiin sellaiset mikroilmastoltaan lämpimämmät paikat, joihin kirjoverkkoperhonen mielellään munii. Erityistä tarkkaavaisuutta noudatettiin myös paikalla, jossa aikuisia yksilöitä nähtiin aiemmin kesällä eniten ja missä havaittiin yksi naaras kangasmaitikkakasvustolla oletetulla munintalennolla. Täysin sulkeutuneilta kasvillisuusalueilta, metsien keskeltä, ei lajin toukkia tai toukkapesiä etsitty. Maastokäynti 1: Selvitys tehtiin klo 10:45-17:00 välisenä aikana. Päivä oli pilvipoutainen, 16 C 18 C, tuuli etelän-lounaan suunnasta noin 3 m/s.

10 10 Maastokäynti 2: Selvitys tehtiin klo 11:00-17:30 välisenä aikana. Päivä oli pilvipoutainen, 16 C 18 C, tuuli kaakosta 1-3 m/s. Maastokäynti 3: Selvitys tehtiin klo 11:00-17:15 välisenä aikana. Päivä oli puolipilvinen, 20 C, tuuli pohjoisesta 2 m/s. 5 TULOKSET Ensimmäisellä maastokäynnillä havaittiin aikuisia kirjoverkkoperhosia neljästä eri kohtaa aluetta, yhteensä 9 13 yksilöä. Näistä osa myös valokuvattiin. Hajonta havaintomääristä johtuu perhosten vilkkaasta liikehdinnästä, jolloin muutama yksilö saattaa tulla lasketuksi kokonaismäärään kahteen kertaan. Havaitut kirjoverkkoperhoset on merkitty karttaan 1, samoin kuin suuremmat yhtenäiset kangasmaitikkakasvustot ja selvitysalueen rajaus. Toisella maastokäynnillä ei havaittu yhtään aikuista kirjoverkkoperhosta. Tästä voitiin tehdä johtopäätös, että aikuisyksilöiden lento oli lämpimän alkukesän johdosta jo täysin loppunut, noin kaksi viikkoa keskimääräistä aikaisemmin. Toisella käynnillä varmistettiin myös kangasmaitikkakasvustojen harvempikasvuiset yhtenäiset alueet ja käytiin läpi edellisellä maastokäynnillä vähemmälle huomiolle jääneet elinja kasvuympäristöt. Karttaa täydennettiin kangasmaitikkakasvustojen osalta siten, että tiheimpien kasvustokeskittymien lisäksi merkittiin myös harvemmat yhtenäiset esiintymät. Edellä mainittua, tavanomaista aiempaa kehitystä kesän suotuisien säiden ja normaalivuotta nopeamman ja suuremman lämpösumman kertymisen johdosta tukee myös muista perhoslajeista maastokäyntien yhteydessä tehdyt havainnot, joissa huomioitiin myös havaittujen perhosten kulumisasteet.

11 11 Kartta 1. Selvitysalue, havainnot ja harvemmat maitikoita kasvavat maitikkakasvustot (Maitikkakasvustot) sekä tiheät maitikkaesiintymät (Maitikkakeskittymät). Elo syyskuun toukkapesäinventoinneissa ei havaittu kirjoverkkoperhosen toukkia, toukkapesiä tai muitakaan merkkejä kyseisen lajin lisääntymisestä alueilla, jotka tarkastettiin.

12 12 Muita perhosia kirjattiin ylös seuraavasti: Maastokäynti 1. Ruderaattialueet nykyisen louhoksen reuna-alueilla: nokkosperhonen Aglais urticae, juuri kuoriutuneita yksilöitä useita neitoperhonen Nymphalis io, muutamia talvehtineita yksilöjä pihlajaperhonen Aporia crataegi, muutama läpinäkyväksi kulunut naarasyksilö metsäpapurikkoja Pararge petropolitana, osa kuluneita niittyhopeatäplä Boloria selene Huolto-/metsäteiden varret, valoisat peitteiset maastot: juolukkasinisiipiä Plebeius optilete runsaasti, monet jo kuluneita kangassinisiipiä Plebeius argus runsaasti ketosinisiipiä Plebeius idas runsaasti muutamia kuluneita mustatäplähiipijöitä Carterocephalus silvicola muutamia erittäin kuluneita kangasperhosia Callophrys rubi joitakin juuri kuoriutuneita ratamoverkkoperhosia Melitaea athalia erittäin kuluneita metsämittareita Ematurga atomaria jokunen hyväkuntoinen piippopaksupää Ochlodes sylvanus metsäpapurikkoja Pararge petropolitana vyökiiltoyökkönen Deltote pygarga Hakkuaukeareunat, metsäkoneurat: kolme juuri kuoriutunutta, priimakuntoista suokeltaperhoskoirasta Colias palaeno niittyhopeatäplä Boloria selene kuluneita metsämittareita Ematurga atomaria metsäpapurikkoja Pararge petropolitana hyväkuntoisia karhusiilikkäitä Diacrisia sannio ruskokaarimittari Macaria notata mäkikenttämittari Macaria montanata

13 13 Maastokäynti 2. Ruderaattialueet nykyisen louhoksen reuna-alueilla: ketohopeatäpliä Argynnis adippe orvokkihopeatäpliä aglaja useita priimakuntoisia tesmaperhosia Atphantopus hyperantus niittyhopeatäplä Boloria selene lanttuperhosia Pieris napi Huolto-/metsäteiden varret, valoisat peitteiset maastot: ratamoverkkoperhosia Melitaea athalia runsaasti useita priimakuntoisia tesmaperhosia Atphantopus hyperantus kuluneita metsäpapurikkoja Pararge petropolitana hyväkuntoisia karhusiilikkäitä Diacrisia sannio hyväkuntoisia ketohopeatäpliä Argynnis adippe orvokkihopeatäpliä Argynnis aglaja useita angervohopeatäpliä Brenthis ino ruutumittari Chiasmia clathrata lanttuperhosia Pieris napi muutamia surumittari Spargania luctuata loistokultasiipi Lycaena virgaureae, neljä priimaa koirasta haapaperhonen Limenitis populi naaras leppävalkomittari Cabera pusaria, useita hopeasinisiipi Polyommatus amandus Hakkuaukeareunat, metsäkoneurat: piirtoyökkönen Euclidia mi kuluneita metsäpapurikkoja Pararge petropolitana

14 14 Kuvat 3. ja 4. Suurimman kirjoverkkoperhosesiintymän maastoa, näkymä metsäkoneuralta ja hakkuuaukean lämmin, kallioinen rinnemaa. Kuvat 5. ja 6. Tyypillistä kirjoverkkoperhosen elinympäristöä: metsiä halkovia huoltoteitä- ja uria, joiden sorapinnoilta laji käy imemässä mineraaleja, ruokailuun tarvittavia mesikasveja ja pensaiden tai pienten puiden oksien tähystyspaikkoja joista koiraat tarkkailevat naaraita. Kuvat ovat toiseksi pohjoisimman havaintopisteen lähistöltä.

15 15 6 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET Selvitysalueella ja todennäköisesti sen ympäristössä vaikuttaa elävän elinvoimainen kirjoverkkoperhoskanta. Aikuisselvityksen kannalta ensimmäinen maastokäynti oli oikea-aikainen. Toinen käynti kaksi viikkoa myöhemmin oli ripeästi edenneen alkukesän ja lämpimän kesäkuun vuoksi liian myöhäinen ja lajin aikuisyksilöiden lento oli jo loppunut. Ensimmäisen ja toisen maastokäynnin välissä olleella viikolla selvitysalueen säätilat eivät suosineet päiväperhoshavainnointia liian tuulisten ja/tai pilvisten/sateisten päivien vuoksi. Havaitut kirjoverkkoperhoset löytyivät nykyisen kivilouhimon ja suunnitellun uuden louhinta-alueen välistä Hongankallion lounaisosasta, hakkuuaukean reunan metsään rajoittuvalta rinteeltä sekä Hongankallion länsireunalta metsäauto-/huoltotien varrelta. Esiintymispaikat olivat lämpimiä, hieman muuta ympäristöä tuoreempia maitikkaa kasvavia ja varsin tyypillisiä lajin elinympäristöjä. Lajia ei havaittu isompien hakkuuaukeiden metsään rajoittuvilta reunoilta, jotka olivat kuivempia, vaikka niilläkin kasvoi kangas- ja metsämaitikkaa. Kirjoverkkoperhosta ei niin ikään esiintynyt myöskään sulkeutuneemmissa, puustoisissa paikoissa, vaikka ne olisivat maapohjaltaan olleet tuoreempia. Varsinkin kartan yksilön esiintymispaikka oli otollinen, muuta ympäristöä ravinteikkaampi ja tuoreempi (mm. metsälehmus, rohtotädyke, maariankämmekkä), lehtomaisuuttakin sisältävä maastonkohta, jossa valoisaan metsän reunaan rajoittui lämmin kallioinen rinne. Tällä paikalla havaittiin myös naaras munimassa ravintokasville. Aikuisten yksilöiden havainnoinnin avulla ei voida määrittää luotettavasti kirjoverkkoperhosen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen rajoja, vaan ne tulee määrittää lajin toukkavaiheessa elo syyskuussa (Nieminen, M. ym. 2017). Toukkaselvityksessä ei selvitysalueelta tänä syksynä löytynyt merkkejä lisääntymispaikoista. Selvitysalueen ympäristössä on runsaasti talousmetsää, joten lajin elinmahdollisuuksien säilymiselle on siellä edellytykset. Laji ei kuitenkaan siedä voimakasta ja laajaa maanmuokkausta kuten laajoja hakkuuaukeita, vaan hakeutuu muualle.

16 16 LÄHTEET Ehrlich, P. & Murphy, D Conservation Lessons from Long Term Studies of Checkerspot Butterfies. Conservation Biology. Volume 1. Issue 2. August. Haahtela, T., Saarinen, K., Ojalainen, P., & Aarnio, H Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus Kustannus Oy. Lantmännen Agro, Verkkosivut. Luettu [ nta/] Marttila, O Suomen päiväperhoset elinympäristössään Käsikirja. Auris. Joutseno. Marttila, O., Haahtela, T., Aarnio, H. & Ojalainen, P Suomen päiväperhoset. Suomen Perhostutkijain seura. Kirjayhtymä Oy. Helsinki. Mossberg, B. & Stenberg, L Kustannusosakeyhtiö Tammi. Helsinki. Suuri Pohjolan Kasvio. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017. Nupponen, K Puhelinkeskustelu Selonen, V Baptria 22 (4). Kirjoverkkoperhosen (Euphydryas maturna) ja ratamoverkkoperhosen (Mellicta athalia) populaatiorakenne ja habitaatinvalinta. Suomen Perhostutkijain Seura. Silvonen, K Suullinen tiedonanto. Silvonen, K., Top-Jensen, M. & Fibiger, M Suomen päivä- ja yöperhoset. 35. Oestermarie. Lithuania. Somerma, P Suomen uhanalaiset perhoset. Ympäristöopas 22.

17 17 Suomen ympäristökeskus, Suomen Perhostutkijain Seura. Viestipaino. Tampere. 336 s. Wahlberg, N Baptria 4/1999. Suomen Perhostutkijain Seura. Yrjölä, R Kirjoverkkoperhosen Esiintyminen Sipoon PohjoisPaippisten Osayleiskaava-Alueella Vuonna Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Sähköinen raportti. LIITTEET Sähköinen paikkatietoaineisto.