Arvoisa seminaariyleisö, hyvät kuulijat

Transkriptio

1 Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä TYÖVÄKI VÄHENEE SAADAANKO TYÖPANOS RIITTÄMÄÄN SEMINAARI Sosiaaliturvan kokonaisuudistus klo 9.00 Pörssitalo, Pörssisali, Fabianinkatu 14, Helsinki Arvoisa seminaariyleisö, hyvät kuulijat Suomalainen sosiaaliturva on kiinteä osa yhteiskuntaa ja vaikuttaa monella tavalla ihmisten jokapäiväiseen elämään. Erityisesti sen merkitys tuntuu niiden ihmisten elämässä, jotka lasten hoidon, sairauden, vanhuuden tai työttömyyden takia eivät voi hankkia elantoaan työmarkkinoilta. Hallitus käynnisti noin vuosi sitten sosiaaliturvan laaja-alaisen uudistustyön asettaessaan SATAkomitean. Komitealta odotetaan nykyisen noin sadasta erilaisesta etuudesta muodostuvan sosiaaliturvajärjestelmän kokonaisvaltaista ja ennakkoluulotonta tarkastelua. Toimeksiannon mukaan uudistuksen tavoitteena on luoda työntekoon kannustava sosiaaliturvajärjestelmä, joka samanaikaisesti antaa riittävän perusturvan sitä tarvitseville. Lisäksi sosiaaliturvan rahoitus tulee pysyä kestävällä pohjalla myös pitkällä aikavälillä. Uudistustyössä on kiinnitettävä huomiota myös nykyisen sosiaaliturvan hitauteen ja sen ymmärrettävyyteen. Uudistuksen tavoitteena on turvata kaikille kattava ja kohtuullisen tasoinen sosiaaliturva. Sen on tarjottava ihmisille nykyistä paremmat mahdollisuudet elämän ja muutosten hallintaan. Julkisen talouden rahoituspaine kasvaa uhkaavasti seuraavan 20 vuoden aikana. Suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään, huoltosuhde muuttuu nopeasti huonoksi ja muutos on nopeampi kuin useimmissa muissa teollisuusmaissa, vaikka kaikissa niissä kehitys on saman suuntainen. Joudumme kiinnittämään huomiota elatussuhteen heikkenemiseen sen vuoksi, että elatussuhteen heikkeneminen on uhka sosiaaliturvan rahoitukselle.

2 2 Sosiaaliturvamme rahoitus perustuu työhön ja talouskasvuun, ja siten luodaan edellytykset riittävälle sosiaaliturvalle. Elatussuhteen heikkenemiseen on etsittävä keinoja ja toimenpiteitä. Meidän on kannustettava opiskelijoita siirtymään nykyistä nopeammin opiskelusta työelämään, lyhennettävä työttömyysjaksoja, tehtävä pätkätöidenkin vastaanottaminen kannattavaksi, helpotettava vajaakuntoisten työllistymistä, myöhennettävä eläkkeelle siirtymistä ja kannustettava eläkkeellä olevia osallistumaan työelämään nykyistä enemmän sekä parannettava työn tuottavuutta. Hyvät kuulijat, Komiteantyön aikana meidän on nostettava pöydälle monia sellaisia uudistuksia, jotka tulivat voimaan 1990-luvulla. Yksi esimerkki tästä on työttömyyseläke. Sen avulla haluttiin helpottaa ikääntyneen työntekijän tukalaa asemaa. Vanhenevan työntekijän työllistämiseen liittyvät vaikeudet olivat tosiasia, mutta keino ei jälkeen päin katsottuna ollut parhaasta päästä. Nyt kun puhutaan siitä, että eläkeiän pitäisi olla 70 ikävuoden korvilla, tuntuu uskomattomalta, että työttömyyseläkeputkeen pääsi edullisimmillaan 53 vuoden iässä. Vuorotteluvapaa on toinen ja vielä pidemmälle menevää vapaa-ajan tavoittelua kuvaava esimerkki. Se tuntuu olevan monen päättäjän sydäntä lähellä. Suurtyöttömyyden synnyttämien lukujen kaunistamiseksi luotu järjestelmä halutaan vakiinnuttaa, vaikka seuraavan vuosikymmenen aikana työvoiman niukkuus näyttää todellisemmalta uhalta kuin massiivinen työttömyys. Vuorotteluvapaan käyttäjät eivät myöskään ole niistä ammateista, joista eniten lähdetään työkyvyttömyyseläkkeelle. Sen suosio osoittanee, että monet pitkälle koulutetuissa tehtävissä olevat ihmiset kuten opettajat ja sairaanhoitajat haluavat elämään jotain muutakin kuin samoina toistuvia rutiineja.

3 3 On selvää, että taloudellisten, sosiaalisten ja terveydellisten riskien seurausten tasaamista tarvitaan tulevaisuudessakin. Vanhat ovat ansainneet eläkkeensä, sairaita ei pidä pakottaa työhön ja lasten tekemiseen pitäisi itse asiassa kannustaa. Työttömyyttäkään ei voida poistaa kokonaan, sillä liikkuminen ammattien, yritysten ja toimialojen välillä on lisääntynyt. Silloin syntyy helposti myös työttömyysjaksoja. Haasteena on vastata työmarkkinoiden lisääntyviin joustavuus- ja liikkuvuusvaatimuksiin ja lievittää samanaikaisesti riskejä ja epävarmuutta, joita ne työntekijälle aiheuttavat. Sosiaaliturvaa ei kuitenkaan tule ajatella vain menneiden riskien korvaajana. Parhaimmillaan sosiaaliturva tukee kansalaisten aktiivisuutta ja toimii ponnahduslautana yhteiskuntaan ja työelämään, mutta estää samalla tarpeetonta turvautumista sosiaaliturvan etuuksiin. Meidän tulee tavoitella yhteiskuntaa, jossa terveys ja työkyky pysyvät entistä parempina ja mahdollistavat työssä jatkamisen, jossa sairauksia ehkäistään ja niihin puututaan tehokkaammin, kuntoutus käynnistetään varhaisemmin, tarjotaan monipuolisempia kouluttautumismahdollisuuksia ja katkaistaan työttömyysjaksot nopeammin aktiivisilla toimenpiteillä. Se edellyttää uutta ajattelutapaa monella taholla. Tavoitteena on muuttaa sosiaaliturvaa reaktiivisesta pikemminkin (pro)aktiiviseksi. Työterveyshuollossa on ennakoitava nykyistä paremmin henkilön työkyvyn kehitys ja ryhdyttävä tehokkaampiin toimiin työkyvyttömyyden estämiseksi. Työsuojelun on otettava koppi nykyaikaisen työelämän haasteista, jotka ovat luonteeltaan toisenlaisia kuin 60- luvun ongelmat. Suomessa poistutaan työkyvyttömyyden vuoksi työelämästä edelleen selvästi useammin kuin muissa Euroopan maissa. Suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja tuki- ja liikuntaelinsairauksien ohella on mielenterveysongelmat. Vaikka esimerkiksi masennus ei sinänsä olekaan lisääntynyt, nykyisessä työelämässä se haittaa työntekoa enemmän kuin aiemmin. Viime vuonna runsaat suomalaista jäi mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Tämä luku sisältää myös masennuksia takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävät. TELAn laskelmien mukaan yhden

4 4 työkyvyttömyyseläkkeen keskimääräiset vuosikustannukset ovat noin euroa. Koska onnistuneen kuntoutuksen kustannusten arvioidaan olevan noin euroa vuotta kohti, saadaan kuntoutusmenot katettua jo silloin, jos kuntoutuja jatkaa työelämässä puolisentoista vuotta pidempään. Yhteiskunnan kannalta kokonaiskannattavuus on vielä parempi, sillä kuntoutujan työpanos kasvattaa tuotantoa ja sitä kautta hyvinvoinnin rahoituspohjaa. On tärkeää, että kuntoutus sovitetaan työpaikan todellisiin oloihin ja huolehditaan myös siitä, että fyysisessä ja sosiaalisessa ympäristössä tapahtuu muutoksia. Työkykyä tulee tarkastella monipuolisesti ja huolehtia siitä, että vajavaisempikin työkyky tulee käyttöön. Koulutuksen on tarjottava yksilöllisiä ja työelämän tarpeisiin liittyviä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon asianomaisen työkokemuksen ohella hänen elämänkokemuksensa ja jäljellä oleva työura. Yli puolet työttömistä on pitkäaikaistyöttömiä tai vaikeasti työllistettäviä. Pitkäaikaistyöttömyys on erityisesti ikääntyneiden ja matalan koulutustason työttömien ongelma. Usein ajatellaan, että ikääntyviä työntekijöitä ei kannata enää kouluttaa. Toisaalta on arvioitu, että nykyaikana koulutus vanhenee jo noin 4 5 vuodessa. Jos näin todella on, kannattaa vuotiaillekin antaa lisäkoulutusta siinä missä nuoremmillekin. Hyvät kuulijat, Työvoiman vanhentuessa ja vähentyessä on entistä tärkeämpää, että työnteko asetetaan etusijalle sosiaaliturvaan nähden. Ensiksikin tuloloukkuja purkamalla voidaan poistaa esteitä järkevien valintojen tekemisen tieltä. Tarveharkintaiset etuudet yhdessä verotuksen kanssa voivat johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Asumistuki ja työmarkkinatuki yhdessä voivat muodostaa kombinaation, joka leikkaa lisätulosta yli 80 %.

5 5 Toiseksi on luotava sujuvampia ja nopeampia hallintokäytäntöjä, ettei työn vastaanottamista koeta toimeentulouhaksi. Niin nyt tuntuu käyvän, kun henkilöt pelkäävät toimeentuloonsa tulevan pitkiä katkoja, jos he työllistyttyään tulevat uudestaan työttömiksi. Kolmanneksi on painotettava aktiivisia vaihtoehtoja nykyistä selvemmin. Koulutustasoa parantamalla parannetaan myös työmarkkinoiden toimivuutta ja yksilön mahdollisuutta hakeutua uusiin tehtäviin. Neljänneksi on otettava huomioon nykyistä paremmin ihmisten työkyvyssä olevat erot. Emme voi jatkaa on-off linjalla ja tuhlata työpanosta, joka toisilla järjestelyillä olisi työmarkkinoiden käytössä. Työpankki tarjoaa tähän yhden vastauksen. Se voisi välittää työmarkkinoille työvoimaa, jonka työmotivaatiossa ei ole puutteita, mutta joiden työkykyä ja -taitoa saattavat rajoittaa puutteellinen koulutus tai ikääntymiseen liittyvät pitkäaikaisvaivat. Tällaisten henkilöiden asema voitaisiin turvata siten, että olisivat työsuhteessa työpankkiin, joka vuokraa työvoimaa ulospäin. Tämä helpottaa työllistymistä, koska työnantajan riski jää pankille ja työn hinta määritellään markkinoiden mukaan. Oma asiansa on nuorten työmarkkinoille tulon nopeuttaminen. Opiskelu yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa aloitetaan meillä keskimäärin 21-vuotiaana ja maisteriksi valmistutaan noin 27-vuotiaana. Työllisyysastetta voitaisiin nostaa 2-3 prosenttiyksikköä järjestämällä opiskelu ja opiskelun tukeminen niin, että nuoret tulisivat vuotta, pari aikaisemmin työelämään. Tässä asiassa on valitettavan vähän saatu aikaiseksi. SATAkomitea on pyytänyt opetusministeriön näkemyksen tarvittavista toimista marraskuun puoleen väliin mennessä. Taustalla on hallituksen toukokuussa tekemä iltakoulupäätös, jossa edellytettiin toimia, jotka johtavat siihen, että työmarkkinoille tullaan varhaisemmassa vaiheessa.

6 6 Ikäohjelma, eläkeuudistukset ja työhyvinvointiohjelmat ovat tuottaneet hyvää tulosta. Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste on viime vuosina noussut, erityisesti yli 60- vuotiaiden joukossa. Eläkkeelle siirtyminen on myöhentynyt selvästi ja 50-vuotiaiden eläkkeelle siirtymisiän odote on noussut kymmenen vuoden aikana vuodella. Tavoitteiden toteutumista on edelleen seurattava tarkoin. Maaliskuussa asetin tätä tarkoitusta varten erityisen Eläkefoorumin. Pidän tärkeänä, että yhteiskunnan eri toimijoiden vuoropuhelu eläkepolitiikan haasteista ja linjauksista jatkuu erityisesti ikääntymiseen varautumisen näkökulmasta. Arvoisat kuulijat, Sosiaaliturvan tehtävä on tulevassa yhteiskunnassa aikaisempaa aktiivisempi. Se tukee myös niitä, jotka ponnistelevat työmarkkina-asemansa parantamiseksi. Onnistuminen edellyttää, että monilla muilla yhteiskunnan lohkoilla toimitaan samaan suuntaan. Uskon että tällainen muutos on nyt käynnissä. Vaikka hallinnon aitoja edelleenkin on olemassa, tilanne on selvästi muuttunut. Yhä useammat uskaltavat katsoa aidan yli ja rohkeimmat ovat kiivenneet toiselle puolelle keskustelemaan. SATA-komitea valmistelee peruslinjauksensa tämän vuoden loppuun mennessä. Tavoitteena on, että peruslinjausten talous- ja työllisyysvaikutukset ovat käytettävissä ensi vuoden helmikuun lopulla ja vuoden 2010 alusta voimaan tulevat lakiehdotukset ovat käytettävissä huhtikuun loppuun mennessä. Muilta osin ehdotuksia ja lainsäädäntöä valmistellaan vielä vuoden 2009 loppuun saakka.