Maa-ainesten hyödyntäminen

Transkriptio

1 Ympäristöministeriö Maa-ainesten hyödyntäminen - pas kaivettujen maa-ainesten lukittelusta jätteeksi ja hyödyntämiskelpisuuden arviinnista Lunns

2 Sisällysluettel 1 JOHDANTO MÄÄRITELMÄT JÄTELAIN KESKEISET MÄÄRITELMÄT... 4 Jäte... 4 Sivutute... 4 Jätteeksi lukittelun päättyminen (End-f-waste, EW)... 4 Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen... 5 Jätteen kierrätys... 5 Jätteen hyödyntäminen... 5 Jätteen lppukäsittely... 6 Jätteen käsittely MUUT TÄSSÄ OPPAASSA KÄYTETYT KÄSITTEET... 6 Maa-aines... 6 Pilaantumatn maa-aines... 6 Pilaantunut maaperä... 7 Maaperän tilan tietjärjestelmä JÄTELAIN YLEISET VELVOLLISUUDET ETUSIJAJÄRJESTYS MUUT YLEISET VELVOLLISUUDET MAA-AINESTEN JÄTELUONNE MAA-AINESTEN JÄTELUONTEEN ARVIOINTI JA JÄTELAIN SOVELTAMISALAN RAJAUKSET MAA-AINEKSEN LUOKITTELU TAVANOMAISEKSI JA VAARALLISEKSI JÄTTEEKSI MAA-AINESTEN KÄSITTELYKELPOISUUDEN ARVIOINTI MAA-AINESTEN HYÖDYNTÄMISEN YLEISET PERIAATTEET MAA-AINESTEN VARASTOIMINEN MYÖHEMPÄÄ KÄSITTELYÄ VARTEN MAA-AINESPANKKI (MAA-AINESKESKUS, MAA-AINESTERMINAALI) MUU VARASTOIMINEN MAA-AINESTEN KÄSITTELYN EDELLYTTÄMÄT HALLINNOLLISET MENETTELYT MAA-AINESTEN KÄSITTELYTOIMINTA, JOLTA EI EDELLYTETÄ HALLINNOLLISTA MENETTELYÄ YMPÄRISTÖLUPAA EDELLYTTÄVÄ MAA-AINESTEN KÄSITTELY Jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely POP-jätteiden käsittelyä kskevat erityisvaatimukset Ympäristölupa muun YSL 28 :n mukaisen yleisen luvanvaraisuuden njalla Ympäristölupaviranmaiset ja viranmaisten timivaltajak Pilaantuneen maaperän puhdistaminen YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELYÄ EDELLYTTÄVÄ JÄTTEEN KÄSITTELY ESIMERKKEJÄ TOIMINNOISTA, JOTKA EIVÄT EDELLYTÄ YMPÄRISTÖLUPAA JÄTTEEN AMMATTIMAISENA TAI LAITOSMAISENA KÄSITTELYTOIMINTANA MAA-AINESTEN KAATOPAIKKAKÄSITTELY MAANKAATOPAIKAT HYÖDYNTÄMINEN KAATOPAIKAN RAKENTEISSA LOPPUSIJOITUS KAATOPAIKALLE Maa-ainesjätteen kaatpaikalle sijittamisen jätevervelvllisuus KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ KIRJALLISUUTTA OIKEUSKÄYTÄNTÖÄ LIITE

3 1 Jhdant Uusi jätelaki (646/2011) ja siihen liittyvät ympäristönsujelulain (86/2000, YSL) muutkset tulivat vimaan Jätelain uudistuksen yhteydessä tehtiin myös ympäristönsujelulakiin täsmentäviä muutksia eräiden maaainesten hyödyntämisen luvanvaraisuuden pikkeuksia kskevaan sääntelyyn. Tämän ppaan tarkituksena n selkeyttää maa-ainesjätteisiin liittyviä jätelain ja ympäristönsujelulain mukaisia tulkintja. Opas n tarkitettu ensisijaisesti viranmaisille, mutta se sveltuu myös maa-ainesalan muille timijille maa-ainesten jätelunteen sekä hyödyntämiskelpisuuden arviimisen avuksi. Tässä ppaassa tarkastellaan rakentamisessa syntyvien maa-ainesten jätelunnetta ja jätelain sveltamista erilaatuisiin maa-aineksiin. Oppaassa käsitellään maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviintia ja hyödyntämismahdllisuuksia erilaisissa khteissa sekä yleisellä taslla maa-ainesten kaatpaikkakäsittelyn edellytyksiä. Oppaassa tarkastellaan myös maa-ainesten käsittelyn edellyttämiä hallinnllisia menettelyjä. Oppaassa ei käsitellä maa-aineslain (555/1981, MAL) mukaisessa menettelyssä tettujen maa-ainesten käyttöä, sillä maa-aineslakia ei svelleta rakentamisen yhteydessä irrtettujen ainesten ttamiseen ja hyväksikäyttöön, kun timenpide perustuu viranmaisen antamaan lupaan tai hyväksymään suunnitelmaan. Oppaan tarkastelualueesta n samin rajattu myös kaivannaisjäte, jhn svelletaan kaivannaisjätteistä annettua valtineuvstn asetusta (190/2013), kska tällainen timinta edellyttää jk ympäristönsujelulain tai maa-aineslain mukaista lupaa, jssa annetaan tarpeelliset määräykset kaivannaisjätteen jätehullsta. YSL 103 a :n njalla kaivannaisjätteen jätehultsuunnitelmaa ei tarvita, js kivenluhinta tai murskaus liittyy maaja vesirakentamiseen. Opasta vidaan kuitenkin käyttää apuna sveltuvin sin suunniteltaessa kaivannaisjätteen hyödyntämismahdllisuuksia. Oppaassa ei käsitellä maaperän pilaantuneisuuden arviintia eikä pilaantuneiden alueiden puhdistamisessa syntyvien maa-ainesten käsittelyä. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviintia käsitellään lähemmin valmisteilla levassa (lunns /lausunnlla) ympäristöministeriön pilaantuneiden alueiden riskinarviintia ja kestävää riskinhallintaa kskevassa hjeessa (ns. PIMAPO-hje) 1, jka aikanaan krvaa nykyisen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnista annetun hjeen (Ympäristöhallinnn hjeita 2/2007, ns. PIMA-hje). Maa-aineksen pilaantumattmuuden arviinnin perusteista ja maa-aineksen hyötykäytön rekisteröintimenettelystä tullaan mahdllisesti säätämään tarkemmin valtineuvstn asetuksella. Oppaan kirjittamisesta n vastannut ympäristölakimies Kaija Järvinen (Phjis-Phjanmaan ELY-keskus) ympäristöministeriön timeksiannsta. Oppaan laatimista ympäristöministeriössä vat hjanneet ympäristöneuvs Riitta Levinen ja ympäristöneuvs Anna-Maija Pajukalli. Tutkimusinsinööri Jussi Reinikainen Sumen ympäristökeskuksesta n antanut asiantuntevia neuvja kirjittamisessa. Tekstiä vat kmmentineet myös mm. neuvtte- 1 Pilaantuneen alueen riskinarviinti ja kestävä riskinhallinta. Ohjelunns, YM

4 leva virkamies Ari Seppänen ympäristöministeriöstä ja insinööri Esa Kuitunen Keski-Sumen ELY-keskuksesta. Tässä ppaassa esitetyt susitukset ja tulkinnat eivät le ikeudellisesti sitvia. Oppaassa esitettyjä kannanttja tulee sveltaa tapauskhtaista harkintaa nudattaen. Maa-ainesten jätelunnetta sekä niiden hyödyntämismahdllisuuksia arviitaessa n aina tettava humin muun muassa kyseessä levien maa-ainesten alkuperä ja laatu sekä suunniteltu hyödyntämistarkitus. Oppaassa viitattua lainsäädäntöä ja muita hjeistuksia n seurattu maaliskuuhun 2014 saakka. Oppaassa n tettu humin ympäristönsujelulain uudistusta kskeva HE 214/203 vp. siten, että lakiesityksen pykälät n merkitty tekstiin asianmaisiin khtiin sulkeisiin maininnalla uysl. 2 Määritelmät 2.1 Jätelain keskeiset määritelmät Jäte Jätelain 5 :n jätteen yleisen määritelmän mukaisesti jätteellä tarkitetaan ainetta tai esinettä, jnka sen haltija n pistanut tai aik pistaa käytöstä taikka n velvllinen pistamaan käytöstä. Jätteen määritelmää n täsmennetty sivututteen määritelmällä sekä jätteen lukittelun päättymistä kskevilla perusteilla. Sivutute Sivutute ei le jätelaissa tarkitettua jätettä, eikä siihen siten svelleta jätelain tai sen njalla annettuja säännöksiä. Sivutute rinnastuu mihin tahansa tutteeseen ja kuuluu kyseistä tutetta kskevan tutesääntelyn piiriin. Aineen tai esineen määrittely sivututteeksi n mahdllista vain, js kaikki jätelain 5.2 :ssä säädetyt edellytykset täyttyvät. Jätelain 5 :n perustelutekstin 2 mukaan sivututteeksi vitaisiin määritellä ainastaan tutantprsessissa syntyviä niin santtuja jäännöstutteita, jtka syntyvät prsessin sivuvirtana varsinaisen päätutteen hella. Siten kulutuksen jäännöstutteita ei vida määritellä sivututteeksi. Tisin kuin prsessissa syntyvä jäte, sivututteeksi määriteltävän jäännöstutteen vidaan katsa levan prsessissa tarkituksella tutettua. Tästä situksena vi lla esimerkiksi se, että jäännöstutteen käyttöminaisuuksia pyritään raaka-ainevalinnilla ja tutantprsessin teknisillä valinnilla muuntamaan jatkkäyttöön mahdllisimman hyvin spiviksi. Jätteeksi lukittelun päättyminen (End-f-waste, EW) Jätteeksi lukittelun päättymistä kskevalla menettelyllä tarkitetaan jätedirektiivin 6.1 artiklan mukaista menettelyä, jlla tietyn jätteen vidaan katsa tteutetun hyödyntämistimen seurauksena lakanneen lemasta jätettä. 2 HE 199/2010 vp. jätelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi, s

5 Jäteminaisuuden päättymistä kskevat EU-asetusten 3 arviintikriteerit n tähän mennessä (tilanne tammikuu/2014) annettu eräille rmumetalleille (rauta-, teräs- ja alumiinirmu, ml. alumiinisesrmu), kuparirmulle ja lasimurskalle. Lisäksi jätelain 5.4 :n njalla valtineuvst vi antaa jätelajikhtaisia säännöksiä jäteminaisuuden päättymisestä, ellei vastaavia EU:n laajuisia arviintiperusteita le säädetty. Ellei jätelajikhtaisia EU- tai kansallisia kriteerejä le annettu, jätteeksi lukittelun päättymistä kskevan arviinnin vi tehdä timivaltainen viranmainen tapauskhtaisesti harkiten sveltaen jätelain 5.1 :n mukaista yleistä jätteen määritelmää ja jätelain 5.4 :ssä säädettyjä jätteeksi lukittelun päättymistä kskevia kumulatiivisia arviintiperusteita sekä ttaen humin sveltuvan ikeuskäytännön (Eurpan uninin tumiistuin ja KHO). Jätelain 6 :ssä n säädetty muista määritelmistä, jista tähän ppaaseen n tettu maa-ainesten käsittelyn salta keskeisimmät määritelmät. Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentäminen Jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisellä tarkitetaan sellaista timintaa ennen kuin tutteesta tulee jätettä, jlla edistetään tutteen uudelleenkäyttöä, pidennetään sen käyttöikää tai ehkäistään muulla tavin jätteen syntymistä, taikka vähennetään tutteessa levien haitallisten aineiden määrää tai syntyvän jätteen haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Jätteen kierrätys Jätteen kierrätyksellä tarkitetaan timintaa, jssa jäte valmistetaan tutteeksi, materiaaliksi tai aineeksi jk alkuperäiseen tai muuhun tarkitukseen. Kierrätyksenä ei kuitenkaan pidetä jätteen hyödyntämistä energiana eikä jätteen valmistamista plttaineeksi tai maantäyttöön käytettäväksi aineeksi. Jätteen hyödyntäminen Jätteen hyödyntämisellä tarkitetaan timintaa, jnka ensisijaisena tulksena jäte käytetään hyödyksi tutantlaitksessa tai muualla taludessa siten, että sillä krvataan kyseiseen tarkitukseen muutin käytettäviä aineita tai esineitä, mukaan lukien jätteen valmistelu tällaista tarkitusta varten. 3 Asetukset: 1) Neuvstn asetus (EU) N: 333/2011 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin tietyntyyppiset rmumetallit lakkaavat lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiiviin 2008/98/EY njalla, annettu ) Kmissin asetus (EU) N: 1179/2012 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin lasimurska lakkaa lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiivin 2008/98/EY njalla, annettu ) Kmissin asetus (EU) N: 715/2013 arviintiperusteista sen määrittämiseksi, millin kuparirmu lakkaa lemasta jätettä Eurpan parlamentin ja neuvstn direktiivin 2008/98/EY njalla, annettu

6 Jätteen lppukäsittely Jätteen lppukäsittelyllä tarkitetaan jätteen sijittamista kaatpaikalle tai jätteen pltta ilman energian talteentta taikka muuta näihin rinnastettavaa timintaa, jka ei le jätteen hyödyntämistä, vaikka timinnan tissijaisena seurauksena n jätteen sisältämän aineen tai energian hyödyntäminen, mukaan lukien jätteen valmistelu lppukäsittelyä varten. 4 Jätteen käsittely Jätteen käsittelyllä tarkitetaan jätteen hyödyntämistä tai lppukäsittelyä, mukaan lukien hyödyntämisen tai lppukäsittelyn valmistelu. Jätteen käsittelyn määritelmä n laajentunut verrattuna vanhan jätelain (1072/1993) mukaiseen käsittelyn määritelmään, mikä ei pitänyt sisällään jätteen hyödyntämistä. 2.2 Muut tässä ppaassa käytetyt käsitteet Maa-aines Maa-aineksella tarkitetaan kalli- tai maaperän ainesta, jka n kaivettu (= irrtettu) rakentamisen yhteydessä. Maa-aines vi lla rgaanista tai epärgaanista tai niiden sesta (ks. luku 4.1). Maa-aineksella ei tarkiteta rakennus- tai purkutiminnassa syntyviä muita mineraalisia aineksia, kuten betnia ja tiiltä. Pilaantumatn maa-aines Pilaantumattmalla maa-aineksella tarkitetaan maaperästä kaivettua maaainesta, jka n lunnntilaista tai jka ei sisällä haitallisia aineita siten, että siitä vi aiheutua ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa käyttö- tai sijituspaikassa. Kaivettu maa-aines, jnka edustavat haitta-ainepitisuudet (ks. liite 1) alittavat maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnista annetun valtineuvstn asetuksen (214/2007, PIMA-asetus) mukaisen kynnysarvn, n aina pilaantumatnta. 5 Muutin maa-aineksen pilaantumattmuus määräytyy sekä maa-aineksen sisältämien haitta-aineiden että sen käyttö- tai sijituspaikan perusteella. Pilaantumattmana vidaan pitää esimerkiksi maa-ainesta, jnka haittaainepitisuus ylittää kynnysarvn, mutta alittaa käyttö- tai sijituspaikan alueellisen taustapitisuuden. Pilaantumattmana vidaan yleensä pitää myös esimerkiksi maa-ainesta, jnka haitta-ainepitisuus ylittää kynnysarvn, mutta alittaa PIMA-asetuksen alemman hjearvn, kun maa-aines lppusijitetaan luvanvaraiselle maankaatpaikalle. 4 Ympäristöministeriössä valmisteilla levassa jätelain muutsesityksessä (HE jätelaki 2014, lunns ) esitetään täsmennyksiä siirtasiakirjavelvllisuuteen siten, että siirtasiakirjavelvllisuus ei kskisi enää sellaista rakennus- ja purkujätettä, jka n pilaantumatnta maa- ja kiviainesta. Myös siirtasiakirjassa levien tietjen vastaantn ja määrän vahvistamista kskevaa menettelyä justavitettaisiin. 5 Kaivetun maa-aineksen käsittelykelpisuudelle (ympäristökelpisuus) ei le tistaiseksi annettu raja- tai hjearvja, jnka vuksi myös kaivetun maa-aineksen käsittelykelpisuuden arviinnissa svelletaan PIMA-asetuksessa annettuja kynnys- ja hjearvja. 6

7 Ei le susiteltavaa, että viranmaisten asiakirjissa käytetään määritelmää puhdas maa-aines tarkitettaessa pilaantumatnta maa-ainesta, kska maa-ainekset sisältävät aina jssain määrin haitallisia aineita, ainakin alueellisina taustapitisuuksina. Pilaantumattman maa-aineksen määritelmää käytetään ainastaan kaivetun maa-aineksen jätelunnetta ja sen käyttö- tai sijituskelpisuutta arviitaessa, eikä sitä tule sekittaa kaivamattman maaperän pilaantuneisuuden määrittelyyn. Pilaantunut maaperä Pilaantuneella maaperällä tarkitetaan maaperästä kaivamatnta maaainesta, jssa ihmistiminnasta maaperään jutuneet haitalliset aineet aiheuttavat haittaa tai merkityksellisen riskin ympäristölle tai terveydelle alueen nykyisessä ja/tai tulevassa käytössä (PIMAPO-hjelunns). Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve arviidaan PIMA-asetuksen (214/2007) mukaisesti riskiperusteisesti. Maaperän pilaantuneisuus ja puhdistustarve n arviitava, js yhden tai useamman haitallisen aineen edustava pitisuus maaperässä ylittää asetuksen liitteessä säädetyn kynnysarvn. Alueilla, jilla taustapitisuus n kynnysarva krkeampi, arviintikynnyksenä pidetään taustapitisuutta. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnissa käytetään apuna haitallisten aineiden hjearvja. Maaperää pidetään yleensä pilaantuneena, jllei riskinarviinnista muuta jhdu: 1) alueella, jta käytetään tellisuus-, varast- tai liikennealueena taikka muuna vastaavana alueena, js yhden tai useamman aineen edustava pitisuus ylittää säädetyn ylemmän hjearvn; 2) muulla kuin 1 khdassa tarkitetulla alueella, js yhden tai useamman aineen pitisuus ylittää säädetyn alemman hjearvn. Maaperää, jnka haitallisten aineiden edustavat pitisuudet ylittävät kynnysarvn ja alittavat alemman hjearvn, ei yleensä pidetä pilaantuneena, ellei kyse le esimerkiksi erityisen herkästä maankäytöstä (esim. lasten leikkipaikat) tai helpsti phjaveteen tai alueen ulkpulelle kulkeutuvista aineista. Maaperän tilan tietjärjestelmä Valtakunnalliseen maaperän tilan tietjärjestelmään (MATTI) n kirjattu merkintöjä, jiden tarkituksena n välittää tieta alueen maaperän tilasta ja siihen liittyvistä mahdllisista rajitteista myöhempää käyttöä varten. Kun haitta-aineen edustava pitisuus ylittää kynnysarvn ja alueellisen taustapitisuuden, maaperästä kaivetun aineksen kuljettamiseen alueen ulkpulelle liittyy rajituksia. 3 Jätelain yleiset velvllisuudet 3.1 Etusijajärjestys Jätelain 8 :n mukainen etusijajärjestys n tettava humin sillin kun, jätteeksi lukiteltuja maa-aineksia n tarkitus hyödyntää tai lppukäsitellä ilmituksen tai ympäristöluvan njalla. Timinnanharjittajan, jnka timinnassa syntyy jätettä tai jka ammattimaisesti kerää taikka ammattimaisesti 7

8 tai laitsmaisesti käsittelee jätettä ja tuttajavastuun piiriin kuuluvan tuttajan tai muun jätehultn sallistuvan ammattimaisen timijan n nudatettava etusijajärjestystä sitvana velvitteena siten, että saavutetaan kknaisuutena arviiden jätelain tarkituksen kannalta paras tuls. Arviinnissa tetaan humin tutteen ja jätteen elinkaaren aikaiset vaikutukset, ympäristönsujelun varvaisuus- ja hulellisuusperiaate sekä timinnanharjittajan tekniset ja taludelliset edellytykset nudattaa etusijajärjestystä. Etusijajärjestyksen mukaisesti ensisijaisesti n vähennettävä syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Js jätettä kuitenkin syntyy, jätteen haltijan n ensisijaisesti valmisteltava jäte uudelleenkäyttöä varten tai tissijaisesti kierrätettävä se. Js kierrätys ei le mahdllista, jäte n hyödynnettävä muulla tavin, ml. energiahyödyntäminen. Js hyödyntäminen ei le mahdllista, jäte n lppukäsiteltävä. Maa-ainesjätteen käsittelystä ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen haitallisuutta tulee vähentää ja hyödyntämistä edistää sillin, kun se n ympäristönsujelullisesti tarkituksenmukaista ja teknis-taludellisesti mahdllista. Jätteen sisältämien haitta-aineiden haitallisuuden vähentämiseen tähtäävä käsittely n kuitenkin aina etusijajärjestyksen mukaisesti lppusijittamista susiteltavampi vaihteht. Rakentamisen yhteydessä kaivetut pilaantumattmat maa-ainekset n pyrittävä ensisijaisesti hyödyntämään syntypaikalla tai tissijaisesti muualla maarakentamisessa. Hyödyntämisellä krvataan maa-aineksia, jita lisi muutin käytetty kyseiseen tarkitukseen. Varmasti ja suunnitelmallisesti hyödynnettävää maa-ainesta ei pidetä yleensä jätteenä (ks. luku 4.1), jten tällä tavin järjestetyn timinnan vidaan katsa levan myös jätehierarkian mukaista jätteen syntyä ehkäisevää timintaa. Maa-aineksen sijittaminen tavanmaisen jätteen kaatpaikalle vidaan hyväksyä kaatpaikista annetun valtineuvstn asetuksen (331/2013, kaatpaikka-asetus) vaatimusten mukaisesti ja vain perustellusta syystä. Lppukäsittely hyväksytylle kaatpaikalle sijittamalla (sijittaminen kaatpaikan jätetäyttöön) n perusteltua pääsääntöisesti vain sillin, kun maaainesta ei vida käsitellä muutin esimerkiksi sen sisältämien haitallisten aineiden vuksi. Maankaatpaikalle vidaan sijittaa maarakentamisessa hyödynnettäväksi kelpaamatnta pilaantumatnta ylijäämämaata (esimerkiksi savi ja siltti) maankaatpaikan ympäristöluvan mukaisesti. Pilaantuneen maa-aineksen käsittelyyn erikistuneilla laitksilla maa-ainesten käsittelyä kskevat vaatimukset määritellään laitksen ympäristöluvassa. 3.2 Muut yleiset velvllisuudet Maa-ainesjätteen käsittelyä kskevat myös muut jätelain yleiset velvllisuudet, kuten selvilläl- ja tiednantvelvllisuus (12 ) Tutannn harjittajan ja tutteen valmistajan tai maahantujan n ltava selvillä tutannssaan tai tutteestaan syntyvästä jätteestä, sen ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja jätehullsta sekä mahdllisuuksista kehittää tutantaan tai tutettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenevät. Jätteen haltijan n ltava selvillä jätteen alkuperästä, määrästä, lajista, laadusta ja muista jätehulln järjestämiselle merkityksellisistä jätteen minaisuuksista sekä jätteen ja jätehulln ympäristö- ja terveysvaikutuksista ja tarvittaessa annettava näitä kskevat tiedt muille jätehulln timijille 8

9 jätteestä ja jätehullsta aiheutuvan vaaran ja haitan ehkäiseminen (13 ) Jätettä ei saa hylätä eikä käsitellä hallitsemattmasti. Jätteestä ja jätehullsta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, rskaantumista, yleisen turvallisuuden heikentymistä taikka muuta näihin rinnastettavaa yleisen tai yksityisen edun lukkausta. Jätteen keräyksessä ja kuljetuksessa sekä jätteen käsittelylaitksen tai -paikan sijittamisessa, rakentamisessa, käytössä ja käytön jälkeisessä hidssa n erityisesti hulehdittava siitä, ettei jätehullsta aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavia päästöjä mukaan lukien melua ja hajua taikka viihtyisyyden vähentymistä. Timinnan, laitksen tai paikan n lisäksi svelluttava ympäristöön ja maisemaan. Jätehullssa n periaatteena, että käytetään parasta käyttökelpista tekniikkaa ja nudatetaan ympäristön kannalta parasta käytäntöä. jätteiden erilläänpitvelvllisuus (15 ) Lajiltaan ja laadultaan erilaiset jätteet n kerättävä ja pidettävä jätehullssa tisistaan erillään siinä laajuudessa kuin se n terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi, etusijajärjestyksen nudattamiseksi taikka jätehulln asianmukaiseksi järjestämiseksi tarpeellista sekä teknisesti ja taludellisesti mahdllista. vaarallisen jätteen sekittamiskielt (17 ) Vaarallista jätettä ei saa laimentaa eikä muulla tavin sekittaa lajiltaan tai laadultaan erilaiseen jätteeseen taikka muuhun aineeseen. Sekittamiskiellsta vidaan piketa, js sekittaminen n jätteen käsittelemiseksi tarpeellista ja timintaan n ympäristönsujelulain mukainen ympäristölupa. Jätteet n erteltava, js vaarallista jätettä n sekitettu kielln vastaisesti ja js erttelu n tarpeen terveydelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran tai haitan ehkäisemiseksi ja teknisesti mahdllista aiheuttamatta khtuuttmia kustannuksia. Maa-ainesjätteen käsittelyä kskee myös jätelain mukaiset timinnan valvntaan kuuluvat velvllisuudet, kuten kirjanpitvelvllisuus (118 ) Timinnanharjittajan n pidettävä kirjaa jätteistä, js timinnassa syntyy jätettä vähintään 100 tnnia vudessa tai vaarallista jätettä. Kirjanpitvelvllista n myös ympäristölupavelvllinen timinta ja ammattimainen jätteenkuljetustiminta kirjanpittiedt n säilytettävä jk kirjallisesti tai sähköisesti 6 vutta seuranta- ja tarkkailuvelvllisuus (120 ) Kirjanpitvelvllisen timinnan harjittajan n seurattava ja tarkkailtava järjestämäänsä jätehulta säännöllisesti ja suunnitelmallisesti sen varmistamiseksi, että timinta täyttää sille jätelaissa ja sen njalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset ja että valvntaviranmaiselle vidaan antaa timinnan valvmiseksi tarpeelliset tiedt. Timinnanharjittajan n myös hulehdittava siitä, että jätehullsta vastaavat henkilöt perehdytetään timinnan seurantaan ja tarkkailuun ja että heille annetaan siitä riittävät tiedt. Timinnanharjittajan n viivytyksettä ryhdyttävä timiin seurannan ja tarkkailun perusteella havaittujen timinnan puutteiden pistamiseksi. Ympäristöluvanvaraisen jätteen käsittelytiminnan harjittajan n laadittava suunnitelma jätteen käsittelyn seurannan ja tarkkailun jär- 9

10 jestämisestä. Suunnitelma n sa timinnan ympäristölupaa. Suunnitelmaan n sisällytettävä tarpeelliset tiedt jätehulln seurannan ja tarkkailun järjestämiseksi. siirtasiakirjan laatimisvelvllisuus (121 ) 6 jätteen haltijan n laadittava siirtasiakirja mm. vaarallisesta jätteestä, rakennus- ja purkujätteestä ja pilaantuneesta maaaineksesta, jka siirretään ja luvutetaan jätelain 29 :ssä tarkitetulle vastaanttajalle. Näin llen siirtasiakirjavelvllisuus kskee myös pilaantumattmia maa-ainesjätteitä. Maa-ainesjätteiden tuttajan ja haltijan n ltava selvillä hallinnassaan levan jätteen määrästä, laadusta, minaisuuksista ja alkuperästä sekä lukittelusta. Vastaanttajan pulestaan n hulehdittava, että käsittelyyn vastaantetaan vain timintaa kskevassa ympäristöluvassa käsiteltäväksi hyväksyttyä jätettä. 4 Maa-ainesten jätelunne 4.1 Maa-ainesten jätelunteen arviinti ja jätelain sveltamisalan rajaukset Kaivetun maa-aineksen jätelunnetta arviitaessa svelletaan jätelain 5 :n mukaista jätteen yleistä määritelmää, jnka mukaan jätteellä tarkitetaan ainetta tai esinettä, jnka sen haltija n pistanut tai aik pistaa käytöstä taikka n velvllinen pistamaan käytöstä. Js kaivettu maa-aines sisältää merkittävän määrän muuta jätettä, kuten esimerkiksi rakennus- ja purkujätettä (betnia, asfalttia, tiiltä, eristemateriaalia, muvia, kantja, jne.) tai tuhkaa, eikä maa-ainesta vida ertella muusta jätteestä, kk jäte-erä lukitellaan sekalaiseksi rakennus- ja purkujätteeksi (jätelukka ). Merkittävyyden raja riippuu muun jätteen minaisuuksista ja määrästä. Käsittelykelpisuus tulee arviida tapauskhtaisesti. Jätelain 3 :ssä n säädetty sveltamisalan rajauksista. Sen mukaisesti jätelakia ei svelleta mm. pilaantumattmaan ruppausmassaan, jka sijitetaan vesilain (587/2011) mukaisen ilmituksen tai luvan njalla. Rajaus kskee sekä mereen että muihin vesistöihin sijitettavia pilaantumattmia ruppausmassja. Jätelain säännöksiä svelletaan maa-alueelle sijitettaviin sedimentteihin vastaavalla tavalla kuin muihinkin kaivettuihin maaaineksiin. Jätelakia ei myöskään svelleta kalli- tai maaperästä kaivamattmaan pilaantuneeseen maa-ainekseen (3 7 khta). Kaivamatn pilaantunut maa n EY-tumiistuimen tumin asiassa C-1/03, (Van de Walle ym.) mukaan jätedirektiivissä tarkitettua jätettä. Vunna 2008 uudistetussa jätedirektiivissä (98/2008/EY) kaivamatn pilaantunut maa-aines rajattiin jätedirektiivin sveltamisalasta. Jätelain sveltamisalaan ei le sisällytetty jätedirektiivin artiklassa 2(1)(c) säädettyä kaivettua maa-ainesta kskevaa sveltamisalan pikkeusta, sillä rakentamistimien aikana pis kaivettu maa-aines ja muu lunnsta peräi- 6 Ks. lähemmin ympäristöministeriön muisti siirtasiakirjavelvllisuudesta

11 sin leva aines, jka ei le pilaantunut ja jka käytetään varmasti ja jkseenkin välittömästi sellaisenaan taikka seulmalla tai muulla vastaavalla tavalla esikäsiteltynä rakentamistarkituksiin kaivupaikalla tai muualla täyttää harvin jätteen yleiset tunnusmerkit. Siten rakentamistimien aikana kaivettu pilaantumatn maa-aines, jka hyödynnetään varmasti ja suunnitelmallisesti ilman merkittäviä muuntamistimia, ei pääsääntöisesti le jätettä eikä hyödyntämiseen tällöin liity myöskään ympäristönsujelulain mukaisia hyväksymismenettelyitä. Jätelain uudistuksen yhteydessä tehdyssä ympäristönsujelulain muutksessa (647/2011) muutettiin myös eräiden jätteiden käsittelyn luvanvaraisuutta kskeva lain 30 a vastaamaan jätelain ja EU:n jätedirektiivin säännöksiä. Direktiivin mukaan jätettä (kuten jätteeksi lukiteltua maa-ainesta) käsittelevä laits tai yritys vidaan rajata lupavelvllisuuden ulkpulelle vain, js jäsenvaltissa laaditaan kyseistä jätteen käsittelyä kskevat yleiset säännöt ja js laitksista ja yrityksistä pidetään rekisteriä. Maa-ainesjätteen käsittelyn rajaaminen laissa kategrisesti luvanvaraisuuden ulkpulelle ilman edellä mainittuja yleisiä sääntöjä ja rekisteröintimenettelyä ei siten le direktiivin mukaan mahdllista. Jätelain sveltamisalan rajausta kskeva harkinta n tehtävä mnivaiheisella arviinnilla, jssa kaikkien arviintiperusteiden n täytyttävä. Js kknaisarviinnissa kaikki perusteet täyttyvät, maa-ainesta ei pidetä jätelain 5.1 :n tarkittamana jätteenä. Tällöin materiaalin n pulestaan täytettävä kaikki kyseiselle tutteelle asetetut tutelainsäädännön vaatimukset. Js tällaista lainsäädäntöä ei le lemassa kyseessä levalle materiaalille, sen tulee täyttää sille asetetut yleiset tekniset vaatimukset esimerkiksi maaainesten maanrakennuskelpisuutta kskien. Timinnanharjittajalla n näyttövelvllisuus arviintiperusteiden täyttymisestä. Arviintiperusteena käytetty tietaineist n dkumentitava ja säilytettävä. Arviintiperusteet n tarvittaessa esitettävä valvntaviranmaiselle. Arviintiperusteet vat seuraavat: Maa-aineksen tulee lla pilaantumatnta (ks. luku 2.2 pilaantumattmuuden määritelmä). Pilaantumattmuus n sitettava tutkimuksin maa-aineksille, jtka kaivetaan pilaantuneeksi tdetulta tai epäillyltä alueelta tai muulta alueelta, jnka maaperässä vi alueen käyttöhistrian vuksi lla haitallisia aineita (esimerkiksi timinnassa levat ja vanhat tellisuus- ja varastalueet, jätteenkäsittelyalueet, satamat, ratapihat, jakeluasemat, ampumaradat). Pilaantumattmuuden arviintia edellytetään myös sillin, kun aistinvaraisesti havaittavat tekijät, kuten maa-aineksen pikkeava haju tai ulknäkö, aiheuttavat epäilyksen mahdllisesta pilaantuneisuudesta. Muissa tapauksissa pilaantumattmuutta ei tarvitse yleensä erikseen sittaa. Jatkkäytön tulee lla varmaa. Käytön varmuutta sittaa se, että maa-aines timitetaan kaivupaikalta suraan käyttökhteeseen tai sitä varastidaan vain lyhyen aikaan ennen käyttöä. Käyttöä ei vida pitää varmana, js maaainesta judutaan varastimaan pitkään, pääsääntöisesti yli vuden. Isjen ja pitkäkestisten rakennushankkeiden, esimerkiksi ist aluerakentamiskhteet tai tie- ja ratahankkeet, yhteydessä hyödyntämiseen liittyvä varastinti vi jskus jatkua myös tätä pidempiä aikja, jllin hyödyntämisen varmuus tulee erikseen sittaa esimerkiksi khdetta kskevassa rakennussuunnitelmassa. Pitkäaikaisen varas- 11

12 tinnin salta vidaan jutua myös tapauskhtaisesti harkitsemaan nk timinta lunteeltaan ympäristöluvanvaraista, ts. nk timinnassa kyse ympäristölupaa edellyttävästä jätteen pitkäaikaisesta varastinnista. Jatkkäyttöä varten välivarastitavan maa-aineksen käyttötarkitus n ltava tiedssa j maa-aineksia alueelle tutaessa. Jatkkäytön tulee lla suunnitelmallista Suunnitelman perusteella vidaan sittaa, että maa-aineksen käytölle n lemassa tdellinen tarve ja sen käytön tekniset edellytykset n yleisellä taslla määritelty. Suunnitelmalliseen käyttöön liittyy myös arvi tarvittavien maa-ainesten määrästä sekä timinnan keststa. Käytännössä tämä tarkittaa usein sitä, että käyttö perustuu jk maankäyttö- ja rakennuslain (132/2009, MRL) mukaiseen asemakaavaan, lupaan tai ilmitukseen taikka maantielain (503/2005) mukaiseen tiesuunnitelmaan tai ratalain (110/2007) mukaisesti hyväksyttyyn ratasuunnitelmaan taikka maantie- tai rautatiealueella hanketta kskevaan rakentamis- tai parantamissuunnitelmaan. Esimerkkejä MRL:n mukaisista hyväksyntämenettelyistä: asemakaava, rakennuslupa, timenpidelupa, purkamislupa, maisematyölupa, maisematyöilmitus, yleisen alueen tteuttamissuunnitelma, katusuunnitelma, puistsuunnitelma tai esirakentamissuunnitelma. Jatkkäytön suunnitelmallisuus vidaan sittaa myös muilla menettelyillä. Näitä vivat lla mm. ympäristönsujelulain (86/2000) mukainen laitksen timintaan liittyvä ympäristölupa tai ilmitus. Maaainesten hyödyntäminen vi lla hyväksytty myös vesilain (587/2011) mukaisessa vesiluvassa, maa-aineslain (555/1981) mukaisessa maa-ainesluvassa taikka kaivslakiin (621/2011) ja kaivannaisjätteistä annettuun valtineuvstn asetukseen (190/2013) perustuvassa jätehultsuunnitelmassa. Maa-aines n vitava jatkkäyttää sellaisenaan ilman muuntamistimia. Esikäsittelytimena tehtävää mekaanista käsittelyä, jssa maaainesta pelkästään lajitellaan, seultaan, sekitetaan tai murskataan 7, ei katsta muuntamistimeksi. Muuntamistimena ei pidetä myöskään muuta sellaista maa-aineksen käsittelyä, jnka tarkituksena n ainastaan parantaa maa-aineksen rakennettavuusminaisuuksia (esimerkiksi stabilinti ja kiinteytys kaupallisilla sideaineilla, jtka eivät le jätettä, pehmeiden aineiden lujittamiseksi), ts. timenpidettä vidaan pitää tavanmaisena maarakennustimintaan kuuluvana käytäntönä. Tällaisen timinnan vidaan katsa vastaavan tavanmaista, vastaavalle neitseelliselle materiaalille tehtävää käsittelyä, jnka jälkeen aines n sellaisenaan käyttökelpista. Muuntamistimeksi vidaan katsa esimerkiksi sellainen maaaineksen kemiallinen (esimerkiksi hapettavien, pelkistävien, neutra- 7 Murskauksen salta n nudatettava myös sille erikseen asetettuja säädöksiä. Ympäristönsujeluasetuksen (169/2000) 1 7 b) khdan njalla ympäristölupa n ltava kiinteällä murskaamlla ja tietylle alueelle sijitettavalla murskaamlla, jssa kiviainesta käsitellään vähintään 50 päivää. 12

13 livien tai haitta-aineita sitvien kemikaalien käyttöön perustuva), muu fysikaalinen kuin mekaaninen (esimerkiksi terminen käsittely, kuten plttaminen, sintraus, vitrifikaati) tai bilginen käsittely (esimerkiksi kmpstinti), jnka tarkituksena n muuttaa aineksen kemiallisia minaisuuksia tai muita jäteminaisuuksia siten, että vähennetään jätteestä ympäristölle ja terveydelle aiheutuvia haittja tai vaarja. Tällaisia timenpiteitä vidaan pitää tyypillisinä jätteiden käsittelyyn sisältyvinä timina. Pilaantumattmuus Ei pilaantumisen vaaraa käyttö-tai sijituspaikassa Ositettava tarvittaessa tutkimuksin Varmuus Ei pitkäaikaista varastintia Hyötykäyttö varmaa Suunnitelmallisuus Suunnitelma, jlla vidaan sittaa, että maa-ainekselle n tdellinen tarve. Esim. asemakaava, rakennus- tai timenpidelupa, tie- tai ratasuunnitelma, ympäristö-, vesi- tai maa-ainestenttlupa Muuntamattmuus Ennen hyödyntämistä ei le tarve tehdä muuntamistimia Muuntamisena ei pidetä lajittelua, seulntaa, murskausta tai muuta vastaavaa mekaanista esikäsittelyä Kuva 1. Jätelain sveltamisalan rajausta kskevat arviintikriteerit. 4.2 Maa-aineksen lukittelu tavanmaiseksi ja vaaralliseksi jätteeksi Jätteenä pidettävä kaivettu maa-aines lukitellaan jätteistä annetun valtineuvstn asetuksen (179/2012, jäteasetus) liitteen 4 mukaisesti seuraaviin nimikkeisiin: * maa- ja kiviainekset, jtka sisältävät vaarallisia aineita muut kuin mainitut maa- ja kiviainekset Tunnusnumerlle * lukitellut maa-ainekset vat vaarallista jätettä ja tunnusnumerlle lukitellut maa-ainekset vat tavanmaista jätettä. Tavanmaiseksi jätteeksi lukitellaan siten kaikki kaivetut maaainekset, jtka eivät le vaarallisia jätteitä, mutta jita n pidettävä jätelain 5 :n jätteen yleisen määritelmän mukaisesti jätteenä. Jäte lukitellaan vaaralliseksi jätteeksi vain, js se sisältää vaarallisia aineita sellaisina pitisuuksina, että jätteellä n yksi tai useampi jäteasetuksen liitteessä 3 lueteltu minaisuus. Js maa-aineksessa tdetaan levan haitallisia aineita, n niiden vaaraminaisuudet selvitettävä tarvittaessa. 13

14 Jätteen lukittelusta vaaralliseksi jätteeksi (aiemmin ngelmajäte), sen perusteluista ja menetelmistä, n lemassa erillinen pas 8. Oppaassa käsitellään myös pilaantuneen maa-aineksen lukittelua vaaralliseksi jätteeksi. Kaivetun pilaantuneen maa-ainesjätteen vaarallisuus arviidaan sen sisältämien vaarallisten aineiden edustavien pitisuuksien ja niistä aiheutuvien vaaraminaisuuksien perusteella. Arviinnin vaiheet vat: Selvitetään maa-ainesjätteen sisältämien haitallisten aineiden kemiallinen kstumus mahdllisimman tarkasti Selvitetään, vatk jätteen sisältämät aineet tai yhdisteet lukiteltu vaarallisiksi CLP-asetuksessa (EY N: 1272/2008) 9 Tarvittaessa selvitetään lukittelemattmien aineiden ja yhdisteiden vaarallisuus muista tietlähteistä. Selvitetään, nk yksittäisen vaarallisen aineen tai yhdisteen pitisuus (aineen painprsentti jätteen kknaispainsta) jätteessä sellainen, että se n tettava humin jätteen vaaraminaisuuksien laskennallisessa arviinnissa Selvitetään ylittävätkö maa-ainesjätteen vaarallisten aineiden pitisuudet vaarallisen jätteen raja-arvt Selvitetään nk maa-ainesjätteellä jkin niistä vaaraminaisuuksista, jille raja-arvja ei le määritelty. Nämä vaaraminaisuudet vat: H1 räjähtävä, H2 hapettava, H3 syttyvä, H9 tartuntavaarallinen, H12 aineet, jista vi vapautua myrkyllisiä tai erittäin myrkyllisiä kaasuja niiden jutuessa ksketuksiin veden, ilman tai hapn kanssa (esim. syanidit), H13 herkistävä, H14 ympäristölle vaarallinen, H15 aineet ja valmisteet, jista vi lppukäsittelyn yhteydessä syntyä tista ainetta, kuten sutnestettä, jlla n jkin muu vaaraminaisuus. Pilaantuneisuustutkimusten lähtötietjen ja mittaustulsten perusteella ei yleensä tiedetä, millaisina yhdisteinä alkuaineet, kuten metallit, maaaineksessa vat. Aineiden vaarallisuus ja lukitus saattavat vaihdella saman aineen eri yhdisteillä. Mikäli aineen esiintymismuta maaperässä ei tunneta, tehdään lukittelu haitallisimman yhdisteen raja-arvjen mukaan, js kyseistä yhdistettä vi maa-aineksessa esiintyä. Taulukk 1. Vaarallisen jätteen raja-arvt (aineen pitisuuden raja-arv) n määritelty seuraaville vaaraminaisuuksille (jäteasetus, liite 3 taulukk 2): Vaaraminaisuus Pitisuusraja (%) H4 ärsyttävä 5 tai 20 H5 haitallinen 10 tai 25 H6 myrkyllinen 0,1, 1 tai 3 8 Dahlb, Helena Jätteen lukittelu ngelmajätteeksi arviinnin perusteet ja menetelmät. Ympäristöpas Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 1272/2008 aineiden ja sesten lukituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumamisesta ja asetuksen (EY) N: 1907/2006 muuttamisesta (CLP-asetus). 14

15 H7 syöpää aiheuttava 0,1 tai 1 H8 syövyttävä 1 H10 lisääntymiselle vaarallinen 0,5 tai 5 H11 perimää vauriittava 0,1 tai 1 Js CLP-asetuksen liitteen VI taulukssa 3.2 leva raja-arv n tätä alhaisempi, svelletaan asetuksessa mainittua raja-arva. Niille vaaraminaisuuksille, jille ei le raja-arvja, käytetään muita arviintimenetelmiä. Mikäli jätteellä n yksikin jäteasetuksen liitteessä 3 luetelluista 15 (H1 H15) vaaraminaisuudesta, se lukitellaan vaaralliseksi jätteeksi. Pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviinnissa käytettävien hjearvjen määritysperusteet eravat vaarallisen jätteen lukitusperusteista. Epärgaanisten aineiden salta pilaantuneisuustutkimukset tehdään kuivatusta alle 2 mm raeksta, kun taas vaarallisten jätteiden raja-arvt ilmaistaan prsentteina jätteen kknaismäärästä. Tämä er n tettava tarpeen mukaan humin tulkittaessa maa-ainesjätteen lukitusta. Jätteen vaaraminaisuuksia kskeva uudistustyö n käynnissä EU:ssa. Uusien kriteerien n määrä tulla vimaan vunna Maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviinti Maa-ainesten käsittelykelpisuuden arviinti edellyttää maa-aineksen teknisen ja fysikaalis-kemiallisen laadun selvittämistä. Näiden minaisuuksien perusteella arviidaan maa-aineksen sveltuvuus (tekninen hyödyntämiskelpisuus ja ympäristökelpisuus) eri käyttötarkituksiin ja sijituskhteisiin, kuten hyödyntämiseen maarakentamisessa tai lppusijitukseen kaatpaikalle. Käsittelykelpisuuden arviinti vi sisältää myös arvin tarvittavista esikäsittelytimista, jilla maa-aineksen minaisuuksia vidaan muuttaa käsittelyn helpttamiseksi tai tehstamiseksi. Maa-ainesten sveltuvuus maarakentamiseen vaihtelee käyttökhteittain ja määräytyy suurelta sin maa-ainesten teknisten minaisuuksien perusteella (tekninen hyödyntämiskelpisuus). Esimerkiksi tierakenteissa tekniset vaatimukset vat selvästi suuremmat kuin maantäytöissä ja maiseminnissa. Alustava arvi maa-aineksen sveltuvuudesta maarakentamiseen vidaan yleensä tehdä maalajitietjen ja raekkjakauman perusteella. Heikklaatuisempien maa-ainesten maarakennuskelpisuutta vidaan parantaa esikäsittelemällä niitä jk mekaanisesti (esimerkiksi seulnta, murskaus, yhdistely) tai kemiallisesti taikka niiden yhdistelmillä. Vaativien rakennuskhteiden, kuten tierakenteiden, tekniset vaatimukset ja arviintiperusteet n yleensä määritelty yksiselitteisesti näitä kskevissa standardeissa ja hjeissa. Maa-ainesten käsittelykelpisuuteen vaikuttavien kemiallisten minaisuuksien arviintiperusteita (ympäristökelpisuus) maarakentamisessa ei le tistaiseksi yleisesti määritelty 11. Pilaantumattman maa-aineksen hyödyntämi- 10 EU:n kmissin jätesivust 11 Asiasta tullaan mahdllisesti säätämään tarkemmin maa-aineksen hyödyntämisen rekisteröintimenettelyä kskevalla valtineuvstn asetuksella. 15

16 sen ja sijituksen salta arviintiperusteina vidaan kuitenkin käyttää PIMAasetuksen kynnys- ja hjearvja sekä käyttö- tai sijituspaikan alueellisia taustapitisuuksia (ks. luku 4.1). Kaatpaikalla tapahtuvaa käsittelyä kskevat kelpisuusarviinnin yleiset vaatimukset määräytyvät kaatpaikkaasetuksen mukaisesti, ja ne sisältävät mm. pitisuus- ja liukisuusrajaarvja. Pilaantuneiden maa-ainesten ympäristökelpisuutta kskevat edellytykset määritetään tapauskhtaisesti sana hyödyntämisen ympäristölupaprsessia (ks. luku 8.2). Tapauskhtaisessa arviinnissa tulee maa-aineksen kemiallisen laadun lisäksi humiida mm. rakentamiskhteen ympäristölsuhteet sekä mahdlliset päästöjä vähentävät tekniset rakenteet. Myös pilaantuneiden maa-ainesten puhdistamista (esimerkiksi bilginen tai terminen käsittely) kskeva käsittelykelpisuuden arviinti määräytyy aina tapauskhtaisesti puhdistusmenetelmän sekä maa-aineksen ja sen haitta-aineiden minaisuuksien perusteella. 12 Maa-ainesten lukittelun ja käsittelykelpisuuden arviinti edellyttää aina riittävää näytteentta. Näytteentn vaatimuksia tarkastellaan lähemmin liitteessä 1. Pilaantuneiden maa-ainesten sijittamisessa kaatpaikalle (mukaan lukien hyödyntäminen) nudatetaan kaatpaikka-asetuksen vaatimuksia. Maa-ainesten käsittelyn ja hyödyntämisen suunnittelussa ja tteutuksessa vidaan käyttää apuna muun muassa jätteiden kaatpaikkakelpisuuden tteamisesta laadittua pasta 13 sekä eräitä sivututteiden hyödyntämistä kskevia selvityksiä Maa-ainesten hyödyntämisen yleiset periaatteet Maa-ainesten hyödyntämisellä tarkitetaan suunnitelmallista timintaa, jssa kaivetuilla maa-aineksilla jk niiden syntypaikalla tai muualla krvataan muita materiaaleja, jita lisi muutin käytettävä kyseiseen tarkitukseen. Hyödyntämistiminnassa myös tarvittavien maa-ainesten määrä n mititettu suunnitelmassa ja timinnan ajallinen kest n tiedssa. Hyödyntämisen yleisiä periaatteita vidaan sveltaa sekä ei-jätteeksi lukiteltavan maa-aineksen että maa-ainesjätteen hyödyntämisessä. Rakentamisen yhteydessä kaivettuja maa-aineksia vidaan hyödyntää maarakentamisessa esimerkiksi tiephjissa, varast- ja muiden vastaavien kenttien phjarakentamisessa, pengerryksissä, meluvalleissa ja maiseminnissa. Maarakentamisessa hyödynnettävien maa-ainesten teknisen laadun tulee 12 Maa-ainesten ympäristökelpisuuden arviinnista saa lisätietja myös ns. UUMA-raprtista: Pajukalli, Anna-Maija Wahlström, Margareta Alasaarela, Erkki (tim.) Maarakentamisen uusimateriaalit Ympäristökelpisuuden sittaminen ja tutteistaminen. YMra 11/ Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Vestla, Elina Vaajasaari, Kati Jutti, Anneli Jätteiden kaatpaikkakelpisuuden tteaminen. Ympäristöhallinnn hjeita 2/ Mrueh, Ulla-Maija Mäkelä, Esa Wahlström, Margareta Kauppila, Jussi Srvari, Jaana Heikkinen, Päivi Salminen, Reij Juvankski, Markku Tammirinne, Markku Sivututteet maarakenteissa Käyttökelpisuuden sittaminen. 15 Wahlström, Margareta Laine-Ylijki, Jutta Eskla, Paula Vahanne, Pasi Mäkelä Esa Vikman, Minna Venelampi, Olli Hämäläinen, Jyrki Frilander, Reetta Kaatpaikkjen tiivistysrakennemateriaaleina käytettävien tellisuuden sivututteiden ympäristökelpisuus. VTT Tiedtteita

17 täyttää timinnalle muualla säädetyt vaatimukset (kuten eurppalaiset ja kansalliset standardien vaatimukset sekä kansalliset hjeet, esimerkiksi Liikennevirastn (aik. Tiehallinnn) hjeet 16 ja infrarakentamisen yleiset laatuvaatimukset 17. Maa-ainesten kaivu tulee tehdä lajittelevasti siten, että hyödyntämiskelpiset maa-ainekset ertellaan muista aineksista. Maa-ainesten jukkn ei saa jutua muita jätteitä, kuten rakennusjätteitä. Rakennetulta alueelta kaivettaessa n samalla tehtävä aistinvaraista tarkastelua, jtta varmistutaan maa-aineksen pilaantumattmuudesta. Tehdyt havainnt n susiteltavaa dkumentida esimerkiksi työmaapäiväkirjaan tai muulla tavalla kirjallisesti, jtta ne vat tdennettavissa mahdllista myöhempää tarvetta varten. Hyödyntäminen n pyrittävä surittamaan siten, että hyödyntämispaikalle timitettu maa-aines menee suraan hyödyntämispaikan rakenteisiin eikä maa-aineksia juduta varastimaan pitkää aikaa ennen hyödyntämistä. Tarkituksenmukaisinta n, js kaivettu maa-aines vidaan hyödyntää samassa paikassa maarakennekerrksiin kuin mistä se n kaivettu. Tällä vähennetään timinnasta aiheutuvia haittja (massjen siirtely, liikennöinti). Rakentamistimien päätyttyä maa-ainesten mahdlliseen varastintiin käytetyltä alueelta tulee pistaa ylimääräiseksi jääneet maa-ainekset ja mahdlliset muut jätteet sekä tarpeen mukaan maisemida alue myöhemmän käyttötarkituksen vaatimalla tavalla. Ympäristönsujelulain yleisten periaatteiden mukaisesti hyödyntämisen lähtökhtana n puhtaan säilyttäminen puhtaana, ts. timinta ei saa heikentää maaperän ja muun ympäristön tilaa hyödyntämiskhteessa, eikä aiheuttaa muita haitallisia vaikutuksia ympäristölle tai ihmisten terveydelle. Hyödyntämisen ympäristö- ja terveysriskejä vidaan rajittaa esimerkiksi teknisin keinin, kuten sujaus- ja eristysrakentein tai sutvesien käsittelyllä. Hyödyntämisen teknisten ratkaisujen pitkäaikaistimivuus kyseisessä khteessa n tällöin sitettava. Hyödyntämisratkaisujen tulee lla pääsääntöisesti sellaisia, ettei hyödyntämiskhteessa tarvita pitkäaikaista ympäristöseurantaa. Pilaantuneiden maa-ainesten ympäristökelpisuutta kskevat edellytykset määritetään hyödyntämistä kskevassa ympäristöluvassa tapauskhtaisesti. Näiden tulee perustua lutettavaan riskinarvin, jssa arviidaan hyödynnettävistä maa-aineksista aiheutuvat ympäristöpäästöt sekä päästöjen aiheuttamat ympäristö- ja terveysriskit ja niiden merkittävyys. Riskinarvissa n tettava humin maa-aineksen sisältämien haitallisten aineiden pitisuudet, kknaismäärät ja minaisuudet (esim. kulkeutuvuus, pysyvyys ja myrkyllisyys), hyödyntämiskhteen ympäristölsuhteet ja maankäyttö sekä suunnitellut rakenteet ja riskinhallinratkaisut. Stabilinnilla vidaan parantaa pilaantuneiden maa-ainesten hyödyntämisedellytyksiä. Stabilinti ei kuitenkaan muuta maa-aineksen jätelunnetta, ts. jätteeksi lukiteltu maa-aines n jätettä myös stabilituna. Stabilinnilla vidaan muuttaa myös jätteen lukitusta vaarallisesta jätteestä tavanmaiseksi jätteeksi. 16 Liikennevirastn antamat tekniset hjeet ja nrmit Rakennustiet RYL-laatuvaatimukset 17

18 7 Maa-ainesten varastiminen myöhempää käsittelyä varten 7.1 Maa-ainespankki (maa-aineskeskus, maa-ainesterminaali) Maa-ainesten hyötykäyttöä vidaan edistää ns. maa-ainespankeilla, jilla tässä ppaassa tarkitetaan hyödyntämiseen sveltuvien maa-ainesten välivarastina ja lajittelukeskuksina käytettäviä alueita. Maa-ainespankin timinta edellyttää timinnalta suunnitelmallisuutta ja ammattimaisuutta tai laitsmaisuutta. Sen timintaa varten tulee lla selkeästi määritelty vastuutah (timinnanharjittaja), jka vastaa timinnasta, vaikka se lisi useiden eri timijiden yhteisessä käytössä. Kyseeseen tullee lähinnä is rakennusyhtiö, kunta tai muu is timija, jlla n tsiasialliset mahdllisuudet maaainesten hyödyntämiselle. Maa-ainespankkiin vidaan timinnan lunteen mukaisesti vastaanttaa lähtökhtaisesti vain jk sellaisenaan hyödynnettävää tai ennen hyödyntämistä mekaanisesti esikäsiteltävää (esimerkiksi seulnta) maa-ainesta. Maaainespankkiin varastidun maa-aineksen hyödyntämisen tarkka ajankhta ja khde eivät le yleensä tiedssa sillin, kun maa-ainekset vastaantetaan maa-ainespankkiin. Maa-ainespankin timinnalta edellytetään kirjanpita maa-ainesten vastaantsta, varastinnista ja timittamisesta hyödynnettäväksi muualla sekä laadunvalvnnan järjestämistä. Laadunvalvnnalla varmistetaan myös, ettei hyödynnettäväksi päädy siihen kelpaamattmia maaaineksia. Maa-ainespankin timinta edellyttää pääsääntöisesti ympäristölupaa YSL khdan (uysl 27.1 ) njalla, kska yleensä timinnassa n kyse maa-aineksen pitkään jatkuvasta varastinnista, jssa kaikkien vastaantettavien maa-ainesten hyödyntäminen ei le varmaa tai suunniteltua. Vastaantettavien maa-ainesten laatu saattaa vaihdella tai laadusta ei le varmuutta vastaantettaessa. Sellaisenaan hyödynnettävien maa-ainesten lisäksi alueella saatetaan vastaanttaa jätteeksi lukiteltavia maa-aineksia, jiden hyödyntäminen saattaa edellyttää muuntamistimeksi katsttavaa esikäsittelyä. Timinta vi myös lla pitkäaikaista, ts. kyseessä ei le kertalunteista hyödyntämistä varten tapahtuva välivarastinti. Siten kyseessä n jätelain tarkittama jätteen ammattimainen ja laitsmainen käsittelytiminta. Maa-ainespankin sijittaminen ympäristölupaa edellyttävän maankaatpaikan yhteyteen n luntevaa ja tarkituksenmukaista. Tällöin maankaatpaikalle vidaan lppusijittaa ne maa-ainekset, jiden hyödyntäminen ei le mahdllista. Timintaa suunniteltaessa n lisäksi humiitava se, että ympäristölupaa n haettava ja lupapäätöksen tulee lla pääsääntöisesti lainvimainen ennen suunnitellun timinnan alittamista. Ympäristölupa myönnetään hakemuksessa selstettavalle timinnalle. Tämän vuksi n j timinnan lunnetta suunniteltaessa harkittava nk timinnassa kyse maa-ainespankista, jssa maa-ainesvarast n jatkuvasti vaihtuva, maankaatpaikasta, jssa maaainesten käsittelyn tarkituksena n niiden lppusijittaminen vai näiden yhdistelmästä. 7.2 Muu varastiminen Muun varastinnin salta vidaan ertella seuraavat varastintitavat ja niitä kskevat hallinnlliset menettelyt: 18

19 Maa-ainekset, jita ei pidetä jätteenä, vidaan välivarastida ennen hyödyntämistä hyödyntämispaikalla tai muualla ilman jätteenkäsittelytimintaa kskevia hallinnllisia menettelyjä. Varastinnin ensisijaisena tarkituksena tulee lla tilapäinen varastinti rakentamistimenpiteiden ajaksi. Varastintiaika ei saa pääsääntöisesti ylittää yhtä vutta laskettuna välivarastinnin alkamisesta. Js maa-aineksia varastidaan pitkäaikaisesti eikä jatkkäytöstä le varmuutta, maaainekset lukitellaan pääsääntöisesti jätteeksi ja timintaan svelletaan jätteenkäsittelylle asetettuja hallinnllisia menettelyjä. Kun kyse n jätteeksi lukiteltavasta maa-aineksesta, jnka hyödyntäminen edellyttää ympäristölupaa, hyväksytään timintaa kskevassa ympäristöluvassa myös välivarastinti. Maa-ainesten pitkäaikainen varastinti ilman välitöntä tiedssa levaa käsittelyä rinnastetaan maankaatpaikan timintaan, jhn n saatava ympäristölupa. Vastaavalla tavalla ilman hyödyntämistarkitusta tapahtuva maa-ainesten läjittäminen katstaan jätteen lppusijittamiseksi ja siten timinta rinnastetaan ympäristöluvanvaraiseen maankaatpaikkaan. 8 Maa-ainesten käsittelyn edellyttämät hallinnlliset menettelyt 8.1 Maa-ainesten käsittelytiminta, jlta ei edellytetä hallinnllista menettelyä Maa-aineksen, jta ei pidetä jätteenä, hyödyntäminen ei edellytä ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä eikä jätelain mukaisia rekisteröinti- tai muita hallinnllisia ja valvnnallisia menettelyjä. Maa-ainesten jätelunteen arviintia n käsitelty lähemmin luvussa 4.1. Pienimutisia timintja, jtka eivät le ympäristöluvanvaraisia, kskevia tarkentavia määräyksiä vidaan antaa kunnan ympäristönsujelumääräyksissä. Sellaisen timinnan, jlta ei edellytetä ympäristölupaa, yleinen valvnta kuuluu kunnan ympäristönsujeluviranmaisen ympäristönsujelulain ja jätelain njalla tehtävään valvntaan. Tarvittaessa tällaisesta timinnasta aiheutuviin kiellettyihin seurauksiin vidaan puuttua jk YSL 85 :n (uysl 180 ) tai jätelain 125 :n mukaisella yksittäisellä määräyksellä. 8.2 Ympäristölupaa edellyttävä maa-ainesten käsittely Jätelain sveltamisalaan kuuluvan jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely Jätteen ammattimainen tai laitsmainen käsittely n ympäristöluvanvaraista YSL khdan (uysl 27.1 ) njalla. Ympäristölupaa jätteen ammattimaisena tai laitsmaisena käsittelynä edellyttäviä maa-aineksen käsittelytimintja vat esimerkiksi: maa-aineksen pitkäaikainen varastinti ennen hyödyntämistä tai lppukäsittelyä - pitkäaikaisena varastintina pidetään yleensä yli vuden kestävää varastintia; - yli vuden kestävä varastinti ei kuitenkaan välttämättä edellytä ympäristölupaa, js maa-aineksen hyödyntämisestä n 19

20 lutettava suunnitelma, jlla hyödyntämisen varmuus vidaan sittaa maa-aineksen käsittely fysikaalisin, kemiallisin tai bilgisin muuntamistimin, jiden tarkituksena n aineksen kemiallisten minaisuuksien tai muiden jäteminaisuuksien muuttaminen pilaantuneen maa-aineksen käsittely maa-ainespankki maankaatpaikka kaatpaikka POP-jätteiden käsittelyä kskevat erityisvaatimukset Pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyä kskevassa ympäristöluvassa n erityisesti humattava pysyvistä rgaanisista yhdisteistä annetun ns. POPasetuksen (805/2004/EY) 18 asettamat vaatimukset. Asetuksen liitteessä IV n säädetty raja-arvpitisuudet, jiden ylittyessä jätteet n pääsääntöisesti käsiteltävä siten, että yhdisteet tuhtaan tai muunnetaan palautumattmasti. Raja-arvjen ylittyessä vidaan asetuksen liitteessä V yksilöityjä jätenimikkeitä kskevissa pikkeustapauksissa sveltaa liitteen V mukaisia raja-arvpitisuuksia. Pikkeaminen n mahdllista vain, mikäli se n ympäristön kannalta yhdisteiden tuhamista ja palautumatnta muuntamista parempi tapa esimerkiksi jätteen plttkäsittelyyn mahdllisesti liittyvien varallisten aineiden ilmapäästöjen takia. Pikkeuksen myöntämisen perusteena ei sen sijaan vi lla esimerkiksi kuljetusmatkan päästöihin liittyvät perusteet. Pikkeuksen vi hakemuksesta myöntää valtin ympäristölupaviranmainen (AVI), jnka lisi hyvä ennen päätöksenteka pyytää asiasta lausunt Sumen ympäristökeskukselta, jka timii POP-asetuksen mukaisena timivaltaisena viranmaisena. Pikkeuspäätökset n timitettava tiedksi Sumen ympäristökeskukselle seurantaa ja kmissille raprtintia varten Ympäristölupa muun YSL 28 :n mukaisen yleisen luvanvaraisuuden njalla Maa-ainesten käsittely vi edellyttää ympäristölupaa jnkin muun YSL 28.2 :n (uysl 27.2 ) yleisen luvanvaraisuussäännöksen njalla, vaikka kyseessä levia maa-aineksia ei pidettäisikään jätteenä. Lupa n ltava: YSL 28.2 :n 1 khdan (uysl khta) mukaan timintaan, jsta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista, eikä kyse le vesilain mukaan luvanvaraisesta hankkeesta; tai YSL khdan (uysl khta) mukaan jätevesien jhtamiseen 19, jsta saattaa aiheutua jan, lähteen tai nrn pilaantumista; taikka YSL 28.2 :n 3 khdan (uysl khta) mukaan timintaan, jsta saattaa ympäristössä aiheutua eräistä naapuruussuhteista annetun lain (26/1920) 17.1 :ssa tarkitettua khtuutnta rasitusta (immissihaitta). 18 Eurpan parlamentin ja neuvstn asetus (EY) N: 850/2004 pysyvistä rgaanisista yhdisteistä sekä direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (POP-asetus). 19 YSL 3 :n mukaan jätevedellä tarkitetaan sellaista käytöstä pistettua vettä, pilaantuneelta alueelta jhdettavaa vettä tai ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan timintaan käytetyltä alueelta jhdettavaa vettä, jsta vi aiheutua ympäristön pilaantumista. 20