Kyrönjoen vesistötyöt

Transkriptio

1 RAPORTTEJA Kyrönjoen vesistötyöt Kaupallinen ja vapaa-ajankalastus vuonna 216 MIIA HONKA MIKA TOLONEN

2

3 Kyrönjoen vesistötyöt Kaupallinen ja vapaa-ajankalastus vuonna 216 MIIA HONKA MIKA TOLONEN

4 RAPORTTEJA Kyrönjoen vesistötyöt Kaupallinen ja vapaa-ajankalastus vuonna 216 Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: Kansikuva: Mika Tolonen Lentokuva Vallas Oy, Panu Nikkola ISBN (PDF) ISSN (verkkojulkaisu) URN:ISBN:

5 Sisältö 1 Johdanto Kaupallinen kalastus Aineisto ja menetelmät Tulokset Kalastus ja kalansaaliit vuonna Kalastuksen ajoittuminen kuukausittain Vastanneiden käsitys kalakantojen kehittymisestä Ammattikalastukseen vaikuttavat ympäristötekijät Ammattikalastajien käsitys Kyrönjoen edustan merialueesta kalavetenä Ammattikalastukseen liittyvien tekijöiden vaikutus Ammattikalastajien pääasialliset kalastusalueet Istutusten tarpeellisuus Vastaajien mielipiteet ja kommentit Tulosten tarkastelu Vapaa-ajankalastus Aineisto ja menetelmät Tulokset Kyrönjoen pääuoma Kyrönjoen suisto Tulosten tarkastelu Tulosten luotettavuus Kalastus ja saaliit Vastaajien käsitykset Rapu ja nahkiainen Yhteenveto Kirjallisuus Liitteet Liite 1. Kaupallisille kalastajille lähetetty tiedustelulomake Liite 2. Jokialueelle lähetetty vapaa-ajankalastuksen tiedustelulomake Liite 3. Merialueen vapaa-ajankalastusta selvittänyt tiedustelulomake

6 1 Johdanto Kyrönjoella on vuosina toteutettu laaja tulvasuojelutyö, joka perustuu vuonna 1965 valmistuneeseen vesistötaloussuunnitelmaan. Tulvasuojelutyöhön ovat kuuluneet muun muassa joen pääuoman ja sivujokien perkaukset ja pengerrykset, pumppaamot, eristysojat, Seinäjoen suuosan oikaisu-uoma ( ja ), Liikapuron ( ), Pitkämön ( ), Kalajärven ( ) ja Kyrkösjärven ( ) tekojärvet, sekä näihin liittyvät täyttö- ja tyhjennysuomat, säännöstelypadot ja voimayhtiöiden rakentamat voimalaitokset. Vesistötaloussuunnitelmaan kuului myös Kyrönjoen yläosan vesistötyö, jolla suojellaan tulvilta Ilmajoen ja Ylistaron välinen noin 3 km pitkä jokiosuus hyötyalan ollessa 639 ha peltoa. Kyrönjoen yläosan vesistötyö valmistui vuonna 24. Kyrönjoen varteen on rakennettu penkereet 24 km:n matkalle ja pengerrysalueiden kuivattamiseksi 21 pumppaamoa. Lisäksi on rakennettu Pajuluoman pumppaamo, jonka vedet johdetaan Seinäjoen suuosan oikaisu-uomaan. Pumpattavan vesimäärän pienentämiseksi on kaivettu eristysojia ja rakennettu penkereitä. Malkakosken yhdistelmäpadon avulla vedenpinta nostettiin lähelle luonnontilaista korkeutta. Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Viimeisimmät lupapäätökset teki Länsi-Suomen ympäristölupavirasto ja Vaasan hallinto-oikeus Seuraavat lupaehtojen kohdat koskevat velvoitetarkkailua: Luvan saajan on tarkkailtava Kyrönjokeen johdettavien kuivatusvesien määrää ja laatua sekä rakentamisen ja pengerryspumppaamojen käytön vaikutusta Kyrönjoen tilaan... Ohjelman mukaista tarkkailua on jatkettava, kunnes hankkeen vaikutusten on todettu vakiintuneen. Luvan saajan on tarkkailtava yrityksen vaikutuksia Kyrönjoen ja sen alapuolisen merialueen kala-, rapuja nahkiaiskantoihin sekä kalastukseen ja kalannousuun Malkakoskessa... Ohjelman mukaista tarkkailua on jatkettava, kunnes hankkeen vaikutusten on todettu vakiintuneen. Mikäli tarkkailussa todetaan hankkeen aiheuttaneen sellaista kalataloudellista vahinkoa tai haittaa, jota ei ole poistettu tai korvattu, luvan saajan on pyrittävä poistamaan vahinko ja haitta sekä korvattava edunmenetykset. Luvan saajan on mennessä tehtävä aluehallintovirastolle hakemus lupaehtojen tarkistamiseksi. Hakemukseen on liitettävä tarkkailutuloksiin perustuva selvitys yrityksen vaikutuksista, ehdotus tarvittavista lupaehtojen muutoksista sekä esitys mahdollisten vahinkojen ja haittojen korvaamisesta sekä selvitys rapu- ja kalakantojen elinympäristöiksi soveltuvista alueista ja ehdotus niiden kunnostussuunnitelmaksi. Hakijan on tarkkailtava säännöstelyn vaikutuksia Seinäjoen kala- ja rapukantaan. Velvoitetarkkailua on toteutettu vuodesta 211 lähtien Tolosen ja Latvalan (211) tarkkailusuunnitelman mukaisesti. Tarkkailusuunnitelman on vedenlaadun osalta hyväksynyt Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja sekä kalatalouden osalta Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tarkkailusuunnitelman mukaan harvemmin kuin vuosittain tehtävien tarkkailujen, kuten kalastustiedustelujen, tulokset raportoidaan seuraavan vuoden loppuun mennessä. Raportit toimitetaan Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kalatalousviranomaiselle, Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen ympäristönsuojeluyksikölle, Seinäjoen, Lapuan ja Vaasan kaupunkien ja Ilmajoen, Isonkyrön, Mustasaaren ja Vöyrin kuntien ympäristönsuojeluviranomaisille sekä Vaasan kaupungin vesilaitokselle. Kalataloustarkkailun raportit toimitetaan myös Kyrönjoen kalastusalueelle ja Kvarkens fiskeområdetille. Kyrönjoen edustan merialueella tapahtuvaa ammattikalastusta ja joessa sekä merialueella tapahtuvaa vapaa-ajankalastusta on selvitetty ennen Kyrönjoen yläosan vesistötöiden alkamista vuonna 1996 ja töiden aikana vuosina 2 ja 23 (Keskinen ym. 2, Keskinen ym. 23, Keskinen & Alaja 25) sekä töiden 2

7 valmistumisen jälkeen vuosina 26, 29 ja 212 (Keskinen & Puhto 28, Tolonen & Keskinen 211, Tolonen 213, Sundell 214). Tässä raportissa esitetään tiedustelulla saadut tulokset vuoden 216 kalastuksesta ja verrataan niitä aiempien tiedustelujen tuloksiin. 3

8 2 Kaupallinen kalastus 2.1 Aineisto ja menetelmät Kalastustiedustelu (liite 1) lähetettiin henkilöille, jotka kuuluivat kalataloushallinnon ylläpitämään kaupallisten kalastajien rekisteriin vuonna 216 ja asuivat taulukossa 1 mainituilla Mustasaaren ja Vöyrin kunnissa sijaitsevilla postinumeroalueilla. Osoitetiedot saatiin Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta (päätös KEHA/16/216). Taulukko 1. Kalastustiedustelu vuoden 216 saaliista Kyrönjoen edustan merialueella lähetettiin ammattikalastajille, jotka asuivat taulukossa mainituilla postinumeroalueilla. Postinumero Postitoimipaikka Kunta (rajat vuonna 212) 6654 Petsmo Mustasaari 6655 Västerhankmo Mustasaari 6571 Singsby Mustasaari 6573 Jungsund Mustasaari 6576 Iskmo Mustasaari 666 Vörå Vöyri 6664 Maxmo Vöyri 6673 Oxkangar Vöyri Kaupallisten kalastajien rekisterissä oli 65 kalastajan osoitteet. Kolmessa taloudessa asui kaksi kalastajaa, joista vain toiselle lähetettiin tiedustelu. Tiedustelu lähetettiin vain katuosoitteisiin, joten yksi Poste Restante -osoitteellinen jäi pois otannasta. Lisäksi yhdelle kalastajalle ei lähetetty tiedustelua, koska hän ei ollut kalastanut tutkimusalueella vuonna 26 eikä halunnut jatkossa vastaanottaa tiedusteluja. Tiedustelu lähetettiin siis yhteensä 6 osoitteeseen. Tiedustelu postitettiin tammikuun 217 alussa. Vastaamattomille kalastajille lähetettiin uusintatiedustelu helmikuun 217 alussa. Tiedustelu oli rajattu koskemaan ainoastaan Kyrönjoen edustan merialueella tapahtuvaa kalastusta (kuva 1). Yksi kalastaja oli menehtynyt vuoden 216 aikana, joten tiedusteltuja kalastajatalouksia oli lopulta 59 kpl. Tiedusteluun vastasi yhteensä 45 kalastajaa (76 %), joista tutkimusalueella kalastaneita oli 23 kpl (51 %). Kalastajien pyyntiponnistukset ja saaliit arvioitiin laajennuskertoimen avulla eli vastaamattomien oletettiin kalastaneen samoin kuin vastanneiden. Laajennuskerroin = tiedustellut kalastajat (lkm) / vastanneet kalastajat (lkm) = 59/ 45 1,31 Pyyntiponnistus laskettiin kertomalla koentakertojen määrä pyynnissä olleiden pyydysten lukumäärällä. Puuttuvia tietoja koentakertojen tai käytettyjen pyydysten määrässä korvattiin vastaavan pyydyksen ilmoitettujen tietojen keskiarvolla samaan tapaan kuin useimpina aiempina tiedusteluvuosina. Yksikkösaalis laskettiin jakamalla kokonaissaalis kokonaispyyntiponnistuksella. Kalansaaliin taloudellinen arvo laskettiin vuoden 216 kalastajahintojen perusteella (Luonnonvarakeskus 217a). Kalastajahintana käytettiin Pohjanmaan perkaamattomia hintoja ottamatta huomioon pyyntiaikaa tai kalan kokoa. Jos alueellista hintaa ei ollut saa- 4

9 tavissa, käytettiin koko rannikon hintaa. Kuoreen hintana käytettiin teollisuussilakan hintaa ja silakan hintana elintarvikesilakan hintaa. Siialla, taimenella ja lohella, joista oli ilmoitettu vain peratun kalan tuottajahinta, oletettiin perkaushävikin olleen 3 %. Kuva 1. Tutkimusalueen rajaus Kyrönjoen edustan merialueella. 2.2 Tulokset Kalastus ja kalansaaliit vuonna 216 Vuonna 216 tutkimusalueella kalasti arviolta 3 kaupallista kalastajaa. Pyyntiponnistus oli suurin solmuvälin mm verkoilla (taulukko 2). Yli 55 mm verkkojen pyyntiponnistus oli hieman suurempi kuin 34 4 mm verkkojen. Yli 1,5 m korkeiden rysien pyyntiponnistus oli hieman suurempi kuin sitä matalampien ja silakkarysien ponnistus. Hauen iskukoukkupyynnin ponnistus oli suurempi kuin mateen koukkukalastuksen. Kalastajakohtainen keskisaalis oli 3853 kg, mutta saaliissa oli hyvin suurta vaihtelua. Ammattikalastajien alueelta saama kokonaiskalansaalisarvio oli noin 96 kg (taulukko 3). Runsaimmin saaliissa oli silakkaa ja kuoretta, joiden osuus oli yhteensä 64 % kokonaissaaliista. Seuraavaksi runsaimmat saalislajit olivat särki ja lahna, kun kaikkien muiden lajien yhteenlaskettu osuus oli 15 %. Lohta ei saatu lainkaan. Yli 1,5 m korkeilla rysillä saatiin saaliista noin puolet, silakkarysillä kolmannes, verkoilla kymmenes ja muilla pyydyksillä vain 3 %. Yli 1,5 m korkeilla rysillä saatiin eniten kuoretta, mutta myös särki- ja lahnasaaliit olivat suuria. Kokonaisyksikkösaalis oli suurimmillaan pyydettäessä yli 1,5 m korkealla rysällä ja lähes yhtä suuri silakkarysällä (taulukko 4). Alle 34 mm solmuvälin verkoilla yksikkösaalis oli suurempi kuin sitä harvemmilla verkoilla suurelta osin silakkasaaliin vuoksi. Hauen, kuhan ja mateen yksikkösaalis oli mm verkoilla 5

10 suurempi kuin sitä tiheämmillä tai harvemmilla verkoilla. Lahnan yksikkösaalis oli yli 55 mm verkoilla suurempi kuin sitä harvemmilla verkoilla. Ammattikalastajien saaliin rahallinen arvo Kyrönjoen edustan merialueella oli arviolta 64 6 euroa vuonna 216. Taloudellisesti arvokkaimmat lajit olivat made ja silakka, joiden arvo molemmilla lajeilla oli neljänneksen koko saaliin arvosta (kuva 2). Rahallisesti seuraavaksi arvokkaimpia saaliita oli hauella, särjellä, kuoreella ja lahnalla. Taulukko 2. Pyyntiponnistus (koentakertojen ja samaan aikaan pyynnissä olleiden pyydysten lukumäärän tulo) pyydyksittäin ammattikalastajilla Kyrönjoen edustan merialueella vuonna 216. Uistinkalastuksen pyyntiponnistuksia ei voitu laskea puuttuvien tietojen takia. Pyydys Pyyntiponnistus Verkko alle 34 mm 3 Verkko 34-4mm 3172 Verkko mm 6158 Verkko yli 55 mm 3692 Iskukoukku 876 Rysä alle 1,5 m 138 Rysä yli 1,5 m 165 Silakkarysä 118 Mateen koukkukalastus 7867 Taulukko 3. Ammattikalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Kyrönjoen edustan merialueella vuonna 216. Verkko alle 34 mm Verkko 34-4mm Verkko mm Verkko yli 55 mm Iskukoukku Rysä alle 1,5 m Rysä yli 1,5 m Silakkarysä Madekoukku Uistin Yhteensä kg Yhteensä % Ahven Hauki Kiiski Kuha Kuore Lahna Made Muikku Salakka 3 3 Siika Silakka Särki Säyne Taimen Yhteensä kg Yhteensä %

11 Saaliin arvo (euroa) Taulukko 4. Ammattikalastajien saamat yksikkösaaliit (kg/pyyntiponnistus) lajeittain ja pyydyksittäin Kyrönjoen edustan merialueella vuonna 216. Verkko alle 34 mm Verkko 34-4mm Verkko mm Verkko yli 55 mm Iskukoukku Rysä alle 1,5 m Rysä yli 1,5 m Silakkarysä Madekoukku Ahven,4,2,1,,,1,8,, Hauki,,1,3,,2 1,4 3,2,, Kiiski,1,,,,, 7,9,, Kuha,,,1,,,,2,, Kuore,,,,,, 174,6,, Lahna,,2,1,4,,2 23,8,, Made,,1,3,1, 1, 4,4,,1 Muikku,6,,,,,,,, Salakka,,,,,,,,, Siika,,1,1,,, 1,6,, Silakka 4,3,,,,,, 277,8, Särki,,2,,,, 79,4,, Säyne,,,,,,,,, Taimen,,,,,,,,, Yhteensä 5,4 1, 1,,5,2 2,7 295,8 277,8, Kuva 2. Ammattikalastajien saaliin arvo lajeittain Kyrönjoen edustan merialueella vuonna 216 kalastajahinnoilla laskettuna Kalastuksen ajoittuminen kuukausittain Kalastusaktiivisuus oli suurimmillaan tammikuussa, jolloin kalastuspäiviä oli keskimäärin 23 (kuva 3). Seuraavaksi eniten kalastuspäiviä oli helmi- ja marraskuussa. Kalastusaktiivisuus oli alimmillaan heinä- ja elokuussa. 7

12 Ahven Harjus Hauki Kiiski Kirjolohi Kuha Kuore Lahna Lohi Made Muikku Salakka Siika Silakka Särki Taimen Kalastuspäiviä (kpl) Kuukausi Kuva 3. Ammattikalastajien keskimääräiset kalastuspäivät (± keskihajonta) kuukausittain Kyrönjoen edustan merialueella vuonna Vastanneiden käsitys kalakantojen kehittymisestä Kalakantojen kehittymistä arvioi 2 alueella kalastanutta vastaajaa vähintään yhden lajin osalta. Noin kaksi kolmasosaa vastanneista ilmoitti ahvenen ja siian vähentyneen (kuva 4). Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että made oli vähentynyt. Suurella osalla vastanneista ei ollut tietoa harjuksen, kirjolohen ja lohen kannoista eikä kukaan ilmoittanut niiden runsastuneen tai saaneensa niitä saaliiksi. Myöskään muikun tai siian ei kukaan ilmoittanut runsastuneen. Enemmistön mielestä hauki-, kuore-, lahna- ja särkikannat olivat pysyneet ennallaan. Kukaan ei ollut sitä mieltä, että kiiski, kuore, salakka tai silakka olisi vähentynyt ja vain hyvin harvan mielestä särki tai lahna olisi vähentynyt. Kuhakannan kehittymisestä mielipiteet jakautuivat melko tasaisesti. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ei tietoa Vähentynyt Ei muutosta Runsastunut Kuva 4. Ammattikalastajien käsitys kalakantojen muutoksista edeltävän kolmen vuoden eli vuosien aikana Kyrönjoen edustan merialueella Ammattikalastukseen vaikuttavat ympäristötekijät Hylkeiden ja merimetsojen merkitys kalastukselle oli suuri selvän enemmistön mielestä (kuva 5). Myös huonolla vedenlaadulla, pyydysten likaantumisella, vähäarvoisilla kaloilla, vesikasvillisuudella sekä virtaaman ja 8

13 Huono vedenlaatu Hylkeet Levähaitat Makuhaitat Merimetsot Muu kalastus Pieni vesimäärä Pyydysten likaantuminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Veneliikenne Vesikasvillisuus Vesirakennushankkeet Virtaaman vaihtelu Vähäarvoiset kalat vedenpinnankorkeuden vaihtelulla oli merkitystä kalastukseen, sillä yli puolet vastanneista oli sitä mieltä, että niiden merkitys oli suuri tai kohtalainen. Yli puolet vastanneista katsoi, että veneliikenteellä, kalojen makuhaitoilla, vesirakennushankkeilla, muulla kalastuksella, levillä tai pienellä vesimäärällä ei joko ollut merkitystä tai merkitys oli vähäinen. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Suuri Kohtalainen Vähäinen Ei merkitystä Kuva 5. Ammattikalastajien käsitys eri ympäristötekijöiden merkityksestä kalastukselle Kyrönjoen edustan merialueella vuonna Ammattikalastajien käsitys Kyrönjoen edustan merialueesta kalavetenä Hieman yli puolet vastanneista piti Kyrönjoen edustan merialuetta keskinkertaisena kalavetenä ja muut joko hyvänä tai huonona (taulukko 5). Taulukko 5. Ammattikalastajien käsitys Kyrönjoen edustan merialueesta kalavetenä vuonna 216. Erinomainen Hyvä Keskinkertainen Huono Erittäin huono Yhteensä Vastanneet, kpl Ammattikalastukseen liittyvien tekijöiden vaikutus Ammattikalastajille suurin merkitys oli lyhyellä matkalla kalastuspaikalle, mutta tärkeää oli myös saalisvarmuus, saaliin määrä ja saaliskalojen koko (kuva 6). Enemmistölle ei ollut merkitystä lohikalojen määrällä, mutta esimerkiksi lohikaloihin lukeutuvan kuoreen pyytäjille merkitys oli suuri. 9

14 Lohikalojen määrä Lyhyt matka Saaliin määrä Saaliskalojen koko Saalisvarmuus 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Suuri Kohtalainen Vähäinen Ei merkitystä Kuva 6. Ammattikalastukseen liittyvien tekijöiden vaikutus Kyrönjoen edustan merialueella vuonna Ammattikalastajien pääasialliset kalastusalueet Useat kalastuspaikkansa ilmoittaneet olivat kalastaneet tutkimusalueen pohjois- ja itäosissa. Suosittuja kalastusalueita olivat Öskatan sillan ja Pudimon välissä oleva alue sekä Teilotin, Västerön ja Särkimon välinen alue. Kyrönjoen läheisyydessä Prästsundin eteläpuolella ei ollut kalastanut kukaan ja Teilotin länsipuolelle rajautuvalla alueella oli kalastanut vain yksi Istutusten tarpeellisuus Suurin osa vastanneista halusi kalaistutuksia tutkimusalueelle (taulukko 6). Eniten toivottiin kuhan ja vähiten mateen istutuksia. Yksi vastusti madeistutuksia, mutta kuhan, siian tai taimenen istutuksia ei vastustanut kukaan. Taulukko 6. Ammattikalastajien toiveet kalaistutuksista tutkimusalueelle. Kyllä Ei Ei osaa sanoa Yhteensä Kuha Made Siika Taimen Vastaajien mielipiteet ja kommentit Alueella kalastaneista 11 antoi vapaasanaista palautetta. Hylkeiden määrä oli liian suuri neljän vastanneen mielestä. Hylkeiden mainittiin rikkovan rysiä ja syövän verkoissa olleita kaloja. Merimetsot nähtiin uhkana neljässä vastauksessa ja niiden todettiin syövän pieniä kaloja. Yhden vastanneen mielestä kalastuspaine on liian suuri Öskatan sillan ja Pudimon välissä, jossa on paljon rysiä ja verkkoja salmissa, kareilla ja niemien kärjissä. Yksi mainitsi saaliin vähentyneen voimakkaasti. Yksi toivoi ruovikonleikkuuta. Kahden mielestä vedenlaatu oli parantunut, kun taas yhden mielestä se oli heikentynyt. 1

15 Kalastajia (kpl) 2.3 Tulosten tarkastelu Kyrönjoen edustan merialueen ammattikalastusta on aiemmin selvitetty vuosina (Hudd ym. 1997), 1996 (Keskinen ym. 2), 2 (Keskinen ym. 23), 23 (Keskinen ja Alaja 25), 26 (Keskinen ja Puhto 28), 29 (Tolonen ja Keskinen 211) ja 212 (Tolonen 213). Vuodesta 2 lukien selvitykset on tehty samalla tavalla, mutta aiempien vuosien selvityksissä on menetelmällisiä eroja, mikä vaikeuttaa tulosten vertailua. Hudd ym. (1997) arvioivat alueella kalastaneen ammattikalastajaa. Vuonna 1996 ammattikalastajia alueella oli 52 (Keskinen ym. 2). Näissä selvityksissä tutkimusalueen rajaus oli laajempi kuin vuonna 2, jolloin ammattikalastajien määrä oli 26 (Keskinen ym. 23). Vuoteen 23 mennessä ammattikalastajien määrä tutkimusalueella oli laskenut selvästi (kuva 7, taulukko 7). Ammattikalastajien määrän väheneminen kuitenkin pysähtyi ja pysyi tasaisena vuoteen 29 asti. Vuonna 212 ammattikalastajia oli tutkimusalueella vähiten koko 2-luvulla. Vuonna 216 kalastajien määrä oli selvästi suurempi kuin yli kymmeneen vuoteen. Tähän vaikutti kalastuslain muutos, joka tuli voimaan vuoden 216 alussa. Uuden kalastuslain mukaan kaupalliseksi kalastajaksi tuli ilmoittautua muun muassa silloin, jos kalasti verkoilla, joiden yhteenlaskettu pituus oli enemmän kuin 24 m. Vuonna 216 valtaosa (88 %) Pohjanmaan maakunnan kaupallisista kalastajista oli kalastuslain luokituksen mukaan osa-aikaisia, sillä heidän liikevaihtonsa alitti 1 (Luonnonvarakeskus 217b). Kaupallisten kalastajien määrä Pohjanmaan maakunnassa oli vuonna 216 niin suuri, että sitä suurempi se on ollut viimeksi 199-luvun lopulla (kuva 7). Kyrönjoen edustan merialueella kalastajien määrän kehitys on ollut pääpiirteissään samansuuntainen kuin koko Pohjanmaan maakunnassa Tutkimusalue Pohjanmaa Kuva 7. Kalastajien määrä Kyrönjoen edustan tutkimusalueella (vasen akseli, velvoitetarkkailussa tehdyt arviot) ja Pohjanmaan maakunnassa (oikea akseli, Luonnonvarakeskus 217b). Pohjanmaan kalastajien lukumäärät olivat saatavissa vuodesta 1997 alkaen. Kalastusaktiivisuuden jakautuminen kuukausittain vuonna 216 oli samantapainen kuin aiemmin 2- luvulla. Ammattikalastajien harjoittama kalastus oli vähäisintä kesällä. Käytetyimpiä pyydyksiä ovat olleet mm verkot kaikkina tutkimusvuosina. Vuosina 23 ja mm verkot olivat suosituimmat, kun taas vuosina 2, 26, 212 ja mm verkot ovat olleet käytetyimmät (taulukko 7). Kokonaisuutena verkkojen pyyntiponnistus oli suurin vuonna 2, ja vuosina 23 ja 26 se on ollut vain hieman alemmalla tasolla (kuva 8). Vuonna 29 verkkojen pyyntiponnistus oli kuitenkin merkittävästi pienempi kuin aiemmin ja vuonna 212 se oli pienin tähän saakka. Vuonna 216 verkkojen pyyntiponnistus oli kaikki solmuvälit huomioon ottaen hieman suurempi kuin vuonna 29, vaikkakin kalastajia oli kaksinkertainen määrä. Verkkojen pyyntiponnistuksen väheneminen 2-luvun 11

16 Pyyntiponnistus (verkkokoentakertoja) Pyyntiponnistus (verkkopäiviä) alusta näyttäisi siis pysähtyneen ja kääntyneen kasvuksi. Toisaalta kasvu saattaa olla näennäistä, sillä kalastuslain muutoksen takia vuoden 216 tiedustelulla tavoitettiin luultavasti aiempaa enemmän kalastajia, joiden pyynti oli pienimuotoista. Mahdollisesta kasvusta huolimatta verkkokalastuksen pyyntiponnistus oli vuonna 216 vajaa puolet vuosien 23 ja 26 tasoon nähden. Myös koko Perämeren ja Selkämeren ICES-alueilla verkkojen pyyntiponnistus oli vuonna 216 selvästi pienempi kuin useana edeltävänä vuonna (kuva 8). Mahdollisina syinä pyyntiponnistuksen vähenemään on pidetty heikkoja jäätalvia ja hylkeiden lisääntynyttä määrää (Luonnonvarakeskus 217c). Hylkeiden lisääntynyt määrä on vaikeuttanut kalastusta ja aiheuttanut vahinkoja sekä saaliille että pyydyksille. 2-luvulla Itämeren hallikanta on kasvanut keskimäärin runsaat viisi prosenttia vuodessa ja myös norppien määrä on ollut kasvussa ainakin Perämerellä (Luonnonvarakeskus 216). Hylkeiden aiheuttamat vahingot ammattikalastajien saaliille olivat varsin suuria vuosina 213 ja 214 Merenkurkussa (Söderkultalahti 215) Tutkimusalue 3 Selkämeri 31 Perämeri Kuva 8. Verkkokalastuksen pyyntiponnistus Kyrönjoen edustan tutkimusalueella (vasen akseli, verkkojen määrä * koentakerrat) ja Selkämeren sekä Perämeren ICES-alueilla (oikea akseli, verkkojen määrä * vuorokaudet, Luonnonvarakeskus 217b). Pyyntiponnistukset ICES-alueilla olivat saatavissa vuodesta 1998 alkaen. Rysistä käytetyimpiä ovat olleet yli 1,5 m korkeat muulloin paitsi vuonna 26. Vuosina 29 ja 212 kukaan vastanneista ei ollut käyttänyt alle 1,5 m korkeaa rysää eikä silakkarysää, mutta vuonna 216 näitäkin pyydyksiä oli käytetty. Yli 1,5 m korkeiden rysien pyyntiponnistus oli vuonna 216 pienempi kuin aiemmin. Kaupallisten kalastajien rekisteriin kuuluvien kokonaissaalisarvio oli vuonna 216 moninkertaisesti suurempi kuin ammattikalastajilla vuosina 29 ja 212 (taulukko 7). Vuonna 216 kokonaissaalisarvio oli silti vain noin 28 % vuoden 2 arviosta. Kalastajakohtainen keskisaalis oli vuonna 216 suurempi kuin kahtena edellisenä tiedusteluvuotena, mutta paljon pienempi kuin vuosina 2, 23 ja 26. Kalastajakohtaisen keskisaaliin pienuus vuosina 29 ja 212 selittyy pitkälti sillä, etteivät vastanneet olleet pyytäneet rysillä suuria määriä kuoretta tai silakkaa. Runsain saalislaji oli vuoteen 26 saakka kuore, vuosina 29 ja 212 lahna ja vuonna 216 silakka. Kuoreen pyynti loppui vuosien 26 ja 29 tiedustelujen välissä Särkimon rehutehtaan toiminnan päättymisen takia, eikä kuoresaaliille ole sen jälkeen ollut paikallista ostajaa. Taloudellisesti arvokkain saalislaji oli vuoteen 26 saakka joko kuore tai silakka, vuonna 29 siika ja vuosina 212 ja 216 made. Madesaaliin taloudellinen arvo on ollut vuosina 212 ja 216 huomattava, koska mateen hinta on ollut korkea ja saaliit kohtalaiset. Vuonna 216 silakkasaaliin arvo oli lähes yhtä suuri kuin mateen. Silakkasaaliin rahallisen arvon laskemiseen käytettiin edellisten tiedustelujen tapaan elintarvikesilakan hintaa, joka oli vuonna 216 poikkeavasti lähes kolminkertainen teollisuussilakan hintaan nähden. Tutkimusalueelta pyydetyn silakan käyttötarkoituksesta ei kysytty tiedustelluilta, mutta Suomen silakkasaaliista 216 ainoastaan 23 prosenttia päätyi ihmisravinnoksi (Luonnonvarakeskus 217d). 12

17 Solmuväliltään 34 4 mm verkkojen yksikkösaalis oli vuonna 216 hyvä, sillä se on ollut suurempi ainoastaan vuonna 212. Solmuväliltään mm verkkojen yksikkösaalis oli vuonna 216 myös hyvä, sillä se on ollut suurempi vain vuonna 29. Myös yli 1,5 m korkean rysän yksikkösaalis oli vuonna 216 hyvä, sillä se on ollut suurempi vain vuonna 26. Vuonna 216 tutkimusalueelta saatiin eniten silakkaa ja kuoretta. Ne ovat olleet runsaimmat saaliskalat myös vuoden 2 ja 23 sekä kuoreen osalta myös vuoden 26 kyselyjen perusteella. Erityisesti 2- luvun alussa saalismäärät ovat olleet kuitenkin moninkertaisia vuoden 216 määriin nähden. Särkisaaliit olivat vuonna 216 varsin suuret, sillä tätä suurempia ne olivat vain vuonna 26. Lahna-, hauki- ja madesaaliit olivat vuonna 216 keskinkertaiset. Ahventa ja siikaa saatiin vuonna 216 melko vähän, sillä vain vuonna 212 saaliit olivat pienempiä. Lisäksi ahvenen yksikkösaaliit yli 1,5 m korkeilla rysillä ja siian yksikkösaaliit 34 4 mm verkoilla olivat edeltäneitä tiedusteluja pienempiä. Ahvenen ja siian heikko saalis kävi ilmi myös kysyttäessä käsityksiä kalakantojen kehittymisestä edeltäneiden kolmen vuoden aikana. Ahvenja siikasaaliiden kehitys on ollut laskevaa myös laajemmalla alueella. Esimerkiksi Perämeren ICES-alueella kaupallisen kalastuksen siikasaalis laski 17 % ja ahvensaalis 17 % vuodesta 214 vuoteen 216 (Luonnonvarakeskus 217b). Perämeren siikasaalis oli vuonna 216 pienin ajanjaksolla , kun taas ahvensaalis oli yhä keskimääräistä suurempi. Myös Merenkurkussa ammattikalastajien ahvensaaliit laskivat vuoden 214 jälkeen ja siikasaaliit olivat vuonna 216 ennätysmäisen pienet (Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueellinen merimetsoyhteistyöryhmä 217). Lajien osuudet saaliissa ovat vaihdelleet paljon eri vuosina, mihin vaikuttavat muun muassa muutokset pyyntiponnistuksissa ja pyydysvalikoimassa. Jos ylivertaisesti suurimpia saaliita tuottanut kuore ja silakka jätetään huomioimatta, suuria saalisosuuksia on ollut erityisesti lahnalla ja särjellä (kuva 9). Viimeisimpinä tiedusteluvuosina lahnan osuudet ovat laskeneet ja särjen kasvaneet. Ahvenen ja siian osuudet ovat olleet pieniä kahtena viimeisimpänä tiedustelukertana. Huonoa vedenlaatua on pidetty merkittävänä kalastukseen vaikuttavana tekijänä jokaisessa tiedustelussa. Käsitykset heikon vedenlaadun merkityksestä ovat kuitenkin muuttuneet varsin paljon kahdessakymmenessä vuodessa (kuva 1). Vuosina 1996 ja 2 kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että huonon vedenlaadun merkitys oli suuri, kun taas vuonna 216 noin 3 % oli samaa mieltä. Myös näkemykset pyydysten likaantumisen tai vesistörakentamisen merkityksestä ovat muuttuneet tuntuvasti tyytyväisemmiksi. Tekijöillä on yhteys sillä vesistörakentaminen heikentää vedenlaatua, jolloin pyydykset likaantuvat. Kyrönjoen yläosan vesistötöissä pääuoman jokiluiskia perattiin vuosina ja Malkakosken tekokoski rakennettiin vuosina Lisäksi Kyrönjoen alaosan tulvasuojelua varten perkauksia on tehty 196-luvun lopulta ja niitä on jatkettu lähestulkoon vuosittain vuoteen 1996 asti, jolloin ruopattiin Kyrönjoen suualueella (Lax ym. 24). Se, että jopa 8 % vastanneista piti vesistörakentamisen merkitystä suurena jo vuonna 1996 eli ennen Kyrönjoen yläosan vesistötöiden alkua pääuomassa, johtuu luultavasti 199-luvulla joen alaosalla ja merialueella tehdyistä töistä. Vedenlaadun paranemiseen viittaa se, että samean veden merkityksen arvioi suureksi vesistötöiden päättymisen jälkeen 1 2 % vastanneista, kun töiden aikana tätä mieltä oli % (kuva 1). Lisäksi kalojen makuvirheiden merkityksen arvioi suureksi vesistötöiden päättymisen jälkeen 1 % vastanneista, kun töiden aikana tätä mieltä oli 1 35 %. Leväkukinnan merkitys on vaihdellut vuosittain, sillä sen merkityksen arvioi suureksi vesistötöiden päättymisen jälkeen 35 %, ja töiden aikana 2 25 % vastaajista. 13

18 Taulukko 7. Kyrönjoen edustan merialueen ammattikalastustiedustelutulosten vertailua vuodesta 2 lähtien Kalastajia, kpl Pyyntiponnistus, 34 4 mm verkot n Pyyntiponnistus, mm verkot n Pyyntiponnistus, < 1,5 m rysä n Pyyntiponnistus, > 1,5 m rysä n Kokonaissaalis, kg n 347 n n n 35 6 n 22 1 n 96 Kalastajakohtainen keskisaalis, kg Massamääräisesti runsain saalislaji kuore kuore kuore lahna lahna silakka Taloudellisesti arvokkain saalislaji kuore silakka kuore siika made made Saaliin arvo, euroa n 218 n 42 6 n 83 3 n 46 n 3 6 n 64 6 Kuore, saalis kg n n 61 8 n 78 6 n 58 n 9 n 29 Silakka, saalis kg n n 41 4 n 63 n 3 n 1 n 33 Lahna, saalis, kg Lahna, saalis/kalastajalkm, kg Lahna, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 1,6 19,8 42,6 11,5 23,8 Särki, saalis, kg Särki, saalis/kalastajalkm, kg Särki, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 1,5 4,7 94,7 3, 13,8 79,4 Hauki, saalis, kg Hauki, saalis/kalastajalkm, kg Hauki, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 1,2 2,5,3 9,5 6,4 3,2 Made, saalis, kg Made, saalis/kalastajalkm, kg Made, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 2,9 1,6,9 12,6 5, 4,4 Ahven, saalis, kg Ahven, saalis/kalastajalkm, kg Ahven, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 2,5 2,9 14,2 5, 1,2,8 Siika, saalis, kg Siika, saalis/kalastajalkm, kg Siika, yksikkösaalis, 34 4 mm verkot, kg,3,1,2,4,4,1 Siika, yksikkösaalis, mm verkot, kg,1,1,,3,,1 Kuore, yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 18,8 92,9 286,2 12,6 2,1 174,6 Yksikkösaalis, 34 4 mm verkot, kg,4,4,2,8 1,6 1, Yksikkösaalis, mm verkot, kg,3,5,3 1,7,8 1, Yksikkösaalis, < 1,5 m rysä, kg 12,3 141,3 257,4 ei pyyntiä ei pyyntiä 2,7 Yksikkösaalis, > 1,5 m rysä, kg 137,7 14,8 422,4 86, 4,9 295,8 14

19 Osuus vastanneista (%) Osuus saaliista (%) Ahven Hauki Kiiski Kuha Lahna Lohi Made Muikku Siika Särki Taimen Kuva 9. Lajien saalisosuudet (%) ammattikalastajien yhteenlasketussa saaliissa eri vuosina, kun kuoretta ja silakkaa ei huomioitu Huono vedenlaatu Samea vesi Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Veneliikenne Kuva 1. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijän merkitys oli suuri kalastukselle kyseisenä vuonna. Kalastajien käsitys tutkimusalueesta kalavetenä on pysynyt varsin samana kahden vuosikymmenen aikana. Tavallisin arvio oli, että kalavesi oli keskinkertainen kaikkina muina vuosina paitsi 212, jolloin tavallisin arvio oli hyvä. Alueen läheisyydellä, saalisvarmuudella, saaliin määrällä ja saaliskalojen koolla oli vähäistä suurempi merkitys enemmistölle kaikkina tarkkailuvuosina. Lohikalojen määrällä ei ole ollut suurta merkitystä enemmistölle minään tiedusteluvuonna lukuun ottamatta lohikaloihin lukeutuvaa kuoretta. Suosituimmat kalastusalueet ovat ilmeisesti pysyneet pääpiirteissään varsin samoina kahden vuosikymmenen ajan. Kalastus painottui tutkimusalueen itä- ja pohjoisosiin. Vuonna 216 kukaan ei ilmoittanut kalastaneensa Kyrönjoen läheisyydessä Prästsundin eteläpuolella, ja Teilotin länsipuolelle rajautuvalla alueella oli kalastanut vain yksi. 15

20 3 Vapaa-ajankalastus 3.1 Aineisto ja menetelmät Kyrönjoen vapaa-ajankalastusta selvittävä kalastustiedustelu toteutettiin aiempien vuosien tapaan väestörekisteripohjaisena lomakekyselynä. Vapaa-ajankalastusta selvitettiin erikseen Kyrönjoen pääuomassa (kuva 11) sekä suistoalueella (kuva 1). Kalastustiedustelun postittamiseen tarvittavat nimi- ja osoitetiedot tilattiin Väestörekisterikeskukselta. Jokialuetta koskevan tiedustelun kehikkoperusjoukkona olivat Kyrönjokivarren kotitaloudet sekä alueen vapaa-ajanasunnot (taulukko 8). Joen läheisyydessä sijaitsevat kunnat Ilmajoki ja Isokyrö otettiin otokseen mukaan kokonaan ja muista jokivarren kunnista postinumeroalueen mukaan jokea lähimpänä olevat alueet. Otantasuhteet valittiin edellisvuosien tapaan väestömäärän mukaan siten, että tiedusteltavien määrä pysyisi hallittavana ja olisi kuitenkin mahdollisimman edustava. Seinäjoen kaupungin alueella (pl. Nurmo ja Ylistaro) käytettiin pienempää otantasuhdetta muita kuntia suuremman väestömäärän vuoksi. Kyrönjoen suistoaluetta koskeva tiedustelu osoitettiin suistoalueen rantojen postinumeroalueiden kotitalouksille sekä näillä alueilla olevien vapaa-ajanasuntojen omistajille (taulukko 8). Kuva 11. Kyrönjoen kalastustiedustelun jokialueen osa-aluejako A-D. A = Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohta Koskenkorvan pato siten, että Koskenkorvan tekokoski kuuluu alueeseen; B = Koskenkorvan padon alapuoli - Malkakoski siten, että Malkakosken tekokoski kuuluu alueeseen; C = Malkakosken padon alapuoli Hiirikoski siten, että Hiirikoski kuuluu alueeseen; D = Hiirikosken alapuoli suisto. 16

21 Taulukko 8. Kyrönjoen ja suistoalueen vapaa-ajankalastustiedustelun otanta-alueet. Otos Postinumero ja -toimipaikka Jokialue 645 Munakka, 655 Nurmo, 656 Halkosaari, 672 Tuomikylä, 676 Pojanluoma, 68 Ilmajoki, 6112 Louko, 6122 Myllysalo, 6123 Luopa, 613 Kurikka, 6131 Panttila, 6133 Koskenkorva, 6134 Nopankylä, 6135 Huissi, 6136 Mieto, 6137 Lohiluoma, 6138 Polvenkylä, 614 Ylistaro, 6141 Ylistaro as, 6143 Isorehto, 6144 Untamala, 6145 Kylänpää, 6146 Hanhikoski, 6147 Kitinoja, 615 Isokyrö, 6152 Lehmäjoki, 6155 Orismala, 6156 Orisberg, 6213 Hellanmaa, 6643 Vedenoja, 6644 Tervajoki, 6647 Jukaja, 665 Vähäkyrö, 6651 Merikaarto, 6652 Veikkaala, 6653 Koivulahti Jokialue, 61 Seinäjoki, 612 Seinäjoki, 615 Seinäjoki, 62 Seinäjoki, 622 Seinäjoki, 628 Seinäjoki, 632 Seinäjoki, 642 Seinäjoki Seinäjoki Suisto 6654 Petsmo, 6655 Västerhankmo, 6656 Österhankmo, 6658 Kuni, 6659 Vassor, 6664 Maksamaa Otantamenetelmänä oli ositettu satunnaisotanta, jossa kehikkoperusjoukosta tehtiin otanta osa-alueittain. Väestörekisterikeskukselle toimitetuissa yleisissä poimintaperusteissa edellytettiin, että henkilön ikä on poimintahetkellä vuotta, äidinkieli on suomi tai ruotsi, henkilöllä on vakituinen osoite Suomessa, sama henkilö ei voi valikoitua kuin kerran ja että taloudesta poimitaan otokseen vanhin henkilö. Poimintaehtojen mukaisten tiedustelun vastaanottavien kotitalouksien yhteystiedot saatiin Excel-tiedostona. Otoksesta poistettiin 12 kaupallista kalastajaa. Tiedusteltavia oli yhteensä jokialueella 26 ruokakuntaa ja suistossa 488 ruokakuntaa (taulukko 9). Taulukko 9. Kyrönjoen ja Kyrönjoen suistoalueen vapaa-ajankalastustiedustelun otanta-alueet, vapaa-ajanasuntojen ja kotitalouksien määrät, otoksen osuus perusjoukosta (%) sekä otokset yhteensä. Alueen nimi Talouksia Otos, Otos, Vapaa-ajanrakennuksia Otos, Otos, Otokset taloudet kpl taloudet % mökinomistajatalou- det kpl mökinomistajataloudet % yhteensä, kpl Jokialue , ,1 2 Jokialue, Seinäjoki , ,8 6 Suisto , ,2 488 Tiedustelu toteutettiin kolmen kontaktikerran menetelmällä. Tiedustelulomakkeet lähetettiin otoksittain valituille poimintaehtojen mukaisille vastaanottajille ensimmäisen kerran Noin kolmen viikon vastausajan jälkeen ensimmäisen kierroksen vastaamattomille kotitalouksille lähetettiin uusintakysely ja jälleen parin viikon kuluttua edelleen vastaamattomille vielä kolmas kysely. Tiedustelulomakkeiden tulostukseen, kuoritukseen ja lähetykseen käytettiin postituspalveluyrityksen apua. Tiedustelussa käytetyt lomakkeet (liitteet 2 ja 3) perustuvat aiempina vuosina käytettyihin kyselylomakepohjiin, jotta tulosten vertailu aiempiin vuosiin onnistuisi mahdollisimman hyvin. Tässä tiedustelussa joki- ja suistoalueen tulokset käsiteltiin erikseen, ja jokialueen tulokset käsiteltiin lisäksi vielä erikseen osa-alueittain (kuva 11). Osa-alue A käsitti Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdan ja Koskenkorvan padon välisen alueen siten, että Koskenkorvan tekokoski kuului alueeseen; osa-alue B Koskenkorvan padon alapuolen ja Malkakosken välisen alueen siten, että Malkakosken tekokoski kuului alueeseen; osa-alue C Malkakosken padon alapuolen ja Hiirikosken välisen alueen siten, että Hiirikoski kuului alueeseen ja osa-alue D Hiirikosken alapuolen ja suiston välisen osuuden. Tutkimusalueen ulkopuolella kalastaneiden vastaukset hylättiin. Jos vastaaja oli ilmoittanut kalastaneensa useammalla osa-alueella, jaettiin pyyntiponnistus, kalastuspäivät ja saalis tasan kyseisten alueiden kesken, ja mielipidekysymykset jaettiin koskemaan vastaajan ilmoittamia osa-alueita. Jos vastaaja ei ollut ilmoittanut osa-aluetta lainkaan, valittiin vastaajan osa-alueeksi 17

22 lähin vastaajan asuinpaikan mukaan. Vastauskatoa kalastaneiden henkilöiden lukumäärissä, koenta- ja kalastuskerroissa sekä pyydysmäärissä paikattiin korvaamalla puuttuvat tiedot saman osa-alueen keskiarvolla, jos se oli mahdollista. Pyyntiponnistus passiivisille pyydyksille laskettiin kertomalla kokemiskertojen määrä pyynnissä olleiden pyydysten lukumäärällä. Aktiivisten pyyntitapojen pyyntiponnistus oli vastaajan ilmoittama kalastuskertojen määrä. Aktiivisiksi kalastustavoiksi määritettiin tässä onkiminen, vetouistelu, virvelöinti, perhokalastus, pilkkiminen ja silakan litkaus. Yksikkösaaliit laskettiin jakamalla kokonaissaalis kokonaispyyntiponnistuksella lajeittain ja pyydyksittäin, jolloin ne kertovat aktiivisten pyyntimenetelmien osalta keskimääräisen saaliin yhtä kalastuskertaa kohti ja passiivisten pyydysten osalta puolestaan keskimääräisen saaliin yhtä koentakertaa kohti. Saaliin taloudellinen arvo laskettiin vuoden 216 tuottajahinnoilla (Luonnonvarakeskus 217a). Hintana käytettiin Pohjanmaan perkaamattomia hintoja, ja ellei alueellista hintaa ollut saatavilla, käytettiin koko rannikon hintaa. Silakan hintana käytettiin elintarvikesilakan hintaa ja kuoreen hintana teollisuussilakan hintaa. Siialla, taimenella, lohella ja kirjolohella oletettiin perkaushävikin olleen 3 %, sillä näistä oli ilmoitettu vain peratun kalan tuottajahinta. Tiedustelusta saatuja tuloksia laajennettiin edellisten tutkimusvuosien tavoin koskemaan koko perusjoukkoa, jolloin vastaamattomien oletettiin kalastaneen samoin kuin vastanneiden. Laajennuskerroin (L) laskettiin erikseen jokaiselle otokselle (taulukko 1), ja tulokset yhdistettiin osa-alueittain. Laajennuskerroin L = N / n, missä N = ruokakuntien kokonaismäärä ja n = vastanneiden ruokakuntien määrä. Vesistötöiden kalastukselle ja kalansaaliille aiheuttamien vaikutusten arvioimiseksi vertailtiin vuosien 1996, 2, 23, 26 ja 29 kalastaneiden ruokakuntien määriä, kokonaissaaliita, ruokakuntakohtaisia keskisaaliita, hauki- ja ahvensaaliita sekä eniten kalastukselle haittaa aiheuttavia tekijöitä tässä tiedustelussa saatuihin tuloksiin Tulokset Kyrönjoen pääuoma Kalastus ja saaliit Vapaa-ajankalastustiedusteluun vastasi Seinäjoelta yhteensä 324 ruokakuntaa (54 %) ja muulta Kyrönjoen jokialueelta yhteensä 1267 ruokakuntaa (63 %) (taulukko 1). Tiedusteluun vastanneista Kyrönjoella vapaaajankalastusta oli harjoittanut 128 ruokakuntaa (8 %). Vapaa-ajantalouksien vastanneiden osuus oli suurempi kuin vakinaisilla kotitalouksilla. Taulukko 1. Vuoden 216 vapaa-ajankalastusta selvittäneeseen tiedusteluun vastanneiden ruokakuntien lukumäärät ja prosenttiosuudet Kyrönjoella, kalastaneiden ruokakuntien määrä ja niiden prosenttiosuus vastanneista sekä laajennuskerroin (L). Otos Talous Tiedusteltavia Vastanneet, kpl Vastanneet, % Kalastaneet, kpl Kalastaneet, % L Jokialue Kotitaloudet , Vapaa-ajantaloudet ,2 Yhteensä Jokialue, Seinäjoki Kotitaloudet ,2 Vapaa-ajantaloudet ,5 Yhteensä

23 Tiedusteluun vastanneista ruokakunnista Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdan ja Koskenkorvan välisellä osa-alueella A kalasti 26 ruokakuntaa ja 38 henkilöä, Koskenkorvan ja Malkakosken välisellä osa-alueella B 34 ruokakuntaa ja 67 henkilöä, Malkakosken ja Hiirikosken välisellä osa-alueella C 49 ruokakuntaa ja 82 henkilöä ja Hiirikosken ja suiston välisellä osa-alueella D 25 ruokakuntaa ja 6 henkilöä. Osa-alueella A kalastukseen osallistui keskimäärin 1,5 henkilöä/kalastanut ruokakunta, osa-alueella B 2, henkilöä/kalastanut ruokakunta, osa-alueella C 1,7 henkilöä/kalastanut ruokakunta ja osa-alueella D 2,4 henkilöä/kalastanut ruokakunta. Eniten vapaa-ajankalastusta harjoitettiin tiedustelun perusteella osa-alueella C Malkakosken ja Hiirikosken välisellä alueella. Osa ruokakunnista kalasti useammalla kuin yhdellä alueella. Laajennuskertoimilla korjattujen tulosten mukaan Kyrönjoella kalastukseen osallistui lähes 36 henkilöä reilusta 2 ruokakunnasta. Alla olevassa taulukossa 11 on esitetty laajennetut tulokset vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden ruokakuntien ja henkilöiden määristä eri osa-alueilla. Taulukko 11. Tiedustelun perusteella arvioidut vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden ruokakuntien sekä henkilöiden määrät osa-alueittain Kyrönjoella vuonna 216. Otos Talous Osa-alue A B C D Yhteensä Ruokakunnat Jokialue Kotitaloudet Vapaa-ajantaloudet Jokialue, Seinäjoki Kotitaloudet Vapaa-ajantaloudet Yhteensä Henkilöt Jokialue Kotitaloudet Vapaa-ajantaloudet Jokialue, Seinäjoki Kotitaloudet Vapaa-ajantaloudet Yhteensä Jokamiehenoikeudella tapahtuva kalastus oli kaikilla Kyrönjoen osa-alueilla suosituinta (taulukko 12). Valtion kalastonhoitomaksun ilmoitti maksaneensa noin 2 % kalastaneista tiedusteluun vastanneista ruokakunnista alueella A-C ja 3 % alueella D. Taulukko 12. Eri lupamuotoja käyttäneiden ruokakuntien prosenttiosuudet osa-alueittain (A-D) Kyrönjoella vuonna 216. Muu lupa -kategoriaan kuuluvat kalastusalueiden, koskialueiden sekä kalastusseurojen myöntämät kalastusluvat. Osa-alue Valtion kalastonhoitomaksu Osakaskunta Jokamiehenoikeus Muu lupa Omistaja/ osakas A B C D Kyrönjoella suurin pyyntiponnistus oli ongella (taulukko 13). Myös heittokalastus oli suosittua. Onkiminen oli suosituin vapaa-ajankalastuksen muoto osa-alueilla A, B ja D, kun osa-alueella C heittokalastus oli ylivoimaisesti eniten harjoitettu pyyntimuoto. Vetouistelun pyyntiponnistus oli suurin alueella D. Passiivisten pyyntitapojen pyyntiponnistukset olivat jokialueella varsin pienet ja esimerkiksi verkoilla ei ilmoittanut kukaan tiedusteluun vastanneista kalastaneensa muilla alueilla kuin osa-alueella B. Katiskakalastuksen pyyntiponnistuksia ei pystytty laskemaan alueilla B-D pyyntimerkintöjen epäselvyyden vuoksi. 19

24 Taulukko 13. Laajennetut pyyntiponnistukset pyydyksittäin eri osa-alueilla. Pyyntiponnistukset laskettiin aktiivisilla pyydyksillä kalastuskertojen määränä ja passiivisilla pyydyksillä koentakertojen ja pyydysten lukumäärän tulona. Osa-alue Verkko mm Verkko >55 Iskukoukku Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki A B ei voitu laskea C 279 ei voitu laskea D ei voitu laskea Yhteensä Kyselyyn vastanneiden ruokakuntien kokonaissaalis oli yhteensä lähes 2 6 kiloa (taulukko 14). Laajennuskertoimella korjattu jokialueen kokonaissaalis oli noin 37 kg. Kokonaissaalis oli suurin Koskenkorvan ja Malkakosken välisellä osa-alueella B. Ruokakuntakohtaiset keskisaaliit olivat suuret ja kasvoivat alavirtaan päin: isoin keskisaalis oli Hiirikosken ja suiston välisellä alueella D ja pienimmät saaliit olivat ylimmäisellä Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdan ja Koskenkorvan välisellä alueella A. Keskisaaliin laskemiseen ei otettu mukaan ruokakuntia, joilta oli jäänyt ilmoittamatta sekä pyyntiponnistus että saaliit. Taulukko 14. Kyselyyn vastanneiden Kyrönjoella kalastaneiden ruokakuntakohtainen keskisaalis (kg) sekä kokonaissaalis ja laajennettu kokonaissaalis (kg) eri osa-alueilla vuonna 216. Osa-alue Keskisaalis, kg Kokonaissaalis, kg Laajennettu kokonaissaalis, kg A B C D Yhteensä Haukea saatiin saaliiksi selvästi muita lajeja enemmän kaikilla osa-alueilla, ja Kyrönjoen alimmalla osa-alueella D peräti 9 % vapaa-ajankalastussaaliista koostui hauesta (taulukko 15). Ahven oli toiseksi yleisin saaliskala muilla alueilla paitsi alueella B, jossa lahnasaalis oli runsas. Osa-alueilla A ja C kirjolohi oli myös merkittävä saalis vapaa-ajankalastajille. Kuhaa ei kukaan ilmoittanut saaneensa alueella C, ja siikaa ja kuoretta ei saatu lainkaan saaliiksi jokialueelta. 2

25 Taulukko 15. Vapaa-ajankalastajien saaliin (kg ja %) jakautuminen lajeittain Kyrönjoen eri osa-alueilla (A-D). Kg % A B C D Yhteensä A B C D Yhteensä Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Säyne Salakka Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore Muu Yhteensä Koskenkorvan yläpuolisella alueella A suurin osa saaliista (58 %) saatiin heittouistimella. Koskenkorvan padon ja Malkakosken välisellä osa-alueella B suurimmat saaliit saatiin yli 55 mm verkoilla. Verkkosaalis koostui enimmäkseen hauesta ja lahnasta. Malkakosken ja Hiirikosken välisellä alueella C yli puolet kaikesta saaliista saatiin heittouistimella ja Hiirikosken alapuolisella alueella D puolestaan ylivoimaisesti suurin osa (86 %) saaliista saatiin vetouistelemalla (taulukko 16). Haukisaaliista valtaosa saatiin alueilla A ja C heittouistimella, alueella B yli 55 mm verkoilla ja alueella D puolestaan vetouistelemalla. Ahvensaaliista suurin osa saatiin ongella alueilla A-C ja heittouistimella alueella D. Lahna- ja särkisaaliit saatiin pääosin ongella muualla paitsi osa-alueella B, jossa saatiin saaliiksi runsaasti lahnaa yli 55 mm verkoilla ja osa-alueella D, jossa lahnaa saatiin katiskalla onkea enemmän. Kirjolohta saatiin saaliiksi eniten alueella C heittouistimella. Heittouistimen yksikkösaalis oli alueella A 1,2 kg, alueella C,9 kg, alueella B,7 kg ja alueella D,4 kg (taulukko 17). Ongen yksikkösaalis oli suurin alueella B,,8 kg. Heittouistimen ja ongen yksikkösaaliit olivat pienimmät alueella D, mutta siellä vetouistelun yksikkösaalis 3,6 kg oli reilusti muita alueita suurempi. Verkkojen (41 55 mm ja yli 55 mm) yksikkösaaliit olivat osa-alueella B yli 4 kg. Hauen yksikkösaalis vapavälinein oli suurin alueella D (3,7 kg) ja ahvenen alueella B (1,2 kg). 21

26 Taulukko 16. Saaliin (kg) jakautuminen pyydyksittäin ja lajeittain Kyrönjoen eri osa-alueilla (A-D). Taulukossa on arvoja ainoastaan pyydyksille ja lajeille, joista kyselyyn vastanneet olivat saaneet saaliita vähintään yhdellä osa-alueella. A mm >55 mm Iskukoukku Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Yhteensä Yhteensä % Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka 6 6 Hauki Made 7 7 Taimen Kirjolohi Yhteensä Yhteensä % B mm >55 mm Iskukoukku Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Yhteensä Yhteensä % Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Säyne Salakka Hauki Made Taimen Ruutana Yhteensä Yhteensä % C mm >55 mm Iskukoukku Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Yhteensä Yhteensä % Ahven Kiiski Särki Lahna Säyne Salakka Hauki Made Taimen Kirjolohi Yhteensä Yhteensä %

27 Taulukko 16 jatkuu. D mm >55 mm Iskukoukku Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Yhteensä Yhteensä % Ahven Kuha Kiiski 4 4 Särki Lahna Salakka 4 4 Hauki Kirjolohi Silakka 1 1 Yhteensä Yhteensä % Taulukko 17. Kalastaneiden yksikkösaaliin (g) jakautuminen pyydyksittäin ja lajeittain Kyrönjoen eri osa-alueilla (A-D) vuonna 216. Taulukkoon on laskettu yksikkösaaliit ainoastaan pyydyksille ja lajeille, joista saatiin saaliita vähintään yhdellä osa-alueella. Katiskaa ei otettu mukaan, sillä sen yksikkösaaliita ei pystytty laskemaan epäselvien vastausmerkintöjen vuoksi. A mm >55 mm Iskukoukku Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Ahven Kuha 119 Kiiski 15 1 Särki 53 1 Lahna 5 Säyne Salakka 3 Hauki Made 8 Taimen 64 Kirjolohi Yhteensä B mm >55 mm Iskukoukku Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Ahven Kuha 33 3 Kiiski 15 8 Särki Lahna Säyne Salakka 1 71 Hauki Made Taimen 2 Kirjolohi Ruutana 2 Yhteensä

28 Ahven Kuha Särki Lahna Säyne Hauki Made Taimen Kirjolohi Saaliin arvo, euroa Taulukko 17 jatkuu. C mm >55 mm Iskukoukku Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Ahven Kuha Kiiski 21 6 Särki 142 Lahna Säyne Salakka 23 Hauki Made 25 4 Taimen 4 Kirjolohi Yhteensä D mm >55 mm Iskukoukku Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Ahven Kuha Kiiski 1 Särki 2 58 Lahna 16 Säyne Salakka 1 Hauki Made Taimen Kirjolohi 5 Silakka Yhteensä Jokialueella saaliin rahallinen arvo oli vuonna 216 tiedustelun mukaan lähes 55 euroa tuottajahinnoilla laskettuna. Hauki muodosti ylivoimaisesti suurimman osan saaliin taloudellisesta arvosta (kuva 12) Kuva 12. Vapaa-ajankalastajien saaliin arvo lajeittain kalan tuottajahinnoilla laskettuna Kyrönjoella vuonna

29 tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Päivää/kalastanut ruokakunta, kpl tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kalastaneiden ruokakuntien osuus, % Kalastuksen ajoittuminen eri kuukausille Jokialueella vapaa-ajankalastus oli selvästi aktiivisinta kesäkuukausina (kuva 13). Kalastaneista ruokakunnista kaikilla osa-alueilla kesä-heinäkuussa kalastusta harrasti yli 7 % vastaajista. Osa-alueella D kalasti heinäkuussa lähes 9 % kalastaneista ruokakunnista. Tammi-huhtikuussa ja loka-joulukuussa vapaa-ajankalastus oli vähäistä. Eri osa-alueiden väliset erot olivat pieniä. Kesä-heinäkuussa keskimääräisiä kalastuspäiviä oli eniten osa-alueilla C ja D ja vähiten osa-alueella A. Marraskuussa osa-alueella C kalasti tiedusteluun vastanneista vain yksi ruokakunta, mutta ruokakunnalla oli runsaasti (1 kpl) kalastuspäiviä A B C D A B C D Kuva 13. Yllä kalastaneiden ruokakuntien osuus (%) ja alla keskimääräiset kalastuspäivät (kpl/kalastanut ruokakunta) kuukausittain Kyrönjoella vuonna Vastanneiden käsitys kalakantojen kehittymisestä Suuri osa vastaajista ei osannut sanoa kalakantojen runsauden muuttumisesta (kuva 14). Eniten vastauksia annettiin tavallisimpien saaliskalojen ahvenen, hauen, särjen ja lahnan kantojen kehityksestä. Vastaukset ahvenen runsaudesta olivat jakautuneet melko tasaisesti vastausvaihtoehtojen välille: suurimman osan mielestä ahvenkanta pysyi ennallaan, mutta osan mielestä ahven oli vähentynyt ja lähes yhtä monen mielestä runsastunut. Myös hauen kohdalla vastaukset jakautuivat tasaisesti, suurimman osan ollessa sitä mieltä, että kanta oli pysynyt ennallaan. Hauki oli runsastunut osa-alueella C 21 %:n mielestä. Osa-alueella 25

30 D kukaan vastaajista ei osannut sanoa mateen, siian tai kuoreen kantojen kehittymisestä, ja kuhan, taimenen tai kirjolohen kantojen kehityksestä vain harva. Osa-alueella C 41 % vastaajista koki salakan runsastuneen. A B 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ei osaa sanoa Vähentynyt Pysynyt ennallaan Runsastunut 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ei osaa sanoa Vähentynyt Pysynyt ennallaan Runsastunut Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore C D 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore Ei osaa sanoa Vähentynyt Pysynyt ennallaan Runsastunut 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore Ei osaa sanoa Vähentynyt Pysynyt ennallaan Runsastunut Kuva 14. Vapaa-ajankalastajien käsitys kalakantojen muutoksista jokialueen eri osa-alueilla (A-D) edeltävien kolmen vuoden eli vuosien aikana Vapaa-ajankalastusta haittaavat tekijät Kyselyyn vastanneiden Kyrönjoen vapaa-ajankalastajien mielestä eniten haittaa kalastukselle aiheutti vedenkorkeuden vaihtelu. Se haittasi Malkakosken ja Hiirikosken välisellä osa-alueella C lähes 9 % vastaajista. Huono vedenlaatu haittasi jossain määrin 78 % vastaajista Malkakosken ja Hiirikosken välisellä osaalueella C, 71 % Hiirikosken ja suiston välisellä osa-alueella D, 67 % Koskenkorvan ja Malkakosken välisellä osa-alueella B ja 53 % ylimmällä Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohdan ja Koskenkorvan välisellä osa-alueella A. Virtaaman vaihtelu haittasi eniten alueilla C ja B (n. 8 % vastaajista) ja vähiten alueella D (44 % vastaajista). Haittaa kokeneiden osuus oli vähintään 5 % vedenkorkeuden vaihtelun ja huonon vedenlaadun lisäksi seuraavissa tapauksissa: osa-alueella A virtaaman vaihtelu, pyydysten likaantuminen ja jätevedet; osa-alueella B virtaaman vaihtelu, pyydysten likaantuminen, jätevedet, kalojen makuvirheet ja vähempiarvoisten kalalajien runsaus; osa-alueella C virtaaman vaihtelu, pyydysten likaantuminen, vähempiarvoisten kalalajien runsaus, kalojen makuvirheet ja levähaitat sekä osa-alueella D levähaitat ja jätevedet. Kalojen vaellusesteet aiheuttivat jonkinlaista haittaa keskimäärin noin 4 %:n mielestä. Vesirakennushankkeet haittasivat vastaajista keskimäärin noin 2 % (eniten osa-alueella A ja vähiten osa-alueella D). Liian voimakas tai valikoiva kalastus ei haitannut enemmistöä eikä enemmistön mielestä haittaa aiheutunut myöskään lupien saannin hankaluudesta. Kuvassa 15 on kaavioina eri haittatekijöiden merkitykset kullakin osa-alueella (numeroiden selitys kuvatekstissä). 26

31 A B 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava haitta Kohtalainen haitta Vähäinen haitta 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava haitta Kohtalainen haitta Vähäinen haitta 3 % Ei haittaa 3 % Ei haittaa 2 % 2 % 1 % 1 % % % C D 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava haitta Kohtalainen haitta Vähäinen haitta 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava haitta Kohtalainen haitta Vähäinen haitta 3 % Ei haittaa 3 % Ei haittaa 2 % 2 % 1 % 1 % % % Kuva 15. Vapaa-ajankalastajien käsitys kalastusta haittaavien tekijöiden merkityksestä kalastukselle osa-alueittain (A-D) Kyrönjoella vuonna =pyydysten likaantuminen, 2=kalojen makuvirheet, 3=vedenkorkeuden vaihtelu, 4=virtaaman vaihtelu, 5=huono vedenlaatu, 6=levähaitat, 7=vähempiarvoisten kalalajien runsaus, 8=vesirakennushankkeet, 9=jätevedet, 1=valikoiva kalastus, 11=liian voimakas kalastus, 12=lupien saanti hankalaa, 13=kalojen vaellusesteet Kalastuspäätökseen vaikuttavat tekijät Tärkein kalastuspäätökseen vaikuttava tekijä oli kaikilla tutkimuksen osa-alueilla lyhyt matka kalapaikalle: sillä oli kaikilla osa-alueilla kohtalainen tai huomattava merkitys yli 8 %:n mielestä (kuva 16). Alueella B sillä oli jonkinlaista merkitystä kaikkien mielestä ja alueella C vain yhden vastaajan mielestä sillä ei ollut merkitystä. Myös hienot maisemat koettiin erittäin tärkeänä tekijänä. Hyvällä saaliilla, luontaisilla kalakannoilla ja kookkailla saaliskaloilla oli enemmistölle merkitystä kaikilla osa-alueilla. Luonnontilaiset kosket koettiin enemmistön mielestä merkityksellisinä kalastuksen kannalta muilla alueilla paitsi osa-alueella A. Osaalueella C luonnontilaisilla koskilla oli merkitystä 84 %:lle vastaajista. Runsailla istutuksilla oli merkitystä alueilla A-C yli puolelle vastaajista. Alueilla B ja C luvan hankinnan helppoudella oli merkitystä noin puolelle vastaajista. Merkityksettömin tekijä kaikilla osa-alueilla oli hyvä rapukanta Ravustus ja nahkiaisenpyynti Kukaan vastanneista ei ilmoittanut harrastaneensa ravustusta tai nahkiaisenpyyntiä tutkimusalueella Vastaajien mielipiteet ja kommentit Vastaajien yleisin kommentti koski Kyrönjoen vedenlaatua. Joen vesi oli kommenttien mukaan likaista, ruskeaa, ravinne- ja humuspitoista, haisevaa, vaahtoista ja savista. Jokeen päätyvistä jätevesistä sekä maa- ja metsätalouden kuormituksesta oltiin huolestuneita ja toimia vedenlaadun parantamiseksi kaivattiin. Joidenkin vastaajien mielestä joen vedenlaatu oli kuitenkin parantunut aiemmasta. Kalojen vaelluksen onnistumisesta sekä nousuesteistä oltiin huolestuneita ja pidettiin tärkeänä turvata kalojen nousu. Lohikalojen ja kuhan istutuksia kaivattiin. Vedenkorkeuden vaihtelu haittasi erityisesti osa-alueella C kalastaneita. Lupakäytäntöihin toivottiin selkeyttä, ja merkittyjä kalastuspaikkoja, heittolaitureita ja veneen-laskupaikkoja haluttiin 27

32 lisää. Rantojen puskaisuus haittasi osaa kommentoijista. Malkakosken ympäristöä kehuttiin. Muutamien vastaajien mielestä vuosi 216 oli ollut huono kalastuksen kannalta, mutta osa vastaajista piti Kyrönjokea kuitenkin varman saaliin paikkana. A B 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava merkitys Kohtalainen merkitys Vähäinen merkitys 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava merkitys Kohtalainen merkitys Vähäinen merkitys 3 % Ei merkitystä 3 % Ei merkitystä 2 % 2 % 1 % 1 % % % C D 1 % 1 % 9 % 9 % 8 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava merkitys Kohtalainen merkitys Vähäinen merkitys 7 % 6 % 5 % 4 % Huomattava merkitys Kohtalainen merkitys Vähäinen merkitys 3 % Ei merkitystä 3 % Ei merkitystä 2 % 2 % 1 % 1 % % % Kuva 16. Vapaa-ajankalastukseen liittyvien tekijöiden vaikutus osa-alueittain Kyrönjoella vuonna =hyvä saalis odotettavissa, 2=lyhyt matka kalapaikalle, 3=luontaiset kalakannat, 4=kookkaat saaliskalat, 5=hienot maisemat, 6=runsaat istutukset, 7=hyvä rapukanta, 8=luvan saanti helppoa, 9=luonnontilaiset kosket Kyrönjoen suisto Kalastus ja saaliit Suistossa tiedusteltavia ruokakuntia oli kaupallisten kalastajien yhteystietojen poiston jälkeen 488 ruokakuntaa, joista kyselyyn vastasi 34 ruokakuntaa (taulukko 18). Vastausprosentiksi muodostui näin ollen 7. Mökkitaloudet vastasivat kyselyyn hieman aktiivisemmin kuin alueella vakituisesti asuvat kotitaloudet. Kyselyyn vastanneista ruokakunnista vapaa-ajankalastusta oli harjoittanut vuonna 216 tarkastelualueella 56 ruokakuntaa (17 %) ja 12 henkilöä. Mökkiläisissä oli kalastaneita enemmän kuin paikallisissa asukkaissa. Taulukko 18. Vuoden 216 vapaa-ajankalastusta selvittäneeseen tiedusteluun vastanneiden ruokakuntien lukumäärät ja prosenttiosuudet Kyrönjoen suistossa, kalastaneiden ruokakuntien määrä ja niiden prosenttiosuus vastanneista sekä laajennuskerroin (L). Otos Talous Tiedusteltavia Vastanneet, kpl Vastanneet, % Kalastaneet, kpl Kalastaneet, % L Suisto Kotitaloudet , Vapaa-ajantaloudet ,1 Yhteensä Laajennuskertoimella korjattujen tulosten mukaan Kyrönjoen suiston tiedustelualueella kalastukseen osallistui 676 henkilöä 372 ruokakunnasta (taulukko 19). Suistossa kalastukseen osallistui keskimäärin 1,8 henkilöä/kalastanut ruokakunta. 28

33 Taulukko 19. Tiedustelun perusteella arvioidut vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden ruokakuntien ja henkilöiden määrät Kyrönjoen suistossa vuonna 216. Ruokakunnat Kotitaloudet 128 Vapaa-ajantaloudet 244 Yhteensä 372 Henkilöt Kotitaloudet 222 Vapaa-ajantaloudet 454 Yhteensä 676 Kalastus perustui suistossa yli puolella tiedusteluun vastanneista kalastaneista ruokakunnista (33 kpl) osakaskunnalta hankittuun lupaan. Suosituimpia olivat Petsmo samfällighetin ja Maxmo skärgårds fiskargillen luvat. Valtion kalastonhoitomaksun oli kalastaneista ilmoittanut maksaneensa 23 ruokakuntaa. Vesialueen omistajia tai osakaskunnan osakkaita oli 13 kalastaneessa ruokakunnassa. Suurimmat pyyntiponnistukset olivat suiston tutkimusalueella heittouistimella, ongella sekä solmuväliltään mm verkolla (taulukko 2). Yhteensä passiivisten pyydysten pyyntiponnistus oli noin 543 ja aktiivisten 758. Solmuväliltään yli 55 mm verkon pyyntiponnistusta ei pystytty laskemaan vastaajien puutteellisten tietojen vuoksi. Rysällä tai iskukoukulla ei ilmoittanut kalastaneensa kukaan. Taulukko 2. Laajennetut pyyntiponnistukset pyydyksittäin. Pyyntiponnistukset laskettiin passiivisilla pyydyksillä koentakertojen ja pyydysten lukumäärän tulona ja aktiivisilla pyydyksillä kalastuskertojen määränä. Pyydys Pyyntiponnistus Verkko, solmuväli <34 mm 24 Verkko, solmuväli 34-4 mm 936 Verkko, solmuväli mm 3412 Verkko, solmuväli >55 ei voitu laskea Koukku Katiska 846 Vetouistelu 257 Heittouistin 3445 Perho 122 Onki 3391 Pilkki 34 Silakkalitka 24 Tiedustelun saalisarvioihin vastasi 49 ruokakuntaa eli kalastaneista ruokakunnista 7 jätti saaliinsa kokonaan ilmoittamatta. Saalistietoihin vastanneiden vapaa-ajankalastajien saalis suistoalueella oli yhteensä noin 2 kg. Laajennuskertoimella korjattujen tulosten mukaan Kyrönjoen suiston vapaa-ajankalastajien saalis oli vuonna 216 noin 13 5 kg (taulukko 21). Ruokakuntakohtainen vuoden 216 keskisaalis oli vastanneilla 43 kg, mutta saaliissa oli hyvin suurta vaihtelua. Vakituisten kotitalouksien keskisaaliit (46 kg) olivat suuremmat kuin mökkiläisten (31 kg). Kilomääräisesti yleisimmät saalislajit olivat hauki ja ahven, joiden osuus kokonaissaaliista oli yli puolet. Seuraavaksi eniten saaliiksi saatiin lahnaa (15 %) ja särkeä (9 %). Silakan osuus saaliista oli 6 %, mateen 5 %, siian 3 % ja kuhan 3 %. Nahkiaisia ei ilmoittanut kukaan saaneensa saaliiksi. Ylivoimaisesti suurin osa saaliista (53 %) saatiin solmuväliltään mm verkoilla. Heittouistimella saatiin kilomääräisesti toisiksi suurin osa saaliista. Ahvenen kokonaissaaliista 37 % (1262 kg) saatiin mm verkoilla, heittouistimella 16 % (533 kg), ongella 15 % (521 kg) ja katiskalla 14 % (49 kg). Haukea puolestaan saatiin saaliksi eniten heittouistimella (1878 kg, 53 %), mutta paljon myös mm verkoilla (132 kg, 29 %). 29

34 Taulukko 21. Vapaa-ajankalastajien saalis (kg) pyydyksittäin ja lajeittain Kyrönjoen edustan merialueella vuonna 216. <34 mm 34-4 mm mm >55 mm Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Silakkalitka Yhteensä, kg Yhteensä, % Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Säyne Salakka 6 6 Hauki Made Siika Taimen Kirjolohi Kuore Muikku Silakka Lohi Muu Yhteensä kg Yhteensä % Suistossa alle 34 mm sekä mm solmuvälin verkkojen yksikkösaaliit olivat noin 2 kg. Vetouistelun yksikkösaalis oli 1,6 kg, heittouistimen,7 kg, ongen,3 kg ja pilkin,6 kg. Pienin yksikkösaalis oli perholla. Hauen yksikkösaalis oli suurin vetouistelemalla (1,2 kg) ja ahvenen katiskalla (,6 kg). Lahnan, särjen ja mateen yksikkösaaliit olivat suurimmat mm verkoilla. Suiston yksikkösaaliit on ilmoitettu grammoina taulukossa 22. Suistoalueella saaliin rahallinen arvo oli vuonna 216 tuottajahinnoilla laskettuna noin 2 6 euroa. Taloudellisesti arvokkaimmat lajit olivat ahven, hauki ja made (kuva 17). Kuva 17. Vapaa-ajankalastajien saaliin arvo lajeittain suiston tutkimusalueella vuonna 216 tuottajahinnoilla laskettuna. 3

35 Päivää/kalastanut ruokaunta, kpl Kalastaneiden ruokakuntien osuus, % Taulukko 22. Yksikkösaaliin (g) jakautuminen pyydyksittäin ja lajeittain Kyrönjoen suistossa vuonna 216. Yli 55 mm verkkojen yksikkösaaliita ei pystytty laskemaan puutteellisten tietojen vuoksi. <34 mm 34-4 mm mm Katiska Vetouistelu Heittouistin Perho Onki Pilkki Silakkalitka Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Säyne Salakka 2 Hauki Made 172 Siika Taimen 16 Kirjolohi 54 Kuore 7 22 Muikku Silakka Lohi 4 Muu 56 Yhteensä Kalastuksen ajoittuminen eri kuukausille Myös suistossa vapaa-ajankalastusta harjoitettiin eniten avovesiaikaan touko-syyskuussa (kuva 18). Kalastaneista ruokakunnista yli 75 % ilmoitti kalastaneensa heinä-elokuussa. Vaikka talvikuukausina kalastus ei ollut yhtä yleistä, kalastuspäiviä kertyi kalastaneille ruokakunnille melko paljon. Esimerkiksi joulukuussa kalastusta harrasti vain 4 % kaikista kalastaneista ruokakunnista, mutta kalastuspäiviä oli keskimäärin lähes tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 18. Yllä kalastaneiden ruokakuntien osuus (%) kuukausittain Kyrönjoen suistossa ja alla keskimääräiset kalastuspäivät (kpl/kalastanut ruokakunta) 31

36 Ahven Kuha Kiiski Särki Lahna Salakka Hauki Made Siika Taimen Lohi Kirjolohi Muikku Kuore Silakka Vastanneiden käsitys kalakantojen kehittymisestä Iso osa vastaajista ei osannut sanoa kalakantojen runsauden muuttumisesta (kuva 19). Suistossa 44 % vastaajista katsoi ahvenen vähentyneen, 35 % pysyneen ennallaan ja 9 % runsastuneen. Haukikanta oli enemmistön mielestä pysynyt ennallaan, mutta mielipiteitä oli myös kannan runsastumisesta (22 %) ja vähentymisestä (16 %). Särki- ja lahnakannat olivat enemmistön mielestä pysyneet ennallaan tai runsastuneet, mutta joidenkin mielestä myös vähentyneet. Siika oli vähentynyt 4 %:n mielestä. Madekannan kehityksestä yli puolet vastaajista ei osannut sanoa. Myöskään kuhan kannankehityksestä 45 % vastaajista ei osannut sanoa, mutta iso osa vastaajista koki kuhakannan pysyneen ennallaan tai vähentyneen. Taimenen, lohen, kirjolohen, muikun, kuoreen, silakan, salakan ja kiisken kannanmuutoksista ei suurin osa osannut sanoa. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Ei osaa sanoa Vähentynyt Pysynyt ennallaan Runsastunut Kuva 19. Vapaa-ajankalastajien käsitys kalakantojen muutoksista suistoalueella edeltävien kolmen vuoden eli vuosien aikana Vapaa-ajankalastusta haittaavat tekijät Suistoalueella merkittävimmiksi haittatekijöiksi koettiin merimetsot, vesikasvillisuus, pyydysten likaantuminen, huono vedenlaatu sekä vedenkorkeuden vaihtelu (kuva 2). Lähes puolet vastaajista oli sitä mieltä, että merimetsot ovat alueen vapaa-ajankalastukselle huomattava haitta, mutta toisaalta yli neljäsosa vastaajista ei kokenut merimetsojen aiheuttavan lainkaan haittaa. Vesikasvillisuus ja pyydysten likaantuminen haittasivat jossain määrin yli 9 % vastaajista ja vähempiarvoisten kalalajien runsaus sekä vedenkorkeuden vaihtelu noin 8 % vastaajista. Enemmistön mielestä vesirakennushankkeet, vesiliikenne ja muu kalastus eivät aiheuttaneet haittaa. 32

37 Varma saalis Lyhyt matka kalapaikalle Saaliin määrä Mahdollisuus lohikaloihin Saaliskalojen koko Pyydysten likaantuminen Kalojen makuvirheet Vedenkorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Huono vedenlaatu Levähaitat Vähempiarvoiset kalat Vesirakennushankkeet Vesiliikenne Vesikasvillisuus Hylkeet Merimetsot Muu kalastus 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Huomattava haitta Kohtalainen haitta Vähäinen haitta Ei haittaa Kuva 2. Vapaa-ajankalastajien käsitys kalastusta haittaavien tekijöiden merkityksestä kalastukselle Kyrönjoen suistoalueella vuonna Kalastuspäätökseen vaikuttavat tekijät Tärkein kalastuspäätökseen vaikuttava tekijä oli myös suistoalueen kyselyyn vastanneille lyhyt matka kalapaikalle (kuva 21). Sillä oli 64 %:n mielestä huomattava merkitys ja jossain määrin merkitystä yli 9 %:lle vastaajista. Myös saaliskalojen koolla, saalismäärällä ja saalisvarmuudella oli vastaajille merkitystä. Noin puolelle vastaajista ei ollut merkitystä mahdollisuudella saada lohikaloja saaliiksi. 1 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 2 % 1 % % Huomattava merkitys Kohtalainen merkitys Vähäinen merkitys Ei merkitystä Kuva 21. Vapaa-ajankalastukseen liittyvien tekijöiden vaikutus Kyrönjoen suistoalueella vuonna

38 Käsitys suistoalueesta kalavetenä Suurin osa vastaajista piti suistoa kohtalaisena kalavetenä (taulukko 23). Hyväksi tai erinomaiseksi sen arvioi 3 % vastaajista ja huonoksi tai erittäin huonoksi 18 % vastaajista. Taulukko 23. Vapaa-ajankalastajien käsitys Kyrönjoen suistoalueesta kalavetenä vuonna 216. Erinomainen Hyvä Kohtalainen Huono Erittäin huono % vastanneista Istutusten tarpeellisuus Suurin osa vastanneista halusi kalaistutuksia tutkimusalueelle (taulukko 24). Eniten toivottiin taimenen ja kuhan ja vähiten mateen istutuksia. Vastaajista 11 vastusti mateenistutuksia ja 5 siianistutuksia. Taulukko 24. Vapaa-ajankalastajien toiveet kalaistutuksista tutkimusalueelle. Vastaukset ovat kappalemäärinä. Kyllä Ei Ei osaa sanoa Yhteensä Siika Taimen Kuha Made Vastaajien mielipiteet ja kommentit Vastaajista 2 antoi alueeseen tai kalastukseen liittyvää vapaasanaista palautetta. Viidessä kommentissa oltiin huolestuneita merimetsoista. Niiden todettiin lisääntyneen ja pidettiin tärkeänä, että merimetsokanta ei pääse kasvamaan nykyisestä. Vedenlaatua moitti kolme vastaajaa ja niin ikään kolme vastaajaa piti kalastukselle ongelmana liian runsasta vesikasvillisuutta. Kaksi vastaajaa mainitsi kanaalien puhdistustarpeesta. Muutamien vastaajien mielestä ahvenet ja hauet olivat vähentyneet. Yksittäisissä vastauksissa selvennettiin omaa kalastusta, kommentoitiin esimerkiksi ranta-asukkaiden jätevesien syöttöä mereen, hylkeiden lisääntymistä ja ojitusta sekä tiedusteltiin istutetaanko alueelle kalaa. Yksi vastaaja toivoi kuhan runsastuvan alueella ja pohti, auttaisiko esimerkiksi vuoden täysrauhoitus. Yhdessä kommentissa ehdotettiin saaliskaloille ala- ja ylämittaa, jolloin välimitalliset olisivat pyyntikaloja. Erään fladan suuresta ruutanamäärästä oltiin huolestuneita ja epäiltiin sen johtuvan liian vähäisestä petokalojen määrästä. 3.3 Tulosten tarkastelu Tulosten luotettavuus Kyrönjoen ja sen suiston vapaa-ajankalastusta on selvitetty ennen tätä tiedustelua vuosien 1996 (Keskinen ym. 2), 2 (Keskinen ym. 23), 23 (Keskinen & Alaja 25), 26 (Keskinen & Puhto 28), 29 (Tolonen & Keskinen 211) sekä 212 (Sundell 214) kalastusta koskien. Tämä vuoden 216 vapaa-ajankalastusta selvittävä tiedustelu toteutettiin samalla tavalla kuin vuosien 2, 23, 26 ja 29 kalastusta koskeneet tiedustelut. Tiedustelu suoritettiin väestörekisteripohjaisena otantatutkimuksena. Yhteensä tiedustelu lähettiin 388 vastaanottajalle. Vastanneita ruokakuntia oli yhteensä 1931, jolloin koko tiedustelun vastausprosentiksi 34

39 Ruokakuntien määrä, kpl Henkilöiden määrä, kpl muodostui 63. Vastausprosentti jäi pienemmäksi kuin aiemmilla kerroilla (2: 79 %, 23: 74 %, 26: 72 %, 29: 68 %) ja se on laskenut tasaisesti vuodesta 2. Tämän tutkimuksen vastausprosenttia voidaan pitää kohtalaisena, joskin se jäi alle 7 %:n, jota on pidetty riittävänä luotettavien tulosten saamiseksi (Nikki ym. 23). Kalastaneiden ruokakuntien osuus vastanneista oli pieni erityisesti jokialueella, mikä osaltaan korostaa yksittäisten vastausten vaikutuksia tuloksiin. Suuri kalastamattomien osuus vastanneissa ruokakunnissa on väestörekisteripohjaisen otannan suurin heikkous. Laajennettaessa tiedustelun tuloksia koko perusjoukkoa koskeviksi vastaamattomien ruokakuntien oletettiin vastanneen kalastuskäyttäytymiseltään vastanneita ruokakuntia. Yleisesti ottaen vastaamattomien joukossa on havaittu olevan enemmän kalastamattomia tai vähän saalista saaneita kuin vastanneissa (Böhling & Rahikainen 1999), jolloin kokonaissaalis saattaa olla yliarvio. Otantavirhe ei kuitenkaan vaikuta juurikaan yksikkösaaliiseen (Keskinen ym. 2) ja yksikkösaalista voidaankin pitää melko luotettavana. Osa vastanneista vapaa-ajankalastajista tulkitsi kyselylomakkeen saalistaulukkoa virheellisesti ja merkkasi saaliinsa väärin taulukkoon. Virheitä yritettiin tulosten analysointivaiheessa paikata mahdollisuuksien mukaan, mutta tämä saattaa silti heikentää tulosten luotettavuutta. Seurattavan vesirakennushankkeen vaikutusta arvioitiin alueiden ja vuosien välisten muutosten perusteella. Tältä osin vuodet 2, 23, 26 ja 29 ovat hyvin vertailukelpoisia, mutta vuodet 1996 (Keskinen ym. 2) ja 212 (Sundell 214) poikkeavat näistä erilaisen otantakehikon vuoksi. Tämän vuoksi tuloksia vertailtaessa on keskitytty vuosien 2, 23, 26, 29 ja 216 tiedusteluiden tuloksiin Kalastus ja saaliit Tutkimusalueella vapaa-ajankalastusta harrasti yhteensä lähes 43 henkilöä lähes 24 ruokakunnasta. Kalastaneiden ruokakuntien määrä vuonna 216 oli Kyrönjoen osa-alueilla A (Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohta Koskenkorva) ja D (Hiirikoski suisto) sekä suistossa pienempi kuin kertaakaan 2-luvulla (kuva 22). Alueilla B (Koskenkorva Malkakoski) ja C (Malkakoski Hiirikoski) vuonna 216 kalastaneiden ruokakuntien määrä oli suurempi kuin vuosina 2 ja 29. Kalastaneiden henkilöiden määrä oli vuonna 216 alhaisempi suistossa sekä alueella A kuin kertaakaan 2-luvulla. Alueilla B ja C myös kalastaneiden henkilöiden määrä oli noussut vuodesta 29 ja alueella D se oli laskenut vuoden 2 tasolle. 9 8 Ruokakunnat Henkilöt A B C D S A B C D S Kuva 22. Vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden ruokakuntien ja henkilöiden määrät Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 2, 23, 26, 29 ja 216. Suistossa ongen ja pilkin pyyntiponnistus on kasvanut koko 2-luvun (kuva 23). Sitä vastoin Kyrönjoen osa-alueella A ongen ja pilkin pyyntiponnistus on vähentynyt. Muilla joen osa-alueilla ongen ja pilkin pyyntiponnistus oli vuonna 216 kasvanut verrattuna vuoteen 29. Viehekalastuksen pyyntiponnistus oli vuonna 216 kasvanut vuoteen 29 verrattuna kaikilla muilla alueilla paitsi osa-alueella B. Alueilla C ja D vieheka- 35

40 Kokonaissaalis, kg Keskisaalis, kg Pyyntiponnistus, kpl Pyyntiponnistus, kpl lastuksen pyyntiponnistus oli vuonna 216 suurinta koko 2-luvulla. Verkkokalastusta harjoitettiin merkittävässä määrin ainoastaan suistossa ja sielläkin pyyntiponnistus on romahtanut edellisiin tiedusteluvuosiin verrattuna. 9 8 Onki ja pilkki 9 8 Viehe A B C D S A B C D S Kuva 23. Vapaa-ajankalastuksen pyyntiponnistus ongella ja pilkillä sekä vieheellä Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 2, 23, 26, 29 ja 216. Vuonna 216 kokonaissaalis oli laskenut suistossa runsaasti edellisiin tiedusteluvuosiin verrattuna (kuva 24). Kokonaissaalis on romahtanut joidenkin Kyrönjoen osa-alueiden saaliiden tasolle tai jopa hieman niiden alle. Suistossa ruokakuntakohtainen keskisaalis oli pienempi kuin aikaisempina tutkimusvuosina, mutta se oli kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä tiedusteluvuotena 29. Suiston vapaa-ajankalastajamäärät laskivat tiedustelun mukaan ennätysalhaisiksi, mikä näkyy myös saalismäärän romahtamisena. Suiston saaliiden huomattava lasku selittynee lisäksi alueen verkkopyyntiponnistuksen rajulla vähenemisellä edellisiin vuosiin verrattuna. Myös valtakunnallisesti verkkokalastus on hiipumassa ja ihmiset suosivat yhä enemmän aktiivisempia kalastustapoja, kuten virveliä ja vetouistelua, verkkokalastuksen sijaan (Suomen virallinen tilasto: Vapaa-ajankalastus, viitattu ). Suistossa myös talvinen verkkokalastus romahti. Tähän saattaa vaikuttaa vuoden 216 leuto ja lyhyt jäätalvi. Suiston tuloksiin vaikuttaa todennäköisesti myös vuoden 216 alussa voimaan tullut kalastuslain muutos. Vuonna 216 kaupalliseksi kalastajaksi tuli rekisteröityä esimerkiksi silloin, jos kalasti yli kahdeksalla verkolla (> 24 m verkkoa) tai myi kalastamiaan saaliita. Aiempina tiedusteluvuosina osa runsaasti kalastaneista ja suuria saaliita saaneista ruokakunnista on saattanut päätyä mukaan vapaa-ajankalastustiedusteluun. Nyt nämä kalastuslain muutoksen myötä kaupallisiksi kalastajiksi rekisteröityneet henkilöt eivät olleet mukana kehikkoperusjoukossa. Myös sattumalla saattaa olla vaikusta, kun osa kalastaneista jää otannan ulkopuolelle. Tuloksia laajennettaessa yksittäisten suurten saaliiden jääminen pois korostuu. Joen jokaisella osa-alueella ruokakuntakohtaiset keskisaaliit olivat puolestaan vuonna 216 suurempia kuin vuosina 26 tai 29. Kokonaissaaliit taas olivat kasvaneet joella vain osa-alueilla B ja D. Koskenkorvan padon ja Malkakosken välisellä osa-alueella B kokonaissaalis oli suurempi kuin aiempina tiedustelukertoina. 8 7 Kokonaissaalis Keskisaalis A B C D S A B C D S Kuva 24. Vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalis (kg) ja ruokakuntakohtaisen saaliin keskiarvo Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 1996, 2, 23, 26, 29 ja

41 Vuonna 216 ahvenen osuus saaliista oli noussut tarkasteltavista alueista ainoastaan suistossa verrattuna vuosiin 26 ja 29 (kuva 25). Ahvensaalis vuonna 216 oli laskenut kaikilla muilla osa-alueilla paitsi osaalueella B vuosiin 23, 26 ja 29 verrattuna (kuva 26). Kuitenkin ahvenen yksikkösaalis onki- ja pilkkisaaliissa oli noussut reilusti vuonna 216 suistossa sekä osa-alueilla B ja C edellisiin vuosiin verrattuna (kuva 27). Keskisen ym. (2) mukaan yksikkösaalis kuvaakin parhaiten kalakantojen runsautta, mutta pienellä aineistolla sattumalla on myös yksikkösaaliisiin suuri merkitys. Muilla osa-alueilla yksikkösaaliit ahvenen kohdalla olivat hieman laskeneet. Suiston kokonaisahvensaaliin lasku voitaneen selittää reilusti pienentyneellä verkkopyyntiponnistuksella, sillä ahvenen yksikkösaaliit ongella ja pilkillä sekä ahvenen osuus saaliissa on suistossa kasvanut selvästi aiempiin vuosiin verrattuna. Haukisaaliit vuonna 216 olivat kasvaneet osa-alueilla A, B ja D verrattuna vuoteen 29, ja hauen osuus saaliista oli kasvanut kaikilla muilla alueilla paitsi alueella B vuosiin 26 ja 29 verrattuna. Myös hauen yksikkösaaliit viehekalastuksessa olivat kasvaneet vuonna 216 kaikilla alueilla vuosiin 26 ja 29 verrattuna. Särkisaaliit olivat varsin pieniä vuonna 216 ja etenkin suistossa kokonaissärkisaalis on selvästi pienentynyt. Myös särjen osuus kokonaissaaliista sekä yksikkösaalis onki- ja pilkkisaaliissa olivat laskeneet kaikilla Kyrönjoen osa-alueilla, mutta suistossa oli havaittavissa pientä kasvua. Lahnasaalis, lahnan osuus kokonaissaaliista sekä lahnan yksikkösaalis onki- ja pilkkisaaliissa olivat laskeneet vuonna 216 kaikilla muilla alueilla paitsi osa-alueella B verrattuna aiempiin tiedusteluvuosiin. Osa-alueella B lahnasaalis sekä lahnan osuus kokonaissaaliista vuonna 216 olivat kaikkien vuosien suurimmat. Tähän vaikuttaa muutaman runsaasti lahnaa saaliiksi saaneen ruokakunnan sattuminen mukaan tiedusteluun. 37

42 Saalis, kg Saalis, kg Saalis, kg Saalis, kg Osuus saaliista, % Osuus saaliista, % Osuus saaliista, % Osuus saaliista, % 4 35 Ahven 7 6 Särki A B C D S A B C D S Hauki Lahna A B C D S A B C D S Kuva 25. Ahvenen, särjen, hauen ja lahnan saalisosuudet (%) vapaa-ajankalastuksen kokonaissaaliista Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 1996, 2, 23, 26, 29 ja Ahven Särki A B C D S A B C D S Hauki Lahna A B C D S A B C D S Kuva 26. Vapaa-ajankalastajien ahven-, särki-, hauki- ja lahnasaalis (kg) Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 2, 23, 26, 29 ja

43 Yksikkösaalis, g/kalastuskerta Yksikkösaalis, g/kalastuskerta Yksikkösaalis, g/kalastuskerta Yksikkösaalis, g/kalastuskerta 1 9 Ahven / onki ja pilkki Särki / onki ja pilkki A B C D S A B C D S Hauki / viehe Lahna / onki ja pilkki A B C D S A B C D S Kuva 27. Ahvenen, särjen, hauen ja lahnan yksikkösaaliita (g) vapaa-ajankalastuksessa Kyrönjoen osa-alueilla A-D ja suistossa (S) tutkimusvuosina 1996, 2, 23, 26, 29 ja 216. Kuvan ahvenen, särjen ja lahnan yksikkösaaliit koskevat onki- ja pilkkisaalista ja hauen heittokalastuksen ja vetouistelun saalista Vastaajien käsitykset Tiedustelussa kysyttiin vastaajien käsityksiä kalakannoissa tapahtuneista muutoksista edeltävän kolmen vuoden eli vuosien aikana. Jokialueella suurin osa vastaajista ei osannut sanoa mihin suuntaan kalakannat olivat kehittyneet eikä kalakannoissa ollut vastanneiden mielestä tapahtunut suuria muutoksia. Tulokset ovat hyvin samankaltaisia kuin vuoden 29 kalastusta tiedustelleen kyselyn vastaukset eikä isoja muutoksia vastausten perusteella ole kalakannoissa tapahtunut. Tiedustelun mukaan haukisaalis lähes nelinkertaistui osa-alueella D, mutta vain 18 %:n mielestä haukikanta oli alueella runsastunut. Haukisaaliin suureen kasvuun vaikuttaa kahden paljon haukea saaliiksi saaneen ruokakunnan sattuminen mukaan otokseen. Myös osa-alueella B haukea saatiin saaliiksi aiempaa enemmän, mutta myös tässä yhden paljon haukea saaneen ruokakunnan saaliit korostuvat tuloksissa. Suistossa ahvenkannat olivat vähentyneet yleisimmän mielipiteen mukaan. Ahvensaaliit olivatkin pienentyneet suistossa alle puoleen vuoden 29 saaliista. Ahvensaaliit ovat laskeneet tiedusteluiden mukaan jatkuvasti. Vapaa-ajankalastajien ahvensaaliin lasku ja käsitys ahvenkantojen muutoksista olivat aivan samat kuin kaupallisilla kalastajilla. Sen sijaan ahvenen yksikkösaalis suiston onki- ja pilkkisaaliissa oli suurempi kuin aiempina tiedusteluvuosina. Myös ahvenen osuus saadusta saaliista oli suurempi kuin vuosina 29 ja 26. Särki oli runsastunut yli 3 %:n mielestä, mutta särjen osuus saaliista on kuitenkin pysynyt tasaisena kaikkina tutkimusvuosina. Särkisaalis on ollut suistossa samansuuruinen vuosina 23, 26 ja 29, mutta vuonna 216 pudonnut huomattavasti aiemmista vuosista. Siika oli vähentynyt suistossa 4 %:n mielestä ja vapaa-ajankalastajien siikasaaliin romahtaminen alle kymmenesosaan vuoden 29 saaliista tukee tätä yleistä mielipidettä. Tiedustelun perusteella vuonna 216 vapaa-ajankalastukselle aiheutti eniten haittaa jokialueella vedenkorkeuden vaihtelu. Kyrönjoen tiedustelualueen ylimmällä osa-alueella A (Kauhajoen ja Jalasjoen yhtymäkohta Koskenkorvan pato) haittaa koettiin yleisesti ottaen vähemmän kuin muualla jokialueella. Ennen vesistötöitä (tiedusteluvuodet ) huomattavan haitan kokijoiden määrä oli suurempi kaikkien haittatekijöiden kohdalla. Huomattavaa haittaa kokeneiden määrät ovat laskeneet, ollen nyt alhaisimmillaan 39

44 Osuus vastanneista (%) Osuus vastanneista (%) useimman tekijän kohdalla. Esimerkiksi huono vedenlaatu tai virtaamavaihtelut eivät haitanneet suuresti ainuttakaan vastaajaa. Ainoastaan vaellusesteet ja vähempiarvoisten kalalajien runsaus koettiin nyt suurempina haittoina kuin vuonna 29 (kuva 28) A Huono vedenlaatu Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vaellusesteet Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Vähempiarvoiset kalat Kuva 28. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijä aiheutti huomattavaa haittaa Kyrönjoen osa-alueella A. Osa-alueella B (Koskenkorvan pato Malkakoski) vedenkorkeuden vaihtelu aiheutti huomattavaa haittaa 35 %:n mielestä, kun vuosina 26 ja 29 noin 2 %:n mielestä. Myös virtaamavaihteluiden ja huonon vedenlaadun suurena haittana koki vuonna 216 hieman suurempi osuus vastaajista kuin vuosina Vesirakentaminen ei haitannut suuresti vuonna 216 ketään, ja esimerkiksi pyydysten likaantumista ja kalojen vaellusesteitä ei koettu niin huomattavana haittana kuin vuosina 26 ja 29 (kuva 29) B Huono vedenlaatu Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vaellusesteet Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Vähempiarvoiset kalat Kuva 29. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijä aiheutti huomattavaa haittaa Kyrönjoen osa-alueella B. Osa-alueella C (Malkakoski Hiirikoski) vedenkorkeuden vaihtelu koettiin suurimpana haittana muiden 2-luvun tutkimusvuosien tapaan (kuva 3). Huomattavana haittana sen koki vuonna % vastaajista, mikä on 1 prosenttiyksikköä vähemmän kuin vuonna 29, mutta enemmän kuin vuosina Vesirakentaminen tai kalojen vaellusesteet eivät haitanneet suuresti tiedusteluun vastanneita, kun esimerkiksi kalojen vaellusesteet haittasivat vuonna 29 huomattavasti lähes 2 % vastaajista. Lupien 4

45 Osuus vastanneista (%) Osuus vastanneista (%) saanti haittasi jossain määrin vuonna 29 noin 1 % vastaajista, mutta nyt lupien saannin hankaluuden koki jonkinlaisena haittana 37 % vastaajista C Huono vedenlaatu Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vaellusesteet Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Vähempiarvoiset kalat Kuva 3. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijä aiheutti huomattavaa haittaa Kyrönjoen osa-alueella C. Osa-alueella D (Hiirikoski suisto) vedenkorkeuden vaihtelun suurena haittana kokevien osuus kasvoi korkeammaksi kuin vuosina 26 ja 29. Myös virtaaman vaihtelu sekä leväkukinnat haittasivat Kyrönjoen alimmalla osa-alueella enemmän kuin vuonna 29. Sen sijaan vesirakennushankkeet, kalojen vaellusesteet ja vähempiarvoiset kalat eivät haitanneet niin suuresti kuin ennen (kuva 31) D Huono vedenlaatu Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vaellusesteet Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Vähempiarvoiset kalat Kuva 31. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijä aiheutti huomattavaa haittaa Kyrönjoen osa-alueella D. Kyrönjoen suistossa pyydysten likaantuminen, vesikasvillisuus, huono vedenlaatu sekä merimetsot aiheuttivat eniten jonkin asteista haittaa vapaa-ajankalastukselle tiedusteluun vastanneiden mielestä. Merimetsojen aiheuttamaa haittaa ei ole ennen tätä vuotta kysytty; nyt Kyrönjoen suistossa lähes puolet kysymykseen vastanneista oli sitä mieltä, että niiden aiheuttama haitta vapaa-ajankalastukselle on huomattava. Myös kaupallista kalastusta alueella harjoittavien mielestä merimetsojen aiheuttama haitta kalastukselle oli suuri. Merimetsot ovat runsastuneet voimakkaasti lyhyen ajan sisällä ja runsas merimetsokanta aiheuttaa ristiriitaa vesien käytön kanssa (Merimetsotyöryhmä 216). Aiemmissa kyselyissä ei ole myöskään kysytty vesikasvillisuuden, hylkeiden, muun kalastuksen tai vesiliikenteen aiheuttamista haitoista. Nyt vesikasvillisuu- 41

46 Osuus vastanneista (%) den koki jonkinlaisena haittana yli 9 % vastaajista ja se olikin yksi merkittävimmistä haittatekijöistä. Kaupalliset kalastajat kokivat hylkeet suurena haittana Kyrönjoen suistossa ja myös kysymykseen vastanneista vapaa-ajankalastajista hylkeet aiheuttivat jonkinasteista haittaa noin puolen mielestä. Suistossa huomattavaa haittaa kokeneiden osuudet kuvassa 32 esitettyjen ympäristötekijöiden osalta eivät ole vaihdelleet tutkimusvuosina yhtä paljon kuin jokialueella S Huono vedenlaatu Leväkukinnat Makuvirheet kaloissa Pyydysten likaantuminen Vesirakentaminen Vedenpinnankorkeuden vaihtelu Virtaaman vaihtelu Vähempiarvoiset kalat Kuva 32. Vastanneiden osuus (%), joiden mielestä ympäristötekijä aiheutti huomattavaa haittaa Kyrönjoen suistossa. Tärkein kalastuspäätökseen vaikuttava tekijä oli koko tutkimusalueella lyhyt matka kalapaikalle. Myös hienoilla maisemilla oli suuri merkitys. Tulos ei juuri eroa aiempien vuosien tuloksista, joissa lyhyt matka kalastuspaikalle on noussut kalastuksen kannalta tärkeimmäksi tekijäksi. Suistossa saaliin määrällä oli suurempi merkitys kalastuspäätökseen kuin jokialueella Rapu ja nahkiainen Kukaan vastaajista ei ilmoittanut ravustaneensa tutkimusalueella vuonna 216. Yksi vastaajista oli ravustanut alueen ulkopuolella, joten vastausta ei hyväksytty mukaan. Ravustus Kyrönjoella on todennäköisesti hyvin vähäistä, sillä joen rapukannan tila on todella heikko. Vuosittain tehdyissä koeravustuksissa on saatu rapuja saaliiksi vain vähän vuonna 1999 todetun rapuruttoepidemian jälkeen. Nahkiaisia ei ollut pyytänyt kukaan tiedusteluun vastanneista. Myöskään vuosina 23 ja 26 ei tavoitettu yhtäkään nahkiaisenpyytäjää ja vuonna 29 vain yksi. Nahkiaisenpyytäjien määrä on niin vähäinen, ettei väestörekisteriin perustuvalla otannalla tavoiteta pyytäjiä. 42

47 4 Yhteenveto Kyrönjoen yläosan tulvasuojeluhankkeen eri osille on useita lupapäätöksiä, joissa luvanhaltijana on valtio. Lupapäätöksissä on velvoite tarkkailla mm. vaikutuksia Kyrönjoen ja sen edustan merialueen kalakantoihin ja kalastukseen. Kaupallisen kalastuksen ja vapaa-ajankalastuksen tilaa ja saaliita selvitettiin vuotta 216 koskeneella tiedustelulla. Aiemmin vastaavia kalastustiedusteluja on tehty vuosien 1996, 2, 23, 26, 29 ja 212 kalastuksesta. Kaupallisten kalastajien tiedustelu postitettiin alueella asuville henkilöille, jotka kuuluivat kalataloushallinnon ylläpitämään kaupallisten kalastajien rekisteriin. Vastanneista 51 % (23 kpl) oli kalastanut merialueen tutkimusalueella vuonna 216. Vuonna 216 kalastajien määrä oli selvästi suurempi kuin yli kymmeneen vuoteen. Tähän vaikutti kalastuslain muutos, joka tuli voimaan vuoden 216 alussa. Uuden kalastuslain mukaan kaupalliseksi kalastajaksi tuli ilmoittautua muun muassa silloin, jos kalasti verkoilla, joiden yhteenlaskettu pituus oli enemmän kuin 24 m. Vuoden 216 tiedustelulla tavoitettiin luultavasti aiempaa enemmän kalastajia, joiden pyynti oli pienimuotoista. Kaupallisten kalastajien rekisteriin kuuluvien kokonaissaalisarvio oli vuonna 216 moninkertaisesti suurempi kuin ammattikalastajilla vuosina 29 ja 212. Vuonna 216 kokonaissaalisarvio oli silti vain noin 28 % vuoden 2 arviosta. Kalastajakohtainen keskisaalis oli vuonna 216 suurempi kuin kahtena edellisenä tiedusteluvuotena, mutta paljon pienempi kuin vuosina 2, 23 ja 26. Runsain saalislaji oli vuoteen 26 saakka kuore, vuosina 29 ja 212 lahna ja vuonna 216 silakka. Huonoa vedenlaatua on pidetty merkittävänä kalastukseen vaikuttavana tekijänä jokaisessa ammattitai kaupallisten kalastajien tiedustelussa. Käsitykset heikon vedenlaadun merkityksestä ovat kuitenkin muuttuneet varsin paljon kahdessakymmenessä vuodessa. Vuosina 1996 ja 2 kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että huonon vedenlaadun merkitys oli suuri, kun taas vuonna 216 noin 3 % oli samaa mieltä. Myös näkemykset pyydysten likaantumisen tai vesistörakentamisen merkityksestä ovat muuttuneet tuntuvasti parempaan suuntaan. Vapaa-ajankalastusta tiedusteltiin erikseen joki- ja suistoalueella satunnaisilta lähialueen kotitalouksilta ja mökinomistajatalouksilta. Tiedustelu lähetettiin yhteensä lähes 31 ruokakunnalle, joista kyselyyn vastasi 63 %. Jokialueella vapaa-ajankalastusta oli harjoittanut 8 % ja suistoalueella 17 % vastanneista ruokakunnista. Tulosten laajentamisen perusteella tiedustelualueella vapaa-ajankalastukseen osallistui lähes 43 henkilöä lähes 24 ruokakunnasta. Suistossa vapaa-ajankalastusta harjoittaneiden ruokakuntien määrä laski aiemmista vuosista. Jokialueella vapaa-ajankalastukseen osallistuneiden määrä oli vuonna 216 samaa tasoa kuin vuonna 29. Jokamiehenoikeudella tapahtuva onginta sekä heittokalastus olivat suosituimpia vapaa-ajankalastusmuotoja jokialueella. Suistossa heittokalastuksen ja onginnan lisäksi suosittua oli myös mm verkoilla kalastaminen. Passiivisten pyydysten pyyntiponnistukset vähenivät, kun taas aktiivisten pyyntitapojen pyyntiponnistus oli korkeampi kuin vuonna 29 sekä joki- että suistoalueella. Vapaa-ajankalastuksen kokonaissaalis oli vuonna 216 yhteensä noin 5 6 kg. Tärkeimmät saalislajit olivat hauki ja ahven. Jokialueella saalis oli kasvanut, mutta suiston vapaa-ajankalastajien saalis oli romahtanut vuoteen 29 verrattuna. Suiston saalismäärän romahdusta selittää verkkokalastuksen raju väheneminen, ja tuloksiin vaikuttanee vuonna 216 voimaan tullut kalastuslain muutos. Myös keskisaalis oli kasvanut jokialueella. Suiston keskisaalis oli laskenut vain hieman vuodesta 29. Eniten haittaa vapaa-ajankalastukselle aiheutti jokialueella vedenkorkeuden vaihtelu. Suistossa merkittävimmiksi haittatekijöiksi koettiin vesikasvillisuus, merimetsot, pyydysten likaantuminen ja huono vedenlaatu. 43

48 Kirjallisuus Böhling, P. & Rahikainen, M. 1999: Kalataloustarkkailu periaatteet ja menetelmät. Riista- ja kalataloudentutkimuslaitos. Hudd, R., Kjellman, J. & Leskelä, A. 1997: Kyrönjoen suiston poikastuotanto ja kalakannat. Suomen ympäristö 83. Keskinen, T. Latvala, J. & Saari, K. 2: Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuosina Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 59/2. Keskinen, T., Aho, M. & Koivurinta, M. 23: Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna 2. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 9/23. Keskinen, T. & Alaja, H. 25: Kyrönjoen kalastustiedustelut 23 ja kalojen kasvuseuranta Länsi-Suomen ympäristökeskuksen moniste 126/25. Keskinen, T. & Puhto, S. 28: Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna 26. Länsi-Suomen ympäristökeskus, moniste. Lax, H.-G., Axell, M.-B. & Tuhkanen, J. 24: Vattendragsarbetena i Kyro älvs nedre lopp. Slutrapport för de fysikalisk-kemiska och biologiska utredningarna. Västra Finlands miljöcentral, regionala miljöpublikationer 352. Luonnonvarakeskus 216: Vuonna 216 Itämerellä nähtiin lentolaskennoissa yli 3 hallia, joista Suomen merialueella runsaat 11. Perämeren norppalaskentojen tulos oli puolestaan noin 7 4 norppaa. [Viitattu ] Luonnonvarakeskus 217a: Kalan tuottajahinta Luonnonvarakeskus 217b: Kaupallinen kalastus merellä Luonnonvarakeskus 217c: Avomereltä runsaasti silakkaa ja kilohailia rannikolta heikosti saalista. Luonnonvarakeskus 217d: Kotimaisen lohen ja kirjolohen tuottajahinta nousi vuonna Merimetsotyöryhmä 216: Työryhmän raportti. D8BF46B712%7D/ Nikki, J., Marjomäki, T. & Karjalainen, J. 23:Harhan ja satunnaisvirheen vaikutus vapaa-ajankalastustutkimusten luotettavuuteen. Toivonen, A-L. & Ahvonen, A. (toim.). Vapaa-ajankalastuksen surveymenetelmät seminaari. Kala- ja riistaraportteja nro 27. Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueellinen merimetsoyhteistyöryhmä 217: Pohjanmaan rannikkoalueen merimetson toimenpidesuunnitelma. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 6/ Sundell, P. 214: Kyrönjoen ja sen suistoalueen virkistyskalastus vuonna 212. Nab Labs Oy. Tutkimusraportti 76/214. Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajankalastus [verkkojulkaisu]. Helsinki: Luonnonvarakeskus [viitattu: ]. Söderkultalahti, P. 215: Hylkeiden ammattikalastukselle aiheuttamat saalisvahingot vuonna 214. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 72/

49 Tolonen, M. & Keskinen, T. 211: Ammatti- ja vapaa-ajankalastus Kyrönjoella vuonna 29. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 4/ s. Tolonen, M. 213: Kyrönjoen vesistötyöt Ammattikalastus Kyrönjoen suistossa vuonna 212. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Raportteja 93/

50 Liitteet Liite 1. Kaupallisille kalastajille lähetetty tiedustelulomake. Fiske i Kyro älvs mynningsområde år Fiskade Ni inom området som är inringat på kartan under år 216? Nej Ja (kryssa för rätt alternativ) På vilka områden fiskade ni huvudsakligen året 216? Sök upp området på kartan och märk ut det med X. 46