Luennon sisältö. Opetuksen tavoitteet. Oppimateriaalia. Kariesmikrobit. Karieksen patogeneesi ja karieksen havainnointiperiaatteet 27.8.

Transkriptio

1 Karieksen patogeneesi ja karieksen havainnointiperiaatteet H3, EHL, HLT Anja Kotiranta Helsingin yliopisto Luennon sisältö kertausta kariesmikrobeista karies kiilteen ja dentiinin alueella karies ja pulpan puolustusreaktiot primaarikarieksen havainnointi visuaalinen havainnointi apuvälineet (kuituvalo, rtg, laser-valo) Opetuksen tavoitteet Oppimateriaalia kerrata ja täydentää tietoja mikrobien/biofilmin merkityksestä karieksen muodostumiseen auttaa ymmärtämään karieksen kliinistä kuvaa sen patogeneesin perusteella antaa valmiuksia karieksen visuaaliseen havainnointiin ja erilaisten apuvälineiden ja menetelmien hyödyntämiseen kariesdiagnostiikassa Oppikirja O. Fejerskov & E. Kidd : Dental Caries, The Disease and its Clinical Management, Second edition 2008 kappaleet 2, 3, 4, (6 täydentävää tietoa) 5 (rtg: käsitellään myös erillisillä luennoilla) 10 (mikrobifloora ja biofilmi) 11 (sylki: käsitellään myös erillisillä luennoilla) 12 (de/remineralisaatiosta) kirjallisuusluettelossa mainitut artikkelit (viimeinen dia) Kariesmikrobit Kaikki plakin mikrobit, jotka pystyvät tuottamaan happoja ovat kariesmikrobeja Suun streptokokkien luokittelu (Russell, 2000) asidogeenisyys ja asiduurisuus vaihtelevat keskeisimmät kariesmikrobit: mutans streptokokit, laktobasillit ja nonmutans streptokokit sekä Bifidobacterium, Propionibacterium, Actinimyces, Pseudoramibacter Aas et al., 2008, Preza et al., 2009 Kuva: Lisa Grönroosin väitöskirja 1

2 Kariesmikrobit Karies ja plakki eli biofilmi Karieksen alkuvaihe kiilteessä/ karieksen eteneminen dentiiniin mikrobifloran muutos Mikä mikrobin ominaisuus edistää kariogeenisyyttä? kyky fermentoida hiilihydraatteja hapon tuotto ja hapon sietokyky kyky muodostaa solun ulkoisia polysakkarideja -> adheesio ja biofilmin muodostus Kiille-dentiinirajalle asti ulottuva vaurio Dentiinikarieksia mikrobien määrä ei aina ratkaise vaan niiden laadulla/ominaisuuksilla on merkitystä (RA Giacaman et al., 2010) biofilmin muodostamiskyvyllä oli yhteys DMFT-indeksiin, kun mutans streptokokkeja (MS) oli vain vähän tai kohtalaisesti syljessä ei suoraa yhteyttä korkealla MS-lukemalla ja DMFT:llä mikrobibiofilmi käyttäytyy erilailla kuin planktoninen mikrobikasvusto SEM-kuva biofilmistä A= 3 viikon ikäinen biofilmi C= 12 viikon ikäinen biofilmi (Shen et al., 2011) Plakin mikrobikoostumus vaihtelee eri yksilöillä Eri henkilöiden (N=10) mikrobiflooraa (7 vrk). In situ (fissuurat) viljely opiskelijoilta Karies ja biofilmin muutokset Plakin koostumus muuttuu plakin vanhetessa -> plakin iällä suuri merkitys hammasterveyden kannalta! Oppikirjan Fejerskov, Kidd: Dental Caries 2008, kappale 10 kuva s. 170 Oppikirjan Fejerskov, Kidd: Dental Caries 2008, kappale 10 kuva s. 169 Plakin mikrobien suhteellisten osuuksien muutos plakin iän mukaan 1-9 vrk Karies ja biofilmin muutokset Stephanin ph käyrät mitattuna hammasplakista erilaisten kariesaktiviteetin omaavilla henkilöillä sokeri/hiilihydraattipitoinen dieetti ja väärä ateriarytmi mikrobien valikoituminen =>asidogeenisten mikrobien osuus nousee mikrobien adaptaatio ja selektio=> aikaisemmin ei-asidogeenisten muuntuminen asidogeenisiksi 10% (w/v) glukoosiliuos -> huuhtelu (25 ml) 2 min ajan -> plakin ph:n mittaus Lähde: Kleinberg

3 ph Kariesprosessi kariesprosessi on kaiken aikaa tapahtuva fysiologinen prosessi, joka voi muuttua patologiseksi monien eri tekijöiden seurauksena ajan kuluessa -> kariesvaurio (reikä hampaassa) patologisena prosessi on häiriö suun homeostaasissa: häiriö hampaan ja sitä ympäröivän nesteen homeostaasin välillä häiriö biofilmin mikrobien homeostaasissa Kariesprosessi ja ph Aika (min) dynaaminen prosessi, jossa demineralisaatio- ja remineralisaatiojaksot vaihtelevat suun ja plakkinesteen ph:sta riippuen kiilteen liukenemiselle kriittinen ph on n. ph5,5 (dentiinille ph 6,2) syljen puskurisysteemeillä keskeinen merkitys happamuuden neutraloinnissa (fosfaatti- ja bikarbonaattisysteemit sekä proteiinit) Oppikirjan kappale 11 ss Kariesvaurion muodostuminen biofilmi -> happojen muodostus sokerien fermentaatiotuotteena Kariesprosessi: huonommin hallittavissa dentiinin alueella KIILLE (ektodermaalinen) DENTIINI (mesenkymaalinen) happojen diffundoituminen kiilteen mikrohuokosiin kiilteen demineralisaatio, kiilteen huokoisuus, kiilteen kavitaatio (rikkoutuminen) dentiinin paljastuminen dentiinin destruktio ja mikrobien penetraatio dentiinitubuluksiin asellulaarinen, ei verisuonitusta -> ei kudoksen puolustus- ja paranemismekanismia prismarakenne epäorgaanista ainesta n. 90% hydroksiapatiitin kemiallinen liukeneminen odontoplastit -> vitaali kudos, puolustusreaktiot ärsytyksille esim. karieksen etenemisessä (tertiääridentiinin muodostus) tubulaarinen epäorgaanista ainetta 45%-50% hydroksiapatiitin kemiallinen liukeneminen ja kollageenin entsymaattinen hajoaminen Kolenbrander et el., 2002 Karieksen kliininen kuva kiilteen hydroksiapatiitin kemiallinen hajoaminen alhaisessa ph:ssa alussa kiilteen opaakkisuus, myöhemmässä vaiheessa kiilteen rikkoutuminen dentiinin hydroksiapatiitin kemiallinen hajoaminen alhaisessa ph:ssa dentiinin värjäytyminen = tummuminen (biokemiallisia muutoksia) dentiinin kollageenisäikeiden entsymaattinen hajoaminen ei täysin varmennettu Kliinisesti huomioitavaa kiillekarieksen ensisijainen hoito on pysäytyshoito (nonoperatiivinen hoito) dentiikarieksen hoito on useinmiten paikkaushoito (operatiivinen hoito) karioitunut kiille on helppo erottaa terveestä kiilteestä (liitumaisen opaakki pinta, rikkoutunut rakenne) karioituneen dentiinin erottaminen terveestä on hankalampaa hampaiden tarkastuksen yhteydessä: onko karies edennyt dentiiniin asti? paikkaustilanteessa: onko kaviteetti puhdas? (kaviteetti=paikkamateriaalia varten porattu kolo ) 3

4 Karies kiilteen alueella (demineralisaatio) kiilteen hydroksiapatiitin liukeneminen - kemiallinen prosessi happamissa olosuhteissa muodostuu H + fosfaatti sitoo H + (PO H + = (HPO 4 ) 2- ) -> kalsiumia ja fosfaattia vapautuu kiilteestä => kariesprosessi alkaa reaktio voi tapahtua myös toiseen suuntaan => remineralisaatio Oppikirjan kappale 12 ph 5,5 -> H + Ca 10 (PO 4 ) 6 (OH) 2 Ca 2+ PO 4 3- Karies kiilteen alueella mikroskooppisella tasolla kiilteen liukeneminen koskemattoman plakin alla tapahtuu jo viikon plakkialtistuksen jälkeen silmin nähtävä kiilteen värimuutos (pinnan kuivauksen jälkeen) 2vk:n jälkeen harjauksen ansiosta pinta korjaantuu: mekaaninen kiillottuminen kemiallinen remineralisaatio kun plakin happotuotanto poistuu (=ympäristöstä siirtyy mineraaleja takaisin kiilteeseen) jos plakki saa kasvaa koskemattomana, kiille alkaa muuttua huokoiseksi Kuva oppikirjasta: Dental Caries s.25 Karies ja mikrobi-invaasio jo huokoisessa (demineralisoituneessa) kiilteessä voidaan tavata mikrobeja kun leesio ulottuu kiille-dentiinirajalle, dentiinissä tapahtuu demineralisaatiota (dentiinin sis. hydroksiapatiitti alkaa liueta) dentiini voi värjääntyä varsinainen mikrobi-invaasio dentiiniin tapahtuu, kun paljastuneen dentiinin päällä saa biofilmi kasvaa häiriöttä näin tapahtuu erityisesti silloin, kun kiille on rikkoutunut Kiillekaries kiillekarieksen eri vyöhykkeillä kiilteen mikroskooppinen huokoisuus vaihtelee pintakerros vähiten huokoinen (1%) fluoripitoisin vyöhyke uloin kerros vahvin pellikkelin suoja: syljen proline-rich proteins ja statherin makromolekyylit vaikuttavat vain kiilteen pintakerroksessa fluori ja syljen mineraalit: pinnan remineralisaatio Kiilteen pinta Kariesleesio Kariesleesion huokoisuus % kuva: Fejerskov&Kidd: Dental Caries the Disease and its Clinical Management, 2008,s.31 Kiillekaries histologisesti erotettavissa neljä vyöhykettä, joissa kiilteen huokoisuus vaihtelee 1) pinnallinen vyöhyke (surface zone) 2) leesion ydin (body of the lesion) 3) tumma vyöhyke (dark zone) 4) transparentti vyöhyke (translusent zone) Kiilleleesio Kiilleleesio (kiillevaurio) tumma vyöhyke (dark zone) huokoisuus lisääntynyt demineralisaation takia, mutta huokoset pieniä huokosten pieneneminen mineraalien saostumisen (precipitation) ansiota kliinisesti hitaasti etenevissä leesioissa tumma vyöhyke paksu (väri hyvin tumma) pysähtyneet kiilleleesiot usein hyvin tummia Kirjasta: Dental Caries and its Clinical Management O Fejerskov & E Kidd,

5 Karies dentiinin alueella kariesprosessin eteneminen dentiiniin > dentiinin mineraaliosan (hydroksiapatiitti) liukeneminen orgaanisen matrixin (kollageeni) paljastuminen ja hajoaminen mikrobiaalisten proteaasien toimesta dentiinin oman MMP:n (matrix metalloproteinases) osallistuminen hajotusprosessiin alhaisessa ph:ssa kollageenin hajoamisteorioista näkemyseroja Pysähtynyt, inaktiivinen dentiinikaries Dentiinikarieksen erityispiirteet dentiinin koostumus ja rakenne (kollageeniä, tubulukset) vaikuttaa dentiinikarieksen mikroskooppiseen ja kliiniseen kuvaan mikroskooppisesti neljä eri vyöhykettä kliinisesti tärkeää erottaa ulompi ja sisempi karioitunut dentiini vyöhykkeet täysin erilaisia kuin kiillekarieksessa, jossa erot lähinnä demineralisaatioasteen suhteen! Etenevä, aktiivien dentiinikaries Dentiinikarieksen valomikroskooppiset vyöhykkeet hajoamisvyöhyke (destruction zone) bakteerien tunkeutumisvyöhyke (zone of bacterial penetration) demineralisaatio-vyöhyke hypermineralisoitunut l. skleroottinen vyöhyke (transparent zone) Karioituneen dentiinin mikroskooppiset vyöhykkeet K-D RAJA Mikrobeja Dentiinitubulus PULPA Kuvat oppikirjasta s. 375 Kuva kirjasta: Summitt et al., Fundamentals of Operative Dentistry Ulompi ja sisempi karioitunut dentiini/dentiinin kovuus Karioituneen dentiinin vyöhykkeet Ulompi karioitunut dentiini (hajoamis- ja bakteerien tunkeutumisvyöhykkeet) pehmeä runsaasti bakteereita remineralisaatiokyvytön ulompi karioitunut dentiini preparoidaan aina pois kaviteettia puhdistettaessa Oppikirjan kuva s. 375 (Dental Caries, 2008) 5

6 Karioituneen dentiinin vyöhykkeet Sisempi karioitunut dentiini (demineralisaatio- ja skleroottinen vyöhyke) dentiinin kovuus lisääntyy karioituneessa dentiinissä ulommasta kerroksesta sisempään siirryttäessä sisemmässä ei mikrobi-invaasiota tai se on vähäistä kykenee remineralisoitumaan reversiibelisti denaturoitunutta kollageeniä ja intaktia kollageenia jätetään syvissä karieksissa preparoitaessa kaviteetin pohjalle pulpaseinämillä Dentiinin puolustusreaktiot kariesta vastaan dentiini sellulaarista, elävää kudosta -> suojautuu kariesta (=ärsytystä) vastaan dentiinitubulusten sisään mineraaleja (intratubulaarinen dentiini; skleroottinen dentiini) dentiini muuttuu translusenttiseksi (optinen ilmiö johtuen kudoksen homogeenisyydestä) peritubulaarinen dentiinin/ intertubulaarinen dentiini nopeasti etenevän dentiinikarieksen yhteydessä suojautumisreaktio voi puuttua Dentiinin puolustusreaktiot kariesta vastaan dentiinin hypermineralisaatio (tubulusten skleroosi) tapahtuu karieksen varhaisvaiheessa; mahdollista jo nopeasti etenevän kiillekarieksen yhteydessä dentiinin läpäisevyyden väheneminen toksiineille ja mikrobeille Kuva: Dental Caries and its clinical management O Fejerskov & E Kidd Dentiinikaries ja pulpareaktiot jo aktiivisen kiilleleesion yhteydessä tavataan solujen proliferaatioita subodontoplastisessa kerroksessa reaktiivista dentiiniä (tertiääridentiini) voi muodostua pulpan puolelle ennen mikrobien invaasiota dentiiniin nopeasti etenevä karies -> puolustusreaktio ei ehdi mukaan Kuva: L Bjørndal Reaktiivinen dentiini dd=demineralisaatiovyöhyke hd=hypermineralisaatiovyöhyke Dentiinikaries ja pulpareaktiot Dentiinikaries kun dentiinin demineralisaatio lähestyy pulpaa (etäisyys 0,5-1mm)-> pulpakudoksessa nähtävissä inflammatorinen reaktio huom! ero infektio/inflammaatio pulpan verenkierron puolustussolut pulpan reversiibelit ja irreversiibelit muutokset kariesprosessin edetessä nopeasti etenevän karieksen yhteydessä tertiääridentiiniä ei muodostu mikrobien vaikutuksesta odontoplastien varhainen nekrotisoituminen Vuosi 2003 Vuosi

7 aktiivinen, syvälle dentiiniin edennyt karies (operatiivinen hoito: paikkaus) pysähtynyt leesio (ei vaadi hoitoa) Karieksen havainnointi -> taudin määritys, diagnoosi -> hoitopäätös Karieksen havainnointi pysäytettävä leesio (non-operatiiviset toimenpiteet) Primaarikarieksen havainnointi; onko luetettavia keinoja? herkkyys eli sensitiivisyys kuinka monta prosenttia todellisuudessa sairaista osoitetaan menetelmällä sairaiksi eli todennäköisyys sille, että sairaat yksilöt löytyvät ei koskaan 100% Karieksen havainnointi; onko luotettavia keinoja? tarkkuus eli spesifisyys kuinka monta prosenttia todellisuudessa terveistä saa negatiivisen testituloksen (terve diagnosoidaan terveeksi) eli terveet potilaat löytyvät ei koskaan 100% Karieksen havainnointi visuaalinen (visual-tactile method) näköhavainto apuna kuituvalo (+ lupit) ja tunnustelu koettimen/ientaskumittarin avulla ei kuvantavat menetelmät laser-avusteinen (DIAGNOdent) (tulos numeerisena arviona) EMC (elektroninen karieksen monitorointi) kuvantavat menetelmät röntgenologinen (potilaan sädetys) Digitaalinen Imaging Fibre-optic Transillumination (DIFOTI-tekniikka laittena DIAGNOcam): valoon perustuva hampaan kuvantaminen -> näkymä rtg:n kaltainen fluoresenssiin perustuvat Fluoresenssikameran avulla (SoproLife Light Induced Fluorescence Evaluator) QLF (Quantitative Light Fluorescense) jne. Karieksen havainnointi ja arviointi hoitopäätöstä varten kariesleesion (vaurion) syvyyden arviointi kiilteessä/ jo dentiinin puolella hampaan pinta kavitoitunut/ ei kavitoitunut kariesleesion aktiivisuus plakkia/ei plakin peitossa kiillepinta mattamainen/sileä, dentiinipinta pehmeä/kova ja kiiltävä leesion väri Karieksen visuaalinen havainnointi MINERAALIKATO, KUDOSTUHO kavitaatio kiilleleesio valomikroskopia elektronimikroskopia Visuaalinen havainnointi Noin kolmanneksen elämästään karies on visuaalisesti näkymätön AIKA 7

8 Karieksen havainnointi visuaalinen inspektio tärkein karieksen diagnosointikeino sondia ei käytetä kiilteen tökkimiseen rikkoo kiilteen pintaa ei joka tapauksessa ulotu fissuuran pohjaan levittää mikrobeja sondin lappeella voi tunnustella kiilteen karheutta Karieksen visuaalinen havainnointi visuaalisessa havainnoinnissa apuna lupit (2,5-kertainen suurennos yleisesti käytetty) lupeihin LED-valo Karieksen visuaalinen havainnointi, instrumentaatio ientaskumittari sondin asemasta etenkin okklusaalipinnoilla (fissuurat) vapaat pinnat sekundaarikarieksen havainnointiin paikkaylimäärien etsimiseen Okklusaalipinnan tarkastus: sondin käyttö kielletty sondi rikkoo kiilteen pinnan fissuuran alueelta ei ulotu kapean fissuuran pohjaan Karieksen visuaalinen havainnointi approksimaalipintojen visuaalinen tarkastelu apuna kuituvalo hammaslanka hampaiden separointi kiilamalla dentiinin värimuutokset molaarien leveät kontaktipinnat hankalimpia 8

9 Karieksen visuaalinen havainnointi plakin määrän ja sijainnin rekisteröinti hampaistossa plakki kertoo kariesleesion aktiivisuudesta tarkastellaan puhdasta pintaa =>plakin poisto ennen hampaiston tutkimista aloitus potilastöissä puhdistuksella ja omahoidon opetuksella? Mitä havainnoidaan primaarikariesta etsittäessä? kiilteen opaakkisuutta kiilteen ja dentiinin värimuutosta onko kiilteen pinta ehyt vai rikkonainen? onko alue pidettävissä plakittomana? dentiinin kovuutta juuripinnan kariesta etsittäessä Kiilteen opaakkisuus Opaakkisuus/etenemissyvyys kiilteen demineralisaatio huokoisen kiilteen valon taitto-ominaisuudet muuttuvat kiilteen värin vaaleneminen -> opaakkisuus huom! karieksen erotusdiagnostiikka (fluoroosi, hyperplasiat, hypoplasiat) demineralisaatio (white spot leesion), joka näkyy jo kostean pinnan läpi ulottuu syvemmälle kiilteessä hydroksiapatiitin, veden ja ilman erilaiset valon taittokertoimet demineralisaation syvyydestä saadaan tietoa vertaamalla: tutkittavaa pintaa kosteana ja kuivauksen jälkeen vanurullat ja syljenimuri Hampaan kuivaus Potilastyöskentelyssä hammaspintojen varsinainen tarkastus edellyttää hampaan kuivaamista! Mitä havainnoidaan primaarikariesta etsittäessä? kiilteen opaakkisuutta kiilteen ja dentiinin värimuutosta onko kiilteen pinta ehyt vai rikkonainen? onko alue pidettävissä plakittomana? dentiinin kovuutta juuripinnan kariesta etsittäessä 9

10 Kiilteen värin muuttuminen tumma kiilleleesio kertoo usein leesion pysähtymisestä pysähtynyt leesio voi olla opaakkikin ienrajakarieksissa leesion lokalisaation antama informaatio tärkeää! samoin leesion pinnan karheus Dentiinin värinmuutos Karioitunut dentiini kuultaa tummana kiilteen alta hitaasti etenevä (ja myös pysähtynyt) karies väriltään tummempia Kuva: I Rytömaa Dentiinin värinmuutos Mitä havainnoidaan primaarikariesta etsittäessä? kiilteen opaakkisuutta kiilteen ja dentiinin värimuutosta onko kiilteen pinta ehyt vai rikkonainen? onko alue pidettävissä plakittomana? Dentiinin harmaa väri/hyvin tumma väri ja kiilteen dekalsinaatio ympäröimassa muutosta Kiilteen pinnan eheyden tarkastelu ientaskumittari sondi lappeellaan rispaantuuko hammaslanka approksimaaliväleissä hampaiden separointi kiilaamalla tuo näkyvyyttä approksimaaliväleihin Kiilleavitaation merkitys karieksen etenemisessä ehjä kiillepinta pysäyttää suuret molekyylit ja mikrobit kun pinta rikkoutuu mikrobit lähtevät tunkeutumaan syvemmälle ehjä kiille rikkonainen kiille LARS BJØRNDAL 10

11 Kiillekavitaation merkitys karieksen etenemisessä Ratledge, Kidd, Beighton ; approksimaalista primaarikariesta aikuisilla röntgenologisesti (btw) edenneet minimissään dentiinin ulkokolmannekseen kiillepinta ehjä tai kavitaatio paikkaushoidon yhteydessä mikrobinäyte dentiinin infektioaste 10 kertaa suurempi leesioissa, joissa kiilteessä kavitaatio Kavitaation merkitys karieksen etenemisessä pinnaltaan ehyt, demineralisoitunut, kiillepinta voi yleensä remineralisoitua remineralisaatio edellyttää plakin huolellista poistoa, jota kavitaatio vaikeuttaa etenkin approksimaaliväleissä ja okklusaalipintojen syvien fissuuroiden alueella hoitopäätöstä tehtäessä kiillekavitaation sijainti ratkaisevaa!! Kavitaation merkitys karieksen etenemisessä etenkin approksimaaliväleissä rikkonainen pinta kerää plakkia, samoin okklusaalisesti noilta alueilta potilaan on vaikea puhdistaa plakki muutenkin vapailla pinnoilla plakin poisto voi olla mahdollista kavitaatiosta huolimatta Karieksen havainnointi, FOTI visuaaliseen tarkastelun apuvälineenä käytetään valosondia (kuituvalo eli FOTI Fiber Optic Transillumination) kuivattua hammasta valaistaan oraali- ja fakiaalipuolelta: tarkasteltaessa approksimaalivälejä kuituvalon kärki n.45% kulmassa hampaan akseliin nähden hammasta kannattaa valaista eri kulmista FOTI voimakas valo johdetaan kuituja pitkin valosondin kärkeen, jolla hampaan pintaa valaistaan ei vaadi kalliita investointeja approksimaalipinnat, okklusaalipinnat FOTI perustuu valon läpäisykyvyn heikkenemiseen karioituneessa hammaskudoksessa (näkyy tummana alueena) kariesdiagnostiikan tarkkuus paranee kuituvaloa käytettäessä okklusaalipintojen dentiinikaries approksimaalikaries 11

12 Karies d55 2 ja d 54ym 4 Okklusaalipinnan karies Kuva: Heikki Alapulli FOTI ja kiillefraktuurat valo pysähtyy myös kiillefraktuuralinjoihin (jyrkkä raja) mikrofraktuurat saattavat haitata karieksen havainnointia Mikrofraktuura ja karies FOTI ja värjäytymät Karieksen röntgendiagnostiikka Btw demineralisaatio näkyy radiolusenttisuutena dentiinissä kariesleesio on jo kliinisesti suurempi kuin röntgenkuvassa näkyvä muutos apuna primaarikarieksen/sekundaarikarieksen dg:ssa rtg ei kerro leesion aktiivisuudesta eikä aina edes kavitaatiosta värjäytynyt dentiini sekoittavana tekijänä karieksen havainnoinnissa dentiini värjäytyy usein, jos kiille kulunut pois esim. purennan kuluttamana devitaalit hampaat tummenevat usein 12

13 Röntgenkuvien hyöty kariesdiagnostiikassa vaihtelee Oppikirja Dental Caries s.66 Kariesdg: rtg, kliininen ja molemmat Okklusaalinen kiille- ja dentiinileesio löytyi huonosti pelkällä rtg:lla Approksimaalinen dentiinileesio löytyi hyvin rtg:lla Okklusaalinen ja approksimaalinen kiilleleesio löytyivät hyvin visuaalisella inspektiolla Suhteellinen diagnostinen hyöty eri menetelmillä pysyvien takahampaiden osalta(kavitoituneet ja ei-kavitoituneet leesiot). Machiulskiene et al., 2004 DIAGNOdent (KaVo) karieksen havainnoinnissa laite lähettää laservaloa (655 nm), jota hammaskudos adsorboi mikrobitoiminnan metaboliaja hajoamistuotteet heijastaa (fluoresenssi) takaisin valoa eri aallonpituudella (lähellä infrapuna-aluetta) DIAGNOdent (KaVo) karieksen havainnoinnissa fluoresenssi-valo ohjautuu erillisiä kuituja pitkin takaisin laitteeseen, joka muuttaa sen numeraaliseen muotoon (0-99) mitä korkeampi arvo, sitä syvempi leesio DIAGNOdent DIAGNOdent apuna erityisesti okklusaalikarieksen havainnoinnissa erillinen kärki approksimaalivälejä varten laitteen mittaamien lukemien perusteella raja-arvoja (esim. Reis et al, 2006) 0-13 = ei kariesta tai alkava kiilleleesio = kiilleleesio tai alkava dentiinileesio >20 = edennyt dentiinileesio raja-arvoista ei yksimielisyyttä maito- ja pysyville hampaille erilaiset arvot 13

14 DIAGNOdent DIAGNOdent virhelähteitä: plakki ja kosteus puhdistuspasta värjäytymät (fissuuroiden, dentiinin) pinnoitteet (läpinäkymättömät) hypomineralisaatiot Oulun yliopistossa tutkittu paljon väitöskirja: Vuokko Anttonen seurannassa: onko leesio etenemässä vai pysähtynyt (mitattujen arvojen nousu/lasku) yksi mittauskerta ei kerro leesion aktiivisuusastetta apuna visuaalisen havainnoinnin rinnalla hidden caries? Kirjallisuutta N Takahashi, B Nyvad. The role of bacteria in the caries process: Ecological perspectives. J Dent Res 2011; 90 (3): RA Giacaman, E Araneda, C Padilla. Association between biofilm-forming isolates of mutans streptococci and caries experience in adults. Arch oral Biol 2010, Aug;55(8):550-4 U Carounanidy, R Sathyanarayanan. Dental caries: A complete changeover (Part II)-Changeover in the diagnosis and prognosis. J Conserv Dent Jul- Sep; 12(3): JDB Featherstone. Dental Caries: a dynamic disease process. Australian Dental Journal 2008;53: E Kidd and O Fejerskov. What constitutes dental caries? Histopathology of carious enamel and dentin related to the action of cariogenic biofilms. J Dent Res 2004; 83 (Spec Iss C): C35-C38 14