Irtisanomisen ja työttömyyden kokemukset työelämän pimeänä puolena. Avainsanat: Työttömyys, ikä ja ikääntyminen, työurien pidentäminen

Transkriptio

1 Työryhmä: Suomalaisen työelämän pimeä puoli Elisa Virkola, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto, PL 100, Tampereen yliopisto, p , Kirsi Lumme-Sandt, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Jari Luomanen, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Pirjo Nikander, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Clas-Håkan Nygård, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Anna Siukola, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto Irtisanomisen ja työttömyyden kokemukset työelämän pimeänä puolena Avainsanat: Työttömyys, ikä ja ikääntyminen, työurien pidentäminen 1. Johdanto 1.1 Taustaa Yhteiskunnassa on meneillään monia samanaikaisia ja toisiinsa kytkeytyviä muutoskulkuja. Yhtäältä väestön ikääntyminen ja samanaikainen syntyvyyden alhaisuus luo paineita työurien pidentämiseen. Toisaalta työn luonteen murros nähdään yhdeksi aikamme merkittävimpiä yhteiskunnallisia haasteita (VNK 2017). Muutokset merkitsevät, että eläkeikää on nostettava ja työntekijöiden tulisi pidentää työuriaan niiden alku- kuin loppupäästäkin. Samaan aikaan monet työnantajat joutuvat muutosten myllertäessä sopeuttamaan toimintaansa muuttuvassa toimintaympäristössä ja vähentävät henkilöstöään. Muutoksilla on seurauksia ihmisten urapolkuihin. Ikääntyneet työntekijät (jotka ovat yleensä määritelty yli 50-vuotiaiksi) elävät arkeaan ristiriitaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa, jossa oman tulevaisuuden hallinta ja muutosten ennakointi on muuttunut aiempaa vaikeammaksi. Eläkkeelle siirtymisen polut ovat yhä moninaisempia, ja eläkkeelle siirtymistä saattaa edeltää työttömyysvaihe. Moni 50-vuotias joutuu etsimään uutta suuntaan uralleen irtisanomisen seurauksena. Työvuodet ennen eläkkeelle siirtymistä voivat olla rikkonaisia ja tulevaisuutta värittää uhkakuva taloudellisen tilanteen merkittävästä heikkenemisestä. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisena työttömyys näyttäytyy 50 vuotta täyttäneen ihmisen kokemana tämän päivän Suomessa. Esitys pohjautuu Kohti kaksitahti-suomea? - tutkimushankkeessa meneillään olevaan laadulliseen seurantatutkimukseen, jossa tutkitaan Postin entisten työntekijöiden kokemuksia heidän elämäntilanteidensa murrosvaiheesta työn loputtua henkilöstövähennysten seurauksena. Tutkimusta rahoittaa Koneen Säätiö, ja sen toteuttajana on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunta. 1.2 Teoreettista taustaa Laadullinen seurantatutkimus soveltuu erityisesti elämänkulullisten urien, siirtymien ja taitekohtien tarkasteluun. Kyseessä on orientaatio, joka tarttuu yksilöllisten

2 elämäntilanteiden ja laajempien yhteiskunnallisten välisten rakenteiden suhteeseen. Lähestymistavan keinoin tarkastellaan yhtäältä, miten tutkimuksen kohteena olevat henkilöt suhtautuvat muutoksiin ja toisaalta, miten henkilökohtaiset muutosprosessit ovat samanaikaisesti ajallisia ja sosiaalisesti sijoittuneita. (Holland et al 2006, Neale 2012, McLeod ja Thomson 2009.) Laadullisen seurantatutkimuksen keinoin kuvataan, miten ihmisten omat resurssit, aktiivisuus, toimijuus ja elämänhallinta rakentuvat muuttuvissa tilanteissa ja yhteiskunnallisissa rakenteissa (Nikander 2014). Bolandin ja Griffinin (2015) mukaan työttömyys ei johda vain työn puuttumiseen arjessa, se merkitsee myös kokemusta jota muokkaavat poliittinen päätöksenteko, organisaatioiden toiminta sekä laajemmat sosiaaliset rakenteet ja arvot. Työttömyyteen liitetään usein negatiivinen leima, koska kulttuurissamme työn arvostus on suurta ja ihmisen identiteetti rakentuu keskeisesti sen varaan, mitä hän tekee työkseen (Boland 2015). Vaikka henkilö olisikin menettänyt työnsä tuotannollis-taloudellisten syiden vuoksi, saatetaan työttömyys kokea henkilökohtaisena epäonnistumisena. Siirtyminen työntekijästä työttömyyteen merkitseekin sosiaalisen statuksen menetystä. Liminaalitilan käsite on hyödyllinen tarkasteltaessa työttömyyden kokemusta (Boland & Griffin 2015; Ezzy 2001). Liminaalitila (liminal state; Turner 1977, Van Gennep 1909) käsite on antropologiassa määritelty välitilaksi, kynnyksellä olemiseksi ja sen keskeinen ominaisuus on prosessuaalisuus. Liminaalisuuden avulla voidaan tarkastella niin organisaatioiden kuin ihmisten kokemia muutoskulkuja. (Kontinen ym. 2013, Thomassen 2015.) Käsitettä mukaellen työttömyyttä voidaan tarkastella ajallisena siirtymänä, jossa on pääasiallisesti kolme vaihetta: irtautuminen työyhteisöstä, liminaali vaihe ja uudelleenliittyminen. Työttömät henkilöt ovat asioiden välissä ( between things ), heidän statuksensa uudelleen määrittyy töiden välisen siirtymän aikana (Boland 2015, 12.) Kokemuksia työttömyydestä on tutkittu paljon, mutta juuri ikääntyvien työttömyyteen keskittyviä tutkimuksia on vähän (kts. Riach ja Loretto 2009). Esimerkiksi laadulliseen pitkittäistutkimukseen perustuvat analyysit (Gabriel, Gray & Goreogar 2010; 2013) työttömien henkilöiden narratiivisista strategioista kohdistuvat 50 vuotiaisiin johtajiin, mutta ikää ei ole problematisoitu sen enempää. Voidaan kuitenkin sanoa, että ikä tuo työttömyyden kokemukseen erityisen haavoittuvuuden, koska korkean iän nähdään olevan työllistymistä rajoittava tekijä yhteiskunnassa, ja tämän vuoksi ikääntyneet saattavat kohdata syrjiviä asenteita työmarkkinoilla. On todettu, että työttömäksi joutuvat ikääntyvät henkilöt joutuvat neuvottelemaan monien diskurssien kanssa. Kyseessä on herkkä, muutosten täyttämä elämäntilanne. (Riach ja Loretto 2009.) 3. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistona ovat Kohti kaksitahti-suomea? hankkeessa laadullisen seurantatutkimuksen keinoin koostetut haastattelut. Hankkeessa tarkastellaan, miten työttömäksi jääneet 50 vuotta täyttäneet henkilöt jäsentävät työttömyyttä, ikää ja eläkkeelle siirtymistä. Hankkeessa tehdään niin laadullista kuin määrällistä seurantatutkimusta. Posti Group tarjoaa osuvan ajankuvan ja esimerkin nykypäivän työelämän muutoksessa olevasta alasta. Posti on ollut Suomen perinteisiä isoja työllistäjäyrityksiä, ja monilla työntekijöillä on takanaan monikymmenvuotinen yhtäjaksoinen ura organisaatiossa. Postin ydinosaamista, perinteistä postityötä ei kuitenkaan tämän päivän yhteiskunnassa enää tarvita samalla tavoin kuin aiemmin, ja yhtiö joutuu muokkaamaan toimintaansa teknologian kehittymisen synnyttävän murroksen myötä. Viime vuosina organisaatio on näyttäytynyt yt-neuvotteluiden ja toiminnan tehostamisen tyyssijana. Menetelmällisesti laadullinen seurantatutkimus merkitsee rinnalla kulkemista (McLeod ja Thomson 2009), kun samoja ihmisiä tutkitaan aikajakson verran ja haastatellaan useita

3 kertoja. Hankkeessa toteutettava laadullinen seurantatutkimus koostuu 40 ihmisen seurannasta kahden vuoden ajan. Tutkimukseen rekrytoitiin Postista yt-neuvottelujen aikana irtisanottuja tai vapaaehtoisesti irtisanoutuneita 50 vuotta täyttäneitä henkilöitä. Osallistujien rekrytointi tapahtui kahdessa aallossa vuosien aikana yhteistyössä Postin edustajien kanssa. Seurantaprosessi on kestoltaan noin kaksi vuotta ja koostuu jokaisen osallistujan kanssa kahdesta kasvokkaisesta haastattelusta ja puhelinhaastatteluista. Lisäksi osallistujia on pyydetty pitämään päiväkirjoja joko kirjoittamalla tai videoimalla. Seurannan keinoin tarkastellaan, mitä ihmisen arjessa työttömyysaikana tapahtuu, esimerkiksi miten he siirtyvät pois liminaalitilasta ja millaisia merkityksiä esimerkiksi työn haulle tai uudelleentyöllistymiselle annetaan. Seuranta mahdollistaa myös työttömyyden monimerkityksisen tarkastelun, koska ajan kuluessa ja tilanteiden muuttuessa siitä keskustellaan useita kertoja. Tämä tutkimus rajautuu tarkastelemaan toisen aallon 21 osallistujan ensimmäistä haastattelua. Haastattelut ovat kestoltaan 45 minuuttia- 2 tuntia. Aineistoa analysoidaan sisällönanalyysilla liminaalitilan käsitteen ja laadullisen seurantatutkimuksen orientaation ohjaamana. Analyysi on kesken, mutta alustavasti aineistoa on luokiteltu liminaalitilan vaiheiden mukaisesti; miten työstä irtautumista ja työttömyyteen siirtymistä kuvataan sekä millaisena kokemuksena liminaalitilassa oleminen näyttäytyy. Aineistoa luetaan myös tilanteellisen identiteettineuvottelun näkökulmasta tunnistaen, että irtisanominen ja työttömyys aiheuttavat elämänmuutoksen. Muutos johtaa tilanteen reflektointiin sekä identiteetin uudelleen rakentamiseen ja neuvotteluun. Tämä ilmenee myös haastattelun vuorovaikutuksen tasolla. Tutkimukseen osallistujat asuvat ympäri Suomea. He ovat iältään vuotiaita, erilaisilla koulutus- ja ammattitaustoilla olevia henkilöitä. Valtaosa, 17 henkilöä on naisia ja 4 miehiä. Lähes kaikki ovat tehneet Postissa vuotta pitkän työuran. Monilla pohjakoulutus on vähäinen, mutta Posti on kouluttanut heitä ja useat heistä ovat toimineet postiuransa aikana erilaisissa työtehtävissä, esimerkiksi erilaisissa asiakaspalvelun tai taloushallinnon tehtävissä. Mukana on myös joitakin korkeammin koulutettuja. 4.Tulokset Kronologisesta iästä puhuttiin paljon, sillä määriteltiin sekä omaa tilannetta työelämässä että tulevaisuutta. 50-vuotiaat määrittyivät osallistujien kesken pahan ikäisiksi, koska iän koettiin rajoittavan mahdollisuuksia työllistyä ja matka eläkeikään oli vielä pitkä. Toisaalta työttömyysvaihe eläkeiän kynnyksellä noin 60-vuotiaana on omanlaisensa, koska henkilöt olivat työttömiä mutta harva oli enää hakeutumassa töihin. Tällöin ei kuitenkaan olla vielä ansaitusti eläkkeellä. Joissakin tapauksissa työntekoa olisi haluttu jatkaa eläkeikää pidemmälle, mutta mahdollisuuksia tähän ei ollut tarjoutunut. Haastatteluista voidaan rakentaa kuva työyhteisöstä irtautumisesta ja liminaalitilaan siirtymisestä. Yt-neuvottelut synnyttivät epävarmuuden ilmapiirin, jonka aikana oli jo varauduttu irtisanomiseen. Monilla irtautuminen työstä tapahtui jo toistuvien ytneuvottelujen kierteen aikana. Varautumisesta huolimatta irtisanominen näyttäytyi katkoksena arjessa, joka herätti yhtäältä puhetta häpeästä ja henkilökohtaisesta epäonnistumisesta, jos kyse oli vastentahtoisesta lähtemisestä. Toisaalta irtisanominen koettiin myös helpotuksena ja uuden alkuna. Irtisanominen ja työttömäksi päätyminen loivat säröjä hyvälle työntekijyydelle. Haastatteluissa pyrittiin ylläpitämään hyvää työntekijyyttä ja neuvoteltiin eri tavoin työttömän identiteetistä, vaikka työttömyys olisi ollut itse valittu tila.

4 Työttömyys johtaa epätasapainoon työn ja vapaa-ajan suhteessa. Haastatteluissa kuvattiin tätä epätasapainoa. Työn poistuminen arjesta johti tekemisen tyhjöön, jota oli paikattava muulla toiminnalla. Työttömyyttä elettiin limbossa, jossa ajan struktuuri oli rakennettava uudelleen työn puuttuessa arjesta. Samaan aikaan työttömyyden myötä arkeen astui viranomainen, joka sääteli mahdollisuuksia tekemiselle, esimerkiksi mahdollisuuksille kouluttautua. 5.Pohdinta Viime vuosina toistuvien yt-neuvotteluiden aikana irtisanomisen kokemukset ovat yleistyneet ja tulleet arkipäiväisemmiksi. Tästä huolimatta tutkimuksemme osoittaa, että häpeä ja henkilökohtainen epäonnistuminen ilmenevät edelleen keskeisinä elementteinä irtisanottujen henkilöiden kokemuksissa. Irtisanominen ja työttömyys näyttäytyvät työelämän pimeinä puolina, joista saatetaan vaieta tai joita ei osata yhteiskunnassamme kohdata. Työelämän murroksen vuoksi työttömyysjaksot tai alan vaihtaminen eri vaiheissa työuraa on yhä useamman ihmisen arkea. Työurien pidentämisen tavoitteen kannalta iälle annettuja negatiivisia merkityksiä työelämässä tulisi purkaa ja päivittää. Lähteet Boland T (2015) Talk: nothing to be done. Teoksessa: Boland & Griffin (2015) The sociology of unemployment. Manchester: Manchester University Press, Boland T & Griffin R (2015) The sociology of unemployment. Manchester: Manchester University Press. Holland J, Thomson R & Henderson S (2006) Qualitative Longitudinal Research: A Discussion Paper. Families & Social Capital ESRC Group. London South Bank University. Ezzy D (2001) Narrating Unemployment. Aldershot: Ashgate. Gabriel Y, Gray D & Goreogar H (2010) Temporary derailment or the End of the Line? Managers coping with unemployment at 50. Organization Studies. 31 (12): Gabriel Y, Gray D & Goreogar H (2013) Job loss and its aftermath among managers and professionals: wounded, fragmented and flexible. Work, employment and society. 27 (1), Kontinen T, Houni P, Karsten H & Toivanen H (2013) Liminaalitila työn muutosten jäsentäjänä. Aikuiskasvatus 4, McLeod J & Thompson R (2009) Researching social change. London: Sage. Riach K & Loretto W (2009) Identity work and the unemployed worker: age, disability and the lived experience of the older unemployed. Work, employment and society 23 (1), Neale B (2012) Qualitative Longitudinal Research: An introduction to the Timescapes Methods Guides Series. Timescapes Methods Guides Series Guide No. 1 Nikander P (2014) Laadullinen pitkittäistutkimus ja terveys. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 51,

5 Thomassen B (2015) Thinking with liminality: To the boundaries of an anthropological concept. Teoksessa: Horvath A, Thomassen B & Wydra H (toim.) Breaking boundaries. Varieties of liminality. New York: Berghahn books, Valtioneuvoston kanslia (2017) Valtioneuvoston yhteiset muutostekijät. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 14/2017. Luettu Van Gennep A (1909/ 1960) Rites of passage. London: Routledge and Kegan Paul.