RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016

Transkriptio

1 RUOTSALAINEN-KONNIVESI -VESIALUEEN TILA VUONNA 2016 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Perifyton ja rantavyöhykkeen pohjaeläimet Anne Åkerberg Janne Raunio Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 ISSN

2 TIIVISTELMÄ Tässä kaksiosaisessa julkaisussa on käsitelty Ruotsalainen-Konnivesi -alueen vedenlaadun yhteistarkkailun tulokset vuodelta Tarkkailussa ovat mukana Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy Oy. Ohjelmassa oli vuonna 2016 normaali vedenlaatuseuranta klorofyllinäytteineen 8 syvännehavaintopaikalla ja kuukausittainen vedenlaatuseuranta kolmella virtapaikalla. Lisäksi ohjelmassa oli perifyton- ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimukset. Julkaisussa on raportoitu myös Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purun vesistötarkkailu ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailu Arrajärveltä. Kymijoen virtaamat Vuolenkoskella olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden vettä virtasi normaalia vähemmän. Konniveden lähivaluma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % ja typestä lähes 80 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesistä. Vuonna 2016 jätevesikuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, tosin typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien vaikutuksia ei juurikaan näkynyt päällysvedessä. Selvimmin jätevesien suorat vaikutukset ovat yleensä näkyneet Kymenvirran syvänteessä, Flutingtehtaan purkuputken alapuolella, mutta nyt vesi oli tasalämpöistä tutkimusajankohtina, joten alusveden happitilanne ja vedenlaatu pysyivät keskimääräistä parempina. Myös Kuusakosken kaatopaikkavesien purkupaikan vaihtuminen lienee vaikuttanut tuloksiin. Loppukesästä tutkimusalueen lämpötilakerrostuneissa osissa näkyi Ruotsalaista ja Konniselkää lukuun ottamatta kuormituksesta johtuvaa alusveden hapenvajausta. Maitiaislahti erottui selvästi muusta Konnivedestä sekä rehevyytensä että alusveden huonon happitilanteen vuoksi. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti ja lahden suualue olivat erittäin reheviä, Löysinselkä lievästi rehevä ja muu Konnivesi sekä Ruotsalainen karua. Pohjoinen Arrajärvi oli lievästi rehevä, eteläinen erittäin rehevä. Perifytontarkkailussa levämäärien alueellinen vaihtelu oli melko voimakasta. Konniveden jätevesikuormituksella saattoi olla vaikutusta purkupisteiden alapuolelta mitattuihin levämääriin, mutta vastaavia levämääriä havaittiin myös Konniselän kuormittamattomalta alueelta. Pitkän aikavälin ( ) tulokset osoittivat, että valtaosalla Konniveden näytepisteistä aikasarjoissa oli havaittavissa hidas laskeva trendi. Rantavyöhyketutkimusten perusteella tarkkailualueen pohjien rehevyystasossa ei ollut suurta vaihtelua. Pohjaeläinindeksin perusteella näytepisteet oli luokiteltavissa hyvin karuiksi tai karuiksi. Ainoastaan Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä lievästi rehevää pohjanlaatua. Jyrängönvirran ja Vuolenkosken vedenlaadussa ei ollut juurikaan eroa. Kesällä ja syksyllä ammoniumtyppipitoisuudet olivat Vuolenkoskella lievästi korkeampia kuin Jyrängönvirralla. Heinolan alueen nykyinen kuormitus ei siis juuri näy alapuolisen Kymijoen vedenlaadussa.

3 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 2 MENETELMÄT 2 3 SÄÄ JA VESIOLOT 2 4 KUORMITUS Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehdas Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehdas Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamo Kokonaispistekuormitus Kokonaiskuormitus 10 5 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu syvännehavaintopaikoilla Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu virtahavaintopaikoilla Veden hygieeninen laatu Kasviplankton 22 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA 23 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUS- ALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN Johdanto Näytteenotto ja analyysit Kuormitus Vesistötarkkailun tuloksia 29 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ 30 9 YHTEENVETO 33 VIITTEET 36 LIITTEET 1-7 Liite 1 Kartat Liite 2 Havaintopaikkojen koordinaatit ja määritykset Liite 3 Säätila 2016 Liite 4 Virtaamat 2016 Liite 5 Jätevesikuormitus 2016 Liite 6 Ainevirtaamat 2016 Liite 7 Vedenlaatutulokset 2016

4 JOHDANTO Vesialueen Ruotsalainen-Konnivesi vedenlaatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia vesistön tilaan seurataan alueen yhteistarkkailussa. Alueen vesistökuormittajilla Heinolan kaupungilla, Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaalla ja Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaalla on Itä-Suomen ympäristölupaviraston/etelä-suomen aluehallintoviraston/korkeimman oikeuden määräämä velvoite tarkkailla kuormituksen vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoite on toteutettu kuormittajien yhteistarkkailuna, joka vuonna 2016 noudatti Hämeen ympäristökeskuksen hyväksymää tarkistettua tarkkailuohjelmaa (lausunto 0300Y , YLO/val/127A/05, , päivitys piilevien ja rantavyöhykkeen pohjaeläinten osalta , hyväksyntä HAMELY/246/07.00/2010). Käytännön vesistötutkimuksista on vastannut Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Voimassa olevan ohjelman mukaan vuoden 2016 vesistötarkkailuun kuului: - vuosittainen fysikaalis-kemiallinen vedenlaatuseuranta 8 paikalla kolme kertaa vuodessa (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit) - virtahavaintopaikkaseuranta 3 näytepaikalla (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit) kerran kuukaudessa. Tämä seuranta palvelee erityisesti ainevirtaamien laskentaa. - rehevöitymisseurantaan kuuluvat kasviplanktonin klorofylli a mittaukset kesäja elokuun näytteenottokerroilla 8 syvännepaikalla - rehevöitymisseurantaan kuuluva perifyton- eli päällyslevästötutkimus ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimus. Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2016 osalta myös: - Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailututkimukset Maitiaislahdella (velvoitteet tarkkailuun ympäristöluvassa Heinolan ympäristölautakunnan päätös Y03/ ) (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit). - Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan jätevesien purun vesistötarkkailun tuloksia ( , HAMELY/426/07.00/2010) - Mankala Oy:n velvoitetarkkailututkimukset Arrajärvellä (ennakkolupa , Itä-Suomen vesioikeus , nro 92/Va II/84) (Liite 1.2 kartta, Liite 2 koordinaatit) - Stora Enso Oyj Heinolan Flutingtehtaaan nollakuitukasan vesistötarkkailu ( , HAMELY/33/07.00/2010). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 1

5 2 MENETELMÄT Fysikaalis-kemialliset määritykset sekä bakteerimääritykset tehtiin pääasiassa SFSstandardien mukaan (Liite 2). Analyysit teetettiin akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä. Laboratorion Finas akkreditointinumero on T SÄÄ JA VESIOLOT Tammikuun alku oli tavanomaista kylmempi (Kuva 1). Helmi-maaliskuu oli keskiarvoa lämpimämpi. Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen. Maaliskuussa sademäärä jäi alle puoleen tavanomaisesta. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun alkupuolella eli selvästi keskimääräistä aikaisemmin (Suomen ympäristökeskus 2016a). Huhtikuussa sademäärät olivat kaksinkertaisia tavanomaiseen nähden. Toukokuun keskilämpötila oli 3 astetta tavanomaista korkeampi, sademäärä puolet tavanomaisesta ja pintavedet useita asteita tavanomaista lämpimämpiä. Kesä-heinäkuussa satoi runsaasti. Kesän korkeimmat järviveden lämpötilat mitattiin heinäkuun lopulla. Syyskuu oli tavanomaista lämpimämpi. Sademäärät olivat syys-, loka- ja joulukuussa puolet keskimääräisestä. Marraskuun alkupuolen pakkaset jäädyttivät pienempiä vesistöjä. Jäät sulivat ja jäätyivät marrasjoulukuussa muutamaan otteeseen. Joulukuu oli 3 astetta pitkän ajan keskiarvoa leudompi ja vuosi päättyi lumettomana. Vuoden sademäärä, 537 mm, oli pitkän ajan keskiarvoa (Heinola mm) hieman pienempi. Kuva 1. Vuoden 2016 kuukausisademäärät ja keskilämpötilat sekä vuosien keskiarvot Heinolan Asemantaustan sääasemalta (lähde: Ilmatieteenlaitos). Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen ja syksy oli kuiva. Kymijoen virtaamat olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden Kymijoessa virtasi normaalia vähemmän vettä (Kuva 2). Vuoden minimivirtaama (Vuolenkoski 135 m 3 /s) mitattiin Virtaama oli suurimmillaan (370 m 3 /s). Vuoden 2016 keskivirtaama Vuolenkoskella, 255 m 3 /s, oli pitkän ajan keskivirtaamaa (MQ m 3 /s) hieman suurempi (Liite 4). 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

6 Kuva 2. Kymijoen vesistön virtaama Vuolenkoskella (m 3 /s) 2016 ja sekä Vuolenkosken vuoden 2016 eri kuukausien keskivirtaaman osuus (%) ajanjakson keskiarvoista (OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Virtaamat olivat alkuvuodesta keskimääräistä tasoa, kesällä keskimääräistä suurempia ja loppuvuodesta keskimääräistä pienempiä. Konnivettä ja Ruotsalaista on säännöstelty vuodesta 1959 lähtien Vuolenkosken padon avulla tulvasuojelullisista ja voimataloudellisista syistä. Säännöstellyssä tilanteessa vedenkorkeutta pidetään koko avovesikauden ja alkutalven melko tarkasti korkeudessa NN+77,40m, ja sitä on vuonna 2006 voimaan astuneiden lupaehtojen mukaan laskettava lumitilanteesta riippuen 30/40/60 senttimetrillä 6.3./20.2./11.2. alkaen. Sulamisvesille tilaa tekevän ns. kevätkuopan ajon aikainen vedenkorkeuden lasku oli vuonna 2016 vain noin 30 cm ja alkoi 7.3. (Kuva 3). Vedenkorkeuden nosto on vuodesta 2006 alkaen sallittu jo huhtikuun puolesta välistä, jonka jälkeen vedenpinta nostetaan nopeasti takaisin korkeuteen NN+77,40m. Konniveden teoreettinen viipymä on 19 vuorokautta, joten sitä voidaan pitää läpivirtausjärvenä. Kuva 3. Konniveden vedenkorkeus (NN + m) vuonna 2016 ja ajanjaksolla (OIVA). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 3

7 4 KUORMITUS 4.1 STORA ENSO OYJ HEINOLAN FLUTINGTEHDAS Jätevedet on käsiteltävä siten, että vesistöön johdettavan jäteveden kuormitukset ovat kuukausi- ja vuosikeskiarvoina laskettuna ja mahdolliset ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien enintään seuraavat (KOHO , Dnro 2018/1/13): kuukausikeskiarvo vuosikeskiarvo BOD kg/d 800 kg/d CODCr 5000 kg/d 4000 kg/d Fosfori 9 kg/d 8 kg/d Kiintoaine 1000* kg/d 650 kg/d Typpi (tavoitearvo) 110 kg/d 90 kg/d * 3 kk:n liukuva keskiarvo Päästöarvot lasketaan kalenterikuukauden ja vuoden keskiarvoina kalenterivuorokautta kohti. Vuonna 2016 COD:n kuormitus ylitti lupaehdon lokakuussa (Kuva 4) pidetyn kunnossapitoseisokin jälkeen tehtaan toiminnan käynnistäminen ei sujunut ongelmitta, mikä vaikutti jäteveden puhdistuslaitoksen toimintaan negatiivisesti. Prosessiin kertyi runsaasti vesiä, joiden aiheuttama suuri kuormitus heikensi jätevedenpuhdistamon puhdistustehoa. Fosforikuormitus ylitti lupaehdon tammikuussa. Tuolloin yhteiskanaalissa esiintyi tavallista suurempi määrä fosforia. Selvitysten perusteella korkeat fosforipitoisuudet tulivat yhteiskanaaliin recoveryosastolta. Kokonaisuudessaan kuormitus oli samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, fosforin osalta hieman edellistä vuotta pienempää. Verrattuna 10 vuoden takaisiin kuormituslukuihin, kuormitus oli vuonna 2016 kiintoaineen osalta nyt pienempää. 4.2 SUOMEN KUITULEVY OY:N HEINOLAN TEHDAS Suomen Kuitulevy Oy:n ympäristöluvan (ESAVI/77/04.08/2013, ) mukaan vesistöön johdettavan jäteveden kuormitus saa vuorokausi-, kuukausi- ja vuosikeskiarvona olla enintään seuraava ohijuoksutukset, ylivuodot ja häiriötilanteet mukaan lukien: vrk kk v (tav.) BOD 7 kgo 2 /vrk COD Cr kgo 2 /vrk kiintoaine kg/vrk kokonaisfosfori kg/vrk 1 0,5 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

8 Kuva 4. Stora Enso Oyj:n Heinolan Flutingtehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2016 (kg/vrk). Kuvaan on myös merkitty kunkin kuormitusparametrin kuukausiluparaja. Lupaehdoissa oli yksi ylitys fosforin ja COD:n osalta. Lähde: Stora Enso Heinolan Flutingtehdas. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 5

9 Vuosikeskiarvot ovat tavoitteita. Suomen Kuitulevyn kuormitus oli lupaehtojen mukaista vuonna 2016 lukuun ottamatta marraskuun COD-tulosta (Kuva 5). Vuoden 2016 CODkuormitus oli suurempaa kuin edellisenä vuonna, kiintoaine- ja typpikuormitus pienempää. Ravinnekuormitus on pienentynyt huomattavasti verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten. Kuva 5. Suomen Kuitulevy Oy:n Heinolan tehtaan kuormitus eri kuukausina vuonna 2016 (kg/vrk). Lisäksi kuvaan on merkitty kunkin kuormitusparametrin luparaja. Kuormitus pysyi luparajoissa lukuun ottamatta marraskuun COD-tulosta. Lähde: Suomen Kuitulevy Heinola. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

10 4.3 HEINOLAN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Jätevedenpuhdistamon ympäristöluvan (ESAVI 70/04.08/2, , VaHo 16/0336/3, ) mukaiset lupaehdot ovat: Neljännevuosikeskiarvoina BOD 7ATU 10 mg O 2 /l ja 95 % Kok. P 0,3 mg /l ja 95 % Näytekohtaisina (=sallitaan kaksi näytettä, jotka eivät täytä lupaehtoja) COD Cr 125 mg O 2 /l ja 75 % Kiintoaine 35 mg/l tai 90 % Jäteveden kokonaistyppipitoisuus saa olla poikkeuksellisia tilanteita lukuun ottamatta enintään 20 mg/l, kun veden lämpötila laitoksen biologisessa prosessissa on vähintään 12 C. Kokonaistypen poistotehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna on 70 % alkaen. Siihen saakka 70 %:n poistoteho on tavoitteellinen. Lupaehdot täyttyivät jakson tasolla tarkasteltuna lukuun ottamatta ensimmäisen jakson niukkaa fosforin puhdistustehon alitusta (Kuva 6). Kiintoaine- ja COD-tulokset olivat yksittäisille näytteille asetettujen rajojen mukaisia. Yksittäiset typpitulokset eivät olleet lupaehtojen mukaisia. Typen poistotehon vuosikeskiarvo ei ollut tavoitteen mukainen. Vuonna 2016 kuormitus oli typen osalta suurempaa kuin edellisenä vuonna. Verrattuna 10 vuoden takaiseen kuormitukseen, kuormitus on vähentynyt, eniten fosforin osalta. 4.4 KOKONAISPISTEKUORMITUS Heinolan alueen jätevesikuormituksessa tapahtui merkittävää vähenemistä 1990-luvulla ja vuonna Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt ja happea kuluttava ja typpikuormitus pysynyt samalla tasolla (Kuva 7, Liite 5). Vuonna 2016 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on muuten alueen suurin pistekuormittaja, mutta typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 7

11 Kuva 6. Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamon kiintoaine-, COD-, BOD-, kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudet ja -reduktioprosentit kuukausittain/vuosineljänneksittäin Luparajat vaakaviivoina. Lupaehdot täyttyivät lukuun ottamatta ensimmäisen jakson fosforitehon niukkaa alitusta ja kesä-lokakuun typpituloksia. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

12 Kuva 7. Heinolan alueen pistekuormituksen kehitys viimeisen 10 vuoden aikana. Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt, typpi- ja happea kuluttava kuormitus pysynyt samalla tasolla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 9

13 4.5 KOKONAISKUORMITUS Virtahavaintopaikkojen vedenlaatutietojen ja virtaamatietojen avulla voidaan laskea ko. paikkojen ainevirtaamat, jolloin tiedetään Konniveteen yläpuolisista vesistöistä (Ruotsalainen, Räävelinreitti) tulevat ainemäärät ja vastaavasti Konnivedestä alapuoliseen vesistöön virtaavat ainemäärät (Kuva 8, Liite 6). Jyrängönvirran virtaamaa ei mitata, joten sen osalta ainevirtaamien laskemisessa on käytetty yläpuolisen Kalkkisen kuukausikeskivirtaamia. Sulkavankosken virtaamia ei ole enää mitattu vuoden 2003 jälkeen, joten sen osalta on käytetty vuosien keskiarvoja. Kuva 8. Kokonaisravinteiden ja kiintoaineen kuukausikohtaiset ainevirtaamat (kg/vrk) vuonna 2016 Jyrängönvirrassa (Kalkkisten virtaama), Vuolenkoskella ja Sulkavankoskella. Ainevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja kesällä. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

14 Koko vuoden tasolla tarkasteltuna Kymijoen ravinnevirtaamat olivat Vuolenkoskella vuonna 2016 keskimääräistä tasoa, kiintoainevirtaama hieman keskimääräistä suurempi. Vuonna 2016 Kymijoen ainevirtaamat olivat suurimmillaan maaliskuussa ja kesällä (Kuva 8), jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (Kuva 2). Kiintoainepitoisuus oli virtahavaintopaikoilla touko-syyskuuta lukuun ottamatta alle määritysrajan 1 mg/l, ja laskennassa käytettiin tuolloin pitoisuutena arvoa 0,5 mg/l. Konniveteen kohdistuvasta ravinteiden kokonaiskuormituksesta voidaan esittää arvio, jossa on huomioitu sekä hajakuormitus että pistekuormitus (Taulukko 1). Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2016 kuormitustiedoista, muut tiedot ympäristöhallinnon vesistömallimallijärjestelmän (WSFS) VEMALA kuormituslaskentamallista. Mallin mukaan sekä yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta tuleva että Konnivedestä lähtevä fosforisummakuorma olivat merkittävästi suurempia kuin vedenlaatuaineistoon ja virtaamatietoihin perustuvissa ainevirtaamalaskelmissa, jotka ovat mukana taulukossa vertailun vuoksi. Arvion mukaan vuonna 2016 Konniveden valumaalueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % (2,3 t/v), typestä lähes 80 % (88 t/v) oli peräisin Heinolan alueen jätevesikuormituksesta (Taulukko 1). Lähivaluma-alueen osuus Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta oli 6 % fosforista ja 3 % typestä. Eniten ravinteita tuli yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisen suunnasta. Räävelinreitin osuuden kokonaiskuormituksesta arvioitiin olevan aiempien vuosien tasoa, alle 2 %. Taulukko 1. Arvio Konniveteen kohdistuvasta fosfori- ja typpikuormituksesta vuonna Teollisuuden ja yhdyskuntien kuormitustiedot on otettu suoraan vuoden 2016 kuormitustiedoista. Muut tiedot perustuvat vesistömallijärjestelmän VEMALA osion (V1) kuormitustietoihin ja ainevirtaamiin vuoden 2016 osalta. Ruotsalaisesta tuleva ja Konnivedestä poistuva ravinnevirtaama on esitetty vertailun vuoksi myös yhteistarkkailun vedenlaatutuloksiin ja virtaamatietoihin perustuvin ainevirtaamalaskelmin. Fosfori kg/v % tn/v % Konniveden lähivaluma alue pistekuorma ,5 78 teollisuus ,3 13 yhdyskunnat ,2 65 pelloilta ,8 4 metsistä ,2 16 haja asutus ,8 1,6 Yhteensä ainevirt.laskelma Typpi ainevirt.laskelma Ruotsalaisesta (14.141) tuleva Räävelin reitiltä (14.171) tuleva Yhteensä alueelle tuleva Alueelta lähtevä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

15 5 HEINOLAN ALUEEN VESISTÖN YHTEISTARKKAILU 5.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU SYVÄNNEHAVAINTOPAIKOILLA Vuoden 2016 syvännehavaintopaikkojen näytteet haettiin maalis-, kesä- ja elokuussa (Liite 7.1 tulokset). Virtaama oli vuoden näytteenottokerroista suurimmillaan kesäkuussa. Syvännenäytteenottokierroksen yhteydessä otettiin myös Flutingtehtaan kuitukasan tarkkailuun liittyvä vertailunäyte näytepisteeltä 4 ja Kuusakosken Rajavuoren kaatopaikan suotovesien tarkkailuun liittyvät näytteet Ku2 ja Ku3 jätevedenpuhdistamon ylä- ja alapuolelta (kartta Liite 1.1). Yhteistarkkailun näytepisteellä 5, joka sijaitsee noin 350 m kuitukasasta alavirtaan, on kuitukasan tarkkailuun liittyen lisätty kiintoaineanalyysi otettavaksi kaikilta syvyyksiltä. Näytepisteet olivat: Ruotsalainen, kuormituksen yläpuolinen näytepiste 0 Jyrängönvirta yläpuolinen Ku2 ja alapuolinen Ku3 Maitiaislahden suualue 3 Kymenvirta Rautsalo 4 ja Rautsaari 5 Konnivesi Matinsalmi 6, Löysinselkä 7, Saunasaaren alue 8, Isosaaren alue 9 ja Konniselkä 11. Maaliskuu ( ) Näytepisteiltä 4, 5, 6 ja 8 ei saatu otettua talvinäytteitä heikkojen jääolojen vuoksi. Jäänpaksuus oli muilla pisteillä cm. Lunta oli 6-15 cm. Vesimassa oli niukasti lämpötilakerrostunut pinnan ja pohjan lämpötilaeron ollessa 2,5-3,0 astetta lukuun ottamatta tasalämpöisiä Kuusakosken näytepisteitä voimakkaan virtauksen alueella. Alusveden happikyllästys oli Konniselällä (näytepiste 11, 40 m) ja Isosaaren alueella (9, 23 m) noin 70 %, Löysinselällä (7, 26 m) noin 60 %, Ruotsalaisella (0, 47 m) 50 % ja Maitiaislahden suulla (3, 6 m) alusvedessä oli eniten happivajausta, happikyllästys oli 42 % (Kuva 9). Tasalämpöisillä Jyrängönvirran näytepisteillä (Ku2, 21 m ja Ku3, 18 m) happikyllästys oli koko vesimassassa noin 88 %. Kuten edellisenäkin vuonna Maitiaislahden suulla (3) alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja fosforipitoisuus olivat hieman koholla (Kuvat 10-12). Löysinselällä (7) alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Isosaaren alueella (9) päällys- ja väliveden fosforipitoisuus oli hieman koholla (Kuva 10). Konniselällä (11) päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

16 Kesäkuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli Konnivedellä o C. Jyrängön- ja Kymenvirrassa (Ku2, Ku3, 4 ja 5) ja Matinsalmessa (6) vesi oli tasalämpöistä tai lämpötilaeroa oli 1 aste. Muualla vesimassa oli lämpötilakerrostunutta, lämpötilan harppauskerros oli metrissä. Päällys- ja alusveden lämpötilaero oli syvillä alueilla enimmillään 9 o C. Kesäkuussa alusveden happitilanne oli hyvä koko alueella Maitiaislahden suuta lukuun ottamatta (Kuva 9). Vedenlaatu oli melko samanlaista koko alueella ja eri syvyyksissä (Kuvat 10-12). Kymenvirran syvänteessä (5), jossa aiemmin usein näkyi jätevesivaikutusta, vedenlaatu ei poikennut muista näytepisteistä. Maitiaislahden suulla (3) alusveden fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat lievästi koholla (Kuvat 10-11). Isosaaren alueen (9) päällysveden fosforipitoisuus ja Ruotsalaisen päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Elokuu ( ) Näytteenottoaikaan päällysveden lämpötila oli o C. Vesimassa oli Jyrängön- ja Kymenvirrassa (Ku2, Ku3, 4 ja 5) sekä Matinsalmessa (6) tasalämpöistä. Maitiaislahden suulla (3) ja Saunasaaren alueella (8) lämpötilaero päällys- ja alusveden välillä oli 6 C, muualla o C. Tyypilliseen tapaan Maitiaislahden suulla (3) happi oli lähes lopussa alusvedestä ja vedessä oli rikkivedyn haju (Kuva 9). Jyrängön- (Ku2, Ku3), Kymenvirran (4 ja 5) ja Matinsalmen (6) tasalämpöisessä vedessä happitilanne oli erittäin hyvä. Ruotsalaisen (as 0) ja Konniselän (as 11) syvillä alueilla alusveden happitilanne oli hyvä. Löysinselkä- Saunasaari-Isosaari alueella happikyllästys oli noin 40 % (Kuva 9). Löysinselän alueella happikyllästys oli 40 % 15 metristä lähtien. Hapettomuus näkyi Maitiaislahden suualueen (3) alusvedessä hieman kohonneena sähkönjohtavuutena (Kuva 12), alkaliniteettina, kokonaistyppi- ja fosforipitoisuutena, sekä selvemmin kohonneena väriarvona. Hapettomissa oloissa nitriitti-nitraattityppeä ei ollut, mutta sen sijaan ammoniumtyppeä oli melko runsaasti (Kuva 11). Alusveden typpipitoisuus oli koholla Löysinselän alueella (7). Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla Isosaaren alueella (9). Jyrängönvirran alapuolisen pisteen (Ku3) ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman koholla koko vesipatsaassa (Kuva 11). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

17 Kuva 9. Alusveden hapen kyllästysaste (%) näytepisteillä maalis-, kesä- ja elokuussa Ruotsalainen (=kuormituksen yläpuolinen näytepiste), Ku2 Jyrängönvirta jätevedenpuhdistamon yläpuolinen, Ku3 alapuolinen, 3 Maitiaislahden suu, 4 Kymenvirta Rautsalo, 5 Kymenvirta Rautsaari, 6 Matinsalmi, 7 Löysinselkä, 8 Saunasaaren alue, 9 Isosaaren alue, 11 Konniselkä. Maaliskuussa pisteiltä 4-6 ei saatu näytteitä heikkojen jäiden takia. Kesäkuussa happitilanne oli Maitiaislahden suuta lukuun ottamatta hyvä. Elokuussa happi oli lähes lopussa Maitiaislahden suulla. Ruotsalaisella ja Konniselällä sekä tasalämpöisillä näytepisteillä Ku2, Ku3 ja 4-6, happitilanne oli hyvä. Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueella oli hapenvajausta. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

18 Kuva 10. Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä maalis-, kesä- ja elokuussa 2016 Heinolan syvännehavaintopaikoilla. 0 on kuormituksen yläpuolinen vertailupiste. Lievästi kohonneita alusveden fosforipitoisuuksia mitattiin Maitiaislahden suulla (3), maaliskuussa Löysinselän alueella (7) ja elokuussa Isosaaren alueella (9). Isosaaren alueella myös päällysveden fosforipitoisuus oli kesäkuussa hieman koholla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

19 Kuva 11. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) 1 m:n ja pohja-1m syvyyksillä Konnivedellä kesä- ja elokuussa on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Kesäkuussa pitoisuudet olivat hieman koholla Maitiaislahdella (3) ja Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueen alusvedessä. Elokuussa Maitiaislahden (3) lähes hapettomassa alusvedessä pitoisuus oli melko korkea. Jyrängönvirran alapuolisen pisteen (Ku3) pitoisuudet olivat hieman koholla. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

20 Kuva 12. Sähkönjohtavuus (ms/m) Konnivedellä eri syvyyksissä maalis-, kesä- ja elokuussa on kuormituksen yläpuolinen vertailuvesistö Ruotsalainen. Lievästi kohonneita sähkönjohtavuuksia esiintyi alusvedessä Maitiaislahden suulla (3) maalis- ja elokuussa sekä Jyrängönvirran yläpuolisen pisteen (Ku2) alusvedessä maaliskuussa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

21 Vedenlaatumuuttujien vaihtelu eri näytteenottokerroilla Happamuutta kuvaavan ph-arvon erot olivat vähäisiä. Kaikki pintaveden ph tulokset olivat välillä 7,1 7,4. Alhaisimmat ph-arvot esiintyivät alusvedessä happivajauksen vallitessa, nekin tasoa 6,5. Veden puskurikykyä kuvaava alkaliniteettiarvo oli yleensä vakaa eri näytepisteiden, ajankohtien ja syvyyksien välillä. Lähes kaikki havainnot olivat välillä 0,23 0,25 mmol/l, mikä kuvaa veden hyvää puskurikykyä. Alusveden huono happitilanne tai hapettomuus nosti alusveden alkaliniteettia maksimi oli elokuussa Maitiaislahden suulla 0,45 mmol/l. Pintaveden kiintoainepitoisuus on koko tutkimusalueella alhainen, mikä kertoo veden kirkkaudesta. Talvella pitoisuus oli alle 1 mg/l, kesä- ja elokuussa alle 1-1,4 mg/l, paitsi elokuussa Maitiaislahden suulla 3,6 mg/l. Kymenvirran näytepisteillä 4 ja 5 kiintoaine analysoidaan kaikilta syvyyksiltä, mutta väli- ja alusvedessäkin pitoisuudet olivat alle 1-2,4 mg/l. Veden väriarvot olivat mg Pt/l, mikä osoittaa veden lievää humusleimaa. Ainoa poikkeus tästä oli elokuussa Maitiaislahden suun (3) hapettoman alusveden tulos 120 mgpt/l. Syvännehavaintopaikoilla tutkittiin avovesikaudella myös liukoisia ravinteita. Nitriittinitraattityppeä oli päällysvedessä kesäkuussa noin 200 μgn/l ja elokuussa noin 160 μgn/l. Tuotantokauden aikaiset päällysveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat luonnontilaisella tasolla eli <5-10 μgn/l, Maitiaislahden suulla (3) kesäkuussa 14 µg/l ja Jyrängönvirrassa (Ku3) elokuussa 17 µg/l. Maitiaislahden suulla (3) alusvedessä pitoisuus oli µg/l (Kuva 11). Liuenneen fosforin pitoisuudet olivat päällysvedessä kesäkuussa 2-3 µg/l ja elokuussa 3-6 µg/l. Mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde ((NO2+NO3)N+NH4-N/liuk.fosfori) vaihteli välillä Mikäli mineraaliravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 12, pidetään fosforia rajoittavana tekijänä ja mikäli suhde on alle 5, on typpi rajoittava (Forsberg ym. 1978). Mineraaliravinteiden suhdeluvun perusteella fosfori on siis selkeästi minimiravinne koko tutkimusalueella. Suhdeluvut olisivat vielä suurempia, mikäli liuenneen fosforin arvona käytettäisiin liuenneen kokonaisfosforin asemasta leville kaikkein käyttökelpoisinta liuennutta fosfaattifosforia (DRP). Kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde vaihteli välillä Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosforisuhde on yli 17, on fosfori levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 10, on typpi kasvun minimitekijä (Forsberg ym. 1978). Tämän mukaan koko tutkimusalue on myös kokonaisravinteiden perusteella selvästi fosforirajoitteinen. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

22 Näkösyvyyttä oli talvella hieman keskimääräistä enemmän ja kesällä keskimääräistä vähemmän. Talvella näkösyvyyttä oli Jyrängönvirrassa 6 m, Konniselällä 5,8 m, Ruotsalaisella 5,6 m, Isosaaren alueella 5,3 m, Löysinselällä 5 metriä ja Maitiaislahden suulla 4,7 metriä. Kesäkuussa näkösyvyyttä oli noin 4 m, paitsi Matinsalmessa 3,5 m ja Maitiaislahden suulla, 2,8 m. Elokuussa Ruotsalaisella oli näkösyvyyttä 4,2 m, Maitiaislahden suulla 2 m ja muualla noin 2,9-3,6 m (Kuva 13). Kuva 13. Näkösyvyys (m) Ruotsalaisen-Konniveden syvännehavaintopaikoilla kesä- ja elokuussa Vähiten näkösyvyyttä oli Maitiaislahden suulla (3), eniten Ruotsalaisella (0). 5.2 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU VIRTAHAVAINTOPAIKOILLA Vedenlaatutuloksia on joka kuukaudelta kaikilta kolmelta näytepaikalta (Liite 7.2). Kiintoainepitoisuus Kiintoainepitoisuudet olivat kaikilla virtahavaintopaikoilla todella alhaisia. Pitoisuudet olivat yleensä alle määritysrajan 1 mg/l. Ainoastaan kesäkaudella pitoisuudet ylittivät muutaman kerran määritysrajan ollen 1,1 2,6 mg/l. Sähkönjohtavuus Veden sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu oli vuonna 2016, kuten aiemminkin, hyvin vähäistä, eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken arvoissa ollut eroa. Räävelinreitiltä tulevan veden sähkönjohtavuus oli yleisesti selvästi alhaisempi kuin Kymijoen pääreitin (Kuva 14). Väri Veden väri oli Konniveden pääreitillä vuonna 2016 vakaa, mg Pt/l. Räävelinreitiltä purkautuva vesi oli ruskeampaa, mgpt/l (Kuva 14). Typpi Kokonaistyppipitoisuus oli maksimissaan Vuolenkoskella 550 µg/l tammi- ja maaliskuussa sekä 540 µg/l kesäkuussa, pienimmillään Sulkavankoskella toukokuussa 380 µg/l Kokonaistyppipitoisuudet olivat muulloin Jyrängönvirrassa ja Vuolenkoskella µg/l ja Sulkavankoskella µg/l (Kuva 14). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

23 Kuva 14. Veden sähkönjohtavuus (ms/m), väri (mgpt/l) ja kokonaistyppi (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna Sulkavankosken veden sähkönjohtavuus ja typpipitoisuus oli alhaisempi sekä väriarvo korkeampi kuin Kymijoen pääreitillä. Nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet olivat korkeimmillaan huhtikuussa, jolloin suurin osa esim. pelloilta tulevasta typpikuormasta on nitraattia. Tuotantokauden aikana nitraattipitoisuus laski, koska levät ottavat nitraatin käyttöönsä. Syksyllä pitoisuudet lähtivät taas nousuun. Pääreitin nitraattipitoisuudet eivät juuri eronneet toisistaan, ainoastaan heinä- ja joulukuussa pitoisuus oli Vuolenkoskella suurempi kuin Jyrängönvirrassa. Sulkavankoskesta purkautuvassa vedessä oli vähemmän nitraattia kuin Kymijoen pääreitillä (Kuva 15), syyskuussa vain 48 µg/l. 20 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

24 Ammoniumtyppipitoisuuden vuodenaikaisvaihtelu on lähes päinvastainen verrattuna nitraattityppeen (Kuva 15). Alhaisimmat pitoisuudet mitattiin talvella ja korkeimmat loppukesällä (Kuva 15). Ammoniumtyppipitoisuudet olivat normaalia vesistötasoa, talvella alle 5, kesällä 5-12 μg/l. Talvella pitoisuudet olivat kaikilla paikoilla alle määritysrajan, kesällä ja syksyllä Vuolenkoskella pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin Jyrängönvirrassa, Sulkavankoskella pienimpiä. Kuva 15. Veden nitriitti-nitraatti-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuus (µg/l) virtahavaintopaikoilla eri näytteenottokerroilla vuonna Sulkavankosken vedessä oli vähemmän nitraattia ja ammoniumia kuin Kymijoen pääreitillä. Ammoniumpitoisuudet olivat Vuolenkoskella Jyrängönvirtaa hieman korkeampia. Fosforipitoisuuksissa ei juuri ollut eroa. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

25 Fosfori Kymijoen pääreitin fosforipitoisuus vaihteli melko vähän, se oli 4-10 µg/l (Kuva 15). Keskiarvojen mukaan fosforipitoisuus oli jopa hieman suurempi Jyrängönvirrassa (6,1 µg/l) kuin Vuolenkoskella (5,8 µg/l). Heinolan alueen pistekuormituksesta aiheutuva laskennallinen pitoisuusnousu (pistekuormitus/virtaama) oli vuonna 2016 tasoa 0,3 µg/l. Lokakuussa Sulkavankosken fosforitulos oli poikkeuksellisen korkea, 23 µg/l. Tulos on mahdollisesti virheellinen, sillä muissa analyysituloksissa vastaavaa ei havaittu. Liuenneen kokonaisfosforin pitoisuus oli yleensä 3 µg/l eikä Jyrängönvirran ja Vuolenkosken välillä ollut juurikaan eroa. Keskimääräistä suurempia pitoisuudet olivat maaliskuussa, Kymijoen pääreitillä 8 µg/l. 5.3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Konniveden ja Ruotsalaisen pintaveden hygieenistä laatua tutkittiin kesällä syvännehavaintopaikoilla. Kesän 2016 fekaalisten enterokokkien ja E. colien mukaan vesistön hygieeninen tila oli näytteenottokerroilla erinomainen, eli bakteerimäärät olivat aina selvästi alle EU-normien mukaisen (STM asetus 177/2008) uimaveden toimenpiderajan (400 fek. enterokokkia/100ml, 1000 E. colia/100ml) ja uimaveden erinomaisen laatuluokituksen mukaisia (200 fek. enterokokkia/100ml, 500 E. colia/100ml). Fekaalisia enterokokkeja oli 0-15 ja E. coleja 0-51 pmy/100 ml. Eniten E. coleja (41-51 pmy) oli kesäkuussa Matinsalmessa (6) ja Kymenvirrassa (5). Eniten enterokokkeja oli Maitiaislahden suulla kesäkuussa. Kolimuotoisia bakteereja oli pmy/100ml; korkeimmat bakteerimäärät esiintyivät elokuussa Matinsalmessa ja pienimmät kesäkuussa Ruotsalaisella. Aikaisemmin käytössä olleissa uimavesiasetuksissa (STM 292/96 ja 41/99) uimaveden laadun arvioinnissa otettiin huomioon myös kolimuotoisten bakteerien kokonaismäärä. Kolimuotoisten bakteerien raja-arvona oli tuolloin pmy/100 ml. 5.4 KASVIPLANKTON Kasviplanktonin klorofylli-a tuloksia on kesä- ja elokuulta 8 syvännehavaintopaikalta (Liite 7.1). Rehevän Maitiaislahden (as 3) elokuun tulos erottui selvästi joukosta (Kuva 16). Klorofyllipitoisuudet olivat kesä- ja elokuun tulosten keskiarvona Maitiaislahden suulla 41 µg/l, muualla 3,2-4,1 µg/l. Kesän 2016 vesinäytteenoton yhteydessä havaittiin vain vähän levää. ELY-keskus seurasi levätilannetta viikoittain 15 havaintopaikalla eri puolilla Kanta- ja Päijät-Hämettä. Niistä yhdellätoista havaittiin kesän aikana sinilevää, mutta useimmilla vain vähäisiä määriä (Hämeen ELY 2016). Kuusen suopursuruostesienen itiöitä havaittiin heinäkuussa vesissä paikoin runsaasti eri puolilla Hämettä. Koko maan tilanteesta kertovan valtakunnallisen leväseurannan (Suomen ympäristökeskus 2016b) mukaan sinilevät alkoivat runsastua aikaisin, mutta loppukesästä pintakukintatilanne oli keskimääräistä rauhallisempi. Sinilevätilanne oli pääasiassa keskimääräistä parempi lukuun ottamatta yksittäisiä viikkoja 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

26 kesäkuun ja heinäkuun lopussa. Elokuun alkupuolen levätilanne oli poikkeuksellisen rauhallinen, eikä vuonna 1998 alkaneessa leväseurannassa ole ollut koskaan aiemmin elokuun puolivälissä yhtä vähän sinilevähavaintoja sisävesiltä. Sinilevät esiintyvät yleensä runsaimmillaan juuri elokuussa, mutta vuonna 2016 epävakainen sää esti sinilevien runsastumista ja pintakukintojen syntyä. Kuva 16. Ruotsalainen-Konniveden syvännehavaintopaikkojen klorofyllipitoisuus (µg/l) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna 2016 ja tulosten keskiarvo. Maitiaislahden suualue (3) erottui selvästi muusta alueesta kuten yleensäkin. Rehevyysluokituksen mukaan Maitiaislahden suualue oli erittäin rehevää, Löysinselkä lievästi rehevää ja koko muu tutkimusalue karua. Tämän rehevyysluokituksen mukaan vesistö on karu, mikäli klorofyllipitoisuus on alle 4 µg/l, lievästi rehevä arvoilla 4-10 µg/l, rehevä arvoilla µg/l ja erittäin rehevä, mikäli kasvukauden klorofyllipitoisuuden keskiarvo on µg/l (Oravainen 1999). Tuotantokauden 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien perusteella alue oli karua eli fosforipitoisuus oli alle 10 µg/l, lukuun ottamatta lievästi rehevää Maitiaislahden suun aluetta. 6 STORA ENSO PACKAGING OY:N VELVOITETARKKAILU MAITIAISLAHDELLA Kesäkuusta 2008 lähtien Stora Enso Packaging Oy:n aaltopahvitehtaan painoväripitoiset pesuvedet on johdettu muiden jätevesien (tärkkelyspitoiset prosessi- ja pesuvedet sekä saniteettivedet) kanssa Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle. Maitiaislahteen johdetaan vain jäähdytys- ja hulevedet. UPM Wood Oy:n Heinolan vaneritehtaalta Maitiaislahteen on johdettu vain jäähdytysvesiä sadevesiviemäreitä pitkin. Vaneritehtaan tuotannollinen toiminta loppui tammikuussa Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön- ja Kymenvirran välille johdettuja jätevesiä, mutta suoraa jätevesikuormitusta Maitiaislahteen ei ole. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

27 Maitiaislahden vesistötutkimuksen näytteitä otetaan kolme kertaa vuodessa ns. lähtevästä jätevedestä (Packaging) ja kolmesta vesistötarkkailupisteestä (Liite 1.1 kartta, Liite 2 koordinaatit). Lisäksi Maitiaislahden suulla on yksi Heinolan yhteistarkkailuun liittyvä näytepiste (Hein3) (Liite 1.1 kartta). Näytteenottokaivoon meni vuoteen 2008 asti osa Packaging Oy:n jätevesistä, vuosina vain mahdollisten ylivuotojen aikana. Nykyisin Packagingiltä sinne menee vain hulevesiä. Lisäksi kaivoon tulee kaupungin viemärin ylivuotovesiä. Erityisesti elokuussa pitoisuudet olivat suuria, osin jopa suurempia kuin Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevissa vesissä (Taulukko 2). Bakteeripitoisuudet olivat erittäin suuria. Taulukko 2. Packaging Oy:n entisen jätevesikaivon vedenlaatu vuoden 2016 näytteenottokerroilla. Lisäksi taulukossa on esitetty Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevan ja lähtevän veden pitoisuuksien keskiarvot vuonna Pvm Kiintoaine mg/l Johtokyky ms/m BOD7 ATU mg/l CODCr mg/l Kok.N µg/l Kok.P µg/l Fek.enter pmy/ 100ml Kolibak. pmy/ 100ml E.coli pmy/ 100ml , ,1 3, , tul.jv läh.jv 3,7 93,1 3, Packaging Oy:n lähialueella (ML4) on matalaa, syvyyttä vain 2-3 metriä, joten happitilanne pysyi siellä vuonna 2016 normaaliin tapaan hyvänä (Liite 7.3 tulokset, Kuva 17). Kerrostuneisuusaikoina alusveden happitilanne oli huono Maitiaislahden syvännealueilla (ML3 ja ML5). Kuten edellisinäkin vuosina happi oli loppunut alusvedestä elokuussa sekä lahden perukassa että rautatiesillan alueella (Kuva 17). Maaliskuussa Maitiaislahden perukassa (ML3) alusveden alkaliteetti, sähkönjohtavuus ja kloridipitoisuus olivat koholla. Kloridipitoisuus oli aiempaa suurempi, 23 mg/l. Kesäkuussa päällysveden fosforipitoisuus oli koholla (Kuva 18). Elokuussa alusveden väri, alkaliteetti, kiintoaine- ja typpipitoisuudet olivat koholla, vesi oli kellertävää ja siinä oli rikkivedyn haju (Kuva 19). Väriarvo oli suurimmillaan 150 mgpt/l lahden perukan alusvedessä elokuussa. Hapettomuus näkyi vain lievästi rautatiesillan (ML5) luona alusvedessä pitoisuuksien nousuna, tosin väriarvo oli melko korkea ja vedessä oli rikkivedyn haju. 24 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

28 Kuva 17. Alusveden hapen kyllästysaste (%) Maitiaislahden näyteasemilla eri näytteenottokerroilla vuonna Näytepisteellä 4 on matalaa ja happikyllästys pysyi korkealla. Pisteillä 3 ja 5 alusvesi oli elokuussa hapetonta kuten edellisinäkin vuosina. Kuva 18. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna 2016 (Huom. pisteellä 4 näyte vain 1 metristä). Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan elokuussa perukan alusvedessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

29 Kuva 19. Maitiaislahden näytepisteiden kokonaistyppipitoisuus (µg/l) päällys- ja alusvedessä eri näytteenottokerroilla vuonna Typpipitoisuus oli koholla Maitiaislahden perukan alusvedessä elokuussa. Kaikki E. coli ja enterokokkimäärät, 0-29 pmy, jäivät selvästi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa 35/2008 annettujen yksittäisten tulosten uimaveden toimenpiderajasta (400 fek. enterokokkia/100 ml, 1000 E.colia/100 ml). Aiemmin asetuksessa annettiin raja-arvo myös koliformisille bakteereille, joita piti olla alle pmy/100 ml. Suurimmat kokonaiskolimäärät mitattiin elokuussa, jolloin koliformisia bakteereja oli enimmillään 580 pmy/100 ml perukassa (ML3). Tuotantokauden 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden perukka oli rehevä, muu Maitiaislahti suualueineen oli lievästi rehevää. Fosforipitoisuus oli suurimmillaan kesäkuussa perukan pintavedessä, 34 µg/l (Kuva 18). Maitiaislahden päällysveden typpipitoisuus oli kesällä keskimäärin 570 µg/l (Kuva 19), noin 100 µg/l enemmän kuin Konnivedellä. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

30 Maitiaislahti oli klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä kesän tulosten keskiarvon ollessa 34 µg/l (Kuva 20). Maitiaislahdella, kuten yleensäkin rehevillä alueilla, kasviplanktonin määrän ajallinen vaihtelu on suurta. Rehevyys oli kesäkuussa voimakkainta lahden pohjukassa kuten yleensäkin, mutta elokuussa klorofyllipitoisuus oli suurinta suualueella, ylirehevien vesien tasoa. Myös elokuussa 2014 pitoisuus oli suurin suualueella. Kuva 20. Klorofyllipitoisuus (µg/l) Maitiaislahden näytepisteillä ML3 - ML5 ja Maitiaislahden suulla (Heinola3, Heinolan alapuolisen vesistöalueen yhteistarkkailu) kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla vuonna Maitiaislahti oli klorofyllipitoisuuksien mukaan erittäin rehevä. 7 KUUSAKOSKI OY:N RAJAVUOREN KAATOPAIKAN TASAUSALTAAN VESIEN PURKU KYMENVIRTAAN 7.1 JOHDANTO Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan purun tarkkailun hoiti vuonna 2016 Kymijoen vesi ja ympäristö ry (Åkerberg 2017). Purun vesistötulokset tulee tarkkailuohjelman mukaan käsitellä myös tässä yhteistarkkailujulkaisussa. Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vedet ajettiin säiliöautolla Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Tammi-helmikuussa 40 % vesistä laskettiin käsittelemättömänä purkuputken kautta Kymenvirtaan, mikä vastaa 3 %:ia koko vuoden vesimäärästä. Tasausaltaasta ajettiin vuonna 2016 vettä yhteensä noin m 3. Vesien kokonaismäärä oli pienempi kuin vuonna 2015, mutta samaa tasoa kuin vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

31 7.2 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Kuormituksen laskennassa käytettiin säiliöautoista otettujen kahdeksan näytteen pitoisuuskeskiarvoja. Näytteistä analysoitiin kiintoaine, ph, sähkönjohtavuus, kloridi, sulfaatti, rikki, COD Cr, BOD 7ATU, kokonaistyppi, ammoniumtyppi ja kokonaisfosfori. Kolmessa laajemmassa analyysissa tutkittiin lisäksi sameus, TOC, fenolit, VOC ja liukoiset metallit (Al, As, Br, Cd, Cr, Cu, Pb, Zn). Kymenvirrasta otettiin vesinäytteet jätevedenpuhdistamon purkupaikan ylä- (Ku2) ja alapuolelta (Ku3) tammi-huhtikuussa kuukausittain sekä kesä- ja elokuussa (Liite 1.1 kartta). Näytteenottosyvyydet ovat 1 m, 5 m, 10 m ja puoli metriä pohjan yläpuolelta. Näytteistä tutkittiin sähkönjohtavuus, ph, kemiallinen hapenkulutus, kloridi, happi, kokonaistyppi ja fosfori sekä ammoniumtyppi. 7.3 KUORMITUS Tyypillistä tasausaltaan vedelle oli erittäin korkea kloridipitoisuus ja sen seurauksena korkea sähkönjohtavuus. Myös hapenkulutuksen arvot olivat suuria ja vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes kokonaisuudessaan ammoniumtyppenä. Säiliöautosta otettujen näytteiden tulosten perusteella voidaan laskea Rajavuoren kaatopaikan jätevesien purusta Kymenvirtaan aiheutuva kuormitus, kun tiedetään vesistöön johdettujen jätevesien kokonaismäärä. Kloridin ja typen lähtökuormitus oli vuonna % edellisvuotta pienempää. Typen kuormitus Kymenvirtaan oli 40 % pienempää kuin edellisenä vuonna. Kiintoaineen, fosforin, BOD:n ja COD:n poistoteho puhdistamolla oli % kaikista siellä käsittelyistä jätevesistä, typen osalta 29 %. Kloridin osalta on oletuksena, että puhdistamokäsittely ei vähennä kloridipitoisuutta. Kuormitus on ollut suurinta vuonna 2009 (Kuva 21). Kun Rajavuoren kuormitusta verrataan muuhun Heinolan alueen pistekuormitukseen, niin Rajavuoren purun typpikuormitus oli noin 10 % Heinolan alueen pistekuormituksen kokonaistyppikuormasta (Taulukko 1, Liite 5, kaatopaikan kuormitus sisältyy kaupungin jätevedenpuhdistamon kuormitukseen). 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

32 Kuva 21. Vuosina tasausaltaista ajetun suotovesimäärän sekä typen ja kloridin ainevirtaaman kehitys. Vuoden 2015 vesimäärästä 11 % käsiteltiin jätevedenpuhdistamolla, jolloin Kymenvirtaan menevä typpikuormitus oli noin 6 % pienempää kuin lähtökuormitus. Vuonna 2016 käsiteltiin 97 % vesistä, jolloin typpikuormitus pieneni 28 %. 7.4 VESISTÖTARKKAILUN TULOKSIA Vertailupiste Ku2 sijaitsee jätevedenpuhdistamon purkupaikan yläpuolella ja piste Ku3 alapuolella (Liite 1.1 kartta). Näytepaikat sijaitsevat voimakkaiden virtausten alueella, eikä veteen muodostu lämpötilakerrostuneisuutta. Enimmilläänkin lämpötilaeroa pinnan ja pohjan välillä oli vain 0,2 astetta. Tästä johtuen myös happitilanne pysyi pohjankin läheisessä vedessä hyvänä. Vesialue oli fosforitasoltaan karua ja typpipitoisuus oli kirkkaiden vesien tasoa. Fosforipitoisuus oli huhti- ja elokuussa hieman koholla (10 ja 13 µg/l) alapuolisen pisteen (Ku3) välivedessä. Kesäkuussa typpipitoisuus oli hieman koholla (530 µg/l) alapuolisella pisteellä (Ku3) välivedessä. Helmi- ja elokuussa päällysveden typpipitoisuus oli yläpuolisella pisteellä hieman korkeampi kuin alapuolisella. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä (<5-17 µg/l), lievää jätevedenpuhdistamon ja/tai kaatopaikan jätevesien vaikutusta pitoisuuteen oli havaittavissa maaliskuussa alapuolisen pisteen alusvedessä ja elokuussa alapuolisen pisteen koko vesimassassa (Kuva 22). Kloridipitoisuudet olivat samaa tasoa kuin yläpuolisella pisteellä. Maaliskuussa yläpuolisen pisteen alusveden kloridipitoisuus oli hieman koholla (Kuva 22). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

33 Kuva 22. Kloridi- ja ammoniumtyppipitoisuus Kuusakoski Oy:n Kymenvirran näytepisteillä päällys- ja alusvedessä vuoden 2016 näytteenottokerroilla. YP2/Ku2 sijaitsee jätevedenpuhdistamon purkupaikan yläpuolella ja piste AP3/Ku3 alapuolella. Lievää jätevesien vaikutusta alapuolisen pisteen ammoniumtyppipitoisuuteen oli havaittavissa maaliskuussa alusvedessä ja elokuussa koko vesimassassa. 8 OY MANKALA AB:N VELVOITETARKKAILU ARRAJÄRVELLÄ Arrajärven vedenlaatuseuranta liittyy Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailututkimuksiin (Liite 1.2 kartta, Liite 7.4 tulokset). Talvinäytteet on otettu maaliskuussa vuodesta 2010; aiemmat talvinäytteet on otettu jo helmikuun alussa. Kapea, matala salmi erottaa Arrajärven etelä- ja pohjoisosan toisistaan. Talvella pohjoisen Arrajärven (1=038) päällysveden ravinnepitoisuudet olivat hyvin lähellä alueen läpi virtaavan Kymijoen pitoisuuksia (vrt. Vuolenkosken tulokset). Fosforipitoisuudet olivat melko alhaisia (Kuva 23). Vesi oli niukasti lämpötilakerrostunutta ja alusveden happitilanne hyvä (Kuva 24). Näkösyvyyttä oli keskimääräistä vähemmän, 2,5 m. Kesällä pohjoinen Arrajärvi (1) oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan lievästi rehevä (Kuvat 23 ja 25). Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi. Alusveden typpipitoisuus oli aiempaa pienempi, 430 µg/l. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 1,9 m (Kuva 26). Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta (Kuva 24). Hygieeniseltä laadultaan pohjoisen Arrajärven vesi on hyvää; vedessä oli kesällä fekaalisia enterokokkeja 2 pmy/100ml. 30 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

34 Kuva 23. Veden fosforipitoisuus (µg/l) 1 m:ssä ja alusvedessä Arrajärven pohjoisella (1) ja eteläisellä (2) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Vedessä oli talvella vähemmän fosforia kuin kesällä. Pohjoisella Arrajärvellä oli selvästi vähemmän fosforia kuin eteläisellä. Rehevällä eteläisellä Arrajärvellä (2=037) vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta talvinäytteenottoaikaan ja alusvedessä oli hapenpuutetta (Kuva 24). Pintaveden fosforipitoisuus oli paikan keskimääräistä tasoa (Kuva 23). Väriarvo ja typpipitoisuus olivat humuspitoisten vesien tasoa. Kuva 24. Alusveden happikyllästys Arrajärven pohjoisella (näyte 4 m) ja eteläisellä (näyte 7 m) näytepisteellä talvi- ja kesänäytteenotossa vuosina Alusveden happitilanne oli molemmilla vuoden 2016 tutkimuskerroilla hyvä pohjoisella Arrajärvellä. Eteläisellä Arrajärvellä alusveden happitilanne oli kesällä hyvä ja talvella selvästi alentunut. Kesäisen näytteenoton ajoittuminen suhteessa lämpötilakerrostuneisuuteen vaihtelee vuosittain. Elokuun 2016 lopussa eteläisellä Arrajärvellä (2) lämpötilakerrostuneisuus oli lähes purkautunut ja alusveden happikyllästys hyvä, 81 % (Kuva 24). Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi (Kuva 25). Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan vesialue oli rehevä erittäin rehevä (Kuvat 23 ja 25). Alusveden fosforipitoisuus oli sama kuin Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

35 pinnassa (Kuva 23). Näkösyvyyttä oli normaaliin tapaan reilu metri (Kuva 26). Hygieeniseltä laadultaan eteläisen Arrajärven vesi oli hyvää; vedessä oli fekaalisia enterokokkeja 9 pmy/100 ml. Kuva 25. Arrajärven a -klorofyllipitoisuus (µg/l) heinä-elokuussa vuosina Levämäärää kuvaavat pitoisuudet olivat vuonna 2016 keskimääristä pienempiä. Kuva 26. Näkösyvyys (dm) Arrajärvellä elokuussa vuosina Näkösyvyys oli elokuussa 2016 keskimääräistä tasoa. Arrajärven vedenpintaa säännöstellään Mankalan voimalaitoksella. Lupaehdoissa viitataan vedenpinnankorkeusasteikkoon nro Tämä asteikko sijaitsee Mankalan voimalaitoksen yläpuolella Linnasaaren kohdalla (Liite 1.2 kartta). Asteikkoa paremmin Arrajärven vedenpinnan korkeutta kuvaa Kymenkäänteessä, Kettujärvessä oleva korkeusasteikko nro Vedenpinta on hieman korkeammalla Kettujärvessä ja samalla 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

36 myös Arrajärvessä kuin Linnasaaren luona (Kuva 27). Vedenkorkeus myös vaihtelee Kettujärvessä ja Arrajärvessä enemmän kuin Linnasaaren luona. Vesi oli korkeimmillaan toukokuun puolivälissä, jolloin myös virtaamat olivat suurimmillaan (virtaamat kts. Kuva 2). Kuva 27. Vedenkorkeus (NN+00cm) vedenkorkeusasemilla (Kettujärvi) ja (Kymijoki, Linnasaari) vuonna Lähde: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä Hertta. 9 YHTEENVETO Tässä julkaisussa on käsitelty vuoden 2016 tulokset Ruotsalainen-Konnivesi -alueen yhteistarkkailusta (Heinolan kaupunki, Stora Enso Oyj Flutingtehdas ja Suomen Kuitulevy), Stora Enso Packaging Oy:n Heinolan aaltopahvitehtaan velvoitetarkkailutulokset Maitiaislahdelta, Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaan vesien purkua Kymenvirtaan koskevia vesistötarkkailutuloksia ja Oy Mankala Ab:n voimalaitoksen velvoitetarkkailutulokset Arrajärveltä. Heinolan vesistöalueen yhteistarkkailu piti vuonna 2016 sisällään syvännepaikkojen vedenlaatuseurannan, klorofyllitutkimuksen ja kuukausittaisen virtahavaintopaikkojen seurannan. Lisäksi ohjelmaan kuului perifyton- ja rantavyöhykkeen pohjaeläintutkimukset, jotka on raportoitu tässä julkaisussa omana osionaan. Helmikuu oli poikkeuksellisen sateinen. Maaliskuussa sademäärä jäi alle puoleen tavanomaisesta. Jäät lähtivät selvästi keskimääräistä aikaisemmin. Huhtikuussa sademäärät olivat kaksinkertaisia tavanomaiseen nähden. Toukokuun sademäärä oli puolet tavanomaisesta ja pintavedet useita asteita tavanomaista lämpimämpiä. Sademäärät olivat syys-, loka- ja joulukuussa puolet keskimääräisestä. Kymijoen virtaamat olivat kesällä hieman normaalia suurempia, mutta koko loppuvuoden Kymijoessa virtasi normaalia vähemmän vettä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

37 KONNIVESI Viimeisen 10 vuoden aikana fosfori- ja kiintoainekuormitus on vähentynyt ja happea kuluttava sekä typpikuormitus pysynyt samalla tasolla. Vuonna 2016 kuormitus oli muuten samaa tasoa kuin edellisenä vuonna, mutta fosforikuormitus oli pienempää ja typpikuormitus suurempaa. Flutingtehdas on alueen suurin pistekuormittaja, tosin typpikuormitusta tulee eniten kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Jätevesien kokonaiskuormitus oli vuonna 2016 yhteensä 7 kiloa fosforia, 239 kiloa typpeä, 449 kiloa kiintoainetta ja 780 kiloa happea kuluttavaa orgaanista ainetta (BOD 7 ) vuorokaudessa. Jätevesikuormitus oli vuonna 2016 pääsääntöisesti lupaehtojen mukaista. Flutingtehtaalla COD:n kuormitus ylitti lupaehdon lokakuussa ja fosforikuormitus tammikuussa. Kuitulevyn COD-kuormitus ei ollut lupaehtojen mukaista marraskuussa. Heinolan kaupungilla alittui ensimmäisellä jaksolla fosforin puhdistustehovaatimus ja typpitulokset eivät olleet lupaehtojen mukaisia. Pistekuormitustietojen, ainevirtaamalaskelmien ja ympäristöhallinnon vesistömallin mukaan Konniveden lähivaluma-alueelta tulevasta fosforikuormituksesta 60 % ja typestä lähes 80 % oli peräisin Heinolan alueen jätevesistä. Konniveteen kokonaisuudessaan tulevasta kuormituksesta lähivaluma-alueen osuus oli 6 % fosforista ja 3 % typestä. Suurin osa ravinteista tulee yläpuolisesta vesistöstä eli Ruotsalaisesta. Vuonna 2016 pienimmillään fosforia virtasi Ruotsalaisesta Konniveteen 66 kg/vrk marraskuussa ja enimmillään 253 kg/vrk maaliskuussa. Talvella näytteitä ei saatu läheskään kaikilta paikoilta heikkojen jäiden takia, joten tieto alueen lopputalven happitilanteesta on puutteellinen. Kuten edellisenäkin vuonna Maitiaislahden suulla alusveden sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja fosforipitoisuus olivat hieman koholla. Löysinselällä alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Isosaaren alueella päällys- ja väliveden fosforipitoisuus oli hieman koholla. Konniselällä päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Kesäkuussa Maitiaislahden suulla alusveden fosfori- ja ammoniumtyppipitoisuus olivat lievästi koholla. Isosaaren alueen päällysveden fosforipitoisuus ja Ruotsalaisen päällysveden typpipitoisuus oli hieman koholla. Tyypilliseen tapaan loppukesästä Maitiaislahden suulla happi oli lähes lopussa alusvedestä ja vedessä oli rikkivedyn haju. Happivaje näkyi hieman kohonneena sähkönjohtavuutena, alkaliniteettina, kokonaistyppi- ja fosforipitoisuutena sekä selvemmin kohonneena väriarvona ja ammoniumtyppipitoisuutena. Jyrängön-, Kymenvirran ja Matinsalmen tasalämpöisessä vedessä happitilanne oli erittäin hyvä. Lämpötilakerrostuneista alueista Ruotsalaisen ja Konniselän syvillä alueilla alusveden happitilanne oli hyvä, Löysinselkä-Saunasaari-Isosaari alueella happikyllästys oli noin 40 %. Alusveden typpipitoisuus oli koholla Löysinselän alueella. Alusveden fosforipitoisuus oli hieman koholla Isosaaren alueella. Jyrängönvirrassa jätevedenpuhdistamon alapuolisen pisteen ammoniumtyppipitoisuudet olivat hieman koholla koko vesipatsaassa. Sen sijaan 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

38 Kymenvirran syvänteessä, jossa aiemmin usein näkyi jätevesivaikutusta, vedenlaatu ei vuosina poikennut muista näytepisteistä. Kuusakosken Rajavuoren kaatopaikan suotovesiä ei ole huhtikuusta 2015 lähtien enää purettu Flutingtehtaan purkuputkesta, vaan ylempää kaupungin jätevedenpuhdistamolta, jonka purkualueella jätevedet sekoittuvat tehokkaasti. Näkösyvyyttä oli talvella hieman keskimääräistä enemmän, 4,7 6,0 m, ja kesällä keskimääräistä vähemmän, Ruotsalaisella 4,0 m, Maitiaislahden suulla 2,4 m ja muualla noin 3,2-3,8 m. Hygieeniseltä laadultaan vesi on hyvää uimavettä koko tutkimusalueella. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden suualue oli erittäin rehevää, Löysinselkä lievästi rehevää ja koko muu tutkimusalue karua. Fosforipitoisuuksien perusteella alue oli karua eli fosforipitoisuus oli alle 10 µg/l, lukuun ottamatta lievästi rehevää Maitiaislahden suun aluetta. Fosfori oli levien kasvua rajoittava ravinne koko tutkimusalueella. Virtahavaintopaikkojen kuukausittaisten tulosten perusteella Kymijoen vedenlaadun muuttuminen Jyrängönvirralta Vuolenkoskelle on melko vähäistä. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat talvella kaikilla paikoilla alle määritysrajan, kesällä ja syksyllä Vuolenkoskella pitoisuudet olivat hieman suurempia kuin Jyrängönvirrassa. Fosforipitoisuus on aiemmin ollut Vuolenkoskella hieman suurempi kuin Jyrängönvirrassa, mutta vuonna 2016 tilanne oli päinvastainen. Virtapaikkojen vedenlaatutulosten perusteella Heinolan alueen jätevesikuormitus ei juurikaan näy alapuolisen Kymijoen vedenlaadussa. MAITIAISLAHTI Maitiaislahteen ei nykyisin tule varsinaista jätevesikuormitusta. Ajoittain lahden alueelle voi työntyä Jyrängön-Kymenvirtaan johdettuja jätevesiä. Kesän 2016 päällysveden fosforipitoisuuksien mukaan Maitiaislahden perukka oli rehevä, muu Maitiaislahti suualueineen oli lievästi rehevää. Klorofyllipitoisuuksien mukaan Maitiaislahti oli erittäin rehevä. Kuten edellisinäkin vuosina, happi oli loppunut alusvedestä elokuussa sekä lahden perukassa että rautatiesillan alueella. Kerrostuneisuuskausien huono happitilanne näkyi perukassa pitoisuuksien nousuna alusvedessä. Näytteenottokaivossa, johon Packaging Oy:n Maitiaislahteen johdettavat jätevedet aikanaan menivät ja johon nykyisin Packagingin hulevesien lisäksi tulee ainakin kaupungin tulvaviemärin vesiä, oli erityisesti elokuussa suuria pitoisuuksia, osin jopa suurempia kuin Heinolan jätevedenpuhdistamolle tulevissa vesissä. Bakteeripitoisuudet olivat erittäin suuria. KUUSAKOSKI OY:N KUORMITUS KYMENVIRTAAN Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan tasausaltaiden vedet ajettiin säiliöautolla Heinolan kaupungin jätevedenpuhdistamolle käsiteltäviksi. Tasausaltaiden veden kloridipitoisuus oli erittäin suuri ja sen seurauksena sähkönjohtavuusarvot olivat korkeita. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

39 Tasausaltaan vedessä oli myös runsaasti typpeä, joka oli lähes täysin ammoniumtyppenä. Kloridin ja typen lähtökuormitus oli vuonna % edellisvuotta pienempää. Puhdistamokäsittelyn jälkeen typen kuormitus Kymenvirtaan oli 40 % pienempää kuin edellisenä vuonna. Rajavuoren purun typpikuormitus oli noin 10 % Heinolan alueen jätevesien kokonaistyppikuormasta. Näytepaikat sijaitsevat voimakkaiden virtausten alueella, eikä veteen muodostu lämpötilakerrostuneisuutta. Tästä johtuen myös happitilanne pysyi hyvänä. Fosforipitoisuus oli ajoittain hieman koholla alapuolisen pisteen välivedessä, kesäkuussa myös typpipitoisuus. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat pieniä, lievää jätevedenpuhdistamon ja/tai kaatopaikan jätevesien vaikutusta oli havaittavissa maaliskuussa alapuolisen pisteen alusvedessä ja elokuussa alapuolisten pisteen koko vesimassassa. ARRAJÄRVI Mankala Oy säännöstelee Arrajärven vedenkorkeutta Mankalan voimalaitoksella. Arrajärven vedenkorkeus pidetään lähes vakaana. Arrajärven ja erityisesti sen eteläisen alueen ongelmana on hajakuormituksesta aiheutuva rehevyys. Talvella pohjoisen Arrajärven päällysveden ravinnepitoisuudet olivat hyvin lähellä alueen läpi virtaavan Kymijoen pitoisuuksia. Kesällä pohjoinen Arrajärvi oli fosfori- ja klorofyllipitoisuuden mukaan lievästi rehevä. Kesäinen näkösyvyys oli pohjoisella Arrajärvellä 1,9 m. Alusveden happitilanne oli nyt kuten yleensäkin erinomainen veden ollessa lämpötilakerrostumatonta. Eteläisellä Arrajärvellä vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta talvinäytteenottoaikaan ja alusvedessä oli hapenpuutetta. Elokuussa lämpötilakerrostuneisuus oli lähes purkautunut ja alusveden happikyllästys oli hyvä. Klorofyllipitoisuus oli keskimääräistä pienempi. Fosfori- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan vesialue oli rehevä erittäin rehevä. Alusveden fosforipitoisuus ei ollut koholla. Näkösyvyyttä oli normaaliin tapaan reilu metri. VIITTEET Forsberg, C., Ryding, S-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt Int. Ver Limnol. 21: Hämeen ELY Leväkatsaukset. ELY-keskuksen www-sivut , > ELY-keskukset > Hämeen ELY > Ajankohtaista>Tiedotteet>Tiedotteet Oravainen, R Opasvihkonen vesistötulosten tulkitsemiseksi havaintoesimerkein varustettuna. - Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys ry. Suomen ympäristökeskus 2016a. Vesitilannekatsaukset. Ympäristöhallinnon www-sivut , > Ajankohtaista > Vesitilannekatsaukset > Tiedotteet. 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

40 Suomen ympäristökeskus 2016b. Valtakunnallinen leväyhteenveto Ympäristöhallinnon wwwsivut , > Tutkimus & kehittäminen > Itämeren, vesistöjen ja vesivarojen kestävä käyttö. Åkerberg, A Kuusakoski Oy:n Myllyojan tehdasalueen, Vierumäen kaatopaikan ja Rajavuoren kaatopaikan velvoitetarkkailujen yhteenveto vuodelta Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

41 LIITTEET 1 Kartat 1.1 Näytepisteet ja jätevesien purkupaikat Heinolan vesialueella 1.2 Arrajärven näytepisteet 2 Havaintopaikkojen koordinaatit, määritysmenetelmät ja merkintöjen selityksiä 3 Säätila Heinolan säähavaintoasemalla vuonna Kalkkisten, Vuolenkosken ja Sulkavankosken kuukausikeskivirtaamat Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus Ainevirtaamat vuonna Vedenlaatutulokset 7.1 Heinolan alapuolisen vesistöalueen tulokset 2016 (syvänne) 7.2 Heinolan alapuolisen vesistöalueen virtahavaintoasemien tulokset Maitiaislahden vesistötarkkailutulokset Mankala Oy:n Arrajärven seurannan tulokset 2016

42 LIITE 1.1

43 ARRAJÄRVEN NÄYTEPISTEET LIITE 1.2

44 LIITE 2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a MERKINTÖJEN SELITYKSIÄ HAVAINTOPAIKAT ARRAJ / 037 = Arrajärvi 2 ( ) ARRAJ / 038 = Arrajärvi 1 ( ) FLUTING / 4 = Konnivesi 4, yp ( ) HEIN95 / 00 = Ruotsalainen 00 ( ) HEIN95 / 11 = Konnivesi 11 ( ) HEIN95 / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) HEIN95 / 5 = Konnivesi 5 ( ) HEIN95 / 6 = Konnivesi 6 ( ) HEIN95 / 7 = Konnivesi 7 ( ) HEIN95 / 8 = Konnivesi 8 ( ) HEIN95 / 9 = Konnivesi 9 ( ) HEIN95 / V12 = Kymij Vuolenk 084 ( ) HEIN95 / V13 = Sulkavankoski V13(Räävelin re) ( ) HEIN95 / V14 = Jyrängönvirta V14 ( ) PAKENS / 2 = Lähtevä jätevesi PAKENS / 3 = Maitiaislahti 3 ( ) PAKENS / 4 = Maitiaislahti 4 ( ) PAKENS / 5 = Maitiaislahti 5 ( ) MÄÄRITYKSET levä = Kok.syv. = Näk.syv. = Ilm.lt. = Pilv. = Tuulnop. = Tuulsuunt = 1 = levää vähän 8 = täyspilvistä 7 = 7/8 pilvessä 6 = 6/8 pilvessä 3 = 3/8 pilvessä 1 = 1/8 pilvessä 0 = ei pilviä SW = Lounas W = Länsi S = Etelä N = Pohjoinen Lumi = Jää = lt = Lämpötila Happi = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Happi-% = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3040:1990 Kiint GF/C = SFS-EN 872:2005 Kiint GF/A = SFS-EN 872:2005 Sähk = SFS-EN 27888:1994 Alkal. = Titrimetrinen, SFS 3005:1981, SFS-EN ISO :1996, mod. ph = SFS 3021:1979 Väri = SFS-EN ISO 7887:1995 COD Mn = SFS 3036:1981 COD Cr = ISO/DIS 15705:2001, SFS 5504:1988 BOD7-ATU = Sis. menetelmä, per. kumottuun SFS 5508:1991 kok.n = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 N kok. = SFS 5505:1988, mod. N(NO3+NO2) = Sis.menetelmä, per. kumot. SFS 3031:1990 (AK) N(NH4) = SFS 3032:1976 Kok.P = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 liuk.p = Sisäinen menetelmä, perustuu kumottuun SFS 3026:1986 Cl = Sis.menetelmä, per. kumottuun SFS-EN ISO :1995 E.coli = Colilert entero = Enterolert koli36 = Colilert Klorof. = SFS 5772:1993 MUITA MERKINTÖJÄ Tapiontie P = määritys 2 C, kesken, KOUVOLA E = tulos hylätty, < = pienempi kuin,> = suurempi kuin, ~ = noin. Puhelin (05)

45 LIITE 3 Säätila Heinolan säähavaintoasemalla (Ilmatieteen laitos) vuonna Kuukausi Keskilämpötila, 0 C Heinola Sademäärä, mm Heinola Tammi -13,3-6, Helmi -1,5-7, Maalis -0,5-2, Huhti 3,6 4, Touko 13,7 10, Kesä 15,6 14, Heinä 17,3 17, Elo 15,5 15, Syys 11, Loka 3,7 4, Marras -1,7-0, Joulu -1,8-4, X/ Σ 5,2 4,

46 LIITE 4 Kalkkisten ja Vuolenkosken kuukausikohtaiset keskivirtaamat vuonna Sulkavankosken (Räävelin reitti) kuukausikohtaiset keskivirtaamat vuosien virtaamatietojen perusteella. Kuukausikeskivirtaamat m 3 /s Kalkkinen Vuolenkoski Sulkavankoski kk ka Tammi ,6 Helmi ,1 Maalis ,0 Huhti ,4 Touko ,8 Kesä ,7 Heinä ,2 Elo ,1 Syys ,0 Loka ,2 Marras ,7 Joulu ,2 MQ ,1 NQ ,1 HQ ,3 MQ=keskivirtaama, NQ=minimivirtaama, HQ=maksimivirtaama

47 LIITE 5 Heinolan alueen jätevesien keskimääräinen vuorokausikuormitus 2016 Jätevesimäärä Kiintoaine BOD7 CODCr Kok. typpi Kok. fosfori m 3 /vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Stora Enso Oyj, Heinolan flutingtehdas ,5 Suomen Kuitulevy Oy, Heinolan tehdas ,1 0,001 Heinolan kaupungin ,3 jätevedenpuhdistamo Yhteensä ,8 Huom. 97 % Kuusakoski Oy:n Rajavuoren kaatopaikan suotovesistä käsiteltiin Heinolan jätevedenpuhdistamolla, joten kaatopaikan kuormitus sisältyy puhdistamon kuormituslukuihin. Lisäksi suotovesistä Kymenvirtaan kulkeutui klorideja 830 kg/vrk (oletuksella että puhdistamokäsittely ei vähennä kloridipitoisuutta).

48 LIITE 6 Ainevirtaamat vuonna Ainevirtaamien laskemisessa on Jyrängönvirran kuukausikeskivirtaamana käytetty Kalkkisten virtaamaa ja Sulkavankosken virtaamana vuosien keskiarvoja. Jyrängönvirta kk m3/s KA kok.p kok.n Kalkkinen kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Vuolenkoski kk m3/s KA kok.p kok.n kg/vrk kg/vrk kg/vrk ka Sulkavankoski kk m3/s KA kok.p kok.n ka kg/vrk kg/vrk kg/vrk 1 4, , , , , , , , , , , , , , , , , ,2 97 4, , , , ,2 183 ka 5, ,1 192

49 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 52,7 m; Näk.syv. 5,6 m; Lumi 15 cm; Jää 30 cm; Klo 10:25; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,7 12,6 88 <1 6,5 7,1 25 7, ,8 12, ,8 12,3 86 6,6 0,23 7, ,4 12, ,2 12, ,6 11, ,0 11, ,0 11,7 87 6,5 7, ,1 11, ,6 6,6 50 6,7 0,26 6,7 20 5, HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 8,1 m; Näk.syv. 4,7 m; Lumi 6 cm; Jää 39 cm; Klo 13:45; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,6 12,4 86 <1 6,4 7,1 25 6, ,8 11,8 85 7,0 0,24 7, ,6 5,6 42 9,4 0,29 6,6 25 6, HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 27,6 m; Näk.syv. 5,0 m; Lumi 15 cm; Jää 35 cm; Klo 12:20; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,6 12,3 85 <1 6,6 7,1 25 6, ,8 12, ,8 12,3 86 6,6 0,24 7, ,3 11, ,0 10,3 76 6,6 6, ,4 7,8 58 6,7 0,25 6,7 20 6, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) /2

50 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,6 m; Näk.syv. 5,3 m; Lumi 8 cm; Jää 34 cm; Klo 14:10; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,6 11,8 82 <1 6,6 7,1 25 7, ,7 12, ,8 11,3 79 6,6 0,23 7, ,8 11, ,8 11,8 82 6,7 7, ,1 9,0 67 6,6 0,24 6,8 25 6, HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 52,9 m; Näk.syv. 5,8 m; Lumi 10 cm; Jää 40 cm; Klo 11:00; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 0 m/s; 1 0,4 11,2 77 <1 7,1 7,1 25 7, ,8 11, ,9 12,1 85 6,8 0,23 7, ,4 10, ,4 11, ,0 10, ,2 10, ,3 10,7 80 6,6 7, ,2 9, ,4 9,4 70 6,7 0,24 6,8 25 6, Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05) /2

51 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 49,7 m; Näk.syv. 3,8 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt N; 1 12,2 10,5 98 <1 6,5 7,2 25 7, ,2 9, ,9 10,4 96 6,5 0,24 7, ,0 10, ,6 11, ,1 11, ,8 10, ,7 10,8 84 6,5 7, ,6 10, ,5 11,3 87 6,5 0,24 7,0 25 7, , HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,4 m; Näk.syv. 2,8 m; Klo 11:50; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt N; 1 14,2 9,9 96 1,4 6,7 7,3 30 7, ,3 9,2 90 6,7 0,26 7, ,0 5,7 48 6,9 0,26 6,6 30 6, , FLUTING / 4 Konnivesi 4, yp Kok.syv. 19,6 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 10:40; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,1 10,0 95 < ,9 9,5 90 < ,0 9,6 91 1, ,9 9,8 93 < HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 23,1 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 14:50; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 8,8 85 1,0 6,5 7,3 30 8, ,4 9,8 94 <1 6,5 0,24 7, < ,1 8,6 82 < ,1 8,5 81 1,0 6,4 7, < ,0 8,6 81 1,4 6,4 0,25 7,2 25 7, ,6 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

52 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,9 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 11:00; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 8,8 85 1,4 6,5 7,2 30 7, ,9 9,8 93 6,5 0,25 7, ,8 10,4 98 6,5 0,25 7,0 30 7, , HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 28,0 m; Näk.syv. 3,9 m; Klo 11:30; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 14,0 9,4 91 1,0 6,7 7,3 30 7, ,6 8, ,5 9,0 80 6,6 0,24 7, ,6 8, ,3 8,2 66 6,6 6, ,2 9,9 80 6,6 0,24 6,9 25 6, , HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 27,1 m; Näk.syv. 4,1 m; Klo 14:10; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt W; 1 14,9 9,2 91 <1 6,5 7,3 25 7, ,8 8, ,5 9,9 95 6,5 0,25 7, ,8 10, ,5 8,8 81 6,5 7, ,2 9,8 89 6,6 0,25 7,0 25 8, , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 25,1 m; Näk.syv. 4,0 m; Klo 13:35; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 0 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 15,0 8,2 81 <1 6,6 7,2 25 7, ,3 9, ,1 8,5 77 6,5 0,24 7, ,5 9, ,2 8,8 71 6,5 7, ,1 9,3 75 6,5 0,24 7,0 25 6, ,9 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

53 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 49,2 m; Näk.syv. 4,0 m; Klo 11:55; Näytt.ottaja mk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 16 C-ast; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,9 9,0 87 <1 6,4 7,3 25 7, < ,4 9, ,3 9,0 86 6,4 0,24 7, < ,7 9, ,2 9, ,8 9, ,4 8, ,2 10,9 86 6,5 7, ,0 11, ,9 10,0 78 6,5 0,23 6,9 25 6, , HEIN95 / 00 Ruotsalainen 00 Kok.syv. 50,1 m; Näk.syv. 4,2 m; Klo 10:45; Näytt.ottaja jki al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 7 m/s; Tuulsuunt SW; 1 18,6 7,8 83 <1 6,4 7,2 25 6, ,6 8, ,5 8,6 92 6,4 0,25 7, ,1 7, ,8 9, ,1 10, ,5 9, ,3 10,5 83 6,4 6, < ,3 10, ,1 10,0 78 6,5 0,24 6,8 25 6, < , HEIN95 / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,7 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 11:40; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 8,8 95 3,6 6,6 7,3 30 7, < ,8 8,6 92 6,6 0,25 7, < ,3 0,8 8 7,9 0,45 6, ,3 720 < Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

54 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l FLUTING / 4 Konnivesi 4, yp Kok.syv. 19,1 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 10:35; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,3 7,8 83 < ,3 8,1 86 < ,3 8,1 86 < ,3 7,7 82 1, HEIN95 / 5 Konnivesi 5 Kok.syv. 21,8 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 13:40; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,6 81 <1 6,7 7,1 25 6, ,4 8,3 88 1,4 6,5 0,25 7, ,4 8,1 86 < ,3 7,8 83 <1 6,4 7, ,3 7,8 83 2,4 6,4 0,24 7,2 20 6, , HEIN95 / 6 Konnivesi 6 Kok.syv. 8,6 m; Näk.syv. 2,9 m; Klo 10:55; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,4 7,8 83 1,2 6,7 7,1 25 6, ,4 7,6 81 6,7 0,25 7, ,3 7,9 84 6,6 0,24 7,2 25 6, , HEIN95 / 7 Konnivesi 7 Kok.syv. 28,0 m; Näk.syv. 3,0 m; Klo 11:20; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,7 82 <1 6,6 7,2 25 6, ,5 7, ,8 7,2 76 6,6 0,25 7, ,5 4, ,5 5,0 42 6,7 6, < ,1 4,7 39 6,7 0,25 6,5 25 6, < ,0 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

55 LIITE 7.1 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Stora Enso Heinola flutingtehtaan vesistötarkkailu (FLUTING) Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l HEIN95 / 8 Konnivesi 8 Kok.syv. 26,4 m; Näk.syv. 3,5 m; Klo 13:15; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,6 7,3 78 1,0 6,5 7,2 20 6, ,6 7, ,5 7,1 76 6,5 0,24 7, ,4 7, ,6 5,4 53 6,6 6, < ,4 4,0 37 6,7 0,24 6,6 25 6, < , HEIN95 / 9 Konnivesi 9 Kok.syv. 24,8 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,5 7,6 81 <1 6,5 7,2 20 6, ,3 7, ,3 7,3 77 6,5 0,24 7, ,7 6, ,2 6,1 50 6,6 6, < ,4 4,8 39 6,6 0,24 6,6 25 6, < , HEIN95 / 11 Konnivesi 11 Kok.syv. 50,3 m; Näk.syv. 3,6 m; Klo 11:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,7 7,5 80 <1 6,4 7,2 25 6, ,8 7, ,7 7,4 79 6,5 0,25 7, ,4 7, ,2 8, ,2 8, ,5 7, ,1 8,9 72 6,4 6, < ,7 8, ,5 9,2 73 6,5 0,24 6,7 25 6, < ,8 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

56 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 1/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 12:50; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -13 C-ast; 1 1,0 <1 6,5 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:40; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -12 C-ast; 1 0,2 <1 5,4 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 13:50; Näytt.ottaja al jn; Ilm.lt. -12 C-ast; 1 1,1 <1 6,6 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:55; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,0 <1 6,5 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:30; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 2,0 <1 5,7 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 13:10; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,1 <1 6,6 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 13:25; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,0 <1 6,6 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:00; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,9 <1 5,5 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 15:20; Näytt.ottaja jmä al; Ilm.lt. 2 C-ast; 1 1,0 <1 6,6 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 12:50; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 8 C-ast; 1 2,7 <1 6,5 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 13:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 4,1 <1 5,3 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 09:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 5 C-ast; 1 3,2 <1 6,7 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:30; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 11,2 1,9 6,5 7, <5 7 4 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

57 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 2/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:40; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 10,2 <1 5,2 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:00; Näytt.ottaja jk; Ilm.lt. 14 C-ast; 1 9,1 2,6 6,5 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:25; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 13,4 1,1 6,5 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:25; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 10 C-ast; 1 15,5 2,3 5,2 7, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:30; Näytt.ottaja al jk; Ilm.lt. 11 C-ast; 1 14,6 1,2 6,7 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:35; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 17,2 1,1 6,4 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:00; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 19,2 1,1 5,1 7, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:40; Näytt.ottaja al, pp; Ilm.lt. 12 C-ast; 1 16,8 1,2 6,4 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:20; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 18,6 <1 6,4 7, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:50; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 18,9 1,1 5,9 7, HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 14:20; Näytt.ottaja jk al; Ilm.lt. 19 C-ast; 1 18,4 <1 6,5 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,0 <1 6,4 7, HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:25; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,2 1,3 5,2 6, <5 7 3 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

58 LIITE 7.2 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a 3/3 Ruotsalainen-Konnivesi (HEIN95) Pvm. Hav.paikka lt Kiint GF/C Sähk ph Väri kok.n N(NO3+NO2) N(NH4) Kok.P liuk.p Näytepaikka oc mg/l ms/m mgpt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:45; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. 17 C-ast; 1 16,6 <1 6,5 7, HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 10:10; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 11,0 <1 6,4 7, <5 5 < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:20; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 9,0 <1 5,2 6, <5 23 < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 11:15; Näytt.ottaja JMä; Ilm.lt. 6 C-ast; 1 10,9 <1 6,5 7, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:00; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 4,2 <1 6,6 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 09:20; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 0,7 <1 5,4 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:30; Näytt.ottaja al; Ilm.lt. -5 C-ast; 1 3,5 <1 6,9 6, < HEIN95 / V14 Jyrängönvirta V14 Klo 11:35; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,1 <1 6,7 6, < HEIN95 / V13 Sulkavankoski V13(Räävelin re) Klo 10:15; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,7 <1 5,5 6, < HEIN95 / V12 Kymij Vuolenk 084 Klo 12:15; Näytt.ottaja AL; Ilm.lt. 1 C-ast; 1 1,0 <1 6,8 6, <5 5 3 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

59 LIITE 7.3 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 7,2 m; Näk.syv. 4,2 m; Lumi 6 cm; Jää 39 cm; Klo 12:30; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,3 12,4 85 <1 7,2 0,25 7,0 25 6, , ,8 10, ,7 5, ,3 0,64 6,8 35 6, PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,3 m; Näk.syv. >2,3 m; Lumi 8 cm; Jää 41 cm; Klo 12:50; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,4 11,8 81 <1 6,5 0,23 6,9 25 6, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 10,2 m; Näk.syv. 4,3 m; Lumi 9 cm; Jää 41 cm; Klo 13:25; Näytt.ottaja AL, JMä; Ilm.lt. 0 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt W; 1 0,5 11,6 80 <1 6,6 0,23 6,9 25 6, , ,0 9, ,2 6,6 49 <1 8,9 0,30 6,7 30 6, , ,3 5,0 37 <1 9,7 0,34 6,6 30 6, , PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,8 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 13:08; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt W; 1 12,7 10,0 94 3,2 6,8 0,28 7,3 30 9, , ,8 1,9 16 2,5 8,7 0,36 6,6 40 7, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 1,6 m; Klo 12:40; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt W; 1 13,5 10,3 99 4,1 6,8 0,28 7,4 30 8, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,2 m; Näk.syv. 2,4 m; Klo 12:20; Näytt.ottaja al jk; levä 1 /3; Ilm.lt. 10 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt N; 1 13,7 9,0 87 2,4 6,8 0,26 7,4 25 8, , ,4 9,0 78 1,5 6,7 0,25 6,9 30 7, , ,7 5,6 46 1,4 7,1 0,28 6,6 30 6, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

60 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Maitiaislahden tutkimus (PAKENS) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P Cl E.coli entero koli36 Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l mg/l pmy/100ml pmy/100ml pmy/100ml µg/l PAKENS / 3 Maitiaislahti 3 Kok.syv. 6,7 m; Näk.syv. 2,1 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,2 8,4 91 2,7 7,4 0,30 7,1 35 7, , ,0 <0, ,9 0,64 6, , PAKENS / 4 Maitiaislahti 4 Kok.syv. 2,4 m; Näk.syv. 1,8 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 7,9 85 3,7 7,4 0,29 7,1 35 8, , PAKENS / 5 Maitiaislahti 5 Kok.syv. 9,8 m; Näk.syv. 2,0 m; Klo 12:00; Näytt.ottaja jk al; levä 1 /3; Ilm.lt. 18 C-ast; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt SW; 1 19,0 8,5 91 2,6 6,9 0,27 7,2 30 8, , ,0 2,5 25 4,3 7,1 0,29 6,4 45 7, , ,1 <0,5 4 5,7 8,0 0,43 6,5 90 8, , Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

61 LIITE 7.4 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Arrajärvi (ARRAJ) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi-% Kiint GF/C Sähk Alkal. ph Väri COD Mn kok.n Kok.P entero Klorof. Näytepaikka oc mg/l % mg/l ms/m mmol/l mgpt/l mgo2/l µg/l µg/l pmy/100ml µg/l ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,5 m; Näk.syv. 1,7 m; Lumi 8 cm; Jää 53 cm; Klo 10:30; Näytt.ottaja vm al; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 0,7 10, ,1 0,35 7,0 40 8, ,4 9,4 67 9,2 6,9 40 8, ,2 46 9,6 6,7 40 7,7 7 3,3 5,2 39 9,7 0,41 6,7 40 7, ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,4 m; Näk.syv. 2,5 m; Lumi 8 cm; Jää 47 cm; Klo 11:40; Näytt.ottaja vm al; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 0,2 12,5 86 <1 5,6 0,19 7,0 20 5, ,6 9,8 70 7,6 0,30 6,9 30 7, ARRAJ / 037 Arrajärvi 2 Kok.syv. 7,9 m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:25; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,1 9, ,3 8,0 0,39 7,3 35 8, ,0 9,2 97 8,0 7,3 8,8 5 17,8 8,5 89 8,1 7,1 8,4 7 17,7 7,7 81 8,1 0,40 7,0 35 8, ARRAJ / 038 Arrajärvi 1 Kok.syv. 4,2 m; Näk.syv. 1,9 m; Klo 10:20; Näytt.ottaja al; levä 1 /3; Ilm.lt. 17 C-ast; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt S; 1 18,0 9,2 97 3,7 6,8 0,28 7,2 30 7, ,0 8,8 93 6,7 0,28 7,1 30 7, ,4 Tapiontie 2 C, KOUVOLA Puhelin (05)

62 PERIFYTON- JA RANTAVYÖHYKKEEN POHJAELÄINTUTKIMUKSET

63 SISÄLLYSLUETTELO 1 AINEISTO JA MENETELMÄT Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 1 2 TULOKSET Perifytontutkimukset Rantavyöhyketutkimukset 7 3 JOHTOPÄÄTÖKSET 10 VIITTEET 10 LIITTEET Liite 1 Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa 2016 ja lajien suhteelliset runsaudet (%) Liite 2 Perifytontutkimusten tulokset.

64 1 AINEISTO JA MENETELMÄT 1.1 PERIFYTONTUTKIMUKSET Perifytonin eli päällyslevästön määriä tutkittiin kymmenellä näytepisteellä heinäkuun 2016 aikana (Kuva 1). Tutkimuksissa sovellettiin ympäristöhallinnon tekemää kansallista ohjeistusta (Mäkelä ym. 1992). Kullakin näytepisteellä levyjä inkuboitiin kolmen viikon ajan, inkubointisyvyyden ollessa 0,5 m. Kullakin pisteellä oli yksi teline johon oli kiinnitetty kolme levyä. Näytepisteiden vedenlaadun tarkastelua varten Konniveden näytepisteiden havaintojen keskiarvoja verrattiin Ruotsalaisen vertailualueen tulosten (pisteet 1 ja 2, Kuva 1) keskiarvoon jakamalla vertailuarvo kuormitettujen pisteiden arvoilla. Näin saadut viitteelliset veden laadun arvot jaettiin viiteen laatuluokkaan: erinomainen = > 0.8, hyvä = , tyydyttävä = , välttävä = ja huono = Levyiltä mitattuja klorofylli-a -pitoisuuksia tarkasteltiin yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) ja näytepisteiden aikasarjoihin ( ) sovitettiin lineaarisia ja taitekohta-regressiomalleja. Aineiston pitkän aikavälin muutoksia parhaiten kuvannut regressiomalli valittiin selitysasteen perusteella. 1.2 RANTAVYÖHYKETUTKIMUKSET Rantavyöhykkeen pohjaeläinnäytteitä kerättiin 11 näytepisteeltä (Kuva 1). Menetelmänä käytettiin ns. surviaissääskien kotelonahkamenetelmää (Chironomid Pupal Exuvial Technique, CPET, Wilson & Ruse 2005). Surviaissääskien aikuistuminen käynnistyy Etelä-Suomen olosuhteissa tyypillisesti huhti- toukokuun vaihteessa ja päättyy syys-lokakuussa (Raunio ym. 2007). Lajien aikuistumisajankohtien välillä on vuodenaikaista ja vuorokauden sisäistä vaihtelua (mm. Wilson & Ruse 2005). Jotta lajistosta saataisiin kattava kuva, on suositeltu että kotelonahkoja kerättäisiin kolmena tai neljänä eri kuukautena avovesikauden aikana (Wilson & Ruse 2005). Kustannusten karsimiseksi on usein kuitenkin tyydyttävä vain yhden ajankohdan näytteeseen. Konniveden tarkkailussa näytteitä kerättiin elokuun lopulla ( ). Aikaisempien tutkimusten perusteella tänä ajankohtana on mahdollista saada kattava otos niin karun kuin rehevän pohjanlaadun ilmentäjälajeista. Vuorokauden sisäisen vaihtelun aiheuttaman virheen vuoksi kotelonahkoja tulee kerätä kerääntymisalueilta tai ajelehtivaa aineista keräävistä pisteistä. Tällöin näytteen voidaan katsoa edustavan viimeisen kahden vuorokauden aikana aikuistuneista lajeja (Coffman 1973). Järviolosuhteissa kerääntymisalue tarkoittaa tuulen vastaista rantaa, jonne pinnalla ajelehtivaa ainesta on kerääntynyt. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenotossa sovellettiin eurooppalaista menetelmästandardia SFS-EN 15196:2006. Näytteenotto tapahtui haavimalla rantaveden pinnalla kelluvaa aineista käsihaavilla (havas 250 µm) (kuva 2). Ollakseen edustava, näytteen tulee sisältää vähintään 200 kotelonahkaa (Ruse 1993). Koska vain kotelonahkojen määrä on ratkaiseva, ei näytteenottoaikaa ole määritelty tai rajattu. Käytännössä riittävä määrä kotelonahkoja saavutettiin noin minuutin haavinnalla. Haavinnan jälkeen pussin sisältö tyhjennettiin vedellä täytettyyn ämpäriin. Ämpäristä poistetaan isoimmat roskat ja samalla arvioitiin kotelonahkojen määrää. Loppu aines kaadettiin siivilän (havas 250 µm) läpi ja seulontajäännös kaadettiin kierrekorkilliseen pulloon (0,5 l) ja säilöttiin etanolilla. Haavintaa jatkettiin, mikäli riittävää määrää kotelonahkoja ei ollut ensimmäisessä näytteessä. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 1

65 Kuva 1. Konniveden perifyton- (vihreät pisteet) ja rantavyöhyketutkimuksien (punaiset pisteet) näytepisteiden sijainti. Näytepisteeltä 11 tutkittiin vain rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

66 Kuva 2. Surviaissääskien kotelonahkojen näytteenottoa. Konniveden tarkkailun näytteet poimittiin yleensä parin seuraavan päivän kuluessa näytteenotosta. Poimintaa varten näytepulloa sekoitettiin ja siitä kaadettiin poiminta-alustalle pieni osa-näyte. Kaikki osanäytteen kotelonahat poimittiin ja laskettiin. Mikäli osanäytteen kotelonahkojen määrä ei ylittänyt vaadittua 200 yksilöä, kaadettiin poiminta-alustalle uusi osanäyte, josta poimittiin niin ikään kaikki kotelonahat. Kotelonahkojen määrityksessä hyödynnettiin Langtonin (1991) määrityskaavaa. Kaikki kotelonahat määritettiin vähintään suvulleen, mutta pääasiassa lajilleen. Näytepisteiden rehevyyden arvioinnissa hyödynnettiin ns. TEO-indeksiä, jossa indikaattorilajit on jaoteltu kahteen ryhmään: i) oligotrofian ja ii) eutrofian ilmentäjälajit (Paasivirran 2001, indeksin versio vuodelta 2010). Indeksin pienin mahdollinen arvo on 0 (ilmentäen hyvin karua pohjanlaatua) suurin 100 (ilmentäen hyvin rehevää pohjanlaatua). Tilastollisina menetelminä käytettiin ryhmittelyanalyysiä ja NMS-ordinaatioanalyysiä, jolla kuvattiin kaksiulotteisessa ordinaatiossa näytepisteiden eroja ja yhtäläisyyksiä lajistokoostumuksessa. Lisäksi Konniveden näytepisteiden (pisteet 3-11) tilaa arvioitiin vertaamalla lajistokoostumuista Ruotsalaisen vertailupisteiden lajistoon. Indeksinä käytettiin Sørensenin etäisyysindeksiä. Samankaltaisuusindeksissä luokkien erinomainen-hyvä raja kiinnitettiin 60%:iin, ja seuraavat tilaluokat jaettiin tasavälein 15%:n välein. Vuosien 2009, 2010, 2012, 2014 ja 2016 tulosten samankaltaisuutta testattiin Mantelin testillä. 2 TULOKSET 2.1 PERIFYTONTUTKIMUKSET Keinoalustoilta mitatut klorofylli a pitoisuudet olivat useimmilla näytepisteillä verrattain alhaisia, mutta vaihtelu oli melko suurta (keskiarvojen vaihteluväli 1,6-10,3 mg/m 2 ) (Kuva 3, Liite 1). Pienimmät levämäärät mitattiin Matinsalman näytepisteeltä (P.4) ja suurimmat kuormituspisteiden Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 3

67 tuntumasta (P.3) sekä Konniselän pohjoisosasta (P.5) (Kuva 3). Varianssianalyysin (ANOVA) perusteella erot näytepisteiden levämäärissä olivat tilastollisesti merkitseviä (F = 84, p < ). Koska vuoden 2016 aineistossa vertailupisteiden levämäärät olivat suhteellisen korkeita, sijoittuivat Konniveden näytepisteet viitteellisen, levämäärään pohjautuvan tila-arvion perusteella pääosin erinomaiseen luokkaan. Poikkeuksena näytepisteet 3 ja 5, jotka sijoittuivat levämäärien perusteella tyydyttävään tilaan. Jätevesikuormituksella saattoi siten olla levämääriä nostava vaikutus, mutta toisaalta vastaavia levämääriä mitattiin myös kuormittamattomalta alueelta Konniseleltä. Kuva 3. Näytepisteiden 1-10 keinoalustoilta mitattujen keskimääräiset klorofylli a määrät (mg/m 2 ) ja tulosten keskihajonnat. Ruotsalaisen vertailupisteiden 1 ja 2 tulokset on osoitettu sinisin pylväin. Konnivesi-Ruotsalaisen perifytontutkimusten tuloksia on kertynyt jaksolta Näytepisteiden levämäärissä on tapahtunut erilaisia ajallisia muutoksia. Vertailupisteiden levämäärät ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana hieman kasvaneet, mutta aineistoissa ei ollut havaittavissa taitekohtia (Kuva 4). Kuormituspisteiden tuntumassa (P.3) on niin ikään ollut viime vuosina havaittavissa levämäärien kasvua, mutta läheisellä Matinsalmen näytepisteellä (P.4) muutoksia ei ole havaittavissa (Kuva 5). Konniveden näytepisteillä levämäärät ovat sen sijaan pitkällä aikavälillä pääsääntöisesti laskeneet (Kuvat 6 ja 7). Ainoastaan pisteellä 6 levämäärät ovat pitkällä aikavälillä hieman nousseet. Myöskään Konniveden näytepisteiden aikasarjoista ei voitu havaita taitekohtia, vaan muutokset ovat olleet hitaita ja vuosienvälinen hajonta on ollut melko suurta. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

68 Kuva 4. Perifytontutkimusten vertailupisteiden (pisteet 1 ja 2) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kuva 5. Konniveden kuormitettujen näytepisteiden (pisteet 3 ja 4) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 5

69 Kuva 6. Konniveden näytepisteiden (pisteet 5, 6 ja 10) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). Kuva 7. Konniveden näytepisteiden (pisteet 7, 8 ja 9) pitkän aikavälin ( ) tulokset (vuosittainen keskiarvo). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

70 2.2 RANTAVYÖHYKETUTKIMUKSET Rantavyöhykkeen surviaissääskitutkimuksissa tarkkailualueen 11 näytepisteeltä tavattiin elokuun lopun 2016 näytteenotossa 93 taksonia (Liite 2). Vuosien tarkkailussa taksonimäärät olivat kpl, eli alueen lajimäärät ovat säilyneet samalla tasolla. Suurimmat lajimäärät tavattiin pisteiltä 3 ja 8, ja pienimmät pisteiltä 7 ja 11 (Kuva 8). Ruotsalaisen ja Konniveden näytepisteiden lajisto koostui pääosin karuille järville ominaisista lajeista, kuten Parakiefferiella- ja Heterotrissocladius-sukujen lajeista. Poikkeuksen muodosti Maitiaislahden näytepiste, jolta tavattiin vain yksittäisiä karujen vesien tyyppilajeja ja niiden yksilömäärät olivat pieniä. Maitiaislahdella yleisiä olivat sen sijaan yleisiä ns. jokapaikan lajit (Procladius spp, Tanytarsus lestagei-gr. ja Cladopelma viridulum). Pohjan rehevyyttä kuvaavan TEO-indeksin perusteella Ruotsalaisen vertailupisteet sekä Konniveden näytepisteet olivat indeksiarvojen perusteella hyvin karuja tai karuja (Kuva 8). näytepiste (P.11) oli luokiteltavissa lievästi reheväksi. Kuva 8. Näytepisteiden 1-11 rehevyys surviaissääskilajistoon perustuvan TEO-indeksin perusteella arvioituna. Värien selitykset: tumman sininen = hyvin karu, vaalean sininen = karu ja oranssi = lievästi rehevä. Näytepisteillä 1-10 indikaattorilajien yksilömääristä valtaosa muodostui myös oligotrofian eli karun pohjanlaadun ilmentäjälajeista (Kuva 9). Eniten karua pohjanlaatua ilmentävien lajien yksilöitä tavattiin Ruotsalaisen vertailupisteeltä (P.1) sekä konniveden keski- ja eteläosan näytepisteiltä (6, 8 ja 10). Maitiaislahden näytepisteellä indikaattorilajeja oli yhteensä vain alle 10% näytteen yksilömäärästä. Samankaltaisuusindeksin perusteella Konniveden näytepisteiden 3-10 lajisto erosi vain lievästi Ruotsalaisen vertailupisteiden lajistosta (Kuva 10). Sen sijaan Maitiaislahden osalta ero oli kohtalainen (Kuva 10). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 7

71 Kuva 9. Indikaattorilajien yhteenlaskettu suhteellinen runsaus näytepisteillä Kuva 10. Konniveden näytepisteiden 3-11 lajiston samankaltaisuus (%) Ruotsalaisen vertailupisteisiin nähden. Värien selitykset: vaalean sininen = lievä ero vertailuyhteisöihin ja vihreä = kohtalainen ero vertailuyhteisöihin. Ryhmittelyanalyysin perusteella Konnivesi-Ruotsalaisen näytepisteet olivat ryhmiteltävissä surviaissääskilajiston perusteella kolmeen ryhmään (Kuva 11). Lukumääräisesti suurimman ryhmän muodostivat viisi Konniveden näytepistettä sekä toinen Ruotsalaisen vertailupiste (luokka 1, Kuva 11). Toiseen ryhmään sijoittuivat Konniveden näytepisteet 4-6 sekä toinen Ruotsalaisen vertailupiste. Muista näytepisteistä lajistollisesti selvästi poikkeavan ryhmän muodosti Maitilaislahti (Kuva 11). 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

72 Kuva 11. Näytepisteiden 1-11 sijoittuminen NMS-ordinaatioon lajistokoostumuksen ja lajien suhteellisten runsauksien perusteella. Mantelin testin perusteella vuosien surviaissääskiaineistoissa oli havaittavissa samankaltaisia säännönmukaisuuksia (Taulukko 1). Korrelaatiot vaihtelivat vuosien välillä melko matalasta kohtalaisen korkeisiin (vaihteluväli r: 0,25 0,77). Näytepisteiden väliset erot ja samankaltaisuudet ovat olleet selkeimmät vuosien ja välillä. Vaikka lajistossa on luontaista vuosienvälistä vaihtelua ja osin vaihtelua syntyy näyteajankohtien eroista, on tarkkailualueen näytepisteiden lajistokoostumuksessa ollut havaittavissa samanlaisia säännönmukaisuuksia. Taulukko 1. Vuosien 2009, 2010, 2012, 2014 ja 2016 surviaissääskitutkimusten tulosten korrelaatiot ja niiden merkitsevyystasot r = 0,67 (p = 0,01) r = 0,62 (p = 0,08) 2014 r = 0,48 (p = 0,01) 2016 r = 0,53 (p = 0,07) r = 0,64 (p = 0,03) r = 0,56 (p = 0,008) r = 0,46 (p = 0,09) 1 r = 0,32 (p = 0,14) r = 0,77 (p = 0,01) 1 r = 0,25 (p = 0,16 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017 9

73 Näytepisteiden lajimäärien korrelaatioissa oli lajistokoostumuksen tavoin suuria vuosien välisiä eroja (korrelaatiokertoimen vaihteluväli r: 0,05-0,94). Voimakkain korrelaatio näytepisteiden lajimäärissä oli vuosien 2012/2014 tuloksissa kun taas heikoin korrelaatio oli vuosien 2009/2016 välillä. 3 JOHTOPÄÄTÖKSET Perifytontarkkailussa levämäärien alueellinen vaihtelu oli melko voimakasta, ja erot olivat myös tilastollisesti merkitseviä. Konniveden jätevesikuormituksella saattoi olla vaikutusta purkupisteiden alapuolella keinoalustoilta mitattuihin levämääriin, mutta vastaavia levämääriä havaittiin myös Konniselän kuormittamattomalta alueelta. Perifytontutkimusten pitkän aikavälin ( ) tulokset osoittivat, että vertailupisteiden ja keskimääräiset levämäärät ovat kasvaneet. Myös kuormituspisteiden tuntumassa levämäärät kääntyivät uudelleen nousuun vuoden 2012 jälkeen. Sen sijaan valtaosalla Konniveden näytepisteistä levämäärissä oli havaittavissa hidas laskeva trendi. Epäselvää on, mistä vertailupisteiden kasvaneet levämäärät johtuvat. Näyttäisi kuitenkin siltä, että Ruotsalaisen päällysveden laadussa on tapahtunut pitkällä aikavälillä sellaisia muutoksia, jotka ruokkivat päällyslevien kasvua. Ruotsalaisen vedenlaadun tarkkailupisteen päällysveden (1 m) pitkän aikavälin ( ) tulokset viittaavat siihen, että veden väriarvot ja kemiallinen hapenkulutus ovat nousset. Valuma-alueelta tuleva huuhtouma näyttää siten kasvaneen, joka voi olla yhteydessä myös kasvaneisiin kesäaikaisiin päällyslevämääriin. Rantavyöhyketutkimusten perusteella tarkkailualueen pohjien rehevyystasossa ei yleisesti ottaen ollut suurta vaihtelua. Pohjaeläinindeksin perusteella näytepisteet oli luokiteltavissa hyvin karuiksi tai karuiksi. Ainoastaan Maitiaislahti erottui selvästi kaikista muista näytepisteistä, indeksiarvon ilmentäessä lievästi rehevää pohjanlaatua. Jätevesien purkupisteiden alapuolella, Rautsaaren ympäristössä, ei ollut havaittavissa rehevöitymistä. Näytepisteiden lajistokoostumuksessa ja lajimäärissä oli eri tutkimusvuosien välillä useimmiten kohtalainen positiivinen korrelaatio, mutta joidenkin vuosien osalta korrelaatiot olivat myös heikkoja. Vaikka lajisto ja lajien runsaussuhteet vaihtelevat vuosien välillä, näyttäisi siltä, että alueelliset erot Konnivesi-Ruotsalaisella ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina tarkkailujaksolla VIITTEET Coffman, W. P Energy flow in a woodland stream ecosystem: II. The taxonomic composition and phenology of the Chironomidae as determined by the collection of pupal exuviae. Arch. Hydrobiol. 73: Langton P. H., 1991: A key to pupal exuviae of West Palaearctic Chironomidae. Privatelly published, Huntington, Cambridgeshire, UK. 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/2017

74 Mäkelä, A., Antikainen, S., Mäkinen, I., Kivinen, J. & Leppänen, T Vesitutkimusten näytteenottomenetelmät. Vesi- ja ympäristöhallitus, sarja B 10, 86 s. Paasivirta, L Rantavyöhykkeen surviaissääsket järvien tyypittelyssä. Univeristy of Joensuu, Publications of the Karelian Institute 133: Päivitetty Raunio, J., Paavola, R. & Muotka, T Effects of emergence phenology, taxa tolerances and taxonomic levels on the use of the Chironomid Pupal Exuvial Technique in river biomonitoring. Freshwat. Biol. 52: Ruse, L Chironomid distribution in the River Pang in relation to environmental variables. Ph.D. Thesis. University of Bristol, 365 pp. SFS-EN 15196:2006. Water quality. Guidance on sampling and processing of the pupal exuviae of Chironomidae (Order Diptera) for ecological assessment. 8 s Wilson, R. S. & Ruse, L. P A guide to the identification of genera of chironomid pupal exuviae occurring in Britain and Ireland (including common genera from Northern Europe) and their use in monitoring lotic and lentic fresh waters. The Freshwater Biological Association, Special Publication No. 13. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 262/

75 LIITE 1. Näytepisteiden 1-11 surviaissääskilajisto elokuussa ( ) ja lajien suhteelliset runsaudet (%). LIITE 1