M/17/Yt-45/1 Ylitornio, Uomavaara O. Vaasjoki, Selostus Uomavaaran alueella suoritetuista malmitutkimuksista syyskesällä 1945.

Transkriptio

1 M/17/Yt-45/1 Ylitornio, Uomavaara O. Vaasjoki, Selostus Uomavaaran alueella suoritetuista malmitutkimuksista syyskesällä Selostuksen pohjana käytetyt kartat: K 1 = Suomen geologinen yleiskartta, lehti C 6, Rovaniemi. Laatinut V. Hackman. K 2 = Talouskartta Yli-Tornion hoitoalueesta, lehdet 2 ja 3. Tehty Metsähallituksessa Yleiskartta Rovaniemen hoitoalueesta, lehti 1. Tehty Metsähallituksessa Liitteet: 1. Peitepiirroskartta Uomavaaran alueella tehdyistä havainnoista. 2. Luonnos Uomavaaran magneettisesta häiriöalueesta. I. Johdanto. Selostettava alue sijaitsee Yli-Tornion ja Rovaniemen pitäjissä käsittäen Mellajärven - Vaajärven - Kuusi järven - Kaitajärvien maaston. Keskeisimmän tutkimuskohteen mukaan nimitetään koko vyöhykettä selostuksessa Uomavaaran alueeksi. Varsinainen Uomavaara sijaitsee Mellajärvestä n. 6 km eteläkaakkoon t.s. Vaajärvelle päin. Aikaisemmin on kyseisiä seutuja tutkinut N. J. Soikero (1902) alueen vuorilajikartoitustehtävissä ja osittain niiden kiisupitoisten näytteiden perusteella, jotka hän on aikoinaan tuonut Uomavaaralta, tehtiin retki Louesta Lohijärvelle Uomavaaran kautta. Retkeen osallistuivat maist. A. Mikkola, yliopp. O.Vaasjoki ja P. Ervamaa. Tällöin todettiin kyseisen vaaran kallioperän sisältävän magneetti-ja rikkikiisuja sekä havaittiin magnetometrillä keskinkertaista suuruusluokkaa olevia häiriöitä vaaran länsireunalla. Toistamiseen suoritettiin retkeily samoille alueille Lohijärveltä Muurolaan (yliopp. O. Vaasjoki ja P.

2 2 Marttinen), jolloin myös Uomavaaran lisäksi havaittiin pari pienehköä magn. häiriöaluetta sekä tavattiin kiisupitoisia kalliopaljastumia ja lohkareita. Edelleen näytti Uomavaaralla suoritettu hakumagnetometraus antavan hyvinkin positiiviselta tuntuvia tuloksia. Tällöin ei kuitenkaan ajan puutteen vuosi vielä lopullisesti voitu selvittää, minkälaiset kiisumäärät tai minkälainen malmi häiriöitä aiheuttaa, josta syystä tohtori P. Haapala määräsi allekirjoittaneen suorittamaan tarpeelliset lisätutkimukset esiintymän laadun selventämiseksi. Tässä tarkoituksessa suoritti allekirjoittanut retken Uomavaaran alueelle välisenä aikana, samalla tarkastaen myös tutkimusvyöhykkeellä vuorilajikartan (K 1 ) mukaan sijaitsevia metabasiitti- y.m. malmigeologisesti huomionarvoisia esiintymiä. Retken aikana suoritettiin paitsi kallioperä- ja lohkarehavaintoja myös magnetometrausta, joka tuli nimenomaan kysymykseen Uomavaaran häiriöalueen rajoittamisessa. II. Alueen pinnanmuodostus ja maaperä. Seudun maisemakuvalle on luonteenomaista laajojen suoalueiden ja matalahkojen vaarojen vaihtelu. Suoalueilla esiintyy matalia hiekkaselänteitä ja kangasmaita, joilla usein ohuen hiekkapeitteen alta pistää esiin kiintokallioperusta. Kalliopaljastumia tavataankin seudulla sentään kohtalaisesti, vaikkakaan sellaisia korkeita vaarasarjoja ei täällä esiinny kuten esim. alueelta pohjoiseen tai länteen Aavasaksalle päin mentäessä. Hallitsevimmat maastokohdat ovat molemmat Kuusivaarat, Kaitajärvien pohjoispuolella olevat Romppaset sekä Yli-Tornion ja Rovaniemen pitäjäin rajojen kulmauksessa sijaitseva Rajakirakka. Uomavaara on matalaa kalliokkoa, joka ei huomattavimmin erotu vallitsevasta maisemakuvasta. Merkillepantavana piirteenä, varsinkin juuri Uomavaaran lähistöllä, mainittakoon kalliopaljastumien ruosteinen ulkoasu.

3 3 III. Geologiset havainnot. 1. Kallioperähavainnot. Alueen tutkimuksia suunniteltaessa ja suoritettaessa on perustana käytetty vuorilajikarttaa (K 1 ) ja sen selostusta. Sen mukaan kuuluu alue osittain kalevalaiseen liuskevyöhykkeeseen, osittain postkalevalaisen graniitin ja liuskeiden väliseen vaihettumisvyöhykkeeseen, joka käsittää gneissejä, seoskivilajeja ja metabasiitteja. Tehtyjen havaintojen perusteella voi todeta, että mainittu vuorilajikartta suurissa puitteissa vastaa alueen kallioperän kivilajikokoomusta, joskin yksityiskohdissa saattaa kuitenkin ilmetä vajavaisuuksia ja virheitä. Niinpä liuskeiden ja gneissin raja ei ole likimainkaan tarkka, eivätkä myöskään merkityt metabasiittipuhkeamat ole muodoltaan ja sijainniltaan vuorilajikartan mukaisia. M.m. Kaitajärvien pohjoispuolelle merkitty metabasiittialue puuttuu kokonaan tai on ainakin huomattavasti pienempi kuin mainittuun karttaan merkitty esiintymä, sillä sitä ei maastosta tavattu. Mahdollisesti on kysymyksessä ainoastaan joku aivan rajoitettu metabasiittipuhkeama tai juonimuodostuma. Osittain johtuvat mainitut epätarkkuudet ja virheellisyydet nähtävästi suhteellisen harvoista havainnoista, joita alueelta aikoinaan on tehty, osittain myös siitä, ettei alueelta ole paikkaansapitäviä tarkkoja karttapohjia ja myös siitä, ettei maastossa ole tarpeeksi kiintopisteitä. Huomioiden viimeksi mainitut vaikeudet, jotka ovat olemassa vielä nykyäänkin, ei allekirjoittaneen lyhyenä aikana tekemien kenttähavaintojen perusteella kuitenkaan voida tässä yhteydessä laatia alueesta yksityiskohtaisempaakaan geologista karttakuvaa, kuin mikä jo ilmenee e.m. vuorilajikartasta. Siitä syystä esitetäänkin ainoastaan peitepiirroskartta, josta ilmenevät selostettavan retkeilyn aikana tehtyjen havaintojen paikat ja laatu (liite n:o 1).

4 4 Kuusijärveltä Ristijärven kautta ja Vaajärven pohjoispuolitse suuntautuva liuskekivilajikaari, joka muodostaa tutkimusalueen itä- ja eteläreunan, käsittää kiilleliuskeita ja fylliittejä. Liuskesarjan yleinen kulku on pohjoiskoillisesta etelälounaiseen. Kuusijärven seudulla on kulku N 30 E, mutta kääntyy enemmän etelään suuntautuvaksi siten, että Ristijärven pohjoispuolisessa maastossa se on jo kääntynyt suuntaan N - S. Kaade on koko ajan pysty, keskimäärin 80 W tai WNW. Fylliittisistä kivilajeista on edustettuna tummat hiilipitoiset (Mulon tyyppi) sekä vaaleammat selvästi peliittistä alkuperää olevat muunnokset. Vaaleampi muunnos tulee vallitsevaksi liuskekaaren sisäosaan päin, jolloin siihen ilmestyy myös runsaasti biotiittitäpliä. Tämän kivilajin perusteella onkin kyseinen vyöhyke nähtävästi merkitty vuorilajikarttaan kiilleliuskeeksi ja tosiasiassa esiintyykin vyöhykkeellä paikoin selvästi parasyntyisiä kiilleliuskeita, jotka ovat hyvin biotiittirikkaita. Mellajärvestä n. 3 km kaakkoon esiintyy kuvatussa vaaleassa tyypissä ilmeisesti aktinoliittikokoomuksen omaavia sälöjä, jotka lienevät syntyneet p.o. alueen länsipuolella olevan Hietasen metabasiitin vaikutuksista. Välittävänä muotona postkalevalaisiin graniitteihin esiintyvät liuskekaaren pohjois- ja länsipuolella yhdensuuntaisena kaarena gneissit. Ne eivät kivilajikokoomukseltaan ole homogeenisia, vaan vaihtelevat happamuusasteeltaan laajalti. Koko tutkimusvyöhykkeellä, mutta etupäässä juuri gneissialueella, esiintyy siellä täällä metabasiittipurkauria. Nämä kivilajit ovat metamorfoituneita ja kokoomukseltaan vaihtelevia. Makroskooppisesti ovat ne yleensä tiivisrakenteisia, amfiboliittikokoomuksen omaavia tummanharmaita kivilajeja, jotka saattavat sisältää hajanaisia rikki- ja magneettikiisurakeita. Yhtenäisimmät metabasiittiesiintymät tavataan Mellajärven lounaispuolella sekä Yli-Tornion ja Rovaniemen pitäjien rajalla alkaen n. 3,5 km Kuusijoesta pohjoiseen. Karkeahko emäksinen kivilaji, lähinnä sarvivälkeliuske, jota tavattiin Rajakirakalla, on katsottava kuuluvaksi gneissimuodostumaan.

5 5 Postkalevalaisen graniitin lohkareita esiintyi alueen keski- ja pohjoisosissa, mutta kiintokalliossa tavattiin sitä ainoastaan Rajakirakalla. Tämä vaara sijaitseekin epäilemättä kontaktivyöhykkeellä, sillä vaaran sarvivälkeliusketta lävistää punainen postkalevalainen mikrokliinigraniitti. Edellä selostetusta havaitaan, että suoritetun retken pääkohde, varsinainen Uomavaara, sijaitsee fylliittivyöhykkeellä. Suuren suoalueen keskellä kohoaa vaara korkeussuhteiltaan jotensakin vaatimattomana verrattuna alueen muihin vaaroihin. Luonteenomaisia ovat pinnaltaan hyvin ruosteiset, voimakkaasti liuskettuneet paljastumat, joita esiintyy n. 1 km 2 :n laajuudella. Kivilaji on tummaa hiilipitoista fylliittiä, joka sisältää magneetti- ja rikkikiisuja. Liuskeisuuden kulku on N 30 E ja kaade miltei pysty. Kerroksellisuutta ei voi havaita, mutta todennäköisesti se yhtyy liuskeisuuteen. Kiisupitoisuus seuraa liuskeisuutta. 2. Lohkaretutkimukset. mainita: Lohkareita oli tutkimusalueella verraten niukasti. Seuraavat niistä voidaan 1. Kuusivaaran (Rovaniemi) W-rinteeltä löydetty magneetti- ja rikkikiisupitoinen hyvin ruosteinen lohkare, joka on kivilajiltaan Uomavaaran tyyppiä, siis tummaa fylliittiä. 2. Rovaniemen ja Yli-Tornion pitäjien rajan ja Kuusijoesta n. 4 km pohjoiseen sijaitsevan puron leikkauskohdasta löydetty kvartsiittilohkare, joka sisältää rikkikiisua heikkona mutta tasaisena impregnaationa kautta koko kiven.

6 6 3. Kuusijärvestä n. 2 km itään sijaitsevan hiiltotyömaan tienristeyksen läheltä löydetyt sarvivälkegneissilohkareet, jotka sisältävät vähän kuparikiisua. Kiisu esiintyy ohuena kalvona kaikissa tavatuissa lohkareissa. Samanlaisia Cu-kiisupitoisia sarvivälkegneissilohkareita tavattiin aikaisemmin samana kesänä Jaatilasta Laivajoen asutusalueelta. IV. Magneettiset havainnot. Rinnan kallioperä- ja lohkarehavaintojen kanssa suoritettiin jatkuvasti myös magneettisia havaintoja. Häiriöalueita ei kuitenkaan yleensä tavattu, varsinaista Uomavaaraa lukuunottamatta. Ainoastaan pari pienempää paikallista anomaliaa todettiin, mutta nekin sijaitsevat verraten lähellä Uomavaaraa. Selostuksen liitteenä seuraa varsinaisella Uomavaaralla tehtyihin magneettisiin havaintoihin perustuva karttaluonnos (liite n:o 2), jota laadittaessa on pyritty saamaan käsitys kentän laajuudesta ja häiriöiden suuruusluokasta. Kentän pituussuuntana on ilmeisesti liuskeisuuden suunta. Suurimmat häiriöt on havaittu paljastumilla, kun taas pienimpien häiriöiden alueilla on ollut suo- tai moreenipeite. V. Malmigeologiset loppupäätelmät. Edellä on pyritty esittämään ne havainnot, jotka koko tutkimusalueella ajalla on tehty. Arvioitaessa alueen malmigeologisia mahdollisuuksia, tuntuisi siltä, että päähuomio olisi kiinnitettävä postkalevalaisen graniitin kontaktivyöhykkeelle. Tämän selostuksen puitteissa ei kuitenkaan ole ollut tarkoitus esittää käsitystä tässä suhteessa. Siihen eivät riittäisi lyhyen ajan kuluessa tehdyt harvalukuiset havainnotkaan. Tarkoituksena on ollut ensikädessä selvittää varsinaisen Uomavaaran esiintymän merkitys. Tässä mielessä alleviivataan edelläolevasta selostuksesta seuraavaa:

7 7 1. Uomavaaran muodostavat ulkonäöltään Mulon-liusketta muistuttavat tummat fylliitit, jotka kuuluvat kalevalaiseen liuskesarjaan. Malmimineraaleina liittyy fylliittiin magneetti- ja rikkikiisuja, jotka on käsitettävä muodostuneen saostussedimentteinä liittyen fylliittikerrostumien syntyyn. 2. Alueella tavatut magneettiset häiriöt aiheuttaa kallioperän sisältämä magneettikiisu. 3. Kallioperä on kauttaaltaan voimakkaasti liuskettunut, kaade pysty. Kerroksellisuus yhtyy todennäköisesti liuskeisuuteen. Näiden tosiasioiden perusteella on ilmeistä, ettei varsinaisen Uomavaaran alueella ole odotettavissa mitään suurempaa malmikonsentraatiota, vaan köyhä kiisupitoisuus esiintyy samanlaisena kautta koko fylliittikerrostuman, joka muodostaa vaaran. Näin ollen voidaan päättää, ettei Uomavaaran häiriöalue, taloudellisia näkökohtia ajatellen, anna aihetta pidemmälle meneviin malmigeologisiin tutkimuksiin. Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 1945 Kartat: M/11/Yt 45/1 M/22/Yt 45/1

8