KALKKIKIVITUTKIMUKSET POHJOIS-KUUSAMOSSA KESINÄ

Transkriptio

1 M 17/Ks-69/1/84 KUUSAMO Yrjö Pekkala KALKKIKIVITUTKIMUKSET POHJOIS-KUUSAMOSSA KESINÄ Alkulause Geologisen tutkimuslaitoksen malmiosasto suoritti valtiongeologi E. Aurolan johdolla teollisuusmineraalitutkimuksia Pohjois-Kuusamossa kesinä Tutkimusten pääkohteena olivat kalkkikivet. Näiden ohella tutkittiin myös kvartsijuonia, kaoliinikvartsiitteja ja liuskekiviä. Kenttätöihin osallistuivat kesällä 1966: fil.kand. J. Saastamoinen, Luk:t R. Alviola ja Y. Pekkala sekä yo:t T. Kainulainen, M. Rask ja R. Syvänperä. Kesällä 1967: fil. kand. Y. Pekkala sekä yo:t T.Kainulainen ja M.Rask. Kesällä 1968: fil.kand. Y. Pekkala, Luk T. Kainulainen ja yo M. Envall. Kesällä 1966 suoritettiin Kuusamon pohjoisosassa ja osaksi myös Sallan puolella olevien kalkkikivialueiden yleiskartoitus. Kartoitettu alue ulottui Liikasenvaarasta valtakunnanrajalta n. 20 km länteen Savinajoelle. Allekirjoittanut laati näistä tutkimuksista kivilajikartan (kartta 1) ja selostuksen, jossa tarkastellaan tutkimusalueen kallioperän pääpiirteitä ja alueen kalkkikiviesiintymiä.

2 2 Kesällä 1967 tutkimukset keskitettiin Isokuusikon-Liikasenvaaran alueelle, jossa suoritettiin detaljikartoitusta. Lisäksi tutkittiin Juuman-Jyrävän, Sompsanperän ja Haatajan-Vasaraperän kalkkikivialueet. Isokuusikon-Liikasenvaaran kalkkikiviesiintymien yksityiskohtaisen kartoituksen ja tehtyjen karbonaattianalyysien perusteella päätettiin alueella suorittaa syväkairauksia kesällä kairattiin Autiolammen länsipuolelle reiät R 11 ja R 12 ja Purkuputaansuon länsipuolelle reikä R 13. (M 17/Ks-68/1/52) Kesällä 1968 kartoitettiin Isokuusikon ja Autiolammen alue uudelleen mittakaavassa 1: Lisäksi suoritettiin tarkistustutkimuksia Isokuusikon ja Liikasenvaaran kalkkikivialueilla kokonaisuudessaan. Edelleen kartoitettiin Rukatunturin kaakkois- ja eteläpuolella olevat kalkkikivialueet sekä tutkittiin Vuotungin-Kuusinkijoen ja Suorajärven kalkkikiviä. Kalkkikiviesiintymien jatkuvuutta ja kerrosten paksuutta maapeitteisillä alueilla yritettiin kesällä 1968 selvittää myös maanäytteistä tehtyjen ph-mittausten ja magnetometrauksen avulla. Kallioperän pääpiirteet Pohjois- Kuusamon kalkkikivialueella Pohjois-Kuusamossa on kalkkikiviä Perä-Pohjolan liuskekivijaksossa, joka ulottuu Kuusamon kirkonkylästä Sallaan. Liuskejakson pohjana on Itä-Suomen graniittigneissi, joka on paljastuneena laajoilla alueilla keski- ja Etelä-Kuusamossa.

3 3 Pohjois-Kuusamon liuskejakso on kartoitettu tämän vuosisadan alussa mittakaavassa 1: (Hackman ja Wilkman). Uusi 1: kallioperäkartta on tekeillä geologisen tutkimuslaitoksen toimesta (Lauerma). Pääosan Pohjois-Kuusamon liuskealueen kallioperästä muodostavat kvartsiitit. Kvartsiittien ohella on alueella runsaasti metabasiitteja (metadiabaaseja), amfiboliitteja ja emäksisiä liuskeita. Lisäksi on kiilleliuskeita ja karbonaattikiviä. Huomattavin kiilleliuskejakso on Kuusamon ja Sallan rajamailla Liikasenvaaran ja Taivalkönkään välillä. Kalkkikiviä on Pohjois-Kuusamossa useissa eri paikoissa, niitä on välikerroksina kvartsiiteissa, metabasiiteissa ja kiilleliuskeissa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan Pohjois-Kuusamon kalkkikiviesiintymiä, esiintymien mittasuhteita ja kalkkikiven laatua. Kalkkikiviesiintymät Pohjois-Kuusamossa on kalkkikiviä kahdenlaisessa geologisessa ympäristössä, joko kvartsiiteissa ja niihin liittyvissä metabasiiteissa tai kiilleliuskeissa. Runsaimmin on erillisiä kalkkikiviesiintymiä laajalla kvartsiittialueella, joka ulottuu Kuusamon kirkonkylän pohjoispuolelta Oulankajoelle, mutta koska kiilleliuskealueella olevat kalkkikivet ovat laadultaan parempia, on päähuomio tässä tutkimuksessa kiinnitetty niihin.

4 4 Pohjois-Kuusamon tärkeimmät kalkkikiviesiintymät ovat Oulankajoen pohjoispuolella Isokuusikon ja Liikasenvaaran välisellä alueella. Tällä alueella on kalkkikiviä välikerroksina loiva-asentoisessa kiilleliuskemuodostumassa, joka ulottuu lähes itä-länsi suuntaisena valtakunnan rajalta Savinajoelle. Kalkkikivikerroksia on Liikasenvaaran Tulilammen, Korvasjärven-Autionpalon, Isokuusikon-Konsarinsuon ja Purkuputaansuon-Ronilammen alueilla (kartta 2). Seuraavissa kappaleissa luetellaan kaikki ne Pohjois-Kuusamon kalkkikiviesiintymät, joita on geologisen tutkimuslaitoksen toimesta tutkittu kesinä Esiintymien paikat näkyvät kartasta 3. Esiintymät on numeroitu ja numero on mainittu selostuksessa kunkin esiintymän nimen jäljessä, esim. Autionpalo (1). Kalkkikiviesiintymiä, joilla näyttäisi olevan taloudellista käyttöarvoa, tarkastellaan yksityiskohtaisemmin tämän selostuksen loppuosassa. Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijakso Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijakso (2 ja 4) ulottuu idästä valtakunnan rajalta Tulilammen länsipuolelle. Jakson pituus on lähes 9 km ja leveys m. Kalkkikivi on suurimmaksi osaksi dolomiittia. Kalsiittia on ohuina muutaman metrin paksuisina välikerroksina Sirkkalampien itäpuolella j a Tulilammen ympäristössä.

5

6

7

8 5 Kalkkikiven kerroksellisuus on Liikasenvaaran-Tulilammen alueella yleensä selvä, sillä dolomiitissa on kvartsi- ja kiillerikkaampia välikerroksia, jotka ovat rapautumispinnalla jääneet koholle. Kerroksellisuuden kulku on lähes itä-läntinen ja kaade pohjoiseen. Dolomiittikivi on väriltään vaalean harmaata tai kellertävää. Rapautumispinnalla väri voi olla melko tumman ruskea. Dolomiitin raekoko on pieni (ø mm). Kalsiitti on selvästi karkearakeisempaa (ø mm), väriltään se on harmaata tai punertavaa. Kalkkikivessä on epäpuhtautena pääasiassa kvartsia ja kiillettä, paikoin on myös amfibolia. Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivijakso Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivivyöhyke (1 ja 3) on 7.5 km pitkä. Itäosassa jakso on lähes 2 km leveä, mutta länteen mentäessä se kapenee m:n levyiseksi. Kalkkikivijakson kulku on itä-läntinen, mutta paikalliset suuretkin poikkeamat yleisen kulun suunnasta ovat tavallisia. Kerroksellisuuden kaade on pohjoiseen. Paljastumien perusteella näytti Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivijakso koostuvan suurimmaksi osaksi kalsiittikivistä. Autiolammen länsipuolella kalkkikivipaljastumat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kalsiittikiveä. Autiolammen länsipuolella kairattujen reikien porasydämet kuitenkin osoittavat, että suurin osa kalkkikivi kerroksista on dolomiittia. Kalsiittia on pääasiassa Autionpalon kalkkikivipatjan alaosassa vuorokerroksina kiilleliuskeen kanssa.

9 6 Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivialueen dolomiitti on hienorakeista (ø mm), väriltään harmaan valkoista tai kellertävää. Dolomiitissa on epäpuhtautena pääasiassa kvartsia sekä jonkin verran kiillettä. Kalsiitti on hieno- tai keskirakeista (0.1-1 mm) selvästi karkearakeisempaa kuin dolomiitti. Hienorakeinen kalsiitti on väriltään harmaata tai kellertävää, keskirakeinen kalsiitti harmaan valkoista tai punertavaa. Isokuusikon-Konsarinsuon kalkkikivet Isokuusikon (5) alueella on useampia kaaren muotoisia kalkkikivikerroksia, joiden kulku suuntautuu etelästä pohjoiseen ja kaade on länteen. Erillisiä kalkkikivilinssejä on m:n levyisellä ja 2 km:n pituisella alueella. Kalkkikivilinssit ovat pääasiassa hienorakeista dolomiittiliusketta, jossa on runsaasti kvartsia ja kiillettä. Huomattavin kalsiittia sisältävä kalkkikivikerros alkaa Isokuusikon tienristeyksen eteläpuolelta ja kulkee aluksi m Isokuusikon tien suunnassa, kaartuu sitten koilliseen. Kalkkikivikerroksen alaosa (itäosa) on kvartsi- ja kiillerikasta dolomiittiliusketta, kerroksen yläosassa on m paksu ja n m pitkä kalsiittikivikerros. Kalsiitti on keski- tai karkearakeista (ø mm), väriltään punaista, valkoista tai kellertävää ja siinä on epäpuhtautena kiillettä ja kvartsia.

10 7 Purkuputaansuon-Ronilammen kalkkikivet Purkuputaansuon (6) länsipuolella on pienehkö kalkkikivilinssi, jonka kulku on länsiluoteeseen ja kaade itäkoilliseen. Paljastumien perusteella kalkkikivilinssillä on pituutta ainakin m ja leveyttä m. Alueella suoritettiin syväkairaus (R 13), jolloin todettiin, että kalkkikivestä on osa varsin puhdasta kalsiittia. Ronilammen (7) eteläpuolella on kapea m leveä ja m pitkä vyöhyke kalkkikiveä. Pääosa kalkkikivestä on hienorakeista kellertävää dolomiittia. Paikoin dolomiitissa on ohuita kalsiittisia välikerroksia. Kiutakönkään kalkkikivet Pohjois-Kuusamon kvartsiittivyöhykkeen yläosassa on Kiutakönkäältä Puukkorinteelle (8 ja 9) ulottuva kalkkikivijakso. Kalkkikivi on suurimmaksi osaksi kvartsinsekaista dolomiittia, jossa paikoin on runsaasti kvartsiittivälikerroksia ja - osueita. Kalkkikivijakson pituus on 4-5 km ja leveys m. Kalkkikivikerrosten yleinen kulku on kaakosta luoteeseen ja kaade NE. Kulun suunta ja kaade voivat kuitenkin paikallisesti vaihdella melkoisesti.

11 8 Kiutakönkään dolomiitissa on runsaasti rakoja ja onteloita, joissa on kvartsikiteitä sekä usein myös= hematiittia ja kalsiittia. Kalsiittia on paikoin myös välikerroksina. Huomattavin kalsiittivälikerros on Puukkorinteen kaakkoisosassa. Siellä on dolomiitti- ja kvartsiittikerrosten välissä 5-15 m paksu kalsiittikerros. Aventolammen-Savilammen kalkkikivet Kvartsiittivyöhykkeen yläosassa. Aventojoen (11) varrella on 0.5 km leveä ja 3.5 km pitkä kalkkikivivyöhyke. Kalkkikivi on dolomiittia, jossa on runsaasti kvartsiittivälikerroksia ja -osueita. Kivi on usein hyvin rikkomista ja raoissa on kvartsikiteitä ja hematiittia. Paikoin dolomiitissa on runsaasti kiillettä ja kirkkaanvihreää tremoliittia. Kalsiittia on ohuina välikerroksina ja rakojuonina. Taivalkönkään-Savilammen (10 ja 12) välillä on km leveä ja 4.5 km pitkä kalkkikivivyöhyke. Kalkkikivi on sielläkin dolomiittia, jossa on kvartsiittisia välikerroksia ja raoissa hematiittia ja kvartsikiteitä. Kalsiittia esiintyy välikerroksina ja rakojuonina. Laaja-alaisin kalsiittiesiintymä on Kiekeröojan (10) varrella. Taivalkönkäältä 1 km itään. Kalsiittikivi muodostaa siellä leveän ja 250 m pitkän kumpareen, jolla on korkeutta m. Kalsiitti on keski- tai karkearakeista, väriltään harmaata ja melko hyvälaatuista.

12 9 Muut kalkkikivialueet Kuusamossa Juuman-Jyrävän alueella (kartta 4) on useita kvartsiitin sekaisia dolomiittiesiintymiä. Jyrävänniemellä (15) on runsaasti kvartsia sisältävää dolomiittikiveä Hautaniitynvuoma-nimisen rotkolaakson molemmissa seinämissä. Karbonaattikivikerrosten kulku on länsiluoteeseen ja kaade melko jyrkästi koilliseen. Kalkkikiveä on m leveällä ja yli 1 km pitkällä vyöhykkeellä. Hautaniitynvuoman kalkkikivet ovat kokonaisuudessaan varsin epäpuhtaita sisältäen kvartsiittisia välikerroksia ja osueita. Raoissa on runsaasti kvartsia ja hematiittia sekä vähän kalsiittia. Lisäksi kivessä on kiillettä ja maasälpää. Väriltään nämä epäpuhtaat karbonaattikivet ovat harmaita tai punaruskeita. Jyrävän kosken itäpuolella Kitkajoen varrella on alueen kvartsiiteissa karbonaattipitoisia välikerroksia. Nämä karbonaattikivet ovat tyypiltään samanlaisia kuin edellä mainitut Hautaniitynvuoman kalkkikivet, mutta usein niissä on kvartsiittia siinä määrin, ettei enää voida puhua kalkkikivistä vaan karbonaattipitoisista kvartsiiteista. Kokonaisuutena ovat Jyrävänniemen karbonaattikivet niin epäpuhtaita, ettei niillä ole taloudellista merkitystä. Oulankajoen (13 ja 14) varrella km Kitkajoen risteyksestä ylöspäin on alueen kvartsiitissa dolomiittivälikerroksia. Dolomiitti on hienorakeista,, väriltään kellertävää ja se sisältää runsaasti kvartsia. Paikoin dolomiitissa on välikerroksina punertavaa keskirakeista kalsiittia. Myös kalsiitissa on runsaasti kvartsia. Alueen kalkkikivet eivät näin ollen vaikuta käyttökelpoisilta.

13

14 10 Ylä-Juumajärven (16) S- ja SW-rannalla on kalkkikivikerroksia, joiden kulku on kaakosta luoteeseen ja kaade lounaaseen. Kalkkikivestä on suurin osa dolomiittia, jossa yleensä on runsaasti kvartsiittisia välikerroksia ja -osueita. Varsinkin Ylä-Juumajärven etelärannalla olevassa 0.5 x 1 km:n laajuisessa kalkkikiviesiintymässä on paikoin niin runsaasti kvartsia, että kivi on paremminkin kvartsiittia kuin kalkkikiveä. Kalkkikivikerrokset ovat puhtaimmillaan aivan Ylä-Juumajärven rantavyöhykkeessä. Siellä on hienorakeisessa harmaassa tai punertavassa dolomiitissa myös kalsiittisia välikerroksia. Kalsiitti on punertavaa ja hieman karkearakeisempaa kuin dolomiitti. Juuman alueella Kuopunkijärvestä (17) 400 m länteen on amfibolipitoisessa kiilleliuskeessa dolomiittivälikerroksia. Dolomiittikerroksilla on paksuutta m, kerrosten kulku on itäkaakosta länsiluoteeseen ja kaade etelään. Dolomiitti on hienorakeista, väriltään tummanharmaata ja siinä on kerroksellisuuden suuntaisia ja sitä leikkaavia 1-10 cm:n paksuisia kvartsijuonia. Lisäksi dolomiitissa on ohuita cm paksuisia karkearakeisia kalsiittijuonia. Sompsanperässä (18 ja 19) Ala-Kitkajärven itäisimmän lahdekkeen molemmilla rannoilla on kvartsiitin sekaisia kalkkikiviä (kartta 5). Suurimmat kalkkikivipaljastumat ovat lahden N-rannalla Sompsanvaarassa. Vaaran eteläosassa n. 400 m Sompsanperän lahdesta on paljastuneena 15 m paksu ja 100 m pitkä dolomiittikerros. Dolomiitti on hienorakeista, punertavaa ja sisältää runsaasti kvartsiittisia osueita ja välikerroksia, lisäksi kivi sisältää paikoin runsaasti maasälpää.

15

16 11 Sompsanperänlahden rantamilla olevat kalkkikivet ovat vaalean harmaata, kiilteen ja kvartsin sekaista dolomiittiliusketta. Sompsanperän kalkkikivet ovat paljastumahavaintojen perusteella liian epäpuhtaita, jotta niillä olisi taloudellista käyttöarvoa. Rukatunturin S- ja E-puolella on useita karbonaattikiviesiintymiä. Särkivaaran (31) pohjoisrinteellä Särkilammesta itään on alueen serisiittipitoisissa kvartsiittiliuskeissa karbonaattisia välikerroksia. Kerrosten kulku on itäkoillisesta länsilounaaseen ja kaade n NW. Karbonaattikiviä on n. 500 m leveänä vyöhykkeenä Särkivaaran N-rinteeltä Näätälampien N-puolelle. Karbonaattikivi on kvartsipitoista dolomiittitiusketta, jossa lisäksi on kiillevälikerroksia. Laadultaan parasta kalkkikiveä on harmaa keski- tai hienorakeinen kloriittivälikerroksia sisältävä dolomiittikivi Särkivaaran N-rinteellä. Antinvaaran (32) länsipuolella 1 km Särkilammesta etelään on serisiittipitoisessa kvartsiittiliuskeessa karbonaattipitoisia välikerroksia. Karbonaatti on hienorakeista kellertävän harmaata dolomiittia, joka sisältää runsaasti vaaleita kiillevälikerroksia ja kvartsia. Paljastumista todetut puhtaammat dolomiittikerrokset ovat kuitenkin niin ohuita, että niillä ei ole taloudellista merkitystä.

17 12 Hukkavaaran (33) lounaisrinteellä Särkivaarasta 4 km kaakkoon on alueen vihertävän harmaissa serisiittikvartsiiteissa karbonaattivälikerroksia. Tavallisimmin alueen karbonaattikivet ovat dolomiittipitoisia kvartsiitteja. Parasta karbonaattikiveä Hukkavaaran alueella on vihertävänharmaa runsaasti kvartsia ja kiillettä sisältävä dolomiittiliuske Hukkasuon N-reunassa. Hukkavaarasta 2 km itäkaakkoon Erivaaransuon (34) pohjoispuolella on hienorakeista kellertävää tai harmaata dolomiittia. Dolomiittikerrosten kulku on idästä länteen ja kaade etelään. Dolomiittikerroksilla on paksuutta m. Dolomiitin alla kerrossarjassa on kiisupitoista mustaliusketta. Suiningin-Määttälänvaaran alueella on dolomiittisia välikerroksia Veskelvaaran (46) S-rinteellä ja maantien pohjoispuolella. Sivukivenä on serisiittikvartsiitti tai kiilleliuske. Suiningin Kuikkalammen (47), kollisrannalla on alueen kvartsiitissa dolomiittisia osueita. Vaimojärven (35) itärannalla olevien peltojen eteläpuolella on kvartsiitissa epäpuhtaita dolomiittivälikerroksia. Samanlaista epäpuhdasta dolomiittiliusketta on välikerroksina, kiilleliuskeessa Juurikkavaaran (36 ja 37) länsipuolella Kuusamosta Vuotunkiin menevän maantien varressa. Edellä mainitut neljä karbonaattikiviesiintymää ovat kuitenkin niin pienialaisia tai kivi on niissä niin epäpuhdasta, ettei esiintymillä ole taloudellista merkitystä.

18 13 Suorajärven (28) luoteisrannalla Vuotungin kylästä luoteeseen on alueen maasälpäpitoisessa kvartsiitissa karbonaattivälikerroksia. Karbonaatti on dolomiittia ja sitä on hienorakeisissa kiille- ja kvartsirikkaissa liuskekerroksissa. Dolomiittiliuskeen väri vaihtelee kellertävästä tummanharmaaseen. Karbonaattikivet sisältävät aina runsaasti kvartsia. Samanlaista dolomiittiliusketta on myös Suorajärven kaakkoisrannalla kansakoulun eteläpuolella kulkevan maantien varressa. Kalliojoen (29) N-puolella 800 m Suorajärven kansakoulusta lounaaseen on alueen kvartsiiteissa karbonaattivälikerroksia. Karbonaattikivi on kellertävän harmaata runsaasti kvartsia sisältävää hienorakeista dolomiittia. Esiintymän kivi on, kuten muutkin Suorajärven alueen kalkkikivet, liian epäpuhdasta, jotta sillä olisi taloudellista merkitystä. Kuusinkijoelta Vapaavaaraan (30) ulottuu karbonaattikivijakso, joka koostuu kvartsinsekaisista dolomiittikivistä ja dolomiittipitoisista serisiittikvartsiiteista. Vallitsevana kivilajina on kvartsiitti. Parhaiten voidaan kivilajien vaihtelua seurata Kuusinkijoen rantatörmässä, jossa karbonaattikiviä on Vapavaarantienristeyksen kohdalta jokea alaspäin mentäessä 1 km:n matkalla. Pääkivilaji tällä alueella on kvartsiitti, joka vaihtelee vihertävästä ja tiiviistä serisiittikvartsiitista punertavaan ja rikkonaiseen maasälpäpitoiseen kvartsiittityyppiin. Dolomiittirikkaampia, ovat punertavat rikkonaiset kvartsiitit, jossa dolomiittia on välikerroksina sekä kvartsirakeiden ohella kvartsiitin aineosana. Dolomiitin ja punaisen maasälvän lisäksi kvartsiitissa on paikoin runsaasti hematiittia ja kiillettä.

19 14 Kvartsinsekaisia dolomiittisia välikerroksia on myös kapeassa vyöhykkeessä, joka ulottuu Juumajoen ja Kuusinkijoen suunnassa Särkijärven (48) pohjoispuolelle. Rönninvaarassa (25) Pulkkajärven tien varressa 700 m viitostieltä länteen on kvartsiitin ja kiilleliuskeen välissä m paksuinen kerros kellertävän harmaata dolomiittiliusketta. Kivi sisältää runsaasti kvartsia ja kiillettä. Pyhätunturin (26) pohjoispuolella Vaaralahden ja Äijänlammen välisellä alueella on kvartsiitissa dolomiittisia välikerroksia. Samanlaista kvartsiittista dolomiittiliusketta on myös Iso-Veskalammen itä- ja pohjoispuolella. Jaurasen järvestä (24) m etelään on alueen serisiittikvartsiitissa dolomiittisia välikerroksia. Kvartsin määrä on dolomiittikivessä niin suuri, ettei kivellä ole käyttöarvoa kalkkikivenä. Yli-Kitkajärven itärannalla Kouvervaaran (21 ja 22) länsi- ja luoteispuolella on järven rannassa dolomiittikerroksia. Dolomiitti on selväkerroksellista ja hienorakeista ja siinä on runsaasti ohuita kvartsiittivälikerroksia, jotka rapautumispinnalla ovat jääneet koholle. Myös kiillettä on dolomiitissa melkoisesti. Dolomiittikerroksia voidaan seurata rantaviivan suunnassa Taivallahden etelärannalta alkaen 3-4 km:n matkalla eteläänpäin.

20 15 Haatajanniemellä (23) 1.5 km Haatajan talosta länteen on kvartsiitissa dolomiittipitoisia välikerroksia. Dolomiittikivet sisältävät kuitenkin niin runsaasti kvartsiittista ainesta, ettei sillä ole merkitystä kalkkikivenä. Vallionniemessä (20) Ala-Kitkajärven Tankolahden pohjoisrannalla on kvartsiittivaltaisia dolomiittikiviä. Kalkkikivinä käytettäviksi ovat nämäkin kivet liian epäpuhtaita. Edellä olevissa kappaleissa on käyty läpi kaikki ne Pohjois-Kuusamossa olevat kalkkikiviesiintymät, joita on tutkittu geologisen tutkimuslaitoksen toimesta kesinä Mainittujen kalkkikivipaikkojen lisäksi ei Pohjois-Kuusamossa ainakaan nykyisten tietojen mukaan ole muita kalkkikiviesiintymiä, joilla voisi olla taloudellista käyttöarvoa. Edellä luetelluista kalkkikiviesiintymistäkin on suuri osa sellaisia, jotka nykyisten tutkimusten ja kalkkikiven käyttömahdollisuuksien valossa eivät ole "taloudellisia" kalkkikiviä. Niitä Pohjois-Kuusamon kalkkikiviesiintymiä, joilla kiven laadun ja esiintymien mittasuhteiden perusteella näyttäisi olevan taloudellista käyttöarvoa, tarkastellaan lähemmin tämän selostuksen loppuosassa.

21 16 Kalkkikivien tutkimusmenetelmistä Yleistä Kalkkikivijakson paikallistamisessa voidaan saada viitteitä siitä, että kalkkikivet ovat helposti rapautuvina kuluneet syvemmälle kuin kovemmat sivukivet. Kalkkikivialueilla on kasvillisuus usein selvästi rehevämpää kuin happamampien sivukivien alueella. Raja rehevän "kalkkikivi" kasvillisuuden ja niukemman "sivukivi" kasvillisuuden välillä voi olla varsin jyrkkä. Kalkkikivialueiden rehevä kasvillisuus johtuu osaksi siitä, että karbonaatit vaikuttavat liuetessaan neutraloivasti happamaan maaperään. Tämän vuoksi on maaperän ph kalkkikivialueilla korkeampi kuin happamien sivukivien alueella. Maapeitteisillä alueilla voidaankin kalkkikivikerrosten jatkuvuutta ja paksuutta tutkia ph-mittausten avulla. Kalkkikiven ja sivukivien kontaktit voidaan saada selville myös magnetometrausta apuna käyttäen. Kalkkikivien laadun määrittely Kalkkikivien laatua tutkittiin kentällä laimean suolahapon ja värjäyskokeiden avulla. Suolahapolla saadaan selville, sisältääkö tutkittava näyte karbonaatteja vai ei, sillä suolahappo vapauttaa kalkkikivestä hiilidioksidia. Suolahapon avulla ei kalkkikiven laadusta saada kovinkaan selvää kuvaa, sillä esim. kvartsiitti, jossa on pirotteena hieman kalsiittia, voi suolahapon vaikutuksesta kuohua voimakkaammin kuin tiivis aivan puhdas dolomiittikivi.

22 17 Värjäyskokeilla voidaan kalkkikiven laatu saada melko tarkasti selville. Alizarin reds-niminen väriaine (S. Sr. J. Warne 1962) värjää kalsiitin kylmässä happamassa liuoksessa voimakkaanpunaiseksi. Dolomiitti taas värjäytyy saman väriaineen alkalisessa liuoksessa keitettäessä sinipunaiseksi. Kalkkikivinäytteessä epäpuhtautena olevat silikaattimineraalit eivät värjäydy alizarin reds:n vaikutuksesta, jolloin niiden määrä voidaan arvioida. Värjäyskokeiden perusteella suoritettua kalkkikiven laatuluokittelua on kontrolloitu lukuisilla karbonaattianalyyseillä ja ohuthietutkimuksilla. ph -mittaukset Maaperän ph on kalkkikivialueilla korkeampi kuin kalkkikiviä ympäröivien silikaattisten kivilajien alueella. Tähän perustuen tehtiin maapeitteisillä alueilla ph-mittauksia, jotta saataisiin selville alueella mahdollisesti olevien kalkkikivikerrosten mittasuhteet. ph-mittauksia alettaessa tehtiin ensin koelinja P 1, joka ulottui Isokuusikon kalsiittijakson poikki, alueella, jossa kivilajien vaihtelu oli aikaisemmin suoritetun detaljikartoituksen perusteella melko tarkkaan tunnettu.

23 18 Koelinjalta otettiin maanäytteitä 10 m:n välein jokaisesta tutkimuspisteestä otettiin näytteitä cm:n syvyysvälein maan pinnalta alkaen cm:n syvyydelle asti. Näytteet kerättiin muovipusseihin, jolloin ne eivät sanottavasti ehtineet kuivua ja hapettua ennen seuraavana päivänä suoritettua phmittausta. Tällöin näytteet lietettiin tislattuun veteen; liuosta sekoitettiin aika ajoin lasisauvalla ja p14-arvo mitattiin tunnin kuluttua. Koelinjan P 1 ph-tulokset osoittivat, että maaperän ph-arvot kasvavat maanpinnalta syvemmälle mentäessä. Aivan maanpinnassa oleva humuskerros on selvästi happamampaa kuin on alapuolella olevat maakerrokset, näissä ph:n kasvu on alaspäin mentäessä melko tasaista. Tämän vuoksi otettiin muilla ph-linjoilla näytteitä vain cm:n ja cm:n syvyydestä. Maaperän ph-mittauksia tehtiin kaikkiaan kahdeksalla linjalla, joiden yhteispituus oli 3600 m. Linjoista on kolme Autiolammen W-puolella, kaksi Isokuusikon alueella ja kolme Purkuputaansuon W-puolella. Mitatut ph-arvot vaihtelivat 30 cm:n syvyydellä ja 60 cm:n syvyydellä välillä. PH-arvoista piirrettiin kuvaajat, joissa ph-muutokset esitettiin matkan funktiona. Kuvaajissa tuli esille selviä ph-arvojen maksimi- ja minimikohtia sekä alueita joissa ph-arvot olivat useissa peräkkäisissä mittauspisteissä korkeampia kuin ympärillä olevalla alueella. Useissa tapauksissa kohonneet ph-arvot johtuivat ilmeisesti kallioperässä olevista kalkkikivikerroksista.

24 19 ph-mittausten tuloksia tarkasteltaessa kävi kuitenkin selville, että aina ei jollakin alueella esiintyviä kohonneita ph-arvoja voitu pitää todistuksena siitä, että kyseessä olevan alueen kallioperä eroaisi sen vieressä olevan alueen kallioperästä. Sillä esim. Isokuusikon alueella tehdyllä ph-linjalla P 1 ph-arvoissa selviä eroja vierekkäisissä maastokohdissa, joissa kallioperä oli suoritetun detaljikartoituksen perusteella samanlaista kalsiittista kalkkikiveä. Tällaiset ph-vaihtelut johtuvat ilmeisesti maaperän laadusta ja maakerroksen paksuudesta. Maapeitteen paksuus oli linjan P 1 kohdalla melko vakio, lukuun ottamatta paria kohtaa, joissa kallio ulottui pintaan saakka. Näin ollen johtunevat ph-vaihtelut linjalla P 1 suurimmaksi osaksi maaperän laadusta. Kun verrattiin maaperän ja ph-arvojen muutoksia keskenään, voitiin huomata että suoalueilla, joissa kallioperä ilmeisesti oli samaa kuin viereisellä moreenimaalla, ph-arvot olivat ph-yksikköä korkeampia kuin moreenimailla. Autiolammen-Isokuusikon kalkkikivialueilla suoritetuissa phtutkimuksissa saatiin useimmissa tapauksissa mittausten avulla selviä viitteitä kallioperässä olevista kalkkikivikerroksista. Suurin osa ph-linjoista oli kuitenkin moreenimailla, jolloin ph-vaihteluita ei aina voida yksiselitteisesti tulkita. Suoalueilla tehdyt ph-mittaukset sen sijaan näyttäisivät antavan selvemmän kuvan suon alla olevassa kallioperässä olevista kalkkikivikerroksista.

25 20 Harjulamminojalta Kotilammen W -päähän ulottuva ph-linja P 3 kulkee lähes,koko matkan suolla. Tällä linjalla otettiin näytteitä myös syvemmistä suokerroksista. Linjan P 3 ph-profiilissa (liite 1) on kolme ph-maksimialuetta. Kahdella ph-maksimialueella maaperän ph-arvot ovat keskimäärin phyksikköä. korkeampia kuin niiden ympäristössä. Kolmas ph-maksimi on hieman epäselvempi. Läntisin kapea ph-maksimi kuvastanee Ison-Harjulammen eteläpuolitse lounaaseen kulkevaa ohutta kalkkikivijaksoa (kartta 2). Harjulamminojasta n. 400 m itään oleva leveämpi ph-maksimialue johtuu aivan ilmeisesti Autionpalon kalkkikivijaksosta. Tämän jakson leveys näyttäisi ph-tulosten perusteella olevan Kotiojan eteläpuolella ainakin 140 m. Kotilammen W-pään kohdalla oleva ph-maksimi saattaisi johtua Autiolammen länsipuolisilta Kotilammen suuntaan erillisenä kielekkeenä ulottuvilta kalkkikivikerroksista, jotka eivät tule paljastumina näkyviin. Maaperän ph-mittausten käyttökelpoisuudesta kalkkikiviesiintymien paikallistamisessa voidaan sanoa, että jos esim. lohkareiston perusteella on syytä otaksua jollakin maapeitteisellä alueella olevan kalkkikiviä, niiden sijainnin selvittämisessä. PH-mittauksista on varmasti apua. Jos etsittävä kalkkikiviesiintymä lisäksi on kooltaan riittävän suuri (kerrospaksuus useampia kymmeniä metrejä), voidaan kalkkikiviesiintymän asema useimmissa tapauksissa saada selville ph-mittausten avulla.

26 21 Isokuusikon-Autiolammen ph-linjoilla suoritettiin myös magnetometraus. Useimmilla linjoilla ei kalkkikiven ja sivukiven magneettisuudella ollut riittävän suurta eroa, jotta kivilajien kontaktit olisi voitu varmuudella määrittää. Kalkkikiven ja sivukiven kontaktien määrittämistä magnetometraamalla vaikeuttivat myös kalkkikivikerrosten liian pieni paksuus ja kerrosten loiva-asentoisuus. Sellaisilla alueilla (esiin. Autiolammen länsipuolella), jossa kalkkikivikerroksia on melko paksulti, saatiin kalkkikiven ja sivukivenä olevan kiilleliuskeen kontakti määrättyä magnetometraamalla. Pohjois-Kuusamon kalkkikivien laatu ja esiintymien mittasuhteet Seuraavassa käsitellään sellaisten Pohjois-Kuusamon kalkkikiviesiintymien mittasuhteita ja kalkkikiven laatua, joilla tämänhetkisten tutkimustulosten ja kalkkikiven käyttömahdollisuuksien perusteella voidaan katsoa olevan taloudellista merkitystä. Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijakso Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijaksolla on pituutta 8.5 km ja leveyttä m. Kalkkikivijakson keskimääräinen leveys on 350 m, ja koska kerroskaade on alueella 20-30, on kalkkikivipatjan paksuus m. Tämän perusteella on Liikasenvaaran-Tulilammen alueella kalkkikiveä 150 m:n kerrospaksuuden mukaan 50 m:n tasolle laskettuna 160 milj. tonnia.

27 22 Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivistä on valtaosa hienorakeista dolomiittia, jossa on epäpuhtautena pääasiassa kvartsia. Osa kalkkikivistä on hieno- tai keskirakeista kalsiittikiveä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Liikasenvaaran- Tulilammen kalkkikivistä tehtyjen karbonaattianalyysien tulokset.

28 23 Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk. häv % " " " " " " Analysoidut näytteet: Analyysit tehty geol. tutkimuslaitoksessa 1. Tiivis hienorakeinen dolomiitti Liikasenkylän länsilaidasta Ra MT 2. Hienorakeinen kellertävä kalsiittikivi Korvasvaaran N-rinteeltä Ra MT 3. Kerroksellinen harmaa kalsiittikivi 500 m itään Liikasen rajavartioasemasta Ra MT 4. Hienorakeinen kellertävä kalsiittikivi Ison-Sirkkalammen E-puolelta Ra MT 5. Hienorakeinen dolomiitti-kalsiittikivi Sirkkalampien välisen puron N-puolelta Ra MT 6. Hienorakeinen kellertävän harmaa dolomiitti-kalsiittikivi Sirkkalampien S-puolelta Ra MT 7. Keskirakeinen punertava kalsiittikivi Tulilammen E-puolelta Ra MT

29 24 Analysoiduista näytteistä on näyte 1 dolomiittia, näytteet 2, 5 ja 6 ovat dolomiittisia kalkkikiviä ja näytteet 3, 4 ja 7 ovat kalsiittikiviä. Dolomiittinäytettä lukuunottamatta kohoaa liukenemattoman aineksen määrä yli 10 %:n. Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijakson kalsiittikiville ja kalsiittivaltaisille kiville onkin tunnusomaista, että ne sisältävät melko runsaasti kiillettä ja kvartsia. Liukenemattoman aineksen määrä on niissä yleensä %. Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivijaksossa on kalsiittikerrosten paksuus paljastumien perusteella melko vähäinen. Sirkkalampia yhdistävän puron molemmin puolin on kalsiittivaltaista kalkkikiveä 30 m:n matkalla. Kaateen ollessa n. 30 tulee kerrospaksuudeksi 15 m. Analyysit 4 ja 5 edustavat tämän alueen kalkkikiviä. Pituussuunnassa, näillä kalsiittikalkkikivikerroksilla todennäköisesti on jatkuvuutta useampia satoja metrejä, sillä samanlaista kalkkikiveä on tavattu paljastumina Ison Sirkkalammen itäpuolella ja toisaalta Liikasenmaantien varressa Aholan talosta lounaaseen. Taloudellista käyttöä haittaavia tekijöitä Liikasenvaaran kalkkikivissä ovat, vähäinen kerrospaksuus (n. 15 m), loiva-asentoisuus (kaade n. 30 ) sekä melko korkea liukenemattoman aineksen määrä (10-20 %). Tulilammen itäpuolella on kalsiittikiveä paljastumien perusteella ainakin 50 m leveällä vyöhykkeellä. Kaade on siellä 30 ja kerrospaksuus tällöin 25 m. Analyysi 7 edustaa Tulilammen kalsiittikiveä. Kalsiittivyöhykkeen pituus on Tulilammen alueella ainakin 500 m, mahdollisesti km.

30 25 Liikasenvaaran-Tulilammen kalkkikivistä on kuten jo aikaisemmin esitettiin valtaosa dolomiittikiveä. Edellä on esitetty arvio että alueella on kalkkikiveä 150 m paksu ja 8.5 km pitkä kerrospatja. Analyysi 1 edustaa alueen dolomiittikiveä parhaimmillaan. Keskimääräisesti dolomiittikivi on huomattavasti epäpuhtaampaa, mutta taloudellisesti käyttökelpoista dolomiittikiveä jossa liukenemattoman aineksen määrä kohoaa korkeintaan %:iin, on Liikasenvaaran-Tulilammen alueella kymmeniä milj. tonneja. Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivijakso Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivivyöhykkeellä on pituutta 7.5 km. Itäosasta vyöhyke on lähes 2 km leveä, mutta kapenee länsipäässä m:n levyiseksi. Pääosa jakson kalkkikivistä on dolomiittia, jossa on useampia melko ohuita kalsiittivälikerroksia. Keskimääräinen kerrospaksuus on alueella ainakin 200 m, jolloin kalkkikiviä olisi 50 m:n tasolle laskettuna milj. tonnia. Seuraavassa taulukossa on esitetty Korvasjärven-Autionpalon alueen dolomiittikivistä geologisessa tutkimuslaitoksessa tehtyjen analyysien tulokset.

31 26 Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem Tiivis kellertävän harmaa dolomiitti Korvasjärven W-rannalta. Ra MT 9. Hienorakeinen valkea dolomiitti R 11/Ksm-68 Autiolammen W -puoli. Ra MT 10. Hienorakeinen kellertävä dolomiitti R 11/Ksm-68 Autiolammen W -puolelta. Ra MT 11. Hienorakeinen valkea dolomiitti. R 12/Ksm-68 Autiolammen NW-puolelta. Ra MT Analysoidut näytteet edustavat varsin hyvälaatuisia dolomiittikiviä. Kokonaisuudessaan eivät Korvasjärven-Autionpalon dolomiittikivet ole yhtä hyvälaatuisia kuin analysoidut näytteet, sillä paikoin dolomiitissa on runsaasti kvartsirikkaita välikerroksia ja -osueita, jotka heikentävät kiven laatua. Autiolammen W-puolella suoritetuissa kairauksissa lävistettiin n. 120 m paksu kalkkikivihorisontti (R 11). Kalkkikivestä oli yli puolet sellaista dolomiittikiveä, jossa liukenemattoman aineksen määrä on alle 15 %. Koska kalkkikivihorisontti paljastumien perusteella paksunee Autiolammen itäpuolisella alueella melkoisesti, voidaan otaksua, että sellaista dolomiittikiveä, jossa liukenemattoman aineksen määrä on alle 15 %. Koska kalkkikivihorisontti paljastumien perusteella paksunee Autiolammen itäpuolisella alueella melkoisesti, voidaan otaksua, että sellaista dolomiittikiveä, jossa liukenemattoman aineksen määrä on alle 15 %) on Korvasjärven- Autionpalon kalkkikivijaksossa useita kymmeniä miljoonia tonneja.

32 27 Kalsiittikiviä on Korvasjärven-Autionpalon kalkkikivijaksossa useina ohuehkoina välikerroksina. Seuraavassa taulukossa on esitetty alueen kalsiittikivistä tehtyjen analyysien tulokset. Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk.häv % Harmaa selväkerroksellinen kalsiittikivi Korvasjärven S-rannalta Ra MT 13. Kellertävä keskirakeinen kalsiittikivi Autiolammen W-puolelta Ra MT 14. Punertava keskirakeinen kalsiittikivi Autionpalon kankaan S-osasta Ra MT ja SM 15. Punertava keskirakeinen kalsiittikivi R 11/Ksm-68 Autiolammen W - puoli. Ra MT 16. Punertava keskirakeinen kalsiittikivi R 11/Ksm-68 Autiolammen W-puoli. Ra MT

33 Punertava keskirakeinen kalsiittikivi R 12/Ksm-68 Autiolammen NWpuoli Ra MT 18. Kellertävä keskirakeinen kalsiittikivi Autionpalonkankaan W-osasta. Ra 168 SM Analyysi 12 on harmaasta kalsiittikivestä, Korvasjärven S-rannalta. Siinä on runsaasti kloriittisia välikerroksia. Samanlaista kloriittivälikerroksia sisältävää kalsiittikiveä on useina ohuehkoina kerroksina Matinjärven S-puolitse Autiolammelle kulkevassa vyöhykkeessä. Näiden kalsiittikerrosten paksuus on useimmiten vain muutamia metrejä. Paljastumien perusteella on kloriittipitoinen kalsiittikerros Autiolammen itäpuolella m paksu. Vastaavanlaisia kalsiittikerroksia on myös Autiolammen W-puolella kairattujen reikien R 11 ja R 12 kalkkikivihorisontin alaosassa. Matinjärven N-puolella olevan viljelyssuon pohjoisreunassa olevassa törmässä on m:n matkalla paljastuneena harmaan valkoista keski- tai karkearakeista kalsiittia. Tämä kalsiittikivi on hyvälaatuista ja sen paljastumissa näkyvä kerrospaksuus on n. 10 m. Autiolammen W-puolella suoritetuissa syväkairauksissa lävistettiin kaksi kalsiittihorisonttia joissa kalsiittikiveä oli yhteensä m. Kalsiittikivi on useimmiten hyvälaatuista (anal ), mutta sen mahdollista hyväksikäyttöä. haittaavat lukuisat ohuet liuskevälikerrokset.

34 29 Autionpalonkankaan W-osassa kulkevan viljelystien molemminpuolin on kalsiittikerroksia (kartta 6). Kerrosten kulkua vastaan kohtisuorassa profiilissa oli 120 m:n matkalla kalsiittikerroksia n. 35 m:n paksuudelta. Profiilin alkupuolella (eteläosa) oli 60 m:n matkalla paljastuneena vain kalsiittikerroksia, joiden yhteispaksuus oli 30 m. Paksuin yhtenäinen kalsiittikerros oli 10 m paksu. Analyysi 18 edustaa tämän alueen kalsiittikiviä. Jos arvioidaan Korvasjärven-Autionpalon alueen kalsiittikivivaroja paljastumahavaintojen ja suoritettujen syväkairausten perusteella, voidaan varovaisen arvion perusteella sanoa, että alueella on kalsiittikiviä ainakin 2-3 milj.tonnia. Todennäköistä kuitenkin on, että kalsiittikiviä on huomattavasti enemmän. Liukenemattoman aineksen määrä on näissä kalsiittikivissä alle 15 %. Kalsiittikivien mahdollista käyttöä haittaava tekijä on kalsiittikerrosten vähäinen paksuus. Paksuimmat yhtenäiset kalsiittikerrokset alueella ovat nykyisten tietojen mukaan korkeintaan m. Isokuusikon kalkkikivet Isokuusikon alueen kalkkikivikerroksista merkittävin on kalsiittijakso, joka ulottuu kaarenmutoisena Isokuusikon ja Liikasenteiden risteyksestä ainakin 1200 m pohjoiseen (kartta 7). Kalsiittivyöhykkeellä on. leveyttä m, ja koska kerrosten kaade on , tulee kerrospaksuudeksi m. Tämän mukaan on Isokuusikon kalsiittijaksossa 50 m:n syvyydelle laskettuna milj. tonnia kalsiittikiveä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Isokuusikon kalsiittikivien tyyppinäytteistä tehtyjen analyysien tulokset.

35

36

37 30 Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk. häv %o Punertava keskirakeinen kalsiittikivi 50 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra MT 20. Harmaanvalkea keskirakeinen kalsiittikivi 75 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 468 SM 21. Kellertävän valkea keskirakeinen kalsiittikivi 140 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 368 SM 22. Punertava keskirakeinen kalsiittikivi 420 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 968 SM 23. Lohenpunainen keskirakeinen kalsiittikivi 600 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 1168 SM 24. Lohenpunainen keskirakeinen kalsiittikivi 700 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 868 SM

38 Valkea keskirakeinen kalsiittikivi 740 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra MT 26. Valkea keskirakeinen kalsiittikivi 740 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 668 SM 27. Lohenpunainen keskirakeinen kalsiittikivi 750 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 768 SM 28. Kellertävän harmaa keskirakeinen kalsiittikivi 1100 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra MT 29. Kellertävän harmaa keskirakeinen kalsiittikivi 1130 m pohjoiseen Liikasentien risteyksestä Ra 568 SM Analyysinäytteet on valittu, siten, että ne edustavat sellaisia kalsiittikivityyppejä, jotka ovat luonteenomaisia Isokuusikon kalsiittijaksossa. Analyysitulosten perusteella alueen kalsiittikivet ovat laadultaan melko hyviä. Paikoin kalsiittikivessä on ohuita 2-20 cm paksuisia liuskevälikerroksia ja dolomiittisia osueita, mutta kokonaisuudessaan voidaan arvioida, että liukenemattoman aineksen määrä jää Isokuusikon kalsiittijaksossa alle 10 %:n. Purkuputaansuon-Ronilammen kalkkikivet Purkuputaansuon länsipuolella on kalkkikivilinssi, josta osa on kalsiittia. Kairauksissa (R 13) todettiin, että kalkkikivikerroksen paksuus on ainakin 60 m, ja että kerroksen yläosassa on n. 21 m varsin puhdasta kalsiittikiveä. Kaivettujen monttujen perusteella on kalkkikivilinssillä pituutta ainakin m. Seuraavassa taulukossa on Purkuputaansuon kalsiitista tehtyjen analyysien tulokset.

39 32 Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. - hehk.häv % " " " " 30. Harmaa keskirakeinen kalsiitti 40 m etelään R 13:sta Ra MT 31. Harmaa juovainen keskirakeinen kalsiittia 20 m etelään reiästä R 13, Ra 1068 SM 32. Harmaa keskirakeinen kalsiitti reiän R 13 luota Ra 12/68 SM 33. Valkea keskirakeinen kalsiitti reiästä R 13 syv m MT 34. Harmaa keskirakeinen kalsiitti reiästä R 13 syv m 1241/68 MT Analyysitulosten mukaan kalsiittikivi on varsin puhdasta. Pääasiallisimmat epäpuhtaudet ovat kiille ja kvartsi, sekä hienojakoinen grafiittipigmentti, jonka vaikutuksesta kivi on paikoin melko tummanharmaata ja juovikasta. Selvää kerroksellisuutta ei näy ollenkaan. 25 m:n tasolle laskettuna on Purkuputaansuon länsipuolisessa kalkkikivilinssissä hyvälaatuista kalsiittikiveä tonnia. Kalkkikivilinssin mittasuhteita ei paksun maapeitteen takia, ole voitu tarkoin selvittää, joten on mahdollista, että linssin pituus on suurempi kuin kiven määrän arvioinnissa käytetty 200 m.

40 33 Ronilammen eteläpuolella on kalkkikivikerroksia, joita on pituussuunnassa voitu seurata yli 600 m:n matkalla. Kerrosten paksuus on vähäinen ehkä m. Kivi on suurimmaksi osaksi dolomiittia, jossa paikoin on ohuita, parin metrin paksuisia, kalsiittia sisältäviä välikerroksia. Ronilammen kalkkikivet ovat laadultaan melko epäpuhtaita, joten niiden taloudellinen merkitys on vähäinen. Kiutakönkään kalkkikivijakso Kiutakönkäältä Puukkorinteelle ulottuvalla kalkkikivijaksolla on pituutta 4-5 km ja leveyttä m. Enimmäkseen kalkkikivi on siellä runsaasti kvartsiittivälikerroksia ja -osueita sisältävää dolomiittia. Puhtaampaa dolomiittikiveä on paljastuneena vyöhykkeessä, joka alkaa 1 km Kiutakönkäältä luoteeseen ja ulottuu Puukkorinteeseen. Ainoa merkittävämpi kalsiittiesiintymä Kiutakönkään kalkkikivijaksossa on Puukkorinteessä. Siellä on puhdasta kalsiittia km paksu ja m pitkä kerros (anal. 38). Esiintymässä on kalsiittia 25 m:n syvyydelle laskettuna ainakin tonnia, ehkä enemmänkin, sillä kerroksen kokonaispituudesta ei maapeitteerivuoksi ole varmaa tietoa. Seuraavassa taulukossa on Kiutakönkään kalkkikivistä tehtyjen karbonaattianalyysien tulokset.

41 34 No MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk.häv % " " 35. Tiivis punertavan harmaa dolomiitti 400 m länteen Kiutakönkäältä Ra MT 36. Hienorakeinen tiilenpunainen dolomiitti 1.5 km länsiluoteeseen Kiutakönkäältä Ra MT 37. Hienorakeinen punertava dolomiitti 1.9 km luoteeseen Kiutakönkäältä Ra MT 38. Hieno-keskirakeinen kalsiitti 2.0 km luoteeseen Kiutakönkäältä Ra MT Analyysi 38 on tehty Puukkorinteen kalsiitista ja sen mukaan kivi on hyvin puhdasta. Analyysit edustavat Kiutakönkään kalkkikivialueen dolomiitteja, ja niiden perusteella alueen dolomiittikivet ovat paikoin melko hyvälaatuisia. Kiutakönkään kalkkikivijaksossa voidaan arvioida olevan taloudellisesti käyttökelpoista dolomiittia, jossa liukenemattoman aineksen määrä on alle 15 %, useita kymmeniä miljoonia tonneja. Kiutakönkään kalkkikivien mahdollista käyttöä rajoittaa se, että esiintymät ovat kokonaisuudessaan Oulangan kansallispuiston alueella.

42 35 Aventolammen-Savilammen kalkkikivet Aventolammen luoteispuolella on 0.5 km leveä ja 3.5 km pitkä kalkkikivivyöhyke. Kalkkikivi on dolomiittia, jossa on runsaasti kvartsiittivälikerroksia ja -osueita. Kvartsin ohella dolomiitissa on paikoin runsaasti kiillettä, hematiittia ja tremoliittia. Kalsiittia on siellä täällä ohuina välikerroksina tai rakojuonina. Taivalkönkään ja Savilammen välillä on km leveä ja 4.5 km pitkä kalkkikivivyöhyke. Kalkkikivi on pääosin dolomiittia, jossa on runsaasti kvartsiittisia välikerroksia. Kiekeröojan varrella 1 km Taivalkönkäältä itään on kalsiittiesiintymä, jossa kalsiittikivi on paljastuneena m:n levyisessä ja 250 m:n pituisessa harjanteessa. Kalsiitti on keskirakeista, harmaata ja suurimmaksi osaksi hyvälaatuista (anal. 39). Esiintymän kalsiittivarat ovat 50 m:n tasolle laskettuna ainakin 1. 5 milj. tonnia. Seuraavassa taulukossa on esitetty Aventolammen-Savilammen kalkkikivistä tehtyjen karbonaattianalyysien tulokset. Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk. häv % Harmaa keskirakeinen kalsiittikivi, Kiekeröoja 800 m Taivalkönkäältä itään. Ra MT 40. Punertavan harmaa hieno-keskirakeinen kalsiitti-dolomiittikivi Savilammen W-ranta Ra MT

43 Punaruskea keskirakeinen kalsiittikivi Savinajoki 1.5 km Savilammelta pohjoiseen. Ra MT Aventolammen ja Savilammen alueiden kalkkikivivarat ovat kokonaisuudessaan huomattavan suuret, mutta mahdollista käyttöä ajatellen on rajoittavana tekijänä kiven epähomogeenisuus. Paikoin kivi saattaa olla varsin puhdasta, mutta aivan hyvälaatuisen kiven vieressä on niin runsaasti kvartsiittisia välikerroksia, että kiven laatu kokonaisuudessaan laskee huomattavasti. Lisärajoituksena on se, että Aventolammen- Savilammen kalkkikivet ovat Oulangan kansallispuiston alueella. Kuusamon muut kalkkikivialueet Liikasenvaaran-Savilammen alueella oleviin kalkkikiviesiintymiin verrattuna ovat Kuusamon muut kalkkikiviesiintymät vähämerkityksellisiä. Yleensä on kivi niissä liian epäpuhdasta, tai sitten esiintymät ovat liian pienialaisia, jotta niillä olisi taloudellista merkitystä. Seuraavassa mainitaan joitakin esiintymiä, joilla mahdollisesti voisi olla taloudellista merkitystä. Juumassa on Ylä-Juumajärven länsi- ja etelärannalla kalkkikivikerroksia, joissa yleensä on runsaasti kvartsiittivälikerroksia. Aivan Ylä-Juumajärven rantavyöhykkeessä on kalkkikivikerroksia, joissa kvartsiittivälikerroksia on vähemmän. Nämä. puhtaammat kalkkikivikerrokset ovat pääosin dolomiittia, mutta paikoin on myös ohuita kalsiittisia kerroksia (anal. 42). Puhtaammilla kalkkikivikerroksilla on paksuutta m.

44 37 Kuopunkijärven ja Kuivajärven puolivälissä olevan Myllylammen N- puolella on dolomiittipaljastumia. Dolomiittikerroksilla on paksuutta m. Kulun suunnassa kerrokset painuvat suon alle eikä niiden pituutta näin ollen saatu selville. Myllylammen dolomiitti on tummanharmaata, hienorakeista ja melko hyvälaatuista (anal. 43). Särkivaaran pohjoispuolella n. 5 km Rukajärvestä itään on paksuja karbonaattikivikerroksia. Suurin osa karbonaattikivistä on karbonaattipitoista serisiittiliusketta, mutta Särkivaaran pohjoisrinteellä on myös puhtaampia dolomiittiliuskekerroksia. Näillä kerroksilla on paksuutta muutamia kymmeniä metrejä ja kivi on niissä harmaata hienorakeista dolomiitti-kloriittiliusketta. Liukenemattoman aineksen määrä on dolomiittiliuskeessa yleensä melko korkea (anal. 44), joten kiven taloudellinen käyttöarvo lienee kyseenalainen. Hukkavaaran lounaisrinteellä on alueen serisiittikvartsiitissa karbonaattivälikerroksia. Laadultaan parasta karbonaattikiveä on Hukkasuon N- reunassa, jossa on vihertävän harmaata dolomiittiliusketta useiden metrien paksuudelta. Tyypiltään kivi on verrattavissa Särkivaaran dolomiittiliuskeeseen. Erivaaransuon N-puolella n. 2 km Hukkavaaralta itäkaakkoon on parinkymmenenmetrin paksuinen dolomiittikerros. Kivi on tiivistä kellertävää tai harmaata dolomiittia. Ainakin paikoitellen dolomiitti on niin puhdasta, että sitä voisi käyttää maatalouskalkiksi. Dolomiittikivikerroksella on pituutta ainakin m.

45 38 Seuraavassa on esitetty Juuman, Myllylammen ja Särkivaaran kalkkikivistä tehtyjen analyysien tulokset: Anal. no MgO CaO R 2 O 3 liukenem. hehk. häv % Kellertävän valkea keskirakeinen kalsiittidolomiittikivi Ylä-Juumajärven S-ranta Ra 268 SM 43. Tummanharmaa hienorakeinen dolomiitti Myllylammen N-puolella Ra MT 44. Harmaa hienorakeinen dolomiittiliuske Särkivaaran N-rinne Ra MT Kuusamon muut kalkkikiviesiintymät, joista on mainittu kalkkikiviä käsittelevän yleisen selostuksen yhteydessä, ovat ainakin tämänhetkisten tutkimustulosten perusteella taloudellisesti merkityksettömiä.

46 39 Lopputoteamuksena Pohjois-Kuusamon kalkkikiviesiintymistä voidaan mainita, että laadultaan ja myös mittasuhteiltaan huomattavimmat esiintymät ovat Oulankajoen pohjoispuolella Liikasenvaaran ja Savinajoen välillä. Tällä alueella on taloudellisesti käyttökelpoisia dolomiittikiviä useita satoja miljoonia tonneja. Käyttökelpoista kalsiittikiveä on noin milj. tonnia. Kalsiittikiviesiintymistä on suoritettujen tutkimusten perusteella merkittävin Isokuusikon kalsiittijakso. Otaniemi

47