Veitsiluoto Oy:n liuskekivialue Tervolassa

Transkriptio

1 M 17/T-52/1/87 Tervola Erkki Aurola Veitsiluoto Oy:n liuskekivialue Tervolassa Lokakuun 5. p:nä 1952 tarkastin yhdessä ins. J. Laantin kanssa Veitsiluoto Oy:n omistaman liuskekivialueen Tervolan pitäjässä, Yli-Paakkolan kylässä. Liuskekivialue sijaitsee aivan Kemijoen rannassa, 35 km päässä Kemin kaupungista. Kalliopaljastumista on Rovaniemen maantielle matkaa n. 85 m, rautatielle m. Sähkövoimalinja kulkee liuskekivialueen yli. Molemmin puolin pitkin Kemijoen vartta on suhteellisen tiheä asutus, joten työvoiman saanti ei tuottane vaikeuksia. Maapeite Liuskekiveä on näkyvissä ainoastaan lähellä Kemijoen uomaa. Kauempana jokitörmästä peittää kallioperää irtaimet maalajit, jotka näyttävät olevan pääasiassa hiekkaa ja hietaa. Niiden paksuutta en voinut ilman kaivauksia tutkia, mutta sen perusteella, mitä läheisestä louhoksesta saatoin päätellä, ei irtaimien maalajien poistaminen tarpeellisilta kohdilta tuottane vaikeuksia liuskekivilouhoksen avaamiselle. Siellä täällä soran joukossa esiintyi suurehkoja yksinäisiä kiviä, jotka ilmeisesti ovat peräisin huuhtoutuneesta moreenista. Maanpinnassa niiden lukumäärä oli vähäinen. Korkeussuhteet Aikaisemmin on po. Veitsiluodon omistamalta alueelta louhittu liuskekiveä kahdesta kohdasta. Molemmat vanhat louhokset sijaitsevat noin 2-3 m ylempänä nykyistä vedenpintaa, joka paikkakuntalaisten käsityksen mukaan on korkeammalla kuin tavallisesti tähän vuoden aikaan. Vedenpinnan korkeus vaihtelee Kemijoessa vuodenaikojen mukaan huomattavasti. Kevättulvien aikana se saattaa nousta vanhojen louhosten tasolle, ehkäpä korkeammallekin. Vaikkakin tulva-aika on lyhyt, haittaa se liian alan jokivarteen sijoitettujen louhosten toimintaa. Liuskekiviteollisuutta

2 2 suunniteltaessa Kemijoen varteen on otettava huomioon uusien voimalaitosten aiheuttamat muutokset Kemijoen vedenpinnan korkeussuhteissa. Kallioperä Paakkolan alueen kallioperä on melkein mustaa, hienorakeista, biotiittirikasta liusketta. Liuskeen päämineraalit ovat: biotiitti, kvartsi, maasälpä ja magnetiitti. Viime mainittua mineraalia on kuitenkin hyvin vähän ja esiintyy se melkein mikroskooppisen pieninä, omamuotoisina kiteinä. Kuitenkaan ei koko Veitsiluoto Oy:n omistaman alueen kallioperä ole kauttaaltaan samanlaista liusketta. Alueen pohjois-osassa on liuskeessa paikoitellen, runsaasti kvartsijuonia ja kivi on väriltään vaaleampaa, muutamissa vyöhykkeissä hiukan vihertävää. Vihertävä väri johtunee kloriitti nimisestä mineraalista. Kvartsijuonia esiintyi eniten kaikkein korkeimmissa kallionyppylöissä, jotka juuri tästä syystä ovatkin jääneet louhimatta. Laadultaan on liuske yhtenäisintä sähköjohtolinjasta etelään, aina Veitsiluoto Oy:n omistaman alueen rajalle saakka. Kvartsijuonia en tällä vyöhykkeellä huomannut. Liuskeen kulkusuunta on N 75 E, kaade keskimäärin 80 pohjoiseen. Kerrallisuus yhtyy pääpiirteissään liuskeisuuteen, vain joitakin vähäisiä poikkeamia saattoi havaita. Kemialliselta kokoomukseltaan on Paakkolan liuske täysin samanlaista kiveä kuin esim. amerikkalaiset kattoliuskeet. Oheiseen taulukkoon olen ottanut kaksi kemiallista analyysiä. Paakkolan kivestä ja 29 amerikkalaisen, kattoliuskeista tehdyn analyysin keskiarvot. Taulukossa on mainittu vain pääkomponentit.

3 3 % % % SiO 2 57,87 60, Al 2 O 3 19,38 15, K 2 O 2,32 2,76 1,76-5,27 Na 2 O 1,65 1,50 0,50-3,97 MgO 4,92 5,07 0,88-4,57 CaO 0,38 0,42 0,33-5,20 Fe 2 O 3 2,70 5,20 0,52-7,00 FeO 6,39 3,82 0,46-9,00 1. Paakkola. Anal. O. Gustafsson 2. Paakkola. Anal. V. Leppänen 3. Amerikkalaisia analyysejä. Keskiarvoja. Liuskeitten louhimisen kannalta on edullista, jos kalliossa on sopivien välimatkojen päässä sekä pystysuoria että vaakasuoria halkeamia. Vaakasuorien halkeamarakojen eli pohjien esiintymistä ei pintatutkimusten avulla voi todeta, mutta olettaa sopii, ettei Paakkolan alue tässä suhteessa poikkea muista meikäläisistä vastaavanlaatuisista esiintymistä. Liuskeisuutta vastaan kohtisuorasti tai jonkin verran vinosti kulkevia pystyrakoja oli kaikissa paljastumissa lukuisasti. Pystyrakojen välimatka oli kuitenkin useimmissa tapauksissa niin suuri, ettei rakojen tiheys haittaa käyttökelpoisten työlohkareiden saantia, kuten nähtiin toiminnassa olevasta, pienestä louhoksesta, joka sijaitsi tutkimusalueen välittömässä läheisyydessä.

4 4 Kiven soveltuvuus eri tarkoituksiin Jo aikaisemmin on Paakkolan kiveä käytetty kaikkiin niihin tarkoituksiin, joihin liuskekiveä yleensäkin käytetään, nimittäin: 1. kattoliuskeena 2. kovasinkivenä 3. käytävä- ja vuorauskivenä Hyvältä kattoliuskeelta vaaditaan, että kivi normaalikosteana vaivattomasti halkeaa 40 x 60 cm suuruisiksi levyiksi, joiden vahvuus ei ylitä 5 mm. Paakkolan liuskekivi lohkeaa kyllä melko hyvin, mutta minusta näytti siltä kuin vain osa liuskeesta olisi ollut kattoliuskeeksi sopivaa. Kun vielä ottaa huomioon, että hyvästäkin kivestä saadaan käyttökelpoisia levyjä vain neljännes koko louhitusta kivimäärästä, pitäisin kattoliuskeen yksinomaista louhintaa Paakkolan kivestä kovin epävarmana yrityksenä. Nykyisin on saatavissa monenlaisia kattolevyjä, joten kattoliuskeen tulisi pystyä hintansa puolesta kilpailemaan teollisuustuotteiden kanssa. On tietenkin tapauksia, jolloin kattoliusketta käytetään sen arvokkaan ulkoasun takia, mutta tuskinpa tällaiset tapaukset pystyisivät pitämään louhosta pystyssä. Kovasinkiveä on meillä louhittu Kuusamosta, Kontiolahdelta, Längelmältä ja Paakkolasta. Kannattamattomana on kovasimien valmistus kaikkialta lopetettu. Liuskekiveä käytetään nykyisin hyvin paljon puutarhoissa ja puistoissa käytäväkivenä. Esimerkiksi Helsingissä on Pohj. Esplanaadilla puistonpuoleinen jalkakäytävä verhottu Nordsjön liuskeella. Nilsiän kvartsiittiliusketta on Mannerheimin haudan ympäristö. Tämän hetken muotisuuntana on peittää kivijalat, vieläpä rakennusten seinätkin liuskelaatoilla. Näihin tarkoituksiin on Paakkolassa käyttökelpoista liusketta riittävästi ja mikäli kiveä louhittaessa esiintyisi liiaksi liuskettuneita vyöhykkeitä, voisi näistä paikoista louhia kattoliusketta.

5 5 Käytäväkiven päätuottaja Helsingissä on Rudus Oy. Tämä yhtiö louhii käytäväkiveä läheltä Helsinkiä Nordsjöstä sekä Nilsiästä, Kuopion pohjoispuolelta. Nordsjön kivi on tummanharmaata ja maksaa Helsingissä mk 500/m². Nilsiän kvartsiittiliuskeen hinta on mk 530/m² Lapinlahden asemalla ja mk 650/m² Tikkurilan asemalla. Jos lasketaan, että irrotetusta kivestä puolet on käyttökelpoista saadaan yhdestä m 3 :stä laattoja noin 10 m² eli mk:n arvosta. Laattakivien vahvuus on nimittäin 4-7 cm. Rahtikustannukset Paakkolasta kulutuskeskuksiin ovat kokolailla suuret, joten kiveä pitäisi Paakkolassa pystyä louhimaan halvemmalla kuin vastaavissa Etelä-Suomen louhoksissa. Loppukatsaus Käsitykseni mukaan Paakkola on niitä harvoja paikkoja maassamme, jossa suurteollisuusmaisesti olisi mahdollista louhia kattoliusketta sekä käytävälaattoja. Tämä edellyttää tietenkin suunnitelmallisuutta ja asiantuntemusta niin hyvin louhoksen järjestelyssä kuin louhintamenetelmissä ja koneitten valinnassa. Asiallista ehkä olisikin, että sille henkilölle, joka mahdollisesti joutuisi louhintaa suunnittelemaan ja todennäköisesti laatimaan yrityksen kannattavaisuuslaskelmat, suotaisiin tilaisuus perehtyä vastaavanlaisiin louhoksiin sekä omassa maassamme että ulkomailla. Kotimaamme liuskekivilouhokset ovat tosin kooltaan pieniä, mutta yhtä ja toista näkemisen arvoista on niissäkin. Useasti jo keskustelu ammattitaitoisten kivimiesten kanssa on erittäin antoisa.

6 6 Kattoliuskelouhoksia on naapurimaissamme Ruotsissa ja Norjassa. Tunnetuin ja tietääkseni suurin ruotsalainen kattoliuskelouhos sijaitsee Örebryn läänissä Grythyttanissa. Louhinta tapahtuu täällä useita kymmeniä metrejä pitkässä ja leveässä avolouhoksessa. Liuskeen irrottamismenetelmiin on Grythyttanissa hyvä tilaisuus perehtyä. Taalainmaassa, Hällanissa, on myös kattoliusketeollisuutta. Norjassa, Vossin alueella, Bergenistä itään, on lukuisia kattoliuskelouhoksia. Näistä louhoksista ja tuotteista on lukuisia valokuvia eräässä pienessä julkaisussa, jonka olen jättänyt ins. J. Laantille. Louhintaa harjoittavan yhtiön pääkonttori on Bergenissä. Liuskelouhoksia on myös Ottassa, Finnmarkenissa ym. Englannissa on kuuluisia kattoliuskeen löytöpaikkoja Walesissa (Portmadoc, Penrhyn, Dinorwic jne.). Walesilaiset liuskeet ovat iältään kambrisia. Cornvallissa on taasen laadultaan erinomaisia devonisia kattoliuskeita. Saksassa on kattoliuskeita mm. Reinin varrella. Paakkolan liuskealueen käyttöä ajatellen olisi mielestäni seuraavat toimenpiteet tarpeellisia: 1. Tutkittava liuskeen louhimismahdollisuuksia kauempana jokivarresta, vieläpä rautatien länsipuolella, jonne liuskekivijakso epäilemättä jatkuu. Pliktaamalla tai koekaivauksilla olisi selvitettävä irtaimien maalajien paksuus. 2. Annettava jonkun ammattimiehen valmistaa pienehkö erä kattoliusketta, jolloin saataisiin lopullinen varmuus liuskeen soveltuvaisuudesta kattoliuskemateriaaliksi. 3. Suunniteltava mahdollisuus louhia laattakivien ohella katto-, sähkö-, taulu- ym. erikoislevyjä. 4. Tutkittava erilaisten tuotteiden menekkimahdollisuudet. Edellä olevassa selostuksessani en ole puuttunut liuskekiviteollisuuden yksityiskohtiin, kuten koneistukseen, kustannuksiin, työvälineisiin jne., koska mielestäni tällä kertaa päähuomio tuli kiinnittää Paakkolan liuskeen käyttömahdollisuuksiin. Olen jo aikaisemmin maininnut, että Paakkolan liuskeista voidaan valmistaa

7 7 kattolevyjä, mutta edullisempaa epäilemättä olisi, jos louhinnassa ei rajoituttaisi jonkun määrätyn artikkelin valmistukseen, vaan tuotanto järjestettäisiin joustavasti kysynnän mukaan. Helsingissä, lokakuun 11. p:nä 1952 Valtiongeologi fil.tri Erkki Aurola