ALAVIESKAN SAARENKYLÄ- VIESKANJÄRVEN TUULIVOIMAPUISTO

Transkriptio

1 S U U N N IT T EL U JA T EK N IIK K A TM VOIMA OY ALAVIESKAN SAARENKYLÄ- VIESKANJÄRVEN TUULIVOIMAPUISTO FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20159

2 2 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS Maa- ja kallioperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Pohjavesialueet Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet LUONTOSELVITYS Aineisto ja menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Linnusto ja muu eläimistö Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Rakentamisalueiden luontoarvot Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Lepakot Muu eläimistö Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaat luontokohteet Uhanalainen ja arvokas lajisto Hankkeen vaikutukset alueen luontoarvoille Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön Vaikutukset Natura-alueisiin ja muihin suojelualueisiin LÄHTEET LIITTEET: Liite 1. Arvokkaat luontokohteet Liite 2. Linnustollisesti arvokkaat alueet (salassapidettävä liite) Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 4/2013 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 4/2013 Kuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, Minna Tuomala.

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 3 (37) 1 JOHDANTO TM Voima Oy suunnittelee Alavieskan Saarenkylä Vieskanjärven alueelle enintään yhdeksästä tuulivoimalasta muodostuvaa tuulivoimapuistoa. Tämän luontoselvityksen tavoitteena on tuoda esille suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteiden nykytila ja arvioida suunnitellun tuulivoimapuiston mahdollisia vaikutuksia alueen luontoarvoihin. Tässä selvityksessä on esitetty lyhyesti myös hankkeen kuvaus sekä hankealueen ympäristön yleispiirteet. Tämän luontoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun aluetoimistosta. 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuistoalue sijaitsee noin viisi kilometriä Alavieskan keskustan pohjoispuolella. Alue sijoittuu Alavieska-Merijärvi välisen seututien itäpuolelle, ja rajautuu idässä Alavieskan keskustan ja Saarenperän yhdistävään Järvitiehen. Hankealueen pinta-ala on noin 6 km 2 ja maa-alueet ovat yksityisten maanomistajien omistuksessa. Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuiston hankealue on pääosin metsätalouskäytössä. Hankealueen itäreunassa kulkevan Järvitien lisäksi alueella on kattava metsäautotieverkosto. Alueen halki kulkee etelä-pohjoissuuntaisesti Herrfors Nät Oy:n 110 kv voimajohto. Hankealuetta lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat hieman alle kilometrin etäisyydellä suunnitteluista tuulivoimaloista. Lähimmät kylämäiset alueet sijoittuvat hankealueen länsipuolelle Vieriperälle sekä koillispuolelle Kunnarinperälle. Tuulivoimapuistohanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit sekä tiestön. Suunnitellut tuulivoimalat tulevat olemaan enimmäiskorkeudeltaan enintään 210 metriä korkeita ja tornirakenteeltaan teräslieriö- tai hybriditorneja. Tuulivoimapuistoalueelle rakennetaan sähköasema, jossa tuulivoimapuiston tuottama sähkö liitetään 110 kv voimansiirtoverkkoon. Liittymiskohta on suunnittelualueen halki kulkeva Herrfors Nät Oy:n omistama 110 kv:n voimajohto. Tuulivoimapuiston sisäinen sähköverkko toteutetaan kv maakaapeliverkkona. Hankeen suunnittelussa on kaavoituksen luonnosvaiheessa kaksi vaihtoehtoista voimalaja tiestösuunnitelmaa (Kuva 2 ja 3.), joiden perusteella luontoselvitykset on laadittu. Pohjois-Pohjanmaan tuulivoimaselvityksessä Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuiston hankealue on tunnistettu hyvin tuulivoimatuotannolle soveltuvaksi alueeksi. Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus on ilmoittanut , ettei hankkeessa ole tarpeen toteuttaa YVA-menettelyä. Näin ollen hankkeen keskeiset ympäristövaikutukset arvioidaan osayleiskaavan laatimisen yhteydessä.

4 4 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 1. Hankealueen sijainti

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 5 (37) Kuva 2. Hankkeen alustava voimalasijoittelu, huoltotiestö ja sähkönsiirto (Vaihtoehto 1.) Kuva 3. Vaihtoehtoinen esitys voimaloiden ja sähköaseman sijainnista sekä vaihtoehtoiset tieyhteyksien ja maakaapeleiden sijaintipaikat (Vaihtoehto 2.)

6 6 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Alavieskan alue sijaitsee Keski-Pohjanmaan kiilleliuskealueella. Alueen kallioperä koostuu syväkiviin kuuluvista kvartsi- ja granodioriiteistä, gabrosta sekä dioriitistä. Alueen yleisin maalaji on moreeni, joka on peittää kallioperän muotoja vaihtelevan paksuisena kerroksena. Hankealueelle sijoittuu useita pieniä sekä muutamia laajempia kalliopaljastumia. Alueen pinnanmuodot muodostuvat rikkonaisen moreenimaaston ja näiden välisten suoaltaiden mosaiikista. Alueelle sijoittuu kaksi laajempaa suoallasta. Kokonaisuutena alue on suhteellisen alavaa ja korkeimmat kallioalueet sijoittuvat noin m mpy. Alueen eteläpuolelle sijoittuu laaja peltoaukea, joka on entistä Alavieskanjärven pohjaa. 3.2 Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Saarenkylä Vieskanjärven hankealue sijaitsee Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella (VHA 3). Hankealue sijoittuu eteläosaltaan Kalajoen päävesistöalueella (53) Kalajoen alaosan (53.02) vesistöalueelle ja Järviojan Jukulaisojan (53.024) valuma-alueelle sekä pohjoisosaltaan Pyhäjoen päävesistöalueella (54) Pyhäjoen alaosan (54.01) alueelle ja Talusojan (54.019) valuma-alueelle. Hankealueelle tai sen lähialueelle ei sijoitu luonnontilaisia pienvesiä. Turvemaat on pääosin tehokkaasti ojitettuja ja ihmisen luomaa ojaverkostoa sijoittuu alueelle runsaasti. Hankealueelle sijoittuu kaksi laajempaa lähes luonnontilaista suoaluetta. Pohjoisempi Juvinrahka sijoittuu päävesistöalueiden vedenjakajalle, jolloin sen vedet laskevat kahteen suuntaan: suon luoteisosasta Pahapuron kautta Talusojaan ja edelleen Pyhäjokeen sekä suon kaakkoisosasta Järviojan kanavan kautta Kalajokeen. Hankealueen eteläosassa Karhunrahkan suolta vedet laskevat pelto-ojien kautta Järviojan kanavaan ja edelleen Kalajokeen. Noin 1,2 km hankealueen eteläpuolelle sijoittuvan peltoalueen keskellä virtaava Järvioja on kaivettu Alavieskajärven kuivatuksen yhteydessä 1800-luvulla. Hankealueen eteläpuolella sijaitsee yksityismaalle kaivettu uimalampi, jonka rannalla on laavu Pohjavesialueet Hankealuetta lähin luokiteltu pohjavesialue sijoittuu noin 8 km etäisyydelle hankealueen eteläpuolella. Kiimamaan ( ) vedenhankintaa varten tärkeän pohjavesialueen (luokka I) pinta-ala on 0,49 km 2 ja antoisuus 50 m 3 /d. 3.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien alueita. Hankealuetta lähin Natura-alue Ryökönkangas (FI ) sijoittuu Posanperän ja Havistonperän alueella noin 4 km etäisyydelle hankealueen koillispuolella. Ryökönkankaalla sijaitsee myös vanhojen metsien suojelualue (VMA110082). Ryökönkangas on sisällytetty Suomen Natura 2000 ohjelmaan luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (SCI = Sites of Community Interest). Seuraavaksi lähin suojelualue tai suojeluohjelmien alue on Kaakkurinnevan (SSO110331) soidensuojeluohjelman alue, joka sijoittuu noin 9,3 km etäisyydelle hankealueen luoteispuolella.

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 7 (37) Kuva 4. Hankealueen ympäristöön sijoittuvat luokitellut pohjavesialueet, Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet (Oiva Ympäristö- ja paikkatietokanta). Kuva 5. Hankealueen eteläpuolella sijaitsee maa-ainesten otossa syntynyt lampi sekä yksityisiä virkistyskäyttörakenteita.

8 8 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4 LUONTOSELVITYS 4.1 Aineisto ja menetelmät Hankealueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Luontoselvityksessä on kuvailtu alueen luonnon yleispiirteet ja paikannettu hankealueen luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Hankealueelle tai sen lähiympäristöön mahdollisesti sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu valtakunnallisesti ja alueellisesti. Luontoselvityksen maastoinventoinneissa on tavanomaisen talousmetsän osalta inventoitu erityisesti hankkeen myötä muuttuvan maankäytön alueet kuten voimaloiden rakennuspaikat ja huoltoteiden alueet sekä voimaloiden varapaikat. Muut talousmetsäalueet on inventoitu yleispiirteisemmin Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on inventoitu kahden maastotyöpäivän ajan touko-kesäkuussa Inventoinneissa tarkasteltiin suunnitelman mukaisten voimalapaikkojen ja tielinjausten lisäksi koko hankealueelta metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia arvokkaita luontotyyppejä sekä mahdollisia arvokkaan lajiston kasvupaikkoja. Luontoinventoinnin taustatietoina on käytetty maastokarttoja, ilmakuvia ja ympäristöhallinnon avoimien tietokantojen aineistoja. Maastotöiden tueksi selvitettiin hankealueelta ja sen lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit -tietokanta, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus 2/2013). Lisäksi tiedusteltiin alueelle mahdollisesti sijoittuvat metsätalouden ympäristötukikohteet (tiedonanto, Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus, 2/2013). Hankealueen ympäristötukikohteet on esitetty kuvassa 16. Ympäristötukikohteet vastaavat luontokohteiden rajautumista vain niiden maanomistajien osalta, jotka ovat teettäneet mete -inventoinnin alueillaan. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset on laatinut FM biologi Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä Linnusto ja muu eläimistö Linnustoselvitys Saarenkylä Vieskanjärven suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueen pesimälinnustoa selvitettiin suunniteltujen voimalapaikkojen alueella toteutettujen pistelaskentojen avulla sekä kiertelemällä kartoituslaskentana kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella ennalta valittuja kohteita, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Jokaisella voimalapaikalla toteutetut pistelaskennat toistettiin kolmeen kertaan, minkä lisäksi hankealue pyrittiin kiertämään mahdollisimman kattavasti läpi kartoituslaskennan ohessa. Pesimälinnuston pistelaskennat toteutettiin välisenä aikana. Lisäksi hankealueella toteutettiin yleispiirteinen metson soidinpaikkojen inventointi , jonka aikana pyrittiin löytämään alueelle mahdollisesti sijoittuvat merkittävät metson soidinalueet, jotka tulisi huomioida alueen maankäytössä. Pesimälinnustoselvitysten lisäksi täydentävää tietoa linnustosta saatiin myös muiden hankealueella toteutettujen luontoselvitysten yhteydessä.

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 9 (37) Taulukko 1. Todennetut metson soidinpaikat arvotettiin seuraavalla luokituksella (M. Tuomala / FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). I: Todettu, toimiva soidinpaikka, joka sisältää maastossa selkeästi erottuvan soidinkeskuksen. Alue voidaan tulkita havaintojen perusteella yli viiden kukon soitimeksi. Soidinaikaisia havaintoja useista yksilöistä sekä ympäristössä runsaasti hakomispuita, jätöksiä, siivenvetojälkiä ja/tai höyheniä. Alueella viitteitä tai näköhavaintoja koppeloista. II: Todettu, toimiva soidinpaikka, joka sisältää selkeästi hahmotettavan soidinkeskuksen. Soidinaikaisia havaintoja 1-4 kukosta sekä selkeitä merkkejä ympäristössä; runsaasti hakomispuita, jätöksiä, siivenvetojälkiä ja/tai höyheniä. Mahdollisesti myös viitteitä tai näköhavaintoja koppeloista. III: Ympäristön perusteella mahdollinen soidinpaikka. Alue on ilmoitettu aiempien havaintojen perusteella soidinpaikaksi, tarkistuksessa ei havaintoja lajista ja selkeää soidinkeskusta ei hahmoteta. Ympäristössä hakomispuita ja jätöksiä. Lähialueella havaittu yksittäisiä lintuja päiväreviireillä. IV: Ympäristön perusteella tuhoutunut soidinpaikka. Aiemmin tiedossa ollut soidinkeskus, joka nykyisin metsätalouden vahvasti muuttama. Lähimaastosta ei hahmotettavissa selkeää uutta soidinpaikkaa. Ei havaintoja metsoista tai yksittäisiä havaintoja kauempana päiväreviireillä. Linnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien kuten Suomen Punaisen kirjan uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi ym. 2010), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksella ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädettyjen lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen pesäpaikkoihin, metson soidinalueisiin sekä muihin linnustollisesti arvokkaisiin kohteisiin. Laskennat suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Laskentojen aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Kaikille havaituille lintulajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011). Havaintojen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuiston hankealueen eteläpuolella suoritettiin kevätmuuton aikana myös muutontarkkailua, missä yhteydessä selvitettiin Alavieskanjärven peltoalueen merkitystä lintujen muuton aikaisena levähdysalueena. Muutontarkkailua suoritettiin Alavieskanjärven peltoalueella välisenä aikana neljänä päivänä yhteensä noin 28 tuntia. Muutontarkkailun tarkoituksena oli selvittää tuulivoiman törmäysvaikutuksille alttiiksi tiedettyjen lintulajien yksilömääriä, niiden käyttämiä lentoreittejä ja lentokorkeuksia Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuiston alueella sekä sen läheisyydessä. Hankealueen kautta kulkevaa muuttolinnustoa arvioitiin myös suhteuttamalla hankealue lintujen muuton yleiskuvaan Kalajokilaakson alueella ja hankealueen länsipuolella aiemmin suoritettuihin tuulivoiman YVA-menettelyjen yhteydessä toteutettuihin muutontarkkailuihin. Neljän päivän mittainen muutontarkkailu on lyhyt otos kevään muuttokaudesta, mutta tarkkailupäivät ajoitettiin kevään vilkkaimmalle muuttokaudelle, ja tulokset tukevat aiempia oletuksia alueen kautta kulkevasta muuttolinnustosta. Tässä selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot (lintujen elinympäristöt) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille (ympäristön suojelualueet) BirdLife Suomen ja SYKE:n paikkatietoaineistot (ympäristön IBA- ja FINIBA- kohteet) Metsähallituksen petolinturekisteri (ympäristön erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (ympäristön sääksen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (ympäristön suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustiedot, aineistopyyntö)

10 10 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) Keski-Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueen lintupaikkojen yleistietoja) Kalajoen Mustilankankaan, Jokelan ja Tohkojan tuulivoimapuistojen YVA-selostukset (muuttolinnuston yleispiirteet Kalajokilaaksossa) Linnustoselvitysten raportoinnista on vastannut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun toimistolta. Linnuston maastoselvityksiä ovat suorittaneet Ville Suorsa, FM biologi Minna Tuomala sekä linnustoasiantuntija Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Muu eläimistö ja suojelullisesti arvokkaat lajit Tiedot alueen eläimistöstä perustuvat pääosin yleistietoon erityisesti nisäkkäidemme levinneisyydestä ja elinympäristövaatimuksista. Hankealueella ja sen läheisyydessä esiintyvää eläimistöä ja eri lajien elinympäristöinä potentiaalisia alueita huomioitiin myös hankkeen yhteydessä suoritettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä. Hankealueella toteutettiin yleispiirteinen liito-oravainventointi metson soidinpaikkainventoinnin yhteydessä alkukeväästä, minkä lisäksi lajin elinympäristöjä huomioitiin myös muiden luontoselvitysten yhteydessä. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella todetut lajin potentiaaliset elinympäristöt inventoitiin papanakartoitusmenetelmää soveltaen, minkä lisäksi arvioitiin alueen soveltuvuutta lajin elinympäristönä. Lepakkoselvitys Alavieskan alueen lepakoista ei ole julkaistu aiempia kartoitustuloksia, eikä Saarenkylä Vieskanjärven hankealueen lepakkotilanteesta ollut saatavilla muutakaan ajantasaista tietoa. Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuiston hankealueella toteutettiin kesän 2013 aikana yleispiirteinen lepakoiden ruokailualueiden kartoitus. Kartoitus tehtiin ns. aktiivikartoitusmenetelmää hyödyntäen, missä hankealueen lepakoille potentiaaliset kohteet kierrettiin kattavasti läpi detektorilla (Echo Meter EM3+) kuunnellen. Lepakkoselvitykset kohdennettiin erityisesti sellaisille alueille, joiden maankäyttö tulee muuttumaan hankkeen toteutuessa sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella arvioiduille lepakoille potentiaalisille alueille. Lepakkoselvitykset suoritettiin suurimmaksi osaksi kävellen hankealueella, ja autokartoitusmenetelmää hyödyntäen alueen ulkopuolella. Hankealueen ulkopuolella suoritettu autokartoitus antoi arvokasta tietoa lepakoiden esiintymisestä ja runsaudesta alueellisesti, koska tiedot lepakoiden esiintymisestä Kalajokilaakson alueella ovat edelleen hyvin vähäisiä. Hankealueen lepakkoselvitykset toteutettiin 7.6. ja , jolloin hankealue kierrettiin kattavasti läpi kahden yön aikana. Kartoitusöinä säätila ja olosuhteet olivat ajankohtaan nähden suotuisia ja lepakoiden kartoitukseen otollisia. Lepakoille sopivien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös muiden hankealueella suoritettujen luontoselvitysten ohessa. Lepakkoselvitysten yhteydessä mahdollisesti todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien, nykyään yleisesti käytössä olevien, periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004). Luokitusperusteet ovat: Luokka I: Lepakoiden lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Luokka II: Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Luokka III: Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Lepakot käyttävät eri aikoina vuodesta eri alueita ruokailuun, mistä johtuen lepakkoselvitykset tulisi toistaa useamman kerran kesän aikana. Nyt toteutettu lepakkoselvitys muodostuu kahdesta keskikesälle ajoittuvasta kartoituskäynnistä, joiden arvioidaan antavan hyvän yleiskuvan lepakoiden esiintymisestä alueellisesti sekä lepakoille mahdollisesti arvokkaista kohteista. Syksymmällä lepakot jakaantuvat tasai-

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 11 (37) semmin ja laajemmalle alueelle lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. Toteutettujen selvitysten perusteella alueen lepakkotiheys on niin alhainen, että kartoituskertojen lisääminen ei todennäköisesti olisi muuttanut tuloksia merkittävästi. Lepakkoselvitykset on suorittanut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. 4.2 Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Hankealue sijoittuu kasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaaliseen Pohjanmaan Kainuun alueen länsiosaan, missä kohtaavat pohjoisen ja eteläisen Suomen kasvillisuustyypit ja lajisto. Soiden osalta Kalajokilaakson alue kuuluu vaihettumisvyöhykkeeseen, missä suot kuuluvat Pohjanmaan aapasoiden alaryhmään Suomenselän aapasuot ja osaksi Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiin (Vasander 1998) Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Metsät Hankealueen metsät ovat pääosin kasvupaikkatyypiltään variksenmarja-puolukkatyypin (EVT) kuivahkoja kankaita, jotka ovat puustoltaan nuorempien ikäluokkien mäntyvaltaisia metsiä. Hankealueelle sijoittuu kohtalaisen paljon karuja kallioalueita, joilla esiintyy variksenmarja-kanervatyypin (ECT) kuivia kankaita. Puustoltaan edustavimmat alueet sijoittuvat Puustellinmetsän luoteisosaan, missä kallioisten kankaiden metsät ovat iäkkäämpiä ja osin aihkiintuvaa petäjikköä. Karhunrahka Juvinrahkan ympäristö on metsätyyppien osalta kuivaa ja kuivahkoa kangasmaata sekä ojitettua rämemuuttumaa ja turvekangasta. Tuoreita puolukkamustikkatyypin (VMT) kivennäismaakankaita sijoittuu Puustellinmetsän pohjois- ja itäosiin sekä Korkiankurunkallion ympäristöön. Kasvupaikkatyypiltään hankealueen rehevimmät osat sijoittuvat Korkiankurunkallion etelä- ja kaakkoispuolelle, missä ojanvarrella esiintyy pienialaisesti kuivahtanutta lehtoa sekä metsäkurjenpolvikäenkaali-mustikkatyypin (GOMT) lehtomaista kangasta. Kuva 6. Kuivahkon kankaan nuorta männikköä voimalan nro 1 rakennuspaikan tuntumassa.

12 12 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Korkiakurunkallioiden eteläpuolisen alueen kasvupaikkatyyppi on paikoin lehtoa, mutta lehdon edustavuus ja ominaispiirteet ovat muuttuneet siten, että kohdetta ei rajattu arvokkaaksi luontokohteeksi. Alueella esiintyy rehevyyttä ilmentävinä lajeina mm. sudenmarja, kielo, nuokkuhelmikkä, metsäkurjenpolvi, metsäorvokki ja valkolehdokki. Ojitus on kuivattanut lehtoa, ja lehtokorpien lajistosta ojanvarrella esiintyy saniaisia. Alueella on useita kaulattuja haapoja, ja puusto- sekä kosteusolosuhteiltaan edustavimman lehdon alueelle on tuotu rakennusjätettä. Suot Hankealueen suoluontokohteista Karhunrahka ja Juvinrahka ovat laajempia ja lähes luonnontilaisia suokokonaisuuksia, jotka edustavat keidasrämeitä, lyhytkorsinevoja ja yhdistelmätyypin nevarämeitä. Juvinrahkalla on Karhunrahkaa avoimempi aapasuoosa, joka jää kuitenkin hankealueen ulkopuolelle. Alueen koillisosaan sijoittuu laiteiltaan ojitettu Korkiankurunrahka, joka on ojittamattomilta osiltaan isovarpurämettä ja kuivahtanutta tupasvillarämettä. Hankealuetta halkovan voimalinjan varrelle sijoittuu pienialaisia puustoisia soita, jotka ovat tyypiltään tupasvilla- ja pallosararämeitä. Hankealueella ei esiinny ojittamatonta ja puustoltaan edustavaa korpea. Alueen vähäiset korpimuuttumat ovat tyypiltään sekapuustoisia, nuoria ja valoisuuden vuoksi heinäisiä varputurvekankaita, jotka vaihettuvat edelleen puustoltaan nuoriin käsiteltyihin tuoreisiin kankaisiin. Myös tuoreilla kankailla esiintyy vaihtelevasti rämevarpuja, kuten juolukkaa ja suopursua. Varputurvekankaiden ja tuoreiden kankaiden raja on siten häilyvä. Runsaat ojitukset ja puuston käsittely ovat paikoin merkittävästi muuttaneet alueen rämesuotyyppien luonnontilaa. Vähäisten korpimuuttumien tai rämeisten suoluontokohteiden alueilla ei ollut kasvillisuuden perusteella havaittavissa erityistä rehevyyttä, vaan alueella on luonnontilassaankin ollut varsin karuja suoluontotyyppejä. Kuva 7. Hankealueella on tehty melko runsaasti turvemaiden kunnostusojituksia.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 13 (37) Kuva 8. Ominaispiirteiltään muuttunutta lehtoa esiintyy Korkiakurunkallion eteläpuolella. Kuva 9. Karhunrahkan keidasrämeosaa, jolla esiintyy myös kalliopaljastumia.

14 14 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kulttuuriympäristöt Hankealueelle ei sijoitu asuttuja kulttuuriympäristöjä, eikä entisiä hakamaita tai metsälaitumia havaittu. Alueen pohjoisosaan sijoittuu viljelykäytössä olevat Korkiakurunpellot ja luoteisosaan Laajalannniittujen eteläiset pellot. Inventoinneissa ei havaittu merkittävämpää kulttuuriperäistä lajistoa, vaan lajisto on tavanomaista ja hyvin yleistä pientareiden ja viljelyalueiden lajistoa Rakentamisalueiden luontoarvot Tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Tuulivoimaloiden suunnitellut rakennuspaikat, niille johtava huoltotiestö ja maakaapelointi sijoittuvat pääosin hyvin tavanomaisen talousmetsän alueelle. Voimalan nro 1 rakennuspaikka sijoittuu Juvinrahkan laiteessa kallioisen ja puustoltaan nuoren kuivahkon kankaan alueelle (kuva 5). Voimalan nro 2 rakennuspaikka sijoittuu Karhunrahkan laiteessa harvennetun kallioisen mäntykankaan alueelle ja voimalan nro 3 rakennuspaikka sijoittuu siemenpuustoisen nuoren taimikon alueelle. Voimalan nro 4 rakennuspaikka sijoittuu sekapuustoisen nuoren taimikon alueelle ja voimalan nro 5 rakennuspaikka sijoittuu isovarputurvekankaalle. Voimalan nro 6 rakennuspaikka sijoittuu Pylväänkallioiden länsipuolella puustoltaan keski-ikäisen kuivahkon mäntykankaan alueelle. Voimalan nro 7 rakennuspaikka sijoittuu kallioluontokohteen laitaan, kuivan kankaan mäntykankaalle. Voimalan nro 8 rakennuspaikka sijoittuu kuivalle kankaalle, jossa puusto on nuorta ja joukkoon on jätetty järeitä siemenpuumäntyjä. Voimalan nro 9 rakennuspaikka sijoittuu turvakankaan ja kallioisen, harvennushakatun männikön laiteeseen. Maastossa tarkasteltiin myös suunnitelman mukaiset varavoimaloiden paikat, jotka sijoittuvat kuivahkojen kankaiden alueille, harvennushakatun sekapuustoisen tuoreen kankaan alueelle tai varputurvekangasojikon alueelle. Huoltotiestö noudattelee pääosin olemassa olevia tielinjauksia. Uutta tielinjausta rakennetaan Kitinkallioiden alueelle sekä Kettuhietojen eteläpuoliselle kallioiselle kangasmaaselänteelle. Voimalalta nro 2 sähköasemalle yhdistettävä maakaapeli tulisi kaivettavaksi Karhunrahkan suoalueen halki. Kuva 10. Voimalan nro 9 rakennuspaikka on tavanomaista talousmetsämännikköä

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 15 (37) 4.3 Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Pesimälinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina Saarenkylä Vieskanjärven selvitysalue jakaantuu Alavieskan keskustan (712:336, selvitysaste erinomainen) ja Alavieskan Vehkaperän (712337, selvitysaste erinomainen) atlasruutujen alueelle. Alavieskan keskustan ja Vehkaperän atlasruuduissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä 119 lintulajia, joista 111 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2. Kesän 2013 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä Saarenkylä Vieskanjärven hankealueella havaittiin yhteensä 63 lintulajia (taulukko 3), joista 35 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät lajit olivat metsien yleislajeiksi luokiteltavat pajulintu ja peippo (taulukko 2). Muita yleisiä lajeja olivat mm. metsäkirvinen, pikkukäpylintu, harmaasieppo, leppälintu, käpytikka, vihervarpunen, punakylkirastas ja laulurastas. Hankealueen muu pesimälajisto on voimakkaasti käsitellyille talousmetsäalueille tyypillisen niukkaa, käsittäen enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltaisten metsätalousalueiden peruslajeja (taulukko 2). Huomattava osa hankealueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuualuetta ja ojitettua turvemaata. Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä on myös laajempia ojittamattomia suoalueita sekä luonnontilaisempia kalliomänniköitä. Hankealueelle ulottuu myös muutamia pienialaisia peltolohkoja, ja alueen eteläpuolella sijaitsee laajempia viljelysalueita. Hankealueen eteläreunalla sijaitsee myös kaivettu lampi. Taulukko 2.Pistelaskentojen perusteella hankealueen kymmenen runsainta pesimälajia. Dominanssi = lajin yksilöiden osuus hankealueen koko lintuyhteisöstä Laji Dominanssi Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 25 % Peippo (Fringilla coelebs) 21 % Metsäkirvinen (Anthus trivialis) 7 % Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) 7 % Harmaasieppo (Muscicapa striata) 3 % Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) 3 % Käpytikka (Dendrocopos major) 2 % Vihervarpunen (Carduelis spinus) 2 % Punakylkirastas (Turdus iliacus) 2 % Laulurastas (Turdus philomelos) 2 % Rengastustoimiston tiedonannon mukaan (Juha Honkala, kirjall. ilm.) hankealueella sijaitsee kanahaukan ja viirupöllön käytössä olevat pesäpaikat (liite 2), joissa on pesitty viimeksi vuonna Kaavaselostuksessa esitettävät tuulivoimaloiden rakennuspaikat sijoittuvat lähimmillään noin 350 metrin ja 600 metrin etäisyydelle kanahaukan pesäpaikasta. Alavieskan ja Saarenkylän välinen Järvitie kulkee noin 100 metrin etäisyydellä pesäpaikasta, ja myös yksi vapaa-ajan asunto sijoittuu noin 100 metrin etäisyydelle pesäpaikasta. Kanahaukka ei pesinyt ko. pesässä kesällä 2013, vaan noin 1,2 km etäisyydellä hankealueen itäpuolella sijaitsevassa reviirin vaihtopesässä. Lisäksi hankealueella on vanha tieto huuhkajan pesäpaikasta. Viirupöllön tai huuhkajan pesimisestä hankealueella ei tehty havaintoja kesän 2013 aikana. Luonnontieteellisen keskusmuseon alaisen Sääksirekisterin tiedonannon (Juha Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse kalasääsken tiedossa olevia pesäpaikkoja. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) hankealueen ympäristössä ei sijaitse tiedossa olevia erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikkoja. Edellä mainittujen tietolähteiden osalta on huomattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimakkaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta.

16 16 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven hankealueelle ja laajemmalle ympäröivälle alueelle tyypillinen viljelysalueiden, soiden ja metsien pienipiirteinen ja mosaiikkimainen vaihtelu muodostaa suotuisia elinympäristöjä useille petolintulajeille. Hankealueella ei varmistettu petolintujen pesintöjä linnustoselvitysten aikana, mutta alueen läheisyydessä sijaitsee ja osin alueelle ulottuu useampien lajien reviirejä. Keväällä hankealueen kaakkoispuolella havaittiin useaan otteeseen soidintava hiirihaukka. Myöhemmin kesällä alueella havaittiin hiirihaukkapari, joiden todennäköinen pesäpaikka sijoittuu yli kilometrin etäisyydelle lähimmistä tuulivoimaloista. Hankealueen etelä- ja lounaisosassa havaittiin keväällä soidintava ja saalisteleva sinisuohaukka, jonka pesäpaikasta ei ole tietoa, mutta lajin reviiri ulottuu hankealueelle. Karhunrahkan alueelle sijoittuu myös varpushaukan reviiri, mutta sen pesäpaikasta ei ole tietoa. Alavieskanjärven peltoalueella pesii vähintään yksi pari tuulihaukkoja, ja alueella on ripustettu lajille sopivia pesäpönttöjä latojen seinustoille. Hankealueen luoteispuoleisilla peltoalueilla havaittiin myös saalistelevia suopöllöjä kesän aikana. Hankealueelta ei tunnistettu metson merkittäviä soidinpaikkoja kevään soidinpaikkainventoinnin yhteydessä. Hankealueen pohjoisosaan sijoittuvan Myllykallion alueella havaittiin kuitenkin viitteitä lajin mahdollisesta soidinpaikasta. Myllykallion alueella havaittiin myös teeriä ja riekko, mistä johtuen luonnontilaisen kaltainen kalliomännikkö ympäröivine rämealueineen on kanalinnuille tärkeä elinympäristö. Pyystä tehtiin havaintoja hankealueen kuusivaltaisemmilla alueilla. Teeren soidinalueita sijoittuu sekä Karhunrahkan että Juvinrahkan avoimille suoalueille ja hankealuetta ympäröiville viljelysalueille. Hankealueelle sijoittuvilla Karhunrahkalla ja sen luoteispuolisilla avosuoalueilla sekä Juvinrahkalla havaittiin jonkun verran arvokasta suolintulajistoa. Kahlaajista alueella havaittiin pesivän kapustarinta, taivaanvuohi, kuovi, valkoviklo ja liro, mutta minkään lajin parimäärät eivät kohoa kovin korkeiksi. Samoilla suoalueilla pesii myös enimmillään muutama pari kurkia, joita havaittiin pesivän oloisena myös Korkiakurun peltoalueella. Karhunrahkalla havaittiin myös avosoilla viihtyvät keltavästäräkki ja niittykirvinen sekä useampia pensastaskuja. Muista maininnan arvoisista pesimälajeista Järvitien varrella, Peltoketojen alueella, havaittiin laulava peukaloinen. Hankealueen pohjoisreunalla Korkiakurun pellolla havaittiin kesäkuun lepakkoselvityksen yhteydessä laulava ruisrääkkä. Pylväänkallion itäpuoleisella hakkuualueella havaittiin isolepikäinen. Pohjantikkoja havaittiin potentiaalisessa pesimäympäristössä sekä Korkiakurunkallioiden pohjoisreunalla että Kesäkallioiden länsipuoleisen talvitiepohjan alueella. Saarenkylä Vieskanjärven hankealueella sirittäjien runsaus oli silmiinpistävää, koska alueella havaittiin noin kahdeksan paikoin taantuneen sirittäjän reviiriä. Hankealueen eteläpuolella sijaitsevalla kaivetulla lammella pesii melko monipuolinen linnusto. Vesilinnuista alueella pesivät todennäköisesti ainakin telkkä, tukkasotka, sinisorsa, tavi, haapana ja jouhisorsa sekä mustakurkku-uikku. Lisäksi lammen rannoilla pesii myös kalatiira, liro ja rantasipi. Lammen rannalla olevissa maakasoissa pesi pieni törmäpääsky-yhdyskunta. Vieskanjärven peltoalueella sekä muilla hankealuetta ympäröivillä viljelysalueille pesii useita pareja kuoveja ja töyhtöhyyppiä sekä muutamia kurkipareja.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 17 (37) Taulukko 3. Saarenkylä Vieskanjärven hankealueen pesimälinnustoinventoinneissa havaitut lajit. Vähintään mahdollisesti pesivät lajit on lihavoitu. Laji Laji Pyy (Tetrastes bonasia) Riekko (Lagopus lagopus) Teeri (Tetrao tetrix) Metso (Tetrao urogallus) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Sinisuohaukka (Circus cyaneus) Varpushaukka (Accipiter nisus) Ruisrääkkä (Crex crex) Kurki (Grus grus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Kuovi (Numenius arquata) Metsäviklo (Tringa ochropus) Valkoviklo (Tringa nebularia) Liro (Tringa glareola) Naurulokki (Larus ridibundus) Kalalokki (Larus canus) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Käki (Cuculus canorus) Tervapääsky (Apus apus) Palokärki (Dryocopus martius) Käpytikka (Dendrocopos major) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Niittykirvinen (Anthus pratensis) Keltavästäräkki (Motacilla flava) Tilhi (Bombycilla garrulus) Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) Rautiainen (Prunella modularis) Punarinta (Erithacus rubecula) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Pensastasku (Saxicola rubetra) Mustarastas (Turdus merula) Räkättirastas (Turdus pilaris) Laulurastas (Turdus philomelos) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Hernekerttu (Sylvia curruca) Lehtokerttu (Sylvia borin) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Hippiäinen (Regulus regulus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Hömötiainen (Parus montanus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Kuusitiainen (Parus ater) Sinitiainen (Parus caeruleus) Talitiainen (Parus major) Isolepinkäinen (Lanius excubitor) Närhi (Garrulus glandarius) Harakka (Pica pica) Varis (Corvus corone) Korppi (Corvus corax) Peippo (Fringilla coelebs) Järripeippo (Fringilla montifringilla) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Urpiainen (Carduelis flammea) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja, joita linnut seuraavat muutollaan. Pohjois-Pohjanmaan eteläosan sisämaa-alueella ei ole merkittäviä lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja tai tiedossa olevia merkittäviä lintujen muuttoreittejä. Alavieskan kohdalla Kalajoen rannikkoalueella kulkee kansainvälisesti merkittävä lintujen muuttoreitti, jota pitkin muuttaa vuosittain satoja tuhansia lintuja niiden pohjoisille pesimäalueilleen. Kalajoella etenkin joutsenen ja hanhien muuttoreittien painopiste sijoittuu selkeästi Saarenkylä Vieskanjärven hankealueen länsipuolelle. Kurjen ja esimerkiksi petolintujen muutto kulkee leveämmällä rintamalla tuulensuunnasta riippuen, ja kulkee yleensä myös joutsenia ja hanhia kauempana sisämaassa. Alavieskan kaltaisilla maa-alueilla, missä ei ole selkeitä muuttoa ohjaavia johtolinjoja, lintujen muutto on yleisesti hajanaista ja vähäistä, ja saattaa joiltain osin tapahtua hyvinkin korkealla. Hankealueella ei ole tehty aiempia muuttolinnustoselvityksiä, joten lintujen muuton tarkemmasta luonteesta ei ollut tietoa. Lähimmät muuttolinnustoselvitykset on tehty Kalajoen alueella Jokelan, Tohkojan ja Mustilankankaan tuulivoimapuistojen YVA-menettelyjen yhteydessä. Aiemmin tiedossa olleen ja em. tuulivoimapuistojen linnustoselvityksissä todetun, Kalajoen kautta kulkevan merkittävän muuttoreitin, leveydestä sisämaahan ja Alavieskan suuntaan ei ollut täyttä varmuutta. Havaintojen perusteella merkittävin muuttoreitti on Kalajoen rannikkoalueella noin 10 kilometrin levyinen, ja sijoittuu siten huomattavasti Saarenkylä Vieskanjärven hankealueen län-

18 18 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY sipuolelle. Tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttaa kuitenkin lähes kaikkien alueen kautta muuttavien lajien muuttoreitteihin ja lentokorkeuksiin, ja tuulen suunta määrää esimerkiksi sen mistä lintujen muuttovirta kulloinkin kulkee. Kovalla vastatuulella tai muuten huonoissa muutto-olosuhteissa merkittävästi suurempi osa linnuista laskee muuttokorkeuttaan törmäyskorkeudelle tai sen alapuolelle. Riittävän huonon sään aikana monet linnut keskeyttävät muuttonsa kokonaan. Lepäily- ja ruokailualueiden läheisyydessä lintujen lentokorkeudet ovat keskimäärin alhaisempia kuin muualla niiden muuttomatkan varrella. Saarenkylä Vieskanjärven muutontarkkailun aikana havaittiin vähäisesti muuttavia hanhia, petolintuja, kahlaajia, kurkia ja sepelkyyhkyjä (taulukko 4). Hanhien ja joutsenten, sepelkyyhkyn sekä petolintujen ja kurjen kohdalla havaittujen muuttajien määrä tukee aiempia oletuksia lintujen kevätmuuttoreitin vähäisestä merkittävyydestä Saarenkylä Vieskanjärven kohdalla. Lyhyen otoksen perusteella alueen kautta ei muuta yksilömäärältään merkittäviä määriä hanhia, joutsenia tai sepelkyyhkyjä, mutta petolintuja ja kurkia alueen kautta muuttaa suhteessa hieman enemmän. Havaituilla muuttajilla ei kuitenkaan ollut alueella selkeitä muuttoreittejä, vaan muuttoa kulki hajanaisesti koko havaintosektorissa eli hankealueen yli ja sen ulkopuolella. Merkittävä osa havaituista petolinnuista ja kurjista muutti törmäyskorkeuden yläpuolella, mutta hanhet ja valtaosa kahlaajista muuttivat tuulivoimaloiden törmäyskorkeudella. Taulukko 4. Saarenkylä-Vieskanjärven muutontarkkailun aikana havaitut linnut. Laji Yhteensä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 9 9 Metsähanhi (Anser fabalis) Lyhytnokkahanhi (Anser brachyrhynchus) Tundrahanhi (Anser albifrons) 2 2 Merikotka (Haliaeetus albicilla) Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 1 1 Sinisuohaukka (Circus cyaneus) 1 1 Arosuohaukka (Circus macrourus) 1 1 Varpushaukka (Accipiter nisus) 4 4 Hiirihaukka (Buteo buteo) Piekana (Buteo lagopus) Tuulihaukka (Falco tinnunculus) Ampuhaukka (Falco columbarius) Kurki (Grus grus) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) 1 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) Suokukko (Philomachus pugnax) Kuovi (Numenius arquata) Metsäviklo (Tringa ochropus) 8 8 Valkoviklo (Tringa nebularia) Liro (Tringa glareola) 8 8 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 1 Sepelkyyhky (Columba palumbus) Yhteensä Hankealueen eteläpuoleinen Vieskanjärven viljelysalue toimii myös lintujen muuton aikaisena ruokailu- ja lepäilyalueena. Vieskanjärven ruokailu- ja lepäilyalueen merkitys on suurimmillaan huhtikuun puolivälissä ja loppupuolella, jolloin lumien sulamisvedet muodostavat pelloille laajoja tulvia. Tulvat keräävät paikalle etenkin puolisukeltajasorsia, joista haapanoita ja jouhisorsia laskettiin enimmillään noin 10 yksilöä, sinisorsia noin 150 yksilöä ja taveja noin 90 yksilöä. Tulvien laskettua linnut siirtyvät osin hankealueen eteläpuolelle kaivetulle lammelle, mutta samalla myös niiden yksilömäärät laskevat merkittävästi. Tulvilla havaittiin myös runsaasti ruokailevia naurulokkeja, joita laskettiin enimmillään vähintään 200 yksilöä. Peltoalueilla lepäili enimmillään myös muutamia kymmeniä töyhtöhyyppiä ja kuoveja sekä parikymmentä metsähanhea ja laulujoutsenta ja noin 60 kurkea. Alavieskanjär-

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 19 (37) ven peltoalueen merkitys joutsenten ja hanhien tai kurjen muutonaikaisena lepäilyalueena on aika vähäinen, ja lähialueen tiedossa olevat merkittävät muuttolevähdyspaikat sijoittuvat pääosin Kalajoen ja Pyhäjoen alueelle selvitysalueen länsi- ja luoteispuolella. Alavieskanjärven tulva-alueet sijoittuivat etupäässä peltoalueen itäosaan ja Järvitien varrelle, jolloin osa alueelta pohjoiseen ja koilliseen muuttoaan jatkavista linnuista lentää hankealueen itäreunan kautta tai sen itäpuolelta. Puolisukeltajasorsien muuton suuntautumisesta ei sen sijaan ole tietoa, koska lajit muuttavat pääosin yöllä. Syysmuuton osalta Saarenkylä Vieskanjärven hankealueen merkitys lienee hyvin kevään kaltainen eli alueen kautta saattaa kulkea jonkin verran hajanaista muuttoa, mutta alue sijoittuu merkittävimpien muuttoreittien ulkopuolelle. Alueen kautta arvioidaan syksyllä muuttavan etenkin kurkia, jotka muuttavat yleensä kauempana sisämaassa. Kalajokilaaksossa syksyn merkittävin kurkien muuttoreitti kulkee huomattavasti hankealueen itäpuolella, Nivalan alueella. Kurkimuutto kulkee tyypillisesti selvästi tuulivoimaloiden törmäyskorkeuden yläpuolella Lepakot Yleistä lepakoista Lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakot ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Ripsisiippa on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Lepakoiden elintavat ja esiintyminen Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia. Kaikki maassamme tavatut lajit ovat hyönteissyöjiä, ja useat lajit ovat harvinaisia tai esiintymiseltään epäsäännöllisiä. Suomessa havaituista lepakoista pohjanlepakko on selkeästi yleisin ja laajimmalle levinnyt laji. Myös viiksisiippaa/isoviiksisiippaa voidaan arvioida esiintyvän säännöllisesti Kalajokilaakson alueella. Vesisiipan esiintyminen Kalajokilaakson korkeudella on mahdollista etenkin sopivien elinympäristöjen läheisyydessä. Maassamme esiintyvien lepakoiden elintapojen ja levinneisyyden tuntemus on kuitenkin edelleen puutteellista. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen reuna-alueilla, kuten peltojen, kalliokkojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien ja tiheiden metsien sisäosia. Myös suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko yleensä välttää. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä noin 5 15 metrin korkeudessa ja pääasiassa erilaisten aukkopaikkojen kuten tien, pellon, hakkuun, kalliokon tai vesistön laiteilla ja pihapiireissä. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. vanhoissa rakennuksissa, puiden koloissa sekä muissa erilaisissa onkaloissa. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ruokailevat yleensä peitteisemmässä ympäristössä, ja matalammalla, tyypillisesti havupuuvaltaisissa metsissä. Vesisiippa ruokailee erilaisten vesistöjen äärellä kuten lammikoiden, jokien koskipaikkojen ja kanavien yllä. Lepakoilla naaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, missä ne synnyttävät poikasensa (luonnonsuojelulain turvaama lisääntymis- ja levähdyspaikka). Koiraat päivehtivät kesällä yksin tai korkeintaan pienissä ryhmissä. Soveltuvien ruokailupaikkojen

20 20 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY esiintyminen ja säilyminen lisääntymisyhdyskuntien läheisyydessä on tärkeää lajien suojelun kannalta. Lepakot ruokailevat erilaisissa ympäristöissä pesimäkauden eri vaiheissa, ja loppukesällä ne levittäytyvät ruokailemaan laajemmalle alueelle ja kauemmas pesimäyhdyskunnista. Suomessa talvehtivat lepakot viettävät talvensa horroksessa (esim. kellareissa ja luolissa), mutta osa lepakkokannasta muuttaa talvehtimaan etelämmäksi. Vaikutusmekanismit Elinympäristöjen muutosten lisäksi tuulivoimapuistot aiheuttavat lepakoille riskin törmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Törmäysvaikutuksista ei ole vielä olemassa kotimaista tutkimustietoa, mutta vaikutuksia lepakoihin on arvioitu ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella. Maa- ja metsätalousalueilla törmäyskuolleisuusluvut ovat hyvin samankaltaisia koko Pohjois-Euroopassa, joten on perusteltua soveltaa mm. Saksassa tehtyjen tutkimusten tuloksia myös suomalaisiin vaikutusten arviointeihin (Rydell ym. 2012). Lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin on suurimmillaan muuttavilla lepakoilla, joiden on havaittu muuttavan niin korkealla, että niillä on ylipäänsä mahdollisuus törmätä tuulivoimalan lapoihin tai menehtyä lapojen pyörimisliikkeen aiheuttamaan ilmanpainemuutokseen (ns. barotrauma). Myös alueella lisääntyvien yksilöiden tiedetään joissain tapauksissa saalistavan tuulivoimaloiden lapojen pyörimiskorkeudella (Rydell ym. 2012), mutta yleensä ne saalistavat ja liikkuvat huomattavasti tätä matalammalla (< 30 metriä). Lepakoiden muuttoreitit keskittyvät yleensä hyvin voimakkaasti rannikoiden läheisyyteen, ja muutto on hyvin vähäistä jo 500 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Suomessa lepakoiden muutto on todennäköisesti voimakkainta eteläisellä ja läntisellä rannikkoalueella, koska pohjoisessa harvan lepakkokannan alueella muuttavia lepakoita on todennäköisesti huomattavasti vähemmän. Kalajoen rannikkoalueella aiemmissa selvityksissä havaittu lepakkomuutto on ollut hyvin vähäistä, eikä lepakoita arvioida muuttavan merkittäviä määriä Kalajokilaakson sisämaa-alueella. Hankealueen lepakoiden nykytila Hankealueen kattavien lepakkoselvitysten aikana tehtiin yhteensä seitsemän havaintoa pohjanlepakoista (kuva 10). Kesäkuun alun kartoituskierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko hankealueen lounaispuolella olevan peltoalueen reunalla, yksi pohjanlepakko hankealueen itäreunalla Järvitien varrella sekä yksi pohjanlepakko hankealueen keskiosassa Karhunrahkan koillispuolelle sijoittuvan metsäautotien kääntöpaikalla. Heinäkuun alun kartoituskierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko hankealueen pohjoispuolella Merijärventien varrella, yksi pohjanlepakko hankealueen koillispuolella Järvitien varrella sekä hankealueen itäosassa Järvitien varrella ja yksi pohjanlepakko hankealueen kaakkoisosassa Kesäkallion alueella. Selvitysten aikana ei havaittu muita lepakkolajeja. Lepakoita ei havaittu tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakennuspaikoilla, jotka sijoittuvat etupäässä lepakoille huonosti soveltuviin elinympäristöihin (nuoret ja tiheät metsäkuviot, taimikot ja hakkuu-aukeat). Puustoltaan nuoret metsäkuviot ovat useimmiten lepakoille liian tiheitä saalistusympäristöjä, eikä niissä useinkaan ole lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja kuten esimerkiksi kolopuita. Hankealueelta tai tuulivoimaloiden rakennuspaikoilta ei löydetty lepakoiden merkittäviä ruokailupaikkoja, päiväpiilopaikkoja tai talvehtimispaikoiksi soveltuvia kohteita. Hankealueella sijaitsee kuitenkin muutamia metsätalousrakennuksia ja mm. puupinoja, joissa voi päivehtiä lähinnä yksittäisiä pohjanlepakoita. Hankealueen ympäristöön sijoittuu useita vanhoja rakennuksia, joissa voi olla lepakoiden potentiaalisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Saarenkylä-Vieskanjärven tuulivoimapuistohankkeen yhteydessä toteutetun lepakkoselvityksen perusteella hankealueella ei sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja tai tärkeitä ruokailualueita. Havaittujen lepakoiden vähäisen määrän ja havaintojen alueellisen jakaantumisen sekä elinympäristöjen ominaispiirteiden (mm. metsätyyppi, puuston ikä, kolopuuston esiintyminen, vanhat rakennukset) perusteella hankealueelta ei tunnistettu lepakoille tärkeitä alueita.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 21 (37) Kuva 11. Lepakkoselvitysten aikana tehdyt lepakkohavainnot sekä kartoitettu alue Muu eläimistö Hankealueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä metsätalousvaltaisen havumetsävyöhykkeen lajistoa, joka koostuu etupäässä alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista lajeista. Alueen yleisimpiä nisäkkäitä ovat hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. Hirvieläimistä alueella tavataan myös metsäkaurista.

22 22 (37) Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaat luontokohteet Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueen luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Saarenkylä Vieskanjärven hankealue sijoittuu Keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet (LSL 49 ). Kansallisten lakien mukaiset kohteet hankealueella Saarenkylä Vieskanjärven hankealueella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä eikä vesilain 2 luvun 11 :n mukaisia luonnontilaisia pienvesiä. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä hankealueella ovat pienialaiset ja luonnontilaisen kaltaiset lehdot, sekä kitu- ja joutomaan ympäristöinä niukkapuustoiset suot ja kallioalueet. Muut arvokkaat ympäristöt hankealueella Arvokkaiden luontokohteiden rajauksessa metsälain mukaisten kohteiden lisäksi on esitetty muina arvokkaina kohteina eräitä kallioalueita, jotka eivät edustavuudeltaan täytä metsälain määritelmän kriteereitä. Luontokohteiden kuvaukset Kokonaisuutena hankealue on varsin voimakkaasti käsitelty, alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja miltei kaikki alueen rämeistä ja korvista on ojitettu. Hankealueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Hankealueen arvokkaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu, jotta niiden paikantaminen kartalla on helpompaa. Arvokkaat luontokohteet on rajattu hankkeen kaavarajauksen mukaisesti, vaikka ne jatkuvat usein myös kaavoitettavan alueen ulkopuolelle, etenkin suoluontokohteiden osalta. Luontokohteet on esitetty liitekartassa 1.

23 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Saarenkylä Vieskanjärven tuulivoimapuisto 23 (37) Kuva 12. Juvinrahkan kaakkoisosat sijoittuvat hankealueelle (luontokohde 1b) Karhunrahka Juvinrahka (luontokohde 1a, 1b ja 1c) Karhunrahka on keidasrämetyypin suuntaan kehittyvä vanha avosuo, jonka suotyypeissä vallitsevat rahkarämeet, sararämeet ja tupasvillarämeet. Karhunrahkan laiteita on ojitettu, ja vastikään itälaiteita on myös kunnostusojitettu. Vanhat ojitukset ovat vaikuttaneet suon rahkoittumiskehitykseen. Karhunrahkan pohjoisosat ovat kuivempia, mutta puustoltaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisen oloisia. Suolla esiintyy pieniä metsäisiä saarekkeita, joista osa pohjoisosan metsäsaarekkeista on puustoltaan käsiteltyjä. Luontokohderajaus sisältää kaikki suon pienet saarekkeet. Karhunrahkan suoalueen halki kulkee olemassa oleva voimalinja, ja moottorikelkkareitti kulkee molempien suokohteiden halki. Juvinrahka sisältää avoimemman nevaosan, joka on tyypiltään lähinnä oligotrofista lyhytkorsinevaa. Juvinrahkan avosuo-osat sijoittuvat hankealuerajauksen ulkopuolelle. Hankealueelle sijoittuva osa Juvinrahkaa on tupasvillarahkarämettä ja sararämettä. Suon laiteessa on kuivahtanutta isovarpurämettä ja pallosararämettä. Alavieskassa on jäljellä hyvin vähän luonnontilaisia soita, joissa esiintyy aito- ja aapasoiden piirteitä. Näistä merkittävimpiä ovat juuri hankealueelle osittain sijoittuvat Juvinrahka ja Karhunrahka sekä edustavimpana kunnan lounaisosaan sijoittuva Sivakkaneva. Tämän vuoksi luontokohteiksi on rajattu edustavimmat osat Karhunrahkasta (1a) ja Juvinrahkasta (1b) sekä Rumpusaaren kallion itäpuoliset suoalueet (1c). Avosuokohteilla on alueellista merkitystä virkistyskäytön kannalta ja luontokohteille sijoittuu lohkoja, joista maanomistajalle on maksettu metsätalouden Kemera -rahoituksen mukaista ympäristötukea (ks. kuva 16). Suoluontokohteilla on merkitystä myös mm. kanalinnuston sekä muun eläimistön elinympäristönä. Rajatut suoluontokohteet voidaan lukea Metsälain 10 :n mukaisiin erityisen arvokkaisiin soiden elinympäristöihin vähäpuustoiset suot. Lisäksi Karhunrahkalla esiintyy pieniä kallioisia ja puustoltaan käsittelemättömiä saarekkeita, jotka ovat metsälain mukaisia soiden kangasmetsäsaarekkeita. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisina arvokkaampina suotyyppeinä luontokohteella esiintyvät pallosararämeet (VU) ja rahkakeitaat (VU).