SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA

Transkriptio

1 SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA TM VOIMA OY NIVALAN KUKONAHON TUULIVOIMAPUISTO FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P20737

2 2 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS Maa- ja kallioperä sekä topografia Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Pohjavesialueet Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet LUONTOSELVITYS Aineisto ja menetelmät Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Linnusto ja muu eläimistö Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Rakentamisalueiden luontoarvot Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Muu eläimistö Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaat luontokohteet Uhanalainen ja arvokas lajisto Hankkeen vaikutukset alueen luontoarvoille Vaikutukset kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin Vaikutukset linnustoon ja muuhun eläimistöön Vaikutukset Natura-alueisiin ja muihin suojelualueisiin LÄHTEET LIITTEET: Liite 1. Arvokkaat luontokohteet Paikkatietoaineistot: Pohjakartat Maanmittauslaitos 4/2013 Suojelualuerajaukset OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille 4/2013 Kuvat FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy, Minna Tuomala.

3 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 3 (31) 1 JOHDANTO TM Voima Oy suunnittelee Nivalan Sarjankylän Kukonahon alueelle enintään yhdeksästä tuulivoimalasta muodostuvaa tuulivoimapuistoa. Tämän luontoselvityksen tavoitteena on tuoda esille suunnitellun tuulivoimapuistoalueen ja sen lähiympäristön luonnonolosuhteiden nykytila ja arvioida suunnitellun tuulivoimapuiston mahdollisia vaikutuksia alueen luontoarvoihin. Tässä selvityksessä on esitetty lyhyesti myös hankkeen kuvaus sekä hankealueen ympäristön yleispiirteet. Tämän luontoselvityksen ovat laatineet FM biologit Ville Suorsa ja Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:n Oulun aluetoimistosta. 2 HANKEALUE JA HANKKEEN KUVAUS Kukonahon tuulivoimapuiston suunnittelualue sijaitsee Sarjankylän itäpuolella noin 9,5 13 kilometriä Nivalan taajamasta koilliseen. Tuulivoimapuisto sijaitsee noin kolme kilometriä Nivalan ja Kärsämäen välisen valtatien (vt 28) pohjoispuolella. Tuulivoimapuiston suunnittelualueelta on etäisyyttä Nivalan kaupungin ja Haapaveden kaupungin rajaan noin 1,5 kilometriä. Hankealueen pinta-ala on noin 6,8 km 2 maanomistajien omistuksessa. ja maa-alueet ovat pääosin yksityisten Kuva 1. Hankealueen sijainti

4 4 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuiston hankealue on pääosin rakentamatonta metsätalousaluetta. Alueelle on rakennettu metsäautoteitä ja alueen keski-osissa sijaitsee pieni kalliolouhokseen muodostunut lampare. Tuulivoimapuiston alue on puustoltaan mäntyvaltaista ja muodostuu eri-ikäisistä kasvatusmetsistä. Suunnittelualue on kallioista ja alueella on myös avokallioita erityisesti Hiidenkallioiden ja Kukonahonkallioiden alueella. Suunnittelualue sijaitsee noin metriä merenpinnan yläpuolella. Suunnittelualueella ei sijaitse luonnonsuojelualueita eikä alueella ole tiedossa uhanalaisten lajien esiintymispaikkoja tai tunnettuja muinaismuisto- tai kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita. Tuulivoimapuistohanke kattaa tuulivoimalaitokset perustuksineen, niitä yhdistävät maakaapelit sekä tiestön. Kukonahon tuulivoimalat on suunniteltu toteutettavaksi yhtenäisellä tornirakenteella, joka tulee olemaan teräslieriö-, teräslevy- tai hybriditorni. Todennäköisen voimalatyypin tornikorkeus on 137,5 metriä ja roottorin halkaisija 126 metriä. Näin todennäköinen tuulivoimaloiden kokonaiskorkeus olisi 200 metriä. Osayleiskaavassa tuulivoimaloiden enimmäiskorkeudeksi on määritelty 210 metriä. Tuulivoimaloiden sähköntuotanto liitetään sähköverkkoon kv maakaapelilla, ilmajohtoja ei rakenneta. Tuulivoimapuistossa tuotettu sähköenergia siirretään Elenia Verkko Oy:n voimajohtoon Nivalan sähköasemalle. Tuulivoimapuiston sisäinen sähköverkko toteutetaan kv maakaapeliverkkona. Kuva 2. Hankkeen alustava voimalasijoittelu, huoltotiestö ja sähkönsiirto.

5 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 5 (31) 3 YMPÄRISTÖN YLEISKUVAUS 3.1 Maa- ja kallioperä sekä topografia Nivalan seutu sijoittuu laajalle Svekofenniselle liuskevyöhykkeelle, jonka kallioperä koostuu pääsääntöisesti happamista kivilajeista. Jokilaaksoissa kallioperä on yleensä syvällä maanpeitteiden alla, mutta sitä ympäröivillä metsäseuduilla kalliopaljastumia on paikoin runsaasti. Alueen pääkivilajit ovat kiilleliuskeita ja kiillegneissejä, mutta lisänä tavataan erilaisia seoskivilajeja. Nivalan alue on pääpiirteissään alavaa, etenkin jokilaakson alueella, jonne viljelylakeudet sijoittuvat. Kalajokilaaksossa maalaji on enimmäkseen hienojakoista savimaata. Laajan jokilaakson ulkopuolella esiintyy karkeampia moreenimaannoksia, jotka vallitsevat myös hankealueella. Jokilaakson laajat tasaiset peltolakeudet sijaitsevat kokonaisuudessaan alle 100 metrin korkeudella merenpinnasta. Peltolakeuksia ympäröivillä metsäalueillakaan ei esiinny suuria korkeuseroja. Nivalan kunnan alueella korkeus merenpinnasta vaihtelee enimmäkseen 60 ja 140 metrin välillä ja hankealueen korkeimmat kohdat sijoittuvat Kukonahonkallioiden alueella m mpy. 3.2 Pinta- ja pohjavedet Pintavedet Kukonahon hankealue sijaitsee Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella (VHA 3). Hankealue sijoittuu kokonaisuudessaan Kalajoen päävesistöalueelle (53) ja Malisjoen valuma-alueelle (53.06). Kukonahonkallion kaakkoispuolelle sijoittuu pienvedenjakaja, mistä hankealueen pohjois- ja länsiosan vedet virtaavat Sarjanojan yläosan valumaalueelle (53.065) ja hankealueen lounaisosan vedet Sarjanojan alaosan alueelle (53.064). Hankealueen eteläosasta vedet virtaavat Malisjoen alaosan alueelle (53.061) ja itäosasta sekä Malisjoen keskiosan alueelle (53.062) että Kesonojan valuma-alueelle (53.067). Hankealueelle tai sen lähialueelle ei sijoitu luonnontilaisia pienvesiä. Hankealueelle sijoittuvat turvemaat on pääosin tehokkaasti ojitettuja, mutta hankealueen itäpuolelle sijoittuu keskiosiltaan ojittamaton Kotaneva. Hankealueelle sijoittuu runsaasti ihmisen luomaa ojaverkostoa, ja Kukonahonkallioiden alueella on vanha ihmisen kaivama kalliolouhoslampi. Hankealueen länsipuolella virtaavat osin oikaistut Sarjanoja ja Rantinoja, jotka laskevat noin 3 km hankealueen lounaispuolella sijaitsevaan Erkkisjärveen. Kalajokeen laskeva Malisjoki virtaa noin 3 km hankealueen eteläpuolella Pohjavesialueet Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Hankealueen lähin luokiteltu pohjavesialue on Jokisaaren pohjavesialue ( ), joka on vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue (luokka I) ja sijaitsee noin 3,5 km etäisyydellä kaakkoon lähimmistä tuulivoimaloista. Harjunpuhdon ( ) vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue sijaitsee noin 4 km luoteeseen lähimmistä tuulivoimaloista ja Tihunkorven ( ) vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue sijaitsee noin 5 km lounaaseen lähimmistä tuulivoimaloista. 3.3 Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura-alueita, luonnonsuojelualueita tai suojeluohjelmien alueita. Hankealuetta lähin suojelualue on Mustakorven Natura-alue (FI ), joka sijoittuu noin 10 km hankealueen pohjoispuolelle. Mustakorven alue on sisällytetty Natura 2000-verkostoon luontodirektiivin mukaisena SCI-alueena (SCI = Sites of Commynity Interest), joka on valtiolle luonnonsuojelutarkoituksessa hankittu vanhojen metsien suojelualue.

6 6 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 3. Hankealueen ympäristöön sijoittuvat luokitellut pohjavesialueet, Natura-alueet, luonnonsuojelualueet ja suojeluohjelmien alueet (Oiva Ympäristö- ja paikkatietokanta). Kuva 4. Rantinojaa hankealueen länsipuolella

7 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 7 (31) 4 LUONTOSELVITYS 4.1 Aineisto ja menetelmät Hankealueen luonnonolojen selvittämisen tavoitteena on turvata luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaat alueet sekä alueella mahdollisesti esiintyvä arvokas lajisto. Luontoselvityksessä on kuvailtu alueen luonnon yleispiirteet ja paikannettu hankealueen luonnon kannalta arvokkaat kohteet, jotka ovat joko lainsäädännöllä määriteltyjä tai muutoin alueellisesti edustavia kohteita, arvokkaita luontotyyppejä tai uhanalaisen, EU:n luonto- ja/tai lintudirektiiveissä mainitun tai muutoin merkittävän kasvilajiston kasvupaikkoja tai eläinlajiston elinympäristöjä. Hankealueelle tai sen lähiympäristöön mahdollisesti sijoittuvat arvokkaat luontokohteet ja arvokkaan lajiston esiintymät on esitetty kartoilla, kuvailtu pääpiirteissään sekä arvotettu valtakunnallisesti ja alueellisesti. Luontoselvityksen maastoinventoinneissa on tavanomaisen talousmetsän osalta inventoitu erityisesti hankkeen myötä muuttuvan maankäytön alueet kuten voimaloiden rakennuspaikat ja huoltoteiden alueet. Lisäksi inventoinneissa on tarkasteltu tuulivoimaloiden sijoitussuunnittelun yhteydessä tunnistettuja varapaikkoja, mikäli voimaloita jouduttaisiin siirtämään luontoarvojen tai muiden syiden vuoksi jatkosuunnittelun yhteydessä. Muut talousmetsäalueet on inventoitu yleispiirteisemmin Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset Hankealueen kasvillisuutta ja luontotyyppejä on inventoitu kahden maastotyöpäivän ajan kesä- ja heinäkuussa Inventoinneissa tarkasteltiin suunnitelman mukaisten voimalapaikkojen ja tielinjausten lisäksi koko hankealueelta metsälain erityisen tärkeitä elinympäristöjä, luontotyyppien uhanalaisuusluokituksen (Raunio ym. 2008) mukaisia arvokkaita luontotyyppejä sekä mahdollisia arvokkaan lajiston kasvupaikkoja. Luontoinventoinnin taustatietoina on käytetty maastokarttoja, ilmakuvia ja ympäristöhallinnon avoimien tietokantojen aineistoja. Maastotöiden tueksi selvitettiin hankealueelta ja sen lähistöltä tiedossa oleva uhanalaisten lajien paikkatietoaineisto ympäristöhallinnon uhanalaisrekisteristä (tiedonanto, Hertta Eliölajit -tietokanta, Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus 2/2013). Lisäksi tiedusteltiin alueelle mahdollisesti sijoittuvat metsätalouden ympäristötukikohteet (tiedonanto, Pohjois-Pohjanmaan Metsäkeskus, 2/2013). Ympäristötukikohteita hankealueelle ei sijoitu. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset on laatinut FM biologi Minna Tuomala FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä Linnusto ja muu eläimistö Linnustoselvitys Kukonahon suunnitellun tuulivoimapuiston pesimälinnustoa selvitettiin yleisesti käytössä olevia ja pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (kartoituslaskenta ja pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988). Hankealueen pesimälinnustoa selvitettiin suunniteltujen voimalapaikkojen alueella toteutettujen pistelaskentojen avulla sekä kiertelemällä kartoituslaskentana kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella ennalta valittuja kohteita, joissa suojelullisesti arvokkaita lajeja arvioitiin esiintyvän. Jokaisella voimalapaikalla toteutetut pistelaskennat toistettiin kolmeen kertaan, minkä lisäksi hankealue pyrittiin kiertämään mahdollisimman kattavasti läpi kartoituslaskennan ohessa. Pesimälinnuston pistelaskennat toteutettiin välisenä aikana. Lisäksi hankealueella toteutettiin yleispiirteinen metson soidinpaikkojen inventointi , jonka aikana pyrittiin löytämään alueelle mahdollisesti sijoittuvat merkittävät metson soidinalueet, jotka tulisi huomioida alueen maankäytössä. Pesimälinnustoselvitysten lisäksi täydentävää tietoa linnustosta saatiin myös muiden hankealueella toteutettujen luontoselvitysten yhteydessä.

8 8 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 1. Todennetut metson soidinpaikat arvotettiin seuraavalla luokituksella (M. Tuomala / FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy). I: Todettu, toimiva soidinpaikka, joka sisältää maastossa selkeästi erottuvan soidinkeskuksen. Alue voidaan tulkita havaintojen perusteella yli viiden kukon soitimeksi. Soidinaikaisia havaintoja useista yksilöistä sekä ympäristössä runsaasti hakomispuita, jätöksiä, siivenvetojälkiä ja/tai höyheniä. Alueella viitteitä tai näköhavaintoja koppeloista. II: Todettu, toimiva soidinpaikka, joka sisältää selkeästi hahmotettavan soidinkeskuksen. Soidinaikaisia havaintoja 1 4 kukosta sekä selkeitä merkkejä ympäristössä; runsaasti hakomispuita, jätöksiä, siivenvetojälkiä ja/tai höyheniä. Mahdollisesti myös viitteitä tai näköhavaintoja koppeloista. III: Ympäristön perusteella mahdollinen soidinpaikka. Alue on ilmoitettu aiempien havaintojen perusteella soidinpaikaksi, tarkistuksessa ei havaintoja lajista ja selkeää soidinkeskusta ei hahmoteta. Ympäristössä hakomispuita ja jätöksiä. Lähialueella havaittu yksittäisiä lintuja päiväreviireillä. IV: Ympäristön perusteella tuhoutunut soidinpaikka. Aiemmin tiedossa ollut soidinkeskus, joka nykyisin metsätalouden vahvasti muuttama. Lähimaastosta ei hahmotettavissa selkeää uutta soidinpaikkaa. Ei havaintoja metsoista tai yksittäisiä havaintoja kauempana päiväreviireillä. Linnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien kuten Suomen Punaisen kirjan uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi ym. 2010), EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (79/409/ETY), Suomen luonnonsuojelulailla ( /1096) ja luonnonsuojeluasetuksella ( /160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädettyjen lajien esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Linnustoselvitysten yhteydessä kiinnitettiin erityistä huomiota myös mahdollisiin petolintujen pesäpaikkoihin, metson soidinalueisiin sekä muihin linnustollisesti arvokkaisiin kohteisiin. Laskennat suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun, noin 4 6 tuntia auringon nousun jälkeiseen aikaan. Laskentojen aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988) mukaisesti. Kaikille havaituille lintulajeille tulkittiin pesimävarmuusindeksi lintuatlaskartoituksessa käytetyn ohjeistuksen mukaisesti (ks. Valkama ym. 2011). Havaintojen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Kukonahon suunnitellun tuulivoimapuiston alueella ei suoritettu muuttolinnustonseurantaa vuoden 2013 ympäristöselvitysten yhteydessä. Alue sijoittuu kauas tunnettujen muuttoreittien ulkopuolelle, jolloin hankealueen kautta kulkeva lintujen muuttovirta arvioitiin lähtökohtaisesti vähäiseksi ja hajanaiseksi. Hankealueen kautta kulkevaa muuttolinnustoa koskevat osat tässä luontoselvityksessä perustuvat muualta lähialueelta mahdollisesti olemassa olevaan tietoon, yleistietoon lintujen muuttoa ohjaavista tekijöistä ja arvioijan omaan kokemukseen lintujen muuttokäyttäytymisestä eri alueilla. Tässä selvityksessä käytettiin seuraavia aineistoja ja tietolähteitä maastoselvitysten pohjatiedoiksi sekä selvitysten täydentämiseksi: Maanmittauslaitoksen kartta- ja ilmakuva-aineistot (lintujen elinympäristöt) Ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietokanta asiantuntijoille (ympäristön suojelualueet) BirdLife Suomen ja SYKE:n paikkatietoaineistot (ympäristön IBA- ja FINIBAkohteet) Metsähallituksen petolinturekisteri (ympäristön erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Sääksirekisteri (ympäristön sääksen pesäpaikat, aineistopyyntö) Luonnontieteellisen keskusmuseon Rengastustoimisto (ympäristön suojelullisesti arvokkaiden lajien pesäpaikka- ja rengastustiedot, aineistopyyntö) Valtakunnallinen lintuatlastietokanta (pesimälajiston yleispiirteet) Keski-Pohjanmaan lintupaikkaopas (lähialueen lintupaikkojen yleistietoja)

9 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 9 (31) Paikallisten lintuharrastajien haastattelu (Juhani Pitkänen) Pesimälinnustoselvitykset sekä tulosten raportoinnin suorittivat FM biologi Ville Suorsa sekä linnustoasiantuntija Eino Mikkonen FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä. Muu eläimistö ja suojelullisesti arvokkaat lajit Tiedot alueen eläimistöstä perustuvat pääosin yleistietoon erityisesti nisäkkäidemme levinneisyydestä ja elinympäristövaatimuksista. Hankealueella ja sen läheisyydessä esiintyvää eläimistöä ja eri lajien elinympäristöinä potentiaalisia alueita huomioitiin myös hankkeen yhteydessä suoritettujen luonto- ja linnustoselvitysten yhteydessä. Hankealueella toteutettiin yleispiirteinen liito-oravainventointi metson soidinpaikkainventoinnin yhteydessä alkukeväästä, minkä lisäksi lajin elinympäristöjä huomioitiin myös muiden luontoselvitysten yhteydessä. Kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella todetut lajin potentiaaliset elinympäristöt inventoitiin papanakartoitusmenetelmää soveltaen, minkä lisäksi arvioitiin alueen soveltuvuutta lajin elinympäristönä. Lepakkoselvitys Nivalan alueen lepakoista ei ole julkaistu aiempia kartoitustuloksia, eikä Kukonahon hankealueen lepakkotilanteesta ollut saatavilla muutakaan ajantasaista tietoa. Kukonahon tuulivoimapuiston hankealueella toteutettiin kesän 2013 aikana yleispiirteinen lepakoiden ruokailualueiden kartoitus. Kartoitus tehtiin ns. aktiivikartoitusmenetelmää hyödyntäen, missä hankealueen lepakoille potentiaaliset kohteet kierrettiin kattavasti läpi detektorilla (Echo Meter EM3+) kuunnellen. Lepakkoselvitykset kohdennettiin erityisesti sellaisille alueille, joiden maankäyttö tulee muuttumaan hankkeen toteutuessa sekä kartta- ja ilmakuvatarkastelun perusteella arvioiduille lepakoille potentiaalisille alueille. Lepakkoselvitykset suoritettiin suurimmaksi osaksi kävellen hankealueella, ja autokartoitusmenetelmää hyödyntäen alueen ulkopuolella. Hankealueen ulkopuolella suoritettu autokartoitus antoi arvokasta tietoa lepakoiden esiintymisestä ja runsaudesta alueellisesti, koska tiedot lepakoiden esiintymisestä Kalajokilaakson alueella ovat edelleen hyvin vähäisiä. Hankealueen lepakkoselvitykset toteutettiin ja , jolloin hankealue kierrettiin kattavasti läpi kahden yön aikana. Kartoitusöinä säätila ja olosuhteet olivat ajankohtaan nähden suotuisia ja lepakoiden kartoitukseen otollisia. Lepakoille sopivien lisääntymis- ja levähdysalueiden (mm. kolopuut, kallionhalkeamat ja vanhat rakennukset) sekä ruokailualueiden esiintymiseen on kiinnitetty huomiota myös muiden hankealueilla suoritettujen luontoselvitysten ohessa. Lepakkoselvitysten yhteydessä mahdollisesti todetut lepakoiden käyttämät alueet arvotettiin seuraavien, nykyään yleisesti käytössä olevien, periaatteiden mukaisesti. Luokitusperusteena on käytetty alueella esiintyvää lajistoa ja lepakoiden määrä (Siivonen 2004). Luokitusperusteet ovat: Luokka I: Luokka II: Luokka III: Lepakoiden lisääntymis tai levähdyspaikka. Alueen hävittäminen tai heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Lepakoiden tärkeä ruokailualue tai siirtymäreitti. Maankäytössä on huomioitava alueen arvo lepakoille (EUROBATS 1999). Muu lepakoiden käyttämä alue. Maankäytössä on mahdollisuuksien mukaan huomioitava alueen arvo lepakoille. Lepakot käyttävät eri aikoina vuodesta eri alueita ruokailuun, mistä johtuen lepakkoselvitykset tulisi toistaa useamman kerran kesän aikana. Nyt toteutettu lepakkoselvitys muodostuu kahdesta keskikesälle ajoittuvasta kartoituskäynnistä, joiden arvioidaan antavan hyvän yleiskuvan lepakoiden esiintymisestä alueellisesti sekä lepakoille mahdollisesti arvokkaista kohteista. Syksymmällä lepakot jakaantuvat tasaisemmin ja laajemmalle alueelle lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ympäristöön. Toteutettujen selvitysten perusteella alueen lepakkotiheys on niin alhainen, että kartoituskertojen lisääminen ei todennäköisesti olisi muuttanut tuloksia merkittävästi. Lepakkoselvitykset on suorittanut FM biologi Ville Suorsa FCG Suunnittelu ja tekniikka Oy:stä.

10 10 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.2 Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuusalue Hankealue sijoittuu kasvillisuusvyöhykkeiden aluejaossa keskiboreaaliseen Pohjanmaan Kainuun alueen länsiosaan, missä kohtaavat pohjoisen ja eteläisen Suomen kasvillisuustyypit ja lajisto. Soiden osalta Kalajokilaakson alue kuuluu vaihettumisvyöhykkeeseen, missä suot kuuluvat Pohjanmaan aapasoiden alaryhmään Suomenselän aapasuot ja osaksi Pohjanmaan vietto- ja rahkakeitaisiin (Vasander 1998) Hankealueen kasvillisuus ja luontotyypit Metsät Hankealueen metsät ovat voimakkaan metsätalouden piirissä ja pääosin tuoreita, sekapuustoisia puolukka-mustikkatyypin (VMT) kivennäismaakankaita. Hankealueelle sijoittuu laajempia kalliopaljastumia Kukonahonkallion ja Hiidenkallion alueilla. Näistä Hiidenkallion kohde on edustava ja tietyiltä osin luontokohteeksi rajattu (ks. kappale 4.3.1). Kukonahon kallioalueet ovat puustoltaan nuoria ja mäntyvaltaisia. Alueelle sijoittuu myös vastikään hakattuja siemenpuustoisia aukkoja. Kallioisilla alueilla esiintyy kasvupaikkatyypiltään kuivia variksenmarja- kanervatyypin (ECT) kankaita (kuva 5.). Kuivaa kangasta runsaammin hankealueelle sijoittuu kuivahkoja variksenmarjapuolukkatyypin (EVT) kankaita, joita esiintyy muun muassa Isonkivenkankaan aluella ja Riitakallioilla. Laajat lehtipuuvaltaiset taimikot Isonkivenkankaan eteläpuolella ovat tuoreita kankaita. Lehtomaista kangasta sijoittuu niukasti tuoreen kankaan aluilla alarinteille, turvemaakankaiden vaihettumisvyöhykkeelle. Selänteiden alarinteille sijoittuvilla, puustoltaan nuorilla tuoreilla kankailla esiintyy yleisesti rämevarpuja. Lisäksi nuorten metsien valoisuus lisää paikoin heinien ja tavanomaisten ruohovartisten määrää tuoreen kankaan metsissä, jolloin metsät vaikuttavat rehevämmiltä, mutta eivät silti ole lehtomaista kangasta. Kuva 5. Kukonahonkallioiden alueella kuivat kangasmaat ovat puustoltaan nuoria

11 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 11 (31) Kuva 6. Tuoreen kankaan päätehakkuuala Mustakorven alueella Kukonahon kallioiden kaakkoispuolelle sijoittuu pieni kalliolampi, jonka kiviainekset on aikoinaan louhittu Kajaanintien rakentamistöihin. Kalliolammella paikalliset käyvät uimassa. Kasvillisuusinventoinneissa lammen eteläpuolelle nousevan ajouran pientareella, kuivan kankaan alueella, havaittiin silmälläpidettävän ahokissankäpälän (ks. kuva 11) esiintymä. Suot Kotanevan pohjoisosaa lukuun ottamatta hankealueelle ei sijoitu edustavia, ojittamattomia ja puustoltaan luonnontilaisia rämeitä. Myöskään ojittamattomia puustoisia korpityyppejä alueella ei esiinny. Hankealueella on sijainnut aiemmin Lähdenevan avosuoalue, joka on vuosikymmenten takaisten ojitusten tuloksena kuivunut turvekankaaksi ja kasvaa nykyisellään reilun kokoista ja tiheää männikköä. Alueen runsaat ojitukset ja puuston käsittely ovat merkittävästi muuttaneet alueen korpi- ja rämetyyppien luonnontilaa. Pahakorpi hankealueen pohjoisosissa on kuulunut Kotanevan laajan avosuon kanssa samaan suoaltaaseen, mutta ojitusten tuloksena se on tehokkaasti kuivunut, eikä keskiosien niukkapuustoisempaa osaa rajattu luontokohteeksi. Alueelle sijoittuu melko runsaasti korpimuuttumia, jotka ovat puustoltaan koivuvaltaisia ja heinittyneitä. Etenkin hankealueen pohjoisosaan, Pahakorven ympäristöön sijoittuu runsaasti isovarpurämemuuttumia sekä varputurvekankaita. Entisten korpien tai rämemuuttumien alueella ei ollut havaittavissa erityistä rehevyyttä kasvillisuuden perusteella, vaan alueella on luonnontilassaankin ollut varsin karuja suoluontotyyppejä. Kotaneva on suoaltaan laiteiden ojituksista huolimatta nykyiselläänkin edustava avoin aapasuo, jonka pohjoisosat sijoittuvat hankealurajauksen sisäpuolelle. Pohjoisosan puustoinen rahkaräme on rajattu arvokkaaksi luontokohteeksi (luontokohde 2).

12 12 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 7. Kotanevan laajan aapasuon laiteet ovat tupasvillarahkarämettä. Kulttuuriympäristöt Hankealueelle ei sijoitu varsinaisesti kulttuuriympäristöjä, sillä Kukonahon autio asuirakennus sijaitsee hankealuerajauksen ulkopuolella. Asuinrakennukselle johtavan tien pientareella on jonkin verran kulttuuriperäistä kasvilajistoa ja alueelle on myös tuotu puutarhajätettä. Asuinrakennuksen pihapiiristä tienvarteen on levinnyt mustaherukkaa ja metsäruusua Rakentamisalueiden luontoarvot Tuulivoimaloiden rakennuspaikat ja huoltotiestö Tuulivoimaloiden suunnitellut rakennuspaikat ja niille johtava huoltotiestö ja maakaapelointi sijoittuvat hakealueella hyvin tavanomaisen talousmetsän alueelle. Voimaloiden rakennuspaikat tarkastettiin maastossa ja niiden alueet ovat pääosin puustoltaan nuorten kehitysluokkien metsissä tai tiheästi mäntyä kasvavalle turvekankaalle. Poikkeuksena voimalan nro 7 rakennuspaikka, joka alustavassa sijoitussuunnitelmassa sijoittuisi Hiidenkallioilla edustavimmalle avokallioalueelle. Lisäksi maastossa tarkasteltiin varavoimalapaikkoja, joiden todettiin niin ikään sijoittuvan hyviin käsiteltyjen metsien, avohakkuualojen tai korpimuuttumien alueille. Sähkönsiirtoreitin luontoarvot Hankkeen sähkönsiirtoreitin osalta tarkasteltiin metsäiset kohteet, eikä niissä todettu olevan talousmetsiä merkittävämpiä arvoja. Sähkönsiirtoreitti sijoittuu osittain peltoalueille ja toteutetaan maakaapelointina.

13 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 13 (31) 4.3 Linnusto ja muu eläimistö Linnusto Pesimälinnusto Valtakunnallisessa Lintuatlashankkeessa selvitettiin koko Suomen pesimälinnuston levinneisyyttä 10 x 10 km suuruisilla atlasruuduilla vuosina Kukonahon selvitysalue jakaantuu Nivalan itäpään (709:340, selvitysaste erinomainen), Nivalan Sarjankylän (710:340, selvitysaste hyvä), Haapaveden Soutunperän (710:341, selvitysaste hyvä) ja Nivalan Jokipuhdon (709:341, selvitysaste hyvä) atlasruutujen alueelle. Nivalan itäpään, Sarjankylän, Suotunperän ja Jokipuhdon atlasruuduissa havaittiin atlaksen aikana yhteensä 129 lintulajia, joista 112 lajia tulkittiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Alueen pesivän maalinnuston keskitiheydeksi on arvioitu noin paria/km 2. Kesän 2013 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä Kukonahon hankealueella havaittiin yhteensä 58 lintulajia (taulukko 2), joista 35 lajia arvioitiin alueella varmasti tai todennäköisesti pesiväksi. Pistelaskentojen perusteella alueen selkeästi yleisimmät lajit olivat metsien yleislajeiksi luokiteltavat pajulintu, peippo ja metsäkirvinen. Muita yleisiä lajeja olivat mm. laulurastas, punarinta, vihervarpunen, leppälintu, harmaasieppo ja käki. Hankealueen muu pesimälajisto on voimakkaasti käsitellyille talousmetsäalueille tyypillisen niukkaa, käsittäen enimmäkseen alueellisesti tavanomaisia havupuuvaltaisten metsätalousalueiden peruslajeja (taulukko 2). Huomattava osa hankealueen pinta-alasta on nuoren ikäluokan metsiä, hakkuita ja ojitettua turvemaata, mutta alueella on vähäisessä määrin myös iäkkäämpää kuusikkoa sekä kalliomännikköä. Hankealueella ei ole linnustollisesti arvokkaita kohteita. Hankealueen itäpuolelle sijoittuvalla avoimella Kotanevan suoalueella sekä hankealueen ympäristöön sijoittuvilla laajemmilla peltoalueilla ja alueen lounaispuoleisella Erkkisjärvellä saattaa esiintyä myös vaateliaampaa lajistoa. Luonnontieteellisen keskusmuseon alaisen Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedonannon (Juha Honkala, kirjall. ilm.) mukaan hankealueen läheisyydessä ei sijaitse kalasääsken tai muidenkaan suojelullisesti arvokkaiden lajien tiedossa olevia pesäpaikkoja. Metsähallituksen petolinturekisterin mukaan (Tuomo Ollila, kirjall. ilm.) hankealueen ympäristössä ei sijaitse tiedossa olevia erityisesti suojeltavien petolintujen pesäpaikkoja. Edellä mainittujen tietolähteiden osalta on huomattava, että erityisesti Sääksirekisterin ja Rengastustoimiston tiedot petolintujen pesäpaikoista ovat todennäköisesti vajavaisia ja niiden kattavuus riippuu voimakkaasti paikallisten petolinturengastajien aktiivisuudesta. Kukonahon hankealueella havaittiin vain hyvin niukasti petolintuja, eikä niitä tulkittu alueella pesiväksi. Hankealueen eteläpuolelle Kiviahonkorven pellon alueelle sijoittuu kanahaukan reviiri, mutta sen pesäpaikka sijoittuu todennäköisesti hankealueen ulkopuolelle. Hankealueen eteläosassa havaittiin kesäkuussa alueen yli lentänyt kalasääski, joka saattaa liittyä jonnekin lähialueelle sijoittuvaan tuntemattomaan reviiriin. Riitakallion pohjoispuolisen pellon kohdalla havaittiin metsäautotiellä paritellut mehiläishaukkapari, joiden pesäpaikasta ei kuitenkaan ole tietoa, eikä lintuja havaittu enää myöhemmin pesimälinnustoselvitysten aikana. Metsäkanalinnuista hankealueella tulkittiin pesiväksi pyy, teeri ja metso, mutta myös riekon lumijälkiä havaittiin metson soidinpaikkainventoinnin yhteydessä. Kukonahon hankealueella ei havaittu merkkejä useamman metsokukon soidinpaikoista. Hankealueen pohjoisosaan sijoittuvalla Hiidenkallion alueella on kuitenkin todennäköisesti merkitystä metsäkanalintujen elinympäristönä, koska alueella havaittiin selvitysten aikana useampia metsoja ja teeriä sekä pyitä. Lisäksi hankealueen eteläosaan sijoittuva Riitakallion alue on ilmoitettu metsojen soidinalueena (Pekka Aitto-oja, suul. ilm.), mutta soitimen tarkemmasta sijainnista tai nykytilasta ei ole tietoa, jolloin kohteen arvottaminen on vaikeaa. Hankealueen itäpuolelle sijoittuva Kotanevan avoin suoalue ei ole linnuston kannalta erityisen merkittävä, vaikka siellä jonkun verran suolinnustoa pesiikin. Kotanevan alueella havaittiin mm. teeren soidin, kurki, kapustarinta, pikkukuovi, liro, niittykirvinen sekä keltavästäräkki.

14 14 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Taulukko 2. Kukonahon hankealueen pesimälinnustoinventoinneissa havaitut lajit. Varmasti tai todennäköisesti pesivät lajit on lihavoitu. Laji Laji Pyy (Tetrastes bonasia) Punarinta (Erithacus rubecula) Riekko (Lagopus lagopus) Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Teeri (Tetrao tetrix) Mustarastas (Turdus merula) Metso (Tetrao urogallus) Räkättirastas (Turdus pilaris) Mehiläishaukka (Pernis apivorus) Laulurastas (Turdus philomelos) Kanahaukka (Accipiter gentilis) Punakylkirastas (Turdus iliacus) Sääksi (Pandion haliaetus) Kulorastas (Turdus viscivorus) Kurki (Grus grus) Hernekerttu (Sylvia curruca) Kapustarinta (Pluvialis apricaria) Lehtokerttu (Sylvia borin) Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) Sirittäjä (Phylloscopus sibilatrix) Lehtokurppa (Scolopax rusticola) Tiltaltti (Phylloscopus collybita) Pikkukuovi (Numenius phaeopus) Pajulintu (Phylloscopus trochilus) Kuovi (Numenius arquata) Hippiäinen (Regulus regulus) Metsäviklo (Tringa ochropus) Harmaasieppo (Muscicapa striata) Liro (Tringa glareola) Kirjosieppo (Ficedula hypoleuca) Sepelkyyhky (Columba palumbus) Hömötiainen (Parus montanus) Käki (Cuculus canorus) Töyhtötiainen (Parus cristatus) Tervapääsky (Apus apus) Talitiainen (Parus major) Käenpiika (Jynx torquilla) Närhi (Garrulus glandarius) Palokärki (Dryocopus martius) Varis (Corvus corone) Käpytikka (Dendrocopos major) Korppi (Corvus corax) Pohjantikka (Picoides tridactylus) Peippo (Fringilla coelebs) Haarapääsky (Hirundo rustica) Järripeippo (Fringilla montifringilla) Metsäkirvinen (Anthus trivialis) Vihervarpunen (Carduelis spinus) Niittykirvinen (Anthus pratensis) Urpiainen (Carduelis flammea) Keltavästäräkki (Motacilla flava) Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) Västäräkki (Motacilla alba) Punavarpunen (Carpodacus erythrinus) Tilhi (Bombycilla garrulus) Punatulkku (Pyrrhula pyrrhula) Rautiainen (Prunella modularis) Keltasirkku (Emberiza citrinella) Muuttolinnusto Selvät maanpinnanmuodot, kuten meren sekä suurten järvien rannikko ja suuret jokilaaksot muodostavat muuttolinnuille tärkeitä muuton suuntaajia eli ns. johtolinjoja, joita linnut seuraavat muutollaan. Pohjois-Pohjanmaan eteläosan sisämaa-alueella ei ole merkittäviä lintujen muuttoa ohjaavia johtolinjoja tai tiedossa olevia merkittäviä lintujen muuttoreittejä syksyn kurkimuuttoa lukuun ottamatta. Kalajoen rannikkoalueella kulkee kansainvälisesti merkittävä lintujen muuttoreitti, jota pitkin muuttaa vuosittain satoja tuhansia lintuja niiden pohjoisille pesimäalueilleen. Kukonahon tuulivoimahanke sijoittuu kuitenkin noin 70 kilometriä tämän merkittävän muuttoreitin itäpuolelle. Hankealueen ympäristön merkittävin lintujen muuttotapahtuma on syksyinen kurkimuutto, joka kulkee tuulen suunnasta riippuen laajalla rintamalla alueen yli. Lähialueen merkittävin kurkimuuton tarkkailupaikka on Nivalan Hituran kaivosalue, noin 16 km hankealueelta etelään, missä lasketaan vuosittain syyskuussa useiden tuhansien kurkien muuttoparvia. Suurin osa kurjista lähtee Oulun seudun kerääntymisalueen (kansainvälisesti tärkeä lintualue eli IBA-alue) levähdyspaikoilta, mutta osa linnuista tulee suoraan Kemin alueelta meren yli ja jatkaa muuttoaan etelään. Syksyn kurkimuutto tiivistyy tyypillisesti muutamaan hyvään ja myötätuuliseen muuttopäivään, jolloin linnut matkaavat suurissa muuttoauroissa usein selvästi yli 200 metrin korkeudessa. Oulun alueelta alkunsa saava kurkien muuttoreitti kulkee suoraan etelään, jolloin se kulkee tuulen suunnasta riippuen noin Nivalan Haapajärven kautta kohti Keski-Suomea. Usein kurkien pääjoukot muuttavat Hituran kaivosalueen itäpuolelta, mutta muuttoa kulkee kuitenkin laajalla rintamalla myös Hituran länsipuolella (Jorma Tähtinen ja Juhani Pitkänen, kirjall. ilm.). Nivalan kaltaisilla sisämaa-alueilla, missä ei ole selkeitä muuttoa ohjaavia johtolinjoja, lintujen muutto on todennäköisesti hajanaista ja vähäistä, ja saattaa joiltain osin tapahtua hyvinkin korkealla. Hankealueella ei kuitenkaan ole tehty erillistä muuttolintuselvitystä, joten lintujen muuton tarkemmasta luonteesta alueella ei ole tietoa.

15 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 15 (31) Tuulen suunta ja voimakkuus vaikuttaa lähes kaikkien alueen kautta muuttavien lajien lentokorkeuksiin ja muuttoreitteihin, ja tuulen suunta määrääkin suurimmaksi osaksi sen mistä lintujen muuttovirta kulloinkin kulkee suhteessa hankealueeseen. Maa-alueiden yllä valtaosa lintujen muutosta kulkee yleensä korkealla. Esimerkiksi hyvällä ja myötätuulisella säällä muuttavat petolinnut ja kurjet lentävät yleensä useamman sadan metrin korkeudessa eli tavallisesti tuulivoimaloiden törmäyskorkeuden yläpuolella. Myös merkittävä osa kahlaajista ja esim. varpuslinnuista muuttaa maaalueiden yllä usein hyvin korkealla. Sen sijaan suurin osa hanhista ja joutsenista lentää osin myös törmäyskorkeudella noin m korkeudessa. Kovalla vastatuulella tai muuten huonoissa muutto-olosuhteissa merkittävästi suurempi osa linnuista laskee muuttokorkeuttaan törmäyskorkeudelle tai sen alapuolelle. Riittävän huonon sään aikana monet linnut keskeyttävät muuttonsa kokonaan. Lepäilyalueiden läheisyydessä lintujen lentokorkeudet ovat keskimäärin alhaisempia kuin muualla niiden muuttomatkan varrella. Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse tiedossa olevia muuttolintujen merkittäviä levähdys- tai ruokailualueita. Hankealueen etelä- ja länsipuolelle sijoittuvat Nivalan Maliskylän ja Sarjankylän peltoalueet sekä Vähäjärvi ja Erkkisjärvi keräävät kuitenkin jonkun verran muuttomatkallaan levähtäviä ja ruokailevia lintuja (Juhani Pitkänen, kirjall. ilm.), joista osa voi muuttoa jatkaessaan lentää suunnitellun tuulivoimapuiston kautta. Sarjankylän ja Maliskylän peltoalueet sekä Erkkisjärvi sijoittuvat lähimmillään noin 3 km etäisyydelle suunnitelluista tuulivoimaloista. Peltoalueilla saattaa keväisin ja syksyisin lepäillä enimmillään muutama sata joutsenta ja kurkea, keväällä enimmillään muutama sata hanhea ja etenkin Erkkisjärven alueella keväisin runsaasti kahlaajia kuten useita satoja suokukkoja (Juhani Pitkänen, kirjall. ilm.) Lepakot Yleistä lepakoista Lepakoiden suojelu Kaikki Suomessa tavatut lepakot ovat luonnonsuojelulain (LSL 38 ) nojalla rauhoitettuja. Kaikki maamme lepakot kuuluvat myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin, joiden luonnossa selvästi havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on Suomen luonnonsuojelulain (LSL 49 ) perusteella kielletty. Ripsisiippa on luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi (EN) ja pikkulepakko on luokiteltu vaarantuneeksi (VU) (Rassi ym. 2010). Lisäksi ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Suomi liittyi vuonna 1999 Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS), joka velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATS-sopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee myös pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita sekä siirtymä- ja muuttoreittejä. Lepakoiden elintavat ja esiintyminen Suomessa on tavattu kaikkiaan 13 lepakkolajia. Kaikki maassamme tavatut lajit ovat hyönteissyöjiä, ja useat lajit ovat harvinaisia tai esiintymiseltään epäsäännöllisiä. Suomessa havaituista lepakoista pohjanlepakko on selkeästi yleisin ja laajimmalle levinnyt laji. Myös viiksisiippaa/isoviiksisiippaa voidaan arvioida esiintyvän säännöllisesti Kalajokilaakson alueella. Vesisiipan esiintyminen Kalajokilaakson korkeudella on mahdollista etenkin sopivien elinympäristöjen läheisyydessä. Maassamme esiintyvien lepakoiden elintapojen ja levinneisyyden tuntemus on kuitenkin edelleen puutteellista. Pohjanlepakko esiintyy usein asutuksen läheisyydessä, sopivan suojaisilla pienipiirteisillä metsäalueilla, mutta myös pihapiireissä ja puistoissa, missä on riittävästi puustoa. Lajin on todettu viihtyvän erilaisten elinympäristöjen reuna-alueilla, kuten peltojen, kalliokkojen ja hakkuiden reuna-alueella sekä teiden yllä, ja välttelevän suurempien ja tiheiden metsien sisäosia. Myös suuria ja avoimia alueita pohjanlepakko

16 16 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY yleensä välttää. Pohjanlepakko saalistaa lentäviä hyönteisiä noin 5 15 metrin korkeudessa ja pääasiassa erilaisten aukkopaikkojen kuten tien, pellon, hakkuun, kalliokon tai vesistön laiteilla ja pihapiireissä. Sen päiväpiilopaikat sijaitsevat esim. vanhoissa rakennuksissa, puiden koloissa sekä muissa erilaisissa onkaloissa. Pohjanlepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja ruokailemaan. Isoviiksisiippa ja viiksisiippa ruokailevat yleensä peitteisemmässä ympäristössä, ja matalammalla, tyypillisesti havupuuvaltaisissa metsissä. Vesisiippa ruokailee erilaisten vesistöjen äärellä kuten lammikoiden, jokien koskipaikkojen ja kanavien yllä. Lepakoilla naaraat muodostavat lisääntymisyhdyskuntia, missä ne synnyttävät poikasensa (luonnonsuojelulain turvaama lisääntymis- ja levähdyspaikka). Koiraat päivehtivät kesällä yksin tai korkeintaan pienissä ryhmissä. Soveltuvien ruokailupaikkojen esiintyminen ja säilyminen lisääntymisyhdyskuntien läheisyydessä on tärkeää lajien suojelun kannalta. Lepakot ruokailevat erilaisissa ympäristöissä pesimäkauden eri vaiheissa, ja loppukesällä ne levittäytyvät ruokailemaan laajemmalle alueelle ja kauemmas pesimäyhdyskunnista. Suomessa talvehtivat lepakot viettävät talvensa horroksessa (esim. kellareissa ja luolissa), mutta osa lepakkokannasta muuttaa talvehtimaan etelämmäksi. Vaikutusmekanismit Elinympäristöjen muutosten lisäksi tuulivoimapuistot aiheuttavat lepakoille riskin törmätä tuulivoimalan pyöriviin lapoihin. Törmäysvaikutuksista ei ole vielä olemassa kotimaista tutkimustietoa, mutta vaikutuksia lepakoihin on arvioitu ulkomailla tehtyjen tutkimusten perusteella. Maa- ja metsätalousalueilla törmäyskuolleisuusluvut ovat hyvin samankaltaisia koko Pohjois-Euroopassa, joten on perusteltua soveltaa mm. Saksassa tehtyjen tutkimusten tuloksia myös suomalaisiin vaikutusten arviointeihin (Rydell ym. 2012). Lepakoiden riski törmätä tuulivoimaloihin on suurimmillaan muuttavilla lepakoilla, joiden on havaittu muuttavan niin korkealla, että niillä on ylipäänsä mahdollisuus törmätä tuulivoimalan lapoihin tai menehtyä lapojen pyörimisliikkeen aiheuttamaan ilmanpainemuutokseen (ns. barotrauma). Myös alueella lisääntyvien yksilöiden tiedetään joissain tapauksissa saalistavan tuulivoimaloiden lapojen pyörimiskorkeudella (Rydell ym. 2012), mutta yleensä ne saalistavat ja liikkuvat huomattavasti tätä matalammalla (< 30 metriä). Lepakoiden muuttoreitit keskittyvät yleensä hyvin voimakkaasti rannikoiden läheisyyteen, ja muutto on hyvin vähäistä jo 500 metrin etäisyydellä rantaviivasta. Suomessa lepakoiden muutto on todennäköisesti voimakkainta eteläisellä ja läntisellä rannikkoalueella, koska pohjoisessa harvan lepakkokannan alueella muuttavia lepakoita on todennäköisesti huomattavasti vähemmän. Kalajoen rannikkoalueella aiemmissa selvityksissä havaittu lepakkomuutto on ollut hyvin vähäistä, eikä lepakoita arvioida muuttavan merkittäviä määriä Kalajokilaakson sisämaa-alueella. Hankealueen lepakoiden nykytila Hankealueen kattavien lepakkoselvitysten aikana tehtiin yhteensä kahdeksan havaintoa pohjanlepakoista ja kaksi havaintoa viiksisiippalajista (kuva 8). Kesäkuun alun kartoituskierroksella havaittiin yksi pohjanlepakko ja yksi viiksisiippalajin lepakko hankealueen itäosan metsäautotiellä, lähellä Kukonahon vanhoja rakennuksia. Kesäkuun kartoituskierroksella havaittiin myös kolme pohjanlepakkoa hankealueen pohjoispuolella. Heinäkuun lopun kartoituskierroksella ei havaittu lepakoita hankealueella, mutta hankealueen ympäristössä tehdyn yleispiirteisen autokartoituksen aikana havaittiin neljä pohjanlepakkoa ja yksi viiksisiippalajin lepakko.

17 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 17 (31) Kuva 8. Lepakkoselvitysten aikana tehdyt lepakkohavainnot sekä kartoitettu alue. Lepakoita ei havaittu tuulivoimaloiden suunnitelluilla rakennuspaikoilla, jotka sijoittuvat etupäässä lepakoille huonosti soveltuviin elinympäristöihin (nuoret ja tiheät metsäkuviot, taimikot ja hakkuu-aukeat). Puustoltaan nuoret metsäkuviot ovat useimmiten lepakoille liian tiheitä saalistusympäristöjä, eikä niissä useinkaan ole lepakoille soveltuvia päiväpiilopaikkoja kuten esimerkiksi kolopuita. Hankealueelta tai tuulivoimaloiden rakennuspaikoilta ei löydetty lepakoiden merkittäviä ruokailupaikkoja, päiväpiilopaikkoja tai talvehtimispaikoiksi soveltuvia kohteita. Hankealueen itäpuolelle sijoittuvan Kukonahon pihapiirin alueella ja vanhoissa rakennuksissa on lepakoiden kannalta potentiaalisia lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, mutta nyt toteutettujen selvitysten yhteydessä pihapiirissä ei havaittu lepakoita. Kukonahon tuulivoimapuistohankkeen yhteydessä toteutetun lepakkoselvityksen perusteella hankealueella ei sijaitse lepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueita tai tärkeitä ruokailualueita. Havaittujen lepakoiden vähäisen määrän ja havaintojen alueellisen jakaantumisen sekä elinympäristöjen ominaispiirteiden (mm. metsätyyppi, puuston ikä, kolopuuston esiintyminen, vanhat rakennukset) perusteella hankealueelta ei tunnistettu lepakoille tärkeitä alueita Muu eläimistö Hankealueella tavattava nisäkäslajisto on tyypillistä metsätalousvaltaisen havumetsävyöhykkeen lajistoa, joka koostuu etupäässä alueellisesti yleisistä ja tavanomaisista lajeista. Alueen yleisimpiä nisäkkäitä ovat hirvi, metsäjänis, orava ja kettu sekä useat eri piennisäkäslajit. Metson soidinpaikkainventoinnin yhteydessä alueella todettiin olevan vahva hirvikanta, ja Hiidenkallion alueella havaittiin mm. kuuden hirven lauma. Lisäksi alueella havaittiin ilveksen lumijäljet. Hirvieläimistä alueella tavataan myös metsäkaurista.

18 18 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY 4.4 Arvokkaat luontokohteet ja lajisto Arvokkaat luontokohteet Arvokkaiksi luontokohteiksi luetaan kohteet joiden olemassaolo merkittävästi lisää tarkasteltavan alueen luontoarvoja. Merkittävimmät tällaiset ympäristötyypit on lueteltu luonnonsuojelulaissa (LSL 29 ), ja niiden olemassaolo on lailla turvattu sen jälkeen kun alueellinen ELY-keskus on tehnyt niistä rajauspäätöksen ja saattanut sen maanomistajan tiedoksi. Metsälaki (MetsäL 10 ) määrittelee metsätaloustoimissa huomioitavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka ilmentävät luonnon monimuotoisuutta ja ne on hyvä huomioida myös muussa maankäytön suunnittelussa. Uudistetussa vesilaissa on luonnontilaisten pienvesien muuttamiskielto (2 luku 11 ja 3 luku 2 ). Hankealueen luontoselvityksissä on pyritty huomioimaan edellisten lisäksi myös em. lakien mainitsemattomat muut metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt (Meriluoto & Soininen 1998), joita ovat esimerkiksi vanhat havu- ja sekapuumetsiköt, vanhat lehtimetsiköt, paisterinteet, supat, ruohoiset suot, metsäniityt ja hakamaat. Suomen ensimmäinen luontotyyppien uhanalaisuusarviointi valmistui vuonna 2008 (Raunio ym. 2008). Arvioinnissa luontotyyppien uhanalaisuutta on tarkasteltu yleisesti koko maassa sekä erikseen Pohjois-Suomessa ja Etelä-Suomessa. Kukonahon hankealue sijoittuu Keskiboreaaliselle kasvillisuusvyöhykkeelle, joka luetaan luontotyyppien uhanalaisuuden aluejaossa Etelä-Suomeen. Uhanalaisia luontotyyppejä ei ole lakisääteisesti turvattu, mutta ne ovat yleensä hyvä indikaattori arvokkaista luontokohteista. Usein uhanalaiseksi luokiteltu luontotyyppi on huomioitu arvokkaaksi myös muutoin, esimerkiksi luonnonsuojelulaissa tai metsälaissa. Luontotyyppejä suojellaan tai huomioidaan muutoin maankäytössä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja lajien elinympäristöjen säilyttämiseksi. Arvokkaalla luontotyypillä esiintyy usein myös arvokasta eliölajistoa. Arvokkaiden luontotyyppien lisäksi maankäytön suunnittelussa huomioitavia kohteita ovat uhanalaisten, ja varsinkin erityisesti suojeltavien eliölajien (LSL 46 ja 47 ) esiintymät, sekä EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tarkoittaminen eläinlajien lisääntymis- ja levähdysalueet (LSL 49 ). Kansallisten lakien mukaiset kohteet hankealueella Kukonahon hankealueella ei ole luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia arvokkaita luontotyyppejä eikä vesilain 2 luvun 11 :n mukaisia luonnontilaisia pienvesiä. Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä hankealueella ovat kitu- ja joutomaan ympäristöinä kallioalueet sekä niukkapuustoiset suot. Luontokohteiden kuvaukset Kokonaisuutena hankealue on varsin voimakkaasti käsitelty, sillä alueen metsät ovat metsätalouskäytössä ja miltei kaikki alueen rämeistä ja korvista on ojitettu. Hankealueen arvokkaiksi poimitut luontokohteet ovat ympäristöstään erottuvia, luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita. Hankealueen arvokkaat luontokohteet on nimetty niiden sijainnin mukaan karttanimillä sekä numeroitu, jotta niiden paikantaminen kartalla on helpompaa. Luontokohteet on esitetty liitekartassa 1.

19 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 19 (31) Kuva 9. Hiidenkallion alue on edustava kallioluontokohde Hiidenkalliot, kallioluontokohde (luontokohde 1) Hiidenkallioiden alueelle sijoittuu hankealueen edustavimmat kallioalueet. Hiidenkallioiden laajimmat avokalliot sijaitsevat hankealueen pohjoisosassa ja näistä on rajattu luontokohteeksi osuus, jonka jäkäläpeitteiset avokalliot ovat laajimmat ja puusto kitukasvuista. Kalliokohde rajautuu eteläosassaan alarinteille sijoittuvaan taimikkoon ja kallion kaakkoispuolella on tuoreempia harvennushakkuita. Pohjoisosastaan alue rajautuu siemenpuustoiseen taimikkoon, jonka alueella kalliopaljastumat ovat jo hajanaisia ja pieniä. Ylimmän kallioalueen puustoa on aikoinaan poimintahakattu ja keskiosien painanteessa puusto on jopa järeämpää. Kohde on rajattu kuitenkin laajempana kokonaisuutena, joka sisältää suurimmat kalliopaljastumat. Kallioluontokohteelle sijoittuu jonkin verran lahopuuta ja vanhoja tuulenkaatoja. Puuston joukossa on muutamia hyvin iäkkäitä ja kitukasvuisia petäjiä. Kallioluontokohteiden arvot perustuvat usein lahopuuston määrään sekä riistalajistolle tärkeisiin elinympäristöihin. Kalliolaiteiden kitukasvuisilla männyillä on merkitystä metsolle hakomispuina. Kalliokohteella havaittiin viitteitä metsosta. Nivalan alueella laajempia avokalliokohteita esiintyy niukasti ja pienemmät kallioalueet on tehokkaasti metsätalouden muuttamia. Siksi kohde otettiin laajemmalla rajauksella mukaan. Kallioalueilla on myös virkistyskäyttöarvoa vaikeakulkuisen talousmetsän joukossa. Luontokohteen voidaan osittain tulkita olevan Metsälain 10 :n mukainen erityisen arvokas kitu- ja joutomaiden elinympäristö; kalliot, kivikot ja louhikot. Metsälain mukaiset kalliokohteet rajataan usein määritelmän mukaan pienialaisina.

20 20 (31) Kukonahon tuulivoimapuisto FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kuva 10. Kotanevan pohjoisosan niukkapuustoista tupasvillarahkarämettä (luontokohde 2) Kotaneva N, luonnontilaisen kaltainen avosuo (luontokohde 2) Kotaneva on tyypillinen Pohjois-Pohjanmaan eteläosien rahkakeidas, joka on kehittynyt aapasuolle. Rahkakeitaana suo on nuori ja osittain laiteiden ojitukset ovat vaikuttaneet sen rahkaiseen ilmeeseen. Suon keskiosaa leimaavat tupasvillavaltaiset nevaosat, jossa kermien ja kuljujen muodostuminen on heikkoa. Rimpeä ei juuri esiinny. Suokokonaisuutta on laiteiltaan ojitettu, mutta se on silti edustavuuttaan säilyttänyt. Luontokohteeksi on rajattu hankealueelle ulottuva suon pohjoisosa, joka on tyypiltään niukkapuustoista tupasvillarahkarämettä. Tupasvillarahkarämeen lajistossa runsain on rahkamättäiden variksenmarja. Lisäksi tupasvilla, suokukka, vaivero, isokarpalo ja muurain esiintyvät vaihtelevasti runsaina. Luontokohde voidaan lukea Metsälain 10 :n mukaisiin erityisen arvokkaisiin soiden elinympäristöihin; vähäpuustoiset suot. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa rahkakeitaat ovat vaarantuneita (VU) luontotyyppejä.

21 FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Kukonahon tuulivoimapuisto 21 (31) Uhanalainen ja arvokas lajisto Suojelullisesti arvokas kasvilajisto Hankealueelta tai sen välittömästä lähiympäristösä ei ollut aikaisempaa tietoa uhanalaisista tai silmälläpidettävistä lajeista ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit - tietokannan mukaan (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus, Näpänkangas 2/2013). Alueen kasvillisuus- ja luontotyyppi-inventoinneissa ei havaittu uhanalaista (CR, EN, VU) kasvilajistoa. Erityisesti suojeltavaa (LsL. 47 ) tai luontodirektiivin (liite II ja liite IV b) mukaista kasvilajistoa tai Keskiboreaalisella Pohjanmaan alueella (3a) alueellisesti uhanalasta (RT) kasvilajistoa inventoinneissa ei myöskään havaittu. Alueellisesti uhanalisten osalta on käytetty uusinta luokitusta (Ryttäri ym. 2012). Silmälläpidettävän (NT) lajin, ahokissankäpälän esiintymä sijoittuu Kukonahonkallioiden eteläosaan. Huomionarvoiset kasvilajit Ahokissankäpälä (Antennaria dioica) NT Kuivahkoilla ja niukkalajisilla kasvupaikoilla viihtyvää ahokissankäpälää havaittiin Kukonahonkallion eteläpuolella, louhitun kalliolammen ohi kulkevan ajouran varrella, kuivan kankaan kallioalueella. Kissankäpälän kasvupaikat ovat vähentyneet ketojen ja laidunten käytön loputtua, ja lajia havaitaan usein perinnebiotooppien yhteydessä. Kissankäpälä ei ole uhanalainen (Rassi ym. 2010), mutta silmälläpidettävänä lajina se on huomionarvoinen ja siksi sen esiintymä on ilmoitettu liitekartalla 1. Kuva 11. Ahokissankäpälän esiintymä hankealueella sijoittuu Kukonahonkallion eteläosaan.