Käsihygienian toteutuminen hoitotyössä perusterveyden- ja erikoissairaanhoidossa

Transkriptio

1 Käsihygienian toteutuminen hoitotyössä perusterveyden- ja erikoissairaanhoidossa Teija Eskelinen, Opinnäytetyö, kevät 2007 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen Yksikkö Hoitotyönkoulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 2 TIIVISTELMÄ Eskelinen Teija. Käsihygienia tutkimus käsihygienian toteutumisesta hoitotyössä perusterveyden- ja erikoissairaanhoidossa. Pieksämäki syksy 2006, 37 s. 2 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyön tarkoitus on kartoittaa käsihygienian toteutumista Pieksämäen seudun terveydenhuollon kuntayhtymän sisätauti- ja kirurgisilla osastoilla sekä Pieksämäen terveyskeskuksen vuodeosastoilla 1 ja 2. Tutkimus selvittää millaiseksi hoitohenkilökunta kokee käsihygienian toteutumisen työvuoronsa aikana. Tarkoituksena on myös selvittää, millaista koulutusta hoitohenkilökunta oli saanut ja millaista lisäkoulutusta hoitohenkilökunta kokee tarvitsevansa käsihygieniaan liittyvissä asioissa. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus. Aineisto kerättiin kyseisten osastojen hoitohenkilökunnalta sekä lääkäreiltä. Kyselylomake oli strukturoitu valmiin vastausvaihtoehtoineen. Lisäksi oli kolme avointa kysymystä. Aineisto analysoitiin SPSS- sekä Excel ohjelman avulla. Avointen kysymysten analysointiin käytettiin sisällönanalyysia. Avoimet kysymykset purettiin kirjoittamalla vastaukset juoksevin numeroin yksityiskohtaisesti, jotta kaikki vastaukset tulisi huomioitua mahdollisen tarkasti tulosten analysointiin. Avointen kysymysten tarkasteluun on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimustulokset osoittavat, että hoitohenkilökunta pitää käsihygieniaa erittäin tärkeänä osana hyvää hoitotyötä. Käsihygienia toteutuu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä eri tavalla. Perusterveydenhuollon työyksiköissä panostetaan käsienpesuun enemmän kuin desinfektioon. Kuin taas erikoissairaanhoidon työyksiköissä on panostettu desinfektioon. Suojakäsineiden käyttö hoitotilanteissa toteutuu hyvin. Asiasanat: käsihygienia, käsienpesu, käsien desinfektio, suojakäsineiden käyttö, koulutus Säilytyspaikka:Diakonia-ammattikorkeakoulu,Pieksämäenyksikönkirjasto

3 3 ABSTRACT Eskelinen Teija.Hand hygiene- research of hand hygiene implementation in practical, basic and special health care.pieksämäki, autumn 2006, Language: finnish, p.,appendices. Diankonia University of Applied Scienses, Pieksämäkí unit, Degree Programme in Nursing, Nurse. The purpose of this Scholarly thesis was to map out implementation of hand hygiene in Pieksämäki region healthcare community alliances sisätauti and surgery wards and in Pieksämäki healthcenter`s bed wards 1 and 2. Scholarly thesis clarifies how the medical staff experiences the execution of hand hygiene during their work shift. The purpose was also to find out what kind of education the medical staff has got and what kind of extra education the medical staff feels to require in the future concerning hand hygiene related issues. The research is quantitative research. The material was collected from medical staff and doctors from the particular wards. Inquiry was structured with prepared answer options. There were also three open questions. The marerial was analyzed with SPSS and Excel programs. Open questions were extracted by writing the answers in running numbers specifically to get all the answers noticed as precisely as possible to analyzing the research results. The research results indicated that the medical staff kept hand hygiene very important part of good medical care. This seems to been affected already in the schooling period to the future occupation. Hand hygiene is taken in basic health care and special health care in different ways. In basic health care working units hand washing more used than disinfection while in special health care is the disinfection is more used. The used of working gloves in treatment situations works out well. Key words: Hand hygiene, hand washing, hand disinfection, use hand glove, education of hand washing Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit Library

4 4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO SAIRAALA HYGIENIA Aseptiikka Käsihygienia Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä Tavanomaiset turvatoimet käsihygieniassa AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimuksen menetelmä Aineiston analyysi Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys TUTKIMUKSEN TULOKSET Vastaajien taustatiedot Käsienpesu ja desinfiointi Käsihuuhteen sijoituspaikka Suojakäsineiden käyttö Tiedon riittävyys käsihygieniassa POHDINTA Tutkimustulosten tarkastelu Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset Oman opinnäytetyönprosessin pohdintaa LÄHTEET LIITTEET LIITE1. Saatekirje LIITE 2. Kyselylomake... 34

5 5 1 JOHDANTO Käsihygienia kuuluu tärkeimpiin toimenpiteisiin sairaala- ja laitosinfektioiden ehkäisemisessä, koska hyvällä käsihygienialla hoitohenkilökunta estää infektioiden leviämisen. Tämän myötä vältytään inhimillisiltä kärsimyksiltä sekä ylimääräisiltä hoitopäiviltä ja kustannuksilta (Reiman 2004). Hoitohenkilökunta on vastuussa hyvästä käsihygieniasta. Heidän velvollisuutensa on taata potilaalle turvallinen ja oikein suoritettu hoito. Virheellisen käsihygienian seurauksena voi olla potilaan hoidon pitkittyminen, mahdollinen pysyvä vamma tai jopa kuolema (Iivanainen, Jauhiainen & Korkiakoski 1998, 68-74). Erilaiset infektiot terveydenhuollossa ovat lisääntyneet viime vuosina. Terveydenhuollossa arvioidaan infektioiden aiheuttavan lukuisia sairauksia. Pitkäaikaispotilaiden osastoilla perusterveydenhuollossa yleisiä infektioita ovat virtsatie-, hengitystie- ja ihoinfektiot (Holttinen 2000). Hyvällä käsihygienialla hoitohenkilökunta torjuu infektioiden leviämisen työyksiköissä. Käsihygienian merkitys on yleisesti tunnustettu, sekä sitä pidetään erittäin tärkeänä infektioiden torjunnassa. Käsihygienia on merkittävin osa henkilökohtaista hygieniaa terveydenhuoltotyössä. Hyvät sairaalahygieniatavat ja käsihygienian toteutuminen kuuluvat kaikille sairaaloissamme työskenteleville ammattiryhmille. Käsihygieniasta tulisi tiedottaa ja puhua jatkuvasti, koska tehokas käsihygienia on yksinkertaisin ja halvin infektioiden torjuntamuoto (Töytäri 2004, 227; Nuutinen 2001, 5.) Varsinaisen käsihygienian historia alkaa 1840-luvun Wienistä ja Semmelweissista. Lääkäri Ignaz Phillipp Semmelweissista osoitti, että äitien lapsivuodekuolleisuus Wienin synnytyssairaalassa väheni muutaman viikon aikana dramaattisesti 12 :sta 3 :iin, kun lääketieteen kandidaatit ja lääkärit hänen määräyksestään alkoivat desinfioida kätensä kloorivedellä tultuaan avustamaan synnytyksissä (Ojajärvi 2004, 105.) Meillä Suomessa tutkijat Rantasalo ja Haapoja osoittivat Lapuan synnytyslaitoksessa heksaklorofeenia sisältävän käsienpesuvalmisteen tehon laitosinfektioiden torjunnassa (Ojajärvi 2004, )

6 6 Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten käsihygienia toteutuu käytännön hoitotyössä Pieksämäen seudun terveydenhuollon kuntayhtymässä. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti kokemukseni hoitotyössä sekä oma kiinnostumiseni käsihygieniasta. Aiemmin tässä kyseisessä kuntayhtymässä ei ole tutkittu käsihygienian toteutumista hoitotyössä. Käsihygieniasta puhutaan, tässä tutkimuksessa ja selvitetään kuinka se toteutuu käytännössä. Käsihygienian noudattaminen ei lisäänny itsestään, vaan hoitohenkilökunta tarvitsee lisää koulutusta ja tiedonantoa. Tutkimukseni tavoitteena on että tulevaisuudessa kiinnitettäisiin enemmän huomiota käsihygieniaan. Lisäksi toivon tutkimukseni lisäävän kiinnostusta kehittää käsihygieniaa työyhteisöissä. Tavoitteena se on saada liittää toimivaksi tavaksi hoitotyössä.

7 7 2.SAIRAALAHYGIENIA Sairaalahygienialla tarkoitetaan kaikkien tartuntojen ehkäisemiseen tähtääviä toimenpiteitä sairaan- ja terveydenhuollossa (Syrjälä, Teirilä, Kujala & Ojajärvi 2005, ). Tavoitteena on infektioiden leviämisen ehkäiseminen laitosympäristössä. Sairaalahygienian osa-alueita ovat infektioiden torjunta, käsihygienia sekä aseptinen työskentely. Hygienian vaatimukset on otettava huomioon kaikessa potilaan hoitotoiminnassa ja ympäristön huollossa. Hygienia liittyy oleellisesti myös muiden laitoshuollon tehtäviin, kuten välinehuollon, pyykin ja jätteiden käsittelyyn, ruokahuollon tehtäviin jne. Sairaaloiden ja hoitolaitosten käsihygieniaohjeet antavat hoitohenkilökunnalle ohjeiston käsienpesun- ja desinfektioaineista, sekä siitä, miten ja milloin käsihygieniaan tulee kiinnittää erityistä huomiota (Iivanainen ym. 2001, ) 2.1 Aseptiikka Aseptiikalla tarkoitetaan kaikkia niitä toimintoja, joiden avulla pyritään estämään infektioiden synty (Grönroos, Kujala & Tiittanen 1999, ) Aseptiikan tarkoitus on suojata elävää kudosta tai steriiliä materiaalia tauteja aiheuttavilta mikrobeilta saadun opetuksen mukaisesti estämällä, poistamalla tai tuhoamalla mikrobeja. Aseptisella työjärjestyksellä tarkoitetaan sitä, että ensin hoidetaan infektoitumattomat ja viimeiseksi infektoituneet potilaat. Tämä periaate pätee kaikkiin hoitotoimenpiteisiin. Aseptisen työn toteuttamisessa hoitohenkilökunta tarvitsee usein erilaisia aineita tai hoitovälineitä, joita ovat esim. desinfektioaineet. Sairaanhoitajan on huolehdittava aseptiikan toimimiseksi henkilökohtaisesta hygieniasta, aseptisista työskentelytavoista ja järjestyksestä, potilaan opetuksesta, eristyksestä, mekaanisesta puhdistustuksesta, desinfektioinnista ja steriloinnista (Syrjälä ym. 2005, 611). Aseptinen omatunto on tärkeä osa käsihygieniaa ja se velvoittaa hoitotyöntekijän toteuttamaan käsihygieniaa hyvin ja asianmukaisesti (Pentti, Diversy 2004, 17). 2.2 Käsihygienia

8 8 Käsihygienialla hoitotyössä tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joiden avulla pyritään vähentämään käsien välillä tapahtuvaa mikrobien ja infektioiden leviämistä. Käsihygieniaan kuuluu käsien pesu, desinfektio, käsien ihon hoito ja suojakäsineiden käyttö (Ojajärvi, Elomaa, Kujala 2000, 166). Nykykäsityksen mukaan käsien pesua vedellä ja saippualla ei suositella, ellei käsissä ole poistettavaa tai näkyvää likaa ja käsien ei tiedetä koskettaneen eritteitä. Saippuapesu poistaa näkyvän lian ja vähentää mikrobien määrää, mutta sen puhdistava vaikutus ei ole yhtä tehokas kuin desinfektion. Käsien pesu vedellä ja saippualla on perusteltua töihin tullessa. Käsien pesu vähentää ihon väliaikaista mikrobikantaa sekä sen siirtymistä ympäristöön, mutta kuivattaa ja ärsyttää ihoa enemmän kuin käsien desinfektio (Tiittanen, Väisänen 2002, 267). Desinfektion tarkoitus on tappaa tai poistaa patogeeniset mikrobit tai vähentää niiden taudinaiheuttamiskykyä olemattomaksi. Desinfektio voi kohdistua elottomiin esineisiin, iholle tai limakalvoille (Grönroos, Kujala, Tiittanen 2000, 207.) Hoitotyössä käsien desinfektioon suositellaan alkoholihuuhteen käyttöä sillä se on tehokasta, nopeaa ja pesua vähemmän ihoa ärsyttävää. Desinfektio aine hierotaan huolellisesti aina puhtaisiin, kuiviin käsiin. Desinfektioaineet toimivat käsissä tehokkaammin, kun iholla ei ole saippuajäämiä. Käsien desinfektio tulee suorittaa ennen ja jälkeen jokaista potilaskontaktia, suojakäsineiden pukemista, aseptista tai invasiivista toimenpidettä, sekä ennen että jälkeen haavojen käsittelyn. Myös uudet työntekijät ja opiskelijat tulisi perehdyttää heti oikeisiin toimintatapoihin (Suominen, Huovinen 2004, 308). Hoitohenkilökunnan tärkeä tehtävä on pitää huolta käsien ihon kunnosta. Kädet tulee rasvata säännöllisesti, että iho pysyy kimmoisana, koska terve ja kimmoisa iho on suoja mikrobeja vastaan. Suuri osa mikrobien määrästä sijaitsee kynsien alla sekä kynsiä ympäröivällä iholla. Ihottumaisella tai karhealla iholla on näitä mikrobeja enemmän kuin terveellä iholla. Terveen ihon on todettu desinfioituvan karheaa ja kuivaa ihoa paremmin, jolloin väliaikaisen mikrobikannan poistaminen onnistuu parhaiten (Tiittanen & Väisänen 2002, 266; Jakobsson 2003, )

9 9 Ihon kuntoa voi ylläpitää vähentämällä käsien pesua (käsienpesun nykysuositus on, että vain näkyvästi likaiset kädet pestään) ja lisäämällä desinfiointia, koska alkoholipitoisessa desinfektioaineessa on iholle jääviä ja käsiä hoitavia glyseroleja. Käsien ihoa kuivumiselle altistaa myös suojakäsineiden suuri käyttö, iän myötä tapahtuvan ihon ohenemisen sekä kylmä talviaika (Teräsvirta 2000, 21; Tiittanen & Väisänen 2002, ) 2.3 Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä Suojakäsineiden tarkoituksena on vähentää käsien veri- ja eritekontaminaatioita. Kertakäyttöiset suojakäsineet ovat aina toimenpide- ja potilaskohtaiset eikä niitä saa pestä tai desinfioida eri hoitotilanteissa. Suojakäsineet puetaan aina puhtaisiin, kuiviin käsiin ja kädet desinfioidaan käsineiden riisumisen jälkeen (Tiittanen 1999, ) Suojakäsineiden valmistusmateriaalina käytetään vinyylia, luonnonkumia eli lateksia, ja nitriilia. Lateksista ja vinyylistä valmistetut suojakäsineet sopivat lyhyisiin toimenpiteisiin, missä käsineet eivät joudu mekaniiseen rasitukseen, sekä toimenpiteisiin, joissa on alhainen riski saada tartunta verestä ja kudosnesteestä. Lateksiset suojakäsineet sopivat myös sellaisiin toimenpiteisiin jossa altistutaan pitkään verelle ja kudosnesteelle, kuten esim. leikkaussali toimenpiteissä. Nitriilistä valmistetut suojakäsineet suositellaan käytettäväksi diagnosoiduilla lateksiallergikoilla tilanteissa, joissa vinyylikäsineet eivät ole riittävät. Myös puuteroimattomia suojakäsineitä suositellaan, koska puuterina käytetty maissitärkkelys on sokeripohjainen ja toimii mikrobien kasvualustana (Kemppi & Tiittanen 1991). Tutkimukseni ei kata selvitystä suojakäsinemateriaalin käytöstä hoitotyössä. 2.4 Tavanomaiset varotoimet käsihygieniassa Mikrobitartuntojen ehkäisemiseksi suunnitellut varotoimet kuuluvat normaaliin hoitokäytäntöön kaikissa hoitokontakteissa niin sairaaloissa, avohoidossa kuin pitkäaikaishoitolaitoksissa. Tavanomaisia varotoimia noudatetaan aina, vaikka

10 10 hoidettavalla potilaalla ei olisi todettu tarttuvaa mikrobia. Tarkoituksena on estää tartuntojen siirtyminen työntekijöistä potilaisiin, potilaista työntekijöihin ja työntekijän välityksellä toisiin potilaisiin. Tavanomaiset varotoimet käsihygieniassa 1. Käsien saippuapesun tarkoitus on puhdistaa kädet liasta ja eritteistä, käsien pesu suoritetaan haalealla vedellä ja saippualla, kädet huuhdellaan ja kuivataan kertakäyttöpyyhkeellä. Suoritetaan vain, kun kädet ovat näkyvästi likaiset. 2. Käsien huuhtelu poistaa käsistä mahdollisen runsaan käsihuuhteen käytön aiheuttaman tahmeuden. Toteutetaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. 3. Käsien desinfektio poistaa väliaikaisen mikrobiflooran ja vähentää pysyvää flooraa. Tässä on tärkeää käsihuuhteen oikea annostus ja suoritustapa. Toteutetaan jokaisen potilaskontaktin yhteydessä sekä ennen että jälkeen. Ihon hoidon tarkoituksena on pitää käsien iho hyvässä kunnossa ja säilyttää ihon normaali kosteustasapaino. Tällöin vältetään turhaa usein toistuvaa saippuapesua. Käyttämällä käsihuuhdetta ja ihoa säännöllisesti rasvaamalla. Hoidetaan ihohaavat ja tulehdukset. Nämä toimenpiteet toteutetaan aina työpäivän aikana ja sen jälkeen (Kansanterveyslaitoksen julkaisuja C1/2004.)

11 11 3. AIKAISEMMAT TUTKIMUKSET Hoitotieteellisiä tutkimuksia on käsihygieniasta tehty vähän. Nuutisen tutkimuksessa on havainnoinut käsihygienian toteutumista hoitotilanteissa. Tutkimuksen mukaan hoitohenkilöstö toteuttaa käsihygieniaansa puutteellisesti potilaskontaktien välillä. Käsihygieniaa toteutetaan useimmin hoitotilanteen jälkeen kuin ennen hoitotilannetta. Tulosten mukaan käsihygieniaa ei toteuteta tarkoituksenmukaisesti. Se on puutteellista sekä laiminlyödään kokonaan käsineitä vaihdettaessa tai jatkettaessa työskentelyä ilman käsineitä siirryttäessä työvaiheesta toiseen (Nuutinen 2000.) Silvennoinen on tutkimuksessaan käsitellyt käsihygienian toteutumista perusterveydenhuollon hoitohenkilöstön arvioimana. Tutkimuksen mukaan käsiä pestiin/desinfioitiin useammin työskentelyn jälkeen kuin ennen sitä. Valtaosa vastaajista olivat sitä mieltä, että kädet tulee pestä tai desinfioida ennen ja jälkeen työskentelyn myös suojakäsineiden käytön yhteydessä. Myös uudessa asiakaskontaktissa tulee käyttää puhtaita suojakäsineitä. Tiedon ja koulutuksen osalta 49 vastaajista piti joltain osin tietojaan käsihygieniasta puutteellisena. Tutkimukseen osallistunut hoitohenkilökunta olivat sitä mieltä, että he ovat saaneet riittävästi tietoa käsihygieniasta jo heidän nykyiseen ammattiin valmistavassa koulutuksessa jolloin he pitivät riittävänä omassa työyhteisössään saamaansa koulutusta käsihygieniasta (Silvennoinen 2005.) Kymenlaakson keskussairaalassa on tehty vuonna 2001 mittava tutkimus käsihygienian toteutumisesta leikkausosastolla, päiväkirurgisella poliklinikalla, synnytysosastolla ja synnytyssalilla. Tutkimus toteutettiin havainnointilomaketta apuna käyttäen. Tulosten mukaan käsihygienian toteutuminen on ollut heikohkohkoa, joskin vaihtelevaa. Sormenpäiden pesu ja desinfiointi toteutui erittäin heikosti. Käsien desinfektiossa ja kirurgisessa käsien desinfektiossa käsihuuhteen vaikutusaika oli usein liian lyhyt, eikä käsihuuhdetta otettu yleensä lisää, vaan hierottiin käsiä yhden ottokerran määrällä koko ajan. Käsikorujakin käytettiin, vaikka niiden käyttö hoitotyössä on kielletty. (Kinnari Heli & Kujala Tea.) Turun ammattikorkeakoulussa on tutkimuksella kartoitettu, millaisia käsihygieniavalmiuksia kätilö, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijat ovat

12 12 saaneet koulutuksensa aikana. Tutkimuksen mukaan tiedot olivat parhaita käsienpesun osalta, mutta käsiendesinfektion osalta paremmuus järjestyksessä olivat neljäntenä. Taidoista hallittiin parhaiten steriilien käsineiden pukeminen ja riisuminen. Toiseksi parhaiten taidettiin käsien desinfektio ennen käsineiden pukemista ja huonoimmin desinfektio käsineiden riisumisen jälkeen (Von Schantz Marjale 1999.) Piettet, Morouga & Perneger (1999, ) tutkivat käsien pesuun liittyviä tekijöitä perushoitotilanteissa. Tulokset käsienpesun toteuttamisesta viittasivat siihen, että arkisin ja aamuvuoron aikana käsihygienia toteutui huonoimmin. kiireen todettiin vaikuttavan käsihygienian toteutumiseen heikentävästi. Pittet n käsihygieniakampanja toteutettiin Sveitsissä vuosina ja tulokset ovat erinomaisia. Kampanjan aikana käsihygienian toteutuminen nousi 48 :sta 66 prosenttiin, sairaalainfektioprosentti aleni 16,9 :sta 6,9 prosenttiin. Kampanjan aikana hoitohenkilökunta koulutettiin ja opastettiin käyttämään käsihuuhdetta (Jakobsson 2004a, 185.) Kemppi ja Tiittanen ovat tutkineet kuuden keskussairaalan sisätautien ja kirurgian sairaanhoitajien ja erikoissairaanhoitajien suojakäsineiden käyttöä, heidän suojakäsineistä saamaansa koulutusta sekä asenteista suojakäsineiden käytöstä. Tuloksissa todettiin muun muuassa, että sairaanhoitajat ovat saaneet tarpeeksi tietoa käsihygieniasta jo ammattiinsa valmistuvassa koulutuksessa. Sairaanhoitajat hakivat tietoa aktiivisesti käsihygieniasta alan kirjallisuudesta ja erilaisista koulutustilaisuuksista. Asenteet suojakäsineiden käyttöön olivat myönteisiä (Kemppi & Tiittanen 1991.) 4 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten Pieksämäen sairaalan sisätauti- ja kirurgisen osaston sekä Pieksämäen terveyskeskuksen vuodeosastojen hoitohenkilökunnan käsihygienia toteutuu hoitotyössä. Tutkimuksessani selvitetään

13 13 hoitohenkilökunnan käsihygieniaan liittyvää koulutusta sekä riittävän tiedon saannin mahdollisuuksia työyhteisöissä. Lisäksi tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää myös, miten työyhteisöissä hoitohenkilökunta toteuttaa käsihygieniaa. Tutkimuksessa etsitään vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1. Miten hoitohenkilökunnan käsihygienia toteutuu käytännössä? 2. Toteuttaako hoitohenkilökunta suojakäsineiden käyttöä hoitotyössä? 3. Saako hoitohenkilökunta mielestään riittävästi käsihygieniaan koulutusta?

14 14 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimus toteutettiin Pieksämäen aluesairaalan sisätauti- ja kirurgisen osaston sekä Pieksämäen terveyskeskuksen vuodeosastojen hoitohenkilökunnalle. Näillä osastoilla on hoitohenkilökuntaa 92. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, toteutuuko käsihygienia edellä mainittujen osastojen hoitohenkilökunnan työskentelyssä. Tutkimuslupa tälle tutkimukselle pyydettiin kirjallisesti Pieksämäen seudun terveydenhuollon kuntayhtymän johtavalta ylihoitajalta Soile Vauhkoselta. Hän myönsi luvan suullisesti sekä sähköpostin välityksellä tutkijalle. 5.2 Tutkimusmenetelmä Halusin saada mahdollisimman monelta hoitotyössä työskentelevältä vakituiselta että sijaiselta vastauksen kysyttäviin asioihin, jonka vuoksi valitsin tutkimukseni tekotavaksi kyselytutkimuksen. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen, jossa on käytetty strukturoituja kysymyksiä valmiine vaihtoehtoineen. Tuloksen voidaan esittää frekfrenssein ja prosentuaalisesti erilaisin kuvioin ja taulukoin (Heikkilä 2002, 16,19.) Avointen kysymysten valintaan vaikutti se, että kysymykset antavat vastaajille mahdollisuuden sanoa, mitä heillä on todella mielessään. Vastaajat saivat esittää käytännön läheisen vastausvaihtoehdot (Hirsjärvi ym. 2001, 188.) Kyselytutkimukseen päädyin suuren kohderyhmän vuoksi, sillä siihen vastaaminen voidaan kokea helpompana kuin haastatteluun osallistumisen. Vastatessaan kyselyyn vastaaja ei henkilöidy, joten hän voi vastata kysymyksiin rehellisesti kokemustensa pohjalta. (Grönfors 1982, 11). Aineiston keruu tapahtui strukturoidun kyselylomakkeen (Liite 2) avulla. Kyselylomakkeen kuusi ensimmäistä kysymystä oli hoitajien taustatietoja, heidän työyksikköään ja työkokemustaan. Loput kysymykset olivat vaihtoehtokysymyksiä käsihygienian osa-alueisin liittyen. Kysymykset laadin niin, että ne olisivat mahdollisimman helppoja ymmärtää sekä vastata. Kysymykset tehtiin niin, että ne vastasivat tutkimuksen tutkimusongelmiin. Kyselytutkimukseen liittyy myös

15 15 heikkouksia. Kysymysten väärin ymmärtäminen voi olla yksi tällainen heikkous, ja sitä voi ehkäistä huolellisesti tehdyllä kysymyslomakkeella ja riittävällä opastuksella (Hirsjärvi ym. 2003, 184). Jaoin kyselylomakkeet osastoille keväällä Toimitin kyselylomakkeet osastojen osastonhoitajille. Kerroin heille lyhyesti tutkimuksestani sekä kyselylomakkeen täyttämisestä. Osastonhoitajat lupasivat esitellä tutkimukseni muulle hoitohenkilökunnalle. Sovimme vastausajaksi kolme viikkoa, ja että vastaajat palauttavat kyselylomakkeet osastoilla olevaan suljettuun laatikkoon. Vastausaikaa jouduin jatkamaan vuodeosasto 1 yhdellä viikolla eteenpäin, jotta olisin saanut kattavamman aineiston. Vastauksia palautettiin 64 lomaketta vastattuna, tyhjiä vastauslomakkeita palautettiin 28. Vastausprosentti on Aineiston analyysi Ennen kuin aloin analysoida tuloksia, tarkastin kyselylomakkeet ja totesin ne analysointikelpoisiksi. ( Metsämuuronen 2001, 11.) Analyysitapojen valinta ei määräydy mekaanisesti, eikä aina edes tiedetä milloin kerättyä aineistoa aletaan analysoida tai kuka analyysin tekee. Strukturoidut lomakkeet mahdollistavat analyysin valinnan kun aineisto on kerätty ja järjestetty. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2003, 208.). Kvantitatiiviselle tutkimukselle tunnusomaista ovat aineiston saattaminen tilastolliseen muotoon ja päätelmien teko havainnointiaineiston perusteella tilastollisen analysoinnin avulla (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2004, ) Kyselylomakkeen kvantitatiiviset vastaukset ovat käsitelty SPSS-ohjelmaa apuna käyttäen. Jaoin vastaajat työyksiköiden mukaisesti. Halusin tutkimuksessa tarkastella, kuinka työyhteisöjen välillä toteutetaan käsihygieniaa. Tutkimuksessani avoimia kysymyksiä tulkitsin sisällön analyysin avulla. Sisällön analyysissä pyritään tekemään sellaisia malleja, jotka esittävät ilmiöitä tiivistetyssä muodossa, ja joiden avulla ilmiö voidaan käsitteellistää (Kyngäs & Vanhanen 1999, 3). Vastaukset keräsin numerojärjestykseen, samansisältöiset käsitteet ryhmittelin ja nimesin luokan sisältöä kuvaavalla käsitteellä. Näin sain aineiston sisältöä pelkistettyä tutkimuskysymykseen nähden.

16 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Metsämuurosen (2004) mukaan on hyvä käyttää valmista mittaria kirjoitettavaksi. Mittarin reliabiliteettia voidaan parantaa esitestauksella, selkeällä oheistuksella ja minimoimalla tutkittavasta kohteesta mahdolliset virhetekijät. Virhetekijöitä ovat esim. mittausaika sekä kysymysten runsaus, ymmärrettävyys ja järjesty. (Vehviläinen - Julkunen & Paunonen 1998, 210.) Valmis mittari on jo testattu ja sen luotettavuus tutkittu ja kuvattu. Näin tutkimus on vertailukelpoinen vastaavien tutkimusten kanssa. Uuden mittarin laadinnan koin vaikeaksi ja aikaa vieväksi. Koska omassa tutkimuksessani käytin mittarina kyselylomakkeeseen laadittua kirjallisuutta ja perehtymistä aikaisempiin tutkimuksiin. Kyselylomakkeen esitestaus suoritettiin Koivurannan Palvelukeskuksen hoitohenkilökunnasta satunnaisesti valituille hoitajille maaliskuussa Keskeistä tässä tutkimuksessa oli se, että tutkittavat tekivät tutkittavaa työtä, eli he olivat parhaita mahdollisia asiantuntijoita tutkimukselleni. Tutkimukseni kohdejoukko valittiin kahdesta erilaisesta terveydenhuoltoalaa edustavasta toimialasta. Näin saatiin kattava katsaus tutkimukseeni sekä samalla voitiin tarkastella näiden toimialojen käsihygieniaa. Tutkimuksen luotettavuutta lisää se, että tulokset olivat samankaltaisia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Tutkimus on luotettava, kun kaksi tutkijaa päätyy samanlaiseen tulokseen. Tulosten esittelyssä taulukot kuvastavat tulosten luotettavuutta (Hirsjärvi ym. 2003, ) Tutkimukseni reliabiliteetti toteutui niin, että sain 64 vastauslomaketta takaisin kun lähetettyjä oli 92. Vastausprosentiksi tuli 70.

17 17 Tutkimuksen eettisyys tarkoittaa sitä, että kunnioittavan ja humaanin kohtelun edellyttämät lähtökohdat on otettava huomioon kaikessa ihmiseen kohdistuvassa tutkimustyössä. Ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa mainitaan tärkeimpinä eettisinä periaatteina yleensä informointiin perustuva suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys (Hirsijärvi & Hurme 2000, 20). Vastaajien anonymiteetti turvattiin siten, että vastaajat palauttivat kyselylomakkeet nimettöminä ja kyselylomakkeiden vastaukset ovat vain tutkijan käytössä. Vastaajat palauttivat kyselylomakkeet niille paikoilla oleviin varatuille kirjekuoriin. Kyselylomakkeen saatekirjeessä kerrottiin tutkimuksen tarkoitus ja annettiin mahdollisuus kysyä lisätietoja sekä viitattiin vastausten luottamukselliseen käsittelyyn. (Liite 3). 6 TUTKIMUKSEN TULOKSET 6.1 Vastaajien taustatiedot Kyselyni vastaajista oli (n=64) naisia 62 ja miehiä oli 2. Vastanneista yksi oli lääkäri, sairaanhoitajia oli 38 ja perushoitajia 25. Vakituisessa työsuhteessa olevia oli 82 vastanneista, sijaisia 18. Vuodeosasto 1:n työntekijöitä oli vastaajista 22, vuodeosasto 2:n 25 sekä 30 sisätaudeilta ja kirurgiselta osastolta 24. Perusterveydenhuollossa heistä työskenteli 47, erikoissairaanhoidossa 53. Vastaajien työvuodet vaihtelivat puolesta vuodesta 39 työvuoteen. Hoitohenkilökunnalta kysyttiin, kuinka moni toteuttaa käsienpesua työvuoron alkaessa. Vastaajista valtaosa (55 ) oli täysin samaa mieltä, että kädet pestään työvuoron alkaessa. Vain 5 oli osittain eri mieltä. Jokaisen potilaskontaktin jälkeen vain 32 vastanneista, toteutti käsien pesun. Yli 90 vastanneista oli samaa mieltä desinfektion mahdollisuuden riittävyydestä työyksiköissään. Vain noin 10 oli eri mieltä. Hoitohenkilökunnalta kysyttäessä käytätkö työskennellessäsi sormuksia, rannekelloa ja

18 18 muita koruja, vastaajista täysin eri mieltä oli 86, täysin samaa mieltä 8 vastanneista (kuvio 1) Pesen käteni työvuoron alkaessa 8. Pesen kädet jokaisen potilaskontaktin jälkeen (n=63) 9. Käsien desinfektion mahdollisuudet työyksikössäsi ovat riittävät 10. Käsien desinfektiota ei tarvitse tehdä jos käyttää suojakäsineitä (=63) 11. Pesen kädet vain silloin kun käteni ovat näkyvästi likaantuneet 12. Käytän työskennellessäni sormuksia,rannekelloa ja muita koruja 13. Käytän työskennellessäni kynsilakkaa 14. Huolehdin käsieni ihon ja kynsien kunnosta KUVIO1.Käsihygienia täysin samaa mieltä osittain samaa mieltä osittain eri mieltä täysin eri mieltä 6.2 Käsien pesu ja desinfektio Vastaajilta kysyttiin avoimella kysymyksellä, montako kertaa vastaaja arvio pesevänsä käsiään yhden työvuoron aikana. Vastanneista (n=63) 14 ilmoitti pesevänsä käsiään yhden työvuoron aikana 3 5 kertaa, kertaa, kertaa ja 32 yli 30 kertaa. Vastaavasti desinfektion toteutumista yhden työvuoron aikana vastaajista 14 vastasi desinfioivan käsiään kertaa, kertaa, kertaa, kertaa ja 22 vastaajista toteutti desinfektiota yli 50 kertaa. Kaikki vastanneista yhteensä toteutti käsien pesua yhden työvuoron aikana n. 22 kertaa. Desinfektiota vastanneista toteutti n. 43 kertaa yhden työvuoron aikana. Perusterveydenhuollossa pestiin kädet selvästi useammin kuin erikoissairaanhoidossa (Kuvio 2.)

19 käsienpesu desinfektio Perusterveydenhuolto Erikoissairaanhoito KUVIO 2. Käsien pesun ja desinfektiokertojen keskiarvot Hoitohenkilökunnalta kysyttiin avoimella kysymyksellä, millaisissa hoitotilanteissa käsidesinfektio olisi riittävää. Vastaajista suurin osa (n.64 ) koki desinfektion riittäväksi potilaskontaktien välissä. Vastanneista 30 olivat sitä mieltä, että desinfektio riittää kun on huolella laitetut/puhtaat kädet. Vastanneista 15 ilmoitti desinfektion riittäväksi vaikka kädet olisivat näkyvästi likaiset. Lääkkeen annon yhteydessä vastaajista 4 piti desinfektiota riittävänä. Hoitohenkilökunta mainitsi muita desinfektion käyttötilanteita, joita olivat potilaiden kääntämisen jälkeen, ennen ja jälkeen sängyn petaamisen sekä ruokailutilanteissa (Kuvio 3).

20 potilaskontaktin välissä huolella laitettu/puhtaat kädet ennen lääkkeen antoa näkyvästi likaiset muut KUVIO 3. Desinfektion käyttö hoitotyössä 6.3 Käsihuuhteen sijoituspaikka Vastaajilta kysyttiin heidän mielipidettään käsihuuhteen sijoituspaikaksi. He mainitsivat useita vaihtoehtoja käsihuurteen sijoituspaikoiksi. Vastaajista (=64) 84 sijoittaisi käsihuuhteen potilashuoneisiin, joista saatavuus ja käyttö mahdollisuudet olisivat hyvät. Lisäksi yleisiin tiloihin sijoittaisi n. 49 vastanneista. Pesutiloihin ja wc:n sijoittaisi 39 vastanneista. Kiertokärryihin sijoittaisi n 14 vastanneista. Vastaajista 12 oli maininnut muita sijoituspaikkoja, joita olivat tippateline, potilassängyn pääty ja hoitajille oma desinfektiopullo työvaatteensa taskuun. (Kuvio 4).

21 potilashuoneet yleiset tilat pesupiste/wc kiertokärry muut KUVIO 4. Hoitohenkilökunnan ehdotuksia käsihuuhteen sijoituspaikaksi 6.4 Suojakäsineiden käyttö Hoitohenkilökunnalta kysyttäessä suojakäsineiden käyttöön hoitotoimenpiteisiin liittyvistä vaihtoehdoista. Vastaajista (n=61) yli puolet (77 ) vaihtaisivat aina uusiin potilaskontaktien välillä, täysin samaa mieltä tai osittain samaa mieltä oli (16 ) vastaajista. Täysin eri mieltä vastaajista (69 ) olivat suojakäsineiden pesemiseen tai desinfektiouintiin uudelleen uudessa potilaskontaktissa. Suojakäsineiden rikkoutuessa valta osa vastaajista (94 ) vaihtaa rikkoutuneiden tilalle uudet suojakäsineet. Hajaannusta vastanneiden välillä sai desinfektion käyttö aina ennen suojakäsineiden pukemista (Kuvio 5).

22 Suojakäsineet tulee vaihtaa aina uusiin potilaskontaktien välillä (n=61) 20. Suojakäsineet voidaan pestä tai desinfioida uudelleen uudessa potilaskontaktissa (=62) 21. Käyttäessäni suojakäsineitä en pese käsiäni (=62) 22. Desinfektioin kädet aina ennen käsineiden pukemista (=61) 23. Suojakäsineiden rikkoutuessa vaihdan ne uusiin (=62) täysin samaa mieltä osittain samaa mieltä osittain eri mieltä täysin eri mieltä KUVIO 5. Suojakäsineiden käytäntöä ennen ja jälkeen pukemisen Hoitohenkilökunnalta kysyttiin avoimella kysymyksellä, missä hoitotilanteissa käytettiin suojakäsineitä. Vastaajista enemmistö (60 ) käytti suojakäsineitä aina kun olivat tekemisissä veren tai eritteiden kanssa. Vastaajista (60 ) oli maininnut muita hoitotilanteita, jolloin käytettiin suojakäsineitä. Tälläisiä hoitotilanteita olivat ihon rasvaus, katetrointi, ompeleiden ja dreenien poistoissa, näytteiden ottamisessa ja ekg:n ottaminen. Vastaajista 32 käytti suojakäsineitä potilaiden pesutilanteissa ja haavahoidoissa 29. Lääkehuollossa vastanneista 8 käytti suojakäsineitä. Suojakäsineiden käyttöä toteutettiin myös erilaisten hoitotilanteiden yhteydessä. Esimerkkinä mainittakoon haavahoito, eristys ja vaipan vaihto (Kuvio 6).

23 pesutilanteet vaipan vaihto iinfektio tilanteet haavahoidot lääkehoito eristys eritteet muut KUVIO 6. Hoitotilanteita joissa käytettiin suojakäsineitä 6.5 Tiedon riittävyys käsihygieniassa Käsihygieniatietoutta kysyttiin hoitohenkilökunnalta erilaisin väittämin asteikolla 1= täysin samaa mieltä, 2 = osittain samaa mieltä, 3 = osittain eri mieltä, 4 = täysin eri mieltä. Suurin osa vastaajista oli täysin samaa mieltä (79 ) tai osittain samaa mieltä (21 ) käsihygienia tiedon riittävyydestä. Vastanneista 34 oli täysin samaa mieltä, 32 osittain samaa mieltä kysymykseen lisätiedon hakemisesta käsihygieniasta. Hoitohenkilökunnasta 74 vastanneista tietää mistä hakea lisätietoa käsihygieniasta. Vastaajista 100 piti käsihygieniaa tärkeänä (Kuvio 7).

24 Opastan potilasta käsihuuhteen käyttöön työyksikössäni (n=62) 33. Opastan vierailijoita käsihuuhteen käyttöön työyksikössäni (n=62) 32. Pidän käsihygieniaa tärkeänä (n=62) 31. Olen saanut riittävästi tietoa ammattiin opiskellessani (n=62) 30. Olen hakenut lisätietoa käsihygieniasta (n=62) 29. Tiedän kuka kuntayhtymässämme vastaa käsihygieniakysymyksiin (n=62) 28. Tiedän mistä hakea lisätietoa käsihygieniasta (n=62) 27. Minulla on mielestäni riittävästitietoa käsihygieniasta (n=62) 26. Suoritan käsieni desinfektion oikein (n=62) 25. Tiedän kuinka oikeaoppisesti pesen käteni (n=62) täysin samaa mieltä osittain samaa mieltä osittain eri mieltä täysin eri mieltä KUVIO 7. Koulutus ja tiedon saanti käsihygieniasta Hoitohenkilökunnalta kysyttiin, tietävätkö he työyhteisössä, kuka vastaa heidän kuntayhtymässään käsihygienia kysymyksiin. Vertailin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tietoutta käsihygienia vastaavan tietouteen. Tulosten mukaan perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnasta vastanneista 57 tiesi kuka heidän kuntayhtymässään vastaa käsihygieniaan liittyvistä kysymyksistä. Vastaavasti erikoissairaanhoidon hoitohenkilökunnasta vastanneista 90 tiesi käsihygienian vastuuhenkilön (Kuvio 8).

25 25 erikoissairaanhoito perusterveudenhuolto täysin samaa mieltä osittain samaa mieltä osittain eri mieltä täysin eri mieltä KUVIO 8. Hoitohenkilökunnalta kysyttiin Tiedän kuka kuntayhtymässämme vastaa käsihygieniakysymyksiin 7 POHDINTA Tutkimukseni tarkoituksena oli tutkia hoitotyössä tapahtuvaa käsihygieniaa ja suojakäsineiden käyttöä. Huomiota pyrittiin kiinnittämään käsihygieniaan ja oikeaan suojakäsineiden käyttöön hoitotoimenpiteissä 7.1 Tutkimustulosten tarkastelu Tutkimukseni osoitti, että käsihygienian toteutuminen käytännön hoitotyössä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä vaihtelee. Perusterveydenhuollon henkilökunta toteuttaa käsihygieniaa käsien pesulla useammin kuin desinfioiden. Nuutinen (2000) sai havainnointitutkimuksessaan samankaltaisia tuloksia siitä, että hoitohenkilökunta ole sisäistänyt käsien desinfektion tarpeellisuutta käsihygienian toteutuksessa. Erikoissairaanhoidon hoitohenkilökunta on sisäistänyt desinfektion tarpeellisuuden käsihygieniassa tutkimukseni tulosten mukaan. Valtaosa vastaajista toteutti desinfektiota enemmän kuin käsien pesua. Tutkimuksessani ei tule ilmi, miten hoitohenkilökunta suorittaa käsidesinfektion. Kinnari & Kujala (2001) havainnoivat tekemässään tutkimuksessa, että käsidesinfektiossa käsihuuhteen vaikutusaika oli usein liian lyhyt, eikä käsihuuhdetta otettu yleensä lisää, vaan hierottiin käsiä yhden ottokerran määrällä koko ajan

26 26 Lehtori Marjale Von Schantz (1999) Turun ammattikorkeakoulusta on tutkimuksellaan kartoittanut käsihygieniavalmiuksia kätilö, sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoista, miten he ovat koulutuksessa ollessaan hankkineet niitä. Tutkimuksen mukaan tiedot olivat parhaita käsienpesusta. Tiedot desinfektioista olivat paremmuusjärjestyksessä neljäntenä. Tältä osinkin tutkimukseni osoittaa, että ne, keiden työvuodet ovat vähäiset, eivät panosta käsihygieniaan tarpeeksi. He kokevat, että käsien pesu antaa riittävän suojan torjuakseen bakteerien torjumiseen. Tutkimukseni osoitti hoitohenkilökunnan toteuttavan käsien desinfektiota ennen ja jälkeen työskentelyn myös suojakäsineiden käytön yhteydessä. Suojakäsineiden käytön osalta käsihygieniaa toteutetaan puutteellisesti perusterveydenhuollossa. Suojakäsineitä käytetään hoitotilanteissa, mutta desinfiointi laiminlyödään kokonaan käsineitä vaihdettaessa tai jatkettaessa työskentelyä samoilla käsineillä siirryttäessä työvaiheesta toiseen. Desinfiointi toteutui paremmin suojakäsineiden riisumisen jälkeen (Silvennoinen 2005; Von Schantz 1999.) Tutkimukseni yksi osio oli, suojakäsineiden käyttö erilaisissa hoitotilanteissa. Tutkimukseeni vastannut hoitohenkilökunta kuvasi missä hoitotilanteissa suojakäsineitä käytettiin. Suojakäsineitä käytettiin eniten silloin, kun kysymyksessä on hoitotilanne, joissa käsiteltiin eritteitä. Hoitohenkilökunnan mielestä myös suojakäsineiden käyttö eristys tilanteessa, haavahoidoissa, pesutilanteissa sekä lääkehuollossa kuuluisivat hyvään käsihygieniaan. Kemppi & Tiittanen (1991) toteavat tutkimuksessaan, että asenteet ovat hoitohenkilökunnalla hyvät suojakäsineiden käytön suhteen. Tutkimuksessani ei tule ilmi hoitohenkilökunnan asenteita suojakäsineiden käytön suhteen.

27 27 Tutkimukseni mukaan käsikoruja käytetään edelleenkin työajalla jonkin verran. Vastaajista 5 käyttäisi koruja työvuoron aikana. Hoitohenkilökunnasta enemmistö kuitenkin oli sitä mieltä, että työvuoron aikana ei koruja käytettäisi lainkaan. Ojajärven ym. (1999,181.) tutkimuksen mukaan kelloja, sormuksia ja rannekoruja käytetään vastoin sairaalan määräyksiä Kyseisten työyhteisöjen hoitohenkilökunnasta vain 75 ei käyttänyt kynsilakkaa. Heistä oli 15 osittain erimieltä. Vastaajista 8 käyttäisi työvuoronsa aikana kynsilakkaa. Kynsilakkaa käyttävän tulee huolehtia, että kynsien lakkapinta on ehjä. Väritön kynsilakka on suositeltavampaa kuin värillinen kynsilakka (Jakobsson 2003.) Käsihygieniasuositusten mukaisesti kynsilakan ja korujen käyttö on kielletty työvuoron aikana. Käsihygieniaankin on mahdollista saada lisäkoulutusta työnantajan taholta. Hoitohenkilökunta koki saaneensa riittävästi koulutusta. Vastaajista 73 tiesi, mistä hakea lisätietoa ja osa hoitohenkilökunnasta toteutti itseopiskeluna käsihygieniaa. Hyvään käsihygieniaan kuuluu myös se, että potilaiden keskuudessa tapahtuu opastusta. Vastaajista 52 toteutti opastusta käsihuuhteen käyttöön liittyvissä asioissa. Tämä toteutuisi osastoilla käsihuuhteen sijoittamisella esim. tuloauloihin. Tutkimustulosten pohjalta huomioin, että käsihygienian toteutuminen käytännön hoitotyössä eri terveydenhoitoalojen välillä on eroavaisuuksia. Suurin ero käsihygienian osalta on käsien pesun ja desinfektion toteutuminen hoitotyössä. Saamieni vastausten perusteella perusterveydenhuollossa toteutetaan puutteellista käsihygieniaa. Käsihygieniaan ei panosteta desinfektion osalta riittävästi. perusterveydenhuollon työyhteisössä luotetaan siihen, että käsien pesu on se oikea tapa toteuttaa käsihygieniaa. Aina ei siis riitä että hoitajalla on riittävästi tietoa ja taitoa noudattaa aseptista työskentelyä. Hoitajan henkilökohtainen hygienia ja aseptinen omatunto ovat käsihygienian kompastuskiviä ja vaikuttavat mielestäni yksilön käsihygienian toteuttamiseen. Tutkimuksessani ei tule ilmi muita mahdollisia syitä käsihygienian puutteelliseen toteutumiseen. Tälläisiä syitä voivat olla esimerkiksi työnantajan säästötoimet tai vajaa miehitys työyksikössä. Ajallisesti desinfektio on oikeaoppisesti suoritettuna nopea, muutaman minuutin kestävä toimenpide. Tämä kuitenkin riippuu käsihuuhteen laadusta ja vain kokeilemalla

28 28 löydämme sopivan vaihtoehdon meille kaikille.. Koska käsihygienia on tärkeä osa infektioiden torjuntaa, pieniinkin ongelmiin käsihuuhteiden käyttämättömyydessä tulisi reagoida ja selvittää käyttämättömyyden syyt. Yleisimmät virheet käsien desinfektiossa johtuvat siitä, että käsihuuhdetta annostellaan vaurioituneelle iholle. Seurauksena tästä on kirvelyä ja käyttämättömyyttä. Pesu saippualla ja vedellä rasittaa käsien ihoa enemmän. Käsien ihon kunnosta on huolehdittava, ja tämän hoitohenkilökunta tiedostaakin hyvin. Miksi sitten desinfektio on saippuapesua parempi? Tutkimusten avulla on todettu, että se on tehokkaampaa, helpommin saatavissa, aiheuttaa vähemmän iho-ongelmia ja se on merkittävästi lisännyt käsihygienian toteuttamista hoitohenkilökunnan keskuudessa. Tämä näkyy selvemmin erikoissairaanhoidon työyksiköiden hoitohenkilökunnan keskuudessa. 7.2 Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset Tutkimukseni tulosten perusteella voidaan esittää seuraavanlaiset johtopäätökset: 1. Käsihygienian toteutuminen Pieksämäen sairaalan sisätauti- ja kirurgisella sekä Pieksämäen terveyskeskuksen vuodeosastojen työyhteisöissä toteutuu erilaisesti. Perusterveydenhuollon työyksiköissä panostetaan käsienpesuun enemmän kuin desinfektioon. Erikoissairaanhoidon puolella käsihygienia toteutetaan desinfektioimalla kädet määrällisesti enemmän kuin perusterveydenhuollon työyhteisöissä. Johtopäätöksenä voidaan esittää, että valtaosa vastaajista koki, että kädet tulee pestä tai desinfioida ennen ja jälkeen potilaskontaktien. Hoitohenkilökunta sijoittaisi käsihuuhteita potilashuoneisiin, joista saatavuus ja käyttömahdollisuudet olisivat hyvät. Yleiset tilat olivat jääneet vähemmälle huomiolle sijoituspaikkana. Käsihuuhteita tulisi sijoittaa myös pesutiloihin ja erillisiin hygieniatiloihin. Hoitohenkilökunta mainitsee myös muita mahdollisia sijoituspaikkoja käsihuuhteeelle, tälläisiä olisivat tippateline, potilassängyn pääty, hoitajille oma desinfektiopullo työasusteen taskuun sekä kiertokärryt.

29 29 2. Suojakäsineiden käyttöä työyksiköiden hoitohenkilökunta toteuttaa käytännössä hyvin. Suojakäsineitä vaihdetaan aina uusiin jokaisen potilaskontaktin välillä myös suojakäsineiden rikkouduttua. Hoitotilanteita, joissa suojakäsineitä käytettiin, oli mainittu paljon. Työyhteisöjen välillä ei löytynyt mainittavia eroavaisuuksia. 3. Hyvin tärkeäksi osoittautui potilaiden ja vierailijoiden opastuksen tärkeys käsihygieniassa. Hoitohenkilökunta toteutti opastusta potilaille sekä vierailijoille käsihuuhteen käyttöön liittyvissä asioissa. Tämän mahdollistaa hoitohenkilökunnan tietous, koulutus ja käytännön taidot. Näiden johtopäätösten nojalla voidaan todeta, että hoitohenkilökunta toteuttaa käsihygieniaa hyvin. Kuitenkin perusterveydenhuollon työyhteisöissä tulisi kiinnittää enemmän huomiota käsihygienian toteutumiseen desinfektion osalta. Tutkimukseni kuitenkaan ei tuo esille käytännön haittatekijöitä hoitotyössä. Käsihuuhteiden sijoituspaikkojen saatavuuteen työyhteisöjen hoitohenkilökunta mainitsi myös sellaisia, joita voitaisiin hyödyntää tulevaisuudessakin. Suojakäsineiden käyttö hoitotilanteissa toteutuu hyvin. Mielestäni tutkimukseni kattaa hyvin suojakäsineiden käyttötilanteita, joita ei kirjallisuudesta liiemmin löydy. Tulevaisuuden haasteena mielestäni olisi miettiä kyseisissä työyhteisöissä mitkä, ovat ne työtilanteet, joissa ei välttämättä tarvitsisi käyttää suojakäsineitä. Tästä syystä rajasin suojakäsineiden materiaaliosuuden pois tutkimuksestani.

30 30 Hoitohenkilökunta opasti hyvin potilaita ja vierailijoita. Tämä tuo työyhteisöihin uutta haastetta. Tulevaisuudessa mielestäni voisi panostaa koulutuksen merkitykseen käsihygieniassa.perehdyttämisen kautta tulee osoittaa uusille työntekijöille, että meidän työyhteisössämme käsihygieniaa pidetään tärkeänä. Hoitohenkilökunta mielestäni voisi tietyn väliajoin omassa työyksikössään pitää koulutuspalavereja. Tottumusten muuttaminen käsihygieniassa on erittäin vaikeaa. Se vaatii sitkeää työtä yksilö- ja yhteisötasolla jotta toivottuun tulokseen päästäisiin. 7.3 Oman opinnäytetyöprosessin pohdintaa Tutkimukseni eteneminen on ollut minulle vaikeaa ja haastavaa. Kvantitatiivinen tutkimusote on haasteellinen, koska se vaatii ottamaan selvää aikaisemmista tutkimuksista, etsimään teoriatietoa ja käsitteiden määrittelyä. Tutkittua tietoa käsihygieniasta on runsaasti, joten aineiston keruu oli helppoa. Vaikeinta oli kuitenkin aineiston rajaaminen. Ainoastaan suojakäsineiden osalta tutkittua tietoa on hyvin vähän ja olisinkin kaivannut sitä lisää. Opinnäytetyöprosessin aikana olen oppinut hakemaan tietoa sekä hyödyntämään sitä tutkimukseni edetessä. Ohjaavilta opettajilta olen saanut rakentavaa ohjausta aina sitä tarvitessani. Opinnäytetyön tekeminen on saanut myös minut suhtautumaan kriittisemmin omaan käsihygieniaan hoitotyössä. Sen merkitys on kasvanut ja tiedostan sen itselleni tämän opinnäytetyön ansiosta. Tulevaisuudessa haluaisin päästä vertaamaan, kuinka käytännön käsihygienia toimii. Näin pääsisin lähemmäksi todellisuudessa vertaamaan käytännössä tapahtuvaa käsihygieniaa. Näin voisin hyödyntää tämän opinnäytetyöni antamaa tietoutta paremmin käytännön hoitotyössä.

31 31 LÄHTEET Duodecim Sairaanhoitajan käsikirja Karisto Oy, Hämeenlinna. Erätuuli, M, Leino, J, Yli-Luoma, P Kvantitatiiviset analyysimenetelmät ihmistieteissä.rauma: Oy West Point. Grönfors, M Kvalitatiiviset kenttätyömenetelmät. Juva: Wsoy Heikkilä, T Tilastollinen tutkimus. Helsinki; Edita Hirsjärvi, S, Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja Kirjoita. Helsinki: Tammi Iivanainen, A, Jauhiainen, M. & Pikkarainen, P Hoitamisen taito.helsinki: Tammi. Jakobsson, A. 2004a. Käsihygieniaseminaari: Hand hygiene: Is it really important University of Geneva Hospitals, Geneva. Hand hygiene: a permanent challenge. Suomen sairaalahygienialehti 22, 4, KansanterveyslaitoksenJulkaisuja Tulostus tekijän hallussa. Kemppi, S. Tiittanen, H Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä. Hoitotieteen laitos. Kuopion yliopisto. Kinnari, H. & Kujala, T Käsihygienia hoitotyössä. Pro gradu -tutkielma. Kuopio: Kuopion yliopisto. Kyngäs, H. & Vanhanen, L Sisällön analyysi. Hoitotiede 1 (1), Liljeblad, Teija-Kaisa (toim.) Hoitohenkilökunnan aseptinen käyttäytyminen akuuttihoitoa toteuttavissa hoitoympäristöissä. Vantaa: Espoo-Vantaan ammattikorkeakoulun julkaisusarja A-25. Metsämuuronen, J Metodologian perusteet ihmistieteissä. Metodologia sarja 1. Helsinki: International Methelp Ky Metsämuuronen, J Monimuuttujamenetelmien perusteet SPSS-ympäristössä. Metodologia sarja 7. Helsinki: International Methelp Ky Nuutinen, K Käsihygienian toteutuminen hoitotilanteissa. havainnointitutkimus. Pro gradu tutkielma. Turun yliopisto, Hoitotieteen laitos, Turku. Ojajärvi, J, Elomaa, N. & Kujala, P Käsihygienian ja käsien desinfektio. Teoksessa S. Hellsten (toim.).infektioiden torjunta sairaalassa. Jyväskylä: Oy, 166.

32 32 Ojajärvi, J. (toim.) Symposium, Käsihygienian kehitys.suomen sairaalahygienialehti 22, 105. Pentti, M. & Diversey, J Hygienia on tekniikkalaji tulevaisuus on käsissämme. Takiainen 2, Piettet, D,Morouga, P. perneger, T.V. & the Members of the Infection Control Program Compliance with handwashing in a Teaching Hospital. Annals of Internal Medicine 130, Reiman, A Onko sairaalainfektioiden ehkäisy hintansa arvoista? Suomen sairaalahygienialehti 18, Silvennoinen,E Käsihygienia perusterveydenhuollossa. Kysely erään terveyskeskuksen asiakaspalveluksessa sekä laitos- ja välinehuollossa. Opinnäytetyö Kymenlaakson ammattikorkeakoulu. Kuusankoski. Suomen kuntaliitto Infektoiden torjunta sairaalassa. Porvoo: Ws Bookwell Oy. Suomen sairaalahygienialehti, toim. Töytäri, P (toim.) 2004.Käsihygienian merkitys. Suomen sairaalahygienialehti 22, Suominen, A. & Huovinen, P Tarttuuko tauti kättelyssä? Duodecim 120, 3, Syrjälä,H., Teirilä,J., Kujala, P. & Ojajärvi, J Käsihygienia. Infektioiden torjunta sairaalassa. Porvoo: Ws Bookwell Oy. Teräsvirta, H Käsihygienia. Spirium 2, Tuomi, J. & Sarajärvi, A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi.jyväskylä: Gummerus Oy. Töytäri, P Käsihygienia. Suomen sairaalahygienialehti 22, 5, Vehviläinen-Julkunen, K. & Paunonen, M Kvantitatiivisen tutkimuksen luotettavuus. Teoksessa Paunonen, M. & Vehviläinen-Julkunen, K Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva: Wsoy. Von Schantz, Marjale Terveydenhuollon opiskelijoiden valmiudet toteuttaa käsihygieniaa hoitotyössä. Lisensiaattitutkimus. Hoitotieteen laitos, Turun yliopisto.

33 33 LIITE 1: Saatekirje Hyvä kyselyyn vastaaja! Opiskelen sairaanhoitajaksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Pieksämäen yksikössä. Teen opinnäytetyötä käsihygienian toteutumisesta Pieksämäen Seudun Terveydenhuollon kuntayhtymän vuodeosastoilla. Kyselyn kohdejoukon muodostavat osastojen 1, 2, 3 ja 5 hoitohenkilökunta. Kyselyn tulosten avulla voidaan kehittää hyvän käsihygienian toteutumista ja siihen liittyvää koulutusta. Opinnäytetyöni onnistumisen ja käsihygienian kehittämisen kannalta on merkityksellistä, että vastaatte tähän kyselyyn. Käsittelen vastaukset luottamuksellisesti ja henkilöllisyytenne ei tule missään tutkimuksen vaiheessa ilmi. Pieksämäellä Kiittäen vastauksestanne Teija Eskelinen Sairaanhoitajaopiskelija Yhteystiedot

34 34 LIITE 2: Kyselylomake Taustatiedot: Ympyröi valitsemasi vaihtoehto. 1.sukupuoli 1 nainen 2 mies 2. Ikä vuosina 3. Ammattinimikkeesi 1 lääkäri 2 sairaanhoitaja 3 perus- tai lähihoitaja tai muu vastaava tutkinto 4. Työsuhteesi 1 vakituinen 2 sijainen 5. Työyksikkösi 1 perusterveydenhoidossa 2 erikoissairaanhoidossa 6. Työvuodet nykyisessä työyhteisössäsi noin vuotta Ympyröi lähinnä mielipidettäsi vastaava yksi vaihtoehto tai kirjoita vastauksesi sille varattuun kysymystilaan. Käsien pesu ja desinfektio täysin samaa mieltä ositta in sama a mielt ä osittain eri mieltä 7. Pesen kädet työvuoron alkaessa täysi n eri mielt ä 8. Pesen kädet jokaisen potilaskontaktin jälkeen