KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUMINEN ERÄÄN KUNTOUTUSKESKUKSEN VUODEOSASTOILLA

Transkriptio

1 Anna-Stiina Karppinen, Satu Riikonen KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUMINEN ERÄÄN KUNTOUTUSKESKUKSEN VUODEOSASTOILLA Opinnäytetyö Hoitotyön koulutusohjelma Helmikuu 2007

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Anna-Stiina Karppinen, Satu Riikonen Nimeke Koulutusohjelma ja suuntautuminen Hoitotyön koulutusohjelma Käsihygienian toteutuminen erään kuntoutuskeskuksen vuodeosastoilla Tiivistelmä Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään kuntoutuskeskuksen vuodeosastojen hoitohenkilökunnan käsihygienian toteutumista. Aineisto koottiin kyselylomakkeella maalis-huhtikuussa Kyselylomakkeiden vastausprosentti oli 81. Kyselyn lisäksi havainnoimme käsihygienian toteutumisen mahdollisuuksia kesäkuussa Havainnoinnin tuloksia hyödynnettiin raportoidessa. Tulokset käsiteltiin Microsoft Office Excel 2003 ohjelmalla. Tarkastelimme tuloksia frekvensseinä ja prosenttijakaumina. Tulosten mukaan käsihygieniaa pidettiin tärkeänä tutkimusjoukkomme keskuudessa ja omaa käsihygieniatasoa pidettiin hyvänä. Käsihygienian toteutumisen edellytykset osastoilla olivat pääsääntöisesti hyvät. Käsien pesu- ja desinfiointipisteiden sijoitteluun toivottiin kiinnitettävän enemmän huomiota. Kuntoutuskeskus oli tarjonnut hoitohenkilökunnalle koulutusta käsihygieniasta. Sitä toivottiin kuitenkin jatkossa lisää. Hoitajat olivat myös oma-aloitteisesti päivittäneet tietojaan aiheesta. Tästä huolimatta vastaajien keskuudessa oli vanhentuneita toimintatapoja käsihygieniasta huolehtimisessa. Käsiä pestiin liian usein ja desinfioitiin liian harvoin. Kumpaankin niistä käytettiin suositeltua vähemmän aikaa. Hoitajilla oli myös epävarmuutta tietoperustassa. Valtaosa hoitajista ei tiennyt, milloin kädet tulee pestä ja desinfioida ja milloin riittää pelkkä desinfiointi. Tietoperusta ja käytännön toteutus eivät täysin vastanneet toisiaan. Esimerkiksi korut olivat laajalti käytössä, vaikka se tiedettiin hyvin, etteivät ne kuulu hoitotyöhön. Asiasanat (avainsanat) Sivumäärä Kieli URN Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn s. + liitt. Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Auli Sjögren Opinnäytetyön toimeksiantaja Kuntoutuskeskus (tutkimuskohde haluaa pysyä anonyyminä)

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis Author(s) Anna-Stiina Karppinen, Satu Riikonen Degree programme and option Degree Programme in Nursing Name of the bachelor's thesis Realization of hand hygiene in the wards of a rehabilitation centre Abstract The purpose of this bachelor s thesis was to find out how the nursing staff in a rehabilitation centre carried out their hand hygiene in the wards. The material was collected by a questionnaire in March-April The response rate was 81%. In addition to the questionnaire, the preconditions to carry out hand hygiene were observed in June The open questions and the material collected through observation were analysed by content analysis. The results were computerized with the Microsoft Office Excel 2003 programme and presented as frequencies and percentages. According to the results, the research group considered hand hygiene important and felt that their own hand hygiene level was good. The preconditions to carry out hand hygiene in the wards were mainly good. However, the placement of the sites for washing and disinfecting hands needed more attention. The rehabilitation centre had offered hand hygiene training to their staff, but more training was wished for in the future. Nurses had also had initiative to update their knowledge of the subject. The results showed that partly outdated practice patterns were carried out. Hands were washed too often and disinfected too rarely. Less than the recommended amount of time was used for both actions. Nurses also felt insecurity in the knowledge base of hand hygiene. Most nurses did not know when their hands should be washed and disinfected and when mere disinfection would be sufficient. Nurses knowledge base did not completely correspond to their action in practice. For example, jewellery was worn, even though it was well known that it is not appropriate in nursing. Subject headings, (keywords) Pages Language URN 20 p. + app. Finnish Remarks, notes on appendices Tutor Auli Sjögren Bachelor s thesis assigned by A rehabilitation centre (wishes to be anonymous)

4 ALKUSANAT Opinnäytetyö " KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUMINEN ERÄÄN KUNTOUTUSKESKUKSEN VUODEOSASTOLLA " on aiheena ajankohtainen, sillä sairaalainfektiot ovat viime aikoina olleet erityisen tarkastelun kohteena ja käsihygienia on ensisijainen keino vähentää sairaalainfektioita. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää erään kuntoutuskeskuksen toimeksiantamana, millaiseksi vuodeosastojen henkilökunta kuvaa käsihygienian toteutumista. Lisäksi selvitettiin, millaista käsihygieniaan liittyvä koulutusta työntekijät olivat saaneet ja millaista koulutusta he olivat itse hankkineen. Tulokset auttavat arvioimaan ja suunnittelemaan toimenpiteitä, joiden avulla voidaan ennalta ehkäistä sairaalainfektioita. Opinnäytetyön tekijät olivat työhönsä sitoutuneita ja etenivät opinnäytetyön prosessissa johdonmukaisesti. Opinnäytetyön raportti on hyvää raportointitapaa noudattava, looginen ja hallittu kokonaisuus, jonka kaikki osiot ovat samantasoisia. Kattavan teoriaosuuden lisäksi tämän opinnäytetyön vahvuuksia ovat tarkoituksenmukainen lähteiden käyttö sekä selkeästi esitetyt tutkimustulokset, joita tekijät tarkastelevat johtopäätösosassa useasta eri näkökulmasta. Kiitokset onnistuneesta lopputuloksesta kuuluvat tutkimukseen osallistuneelle henkilökunnalle ja tutkimuksen tekijöille. Tulokset eivät ole yleistettävissä, mitta ne antavat kuvan käsihygienian toteutumisesta kyseissä kuntoutuskeskuksessa. Tuloksia voidaan kuitenkin hyödyntää laajemmin sosiaali- ja terveydenhuollossa käsihygienian tehostamisessa.. Auli Sjögrén TtL, yliopettaja Elina Jouppila-Kupiainen TtM, lehtori

5 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KÄSIHYGIENIAN MERKITYS HOITOTYÖSSÄ Käsihygienian taustaa Käsihygienian kehittäminen KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ Käsihygienian perusedellytykset Käsien pesu ja desinfiointi Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä TUTKIMUSONGELMAT TUTKIMUKSEN TOTEUTUS Tutkimuksen kohderyhmä ja aineiston hankinta Aineiston käsittely ja analyysi TULOKSET Käsihygienian toteutuminen Käsien pesu ja desinfiointi Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä Korujen käyttö hoitotyössä Hoitohenkilökunnan käsien kunto Sairaalainfektioiden esiintyminen osastoilla Käytännön järjestelyt käsihygieniasta huolehtimisessa Koulutus ja ohjaus POHDINTA Tulosten tarkastelua ja kehittämisehdotuksia Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Kehittämisehdotukset ja jatkotutkimusaiheet LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO 1 Sairaalainfektiot ovat nykyajan sairaanhoitoon liittyvä ongelma eikä niitä voida koskaan poistaa kokonaan (Hellsten 2005, ). Sairaaloista ja hoitolaitoksista saadut infektiot vaikuttavat satoihin miljooniin potilaisiin maailmanlaajuisesti joka vuosi. Hoidon ei-toivottuna seurauksena tulee infektioita, jotka johtavat vakaviin sairauksiin, pidentyneisiin sairaalassaoloihin ja jopa ennenaikaisiin potilaskuolemiin. Infektioista ei ainoastaan tule kustannuksia potilaille ja heidän perheilleen, vaan ne saavat aikaan myös suuren kansantaloudellisen ongelman. (Pittet 2005, 5.) Suomessa esiintyy vuosittain noin sairaala-infektiotapausta ja ne myötävaikuttavat potilaan kuolemaan (Lyytikäinen 2005). Käsihygienia on ensisijainen keino vähentää sairaalainfektioita. Keinona se on hyvin yksinkertainen, mutta sen toteuttaminen terveydenhuollon henkilöstön keskuudessa on ongelmallista ympäri maailman. (Pittet 2005, 5.) Hoitohenkilökunta arvioi usein käsihygienian toteutumisen todellisuutta paremmaksi. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että todellisuudessa hoitajat huolehtivat käsihygieniastaan harvemmin kuin arvioivat. (Lumio 1993, 99, Mattila 1999, 59 60, Silvennoinen 2002, 51.) Tärkeä osatekijä käsihygienian laiminlyöntiin on se, että työntekijät eivät yksinkertaisesti usko, että käsidesinfektion suorittamatta jättäminen olisi jonkinlainen riski potilaalle, ainakaan juuri heidän hoitamillaan potilailla. Muita työntekijöiden esittämiä syitä puutteelliseen käsihygieniaan ovat johtamisen puute, ajan puute, käytännön pesu- tai desinfektiovälineistön puute, motivaation puute ja muistamisen puute. On todettu, että käsihygienia toteutuu paremmin osastoilla, joilla käsihuuhdetta on käytettävissä potilaan vuoteen läheisyydessä. (Ojajärvi ym. 2002, ) Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erään kuntoutuskeskuksen toimeksiantamana, millaiseksi vuodeosastojen henkilökunta kuvaa käsihygienian toteutumista. Lisäksi selvitämme, millaista käsihygieniakoulutusta työntekijät ovat saaneet työnantajalta ja millaista koulutusta he ovat itse hankkineet. Aineisto kootaan kyselylomakkeella ja havainnoimalla käsihygienian toteutumisen edellytyksiä osastoilla.

7 2 KÄSIHYGIENIAN MERKITYS HOITOTYÖSSÄ Käsihygienian taustaa Käsihygienialla ja sen toteutuksella on pitkä historia. Käsihygienian merkityksen oivalsi ensimmäisenä Ignaz Semmelweiss vuonna 1847, kun hän työskenteli wieniläisessä synnytyssairaalassa. Hän havaitsi silloin, että infektioiden määrä oli yleisempää niillä osastoilla, joilla lääketieteen opiskelijat hoitivat potilaita. Hän päätteli, että opiskelijat tuovat ruumiinavaussaleista mikrobeja mukanaan. Parantamalla opiskelijoiden käsihygieniaa synnytysosastojen infektiot ja sitä kautta kuolemat vähenivät merkittävästi. Semmelweiss kertoi havainnoistaan myös muiden sairaaloiden työntekijöille. Sitä kautta Semmelweissin havainto sai tunnustusta laajemmaltikin. (Eskola ym. 1998, 792.) Merkittävin Semmelweissin huomio oli, ettei käsien pesu vedellä ja saippualla riittänyt estämään infektioita synnytysten yhteydessä, vaan siihen tarvittiin tehokkaampaa käsien desinfektiota kloorikalkilla. Varsin pian kävi kuitenkin ilmi, ettei käsien mikrobiflooraa voida kokonaan hävittää ja Hallsted otti ensimmäisenä käyttöön kumikäsineet leikkausten yhteydessä vuonna (Ojajärvi ym. 2002, 168.) Nykyisin käsihygieniaa pidetään yhtenä tärkeimmistä ja tehokkaimmista keinoista potilaasta toiseen tapahtuvien tartuntojen ja infektoiden torjunnassa. (Ojajärvi ym. 2002, 168.) Useiden tutkimusten mukaan käsihygienialla on suora yhteys hoitolaitoksissa tapahtuvien infektioiden määrään, joten käsihygieniaa voidaan pitää keskeisenä osana hyvää ja laadukasta hoitotyötä. (Lehestö ym. 2004, 174.) Käsihygienia on myös terveyden edistämistä sen ennaltaehkäisevän luonteen vuoksi (Leinikki ym. 1999, 167). Sairaalainfektio on sairaalassa alkanut tai sairaalassa tehtyyn toimenpiteeseen liittyvä infektio. Infektio luokitellaan sairaalainfektioksi, jos se alkaa kolmantena hoitopäivänä tai sen jälkeen. Yleisimpiä sairaalainfektioita ovat virtsatieinfektio, keuhkokuume, toimenpide- ja leikkausalueen infektio sekä mahasuolikanavan infektio. Sairaalainfektioille ovat erityisen alttiita ne potilaat, joilla on jokin vaikea perussairaus, korkea ikä tai jotka ovat tehohoidossa. Erilaiset vierasesineet, kuten katetrit, hoitotoimenpiteet ja mikrobilääkkeet voivat myös altistaa sairaalainfektiolle. Useimmiten sairaalainfektion aiheuttaja on peräisin potilaan mikrobifloorasta. Osa taudinaiheuttajista on peräisin muista potilaista, henkilökunnasta tai ympäristöstä. Mikrobit siirtyvät po-

8 3 tilaaseen pääsääntöisesti kosketustartuntana käsien välityksellä. Siksi käsihygienialla on suuri merkitys sairaalainfektioiden ehkäisyssä. Infektioista voidaan ehkäistä % hygieniatoimilla. Infektioiden ehkäisy on taloudellisesti hyvin kannattavaa, sillä ne aiheuttavat vuosittain satojen miljoonien eurojen kulut. Ne pidentävät potilaiden hoitoaikaa ja aiheuttavat ylimääräisiä sekä lääke- että sairaalahygieniakuluja. (Hellsten 2005, ) Käsien desinfiointi sitä vastoin ei ole kallista, sillä kerta-annos huuhdetta maksaa vain 0,011 0,017 euroa (Syrjälä ym. 2005, 626). 2.2 Käsihygienian kehittäminen Muutoksen edellytys on tyytymättömyys nykyiseen tilanteeseen ja erilaisten vaihtoehtojen havaitseminen. Käsihygienian parantuminen on monimuotoinen strategia, joka toteutuu sekä yksilö-, yksikkö- että organisaatiotasolla. Käsihygieniasta tarvitaan jatkuvaa ja tasokasta koulutusta, sillä joidenkin tutkimusten mukaan hoitajat kokivat saaneensa sitä liian vähän. Hoitajien mukaan saatu tieto ei ollut riittävää ja sen toivottaisiin olevan konkreettisempaa. (Mattila 1999, 61, von Schantz 2005.) Käsihygienian tasoa nostaa se, että käsihuuhteita on helposti saatavilla ja että hoitajille annetaan tietoa sairaalainfektioiden merkityksestä, tartunnoista, mikrobien kertymisestä käsiin, käsien pesusta ja desinfektiosta, sekä käsien ihon suojaamisesta käsivoiteilla. Esimiesten, ylilääkärien ja osastonhoitajien käyttäytymisellä on suuri merkitys asenteiden muuttumisessa. Erilaisilla kampanjoilla ympäri maailmaa on saatu merkittäviä parannuksia sairaaloiden ja hoitolaitosten käsihygieniaan. (Syrjälä 2005, ) Hygieniatoimikunnilla ja hygieniahoitajilla on merkittävä rooli infektioiden torjunnassa. Niiden vastuulla on muun muassa kehittäminen, kouluttaminen ja opastaminen. Hygieniahoitajat ja heidän yhdyshenkilönsä ylläpitävät työyksiköissään sairaalahygienian osaamista, välittävät tietoa muille, motivoivat ja esittävät aloitteita työkäytäntöjen kehittämiseksi. Näin he ovat osaltaan vaikuttamassa siihen, että tehokkaasta infektioiden torjunnasta tulee osa jokapäiväistä toimintaa ja että se toteutuu potilaan hoidossa. (Hellsten 2005, )

9 3 KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUS KÄYTÄNNÖSSÄ 4 Käsihygienialla tarkoitetaan kaikkia niitä toimia, joilla pyritään vähentämään infektioiden ja niitä aiheuttavien mikrobien siirtymistä käsien välityksellä. Käsihygieniaan kuuluu käsien pesu ja desinfiointi sekä hyvä käsien ihon hoito ja suojakäsineiden käyttö. (Karhumäki ym. 2005, 56.) 3.1 Käsihygienian perusedellytykset Hyvän käsihygienian toteuttaminen on jokaisen terveydenhuollon henkilöstöön kuuluvan velvollisuus. On tärkeää, että henkilöstö huolehtii omasta käsihygieniastaan, mutta tulee muistaa myös potilaan ja omaisten merkitys mikrobien leviämisessä. Hoitohenkilökunnan tulee opastaa kaikkia osastoilla vierailevia noudattamaan hyvää käsihygieniaa. (Hietala 1999, 46.) Hoitajan ammatillisuuteen kuuluu hyvä henkilökohtainen hygienia ja asianmukainen ulkoasu. Ihmisen iholla on runsaasti mikrobeja, osa niistä on pysyvää normaaliflooraa ja osa väliaikaisia. Mikrobien määrä vaihtelee kehon eri alueilla sijainnin ja kosteuden mukaan. Mikrobit leviävät helposti väärien yskimis- ja niistämistapojen yhteydessä. (Karhumäki ym. 2005, ) Käsihygienian perusedellytys on, että iho on terve ja ehjä. Vuosikymmenien ajan mikrobien leviäminen on pyritty estämään saippuavesipesulla. Mitä ahkerammin ohjetta on noudatettu, sitä huonommassa kunnossa ovat hoitohenkilöstön kädet olleet. Toistuva vesipesu kuivattaa ihoa ja tällöin ärsyttävät aineet imeytyvät ihoon ja aiheuttavat eriasteisia tulehdusreaktioita, jotka nähdään ihottumana. Nykysuosituksen mukaan kosketustartunta voidaan estää hieromalla käsiin alkoholihuuhdetta. Se on nopeampi, tehokkaampi ja iholle ystävällisempi kuin saippuavesipesu. (Syrjälä ym. 2005, ) Kuivaan ja halkeilevaan ihoon väliaikainen mikrobifloora tarttuu herkemmin ja sitä on vaikeampi myös poistaa kuin terveeltä iholta (Hellsten 2005, 177). Käsihuuhteen runsas käyttö näyttää pitävän kädet hyvässä kunnossa ilman perusvoiteitakin, mutta osa hoitohenkilöstöstä saattaa tarvita voiteita. Käsien iho kuivuu erityisesti talvikuukausina, jolloin ulkoilman suhteellinen kosteus on matala ja huoneita lämmitetään. Tällöin on hyvä käyttää perusvoiteita, jotka palauttavat ihon suojakerroksen ennalleen. Viime aikoina on osoitettu, että perusvoiteiden käyttö ei huononna käsi-

10 5 huuhteiden tehoa. Perusvoide edistää ihon pysyvän mikrobiflooran säilymistä ja näin ylläpitää ihon mikrobipuolustusta. Bakteerien leviäminen käsistä ympäristöön vähenee perusvoiteen ansiosta jopa neljäksi tunniksi. Näin ollen perusvoiteiden käyttö on hyvin perusteltua sekä ihon kunnon että infektioiden torjunnan kannalta. Työnantajan velvollisuus on huolehtia, että perusvoiteita on riittävästi saatavilla ja valikoima on monipuolinen. Erilaisia voiteita tulisi vaihdella muutaman viikon välein hyvän hoitovasteen saamiseksi. (Syrjälä ym. 2005, 104.) Kynsien on oltava lyhyet ja puhtaat, koska pitkien kynsien alle kertyy herkästi haitallisia mikrobeja. Hoitotyössä ei myöskään käytetä kynsilakkaa, koska lohkeilevassa ja vanhassa kynsilakassa on todettu olevan runsaasti mikrobeja (Syrjälä ym. 2005, 620.) Rakennekynsien käyttöäkään ei suositella, koska niiden alle jää helposti likaa ja mikrobeja. Lisäksi rakennekynsien käyttäjillä on tavattu tavallista enemmän sieni-infektioita ja kynsivallintulehduksia. Ne voivat myös hankaloittaa työntekoa ja rikkoa suojakäsineet. (Hellsten 2005, 177.) Hoitotyössä ei saa käyttää sormuksia eikä rannekelloja, sillä niiden alle jäävä kosteus lisää mikrobikasvustoa (Karhumäki ym. 2005, 55). Lisäksi ärsytysihottuma alkaa usein sormuksen alta, koska sinne kertyy pesuainejäämiä (Syrjälä ym. 2005, 105). Routamaan 2005 tutkimuksen mukaan lähes kaikki hoitajat tiesivät, ettei sormusten, rakennekynsien ja kynsilakan käyttö hoitotyössä ole suositeltavaa. Kaula- ja korvakorutkin voivat kontaminoitua sairaalan mikrobiflooralla. Myös lävistykset ovat infektioriski. Lisäksi voimakkaat hajusteet voivat aiheuttaa yliherkkyysoireita iholla sekä käyttäjälle itselleen että potilaalle. (Karhumäki ym. 2005, 55.) 3.2 Käsien pesu ja desinfiointi Kädet pestään mekaanisesti vedellä ja pesunesteellä töihin tultaessa, normaaliin henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvissä toimissa, kuten wc-käynnin tai niistämisen yhteydessä, ja silloin kun käsissä on näkyvää likaa. Muulloin kädet desinfioidaan käsihuuhteella. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi potilaskontaktien välillä, ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen, ennen ja jälkeen hoitotoimenpiteitä ja potilashuoneeseen mennessä ja sieltä poistuttaessa. (Lehestö ym. 2004, ) Routamaan 2005 tutkimuksen mukaan oli paljon hoitajia, jotka eivät tienneet, milloin kädet täytyy pestä ja milloin pelkkä desinfiointi riittää.

11 6 Tutkimusten mukaan terveydenhuollon henkilöstö käyttää käsienpesuun aikaa keskimäärin alle 10 sekuntia (Syrjälä ym. 2005, 614). Riittävä mekaaninen käsienpesu tehdään juoksevalla vedellä ja pesunesteellä sekunnin ajan. Kädet tulee pestä huolellisesti unohtamatta sormenpäitä ja sormivälejä. Sitten kädet huuhdellaan ja ne kuivataan kertakäyttöpyyhkeellä. (Hellsten 2005, 178.) Kuivaaminen on tärkeää, sillä vesi laimentaa käsihuuhteen sisältämää alkoholia ja heikentää sen tehoa (Syrjälä ym. 2005, 617). Kuivaamisen jälkeen vesihana suljetaan kertakäyttöpyyhkeellä. Sen jälkeen käsiin hierotaan huolellisesti 3 5 millilitraa käsihuuhdetta. Erityisesti tulee ottaa huomioon sormenpäät, kynsinauhat ja peukalot. Myös sormivälit tulee desinfioida huolellisesti. Desinfiointia jatketaan, kunnes käsihuuhde on haihtunut. Sitä ei saa kuivata pois, sillä desinfektio tapahtuu haihtumisen aikana. Haihtuminen kestää noin 30 sekuntia. (Hellsten 2005, 178.) Alkoholipitoiset käsihuuhteet vaikuttavat nopeasti kaikkiin merkittäviin mikrobiryhmiin. Kun huuhdetta hierotaan käsiin 15 sekuntia, käsien mikrobimäärä vähenee yhteen promilleen. Vastaavan kestoinen saippuapesu pienentää mikrobimäärää korkeintaan 50 %, mutta saattaa jopa lisätä mikrobien määrää käsissä. Alkoholi orgaanisena liuottimena voi liuottaa ihon pintakerroksen rasvaa, mutta näin ei käytännössä tapahdu, jos alkoholin annetaan rauhassa haihtua pois eikä käsihuuhdetta virheellisesti huuhdella pois vesipesulla. Suomessa on pääasiassa käytössä etyylialkoholipohjaisia käsihuuhteita. Niissä on 80 prosenttista etanolia ja hieman glyserolia, joka ylläpitää ihon rasvapitoisuutta. Alkoholipitoinen käsihuuhde voi kirvellä kuivaa ihoa, mutta kirvely menee ohi muutamassa päivässä, kun huuhteessa oleva glyseroli hoitaa ihon pintakerrosta. Käsihuuhteen sijoittamisella on suuri merkitys käsien desinfioinnin toteutumiselle. Käsien pesupaikan lisäksi potilasvuoteiden päädyssä on hyvä olla desinfiointiainetta. Hoitajalla voi myös olla taskussaan pieni pullo käsihuuhdetta. (Syrjälä 2005, , ) 3.3 Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä Aina pelkkä käsien pesu ja desinfektio eivät riitä suojaamaan mikrobien leviämiseltä. Kertakäyttöiset tehdaspuhtaat käsineet suojaavat hoitohenkilökuntaa potilaan mikrobeilta, eritteiltä ja vereltä. Ne vähentävät selkeästi myös tartuntariskiä pistotapaturmissa, sillä suuri osa taudinaiheuttajista jää neulan läpäisemään käsineeseen. Kertakäyttöiset käsineet ovat potilas- ja toimenpidekohtaisia. Niitä ei voi pestä eikä desinfi-

12 7 oida käytön jälkeen. (Lehestö ym. 2004, 178.) Suojakäsineitä käytettäessä on syytä varoa, ettei kontaminoituneilla käsineillä kosketeta muita kohteita siirryttäessä seuraavaan työvaiheeseen tai hoitamaan seuraavaa potilasta. Kädet tulee desinfioida ennen käsineiden pukemista ja myös riisumisen jälkeen. (Hellsten 2005, ) Käsineiden riisumisvaiheessa tulee kiinnittää erityistä huomiota oikeaan riisumistekniikkaan, jotta ehkäistäisiin mikrobien tarttuminen käsineiden ulkopinnalta puhtaaseen ympäristöön (Syrjälä ym. 2005, 622). Suojakäsineitä ei kuitenkaan käytetä silloin, kun kosketetaan potilaan tervettä ihoa, kammataan hänen hiuksiaan tai pedataan vuode. Käsineiden turha käyttö heikentää potilaan inhimillistä hoitoa ja lisäksi se on taloudellisesti kannattamatonta. (Hellsten 2005, ) Turha käsineiden käyttö voi aiheuttaa myös käsi-ihottumia (Syrjälä ym. 2005, 622). Steriileillä kertakäyttökäsineillä suojataan potilasta infektioilta. Niitä käytetään vaativissa ja hyvää aseptiikkaa edellyttävissä toimenpiteissä, kuten virtsakatetrin asettamisessa. Suojakäsineet eivät koskaan korvaa hyvää käsihygieniaa. (Lehestö ym. 2004, ) 4 TUTKIMUSONGELMAT Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää erään kuntoutuskeskuksen vuodeosastojen hoitotyöhön osallistuvan henkilökunnan käsihygienian toteutumista. Tutkimuksen tarkoituksesta on johdettu seuraavat tutkimuskysymykset: 1. Millainen tietoperusta hoitohenkilöstöllä on käsihygieniasta? 2. Miten käsihygienia toteutuu käytännössä? 3. Millaiset mahdollisuudet kuntoutuskeskuksessa on käsihygieniasta huolehtimiseen? 4. Millaista koulutusta ja ohjausta hoitohenkilökunta on saanut käsihygieniasta?

13 5 TUTKIMUKSEN TOTEUTUS 8 Yhteiskunta- ja kasvatustieteissä samoin kuin hoitotieteessäkin voidaan käyttää useita eri tutkimusstrategioita eli tutkimusotteita (Hirsjärvi ym. 2004, 180). Niiden valintaan vaikuttaa se, millainen tutkimusongelma on ja mitä tavoitteita tutkimuksella on. 5.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja aineiston hankinta Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kuntoutuskeskuksen osastot 1, 2, 3, 4 ja 5. Tutkimukseemme osallistui sairaanhoitajia, perushoitajia, lähihoitajia ja sairaala-apulaisia. Otos (N) oli noin 80. Tutkimukselle haettiin lupa kuntoutuskeskuksen toimitusjohtajalta (Liite 1). Aineisto koottiin käyttämällä puolistrukturoitua kyselylomaketta. Kyselylomake on tehokas ja aikaa säästävä aineistonkeruu-menetelmä, sillä se on nopea ja helppo täyttää. Tutkimuksen otos voi olla suuri ja siinä voidaan kysyä monia asioita. Jos lomake on suunniteltu ja esitestattu huolellisesti, aineisto voidaan käsitellä helposti ja sen analysointi onnistuu tietokoneen avulla. (Hirsjärvi ym. 2004, 184.) Kyselylomake täytyy laatia huolellisesti ja on varmistettava, että kysymykset kattavat koko tutkimusongelman. Lisäksi tutkittavien täytyy ymmärtää selvästi kyselylomakkeen kysymykset, sillä tulokset voivat vääristyä, jos vastaajat eivät ajattelekaan niin kuin tutkija olettaa. (Vilkka 2005, 161.) Jotta saimme luotettavan kyselylomakkeen, hyödynsimme aikaisempaa kirjallisuutta ja tutkimuksia (mm. Silvennoinen 2002 ja Mattila 1999). Seuraavassa taulukossa on kuvattu kysymysten jakaantumista tutkimusongelmien mukaan: TAULUKKO 1. Kyselylomakkeen kysymysten jakaantuminen tutkimusongelmien mukaan Tutkimusongelma lkm % Millainen tietoperusta hoitohenkilöstöllä on käsihygieniasta? 8 22 Miten käsihygienia toteutuu käytännössä? Millaiset mahdollisuudet kuntoutuskeskuksessa on käsihygieniasta huolehtimiseen? 4 11 Millaista koulutusta ja ohjausta hoitohenkilökunta on saanut käsihygieniasta? 7 19

14 9 Ennen kyselylomakkeen esitestausta sitä arvioi asiantuntijana kuntoutuskeskuksen hygieniahoitaja. Toteutimme kyselylomakkeen esitestauksen opiskelijaryhmämme keskuudessa. Sen jälkeen teimme siihen tarvittavia korjauksia. Selkeytimme kysymysten sanamuotoja ja teimme kysymyksistä helpommin ymmärrettäviä muun muassa alleviivauksin. Valmiit kyselylomakkeet saatekirjeineen toimitimme hygieniahoitajalle, joka huolehti kyselyn toteuttamisesta (Liite 2). Henkilökunta täytti kyselylomakkeet nimettöminä osastotunneilla ja laittoi ne suljettaviin kirjekuoriin. Kirjekuoret kerättiin sen jälkeen hygieniahoitajan työhuoneeseen. Haimme täytetyt kyselylomakkeet häneltä. Toisena aineistona käytimme havainnointia. Havainnointitutkimusta voidaan käyttää täydentämällä kysely- ja haastattelututkimuksia (Heikkilä 1999, 18). Silloin saadaan kattava ja monipuolinen aineisto. Havainnoinnin avulla saadaan tietoa siitä, toimivatko ihmiset siten, kuin sanovat toimivansa. Havainnointi ei ole pelkkää näkemistä, vaan se on tarkkailua. Silloin saadaan välitöntä ja suoraa tietoa ihmisten toiminnasta ja käyttäytymisestä. (Hirsjärvi 2003, ) Havainnoinnin avulla kartoitimme millaiset edellytykset osastoilla on käsihygieniasta huolehtimiseen kiersimme kaikki osastot järjestelmällisesti läpi. Tähän kului aikaa kolme tuntia. Kirjasimme ylös kaikki osastoilla käytössä olevat käsien pesu- ja desinfiointiaineet, niiden käyttöohjeet ja käsirasvat. Kirjasimme muistiin myös niiden sijoittelupaikat. Tämän lisäksi tutustuimme osastoilla oleviin hygieniakansioihin. Kirjasimme muistiin pääkohdat niiden sisällöistä ja arvioimme niiden laajuutta ja selkeyttä. 5.2 Aineiston käsittely ja analyysi Kerätyn aineiston analyysi, tulkinta ja johtopäätösten teko on tutkimuksen tärkein vaihe. Siihen tähdätään jo tutkimusta aloitettaessa. Analyysin avulla selviää, millaisia vastauksia ongelmiin tulee. (Hirsjärvi 2004, 209.) Ensimmäiseksi aineistosta tarkistetaan, sisältyykö siihen selviä virheellisyyksiä tai puuttuuko tietoja. Lähes jokaisessa tutkimuksessa joudutaan hylkäämään joitakin vastauksia puutteellisten tietojen takia. Lopuksi aineisto järjestetään tiedon tallennusta ja analyysia varten. Kvantitatiivisen tutkimuksen aineistosta muodostetaan muuttujia ja aineisto koodataan muuttujaluokituksen mukaisesti. Koodaaminen tarkoittaa sitä, että

15 jokaiselle havaintoyksikölle eli tutkittavalle asialle annetaan jokin arvo jokaisella muuttujalla. (Hirsjärvi 2004, ) 10 Laatimamme kyselylomakkeet oli täytetty huolellisesti. Lähes kaikkiin kysymyksiin oli vastattu, myös vapaamuotoisiin, avoimiin kysymyksiin tuli paljon vastauksia. Yhtään lomaketta ei tarvinnut hylätä. Kyselylomakkeilla saadun aineiston analyysissä käytimme Microsoft Office Excel 2003 ohjelmaa. Muokkasimme saamamme tiedot kuvioiden muotoon, jotta niistä oli helpompi tulkita tutkimustuloksia. Havainnointiaineiston tuloksia vertasimme yleisiin suosituksiin ja kyselylomakkeista saatuihin vastauksiin. Tulosten analysoinnin jälkeen oli tärkeää, että tuloksia pohdittiin ja niistä tehtiin omia johtopäätöksiä. 6 TULOKSET Kyselylomakkeita jaettiin 79, joista 64 palautui. Vastausprosentiksi tuli näin ollen 81. Vastaajista sairaanhoitajia oli 36 % (n=23), lähihoitajia 16 % (n=10), perushoitajia 30 % (n=19) ja sairaala-apulaisia 19 % (n=12). Suurella osalla vastaajista (n=48) työkokemusta oli yli 10 vuotta. Niitä, joilla työkokemusta oli korkeintaan viisi vuotta, oli seitsemän. 6.1 Käsihygienian toteutuminen Käsihygieniaa pidettiin tärkeänä tutkimusjoukkomme keskuudessa. Kaikki (n=64) vastaajat kertoivat sen olevan joko tärkeää tai erittäin tärkeää hoitotyössä. Lähes kaikki (n=57) uskoivat, että käsihygienialla voidaan vaikuttaa erittäin paljon sairaalainfektioiden esiintyvyyteen. Oma- ja potilasturvallisuus olivat merkittävimpiä syitä, jotka saivat hoitohenkilökunnan huolehtimaan käsihygieniasta (kuvio 1). Omaa käsihygieniatasoaan vastaajat arvioivat seuraavasti: 17 % (n=11) erittäin hyvä, 69 % (n=44) hyvä ja 13 % (n=8) kohtalainen.

16 oma turvallisuus potilasturvallisuus prosenttia opittu tapa määräysten noudattaminen muu syy KUVIO 1. Syyt huolehtia käsihygieniasta Käsien pesu ja desinfiointi Selvitettäessä käsihygieniaa koskevaa tietoperustaa tuli ilmi, että 86 %:lla (n=55) vastaajista oli epävarmuutta siitä, milloin kädet tulee pestä ja lisäksi desinfioida ja milloin riittää pelkkä desinfiointi. Epävarmuus korostui erityisesti pitkään töissä olleiden ja sairaala-apulaisten keskuudessa. Vastaajilla oli havaittavissa vanhentuneita toimintatapoja käsihygieniasta huolehtimisessa. 30 % (n=16) vastaajista ilmoitti pesevänsä kädet yli 20 tai jopa useita kymmeniä kertoja työvuoron aikana. Sen sijaan yli puolet (n=27) vastaajista ilmoitti desinfioivansa kädet korkeintaan 20 kertaa työvuoron aikana, jopa 24 % (n=12) vain korkeintaan 10 kertaa. Käsien desinfiointiin liittyvissä vastauksissa ei ollut havaittavissa eroja ammattiryhmän tai työkokemuksen mukaan. Käsiä suositellaan pestävän sekuntia (Hellsten 2005, 178). Vastaajiemme keskuudessa käsien pesuun käytettiin suositeltua vähemmän aikaa. Erityisesti lähihoitajat ja sairaala-apulaiset pesivät käsiään huomattavan lyhyen ajan; lähihoitajista 67 % (n=6) ja sairaala-apulaisista 36 % (n=4) pesi käsiään korkeintaan 10 sekuntia. Myös käsien desinfiointiin käytettiin liian vähän aikaa kaikissa ammattiryhmissä. 73 % (n=46) desinfioi käsiään korkeintaan 20 sekuntia, kun suositus on noin 30 sekuntia

17 (Hellsten 2005, 178). Havainnoidessamme emme nähneet käsien pesu- ja desinfiointitilanteita. 12 Vastaajista 77 % (n=49) tiesi, että kädet tulee pestä ja lisäksi desinfioida työvuoron alkaessa ja päättyessä, 89 % (n=57) käsien ollessa näkyvästi likaantuneet ja 84 % (n=54) wc-käynnin yhteydessä (kuvio 2). Vastaajista 67 % (n=43) tiesi, että potilaskontaktien välillä riittää pelkkä käsien desinfiointi. Vain kolmannes (n=22) oli tietoinen käsien desinfioinnin tarpeellisuudesta ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen työvuoron alkaessa ja päättyessä käsien ollessa näkyvästi likaantuneet 70 potilaskontaktien välillä prosenttia samassa potilaskontaktissa, eri työvaiheiden välillä ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen wc-käynnin yhteydessä muussa tilanteessa KUVIO 2. Tilanteet, joissa hoitohenkilökunnan mielestä kädet tulee pestä ja lisäksi desinfioida Hoitohenkilökunnan tietoperusta ja käytännön toteutus poikkesivat kuitenkin hieman toisistaan. Vain 55 % (n=35) ilmoitti pesevänsä ja desinfioivansa kätensä työvuoron alkaessa ja päättyessä, 56 % (n=36) käsien ollessa näkyvästi likaantuneet ja 63 % (n=40) wc-käynnin yhteydessä (kuvio 3).

18 työvuoron alkaessa ja päättyessä käsien ollessa näkyvästi likaantuneet potilaskontaktien välillä prosenttia samassa potilaskontaktissa, eri työvaiheiden välillä ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen wc-käynnin yhteydessä muussa tilanteessa 0 KUVIO 3. Tilanteet, joissa hoitohenkilökunta pesee ja lisäksi desinfioi kätensä Suojakäsineiden käyttö hoitotyössä Tilanteet, jolloin suojakäsineitä tulee käyttää, olivat hoitohenkilökunnalla hyvin tiedossa. Vastaajista 97 % (n=62) tiesi, että suojakäsineitä tulee käyttää, kun kosketetaan potilaan eritteitä tai verta ja 98 % (n=63), kun tehdään erilaisia hoitotoimenpiteitä. Suojakäsineiden käytössä tietoperusta ja käytännön toteutus vastasivat hyvin toisiaan. Suojakäsineitä ilmoitettiin käytettävän myös muissa tilanteissa, kuten sytostaatteja annettaessa ja lääkkeitä jakaessa. Lähes kaikki (n=61) tiesivät, että suojakäsineet ovat kertakäyttöisiä. Kaksi vastaajista luuli, että suojakäsineet voidaan desinfioida ja käyttää uudestaan. Hoitajilla oli puutteita tietoperustassa siinä, että kädet tulee desinfioida ennen suojakäsineiden pukemista ja niiden riisumisen jälkeen. Yli puolet (n=33) oli sitä mieltä, ettei kyseisissä tilanteissa tarvita mitään käsihygieniaan kuuluvia toimia.

19 6.1.3 Korujen käyttö hoitotyössä 14 Hoitajilla oli tietoa siitä, ettei koruja voi käyttää hoitotyössä. Yli puolet (n=35) oli sitä mieltä, että mitään koruja ei voi käyttää työvuoron aikana. Lähihoitajista 20 % (n= 2), sairaanhoitajista 48 % (n=11), sairaala-apulaisista 58 % (n=7) ja perushoitajista 79 % (n=15) tiesi, etteivät korut kuulu hoitotyöhön. Vastaajista 34 % (n=22) luuli, että kaulakoruja voi käyttää, 9 % (n=6) taas luuli, että sormukset, rannekellot ja rannekorut ovat sallittuja. Valtaosa, 77 % (n=49), käytti kuitenkin koruja työaikana. (Kuvio 4). Erityisen paljon käytettiin sormuksia ja kaulakoruja. Tämän saatoimme myös huomata havainnoidessamme käsihygienian toteutumisen mahdollisuuksia sairaalan osastoilla sormuksia 70 rannekelloa prosenttia rannekoruja kynsilakkaa kaulakoruja muita koruja en mitään 0 KUVIO 4. Korujen käyttö Hoitohenkilökunnan käsien kunto Tulostemme mukaan hoitohenkilökunta huolehti käsiensä kunnosta varsin hyvin. Hoitajista 88 % (n=56) hoiti käsiään säännöllisellä rasvauksella ja kynsien leikkaamisella. Lisäksi 9 % (n=6) käytti myös muita menetelmiä, kuten manikyyriä ja sormien voi-

20 mistelua. Tästä huolimatta yli kolmanneksella (n=25) oli joskus ihottumaa käsissä. Lisäksi jopa 42 %:lla (n=27) oli joskus töissä ollessaan kynsivallintulehdus Sairaalainfektioiden esiintyminen osastoilla Noin puolet (n=35) tutkimukseen osallistuneista ilmoitti työpaikallaan esiintyneen viimeisen vuoden aikana sairaala-infektioita. Yleisimmäksi infektioksi ilmoitettiin virtsatieinfektio. Muita esiintyneitä infektioita olivat pneumonia, haava- ja leikkausalueen infektiot ja mahasuolikanavan infektiot. Infektioita esiintyi osastosta riippuen joko muutaman kerran vuodessa tai jopa jatkuvasti. Vastaukset vaihtelivat myös eri ammattiryhmittäin: lähihoitajista 70 % (n=7) ja sairaanhoitajista vain 18 % (n=4) oli sitä mieltä, ettei työpaikalla ole viimeisen vuoden aikana esiintynyt sairaalainfektioita. 6.2 Käytännön järjestelyt käsihygieniasta huolehtimisessa Ohjetarroilla (Liite 3) varustettuja käsien pesu- ja desinfiointipisteitä osastoilla oli useita. Niitä oli potilashuoneiden wc-tiloissa, kylpyhuoneissa, huuhteluhuoneissa, käytävillä sijaitsevissa sekä potilas- että henkilökunnan wc-tiloissa, henkilökunnan kanslioissa ja taukohuoneissa, siivouskomeroissa, jakelukeittiöiden ulkopuolella, tutkimushuoneissa ja osastojen käytävillä. Havainnoinnin yhteydessä saatoimme huomata avonaisista potilashuoneiden ovista, ettei potilassänkyjen päädyissä ollut desinfiointiainetta. Myös käytävillä desinfiointipisteitä oli vähän. Osastoja kiertäessämme huomasimme, että useasta desinfiointipisteestä aine oli loppunut. Vastaajiemme keskuudessa oltiin tyytyväisiä käsien pesu- ja desinfiointipisteiden määrään. Hoitajista 92 % (n=59) oli sitä mieltä, että niitä on riittävästi. Sairaanhoitajista 21 % (n=4) toivoi niitä kuitenkin enemmän. Pesu- ja desinfiointipisteiden sijoitteluun tehtiin ehdotuksia. Hoitohenkilökunta esitti vastauksissaan seuraavanlaisia toivomuksia: - Potilashuoneiden ulkopuolella voisi olla, ei pelkästään wc:ssä. - Käytäville kulkureittien varrelle. - Keittiöön käsien pesua varten oma lavuaari.

21 - Hoitotiloissa pesupisteet ovat hankalissa paikoissa Niitä pitäisi olla enemmän paikoissa, joista on helppo ottaa, ei tarvitsisi erikseen hakea. - Huuhteluhuoneessa sijoittelu ei ole paras mahdollinen. Lähes kaikkien osastojen pesupisteissä oli kahdenlaisia käsien pesu- ja desinfiointiaineita. Myös käsirasvoja löytyi osastojen kanslioista, osasta kahdenlaisia. Kyselylomakkeista kävi ilmi, että erilaisia tuotteita tarvitaan. - Erilaisia desinfiointiaineita pitäisi olla, koska jotkut kuivattavat käsiä. - Kaipaisin rasvaisempaa käsirasvaa. 6.3 Koulutus ja ohjaus Vastausten mukaan käsihygieniaa koskevaa koulutusta oli ollut tarjolla sekä omalla työpaikalla että sen ulkopuolella lähes vuosittain. Koulutus oli ollut monipuolista. Se oli sisältänyt käytännön ohjausta ja teoriatietoa. Tästä huolimatta hoitohenkilökunnan mielestä työpaikan tarjoamaa koulutusta käsihygieniasta oli ollut tarjolla melko vähän. Vain 22 % (n=14) ilmoitti saaneensa riittävästi koulutusta. Hoitohenkilökunnasta 9 % (n=6) oli jäänyt täysin ilman koulutusta. (Kuvio 5.) Myös niihin osallistuminen oli ollut vähäistä. Vain reilu kolmannes (n=25) kertoi olleensa koulutuksessa, puolet (n=13) heistä oma-aloitteisesti.

22 runsaasti rittäväs ti prosenttia kohtalaisesti niukasti ei lainkaan KUVIO 5. Työpaikan tarjoaman käsihygieniakoulutuksen määrä Vastaajien keskuudessa kaivattiin lisäkoulutusta. Suurin osa toivoi, että asioita kerrattaisiin. Koulutuksen järjestäjille esitettiin seuraavanlaisia toivomuksia: - Haluan tietoa laiminlyöntien haitoista ja vaaroista. - Jokaisen pitäisi osallistua koulutukseen määräajoin. - Asiasta pitäisi puhua enemmän ja opastaa konkreettisesti. Koulutusten lisäksi henkilökunta päivitti oma-aloitteisesti tietojaan käsihygieniasta varsin hyvin. Lähes puolet (n=30) etsi tietoa ammattilehdistä, erilaisista julkaisuista ja osastojen hygieniatiedotteista. Sairaalan osastoilla oli hygieniakansioita sekä Intranetissä että paperiversiona kanslioissa. Havainnoidessamme osastoilla käsihygienian toteutumisen mahdollisuuksia tutustuimme niiden sisältöön. Pääsääntöisesti sisältö oli laaja. Niissä oli kerrottu muun muassa käsihygienian perusteet, yleistietoa sairaala-infektioista ja lisäksi ne sisälsivät lukuisia eri ohjeita. Havainnointia tehdessämme Intranetiin tulevaa hygieniakansiota täydennettiin parhaillaan.

23 18 Lähes kaikki (n=58) kyselylomakkeisiin vastanneista tiesi, että osastolla on hygieniakansio. Puolet heistä (n=29) kertoi tutustuneensa niiden sisältöön, mutta ¾ (n= 46) vastaajaa kuitenkin arvioi sitä. Arvioijista 85 % (n=39) piti hygieniakansioiden sisältöä vähintään hyvänä. 7 POHDINTA 7.1 Tulosten tarkastelua Kuntoutuskeskuksen henkilökunta ymmärsi hyvin käsihygienian merkityksen hoitotyössä. Kaikki pitivät sitä tärkeänä. Oma- ja potilasturvallisuus olivat merkittävimmät seikat, joiden takia siitä huolehdittiin. Asian arvostus näkynee myös halukkuudessa osallistua tutkimukseemme. Vastausprosentti oli niinkin korkea kuin 81. Tutkimustuloksia analysoidessamme saatoimme huomata, että vastaajien keskuudessa oli käytössä vanhentuneita toimintatapoja käsihygieniasta huolehtimisessa. Hoitajat desinfioivat käsiään vähän, pesivät käsiään erittäin useasti ja pesuajat olivat pääsääntöisesti lyhyitä. Lisäksi heillä oli epävarmuutta siitä, milloin kädet tulee pestä ja milloin riittää desinfiointi, aivan kuten eräässä aikaisemmassakin tutkimuksessa (Routamaa 2005). Epävarmuutta oli esimerkiksi siinä, pitääkö wc-käyntien yhteydessä pestä ja desinfioida vai pelkästään desinfioida kädet. Osa epävarmuudesta ja vanhentuneiden toimintatapojen käytöstä saattoi selittyä sillä, että suuri osa henkilökunnasta oli valmistunut yli kymmenen vuotta sitten. Voi olla, että he olivat rutinoituneet toimintatavoissaan. Hoitajien on jatkuvasti päivitettävä tietojaan, jotta he pystyvät työskentelemään ajantasaisen tiedon mukaan. Suojakäsineiden käytössä tietoperusta ja jokapäiväiset käytännöt vastasivat hyvin toisiaan. Käyttö oli nykyisen ohjeistuksen mukaista. Sitä vastoin korujen käyttöä koskeva tietoperusta ja käytännön toteutus eivät olleet yhteneväiset. Hoitajat tiesivät hyvin, ettei koruja voi käyttää hoitotyössä, mutta valtaosa kuitenkin käytti niitä. Paljon käytettiin sormuksia, jotka ovat ehdottomasti kiellettyjä (Karhumäki ym. 2005, 55). Tämä voi osaltaan olla runsaan käsien pesemisen kanssa aiheuttamassa ihottumien runsaahkon esiintymisen hoitajien käsissä. Hoitajilla esiintyvät ihottumat ja kynsivallintulehdukset asettavat lisähaasteen hyvän käsihygienian toteutumiselle.

24 19 Kysyttäessä tyytyväisyyttä käsien pesu- ja desinfiointipisteiden määrään ja sijoitteluun saimme ristiriitaiset tulokset. Toisaalta niiden määrään oltiin tyytyväisiä, mutta toisaalta niitä toivottiin lisää käytännöllisempiin paikkoihin. Desinfiointipisteiden lisääminen voisi jo itsessäänkin osaltaan lisätä käsien desinfiointia ja vähentää niiden turhaa vesipesua. Tähän vedoten suosittelemmekin desinfiointiaineiden sijoittamista potilassänkyjen päätyihin. Se voisi lisätä aineen käyttöä erityisesti potilaskontaktien välissä (Ojajärvi ym. 2002, ). Havainnoidessamme kuntoutuskeskuksen osastoilla huomasimme, että desinfiointipisteiden sijoittelussa on parantamisen varaa. Niitä oli sekä potilashuoneissa että käytävillä vähän ja osassa aine oli lisäksi loppunut. Pesu- ja wc-tiloissa ja kanslioissa pisteitä oli hyvin ja niissä oli myös hyvä ohjeistus. Ilmeisesti asiaan oli panostettu. Aikaisempien tutkimusten tavoin vastaajat arvioivat omaa käsihygieniatasoaan paremmaksi kuin mitä se todellisuudessa on (Lumio 1993, 99, Mattila 1999, 59 60, Silvennoinen 2002, 51). Vaikka he pitivät sitä hyvänä, he ovat ilmeisesti kuitenkin huomanneet oman epävarmuutensa, koska toivovat koulutusta asiasta jatkossakin lisää. Sama asia on tullut esiin aikaisemmissakin tutkimuksissa (Mattila 1999, 61, von Schantz 2005). Työpaikan toivottiin tarjoavan erityisesti konkreettista kertausta ydinasioista. Tämän voimme esittää työnantajalle haasteena. Varsin moni hoitaja kertoi päivittävänsä oma-aloitteisesti tietojaan käsihygieniasta. Tämä ei kuitenkaan näkynyt tietoperustaa koskevissa vastauksissa, sillä ne sisälsivät paljon epävarmuutta. 7.2 Tutkimuksen luotettavuus ja eettisyys Kyselyä tehdessä täytyy minimoida kohteesta johtuvat virhetekijät. Tällaisia ovat huono mittausaika, väsymys, kiire, kysymysten paljous, kysymysten huono ymmärrettävyys ja niiden järjestys. Joskus myös ympäristötekijät voivat vaikuttaa mittarin luotettavuuteen. (Paunonen ym. 1997, ) Järjestimme kyselyn osastotuntien aikana, jolloin hoitajille oli varattu aikaa nimen omaa tätä kyselylomaketta varten ja kato jäi mahdollisimman pieneksi.

25 20 Kyselylomakkeen avulla saimme vastauksia tutkimusongelmiin eli tietoa juuri tutkittavista asioista. Vastaamatta jääneitä kysymyksiä kyselylomakkeissa oli hyvin vähän. Voimme olettaa, että kysymykset olivat helposti ymmärrettäviä ja niihin oli helppo vastata. Yhtään kyselylomaketta meidän ei tarvinnut hylätä. Näistä syistä kyselylomakettamme voidaan pitää siltä osin onnistuneena. Kysymyksissä, jotka koskivat käsien pesu- ja desinfiointikertoja, huomasimme epäkohdan. Monet hoitajista ilmoittivat vastauksen sanallisessa muodossa, kuten aina tarvittaessa tai useasti, eikä numeerisesti niin kuin olimme ajatelleet. Tästä syystä emme voineet hyödyntää kaikkia vastauksia tutkimustulosten analysoinnissa. Tutkimuksemme luotettavuutta lisää korkea vastausprosentti. Vastausprosenttiin oli vaikuttamassa hyvä vastausajankohta. Kuntoutuskeskuksen hygieniahoitaja mahdollisti kyselyn toteutuksen osastotuntien aikana ja huolehti siitä, että kaikki saivat kyselylomakkeen täytettäväksi. Vastauksista päätellen voimme myös olettaa, että hoitohenkilökunta piti käsihygieniaan liittyviä asioita tärkeinä. Noudatimme työskennellessämme hyvää tutkimusetiikkaa. Panostimme tiedonhankintaan, vastaajien nimettömyyden suojaamiseen ja tulosten soveltamiseen. Olemme esittäneet kaikki tutkimustulokset muuttamatta niitä. Mitään tuloksia emme ole myöskään jättäneet pois. Omien mielipiteiden emme ole antaneet vaikuttaa raportin sisältöön. Tämän tutkimuksen tulokset eivät ole suoraan yleistettävissä. Muut vastaavat kuntoutuskeskukset ja sairaalat voivat kuitenkin hyödyntää niitä toimintansa kehittämisessä. 7.3 Kehittämisehdotukset ja jatkotutkimusaiheet Tuloksiin vedoten esitämme kuntoutuskeskukselle joitakin kehittämisehdotuksia käsihygienian tehostamiseksi. Suosittelemme, että käsihygieniaa koskevia asioita, kuten korujen käyttöä hoitotyössä, käsitellään jatkossa tarkemmin osastotunneilla erikseen järjestettävien käsihygieniakoulutusten lisäksi. Tämän lisäksi käsien desinfiointipisteiden määrää voisi lisätä potilashuoneissa ja osastojen käytävillä. Hoitajilla voisi olla myös taskuissaan pienet desinfiointiainepullot.

26 21 Mikäli kuntoutuskeskus tulevaisuudessa järjestää koulutusta käsihygieniasta, voisi olla aiheellista uusia vastaava tutkimus, jotta nähtäisiin onko osaamiseen tullut muutoksia. Esitämme myös, että jatkossa kuntoutuskeskuksessa tehtäisiin erityisesti havainnointiin keskittyvä tutkimus käsihygienian toteutumisesta. Tämä siksi, koska tässä tutkimuksessa osa vastauksista perustui täysin hoitajien omaan arvioon.

27 LÄHTEET 22 Berner Ohjetarra. Eskola, J., Huovinen, P., Valtonen, V Infektiosairaudet. Jyväskylä: Gummerus. Hellsten, S. (toim.) Kliininen mikrobiologia terveydenhuollossa. Jyväskylä: Gummerus. Hietala M.& Terho K Varotoimet ja eristäminen hoitotyössä. Teoksessa Hietala, M. & Roth-Holttinen A.(toim.) Infektiot ja hoitotyö. Tampere: Tammer-Paino. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P Tutki ja kirjoita. Jyväskylä: Gummerus. Hel- Karhumäki, E., Jonsson, A. & Saros, M Mikrobit hoitotyön haasteena. sinki: Edita. Lehestö, M., Koivunen, O. & Jaakkola, H Hoitajan turva. Helsinki: Edita. Leinikki, P., Valtonen, V. & Ruutu, P Infektiotaudit. Teoksessa Koskenvuo, K. & Vertio H. (toim.) Sairauksien ehkäisy. Jyväskylä: Gummerus. Luftig, R. B Microbiology and Immunology. Kendallville: Courier. Lyytikäinen, O Mikä on sairaalainfektio? WWW-dokumentti. Luettu Päivitetty Mattila, H Sairaalainfektioiden (MRSA) esiintyminen ja ehkäiseminen Kymenlaakson sairaanhoitopiirin alueella. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Terveydenhuollon koulutusohjelma. Pro gradu tutkielma. Ojajärvi, J., Elomaa, N. & Kujala, P Käsihygienia ja käsien desinfektio. Teoksessa Hellsten, S. (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Jyväskylä: Gummerus.

28 Paunonen, M., Vehviläinen-Julkunen, K Hoitotieteen tutkimusmetodiikka. Juva: WSOY. 23 Pittet, D WHO Guidelines on hand hygiene in health care. WWW-julkaisu. Luettu Päivitystiedot puuttuvat. Routamaa, M Hoitotyöntekijöiden tiedot ja käsitykset käsihygieniasuositusten mukaisen käsihygienian toteutumisesta. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu tutkielma. Silvennoinen, E Käsihygienia perusterveydenhuollossa. Kuopion yliopisto. Hoitotieteen laitos. Preventiivisen hoitotieteen koulutus. Pro gradu tutkielma. Syrjälä, H. & Lahti, A Iho ja infektioiden torjunta. Teoksessa Hellsten, S. (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Porvoo: WS Bookwell. Syrjälä, H., Teirilä, I., Kujala, P. & Ojajärvi, J Käsihygienia. Teoksessa Hellsten, S. (toim.) Infektioiden torjunta sairaalassa. Porvoo: WS Bookwell. Vertio, H. (toim.) Sairauksien ehkäisy. Jyväskylä: Gummerus. Vilkka, H Tutki ja kehitä. Keuruu: Otavan kirjapaino. von Schantz, M Sairaalainfektioiden torjunta hoitotyön toimintona. Hoitotyön opiskelijoiden, hoitotyöntekijöiden sekä potilaiden tiedot ja käsitykset. Turun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Lääketieteellinen tiedekunta. Väitöskirja.

29 Anna-Stiina Karppinen, Satu Riikonen ANOMUS Maahisentaival 1 A MIKKELI Puh annastiina_t@hotmail.com LIITE 1 Kyyhkylä-säätiön kuntoutuskeskus Toimitusjohtaja Riitta Smolander Kyyhkyläntie MIKKELI Puh. (015) PYYNTÖ OPINNÄYTETYÖN AINEISTON KOKOAMISEKSI Olemme sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Pyydämme lupaa opiskeluumme liittyvän opinnäytetyön tekemiseen. Aiheen olemme saaneet toimeksiantona Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen osastonhoitaja Orvokki Tuukkaselta. Tarkoituksenamme on tutkia käsihygienian toteutumisen edellytyksiä Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen vuodeosastoilla. Tutkimus on tarkoitus toteuttaa osastojen 1, 2, 3, 4 ja 5 hoitotyöhön osallistuvalle henkilökunnalle. Tutkimus toteutetaan kyselylomakkeen ja havainnoinnin avulla. Näin selvitämme käsihygienian toteutumisen edellytyksiä sairaalan osastoilla. Opinnäytetyömme ohjaajana toimii yliopettaja Auli Sjögren puh. (015) Tulemme käsittelemään kaikki tiedot luottamuksellisesti ja vain tätä tutkimustyötä varten. Henkilötiedot eivätkä yksittäiset vastaukset tule tutkimusraportissa julki. Anna-Stiina Karppinen Satu Riikonen LIITTEET Opinnäytetyön suunnitelma Kyselylomake

30 MIKKELIN AMMATTIKORKEAKOULU SAATE Terveysalan laitos Raviradantie MIKKELI puh. (015) LIITE 2 KYSELY KÄSIHYGIENIAN TOTEUTUMISESTA Olemme sairaanhoitaja- ja terveydenhoitajaopiskelijoita Mikkelin ammattikorkeakoulusta. Teemme opiskeluumme liittyen opinnäytetyötä käsihygienian toteutumisesta Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen vuodeosastoilla. Tutkimuksemme on Kyyhkylä-säätiön toimeksiantama. Tutkimus tehdään Kyyhkylän kuntoutuskeskuksen osastoilla 1, 2, 3 ja 4 työskenteleville hoitajille ja sairaala-apulaisille ohessa olevan kyselylomakkeen avulla. Lomakkeessa on tarkemmat ohjeet. Opinnäytetyömme ohjaajana toimii yliopettaja Auli Sjögren puh. (015) Toivomme Sinun osallistuvan kyselyymme. Osallistumalla tutkimukseen autat selvittämään käsihygienian toteutumista. Lisäksi tutkimustuloksista voi olla apua myös muiden sairaaloiden ja hoitolaitosten käsihygienian toteutuksen kehittämisessä. Edellytyksenä työmme luotettavuudelle ja onnistumiselle on, että saamme tietosi ja kokemuksesi käyttöömme. Tulemme käsittelemään kaikki antamasi tiedot luottamuksellisesti ja vain tätä tutkimustyötä varten. Henkilötietosi eivätkä yksittäiset vastaukset tule tutkimusraportissa julki. Kiitos yhteistyöstäsi! Anna-Stiina Karppinen Satu Riikonen puh puh LIITTEET kyselylomake