Suomalaiset eivät ole outoja uusia tuloksia kansainvälisestä työtyytyväisyystutkimuksesta

Transkriptio

1 125 Suomalaiset eivät ole outoja uusia tuloksia kansainvälisestä työtyytyväisyystutkimuksesta Tämä artikkeli käsittelee työtyytyväisyyteen vaikuttavia tekijöitä Suomessa, Tanskassa, Isossa- Britanniassa, Kreikassa, Ranskassa ja Alankomaissa. Työtyytyväisyyden rakenne eri maissa on samankaltainen. Korkeampi palkka korreloi paremman työtyytyväisyyden kanssa, ja iällä on U:n muotoinen vaikutus työtyytyväisyyteen. Korkea koulutus sen sijaan korreloi useammassa tapauksessa matalamman työtyytyväisyyden kanssa. Suomalaisten työtyytyväisyyden rakenne ei näytä erityisemmin poikkeavan työntekijöiden työtyytyväisyyden rakenteesta muissa maissa. EDVARD JOHANSSON Tutkija ETLA ONNELLISUUDEN TALOUSTIEDE Hyöty on keskeinen teoreettinen käsite taloustieteessä. Taloustieteilijät ovat kuitenkin suhtautuneet skeptisesti ns. subjektiivisen datan käyttöön hyöty-käsitteen vastineena empiirisessä tutkimuksessa. Subjektiivinen data kuvastaa vastaajien mielipiteitä, ei heidän empiirisesti todennettua käytöstään. Taloustieteilijöiden skeptisyys subjektiivisen datan käyttökelpoisuuden suhteen etenkin hyödyn mittaamisessa juontuu paljolti siitä, että perinteisesti taloustieteessä hyöty-käsite on haluttu määritellä niin, että yksilöiden hyötytasoja ei tarvitsisi vertailla keskenään. Taloustieteilijöiden näkemykset ovat kuitenkin muuttuneet jonkin verran viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nykyisin moni tutkimus on tehty siitä oletuksesta lähtien, että ihmisten vastaukset onnellisuuskysymyksiin voidaan tulkita hyöty-käsitteen empiirisenä vastineena. Hyviä katsauksia tähän kirjallisuuteen ovat esim. Frey ja Stutzer (2002a ja 2002b) sekä van Praag ja Ferrer-i-Carbonell (2004). On luonnollista, että kestää vielä useita vuosia, ennen kuin taloustieteilijöiden valtavirta on päättänyt, kuuluuko subjektiivisen datan analyysi oikeasti taloustieteeseen, vai oliko onnellisuuden taloustiede ainoastaan väliaikainen trendi. Löytyy kuitenkin argumentteja esim. psykologian puolelta, jotka puhuvat subjektiivisen datan käyttömahdollisuuksien puolesta. Psykologit ovat nimittäin tutkineet paljon sitä, korreloivatko onnellisuuskyselyiden onnellisuusluvut muiden, todellisten seikkojen kanssa. Näissä tutkimuksissa on saatu mielenkiintoisia tuloksia. On muun muassa havaittu, että paljon hymyilevillä yksilöillä on myös korkeita onnellisuuslukuja (Sandvik et al. 1993). Onnellisuusluvut ovat yhteydessä monien muidenkin psykologisten reaktioiden, kuten kasvojen lihaksien liikkeiden kanssa (Kahneman 1999). Myös taloustieteellinen tutkimus on löytänyt tukea onnellisuusdatan käyttökelpoisuudelle. Erään pioneeritutkimuksen (Freeman 1978) tavoitteena oli selittää, miksi jotkut ihmiset irtisanoutuvat työstään ja toiset eivät. Tutkimuksessa käytettiin selittävinä muuttujina ns. perinteisten muuttujien, kuten palkkatason, ohella myös työtyytyväisyyttä. Havaittiin, että matala työtyytyväisyys lisää irtisanoutumisen todennäköisyyttä. Tulos ei muutu, vaikka otetaan huomioon muut perinteiset tekijät. On

2 126 SUHDANNE 105 silti vielä muistettava, että moni taloustieteilijä ei luota subjektiiviseen dataan, varsinkaan sen käyttöön selitettävänä muuttujana (Bertrand et al. 2001). Taloustieteellisestä näkökulmasta on myös tutkittu onnellisuuden tai tyytyväisyyden eri komponentteja. Tämä on mahdollista, kun aineistoissa on tietoa kokonaistyytyväisyyden tai -onnellisuuden lisäksi myös tyytyväisyyden asteesta elämän eri osa-alueilla. Vastaajat ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä määrän esimerkiksi työhön, perhe-elämään, asuinympäristöön tai terveyteen. Taloustieteessä näistä on ylivoimaisesti eniten tutkittu työtyytyväisyyttä. TYÖTYYTYVÄISYYS SUOMESSA VERRATTUNA MUIHIN EUROOPAN UNIONIN MAIHIN EPICURUS-projektin 1 idea on tehdä vertaileva tutkimus työtyytyväisyyden rakenteesta Suomessa, Isossa-Britanniassa, Kreikassa, Ranskassa, Tanskassa ja Alankomaissa. Suomessa työtyytyväisyyttä on aikaisemmin taloustieteellisestä näkökulmasta tutkittu varsin vähän 2, ja tästä syystä EPICURUS-projektin tulokset ovat erityisen kiinnostavia Suomen osalta. Projektin puitteessa on ollut mahdollista tehdä vertailevaa tutkimusta, koska tutkijaryhmällä on ollut käytettävissään European Community Household Panel -aineistoa, joka sisältää tietoja kaikista vanhoista EU15-maista vuosilta Suomi on ollut mukana vuodesta Tämän aineiston paras ominaisuus on sen hyvä vertailtavuus maiden välillä, joka johtuu siitä, että samat kysymykset on kysytty kaikissa maissa. Toinen hyvä puoli on aineiston paneeliominaisuus, mikä mahdollistaa eri yksilöiden seuraamisen yli ajan. Työtyytyväisyystutkimuksen aineisto sopii hyvin, koska se sisältää tietoa työtyytyväisyydestä sekä paljon informaatiota yksilöiden tuloista, koulutuksesta, työoloista jne. Alla olevassa taulukossa esitetään yhteenveto työtyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistä mukana olevissa maissa. Tutkimuksessa on siis estimoitu sama yhtälö jokaiselle maalle erikseen. Tuloksista voidaan yleisesti sanoa, että vaikka työtyytyväisyyden rakenne eri maissa on samankaltainen, niin eroja maiden välillä on kuitenkin olemassa. Ensimmäinen havainto on, että korkeampi palkka korreloi positiivisesti työtyytyväisyyden kanssa kaikissa maissa. Tämä tulos ei ole yllätys, vaan täysin hyötyteorian mukainen. Päinvastainen tulos olisi ollut yllätys. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistutettava, että alan aikaisemmassa tutkimuksessa ei ole aina Mitkä tekijät vaikuttavat työtyytyväisyyteen? Muuttuja Suomi Tanska Iso-Britannia Ranska Kreikka Alankomaat Palkka Ikä (Ikä) Korkea-asteen koulutus Perusasteen koulutus Nainen Ylempi toimihenkilö Työntekijä Osa-aikatyö: vapaaehtoisesti Osa-aikatyö: tahattomasti - 0 tieto puuttuu Lähde: Westergård, N. ja Kristiansen, N. (2004).

3 127 havaittu korkeamman palkan korreloivan positiivisesti työtyytyväisyyden kanssa. Iällä on U:n muotoinen vaikutus työtyytyväisyyteen. Toisin sanoen, työtyytyväisyys ensin vähenee ja myöhemmin elämässä se taas lisääntyy. Kuten taulukosta on nähtävissä, tämä pätee kaikissa tutkituissa maissa. Tämäntyyppinen tulos on saatu myös alan aikaisemmassa tutkimuksessa. Suomen tapauksessa työtyytyväisyys on matalimmillaan, kun yksilö on noin 30 vuoden ikäinen. Lydon & Chevalier (2002) ovat yrittäneet selittää työtyytyväisyyden vähenemistä iän myötä: nuoret ihmiset yliarvioivat tulevaisuudessa ansaitsemiaan tuloja, ja kun myöhemmin käy ilmi, että todellisuus ei ollutkaan niin suotuisa, työtyytyväisyys heikkenee. U:n muotoinen suhde tyytyväisyyden ja iän välillä on löydetty myös yleisen onnellisuuden tutkimuksessa (ks. esim. di Tella et al. 2003). Koulutuksen vaikutus työtyytyväisyyteen on mielenkiintoinen asia, koska monissa maissa, Suomi mukaan lukien, korkea koulutustaso vaikuttaa negatiivisesti työtyytyväisyyteen. Sen sijaan matala koulutus vaikuttaa positiivisesti työtyytyväisyyteen. (Vertailukategoria on keskiasteen koulutus 3.) Ehkäpä selitys Suomessa ja muissa maissa tähän ilmiöön on, että korkea koulutus tuo mukanaan myös korkeita ambitioita, ja niillä on negatiivinen vaikutus työtyytyväisyyteen. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tätä ilmiötä kutsutaan nimillä preference drift (van Praag 1971) tai satisfaction treadmill (Kahneman et al. 1999). Taulukosta käy ilmi, että tämä ilmiö havaittiin kaikissa maissa Kreikkaa ja Tanskaa lukuun ottamatta. Tanskassa työtyytyväisyys ei näytä eroavan koulutustason perusteella, ja Kreikassa matala koulutus vaikuttaa kielteisesti työtyytyväisyyteen. Suomessa, Isossa-Britanniassa ja Kreikassa naisten työtyytyväisyys on korkeampi kuin miesten. Ranskassa tämä tulos ei ole aivan tilastollisesti merkitsevä, mutta melkein. Naisten korkea työtyytyväisyys on huomionarvoinen tulos, koska moni tutkimus on osoittanut, että naiset saavat miehiä matalampia palkkoja, jopa silloin kuin kyseessä ovat samat työtehtävät. Kansainvälisessä kirjallisuudessa tämä tulos on saanut nimen the gender paradox. Työn sisältö näyttää olevan hyvin tärkeä itsenäinen tekijä, joka vaikuttaa työtyytyväisyyteen. Jokaisessa tutkimukseen osallistuvassa maassa johtajilla tai ylemmillä toimihenkilöillä on korkeampi työtyytyväisyys kuin matalammalla hierarkkisella tasolla työskentelevillä yksilöillä. Huomattavaa on, että tämä tulos pätee, vaikka tulotaso vakioidaan. Eli työn laatu, jossain mielessä, on tärkeä työtyytyväisyydelle. ECHP-aineistosta löytyy myös tietoa siitä, tekeekö yksilö osa-aikatyötä vapaaehtoisesti tai pakosta. Isossa-Britanniassa, Kreikassa ja Alankomaissa vapaaehtoisesti osa-aikaisesti työskentelevien yksilöiden työtyytyväisyys oli korkeampi kuin kokopäivätyötä tekevien. Suomessa vapaaehtoisesti osa-aikatyötä tekevien työtyytyväisyys ei kuitenkaan ollut korkeampi kuin täyspäiväisesti työskentelevien. Jos suomalainen sen sijaan tekee osa-aikatyötä pakosta, työtyytyväisyys on matalampi, mikä puolestaan viittaa siihen, että osa-aikatyö on osittain piilotyöttömyyttä. SUOMALAISET EIVÄT OLE OUTOJA! Suomen kannalta tämän tutkimuksen tärkein johtopäätös on se, että suomalaisten työtyytyväisyyden rakenne ei näytä poikkeavan paljoakaan muista maista. Tämä tarkoittaa tietysti myös, että vaikeasti selitettävät kysymykset, kuten esimerkiksi miksi naisilla on usein korkeampi työtyytyväisyys kuin miehillä, ovat myös relevantteja Suomessa. Tulevaisuuden työtyytyväisyystutkimuksen pitäisi pyrkiä vastaamaan näihin kysymyksiin. Työtyytyväisyystutkimus tulee kuitenkin olemaan hyödyllisin silloin, kun tutkitaan, miten työtyytyväisyys reagoi sellaisiin asioihin, jotka ovat ainakin osittain julkisen vallan päätettävis-

4 128 SUHDANNE 105 sä. Mitä esimerkiksi tapahtuu työtyytyväisyydelle, kun kilpailu kovenee toimialalla, jossa työntekijä työskentelee. Mediassa väitetään usein, että stressi ja huono työtyytyväisyys lisääntyvät kilpailutilanteen kiristyessä. Mitään konkreettisia tutkimustuloksia asiasta ei kuitenkaan ole olemassa. Toinen aspekti koskee globalisaatiota. Julkisessa keskustelussa globalisaatiota syytetään kaikesta pahasta, mutta työntekijöiden työtyytyväisyyden reagoinnista yritysten toiminnan kansainvälistyessä ei ole tietoa. Mielenkiintoinen tutkimusalue on myös subjektiivisen datan käyttö todellisen käyttäytymisen selittämisessä. Vaikuttaako esimerkiksi (matala) työtyytyväisyys yksilöiden päätökseen hakeutua varhaiseläkkeelle? 4 Jos vastaus tähän kysymykseen on kyllä, yhteiskunta hyötyisi huomattavasti toimenpiteistä, jotka lisäävät vanhempien työntekijöiden työtyytyväisyyttä. Tämä kirjoitus on laadittu osana EPICURUS-projektia: Societal and economic effects on quality of life and well-being: preference identification and priority setting in response to changes in labour market status. A project supported by the European Commission through the Fifth Framework Programme Improving Human Potential (contract number: HPSE- CT ).

5 129 ALAVIITTEET 1 Societal and economic effects on quality of life and wellbeing: preference identification and priority setting in response to changes in labour market status. 2 Johansson (2004) sekä Böckerman & Ilmakunnas (2004a, 2004b) ovat suomalaisia tutkimuksia työtyytyväisyydestä. 3 Koulutusasteet ovat määritelty ISCED:n mukaan (Unesco International Standard Classification of Education). 4 Jotain tuloksia tästä aiheesta löytyy teoksesta Piekkola & Deschryvere (2004). KIRJALLISUUTTA Bertrand, M. and Mullainathan, S. (2001), Do people mean what they say? Implications for subjective survey data. American Economic Review 91, Johansson, E., (2004), Job satisfaction in Finland Some results from the European Community Household panel Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita 958. Kahneman, D. and Diener, E. and Schwarz, N. (1999), Foundations of hedonic psychology: scientific perspectives on enjoyment and suffering. Russel Sage Foundation, New York. Lydon, R. and Chevalier, A. (2002), Estimates of the effect of wages on job satisfaction. Centre for economic performance, Working Paper 531, London, UK. Praag, B.M.S. van, (1971), The welfare function of income in Belgium: an empirical investigation. European Economic Review, 2, Praag, B.M.S. van, Frijters, P. and Ferrer-i-Carbonell, A. (2003), The anatomy of subjective well-being. Journal of Economic Behavior and Organization 51, Böckerman, P. and Ilmakunnas, P., (2004a), Do Job Disamenities Raise Wages or Ruin Job Satisfaction? Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 203, Helsinki. Praag, B.M.S. van and Ferrer-i-Carbonell, A. (2004), Happiness quantified: a satisfaction calculus approach. Oxford University Press, Oxford, UK. Böckerman, P. and Ilmakunnas, P., (2004), Job Disamenities, Job Satisfaction, and on-the-job Search: Is There a Nexus? Palkansaajien tutkimuslaitos, Työpapereita 208. Piekkola, H. and Deschryvere, M. (2004), Retirement decisions and ption values: their application regarding Finland. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita 951. Freeman, R. (1978), Job satisfaction as an economic variable. American Economic Review 68, Frey, B. and Stutzer, A. (2002a), Happiness and economics: How the economy and institutions affect well-being. Princeton University Press, Princeton and Oxford. Frey, B. and Stutzer, A. (2002b), What can economists learn from happiness research? Journal of Economic Literature 40, Sandvik, E., Diener, E. and Seidlitz, L. (1993), Subjective well-being. The convergence and stability self-report and nonself-report measures. Journal of Personality 61, di Tella, R., MacCulloch, R. and Oswald, A. (2003), The Macroeconomics of Happiness. Review of Economics and Statistics 85, Westergård, N. and Kristiansen, N. (2004), Analysis of job satisfaction, Report to the European Commission.